Pour voir les autres types de publications sur ce sujet consultez le lien suivant : Suomalaiset.
Articles de revues sur le sujet « Suomalaiset »
Créez une référence correcte selon les styles APA, MLA, Chicago, Harvard et plusieurs autres
Consultez les 50 meilleurs articles de revues pour votre recherche sur le sujet « Suomalaiset ».
À côté de chaque source dans la liste de références il y a un bouton « Ajouter à la bibliographie ». Cliquez sur ce bouton, et nous générerons automatiquement la référence bibliographique pour la source choisie selon votre style de citation préféré : APA, MLA, Harvard, Vancouver, Chicago, etc.
Vous pouvez aussi télécharger le texte intégral de la publication scolaire au format pdf et consulter son résumé en ligne lorsque ces informations sont inclues dans les métadonnées.
Parcourez les articles de revues sur diverses disciplines et organisez correctement votre bibliographie.
1
Hupaniittu, Outi. « Kuviteltu vuosien 1916-1919 katkos ja kesä 1918 - suomalaisen elokuva-alan varsinainen kohtalonhetki ». Lähikuva – audiovisuaalisen kulttuurin tieteellinen julkaisu 31, no 1 (21 mai 2018) : 12–28. http://dx.doi.org/10.23994/lk.70449.
Texte intégralRésumé :
Artikkeli tarkastelee suomalaista elokuva-alaa vuonna 1918. Kansallisiin historiatulkintoihin kytkeytyneet suomalaiset elokuvahistoriat ovat itsenäisyyden alkuvuosikymmeninä esittäneet, että varhaisen suomalaisen elokuvan ja itsenäisen Suomen elokuvan välillä on katkos, ja varsinainen suomalainen elokuva olisi syntynyt 1920-luvulla. Artikkelin argumentti on, että käsitys katkoksesta 1910-luvulla on virheellinen. Ideologisten syiden ohella taustalla ovat muutokset elokuvateollisuudessa. Artikkelissa käsitellään ensimmäisen maailmansodan vaikutusta suomalaiseen elokuvateollisuuteen ja osoitetaan, että venäläistämistoimenpiteiden vaikutus ei ollut ratkaiseva, kun taas Saksan ajallisesti lyhyt vaikutus oli keskeinen.
2
Perkiömäki, Mika, et Hanna Samola. « Kurkistus itänaapurin kirjallisuuteen ». AVAIN - Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti, no 3 (2 octobre 2016) : 3–6. http://dx.doi.org/10.30665/av.66157.
Texte intégralRésumé :
Venäjällä ja Suomella on ollut tiivis kulttuurisuhde vuosisatojen ajan. Venäläiset kirjailijat ovat kuvanneet Suomea ja suomalaisia, ja suomalaiset kirjailijat – esimerkiksi Katri Lipson, Rosa Liksom, Sirpa Kähkönen ja Olli Heikkonen – ovat kertoneet Murmanskista, Moskovasta, Pietarista ja Siperiasta. Suomalaiset tuntevat hyvin suuret venäläiset kertojat, kuten Gogolin, Tolstoin, Dostojevskin ja Tšehovin. Etenkin Anton Tšehovilla on vakaa paikka suomalaisten sydämissä.
3
Tarkiainen, Laura. « Rikkaat ja rahattomat -tosi-tv-sarjan köyhyyden ja hyvätuloisuuden ansaitsevuusrepresentaatiot ». Media & ; viestintä 44, no 4 (17 décembre 2021) : 1–19. http://dx.doi.org/10.23983/mv.112865.
Texte intégralRésumé :
Artikkelissa tarkastelen Rikkaat ja rahattomat -tosi-tv-ohjelmassa suomalaisesta köyhyydestä ja hyvätuloisuudesta tuotettuja ansaitsevuusrepresentaatioita. Aineistona on kymmenen keväällä 2020 esitettyä jaksoa, joissa eri ääripäisiin tuloryhmiin konstruoidut suomalaisperheet vaihtavat elämäntyylejään ja käytettäviä tulojaan viikon ajaksi. Tässä artikkelissa kysyn: Millä tavoin Rikkaat ja rahattomat -tosi-tv-ohjelmassa representoidaan ansaitsevuutta? Millaisena köyhyydessä elävien ja hyvätuloisten suomalaisten ansaitsevuus sarjassa esitetään? Analyysin tuloksena kiteytän, että sarjassa hyvätuloisten suomalaisten ansaitsevuutta vahvistetaan representoimalla hyvätuloiset kovaan työhön ja vastavuoroisuuden moraaliseen hyveeseen sitoutuneina ihmisinä, kun taas köyhyydessä eläviä suomalaisia representoidaan yritteliäinä ihmisinä tai ihmisinä, joiden köyhyyden taustalla on legitiimi tarve. Luokka- ja tuloerot ovat sarjassa eksplisiittisesti läsnä, mutta eri tuloryhmien samuutta ja yhteisyyttä vahvistamalla niitä myös häivytetään. Suomessa luokkaerojen eksplisiittinen esittely näyttääkin olevan mahdollista representoimalla tuloryhmien ääripäitä ansaitsevina ja keskenään samanlaisina henkilöinä. Tuloerojen tarkastelussa kuitenkin ihanteellistetaan sosiaalisen liikkuvuuden, meritokratian ja kuluttajuuden arvoja, minkä vuoksi hyvätuloiset suomalaiset voivat kohdistaa köyhyydessä eläviin ihmisiin moraalista pedagogiikkaa antamalla köyhyyttä kokeville ohjeita niin sanotusta paremmasta elämästä.
4
Fridlund, Mats, et Matti La Mela. « Between Technological Nostalgia and Engineering Imperialism ». Tekniikan Waiheita 37, no 1 (17 juin 2019) : 6–40. http://dx.doi.org/10.33355/tw.83224.
Texte intégralRésumé :
Kuinka ulkomainen teknologia vaikuttaa maan teollistumiseen? Tätä kysymystä lähestytään ”teknologisen geopolitiikan” kautta tarkastelemalla näkemyksiä ja tulkintoja, joita suomalaiset tekniikan alan toimijat esittivät koskien Itä-Aasian suurvallan, Kiinan teknologiaa ja teollistumista. Artikkeli tutkii, kuinka keisarillista Kiinaa kuvattiin vuosina 1880–1912 Suomen ”teknisteollisen julkisuuden” keskeisellä foorumilla, suomalaisissa tekniikan alan aikakauslehdissä. Tämä artikkeli tuo uuden näkökulman Suomen tekniikan historian tutkimuskentälle kartoittamalla Suomen ja Kiinan suhdetta teknologian ja teollistumisen kautta. Se tarjoaa myös uuden tutkimusotteen digitaaliseen historiaan hyödyntämällä laadullista ja määrällistä haku- ja luentatapaa (”readsearch”) suomalaiseen tekniikan alan lehtiaineistoon. Tutkimus tuo esiin, kuinka kiinalainen teknologia ja teollisuus esiintyi lehdissä pääosin kahdella tavalla. Ensinnäkin teksteissä kuvattiin Kiinan varhaishistoriallista kehitystä ja perinteistä teknologiaa, mikä toimi ”nostalgisena” vastaparina tuoreimpien länsimaisten teollisten edistysaskeleiden kuvaukselle. Toiseksi käsiteltäessä uudempia aikakauden teknologioita lehtitekstien painopiste oli lännen vahvuuksissa, ja huomio kiinnitettiin Kiinan taloudellisen ja kaupallisen potentiaalin tai maan luonnonvarojen hyödyntämiseen. Artikkeli syventää tätä suurvaltapolitiikan näkökulmaa tarkastelemalla kahden suomalaisen insinöörin uraa läntisten siirtomaapyrkimysten palveluksessa ja valottaa siten aiemmin sivuun jääneitä, suomalaisia imperialistisia asenteita.
5
Huttunen, Tomi. « Venäläis-suomalainen kulttuurivaihto ja mystinen Herra Grosswald ». Idäntutkimus 26, no 2 (1 juillet 2019) : 19–39. http://dx.doi.org/10.33345/idantutkimus.83682.
Texte intégralRésumé :
Valeuutiset eivät ole yksin meidän aikamme mediailmiö. Sanomalehdistössä levisi perusteettomia tai tarkistamattomia huhuja, juoruja, piloja, valheita ja mystifikaatioita 1800-luvulla tämän tästä. Pietarin venäläinen sanomalehdistö näyttää keksineen omiin tarpeisiinsa 1870-luvulla pietarinsuomalaisen kääntäjän ja välittäjäpersoonan nimeltä herra Grosswald, jonka väitettiin suomentaneen muun muassa Krylovia, Puškinia, Turgenevia ja Ostrovskia sekä osallistuneen muutenkin venäläis-suomalaiseen kulttuurivaihtoon esimerkillisenä keisarikunnan lojaalina alamaisena. Herra Grosswaldia tai tämän suomennoksia ei kuitenkaan kukaan ole nähnyt, joten hän ja hänen tuotoksensa jäivät viittauksiksi vailla todellisuuspohjaa. Suomalaiset sanomalehdet kierrättivät ja kommentoivat pietarilaislehtien sisältämiä suomalaisia lukijoita kiinnostavia uutisia, myös herra Grosswaldia koskevia mainintoja. Lopulta suomalaistoimitukset päätyivät kuitenkin epäilemään herra Grosswaldin olemassaoloa. Teen artikkelissani kirjallisuushistoriallisen ja kontekstualisoivan lähiluvun herra Grosswaldia käsittelevistä sanomalehtiuutisista ajalta 1875–1892.
