Siga este link para ver outros tipos de publicações sobre o tema: Käyttöönotto.
Artigos de revistas sobre o tema "Käyttöönotto"
Crie uma referência precisa em APA, MLA, Chicago, Harvard, e outros estilos
Veja os 40 melhores artigos de revistas para estudos sobre o assunto "Käyttöönotto".
Ao lado de cada fonte na lista de referências, há um botão "Adicionar à bibliografia". Clique e geraremos automaticamente a citação bibliográfica do trabalho escolhido no estilo de citação de que você precisa: APA, MLA, Harvard, Chicago, Vancouver, etc.
Você também pode baixar o texto completo da publicação científica em formato .pdf e ler o resumo do trabalho online se estiver presente nos metadados.
Veja os artigos de revistas das mais diversas áreas científicas e compile uma bibliografia correta.
1
Jormanainen, Vesa. "Valtakunnallisten Kanta-palvelujen käyttöönotto apteekeissa ja kuntien julkisessa perusterveydenhuollossa vuosina 2010–2016". Finnish Journal of eHealth and eWelfare 11, n.º 3 (5 de maio de 2019): 169–82. http://dx.doi.org/10.23996/fjhw.77601.
Texto completo da fonteResumo:
Tutkimuksessa selvitettiin valtakunnallisten Kanta-palvelujen (resepti-palvelu ja Potilastiedon arkisto) käyttöönottoa apteekkien ja terveyskeskusten käyttöönottojen päivämäärien aineistossa vuosina 2010–2016. Palvelujen käyttöönottoa tarkasteltiin valtakunnallisesti, erityisvastuualueittain (erva) ja sairaanhoitopiireittäin (shp) sekä sähköisten potilaskertomusten tuotemerkkien ja terveyskeskusten lukumäärän mukaan. Kaksi valtakunnallista Kanta-palvelua saatiin käyttöön 5,5 vuodessa (keskimäärin 4,6 vuodessa erva:lla ja 3,6 vuodessa shp:ssä). Resepti-palvelu saatiin käyttöön apteekeissa ja terveyskeskuksissa valtakunnallisesti 3,4 vuodessa (keskimäärin 2,3 vuodessa erva:lla ja 1,1 vuodessa shp:ssä). Ahvenanmaalla palvelu otettiin käyttöön 7.12.2016 viimeisenä julkisessa terveydenhuollossa. Resepti-palvelun saaminen käyttöön apteekeissa valtakunnallisesti kesti 2,4 vuotta (keskimäärin 1,3 vuotta erva:lla ja 0,6 vuotta shp:ssä) sekä 3,4 vuotta terveyskeskuksissa (keskimäärin 2,0 vuotta erva:lla ja 0,6 vuotta shp:ssä). Potilastiedon arkisto (PTA) on käytössä Manner-Suomessa, mutta ei Ahvenanmaalla. Valtakunnallisesti PTA saatiin käyttöön 2,0 vuodessa (keskimäärin 1,5 vuodessa erva:lla ja 0,6 vuodessa shp:ssä). Kuntien terveyskeskuksissa oli vuosina 2010–2016 käytössä viisi sähköisen potilaskertomuksen tuotemerkkiä. PTA:n valtakunnallinen käyttöönotto kesti sitä pitempään, mitä enemmän sähköisiä potilaskertomuksia käyttäviä kuntia (terveyskeskuksia) kuului käyttöönoton piiriin. Yleisesti mitä vähemmän shp:ssä oli käytössä sähköisten potilaskertomusten eri tuotemerkkejä, sitä lyhyempi oli käyttöönottojen kesto.
2
Karppi, Marion, e Johanna Koroma. "Työterveyshuollon etänä toteutettavan neuvonnan ja ohjauksen käyttöönottoa edistävät ja estävät tekijät". Finnish Journal of eHealth and eWelfare 13, n.º 1 (27 de fevereiro de 2021): 78–91. http://dx.doi.org/10.23996/fjhw.98486.
Texto completo da fonteResumo:
Teknologiaa hyödyntämällä on mahdollista tarjota saavutettavia ja asiakaslähtöisiä työterveyshuollon tietojen annon, neuvonnan ja ohjauksen palveluita. Myös tarve etäpalveluille on kasvanut teknologian kehittymisen ja työterveyshuoltojen asiakasyritysten kansainvälistymisen myötä lisääntyneen mobiilin työn vuoksi. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää työterveyshuollon etänä toteutettavan tietojen annon, neuvonnan ja ohjauksen kehittämiseen ja käyttöönottoon liittyviä tekijöitä. Tutkimus toteutettiin kolmessa työterveyshuollossa vuosina 2016–2018. Tutkimus koostui työterveyshuoltojen neuvonnan ja ohjauksen nykykäytäntöjen määrittelystä sekä etänä toteutettavan neuvonnan ja ohjauksen yhteiskehittelystä, kokeiluista ja arvioinnista. Analyysissa hyödynnettiin realistisen arviointitutkimuksen menetelmää. Tulokset kuvaavat työterveyshuoltojen toimintaympäristöjä ja niissä syntyviä etäpalveluiden käyttöönottoa edistäviä ja estäviä tekijöitä. Tutkimus tuottaa tietoa työterveyshuollon etänä toteutettavan neuvonnan ja ohjauksen kehittämisen ja käyttöönoton tueksi.
3
Miettinen, Janika Jasmiina, Markus Mäkinen, Jaana Leikas, Tuula Jutila e Tiia Veko. "Vastuullinen toiminnanohjausjärjestelmän kehittäminen kotihoidossa". Finnish Journal of eHealth and eWelfare 12, n.º 1 (5 de março de 2020): 70–83. http://dx.doi.org/10.23996/fjhw.77883.
Texto completo da fonteResumo:
Suomen tämän hetkinen strateginen tavoite on lisätä ikääntyneiden kotona asumista ja vähentää laitoshoidon määrää, mikä tarkoittaa lisääntyvää tarvetta kotihoidon palveluille. Samanaikaisesti hoito- ja hoivapalveluita tarvitsevien ikääntyvien määrä kasvaa suhteessa työikäisen väestön määrään ja kotihoidon asiakkaiksi ohjautuu yhä huonokuntoisempia ikäihmisiä. Kotihoidossa käytettävissä oleva työvoima tulee pystyä kohdentamaan tehokkaasti ja järkevästi asiakastarpeen mukaan, jotta laatua ja vaikuttavuutta voidaan ylläpitää. Toiminnanohjausjärjestelmistä on haettu ratkaisua henkilöstöresurssien optimointiin.
Toiminnanohjausjärjestelmän käyttöönottoa arvioiva tutkimus toteutettiin Pirkkalan kunnan kotihoito-organisaatiossa. Projektin tavoitteena oli sujuvoittaa toiminnanohjausjärjestelmän käyttöönottoa kotihoidossa, pohtia toiminnanohjausjärjestelmän tarjoamien eri optimointivaihtoehtojen toimivuutta sekä saada toiminnanohjausjärjestelmä palvelemaan organisaatiota kokonaisuudessaan mahdollisimman hyvin. Tutkimuksen aineisto muodostui kotihoitajien työpäivien seurannasta, tiiminvetäjien haastattelusta, optimointityöpajasta ja esimiesten työpajoista.
Tarkastellun kotihoito-organisaation toiminnanohjausjärjestelmän ensisijaisena tavoitteena on kohdentaa kotihoidon henkilöstöresurssit vastaamaan ikäihmisten tarpeita tehokkaasti, laadukkaasti ja vastuullisuustekijät huomioiden. Toiminnanohjausjärjestelmän käyttöä tukevat ja heti käyttöön otettavissa olevat suositukset ovat:
Käyntien aikakriittisyyden tiukka arviointi sekä aikariittisten käyntien ajankohtien ja käynneille asetettujen aikavälien tarkistaminen;
Työajan ylittyminen -vaihtoehdon salliminen optimoinnissa;
Mahdollisimman suuren asiakas- ja hoitajajoukon yhtäaikainen optimointi ja
Omahoitajuuden huomioiminen laadun tekijänä.
Toiminnanohjausjärjestelmän tulisi olla järjestelmäkehittäjän toimesta räätälöitävissä yksilöllisten asiakastarpeiden mukaiseksi. Integroituvuus muiden järjestelmien kanssa on oleellinen tekijä tehokkaan ja toimivan kokonaisuuden saavuttamiseksi. Myös tarve joustavalle toiminnanohjausjärjestelmän jatkokehitykselle toimintaympäristön, osaamisen ja tavoitteiden muuttuessa tulisi huomioida. Näiden vaatimusten lisäksi toiminnan mittaaminen ainakin kustannusten, henkilöstön hyvinvoinnin ja palvelun laadun näkökulmista tulisi huomioida tietoon pohjautuvan toiminnanohjausjärjestelmän suunnittelussa.
Toiminnanohjausjärjestelmän käyttöönotto on yksi keino kotihoidon toiminnan kehittämiselle, mutta se ei yksinään riitä turvaamaan kotihoidon vastuullista kehittämistä. Johtamisen perusajatuksena tulisikin olla, miten tarjottavien palveluiden laatu ja toiminnan eettisyys voidaan turvata kasvavien resurssipaineiden alla.
4
Kuusisto, Hanna. "Tieto liikkuu, potilas ei – neurologisen lähetepotilaan etähoitomallin käyttöönotto ja arviointi". Finnish Journal of eHealth and eWelfare 9, n.º 1 (31 de março de 2017): 51. http://dx.doi.org/10.23996/fjhw.60980.
Texto completo da fonte
5
Ylilehto, Marja, Pia Liljamo, Lasse Raatiniemi e Outi Kanste. "Johtajien käsitykset e-palveluiden yleistymisen vaikutuksista hoidon tarpeen arviointitoimintaan – laadullinen tutkimus erikoissairaanhoidon yhteispäivystyksestä". Finnish Journal of eHealth and eWelfare 13, n.º 1 (27 de fevereiro de 2021): 32–48. http://dx.doi.org/10.23996/fjhw.96161.
Texto completo da fonteResumo:
Sähköisten terveydenhuoltopalveluiden (e-palvelut) yleistyminen muuttaa hoidon tarpeen arviointitoimintaa erikoissairaanhoidon yhteispäivystyksessä. Päivystyksellisellä hoidon tarpeen arvioinnilla tarkoitetaan ammattilaisen suorittamaa arviota potilaan tarvitsemasta päivystyshoidosta. E-palveluiden yleistyessä ihmiset arvioivat yhä useammin itse omaa hoidon tarvettaan sähköisillä työkaluilla ennen päivystykseen saapumista ja ilman kontaktia terveydenhuollon ammattilaiseen. E-palveluiden käyttöönotto on haasteellista ilman ymmärrystä teknologian, ihmisten ja toimintaympäristön välisistä suhteista. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata johtajien käsityksiä 1) päivystyksen hoidon tarpeen arviointitoiminnasta, 2) e-palveluiden yleistymisen vaikutuksista hoidon tarpeen arviointitoimintaan, 3) e-palveluiden yleistymisestä aiheutuvaan toiminnan muutokseen varautumisesta ja 4) toiminnan muutoksen onnistumiseen vaikuttavista tekijöistä.
