Siga este enlace para ver otros tipos de publicaciones sobre el tema: Kuolema.
Artículos de revistas sobre el tema "Kuolema"
Crea una cita precisa en los estilos APA, MLA, Chicago, Harvard y otros
Consulte los 50 mejores artículos de revistas para su investigación sobre el tema "Kuolema".
Junto a cada fuente en la lista de referencias hay un botón "Agregar a la bibliografía". Pulsa este botón, y generaremos automáticamente la referencia bibliográfica para la obra elegida en el estilo de cita que necesites: APA, MLA, Harvard, Vancouver, Chicago, etc.
También puede descargar el texto completo de la publicación académica en formato pdf y leer en línea su resumen siempre que esté disponible en los metadatos.
Explore artículos de revistas sobre una amplia variedad de disciplinas y organice su bibliografía correctamente.
1
Hakola, Outi. "Kuolemisen mediatisaatio: Yleisön odotukset Marikan kuolema -dokumenttielokuvalta". Media & viestintä 45, n.º 4 (21 de diciembre de 2022): 1–21. http://dx.doi.org/10.23983/mv.125624.
Texto completoResumen
Mediaesitysten tapaa muokata kuolemaan liittyviä käytänteitä ja rituaaleja on kutsuttu kuoleman mediatisaatioksi. Mediatisaation prosessia on pohdittu julkisen kuoleman ja suremisen kautta. Sen sijaan arkipäiväinen kuoleminen (sairauteen tai vanhuuteen kuoleminen) on jäänyt vähemmälle huomiolle siitä huolimatta, että suurin osa ihmisistä kohtaa tällaisia kuolemia itse tai läheistensä kautta. Tässä artikkelissa lähestyn arkipäiväisen kuolemisen mediatisoitumista analysoimalla katsojien keskusteluja Marikan kuolema dokumenttielokuvasta (2021), joka käsittelee syöpäsairaan naisen valmistautumista kuolemaan. Tutkin, millaisia asioita katsojat toivovat ja odottavat hyvältä dokumentaariselta kuvaukselta kuolemisesta. Liitän keskustelut osaksi dokumenttielokuvien vastaanoton tutkimusta. Se ponnistaa oletuksesta, että vastaanotto on jatkuvaa arviointia katsojan pohtiessa, käsitteleekö elokuva uskottavasti, luotettavasti ja todenmukaisesti aihettaan. Analyysini osoittaa, että Marikan kuolema herättää normatiivista keskustelua kuolemisesta, koska elokuva edustaa katsojilleen laajempaa ilmiötä kuin yksittäisen kokemuksen kuvausta. Kuolemisen mediatisoitumista rakentaakin mediaesitysten ohella yleisön arvioiva lähestymistapa.
2
Sarivaara, Sofia, Riikka Lämsä y Ullamaija Seppälä. "Kuolema vuodeosastolla - kuolevan potilaan hyvän hoidon edellytykset". Gerontologia 32, n.º 1 (25 de marzo de 2018): 4–20. http://dx.doi.org/10.23989/gerontologia.67817.
Texto completoResumen
Tutkimuksessa terveyskeskuksen vuodeosastoa lähestytään kuoleman paikkana kysyen, minkälaiset edellytykset vuodeosasto tarjoaa kuolevan potilaan hyvälle hoidolle. Tutkimukseen teemahaastateltiin yhdeksää hoitajaa kahdeksalta terveyskeskuksen vuodeosastolta Etelä-Suomesta. Analyysimenetelmänä käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Kuolevan potilaan hoidon keskeisiä tekijöitä vuodeosastolla ovat osaston tilalliset, ajalliset ja toiminnalliset rakenteet. Ne ilmenevät hoitajien kokemuksissa huomattavissa määrin haasteina mutta myös hyvinä käytäntöinä. Yksityisen tilan puutteen vuoksi kuolevien hoidolle sekä vainajan laittamisen ja hyvästelyn hetkille ei ole tarjota tilanteiden edellyttämiä olosuhteita. Hoitajan ajan niukkuuden vuoksi hoito kaventuu kuolevan ruumiin hoitamiseksi, eikä kiireettömään läsnäoloon ole välttämättä mahdollisuutta edes lähellä kuoleman hetkeä. Toiminnallisena haasteena ovat kuolemasta vaikeneminen sekä kuoleman viime vaiheisiin ajoittuvat potilaiden siirrot. Hyvä kuolevan hoito on luonteeltaan proaktiivista ja jäsentyy kuoleman tunnistamisen ja tunnustamisen sekä kuolemanpiirin luomisen vaiheisiin. Kuolevien hoitaminen on terveyskeskuksen vuodeosastojen tehtävä, mutta niiden ajalliset, tilalliset ja toiminnalliset rakenteet eivät vielä tue parhaalla mahdollisella tavalla tehtävästä huolehtimista. Tarvitaan avointa keskustelua ja aktiivista kehittämistyötä, jotta kuolevan hyvä hoito vuodeosastoilla voi toteutua.
Dying on the ward – the preconditions for good care
The aim of the study was to examine the primary health care centre ward as a place of end-of-life care and death. Altogether nine nurses from eight different primary health care wards from southern Finland were interviewed for the study. The data consisting of these thematic interviews were analyzed by using data-oriented content analysis methods. The results show that spatial, temporal and structural factors of the ward influence nurses' opportunities to take care of a dying patient. The caregiving of a dying patient, the act of conducting last offices and the last farewells of the grieving family members cannot always be offered the privacy they acquire. Due to time shortage, the care of a dying patient can diminish to taking care of a dying body. In addition, good care is challenged by the difficulty of openly discussing death and dying as well as care transitions prior to death. Good end-of-life care is characterized by pro-activeness and it involves three phases: recognizing and acknowledging dying and creating the realm of death. The results of this study show the importance of and need for both open discussion and development work so that the structures of the primary health care centre ward would actually support the good end-of-life care.
3
Hakola, Outi. "Luonnollinen kuolema dokumenttielokuvissa". Lähikuva – audiovisuaalisen kulttuurin tieteellinen julkaisu 35, n.º 1-2 (22 de abril de 2022): 121–32. http://dx.doi.org/10.23994/lk.116483.
Texto completo
4
Kallio, Mira. "Kuvataidekasvatuksen lyhyt kuolema". Research in Arts and Education 2005, n.º 3 (1 de septiembre de 2005): 35–50. http://dx.doi.org/10.54916/rae.118621.
Texto completo
5
Kalli, Pekka. "Kuluttaminen & yksilön kulttuurin kuolema". Aikuiskasvatus 16, n.º 3 (15 de septiembre de 1996): 229–31. http://dx.doi.org/10.33336/aik.92401.
Texto completo
6
Seppälä, Mikko-Olavi. "Varastettu kuolema (1938) poliittisena elokuvana". Lähikuva – audiovisuaalisen kulttuurin tieteellinen julkaisu 30, n.º 3 (26 de octubre de 2017): 9–27. http://dx.doi.org/10.23994/lk.66588.
Texto completoResumen
Artikkeli tarkastelee Nyrki Tapiovaaran ohjaamaa elokuvaa Varastettu kuolema (1938) poliittisena kommenttina 1930-luvun vasemmistolaisen aktivismin ja etsivän keskuspoliisin väliselle jännitteelle. Artikkelissa analysoidaan elokuvan roolien miehitystä ja esitetään siitä uutta tietoa erityisesti suhteessa Työväen Näyttämö -nimiseen harrastajateatteriin. Artikkeli osoittaa, että Tapiovaara haki rooleihin osuvia ”tyyppejä”, joiden siviiliroolilla – taustalla tai henkilöhistorialla – oli merkitystä roolivalinnassa. Erityisen selvästi tämä näkyy entisten punavankien, tuomittujen kommunistien ja fasisminvastaiseen taisteluun sitoutuneen teatteriryhmän jäsenten kiinnittämisellä sotilaiden, santarmien ja salaisen poliisin rooleihin. Viittaukset esiintyjien siviilirooliin tai ohjaaja Tapiovaaran omaan henkilöön saivat tilaa elokuvassa pienissä yksityiskohdissa. Varastettu kuolema leikittelee useilla kaksoisvalotuksilla. Ennen muuta se rinnastaa 1900-luvun alun sortokauden 1930-luvun poliittisen tilanteen kanssa ja luo henkilökuvaukseen uusia tasoja tarkkaan harkitulla roolituksella. Ironinen tunnistaminen ruokkii katsojaa irrottautumaan historialliseen tarinaan eläytymisestä osoittamalla yllättäviä, usein nurinkurisesti kuvattuja yhtymäkohtia elokuvan tekoajan yhteiskunnalliseen todellisuuteen.
7
Kosonen, Heidi. "Rituaalikuolema ja perhetragedia". Lähikuva – audiovisuaalisen kulttuurin tieteellinen julkaisu 34, n.º 2-3 (8 de septiembre de 2021): 23–41. http://dx.doi.org/10.23994/lk.111159.
Texto completoResumen
Elokuvissa ja erityisesti angloamerikkalaisissa elokuvissa kuvataan itsemurhaa usein. Niiden representaatiot heijastelevat kulttuurisia käsityksiä itsemurhasta, mutta myös itsenäisesti vaikuttavat käsitysten syntymiseen. Tässä artikkelissa tarkastelen Ari Asterin folk-kauhugenreä edustavaa elokuvaa Midsommar – loputon yö (2019). Elokuvassa sisarensa tekemää murha-itsemurhaa sureva Dani matkustaa Yhdysvalloista Ruotsiin fiktiiviseen Hårga-kommuuniin poikaystävänsä ja tämän ystävien kanssa. Hårgalainen juhannusrituaali paljastaa eroja amerikkalaisen ja hårgalaisen kulttuurin välillä muun muassa kuolemasuhteeseen, tunteiden ilmaisuun ja perheeseen liittyen.Keskityn artikkelissa yhtäältä itsemurhaan tai omaehtoiseen kuolemaan tabuluonteisena kuolemana, johon liittyvää samanaikaisen näkymättömyyden ja hypernäkyvyyden dynamiikkaa elokuva mielenkiintoisella tavalla käsittelee. Midsommarin tarinankaaressa itsemurha näyttäytyy vaiettuna traumana ja oikeuttamattomana surun lähteenä, jonka käsittelyä Danin lähipiiri ei tue. Samalla elokuva heijastelee itsemurhan välineellistymistä ja pornoistumista angloamerikkalaisessa viihteessä.Toisaalta keskityn omaehtoisen kuoleman määrittelyn kysymyksiin tarkastelemalla elokuvan esittämää kulttuurista törmäyspistettä, jossa vastakkain asettuvat kahdenlaisten selitysmallien alle asettuvat itsemurhat. Näitä kuolemia voidaan määritellä egoistiseksi ja altruistiseksi viitaten durkheimilaiseen typologiaan, jossa itsemurha esiintyy aina suhteessa yhteiskuntaan. Toisaalta Midsommarin tarinamaailmassa itsemurhat redusoituvat ”diagnostisiksi” ja ”kultistisiksi” marginalisoiduiksi kuolemiksi ja siten heijastelevat normatiivisen biovallan selitysmallien valtaa itsemurhan määrittelyn kysymyksiin.Avainsanat: tabu, kuolema, itsemurha, folk-kauhu, biovaltaRitual Death and Family Tragedy: On Suicide’s Definition and Taboo in Folk Horror Film MidsommarFilms, especially Anglo-American ones, frequently depict suicide. Their representations reflect cultural understandings of suicide, but also independently influence how self-willed death is perceived. In this article I study how suicide is depicted in Ari Aster’s folk horror film Midsommar (2019). In the film, the protagonist Dani, who is mourning her sister’s murder-suicide, travels from the US to a Swedish commune, Hårga, with her boyfriend and his friends. The Hårgan midsummer ritual reveals differences in the two cultures’ relationships to death, emotional expression, and family.One the one hand, I focus on the way the film reflects suicide’s nature as a taboo, as something simultaneously hidden and hypervisible. In the diegesis, suicide appears as a silenced trauma, as a source of disenfranchised grief, and as a death the protagonist is not allowed to mourn. Simultaneously the film reflects suicide’s instrumentalization and pornification in Anglo-American entertainment.On the other hand, I focus on questions related to the definition of suicide or self-willed death. The film depicts conflicts between two cultures, where different explanation models of self-willed death are juxtaposed with one another. On display are two types of suicides that can be referred to as “egoistic” and “altruistic” by reference to Durkheim’s typology, which takes into account suicide’s relationship to society. Yet in Midsommar’s diegesis, these deaths appear as psychologized and culturally marginalized “diagnostic” and “cultist” suicides, and thus reflect the power of normative biopower over how self-willed death is understood and made sense of in the west.Keywords: taboo, death, suicide, folk-horror, biopower
8
Piikki, Alisa, Henna Saari y Eija Lönnroos. "Kuolemantapaukset perusterveydenhuollon lyhytaikaisessa sairaalahoidossa". Gerontologia 35, n.º 2 (7 de junio de 2021): 172–79. http://dx.doi.org/10.23989/gerontologia.95287.
