Literatura académica sobre el tema "Kuolema"

Mediaesitysten tapaa muokata kuolemaan liittyviä käytänteitä ja rituaaleja on kutsuttu kuoleman mediatisaatioksi. Mediatisaation prosessia on pohdittu julki­sen kuoleman ja suremisen kautta. Sen sijaan arkipäiväinen kuoleminen (sairau­teen tai vanhuuteen kuoleminen) on jäänyt vähemmälle huomiolle siitä huoli­matta, että suurin osa ihmisistä kohtaa tällaisia kuolemia itse tai läheistensä kautta. Tässä artikkelissa lähestyn arkipäiväisen kuolemisen mediatisoitumista analysoimalla katsojien keskusteluja Marikan kuolema ­dokumenttielokuvasta (2021), joka käsittelee syöpäsairaan naisen valmistautumista kuolemaan. Tutkin, millaisia asioita katsojat toivovat ja odottavat hyvältä dokumentaariselta kuvauk­selta kuolemisesta. Liitän keskustelut osaksi dokumenttielokuvien vastaanoton tutkimusta. Se ponnistaa oletuksesta, että vastaanotto on jatkuvaa arviointia kat­sojan pohtiessa, käsitteleekö elokuva uskottavasti, luotettavasti ja todenmukaisesti aihettaan. Analyysini osoittaa, että Marikan kuolema herättää normatiivista keskustelua kuolemisesta, koska elokuva edustaa katsojilleen laajempaa ilmiötä kuin yksittäisen kokemuksen kuvausta. Kuolemisen mediatisoitumista rakentaa­kin mediaesitysten ohella yleisön arvioiva lähestymistapa.

Tutkimuksessa terveyskeskuksen vuodeosastoa lähestytään kuoleman paikkana kysyen, minkälaiset edellytykset vuodeosasto tarjoaa kuolevan potilaan hyvälle hoidolle. Tutkimukseen teemahaastateltiin yhdeksää hoitajaa kahdeksalta terveyskeskuksen vuodeosastolta Etelä-Suomesta. Analyysimenetelmänä käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Kuolevan potilaan hoidon keskeisiä tekijöitä vuodeosastolla ovat osaston tilalliset, ajalliset ja toiminnalliset rakenteet. Ne ilmenevät hoitajien kokemuksissa huomattavissa määrin haasteina mutta myös hyvinä käytäntöinä. Yksityisen tilan puutteen vuoksi kuolevien hoidolle sekä vainajan laittamisen ja hyvästelyn hetkille ei ole tarjota tilanteiden edellyttämiä olosuhteita. Hoitajan ajan niukkuuden vuoksi hoito kaventuu kuolevan ruumiin hoitamiseksi, eikä kiireettömään läsnäoloon ole välttämättä mahdollisuutta edes lähellä kuoleman hetkeä. Toiminnallisena haasteena ovat kuolemasta vaikeneminen sekä kuoleman viime vaiheisiin ajoittuvat potilaiden siirrot. Hyvä kuolevan hoito on luonteeltaan proaktiivista ja jäsentyy kuoleman tunnistamisen ja tunnustamisen sekä kuolemanpiirin luomisen vaiheisiin. Kuolevien hoitaminen on terveyskeskuksen vuodeosastojen tehtävä, mutta niiden ajalliset, tilalliset ja toiminnalliset rakenteet eivät vielä tue parhaalla mahdollisella tavalla tehtävästä huolehtimista. Tarvitaan avointa keskustelua ja aktiivista kehittämistyötä, jotta kuolevan hyvä hoito vuodeosastoilla voi toteutua. Dying on the ward – the preconditions for good care The aim of the study was to examine the primary health care centre ward as a place of end-of-life care and death. Altogether nine nurses from eight different primary health care wards from southern Finland were interviewed for the study. The data consisting of these thematic interviews were analyzed by using data-oriented content analysis methods. The results show that spatial, temporal and structural factors of the ward influence nurses' opportunities to take care of a dying patient. The caregiving of a dying patient, the act of conducting last offices and the last farewells of the grieving family members cannot always be offered the privacy they acquire. Due to time shortage, the care of a dying patient can diminish to taking care of a dying body. In addition, good care is challenged by the difficulty of openly discussing death and dying as well as care transitions prior to death. Good end-of-life care is characterized by pro-activeness and it involves three phases: recognizing and acknowledging dying and creating the realm of death. The results of this study show the importance of and need for both open discussion and development work so that the structures of the primary health care centre ward would actually support the good end-of-life care.