Tutkimusaineisto kerättiin syksyllä 2019 teemahaastattelulla viiden yliopistosairaanhoitopiirin yhteispäivystyksen operatiivisesta johtamisesta vastaavilta hoitotyön johtajilta ja lääkärijohtajilta (n=10). Aineisto analysoitiin sisällönanalyysillä.
Tulosten mukaan e-palveluiden yleistymisen vaikutukset kohdistuvat yhteispäivystyksessä ihmisiin ja toimintaan. Ammattilaisten työ, asiakkaiden toimintamallit sekä hoidon tarpeen arviointitoiminta muuttuvat ja päivystystoiminta kehittyy. Johtajat ymmärtävät e-palveluiden yleistymisen vaikutukset sosioteknisen lähestymistavan mukaisena, koko yhteispäivystystä koskevana toiminnan muutoksena. E-palveluiden yleistymisestä aiheutuvaan toiminnan muutokseen on varauduttu, mutta siinä on myös haasteita. Varautumista pyritään edistämään ja siihen tarvitaan tukea. Yhteispäivystyksessä toiminnan muutoksen onnistumiseen vaikuttavat esimerkiksi asenne, hyötyjen osoittaminen, toimintaympäristö ja resurssit.
Edellytykset e-palveluiden käyttöönoton onnistumiselle yhteispäivystyksen hoidon tarpeen arviointitoiminnassa ovat optimistiset. Toiminnan muutokseen on tärkeää varautua ja huomioida muutoksen onnistumista edesauttavat ja estävät tekijät. Ilman riittävää taloudellista varautumista toiminnan muutoksen onnistuminen voi olla vaikeaa. Tuloksia voidaan hyödyntää e-palveluiden käyttöönotossa ja kehittämisessä yhteispäivystyksen hoidon tarpeen arviointitoimintaa tukeviksi sekä toiminnan muutosten ennakoinnissa ja johtamisen tehostamisessa.
6
Tuomisto, Jussi, e Hanna Huitu. "Muuntogeenisen ja tavanomaisesti jalostetun perunan rinnakkaisviljelyn kustannukset - analyysi GIS-paikkatietojärjestelmää käyttäen". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n.º 23 (31 de janeiro de 2008): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75836.
Texto completo da fonteResumo:
Muuntogeenisen perunan viljely edellyttää erilläänpitoa tavanomaisista lajikkeista niin, että lajikkeet eivät pääsisi sekoittumaan. Tämä voidaan toteuttaa muun muassa suojakaista- ja viljelykiertovaatimusten avulla. Erilläänpitovaatimukset aiheuttavat kustannuksia. Tässä tutkimuksessa selvitetään Gis-paikkatietojärjestelmän avulla, miten perunapeltojen muoto, koko ja etäisyys toisiin perunanpeltoihin sekä viljelykierron järjestäminen vaikuttavat suojakaistavaatimukseen ja sitä kautta maatilojen kustannuksiin. Tällöin otetaan huomioon viljelymaan pinnanmuodostus, alueellinen maatilarakenne sekä ympäröivät rakenteet, kuten metsät, viljelemättömät alueet ja peltojen sijoittuminen. Tutkimuksessa arvioidaan myös mikä olisi sopimustuotannon rooli sopimuslohkojen suunnittelussa ja sopimusten vaikuttavuus viljelijöiden kustannuksiin. Ammattimainen perunantuotanto on keskittynyt kapealle kaistalle Suomen rannikkoalueille, missä perunanviljelyyn soveltuvat maalajit ovat yleisiä. Ruokateollisuus- ja tärkkelysperuna tuotetaan etupäässä raaka-ainetta hyödyntävien tehtaiden läheisyydessä. Siemenperunantuotanto on pääasiassa keskittynyt Pohjois-Pohjanmaalle. Ammattimaisessa perunanviljelyksessä monokulttuuri on yleistä. Esimerkiksi Suupohjan alueella 52 % perunasta viljellään sellaisilla pelloilla, joilla ei vuosikausiin ole viljelty muuta kasvia. Perunapellot sijaitsevat tavallisesti lähempänä talouskeskuksia kuin tilojen muut pellot. Viljelykiertovaatimukset aiheuttavat kaukaisempien peltolohkojen käyttöönottoa perunanviljelykseen. Ammattimaisen perunantuotannon erityispiirteenä on sopimustuotanto. Sopimusviljelyyn liittyy usein hyvin tiukat lajikevaatimukset sekä yksityiskohtaiset viljelyohjeet, kasvukauden aikainen neuvonta ja tehtyjen viljelytoimenpiteiden seuranta. Geenitekniikan käyttöönotto ja erilläänpidon vaatimukset lisäävät tarjontaketjun verkottumista. Suomessa Elintarviketurvallisuusvirasto tarkastaa kaikki siemenperunaviljelykset. Lajikesekaantumista on esiintynyt hyvin vähän. Vieraita lajikkeita löytyi vain 0,006 % vuosien 1998–2004 aikana tarkastetuista 1 262 000 mukulasta. Sadonkorjuun yhteydessä maahan jääneiden ja seuraavana kasvukautena itäneiden mukuloiden lisäksi lajikesekaantumisia voi tapahtua mukuloiden fyysisenä siirtymisenä sadonkorjuun yhteydessä. Suojakaistan leveyden kasvaessa perunanviljelyn kustannukset nousevat nopeasti. 10 metrin suojakaista silloin, kun se on perustettu perunalohkon ympärille, nostaa viljelykustannuksia keskimäärin 2,34 senttiä perunakiloa kohti. Yhden vuoden viljelykiertovaatimus nostaa tuotantokustannusta keskimäärin 8,58 senttiä ja viljelyetäisyyden lisääntyminen 0,15 senttiä perunakiloa kohti. Gis-järjestelmän avulla perunalohkojen sijoitus voidaan suunnitella siten, että muuntogeenisen ja tavanomaisen perunan erilläänpitokustannukset muodostuisivat mahdollisimman pieniksi. Sopimustuotannossa Gis-menetelmä auttaa myös sopimuksen tarjoajaa suunnittelemaan sopimusmallien rakentamista kullekin sopimustuottajalle.
7
Pirhonen, Jari, Katarina Blomqvist, Maija Harju, Riku Laakkonen e Marjut Lemivaara. "Etäläheiset – hoivakotien koronaeristys asukkaiden läheisten kokemana". Gerontologia 34, n.º 3 (18 de setembro de 2020): 178–92. http://dx.doi.org/10.23989/gerontologia.95669.
Texto completo da fonteResumo:
COVID19-virus mullisti maailman nopeasti keväällä 2020. Maaliskuussa vaikutukset iskivät voimalla Suomeen, jossa valmisteltiin ja toteutettiin pikaisesti valmiuslaki. Valmiuslaissa yhtenä toimenpiteenä viruksen torjumiseksi asetettiin vierailukielto sosiaali- ja terveydenhuollon yksiköihin, ikäihmisten asumispalvelut mukaan lukien. Aiemman tutkimuksen perusteella vierailuilla tiedetään olevan suuri merkitys sekä hoivakotien asukkaiden että vierailevien läheisten hyvinvoinnille. Me halusimme tutkia, millaisin keinoin yhteyttä hoivakodissa asuvaan omaiseen on pidetty vierailukiellon aikana, miten vierailukielto on vaikuttanut hoivakotiasukkaiden läheisiin, ja mitä oppia läheisten kokemuksista voitaisiin saada tulevaisuutta ajatellen. Tutkimuksen aineistona on 28 läheisiltä saatua sähköpostikirjettä, joille tehtiin laadullista sisällönanalyysiä. Vaikka uusien viestintäteknologioiden käyttöönotto on parantanut tiedonkulkua hoivakodeissa, on huoli omaisen tilanteesta ja epätietoisuus vierailukielon kestosta heikentänyt läheisten hyvinvointia. Tulevaisuutta ajatellen tärkeää oppia saatiin siitä, että varmuusvarastojen suunnittelussa kannattaa huomioida sosiaaliset tekijät lääketieteellisten lisäksi. Tuloksillaan tutkimus osallistuu hoivakotien toiminnan kehittämiseen ja vanhojen ihmisten yhteiskunnallisesta asemasta käytävään keskusteluun.
8
Palojärvi, Ansa, Laura Alakukku, Merja Myllys, Jaana Nikkilä e Kaisa Tolonen. "Tilalla tapahtuva maan laadun mittaaminen". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n.º 21 (31 de janeiro de 2006): 1. http://dx.doi.org/10.33354/smst.76705.
Texto completo da fonteResumo:
Kaikelle peltoviljelylle on tärkeää, että huolehditaan maan hyvästä rakenteesta, kasvien luontaisestaravinteiden saannista, maan vesitaloudesta ja vältetään ympäröivien ekosysteemien kuormittamista. Maanhyvä kunto pitää sisällään useita eri tekijöitä. Kemialliset tekijät kuvaavat maan ravinnetilaa, eloperäistäainesta ja happamuutta. Fysikaaliset tekijät ovat keskeisiä maan rakenteelle, vesitaloudelle jaeroosioriskille. Biologiset tekijät taas vaikuttavat luontaiseen ravinteidensaantiin vapauttamalla ravinteitaeloperäisestä aineksesta tai symbioosissa viljelykasvin kanssa sekä ovat mukana maan rakenteenmuodostuksessa ja ylläpitämisessä synnyttämällä humusta, sitomalla pintamaan muruja ja luomalla ns.biohuokosia. Kun näihin liitetään kestävän maatalouden ajatus, voidaan puhua maan laadusta.Monipuolista mittaristoa maan laadun arvioimiseksi ja kehityksen seuraamiseksi tiloilla ei meilläole toistaiseksi ollut tarjolla. Kansainvälisesti jo useita maan laadun mittaristoja on olemassa ja meilläkintarve peltomaan biologisten ja fysikaalisten ominaisuuksien arvioimiseen viljavuustutkimuksentäydentäjänä on ilmeinen. Mittaristokokonaisuuden kehitystyössä voidaan hyödyntää ulkomaisiaesimerkkejä, mutta käyttöönotto vaatii soveltamista ja testaamista paikallisissa olosuhteissa.Hankkeen päätavoitteena oli kehittää neuvoja- ja viljelijäkäyttöön soveltuva mittarikokoelmamaan laadun monipuolista arviointia varten. Mittaristo sisältää testejä maan biologisista, kemiallisista jafysikaalisista ominaisuuksista. Hankkeen kuluessa ProAgria Maaseutukeskusten neuvojat eri puolellaSuomea ovat testanneet mittarikokoelmaa. Käyttökokemusten perusteella testikokonaisuutta, ohjeistusta javälineistöä on muokattu. Tulosten tulkintaa ja toimenpide-ehdotuksia varten tarvitaan taustatietoja tilanlohkojen luontaisista ominaisuuksista ja viljelytoimenpiteistä. Tiedot on mahdollista kootavaltakunnallisesti ProAgrian Lohkotietopankin avulla, jolloin viljelijöiden on mahdollista vertailla omantilansa tuloksia. Lohkotietopankkiin kertyviä tuloksia voidaan myös jatkossa käyttää hyväksisuositusarvojen tarkentamisessa. Tavoitteena on, että oman tilan peltojen kunnon seuraaminen ja arvojenvertailu motivoisi viljelijöitä muutoksiin. Maan laadun mittaamista voidaan soveltaa myösveisensuojelutyössä maaperästä aiheutuvien riskien arvioimiseksi ja paikantamiseksi, sekäviljelymuutosten vaikutusten seurantaan.Hanke loppuu vuoden 2005 lopussa, jonka jälkeen valmistuu mittarikokoelman käyttöä vartenlaadittu CD-rom –muotoinen tukimateriaali, mikä tullaan julkaisemaan myös uudistuvan Agronetinsivustoilla.