Texto completoResumen
Maassamme kuolee yli 50 000 henkilöä vuosittain. Merkittävä osuus suomalaisista kuolee perusterveydenhuollon (PTH) sairaaloissa; silti tutkimusta aiheesta on tehty verrattain vähän. Tässä tutkimuksessa kuvataan PTH-sairaaloissa kuolemaan päättyneiden hoitojaksojen piirteitä Kuopion yliopistollisen sairaalan erityisvastuualueella (KYS erva-alue). Tutkimukseen osallistuivat kaikki KYS erva-alueen PTH-sairaalat. Tiedonkeruu toteutettiin strukturoitua tiedonkeruulomaketta käyttäen vuoden 2016 tammi–kesäkuussa. Tarkastelu rajattiin enintään 31 vuorokautta kestäneisiin hoitojaksoihin. PTH-sairaaloiden lyhytaikaisista hoitojaksoista (n = 13 869) 4 prosenttia (n = 625) päättyi potilaan kuolemaan. Kuolemaan päättyneistä hoitojaksoista 46 prosentissa hoidon pääasialliseksi syyksi oli määritelty elämän loppuvaiheen hoito. Sydän- ja verenkiertoelimistön sairaudet (29 %) sekä syöpäsairaudet (30 %) olivat yleisimmät päädiagnoosit kuolemaan päättyneillä hoitojaksoilla. Hoito PTH-sairaalassa kesti keskimärin 8,6 vuorokautta, mutta 20 prosentilla potilaista vain vuorokauden tai kaksi. Kuoleman läheisyyttä ei ollut tiedostettu yli puolessa PTH-sairaaloiden hoitojaksoista, jotka päättyivät potilaan kuolemaan. Lisäksi neljäsosa potilaista oli PTH-sairaalassa enintään kaksi vuorokautta ennen kuolemaansa. Pohdittavaksi jää, olisiko näiden potilaiden hoitoa voitu toteuttaa toisin.
9
Binham, Philip y Hannu Mäkelä. "Mestari: Eino Leinon elämä ja kuolema". World Literature Today 70, n.º 4 (1996): 994. http://dx.doi.org/10.2307/40152467.
Texto completo
10
Ruohonen, Juha. "Jättiläinen, paholainen, kuolema? Koljo kasanperinteessä, nimistössä ja maastossa." Sananjalka 52, n.º 1 (1 de enero de 2010): 148–62. http://dx.doi.org/10.30673/sja.86701.
Texto completo
11
Steinby, Liisa, Hanna Järvinen, Suna-Marija Önder y Merja Polvinen. "Arvostelut". AVAIN - Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti, n.º 4 (1 de diciembre de 2008): 88–97. http://dx.doi.org/10.30665/av.74754.
Texto completoResumen
Liisa Steinby Kuolema Pynchonilla Tiina Käkelä-Puumala: Other Side of This Life. Death, Value, and Social Being in Thomas Pynchon’s Fiction Hanna Järvinen Kauhuromantiikan rantautuminen Suomeen Jukka Sarjala: Salonkien aaveet: Varhaisin kauhuromantiikka Suomen kirjallisuudessa Suna-Marija Önder Koulusali humiseva metsä Pertti Lassila: Syvistä riveistä. Kansankirjailija, sivistyneistö ja kirjallisuus 1800-luvulla Merja Polvinen Reseptejä tieteidenvälisyyteen Heikki Mikkeli ja Jussi Pakkasvirta: Tieteiden välissä? Johdatus monitieteisyyteen, tieteidenvälisyyteen ja poikkitieteellisyyteen
12
Kurki, Janne. "Sisäisestä kokemuksesta". Tiede & edistys, n.º 3 (7 de diciembre de 2021): 228–30. http://dx.doi.org/10.51809/te.112640.
Texto completoResumen
Georges Bataillen tuorein suomennos alkaa räjähtäen: ”Tämä kirja on kertomus epätoivosta. Maailma annetaan ihmiselle arvoituksena. Koko elämäni, niin erikoisissa hillittömyyden hetkissä kuin raskaimmissa pohdinnoissakin, olen pyrkinyt ratkaisemaan tämän arvoituksen. Toden totta selätinkin haasteita, joiden uutuus ja laajuus saivat minut innostumaan yhä enemmän. Tunkeuduin odottamattomille alueille ja näin jotakin, mitä yhdetkään silmät eivät olleet nähneet. Mitään huumaavampaa ei olekaan! Nauru ja järki, kauhu ja valo olivat yhtäkkiä ulottuvillani. Ei ollut mitään, mihin tietoni ei olisi yltänyt ja mikä ei olisi ollut kiihkoni tavoitettavissa. Kuolema aukoi ja sulki mahdollisen ovia tauotta kuin hurmaava mielipuoli.” (Bataille 2020, 11–12)...
13
Ojajärvi, Rony. "”Kristuksen hengen vallankumous Mammonan henkeä vastaan”". Väki Voimakas, n.º 35 (9 de septiembre de 2022): 191–214. http://dx.doi.org/10.55286/vv.121595.
Texto completoResumen
Artikkelissani analysoin Kansainvälisen Sovinnonliiton julistuksia vuosilta 1919–1927. Kansainvälinen Sovinnonliitto oli maailmansotien välisenä aikana keskeisin kansainvälinen kristillissosialistinen ja ekumeeninen järjestö. Siten oletan sen julistuksien kuvanneen osaltaan myös ensimmäisen maailmansodan jälkeistä kristillisen sosialismin mentaliteettia. Viitekehyksenä aineiston jäsentämisessä toimii Burton Mackin teoria kristillisestä mentaliteetista, jonka mukaan dualistinen ajattelu sekä kristinuskon suuret narratiivit ohjaavat yksilön tapaa tulkita ja ymmärtää todellisuuttaan. Teoriaan nojaten esitän, että kristillisen sosialismin mentaliteetissa korostui kristinuskon narratiiveista erityisesti Jeesuksen elämä, opetukset ja kuolema. Ensimmäisen maailmansodan tapahtumat ja sen jälkeiset vallankumoukset tulkittiin Kansainvälisen sovinnonliiton julistuksissa eskatologisina lopunaikoina. Tapahtumat kertoivat siitä, että saatanallinen Mammona hallitsi maan päällä. Kristuksen nähtiin olevan väkivallaton vallankumouksellinen, joka kamppaili Mammonan valtaa vastaan ihmisten rauhaa ja oikeudenmukaisuutta edistävien tekojen avulla. Tämä ajattelun logiikka vaikutti mahdollistavan Kansainvälisen Sovinnonliiton kristillissosialistisessa mentaliteetissa myös sen, että muidenkin kuin vain kristittyjen ajateltiin olevan osa hyvää. Ainakin jos he jakoivat näkemyksen oikeudenmukaisuuden ja rauhan tärkeydestä.
14
Vuorikuru, Silja. ""Meren yli, näkyväksi."". AVAIN - Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti, n.º 2 (26 de junio de 2018): 44–57. http://dx.doi.org/10.30665/av.73019.
Texto completoResumen
Artikkeli käsittelee Aino Kallaksen pienoisnovellia ”Meillä on kuollut mukana”, joka sisältyy osaksi novellisarjaa ”Saarenmaalainen intermezzo” (teoksessa Lähtevien laivojen kaupunki, 1913). Kohdetekstiä ei ole aiemmin käsitelty tutkimuksessa, ”Saarenmaalaista intermezzoakin” vain vähän.
”Meillä on kuollut mukana” -novellia tarkastellaan artikkelissa kuvauksena nimettömästä, tuntemattomasta työmiehestä ja hänen kipuamisestaan kohti saarelaisyhteisön arvostamaa merenkulkijoiden joukkoa. Tämän sosiaalisen nousun tekee mahdolliseksi miehen odottamaton kuolema merellä: novelli keskittyy kuvaamaan merimatkaa, joka on miehen viimeinen matka niin kirjaimellisesti kuin vertauskuvallisesti. Analyysissa tuodaan esiin novellin yhtymäkohtia Kallaksen muuhun tuotantoon sekä niin kutsutun merikirjallisuuden lajiin.
Tarkasteltavaa novellia nimitetään artikkelissa miniatyyriksi. Nimityksellä korostetaan novellin yhtymäkohtia ajan virolaiseen kirjallisuuteen, jossa (proosa)miniatuuroli keskeinen uusi laji. Virolainen proosa uudistui 1900-luvun alussa voimakkaasti. Ajanjakso oli etenkin novellin uudistumisen aikaa, ja siihen vaikuttivat kansainväliset kirjallisuus- ja lajiesikuvat. Artikkelissa tuodaan esiin kohdetekstin yhteisiä piirteitä kirjoittamisaikansa virolaisen uudistuvan novellin (etenkinminiatuurin) kanssa. Artikkelissa esitetään, että Kallaksen 1910-luvun molemmin puolin ajoittuva taiteellinen murroskausi itse asiassa mukaili ajan virolaisen kirjallisuuden kehityslinjoja.
15
VIHAVAINEN, Timo. "A MAN OF RECTITUDE. REVIEW OF: Lasse Lehtinen, Murhattu ministeri. Heikki Ritavuoren elämä ja kuolema (Helsinki: Otava, 2021), 509 p." Nordic and Baltic Studies Review, n.º 6 (diciembre de 2021): 20. http://dx.doi.org/10.15393/j103.art.2021.2024.
Texto completo
16
Heinämäki, Elisa. "Kuolen kun en kuole : mystiikka ja kuolemanvietti". Tiede & edistys 37, n.º 3 (1 de marzo de 2012): 217–29. http://dx.doi.org/10.51809/te.105072.
Texto completo
17
Korhonen, Hannu T. y Hanna Huuki. "Toimintatavan opas ketun lopetukseen". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n.º 30 (31 de enero de 2014): 1–6. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75384.