6
Väisänen, Anne. « Suomea äidinkielenään puhuvien viranomaisten ja maallikoiden käsitykset valheen paljastavista merkeistä ». Puhe ja kieli, no 3 (30 décembre 2023) : 111–30. http://dx.doi.org/10.23997/pk.142771.
Texte intégralRésumé :
Kansainvälisen stereotyyppisen mielikuvan mukaan valheen voi tunnistaa katseen välttelystä, hermostuneisuudesta ja kehon liikkeistä. Ihmiset uskovat tunnistavansa valheen erityisesti nonverbaaleista merkeistä, vaikka verbaalisten merkkien on todettu olevan luotettavampia valheentunnistuksessa. Viranomaistahoilla on myös todettu olevan stereotyyppisiä uskomuksia valheen merkeistä. Uskomuksissa on kuitenkin havaittu kulttuurisia variaatioita. Tutkimuksessa selvitettiin mistä verbaaleista ja nonverbaaleista merkeistä suomalaiset viranomaiset ja maallikot uskovat tunnistavansa valheen. Lisäksi selvitettiin mistä suomalaiset uskovat jäävänsä itse kiinni valehdellessaan ja miten nämä uskomukset vertautuvat kansainvälisiin tutkimustuloksiin. Verkkokyselylomakkeelle kerättiin vastauksia suomea äidinkielenään puhuvilta poliiseilta, hätäkeskuspäivystäjiltä ja maallikoilta (N = 154).
Suomalaiset uskoivat kansainvälisen stereotypian mukaisesti tunnistavansa valheen katseen välttelystä ja hermostuneisuudesta. Myös puheen ristiriitaisuuksien, korjailujen ja välttelevyyden uskottiin olevan merkkejä valehtelusta. Viranomaiset uskoivat maallikoiden tapaan tunnistavansa valheen katseen välttelystä, ja aiempi tietämys valheentunnistamisesta ei vaikuttanut uskomuksiin. Suomalaisilla viranomaisilla oli samantapaisia ja virheellisiä uskomuksia valheen paljastavista merkeistä kuin maallikoilla. Suomalaisten käsitykset eivät juurikaan poikkea kansainvälisistä stereotypioista.
7
Holm, Nils G. « De finländska prästgårdarna ». Budkavlen 89 (22 mai 2023) : 101–2. http://dx.doi.org/10.37447/bk.130154.
Texte intégralRésumé :
Recension av: Knapas, Marja Terttu, Heikkilä, Markku & Åvist, Timo 2009. Suomalaiset pappilat. Kulttuuri- talous- ja rakennushistoriaa. Bildredaktör Sirkku Dölle. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki. Tillstånd för bidragets nätpublicering saknas. Om du äger rättigheterna och vill ge tillståndet, vänligen kontakta budkavlen@abo.fi.
8
Nykänen, Elise, et Riikka Rossi. « Suomalaiset ahdistukset ». Joutsen/Svanen - Erikoisjulkaisut, no 4 (23 décembre 2020) : 1–165. http://dx.doi.org/10.33347/jses.99968.
Texte intégralRésumé :
Joutsenen erikoisjulkaisu Suomalaiset ahdistukset – Kansallinen omakuva ja kielteiset tunteet lähestyy kansakunnan kertomisen kysymyksiä kielteisten tunteiden näkökulmasta. Julkaisussa pohditaan erityisesti kielteisten tunteiden ja niin sanottujen rumien, kulttuurisesti ja moraalisesti vähäarvoisina pidettyjen tunteiden merkitystä suomalaisen omakuvan rakentumiselle. Miten pelkoa, inhoa, vihaa, kateutta, surua, ahdistusta tai syyllisyyttä on kuvattu suomalaisessa kirjallisuudessa? Miten nämä esitykset suhteutuvat myönteisinä ja moraalisesti korkeina pidettyihin kansallistunteisiin kuten isänmaanrakkauteen tai yhteenkuuluvuuden tunteeseen? Millaisiin kirjallisuushistoriallisiin ilmiöihin ja esteettisiin käsityksiin negatiivisten tunteiden esittäminen kytkeytyy? Entä millaisia tunnereaktioita, joko myönteisiä tai kielteisiä, näiden tunteiden kuvauksilla pyritään lukijassa herättämään ja millaisin keinoin? Kansakunnan rakentamisen kysymyksiä tarkastellaan lisäksi suhteessa 2010-luvun poliittisessa keskustelussa hyödynnettyyn affektiiviseen retoriikkaan, joka ammentaa kielteisistä kollektiivisista tunteista. Millaisia ovat nykypäivän kertomukset suomalaisuudesta ja millä tavoin ne lujittavat tai haastavat 1800-luvulta lähtien yhdessä kuviteltua kansakuntaa? Entä millaisia uusia tunneyhteisöjä nämä kertomukset rakentavat?
9
Sipiläinen, Timo, Gudbrand Lien, Subal Kumbhakar et Marte Bjørnsen. « Suomalaisten ja norjalaisten maitotilojen tuottavuusvertailu – onko EU jäsenyydellä vaikutusta ? » Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no 28 (31 janvier 2012) : 1–8. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75637.
Texte intégralRésumé :
Suomalaiset ja norjalaiset maitotilat ovat kooltaan pieniä ja toimivat ilmaston kannalta haastavissa olosuhteissa. Suomen EU-jäsenyyden alkuun saakka Suomessa ja Norjassa noudatettiin samankaltaista maatalouspolitiikkaa, jonka ytimenä olivat korkeahintalinja ja ulkomaiselta tuonnilta suojatut markkinat. Molemmissa maissa 1980-luvulla käyttöön otetut tilakohtaiset kiintiöt rajoittivat myös voimakkaasti maitotilojen kehittämistä. EU-jäsenyyden myötä Suomessa on harjoitettu EU:n yhteistä maatalouspolitiikkaa. Jäsenyyden alussa useimpien maataloustuotteiden hinnat laskivat voimakkaasti. Suomessa on ollut mahdollisuus käyttää monia kansallisia toimia maatalouden toimintaedellytysten turvaamiseksi. Lisäksi investointituet ovat olleet merkittäviä. Norjassa on puolestaan harjoitettu kansallista maatalouspolitiikkaa, mutta EU:n politiikka ja maatalouskaupan vapauttamiseen tähtäävät toimet ovat osaltaan suunnanneet myös Norjassa harjoitettua maatalouspolitiikkaa. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tarkastella ja verrata suomalaisten ja norjalaisten maitotilojen tuottavuuden ja kannattavuuden kehitystä kirjanpitoaineistojen pohjalta. Ajanjaksona ovat vuodet 1991 – 2008. Maitotila-aineisto sisältää yhteensä yli 10 000 havaintoa. Aineisto sisältää keskeiset tilakohtaiset panos-, tuotos- ja tukimuuttujat sekä hinnat/hintaindeksit sekä eräitä yleis- ja aluetaloudellista kehitystä kuvaavia muuttujia. EU-jäsenyyden vaikutusta ei luonnollisesti voida yksityiskohtaisesti erottaa muista kehitykseen vaikuttaneista tekijöistä, vaan mahdolliset kehityserot tilojen tuottavuudessa ja kannattavuudessa kytkeytyvät kaikkiin ajanjaksolla tehtyihin toimenpiteisiin. EU-jäsenyys ja sen mukaiset politiikkamuutokset ovat kuitenkin keskeisessä asemassa suomalaisten maatilojen toimintaympäristön muutoksissa. Tilojen kehitystä tarkastellaan kannattavuuden kehittymisen näkökulmasta. Kannattavuuden/voitollisuuden muutoksen osatekijöiden määrittämisessä tarvittavat joustot ja tekninen tehokkuus määritetään stokastisia panosetäisyysfunktioita käyttäen. Voitollisuuden muutos jaotellaan hintasuhteiden ja tuottavuuden/tehokkuuden muutosten mukaisiin osatekijöihin. Norjalaiset maitotilat ovat suomalaisia tiloja pienempiä ja monipuolisempaa kotieläintuotantoa harjoittavia. Norjalaiset maitotilat ovat myös kasvaneet hitaammin kuin suomalaiset. Tulosten mukaan tuottavuuskehitys on ollut suomalaisilla tiloilla keskimäärin nopeampaa kuin norjalaisilla tiloilla. Tuottavuuskehitykseen vaikuttaa myös se, miten tuet otetaan huomioon ja mitä tilaryhmää tarkastellaan. Merkittävä osa tuottavuuden paranemisesta on saavutettu yrityskoon kasvun kautta. Hintasuhteiden kehitys on ollut norjalaistiloilla suomalaistiloja suotuisampaa.