Artikkeli tarkastelee Nyrki Tapiovaaran ohjaamaa elokuvaa Varastettu kuolema (1938) poliittisena kommenttina 1930-luvun vasemmistolaisen aktivismin ja etsivän keskuspoliisin väliselle jännitteelle. Artikkelissa analysoidaan elokuvan roolien miehitystä ja esitetään siitä uutta tietoa erityisesti suhteessa Työväen Näyttämö -nimiseen harrastajateatteriin. Artikkeli osoittaa, että Tapiovaara haki rooleihin osuvia ”tyyppejä”, joiden siviiliroolilla – taustalla tai henkilöhistorialla – oli merkitystä roolivalinnassa. Erityisen selvästi tämä näkyy entisten punavankien, tuomittujen kommunistien ja fasisminvastaiseen taisteluun sitoutuneen teatteriryhmän jäsenten kiinnittämisellä sotilaiden, santarmien ja salaisen poliisin rooleihin. Viittaukset esiintyjien siviilirooliin tai ohjaaja Tapiovaaran omaan henkilöön saivat tilaa elokuvassa pienissä yksityiskohdissa. Varastettu kuolema leikittelee useilla kaksoisvalotuksilla. Ennen muuta se rinnastaa 1900-luvun alun sortokauden 1930-luvun poliittisen tilanteen kanssa ja luo henkilökuvaukseen uusia tasoja tarkkaan harkitulla roolituksella. Ironinen tunnistaminen ruokkii katsojaa irrottautumaan historialliseen tarinaan eläytymisestä osoittamalla yllättäviä, usein nurinkurisesti kuvattuja yhtymäkohtia elokuvan tekoajan yhteiskunnalliseen todellisuuteen.

Elokuvissa ja erityisesti angloamerikkalaisissa elokuvissa kuvataan itsemurhaa usein. Niiden representaatiot heijastelevat kulttuurisia käsityksiä itsemurhasta, mutta myös itsenäisesti vaikuttavat käsitysten syntymiseen. Tässä artikkelissa tarkastelen Ari Asterin folk-kauhugenreä edustavaa elokuvaa Midsommar – loputon yö (2019). Elokuvassa sisarensa tekemää murha-itsemurhaa sureva Dani matkustaa Yhdysvalloista Ruotsiin fiktiiviseen Hårga-kommuuniin poikaystävänsä ja tämän ystävien kanssa. Hårgalainen juhannusrituaali paljastaa eroja amerikkalaisen ja hårgalaisen kulttuurin välillä muun muassa kuolemasuhteeseen, tunteiden ilmaisuun ja perheeseen liittyen.Keskityn artikkelissa yhtäältä itsemurhaan tai omaehtoiseen kuolemaan tabuluonteisena kuolemana, johon liittyvää samanaikaisen näkymättömyyden ja hypernäkyvyyden dynamiikkaa elokuva mielenkiintoisella tavalla käsittelee. Midsommarin tarinankaaressa itsemurha näyttäytyy vaiettuna traumana ja oikeuttamattomana surun lähteenä, jonka käsittelyä Danin lähipiiri ei tue. Samalla elokuva heijastelee itsemurhan välineellistymistä ja pornoistumista angloamerikkalaisessa viihteessä.Toisaalta keskityn omaehtoisen kuoleman määrittelyn kysymyksiin tarkastelemalla elokuvan esittämää kulttuurista törmäyspistettä, jossa vastakkain asettuvat kahdenlaisten selitysmallien alle asettuvat itsemurhat. Näitä kuolemia voidaan määritellä egoistiseksi ja altruistiseksi viitaten durkheimilaiseen typologiaan, jossa itsemurha esiintyy aina suhteessa yhteiskuntaan. Toisaalta Midsommarin tarinamaailmassa itsemurhat redusoituvat ”diagnostisiksi” ja ”kultistisiksi” marginalisoiduiksi kuolemiksi ja siten heijastelevat normatiivisen biovallan selitysmallien valtaa itsemurhan määrittelyn kysymyksiin.Avainsanat: tabu, kuolema, itsemurha, folk-kauhu, biovaltaRitual Death and Family Tragedy: On Suicide’s