Texto completoResumen
Hyvän toimintatavan oppaan (HTO) tarkoituksena on tarjota työkalut kettujen hyvinvoinnin takaamiseksi lopetuksen aikana. Oppaassa käsitellään keskeisiä muuttujia, onnistuneen lopetustapahtuman tunnusmerkkejä ja toimintaohjeiston laatimista. Lopetuksen suorittavilla henkilöillä on oltava kelpoisuustodistus tai henkilöt on opastettu lopetusmenetelmien käyttöön ja työtä valvoo henkilö jolla on voimassa oleva kelpoisuustodistus. Ennen lopetusta toimijan on laadittava toimintasuunnitelma, jossa ohjeistetaan lopetuksen menetelmä, sekä määritellään vähintään Neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1099/2009 säädetyt valvottavat muuttujat. Lopetuksen aloittamisesta on ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle. Lisäksi on määriteltävä toimenpiteet, jos laitteisto on epäkunnossa tai eläimet eivät tainnu ja kuole odotetusti. HTO:ssa käydään läpi asetuksen säädökset kelpoisuustodistuksesta ja sen vaatimuksista, sekä ohjeistetaan ja annetaan esimerkkejä lopetusasetuksen mukaisen toimintasuunnitelman laatimiseen. Asetus sallii lopetuksen useilla menetelmillä; päähän ja kehoon kohdistetulla sähköiskulla, lopetus puhtaalla hiilimonoksidilla (> 4 % CO), hiilimonoksidilla muiden kaasujen kanssa (>1 % CO) ja ampumalla. Lisäksi asetus sallii kettujen tainnuttamisen päähän kohdistuvalla sähköiskulla tai lävistävällä pulttipistoolilla, joiden jälkeen lopetus on välittömästi varmistettava jotain muuta lopetusmenetelmää käyttäen. Päähän kohdistuva isku on sallittu vain hätälopetusmenetelmänä. Muita menetelmiä kuin sähkölopetusta käytetään ketun lopetuksessa hyvin harvoin, ja päähän ja kehoon kohdistetun sähköiskun on todettu olevan tehokas lopetusmenetelmä, joka aikaansaa nopean tajunnan menetyksen ja kuoleman. HTO:ssa käsitellään myös niitä ominaisuuksia, mitä hyvällä lopetuslaitteella tulisi olla. Lopetukseen käytettävien laitteiden valmistajat ovat velvollisia antamaan ohjeet mm. laitteen käyttötavasta, sille tarkoitetuista eläinmääristä ja laitteen huollosta. Tämän vuoksi kaupallisten laitteistojen käyttäminen lopetuksessa on suositeltavaa. Laitteen valmistajan ohjeet on otettava huomioon toimintaohjeistoa laatiessa ja laitteistoja huollettaessa. Lopetuksen aikana on seurattava lopetuksen kannalta keskeisiä muuttujia, joita sähkölopetuksessa ovat vähimmäisvirta (0,3 A), vähimmäisjännite (110 V), enimmäistaajuus (Hz), vähimmäisaltistusaika (> 3 s), enimmäisaika tainnutuksesta lopetukseen, välineiden kalibrointitiheys, sähkövirran optimointi, sähköiskujen estäminen enne tainnutusta ja elektrodien paikka ja kosketuspinta-ala. HTO:ssa käydään läpi, miten eri muuttujat vaikuttavat lopetuksen onnistumiseen. Ennen nahkomisen aloittamista on varmistettava, että jokainen eläin on kuollut. Oppaassa käydään läpi menetelmiä tajuttomuuden ja kuoleman varmistamiseksi.
18
Helle, Anna. "”Kuoleman lumous nuorella iällä”". AVAIN - Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti, n.º 2 (1 de junio de 2008): 59–64. http://dx.doi.org/10.30665/av.74734.
Texto completo
19
Laine, Kimmo. "Elämän ja kuoleman lihamylly". Lähikuva – audiovisuaalisen kulttuurin tieteellinen julkaisu 30, n.º 2 (17 de julio de 2017): 65–71. http://dx.doi.org/10.23994/lk.65233.
Texto completo
20
Hynnä, Kaisu y Mari Lehto. "Leikkiä, tunneintensiteettejä ja kuolemaa". Lähikuva – audiovisuaalisen kulttuurin tieteellinen julkaisu 31, n.º 3 (19 de noviembre de 2018): 3–5. http://dx.doi.org/10.23994/lk.76568.
Texto completoResumen
Sosiaalisen median keskusteluissa tunteilla on keskeinen sija. Tunnereaktiot, aina ärtymyksestä sympatiaan ja koukkuun jäämisestä tylsistymiseen, kuuluvat olennaisesti sosiaalisen median kohtaamisiin. Lähikuva lähestyy sosiaalisen median ilmiöitä affektin käsitteen kautta. Erikoisnumerossa osallistutaan keskusteluun affektin merkityksistä analysoimalla trollausta, verkkokeskustelun tunneintensiteettejä, affektiivista mainontaa, selfieitä ja e-urheilua.
21
Hakola, Outi. "Kuolemisen affektiivinen mainonta yhdysvaltalaisten saattohoitokotien markkinoinnissa". Lähikuva – audiovisuaalisen kulttuurin tieteellinen julkaisu 31, n.º 3 (19 de noviembre de 2018): 46–64. http://dx.doi.org/10.23994/lk.76571.
Texto completoResumen
Yhdysvaltalaisten saattohoitokotien mainosvideot tarjoavat terveydenhoitopalveluita elämän loppuvaiheessa oleville ja heidän omaisilleen. Mainosten tyypillinen tehokeino on kääntää kuolemaan liittyvät negatiiviset mielikuvat ja tunteet positiiviseksi kuvaksi saattohoidosta hyvän ja arvokkaan loppuelämän mahdollistajana. Artikkelissa käsittelen, miten hyödyntämällä tunteita osana palveluiden kaupallistamista, saattohoidon mainonta liittyy osaksi affektiivisen kapitalismin käytänteitä, joilla on kuvattu markkinatalouden kasvavaa tunteellistumista ja affektien hyödyntämistä osana tuotteiden ja palveluiden tuottamista, niiden markkinointia ja kuluttamista.
Artikkelissa kuvataan, miten saattohoitomainoksissa tunteita hyödynnetään neljän erilaisen kertomusmallin avulla. Pelastuskertomukset osoittavat, miten saattohoito voi tarjota ratkaisuja vaikeisiin elämäntilanteisiin ja vapauttaa omaisia syyllisyyden ja riittämättömyyden tunteista. Elämän mahdollistamisen tarinat lupaavat, että saattohoito vapauttaa aikaa yhdessäololle, muistojen luomiselle ja elämän jatkuvuudelle. Osa mainoksista pohtii saattohoidon merkityksiä ja kuvailee saattohoidon mahdollistavan ”hyvän kuoleman”, jota määrittelee itsemääräämisoikeus ja arvokkuus. Neljännessä mallissa puolestaan kuvaillaan saattohoidon palveluita. Vaikka nämä mainokset vetoavat myös rationaaliseen päätöksentekoon, niissäkin on mukana tunne-elementtejä ihmisläheisten hoitokäytänteiden korostamisen kautta.
Kaikille kerrontamalleille on tyypillistä, että vastaanottaja nähdään tunteellisena kokonaisuutena, jonka päätöksentekoon voidaan vaikuttaa kokemuksellisuuden kautta. Tyypillisesti affektiivisessa mainonnassa on ammennettu positiivisista tunteista, mutta saattohoidon yhteydessä huomioidaan myös kuolemisen mukanaan tuomat surun, menetyksen, ahdistuksen ja pelon tunteet. Nämä voimakkaat tunteet luovat tarpeita löytää ratkaisuja tilanteeseen, ja saattohoitokodit tarjoavat itsensä väylänä positiivisten tunteiden pariin – rakkauteen, iloon, yhdessäoloon. Artikkelissa väitän, että nämä mainokset osoittavat, että positiivisten tunteiden lailla negatiiviset tunteet ovat merkittävä voimavara affektiivisessa markkinataloudessa. Ne luovat paitsi haluja ja toiveita myös pakottavia tarpeita, joihin kuluttajan on etsittävä ja ostettava ratkaisuja.
22
Davydova-Minguet, Olga, Pirjo Pöllänen, Ismo Björn, Teemu Oivo y Oleg Reut. "Hautausmaat ylirajaisuuden tiloina". Idäntutkimus 29, n.º 3 (26 de octubre de 2022): 21–38. http://dx.doi.org/10.33345/idantutkimus.115255.
Texto completoResumen
Tapamme käsitellä kuolleita kertoo yhteiskunnan tilasta ja muutoksista. Käsittelemme artikkelissamme transnationalismia kuolematutkimuksen kautta suomalais-venäläisessä kuoleman kontekstissa. Selvitämme, millaisen ylirajaisen kuolemanmaiseman Suomessa pääkaupunkiseudulla ja Pohjois-Karjalassa sekä Venäjällä Karjalan tasavallassa sijaitsevat hautausmaat muodostavat. Metodologisina valintoina ovat kuljeskelevan etnografian, transnationaalin subjektin ja ”väärän katsojan” käsitteet. Näillä tavoitetaan ylirajaista arkea elävän ihmisen tapaa katsoa, kokea ja ymmärtää hautausmaita. Hautausmaat nähdään erityisinä julkisen ja yksityisen tilan affektiivisina yhdistelminä, jotka toimivat kansallisessa kontekstissa, mutta samalla ovat tekemisissä universaalin ilmiön, kaikkia yhdistävän kuoleman kanssa. Hautausmaiden julkista tilaa voidaan käyttää ihmisten yksilöittämiseksi, kansallistamiseksi ja erottamiseksi toisistaan, mutta yksityisen surun ja elämän katoavaisuuden läsnäolo voi myös yhdistää ihmisiä eritasoisten kansallisten rajojen yli.
23
Hietala, Veijo. "Muista tai kuole!" Lähikuva – audiovisuaalisen kulttuurin tieteellinen julkaisu 5, n.º 3 (1 de septiembre de 1992): 5–18. http://dx.doi.org/10.23994/lk.116718.
Texto completo
24
Hemminki, Noora. "Kohtalo on väistämätön". Tekniikan Waiheita 39, n.º 3 (21 de septiembre de 2021): 8–33. http://dx.doi.org/10.33355/tw.103322.
Texto completoResumen
Artikkelissa tutkitaan teollistumisen ja kuoleman yhtymäkohtia tulkitsemalla 1800-luvulle ajoittuvia rautaisia ristejä, jotka liittyvät kahteen Pohjanmaalla toimineeseen rautaruukkiin. Ristien muotoilussa nousevat metalliteollisuuden työkalut korostetusti esille. Ristien vastineet tulevat Ruotsista, ja ne on tulkittu rautaruukkeihin liittyväksi ilmiöksi. Esineiden symboliikalle löytyy vastine kahdentuhannen vuoden takaisesta roomalaisten seppien hautareliefistä. Artikkelissa tulkitaan näitä hautamuistomerkkejä materiaalisena kulttuurina ja niiden symboliikkaa kautta selvitetään, mitä ne kertovat kohtalonuskosta ja miten työkalut symboloivat yksilön identiteettiä ja sosiaalista asemaa teollisen työn tekijänä. Ristit kertovat että teollisuuden parissa ilmennyt kuolemankulttuuri poikkesi aikansa yleisestä tyylistä.
25
Rissanen, Päivi y Kirsti Taattola. "Kuolemaan johtaneet maataloustapaturmat Suomessa vuosina 1988-1999". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n.º 18 (31 de enero de 2002): 1–4. http://dx.doi.org/10.33354/smst.76421.