10
Swanström, André. « Suomalaiset SS-miehet ja aseveljeys ». Ennen ja nyt : Historian tietosanomat 21, no 2 (17 mai 2021) : 29–52. http://dx.doi.org/10.37449/ennenjanyt.101557.
Texte intégralRésumé :
Artikkelissa takastellaan suomalaisten SS-miesten värväysmotivaatiota, rintamakokemusta ja sodan jälkeistä vaikenemista Thomas Kühnen esittämien aseveljeyttä koskevien havaintojen valossa. Haave rintamamiehen kokemuksesta ja aseveljeydestä toi suomalaiset SS-miehet yhteen, aseveljeys kantoi heidät läpi jaettujen vaarojen ja kauhujen, ja aseveljeys sitoi lopuksi SS-miehet yhteen sodan jälkeen suljettuun piiriin, josta ei kunniakoodin mukaan ollut lupa kertoa ulospäin asioita, jotka saattaisivat toiset aseveljet huonoon valoon. Värväysmotivaation yhteydessä tarkasteluun nousee myös ilman isää kasvaneiden SS-meisten huomattava osuus. Isättömät nuorukaiset hakeutuivat SS-joukkoihin, jotka tarjosivat heille miehistä auktoriteettia ja yhteenkuuluvuutta aseveljeyden muodossa.
11
Nätkin, Ritva. « Turvattomuus ja opiskelijoiden tulevaisuusvisiot Suomessa ja Virossa ». Idäntutkimus 26, no 3 (1 novembre 2019) : 40–58. http://dx.doi.org/10.33345/idantutkimus.87291.
Texte intégralRésumé :
Artikkelissa tarkastellaan suomalaisten ja virolaisten opiskelijoiden visioita perheen ja sukulaisuussuhteiden lähitulevaisuudesta. Aineistona on 112 eläytymiskertomusta Tampereelta ja Tallinnasta. Opiskelijoita pyydettiin jatkamaan jompaa kumpaa kahdesta erilaisesta kehyskertomuksesta. Artikkelissa edetään aineistolähtöisesti visioihin nojautuen globaalilta tasolta kansallisvaltion kautta perheen ja sukulaisuussuhteiden yksityisyyteen. Aineistoa peilataan erityisesti modernia riskitietoutta koskeviin teoreettisiin keskusteluihin. Tutkimusote on poikkikulttuurinen vertailu. Tutkimuskysymyksenä on, millainen on turvattomuuden ja kuvitellun perhe-elämän tulevaisuuden kytkös. Suomalaisten ja virolaisten vastausten välillä on eroja ja yhtäläisyyksiä. Keskeisimmiksi eroiksi nousevat perhekäsitykset. Virolaiset näyttävät pitävän perinteistä perhemallia ikään kuin turvallisuustakuuna. Suomalaiset taas leikittelevät perheen käsitteellä ja turvaisivat mielellään hyvinvointivaltioon.
12
Arola, Varja. « Suomalaiset näytelmät virolaiskriitikoiden silmin ». Lähivõrdlusi. Lähivertailuja, no 18 (1 octobre 2008) : 11. http://dx.doi.org/10.5128/lv18.01.
Texte intégral
13
Rislakki, Jukka. « Suomalaiset Stalinin suuressa vainossa ». Idäntutkimus 27, no 2 (15 octobre 2020) : 63–67. http://dx.doi.org/10.33345/idantutkimus.99249.
Texte intégral
14
Isoniemi, Merja, Sari Forsman-Hugg, Johanna Mäkelä, Jaana Paananen et Eija Pouta. « Siipikarjanlihan kulutukseen vaikuttavat tekijät kotitalouksissa ja ruokapalveluissa ». Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no 23 (31 janvier 2008) : 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75859.
Texte intégralRésumé :
Kiristyvä kansainvälinen kilpailu EU:n siipikarjanlihamarkkinoilla on asettanut suomalaisen siipikarjanlihantuotannon uusien haasteiden eteen. Suomalaisen tuotannon korkea tuotantohygienia, hyvä eläintautitilanne ja sopimustuotannon mahdollistama nopea reagointi mahdollisiin kriisitilanteisiin ovat vahvuuksia ja kilpailutekijöitä, joita voidaan hyödyntää markkinoinnissa kuluttajille. Tehokas markkinointiviestintä edellyttää kuitenkin tietoa kuluttajien käsityksistä siipikarjanlihantuotannosta sekä ymmärrystä kuluttajien siipikarjanlihan ostopäätöksiin vaikuttavista tekijöistä. Tutkimuksessa selvitetään siipikarjanlihan käyttötapoja sekä osto- ja kulutuspäätöksiin vaikuttavia tekijöitä kotitalouksissa ja ruokapalveluyrityksissä. Tutkimuksen tavoitteena on tunnistaa suomalaisen siipikarjanlihantuotannon vahvuuksia ja kehittämiskohteita erityisesti kuluttajien näkökulmasta. Tutkimus kuuluu viiden tutkimusosion muodostamaan hankekokonaisuuteen ”Suomalaisen siipikarjanlihantuotannon kilpailukyvyn ja kulutuksen edistäminen”, jota rahoittavat maa- ja metsätalousministeriö, elinkeinon toimijat ja tutkimuslaitokset. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää suomalaisen siipikarjanlihan kuluttajaviestinnässä ja toimialan laatuketjun kehittämisessä. Tutkimuksen toteuttavat yhteistyössä Kuluttajatutkimuskeskus ja MTT Taloustutkimus. Tutkimus on toteutettu kahdessa vaiheessa keräämällä sekä laadullista että määrällistä aineistoa syksyllä 2006 ja 2007. Laadullinen aineisto koostui kuluttajien ryhmäkeskusteluista ja ruokapalveluyritysten edustajien henkilökohtaisista haastatteluista. Tutkimuksen määrällinen osio toteutettiin kuluttajille (N = 1 312) tehdyn Internet-kyselyn avulla. Tässä artikkelissa keskitytään kuluttajakyselyn tulosten tarkasteluun. Kyselyllä tuotettiin yleistettävää tietoa siipikarjanlihan kuluttajista, kulutustavoista sekä kuluttajien valintapäätöksistä vähittäiskaupassa ja ruokailtaessa kodin ulkopuolella. Lisäksi tutkittiin kuluttajien käsityksiä suomalaisesta tuotantoketjusta suhteessa kahteen esimerkkituontimaahan. Kyselyssä arvioitiin myös erilaisten tuotantotapojen vaikutusta kuluttajien ostoaikomuksiin. Tulokset osoittavat broileriaterian olevan suosittu valinta sekä kotona että kodin ulkopuolella ruokailtaessa. Broilerituotteiden valinnassa kuluttajat pitivät keskeisinä tuotteiden turvallisuutta ja terveellisyyttä. Myös broilerinlihan alkuperä oli kuluttajille tärkeää. Valtaosa kuluttajista ilmoitti ostavansa suomalaista broileria, koska luottaa suomalaiseen ruoantuotantoon. Suomalaisen broilerinlihantuotannon vahvuuksia verrattuna tanskalaiseen ja brasilialaiseen tuotantoon olivat kuluttajien näkemyksissä lyhyt ketju, alkuperän jäljitettävyys, hallittu tautitilanne ja ketjuyhteistyö. Geenimuunnellun rehun käyttäminen broilerien ruokinnassa alensi valtaosalla kuluttajia halukkuutta valita tuote. Vain viidesosa kuluttajista koki broilerin makua parantavan ruokinnan tuovan tuotteelle lisäarvoa.
15
Remes, Hannu. « Eduard Ahrensin kielioppi ja suomalaiset ». Lähivõrdlusi. Lähivertailuja 30 (31 octobre 2020) : 187–206. http://dx.doi.org/10.5128/lv30.05.
Texte intégral
16
Puurula, Juuso, Taru Konst, Mervi Friman et Tuija Koivunen. « Suomalaiset korkeakoulut kestävää kehitystä edistämässä ». Ammattikasvatuksen aikakauskirja 23, no 4 (3 janvier 2022) : 34–47. http://dx.doi.org/10.54329/akakk.113319.
