Siga este enlace para ver otros tipos de publicaciones sobre el tema: Artikkelit.
Artículos de revistas sobre el tema "Artikkelit"
Crea una cita precisa en los estilos APA, MLA, Chicago, Harvard y otros
Consulte los 50 mejores artículos de revistas para su investigación sobre el tema "Artikkelit".
Junto a cada fuente en la lista de referencias hay un botón "Agregar a la bibliografía". Pulsa este botón, y generaremos automáticamente la referencia bibliográfica para la obra elegida en el estilo de cita que necesites: APA, MLA, Harvard, Vancouver, Chicago, etc.
También puede descargar el texto completo de la publicación académica en formato pdf y leer en línea su resumen siempre que esté disponible en los metadatos.
Explore artículos de revistas sobre una amplia variedad de disciplinas y organice su bibliografía correctamente.
1
Renfors, Sanna-Mari y Juho Pesonen. "Matkailututkimus-lehden toiminta tilastojen valossa vuosina 2018–2023". Matkailututkimus 20, n.º 1 (10 de mayo de 2024): 9–13. http://dx.doi.org/10.33351/mt.144916.
Texto completoResumen
Tässä pääkirjoituksessa keskitymme tarkastelemaan Matkailututkimus-lehden toimintaa vuosina 2018–2023 Journal.fi-alustan keräämien tietojen avulla. Kyseisellä ajanjaksolla lehdessä julkaistiin 92 artikkelia, joista 60 % julkaistiin suomeksi ja 40 % englanniksi. Lehdessä julkaistut, latauksiltaan suosituimmat artikkelit pitävät sisällään sekä vertaisarvioituja artikkeleita ja katsausartikkeleita että puheenvuoroja. Suosittuja teemoja ovat olleet erityisesti vapaa-ajan asuminen, lähimatkailu sekä kestävän ja vastuullisen matkailun erilaiset ulottuvuudet ja näkökulmat. Lähestulkoon kaikki suosituimmat artikkelit on julkaistu sen jälkeen, kun lehti siirtyi Journal.fi alustalle vuoden 2017 lopussa. Lehden suosio ja merkitys ovat nousseet erityisesti koronapandemian alkamisen jälkeen.
2
Roine, Hanna-Riikka y Esko Suoranta. "Kirjoituskutsu Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti Avaimen vuoden 2024 numeroihin". AVAIN - Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti 20, n.º 4 (19 de diciembre de 2023): 106. http://dx.doi.org/10.30665/av.140879.
Texto completoResumen
Kutsumme kirjoittajia Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti Avaimen vuoden 2024 aikana ilmestyviin numeroihin. Tulevana vuonna priorisoimme erityisesti erilaisia kirjallisuutta, kirjallista elämää ja kirjallisuudentutkimusta käsitteleviä esseitä, katsauksia, puheenvuoroja, haastatteluja ja kirja-arvosteluja. Arvosteluja toivomme niin kotimaisesta kuin ulkomaisesta tutkimuskirjallisuudesta sekä muista kirjallisuustieteellisistä julkaisuista. Pyydämme tieteellisiä, vertaisarvioitavaksi lähetettäviä käsikirjoituksia tarjoavia huomioimaan, että vertaisarvioitujen artikkelien julkaisua ei voida taata vuoden 2024 aikana, sillä niitä on jo runsaasti työn alla ja ne käsitellään lähettämisjärjestyksessä. Vertaisarvioitavan artikkelin pituuden tulee olla 20 000–40 000 merkkiä välilyönteineen, mukaan lukien viitteet ja lähdeluettelo. Kirja-arvostelujen ohjepituus on 5000–7000 merkkiä välilyönteineen. Muita kirjoituksia varten on kaksi kategoriaa, joista pidempi voi olla 15 000–30 000 ja lyhyempi 10 000–20 000 merkkiä välilyönteineen. Pidemmän kirjoituksen aiheeksi sopii kirjoitus, jossa aineiston kuvauksen ja analyysin sijasta keskitytään (kirjallisuuden)tutkimukselliseen teemaan, teoreettiseen keskusteluun tai metodologiaan. Lyhyemmiksi jutuiksi kutsumme yleistajuisia ja laajalle yleisölle sopivia tekstejä kirjallisuuteen, kirjallisuusinstituutioon tai sen tutkimukseen liittyvistä ajankohtaisista ilmiöistä. Tyyliltään ja muodoltaan vapaamuotoisempia lyhyempiä kirjoituksia jaetaan linkkien välityksellä kirjallisuudesta kiinnostuneelle yleisölle sosiaalisessa mediassa ja kirjallisuuteen keskittyvillä sivustoilla. Ehdotukset vertaisarvioitaviksi artikkeleiksi lähetetään valmiina käsikirjoituksina. Esseiden, katsausten, arvostelujen ja haastattelujen aiheet voivat olla vapaamuotoisempia, ja niiden toimitusaikataulusta sovitaan erikseen päätoimittajien kanssa. Vuoden 2024 numeroihin lähetettävien ehdotusten määräpäivät ovat seuraavat: Numero 2/2024: muut kirjoitukset 19.2.2024. Numero 3/2024: vertaisarvioidut artikkelit 14.4.2024, muut kirjoitukset 19.5.2024. Numero 4/2024: vertaisarvioidut artikkelit 18.8.2024, muut 22.9.2024. Otamme jatkuvasti vastaan artikkeleihin, arvosteluihin ja muihin teksteihin liittyviä julkaisuehdotuksia seuraavia numeroita ennakoivasti. Avain käyttää digitaalista OJS-julkaisujärjestelmää journal.fi. Järjestelmää käytetään myös lehden toimitustyössä. Kirjoittajien tulee kirjautua järjestelmään journal.fi/avain -sivuston kautta ja tarjota artikkeleita ja muita kirjoituksia sen kautta. Mikäli kirjautumisessa on ongelmia, pyydämme ottamaan yhteyttä toimitussihteeri Jari Käkelään (jari.kakela[at]gmail.com). Kirjoituksia koskevissa muissa kysymyksissä ottakaa yhteyttä päätoimittajiin Hanna-Riikka Roine (hanna.roine[at]tuni.fi) ja Esko Suoranta (esko[at]mailfence.com). Avaimen ohjeet kirjoittajille löytyvät lehden journal.fi-sivuilta: https://journal.fi/avain/about/submissions.
3
Santonen, Pia. "Kommenttikenttien kutsu: Millaisia kommentteja paikallistoimituksen artikkelit keräävät?" Media & viestintä 44, n.º 4 (17 de diciembre de 2021): 61–70. http://dx.doi.org/10.23983/mv.112868.
Texto completo
4
Uusitalo, Harri. "Suomenkieliset kalannimitykset Åbo Tidningarissa 1771–1772". AURAICA. Scripta a Societate Porthan edita, n.º 11 (2 de febrero de 2021): 4–16. http://dx.doi.org/10.33520/aur.102462.
Texto completoResumen
Turun Akatemian piirissä toimineen Aurora-seuran julkaisema Tidningar utgifne af ett sällskap i Åbo oli ensimmäinen Suomessa ilmestynyt sanomalehti. Siinä julkaistiin vuosina 1771−1772 Pehr Adrian Gaddin kirjoittama neliosainen artikkelisarja Försök til Ichtyologia Fennica, joka käsitteli Suomen kalastoa. Kielihistoriallisesta näkökulmasta artikkelit ovat kiinnostavia, koska niissä mainitaan lukuisia suomenkielisiä kalannimityksiä.
Tämä tutkimus keskittyy tarkastelemaan ennen kaikkea Gaddin artikkelien kalojen suomenkielisiä nimityksiä. Tavoitteena on saada selville, mitkä kalannimitykset esiintyvät jo vanhemmissa kirjallisissa lähteissä. Toisaalta on kiinnostavaa selvittää, minkä suomenkielisten nimitysten kirjalliset ensiesiintymät ovat Gaddin artikkeleissa ja millainen tausta näillä nimityksillä on. Tutkimuksessa käy ilmi, että ensiesiintymiä on useita.
5
Kuortti, Joel y Anna-Leena Toivanen. "Haemme vierailevia päätoimittajia Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti Avaimen teemanumerolle 4/2020". AVAIN - Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti 16, n.º 4 (15 de diciembre de 2019): 119. http://dx.doi.org/10.30665/av.88040.
Texto completoResumen
Etsimme vierailevaa päätoimittajaparia Avain-lehden teemanumerolle 4/2020. Hakijat voivat vapaasti ehdottaa ajankohtaista tai muuten tärkeää teemaa, joka voisi kiinnostaa Avaimen lukijoita. Avustamme teemanumeron tekijöitä tarpeen mukaan. Ehdotuksesta tulee käydä ilmi ehdotetun teeman lisäksi perustelut sille, miksi teema sopisi Avaimeen sekä vierailevien päätoimittajien lyhyet esittelyt. Siinä tulee nimetä teemanumeroon suunnitellut kirjoittajat ja vertaisarvioitavat artikkelit (4–5) sekä teemaan kuuluvia katsauksia, kirja-arvosteluja ja muita kirjoituksia – sikäli kuin ne ovat tiedossa – ja ainakin suunnitelma artikkelien ja muiden kirjoitusten aihealueista tulee ilmoittaa.
Teemanumeroehdotukset lähetetään sähköpostitse Avaimen molemmille päätoimittajille 14.2.2020 mennessä. Valinnasta ilmoitetaan kaikille hakijoille maaliskuun alkuun mennessä. Numeron tekeminen ajoittuu kesään ja syksyyn 2020 ja lehden on tarkoitus ilmestyä joulukuussa 2020.
Päätoimittajien yhteystiedot:
Joel Kuortti joel.kuortti_at_utu.fiAnna-Leena Toivanen anna-leena.toivanen_at_uef.fi
6
Honkonen, Risto. "Konferenssiraportti on helposti harvojen helmien hautausmaa". Aikuiskasvatus 16, n.º 2 (15 de mayo de 1996): 140–42. http://dx.doi.org/10.33336/aik.92389.
Texto completoResumen
Vocational education and culture – European prospects from theory and practice, toim. Anja Heikkinen, Tampere (1995). Arvosteltavan teoksen artikkelit perustuvat Hämeenlinnassa 1995 pidettyyn seminaariin.