9
Leppälä, Jarkko, Matts Nysand, Ari Ronkainen, Katja Kauppi e Risto Rautiainen. "Maatalouskoneiden työturvallisuusriskit ja niiden hallinta". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n.º 33 (31 de janeiro de 2016): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75200.
Texto completo da fonteResumo:
Luonnonvarakeskuksen hallinnoimassa Koneturva - hankkeessa tavoitteena on vähentää maatalouskoneiden aiheuttamia tapaturmia sekä edistää maataloustyön turvallisuutta ja riskienhallintaa. Maatalouskonetapaturmien suhteellinen osuus kaikista maatalouden tapaturmista on kasvanut. Lisäksi suuri osa maatalouden konetapaturmista on ns. vakavia tapaturmia, joiden keskimääräinen sairasloma-aika on yli 32 työpäivää. Tämän vuoksi maatalouskoneiden tapaturmariskien hallintaan on panostettava entistä voimakkaammin. Luonnonvarakeskus Luke:n hallinnoimassa Koneturva – hankkeessa tutkitaan maatalouskoneiden tapaturmariskejä ja kehitetään riskien hallintakeinoja. Hankkeessa tehtiin kattava tilastokatsaus Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen (Mela) tilastoista maatalouskonetapaturmista Suomessa kymmenen viime vuoden ajalta sekä järjestettiin koneturvallisuuskysely maatalouskoneiden käyttäjille. Tilastojen ja kyselyn tulosten perusteella valikoitiin tärkeimmät koneryhmät, joiden työturvallisuusriskien hallintaan tulisi eniten panostaa tällä hetkellä. Hankkeessa koottiin valikoitujen koneryhmien riskienhallintakeinoja kirjallisuuden, konestandardien, käyttöohjeiden ja viljelijähaastattelujen avulla. Hankkeen konetapaturmien tilastokatsauksen tulosten perusteella hankkeen riskienhallintakeinojen tarkastelu rajattiin maatalouden peltotyökoneisiin. Tapaturmataajuuden ja merkittävyyden perusteella tarkasteltaviksi koneryhmiksi valittiin traktorit, puimurit, kippiperävaunut, kuormaimet, äkeet ja pellonmuokkauskoneet sekä lannoittimet ja kylvökoneet. Lisäksi tarkastellaan yleisesti ottaen peltotyökoneiden automaatiojärjestelmiä. Maatalouskoneiden automaatiojärjestelmät ovat yleistyneet maatiloilla, joten niihin liittyvää työturvallisuutta ja riskienhallintaa on syytä tutkia. Yli 30 prosenttia kyselyyn vastanneista maatalouskoneiden käyttäjistä piti koneiden automaatiojärjestelmiä vaikeina. Yleisesti ottaen maatalouskoneita pidetään turvallisina ja koneiden käyttöohjeet olivat ymmärrettäviä noin 74 prosentin vastaajan mielestä. Käyttöohjeiden lisäksi koneiden käyttöönotto-opastusta ja koneiden huollon helpottamista pidettiin tärkeinä työturvallisuusriskien hallintakeinoina. Yli kolmannes maatalouden konetapaturmista on tapahtunut koneiden huoltotehtävissä kymmenen viime vuoden aikana. Merkittävä tekijä konetapaturmien ehkäisyssä on maatilan turvallisuuskulttuuri ja koneiden käyttäjien toimintatavat. Hankkeen tuloksena julkaistaan koneturvallisuusopas vuonna 2016. Hankkeen rahoittajia ovat Mela, Maatalouskoneiden Tutkimussäätiö ja Luonnonvarakeskus
10
Kivekäs, Eija, Heli Kekäläinen, Minna Kaija-Kortelainen, Anu Kinnunen, Pauliina Kämäräinen, Veijo Aallosvirta e Kaija Saranto. "Hyvinvointiteknologia kotihoidossa – Myönteinen odotus teknologian hyödyistä". Finnish Journal of eHealth and eWelfare 12, n.º 3 (13 de outubro de 2020): 229–40. http://dx.doi.org/10.23996/fjhw.94782.
Texto completo da fonteResumo:
Digitaalisuus ja esineiden Internet (IoT) edellyttävät rakennemuutoksen yhteiskunnassamme. Rakennemuutos näkyy hoitoalalla muuttuvana työnkuvana ja teknologian käytön lisääntymisenä. Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten osaaminen on jatkuvassa muutoksessa. Osaamistarpeisiin vaikuttavat ammattien tietoperustasta nousevat sisäiset ja ammattien toimintaympäristöissä tapahtuvat lyhyen ja pitkän aikavälin muutokset. Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistukseen sisältyvä asiakkaan ja potilaan valinnanvapaus sekä palveluiden tarjoajien ja toteuttajien monimuotoistuminen luovat ulkoisia odotuksia ammatilliselle osaamiselle. Tässä artikkelissa Unified Theory of Acceptance and Use of Technology -mallin tekijöiden avulla koottiin tietoa hoitajien ja opiskelijoiden asenteista teknologiaa kohtaan kotihoidon kontekstissa. Lisäksi koottiin tietoa odotuksista ja hyödyistä, joita hyvinvointiteknologian odotetaan tuovan iäkkäiden henkilöiden arkeen kotona ja kotihoidon asiakkaina. Tutkimuksessa etsittiin vastausta kysymykseen: Miten sosiaali- ja terveydenhuollon opiskelijat ja ammattilaiset asennoituvat hyvinvointiteknologian käyttöön kotihoidossa? Aineistonkeruu toteutettiin WelTech-hankkeen (Hyvinvointiteknologian koulutustuote: käyttöönoton ja käytön koulutus) koulutuksien yhteydessä. Hankkeessa kehitettiin ja toteutettiin koulutuskokonaisuuksia sosiaali- ja terveydenhuollossa työskentelevälle hoitohenkilöstölle ja alan opiskelijoille. Tuloksissa nähdään myönteinen asenne hyvinvointiteknologia kohtaa, vaikka työpaikoilla ei vastaajien mielestä ole kannustettu hyvinvointiteknologian käyttöön. Vastaajat arvioivat hyvinvointiteknologian tulevaisuudessa tehostavan työtä, vaikka konkreettisempien vaikutusten, esimerkiksi virheiden vähenemiseen tai laadun kehittymiseen sen ei arvioitu vaikuttavan. Vastausten perusteella sosiaali- ja terveydenhuollon työyksiköissä tulee entistä selkeämmin tukea hyvinvointiteknologian mahdollisuuksien käyttöönottoa tai kehittämistä.
11
Ovaska, Sami, Timo Sipiläinen, Matti Ryhänen e Matti Ylätalo. "Riski ja tuotannon kehittäminen –Suomen IFCN-maitotilatarkastelu". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n.º 21 (31 de janeiro de 2006): 1–9. http://dx.doi.org/10.33354/smst.76059.
Texto completo da fonteResumo:
Suomen yhdentoista EU-jäsenyysvuoden aikana maatalousyrittäjät ovat joutuneet sopeutumaan jatkuvasti muuttuvaan toimintaympäristöön ja useiden politiikkauudistusten sarjaan. Vuoden 2003 kesäkuussa päästiin sopimukseen EU:n yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksesta, jossa heikennettiin tukien ja tuotannon välistä yhteyttä. Suomen maataloustukijärjestelmään sisältyy myös muita tukia, joiden merkitys on maatalousyrittäjille usein selvästi pelkkiä CAP-tukia suurempi. Suomessa tukijärjestelmä kokonaisuutena on kehittymässä suuntaan, jossa tuotannon perusteella maksettavien tukien sijaan tuet maksetaan yhä enemmän peltohehtaarien kautta. Politiikkamuutokset aiheuttavat suuria haasteita erityisesti Etelä-Suomen maidontuotannolle, jossa maksetaan komission näkemyksen mukaan vain väliaikaista ja alenevaa litrakohtaista kansallista tuotantotukea. Tuottajahintojen ja tuotannon perusteella maksettavan tuen aleneminen yhdessä korkeiden investointitukien kanssa asettavat tilat haasteelliseen asemaan tulevaisuuden suunnittelussa. Tukien riippuvuus poliittisista päätöksistä aiheuttaa maatalousyrittäjille institutionaalisen riskin, jonka merkitys on korostunut EU-jäsenyyden aikana. Suomessa vuotuiset sääolot saattavat aiheuttaa merkittäviä vaihteluja sadoissa, jolloin on kyse tuotantoriskistä. Eläinten sairastumiset saattavat aiheuttaa ennenaikaisia lypsylehmien poistoja. Tuotantopanosten ja tuotteiden hintoihin sekä markkinoiden epävarmuuteen liittyvä vaihtelu aiheuttaa viljelijälle puolestaan markkinariskin. Uuden teknologian käyttöönotto ja velkamäärän kasvu erityisesti tuotantoa laajennettaessa sisältävät myös omat rahoitus- ja teknologiset riskinsä. Tutkimuksessa simuloitiin Etelä-Suomessa sijaitsevien alueelle tyypillisten 20 ja 40 lehmän IFCN- maitotilojen (International Farm Comparison Network) taloutta vuosille 2003–2012. Simulointi tehtiin stokastisella TIPI-CAL -mallilla (Technology Impact and Policy Impact Calculations), jonka antamien tulosten pohjalta arvioitiin politiikkamuutosten vaikutuksia tilojen talouteen ja tilojen tuotannon sopeuttamistarvetta. Simuloinnilla tutkittiin politiikkamuutosten ohella myös maidon ja ostorehujen hintavaihteluiden sekä maitotuotosten ja rehusatojen vaihteluiden merkitystä tilojen talouteen. Tulosten mukaan tuotannon sopeuttamista tarvitaan korvaamaan alenevan tuen aiheuttamaa tilojen talouden heikkenemistä. Maitotuotosten ja satojen vuotuisvaihtelut aiheuttavat suurta vaihtelua tilojen taloudellisiin tuloksiin. Sen sijaan pelkkien hintavaihtelujen vaikutus tilojen talouteen on edellistä selvästi pienempi. Myös tuottavuuden kasvulla on suuri merkitys sopeutumisessa.
12
Kuosmanen, Timo, e Jyrki Niemi. "Mistä johtuu kasvava ero elintarvikkeiden vähittäismyynti- ja tuottajahintojen välillä?" Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n.º 23 (31 de janeiro de 2008): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75829.