Texto completo
26
Kinni, Sanna. "HAPPY END, Erään puutarhurin ajatuksia kitschistä ja hautausmaaesineistön merkityksistä kuoleman kohtaamisen rituaaleissa". Research in Arts and Education 2009, n.º 1 (1 de febrero de 2009): 1–24. http://dx.doi.org/10.54916/rae.118711.
Texto completo
27
Törmä, Sirpa. "Ammatillisen kasvun näkymiä saattohoitajan työssä". Aikuiskasvatus 30, n.º 1 (15 de febrero de 2010): 30–39. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93857.
Texto completoResumen
Saattohoitajan työ perustuu eettiseen velvoitteeseen auttaa kuolevia potilaita ja heidän läheisiään äärimmäisen vaikeassa elämäntilanteessa. Tämä edellyttää hoitajalta oman persoonansa likoon laittamista ja vahvaa ammatillisuutta. Ammatillisen kasvun näkökulmasta on olennaista, miten hoitajat itse jäsentävät ammatillisuuttaan ja millaisia kasvun mahdollisuuksia he näkevät työssään, työyhteisössään sekä ohjauksen ja koulutuksen kautta. – Artikkeli pohjautuu Saattohoidon koulutus-, tutkimus- ja kehittämisprojektiin (2006–2008).
28
Tuure, Veli-Matti y Markku Lätti. "Tapaturmatutkimuksen hyödyntäminen työnopastuksessa". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n.º 28 (31 de enero de 2012): 1–5. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75656.
Texto completoResumen
Tekninen kehitys, palkkatyövoiman ja urakoitsijoiden käyttö sekä maaseutuyritysten monimuotoisuus asettavat uusia vaatimuksia sekä työnohjaukselle että yhteistyötaidoille. Niinpä myös työn johtamista ja yrittäjätaitoja on kehitettävä työajan hallinnan rinnalla. Työnopastus on työnjohdon tehtävä, jolla pyritään varmistamaan työn tavoitteet, oikeat työmenetelmät, riittävät taidot ja työturvallisuus. Eläinten ja koneiden kanssa työskentely ovat vaarallisimpia maataloustöitä. Käytettäessä palkkatyövoimaa maatilalla erityisesti näissä maataloustöissä työntekijöiden opastukseen on kiinnitettävä huomiota. Työnopastuksen ohjeistamiseksi ja laatimiseksi maatalousyrittäjien itsensä tekemänä koottiin tietoja oikeaoppisista ja turvallisista työskentelytavoista useista tietolähteistä. Yksi keskeisistä lähteistä olivat tapaturmaraportit. Suomessa kaikki kuolemaan johtaneet työtapaturmat on tutkittu noin 30 vuoden ajan suomalaisen tapaturmatutkimusmallin mukaisesti. Niinpä tapaturmatutkimuksista laaditut raportit sisältävät yhdenmukaiset ja varsin yksityiskohtaiset tiedot onnettomuuksista ja niiden taustoista. Tässä tutkimuksessa analysoitiin 26 kuolemaan johtanutta maataloustapaturmaa organisatoristen, teknisten ja erityisesti inhimillisten tapaturmatekijöiden kartoittamiseksi. Tunnistetut inhimilliset tapaturmatekijät luokiteltiin kolmeentoista inhimillisten virheiden luokkaan, jotka puolestaan voidaan ryhmitellä tieto-, sääntö- ja taitoperusteisiin tilanteisiin. Useimmissa tutkituista tapaturmista tapaturman syntymiseen vaikuttanut henkilö toimi tietopohjaisella tasolla eli tilanne oli hänelle uusi. Kuitenkin sen sijaan, että hän olisi tunnistanut toimintoanalyysin ja uuden toimintomallin tarpeellisuuden, hän oikaisi tuttuun mielleyhtymään. Muita tyypillisiä inhimillisiä virhetyyppejä olivat normaalista poikkeavan työnkulun huomaamatta jääminen sekä päätöksen tekeminen vajavaisen toimintoanalyysin perusteella poikkeavaksi tunnistetussa uudessa tilanteessa. Tapaturmatutkimusraportit tuovat esiin tapaturman syntymisen kannalta kriittisiä tekijöitä, jotka ovat estäneet normaalin työsuorituksen – tai jotka toisin toteutettuina tai organisoituina olisivat johtaneet normaaliin, turvalliseen työsuoritukseen. Niinpä raporteissa on arvokasta tietoa turvallisen työskentelyn edellytyksistä. Tätä tietoa on syytä hyödyntää työntekijöiden työnopastuksessa.
29
Lummaa, Karoliina. ""Se on lintu joka ei koskaan kuole"". AVAIN - Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti, n.º 3 (1 de septiembre de 2006): 53–64. http://dx.doi.org/10.30665/av.74667.
Texto completo
30
Karonen, Petri. "Teräväkielinen ja liukas, mutta kruunulle korvaamaton virkamies". Ennen ja nyt: Historian tietosanomat 21, n.º 5 (29 de octubre de 2021): 35–48. http://dx.doi.org/10.37449/ennenjanyt.110950.
Texto completoResumen
Artikkeli käsittelee ennen muuta huonon hallinnon ja korruption määrittelyä ja tunnistamista Ruotsin valtakunnan itäisen osan tärkeimmässä kaupungissa Turussa 1620–1630-luvulla. Tarkastelu keskittyy ennen muuta kauppias, pormestari, linnankreivi ja alikäskynhaltija Erik Antinpoika Knapeen (n. 1580–1634) ja hänen toimintansa aiheuttamiin reaktioihin kaupunkiyhteisössä. Korruption yleinen määritelmä lähtee tavallisimmin siitä, että kyse on julkisen vallan tai luottamuksen enemmän tai vähemmän vakavasta väärinkäytöstä. Korruptiota on myös esimerkiksi lahjusten vastaanottaminen ja tarjoaminen sekä julkisten varojen tuhlailu tai kavaltaminen. Huonon hallinnon tunnusmerkistöön puolestaan liittyy monenlaisia velvollisuuksien ja tehtävien laiminlyöntejä sekä muun muassa luottamuksellisen tiedon sopimaton hyödyntäminen ja suosikkijärjestelmän ylläpito.
Erik Antinpoika Knape mahdollistaa aikakauden vielä muotoutumassa olleiden toimintatapojen analyysin ja sen, kuinka asioita ylipäätään saatettiin viranomaisten tietoon, kuinka ongelmia selvitettiin ja millaisin tuloksin. Samalla pohditaan toimintatapojen muutoksia (tai vastaavasti pysyvyyksiä) pidemmälläkin aikavälillä.
Erik Antinpoika Knapen toiminnan analyysi paljastaa 1600-luvun ensimmäisten vuosikymmenten viranhoidon ongelmakohtia ja tilanteita, joissa liikuttiin huonon hallinnon ja jopa korruptionkin harmaalla alueella. Silti hänen jo monista titteleistäkin suoraan näkyvä tehtäväkentän laajuus viittovat siihen, ettei aikakaudella ollut ylitarjontaa kruunun tehtävien hoitoon soveltuvista henkilöistä. Knapen kuoleman jälkeen tilanne alkoi väistämättä muuttua, kun lääninhallinnon uudelleenjärjestelyjen, entisestään tehostuneen valtiollisen veronkannon ja koulutusjärjestelmän kehityksen myötä pystyttiin rekrytoimaan entistä enemmän myös muodollista koulutusta saaneita miehiä hoitamaan viranomaistehtäviä. Silti vanhat käytänteet tuskin poistuivat, mutta monista ongelmista voitiin nyttemmin saada aiempaa paremmin selkoa.
31
Ylä-Ajos, Maria y Satu Raussi. "Hyvä toimintatapa eläinten lopetuksessa". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n.º 28 (31 de enero de 2012): 1–4. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75672.
Texto completoResumen
Neuvoston asetus (EY N:o 1099/2009) eläinten suojelusta lopetuksen yhteydessä tulee sovellettavaksi vuoden 2013 alusta. Tämän niin kutsutun lopetusasetuksen määräyksillä pyritään edistämään lopetuksen ja siihen liittyvien toimien suorittamista siten, että eläimiä varjellaan vältettävissä olevalta kivulta, tuskalta ja kärsimykseltä. Lopetusasetus muun muassa määrittelee sallitut lopetusmenetelmät, niiden keskeiset parametrit ja velvoittaa alan toimijat suunnittelemaan eläinten lopetuksen ja siihen liittyvät toimet etukäteen. Etukäteissuunnittelu on todennettava laatimalla toimintaohjeisto. Toimintaohjeiston laatimisessa apuna voi käyttää hyvän toimintatavan oppaita, joita parhaillaan työstetään maa- ja metsätalousministeriön rahoittamissa hankkeissa Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa Eläinten hyvinvointikeskuksessa. Vuonna 2011 valmistui ’Siipikarjan konttilopetus Suomessa’ hankkeessa hyvän toimintatavan opas siipikarjan tiloilla tapahtuvaan kaasulopetukseen. Hankkeen käytännön osuudessa tutustuttiin Suomessa tällä hetkellä käytössä oleviin tapoihin lopettaa munintansa päättäneet kanat ja etsittiin hyviä lopetuskäytäntöjä edelleen jaettaviksi. Hyvä toimintatapa siipikarjan lopetuksessa -oppaassa käydään läpi siipikarjan lopetusta säätelevää lainsäädäntöä, elävien eläinten käsittelyä, käytännön lopetustapahtumaa ja annetaan neuvoja toimintaohjeiston laatimiseen. Opas painottuu erityisesti hiilidioksidilla tapahtuvaan munintansa päättäneiden kanojen lopettamiseen. Vuoden 2012 alussa alkaneessa ’Hyvä toimintatapa teurastuksessa’ hankkeessa tullaan laatimaan erillisiä hyvän toimintatavan oppaita sovellettaviksi sian-, naudan- ja siipikarjan teurastukseen. Hankkeessa selvitetään millaista hyvinvointitietoa teurastamot ja valvovat eläinlääkärit oman työnsä tueksi tarvitsevat. Hyvän toimintatavan oppaat kirjoitetaan tunnistettujen tiedontarpeiden sekä lopetusasetuksen vaatimusten perusteella. Oppaissa keskitytään eläinten käsittelyyn ennen teurastusta, käytettävissä oleviin tainnutusmenetelmiin, menetelmien onnistuneen käytön edellytyksiin, tainnutuksen onnistumisen seurantaan ja eläimen kuoleman varmistamiseen.
32
Autio, Tiina y Sari Rissanen. "Puolisohoitajan henkilökohtainen kasvu". Gerontologia 34, n.º 3 (18 de septiembre de 2020): 222–36. http://dx.doi.org/10.23989/gerontologia.85296.
Texto completoResumen
Tiivistelmä
Omaishoitajat pitävät huolta ikääntyneistä, vammaisista tai sairastuneista läheisistään ja tekevät osaltaan heille mahdolliseksi asua kotona. Monet omaishoitajat ovat itse ikääntyneitä pitäen huolta ikääntyneestä puolisostaan. Tässä artikkelissa analyysin kohteena on puolisohoitajan henkilökohtainen kasvu puolisohoitajan kokemana. Analyysissa tarkastellaan kirjallisuudessa esille tulleita tulkintoja puolisohoitajan kasvun kokemuksista. Tutkimusmenetelmänä on kirjallisuuskatsauksessa koottujen artikkeleiden sisällönanalyysi.