7
Mauranen, Anna y Risto Nieminen. "Päätoimittajilta". Annales Academiae Scientiarum Fennicae 2023, n.º 2 (18 de diciembre de 2023): 6–7. http://dx.doi.org/10.57048/aasf.141973.
Texto completo
8
Kraatari, Eliza. "Ulos tuulikaapista, kulttuuripolitiikka!" Kulttuuripolitiikan tutkimuksen vuosikirja 3, n.º 1 (4 de mayo de 2018): 4–5. http://dx.doi.org/10.17409/kpt.70342.
Texto completoResumen
Tässä vuosikirjassa Anu Laukkanen, Anne Teikari ja Marjaana Colliander syventävät etäkonserttien tapausesimerkin kautta kriittisiä näkökulmia saavutettavuuteen. Artikkeli tarjoaa lukijalle pohdittavaksi muun muassa sen, onko kulttuurin saavutettavuus itse asiassa ”onnellisuusobjekti”, joka yhtäältä lupailee syrjäytysmisuhanalaisille figuureille osallisuutta yhteiskuntaan ja toisaalta tarjoilee kulttuuripalveluiden tuottajille itselleen antroposofista euforiakokemusta.Sirkku Kotilaisen ja Satu Olkkosen artikkeli puolestaan avaa mahdollisuuksia tiedon yhteiseen tekemiseen, kun dokumenttiteatterin kautta käydään kanssatutkijuuten yhdessä nuorten kanssa. Artikkelissa nousee esiin muun muassa eräiden tukijärjestelmien kontrolloivuus, jolloin näennäisen voimavaraistavat keinot voivat kääntyä itseään vastaan. Yhdessä tarkasteltuna nämä artikkelit kutsuvat arvioimaan kriittisesti kulttuuripoliittisia ihmisenä ja kansalaisena olemisen reunaehtoja: mitkä tahot määrittelevät ja miten määrittyvät vaillinaisuus, tarvitsevuus tai kykeneväisyys kulttuurisen yhteisön jäseninä ja kansalaisina? Tunkeutuvatko kulttuuripolitiikan normaalit läpi moninaisuuden diskurssin verhoista? Tähän näkökulman antaa myös Katri Talaskiven puheenvuoro Suomessa uusien kielivähemmistöjen kirjailijoista.Historiallinen näkökulma teknologisiin uutuuksiin kulttuuristen elämysten saavutettavuuden mahdollistajina antaa perspektiiviä aikamme digihuumaan. Aleksi Lohtajan ja Taneli Viitahuhdan luenta Walter Benjaminin ajatuksista taideteoksen uusinnettavuudesta paitsi tuottaa uutta näkökulmaa Benjamin-tutkimukseen myös tarjoaa analyyttista syvyyttä esteettisten kokemusten ja niiden välittämisen ymmärtämiseen. Herääkin kysymys, miten teknologiset mahdollisuudet tässä ajassa oikeastaan kohtaavat kulttuuritoimintojen käyttäjät, osallistujat. Tuottavatko ne läpinäkyvyyttä yhteiskunnallisiin ja kulttuurisiin muutoksiin vai pelkästään hymynaama-mittareita tuulikaappeihin?
9
Kuortti, Joel. "Vuoden 2019 viimeisen Avaimen teemana matkakirjallisuus". AVAIN - Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti 16, n.º 1 (25 de marzo de 2019): 92. http://dx.doi.org/10.30665/av.79608.
Texto completoResumen
Numerossa 4/2019 pureudutaan matkakirjallisuuden tutkimuksen moninaiseen kenttään. Tutkimusala tarjoaa tärkeitä näkökulmia esimerkiksi siihen, miten subjektiivista kokemusta, tilaa ja paikkaa, identiteettejä, vierauden kohtaamista ja kulttuurista vuorovaikutusta voidaan esittää kirjallisuuden keinoin. Matkakirjallisuutta tutkittiin aiemmin paljolti historiallisena, maantieteellisenä ja antropologisena aineistona, mutta tutkimusalan vakiinnuttua huomiota on alettu kiinnittää myös matkakirjallisuuden poetiikkaan, muotoihin ja teemoihin. Tällä hetkellä aiheen kansainvälinen tutkimus on vilkasta, monipuolista ja tieteidenvälistä. Alan vakiintuneisuudesta kertovat muun muassa säännöllisesti ilmestyvät tieteelliset lehdet ja julkaisusarjat sekä yliopistollinen opetus ja kansainväliset konferenssit.
Avaimen teemanumerossa esitellään tuoretta suomalaista matkakirjallisuuden tutkimusta. Numeron artikkelit ja katsaukset kattavat laajan valikoiman kielialueita ja historiallisia aikakausia. Huomio kiinnittyy muun muassa kuvallisuuteen, monikielisyyteen, tilan kysymyksiin, tosiperäisen esityksen ja fiktion suhteeseen sekä matkakirjallisuuden historiaan. Esiin nousevat myös kysymykset matkakirjallisten lajien määrittelystä. Missä määrin lajia määrittävät tietyt tekstin piirteet tai lukijan odotukset ja missä määrin taas yhteys matkan kokemukseen?
Jos haluat tarjota artikkelia tai muuta kirjoitusta (essee, katsaus, kirja-arvio, konferenssiraportti tms.), ota yhteyttä teemanumeron päätoimittajiin.
Lisätietoja numeron päätoimittajilta: Kai Mikkonen (kai.mikkonen@helsinki.fi), Ilona Lindh (ilona.lindh@helsinki.fi)
10
Lehto, Mari. "Sosiaalisen median vanhemmuussisällöt raivostuttavat, ilahduttavat ja pitkästyttävät". Media & viestintä 45, n.º 1 (31 de marzo de 2022): 92–98. http://dx.doi.org/10.23983/mv.115666.
Texto completoResumen
FT Mari Lehdon mediatutkimukseen kuuluva väitöskirja Affective Power of Social Media: Engagements with Networked Parenting Culture tarkastettiin Turun yliopiston Humanistisessa tiedekunnassa perjantaina 12.11.2021. Lektion lyhennetty ja popularisoitu versio on aiemmin julkaistu Ilmiön ja Rajapinnan sosiaalinen media -teemaviikolla verkossa: https://ilmiomedia.fi/artikkelit/aitien-somekokemusten-ydin-on-ristiriitaisuuden-tunne
11
Salmi, Asta, Elina Karttunen y Anne Quarshie. "Luonnon monimuotoisuuden huomioivat toimitusketjut ja luontopohjaiset ratkaisut". Alue ja Ympäristö 48, n.º 2 (19 de diciembre de 2019): 38–54. http://dx.doi.org/10.30663/ay.83361.
Texto completoResumen
Tämä artikkeli tarkastelee luonnon monimuotoisuuden huomioon ottamista yritysten toimitusketjuissa ja perustuu tieteellisten tutkimusartikkelien kirjallisuuskatsaukseen. Analyysimme kattaa 30 artikkelia, jotka ilmestyivät vv. 2004-2018 toimitusketjujen hallinnan tutkimusta julkaisevissa kansainvälisissä tieteellisissä lehdissä. Tarkastelumme osoittaa, että luonnon monimuotoisuus on vasta hitaasti nousemassa tutkimuksen kohteeksi ja luontopohjaisia ratkaisuja ei ole vielä toimitusketjujen tutkimuksessa käsitelty. Tämä on merkittävä tutkimusaukko ja osoittaa mihin tulevan tutkimuksen tulisi tarttua, jotta vastattaisiin usein esitettyyn tarpeeseen edistää aidosti kestäviä toimitusketjuja. Artikkelien sisällönanalyysin perusteella tutkimuksemme tuo esille mahdollisuuksia ja vaatimuksia, jotka liittyvät luonnon monimuotoisuuden tarkasteluun ja suojelemiseen toimitusketjuissa, ja pohtii, voisivatko luontopohjaiset ratkaisut olla hyödyksi yrityksille toimitusketjujen hallinnassa.
12
Ruusuvirta, Minna. "Kohti valoa, kulttuuripolitiikka". Kulttuuripolitiikan tutkimuksen vuosikirja 5, n.º 1 (29 de diciembre de 2020): 4–5. http://dx.doi.org/10.17409/kpt.100483.
Texto completoResumen
Tutkimuksen tekeminen ja tutkitun tiedon merkitys korostuvat yhteiskunnassa, jossa asiat kehittyvät ja muuttuvat välillä hyvinkin nopeasti. Monimuotoinen ja muuttuva taiteen ja kulttuurin kenttä ja kulttuuripoliittinen päätöksenteko tarvitsevat tässä ajassa tuekseen monialaista ja ajassa kiinni olevaa kulttuuripolitiikan tutkimusta, joka lisää ymmärrystä yhteiskunnallisista ilmiöistä, haastaa kyseenalaistamaan olemassa olevia vastauksia ja nostaa esiin epäkohtia. Näihin tarpeisiin vastaavat osaltaan myös tämänkertaisen vuosikirjan artikkelit ja muut tekstit, tuoden valoa muun muassa ulkomaalaissyntyisiin taiteilijoihin, osallistamisen edistämiseen, kulttuuridiplomatiaan sekä julkiseen taiteeseen ja kaupunkikulttuuriin liittyviin kysymyksiin, koronapandemiaa unohtamatta.
13
Junila, Marianne. "Tampere 1918 – koulutyttöjen kahtia jaettu maailma". Väki Voimakas, n.º 31 (1 de junio de 2018): 113–39. http://dx.doi.org/10.55286/vv.122426.
Texto completoResumen
Artikkeli käsittelee lasten ja nuorten kokemusta sisällissodan jakamasta yhteisöstä Tampereella keväällä 1918. Artikkelissa tarkastellaan, miten lasten ja nuorten maailma repesi kahteen toisilleen vihamieliseen osapuoleen. Miten osapuolet määriteltiin ja kuinka tiukasti ero tehtiin? Kuinka varmasti osapuolet tunnistettiin ja miten ne nimettiin? Kahtiajaon osoittamiseen hyödynnetään muun muassa tyttöjen kertomuksia väkivaltakokemuksistaan, niiden selittämistä ja arvottamista. Myös mahdolliset poikkeamat pyritään osoittamaan, tilanteet, joissa ehdoton jako punaisiin ja valkoisiin hämärtyi tai menetti merkityksensä.