Texto completo da fonteResumo:
Kasvava ero elintarvikkeiden vähittäismyynti- ja tuottajahintojen välillä on havaittu monissa empiirisissä tutkimuksissa sekä Euroopassa että USA:ssa useiden eri elintarviketuotteiden osalta. Tämä ero eli niin sanottu hintamarginaali edustaa kaikkia maataloustuotteisiin lisättäviä keräily-, jalostus-, kuljetus- ja vähittäismyyntikustannuksia. Sitä käytetään yleisesti elintarvikejalostuksen ja kuljetuspalveluiden suorituskyvyn mittarina. Tuottajaryhmät, kuluttajajärjestöt ja maatalouspolitiikan tekijät vetoavat tavallisesti hintamarginaalilukuihin esitellessään näkemyksiään elintarvikeketjun tehokkuudesta. Tämä tutkimus selvittää hintamarginaalien kasvun mahdollisia syitä ja painotuksia Suomen näkökulmasta. Ilmiölle on löydettävissä kuusi mahdollista selitystä: 1) tuotteiden korkeampi jalostusaste, 2) parempi elintarvikehygienia, 3) erot tuottavuuden kasvussa eri sektoreilla, 4) maatalouspolitiikka, 5) kansainvälisen kaupan vapautuminen, ja 6) epätäydellinen kilpailu. Tässä tutkimuksessa arvioidaan kutakin hypoteesia saatavissa olevan empiirisen todistusaineiston perusteella.Jalostusasteen nousu yhdessä valmisruokien ja puolivalmisteiden kasvaneen kulutuksen kanssa on yksi selittävä tekijä hintamarginaalien kasvuun. Kun kuluttajat vaativat entistä valmiimpia tai pidemmälle jalostettuja tuotteita, alkutuotannon osuus vähittäishinnasta laskee. Elintarvikehygienian tiukempien standardien käyttöönotto on omalta osaltaan lisännyt elintarviketeollisuuden ja vähittäismyyntisektorin kustannuksia. Nämä kustannukset nostavat kuluttajahintoja ja laskevat alkutuotannon arvon osuutta. Viljelijöiden osuus vähittäismyyntihinnoista pienenee myös sen johdosta, että kustannukset ja tuottavuus kehittyvät eri tahtia maataloudessa, elintarvikejalostuksessa ja vähittäismyyntisektoreilla. Maatalouden alati kasvava tuottavuus on tasaisesti vähentänyt maataloustuotteiden reaalihintoja. Myös maataloustuella on vaikutuksensa hintamarginaaleihin. Tuen seurauksena kuluttajahintojen tuottajaosuus saattaa laskea, vaikka tuottajan osuus elintarvikkeiden yhteiskunnallisista kokonaiskustannuksista pysyisi vakaana. Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden tukkukaupan markkinoiden avautuminen kansainväliselle kaupalle ja vähittäiskaupan pysyminen paikallisesti rajoittuneena on myös vaikuttanut hintamarginaalien kehitykseen. Vähittäiskaupan neuvotteluasema on vahvistunut elintarvikeketjussa suhteessa kotimaiseen maatalouteen ja elintarviketeollisuuteen, kun kotimaiset tavarantoimittajat kilpailevat ulkomaisten kanssa hyllytilasta vähittäismyyntimarkkinoilla. Markkinavoimien väärinkäytöllä saattaa myös olla merkitystä hintamarginaalien kasvuun. Suuret vähittäismyyntiketjut ovat hankkineet ostovoimaa fuusioiden ja yrityshankintojen avulla sekä hyödyntämällä kansainvälisiä osto-organisaatioita ja kaupan omia tuotemerkkejä, mikä on saattanut vaikuttaa johtavan markkina-aseman hyväksikäyttöön. Ostajan voima ei ole rajoittunut elintarvikkeiden vähittäismyyntiin, myös elintarvikkeita jalostava teollisuus voi käyttää ostajan voimakasta asemaa hyväkseen.
13
Hartikainen, Kaisa, Veikko Tuovinen, Marita Saarikivi, Risto Kauppinen, Tuomas Herva, Urpo Manninen e Tapani Kivinen. "Kertatäyttöiset nautakasvattamot – kasvatusmenetelmän mallinnus ja kokeilu". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n.º 23 (31 de janeiro de 2008): 1–8. http://dx.doi.org/10.33354/smst.76964.
Texto completo da fonteResumo:
Eläinyksikön kertatäyttöisyys, toiselta nimeltään eräkasvatus, englanniksi ”all in – all out”, on tunnetuintapa ehkäistä tarttuvia tauteja. Tartuntaketju katkaistaan aina kasvatuserien välillä. Erilliset osastotehkäisevät tartunnan leviämistä myös yksikön sisällä, millä on merkitystä etenkin silloin, kun on kysesaneeraustoimenpiteitä vaativista tartunnoista (esim. salmonella, pälvisilsa). Suuria eläinyksikköjä onkäytännön syistä mahdotonta saada kokonaan tyhjiksi yhdellä kerralla, jonka vuoksi menetelmän toteutustapanaon yleensä osastoittainen kertatäyttöisyys. Kussakin kasvatusosastossa on oma ilmanvaihto.Kasvatusosasto tyhjennetään, pestään ja desinfioidaan kasvatuserien välillä.Osastoittaiseen kertatäyttöisyyteen perustuvaa kasvatustapaa voidaan kutsua myös eräkasvatukseksi.Kertatäyttöisyys on tuttu menetelmä sianlihan- ja siipikarjanlihan tuotannossa. Naudanlihantuotannossasitä ei kuitenkaan ole meillä vielä systemaattisesti kokeiltu, koska tuotantoyksiköt ovat olleetpieniä ja kertatäyttöisyyden käyttöönotto edellyttää huomattavaa toimintatapojen uudistamista.Tuotantotilojen täyttöasteen pitäminen korkeana on vaativampaa kuin jatkuvatäyttöisissä kasvattamoissa.Eläimiä lähtee myyntiin enemmän kerrallaan, mutta aiempaa harvemmin, jonka vuoksimyös teurastilien väli harvenee. Toisaalta kertatäyttöisyyden avulla on mahdollista rytmittää navettatyötäparemmin.Teurastamo odottaa kertatäyttöisyyden parantavan tuotantomäärien ennustustarkkuutta ja vähentävänteuraskuljetuksen kustannuksia, kun teurasauto saadaan täyteen yhdeltä tilalta. Samalla myöspysähdysten määrä ja eläinten kuljetusaika teurastamolle lyhenee, joka vähentää eläinten kokemaastressiä. Kuljetuksissa suurin stressi aiheutuu pysähdyksistä, uusien eläinten sekoittamisesta entistenjoukkoon ja liikkeelle lähdöstä.Ternivasikoina muodostettu eläinryhmä säilyy kertatäyttöisyydessä samana koko kasvatusajan.Eläinten siirrot ja sekoitukset uusiin ryhmiin vähentyvät. Eläinten stressaantuminen ja alttius sairastumisellevähenee. Mahdollisuus pysyä tutussa laumassa vähentää tappeluita ja parantaa mahdollisuuksiatoteuttaa lajinmukaisia käyttäytymismalleja. Noin puolivuotiaat vasikat tuodaan tyhjään kasvattamoonja kasvatetaan teuraskypsiksi. Kasvattamon tyhjennyttyä kokonaan, se pestään, desinfioidaan jaannetaan kuivua ennen kuin uusi kasvatuserä otetaan sisään. Kertatäyttöisyys voidaan toteuttaa kokokasvattamossa tai osastoittain. Vasikat kasvatetaan kertatäyttöisissä vasikkakasvattamoissa noin 5 – 6kuukauden ikään saakka. Sen jälkeen ne siirretään kertatäyttöisiin loppukasvattamoihin ryhmiä rikkomatta.Osastoittainen kertatäyttöisyys sisältyy kolmivaihekasvatuksen alkuperäiseen toimintamalliin.Alkuperäiset toimintafilosofiat eivät ole vielä siirtyneet käytäntöön, mutta kolmivaihekasvatuksenvasikkakasvattamoiden yleistyminen on luonut hyvät edellytykset kertatäyttöisten lihanautakasvattamoidensynnylle. Uuden toimintatavan omaksuminen tuo silti aina mukanaan uusia asioita, joita onharkittava ennen aloittamista. Jos kasvattamosta lähtee teuraita vain kerran vuodessa, kertatäyttöisyyteensiirryttäessä ensimmäistä teurastiliä joutuu odottamaan pidempään.Vasikoiden saatavuus voi vaihdella vuodenajan ja markkinatilanteen mukaan. Markkinahäiriöriskivoidaan minimoida sopimustuotannon keinoin. Samalla teurastamot pystyvät entistä paremminennustamaan teuraaksi tuloa ja sitä kautta täsmentämään lihaohjausta.
14
Pekkanen, Suvi, Satu Rautaoja, Risto Kauppinen, Leena Ahola, Jaakko Mononen e Petri Kainulainen. "Lypsylehmät sopeutuivat hyvin siirtoon parsinavetasta automaattiseen lypsyjärjestelmään". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n.º 21 (31 de janeiro de 2006): 1–6. http://dx.doi.org/10.33354/smst.76771.
Texto completo da fonteResumo:
Tutkimuksessa tarkasteltiin lypsylehmien yksilöllistä sopeutumista siirryttäessä suoraan parsinavetastapihaton automaattiseen lypsyjärjestelmään. Tutkimus toteutettiin tapaustutkimuksena lämminpihatossakevään ja syksyn 2004 välisenä aikana sekä kyselytutkimuksena 16 tilalle, jotka olivat siirtyneetsuoraan parsinavetasta automaattiseen lypsyjärjestelmään. Suurin osa lehmistä tottui nopeasti uuteenlypsyjärjestelmään. Lehmien totuttamiseen tarvittiin jonkun verran ylimääräistä työtä kahdenensimmäisen viikon aikana siirron jälkeen. Työ oli lähinnä lehmien ajamista robotille.TapaustutkimusTapaustutkimuksessa 28 ayshire lehmää siirrettiin suoraan parsinavetasta pihattoon ja robottilypsyyn.Pihattoon siirrettyjen lehmien annettiin ensin tutustua rauhassa uuteen ympäristöön. Totutettaessalehmiä robotille houkutusrehua oli jatkuvasti tarjolla. Tarvittaessa lehmiä ajettiin, vedettiin jatyönnettiin robotille. Lehmien käyttäytymistä tarkkailtiin suoralla seurannalla (focal sampling) niidenmennessä robotille kahdeksalla lypsykerralla neljän päivän ajan. Pelkkiä robotin läpikulkukertoja eihuomioitu laskennassa.Kaksikymmentä lehmää käyttäytyi rauhallisesti ja pelottomasti heti ensimmäisestä robotillakäyntikerrasta lähtien. Kuudennella lypsykerralla kirjattiin havainnot 18 lehmästä, joista yhtä vaillekaikki kulkivat robotille joko aivan itsenäisesti tai vaativat vain vähäistä ajamista. Kaksi viikkoarobotin käyttöönoton jälkeen kaikki lehmät kävivät robotilla ilman ajamistaKyselytutkimusKyselytutkimus tehtiin 16 tilalle, jotka olivat siirtyneet suoraan parsinavetasta automaattiseenlypsyjärjestelmään. Kyselytutkimus tuki tapaustutkimuksen havaintoja. Vastausten mukaan lehmätsuhtautuivat lypsyrobottiin uteliaasti. Parsinavetasta automaattiseen lypsyjärjestelmään siirryttäessä80 % lehmistä tottui uuteen järjestelmään helposti.Lehmiä oli totutettu lypsyrobottiin ajamalla (11 tilaa), rehulla houkuttelemalla (7), vetämällä (3)ja jollakin muulla tavalla (5). Muita tapoja olivat lehmän työntäminen lypsyrobottiin sekä lehmienvieminen navettaan ennen lypsyrobotin käyttöönottoa. Yhdellä tilalla lehmiä totutettiin pyyhkimälläniiden utareita lypsypyyhkeellä ennen robottilypsyä, jotta lehmällä olisi lypsytapahtumassa jotaintuttua. Useilla tiloilla käytettiin useita totutustapoja yhtäaikaisesti, jotta tottuminen nopeutuisi.Ensikoiden ja vanhempien lehmien tottumisessa robottiin ei ollut vastausten mukaan suuria eroja. Yksitai useampi lehmä poistettiin joka toisella tilalla automaattiseen lypsyjärjestelmään siirryttäessä.Yleisin poiston syy oli matala, robottiin sopimaton utarerakenne.