Kirjallisuuskatsauksen perusteella henkilökohtainen kasvu puolisohoidossa ilmenee sellaisina kokemuksina, kuten ihmissuhteiden ja elämän arvostamisena, uusien taitojen löytämisenä ja henkilökohtaisena vahvistumisena. Ihmissuhteet tuntuvat entistä tärkeämmiltä ja merkityksellisemmiltä, mikä ilmenee myös myötätuntona muita kohtaan. Myös suhde kuolemaan osana elämää nousee esille. Kasvu saattaa tulla näkyviin myös elämälle asetettujen tavoitteiden muuttumisena, positiivisina hoivakokemuksina sekä elämään liittyvien positiivisten asioiden havaitsemisena. Kasvuun liittyy myös kokemus uusien asioiden ja taitojen oppimisesta, mikä vahvistaa luottamusta omaan selviytymiseen. Tässä tutkimuksessa tarkastelun kohteena olivat kasvun kokemusten tulkinnat kirjallisuudessa, mutta lisätutkimusta kaivataan erityisesti prosesseista ja keinoista, joiden kautta kasvun kokemuksia saavutetaan.
33
Tynan, Avril. "Growing Grief". Thanatos 11 (21 de diciembre de 2022): 17–34. http://dx.doi.org/10.57124/thanatos.125289.
Texto completoResumen
In this paper, I explore how cultural representations of gardens are entangled with stories of grief in productive and creative ways to demonstrate ongoing attachments and relationships with the dead. Building on the turn in grief and death studies towards a “continuing bonds” model, I argue that grief is enmeshed in the spaces and places of the past, present, and future, in relations between self and others, and in the social performance of private and public expectations. The garden is thus an ideal location in which to think about grief alongside perpetual return, persistence, and multiplicity as an activity of ongoing and future-oriented interaction with the deceased. In a range of cultural sources, including Hugo Simberg’s The Garden of Death (Kuoleman puutarha, 1896), Frances Hodgson Burnett’s The Secret Garden (1911), and Mélissa Da Costa’s Les Lendemains (2020) [The Days After], gardens and gardening feature alongside symbols and storylines of death and grief. In these works, the garden becomes a site for the construction and reconstruction of relationships between the living and the dead. Gardens, therefore, do not provide closure so much as open up avenues of communication and consolation to intertwine the living and the dead, the past, present, and future, and different places, spaces, and environments. In this paper, I show how grief, without any definitive endpoint, shapes and takes shape in the garden. In argue that there is an optimism to be found in the garden as a cultural site of grieving that does not signal detachment from the dead but employs loss as a productive and creative force for future-oriented growth and change.
34
Kuosmanen, Janne, Mari Oinonen, Kalevi Paldanius, Petri Kainulainen, Pirjo Suhonen y Sirpa Lintunen. "Sukupolvenvaihdoksen onnistuminen ja vaikutukset perhesuhteisiin". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n.º 33 (31 de enero de 2016): 1–6. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75176.
Texto completoResumen
Pohjois-Savossa maatiloilla tehdään 120–130 sukupolvenvaihdosta vuosittain. Vuonna 2012 viljelijöiden keski-ikä oli 51,7 vuotta, ja yli 55-vuotiaiden viljelijöiden määrä oli liki 40 %. Tämä tarkoittaa, että lähivuosina yhä useammat viljelijät saavuttavat eläkeiän, jolloin myös sukupolvenvaihdosten määrä tule nousemaan. Tutkimuksessa on kartoitettu, kuinka sukupolvenvaihdokset ovat kohdetiloilla sujuneet, ja miten sukupolvenvaihdos vaikuttanut perhesuhteisiin. Sukupolvenvaihdoksella tarkoitetaan yrityksen omistuksen siirtymistä henkilöltä toiselle. Sukupolvenvaihdos voidaan toteuttaa vaiheittaisena hyvin suunniteltuna prosessina, mutta se saattaa tapahtua myös yllättäen, esimerkiksi yrittäjän kuoleman seurauksena. Sukupolvenvaihdosta ohjaavat monet lait ja siihen liittyy paljon erilaisia henkilö- ja rahoituskysymyksiä sekä tunteita, asenteita ja sosiaalisia paineita. Sukupolvenvaihdos voidaan nähdä muutosprosessina, jolla pyritään varmistamaan yrityksen kannattavuus, vakavaraisuus sekä jatkuvuus. Sukupolvenvaihdoksen tekemiseen tulee varata aikaa, jotta luopuja sekä jatkaja ovat valmiita siirtymään uusiin rooleihinsa. Jatkajalla tarkoitetaan henkilöä, joka ryhtyy jatkamaan yritystoimintaa josta luopuja siirtää päätäntävallan ja vastuun toiselle henkilölle, jatkajalle. Jatkaja on henkilö, jonka nimiin yrityksen omistus siirtyy, ja luopujan voidaan sanoa siirtyvän sivustakatsojan rooliin. Ihmissuhteet ovat merkittävässä osassa etenkin perheyrityksissä. Perheyritykseen kuuluu perhe, liiketoiminta sekä omistajuus, ja on mahdollista että yritystoiminta nivoutuu muun elämän kanssa tiiviisti yhteen, ja näitä kahta voi olla joskus vaikea erotella toisistaan. Perheyrityksessä ihmissuhteilla on suuri merkitys ja vaikutus yritykseen, mutta yritys vaikuttaa myös yrityksen sisäisiin ihmissuhteisiin. Perheyrityksissä tavoitteellisempaa on turvata yrityksen jatkuvuus kuin lyhyellä tähtäimellä saatavat voitot. Erityisesti sukutiloilla pidetään tärkeänä tilan jatkumista suku-polvien ajan. Kysely lähetettiin Pohjois-Savossa vuonna 2010–2012 sukupolvenvaihdoksen tehneille tiloille, vastausprosentti oli 24,5 % (N=167). Vastaajajoukko edustaa melko hyvin Pohjois-Savon nuorten viljelijöiden joukkoa, mutta vähäisen vastausmäärän takia tuloksia ei kannata yleistää liikaa. Vastaajiksi ovat saattaneet valikoitua vain ne tilat, joilla on mennyt hyvin. Tuloksista käy ilmi, että kyselyyn vastanneiden sukupolvenvaihdokset ovat onnistuneet pääasiassa hyvin. Ongelmia ei ole ollut muutamia yksittäisiä tapauksia lukuun ottamatta. Asiantuntijoilta oli saatu enimmäkseen riittävästi apua sukupolvenvaihdokseen ja tämä apu koettiin tarpeelliseksi. Vastausten mukaan sukupolvenvaihdoksen asiantuntijapalveluissa voitaisiin enemmän huomioida ihmissuhteet ja herättää keskustelua sukupolvenvaihdoksen tekijöiden välillä niistä. Sovittavista asioista oli päästy pääsääntöisesti hyvin yhteisymmärrykseen, eivätkä perhesuhteet olleet muuttuneet valtaosalla vastaajista. Tehtyjen ratkaisujen ja sukupolvenvaihdoksen onnistumisen välillä ei vaikuta olevan tiettyä kaavaa.
35
Manninen, Merja, Lauri Jauhiainen y Marjatta Suvitie. "Emolehmille rehua joka toinen päivä?" Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n.º 21 (31 de enero de 2006): 1–6. http://dx.doi.org/10.33354/smst.76757.
Texto completoResumen
Emolehmien ruokinta joka toinen päivä, eläinten hyvinvoinnista tinkimättä, voi tuoda emolehmätilalle kustannussäästöä. Tämä tutkimus selvitti, voidaanko täysikasvuiset emolehmät ruokkia joka toinen päivä tuotannon heikentymättä, kun ne saavat kahden päivän rehuannoksen kerta-annoksena. Tutkimus toimi esiselvityksenä hankkeessa ‘Laatulihaa tehokkaalla emolehmätuotannolla’ tehdylle kokeelle, jossa eläimet ruokittiin joka kolmas päivä.Kokeeseen otettiin 32 täysikasvuista hereford (hf)-emoa. Talven emot olivat kylmäpihaton neljässä karsinassa, jossa niillä oli mahdollisuus syödä samanaikaisesti. Emojen rehuna oli heinä. Eläimet ruokittiin lypsylehmien energiasuositusten mukaan. Rehuannosta nostettiin 60 pv ennen poikimista ja poikimisen jälkeen vastaamaan 10 kilon maitotuotosta. Emot ruokittiin joka päivä (K1) tai joka toinen päivä (K2). K2-emot saivat kahden päivän rehuannoksen kerta-annoksena. Rehun sulavuus määritettiin emoilla kokeen aikana kahdesti. Ennen vieroitusta vasikat eivät saaneet väkirehua laitumella. Emot ja vasikat punnittiin ja emot kuntoluokitettiin säännöllisesti. Poikimiset valvottiin ja arvosteltiin. Emot vasikoineen ja astutussonni laidunsivat yhtenä ryhmänä koko kesän. Laidunpinta-ala oli alkukesällä 0,58 ja loppukesällä 0,71 ha/emo-vasikkapari.Ajanjakso kokeen alusta poikimiseen kesti keskimäärin 151, poikimisesta laitumelle 58 ja laidunkausi 113 päivää. Yksi K1-emo poistettiin kokeesta vasikan kuoleman johdosta, muiden emojen ja vasikoiden terveys oli hyvä. Heinän D-arvo oli 61,1 % ja se sisälsi raakavalkuaista 106, ND-kuitua 694 ja OIV:sta 79 g/kg KA. K2-emot söivät heinää niukasti K1-emoja enemmän. Heinän orgaanisen aineen, raakavalkuaisen ja ND-kuidun sulavuus oli hieman huonompi K2-emoilla toisella keruujaksolla. Ruokinnan vaikutus eläinten elopainoon, kuntoon tai niissä tapahtuneisiin muutoksiin oli yhdenmukainen molemmilla käsittelyillä. Emojen hyvä kunto kokeen alussa ja lypsylehmien ruokintasuositusten mukainen ruokinta lienevät vaikuttaneet siihen, että käsittelyiden välille ei muodostunut eroja. Poikimiskausi oli 8.3.-23.4.2003. Poikimiset olivat helppoja lukuun ottamatta yhtä K2-emoa, jonka vasikka oli takaperin. Emän ruokinta ei vaikuttanut vasikan kehitykseen. Ennen laidunkautta vasikoiden kasvu oli keskimäärin 1063 g/pv. Kaikki laidunkauden aloittaneet 31 emoa tiinehtyivät keskimäärin 77 pv poikimisesta.K2-emot tottuivat nopeasti ruokintakäytäntöön. Laitumen mitoitus oli riittävä koko kesän ajan. Hyväkuntoiset, täysikasvuiset emolehmät voidaan ruokkia joka toinen päivä, kun ne silloin saavat kahden päivän rehuannoksen kerta-annoksena. Puhdasta vettä tulee olla tarjolla ja eläimillä mahdollisuus syödä yhtä aikaa ruokintapöydässä. Hyvästä hoidosta ja tarkkailusta tulee huolehtia päivittäin. Rehujen rehuarvo tulee tietää suunniteltaessa sisäruokintakauden ruokintastrategiaa. Tässä kokeessa mitatut muuttujat selittävät kuitenkin vain osittain ruokintakertojen harventamisesta aiheutuvia muutoksia eläimessä.