Artikkelin lähdemateriaali koostuu syys-lokakuussa 1918 kirjoitetuista kouluaineista, joissa tamperelaisen tyttökoulun oppilaat kertaavat edellisen kevään tapahtumia. Opettajan antama otsikko kuului ”Muistelmia kapina-ajalta”, ja aiheesta kirjoitti 340 koulun 427 oppilaasta, mikäli oletamme kaikkien kirjoitelmien tulleen tallennetuksi. Artikkelia varten analysoitiin noin kolmannes (N noin 120) eli ensisijaisesti 14–19-vuotiaiden koululaisten tekstejä. Otantaperuste oli, että käytetty kansainvälinen vertailuaineisto käsitteli tämän ikäryhmän kokemuksia.
14
Swanström, André. "Israel, antisionismi ja antisemitismi Helsingin Sanomien pääkirjoituksissa 1990–2023". Teologinen Aikakauskirja 129, n.º 1 (7 de marzo de 2024): 56–75. http://dx.doi.org/10.62442/ta.143534.
Texto completoResumen
Artikkelissa tutkitaan Helsingin Sanomien pääkirjoituksia ja arvioidaan niissä mahdollisesti esiintyvää antisemitismiä. Artikkeli motivoituu Suomessa asuvien juutalaisten kokemuksesta, jonka mukaan Helsingin Sanomat kohtelee Israelia epäoikeudenmukaisesti, usein siinä määrin, että Israelia kohtaan esitetty kritiikki muuttuu antisemitismiksi. Lehden pääkirjoitusten analyysissä sovelletaan IHRA:n antisemitismimääritelmää, jota täydennetään antisemitismin stereotypioilla. Tarkasteltavana ajanjaksona 1990–2023 yhteensä 440 Helsingin Sanomien pääkirjoitussivun artikkelia käsitteli keskeisenäaiheenaan Israelia. Näistä artikkeleista valtaenemmistö oli enemmän tai vähemmän kriittisiä Israelin politiikkaa ja sotilaallista toimintaa kohtaan. Suurin osa tästä kritiikistä ei täyttänyt antisemitismin tunnusmerkkejä. Antisemitismin kriteerit täyttäviä artikkeleita oli 62 eli 14,1 % artikkeleista. Näissä pääkirjoituksissa ilmeni klassisen antisemitismin stereotypioita,joita sovellettiin Israeliin ja rinnastettiin Israelin politiikkaa holokaustiin. Kyse ei ollut yksittäisistä journalistisista työtapaturmista vaan pääkirjoitusten kirjoittajien systemaattisista journalistisista ratkaisuista. Merkkejä orastavasta muutoksesta oli nähtävissä, kun Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimituksessa myönnettiin, että Israelin kritisoiminenvoi olla luonteeltaan myös antisemitististä.
15
Kraatari, Eliza. "Kotiinpaluu, jotenkin? – Kulttuuripolitiikan moniselitteisyydestä ja työntövoimista". Kulttuuripolitiikan tutkimuksen vuosikirja 4, n.º 1 (9 de agosto de 2019): 4–5. http://dx.doi.org/10.17409/kpt.83659.
Texto completoResumen
Pääkirjoituksen otsikkoon nostettu idea kotiinpaluusta viittaa samannimisessä kappaleessa esitettyyn haaveeseen ”noin vain palata kotiin”, jos joku vain ensin ”voitelee tiedolla päät ja mielet tyynnyttää”. Erinäisten uudistusten, innovaatiotoiveiden ja digitoimisprosessien keskellä syvällinen lukeminen ja puntaroitu kirjoittaminen ovat kuitenkin yhä edelleen tehokkaimpia konsteja itse kunkin ottaa vastuuta oman ajattelunsa kehittämisestä. Muuttuvassa yhteiskunnassa kulttuuripolitiikallakaan ei ole auvoista alkukotia, johon palata, vaan muutosvoimattyöntävät sitäkin, vaikka inertia kuinka panisi hanttiin.
Kulttuuripolitiikan tutkimuksen vuosikirja tarjoaa tätä prosessia varten kanavia erilaisille tekstilajeille vertaisarvioiduista artikkeleista kirja-arvioihin ja kolumneihin. Tässä yhteydessä tiedoksi myös saatettakoon, että vastaisuudessa vuosikirjassa julkaistavat vertaisarvioidut tieteelliset artikkelit julkaistaan heti niiden valmistuttua, ennen julkaisun koontia (online first -menettely).
16
Lindfors, Antti. "Sisällysluettelo". Lähikuva – audiovisuaalisen kulttuurin tieteellinen julkaisu 32, n.º 3 (6 de diciembre de 2019): 2. http://dx.doi.org/10.23994/lk.87953.
Texto completoResumen
Teemana Pelikulttuurit
Toimittanut Rami Mähkä
Pääkirjoitus
Rami Mähkä: Peli on kulttuuria, kulttuuri peliä
Artikkelit
Raine Koskimaa: Game of Thrones -pelin Let’s Play -videot ja populaarikulttuurin vastaanotto esityksenä
Riikka Turtiainen: Leikitäänkö kampaajaa? Digitaalinen koskettaminen ASMR-roolileikkivideoissa
Lasse Hämäläinen: Käyttäjänimet käytössä: Henkilöviittaukset suomalaisen peliyhteisön verkko- ja kasvokkaiskeskusteluissa
Katsaukset
Jaakko Suominen: Digitaalisen pelaamisen historiantutkimus Suomessa
Miia Siutila: Pelitutkimusta Koreassa – keskittymistä teknologiaan ja pelihaittoihin?
Rami Mähkä: ”Virtuaalinen kiekkojumala”: Jeremy Roenick, NHL 94 ja samastuminen urheilupeleissä
Kirja-arviot
Sophie Quirk (2018) The Politics of British Stand-up Comedy: The New Alternative (Antti Lindfors)
17
Nykänen, Elise. "”Hänen vierellään on valmiina pimeyden päivä”". AVAIN - Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti, n.º 1 (28 de marzo de 2018): 66–79. http://dx.doi.org/10.30665/av.70008.
Texto completoResumen
Artikkelini tarkastelee eksistentiaalisten tunteiden kerrontaa ja minäkerronnan epäluotettavuutta Kerttu-Kaarina Suosalmen novellissa ”Synti eli punapartainen ikoni” (1957). Novelli kuuluu modernistiseen kertomustraditioon, jossa eksistentiaalinen kokemuksellisuus hahmottuu keskeiseksi osaksi inhimillisen tietoisuuden kuvausta. Artikkelin keskiössä ovat epäsuoran retorisen kommunikaation keinot, joiden avulla tekijä pyrkii herättämään lukijassa ristiriitaisia tunnereaktioita. Artikkeli keskittyy ennen kaikkea epäluotettavaan kerrontaan, jota Suosalmi hyödyntää säädelläkseen kerronnallista etäisyyttä ensimmäisen persoonan kertojan ja lukijan välillä. Millaisia tietoon ja tunteisiin liittyviä vaikutuksia epäluotettava kerronta herättää lukijassa ja kuinka erilaiset tulkinnat ja tunnereaktiot elävät lukuprosessin aikana? Artikkeli osoittaa, että Suosalmi hyödyntää sekä lähentävän että etäännyttävän epäluotettavan kerronnan (Phelan 2007) keinoja ohjatakseen lukijan tunnereaktioita. Suosalmen novellissa kerronnan epäluotettavuus kumpuaa usein kertojan eksistentiaalisesta kärsimyksestä, mikä vähentää tunnetason etäisyyttä kertojan ja tekijän yleisön välillä. Tämä ensimmäistä tyyppiä edustava epäluotettavuus herättää lukijassa sympatiaa ja sääliä pikemminkin kuin epäluottamusta. Jälkimmäistä tyyppiä edustava kerronnan epäluotettavuus puolestaan viittaa eettisiin vääristymiin, joka lisäävät tunnetason etäisyyttä kertojan ja tekijän yleisön välillä. Toisaalta Suosalmen novellin eksistentiaalisten tunteiden kerronta johtaa kyseenalaistamaan epäluotettavan kerronnan teorian dikotomioita, erityisesti sen ennakko-oletuksia kertojien ”normaaliudesta” tai ”hulluudesta”. Novellin epäsuora retorinen kommunikaatio ohjaa lukijaa uudelleenarvioimaan minäkertojan ongelmallista maailmankuvaa ja identiteettiä suhteessa sisäistettyyn sosiaaliseen vallankäyttöön ja mahdollisesti jopa väkivaltaan.
18
Mutka, Sari y Mirja Satka. "Uudenmaan läänin terveydenhuollon opetuskentän jännitteet sosiaalityön pioneerin näkökulmasta". Janus Sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön tutkimuksen aikakauslehti 26, n.º 1 (5 de marzo de 2018): 21–39. http://dx.doi.org/10.30668/janus.63231.
Texto completoResumen
Artikkelissa analysoidaan sosiaalityön näkökulmasta Uudenmaan läänin terveydenhuollon opetuskentän toimijoiden välisiä jännitteitä 1950-luvulla. Rockefeller-säätiön tukeman ja ohjaaman opetuskentän tavoitteena oli terveydenhuoltotyön käytännönopetuksen tehostamisen lisäksi edistää kansanterveyttä koko maassa hyödyntämällä innovatiivisesti eri alojen asiantuntijoiden yhteistyötä. Analyysi lähestyy tätä vähän tutkittua aihetta ensimmäistä kertaa sosiaalityön näkökulmasta, sillä tutkimusaineistona ovat opetuskentällä toimineen sosiaalityöntekijän, pitkäaikaisen sosiaalityön vaikuttajan, Helmi Mäen henkilökohtainen arkisto, artikkelit sekä muistelmat. Aineistoa on täydennetty Tyyne Luoman ja Rockefeller-säätiön arkistoaineistoilla. Opetuskentän analyysissä hyödynnetään toimijaverkoston ja kenttäkamppailun käsitteitä. Aineistoihin sovelletaan lähdekriittistä ja kvalitatiivista lukutapaa. Sosiaalialan asiantuntijan tehtäviin kuului mm. sosiaalihuollon ja terveydenhuollon yhteistyön edistäminen. Tulosten mukaan hänen toimijuuteensa vaikuttivat etenkin eri toimijoiden väliset suhteet ja niissä ilmenneet jännitteet, jotka liittyivät esimerkiksi opetuskentän hierarkkiseen organisaatioon ja lääkärikeskeisyyteen sekä Yhdysvalloista omaksutun sosiaalityön kotouttamisvaikeuksiin niissä oloissa, joissa 1950-luvun suomalaisessa terveydenhuollossa toimittiin.