Definition and Taboo in Folk Horror Film MidsommarFilms, especially Anglo-American ones, frequently depict suicide. Their representations reflect cultural understandings of suicide, but also independently influence how self-willed death is perceived. In this article I study how suicide is depicted in Ari Aster’s folk horror film Midsommar (2019). In the film, the protagonist Dani, who is mourning her sister’s murder-suicide, travels from the US to a Swedish commune, Hårga, with her boyfriend and his friends. The Hårgan midsummer ritual reveals differences in the two cultures’ relationships to death, emotional expression, and family.One the one hand, I focus on the way the film reflects suicide’s nature as a taboo, as something simultaneously hidden and hypervisible. In the diegesis, suicide appears as a silenced trauma, as a source of disenfranchised grief, and as a death the protagonist is not allowed to mourn. Simultaneously the film reflects suicide’s instrumentalization and pornification in Anglo-American entertainment.On the other hand, I focus on questions related to the definition of suicide or self-willed death. The film depicts conflicts between two cultures, where different explanation models of self-willed death are juxtaposed with one another. On display are two types of suicides that can be referred to as “egoistic” and “altruistic” by reference to Durkheim’s typology, which takes into account suicide’s relationship to society. Yet in Midsommar’s diegesis, these deaths appear as psychologized and culturally marginalized “diagnostic” and “cultist” suicides, and thus reflect the power of normative biopower over how self-willed death is understood and made sense of in the west.Keywords: taboo, death, suicide, folk-horror, biopower

Maassamme kuolee yli 50 000 henkilöä vuosittain. Merkittävä osuus suomalaisista kuolee perusterveydenhuollon (PTH) sairaaloissa; silti tutkimusta aiheesta on tehty verrattain vähän. Tässä tutkimuksessa kuvataan PTH-sairaaloissa kuolemaan päättyneiden hoitojaksojen piirteitä Kuopion yliopistollisen sairaalan erityisvastuualueella (KYS erva-alue). Tutkimukseen osallistuivat kaikki KYS erva-alueen PTH-sairaalat. Tiedonkeruu toteutettiin strukturoitua tiedonkeruulomaketta käyttäen vuoden 2016 tammi–kesäkuussa. Tarkastelu rajattiin enintään 31 vuorokautta kestäneisiin hoitojaksoihin. PTH-sairaaloiden lyhytaikaisista hoitojaksoista (n = 13 869) 4 prosenttia (n = 625) päättyi potilaan kuolemaan. Kuolemaan päättyneistä hoitojaksoista 46 prosentissa hoidon pääasialliseksi syyksi oli määritelty elämän loppuvaiheen hoito. Sydän- ja verenkiertoelimistön sairaudet (29 %) sekä syöpäsairaudet (30 %) olivat yleisimmät päädiagnoosit kuolemaan päättyneillä hoitojaksoilla. Hoito PTH-sairaalassa kesti keskimärin 8,6 vuorokautta, mutta 20 prosentilla potilaista vain vuorokauden tai kaksi. Kuoleman läheisyyttä ei ollut tiedostettu yli puolessa PTH-sairaaloiden hoitojaksoista, jotka päättyivät potilaan kuolemaan. Lisäksi neljäsosa potilaista oli PTH-sairaalassa enintään kaksi vuorokautta ennen kuolemaansa. Pohdittavaksi jää, olisiko näiden potilaiden hoitoa voitu toteuttaa toisin.

Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani suomalaisen kirjailijan Essi Kummun Karhun kuolema -romaanissa (2010) esiintyvää liminaalisuutta subjektin kriisin ilmentäjänä. Teoksen tarina sijoittuu pohjoiseen, Suomen ja Ruotsin rajalla sijaitsevaan lestadiolaiseen Stensbyn kylään. Kylässä asuvalla kahden lapsen äidillä Stellalla on parantajan taitoja ja hän kaipaa jo nuoresta asti luokseen karhua, joka saapuukin Stellan ollessa jo aikuinen. Stellan äiti, mumma, kuolee teoksen alussa, ja hänen siskonsa Fanny asuu kylässä äitinsä talossa ja äitinsä rooliin mahdutettuna. Fannyn poika Alex on valokuvaaja ja jatkuvasti matkalla. Tarinan alussa Alex on Grönlannissa ja ajautuu suhteeseen nuoren inuiittitytön kanssa yrittäessään parantaa jatkuvaa pahaa oloaan ja yksinäisyyden tunnettaan. Tutkimukseni tarkoituksena on selvittää, kuinka henkilöhahmojen etenkin identiteetin ja minuuden määrittelyä koskeva kriisi tulee ilmi heidän välitilassa, eli liminaalitilassa, sijaitsemisen kautta. Tarkastelen myös muita liminaalisuuden symboliikan esiintymiä teoksessa. Lähestyn liminaalisuutta ennen kaikkea henkisenä tunnetilana mutta myös fyysisenä tilana. Liminaalisuus on alkujaan kulttuuriantropologisissa rituaalitutkimuksissa esiintynyt käsite, joka kuvaa kolmivaiheiseen siirtymäriittirituaaliin sisältyvää vaikeasti määriteltävää välivaihetta. Liminaalitilaa määrittelee antropologiassa etenkin moninainen, vastakohtaisuuksia yhdistelevä symboliikka sekä rituaalisubjektin sijaitseminen yhteiskuntarakenteiden laidoilla tai niiden välissä. Teoreettisena lähtökohtanani käytän Claire Dreweryn ajatuksia liminaalisuudesta feminiinisen subjektin kriisin kuvaajana. Drewery yhdistää liminaalitilan käsitteeseen Julia Kristevan ajatuksia muukalaisuudesta sekä melankoliasta ja kielen ongelmista, ja käytän myös itse Kristevan teorioita apunani tutkielmassa. Yhdistän liminaalisuuteen myös sitä lähellä olevat rajatilan ja ambivalenssin käsitteet. Lähestymistapani liminaalisuuteen yhdistelee etenkin feministisen tutkimuksen, psykoanalytiikan sekä kulttuuriantropologian keinoja. Karhun kuolema on maagista realismia, ja tarkastelen tutkielmassani myös maagista realismia eräänlaisena liminaalisena genrenä sekä liminaalisuuden kaltaisen ambivalenssin löytämisen mahdollistavana genrelajina. Liminaalitilassa oleminen ilmenee henkilöhahmoilla juurettomuuden ja toiseuden tunteina sekä erilaisten heissä elävien vastaparien ristiriitaisena suhteena tai niiden välissä sijaitsemisena. Näitä vastapareja ovat esimerkiksi itse/toinen, maskuliinisuus/feminiinisyys sekä ihminen/eläin. Liminaalisuus on subjektille vaikea ja kivualiaskin tila, minkä vuoksi tilaan sisältyy myös melankolian tunteita. Liminaalisuus ja suru ovat toisiinsa verrattavia tiloja, ja etenkin Alexin henkilöhahmossa melankolian tunteet nousevat esille. Molempiin tiloihin sisältyy myös kielellisiä ongelmia. Liminaalisuudelle on ominaista sen aiheuttama muutos subjektin sisällä. Tila mahdollistaakin vapautumisen entisistä, subjektia rajoittavista tekijöistä. Kaikilla kolmella keskeisellä henkilöhahmolla liminaalisuus johtaakin murroksen kautta identiteetin ja minän muutokseen sekä vanhan subjektin kuolemaan.