36
Tuikkanen, Noora, Anu Jaakola, Elina Virtanen, Anja Hohtola y Robin Manelius. "Perunatärkkelyksen kerääntyminen ja sijoittuminen, ennen ja jälkeen tuleentumisen, perunamukuloiden eri kudoksissa. Esitutkimus." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n.º 21 (31 de enero de 2006): 1–5. http://dx.doi.org/10.33354/smst.76726.
Texto completoResumen
Tärkkelys on, selluloosan jälkeen, maapallon yleisin biopolymeeri. Perunatärkkelystä käytetään runsaasti elintarvike-, vaatetus-, ja, erityisesti, paperiteollisuudessa. Uusia käyttötarkoituksia tärkkelykselle etsitään koko ajan ja lupaavimmat mahdollisuudet uudet lienevät uusilla biomuoveilla ja polttoainekäyttöön tarkoitetulla bioetanolilla. Kasvukauden aikana peruna varastoi tärkkelyksen varastoeliminä toimiviin mukuloihin ja varastointikauden aikana mukulalla tapahtuu luontaisia fysiologisia muutoksia jotka vaikuttavat tärkkelyksen saantoon. Yhtenä tekijänä, lajikeominaisuuksien lisäksi, tärkkelyksen määrään ja ominaisuuksiin vaikuttavat kasvukauden olosuhteet ja mukuloiden maturaatio niin että mukuloissa onmaksimaalinen määrä tärkkelystä silloin kun varret alkavat kuolla ja yli puolet kasvuston lehdistä ovat jo kuolleet. Mukulan irrotessa noston yhteydessä tai perunan yhteyttäminen estyy varsiston hävityksen aikaansaamana, siitä tulee fysiologisesti itsenäinen jollin sen ominaisuudet vaihtelevat varastoajan kuluessa.Tämän tutkimuksen tarkoituksena on ollut selvittää tärkkelysjyvästen kerääntymistä, sijoittumista ja jyvästen kokojakaumaa mukulassa sen kehityksen aikana, eri perunalajikkeilla jotta saadaan viitteitä mahdollisista perunatärkkelyksen molekyylitason muutoksista. Lisäksi selvitämme Pohjois-Suomen pitkän päivän olosuhteiden sekä eri viljelytekniikoiden, mm. lannoitusten, vaikutuksia perunatärkkelykseen. Tehdyssä esitutkimuksessa keräsimme näytteitä perunamukuloiden (lajike, van Gogh) ytimestä, varastosolukosta ja johtojännekehän ja kuoren välisestä solukosta ennen ja jälkeen tuleentumisen. Fiksoidut näytepalat valettiin parafiiniin ja blokeista leikattiin mikrotom:illa leikkeitä, joka värjättiin jod-jodkalium liuoksella. Leikkeet valokuvattiin, mikroskoopin avulla, jonka jälkeen kuvista laskettiin tärkkelysjyvien määrä sekä määritettiin niiden kokojakauma. Tärkkelysjyvien totaalinen määrä, mukulan kaikissa osissa, oli suurempi ennen maturaatiota ja niiden määrä oli korkeampi kuoriosissa kuin ytimessä sekä ennen että jälkeen maturaation. Ero jyvien määrässä oli suurin ( noin 2 x) verratessa mukuloiden ydintä, niiden kuoriosiin, maturaation jälkeen. Selvä yleiskehitys, tärkkelysjyvien kokojakauman osalta, oli että jyvät olivat pienemmät ennen maturaatiota mukulan kaikissa osissa. Huomattavin osuudessa kasvu nähtiin keskisuurten ja suurten tärkkelysjyvien osalta perunamukuloiden ytimessä. Tulokset osoittavat että mukulan maturaation taso vaikuttaa merkitsevästi tärkkelysjyvästen paikallistumiseen ja kokojakaumaan. Näillä seikoilla saattaa olla huomattava vaikutus perunatärkkelyksen fysikaaliskemiallisiin ominaisuuksiin vaikkakin tutkimustieto, maturaation vaikutuksesta perunatärkkelykseen molekyylitasolla, on vähäinen. Nämä tekijät ovat keskeisessä asemassa esimerkiksi kun tärkkelystä hyödynnetään teollisuudessa.
37
Leppälä, Jarkko, Tiina Mattila, Ulla Ovaska, Pia Smeds y Risto Rautiainen. "Maatilayrittäjien työturvallisuuden ja työterveysjärjestelmien kansainvälinen vertailu". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n.º 30 (31 de enero de 2014): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75286.
Texto completoResumen
Maatalous on yksi vaarallisimmista toimialoista länsimaissa. EU-jäsenmaiden maataloudessa sattuu noin 6 tapaturmaa vuosittain 100 työntekijää kohti, ja noin 12 kuolemaan johtanutta tapaturmaa 100 000 työntekijää kohti. Esimerkiksi vuonna 2006 Suomessa maataloudessa oli ammattitauteja noin kaksi kertaa enemmän kuin kaikilla aloilla keskimäärin. Maatalouden tapaturma- ja ammattitautiriskejä on pyritty vähentämään perinteisellä työsuojelutoiminnalla, neuvonnalla, opetuksella ja koulutuksella. Suomessa erityinen paino on jo pitkään ollut maatalouden työterveyshuollon kehittämisessä. Maa – ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen johtamassa hankkeessa vertailtiin Suomen maatalousyrittäjien työterveys- ja työturvallisuustoimintaa ja sen tuloksellisuutta muihin maihin. Tutkimuksen toisessa vaiheessa selvitettiin muutamien eurooppalaisten ja pohjoisamerikkalaisten valtioiden toisistaan poikeavia työterveys- ja turvallisuusohjelmia. Maatilojen tapaturma (Mata) - tilastoaineistoista tehdyt analyysit osoittavat, että työterveyshuollon jäsenillä on noin kaksinkertainen määrä tapaturmia ja ammattitauteja ei-jäseniin verrattuna. Kun analyyseissä otetaan huomioon Melan ja Tiken henkilöä ja tilaa koskevat muuttujat, ero pienenee noin 1.3-kertaiseksi. Vakavia yli kuukauden työkyvyttömyyteen johtavia vahinkoja tarkasteltaessa merkitsevää eroa ei ole. Yhteenvetona tilastoanalyyseistä voidaan todeta, että työterveyshuolto ei vähennä vahinkoriskiä. Tulkinnassa on kuitenkin otettava huomioon, että 1) analyyseissä on ollut vain rajoitetusti taustamuuttujia, joiden suhteen jäsenet ja ei-jäsenet eroaavat toisistaan sekä 2) työterveyshuoltoon liittymisen taustalla on usein vamma tai sairaus, mikä motivoi maatalousyrittäjää liittymään työterveyshuoltoon. Eurostatin ja OECD:n tilastoissa julkaistut eri maiden tiedot osoittautuivat siinä määrin ristiriitaisiksi, että luotettavia vertailuja eri maiden välillä ei voitu tämän tilastodatan perusteella tehdä. Eri maihin lähetetyn asiantuntijakyselyn tuloksista sen sijaan voidaan päätellä, että Suomen panostus maatalouden työterveysjärjestelmään on hieman keskimääräistä suurempi. USA on panostanut selvästi eniten tutkimukseen, myös perustutkimukseen. Suomessa ja muissa Euroopan maissa suositaan soveltavaa tutkimusta, ja resurssit suunnataan pääosin viljelijöiden neuvontaan, opetukseen ja koulutukseen. Suomen kaltaista maatalousyrittäjien työterveyshuoltoa ei Norjaa lukuun ottamatta ole muissa maissa, joskin useimmat maat raportoivat että maatalousalalle suunnattuja työterveyspalveluja on saatavissa. Norjan työterveyshuolto on ollut tasaisessa kasvussa. Ruotsin Lantbrukshälsan, työterveyshuolto, lakkautettiin valtion tuen loputtua, ja viime vuosina on panostettu neuvontakampanjoihin ja tutkimukseen. Irlannissa on resursseja käytössä maatalousyrittäjien työterveysjärjestelmiin keskimääräistä vähemmän ja viljelijät tekevät omatoimista työturvallisuustarkastusta. Tähän liittyvä turvallisuuskoulutus on Irlannissa toteutettu lähes puolella tiloista. Maatalouden työterveysjärjestelmän kehittyminen edellyttää neuvonnan ja tutkimuksen yhteistyötä, turvallisuusjohtamisen hyvien käytäntöjen jalkauttamista maatiloille ja tilastotietojen terävämpää hyväksikäyttöä seurannassa. Eurostatin tilastotietojärjestelmiä tulee kehittää. Hanke tehtiin Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen rahoituksella.
38
Viitso, Tiit-Rein. "Expressions of obligation, duty, and necessity in Livonian". Eesti ja soome-ugri keeleteaduse ajakiri. Journal of Estonian and Finno-Ugric Linguistics 5, n.º 1 (1 de julio de 2014): 193–214. http://dx.doi.org/10.12697/jeful.2014.5.1.10.
Texto completoResumen
In Livonian, obligation, duty, and necessity are expressed mainly by means of constructions containing a finite form of the auxiliary verbs piḑīm ‘must’ and piḑīks ‘should have to’, tūlda ‘to come’, lǟ’dõ ‘to go’, vȱlda ‘to be’ and līdõ ‘shall, will’. The multitude of constructions can be reduced to eleven underlying constructional models consisting of three components: (a) the experiencer in the nominative or the experiencer in the dative (which can occur with all auxiliaries), (b) an auxiliary verb as the predicate and (c) the infinitive, a supine form or a participle of a main verb or the adverb vajāg ‘necessary’ and the object noun.Kokkuvõte. Tiit-Rein Viitso: Sundi, kohustust ja vajadust väljendavad konstruktsioonid liivi keeles. Liivi keeles väljendatakse sundi, kohustust ja vajadust peamiselt tarinditega, mille koostisse kuulub abiverbide piḑīm ‘pidada (kindel kõneviis)’ ja piḑiks ‘peaks’, tūlda ‘tulla’, lǟ’dõ ‘minna’, vȱlda ‘olla’ ja līdõ ‘leeda’ finiitvorm. Tarindite suur hulk taandub kümnele alusmallile, millel on kolm komponenti: (a) kas nominatiivne kogejaalus või daativne kogejamäärus (mis võib esineda koos kõigi abiverbidega), (b) öeldisabiverb ning (c) peaverbi infinitiiv, supiinivorm või kesksõna või siis määrsõna vajāg ‘vaja’ koos sihitisnoomeniga.Märksõnad: liivi keel, sund, kohustus, vajadus, kogeja, kogejamäärus daativisKubbõvõtāmi. Tiit-Rein Viitso. Võttõd ja pǟlõpandõd tīedõbõd ja vajāgõmõd ulzõkītõmi līvõ kīelsõ. Līvõ kīelsõ sǭbõd võttõd ja pǟlõpandõd tīedõbõd ja vajāgõmõd ulzõ kītõd pǟažālistõz konstruktsijd abkõks, kunā kūlõbõd abtīemizsõnād piḑīm ja piḑīks, tūlda, lǟdõ, vȱlda ja līdõ nõtkijid formõd. Konstruktsijd sūr lug sǭb lītiņtõd īdtuoistõn alīzeitõks pǟlõ, mingiztõn um kuolm komponentõ: (a) kāndatiji subjekt nominatīvs agā kāndatiji objekt datīvs, (b) predikātabtīemizsõnā, (c) pǟtīemizsõnā infinitīv, supīn form agā vaitsõnā agā siz advärb vajāg objektažāsõnāks.