19
Niskanen, Satu, Leena Forma, Anna-Liisa Salminen y Anna Liisa Aho. "Kartoittava kirjallisuuskatsaus ikääntyneiden arkikuntoutuksen ominaispiirteistä". Gerontologia 35, n.º 1 (25 de marzo de 2021): 13–31. http://dx.doi.org/10.23989/gerontologia.90116.
Texto completoResumen
Arkikuntoutus on yksi kotikuntoutuksen muodoista. Kartoittavan kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on määritellä arkikuntoutuksen ominaispiirteet. Järjestelmällisesti toteutetun kirjallisuushaun aineisto kerättiin kuudesta tietokannasta vuosilta 2007–2018. Mukaan otettiin eri menetelmin toteutettuja tutkimuksia. Katsaukseen valitut artikkelit (n=13) kartoitettiin kuvailevan synteesin avulla. Arkikuntoutuksen tavoitteet liittyivät asiakkaan toimintakyvyn ja itsenäisen suoriutumisen tukemiseen, asiakkaan terveyttä edistävien ja sairauksia ehkäisevien taitojen kehittymiseen sekä asiakkaan osallisuuden ja aktiivisuuden tukemiseen. Arkikuntoutuksen keinoina hyödynnettiin yksilöllistä arkikuntoutusjakson toteutusta, asiakkaan voimaantumisen tukemista, asiakkaan toiminnan mahdollistamista sekä käytettäviä harjoitteita. Käytännössä arkikuntoutuksessa hyödynnetään COPM- tai TARGET-arviointimenetelmiä, fyysistä toimintakykyä tukevia harjoitteita, päivittäisten toimien toistamista, toiminnan ja ympäristön muokkaamista sekä asiakkaan voimaannuttamista. Arkikuntoutuksen organisoinnissa ilmeni työnjakoon, johtamiseen ja kestoon liittyviä ominaispiirteitä, ja arkikuntoutuksen kohderyhmä määriteltiin iän, diagnoosin, toimintakyvyn sekä palvelujen käytön perusteella. Arkikuntoutuksen ominaispiirteiden määrittely sujuvoittaa viestintää ja tukee yhteisen ymmärryksen saavuttamista Suomessa kotikuntoutusmenetelmistä puhuttaessa.
20
Andrews, Molly y Irinja Bickert. "Poliittisen anteeksiannon narratiivinen rakenne". Politiikka 62, n.º 1 (15 de abril de 2020): 59–68. http://dx.doi.org/10.37452/politiikka.89840.
Texto completoResumen
Professori Molly Andrews käsittelee englanninkieliseen alkuperäisartikkeliin pohjaavassa katsaus-artikkelissaan poliittisen anteeksiannon narratiivisia rakenteita. Nojaten laajamittaiseen narratologiseen tutkimukseen entisen Itä-Saksan (DDR) salaisen poliisin Stasin informanttien ja näiden kohteiden kohtaamisista artikkeli rakentaa aiempaa monipuolisemman kuvan anteeksiannon mekanismeista ja rationaliteetista poliittisen sorron jälkeen. Artikkeli havainnollistaa usein käännettyjen haastattelujen välityksellä miten moninaisilla tavoilla poliittisen sorron kohteet suhtautuvat anteeksipyyntöihin ja anteeksianatamiseen. Liian idealistiset anteeksiantamisen ja anteeksisaamisen tavoitteet ja odotukset poliittisen sovinnon taustalla voidaan artikkelin pohjalta hyvin perustein myös kyseenalaistaa. Kysymysten kuka, mitä, milloin, missä, miksi ja miten tarkastelu paljastaa poliittisen anteeksiannon monikerroksellisuuden ja monimutkaisuuden. Artikkelissa esitellyt henkilökohtaiset kertomukset paljastavat poliittisen anteeksiannon ytimessä olevan kovan sisäisen työn ja toisaalta yleisimpiä esteitä sen toteutumiseksi.
Artikkelin on kääntänyt suomeksi Irinja Bickert.
21
Suoranta, Juha. "Uusista oppimisympäristöistä". Aikuiskasvatus 18, n.º 4 (1 de diciembre de 1998): 325. http://dx.doi.org/10.33336/aik.92529.
Texto completo
22
Huhtala, Niina y Sanna Herkama. "Yläkoulun oppilaiden ja opettajien käsityksiä verkkokiusaamisesta vuorovaikutusilmiönä". Prologi 8, n.º 1 (15 de diciembre de 2012): 28–48. http://dx.doi.org/10.33352/prlg.95879.
Texto completoResumen
Kuten kasvokkaisessa myös teknologiavälitteisessä vuorovaikutuksessa voi ilmetä kiusaamista. Patchinin ja Hindujan (2006, 152) mukaan teknologiavälitteinen kiusaaminen (engl. cyberbullying) tarkoittaa tarkoituksellista ja toistuvaa toisen ihmisen vahingoittamista median tai elektronisen tekstin välityksellä. Tällaista kiusaamista voi tapahtua kännykän, internetin tai näiden molempien välityksellä (Kowalski, Limber & Agatston 2008; Campbell 2005). Tämän artikkelin1 tavoitteena on tarkastella sitä, millainen vuorovaikutusilmiö verkkokiusaaminen on oppilaiden ja opettajien käsityksissä. Artikkelin toisena tavoitteena on tarkastella oppilaiden ja opettajien käsityksiä ilmiön vakavuudesta sekä tuoda esiin näiden käsitysten yhtäläisyyksiä ja eroja. Artikkeli pohjaa kuuteen täsmäryhmähaastatteluun, joihin osallistui yhteensä 12 oppilasta ja 10 opettajaa yläkouluista. Tutkimuksen tulokset kuvaavat sitä, millaisena vuorovaikutusilmiönä verkkokiusaaminen ymmärretään. Haastatteluaineiston sisällönanalyysi osoitti, että verkkokiusaamiseen liitetään lukuisia viestinnällisiä muotoja. Muodot jäsenneltiin viiteen eri ryhmään sen mukaan, mihin niillä haastateltavien mukaan pyrittiin. Näitä tavoitteita olivat 1) kiusatun maineeseen ja statukseen vaikuttaminen, 2) kiusatun itsearvostukseen ja itsetuntoon vaikuttaminen, 3) kiusatun eristäminen vuorovaikutuksesta, 4) pelon aiheuttaminen sekä 5) kiusatun omaisuuden vahingoittaminen. Jäsennys ei ainoastaan erottele kiusaamisen viestinnällisiä muotoja, vaan se tarjoaa näkökulman verkkokiusaamisen tavoitteellisuuden ja kiusaamisen vaikutusten tarkasteluun. Lisäksi tulokset osoittavat, että oppilaiden ja opettajien käsitykset verkkokiusaamisen vakavuudesta poikkeavat toisistaan.
23
Salmi, Hannu. "Fredrik Pacius ja Porthanin perintö: kantaatti Henrik Gabriel Porthan (1860)". AURAICA. Scripta a Societate Porthan edita, n.º 10 (12 de febrero de 2020): 16–30. http://dx.doi.org/10.33520/aur.89526.
Texto completoResumen
Artikkeli valaisee Fredrik Cygnaeuksen kirjoittamaa ja Fredrik Paciuksen säveltämää kantaattia Henrik Gabriel Porthan, joka sai kantaesityksensä keväällä 1860. Artikkelin tavoitteena on selvittää unohdetun sävellyksen syntyä, sen tulkintaa Porthanista sekä teoksen vastaanoton historiaa.
24
Salonen, Eero-Matti y Rauno Holopainen. "Purkautumiskerroin ja häviökerroin". Rakenteiden Mekaniikka 55, n.º 2 (15 de diciembre de 2022): 26–41. http://dx.doi.org/10.23998/rm.107658.
Texto completoResumen
Artikkelin aiheena on painovoimaisen ilmanvaihdon soveltaminen hormi-tyyppisiin aukkoihin käyttäen hyväksi mekaanisen energian taseen periaatetta. Kanavisto-virtauksen käsitteen häviökerroin yhteys painovoimaisen ilmanvaihdon käsitteeseen purkautumiskerroin tulee esille. Kontrollitilavuustarkastelut ovat tärkeässä asemassa. Kaksi yksinkertaista esimerkkitapausta esitetään. Artikkeli on aiheeltaan opetuksellinen.
25
Ilveskorpi, Sara. "Kaniini nimeltä Arvo. Kulttuurisbiologinen eläinsuhde eettisten ristiriitojen paljastajana". Research in Arts and Education 2022, n.º 1 (27 de mayo de 2022): 44–65. http://dx.doi.org/10.54916/rae.116993.
Texto completoResumen
Tämä artikkeli on osa taiteellista väitöskirjatutkimusta, joka keskittyy ekologisen jälleenrakennuksen ristiriitoihin arvojen tasolla. Artikkelin keskiössä on tutkijan elämä kaniinien kanssa permakulttuurista ammentavassa omavaraistavoitteisessa elämäntavassa. Artikkeli avaa näkymää kaniiniyksilöiden elämään, bioregionaalin alueen vuorovaikutussuhteisiin ja entropiaan. Se kertoo, kuinka paikallisiin resursseihin nojaavan praktiikan kautta on mahdollista paljastaa arvokysymyksiä. Tutkimuksen löydökseksi nousevat suhde eläimeen eettisenä affektina sekä surun ja syyllisyyden tunteet omavaraistavoitteisen elämän atmosfäärinä. Artikkelissa tutkija väittää, että kestävyyteen perustuvat eettiset valinnat saattavat olla erilaisia kuin moraalin kannalta tehtävät eettiset valinnat. Tätä hän perustelee kulttuurisbiologisen näkemyksen kautta.
26
Michelsen, Karl-Erik. "Thomas Parke Hughes, teknologian ja historian tutkija". Tekniikan Waiheita 39, n.º 4 (14 de marzo de 2022): 27–38. http://dx.doi.org/10.33355/tw.115128.