Texte intégralRésumé :
Yksi YK:n Agenda 2030:n koulutukseen liittyvä tavoite on varmistaa vuoteen 2030 mennessä, että kaikki oppijat saavat kestävän kehityksen edistämiseen tarvittavat tiedot ja taidot. Suomalaiset ammattikorkeakoulut ovat marraskuussa 2020 hyväksyneet yhteisen kestävän kehityksen ja vastuullisuuden ohjelman, jonka lähtökohtana ovat YK:n kestävän kehityksen tavoitteet. Samaan aikaan myös yliopistot Suomessa julkaisivat yhteiset kestävän kehityksen ja vastuullisuuden teesinsä. Ohjelmat ja teesit tähtäävät YK:n tavoitteiden täyttämiseen, mutta korkeakoulusektorit ovat toimissaan eri vaiheissa. Tässä artikkelissa analysoimme laadullisen aineiston pohjalta, miten neljä korkeakoulua kuvaavat kestävän kehityksen linjauksiaan sekä kertovat niiden toteutuksista. Tutkimusaineiston muodostavat korkeakoulujen strategiat, niiden kestävän kehityksen ja vastuullisuuden ohjelmat ja teesit, sekä korkeakoulujen kestävää kehitystä käsittelevät verkkosivut. Artikkelissa tuomme esiin erityisesti korkeakoulujen tavoitteita, suunnitelmia ja toimenpiteitä muutoksessa kohti kestävää kehitystä. Tavoitteena on lisätä keskustelua korkeakoulutuksen roolista kestävän kehityksen edistämisessä ja tuoda esiin yhteisesti hyödynnettäviä tapoja edistää sitä. Tutkimustuloksista on todettavissa, että tapa, jolla korkeakoulut esittävät suhteensa kestävään kehitykseen ja sen edistämiseen, on osa sitä kuvaa, jonka korkeakoulut tuottavat itsestään vastuullisina kestävän kehityksen toimijoina. Miten hyvin korkeakoulujen toiminta käytännössä vastaa näitä kuvauksia - sitä ei voida tämän artikkelin aineiston perusteella kattavasti arvioida. Kestävässä korkeakoulussa kestävä kehitys kulkee juonteena läpi koko organisaation. Käytännössä se tarkoittaa holistista kehitysohjelmaa, jossa kestävyys on linkitetty kaikkeen organisaation toimintaan ja sitä myös arvioidaan säännöllisesti. Vielä on liian aikaista arvioida, kuinka korkeakoulut täyttävät sekä omat että kansainväliset kestävän kehityksen tavoitteensa.
17
Rantanen, Tuomas. « Suomalaiset sivistysnousukkaat ja junttiuden häpeä ». Aikuiskasvatus 19, no 4 (1 décembre 1999) : 342–46. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93252.
Texte intégralRésumé :
Suomalaisen sivistyksen sokea piste kulminoituu käsitteeseen ”junttius”. Junttius viittaa myyttiseen maalaisuuden pelkoon. Halutessaan samaistua ”eurooppalaisena” pitämäänsä korkeakulttuurin symboliseen tasoon yhteisömme helposti torjuu oman kulttuurinsa lähtökohdat. – Puheenvuoro kuului osana Kansanvalistusseuran Mitä on sivistys? -seminaariin 3.2.1999.
18
Heikkinen, Anja. « Kasvatuksen historian ensimmäiset suomalaiset kesäpäivät ». Aikuiskasvatus 25, no 4 (1 décembre 2005) : 339–40. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93656.
Texte intégral
19
Jallinoja, Piia, et Esa Väliverronen. « Suomalaisten luottamus instituutioihin ja asiantuntijoihin COVID19-pandemiassa ». Media & ; viestintä 44, no 1 (29 mars 2021) : 1–24. http://dx.doi.org/10.23983/mv.107298.
Texte intégralRésumé :
Tässä tutkimuksessa selvitämme suomalaisten luottamusta instituutioihin, asiantuntijoihin ja uutismediaan koronakriisin käsittelyssä sekä yksilön vapauteen ja vastuuseen liittyviä asenteita huhtikuussa ja kesäkuussa 2020. Tulosten mukaan suomalaiset luottivat varsin vahvasti hallitukseen, viranomaisiin sekä THL:n ja yliopistojen tutkijoihin kriisin käsittelyssä. Samoin Yle Uutisiin ja MTV Uutisiin luotettiin kriisin raportoinnissa. Enemmistö vastaajista pyrki noudattamaan viranomaisohjeita ja hyväksyi yksilöiden vapauksien rajoitukset epidemian hallitsemiseksi. Enemmistö piti koronarokotuksista kieltäytyjiä vastuuttomina, mutta samalla enemmistö uskoi, että koronarokotusten tulisi olla vapaaehtoisia. Tutkimme tarkemmin sitä, ketkä luottivat eniten ja ketkä vähiten mainittuihin tahoihin. Naiset suhtautuvat miehiä myönteisimmin THL:n toimintaan ja Yle Uutisiin, miehet puolestaan sosiaalisen median vaikuttajiin. Perussuomalaiset erosivat lähes kaikkien muuttujien suhteen muista puolueista: he olivat kriittisimpiä THL:ää, STM:ää, Yle Uutisia sekä viranomaisten rokotetietoa kohtaan. Lopuksi pohdimme, miten voimme näiden tulosten valossa tulkita väitteitä tieteen ja asiantuntijoiden arvostuksen laskusta. Pohdimme myös sitä, muuttiko koronakriisi suomalaisten suhtautumista kansallisiin instituutioihin.
20
Uimonen, Sirpa. « Algarven suomalaiset ovat monipaikka-asumisen tiennäyttäjiä ». Yhdyskuntasuunnittelu 59, no 4 (24 mars 2022) : 95–99. http://dx.doi.org/10.33357/ys.115570.
Texte intégral
21
De Anna, Luigi. « Italian kielen suomalaiset lainasanat kulttuurihistorian näkökulmasta ». Sananjalka 36, no 1 (1 janvier 1994) : 87–100. http://dx.doi.org/10.30673/sja.86563.
Texte intégral
22
Ala-Kortesmaa, Sanna, Laura Paatelainen, Pekka Isotalus, Johanna Kujala et Jari Jussila. « Miten johtajuutta viestitään ? Suomalaiset toimitusjohtajat Twitterissä ». Hallinnon Tutkimus 41, no 4 (21 décembre 2022) : 344–58. http://dx.doi.org/10.37450/ht.111530.
Texte intégralRésumé :
How is leadership communicated? Finnish CEOs on Twitter Twitter offers CEOs the opportunity to communicate with a wide audience. For corporate stakeholders, CEO communication is important because it can affect, for example, the corporate image or the information that company’s stakeholders receive about the company’s vision or values. So far, however, not much is known about the Twitter communication of Finnish CEOs or the leadership that they communicate on Twitter, so this article addresses these aspects through the strategic leadership communication theory (Ki 2015) and Glick’s (2011) CEO roles. The data have been collected over a period of seven months and consists of a total of 132 public references from the CEOs whose companies are listed on the Helsinki Stock Exchange or the TE500 CEO list. The data were analyzed with qualitative content analysis. The main results show that the Twitter use of Finnish CEOs is interactive yet rather inactive
23
Kiviranta, Kai. « Mies – aikuisopiskelun menetetty sukupuoli ? » Aikuiskasvatus 26, no 1 (15 février 2006) : 69–71. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93672.
Texte intégralRésumé :
Median hellimä klisee yhdestä ja yhtäläisestä ’suomalaisesta miehestä’ on ikävä yleistys, jolla on valitettavan negatiivinen kaiku. Suomalainen mies käsitetään liian usein olutta kittaavaksi ja makkaraa syöväksi sohvaperunaksi. Muuttuva yhteiskunta tuottaa onneksi erilaisia miehenä olemisen malleja. Pyrin tarkastelemaan tässä suomalaista miestä aikuisopiskelun näkökulmasta. Juttu perustuu lisensiaatintutkimukseeni ja työn alla olevan väitöskirjani alustaviin tuloksiin.
24
Loukusa, Soile, Aija Kotila, Marja-Leena Mattila, Maija Ylämäki, Leena Joskitt, Irma Moilanen, Hanna Ebeling et Tuula Hurtig. « Autismikirjon osamäärä (AQ) autismikirjon piirteitä seulomassa : Seulontalomakkeen erottelukyky nuorilla aikuisilla ». Puhe ja kieli, no 1 (16 avril 2021) : 91–112. http://dx.doi.org/10.23997/pk.107693.
Texte intégralRésumé :
Autismikirjon piirteet ulottuvat sosiaalisten taitojen, kommunikaation, mielikuvituksen, tarkkaavuuden siirtämisen ja yksityiskohtien huomioimisen alueille. Näillä osa-alueilla esiintyviä piirteitä voidaan seuloa autismikirjon osamäärän (engl. autism spectrum quotient, AQ) avulla. Tämän tutkimuksen tavoitteena on saada suomalaiset viitearvot AQ:lle sekä tarkastella, erotteleeko AQ-lomake suomalaisia autismikirjon nuoria aikuisia oman sukupuolen nuorista aikuisista, joilla ei ole autismikirjon diagnoosia. Lisäksi tarkastellaan ryhmien suoriutumisessa olevia eroja osioittain sekä AQ:n sisäistä yhtenäisyyttä. Tutkimukseen osallistui 52 autismikirjon nuorta aikuista (39 miestä ja 13 naista) sekä 1686 verrokkia (577 miestä ja 1109 naista). Tulokset osoittavat, että autismikirjon henkilöiden pistemäärät nousevat samaa sukupuolta olevien verrokkihenkilöiden pistemääriä korkeammalle. AQ erottelee autismikirjon miehet melko hyvin verrokkimiehistä, mutta autismikirjon naiset vain kohtalaisesti verrokkinaisista. Osioanalyysissä eniten ryhmien välisiä tilastollisesti merkitseviä eroja tuli esille sosiaalisia taitoja ja kommunikaatiota mittaavissa väittämissä.