15
Puhakka, Laura, Seija Jaakkola e Aila Vanhatalo. "Palkoviljat nautojen ruokinnassa". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n.º 28 (31 de janeiro de 2012): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75583.
Texto completo da fonteResumo:
Kotieläintilojen rehuntuotanto perustuu pitkälti typpilannoituksella tuotettuihin perusrehuihin ja valkuaisrehujen osalta tuontivalkuaiseen, joten karjatalous on suuressa määrin riippuvainen ulkomaisista tuotantopanoksista ja niiden hinnoista. Typpeä sitovien palkoviljojen nykyistä laajempi viljely ja käyttöönotto eläinten ruokinnassa voisi parantaa kotieläintuotannon energia- ja valkuaisomavaraisuutta. Palkoviljojen, kuten herneen, härkäpavun ja lupiinin käytöstä nautojen rehuna Suomessa on melko niukasti tutkimustietoa. Tässä kirjallisuuteen perustuvassa esityksessä tarkastellaan palkoviljojen ravitsemuksellisia ominaisuuksia ja soveltuvuutta erityisesti nautakarjan ruokintaan. Herne ja härkäpapu ovat vanhastaan tunnettuja valkuaispitoisia palkoviljoja ja niitä voidaan viljellä myös kokoviljasäilörehuksi. Kotimaisten tutkimusten mukaan herneen siemen soveltuu hyvin lypsylehmien rehuksi, mutta valkuaisarvoltaan se ei ole aivan rypsin veroinen. Herneen siemenessä on valkuaista noin puolet rypsirehujen pitoisuuksista, eli reilut 200 g/kg kuiva-ainetta. Herneen valkuainen hajoaa suurelta osin jo pötsissä, joten siinä ei ole samalla tavalla ohitusvalkuaista kuten rypsirehuissa. Herne sisältää kuitenkin runsaasti tärkkelystä, joten se voi lisätä pötsimikrobien energian saantia ja vaikuttaa edullisesti mikrobivalkuaisen tuotantoon pötsissä. Myös kokoviljasäilörehun täydentäjäksi herne sopii hyvin, koska kokoviljasäilörehun valkuaispitoisuus on tyypillisesti pieni. Härkäpavusta ja lupiineista lypsylehmien rehuna ei ole juuri kotimaisia tutkimustuloksia. Härkäpavun siemen sisältää tärkkelystä vähemmän, mutta valkuaista selvästi enemmän kuin herne, n. 300 g/kg kuiva-ainetta. Lupiinien valkuaispitoisuus on jonkin verran suurempi kuin härkäpavun. Ne poikkeavat herneestä ja härkäpavusta siten, että niiden tärkkelyspitoisuus on pieni. Sen sijaan lupiinit sisältävät rasvaa, muun muassa öljyhappoa, ja helppoliukoisia hiilihydraatteja. Yhteistä kaikille palkoviljoille on, että rypsirehuihin verrattuna niiden valkuainen sisältää vain niukasti rikkipitoisia aminohappoja kuten metioniinia. Toisaalta palkoviljojen etuna rypsiin nähden on, että ne sisältävät selvästi vähemmän fosforia, joten tässä suhteessa ne eivät kuormita ympäristöä niin paljon kuin rypsi. Ulkomaisten tutkimusten mukaan härkäpavun ja lupiinin maidontuotantovaikutus on joissakin kokeissa ollut jopa soijan luokkaa. Hernettä ja härkäpapua voidaan korjata palkojen täyttymisvaiheessa ennen tuleentumista myös kokoviljasäilörehuksi. Hernevilja-säilörehua voidaan syöttää lypsylehmille joko ainoana karkearehuna tai seoksena nurmirehun kanssa. Härkäpavusta kokoviljasäilörehuna on melko niukasti kotimaisia tutkimustuloksia. Myös valkolupiini on kiinnostava rehukasvi. Suomen olosuhteissa se ei ehdi tuleentua, mutta hyvän sadontuottokykynsä vuoksi se on mielenkiintoinen kokoviljasäilörehun raaka-aine.
16
Sinko, Matti. "Tieto- ja viestintätekniikka opetuksessa; näkökulmia opettajankoulutukseen ja opettajan työhön". Aikuiskasvatus 17, n.º 4 (1 de dezembro de 1997): 313–17. http://dx.doi.org/10.33336/aik.92469.
Texto completo da fonteResumo:
Tarkastelen tieto- ja viestintätekniikan käyttöönottoa kouluissa siltä näköalapaikalta, minkä Koulun tietotekniikkakeskus on tarjonnut lähes vuosikymmenen ajan. Näkökulmani on siten täydennyskoulutuksen järjestäjän. Samanaikaisesti tietotekniikan tulon kanssa monet muut asiat ovat vaikuttaneet kouluyhteisöjen työn ehtoihin ja työhön. Siksi tekniikan osuutta ei ole helppoa eikä ehkä tarkoituksenmukaistakaan tarkastella erikseen, erillisenä ilmiönä.
17
Kankare, Eliina, Leena Rantala, Tero Ikävalko, Ben Barsties v. Latoszek e Anne-Maria Laukkanen. "Akustisen äänenlaatuindeksin (AVQI) version 03.01 validointi suomenkielisille puhujille". Puhe ja kieli, n.º 3 (31 de dezembro de 2020): 165–82. http://dx.doi.org/10.23997/pk.101516.
Texto completo da fonteResumo:
Akustinen äänenlaatuindeksi (AVQI) on objektiivinen, kuuteen eri akustiseen muuttujaan perustuva äänen arviointimenetelmä. Se käyttää analyysissaan vokaali- ja jatkuvan puheen ääninäytettä, ja siksi AVQI validoidaan ennen käyttöönottoa eri kielille. Tässä tutkimuksessa validoitiin AVQI:n uusi, sisäisesti yhdenmukaisempi, pidempää jatkuvan puheen näytettä käyttävä versio (03.01) suomenkielisille puhujille. Tutkimuksessa oli osallistujina 197 vapaaehtoista, äidinkielenään suomea puhuvaa henkilöä, joista 111 oli sairaalan foniatrisen yksikön potilaita ja 86 terveäänisiä. Osallistujilta tallennettiin luenta- ja vokaaliääninäytteet. Luentanäytteistä mitattiin keskimääräinen kolmen sekunnin vokaaliääntöä vastaava tavujen määrä. Kuusitoista asiantuntijakuuntelijaa arvioi neliportaisella asteikolla äänen yleislaatua. Tilastollisilla menetelmillä arvioitiin AVQI-analyysin diagnostista kykyä erotella terve- ja äänihäiriöääni toisistaan suomenkielisellä aineistolla. Kolmen sekunnin vokaaliääntöä vastaavaksi tavumääräksi määritettiin 31 tavua. AVQI-tulosten ja kuunteluarvioiden välinen yhteys oli vahva (Spearmanin rho 0.77, p= 0.01). Paras erottelevuus terveen- ja äänihäiriöäänen välille saatiin raja-arvolla 1,83. Tutkimus osoitti AVQI 03.01FIN -version toimivan hyvin äänihäiriöiden diagnostisena työkaluna.
18
Pesonen, Liisa, Leena Norros, Terhi Latvala, Kirsi Usva, Frederick Teye, Hanna Koskinen, Laura Koistinen et al. "SmartAgriFood - Tulevaisuuden Internet elintarvikkeiden tuotannon ja kuljetuksen tehostajana ja tuotetiedon välittäjänä". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n.º 28 (31 de janeiro de 2012): 1–3. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75579.
Texto completo da fonteResumo:
Torjunta-aineiden ja lannoitteiden käytön vähentäminen, luonnonvarojen tehokkaampi hyödyntäminen sekä selkeän tiedon välittäminen kuluttajille ruoan alkuperästä, tuottajista ja tuotantomenetelmistä ovat esimerkkejä tavoitteista, joihin toivotaan päästävän uutta Internet teknologiaa hyödyntämällä.SmartAgriFood –hankkeen tavoitteena on vauhdittaa Tulevaisuuden Internettiin perustuvan tieto- ja viestintäteknologian käyttöönottoa maa- ja elintarvikesektorilla:1)Tunnistamalla ja kuvailemalla tekniset, toiminnalliset ja ei-toiminnalliset määritykset Tulevaisuuden Internetille kokeiltavaksi älykkäässä maa- ja elintarviketuotannossa kokonaisuudessaan ja erityisesti älykkään viljelyn, logistiikan ja ruokatietoisuuden osalta.2)Tunnistamalla ja kehittämällä älykkään maa- ja elintarviketalouden tarvitsemia ominaisuuksia ja konseptiprototyyppejä, osoittaen kriittiset kehittämiskohdat teknologiaratkaisuissaja mahdollisuuden kehittää niitä edelleen suuren mittakaavan kokeiluissa ja arvioinneissa.3)Tunnistamalla ja kuvailemalla olemassa olevia koerakenteita ja aloittamalla käyttäjäyhteisöjen rakentamisen, ja tuottaen toimeenpanosuunnitelman tutkimusohjelman seuraavaavaihetta varten.Kaksivuotinen SmartAgriFood -projekti kuuluu EU:n informaatio- ja viestintäteknologian tutkimusalueeseen ja se käynnistyi huhtikuussa 2011. Hanke on osa EU:n 7. puiteohjelman Future Internet Public-Private-Partnership –ohjelmaa, jossa määritetään eri yhteiskunnan toimialojen vaatimuksia Tulevaisuuden Internetille. Siihen osallistuu MTT:n ja VTT:n lisäksi 20 tutkimus-partneria Espanjasta, Kreikasta, Saksasta, Unkarista, Iso-Britanniasta ja Hollannista. Projektin koordinaattorina toimii hollantilainen Wageningenin yliopisto (Wageningen University and Research Centre).
19
Mattila, Tiina E. A., Kim O. Kaustell e Risto H. Rautiainen. "Työsuojelun vaikuttavuutta estävät ja edistävät tekijät maatiloilla". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n.º 26 (31 de janeiro de 2010): 1–5. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75761.