Texto completoResumen
Tämän artikkelin tavoitteena on kartoittaa Thomas Hughesin uraa teknologian historian yhtenä keskeisenä toimijana. Hughes vaikutti teknologian historiaan yli viiden vuosikymmenen aikana ja hänen valintansa ovat ohjanneet tutkimustraditiota uuteen suuntaan. Artikkeli tarkastelee Hughesin uraa hänen tutkimustensa kautta ja kiinnittää erityistä huomiota tutkimusten taustalla vaikuttaneisiin tieteellisiin keskusteluihin.
27
Jantunen, Tommi. "Viittomakielet hybridisysteemeinä - hämärärajaisuus ja epäkonventionaalisuus osana viittomakielten rakennetta". Puhe ja kieli, n.º 3 (20 de diciembre de 2018): 109–26. http://dx.doi.org/10.23997/pk.77382.
Texto completoResumen
Tässä artikkelissa tarkastellaan hämärärajaisuutta ja epäkonventionaalisuutta osana joitakin kaikista viittomakielistä löydettyjä yksiköitä ja rakenteita ja niiden käyttöä. Täsmällisemmin artikkelin fokuksessa ovat tietyt muodoltaan ja merkitykseltään tilanteisesti muuntuvat viittomat (erityisesti niin kutsutut osittain leksikaaliset viittomat) sekä eräänlainen vaihteleva-asteinen näytteleminen (niin kutsuttu konstruoitu toiminta), jota viittojat käyttävät tuottamiensa syntaktisten rakenteiden osana ja niiden sijaan. Käytännössä artikkeli esittelee näkemyksen, jonka mukaan molemmissa tarkastelun kohteena olevissa ilmiöissä on kyse samasta asiasta eli kielen diskreettien ja konventionaalisten ominaisuuksien sekoittumisesta hybridiluonteisesti kieleenkuuluvien hämärärajaisten ja epäkonventionaalisten ominaisuuksien kanssa. Artikkeli pohtii lyhyesti myös puhuttujen kielten luonnetta hybridisysteemeinä.
28
Reinikka, Fanny. "Tapaustutkimuksia palvelualan työtehtävissä toimineiden miesten henkilökohtaisesta varallisuudesta Helsingissä vuosina 1885–1925". Väki Voimakas, n.º 36 (25 de septiembre de 2023): 29–71. http://dx.doi.org/10.55286/vv.137093.
Texto completoResumen
Fanny Reinikan artikkelin keskiössä ovat miesten palvelualan työt 1800-luvun loppupuolelta 1900-luvun alkuun. Reinikkaanalysoi tutkimuskohdetta sukupuolinäkökulmasta käyttämällä monipuolista lähdeaineistoa. Artikkeli tarjoaa näkökulman miesten palvelualalla työskennelleiden henkilöiden henkilökohtaiseen varallisuuteen ja tuloeroihin. Reinikka osoittaa, että myös miehet työskentelivät aloilla, joista on jäänyt jälkeen ainoastaan vähäistä ja hajanaista lähdeaineistoa.
29
Frondelius, Tero, Antti Mäntylä y Joona Vaara. "Essee teknillisen mekaniikan tutkimuksen eettisistä kysymyksistä ja haasteista". Rakenteiden Mekaniikka 52, n.º 2 (12 de julio de 2019): 77–86. http://dx.doi.org/10.23998/rm.75741.
Texto completoResumen
Artikkeli on koostettu kolmesta kurssin 920002J, Tieteellinen tutkimus ja etiikka, kevään 19.03.–10.04.2018 esseestä, jotka käsittelevät tutkimuksen eettisiä kysymyksiä ja haasteita. Teknillisen mekaniikan alalla tieteen etiikasta keskustellaan aivan liian vähän, ja tämän artikkelin tarkoituksena on toimia keskustelun avaajana toivottavasti samalla tuoden myös uusia näkökulmia aiheeseen. Osa näistä eettisistä asioista on Suomessa syntyneelle, eläneelle ja suomalaisen arvomaailman omaavalle henkilölle itsestäänselvyyksiä.
30
Pihkala, Panu. "Kuinka käsitellä maailman ongelmia? Traagisuus ja toivo ympäristökasvatuksessa". Ainedidaktiikka 1, n.º 1 (20 de septiembre de 2017): 2–15. http://dx.doi.org/10.23988/ad.v1i1.65801.
Texto completoResumen
Artikkeli tarkastelee ympäristökasvatuksen haasteita nykytilanteessa, jossa ympäristökysymysten suhteen esiintyy erilaisia psykologisia torjuntareaktioita. Ympäristökasvatus ymmärretään tässä laajasti: se sisältää myös kestävän kehityksen kasvatuksen ja sen toteuttamisalana ovat eri oppiaineet sekä kasvatustilanteet. Artikkelin metodina on systemaattinen analyysi eri tieteenalojen tutkimustuloksista ja niissä käytettävien käsitteiden merkityksestä. Analyysin perusteella esitetään suosituksia siitä, millä tavoin ympäristökasvatuksessa olisi tuotava esiin sekä traagisuutta että toivoa. Maailman ongelmia on käsiteltävä riittävällä vakavuudella, jotta ihmiset pitävät ympäristökasvatusta uskottavana ja kokemusmaailmaansa vastaavana. Samalla on huolehdittava siitä, että draaman kaari vie kohti voimaantumista, jossa toivo on keskeinen merkityksen antaja. Artikkeli tarkastelee narratiivien, tunteiden, eksistentiaalisten kysymysten ja henkisyyden roolia tällaisessa ympäristökasvatuksessa. Se päätyy suosittelemaan taideperustaisten menetelmien käyttöä.
31
Angeria, Mari. "Työn merkityksellisyys osana kestävää matkailutyötä". Matkailututkimus 19, n.º 2 (14 de diciembre de 2023): 32–44. http://dx.doi.org/10.33351/mt.127367.
Texto completoResumen
Työn merkityksellisyys on tärkeäksi tunnustettu ja monilla eri tieteenaloilla tutkittu teema. Kuitenkaan, sen käsitteestä ei vallitse yksimielisyyttä. Tässä artikkeli tarkastellaan työn merkityksellisyyttä matkailualalla kontekstissa. Matkailuala on herkkä globaaleille ja esimerkiksi, pandemia iski alaan rajusti ja syvensi olemassa olevia haasteita, kuten ammattitaitoisen työvoiman puutetta ja matkailutyössä koettuja epäkohtia. Matkailutyön sosiaalisen vastuullisuuden teemoja ja merkityksellistä työtä on tutkittu vielä melko vähän. Tässä artikkelissa työn merkityksellisyyden kokemus pyritään nivomaan osaksi kestävää ja hyvää matkailutyötä. Artikkelin tavoitteena muodostaa yleiskatsaus merkityksellisestä työstä matkailualan tutkimuksessa käytävään keskusteluun ja antaa esimerkkejä nykyisistä kehittämishankkeista. Artikkeli pyrkii tarjoamaan yhteenvedon aiemmista tutkimuksista, ja tunnistamaan näkökohtia, jotka ovat saattaneet jäädä huomiotta, ja näin ollen edistämään ilmiön parempaa ymmärtämistä matkailutyön kontekstissa.
32
Salonen, Eero-Matti y Rauno Holopainen. "Lisähuomioita energiataseiden käytöstä virtauslaskennassa". Rakenteiden Mekaniikka 53, n.º 2 (30 de marzo de 2020): 42–52. http://dx.doi.org/10.23998/rm.82681.
Texto completoResumen
Artikkeli on täydennys tämän lehden aikaisempaan energiataseiden käyttöä koskevaan artikkeliin. Mekaanisen energian taseen periaatteessa kokoonpuristuvassa virtauksessa esiintyvä niin sanottu kokoonpuristumistermi otetaan mukaan tarkasteluun. Eräs havainnollistava esimerkkitapaus käydään yksityiskohtaisesti läpi. Lisäksi esitetään kritiikkiä virtauslaskennan esityksissä ilmeneviin epätäsmällisyyksiin, joita saattaa esiintyä energiatarkastelujen yhteydessä.
33
Markkola, Pirjo. "Uskon paikat". Väki Voimakas, n.º 35 (9 de septiembre de 2022): 17–44. http://dx.doi.org/10.55286/vv.121585.
Texto completoResumen
Pirjo Markkola tarkastelee työväestön uskonnollisuuden harjoittamisen erilaisia ilmenemismuotoja ja sen paikkoja 1900-luvun alun Tampereella. Artikkelin keskeinen käsite on ”eletty uskonto”. Tällä viime vuosien historiantutkimuksessa vakiintuneella termillä Markkola tarkoittaa tiivistetysti ottaen näkökulmaa, joka havainnoi, millä tavoin uskonto oli läsnä tamperelaisten työläisten ja työläisperheiden arkisessa elämässä ja millä tavoin yksilöt ilmaisivat uskonnollisia kokemuksiaan. Artikkeli osoittaa suomalaisen teollisuuskaupungin uskonnollisen elämän monimuotoisuuden ja täydentää esimerkiksi PaavoKortekankaan aikaisempia tutkimuksia.
34
Pál, Viktor. "Ympäristönsuojelu autoritaarisissa järjestelmissä". Idäntutkimus 27, n.º 2 (15 de octubre de 2020): 17–28. http://dx.doi.org/10.33345/idantutkimus.99239.
Texto completoResumen
Artikkeli käsittelee autoritaaristen hallitusten ympäristösuhteita. Artikkelin tapaustutkimus käsittelee Unkarin kommunistisen hallituksen reagointia kasvaviin ympäristöongelmiin 1960-luvulla. Artikkelin tarkoituksena on selittää ympäristökriisin tärkeimpiä kansallisia tekijöitä erityisesti Borsodin teollisuusalueeseen liittyen. Ko. alueella luonnonvarojen käyttö aiheutti monimuotoisen ympäristökriisin, minkä ratkaisu vaati valtiotoimijoilta useita eri toimia. Artikkelissa Unkarin tapaus asetetaan laajempaan kontekstiin: miten ja miksi autoritaariset hallitukset kuten Guatemalan ja Chilen juntat tai demokratiat kuten Länsi-Saksa käyttivät erilaisia teknologioita ja propagandaa luonnonvarojen säilyttämisen edistämiseksi. Artikkelin tarkoituksena on vastata siihen, kuinka ja miksi erilaiset lähestymistavat ympäristönsuojeluun epäonnistuivat erilaisissa poliittisissa järjestelmissä. Artikkeli pyrkii myös selittämään ihmisten ja luonnollisen ympäristön ristiriitaisia suhteita autoritaarisissa hallintojärjestelmissä.