25
Lilja, Niina. « "Mä opin sitä kadulla kavereitten kanssa" - suomen kielen käyttöön ja oppimiseen liittyviä kategorisointeja maahanmuuttajanuorten haastattelupuheessa ». Puhe ja kieli, no 4 (1 mars 2019) : 203–25. http://dx.doi.org/10.23997/pk.69270.
Texte intégralRésumé :
Tarkastelen tässä artikkelissa haastatteluaineistoon pohjaten maahanmuuttajanuorten käsityksiä eli ajatuksia ja ideoita suomen kielen käyttämisestä ja oppimisesta. Kysyn, millaisia käsityksiä nuorilla on suomen kielestä, suomen kielen käytön ja oppimisen paikoista sekä kielen oppimisen prosessista. Analysoin aineistoani jäsenkategoria-analyysia soveltaen ja erittelen niitä ihmisiin ja paikkoihin liittyviä kategorioita, jotka jäsentävät maahanmuuttajanuorten haastattelupuhetta suomen kielestä ja kielen oppimisesta. Osoitan, että haastateltavien puheessa olennaiseksi nousee kaverin kategoria ja ensisijaisesti suomalaiset kaverit nähdään tärkeiksi oppimisen mahdollistajiksi. Kaverin kategoria nousee joissakin haastatteluissa keskeiseksi myös poissaolon kautta, ja suomalaisten kavereiden puuttuminen yhdistetään suoraan kielenkäyttötilanteiden vähyyteen. Paikkoihin liittyvistä kategorisoinneista tärkeäksi nousee vastakkainasettelu koulun ja sitä ympäröivän kieliyhteisön välillä. Näytän analyysissani, miten tämän vastakkainasettelun avulla jäsennetään suomen kielen käytön ja oppimisen paikkoja ja rakennetaan käsityksiä eri kielimuotojen arvostuksiin liittyen.
26
Hyökki, Linda. « Teemu Pauha and Johanna Konttori (eds) : Suomalaiset muslimit ». Temenos - Nordic Journal for Study of Religion 59, no 1 (20 juin 2023) : 137–39. http://dx.doi.org/10.33356/temenos.130470.
Texte intégral
27
Reuter, Anni. « Vastakertomuksia karkotuksista ». Ennen ja nyt : Historian tietosanomat 20, no 3 (21 septembre 2020) : 43–63. http://dx.doi.org/10.37449/ennenjanyt.90761.
Texte intégralRésumé :
Artikkelini tavoite on tutkia inkerinsuomalaisen muistitietoa omasta ja ryhmänsä pakkosiirrosta Leningradin piirityksestä eri puolille Siperiaa toisen maailmansodan aikana. Kysyn, millaisia olivat muistitiedon kertomukset pakkosiirrosta. Aineistonani käytän kahdenkymmenen vuosina 1941–1942 karkotetun inkerinsuomalaisen henkilöhistoriallista haastattelua. Analysoin kertomuksia vastakertomuksen käsitteen avulla. Esitän ensiksi, että pakkosiirrettyjen inkerinsuomalaisten haastateltujen kertomukset pakkosiirrosta olivat usein vastakertomuksina neuvostovallan toimia vastaan, jotka leimasivat suomalaiset vihollisiksi ja toteuttivat epäinhimillisellä tavalla suomalaisten pakkosiirrot kaukaisiin paikkoihin alkeellisiin oloihin. Karkotetut kärsivät syrjinnästä, nälästä, sairauksista, pakkotyöstä ja surkeista elinoloista kuolleisuuden ollessa korkea. Toiseksi esitän, että inkerinsuomalaisten muistitieto sisälsi myös myönteisiä kertomuksia Siperiassa eletystä ajasta vastoin inkerinsuomalaisten hallitsevaa kärsimyskertomusta tai tutkijoiden luomaa kuvaa siitä. Paikallisten ihmisten apu ja paikoin parempi ruokatilanne pelastivat monen hengen. Muistitieto nosti esille neuvostoarjen kohenemisen monissa karkotuspaikoissa 1940-luvun kuluessa, mutta samalla haastateltavat kuvasivat totalitaristisen neuvostojärjestelmän edelleen ongelmalliseksi.
28
Ikonen, Susan. « Venäläisterroristien suomalaiset tukijoukot ja kansojen moraalinen vastuu ». Idäntutkimus 27, no 3-4 (31 décembre 2020) : 60–63. http://dx.doi.org/10.33345/idantutkimus.101995.
Texte intégral
29
Dredge, Kristiina, Kim Kaustell, Tapani Kivinen, Tarja Koistinen, Jaakko Mononen, Risto Kauppinen, Veli-Matti Tuure et al. « Suomalaiset lämpimät makuuparsipihatot lehmän ja hoitajan näkökulmasta ». Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no 21 (31 janvier 2006) : 1–2. http://dx.doi.org/10.33354/smst.76764.
Texte intégralRésumé :
Lämpimiä makuuparsipihattoja koskevat tutkimukset ovat kahden hankkeen, ”Lypsykarjarakennustentoiminnalliset vaihtoehdot” ja ”Eläinterveydenhuollon kehittämishanke Pohjois-Savossa” (ELKE)yhteystyössä 2004–2006 toteuttama kuusiosainen tutkimussarja, jonka osia ovat: 1) Lypsykarjarakennustentoiminnalliset vaihtoehdot, 2) Navetan rakenteellisten ratkaisujen yhteys lehmien terveyteenlämpimissä makuuparsipihatoissa, 3) Hyvinvointi-indeksit pihattonavetoiden arvioinnissa: indeksienvalidointi ja kehittäminen, 4) Vasikoiden fysikaaliset ympäristöolosuhteet lypsykarjapihatoissa, 5)Lehmien syöntikäyttäytyminen ja sen yhteys navetan rakenteellisiin ratkaisuihin, ja 6) Lehmien syöntikäyttäytyminenja sen yhteys navetan rakenteellisiin ratkaisuihin. Tutkimusten toteuttajatahoina ovatMTT/Vakola, Työtehoseura, Valio, Helsingin yliopiston eläinlääketieteellinen tiedekunta, Savoniaammattikorkeakoulu,ja Kuopion yliopiston soveltavan biotekniikan instituutti.
30
Jokipii, Ilkka, et Sami Outinen. « Suomalaiset Venäjällä 1917–1964 -tietokanta historiantutkimuksen apuvälineenä ». Ennen ja nyt : Historian tietosanomat 22, no 4 (5 décembre 2022) : 56–66. http://dx.doi.org/10.37449/ennenjanyt.124699.
Texte intégralRésumé :
Kansallisarkiston Suomalaiset Venäjällä 1917–1964 tutkimushankkeen tehtävänä on muun muassa laatiainteraktiivinen tietokanta Venäjällä, Neuvosto-Venäjällä ja Neuvostoliitossa vuosina 1917–1964oleskelleista Suomen suuriruhtinaskunnan alamaisista, itsenäisen Suomen kansalaisista ja eräissätapauksissa heidän jälkeläisistään (esimerkiksi amerikansuomalaiset).Tässä artikkelissa esitellään tutkimushankkeen interaktiivinen tietokanta, tietokannan tekninen toteutus,tietokantatyön vaiheet, tietojen manuaalisesta syöttämisestä joukkoistamiseen ja tekoälyyn ulottuvattiedonkeruumenetelmät, lähdeaineiston luonne, tietokantatyössä käytettävät historiatieteellisetmenetelmät ja kokonaisuuteen liittyvä viestintäsuunnitelma.Tarkastelun kohteena on myös se, miten käytettävät lähteet on valittu, mitkä tekijät rajoittavat tietojenjulkaisemista ja mitä mahdollisuuksia digivälitteisen tutkimusympäristön huima tekninen kehitys avaalähitulevaisuuden tietokantavälitteiselle historiantutkimukselle.Suomalaiset Venäjällä 1917–1964-tutkimushankkeen interaktiivinen tietokanta tuo internetiin avoimestikäytettäväksi elämäkertatietoja suomalaisista Venäjällä, Neuvosto-Venäjällä ja Neuvostoliitossa1917–1964. Tiedot esitetään lähdeviitoitettuna sähköisenä henkilökortistona ja osittain linkkeinädigitoituihin asiakirjoihin. Kansalaiset pääsevät osallistumaan tutkimusprosessiin taulukoimalladigitalisoituja lähdetietoja hankkeen joukkoistamisalustalla.Tietojen vapaata saatavuutta rajoittavat tietosuojalainsäädäntö ja osaan arkistoaineistoa liittyvätaineistonluovutussopimukset. Kymmeniätuhansia henkilöjä ja joitakin satoja tuhansia henkilötietorivejäsisältävä tietokantahanke vaatii taakseen riittävästi henkilöresursseja ja toimivan teknisentoimintaympäristön.Digitointi- ja joukkoistamistekniikan kehittyminen on mahdollistanut yhtenäisemmän hajautetuntiedonkeruutoiminnan hallinnoimisen ja tutkijoiden keskittymisen henkilötietoja koskevaantutkimustyöhön. Hankkeessa on myös tehty kokeiluja tekoälyavusteisen arkistoaineistojensisällöntunnistuksen kanssa, ja tulokset ovat todella lupaavia. Tulevaisuuden tietokantatutkimushankkeissanäillä HTR-teknologiaan perustuvilla menetelmillä voidaan säästää merkittävä osa hankkeidenmanuaalisesta tietojen syöttötyöstä.
