To see the other types of publications on this topic, follow the link: Väestö.
Journal articles on the topic 'Väestö'
Create a spot-on reference in APA, MLA, Chicago, Harvard, and other styles
Consult the top 49 journal articles for your research on the topic 'Väestö.'
Next to every source in the list of references, there is an 'Add to bibliography' button. Press on it, and we will generate automatically the bibliographic reference to the chosen work in the citation style you need: APA, MLA, Harvard, Chicago, Vancouver, etc.
You can also download the full text of the academic publication as pdf and read online its abstract whenever available in the metadata.
Browse journal articles on a wide variety of disciplines and organise your bibliography correctly.
1
Wrede, Sirpa, Marja Tiilikainen, and Päivi Vartiainen. "Moninaistuva väestö ja ikääntyminen." Gerontologia 34, no. 4 (2020): 354–58. http://dx.doi.org/10.23989/gerontologia.99603.
Full text
2
Laukkanen, Reijo. "Väestö ikääntyy – mitä tekee aikuiskoulutus?" Aikuiskasvatus 20, no. 2 (2000): 180–81. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93290.
Full text
3
Kalenius, Aleksi. "Tasa-arvo, perustaidot ja koulutuspolitiikka." Aikuiskasvatus 40, no. 4 (2020): 333–40. http://dx.doi.org/10.33336/aik.100541.
Full textAbstract:
Mitä pienempiä ovat aikuisväestön taustaan liittyvät osaamisen erot, sitä osaavampaa on väestö. Suomessa aikuisten osaamisen ja eriarvoisuuden kehitys herättää kysymyksiä PISA-menestyksen ja sen heikkenemisen syistä ja niiden tunnetuista selityksistä.
4
Kivinen, Osmo, and Heikki Silvennoinen. "Koulussa ja työssä oppimisen ehdot ja mahdollisuudet." Aikuiskasvatus 20, no. 4 (2000): 306–15. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93314.
Full textAbstract:
Ongelma oppimisesta tulee, kun se irrotetaan itse toiminnasta, kun se ei ole mielekästä eikä se motivoi. Jos ongelma on itse työssä, ei kenties ole järkevintä eristää tekijöitä työstä koulutukseen, vaan etsiä ratkaisut työkontekstissa. Työssä oppimisen yksi olennainen este on siis itse työn organisointi. Jos on tarkoitus saada koko väestö innostettua elinikäiseen oppimiseen, kannattaisi panostaa sellaisten työnorganisointitapojen etsintään, jotka saavat ihmiset itse ottamaan osaamisensa edistämisen omaksi asiakseen.
5
Kaunismaa, Eeva, Päivi Nerg, Minna Karhunen, and Jarkko Majava. "Julkisen hallinnon strategia: Näin suomalaista julkista hallintoa uudistetaan 2020-luvulla." Hallinnon Tutkimus 40, no. 1 (2021): 69–77. http://dx.doi.org/10.37450/ht.102468.
Full textAbstract:
Kiihtyvä ilmastokriisi, ikääntyvä ja keskittyvä väestö, digitalisaatio ja sen aiheuttama työn murros sekä globaalistuva ja muuttuva talous haastavat kuitenkin hallinnon rakenteita ja toimenpiteitä, jotka on luotu pääasiassa viime vuosisadan aikana. Lisääntyvät kriisit ja poikkeustilanteet haastavat demokraattisen järjestelmän kykyä toimia ja ohjata yhteiskunnallista kehitystä. Ne nostavat esiin jännitteitä esimerkiksi demokraattisen päätöksenteon ja yli vaalikausien ulottuvien kehityskaarien sekä asiantuntijatiedon ja poliittisen päätöksenteon välille. Siksi tarvitaan uusia tapoja varmistaa hyvinvointi kestävällä tavalla.
Julkisen hallinnon strategia rakentaa suomalaisen hallinnon uudistamisen kehyksen, jotta suomalaisella yhteiskunnalla on valmiuksia kehittää vastauksia tämän vuosikymmenen isoihin periaatteellisiin kysymyksiin ja vahvistaa demokraattisen oikeusvaltion tulevaisuutta. Strategian kuusi päämäärää määrittävät suomalaisen hallinnon uudistamiselle yhteisen suunnan. Sen toimintalinjaukset puolestaan tunnistavat konkreettiset muutoksen kohteet, joilla lisätään hallinnon toimintaedellytyksiä ja kyvykkyyksiä, jotta suomalainen yhteiskunta on valmis vastaamaan tämän vuosikymmenen akuutteihin haasteisiin ja muutoksiin. Nämä molemmat näkökulmat ja uudistamisen tasot tarvitaan, jotta suomalainen hallinto kykenee luomaan kestävää hyvinvointia vielä 2030-luvulla.
6
Mielonen, Jukka, Kaija Saranto, Hanna Kuusisto, Anssi Kemppi, and Ulla-Mari Kinnunen. "Ikääntyvien näkemyksiä sosiaali- ja terveydenhuollon sähköisistä palveluista." Gerontologia 35, no. 1 (2021): 3–12. http://dx.doi.org/10.23989/gerontologia.89447.
Full textAbstract:
Väestön ikääntyminen uhkaa kasvattaa sosiaali- ja terveydenhuoltokuluja. Aiempien tutkimusten mukaan ikääntyvän väestön selviytyminen sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden sähköistymisestä on epävarmaa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata 65 vuotta täyttäneiden suomalaisten valmiutta ja halua käyttää sosiaali- ja terveydenhuollon sähköisiä palveluita ja niihin liittyvää tietotekniikkaa sekä lääkinnällisiä laitteita ja tietojärjestelmiä. Tutkimus toteutettiin keväällä 2019 verkkokyselynä. Aineiston validoinnin jälkeen otoskoko oli 978. Viitekehyksenä käytettiin UTAUT (Unified Theory of Technology Acceptance) -mallia. Tutkimusaineisto analysoitiin kvantitatiivisella tilastoanalyysillä ja induktiivisella sisällönanalyysillä. Kyselyyn vastanneilla 65–74-vuotiailla on hyvät tietotekniset taidot, tarvittavat laitteet sekä halukkuus käyttää sosiaali- ja terveydenhuollon sähköisiä palveluita. Yli 75-vuotiaat kokevat tietotekniset taitonsa välttäviksi tai huonoiksi. Suurin osa vastanneista käytti tietotekniikkaa tai älylaitetta kotonaan pankkipalveluihin ja uutisten lukemiseen sekä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin. Enemmistö oli käyttänyt sähköisiä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita ainakin joskus. Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten tulee ohjata väestöä aiempaa aktiivisemmin sähköisten palveluiden piiriin. Palveluverkkojen suunnittelussa on otettava huomioon ikääntyvän väestön kyky käyttää sähköisiä palveluita.
7
Jormanainen, Vesa, Maarit Rötsä, and Kimmo Parhiala. "Kuntien sosiaalitoimien sähköiset asiakastietojärjestelmät vuonna 2017." Finnish Journal of eHealth and eWelfare 11, no. 1-2 (2019): 125–38. http://dx.doi.org/10.23996/fjhw.76835.
Full textAbstract:
Tietotekniikasta on tullut keskeinen osa nykyisiä työympäristöjä, myös sosiaalihuollossa ja sosiaalityössä. Sosiaalihuollon atk-pohjaisia järjestelmiä oli jo 1990-luvun lopulla käytössä lähes kaikissa kunnissa. Aiemmin julkisen ja yksityisen sosiaalihuollon asiakastiedon tietojärjestelmien tuotemerkkejä on selvitetty organisaatiokyselyissä valtakunnallisesti vuosina 2001, 2011, 2014 ja 2017. Organisaatiokyselyjen ongelmana on ollut merkittävä (yli 50 %) vastaajakato. Selvitimme kuntien sosiaalitoimissa pääasiallisesti käytössä olleiden sähköisten asiakastietojärjestelmien tuotemerkit Suomen kaikissa kunnissa vuonna 2017. Erittäin keskittyneillä kuntien sosiaalitoimen sähköisten asiakastietojärjestelmien markkinoilla esiintyi 3 valmistajan 5 tuotemerkkiä 294 kunnassa vuonna 2017, kun sähköistä asiakastietojärjestelmää ei käytetty 17 kunnassa. Kuntien sosiaalitoimien sähköisten asiakastietojärjestelmien markkinoita hallitsivat Tieto ja CGI, joiden yhteenlaskettu markkinaosuus oli 90 % kuntien ja 95 % asukaslukujen perusteella. Tiedon Effica Sosiaalihuollon ja CGI:n Pro Consona Sosiaalitoimen markkinaosuudet yhteensä olivat 73–82 % kuntien tai asukaslukujen perusteella. Tuotemerkeistä ATJ/VATJ oli käytössä Helsingissä ja Vantaalla, joiden keskiväestö oli 427 000 (väestö 854 522 jaettuna kuntien lukumäärällä 2). Markkinajohtajista Effica oli käytössä suuremmissa (27 600 keskiväestö, 87 kuntaa) ja Pro Consona pienemmissä (9 600 keskiväestö, 170 kuntaa) kunnissa. Kuntien sosiaalitoimet käyttivät pääasiassa vain yhtä sosiaalihuollon sähköistä asiakastietojärjestelmää viiden, kahta 13:n ja 3–4:ää kolmen sairaanhoitopiirin alueella.
8
Oivo, Teemu, and Olga Davydova-Minguet. "Kaksoiskansalaisuuden turvallistaminen ja Suomen venäjänkieliset." Idäntutkimus 26, no. 3 (2019): 59–77. http://dx.doi.org/10.33345/idantutkimus.87292.
Full textAbstract:
Maailmanpolitiikan kehityskulkujen vaikutukset kohdistuvat Suomen venäjänkieliseen väestöön yhtäaikaisesti sekä Suomen että Venäjän valtiovallan toimien kautta. Tässä artikkelissa tarkastelemme kuinka Suomen ja Venäjän valtioiden poliittinen diskurssi turvallistaa Suomen venäjänkielistä väestöä heidän ulkomaansidonnaisuuksiensa kautta. Aiheessa yhdistyvät kansalaisuuden normien, transnationaalisuuden ja turvallisuuspolitiikan kysymykset. Venäjällä koko 2000-luvun jatkunut diskursiivinen ja juridinen kehitys kuvaa epäluottamusta ulkomaita ja niihin suhteessa olevia kansalaisia kohtaan, mutta samalla valtio on aktiivisesti rakentanut Venäjälle lojaalisuutta vaativaa diasporapolitiikkaa. Suomessa eduskunta on vuosina 2017 ja 2019 kiristänyt kaksoiskansalaisten pääsyä valtion virkoihin, mihin johtaneita prosesseja tarkastelemme aloitetta ajaneen puolustusministerin blogikirjoitusten ja niissä viitattujen dokumenttien kautta. Havainnollistamme, kuinka ihmisten ulkomaansidonnaisuuksien turvallistaminen avaa laajoja mahdollisuuksia perusoikeuksiin puuttuviin toimenpiteisiin.
9
Vehko, Tuulikki, Eero Lilja, Suvi Parikka, Anna-Mari Aalto, and Hannamaria Kuusio. "Vahvan tunnistautumisen käyttömahdollisuus digitaalisiin palveluihin ei ole itsestäänselvyys kaikissa väestöryhmissä Suomessa." Finnish Journal of eHealth and eWelfare 12, no. 3 (2020): 187–97. http://dx.doi.org/10.23996/fjhw.91512.
Full textAbstract:
Vahva tunnistautuminen mahdollistaa henkilöllisyyden todentamisen digipalveluissa. Digipalvelut ovat arjen palveluita esimerkiksi laskunmaksu verkkopankissa tai terveystietojen tarkastelu Omakannassa. Selvitämme tutkimuksessa onko eri väestöryhmissä eroja internetin ja vahvan tunnistautumisen käyttömahdollisuudessa.