Texto completo da fonteResumo:
Useiden tutkimusten mukaan maataloustöissä sattuu edelleen paljon tapaturmia. Tapaturmamäärien vähentämiseksi maatalouteen on kohdistettu monia interventioita eli toimenpiteitä, joilla pyritään vaikuttamaan yksilöiden ja ryhmien terveydentilaan ja käyttäytymiseen. Tutkimukset, joissa on käyty systemaattisesti läpi interventiotutkimusten tuloksia, ovat todenneet, että interventioiden tehokkuudesta tapaturmien vähentämisessä on varsin vähän näyttöä.Tämän tutkimuksen tavoitteena oli löytää tekijöitä, jotka estävät työturvallisuuden kehittymistä ja huomioon ottoa - sekä toisaalta katalysaattoreita, jotka edistävät turvallisten toimintatapojen ja ratkaisujen yleistymistä ja käyttöönottoa maatiloilla. Erityisesti keskityttiin koneiden ja rakennusten huolto- ja korjaustöiden turvallisuuteen. Tutkimuksessa on viitekehykseksi luotu käsitemalli työturvallisuusinterventioiden komponenteista ja maatilakontekstista. Datankeruussa käytettiin luotainmenetelmää ja haastatteluja. Luotain-menetelmä on otettu yleisesti käyttöön käyttäjätutkimuksissa ja se perustuu koehenkilöiden itsedokumentointeihin.Tulosten mukaan tiloilla on tunnistettavissa runsaasti erilaisia työturvallisuuskehitystä estäviä tai hidastavia tekijöitä sekä jonkin verran myös työturvallisuutta edistäviä tekijöitä. Hidastavat tekijät liittyivät muun muassa suunnittelun tai toteutuksen monimutkaisuuteen, prioriteetteihin, asenteisiin, työtapoihin, ammattitaitovaatimuksiin, kone- ja rakennuskannan hitaaseen uusiutumiseen sekä pysyviksi muodostuneisiin, ”väliaikaisiin” ratkaisuihin. Edistävät tekijät liittyivät muun muassa sopivaan viestintäkanavaan, vahinkotilanteiden tuomaan valppauteen, opiskelussa saatuihin viesteihin, vastuuseen muista työntekijöistä, harrastustoiminnassa opittuihin taitoihin, uusien koneiden ja laitteiden tuomaan inspiraatioon, riittävään työvoimaan tilalla ja henkiseen valmentautumiseen mahdollisten vahinkotilanteiden varalta. Tulokset tulevat tukemaan jatkossa työsuojeluinterventioiden suunnittelua ja muotoilua.
20
Eriksson, Sirkka-Liisa, e Elina Viro. "Projektioppiminen yläkoulun matematiikassa". Lumat: International Journal of Math, Science and Technology Education 3, n.º 7 (30 de dezembro de 2015): 1005–11. http://dx.doi.org/10.31129/lumat.v3i7.984.
Texto completo da fonteResumo:
Yläkoulun matematiikan opetuksen haasteena on sytyttää oppilaiden innostus ja auttaa heitä ymmärtämään matematiikan kokonaiskuva. Nykyisiä matematiikan opetusmenetelmiä pidetään usein teoreettisina ja ne opettavat vain osan tarvittavista taidoista. Projektiopiskelu tai -oppiminen saattaa olla vastaus näihin haasteisiin. Projektioppiminen on tapa järjestää opetus muotoon, jossa keskitytään ympäröivään maailmaan. Tavoitteena on liittää opiskeluaiheet osaksi opiskelijoiden jokapäiväistä elämää ja tulevaa työuraa. Matematiikkaa ei opeteta vain jatko-opintoja varten, vaan sitä tarvitaan muutenkin elämässä. Tutkimukset osoittavat, että projektioppiminen kehittää paitsi matemaattisten sisältöjen osaamista, myös työnantajien arvostamia meta-taitoja, kuten ongelmanratkaisutaitoja, spontaaniutta, vuorovaikutustaitoja ja yhteistyötaitoja, pitkäjänteisyyttä sekä tietotekniikkataitoja. Toisaalta projektit ovat usein toiminnallisia, mikä vaikuttaa positiivisesti tunnelmaan ja työrauhaan luokassa. Projektit, jotka tehdään yhteistyössä yritysten kanssa, lisäävät myös opiskelijoiden tietoa paikallisesta elinkeinoelämästä. Ulkomaiset tutkimukset projektioppimisesta osoittavat, että opiskelutavan käyttöönotossa on tiettyjä haasteita. Suomessa projektioppimista on sovellettu vähän yläkoulun matematiikan opetuksessa, joten sen käyttöönottoon tarvitaan lisätukea. Vuoden 2015 alussa käynnistetyn Projektioppiminen-kehittämishankkeen tavoitteena on lisätä opiskelijoiden innostusta matematiikkaan ja auttaa heitä ymmärtämään opiskeltavien asioiden laajempia yhteyksiä. Hankkeen aikana luodaan projektipankki yläkoulun matematiikan opettajien käyttöön ja testataan pankin projekteja käytännössä useissa eri peruskouluissa.
21
Martikainen, Susanna, Susi Salovaara, Katri Ylönen, Elina Tynkkynen, Johanna Kaipio, Mari Tyllinen e Tinja Lääveri. "Sosiaalialan ammattilaiset halukkaita osallistumaan asiakastietojärjestelmien kehittämiseen – osallistumistavoissa kehitettävää". Finnish Journal of eHealth and eWelfare 12, n.º 3 (13 de outubro de 2020): 270–85. http://dx.doi.org/10.23996/fjhw.96084.
Texto completo da fonteResumo:
Tietojärjestelmien kehittämistyön lähtökohtana tulee olla vahva ymmärrys käyttäjien tarpeista, tehtävistä sekä toimintaympäristöstä. Lisäksi suunnitteluratkaisuja tulee arvioida käyttäjien kanssa kehittämisprosessin aikana ja käyttöönoton jälkeen. Vaikka kansallisesti kohdennetaan runsaasti resursseja tietojärjestelmäpalveluiden kehittämiseen, sosiaalialalta tutkimusta aiheesta löytyy niukasti.
Sosiaalialan ammattilaisten kokemuksia asiakastietojärjestelmien kehittämistyöstä kartoitettiin osana keväällä 2019 toteutettua valtakunnallisesta käyttäjäkokemuskyselyä. Kysymyksissä käsiteltiin kokemuksia yhteistyöstä tietojärjestelmätoimittajan kanssa, osallistumisesta kehittämistyöhön ja osallistumistavoista tietojärjestelmien kehitykseen. Tuloksia tarkasteltiin asiakastietojärjestelmän tuotemerkeittäin.
Puolet vastaajista ei ollut osallistunut lainkaan kehittämistyöhön, mutta vain 19% ei ollut halukkaita osallistumaan ollenkaan. Suosituimmat osallistumistavat olivat ongelmien raportointi järjestelmien kehittämisen vastuuhenkilölle ja oman työn esittely kehittäjille; sen sijaan tietojärjestelmätoimittajien yleisimmin käyttämät tavat eli palautteen kirjaaminen verkkosivustolle tai sähköpostiin eivät olleet käyttäjien mieleen. Suurin osa tiesi, miten ongelmatilanteista ja kehitysehdotuksista raportoidaan.
Sosiaalialan ammattilaiset ovat kiinnostuneita osallistumaan kehittämistyöhön, mutta he eivät ole tyytyväisiä mahdollisuuksiin ja tapoihin osallistua käyttämiensä järjestelmien kehittämiseen. Järjestelmätoimittajien ja käyttäjien väliltä puuttuvat sopivat toimintatavat. Tulokset ovat samansuuntaisia kuin vastaavissa lääkäreille ja sairaanhoitajille tehdyissä tutkimuksissa. On myös mahdollista, että organisaatiot eivät hyödynnä innokasta kehittäjäpotentiaalia. Kehittäjien tulee jalkautua kentälle ja organisaatioiden palkata tietojärjestelmäkehityksestä vastaavia ammattilaisia tulkeiksi järjestelmätoimittajan ja käyttäjien välille. Sosiaalialan ammattilaisten näkökulma on huomioitava vahvemmin järjestelmäkehityksessä, jotta tietojärjestelmät saadaan onnistuneesti tukemaan sote-yhteistyötä tulevaisuudessa.
22
Kärkkäinen, Leena, Matti Ylätalo, Jarmo Juga, Risto Kauppinen e Hilkka Kämäräinen. "Jalostuksen tehostamisen vaikutus maidontuotannon kannattavuuteen". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n.º 28 (31 de janeiro de 2012): 1–4. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75494.
Texto completo da fonteResumo:
Tutkimuksen tavoitteena on arvioida sukupuolilajitellun siemenen käytön ja genomisen valinnan vaikutusta maidontuotannon kannattavuuteen ja laatia ohjeet eläinaineksen optimaaliseen uudistukseen ja taloudellisesti järkevään liharotusiemenen käyttöön maidontuotantotiloilla. Asiantuntija-arvioiden perusteella liharotusiemennysten määrää lypsykarjatiloilla on mahdollista nostaa huomattavasti nykyisestä 6 prosentista. Valtakunnallisesti pyrkimyksenä on tuottaa enemmän lihaa samoilla resursseilla. Tässä hankkeessa tarkastelu aiotaan tehdä kuitenkin tilatasolla. Tarkoituksena on laatia ohjelma liharotusiemenen käytöstä erilaisille tilakokoluokille. Kokoluokat ovat 30 lehmää, 64 lehmää (yksi lypsyrobotti), 130 lehmää (kaksi lypsyrobottia) ja 500 lehmää (pohjoisen tuen katto). Pyrkimyksenä on selvittää jalostuksellisen edistymisen nopeutta perinteisiä jalostusarvoennusteita tai genomista valintaa käyttäen. Mahdollisesti laadittavien tilamallilaskelmien avulla pyritään löytämään taloudellisesti kannattavin uudistusvaihtoehto ja liharoturisteytyssiemenen käyttöosuudet eri kokoluokissa.Tämä tutkimus kuuluu MAILI–hankekokonaisuuteen. Kilpailukykyä ja ympäristötehokkuutta pohjois-savolaisille maito- ja lihanautatiloille ja lihantuotantoketjulle eli MAILI -hanke on Pohjois-Savon ELY-keskuksen rahoittama hanke, joka kuuluu Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmaan 2007–2013. Hankkeen hallinnoija on Savonia ammattikorkeakoulu ja toteuttajina ovat Savonia ammattikorkeakoulun lisäksi Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT ja Helsingin yliopisto. Hankkeessa ovat mukana Valio Oy, Atria Oyj, HK Agri Oy, Saarioinen Oy, Snellman Lihanjalostus Oy, ProAgria ja Faba Osk. Hanke toteutetaan vuosina 2011–2013.MAILI -hankkeen tavoitteena on pyrkiä parantamaan naudanlihantuotannon omavaraisuutta ja tehostaa maitotilojen ja lihanautatilojen sekä maidon- ja lihanjalostusteollisuuden kilpailukykyä ja ympäristötehokkuutta. Lisäksi selvitetään, voidaanko maidontuotantotiloilta saatavien vasikoiden avulla tuottaa enemmän hyvälaatuista naudanlihaa kustannus- ja ympäristötehokkaasti. Pyrkimyksenä on selvittää maitoliharoturisteytysvasikoiden taloudellinen merkitys maidon- ja lihantuottajalle. Tilamallien avulla selvitetään eri toimenpiteiden vaikutus maito- ja lihanautatilojen kannattavuuteen. Hankkeella pyritään edistämään uusien jalostusmenetelmien käyttöönottoa pohjoissavolaisilla tiloilla ja kehitetään jalostusohjelmamallia sekä tuotetaan koulutusmateriaalia ja siirretään tietoa eri kohderyhmille.
23
Niiranen, Jarkko. "Alkusanat". Rakenteiden Mekaniikka 51, n.º 1 (16 de agosto de 2018): ii. http://dx.doi.org/10.23998/rm.74224.