31
Rapeli, Lauri, et Mikko Leino. « Kansalaisten poliittinen osallistuminen ja tietämys Suomessa ». Aikuiskasvatus 33, no 1 (15 février 2013) : 4–15. http://dx.doi.org/10.33336/aik.94014.
Texte intégralRésumé :
Mitä parempi poliittinen tietämys, sitä aktiivisemmin suomalaiset osallistuvat politiikkaan. Tietämys ei kuitenkaan takaa oikeita valintoja, sillä politiikassa ei ole kyse vain vaihtoehtojen oikeellisuudesta vaan henkilökohtaisesta kokemuksesta.
32
Arpo, Robert, Markku Lehtimäki, Sami Kolamo, Kukku Melkas, Aino Mäkikalli et Risto Turunen. « Arvostelut ». AVAIN - Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti, no 2 (1 juin 2010) : 68–86. http://dx.doi.org/10.30665/av.74797.
Texte intégralRésumé :
Robert Arpo Fanit tekstien ja tulkintojen verkostoissa Irma Hirsjärvi: Faniuden siirtymiä. Suomalaisen Science Fiction -fandomin verkostot Markku Lehtimäki Sekoitettuja satuja Karin Kukkonen: Storytelling Beyond Postmodernism. Fables and the Fairy Tale. Sami Kolamo Jalkapallokirjoitus työväenluokan ja maskuliinisen tyylin tekohengityksenä Marianne Roivas: Jalkapalloa kirjoittamassa. Jalkapallon merkityksiä uudessa englantilaisessa jalkapallokirjoituksessa Kukku Melkas Suomalaista kirjallisuutta uusissa kehyksissä Riikka Rossi: Särkyvä arki. Naturalismin juuret suomalaisessa kirjallisuudessa Aino Mäkikalli 1700-luvun kirjallisuuden ja historian kehässä Teemu Ikonen: 1700-luvun eurooppalaisen kirjallisuuden ensyklopedia eli Don Quijoten perilliset Risto Turunen Poeta Laureatuksen puolustus Martti Häikiö: V. A. Koskenniemi. Suomalainen klassikko. 1 & 2.
33
Välimaa, Jussi. « Suomalainen korkeakoulutus kriisissä ? » Aikuiskasvatus 25, no 1 (15 février 2005) : 70–74. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93607.
Texte intégralRésumé :
”Voi liioittelematta sanoa, että kaikki suomalaiset yliopistot kuuluvat ’maailmanluokan’ yliopistoihin. Mistä siis nousee Jorma Rantasen ja Anne Brunilan raporteissa esitetty ehdotus luoda Suomeen muutama ’maailmanluokan’ yliopisto, joiden ohella olisi kansallisen tai maakunnallisen tason opinahjoja? Kysymys näyttäisi olevan koulutuspolitiikan suunnan muutosyrityksistä kohti markkinatalouden kilpailuun perustuvaa arvomaailmaa”, kirjoittaa professori Jussi Välimaa.
34
Kärjä, Antti-Ville. « Suomalaiset iskelmäelokuvat – supisuomalaista ja ylikansallista henkisen laman huipulla ». Lähikuva – audiovisuaalisen kulttuurin tieteellinen julkaisu 13, no 3 (1 septembre 2000) : 20–33. http://dx.doi.org/10.23994/lk.116213.
Texte intégral
35
Muhonen, Anu, et Heidi Vaarala. « Suomea Torontossa : yliopisto-opiskelijat ja suomalaiset seniorit palveluoppimisyhteistyössä ». Puhe ja kieli, no 4 (1 mars 2019) : 227–52. http://dx.doi.org/10.23997/pk.69151.
Texte intégralRésumé :
Kuvaamme artikkelissamme yhteisössä toteutettavaa palveluoppimispedagogiikkaa (community engaged service learning pedagogy) Toronton yliopiston suomen kielen ohjelman ja Toronton Suomi-kodin eli suomenkielisen seniorikeskuksen välillä. Osana suomi vieraana kielenä -kurssia opiskelijat vierailevat säännöllisesti Suomi-kodissa, osallistuvat sen toimintaan ja viettävät aikaa suomenkielisten senioreiden parissa.
Tutkimme sitä, mitä siirtolaissenioripari (Sirkka ja Pentti) ja kaksi nuorta suomen kielen opiskelijaa (Rosa ja Ilja) ajattelevat ja puhuvat kielestä ja sen oppimisesta erilaisissa kohtaamisissa. Lisäksi pohdimme sitä, millaisia siltoja yhteistyö muodostaa senioreiden ja nuorten välille. Hyödynnämme analyysissa lingvististä etnografiaa niin metodina kuin aineiston keruussakin. Aineiston muodostavat lukuvuonna 2016–2017 tallennetut epämuodolliset haastattelut, spontaanit keskustelutilanteet, niiden ääni- ja videotallenteet sekä opiskelijoiden kirjoittamat reflektiot. Lisäksi aineistona on käytetty kenttämuistiinpanoja ja valokuvia.
Tutkimus paljastaa, että senioreiden ja opiskelijoiden kielikäsitykset eroavat jonkin verran toisistaan, mutta kielenoppimiskäsityksissä on myös runsaasti autenttisista oppimisympäristöistä ja kokemuksista johtuvia yhtenevyyksiä. Punaisena lankana kulkee senioreiden menneisyyteen liittyvät muistelot ja opiskelijoiden haaveet suomenkielisestä tulevaisuudesta. Yhteisössä toteutettava palveluoppiminen avaa uusia mahdollisuuksia kielen ja sisältöjen opetukselle yliopistoissa niin ulkomailla kuin Suomessakin ja haastaa vakiintuneita pedagogisinstitutionaalisia rakenteita uudistumaan.
36
Antikainen, Pia. « Kadonnutta erilaisuutta etsimässä – monikulttuurinen musiikkikasvatus ja suomalaiset musiikin oppikirjat ». Etnomusikologian vuosikirja 7 (1 décembre 1995) : 158–81. http://dx.doi.org/10.23985/evk.101055.
Texte intégral
37
Oivo, Teemu. « Kremlin "vapaan sanan" saattajat ? Suomalaiset verkkomediat kansainvälisen uutisvirran portilla ». Media & ; viestintä 44, no 2 (27 juin 2021) : 117–38. http://dx.doi.org/10.23983/mv.109862.
Texte intégralRésumé :
Länsimaiselle demokratialle tärkeiden rakenteiden on esitetty kohtaavan haasteita liittyen Venäjän levittämään disinformaatioon sekä näiden maiden omien viestimien valmiuteen levittää sitä. Tavoite kamppailla epäoikeudenmukaisena pitämäänsä länsimaista mediahegemoniaa vastaan luo kosketuspintaa Venäjän ja useiden länsimaiden sisäisten toimijoiden välille, vaikka niiden toimikentät ja taustavoimat ovat huomattavan erilaisia. Mitä Venäjän hallinnon strategisia narratiiveja välittyy kansainvälisten tietovirtaverkostojen välityksellä kansallisten kielimuurien taakse ja millä tavoin? Tässä artikkelissa selvitän näitä kysymyksiä sisällönanalyysin avulla, keskittyen kuuden suomalaisen vastamedian kuratoimiin kansainvälisten uutistoimistojen RT:n (Russia Today) ja Sputnikin aineistoihin. Näiden aineistojen määrällinen ja laadullinen käyttötapa vaihteli eri vastamedioiden välillä huomattavasti. Vähiten RT:n ja Sputnikin aineistoja muokattiin lyhyissä raporteissa aseellisista kansainvälisistä konflikteista ja eniten liittyen länsimaiden sisäisiin jännitteisiin, jotka usein esitettiin etnisten jännitteiden näkökulmasta.
38
Matila, Tuuli. « Suomalaiset siirtolaiset Pohjois-Amerikassa : Valokuvat ja empatia siltana nykyisyyteen ». Ennen ja nyt : Historian tietosanomat 23, no 1 (10 mars 2023) : 74–89. http://dx.doi.org/10.37449/ennenjanyt.120997.