Aineisto muodostettiin väestökyselyistä: 1) Ulkomailla syntyneiden hyvinvointitutkimus (FinMonik, 2018−2019), joka toteutettiin 18 eri kielellä ja vastausprosentiksi muodostui 53 (N=12 877). 2) Koko väestön Kansallinen terveys-, hyvinvointi- ja palvelututkimus (FinSote, 2017−2018), jonka vastausprosentiksi muodostui 45 (N=26 422). Rajasimme vastukset työikäisiin (20−64 vuotiaisiin) ja analyyseissä käytettiin 6 083 vastausta FinMonikista ja 11 029 FinSotesta. Tulosmuuttujille laskettiin ikävakioidut osuudet ja luottamusvälit. Itseilmoitetulle vahvan tunnistautumisen käyttömahdollisuudelle laskettiin vetosuhteet (odds ratio) logistisella regressiomallinnuksella. Estimaattien eroja maaryhmien ja koko väestön välillä tarkasteltiin F-testiin perustuvilla p-arvoilla.
Työikäisessä väestössä lähes kaikki (98 %) raportoivat, että heillä oli mahdollisuus käyttää internetiä, mutta ulkomaalaistaustaisen väestössä osuus oli matalampi (92 %, p < 0,001). Itseilmoitetun vahvan tunnistautumisen käyttömahdollisuus oli yleisempää koko väestössä (98 %) kuin ulkomaalaistaustaisessa väestössä (88 %, p < 0,001). Ulkomaalaistaustaisessa väestössä Lähi-itä ja Pohjois-Afrikka -taustaiset raportoivat muita ryhmiä harvemmin, että heillä oli mahdollisuus vahvaan tunnistautumiseen. Molemmissa kyselyissä nuorilla itseilmoitettu vahvan tunnistautumisen käyttömahdollisuus oli yleisempää verrattuna vanhempiin henkilöihin ja opiskelijat ilmoittivat työssä olevia harvemmin vahvan tunnistautumisen käyttömahdollisuudesta.
Itseilmoitetussa vahvassa tunnistautumisessa oli väestöryhmittäisiä eroja. Pohdittavaksi jää eritoten palkkatyön merkitys digiosallisuuden kasvattajana. Palkkatyö mahdollistaa varat laitteiden hankintaan, käyttömaksuihin sekä usein kerryttää digiosaamista. Digitaalisia palveluita tarjottaessa huomiota tulisi kiinnittää väestöryhmiin, joissa vahvan tunnistautumisen käyttömahdollisuus on muuta väestöä heikompaa. Digitaalisten palveluiden kehittäminen vaatii rinnalleen ohjausta, jossa huomioidaan neuvonnantarpeet myös vahvan sähköisen tunnistautumisen osalta.
10
Kallioniemi, Marja, and Hanna-Riitta Kymäläinen. "Työhyvinvointi maatiloilla: stressi, työturvallisuus eläinten hoitotyössä ja naisten työolosuhteet maidontuotantotiloilla." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 30 (January 31, 2014): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75273.
Full textAbstract:
Artikkeliväitöskirjan kokoavana teemana on työhyvinvointi suomalaisilla maatiloilla. Vuonna 2004 toteutettuun puhelinhaastatteluun vastasi 1 182 päätoimista viljelijää. Toinen, laadullinen aineisto kerättiin kesällä 2007 kymmeneltä maidontuotantotilalta haastatellen ja havainnoiden naisten työtä. Päätoimiset viljelijät kokivat haastatteluaineiston mukaan vähemmän stressiä kuin työikäinen väestö Suomessa keskimäärin. Laadullisen tutkimusaineiston mukaan suurin osa maitotiloilla työskentelevistä naisista kertoi kokevansa luonnonläheisen työn tuotantoeläinten parissa antoisana. Meneillään oleva rakennemuutos ja maatalouden harjoittamiseen liittyvät lisääntyneet riskit kuitenkin kuormittavat viljelijöiden arkea. Kirjallisuuskatsauksen mukaan stressiä aiheuttavat useimmin tilan taloudellinen tilanne, erilaiset maatalouden harjoittamiseen liittyvät säännöt, hallinto sekä luonnonolosuhteet. Työhyvinvointiin liittyvistä ongelmista kertovat kyselyn tulokset: noin joka neljäs (26 %) päätoiminen viljelijä koki voimattomuutta tai väsymystä, noin joka viides (19 %) koki unettomuutta tai vaikeuksia nukahtaa ja 16 % vastaajista koki ylirasittuneisuutta tai tunnetta siitä, että kaikki käy yli voimien. Ongelmat sosiaalisessa kanssakäymisessä ja terveydentilassa olivat yhteydessä oireiden kokemiseen. Lisäksi yli kaksi viikkoa kestänyt torjunta-aineiden ruiskutustyö edellisen kasvukauden aikana oli yhteydessä oireisiin. Myös kansainvälisten tutkimusten mukaan torjunta-aineille altistuminen on yhteydessä viljelijöiden henkisen hyvinvoinnin ongelmiin, kuten masennukseen. Melan tilastojen mukaan kotieläinten hoitotyöt olivat vuonna 2012 työvaihe, jossa yleisimmin (43 % kaikista työtapaturmista) sattui vakuutetuille maatalousyrittäjille työtapaturmia. Laadullisessa tutki-muksessa selvitettiin, miksi tapaturmien määrässä oli huomattavia eroja eri maitotilojen kesken. Tulosten mukaan luottamuksellinen, hyvä vuorovaikutussuhde eläinten kanssa, hoidon rutiininomaisuus, tietämys eläinten luontaisesta käyttäytymisestä ja eläinten stressin kokonaisvaltainen välttäminen auttavat vähitellen luomaan hoitajalle turvalliset työolosuhteet. Maatiloilla työskentelevillä naisilla on tärkeä rooli eläinten hyvinvoinnin vaalijoina ja kestävän maatalouden rakentajina. Suurin osa maidontuotantotiloilla työskentelevistä naisista halusi olla ammattinimikkeeltään maatalousyrittäjä. Oma jaksaminen oli haastatteluissa toistuva teema. Myös töihin vaikuttavat vanhat ajattelumallit tulivat keskusteluissa esiin. Töiden järjestäminen oman tai puolison sairauden aikana huolestutti, eikä lomalle lähteminenkään ollut helppoa. Kotieläinten hoitajien hyvinvoinnilla on kirjallisuuslähteiden mukaan yhteys työturvallisuuteen, elintarvikkeiden laatuun ja eläinten hyvinvointiin. Maaseudulle ominaiset pitkät välimatkat, omavaraisuutta korostava ajattelu sekä häpeä vaikeuttavat hyvinvoinnin ongelmiin puuttumista. Työhyvinvointi maatiloilla on osa ruuantuotannon vastuullisuutta ja kestävyyttä.
11
Chulos, Chris J. ":Isän tuvasta omaan tupaan: Väestö ja kotitaloudet Karjalankannaksen maaseudulla 1750– 1870[From the Father's Cottage to One's Own Cottage: Population and Households in Rural Areas of the Karelian Isthmus, 1750–1870]. (Bibliotheca historica, number 86.)." American Historical Review 110, no. 3 (2005): 900–901. http://dx.doi.org/10.1086/ahr.110.3.900.
Full text
12
Malin, Antero. "Kansainvälinen aikuistutkimus arvioi väestön perustaitoja." Aikuiskasvatus 32, no. 2 (2012): 129–36. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93981.
Full textAbstract:
Investointi lukutaitoon hyödyttää paitsi yksittäisiä henkilöitä elämänlaadun ja ansiotason paranemisena, myös koko yhteiskuntaa terveydenhuollon, rikollisuuden ja sosiaaliturvan kustannusten vähenemisenä. Lukutaidon ohessa numerotaitoa ja ongelmaratkaisutaitoa voidaan pitää jopa perustavanlaatuisena ihmisoikeutena. Uusi kansainvälinen aikuistutkimus pyrkii mittaamaan näitä taitoja moniulotteisesti.
13
Polvinen, Anu. "Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen erot kunta-alan ja yksityisen sektorin palkansaajilla." Kuntoutus 44, no. 1 (2021): 10–23. http://dx.doi.org/10.37451/kuntoutus.103338.
Full textAbstract:
Tässä tutkimuksessa selvitettiin kunta-alan ja yksityisen sektorin palkansaajien välisiä eroja työkyvyttömyyseläkealkavuuksissa ja sitä, miten yksilötason tekijät ovat yhteydessä näihin eroihin. Täydelle työkyvyttömyyseläkkeelle ja osatyökyvyttömyyseläkkeelle siirtymistä tarkasteltiin erikseen. Tarkasteluissa otettiin huomioon myös työkyvyttömyyden syy ja se, onko työkyvyttömyyseläke alkanut kuntoutustukena vai jatkuvana. Lisäksi otettiin huomioon työnantajan koko.
Aineistona oli Eläketurvakeskuksen rekisteriaineisto (kokonaisotos), johon on liitetty tietoja Tilastokeskuksesta ja Digi- ja väestötietovirastosta. Tarkastelun kohteena oli ei-eläkkeellä oleva 30–62-vuotias työeläkevakuutettu väestö vuonna 2013. Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymistä mallinnettiin vuosien 2014–2017 tiedoilla käyttäen Coxin suhteellisten vaarojen mallia ja logistista regressioanalyysiä.
Tulokset osoittavat, että kunta-alan ja yksityisen sektorin väliset erot työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisessä ovat suuremmat osatyökyvyttömyyseläkkeissä kuin täysissä työkyvyttömyyseläkkeissä. Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyminen on myös yleisempää suuremmilla kuin pienemmillä työnantajilla. Tämä näkyy erityisesti osatyökyvyttömyyseläkkeiden osalta. Havaitut erot kunta-alan ja yksityisen sektorin palkansaajien välillä osatyökyvyttömyyseläkealkavuuksissa pienenevät, kun yksilötason tekijät otetaan huomioon.
Kunta-alalta siirrytään selkeästi useammin osatyökyvyttömyyseläkkeelle kuin yksityiseltä sektorilta. Yksilötason tekijöiden vakiointi pienentää jonkin verran kunta-alan ja yksityisen sektorin työntekijöiden välisiä havaittuja eroja osatyökyvyttömyyseläkealkavuudessa.
Abstract
Differences in disability retirement between municipal and private sector employees
This study examines the differences in disability retirement between municipal and private sector employees and how individual-level factors associate with these differences. Disability retirement on a full and partial pension is studied separately. Differences are also studied by the cause of disability, which is the basis for a pension being granted temporarily or until further notice. In addition, the importance of company size is taken into account.
Register data (100 per cent sample of Finns) from the Finnish Centre for Pensions, which include information from Statistics Finland and the Digital and Population Data Services Agency, are used. Analysis is restricted to the non-retired pension-insured population aged 30–62 in 2013. The Cox Proportional Hazard Model and logistic regression analysis are used to analyze disability retirement between 2014 and 2017.
The results show that differences in disability retirement between the private and municipal sector employees were greater among those who retired on a partial disability pension than those who retired on a full disability pension. In particular, partial disability retirement was more common in larger than in smaller companies. Differences in partial disability retirement between the municipal and private sector employees were reduced after controlling for all individual-level factors.
Disability retirement is more common in the municipal sector than for private sector employees. Differences are particularly large among those who retire on a partial disability pension. Adjustment of individual-level factors reduces the differences in disability retirement between private and municipal sector employees.
Keywords: municipal sector, private sector, disability retirement, partial disability pension, full disability pension, temporary pension.
14
Strandell, Anna, Kati Pitkänen, and Antti Rehunen. "Miten kaupungistuminen ja väestön ikääntyminen vaikuttavat vapaa-ajan asumisen suosioon?" Matkailututkimus 16, no. 1 (2020): 74–92. http://dx.doi.org/10.33351/mt.88575.