Tässä tutkielmassa tarkasteltiin kuoleman käsittelyä lastenkirjallisuudessa. Tutkielma toteutettiin kirjallisuuskatsauksena, jonka tutkimustehtävänä oli selvittää aikaisempien tutkimusten perusteella, miten kuolemasta puhutaan lastenkirjoissa ja mitkä ovat lastenkirjallisuuden mahdollisuudet kipeiden aiheiden käsittelyssä. Tutkielman teoriaosa koostuu kuoleman ja lastenkirjallisuuden käsitteiden tarkastelusta niin kulttuurin, historian kuin kasvatuksenkin näkökulmista. Kuolemaan suhtautuminen yhteiskunnassa on ajassaan muuttuvaa. Länsimaissa kuolemaan suhtautuminen on edelleen sidoksissa kristilliseen perinteeseen mutta myös muovautunut rationalismin aatteen vaikutuksessa. Myös lastenkirjallisuus heijastaa aina sen hetkisen yhteiskunnan tarpeita ja arvostuksia. Lastenkirjallisuudella on näin ollen kulttuuria muokkaava, kasvatuksellinen tehtävä. Kuolemaan suhtautuminen yhteiskunnassa heijastuu lastenkirjallisuuteen ja tapoihin kirjoittaa kuolemasta. 2000-luvun lastenkirjallisuudessa lukijalle jätetään tilaa muodostaa oma käsityksensä kuolemasta, mutta edelleen myös kristinuskon vaikutuksia on havaittavissa kuoleman selittämisessä sekä kuolemaan liittyvissä kielikuvissa. Suomalaisessa lasten kuvakirjallisuudessa on nähtävissä myös nykyaikaisen käsityksen mukaisia piirteitä lapsen surutyöstä sekä ymmärryksestä kuolemaan. Sadun mahdollisuudet kuoleman ja surun käsittelyssä ovat terapeuttisia sekä ennaltaehkäiseviä lapsen mielikuvituksen, kielellisten valmiuksien, tunne-elämän ja identiteetin kehittäjänä. Realistisen kuvakirjan tehtävänä on kertoa rehellisesti lapsen maailmaan mukautuen kuolemasta, surusta ja siitä toipumisesta. Onnellinen loppu on tarinassa tärkeä, jotta satu voi lohduttaa surevaa lasta.

Abstract Based on experimental studies, heterogeneous ventricular repolarization has been suggested to predispose to the onset of life-threatening ventricular arrhythmias and subsequent studies in various patient populations have associated it with poor clinical outcome. The aim of this study was to assess the dynamics of ventricular repolarization from electrocardiogram (ECG) during a standard exercise stress test with techniques based on principal component analysis, and to investigate whether they would yield valuable prognostic information on cardiac mortality and sudden cardiac death. Exercise ECG recordings from 40 healthy men and women were analyzed in order to establish normal dynamics and rate-dependence for the spatial QRS/T angle and total cosine R to T (TCRT), which reflects the spatial deviation between the depolarization and repolarization wave-fronts. Subsequently, exercise ECG recordings from 20 patients with previous myocardial infarction (MI) were compared with 20 controls in order to assess the modulation of previous MI on the dynamics of TCRT. The prognostic value of abnormal dynamics and rate-dependence of TCRT and spatial QRS/T angle were assessed in 1,297 patients referred to a clinically indicated exercise stress test. The spatial QRS/T angle and TCRT were found to be significantly rate-dependent during both exercise and recovery periods as TCRT and the cosine of the spatial QRS/T angle decreased at higher heart rates (HR), indicating increase in the global heterogeneity of the ventricular repolarization. In the post-MI group, the dynamics of TCRT were impaired with a significantly lower rate-dependence in contrast to the healthy and control groups. In the study cohort, impaired rate-dependence of TCRT during both exercise and recovery periods was an independent predictor of cardiac and sudden cardiac death during the follow up of the study. Similarly, reduction of the area between the exercise and three-minute recovery TCRT/HR curves was associated with an increased risk of cardiac and sudden cardiac death. In conclusion, dynamics and rate-dependence of TCRT and spatial QRS/T angle are able to discriminate subjects with an increased risk of cardiac and sudden cardiac death. Reduced rate-dependence of TCRT during exercise and recovery periods, as well as decreased exercise-recovery hysteresis of TCRT, are significant predictors of cardiac and sudden cardiac death