Texte intégralRésumé :
Tarkastelen tässä artikkelissa suomalaisten siirtolaisten elämää Michiganin ”Copper Countryn” alueella Pohjois-Amerikassa 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Arkistovalo-kuvat valottavat suomalaissiirtolaisten kokemuksia vieraassa maassa ja sitä, kuinka he ilmaisivat identiteettiään alueella. Käytetty teoria, proteesinen muisti, korostaa ensinnäkin teknologian, tässä tapauksessa valokuvien, tärkeyttä integraation välineenä. Toisaalta pro-teesinen muisti korostaa nykypäivänä teknologian, kuten juuri valokuvien, tärkeyttä työka-luna: valokuvat välittävät menneisyydestä tietoa empatiaa herättävällä tavalla. Siirto-laisuudessa on tiettyjä yleismaailmallisia piirteitä, joita esiintuomalla voitaisiin herättää hyödyllistä keskustelua tästä poliittisesti painavasta aiheesta. Empatian kautta voitaisiin luoda yhteyksiä myös nykysiirtolaisuuteen ja ymmärryksen lisäämiseen maahantulijoita kohtaan.
39
Silvennoinen, Piia. « Ikääntyvät pitkäaikaistyöttömät ja ohjaava koulutus ». Aikuiskasvatus 22, no 2 (15 mai 2002) : 124–33. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93408.
Texte intégralRésumé :
Mitä seikkoja tulisi ottaa huomioon suunniteltaessa ohjaavaa koulutusta ikääntyville pitkäaikaistyöttömille? Oleellista on muistaa, että kaikki yli 45-vuotiaat suomalaiset eivät miellä koulutusta keinoksi parantaa elämänhallintaansa. Osalle se on kulttuurisesti vieras vaihtoehto lisätä työllistymisen mahdollisuuksia. Ohjaavan koulutuksen tulisikin ottaa paremmin huomioon kohteensa ikä, sukupuoli ja sosio-ekonominen status.
40
Mikkola, Minna, et Laura Seppänen. « Ketjun toimijoiden väliset suhteet elintarvikkeiden vuon suuntaamisessa ». Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no 21 (31 janvier 2006) : 1–6. http://dx.doi.org/10.33354/smst.76043.
Texte intégralRésumé :
Elintarvikeketjujen rakenteellinen keskittyminen on ollut vallitseva kehityskulku avoimilla markkinoilla, joilla suomalaisten elintarvikeketjujen keskeinen haaste on usein kilpailukyvyn parantaminen. Suomalainen maatalous, elintarviketeollisuus ja vähittäiskaupan ketjut ovat kehittämässä yhteistyötään. Tarjontaketjun paradigma korostaa ketjun toimijoiden yhteistyöllä saavutettavaa kilpailuetua; taloussosiologiassa on toimijoiden suhdekategorioina tunnistettu laajojen empiiristen aineistojen perusteella markkina-, hierarkia- ja kumppanuussuhteita sekä muita sosiaalisia suhteita. Tässä laadullisessa tutkimuksessa kuvataan ja analysoidaan toimijoiden välisiä taloussosiologisia suhteita suomalaisissa kasvisketjuissa. Tutkimuksessa kysytään, millaisille suhteille ketjut rakentuvat ja miten nämä suhteet parantavat ketjujen kilpailukykyä ja edistävät niiden laajenemista. Laadullisen tapaustutkimuksen aineisto on kerätty suomalaiselta maa- ja elintarviketalousvaltaiselta paikkakunnalta. Tekstianalyysissä haastatteluaineistosta tulkittiin toimijoiden markkina-, hierarkia-, kumppanuus- ja muita sosiaalisia suhteita, joita visualisoimalla tuotettiin verkostokuvauksia. Tässä kirjoituksessa esitetään yhden suomalaisen suuren mittakaavan kasvisketjun suhdeanalyysi ja verkostokuvaus. Verkostokuvaus osoittaa sosiaalisten suhteiden suuren määrän, monimutkaisuuden ja vivahteikkuuden. Tämä viittaa siihen, että toimijoilta edellytetään huomattavaa sosiaalista taidokkuutta, jotta 'suhdeviidakossa' onnistutaan pitämään yllä ja kehittämään elintarvikeketjua. Ketjun tuottajan verkostosuhteiden ytimenä vaikuttaa olevan sosiaalinen taidokkuus ja sosiaaliset suhteet muihin tuottajiin ja alan toimijoihin. Taidokkaalla toimijalla on 'hallussaan' markkina-, hierarkia- ja kumppanuussuhteita sekä muita sosiaalisia suhteita sekä ylä- että alavirtaan. Tällaiset suhteet parantavat mahdollisuuksia työn ja osaamisen kehittämiseen. Merkittävänä toimintatapana on tunnistettu tuottajien rakentamien horisontaalisten ja alavirtaan vertikaalisten kumppanuussuhteiden avulla tapahtuva integroituminen keskeisiin markkinoihin. Mahdollinen kumppanuussuhde päivittäiskaupan ketjuihin tuottaisi kumppanuussuhteiden jatkumon, jolloin voitaisiin puhua jatkuvasti tuotelaatua ja hintakilpailukykyä parantavasta 'ihannetarjontaketjusta'. Esitellyn ketjun ominaisena piirteenä näyttäytyy sosiaalinen ydin, joka johti kumppanuussuhteisiin. Niiden avulla voitiin 'säätää' usean portaan kautta kasvistarjontaa markkinoille. Tällaiset toimijoiden väliset suhteet voisivat yleisemminkin parantaa kasvisketjujen kilpailukykyä ja mahdollistaa ketjujen laajenemista.
41
Kajanto, Anneli. « Suomalainen metsäteollisuus verkko-opetuksen kärjessä ». Aikuiskasvatus 23, no 1 (15 février 2003) : 49. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93455.
Texte intégralRésumé :
Suomalaiset metsäteollisuusyritykset ovat kehittäneet yhteistyössä VTT:n ja metsäteollisuuden laitetoimittajien kanssa verkko-oppimisympäristön metsäteollisuuden koulutukseen. Tämä suurisuuntainen yhteishanke saa hakea vertaistaan yritysmaailmassa. Mukana ovat mm. UPM-Kymmene, Metso, Jaakko Pöyry, Stora-Enso, Ahlström, Myllykoski ja Honeywell sekä opetushallitus. Yhteisten verkko-oppimisympäristöjen lisäksi joillain paperinvalmistajilla on sovellutuksia myös omiin erityistarpeisiinsa.
42
Pyykkö, Tony. « Saksalaisen taidehistorioitsija Gustav Paulin toiminta Suomessa 1920-luvulla ». Ennen ja nyt : Historian tietosanomat 23, no 1 (10 mars 2023) : 38–55. http://dx.doi.org/10.37449/ennenjanyt.122016.
Texte intégralRésumé :
Tässä artikkelissa tarkoitukseni on pohtia suomalaissaksalaisia kulttuurisuhteita 1920-luvulta saksalaisen taidehistorioitsija Gustav Paulin (1866–1938) ja hänen toimiensa kautta. Pohdin muun muassa sitä, millainen vaikutus ja merkitys Paulin järjestämillä Ateneumin saksalaisen taiteen näyttelyllä lokakuussa 1922, Kalannin alttarikaapin osto- ja restaurointiaikeilla 1922–1925 sekä suunnitelmilla suomalaisesta taidenäyttelystä Saksassa 1926–1927 oli laajemmin Suomen ja Saksan välisille suhteille. Artikkelissa tarkastellaan ja analysoidaan Paulin ja suomalaisten välistä kirjeenvaihtoa, joissa käsitellään esimerkiksi saksalaisen taidenäyttelyn syntyprosessia ja siihen vaikuttaneita seikkoja, kuin myös Paulin mielikuvaa ja vaikutelmia vastaitsenäistyneestä Suomesta ulkomaalaisen silmin. Tarkoitukseni on osoittaa, miten Paulin toiminta Suomessa voidaan nähdä osana suomalaissaksalaisten suhteiden edistämistä ja positiivisen mielenlaadun osoittamista maalle, jolle suomalainen poliittinen eliitti koki olevansa kiitollisuuden velassa.
43
Immonen, Jarkko. « Julman optimistinen mallitarina kotimaisten yliopistojen kansainvälisessä hakijamarkkinoinnissa ». Kasvatus 55, no 3 (13 juin 2024) : 303–18. http://dx.doi.org/10.33348/kvt.145790.