39
Salve, Kristi. "Secretly through Salatsi: place names in Estonian runic songs related to Livonian settlement areas". Eesti ja soome-ugri keeleteaduse ajakiri. Journal of Estonian and Finno-Ugric Linguistics 7, n.º 1 (14 de septiembre de 2016): 87–103. http://dx.doi.org/10.12697/jeful.2016.7.1.04.
Texto completoResumen
The article searches for an answer to the question whether Estonian runic songs contain references to Livonians. Using the materials from the database of Estonian runic songs, the article observes some names of countries, rivers and towns. The name of Courland proved to be extremely popular; it appears, however, in very different contexts. Thus, concrete place names have been used as generalisations for distant lands. Among town names, both Riga and Võnnu (Latv. Cēsis) are obviously centres of the Teutonic Order like the Estonian towns mentioned in parallel verses. As hydronyms are generally ancient, the names of rivers (Salatsi, Latv. Salaca; Koiva, Latv. Gauja; Väina, Latv. Daugava) proved to be the most interesting. First, their distribution area is concrete and expressive: The Salatsi is known in South-West Estonia, the Väina in South-East Estonia. The Koiva is like a connecting link, as it appears as the parallel word of both the Salatsi and the Väina. The names of these three rivers have been used in clearly mythical songs where they denote dangerous places connected with the otherworld.Kokkuvõte. Kristi Salve: Salaja Salatsi kaudu: Eesti regilaulude kohanimed, mis on seotud liivlaste asualadega. Artikkel otsib vastust küsimusele, kas eesti regilauludes leidub viiteid liivlastele. Kasutades eesti regilaulude andmebaasi, jälgitakse artiklis mõningaid maade, jõgede ja linnade nimesid. Kuramaa nimetus osutub väga populaarseks; see ilmneb siiski erinevates kontekstides, mis on sageli määratud alliteratsiooni poolt. Linnanimede hulgas on Riia äärmiselt sage. Kuna hüdronüümid on üldiselt iidsed, on ka jõenimede (Salatsi, läti Salaca; Koiva, läti Gauja; Väina, läti Daugava) esinemus eriti huvitav. Esiteks on nende levikuala kindlapiiriline ja tähenduslik: Salatsi on tuntud Edela-Eestis, Väina Kagu-Eestis. Koiva on nagu ühenduslüli, sest see ilmneb paralleelsõnana nii Salatsi kui ka Väina puhul. Väina ja Koiva vasteks paralleelvärsides võib olla Narva jõgi ja meri; kõik need on isikustatud.Märksõnad: eesti keel, liivi keel, regilaulud, ajalooline onomastika, kohanimedKubbõvõttõks. Kristi Salve: Salliz Salāts kouți: Līvõ kūožnimūd ēsti vaņīmis ro’vlōlis. Kēra vȯtšūb vastõkst kizzimizõn või ēsti vaņīmis ro’vlōlis um tǟtõkši iļ līvlizt. Ēsti vaņīmist rovlōlõd dattõdbǭzõ kȭlbatõs kēras sǭbõd vaņțõltõd mǭd, jougūd ja jālgabõd mingizt nimūd. Kurmǭ’ nim um väggi populār, kuigid se tulāb jeddõ ädsmingižis kontekstis, mis saggõld attõ lõvdõd alliteratsijst. Jālgabõd nimīst ātõ Riia ‘Rīgõ’ ja Võnnu (lețkīel Cēsis) ī’žkiz sagdizt. Ku viedkubūd nimūd iļamīņ attõ väggi vanād, siz ka jougūd nimūd (Salatsi ‘Salāts’, lețkīel Salaca; Koiva lețkīel Gauja; Väina ‘Vēna’, lețkīel Daugava) īžkiz interesant. Salatsi um tundtõd Lǟnd Ēstimǭl, Väina Lȭinag Ēstimǭl, Koiva um neiku ītõbpǭsmõz, ku se um parālelsõnāks nei Salatsi kui Väina jūs. Nänt kuolm joug nimīdi um kȭlbatõd sieldõ mītiližis lōlis kus ne ātõ tuoiz īlmaks sidtõd kārtabizt kūožõd.
40
Šuvcāne, Baiba y Valts Ernštreits. "Chasing Livonian heritage on the Livonian Coast". Eesti ja soome-ugri keeleteaduse ajakiri. Journal of Estonian and Finno-Ugric Linguistics 9, n.º 2 (31 de diciembre de 2018): 109–28. http://dx.doi.org/10.12697/jeful.2018.9.2.05.
Texto completoResumen
In 2018, the Livonian cultural space was added to the Latvian National List of Intangible Cultural Heritage, a step towards inclusion in the corresponding UNESCO list. This article seeks to document the present state of Livonian intangible cultural heritage, especially Livonian language, on the Livonian Coast. Currently, this territory is not visually demarcated and is divided among three local governments. This split also can be seen in the display of information. Signs and displays use Livonian, but their quality should be improved. Though the Latvian State Language Law states that Livonian and Latvian names can be used together on the Livonian Coast, no official bilingual signs exist. Tourism business operators rarely use Livonian heritage in their offerings. Community organisations have been more active in this regard. At their events, one can become acquainted with the cultural heritage of this region and hear Livonian.Kokkuvõte. Baiba Šuvcāne, Valts Ernštreits: Liivi pärandi otsinguil Liivi rannal. 2018. aastal kanti liivi kultuuriruum Läti rahvusliku vaimse kultuuripärandi nimekirja, et järgnevalt viia see vastavasse UNESCO nimekirja. Artikli eesmärk on dokumenteerida liivi vaimse kultuuripärandi olukorda tänapäeval, seda eriti liivi keele ajaloolisel kasutusalal Kuramaa Liivi rannas. Praegu on Liivi rand visuaalselt märgistamata ala, mis on jagatud kolme omavalitsuse vahel. Halduslik killustatus kajastub ka teabe paigutamisel. Viitadel ja stendidel on kasutatud liivi keelt, kuid liivikeelse teabe kvaliteet vajab parandamist. Ehkki Läti keeleseaduses on sätestatud, et Liivi rannas on lubatud kohtade ja organisatsioonide nimetustes kasutada läti keele kõrval ka liivi keelt, ei ole tänaseni paigaldatud ühtegi ametlikku kakskeelset silti. Ka turismiettevõtjad on loiud liivi pärandi, sealhulgas liivi keele kaasamisega oma reklaaminfosse. Aktiivsemad on ühiskondlikud organisatsioonid, kelle korraldatud üritustel on Liivi rannas võimalik tundma õppida mitmekesist kohalikku kultuuripärandit ja kuulda liivi keelt, mis ühendab liivi kultuuriruumi erinevaid tahke.Märksõnad: vaimne pärand, keele dokumenteerimine, keelekeskkond, keeleline maastik, liivi keelKubbõvõttõks. Baiba Šuvcāne, Valts Ernštreits. Līvõd rāndas līvõd pierāndõkst vȯtšõs. 2018. āigast lopāndõksõl Līvõd īlma sai kēratõd Lețmō Rov vaimliz pierāndõks nimkerrõ ja īrgiz eņtš riek UNESCO nimkēra vōŗțõ. Kēra nīžõb iļ sīe, kui tǟdõl pandõb līvõd vaimli pierāndõks, īžkiz kēļ, um tämpõ Līvõd rāndas. Tämpõ Līvõd rānda äb ūo riekmīen nǟdõb ja um jagdõd kuolm mōgõr vail. Se um nǟdõb ka tieut äbīdlimizõs lagtimizõs Līvõd rāndas. Šiltõd ja stendõd pǟl um kȭlbatõd ka līvõ kīeldõ, bet tieut kvalitētõ vȯlks tīemõst jo paŗīmõks. Sīel īž āigal, laz kil Lețmō Vald kīel pandõks kītõb, ku Līvõd rāndas kūožnimīs ja mūši nimīs lețkīel kūoral võib kȭlbatõ ka līvõ kīeldõ, tämpiz sōņõ äb ūo tīedõd mitīdtõ kōdkēļiz šiltõ. Ka turism jeddõvõtājizt äb võrkõt tarmõ võimizt tundtõbõks sōdõ līvõd pierāndõksõks, ka līvõ kīelkõks. Täs jo kierdõd āt seļtšõd – nänt suggimižis Līvõd rāndas võib nǟdõ setmiņpūoļizt kultūr pierāndõkst ja kūlõ līvõ kīeldõ, mis um Līvõd īlma arīdi īdõkubbõ palštiji element.
41
Blumberga, Renāte. "Delights and distractions: descriptions and vocabulary in the 1927 and 1928 Livonian ethnographic expedition materials of Ferdinand Linnus". Eesti ja soome-ugri keeleteaduse ajakiri. Journal of Estonian and Finno-Ugric Linguistics 9, n.º 2 (31 de diciembre de 2018): 61–80. http://dx.doi.org/10.12697/jeful.2018.9.2.03.
Texto completoResumen
Estonian researcher Ferdinand Linnus (1895–1942) was the first professional ethnologist to work with the Livonians. During three expeditions in 1927 and 1928, he spent seven months in the Livonian villages and recorded his observations and consultant accounts in nine notebooks, which he titled “Liivi etnograafia” (Livonian Ethnography). This is a unique, though underutilised, resource. The goal of this article is to publish a selection of F. Linnus’s notes and to acquaint researchers with this resource, which provides information on Livonian traditional culture and its related terminology in Livonian. This article provides accounts of delights and distractions – enjoyments and pastimes – from consultants representing every Courland Livonian dialect. Without altering their content, the accounts have been supplemented and arranged so they form fluid texts understandable to the reader. The content in Livonian is left in its original spelling with the corresponding form in the modern Livonian orthography given in brackets.Kokkuvõte. Renāte Blumberga: Rõõmud ja takistused: Ferdinand Linnuse 1927. ja 1928. aasta liivi etnograafiliste ekspeditsioonide materjalide kirjeldused ja sõnavara. Eestlane Ferdinand Linnus (1895–1942) oli esimene elukutseline etnoloog, kes töötas liivlaste juures. Kolme ekspeditsiooni käigus 1927. ja 1928. aastal viibis ta liivi külades kokku seitse kuud ning kirjutas keelejuhtide jutustusi üles üheksas vihikus, millele andis pealkirja “Liivi etnograafia”. See on ainulaadne allikate kogum, mida seni pole uurimustes peaaegu üldse kasutatud. Käesoleva artikli eesmärgiks on avaldada väike osa Ferdinand Linnuse üleskirjutustest ning tutvustada uurijatele seda allikat, mis pakub teavet liivi rahvuskultuurist ja sellega seonduvast terminoloogiast liivi keeles. Käesolevasse publikatsiooni on valikuliselt koondatud liivlaste jutustusi naudingute ja meelelahutuste kohta. Keelejuhid esindavad kõiki Kuramaa liivi keele murdeid. Jutustusi on nende algset sisu muutmata täiendatud ja korrastatud nii, et kujuneks ladus ja lugeja jaoks arusaadav tekst. Liivi keeles üles kirjutatud tekst on avaldatud vastavalt originaalile, aga nurksulgudes on esitatud tänapäeva liivi kirjakeele vaste.Märksõnad: etnograafia, leksika, keelekontakt, kultuurikontakt, liivi keel, liivi kultuurKubbõvõttõks. Renāte Blumberga: Virtimi ja mīel lagtimi: kērad ja sõnāvīļa Ferdinand Linnus 1927. ja 1928. āigast līvõd etnogrāflizt ekspedītsijd materiāliš. Ēstli Ferdinand Linnus (1895–1942) vȯļ ežmi profesionāli etnolog, kis vȯļ kilās līvlizt jūs. Kuolm ekspedītsij āigal 1927. ja 1928. āigasts ta jelīz līvõd kilīs īdskubs seis kūdõ ja kēratiz ilzõ eņtš tǟdõl pandõd ažād ja kīeljūodijizt nīžõd īdõks rōntõ sil, näntõn īdskubs ta āndiz nim “Līvõd etnogrāfij”. Se um īdkȭrdali kub, mis seņtš pigātagā äb ūo tuņšlimižis kȭlbatõd. Sīepierāst sīe kēra ilzandõks um ulzõ andõ īd piškīz jag F. Linnus ilzkēratõkšist, las tuņšlijizt sōgõd tundtõbõks sīe materiālõks, mis tarmõb tieutidi iļ līvõd irdiz kultūr ja sīesõ kȭlbatõd sõnāvīļa. Kērast āt lieudtõb līvõd nīžõd iļ virtimiz ja mīel lagtimiz, ja kīeljūodijid ātõ perīņ jegāst Kurmō līvõd kīelmurdst. Nīžõd, mõitiņtõmõt nänt sižāliz, āt pandõd kõrdõl ja sǟdõd nei, laz suggõg jõvīst jūokšiji ja luggijiz pierāst arū sodõb tekst. Līvõ kīelkõks ilzõ kēratõd tekst um ulzõ andtõd nemē se um kēratõd origināls, bet kvadrātklāmbaŗis se um nägțõd tämpizõs līvõ kērakīels.