Full textAbstract:
Mökkeily on keskeinen osa suomalaista elämäntapaa. Suomen yli puoleen miljoonaan kesämökkiin on infrastruktuureineen sitoutunut huomattava määrä kansallisvarallisuutta ja suomalaisten henkilökohtaista omaisuutta. Mökkeilyn tulevaisuudesta on kuitenkin esitetty huolta. Miten yhteiskunnan suuret trendit, kuten väestön ikääntyminen ja kaupungistuminen, vaikuttavat vapaa-ajan asumiseen? Väheneekö vai lisääntyykö vapaa-ajan asunnoilla vietetty aika? Tässä tutkimuksessa laadittiin vapaa-ajan asumisen skenaario vuodesta 2018 vuoteen 2040. Skenaario pohjautuu Tilastokeskuksen väestöennusteeseen, kaupunki-maaseutuluokitukseen sekä valtakunnalliseen vapaa-ajan asumisen kyselyyn. Skenaarion mukaan kaupungistuminen ja ikääntyminen lisäävät jonkin verran vapaa-ajan asuntojen käyttöä tulevaisuudessa. Kaupungistuminen lisää mökkeilyä enemmän kuin ikääntyminen. Kaupunkialueilla asuvat viettävät merkittävästi enemmän aikaa vapaa-ajan asunnoilla kuin maaseudulla asuvat. Keskimäärin eniten mökkeilevät 65–74-vuotiaat sisemmällä kaupunkialueella asuvat. Kaupungistumisen ja ikääntymisen lisäksi myös muut trendit, jotka eivät sisälly skenaarioon, voivat lisätä tai vähentää vapaa-ajan asunnoilla vietettävää aikaa. Tällaisia ovat muun muassa hyväkuntoisen eläkeiän pidentyminen, tulojen ja varallisuuden kasvu, tietoliikenneyhteyksien paraneminen vapaa-ajan asunnoilla, kasvava matkailu ja muut vapaa-ajanviettotavat, pidemmät mökkimatkat ja maahanmuutto.
15
Lönnroth, Juhani. "Kilpailukyky, koulutus ja työllisyys – eurooppalaisia näkökulmia." Aikuiskasvatus 24, no. 4 (2004): 333–39. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93586.
Full textAbstract:
”EU:n työikäisestä väestöstä tulisi peräti 83 prosentin olla työssä, jotta nykyinen väestön huoltosuhde ja sosiaaliturvajärjestelmä voitaisiin säilyttää”, kirjoittaa pääjohtaja Juhani Lönnroth EU:n komissiosta. Euroopassa etsitään yhä tietä kestävään kehitykseen, hyvinvoinnin turvaamiseen ja täystyöllisyyden saavuttamiseen. Kilpailukyky, koulutus ja osaaminen nähdään useimmiten avaimina näiden päämäärien saavuttamiseksi. Mutta jos nämä ovat avaimia parempaan tulevaisuuteen, nousee mieleen joukko kysymyksiä.
16
Perkiö, Mikko. "Lukutaitotutkimuksen käsitekartta." Aikuiskasvatus 28, no. 2 (2008): 105–16. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93810.
Full textAbstract:
Monikulttuurisessa maailmassa lukutaito liittyy poliittiseen kamppailuun oikeudesta omaan kulttuuriin ja identiteettiin. Suuren osan maailman väestöä täytyy opetella uusi kieli pystyäkseen käymään koulua. Puolet maailman koulupudokkaista onkin niitä, joiden äidinkielellä ei saa kouluopetusta. Lukutaito on siis sekä vallankäytön että vapauttamisen väline. Ihmisen pitkä historia on pitkälti kuitenkin ollut suullisen kulttuurin historiaa. Kirjallisuuteen perustuvassa artikkelissaan Mikko Perkiö erittelee kuutta lukutaitotutkimuksen viitekehystä ja niihin liittyviä lukutaidon määritelmiä.
17
Rappe, Erja, Jere Rajaniemi, and Päivi Topo. "Hyvä asuminen muistisairaana." Gerontologia 34, no. 2 (2020): 135–54. http://dx.doi.org/10.23989/gerontologia.84947.
Full textAbstract:
Muistisairaudet muuttavat suhdetta asuinympäristöön ja lisäävät asumiseen liittyvien palveluiden tarvetta. Tarkastelemme esimerkkikohteiden ja asiantuntijahaastattelujen pohjalta muistisairaiden ikäihmisten asumiseen liittyviä tekijöitä ja niiden yhteyttä toisiinsa sekä asukkaiden toimintamahdollisuuksiin. Muistiongelmien koetun vakavuuden yhteyttä toimintamahdollisuuksiin ja tyytyväisyyteen asuinympäristön laatutekijöihin selvitimme Sipoon kunnan asumispalveluiden asiakkaille tehdyn kyselytutkimuksen perusteella. Pääosin laadullisen aineiston jäsennyksen teoreettisena viitekehyksenä käytimme toimijaverkkoteoriaa ja tarjoumateoriaa. Keskeisiksi nousivat tekijät, jotka olivat yhteydessä asukkaiden mahdollisuuksiin vuorovaikutukseen, mielekkääseen tekemiseen ja liikkumiseen sekä omannäköiseen elämään. Siihen, miten asukkaat pystyivät näitä mahdollisuuksia käyttämään, vaikutti asumiseen liittyvien toimijoiden osittain ristiriitaisetkin pyrkimykset. Tuloksia voidaan hyödyntää asumisen kehittämisessä vastaamaan paremmin ikääntyvän väestön tarpeita.
18
Pekonen, Elina, and Joakim Zitting. "Päihdepalvelujen tarjonnassa suuria eroja kuntien välillä." Kuntoutus 44, no. 2 (2021): 58–63. http://dx.doi.org/10.37451/kuntoutus.109480.
Full textAbstract:
Lainsäädäntö velvoittaa kuntia tarjoamaan asiakkaiden tarpeita vastaavia päihdepalveluita. Tässä katsauksessa tuodaan esille, miten kuntien välillä on silti suuria eroja päihdepalvelujen tarjonnassa. Aineistona käytetään 32 päihdetyön ammattilaisen haastatteluja sekä tilastollisia aineistoja. Haastatteluaineisto on analysoitu teoriasidonnaisella sisällönanalyysillä ja tilastoaineistot K-keskiarvon ryhmittelyanalyysillä sekä erotteluanalyysillä. Tilastoaineiston analyysit paljastavat, että etenkin syrjäisissä vähenevän väestön kunnissa painottuu päihdepotilaiden vuodeosastohoito ja päihdehuollon avopalvelujen asiakasmäärät ovat pieniä. Haastatteluaineisto tuo esille, että ammattilaiset tiedostavat lainsäädännön velvoitteet mutta niukat resurssit ja taloudelliset syyt estävät tarvelähtöisten palvelujen tarjoamisen. Lainsäädännön velvoitteet eivät siis täyty kaikkialla, ja on vaikea sanoa, tuoko tulevaisuuskaan parannuksia tullessaan.
19
Komp, Kathrin, and Tuukka Niemi. "Elämänkaaren vaikutukset eläkkeeseen." Janus Sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön tutkimuksen aikakauslehti 26, no. 3 (2018): 264–68. http://dx.doi.org/10.30668/janus.66684.
Full textAbstract:
Väestön ikääntyminen siirtää huomion eläkejärjestelmän asemaan. Tutkijat, työmarkkinajärjestöt ja päätöksentekijät pohtivat, miten eläkejärjestelmää tulisi uudistaa sekä järjestelmän taloudellisen kestävyyden että ikääntyvien toimeentulon takaamiseksi. Tämä artikkeli korostaa elämänkaarinäkökulman merkitystä näissä kysymyksissä. Yksilöiden elämänkaaret koostuvat mm. yksittäisistä tapahtumista tai jaksoista, jotka voivat vaikuttaa jopa vuosikymmenien ajan ihmisen elämässä. Esimerkiksi nuorena koettujen työttömyysjaksojen vuoksi työuran kehitys voi keskeytyä ja johtaa lopulta pienempiin eläkkeisiin, tai keski-ikäisenä tapahtuneen maasta- tai maahanmuuton vuoksi nuorempana kerätyt eläkkeet voivat olla myöhemmin riittämättömiä. Tämän kaltaiset vuosienkin päähän ulottuvat vaikutukset kaikilla elämänalueilla tulee ottaa huomioon eläkeuudistuksissa. Tehokkain lähestymistapa eläkejärjestelmän uudistukselle näyttää olevan koordinoitu, varhainen puuttuminen ongelmiin eri päätöksenteon alueilla.
20
Seppälä, Tuija, Henrietta Grönlund, and Teemu Kemppainen. "Matalan kynnyksen kohtaamispaikkojen sijainti ja saatavuus Helsingin kaupunginosissa." Janus Sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön tutkimuksen aikakauslehti 28, no. 2 (2020): 115–32. http://dx.doi.org/10.30668/janus.74407.
Full textAbstract:
Tarkastelemme tässä tutkimuksessa eri toimijoiden ylläpitämiä matalan kynnyksen kohtaamispaikkoja, joita pidetään osallisuustyön keskeisinä areenoina. Tutkimuksemme tehtävänä on kartoittaa Helsingissä toimivat kohtaamispaikat ja tarkastella niiden sijaintia ja saatavuutta kaupunginosatasolla sosioekonomisen huono-osaisuuden näkökulmasta. Tutkimuksen aineisto koostuu kaupunginosia koskevasta tilastotiedosta, kohtaamispaikkojen osoitetiedoista sekä kohtaamispaikoille suunnatusta kyselystä. Kuvailevien analyysien mukaan kohtaamispaikat sijaitsevat useammin sosioekonomisesti huono-osaisemmilla alueilla. Toisaalta palveluiden määrä suhteessa sosioekonomisesti huono-osaisten määrään on näillä alueilla kaikkein pienin. Kohtaamispaikkojen sijaintia selittäviä tekijöitä tarkastelimme Poisson-regressioanalyysin avulla. Täydessä mallissa vakioimme ikääntyvän väestön osuuden ja selittävinä tekijöinä tarkastelimme sosioekonomista huono-osaisuutta, asukasmäärää, kulkuyhteyksiä sekä hintatasoa. Tulostemme mukaan kohtaamispaikkojen määrä kasvaa sosioekonomisen huono-osaisuuden, väkimäärän mutta myös hintatason myötä.
21
Hautala, Mia, Mari Ervasti, Minna Pikkarainen, et al. "Tulevaisuuden yhdistetyt terveysteknologia mahdollisuudet ensihoidon ei kiireellisten tehtävien hoitamisessa." Finnish Journal of eHealth and eWelfare 11, no. 1-2 (2019): 139–49. http://dx.doi.org/10.23996/fjhw.70242.
Full textAbstract:
Ensihoitopalvelujen tarve kasvaa sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenteessa tapahtuvien uudistusten sekä väestön ikääntymisen myötä. Uusimmat teknologia- ja analytiikkaratkaisut auttavat palveluiden uudelleen organisoimisessa ja hoitopolkujen kehittämisessä. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan tulevaisuuden yhdistettyjen terveys teknologioiden mahdollisuuksia pohjautuen asiantuntija työpajoihin liittyen ei-kiireellisiin ensihoidon tehtäviin. Tapauksen nykytilanne ja tulevaisuuden hoitopolut kuvattiin ja analysoitiin yhdessä terveysalan asiantuntijoiden, teknologiatoimittajien, tutkijoiden ja potilasnäkökulman edustajien kanssa. Kuvattu potilastapaus keskittyi kotisairaanhoidon piirissä olevaan ikääntyneeseen henkilöön, joka kärsii toistuvista virtsatieinfektioista. Tutkimuksen tuloksena löydettiin mm., että potilas tapauksiin liittyviä hoitopolkuja voidaan parantaa tukemalla hätätilanteen tunnistamista, lisäämällä terveystietämystä ja kehittämällä ratkaisuja, jotka mahdollistavat ensi- ja lääkehoidon nopeamman aloituksen sekä tehokkaamman yhteistyön potilaan, kotisairaanhoidon, sairaalan ja ensihoidon välillä. Lisäksi havaittiin, että tulevaisuudessa etämittarit mahdollistavat kotimittaustulosten nopeamman hyödyntämisen ja uusien teknologiaratkaisujen myötä tietoa on paremmin saatavilla.
22
Kinnari, Heikki. "Elinikäisestä kasvajasta kykypääomakoneeksi." Aikuiskasvatus 40, no. 4 (2020): 305–19. http://dx.doi.org/10.33336/aik.100535.