Texto completo da fonteResumo:
Rakenteiden Mekaniikka -lehti juhli 50-vuotista taivaltaan viime elokuussa Vaasan yliopistossa järjestetyssä juhlaseminaarissa. Seminaarin esitelmien pohjalta kirjoitetuista lyhyistä artikkeleista koottiin lehteemme paksu erikoisnumero (Vol 50, Nro 3), jollaisia on itse asiassa vuosien varrella julkaistu lehdessämme lukuisia. Perinne jatkuu tänäkin vuonna: loppuvuodesta on tarkoitus koota erikoisnumerot sekä Teräsrakentamisen T&K-päivien (15.–16.8. Hämeenlinnassa) että Suomen mekaniikkapäivien (29.–31.8. Helsingissä) esitelmien pohjalta.
Lehden uutena päätoimittajana pyrkimykseni on muiltakin osin jatkaa vuosien saatossa hyväksi havaittujen periaatteiden ja linjausten mukaista julkaisutoimintaa. Lehteä on luonnollisesti myös tarkoitus tarpeen mukaan uudistaa. Osa uudistuksista tulee todennäköisesti kytkeytymään lehtemme uuteen verkkojulkaisualustaan, jona on vuoden ajan toiminut Tieteellisten seurain valtuuskunnan ylläpitämä, tiedelehtien toimittamiseen ja julkaisemiseen tarkoitettu Journal.fi-palvelusivusto. Sivustolla on tällä hetkellä noin 60 suomalaista tieteellistä lehteä ja vuosikirjaa ja se käyttää voittoa tavoittelemattoman Public Knowledge Project -yhteenliittymän kehittämää Open Journal Systems -järjestelmää, joka perustuu avoimeen lähdekoodiin ja on tällä hetkellä maailman yleisimmin käytetty julkaisujärjestelmä tieteellisessä julkaisemisessa.
Kunhan järjestelmän käyttöönoton alkukankeuksista selvitään, tämän digitaalisen palvelualustan on jatkossa tarkoitus helpottaa lehtemme kirjoittajien, arvioijien ja toimituskunnan työskentelyä, mahdollistaa artikkelien nopeampi julkaiseminen sekä lisätä lehdessä julkaistujen artikkelien näkyvyyttä ja uskottavuutta.
Lopuksi haluan vielä lehden puolesta kiittää edeltäjääni, professori Reijo Kouhiaa, joka toimi lehden päätoimittajana viimeiset yksitoista vuotta – toimittaen lehden volyymit 40–50 käsittäen yhteensä 228 vertaisarvioitua artikkelia – ja jatkaa edelleen lehden toimituskunnan jäsenenä.
Helsingissä, 1. elokuuta 2018
Jarkko NiiranenRakenteiden Mekaniikka -lehden päätoimittaja, akatemiatutkija, apulaisprofessori
24
Tuomisto, Jussi, e Hanna Huitu. "Perunan sivuvirtojen taloudelliset hyödyntämismahdollisuudet". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n.º 33 (31 de janeiro de 2016): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75259.
Texto completo da fonteResumo:
Ruokaperunatiloilla tuotetaan vuosittain 350 milj.kg perunaa, josta 70 % pystytään hyödyntämään elintarvikkeena. Loppuosa on sivutuotetta, jonka käsittely aiheuttaa kustannuksia. Perunakuorimossa sivutuotteen osuus voi olla jopa 50 % perunan kokonaismäärästä. Tutkimuksessa selvitettiin perunan sivutuotemarkkinoiden vaikutusta perunatilan kannattavuuteen. Tutkimuksessa mallinnettiin taloudellinen optimi perunan sivutuotteiden hyödyntämiselle ottaen huomioon kuljetusetäisyydet tuotosten ja panosten hintojen sekä tukipolitiikan muuttuessa ja perunantuotannon rakennemuutoksessa. Paikkatietojärjestelmän avulla laskettiin kuljetusetäisyydet maatiloilta sivutuotteen käyttäjälle. Kuljetuskustannukset eri sivutuotekomponenteille määräytyy vuoden 2011 hintatasossa kaavalla 0,628 km/t^-0,337, joka on johdettu Suomen Kuljetus- ja Logistiikka (SKAL) ry:n kuljetustilastoista. Rehutuotanto on kannattavin sivutuotteiden käyttömuoto. Kuorimosivuvirta on rehun energia-arvoltaan kauraa vastaava 11,21 MJ ME/kg kuiva-ainetta sisältävä rehu, jossa ohutsuolessa imeytyvä valkuainen (OIV) on 95 g/kg rehun kuiva-ainekiloa kohti. Perunamassa sisältää paljon vettä ja siksi veden kuljetus rehun aiheuttaa merkittäviä kuljetuskustannuksia. Perunantuotannon sivuvirtojen laadun ja saatavuuden vaihtelun sekä korkean kaliumpitoisuuden takia halukkuutta rehukäyttöön on rajallisesti, ja sen takia kuljetusmatkat muodostuvat pitkiksi. Jos kuljetusetäisyys on yli 185 kilometriä, perunamassa kannattaa kuivata. Biokaasuntuotanto perunan sivuvirrasta kannattaa, jos sähköntuotannon lisäksi myös lämpöenergia hyödynnetään. Mikäli biokaasutusjäte levitettään perunapellolle, on se hygienisoitava. Kuljetus- ja hygienisointikustannusten takia ei biokaasulaitosta saada kannattavaksi verrattuna sivutuotteiden rehukäyttöön. Etanolin tuotanto ei ole kannattavaa. Perunan kuorimojätteet sisältävät merkittäviä määriä tärkkelystä ja proteiineja. Kuorimotärkkelyksen puhdistus ja proteiinien erotus vaativat niin suuria investointeja, ettei tärkkelykseen ja proteiinien erotusta saada kannattamaan suhteessa rehutuotantoon kuin vasta silloin, jos rehukäyttöön päätyvä sivutuote pitäisi kuljettaa yli 200 kilometrin etäisyydelle. Perunan kuorimoprosessissa vapautuu solunestettä. Solunesteen määrää voidaan haihduttamalla vähentää. Väkevöinti vaatii kuitenkin kalliin teknologian ja se kannattaa vasta silloin, jos kuljetusetäisyys on yli 95 kilometriä. Investointituella on merkittävä vaikutus sellaisiin sivuvirtojen käyttökohteisiin, joissa investoinnit ovat merkittävä osa kokonaiskustannuserää. Syöttötariffi kannustaa bioenergiantuotantoon, mutta vääristää ympäristön kannalta tärkeämmän käyttökohteen käyttöönottoa. Alhainen hiilijalanjälki voitaisiin ottaa mukaan tukipolitiikkaan tuotannon ohjaamisen kannustimena. Solunesteen käyttö lannoitteena vähentää hiilijalanjälkeä 26 kg CO2-ekv/t ja perunatärkkelyksen hyväksikäyttö energiana tai rehuna 660 kg CO2-ekv/t.
25
Kaustell, Kim O., Tapani Kivinen, Kristiina Hakkarainen, Veli-Matti Tuure, Janne Karttunen e Timo Hurme. "Mikä toimii, mikä ei - viljelijöiden kommentteja". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n.º 23 (31 de janeiro de 2008): 1–6. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75907.
Texto completo da fonteResumo:
Rakennuksen ja sen osaratkaisujen hyvä toimivuus syntyy useiden osatekijöiden yhdistelmänä. Se ilmenee ja voidaan todeta korkean tason mittareiden, kuten tuotos, eläinten terveys, työmenekki jne. avulla. ”Lypsykarjarakennusten toiminnalliset vaihtoehdot” – hankkeen tilakäyntien yhteydessä kerättiin runsaan mittausaineiston ohella havaintoja hyvin ja huonosti toimivista ratkaisuista pihatoissa. Tietoa kerättiin myös havaituista rakennusvirheistä, jotka olivat haitanneet toimintaa sekä kohteista, joissa oli jo rakennusaikana tai kohta käyttöönoton jälkeen tehty muutoksia. Tämän tiedonkeruun osan tavoitteena oli kerätä isäntäväen käyttäjäkokemuksia aidoista ja toistuvista käyttötilanteista, joissa havaittuista hyvistä ja huonoista ratkaisuista ei välttämättä saada havaintoa yhden päivän tilakäynnin yhteydessä. Viljelijöiltä saadut kommentit viittaavat siihen, että tyytyväisimpiä ollaan lypsyasemiin sekä ruokintajärjestelyihin. Vastaavasti eniten negatiivisia kommentteja kertyi kalusteista sekä lattioihin ja lattiarakenteisiin, kuten lantakäytävät ja lannanpoisto. Tilasommittelu (layout) ja – mitoitus sekä toiminnallisten ja teknisten järjestelmien (ruokinta, lannanpoisto ja kuivitus, lypsy, eläinliikenne, ilmanvaihto, valaistus, vesi- ja viemärijärjestelyt) suunnittelu ovat kohteita, joihin pitäisi kohdistaa enemmän huomiota. Rakennuksen suunnittelu lähtee ilmeisen helposti liikkeelle ulkoseinistä, minkä jälkeen erityisesti tilasommittelu on nollasummapeliä: jos johonkin tarvitaan enemmän tilaa, sitä saa vain jotakin toista tilaa pienentämällä tai poistamalla se kokonaan. Tilojen pinta-alavaatimusten lisäksi olisi pohdittava myös tilojen välisiä yhteyksiä ja kulkureittejä. Parhaatkaan suunnitelmat eivät riitä, jos rakentamisessa ja kalustevalinnoissa ei seurata ja ylläpidetä laatua. Rakennusvaiheessa pienikin oikaisu, kynnys tai suurpiirteisyys esim. lattiavalujen kaatojen tai kynnysten muodostumisen suhteen kostautuu toiminnassa jatkuvana haittana. Erityiseen tarkkaavaisuuteen on syytä silloin, kun poiketaan piirustusten mitoituksista tai vaikkapa tukipilaririvin tai oviaukon sijainnista. Nämä voivat tehdä kalusteiden järkevän asentamisen ja suunnitellun työmenetelmän mahdottomaksi, minkä toteaminen on vaikeaa rakennusvaiheessa.
26
Nuutinen, Visa, Elise Ketoja, Mervi Nieminen e Taisto Sirén. "Lieroistutus osana rakenteeltaan heikentyneen savimaan kunnostusta". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n.º 21 (31 de janeiro de 2006): 1–5. http://dx.doi.org/10.33354/smst.76649.