Environmental protection in authoritarian systems
This article discusses the complex relationships between the natural environment and authoritarian governments via the study’s main case: the growing environmental problems of Cold War Hungary and the reaction to those issues by the country’s government. This study aims to shed light on some of the most important factors of the environmental challenges faced in one of the largest industrial areas of that country, the Borsod Basin. Here, the extraction of natural resources caused a complex environmental crisis that required substantial efforts from various state agencies. This article presents the Hungarian case in a broader context to study how and why authoritarian and democratic governments such as the Guatemalan and Chilean juntas and West Germany have used technology and propaganda to promote the conservation of natural resources. In conclusion, this article aims to explain how and why various approaches under various political and economic circumstances to mend the environment eventually failed.
35
Kaartinen, Miina. "Paluu Hoikkaan". Lähikuva – audiovisuaalisen kulttuurin tieteellinen julkaisu 30, n.º 3 (26 de octubre de 2017): 46–61. http://dx.doi.org/10.23994/lk.66592.
Texto completoResumen
Televisiosarja Metsolat saavutti aikanaan suuren suosion 1990-luvun Suomessa. Tutkijat selittivät sarjan miljoonayleisöä etenkin sillä, että sen nostalginen maaseutumiljöö puhutteli talouslamasta kärsivää kansaa. Keskustelussa Metsoloita tulkittiin lähinnä symbolisella tasolla, jolloin sarjan sosiaaliset merkitykset jäivät huomioimatta.
Sosiaalityötä ja kulttuurintutkimusta yhdistävä artikkeli palaa Metsoloiden pariin ja avaa uuden näkökulman sen merkityksiin. Huomion keskiössä ovat nyt sarjan poikkeuksellisen monipuoliset vaikeuksien voittamisesta kertovat tarinat eli selviytymistarinat. Kerronnalliseen tutkimusperinteeseen kiinnittyen aineiston selviytymistarinat ymmärretään artikkelissa kulttuurisiksi mallitarinoiksi, joilla on seurauksensa todellisten ihmisten arjelle. Siksi sarjan tarinat tulee myös ottaa vakavasti. Artikkeli keskittyy analyysissään Metsoloiden kahden keskeisen henkilön, Erkki Metsolan ja Risto Metsolan, tarinoihin. Erkin ja Riston selviytymistarinoiden avulla pohditaan, miten selviytymisen ilmiö rakentuu sarjassa ja mistä elementeistä tuo selviytyminen koostuu.
Artikkelin mukaan Metsoloiden selviytymistä ei voida jäljittää vain tiettyyn tarinatyyppiin kuten sankaritarinaan. Sen sijaan sarjan selviytymisessä on kyse jatkuvasta elämänkulun prosessista. Artikkeli tuo esiin kulttuuristen selviytymistarinoiden inhimillisyyden ja osoittaa siten vuosikymmenten takaisen televisiosarjan ajankohtaiset ja universaalit merkitykset.
36
Rantakallio, Inka. "Femcees Finland, NiceRap ja vastatilojen voima". Etnomusikologian vuosikirja 33 (8 de diciembre de 2021): 67–93. http://dx.doi.org/10.23985/evk.103019.
Texto completoResumen
Artikkelissa kartoitetaan suomalaisten räppäävien naisten verkostotoimintaa ja sen feministisiä piirteitä 2000- ja 2010-luvuilla. Käsittelyssä ovat erityisesti naistoimijoita koonnut Femcees Finland -verkosto sekä naisia ja sukupuolivähemmistöjä varten perustettu NiceRap-verkosto. Artikkelissa syvennytään näiden verkostojen toimintaan ja perustamisen taustoihin sisällönanalyysin ja diskurssianalyysin avulla. Artikkelin aineisto koostuu Femcees Finlandin perustajajäsenen rap-artisti Yavisin ja NiceRap-ryhmän perustajan rap-artisti Mon-Salan haastatteluista, verkostoihin liittyvistä media-artikkeleista sekä erilaisista verkkoaineistoista. Artikkelissa esitetään, että verkostojen toiminta rakentaa feminististä diskurssia naisten omista verkostoista tasa-arvoa edistävinä vastatiloina miesvaltaisessa hiphop-kulttuurissa. Verkosto- ja vertaistoimintaa on aiemmassa tutkimuksessa hahmoteltu erityisesti erilaisiin vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden ryhmäytymiselle tyypillisenä toimintana, johon kuuluvat esimerkiksi niin sanotut turvallisemmat tilat tai separatistiset vastatilat (counterspace). Tarkentamalla naistoimijoiden verkostotoimintaan artikkeli kartoittaa tutkimuksessa piiloon jäänyttä musiikinhistoriaa, verkostotoiminnan sosiaalista merkitystä vähemmistöille ja sitä, miten rap-kentällä negatiiviseksi asiaksi mielletty naiseus voidaan muuttaa positiiviseksi voimavaraksi. Artikkelin johtopäätös on, että naistoimijoiden vähäisyyden ja verkostotoiminnan tarpeen taustalla ovat systemaattinen toiseuttaminen miesvaltaisella alalla, kuten artistien tarkastelu ensisijaisesti sukupuolensa, ei osaamisensa kautta. Artikkeli on ensimmäinen akateeminen tutkimus suomalaisten räppäävien naisten historiasta ja verkostotoiminnasta ja aiheeltaan ajankohtainen: vaikka nais- sekä sukupuolivähemmistöihin kuuluvia toimijoita on suomiräpissä ollut määrällisesti vähemmän kuin miehiä, on varsinkin viime vuosina noussut esiin kymmenittäin uusia tekijöitä samalla, kun suomirap on muodostunut joillain mittareilla Suomen suosituimmaksi genreksi.
37
Kemppainen, Birgitta y Anne Laajalahti. "Viestintätoimijuuden edellytykset ja tukeminen asiantuntijatyössä". Prologi 12, n.º 1 (15 de diciembre de 2016): 6–23. http://dx.doi.org/10.33352/prlg.95910.
Texto completoResumen
Toimijuus on noussut viime aikoina keskeiseksi kiinnostuksen kohteeksi työssä oppimista ja ammatillisia identiteettejä koskevassa keskustelussa sekä laajemminkin aikuiskasvatustieteissä. Tässä artikkelissa keskitytään tarkastelemaan toimijuutta työyhteisöviestinnän näkökulmasta ja pohditaan, mitä viestintätoimijuus on tai voisi olla asiantuntijatyössä. Artikkelissa pyritään näin ollen valottamaan asiantuntijoiden viestinnällisen toimijuuden edellytyksiä ja tukemista. Artikkeli perustuu eräässä Väli-Suomen julkishallinnollisessa asiantuntijaorganisaatiossa tehtyyn haastattelututkimukseen. Tutkimusaihetta lähestyttiin laadullisen tutkimusotteen avulla asiantuntijoiden itsensä kokemana ja kuvaamana. Tutkimusaineisto kerättiin 12 teemahaastattelulla, ja se analysoitiin teoriasidonnaista sisällönanalyysia noudattaen. Tutkimustulokset tarjoavat näkökulmia asiantuntijoiden viestintätoimijuuden rakentumiseen ja rakentamiseen. Artikkelin keskeisintä antia on uuden viestintätoimijuuden käsitteen esille nostaminen ja esitteleminen. Käsitteellä viitataan ammatillista toimijuutta rajatumpaan prosessiin, jossa asiantuntijayksilöt, ryhmät tai kokonaiset työyhteisöt ilmaisevat ja työstävät työnsä viestinnällisiin aspekteihin liittyviä valintoja ja pyrkimyksiä, ottavat kantaa, osallistuvat ja vaikuttavat viestintään työssään sekä neuvottelevat ammatillisista identiteeteistään viestinnän osalta. Lisäksi artikkeli tarjoaa konkreettisia ehdotuksia, joiden avulla asiantuntijaorganisaatiot voivat yhdessä jokaisen jäsenensä voimin kehittää toimintaansa yksilöiden ja koko työyhteisön viestintätoimijuutta tukevaksi. Artikkelin lopussa pohditaan viestintätoimijuuden näkökulman merkitystä työyhteisöviestinnän ymmärtämisessä, kouluttamisessa ja tutkimisessa sekä viestintätoimijuuden tukemisen tärkeyttä yksilöiden ja työyhteisöjen kehittymisessä ja kehittämisessä. Tulokset tarjoavat hyödyllistä tietoa asiantuntijaorganisaatioille ja asiantuntijoille, jotka tahtovat panostaa aktiivisempien, vuorovaikutteisempien ja osallistavampien viestintätapojen hyödyntämiseen ja jalkauttamiseen. Artikkelissa tuodaan esille myös viestintätoimijuutta käsitteleviä jatkotutkimusaiheita työyhteisöviestinnän tutkijoille ja muille aiheesta kiinnostuneille.
38
La Mela, Matti. "Tekniikan Waiheiden artikkelipalkinto Petri Pajulle". Tekniikan Waiheita 41, n.º 2 (22 de diciembre de 2023): 64. http://dx.doi.org/10.33355/tw.142234.
Texto completoResumen
Tekniikan Historian Seura jakoi syyskokouksessaan Tekniikan Museolla 11. joulukuuta palkinnon parhaasta Tekniikan Waiheissa vuosina 2021-2022 julkaistusta artikkelista. Palkinnon voitti dos. Petri Paju artikkelillaan "Atomipapisto, ydinjätevaaran semiotiikka ja Suomi. Ydinjätehuollon tulevaisuusajattelun reunoilla." (Tekniikan Waiheita 2/2022). Artikkeli käsittelee suomalaista keskustelua ydinjätteiden loppusijoituksesta ja siitä, kuinka ydinjätteistä voidaan varoittaa tulevaisuuden ihmistä.
39
Hupaniittu, Outi. "Kuviteltu vuosien 1916-1919 katkos ja kesä 1918 - suomalaisen elokuva-alan varsinainen kohtalonhetki". Lähikuva – audiovisuaalisen kulttuurin tieteellinen julkaisu 31, n.º 1 (21 de mayo de 2018): 12–28. http://dx.doi.org/10.23994/lk.70449.