42
Salo, Enni. "Aviciin kuolemaan liittyvät yhteisöllisyyttä rakentavat ja hajottavat mediarituaalit. Miten musiikintuottaja Tim Berglingiä surraan sosiaalisessa mediassa?" Uskonnontutkija - Religionsforskaren 9, n.º 1 (26 de junio de 2020). http://dx.doi.org/10.24291/uskonnontutkija.v9i1.96005.
Texto completoResumen
Tässä artikkelissa tarkastelen, millaisia mediarituaaleja Tim Berglingin (1989–2018), paremmin tunnettuna Aviciin, kuolema on tuonut esille sosiaalisessa mediassa sekä minkälaista yhteisöllisyyttä ne rakentavat. Lisäksi analysoin, miten poleemiset mediarituaalit osittain hajottavat sekä paradoksaalisesti lopulta rakentavat yhteisöllisyyttä. Tämän ohella tuon esille syitä Aviciin kuoleman mediaspektaakkeliin. Menetelmänä hyödynnän lähilukemista sekä mediaetnografista tutkimusotetta, ja pohjaan analyysia aikaisempaan mediarituaalien tutkimukseen, jossa on tarkasteltu esimerkiksi Michael Jacksonin kuolemaan ja hautajaisiin liittyvää uutisointia. Alati muuttuva sosiaalinen media on huomionarvoinen tutkimuskenttä, sillä se mahdollistaa uudenlaisten kuolemanrituaalien muodostumista. Nykypäivänä sosiaalinen media on osana monien suruprosessia, ja kuolemaan liittyvät mediarituaalit voivat vahvistaa ihmisten tunnetta yhteenkuuluvuudesta. Kuolemanrituaalit ovatkin olleet läpi historian ihmisille tapa surra poismenneitä, ja nyt tämä näkyy esimerkiksi Instagramissa, jossa on monia julkaisuja Aviciin muistolle. Monet fanit myös kommentoivat päivittäin Aviciin Instagram-tilin julkaisuihin osanottojaan. YouTuben puolella taas fanit ovat tehneet Aviciille muistovideoita. Parhaimmillaan tämänkaltaiset mediarituaalit tuovat ihmisille uuden tavan ilmaista ja käsitellä surua sekä tuntea yhteenkuuluvuutta, mutta vähintäänkin ne ovat osana muokkaamassa kuolemanrituaaleja.
43
Pentikäinen, Juha. "Arvoituksellinen kuolema". Elore 12, n.º 1 (1 de mayo de 2005). http://dx.doi.org/10.30666/elore.78493.
Texto completo
44
Vaskilampi, Tuula. "Postmoderni kuolema". Diakonian tutkimus, n.º 1 (17 de mayo de 2020). http://dx.doi.org/10.37448/dt.89412.
Texto completo
45
Aho, Janika. "Memento mori Inkoon keskiaikaisessa kirkossa". Tahiti 10, n.º 2–3 (3 de diciembre de 2020). http://dx.doi.org/10.23995/tht.100180.
Texto completoResumen
Inkoon keskiaikaisen kirkon (rak. 1430–1510) pohjoisseinän noin vuodelle 1510 ajoitettu kuolemantanssi -aiheinen seinämaalaus on ainoa laatuaan Suomen keskiaikaisten seinämaalausten joukossa. Kuolemantanssi oli myöhäiskeskiajalla koko Euroopassa yleinen aihe niin kuvissa kuin kirjallisuudessa ja sitä on tutkittu osana 1400–1500-lukujen elämän hetkellisyydestä ja kuoleman vääjäämättömyydestä muistuttavaa memento mori -tematiikkaa.
Tutkin Inkoon Kuolemantanssia osana kirkossa esiintynyttä memento mori -kuvien kokonaisuutta. Näitä ovat Kuolemantassin lisäksi kirkon länsiseinällä fragmentaarisena säilyneet Elämänpyörä ja Kuolema sahaamassa puuta. Analysoin fragmentaarisina säilyneitä kuvia ja tutkin, miten nämä kuvat ovat muodostaneet yhtenäisen, elämän ohikiitävyydestä muistuttavan aihekokonaisuuden. Vertailumateriaalina käytän Ruotsin Upplannin alueen kirkoissa säilyneitä elämänpyörä- ja kuolema sahaamassa puuta -aiheita.
Inkoon Kuolemantanssi on varsin tunnettu ja usein mainittu keskiajan taiteen tutkimuksessa. Aihetta käsitteleviä artikkeleita ovat julkaisseet aiemmin kuiteinkin vain Helena Edgrenin (1989) ja Cora Diel (2000). Nämä artikkelit ovat tarkastelleet Inkoon Kuolemantanssia yksittäisenä aiheena, kun taas käsillä olevan artikkelin tavoite on tarkastella sitä osana eritysesti osana yleiseurooppalaista memento mori -kuvien ilmiötä.
46
Turunen, Mikko. "Kuoleman esittäminen Lauri Viidan lyriikassa". AVAIN - Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti 16, n.º 3 (19 de octubre de 2019). http://dx.doi.org/10.30665/av.82857.
Texto completoResumen
Artikkelissani törmäytän toisiinsa kirjallisuudentutkimuksen tekstianalyysia ja kuolemantutkimuksen mallintamia tapoja esittää ja merkityksellistää kuolema. Törmäyttämisellä on pyritty pois joskus kapeana nähdystä rajauksesta, jossa kaunokirjallisuudessa esiintyviä kuoleman representaatioita lähestytään vain teemoina, trooppeina tai sanataiteen estetisoituina kohteina, siis eräänlaisena kuoleman kirjallistumisena (”literaturization of death”, Teodorescu 2015a, 2).
Uutta tietoatuotanyhdistämällä kuolematutkimuksen monitieteisiä näkökulmia kirjallisuustieteelliseen tekstianalyysiin sekä analysoimalla Lauri Viidan (1916–1965) vähän tai ei lainkaan tutkittuja runoja, joissa ilmenee keskenään erilaisia tapoja käsitellä sekä konkreettista kuolemista että kuoleman abstraktiota.Kuoleman filosofia ja kuoleman kulttuurihistoria tarjoavat hyödyllisiä työkaluja tunnistaa ajattelukehikoita, jotka heijastuvat runon puhujan kuolemasuhteen käsittelyssä ja ilmaisuvalinnoissa.
Tässä artikkelissa analysoin ensin kahta ulkoisesti pienimuotoista mutta kuolemasuhteen kannalla moniulotteista runoa (”Mutta, muisti muurahainen” ja ”Tiedonpuu”). Sen jälkeen tarkastelen väkivaltaisen kuoleman aihetta (mm. ”Pedot”, ”Vallankumous” ja ”Legenda”) sekä variaatioita olemassaolon rajat ylittävästä jatkuvuudesta (mm. ”Mitä mietin mullan alla” ja ”Julku”). Lopuksi nostan lyhyesti esiin joitakin muita Viidan runojen tapoja esittää kuolema.Yksittäiset runot tarjoavat keskenään erilaisia kuvauksia, käsitteistyksiä ja tulokulmia olemassaolon rajallisuuden kysymyksiin.
47
Peltonen, Ulla-Maija. "Kuolema sisällissodassa 1918". Elore 7, n.º 2 (1 de diciembre de 2000). http://dx.doi.org/10.30666/elore.78292.
Texto completo
48
Jylhänkangas, Leila. "Kuolema ja kipu". Elore 12, n.º 1 (1 de mayo de 2005). http://dx.doi.org/10.30666/elore.78495.
Texto completoResumen
In this article the representations of suffering are analysed in the context of Fin- nish talk on euthanasia. The research data consists of letters in which ordinary people express their opinions about euthanasia, assisted death. In light of the data, there seems to be at least three distinct views people sustain about euthanasia, terminal illness and dying. The first is the denial of assisted death on the basis of Christian ethics and the sacredness of life. However, according to this discourse, pain and suffering at the end of life should always be alleviated. The second view on euthanasia is the approval of assisted death on the basis of unbearable suffering. The third way to talk about dying and euthanasia is a floating discourse in which opinions towards assisted death are not decisive but rather hesitant. The data is analysed by using a category-theoretical method and metaphor analysis.
49
Koski, Kaarina. "Kuolema elävien naapurina". Elore 18, n.º 1 (1 de mayo de 2011). http://dx.doi.org/10.30666/elore.78922.
Texto completo
50
Vähäkangas, Auli Maria, Suvi-Maria Saarelainen y Jonna Ojalammi. "Ikääntyvien leskien muokkautuva narratiivinen identiteetti puolison kuoleman jälkeen". Diakonian tutkimus, n.º 1S (28 de octubre de 2022). http://dx.doi.org/10.37448/dt.114830.
Texto completoResumen
Puolison kuolema käynnistää ikääntyneillä leskillä narratiivisen identiteetin muokkautumisen prosessin, jossa menetystarinalla ja muistoilla on iso rooli. Analysoimme puolison menetyksen aiheuttamaa muutosprosessia suhteessa ikääntyneiden (+65) narratiiviseen identiteettiin käyttäen tulkinnallista fenomenologista analyysia (IPA, ks. Smith ym., 2009). Tämä artikkeli pyrkii vastaamaan seuraavaan kysymykseen: miten ikääntyvät lesket muokkaavat narratiivista identiteettiään puolison kuoleman jälkeen? Tulokset korostavat, että menetystarinan kertominen, muistot ja tulevaisuuden tarinat auttavat leskiä narratiivisen identiteetin muokkaamisessa. Narratiivisen identiteetin muokkautumisessa yhteisöllä on iso merkitys. Leskien kokemukset ovat linjassa surun narratiivisen tutkimustradition tulosten kanssa, joiden mukaan menetyksen kohdannut työstää suhdetta kuolleeseen kertoessaan menetyksen tarinaa ja siihen liittyviä muistoja sekä suuntautuu hiljalleen uuteen alkaessaan kertoa omaa tulevaisuuden tarinaansa.