Tiivistelmä Sydämen kammioiden poikkeavan palautumisen on kokeellisissa tutkimuksissa havaittu altistavan kammioperäisille rytmihäiriöille. Lisäksi, useat tutkimukset erilaisissa potilasaineistoissa ovat osoittaneet sen olevan yhteydessä heikkoon kliiniseen ennusteeseen. Tämän työn tarkoituksena oli analysoida sydämen kammioiden repolarisaation dynamiikkaa sydänsähkökäyrästä (EKG) rasituskokeen aikana pääkomponenttianalyysiin perustuvilla menetelmillä sekä tutkia, ennustavatko uudet muuttujat sydänperäistä kuolemaa tai sydänperäistä äkkikuolemaa. Neljänkymmenen terveen miehen ja naisen rasitus-EKG:t analysoitiin depolarisaatio- ja repolarisaatioaaltojen välistä avaruudellista kulmaa kuvaavan ’total cosine R to T’:n (TCRT) sekä kolmiulotteisen QRS/T-kulman dynamiikan sekä sykeriippuvuuden normaaliarvojen määrittämiseksi. Lisäksi, vertailtiin 20 sydäninfarktin sairastaneen sekä 20 kontrollipotilaan rasitusmittauksia aiemman infarktin TCRT:n dynamiikkaan sekä sykeriippuvuuteen aiheuttaman modulaation määrittämiseksi. Muuttujien poikkeavan dynamiikan ennustearvoa testattiin 1297 rasitus-EKG-mittaukseen lähetteen saaneella potilaalla. Sekä TCRT että avaruudellisen QRS/T-kulman kosini olivat molemmat erittäin sykeriippuvaisia sekä rasituksessa että palautumisessa. Molemmat muuttujat pienenivät sykkeen (HR) kasvaessa, osoittaen kammioiden repolarisaation heterogeenisyyden kasvua korkeammilla syketaajuuksilla. Sydäninfarktin sairastaneilla potilailla muuttujien dynamiikka ja sykeriippuvuus olivat heikentyneitä. Kohorttiaineistossa heikentynyt sykeriippuvuus sekä rasituksen että palautumisen aikana ennustivat myöhempää sydänperäistä kuolemaa sekä sydänperäistä äkkikuolemaa itsenäisesti. Vastaavasti, rasituksen ja kolmen minuutin palautumisen aikaisten TCRT/HR kuvaajien väliin jäävän pinta-alan pienentyminen oli yhteydessä korkeampaan sydänperäisen kuoleman sekä sydänperäisen äkkikuoleman riskiin. Kammioiden repolarisaation dynamiikkaa kuvaavat muuttujat pystyvät erottelemaan potilaat, joilla on korkeampi riski kokea sydänperäinen kuolema tai sydänperäinen äkkikuolema. Poikkeavan alhainen sykeriippuvuus rasituksen ja palautumisen aikana sekä alentunut rasituksen ja palautumisen välinen hystereesi olivat merkittäviä sydänperäisen kuoleman sekä sydänperäisen äkkikuoleman ennustajia

Tämän tutkielman tarkoituksena oli kuvata kirjallisuuskatsauksen avulla, millaisia osaamistarpeita sairaanhoitajaopiskelijoilla on kuolevan potilaan hoitotyöstä ja miten he kokevat kuoleman kohtaamisen. Tavoitteena oli tuottaa tietoa sairaanhoitajakoulutusta järjestäville tahoille sairaanhoitajaopiskelijoiden kokemista tarpeista kehittää kuolevan potilaan hoitotyön opettamista. Tämä kirjallisuuskatsaus tehtiin systemaattista kirjallisuuskatsausta mukaillen ja aineisto haettiin Cinahl, Scopus, Ovid Medline ja Medic tietokannoista. Tutkimusten julkaisu piti ajoittua 2008–2018 vuosille ja niiden tuli olla vertaisarvioituja. Tutkimusten tuli kuvata sairaanhoitajaopiskelijoiden kokemuksia ja osaamistarpeita kuolevan potilaan hoidosta. Lisäksi sisäänottokriteereinä oli suomen tai englannin kieli, kokotekstin saatavuus ja sen tuli täyttää tieteellisen julkaisun kriteerit. Haku tuotti yhteensä 327 hakutulosta, joista sisäänotto- ja poissulkukriteerien perusteella jäljelle jäi kuusi alkuperäisartikkelia. Nämä artikkelit olivat kaikki kansainvälisiä. Aineisto analysoitiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä hyödyntäen. Kirjallisuuskatsauksen tulokset osoittivat sairaanhoitajaopiskelijoiden asenteiden olevan pääosin positiivisia kuolevan potilaan hoitamista kohtaan. Kuitenkin he kuvailivat tunteiden olevan pelonsekaisia ja hermostuneita saattohoitotilanteissa. Kuolevan potilaan kohtaaminen jännittää sairaanhoitajaopiskelijoita ja tämä katsaus tunnisti monia tekijöitä, jotka vaikuttavat opiskelijoiden asenteisiin. Opiskelijat kaipaavat enemmän opetusta kuolevan potilaan hoitamiseen ja yhtenä hyväksi koettuna keinona pidetään simulaatio-opetusta.