Texto completoResumen
Artikkeli tarkastelee suomalaista elokuva-alaa vuonna 1918. Kansallisiin historiatulkintoihin kytkeytyneet suomalaiset elokuvahistoriat ovat itsenäisyyden alkuvuosikymmeninä esittäneet, että varhaisen suomalaisen elokuvan ja itsenäisen Suomen elokuvan välillä on katkos, ja varsinainen suomalainen elokuva olisi syntynyt 1920-luvulla. Artikkelin argumentti on, että käsitys katkoksesta 1910-luvulla on virheellinen. Ideologisten syiden ohella taustalla ovat muutokset elokuvateollisuudessa. Artikkelissa käsitellään ensimmäisen maailmansodan vaikutusta suomalaiseen elokuvateollisuuteen ja osoitetaan, että venäläistämistoimenpiteiden vaikutus ei ollut ratkaiseva, kun taas Saksan ajallisesti lyhyt vaikutus oli keskeinen.
40
Räsänen, Elisa. "Toimijuus ja vuorovaikutusjärjestys amerikkalaisten suomenoppijoiden itsenäisessä kielenkäytössä". Puhe ja kieli, n.º 3 (2 de diciembre de 2021): 225–45. http://dx.doi.org/10.23997/pk.112565.
Texto completoResumen
Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet vastakkainasettelun luokassa ja luokan ulkopuolella tapahtuvassa kielenkäytössä ja oppimisessa. Tässä artikkelissa tarkastelen neljää amerikkalaista suomenoppijaa ja sitä, miten he hakeutuvat aktiivisina toimijoina itsenäisiin suomen kielen käyttötilanteisiin. Artikkelin aineistona on portfoliotehtävä, jossa oppijat ovat dokumentoineet ja reflektoineet itsenäistä, luokkahuoneen ulkopuolella tapahtuvaa kielenkäyttöään. Tarkastelen aineistoa Scollonin ja Scollonin (2004) neksusanalyysia ja van Lierin (2010) ekologista viitekehystä hyödyntäen. Artikkelin analyysimenetelmänä on diskurssianalyysi. Portfolioissa dokumentoidut vuorovaikutustilanteet rakentuivat hierarkkisesti, mikä usein syntyi oppijan pyrkimyksestä saada vuorovaikutuskumppanista ja -tilanteesta maksimaalinen hyöty ja kielellinen altistus. Lisäksi hierarkkisuutta loivat oppijan ja asiantuntevan suomenpuhujan erilaisiksi koetut roolit. Vuorovaikutus rakentuikin usein oppijan aloitteen ja asiantuntevan kielenkäyttäjän vastausten varaan. Tämä artikkeli osoittaa, kuinka suuri merkitys aloitteellisuudella, toimintaympäristöllä ja vuorovaikutuskumppaneilla on vieraan kielen oppijoiden itsenäisessä kielenkäytössä. Tutkimustuloksia voi hyödyntää vieraan kielen pedagogiikan kehittämiseen, jotta se vastaisi paremmin oppijoiden todellisia kielenkäyttötarpeita.
41
Koivunen, Tuija. "Täyttä päivää työttömänä". Aikuiskasvatus 36, n.º 4 (1 de diciembre de 2016): 270–78. http://dx.doi.org/10.33336/aik.88512.
Texto completoResumen
Artikkeli sijoittuu uuden työn tekemisen muotojen mukanaan tuomaan kehykseen, jossa työelämä haurastuu ja muuttuu monin eri tavoin yhä epävarmemmaksi. Tätä haurastumista ja yhteiskunnallisten asemien menettämistä kutsutaan prekarisoitumiseksi. Prekarisoitumisen välttämiseksi tai vähentämiseksi monet työntekijät ovat alkaneet tehdä yhä enemmän ei-työtä, joka tähtää työnteon edellytysten parantamiseen. Myös koulutus ja opiskeleminen korostuvat uudella tavalla, kun niiden avulla pyritään vähentämään tai kompensoimaan työn ennakoimattomuutta. Artikkelissa analysoin, millä tavoin uuden työn myötä prekaarissa työmarkkina-asemassa olevien työntekijöiden työ jäsentyy ja limittyy ei-työn kanssa. Lisäksi pohdin, millaisia seurauksia työelämän haurastumisella on työntekijöiden muuhun elämään. Tarkastelen uutta työtä ja sen mukanaan tuomia muutoksia erityisesti feministisen työelämän tutkimuksen käsitteistön ja keskustelujen pohjalta, koska ne tarjoavat artikkelin kysymyksenasettelun kannalta tarpeellista tarttumapintaa työelämän laitamien ja ei-työn tarkasteluun. Siihen, miten uuden työn jaot ja niiden seuraukset jakaantuvat naisten ja miesten kesken, en voi ottaa kantaa tämän artikkelin aineiston perusteella. Artikkelin empiirinen materiaali koostuu 21 puolistrukturoidusta haastattelusta. Aineiston analyysissä olen käyttänyt teoriaohjaavaan sisällönanalyysiin pohjautuva menetelmää, jossa olen keskittynyt uuden työn ja sukupuolen kannalta keskeisiin teemoihin ja kysymyksiin.
42
Miettinen, Sonja. "Sebastianin tahtoa tulkitsemassa: Syvästi kehitysvammaisen sosiaalihuollon asiakkaan mahdollisuudet vaikuttaa omaan arkeensa". Janus Sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön tutkimuksen aikakauslehti 29, n.º 4 (13 de diciembre de 2021): 349–65. http://dx.doi.org/10.30668/janus.98176.
Texto completoResumen
Vaikka kehitysvammaisten ihmisten itsemääräämisoikeus tunnustetaan nykyisin laajasti, emme ole vielä saavuttaneet yhteisymmärrystä siitä, mitä kyseinen oikeus tarkoittaa silloin, kun kehitysvamma tuottaa hyvin pitkälle meneviä rajoitteita henkilön kykyyn kommunikoida ja tehdä itsenäisiä päätöksiä. Tämän artikkelin tavoitteena on empiirisen tapaustutkimuksen keinoin kuvata ”syvästi” kehitysvammaisiksi määriteltyjen henkilöiden tapaa harjoittaa itsemääräämistä omassa arjessaan. Artikkelissa sekä käsitteellistetään että havainnollistetaan näiden ihmisten ulottuvilla olevia itsemääräämisen käytäntöjä. Lisäksi artikkeli tuo esiin tarpeen kehittää sosiaalihuollon toimintakäytäntöjä laajasti toisten tuesta ja hoivasta riippuvaisten ihmisten itsemääräämisen tukemiseksi.
43
Sorsa, Santeri. "Vaihtoehtoja kasvulle ja fossiilikapitalismille". Tutkimus & kritiikki 3, n.º 1 (11 de septiembre de 2023): 103–16. http://dx.doi.org/10.55294/tk.128626.
Texto completoResumen
Ilmastonmuutos ja ekokriisi(t) ovat aikamme suurimmat haasteet. Uutiset, tieteelliset artikkelit, asiantuntijahaastattelut, internet-meemit ja lukuisat muut tiedonvälityksen muodot jakavat tietoa ja näkemyksiä ilmastonmuutoksen tuomasta vääjäämättömästä tuhosta. Toisaalta IPCC:n (2023) tuore raportti kertoi, ettei toivoa kuitenkaan ole syytä heittää kokonaan metsään – ainakaan 1,5 celsiusasteen rajoissa pidettävän ilmaston lämpenemisen suhteen. Tässä katsausartikkelissa tarkastelen kolmea paljon keskustelua herättänyttä teosta, jotka kaikki tunnustavat tilanteen vakavuuden, mutta pyrkivät tarjoamaan polkuja kohti siedettävää tulevaisuutta. Käsittelen ensiksi Matthew T. Huberin teosta Climate Change as Class War (2022), joka ehdottaa ilmastonmuutoksen torjumisen ja kurssin kääntämisen keinoksi fossiilikapitalismin selättämistä luokkataistelun voimin. Tämän jälkeen käsittelen kahta degrowthia, eli nykymuotoisen kvantitatiivisen talouskasvun loppua, esittelevää teosta: Jason Hickelin kirjaa Less is More (2020) sekä Matthias Schmelzerin, Andrea Vetterin ja Aaron Vansintjanin kirjaa The Future is Degrowth: A Guide to a World Beyond Capitalism (2022). Kaikki kolme teosta edustavat kapitalismille ja nykyiselle fossiilisia polttoaineita ylikuluttavalle tuotantotavalle vaihtoehtoisia näkemyksiä ja politiikkasuosituksia, mutta niiden välillä on niin strategisia kuin teoreettisiakin eroja. Keskeinen erottava tekijä liittyy väittelyyn degrowth-liikkeen (ks. Butler 2021) ja joidenkin ekososialistien välillä (ks. Schwartzman 2021). Karkeasti sanottuna ensimmäisen tavoitteena on kyseenalaistaa kapitalistinen talouskasvun imperatiivi ja samalla luoda tasa-arvoisempi yhteiskunta ilman talouskasvua. Jälkimmäisten tavoitteena on puolestaan haastaa fossiilikapitalismi ja luoda tasa-arvoisempi yhteiskunta siirtymällä kohti uusiutuviin energianlähteisiin perustuvaa sähköistettyä yhteiskuntaa.
44
Gustafsson Burgmann, Marianne. "Suomalainen kirkkokonsertti 1850–1917 ja keskieurooppalaiset asetelmat: näkökulma Suomen musiikkikulttuurin muotoutumiseen ja katsaus esitettyyn urkuohjelmistoon". Trio 13, n.º 1 (28 de junio de 2024): 7–33. http://dx.doi.org/10.37453/tj.143603.