Full textAbstract:
Elinikäistä oppimista on pidetty ratkaisuna väestön ikääntymiseen, teknologian kehittymiseen, globalisaatioon ja yhteiskunnan muutokseen liittyviin haasteisiin 1960-luvulta lähtien. Vaikka ongelmat ovat pysyneet samankaltaisina, niiden ratkaisut ja samalla elinikäisen oppimisen sisältö ovat muuttuneet vuosikymmenien saatossa merkittävästi. ’Elinikäinen oppiminen’ on poliittinen käsite, jonka sisältö kytkeytyy yhteiskuntapolitiikkaan ja määrittelijätahoon. Elinikäisen oppimisen politiikka tavataan jakaa kolmeen vaiheeseen: humanistiseen, talouden ja ”pehmeän” talouden sukupolveen. Tarkastelen kolmen ylikansallisen organisaation, Unescon, Euroopan unionin ja talouden ja kehityksen yhteistyöjärjestön OECD:n 2000-luvun elinikäisen oppimisen politiikkaa. Tutkimusaineisto kattaa 14 dokumenttia vuosilta 2005–2018. Näkökulma on hallinnananalyyttinen. Foucault’laisen diskurssianalyysin ja kriittisen politiikka-analyysin keinoin selvitän, millaista ihmisten ja miten järjestöjen politiikassa rakennetaan. Tutkimuksessa sovelletaan uudella tavalla foucault’laisia subjektivaatiotapoja koulutuspoliittisen tekstin analysoinnissa. Analyysissä keskitytään yrittäjämäisen talouden sukupolveen. Elinikäisen oppimisen yrittäjämäistyminen saa sisältönsä muuntuneen uusliberalismin laajentuneesta inhimillisen pääoman käsitteestä ja kompetenssipohjaisesta standardoinnista. Vallitsevassa poliittisessa rationaliteetissa korostunut yrittäjyyden eetos ja yrittäjyyskasvatuksen läpilyönti heijastuvat myös elinikäisen oppimisen politiikkaan.
23
Kivimäki, Sanna. "Ikää ihmettelemässä." Lähikuva – audiovisuaalisen kulttuurin tieteellinen julkaisu 30, no. 3 (2017): 62–77. http://dx.doi.org/10.23994/lk.66590.
Full textAbstract:
Artikkeli käsittelee median, mediatutkimuksen ja ikääntymisen välisiä suhteita ja esittää, että ikääntymiseen liittyvät kysymykset ovat jääneet mediatutkimuksessa marginaaliin. Ikääntyneen väestön suhteellinen osuus kuitenkin kasvaa kaikkialla maailmassa ja ikääntyneet muodostavat ison osan median käyttäjistä ja yleisöistä. Heille myös suunnataan aiempaa enemmän erilaisia mediasisältöjä. Ikääntyneillä tarkoitetaan yleensä eläkeikäisiä, yli 65-vuotiaita kansalaisia.
Artikkelissa kysytään, minkälaisia tutkimuskysymyksiä ikääntyminen asettaa mediakulttuurille ja sen tutkimukselle. Media ymmärretään artikkelissa laajasti, sekä perinteisinä joukkoviestiminä että sosiaalisena mediana, sekä teknologiana, sisältöinä, käyttönä että vuorovaikutuksena toisten ihmisten kanssa.
Mediaan ja ikään liittyvät tutkimusintressit voi jakaa vähintään kolmeen alueeseen: 1) kysymyksiin mediasukupolvista ja arkisista suhteista mediaan, 2) nykyteknologiaa ja digitaalisuutta koskeviin kysymyksiin, sekä 3) kysymyksiin siitä, millaista ymmärrystä iästä ja ikääntymisestä mediasisällöt tuottavat ja uusintavat.
Muiden kategorioiden tavoin ikä kietoutuu yhteen monien muiden erojen, kuten sukupuolen, etnisyyden, luokan ja uskonnon kanssa. Näitä intersektionaalisia eroja havainnollistetaan artikkelissa nostamalla esiin suomalaisia vanhoja naisia käsitteleviä esimerkkejä. Lopuksi kootaan yhteen ajatuksia siitä, mitä vanhojen ihmisten ja median suhteita koskevassa tutkimuksessa tulisi ottaa huomioon.
24
Kallioniemi, Marja, Ahti Simola, Hanna-Riitta Kymäläinen, Hannu Vesala, and Kyösti Louhelainen. "Päätoimisten maatilayrittäjien henkinen hyvinvointi." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 23 (January 31, 2008): 1–4. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75892.
Full textAbstract:
Työterveyslaitos toteutti vuonna 2004 seurantatutkimuksen päätoimisten maatiloilla työskentelevien henkilöiden työterveydestä. Puhelinkyselyyn osallistui 1182 henkilöä, joista 77 % oli miehiä ja 23 % naisia. Tuloksia verrattiin edelliseen, vuoden 1992 seurantatutkimukseen ja koko suomalaiseen työssäkäyvään väestöön kohdistuvan ”Työ ja terveys 2003” –tutkimuksen tuloksiin. Kolmannes (34 %) kyselyyn vastanneista arvioi tuntevansa stressiä. Psyykkisen toimintakyvyn heikkenemistä esiintyi 36 %:lla vastaajista. Neljänneksellä (26 %) vastaajista oli masennusoireita. Kaikkien oireiden esiintyvyys oli naisilla yleisempää kuin miehillä. Suurimmat erot olivat psyykkisen toimintakyvyn heikkenemisessä, jota koki 40 % kyselyyn vastanneista naisista ja 33 % miehistä, sekä masentuneisuudessa, jota koki 32 % naisista ja 25 % miehistä. Psyykkinen oireilu oli yleisempää eronneilla ja asumuserossa olevilla kuin muilla siviilisääty-ryhmillä. Myös nuoret viljelijät oireilivat enemmän kuin ikääntyneet siten, että ikäryhmässä 35–45-vuotiaat stressin ja yleisen psyykkisen oireilevuuden esiintyminen oli yleisintä. Opisto- tai korkeakoulutuksen omaavilla stressiä esiintyi enemmän (41 %) kuin keskimäärin aineistossa. Vertailu edellisen seurantatutkimuksen tuloksiin henkisen hyvinvoinnin osalta osoittaa, että psyykkistä oireilua esiintyi vuosien 1992 ja 2004 kyselyissä jotakuinkin yhtä paljon. Poikkeuksena tästä on masentuneisuus, joka oli yleisempää vuoden 2004 tuloksissa (26 %) kuin vuonna 1992 (20 %), ero oli tilastollisesti merkitsevä. Etenkin naisten keskuudessa masennusoireet olivat tilastollisesti merkitsevästi yleisempiä vuoden 2004 aineistossa (32 %) kuin vuonna 1992 toteutetussa seurantatutkimuksessa, jossa masennusoireita oli 22 %:lla kyselyyn vastanneista naisista. Suomalaiseen työssäkäyvään väestöön tehdyn vertailun mukaan päätoimisesti maatiloilla työskentelevillä oli vähemmän psyykkisiä oireita kuin työssäkäyvillä keskimäärin. Maatilayrittäjillä oli myös vähemmän stressiä (34 %) kuin työssäkäyvillä keskimäärin (44 %). Henkisen hyvinvoinnin tulosten tarkastelussa on otettava huomioon viimeisten vuosien aikana toteutunut raju rakennemuutos: vuosien 1992 ja 2004 välillä maatilojen määrä on laskenut 41 % ja maatiloilla työskentelevien henkilöiden määrä on laskenut 45 %. Erot maatalousyrittäjien henkisen hyvinvoinnin tasossa edellä mainittuina ajankohtina ovat kuitenkin suhteellisen vähäiset. Yksi selitysmahdollisuus on, että maatalouden harjoittajiksi ovat valikoituneet suhteellisen muutosvalmiit ja psyykkisiä voimavaroja omaavat henkilöt. Huomiota herättävää on kuitenkin masentuneisuuden lisääntyminen 12 vuoden tarkastelujakson aikana. Maatilayrittäjien parissa työskentelevien tulee ottaa huomioon alan nopean toimintaympäristön muuttumisen aikaansaamat paineet. Maatilataloudessa työskentelevät tarvitsevat tukea muutosten keskellä.
25
Miettinen, Janika Jasmiina, Markus Mäkinen, Jaana Leikas, Tuula Jutila, and Tiia Veko. "Vastuullinen toiminnanohjausjärjestelmän kehittäminen kotihoidossa." Finnish Journal of eHealth and eWelfare 12, no. 1 (2020): 70–83. http://dx.doi.org/10.23996/fjhw.77883.
Full textAbstract:
Suomen tämän hetkinen strateginen tavoite on lisätä ikääntyneiden kotona asumista ja vähentää laitoshoidon määrää, mikä tarkoittaa lisääntyvää tarvetta kotihoidon palveluille. Samanaikaisesti hoito- ja hoivapalveluita tarvitsevien ikääntyvien määrä kasvaa suhteessa työikäisen väestön määrään ja kotihoidon asiakkaiksi ohjautuu yhä huonokuntoisempia ikäihmisiä. Kotihoidossa käytettävissä oleva työvoima tulee pystyä kohdentamaan tehokkaasti ja järkevästi asiakastarpeen mukaan, jotta laatua ja vaikuttavuutta voidaan ylläpitää. Toiminnanohjausjärjestelmistä on haettu ratkaisua henkilöstöresurssien optimointiin.
Toiminnanohjausjärjestelmän käyttöönottoa arvioiva tutkimus toteutettiin Pirkkalan kunnan kotihoito-organisaatiossa. Projektin tavoitteena oli sujuvoittaa toiminnanohjausjärjestelmän käyttöönottoa kotihoidossa, pohtia toiminnanohjausjärjestelmän tarjoamien eri optimointivaihtoehtojen toimivuutta sekä saada toiminnanohjausjärjestelmä palvelemaan organisaatiota kokonaisuudessaan mahdollisimman hyvin. Tutkimuksen aineisto muodostui kotihoitajien työpäivien seurannasta, tiiminvetäjien haastattelusta, optimointityöpajasta ja esimiesten työpajoista.
Tarkastellun kotihoito-organisaation toiminnanohjausjärjestelmän ensisijaisena tavoitteena on kohdentaa kotihoidon henkilöstöresurssit vastaamaan ikäihmisten tarpeita tehokkaasti, laadukkaasti ja vastuullisuustekijät huomioiden. Toiminnanohjausjärjestelmän käyttöä tukevat ja heti käyttöön otettavissa olevat suositukset ovat:
Käyntien aikakriittisyyden tiukka arviointi sekä aikariittisten käyntien ajankohtien ja käynneille asetettujen aikavälien tarkistaminen;
Työajan ylittyminen -vaihtoehdon salliminen optimoinnissa;
Mahdollisimman suuren asiakas- ja hoitajajoukon yhtäaikainen optimointi ja
Omahoitajuuden huomioiminen laadun tekijänä.
Toiminnanohjausjärjestelmän tulisi olla järjestelmäkehittäjän toimesta räätälöitävissä yksilöllisten asiakastarpeiden mukaiseksi. Integroituvuus muiden järjestelmien kanssa on oleellinen tekijä tehokkaan ja toimivan kokonaisuuden saavuttamiseksi. Myös tarve joustavalle toiminnanohjausjärjestelmän jatkokehitykselle toimintaympäristön, osaamisen ja tavoitteiden muuttuessa tulisi huomioida. Näiden vaatimusten lisäksi toiminnan mittaaminen ainakin kustannusten, henkilöstön hyvinvoinnin ja palvelun laadun näkökulmista tulisi huomioida tietoon pohjautuvan toiminnanohjausjärjestelmän suunnittelussa.
Toiminnanohjausjärjestelmän käyttöönotto on yksi keino kotihoidon toiminnan kehittämiselle, mutta se ei yksinään riitä turvaamaan kotihoidon vastuullista kehittämistä. Johtamisen perusajatuksena tulisikin olla, miten tarjottavien palveluiden laatu ja toiminnan eettisyys voidaan turvata kasvavien resurssipaineiden alla.
26
Kurppa, Sirpa, Merja Saarinen, Mirja Viinisalo, and Helmi Risku-Norja. "Lounaslautanen julkisessa ruokapalvelussa – tarjonta ja toiveet." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 26 (January 31, 2010): 1–9. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75700.