Tiivistelmä. Tämän tutkimuksen tarkoitus on selvittää, millä keinoilla lasten kuvakirjojen kuvat ilmaisevat kuolemaa ja surua. Kuolema mielletään usein arkaluontoiseksi aiheeksi, jota vanhempien ja opettajien on vaikea käsitellä lasten kanssa. Siitä on kuitenkin olemassa useita lapsille suunnattuja kuvakirjoja, joita on helppo käyttää apuna kuoleman käsittelemisessä. Olemme rajanneet tutkimuksemme koskemaan vain kuvia, sillä kuvakirjan teksti nähdään usein tärkeämmässä roolissa tarinan kannalta. Haluamme herätellä lukijoita kiinnittämään enemmän huomiota myös kuvakirjan kuviin, jotka voivat kertoa tarinaa myös itsenäisesti. Olemme huomanneet, että lapset selailevat kuvakirjoja myös itsekseen, jolloin he lukevat kirjasta vain kuvia luoden mielikuvaa tarinasta. Kyseessä on teoreettinen tutkimus, jossa on mukana empiirinen osio. Tutkimuksen viitekehyksessä olemme määritelleet kuvaa, kuvakirjaa ja visuaalista lukutaitoa eri teoreetikkojen kautta. Kuva on kaikille tuttu ilmiö, jolla on oma tekstistä eroava tapansa ilmaista asioita. Kuvakirjan lukijan on tärkeä ymmärtää kuvan visuaalisia viestejä, mikä tapahtuu visuaalinen lukutaidon kautta. Tutkimuksen empiirisessä osiossa tutkimme Marjo Räsäsen semioottisen kuva-analyysin keinoin kolmea kuolemaa ja surua ilmaisevaa lasten kuvakirjojen kuvaa. Analyysistä nousi esiin kolme selkeää keinoa, joilla kuva ilmaisee kuolemaa ja surua: symbolit, värit sekä kirjan henkilöiden ja muiden olentojen kehonkieli. Lisäksi löysimme joukon muita keinoja, jotka omalta osaltaan muokkaavat kuvan sanomaa ja tunnelmaa. Tuloksia pohtiessamme nostimme esiin myös näkökulman, että kuvalla on aina lähettäjä ja vastaanottaja. Kuvittajalla ja lukijalla on omat henkilökohtaiset kokemusmaailmansa, joiden kautta he tekevät ja tulkitsevat kuvia. Tutkimus tuo esille sen, että kuvakirjojen kuvat ovat monimerkityksellisiä ja niiden eteen on tehty paljon työtä. Kuvittaja on käyttänyt apunaan monia tarkkaan harkittuja keinoja, joiden avulla hän välittää tunteita kuvan katsojalle. Kuvien merkitystä kuvakirjojen valinnassa lapsille tulisi korostaa. Jo kolme kuvaa tarkastelemalla käy ilmi, että kuoleman kaltaisia rankkoja teemoja on kuvitettu ajatuksella huomioiden lapsi kuvan tulkitsijana.