Texto completoResumen
Kirkkokonsertit eli hengelliset konsertit olivat tärkeä osa suomalaisen musiikkielämän rakentumista Suomen autonomian aikana. Miten vuosina 1850–1917 esitetty urkuohjelmisto poikkeaa nykypäivän konserttiohjelmistosta, ja mitkä syyt olivat muutoksen takana? Artikkelin kirjoittaja tarkastelee artikkelin tutkimuskysymyksiä aikakauden aatteiden ja ideoiden kautta. Tutkimusaineisto koostuu kansalliskirjaston sanomalehtien digitaalisesta tietokannasta ja Sibeliusmuseon arkistosta kerätyistä konserttiohjelmista, lehtiarvosteluista ja muista lehtikirjoituksista, jotka kertovat paitsi esitetystä ohjelmistosta, myös aikakauden asenneilmapiiristä ja tärkeistä tapahtumista. Helsingin musiikkiopiston saksalainen konservatoriomalli mahdollisti lukkari-urkurikoulujen urkujensoiton opetuksen rinnalla suomalaisten urkureiden musiikillisen peruskoulutuksen kotimaassa. Richard Faltinin ja Oskar Merikannon akateeminen verkostoituminen muualle Eurooppaan olivat avuksi heidän urkuoppilaidensa hakeutumisessa ulkomaille jatko-opintoihin. Artikkeli havainnollistaa eurooppalaisten muusikkojen verkostoitumista ja ylirajaista liikettä, jonka ansiosta uudet vaikutteet saapuivat Suomeen nopeasti. Idealistisen estetiikan ja pietistisen uskonsuunnan vaikuttama ahdas kirkkomusiikkikäsitys sai 1800-luvun loppuvuosikymmeninä rinnalleen sinfonisen urkutyylin, jonka ansiosta urut vapautuivat kulttisoittimen imagosta ja kehittyivät solistiseksi konserttisoittimeksi.
45
Nordsteien, Anita. "Kunnskapshåndtering: veien fra et spørsmål til systematisk litteratursøk". Radiography Open 2, n.º 1 (30 de noviembre de 2015): 87–90. http://dx.doi.org/10.7577/radopen.1532.
Texto completoResumen
I det første nummeret av Radiography Open ble artikkelen Kunnskapshåndtering: Hvor finner vi beste kunnskap publisert (Nordsteien, 2014). Flere fritt tilgjengelige databaser og ressurser ble presentert i lys av kunnskapsbasert praksis (Nortvedt et al., 2012) og kunnskapspyramiden til Dicenso, Bayley og Haynes (2009). For å finne en spesifikk artikkel, fører et søk på tittel i Google ofte frem, og for å finne en vilkårlig artikkel om et emne, kommer man langt med å skrive inn navn på emnet i søkefeltet i en av disse databasene. Dersom man imidlertid har som mål å finne beste eller bredest mulig kunnskap om et tema, må en mer avansert søketeknikk anvendes. Fremgangsmåten for systematisk litteratursøk vil kort bli presentert i denne andre artikkelen om kunnskapshåndtering. Lenkesamlingen til slutt viser til en bredere innføring i temaet.
46
Mähkä, Rami. ""Jokaisen on valittava puolensa": Suomen sisällissota 2000-luvun kotimaisessa elokuvassa". Lähikuva – audiovisuaalisen kulttuurin tieteellinen julkaisu 31, n.º 1 (21 de mayo de 2018): 44–63. http://dx.doi.org/10.23994/lk.70451.
Texto completoResumen
Artikkeli käsittelee 2000-luvun Suomen sisällissotaan sijoittuvaa teatterielokuvaa. Käsiteltäviä elokuvia on viisi: Raja 1918 (Lauri Törhönen, 2007), Käsky (Aku Louhimies, 2008), Täällä Pohjantähden alla (Timo Koivusalo, 2009), Täällä Pohjantähden alla II (Koivusalo, 2010) sekä Taistelu Näsilinnasta 1918 (Claes Olsson, 2012). Tutkimusongelmana on, miten ja millaisin kerrontatekniikoin sisällissodan historia esiintyy elokuvissa. Artikkelin argumentti on, että elokuvat reflektoivat sisällissodan julkisen muistamisen, populaarien historiaesityksen sekä historiantutkimuksen painotuksia Suomen sisällissodasta koskien niin sitä, mitä aiheita ja teemoja sodasta käsitellään kuin sitä, mitä niissä ei käsitellä.
47
Salmi, Hannu. ""Älkää milloinkaan kostako!": 1918 - Mies ja hänen omatuntonsa". Lähikuva – audiovisuaalisen kulttuurin tieteellinen julkaisu 31, n.º 1 (21 de mayo de 2018): 29–43. http://dx.doi.org/10.23994/lk.70450.
Texto completoResumen
Toivo Särkän ohjaama 1918 – Mies ja hänen omatuntonsa (1957) oli toisen maailmansodan jälkeisen suomalaisen elokuvan painokkain kuvaus kansalaissodan tapahtumista. Jarl Hemmerin romaanin filmatisointi oli Särkän pitkäaikainen tavoite, ja se sai ensi-iltansa kansainvälisellä foorumilla, Berliinin elokuvajuhlilla kesäkuussa 1957.
Artikkeli analysoi elokuvan tulkintaa vuoden 1918 tapahtumista ja myös tekijöiden suhdetta traumaattiseen historiaan: millaisia inhohimoja ja näkemyksiä vuoden 1918 elokuvalliseen käsittelyyn liittyi ja miten Särkän ohjaus tulkitsi neljän vuosikymmenen takaisia tapahtumia. Lähdeaineistona artikkeli käyttää elokuvaa ja sen pohjana ollutta romaania, mutta tukeutuu myös elokuvantekijöiden henkilöhistoriaan, siihen menneisyyteen, jota aikalaiset kantoivat mukanaan vuoden 1918 jälkeen. Vuonna 1890 syntynyt Särkkä oli itse elänyt tuon aikakauden ja palasi siihen elokuvantekijänä. Käsikirjoituksen toteutti kreditoimattomasti Ilmari Unho, jolla oli taustaa äärioikeistolaisen puolueen Isänmaallisen kansanliikkeen, IKL:n, aktiivina.
Artikkelin lähtökohta on enemmän historiantutkimuksellinen kuin teoreettinen, mutta tarkastelutapa on saanut innoitusta saksalaisen egyptologin Jan Assmannin muistiteoriasta, joka tekee eron kommunikatiiviseen ja kulttuuriseen muistiin. Artikkeli jatkaa Assmannin ajatuksia kutsumalla sukupolvellista menneisyyden kokemusta muistihorisontiksi. On tärkeä kiinnittää huomiota siihen, millaisesta historiallisesta horisontista vuoden 1918 tulkitsijat nousivat. Elokuva 1918 – Mies ja hänen omatuntonsa oli muistihorisonttien leikkauspiste, valkoisen ja punaisen Suomen neuvottelun paikka, jossa henkilökohtaiset kokemukset kietoutuivat yhteen muovautuvan kulttuurisen muistin kanssa.
48
Rostila, Ilmari. "Objektiivinen hermeneutiikka tapaustutkimuksen lähestymistapana". Janus Sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön tutkimuksen aikakauslehti 27, n.º 3 (16 de septiembre de 2019): 283–98. http://dx.doi.org/10.30668/janus.70957.
Texto completoResumen
Artikkeli kertoo objektiivisesta hermeneutiikasta tapaustutkimuksen lähestymistapana. Esimerkkinä käytetään sosiaalityöntekijän toiminnan tutkimusta. Objektiivisen hermeneutiikan mukaan (1) tieto perustuu yksilöllisten ja kollektiivisten elämänkäytäntöjen olemassaoloa koskeviin kriiseihin ja (2) inhimillinen toiminta tapahtuu sääntöjen varassa. Lähestymistavan ydin on sekvenssianalyysi, joka tulkitsee elämänkäytännön jättämiä jälkiä (objekteja) valintoina sääntöjen avaamista mahdollisuuksista. Tapauksen rakennetta selvitetään tältä pohjalta objektiivisena merkitysrakenteena, joka on valintojen järjestystä. Sosiaalityöntekijän haastattelua analysoimalla muodostettiin alustava käsitys professionaalisesta toimintatavasta (habitus) kolmevaiheisena merkitysrakenteena. Artikkelin lopuksi verrataan tapauksen rekonstruointia yhtäältä arkikäytännölliseen ja toisaalta ammatilliseen tapauksen ymmärtämiseen ja pohditaan tältä pohjalta tutkimusotteen mahdollisuuksia tukea asiakkaiden elämäntilanteiden selvittämistä yleisesti sosiaalityössä.
49
Heino, Eveliina. "Intersektionaalisuus sosiaalityössä – Systemaattinen kirjallisuuskatsaus". Janus Sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön tutkimuksen aikakauslehti 31, n.º 1 (2 de marzo de 2023): 60–79. http://dx.doi.org/10.30668/janus.115587.
Texto completoResumen
Tämä artikkeli käsittelee intersektionaalisuutta sosiaalityössä systemaattisen kirjallisuuskatsauksen avulla. Tutkimuksen aineisto sisältää 44 kansainvälistä vertaisarvioitua artikkelia. Tarkastelu kohdistuu siihen, mistä näkökulmista intersektionaalisuuden ja sosiaalityön suhdetta on lähestytty aiemmissa tutkimuksissa ja millä tavoin intersektionaalisuuden kuvataan olevan merkityksellinen lähestymistapa sosiaalityölle. Tutkimustulosten mukaan aiemmissa tutkimuksissa aihetta on tarkasteltu aikalaisanalyysien,asiakkaiden elämäntilanteiden, sosiaalityön käytäntöjen, sosiaalityöntekijän oma aseman ja sosiaalityön koulutuksen kautta. Tutkimustulokset osoittavat, että intersektionaalisuus on hyödyllinen käsite sosiaalityön näkökulmasta, sillä sen avulla on mahdollista tuoda esiin sosiaalisten kategorioiden konstruktionistinen ja historiallinen luonne, tarkastella eriarvoisuutta ja etuoikeuksia useamman sosiaalisen kategorian ja niiden yhteisvaikutusten kautta, liittää yksilölliset kokemukset yhteiskunnan rakenteisiin ja tarkastella sekä palveluiden käyttäjien että sosiaalityöntekijöiden asemoitumista.
50
Elenius, Leena y Päivi Ylitalo-Kallio. "Ammattilehtien artikkelit esiin – metadatayhteistyötä kaivataan!" Signum 56, n.º 1 (4 de abril de 2023). http://dx.doi.org/10.25033/sig.128668.
Texto completoResumen
Ammattikorkeakouluopiskelussa tärkeää asiantuntijatietoa julkaistaan ammatillisissa lehdissä. Niiden tehokas hyödyntäminen vaatisi metadataa, mutta sitä ei tuoteta kattavasti. Lisäksi lehtien julkaiseminen ja myynti on monimuotoistunut, minkä vuoksi lehtikokoelman ylläpito vaatii kirjastoilta uudenlaista osaamista.