Full textAbstract:
Esitelmä perustuu Ympäristöklusteriohjelman hankkeen ” ConsEnv Kotitalouksien kulutusvalintojen ympäristövaikutukset ja niistä viestiminen ” tuloksiin. Hanke päättyi kesäkuun lopussa, esiteltiin loppuseminaarissa syyskuussa 2009 ja loppuraportoidaan vuoden 2010 alkupuoliskolla. Hankkeessa on tuotettu ympäristövaikutusarvio noin 35 erilaisesta lounaslautasesta eläinpainotteisista annoksista vegaaniannoksiin. Lounaat jakaantuivat kotona valmistettuihin, valmisruokalounaisiin ja koululounaisiin. Tässä esityksessä keskitytään julkisten ruokapalvelujen koululounaisiin, joista edellä mainitussa tutkimuksessa oli esimerkkinä yhden yläkoulun 9 erilaista lounasvaihtoehtoa. Lounasannoksissa on noudatettu kouluille annettuja tasapainoisen lounaan suosituksia: 740 kcal/yläkouluikäisen nuoren lounas; energiasta 10–20 % tulisi olla peräisin proteiineista, 25–25 % rasvoista, 50–60 % hiilihydraateista. Lounasnimikevaihtoehtoja verrattiin niiden todellisen kulutuksen mukaisesti koko koulun tasolla, jolloin esimerkiksi energian saanti vaihtelee, sen mukaan millainen menekki kullakin lounasannosnimikkeellä on. Tarkastelussa on korostettu erilaisten tuotantotapojen merkitystä lounaskoosteen ympäristövaikutuksissa. Myös kotimaisia ja ulkomaisia tuotteita on verrattu keskenään. Koululounaat osoittautuivat ilmastovaikutustensa ja rehevöittävyysvaikutustensa osalta asettuvan ruoka-annosten keskimääräiselle tai hieman kevyemmälle tasolle. Esimerkkikoulun peruslounaiden ilmastovaikutus oli lounasnimikkeestä riippuen väillä 0,56 kg ja 1,94 kg CO2 ekv. / annos, ja rehevöittävyysmittarin arvot vaihtelivat välillä 0,5 g ja 2,5 g PO2 ekv / annos. Alustavien tulosten mukaan näyttää hyvin ilmeiseltä, että vuodenaikaisia sesonkeja noudatteleva ruokavalio muodostuisi ympäristön kannalta edullisimmaksi. Kuluttajien toiveet ovat kuitenkin erkaantumassa aidosta luonnonedellytyksiin linkittyvästä sesonkisuudesta. Varhaistuotteita odotetaan vuosi vuodelta aikaisemmin ja tiettyjä aikaisempia sesonkituotteita ympäri vuoden. Julkisissa ruokapalveluissa tuoreus on tärkeä kriteeri, mutta se ei linkity kotimaisten tai etenkään oman maakunnan tuotteiden ylivoimaisena hyödyntämisenä. Suomalaiselle ja monelle muullekin ruokakulttuurille perinnäinen luonnonolosuhteista ja resursseista riippuvuus ei enää realisoidu. Ympäristön kannalta suomalaisen raaka-ainetuotannon tulisi vahvistaa suomalaisen urbaanin väestön ymmärrystä ruokaraaka-ainetuotannon luonnonresurssiriippuvuudesta eikä pyrkiä kumoamaan sitä. Yhtenä mahdollisuutena julkisissa ruokapalveluissa on tarkemman raaka-ainepohjan osalta sesonkisuuntautuneen vuosittaisen ruokavalion suunnittelu. Tässä kohden tulisi nimenomaan muistaa, että ehdottomasti suurin osa ruoan ympäristövaikutuksista syntyy raaka-ainetuotannossa.
27
Gronow, Pekka. "Vaibunud viiside kaja (The echo of faded tunes). Eesti levimuusika ajaloost 1. By Valter Ojakäär. Tallin: Eesti Entsüklopeediakirjastus, 2000. 550 pp. ISBN 9985-70-048-1 - Omad viisid vööras väes (Our own songs in an alien army). Eesti levimuusika ajaloost 2, 1940–1945. By Valter Ojakäär. Tallin: Kirjastus Ilo, 2004. 576 pp. ISBN 9985-57-439-7 - Sirp ja saksofon (The sickle and the saxophone). Eesti levimuusika ajaloost 3. By Valter Ojakäär. Tallin: Kirjastus Ilo, 2008. 662 pp. ISBN 978-9985-57-870-4." Popular Music 28, no. 1 (2009): 123–24. http://dx.doi.org/10.1017/s0261143008001682.
Full text
28
Kuzmin, Denis. "Saamelainen asutus Karjalassa." Suomalais-Ugrilaisen Seuran Aikakauskirja 2013, no. 94 (2013). http://dx.doi.org/10.33340/susa.82513.
Full textAbstract:
Varhaisin luotettavasti identifioitavissa oleva väestö nykyisen Karjalan tasavallan alueella on alkuperältään saamelaista. Metsäsaamelainen kulttuuri kehittyi Karjalassa rautakaudella ja varhaiskeskiajalla. On arveltu, että 1200–1300-luvulta alkaen nykyisen Karjalan alueen sisämaan saamelaismaille alkoi etelästä ja lounaasta käsin muodostua itämerensuomalaista asutusta, ja sitä mukaa kuin vepsäläiset ja karjalaiset alkoivat muuttaa saamelaisten entisille maille, viimeksi mainitut alkoivat siirtyä pohjoisemmille seuduille (Kirkinen et al. 1994: 45; Pöllä 1995: 35).
Karjalan tasavallan saamelaisen vaiheen jäljet ovat parhaiten säilyneet karjalan, vepsän ja venäjän murteiden lainasanastossa ja erityisesti paikannimistössä. Samoin 1400–1800-lukujen asiakirjoissa ja perimätiedoissa on säilynyt melkoinen määrä tietoja Karjalassa sijainneista saamelaisasutuksista.
Artikkelin päätavoitteena on saamelaisasutusta koskevien lähteiden systematisointi ja yleiskuvaus. Samalla soveltaen eri alojen lähdeaineistoa pyritään saamaan uutta ja tarkempaa tietoa saamelaisväestön historian eri vaiheista rajantakaisessa Karjalassa.
29
Davydova-Minguet, Olga. "Voitonpäivänjuhla Sortavalassa." Elore 22, no. 2 (2015). http://dx.doi.org/10.30666/elore.79218.
Full textAbstract:
Artikkelissa tarkastellaan voiton päivän juhlintaa Sortavalassa. Kaupunki sijaitsee Karjalan tasavallassa 60 kilometrin päässä Suomen rajalta. Sortavalan ja Pohjois-Laatokan seudun historia on ristiriidassa toiseen maailmansotaan liittyvän venäläisen suuren isänmaallisen sodan narratiivin kanssa, joka korostaa voittoa fasisteista. Sortavalan alue liitettiin Neuvostoliittoon talvisodan jälkeen vuonna 1940, palautettiin Suomelle 1941 ja liitettiin jälleen Neuvostoliittoon. Alueen nykyinen väestö on muodostunut sodanjälkeisten muuttoliikkeiden tuloksena. Putinin Venäjällä voiton päivästä on muodostunut tärkein ja suosituin kansallispäivä. Juhlinnan analyysi pohjautuu teoreettiseen keskusteluun juhlinnan politiikasta ja muistin kulttuurisesta tuotannosta. Juhlintaa tarkastellaan muistin ”laitteiston” (kaupunkitilassa olevat aineelliset muistin paikat) ja ”ohjelmiston” (rituaaliin sisältyvät historianarratiivit) välisenä yhteispelinä. Voiton päivän juhlaa tuottavat monet tahot: kaupungin viranomaiset, paikallinen etsintäpartio, ortodoksikirkko sekä yleisö. Eri äänien muodostama sodan ja voiton mielikuva perustuu neuvostoaikaiseen ”voiton myyttiin”. Kuitenkin eri toimijat tuovat juhlintaan myös omia merkityksiään.
30
Helenius, Juha, Esa Aro-Heinilä, Reija Hietala-Koivu, et al. "Ruokajärjestelmämalli lähiruoan kestävyyden monitieteiseen tutkimukseen." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 21 (January 31, 2006). http://dx.doi.org/10.33354/smst.76789.
Full textAbstract:
Paikallinen ruokajärjestelmä, lähiruoka, on erityisesti globaalistuvan ruokajärjestelmän vastakohtanakiinnostava tutkimuskohde. Ruokajärjestelmän paikallistamisella tavoitellaan ruoan tasaveroista jayhteisöllisesti omatoimista saavutettavuutta, taloudellista ruokaturvaa sekä vastuullisuutta ruoan tuotannonluonnonvaroista ja tuotantoympäristöstä. Nämä tavoitteet liittyvät läheisesti väestö-, talous-, ympäristö- jakulttuurisiin kysymyksiin analyysin mittakaavasta riippumatta.Olemme tutkineet ruokajärjestelmän paikallistamisen vaikutuksia ja siihen liittyviäoppimishaasteita kunta- ja maakuntatasolla Etelä-Savossa. Tämänkaltainen kansallista mittakaavaapaikallisempi lähiruoka-ajattelu ilmaantui etenkin maaseudun toimijoiden hankkeisiin 1990-luvunloppupuolella reaktiona maaseudun elinolojen ja -keinojen taantumiseen. Hankkeessa kehitimmemonitieteiseen kommunikointiin ja tieteiden-väliseen yhdistämiseen tähtäävän käsitteellisen LOFOjärjestelmämallin. Mallissa ruokajärjestelmän ajatellaan muodostuvan kolmesta osajärjestelmästä, jotkaolivat yhteiskunnallis-taloudellinen, biofysikaalinen sekä toiminnan osajärjestelmä.Yhteiskunnallis-taloudellinen osajärjestelmä sisältää normatiivisen ja taloudellisen 'ympäristön',samaan tapaan kuin biofysikaalinen osajärjestelmä sisältää fyysisen ja biologisen ympäristön. Näidenehdoilla, niihin sopeutuen ja niitä muuntaen kaikki toiminnan osajärjestelmän osakkaat tuottajasta ruoankuluttajaan toimivat ja tekevät ruokajärjestelmää koskevia päätöksiä. Teimme jokaista osajärjestelmääkoskien menetelmällisiä rajauksia ja valintoja, ja toteutimme osajärjestelmäkohtaiset osatutkimuksetmenetelmällisesti erillisinä tieteenalakohtaisina harjoitelmina. Näin ollen tuloksemme ovat ikäänkuinnäytteitä tai palasia systeemimallin tarjoamaan kokonaisvaltaisempaan palapeliin.Toiminnan osajärjestelmään sisältyy keskeisen tärkeänä ruokajärjestelmään osallisten 'voimaannuttaminen'sekä lisäksi prosessi, jossa paikalliset yhteisöt neovottelevat yhteisestä tulevaisuudestaan jatunnistavat sen mahdollisuuksia. Lisäksi tuloksemme tukevat ruoan 'valuma-alue' (foodshed) -ajattelua: onvälttämätöntä sisällyttää sekä maatilojen ja maaseudun ruoan 'lähde'- (source) että taajamien ja kaupunkienruoan 'kohde'- (sink) alueet paikallisen järjestelmän rajauksen sisään.
31
Voutilainen, Ari, Sari Kapanen, and Mari Kangasniemi. "Työnjaon kuvaus sosiaali- ja terveysministeriön asiakirjoissa – dokumenttianalyysi." Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti 55, no. 3 (2018). http://dx.doi.org/10.23990/sa.74422.