Abstract A model of intensive care nursing of patients and their significant others compatible with a data system was developed and evaluated by using an action research approach in 1997-2001. The study was carried out in Oulu University Hospital's ICUs for emergency and postoperative care and internal medicine. At stage I of the study, the model of intensive care nursing was developed and pilot-tested by collecting questionnaire data from the nurses who participated in the action research group (N = 14), from the texts produced by small groups made out of the action research group and the whole group (N = 33), by audio-recording oral report sessions (N = 57) and by using the researcher's written notes. The data for pilot testing were collected on a form from nursing documents (N = 17) and on a questionnaire from nurses (N = 11). The research data were analysed with methods of inductive and deductive content analysis. At stage II, the model was made compatible with the ICU data system. At stage III, the validity of the model was evaluated by analysing patient data drawn from the emergency and postoperative ICU's data system (N = 1464) and patient records filed by the researcher (N = 30). The patients' needs for nursing and the quantitative needs for staff were compared between the model of intensive care nursing and the Therapeutic Intervention Scoring System (TISS) based on the patient data drawn from the data systems of the emergency (N = 253) and postoperative (N = 579) ICU. The data were analysed using statistical methods and methods of content analysis. The model of intensive care nursing includes nursing diagnoses of the changes in the patient's vital functions, the restrictions and experiences caused by the disease and its treatment and the significant others' distress, the nursing to meet the severity of the health problems, the nursing interventions and the outcomes of nursing as well as the nursing workload. Based on the validity assessment, the model differentiated between the nursing interventions needed by the patients in different admission types and with different severity scores (p < 0.001). The model also provided a good prediction of the patients' risk of death (ROC 0.86-0.91). Contrary to TISS, the model gave higher nursing workload scores and a greater need for staff for the patients who were more ill on admission, and whose hospital stay was longer and mortality higher. The model can be used as a starting-point in developing evidence-based middle-range theory, which will provide a basis for demonstrating the efficacy of nursing in patients' overall care
Tiivistelmä Tutkimuksessa kehitetään ja arvioidaan tietojärjestelmään soveltuva potilaan ja hänen läheistensä hoitotyötä kuvaava tehohoitotyön malli toimintatutkimuksen lähestymistapaa noudattaen vuosina 1997-2001. Tutkimusyhteisöinä toimivat Oulun yliopistollisen sairaalan päivystysalueen, postoperatiivinen ja sisätautien teho-osastot. Tutkimuksen I-vaiheessa kehitettiin ja esitestattiin tehohoitotyön malli keräämällä tutkimusaineisto kyselylomakkeen avulla toimintatutkimusryhmään osallistuneilta hoitajilta (N = 14), toimintatutkimusryhmästä muodostettujen pienryhmien ja toimintatutkimusryhmän tuottamista kirjallisista aineistoista (N = 33), äänittämällä raporttitilanteita (N = 57) ja tutkijan kirjallisista muistiinpanoista. Esitestausaineisto kerättiin lomakkeella hoitotyön dokumenteista (N = 17) ja kyselylomakkeella hoitajilta (N = 11). Tutkimusaineistot analysoitiin induktiivisella ja deduktiivisella sisällönanalyysillä. II-vaiheessa yhteensovitettiin malli tehotietojärjestelmään. III-vaiheessa arvioitiin mallin luotettavuutta päivystysalueen ja postoperatiivisen osaston tietojärjestelmästä kerätyn potilasaineiston (N = 1464) ja tutkijan arkistoitujen potilasasiakirjojen (N = 30) analyysien avulla. Potilaiden hoitoisuutta ja hoitohenkilökunnan määrällistä tarvetta verrattiin tehohoitotyön mallin ja Therapeutic Intervention Scoring System-luokituksen (TISS) kesken tietojärjestelmästä kerätyn päivystysalueen (N = 253) ja postoperatiivisen (N = 579) teho-osaston potilasaineiston perusteella. Tutkimusaineisto analysoitiin tilastollisin menetelmin ja sisällönanalyysin avulla. Tehohoitotyön malli kuvaa potilaan elintoimintojen muutoksiin, sairauden ja sen hoidon tuomiin rajoituksiin ja kokemuksiin sekä läheisten hätään liittyviä hoitotyön diagnooseja, terveysongelmien vaikeusasteita vastaavaa hoitotyötä, hoitotyön toimintoja ja hoitotyön tuloksia sekä hoitoisuutta. Luotettavuustutkimuksen mukaan malli erotteli tulotyypiltään ja sairauden vaikeusasteiltaan erilaisten potilaiden hoitotyötä (p < 0.001). Mallin avulla voitiin kuvata hyvin potilaiden kuoleman riskiä (ROC 0.86-0.91). Malli antoi suuremmat hoitoisuuspisteet ja henkilökunnan määrällisen tarpeen päinvastoin kuin TISS potilaille, jotka olivat tulovaiheessa sairaampia ja joiden hoitoaika oli pitkä ja kuolleisuus suuri. Mallia voidaan käyttää lähtökohtana näyttöön perustuvan keskitason teorian kehittämiseen, jolla voidaan antaa perusteet osoittaa tehohoitotyön vaikuttavuutta potilaan kokonaishoidossa