Texte intégralRésumé :
Tässä artikkelissa tarkastelen yliopistojen kansainvälisessä hakijamarkkinoinnissaan käyttämiä opiskelija- ja alumnitarinoita (42) tarinatalouden ja yliopistokoulutuksen kansainvälistymisen konteksteissa esimerkkikertomuksen ja mallitarinan käsitteitä hyödyntäen. Aineisto on kerätty viiden suomalaisen yliopiston verkkosivuilta sekä Facebook- ja Instagram-tileiltä. Kysyn, millaisia mallitarinoita opiskelusta ja elämästä Suomessa kertomuksissa rakentuu ja miten nämä mallitarinat suhteutuvat työllistettävyyden, niin kutsutun hyvän maahanmuuttajan ja opiskelija-asiakkaan uusliberaaleihin ihanteisiin. Kertomusten narratiivisen analyysin perusteella aineistossa rakentui mallitarina, jonka tarinamaailmassa ei ollut häiriötiloja ja jossa työllistyminen Suomeen näyttäytyy tarinan onnellisena loppuna. Yliopistot toisintavat hakijamarkkinoinnissaan uusliberalistisia yksilöihanteita ja tuottavat julman optimistista mielikuvaa suomalaisesta yhteiskunnasta tasa-arvoisena meritokratiana. Mallitarina myös toisintaa hyvän maahanmuuttajan ihannetta, vahvistaa mielikuvaa yliopistokoulutuksesta tuotteistettuna palveluna ja esittää rajatun kuvan suomalaiseen yhteiskuntaan osallistumisen tavoista. Tulokset lisäävät ymmärrystä yliopistojen hakijamarkkinoinnin eettisistä ulottuvuuksista, ja niillä on käytännön implikaatioita yliopistojen hakijamarkkinoinnin kehittämiselle.
44
Kymäläinen, Hanna-Riitta, et Anna-Maija Sjöberg. « Pellavan siemenen laadun kehittäminen ». Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no 21 (31 janvier 2006) : 1–4. http://dx.doi.org/10.33354/smst.76654.
Texte intégralRésumé :
Suomalaiset öljypellavayritykset ovat kiinnostuneita tuotteidensa laadun kehittämisestä. Helsingin yliopiston Agroteknologian laitoksessa luodun Laaturenkaan avulla on tutkittu ja arvioitu erilaisia laatuun vaikuttavia ominaisuuksia. Öljypellavan laadun kehittäminen on osana vuonna 2005 päättynyttä Agrokuituverkosto-hanketta. Tähän hankkeeseen osallistuivat Palmenia, Helsingin yliopiston Agroteknologian laitos sekä öljypellavayritykset.Osana Agrokuituverkoston toimintaa on vuosina 2004-2005 Helsingin yliopiston Agroteknologian laitoksen toteuttama kadmiumselvitys. Selvitystä varten yritykset toimittivat öljypellavanäytteitä kadmiumanalyyseihin. Mitattuja arvoja verrattiin kansainvälisiin pitoisuuksiin ja hyväksyttävästä päiväsaannista esitettiin arviot. Tulokseksi saadut kadmiumpitoisuudet ovat samaa tasoa kuin kansainvälisissä tutkimuksissa. Normaalilla suomalaisella ruokavaliolla pellavansiementä saa kadmiumin suhteen syödä turvallisesti suositellun määrän 24 g - 30 g. Suomalaisen pellavan kadmiumpitoisuus ei siis aiheuta normaaleilla päiväannoksilla (esim. 24 g pellavaa päivässä) erityistä riskiä, kun asiaa tarkastellaan nykyisen WHO:n asettaman PTDI-arvon (Provisional Tolerable Daily Intake) kannalta. Runsaskadmiumisen ruokavalion lisänä em. päiväannokset voivat olla liian suuret, jos käytetään korkean kadmiumpitoisuuden omaavaa pellavaa. Jos pellavansiementä käytetään päivässä alle 24 g määrä, riskit vähenevät vastaavasti. Poikkeuksena ovat ne henkilöt, joilla on muitakin riskitekijöitä kadmiumin saannin suhteen, esim. saastunut asuinalue, tupakointi tai alentunut sietokyky. Tällöin on kiinnitettävä enemmän huomiota kadmiumin kokonaissaantiin ja saantiin myös pellavan siemenen osalta. Osasta pellavan siemeniä mitattiin myös rasvahappokoostumus ja muut laatuominaisuudet. Lajikkeiden välillä oli eroja erityisesti proteiinipitoisuuksissa, α-linoleenihappopitoisuuksissa sekä fenolisten yhdisteiden määrässä.
45
Ruohonen, Voitto, Outi Paloposki et Jarkko Toikkanen. « Arvostelut ». AVAIN - Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti, no 1 (1 mars 2011) : 86–95. http://dx.doi.org/10.30665/av.74830.
Texte intégralRésumé :
Voitto Ruohonen Vapaasti valtion huomassa Elina Jokinen: Vallan kirjailijat. Valtion apurahoituksen merkitys kirjailijoille vuosituhannen vaihteen Suomessa Outi Paloposki Robinson Crusoen suomalaiset jalanjäljet Merja Sagulin: Jälkiä ajan hiekassa. Kontekstuaalinen tutkimus Daniel Defoen Robinson Crusoen suomenkielisten adaptaatioiden aatteellisista ja kirjallisista traditiosta sekä subjektikäsityksistä Jarkko Toikkanen Mannermaisia kohtaamisia Kuisma Korhonen ja Pajari Räsänen (toim.): The Event of Encounter in Art and Philosophy: Continental Perspectives
46
Stenström, Marja-Leena. « Koulutus ja työelämä muutoksessa ». Aikuiskasvatus 28, no 2 (15 mai 2008) : 128–34. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93813.
Texte intégralRésumé :
Ammattitaito on koulutuksella ja kokemuksella hankittu pätevyys toimia määrätyssä ammatissa. Useat viimeaikaiset tutkimukset osoittavat, että ammattilaiset kokevat oppineensa jopa suurimman osan työssä tarvittavista taidoista vasta työssä. Elinikäinen oppiminen voidaankin nähdä erääksi avainprosessiksi työelämän muutoksen hallinnassa. Erityisesti tämä koskee ikääntyviä työntekijöitä. Vaikka suomalaiset ovat kansainvälisesti aktiiveja aikuisopiskelijoita, vain prosentti yli 40-vuotiaista osallistuu tutkintotavoitteiseen koulutukseen. Siksi henkilöstökoulutuksella on keskeinen sija ikääntyvien aikuisten ammattitaidon säilyttämisessä.
47
Berger, Laura, et Panu Savolainen. « Betonia, metsää, mielikuvia ». Yhdyskuntasuunnittelu 60, no 3 (4 janvier 2023) : 6–25. http://dx.doi.org/10.33357/ys.125840.
Texte intégralRésumé :
Lähiöihin liitetään voimakkaita mielikuvia, joita arkkitehtuurin alan ammattikirjallisuus sekä sanoma- ja aikakauslehtien näkökulmat ovat osaltaan vahvistaneet. Lähiöt eivät kuitenkaan ole kauttaaltaan samanlaisia. Vanhimmat suomalaiset lähiöt ovat pian 70-vuotiaita. Lisäksi erityisesti asukkaiden näkökulmat tuovat esiin voimakkaan henkilökohtaisen suhteen näihin asuinalueisiin. Artikkelissa käsittelemme lähiöiden historiaa ja alueiden identiteettiä kulttuuriperintöprosessin sekä perintöytymisen lähtökohdista. Esitämme, että kulttuuriperintöprosessi ja perintöytyminen tarjoavat hedelmällisiä lähtökohtia analysoida lähiöitä paitsi yksilöllisinä myös ajan kuluessa muuttuvina paikkoina.
48
Rytty, Suvi. « Ruumiista reformiin. Suomalaiset elämänuudistajat, luonnonmukainen ruumiinmuokkaus ja modernisaation ongelma, 1910-1932 ». Ennen ja nyt : Historian tietosanomat 22, no 1 (4 avril 2022) : 74–79. http://dx.doi.org/10.37449/ennenjanyt.113029.
Texte intégral
49
Taavetti, Riikka. « Suomalaisuus ja seksi ». Väki Voimakas, no 34 (9 septembre 2022) : 319–51. http://dx.doi.org/10.55286/vv.121615.
Texte intégralRésumé :
Riikka Taavetti käsittelee artikkelissaan seksiä ja seksuaalisuutta koskevien kyselytutkimusten tuottamia määritelmiäsuomalaisuudelle ja seksille vuosina 1971, 1992 ja 1999. Hän liittää tutkimukset yhtäältä osaksi seksitutkimuksen kehitystä ja toisaalta analysoi niitä suhteessa muuttuviin yhteiskunnallisiin käsityksiin siitä, mitä on seksi ja keitä ovat suomalaiset. Taavetti analysoi laajasti tutkimusten asetelmia, kyselylomakkeita, tutkimusjulkaisuja sekä tutkimusten aineistoja. Hän tarkastelee myös, miten tutkimuksissa on huomioitu yhteiskuntaluokka. Lisäksi hän arvioi, miten tutkimukset ovat rakentaneet suomalaisuutta perusjoukon rajausten, ulkomaalaisia koskevien kysymysten ja kansainvälisten vertailujen avulla.
50
Muikku-Werner, Pirkko, et Maria Heinonen. « Lumesadu – ‘tarina’ vai ‘lumikasa’ vai ei kumpikaan ? Suomalaiset lukiolaiset viron sanoja tunnistamassa ». Lähivõrdlusi. Lähivertailuja, no 22 (2012) : 157–87. http://dx.doi.org/10.5128/lv22.06.
Texte intégral