Full textAbstract:
Sosiaali- ja terveydenhuollossa työnjako voi kohdistua ammattilaisten, yksiköiden ja organisaatioiden tai toimialojen välille. Sillä voidaan vaikuttaa asiakkaiden ja potilaiden saamaan hoitoon ja palveluun sekä ammattiryhmien ja toimialojen tehtäviin. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata, miten työnjako on kuvattu sosiaali- ja terveysministeriön (STM) asiakirjoissa. Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa tietoa sosiaali- ja terveydenhuollon työnjaon kehittämiseksi. Tutkimusmenetelmäksi valittiin dokumenttianalyysi. Aineistoksi valittiin STM:n vuosina 2006–2016 suomen tai ruotsin kielellä valtioneuvoston sähköisessä tietokannassa, Valtossa, julkaisemat asiakirjat, jotka kohdistuvat sosiaali- ja terveydenhuollon työnjakoon (n=352). Tästä muodostettiin kaksi osa-aineistoa, joista ensimmäinen (115 asiakirjaa, 709 työnjaon mainintaa) analysoitiin kuvailevan tilastotieteen menetelmin ja toinen (n=30 asiakirjaa) induktiivisella sisällönanalyysillä. STM:n dokumenteissa työnjaon kuvaukset kohdistuivat useimmin terveydenhuollon menneeseen tai nykyiseen työnjakoon. Työn kohderyhmänä olivat useimmin asiakkaat ja potilaat, kuitenkin joka neljännessä myös väestö tai kansalaiset. Lähes puolessa (43,3%) maininnoista työnjakoa tarkasteltiin valtakunnallisten organisaatioiden sisäisenä tai välisenä työnjakona. Sisällönanalyysin perustella työnjakoa tarkasteltiin suhteessa toiminnan järjestämiseen ja sääntelyyn, palveluiden organisointiin ja työvoiman allokointiin. Vaikka STM:n asiakirjoissa välittyy potilaslähtöisyys terveydenhuollon työnjaon lähtökohtana, asiakirjat korostavat yksisuuntaista tehtävien siirtoa ammattiryhmältä toiselle. Tällaisen työnjaon riskinä on, että ongelmaa ei ratkaista vaan se ainoastaan siirretään eteenpäin työtehtävien jatkumossa aina asiakkaalle ja potilaalle saakka. Aineiston perusteella sosiaalihuollon työnjaon tarkastelu on vähäistä.
32
Kivinen, Osmo, Risto Rinne, Sakari Ahola, and Arto Kankaanpää. "Aikuiskoulutuksen "uuteen" tulemiseen koulutussuunnittelun perinteisin menetelmin." Aikuiskasvatus 8, no. 4 (1988). http://dx.doi.org/10.33336/aik.96580.
Full textAbstract:
Artikkelissa tarkastellaan Väestön koulutus 2000 -mietinnön käyttämiä määrällisen koulutussuunnittelun menetelmiä ja aikuiskoulutuksen tavoitteenasetteluja. Erityisesti huomiota kiinnitetään vaihtoehtoisten työvoimaennusteiden käyttämiseen ja koulutuksen kysyntämenetelmän mahdollisuuksiin, väestön koulutusprefenssien selvittämisen tärkeyteen, aikuiskoulutuksen laajentamisen ongelmiin ja koulutuksen osuuteen rakennemuutoksen hallinnassa.
33
Virta, Lauri Juhani, Päivi Tillman, and Jenni Blomgren. "Rekisteritutkimus psyykenlääkkeiden käytön yleisyydestä oululaisilla omaishoitajilla vuonna 2013." Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti 56, no. 3 (2019). http://dx.doi.org/10.23990/sa.76290.
Full textAbstract:
Omaishoitajan psyykkisen terveydentilan ja kuormittuneisuuden indikaattorina voidaan pitää hänen psyykenlääkkeiden käyttöään. Aiheesta ei ole julkaistu suomalaista tutkimustietoa. Tavoitteenamme oli selvittää, erosivatko psyykenlääkkeitä kalenterivuoden aikana ostaneiden osuudet omaishoitajien ja muun saman ikäisen väestön välillä. Lisäksi kuvailemme omaishoidettavien terveydentilaa ja psyykenlääkkeen oston yleisyyttä. Rekisteritutkimuksemme kohteena olivat Oulussa vuonna 2013 asuneet henkilöt, joiden tietoja analysoitiin kuvailevin tilastollisin menetelmin ja logistisella regressioanalyysilla.
Omaishoitajien (N=1 905) keski-ikä oli 59 vuotta ja 62 % oli naisia. Keskimäärin yksi neljästä omaishoitajasta oli ostanut jotain psyykenlääkettä sairausvakuutuksen korvaamana. Työikäiset (18−64-vuotiaat) omaishoitajat ostivat yleisimmin masennuslääkettä (16 %) ja ikääntyneet (65–95-vuotiaat) unilääkettä (18 %). Psyykenlääkettä ostaneita oli enemmän työikäisissä omaishoitajissa kuin vertailuväestössä (23 % vs. 14 %); ikääntyneillä ei ollut merkitsevää eroa. Kun psyykenlääkkeen ostoa tarkasteltiin tarkemmin neljässä yleisimmässä lääkeryhmässä, havaittiin vertailussa sukupuolittaisia eroja: työikäisen miespuolisen omaishoitajan unilääkkeen ostamisen vetosuhde (odds ratio) väestöön verrattuna oli 1,4 ja naisilla masennuslääkkeen ostamisen vetosuhde 1,2. Psykoosilääkkeen käyttö oli naispuolisilla omaishoitajilla vertailuväestöä harvinaisempaa: työikäisellä naisella vetosuhde oli 0,8 ja ikääntyneellä 0,6. Omaishoidettavien keski-ikä oli 60 vuotta, ja ikääntyneitä kuoli 13 % vuoden 2013 aikana. Lähes joka toisella työikäisellä ja ikääntyneellä omaishoidettavalla oli vähintään yksi psyykenlääkkeen osto.
Omaishoito jatkuu usein vuosia, joten omaishoitajien kanssa toimivien tulee kiinnittää huomiota hoitajan psyykkiseen jaksamiseen. Omaishoitoa tukevia palveluja ja järjestelyjä tulee kehittää entisestään tukemalla myös omaishoitajan psyykettä.
34
Erkkola, Maijaliisa, and Eero Lahelma. "Sosiaalilääketieteen pitkä linja: väestön kivuloisuudesta globaaliin terveyteen." Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti 55, no. 4 (2018). http://dx.doi.org/10.23990/sa.76408.
Full text
35
Weiste-Paakkanen, Anneli, Satu Jokela, Sinikka Kytö, et al. "Ulkomaalaistaustaisen väestön terveys- ja hyvinvointitutkimukset – Ulkomaalaistaustaisen kenttähenkilöstön kokemuksia." Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti 54, no. 3 (2017). http://dx.doi.org/10.23990/sa.65566.
Full textAbstract:
Suomen ulkomaalaistaustaisen väestön määrän kasvaessa on entistä tärkeämpää saada luotettavaa tietoa tämän väestöryhmän hyvinvoinnista, terveydestä, elinoloista, osallisuudesta, toimintakyvystä ja palveluiden käytöstä. Tiedon saantiin liittyy haasteita, joihin on etsitty ratkaisuja muun muassa kehittämällä tutkittavien tavoittamista ja haastattelujen toteutusta sekä hakemalla toimivia käytäntöjä viranomaisten ja tutkimuslaitosten väliseen yhteistyöhön. Tässä artikkelissa kuvataan kahdessa ulkomaalaistaustaisiin kohdennetussa väestötutkimuksessatoimineen monikulttuurisen kenttätutkimushenkilöstön kokemuksia tiedonkeruusta. Empiirisenä aineistona on Maahanmuuttajien terveys- ja hyvinvointitutkimuksen (Maamu) ja Ulkomaista syntyperää olevien työ ja hyvinvointi Suomessa (UTH) -tutkimuksen ulkomaalaistaustaisen kenttähenkilöstön puolistrukturoidut teemahaastattelut. Kenttätutkimushenkilöstön kokemusten karttuminen ja varmuuden kasvaminen auttoivat tutkittavien suostuttelussa. Tutkittavien epäluuloisuus viranomaisia kohtaan laski halukkuutta osallistua tutkimukseen. Kenttätutkimushenkilöstön ja tutkittavien yhteinen kulttuuritausta toisaalta edisti mutta toisaalta myös hankaloitti tutkittavien tavoittamista. Lisäksi työnantajan kenttähenkilöstölle tarjoama tuki koettiin tärkeänä. Kohdennetussa väestötutkimuksessa tutkittavien tavoittelemiseen on varattava riittävästi aikaa ja resursseja. Resursseja tarvitaan erityisesti kaikista heikoimmassa asemassa olevien tavoittamiseen. Tutkittavien tavoittamiseen ja kenttähenkilöstön kouluttamiseen liittyviä käytäntöjä on hyödyllistä kehittää viranomaisyhteistyönä. Myös kohdeväestö on tärkeä ottaa mukaan tutkimuksen suunnitteluun, toteutukseen ja raportoimiseen.
36
Räisänen, Sari, Mari Laaksonen, Elisa Airikkala, and Arja Halkoaho. "Geenitieto jalkautuu terveydenhuoltoon -väestön ja henkilöstön osaamista kehitettävä." Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti 57, no. 1 (2020). http://dx.doi.org/10.23990/sa.89108.
Full text
37
Lehtisalo, Liekki. "Rakennemuutos ja aikuisväestön koulutus." Aikuiskasvatus 8, no. 1 (1988). http://dx.doi.org/10.33336/aik.96533.
Full textAbstract:
Artikkelissa tarkastellaan aikuiskoulutuksen mahdollisuuksia yhteiskunnan, työelämän ja kulttuurin rakennemuutosten hallinnan välineenä. Muutokset edellyttävät uudentyyppistä koko väestön koulutusstrategiaa, joka rakentuu joustavalle jatkuvan koulutuksen periaatteelle. Rakennemuutos merkitsee siirtymistä teollisuusyhteiskunnan koulupolitiikasta jälkiteollisen yhteiskunnan koulutuspolitiikkaan. Uudella koulutuspolitiikalla on jokaiselle taattava elämisen laadun ja muutosten edellyttämä tieto-, taito-, osaamis- ja luovuusvaranto.
38
Poropudas, Olli. "Aikuiskoulutuksen kysyntä ja työvoiman tarve." Aikuiskasvatus 10, no. 3 (1990). http://dx.doi.org/10.33336/aik.96696.
Full textAbstract:
Turkulaiset tutkijat Osmo Kivinen, Risto Rinne, Sakari Ahola ja Arto Kankaanpää julkaisivat vuoden vaihteessa kirjan ”Työelämä, koulutus ja ennusteet” (Opetusministeriön suunnittelusihteeristön julkaisuja 6/1989, Valtion painatuskeskus, Helsinki). Teoksen yksi luku on omistettu koulutussuunnittelun neuvottelukunnan laatiman '”Väestön koulutus 2000” -mietinnön (Helsinki 1988) kritiikille. Kommentoin tässä turkulaisten niitä näkemyksiä, jotka liittyvät aikuiskoulutuksen määrälliseen suunnitteluun.
39
Kivinen, Osmo, and Risto Rinne. "Työ- ja koulutusmarkkinoiden toiminta." Aikuiskasvatus 13, no. 1 (1993). http://dx.doi.org/10.33336/aik.96857.
Full textAbstract:
Modernin yhteiskunnan leimallinen piirre on erilaisten koulutusmarkkinoiden kehkeytyminen työmarkkinoiden rinnalle. Näiden markkinoiden kautta ihmiset siirtyvät perheestä töihin ja työstä toiseen tietyin kvalifikaatioin varustettuina. Euroopan Yhteisössä kaavaillaan koulutusmarkkinoiden laajentamisen ja koulutustason korottamisen politiikan edelleen jatkuvan. Kuitenkin on olemassa verraten vähän varmaa tietoa siitä, miten koko väestöä koskevat työvaatimukset kehittyvät ja löytyykö jatkuvan kasvun politiikalle jatkossa käyttöä edes EY:n laajentuneilla työmarkkinoilla. Artikkelin aluksi tarkastellaan työmarkkinoiden ja koulutusmarkkinoiden suhteita. Sen jälkeen pohditaan korkeasti koulutetun työvoiman tulevaa tarvetta ns. kvalifikaatiodiskurssin ja joidenkin ennusteiden nojalla. Lopuksi eritellään EY:n kaavaileman koulutuspolitiikan suuntaviivoja ja arvioidaan sen realistisuutta.
40
Ojakangas, Mika. "Hyvinvoinnin eetos ja "passiivisen väestön ongelma" : Juutas Käkriäinen Pekka Kuusen 60-luvun sosiaalipolitiikan valossa." Tiede & edistys 25, no. 3 (2000). http://dx.doi.org/10.51809/te.104621.
Full text
41
Piirainen, Marjukka. "Kaswutarha – hyötyä, huwitusta ja siweyden tuntoa." Elore 26, no. 1 (2019). http://dx.doi.org/10.30666/elore.77752.
Full textAbstract:
Artikkelin aiheena on suomenkieliselle valtaväestölle, ”kansalle”, 1860–1930-luvuilla suunnattu puutarhavalistus. Tarkastelujakson aikana Suomi muuttui autonomisesta suuriruhtinaskunnasta itsenäiseksi valtioksi, jonka rakentumisen edellytyksenä oli kansallinen yhtenäisyys. Sitä turvasivat yleisen sivistystason nostaminen ja väestön taloudellisen tilanteen kohentaminen muun muassa maataloustuotantoa tehostamalla. Kotipuutarhaviljely kuitenkin yleistyi kansan keskuudessa hitaasti, ja vielä 1900-luvun alussa sekä puutarhan hyöty- että koristekasvit olivat maan pohjoisosissa lähes tuntemattomia.
Yksi keino levittää puutarhatietoa kansalle olivat erilaiset opaskirjat. Artikkelin tutkimusaineisto on muodostettu tarkastelujaksolla julkaistuista suomenkielisistä puutarhakirjoista. Kirjojen pääsisältönä on erilaisten puutarhakasvien viljelyn ja käytön opettaminen, mutta käytännön oppien ohella ne sisältävät myös kansalaiskasvatukseksi tulkitsemaani ainesta. Artikkelissa esittelen erityyppisiä kirjoja ja niiden kirjoittajia. Tarkastelen myös, miten kirjoissa perusteltiin puutarhaviljelyn tarpeellisuutta ja millaisin keinoin lukijoita houkuteltiin viljelyn aloittamiseen. Lopuksi pohdin, millaisia arvoja kansan haluttiin omaksuvan viljelyn tuottaman aineellisen hyödyn ohella ja millainen oli se ”hyvän ihmisen” malli, jota puutarhavalistuksella tavoiteltiin.
42
Mäenpää, Pia, Annamarja Lamminmäki, Pirjo Kaakinen, and Minna Hökkä. "Potilaiden ja läheisten näkemyksiä lääkärien palliatiivisen hoidon ja saattohoidon osaamisesta." Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti 58, no. 2 (2021). http://dx.doi.org/10.23990/sa.102483.
Full textAbstract:
Palliatiivinen hoito on parantumattomasti sairaan potilaan ja hänen läheisensä aktiivista ja kokonaisvaltaista hoitoa. Palliatiivisen hoidon tarve tulee kasvamaan väestön ikääntyessä ja pitkäaikaissairauksien lisääntyessä. Palliatiivisen hoidon saannin turvaamiseksi lääkärillä tulee olla osaamista palliatiivisesta hoidosta ja saattohoidosta kaikilla terveydenhuollon tasoilla. Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvailla potilaiden ja läheisten kokemuksia lääkärien osaamisesta palliatiivisessa hoidossa ja saattohoidossa.
Tutkimusaineisto kerätiin sähköisenä kyselynä ja tiedote kyselystä oli Palliatiivisen hoitotyön ja lääketieteen koulutuksen monialaisen ja työelämälähtöisen kehittämisen (EduPal) -hankkeen verkkosivulla. Avoimeen kysymykseen: Mitä mielestäsi jokaisen lääkärin tulee osata palliatiivisesta hoidosta ja saattohoidosta valmistuessaan? vastasi 41 potilasta ja läheistä. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällön analyysilla.
Potilaiden ja läheisten mukaan lääkärit tarvitsevat palliatiivisessa hoidossa ja saattohoidossa kivunhoidon osaamista. Lisäksi he tarvitsevat vuorovaikutusosaamista ja potilaslähtöisen hoidon osaamista. Potilaat ja läheiset arvoivat lääkärin tarvitsevan vahvaa kliinistä osaamista palliatiivisesta hoidosta ja saattohoidosta. Myös lääkäreiden kohtaamisosaamista sekä potilaan ja läheisten tukemisosaamista pidettiin tärkeänä.
Lääkärillä tulee olla laaja-alaista osaamista palliatiivisesta hoidosta ja saattohoidosta. Potilaiden ja läheisten kokemusten huomioiminen lääketieteen perusopetuksessa ja täydennyskoulutuksessa vahvistaa ja tukee kliinistä osaamista sekä potilaan hoidon laatua. Lääketieteen koulutukseen tulee lisätä vuorovaikutus- ja kohtaamistaitoja kehittävää opetusta sekä turvata kaikille lääketieteen opiskelijoille osaaminen palliatiivisen hoidon ja saattohoidon perusteista.
43
Aaltonen, Katri, Kaarlo Lekander, Elina Ahola, and Heikki Hiilamo. "Toimeentulotuen saajien lääkekorvausoikeudet ja lääkkeiden käyttö." Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti 55, no. 4 (2018). http://dx.doi.org/10.23990/sa.68862.
Full textAbstract:
Eriarvoisuus terveyspalvelujen laadussa ja saatavuudessa voi vahvistaa sosioekonomisia terveyseroja. Toimeentulotuen saajat sairastavat ja käyttävät julkisia terveyspalveluja muuta saman ikäistä väestöä enemmän. Tutkimuksessa vertailtiin rekisteriaineiston avulla toimeentulotuen saajien (N=37 836) ja ei-toimeentulotuen saajien (N=430 997) lääkekorvausoikeuksia ja lääkkeiden käyttöä Helsingissä vuonna 2010. Menetelminä käytettiin vakiointia ja logistista regressioanalyysia. Kun erot ikä- ja sukupuolirakenteessa, maahanmuuttajataustassa, tulotasossa ja opiskelijoiden osuudessa vakioidaan, toimeentulotuen saajilla on ei-toimeentulotuen saajia useammin lääkekorvausoikeuksia (20 % vs. 15 %) sekä psyykensairauksiin (34 % vs. 14 %), astmaattisiin sairauksiin (11 % vs. 5 %), diabetekseen (6 % vs. 3 %) ja sydän- ja verisuonisairauksiin (21 % vs. 13 %) liittyviä lääkeostoja. Psyykenlääkkeiden käyttö yleistyy toimeentulotuen saantikuukausien määrän kasvaessa, mutta psyyken sairauden vuoksi erityiskorvaukseen oikeutetut saavat toimeentulotukea yleisimmin vain muutaman kuukauden. Psyykenlääkityksen (korvausoikeus tai lääkeosto) ja toimeentulotuen saannin yhteys on samansuuntainen kantaväestöllä ja maahanmuuttajilla (toimeentulotukea 1–3 kuukautta ja 10–12 kuukautta saaneilla ristitulosuhteet (OR) 2,8 [2,7–2,9] ja 5,3 [5,0–5,5] kantaväestöllä; 2,4 [1,9–3,2] ja 7,8 [6,4–9,5] OECD-maista saapuneilla; 2,3 [1,8–3,0] ja 3,6 [2,9–4,3] entisen Neuvostoliiton alueelta saapuneilla; ja 2,0 [1,6–2,6] ja 5,1 [4,4–6,0] muista kuin em. maista saapuneilla, kun vertailuryhmänä ei-toimeentulotuen saajat). Tutkimus vahvistaa käsitystä sairaudesta osana huono-osaisuutta. Terveysongelmien yleisyys on syytä ottaa huomioon toimeentulotuen saajien palveluita suunniteltaessa.
44
Pulkki, Jutta, Mikko Perkiö, and Lauri Kokkinen. "Kansanterveys ja ekologinen kuorma." Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti 56, no. 4 (2019). http://dx.doi.org/10.23990/sa.83059.
Full textAbstract:
Ihmiskunta on saavuttanut merkittäviä kansanterveyden edistysaskeleita eri puolilla maailmaa. Terveyden edistymisestä on kiitetty muun muassa talouskasvua. Talouskasvuun liittyvällä kuluttamisella on kuitenkin ekologinen kääntöpuolensa: samaan aikaan kun ihmiskunnan terveys on parantunut, on ihmiskunnan ekologinen jalanjälki kasvanut ja ekosysteemit ajautuneet kriisiin.
Tarkastelemme kansanterveyden kehitystä ja ekologista kuormaa 33 OECD- ja BRICS -maassa 53 vuoden ajanjaksolla. Tarkemmin kysymme, miten kansanterveys ja ekologinen jalanjälki ovat kehittyneet vuodesta 1960 vuoteen 2015. Tavoitteemme oli selvittää, onko löydettävissä maita, joissa sekä elinajanodote tai vastasyntyneiden eloonjäänti että ekologinen jalanjälki ovat kehittyneet positiivisesti. Pohdimme tuloksia ympäristövaltio -kirjallisuuden valossa.
Tutkimuksessa käytetty paneeli-aineisto sisälsi tiedot 33 maan ekologisesta jalanjäljestä, imeväiskuolleisuudesta ja elinajanodotteesta vuosilta 1960–2015. Ekologisesta jalanjäljestä laskettiin kullekin maalle ajanjaksolta vuosikeskiarvo. Kansanterveyden osoittimista analysoitiin muutosta vuosien 1960 ja 2015 välillä. Koska kansanterveyden lähtötaso ja siten kehityspotentiaali oli maissa erilainen, suhteutettiin absoluuttinen kehitys teoreettiseen maksimikehitykseen. Maakohtaisten analyysien jälkeen maat ryhmiteltiin suurempiin alueisiin tarkempaa ajallista analyysia varten. Tulokset esitetään hajontakuvioina.
Löysimme kestävän ja suhteellisen pienen ekologisen jalanjäljen maita, joissa kansanterveys on kehittynyt suhteellisesti enemmän, ja vastaavasti suuren ekologisen jalanjäljen maita, joissa kehitys on ollut vähäistä. Tulokset antavat viitteitä siitä, että hyvä kansanterveyden taso voidaan säilyttää ja terveyttä edistää myös niukemman kulutuksen oloissa. Niin hyvinvointivaltioissa kuin alemman tulotason maissa on potentiaalia ympäristövaltioiksi, joissa huolehditaan sekä ympäristöstä että väestön terveydestä.
45
Anttonen, Pertti. "Marjut Anttonen: Etnopolitiikkaa Ruijassa. Suomalaislähtöisen väestön identiteettien politisoituminen 1990-luvulla. Helsinki: SKS. 1999 ja Lassi Saressalo: Kveenit. Tutkimus erään pohjoisnorjalaisen vähemmistön identiteetistä. Helsinki: SKS. 1996." Elore 9, no. 1 (2002). http://dx.doi.org/10.30666/elore.78356.
Full text
46
Lamberg, Marko. "Tukholma-kuva esimodernin ajan suullisessa perinteessä Suomessa, Karjalassa ja Inkerinmaalla." Elore 28, no. 1 (2021). http://dx.doi.org/10.30666/elore.100593.
Full textAbstract:
Artikkelissa tarkastellaan Suomen ja sen itäisten ja kaakkoisten lähialueiden suullisen kansanperinteen kuvauksia esimodernin ajan Tukholmasta. Ylialueellisena keskuspaikkana Tukholma on jättänyt jälkiä kaukanakin asuvien väestöjen kollektiiviseen muistiin. Folkloristisia aineistoja ei ole aiemmin hyödynnetty tarkasteltaessa näitä muistijälkiä ja niistä piirtyvää kuvaa. Suomen-, karjalan- ja inkerinkielinen perinne sisältää Tukholmaan liittyviä elementtejä lähinnä kalevalamittaisissa runoissa ja joissain läntisestä Suomesta kerätyissä lastenloruissa. Tukholmaa tai sen asukkaita ei varsinaisesti kuvata, vaan se näyttäytyy kaukaisena paikkana, osana tämänpuoleista maailmaa. Runokielessä Tukholma esiintyy kaukaisen tai epätavallisen synonyyminä tai määreenä: se liitetään usein tavaroihin, kuten pähkinöihin, veitsiin, kankaisiin ja alkoholijuomiin. Usein kyse on tuotteista, joita todella myös laivattiin Tukholman kautta muille pohjoisen Itämeren seuduille. Joistain runoista välittyy myös Tukholman asema hallinnollisena keskuksena. Suomen ruotsinkielinen perinne on monimuotoisempaa, ja Tukholma mainitaan useimmin proosamuotoisissa kertomuksissa. Niissäkin kuvataan usein kauppatavaroita, ja molemminpuolinen tavaranvaihto on selkeämmin läsnä. Tukholmaa kuvataan usein myös kaupunkina ja ympäristönä, jossa voidaan käydä ja liikkua. Myös kaupungin asukkaista ja topografiasta annetaan tietoja. Lastenloruperinnekin antaa suomenkielisiä loruja tarkempia tietoja Tukholmasta. Yhteisen kielen ja suuremman maantieteellisen läheisyyden ansiosta Suomen ruotsinkielisen väestön on ollut helpompi olla vuorovaikutuksessa Tukholman kanssa. Suomen-, karjalan- ja inkerinkielinen perinne on lisäksi peräisin lähes pääsääntöisesti kauempaa idästä. Kuitenkin nimenomaan ruotsinkielinen perinne toiseuttaa Tukholmaa esittäessään, että sinne suuntautuvan merimatkan aikana voidaan kohdata yliluonnollisia olentoja kuten naispuolisia vedenhaltijoita. Myös Tukholmaan itseensä voidaan liittää yliluonnolliseen sfääriin kuuluvia olentoja, kuten noitia ja noitataitoisia saamelaisia. Tukholma oli ruotsia puhuvalle väestölle sen verran tuttu, että sen kuvauksia voitiin värittää, epäilemättä joskus enemmän leikillään kuin tosissaan.
47
Salin, Sirpa, Hanna-Leena Melender, Juho T. Lehto, and Minna Hökkä. "Asiantuntijoiden näkemyksiä palliatiivisen hoidon ja saattohoidon kehittämis- ja tutkimustarpeista." Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti 58, no. 2 (2021). http://dx.doi.org/10.23990/sa.94374.
Full textAbstract:
Palliatiivinen hoito tarkoittaa parantumatonta, kuolemaan johtavaa tai henkeä uhkaavaa sairautta sairastavan potilaan ja hänen läheistensä aktiivista, kokonaisvaltaista hoitoa. Maailman terveysjärjestön mukaan palliatiivisen hoidon tarve kasvaa lähitulevaisuudessa eniten Euroopassa suhteutettuna väestöön. Suomessa on tutkittu varsin vähän asiantuntijoiden näkemyksiä palliatiivisen hoidon kehittämistarpeista. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata palliatiivisen hoidon ja saattohoidon asiantuntijoista (n=222) koostuneiden työryhmien (n=36) näkemyksiä alan tärkeimmistä kehittämis- ja tutkimuskohteista lähitulevaisuudessa. Tutkimuksen aineisto kerättiin keväällä 2018, ja se koostui työryhmien työpajoissa tuottamista kahden avokysymyksen vastauksista. Aineisto analysoitiin teemoittelemalla sisältö. Tulosten mukaan palliatiivisen hoidon ja saattohoidon tärkeimmät kehittämiskohteet liittyivät toiminnan puitteiden, hoitokäytäntöjen sekä osaamisen kehittämiseen. Tärkeimmät tutkimuskohteet liittyivät toimintaympäristöön, potilaaseen, hoitoon, läheisiin, ammattihenkilöihin, vapaaehtoistyöhön sekä monitieteiseen tutkimukseen. Tutkimus tuotti tärkeää tietoa siitä, mitkä ovat tärkeimmät elämän loppuvaiheen hoidon kehittämiskohteet, jotta tasa-arvoinen ja tasalaatuinen hoito pystytään toteuttamaan asuinpaikasta riippumatta. Työryhmien mukaan tutkimusta olisi suunnattava laajasti hoidon kaikkiin osa-alueisiin.
48
Ahtiainen, Heini, and Eija Pouta. "Maatalouden geenivarojen arvo – tutkimustarpeiden arviointi metaanalyysilla." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 26 (January 31, 2010). http://dx.doi.org/10.33354/smst.76825.
Full textAbstract:
Maatalouden kasvi- ja eläingeenivarat köyhtyvät edelleen huolimatta siitä, että tietoisuus jasuojelutoimet ovat jatkuvasti lisääntyneet. Asiantuntevien päätösten teko geenivarojen suojelunpainopisteistä ja laajuudesta vaatii taloustieteellistä tietoa, joka sisältää rahallisia arvioita sekä suojelunkustannuksista että hyödyistä. Vaikka kasvien siemeniä tai tuotantoeläimiä voidaan pitääyksityishyödykkeinä, niiden sisältämillä geenivaroilla on julkishyödykkeiden piirteitä, kutenolemassaoloarvoja kansalaisille. Julkishyödykeominaisuuksien vuoksi markkinahinnat eivät täysinkuvaa geenivarojen arvoa. Geenivarojen arvoa onkin aiemmassa kirjallisuudessa selvitetty käyttäenerilaisia arvottamismenetelmiä. Tutkimuksessa tehdään yhteenveto olemassa olevasta maataloudengeenivarojen arvoa käsittelevästä kirjallisuudesta ja niiden suojelun hyödyistä meta-analyysin avulla.Tavoitteena on arvioida, voidaanko suomalaisten kasvi- ja eläingeenivarojen arvoa päätellä aiemmankirjallisuuden pohjalta ja tunnistaa, minkälaista tutkimusta geenivarojen arvosta tarvitaantulevaisuudessa. Aineisto koostuu 13 geenivarojen arvottamistutkimuksesta ja 63maksuhalukkuushavainnosta. Aineiston perusteella eläingeenivaroja on arvotettu kasvigeenivarojaenemmän. Kaikki tutkimukset ovat arvottaneet geenivarojen in situ -suojelua. Eniten on arvotetturotujen tai lajikkeiden yksittäisiä ominaisuuksia, mutta kohteena on ollut myös rotuja/lajikkeita jasuojeluohjelmia. Valtaosa tutkimuksista on tehty kehitysmaissa, ja aineisto sisältää ainoastaan kaksiarvottamistutkimusta Euroopasta. Suomesta ei ole saatavilla yhtään geenivaroja arvottavaa tutkimusta.Aineistoa analysoidaan meta-regression avulla. Selitettävä muuttuja on maksuhalukkuus geenivarasta,ja selittävinä muuttujina on arvotettavaa hyödykettä ja tutkittua väestöä kuvaavia muuttujia ja lisäksitutkimuksen maantieteellinen ulottuvuus, arvottamismenetelmä, tutkimusvuosi ja otoskoko.Keskimääräinen maksuhalukkuus geenivaroista on kertasummana noin 42 dollaria kotitaloutta kohden.Maksuhalukkuus kuitenkin vaihtelee tutkimusten välillä varsin paljon. Karjageenivaroja arvostetaanenemmän kuin muita eläingeenivaroja. Maksuhalukkuus roduista ja suojeluohjelmista on korkeampikuin yksittäisistä ominaisuuksista. Paikallisia rotuja arvostetaan enemmän kuin risteymiä taieksoottisia rotuja. Olemassa oleva tutkimus ei tarjoa mahdollisuuksia päätellä geenivarojen arvoaSuomessa. Tuleva tutkimus voikin edistää usealla tavalla tietoisuutta maatalouden geenivarojenarvosta. Arviot ex situ -suojelun hyödyistä, kasvigeenivarojen arvosta, ei-käyttöarvoista, kuluttajienarvostuksista ja kehittyneiden maiden geenivaroista ovat aliedustettuina nykyisessä kirjallisuudessa.Kasvattamalla tietopohjaa uusilla tutkimuksilla parannetaan meta-analyysien luotettavuutta. Lisäksimahdollistetaan tutkimusten tulosten entistä monipuolisempi käyttö tilanteissa, joissa tehdäänpäätöksiä aiemmin tutkimattomien lajikkeiden tai rotujen suojelusta.
49
Niva, Mari, Ari Peltoniemi, and Kristiina Aalto. "Turvallista, ympäristöystävällistä ja kulttuurisesti tärkeää? Kotimaisuuden merkitys ruoan valinnassa." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 35 (July 18, 2018). http://dx.doi.org/10.33354/smst.73214.
Full textAbstract:
Aikaisemman tutkimuksen perusteella kotimaisen ruoan arvostus on noussut 2000-luvun kuluessa ja on hinnan, maun ja terveellisyyden ohella kuluttajille tärkeä tekijä ruokaa koskevissa valinnoissa. Kuluttajat liittävät alkuperään laatuun, turvallisuuteen, eläinten hyvinvointiin ja taloudellisiin olosuhteisiin liittyviä merkityksiä. Tässä artikkelissa tarkastelemme, missä määrin kuluttajat arvostavat kotimaista ruokaa, missä tuoteryhmissä ja mistä syistä. Tutkimus perustuu vuonna 2014 kerättyyn väestöä edustavaan internet-pohjaiseen kuluttajakyselyyn (N=1021), joka kerättiin osana Ruokamarkkinoiden toimivuus ja elintarvikemarkkinoiden hinnanmuodostus -hanketta (2013–2016). Tarkastelemme kuluttajien asenteita liittyen elintarvikkeiden kotimaisuuteen ja selvitämme, miten eri tuoteryhmät eroavat toisistaan siinä, missä määrin kuluttajat suosivat kotimaisia ja ulkomaisia tuotteita. Lisäksi tutkimme varianssianalyysia (ANOVA) käyttäen sukupuolen, iän, elämänvaiheen, asuinpaikan ja koulutuksen sekä syömistä koskevien motivaatiotekijöiden, kuten ruoan edullisuuden ja valmistuksen paikallisuuden, merkitystä kotimaisen ja ulkomaisen ruoan valinnassa. Tulosten mukaan jopa 87% vastaajista ilmoitti ostavansa kotimaista ruokaa hyvin mielellään ja 11% melko mielellään. Yli yhdeksän kymmenestä vastaajasta oli täysin tai melko samaa mieltä siitä, että kotimaista ruokaa ostamalla voi tukea Suomen taloutta, että kotimaista elintarviketuotantoa tarvitaan huoltovarmuuden ylläpitämiseksi kriisitilanteissa ja että suomalaisen ruokakulttuurin ylläpitäminen edellyttää kotimaista ruoantuotantoa. Lähes yhtä moni uskoi, että kotimaista ruokaa kannattaa suosia ympäristösyistä. Kotimaisen ja ulkomaisen ruoan suosiminen vaihteli eri tuoteryhmissä. Vastaajat ilmoittivat ostavansa kotimaisia vaihtoehtoja erityisesti tuoretuotteissa, kuten maidossa, jogurtissa, leivässä, lihassa ja lihatuotteissa, mutta myös margariinissa ja esimerkiksi hiutaleissa. Esimerkiksi hedelmissä, makeisissa ja kekseissä ostettiin usein myös ulkomaisia tuotteita. Valintojen analyysissa löydettiin sosiodemografisten taustatekijöiden perusteella joitakin eroja. Varsinkin yli 60-vuotiaille kuluttajille kotimaisuudella oli suuri merkitys ruoan valinnassa. Samoin naiset, pariskunnat ja pienillä paikkakunnilla asuvat painottivat ruokavalinnoissaan muita enemmän kotimaisuutta. Kotimaista ostavat arvostivat muita enemmän tuotteiden tuttuutta, paikallisuutta, ympäristöystävällisyyttä ja sitä, ettei tuotannossa ole käytetty geenitekniikkaa. Tulokset kertovat, että suomalaiset kuluttajat suosivat kotimaista ruokaa niin asenteellisella kuin valintojen tasolla. Sosioekonomiset erot kertovat siitä, että kotimaisen ja ulkomaisen ruoan arvostus voi olla muuttumassa, sillä nuoret ja kaupungeissa asuvat suhtautuvat ulkomaiseen ruokaan muita myönteisemmin.