Texto completo da fonteResumo:
Tutkimme kahdella varsinais-suomalaisella pellolla mahdollisuutta liittää lierojen istuttaminen osaksi huonorakenteisen savimaan kunnostusta. Ennen istutusta pelloilla esiintyi hyvin vähän tai ei lainkaan lieroja. Vuotta ennen istutukseen ryhtymistä oli kummallakin pellolla otettu viljelykiertoon nurmi lierojen elinolosuhteita parantavana toimenpiteenä. Istutus tehtiin keväällä 2003 lieroja sisältäneen pintamaan pistemäisinä siirtoina koeruutuihin. Istutuskäsittelyjä oli kaksi. Toisessa käytettiin pelkkää istutusmaata, toisessa sen joukkoon lisättiin kartonkitehtaan jätekuitupohjaista (”0-kuitu”) maanparannusvalmistetta lierojen suojaksi ja ravinnoksi. Lierojen runsastuminen oli selvästinopeampaa istutuskäsittelyissä verrattuna kontrollimaahan, johon istutusta ei tehty. Yli seurantajakson (2003-2005) yhdistetyssä aineistossa lieroja oli eniten 0-kuituvalmistetta saaneissa ruuduissa, joissa istutuspisteissä mitattu tiheys oli keskimäärin 24 yksilöä m-2. Pelkkää istutusmaata saaneessa käsittelyssä tiheys oli 10 yks. m-2 ja kontrollissa 1 yks. m-2. Lierot alkoivat seurantajakson aikana levitä hitaasti peltoon. Pisimmillään ne olivat kahdessa vuodessa edenneet 2 m:n etäisyydelle istutuskohdasta. Istutuksilla saatiin lierojen runsastuminen peltolohkoilla käyntiin ja sikäli niitä voi pitää onnistuneina. Tiivistyneen savimaan huokoistamisen kannalta istutuksen hyödyt olivat kuitenkin tutkimuksen aikajänteellä pieniä johtuen lierojen varsin alhaisena pysyneestä tiheydestä ja hitaasta leviämisestä. Tulosten yleistettävyyttä vaikeuttaa istutusten ajoittuminen ennätyksellisen kuivalle sääjaksolle vuosina 2002-2003. Se todennäköisesti alensi lierojen tiheyttä istutusmaan lähdealueella sekä vaikeutti istutettujen lierojen kasvua ja lisääntymistä. Istutusmenetelmä osoittautui yksinkertaiseksi ja käytännön maanhoitotyöhön soveltuvaksi. Perusteltujen ja onnistuneiden lieroistutusten kannalta ratkaisevalta tekijältä vaikuttaa paikallisten olosuhteiden hyvä tuntemus. Vaikka motivaatiota ja mahdollisuuksia lieroistutuksen kaltaisen menetelmän käyttöönottoon voi epäillä, tulokset osoittavat, että lierojen aktiivinen hyödyntäminen on mahdollista osana maan rakenteen hoitoa ja ennallistamista.
27
Hakala, Kaija, e Pirjo Peltonen-Sainio. "Tuleeko Suomesta vilja-aitta, kun ilmasto muuttuu?" Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n.º 23 (31 de janeiro de 2008): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75877.
Texto completo da fonteResumo:
Suomen kasvintuotantoa rajoittaa lyhyt kasvukausi, matala kasvukauden lämpötila ja siten alhaiseksi jäävä lämpösumma. Ilmastonmuutoksen myötä koko maapallon ja myös Suomen keskilämpötila nousee. Suomelle tämä merkitsee kasvukauden pidentymistä ja lämpösumman nousua. Pidempi kasvukausi mahdollistaa satoisten pitkän kasvuajan lajikkeiden käyttöönoton Suomessa. Uusien kasvilajien ja -lajikkeiden myötä kasvintuotanto voi vähitellen tehostua. Myös ilman hiilidioksidipitoisuuden nousu lisää viljelykasvien fotosynteesiä ja satoa. Lisäys on suurinta kasveilla, joiden kehitys tuleentumista kohti ei etene tiukasti lämpösumman mukaan ja jotka voivat lisätä sadoksi kerättävää massaa rajatta. Tällaisia kasveja ovat esim. nurmet ja bioenergiakasvit sekä juurisatokasvit. Viljoilla kehityksen sitoutuminen lämpösummaan ja jyvän rajoitettu koko estävät hiilidioksidipitoisuuden nousun täyden hyödyntämisen. Alkukesän kuivuus tulee olemaan ongelma myös tulevassa ilmastossa. Vaikka sademäärä keskimäärin nousee, suurin nousu tapahtuu kasvukauden ulkopuolella. Lisääntynyt haihdunta kohonneessa lämpötilassa, samoin kuin suuremmat satotasot vaativat kuitenkin entistä enemmän vettä. Syyskylvöisten ja monivuotisten kasvien paremmat viljelymahdollisuudet tulevaisuudessa helpottavat osaltaan kuivuusongelmaa, kun kasvit voivat käyttää hyväkseen talvisateiden tuomaa kosteutta alkukasvukaudella. Lämpimämmät olot tuovat Suomen kasvintuotannolle myös erilaisia haittoja ja riskejä. Lämpimämmässä ilmastossa kasvitaudit ja tuholaiset tulevat mitä suurimmalla todennäköisyydellä lisääntymään, ja niiden torjuntakustannukset pienentävät sadonlisäyksen tuomaa taloudellista hyötyä. Myös maan mikrobitoiminta kiihtyy, jolloin vaarana on humuksen väheneminen ja ravinteiden lisääntynyt mineralisaatio ja huuhtoutuminen. Runsaammat talvisateet puolestaan edelleen lisäävät huuhtoutumisriskiä ja eroosiota. Monivuotisten runsasjuuristen kasvien viljely, pellon tiivistymisen välttäminen ja toimiva salaojitus vähentävät näitä riskejä. Sääolojen kannalta Etelä-Suomesta saattaa lähivuosikymmeninä tulla nykyisen Tanskan veroinen maataloustuottaja. Suomen tulo osaksi Euroopan vilja-aittaa riippuu kuitenkin Suomen maatalouden sopeutumiskyvystä uudenlaisen ilmaston hyötyihin ja haittoihin, maailmankaupasta ja kasvintuotannon tuotteiden kysynnästä. Kasvintuotannon tuotteiden kysyntään vaikuttaa lähitulevaisuudessa vahvasti kasvintuotanto-olojen kehitys muualla maailmassa. Myös viimeaikainen bioenergiabuumi sekä elintason nousu runsaan väkiluvun alueilla, esim. Kiinassa ja Intiassa, lisäävät peltokasvituotannon ja maataloustuotteiden kysyntää ja hintaa ja siten tuotannon kannattavuutta.
28
Minkkinen, Anna-Maija, Seppo Mönkkönen, Kalevi Paldanius, Petri Kainulainen e Pirjo Suhonen. "Yhteisnavettayritysten johtamiskäytäntöjä". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n.º 30 (31 de janeiro de 2014): 1–6. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75423.
Texto completo da fonteResumo:
Maatilojen rakennekehitys jatkuu voimakkaana ja vaatii yhä suurempia investointeja tulevaisuudessa. Suomessa on kuitenkin vielä paljon pieniä ja keskikokoisia maatiloja, jotka haluaisivat jatkaa maidontuotantoa. Useamman tilan yhteinen navetta voisi olla yksi ratkaisumalli näille maitotiloille. Yhteisellä navetalla voisivat pienemmätkin maatilat saavuttaa ison yksikön edut kustannustehokkuudessa ja pysyä kilpailukykyisinä tulevaisuudessa. Monen omistajan yritys asettaa johtamiselle erityisvaatimuksia ja vaatii myös asennemuutosta osakkailtaan verrattuna entiseen maatilayrittämiseen. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää yhteisnavettayritysten johtamiskäytäntöjen muotoutumista ja sitä, mitkä johtamisen osa-alueet korostuvat yrityksen eri vaiheissa. Keskeistä on myös vastata kysymykseen, mitä yhteisnavettaosakkuus vaatii osakkailtaan ja mitä se heille antaa. Yhteisnavetalla tarkoitetaan kahden tai useamman osakkaan perustamaa maidontuotantoyritystä, jossa tuotetaan maitoa yhteisellä työpanoksella. Yleensä yhteisnavetta omistaa tuotantorakennuksen, eläimet ja niin halutessaan myös nurmenkorjuukoneita. Työt, vastuu ja tulos jaetaan osakkaiden kesken. Mahdollisia yhteisnavettayrityksen yhtiömuotoja ovat avoin yhtiö, kommandiittiyhtiö, osakeyhtiö ja osuuskunta. Tähän tutkimukseen osallistui viisi eri-ikäistä yhteisnavettayritystä. Kokemuksia johtamiskäytännöistä kartoitettiin haastattelemalla osakkaita. Tarkoituksena oli kerätä kokemusperäistä tietoa yhteisen navettayrityksen johtamisesta neuvonnan käyttöön uusien yritysten suunnittelun tueksi mutta myös olemassa olevien yritysten johtamisen avuksi. Vastaukset analysoitiin sisällönanalyysillä. Yhteisellä navettainvestoinnilla oli haettu työmäärän keventämistä ja investointiriskin jakamista useamman yrittäjän kesken. Työn mielekkyys lisääntyi uuden teknologian käyttöönoton ja työyhteisön muodostumisen myötä. Työnvuorotusta ja säännöllisiä vapaapäiviä tavoiteltiin suunnitteluvaiheessa ja ne saatiinkin ensimmäisinä toteutetuksi. Myöhemmin vastuita jaettiin omien kiinnostusten, erityistaitojen tai fyysisten rajoitteiden perusteella. Yhteisnavetta asettaa erityisiä haasteita johtamiselle ja vaatii selvästi yritysmäisempää otetta kuin perinteisen perheviljelmän pyörittäminen. Johtamiseen olisi hyvä saada koulutusta ja harjoitustakin jossain muualla ennen yhteisnavetan perustamista. Henkilökemioiden yhteensopiminen ja tiimityöskentelyn osaaminen näyttäisivät olevan onnistumisen edellytyksiä. Kun työyhteisö voi hyvin, se selviää kuormittavistakin tilanteista yhteisvoimin. Johtamisen eri osa-alueet korostuvat ajan kuluessa. Alkuun strateginen johtaminen on tärkeintä, sen jälkeen operatiivinen johtaminen tulee päällimmäiseksi muutamiksi vuosiksi, jonka jälkeen on taas aika tarkastella strategisia valintoja uudelleen. Tämän tutkimuksen jälkeenkin avoimiksi kysymyksiksi jäivät: Kuinka hyvin kumppanit pitää tuntea, jotta uskaltaa ruveta yhdessä yrittämään? Miten paljon ympäristö vaikuttaa omilla asenteillaan ja onko niitä mahdollista muuttaa?
29
Vartiainen, Matti, e Eila Järvenpää. "Tietojärjestelmän käyttöönotto ja koulutus". Aikuiskasvatus 8, n.º 3 (15 de setembro de 1988). http://dx.doi.org/10.33336/aik.96566.
Texto completo da fonteResumo:
Tietotekniikan soveltaminen toimistotöihin on ollut valtiohallinnon työpaikkojen näkyvimpiä uudistuksia koko 80-iuvun lopun ajan. Artikkelissa käsitellään pitkittäistutkimuksen valossa tietojärjestelmän käyttöönoton organisointia ja annettua koulutusta Vantaan tuomiokunnassa. Käyttöönottoa seurattiin vuodesta 1985 alkaen, ja tutkimus jatkuu edelleen. Tietoja kerättiin havainnoinnein, haastatteluin ja kyselyin. Tutkijat osallistuivat myös annettuun koulutukseen. Käyttöönottovaihe venyi odotettua pitemmäksi ja tietotekniikka vaikutti aluksi vain muutamien ihmisten työn sisältöihin. Sovellusten kehittämisen myötä yhä useammasta tulee tietotekniikan käyttäjiä. Koulutuksen ajoittaminen osoittautui vaikeaksi. Koulutuksen keskeisimmiksi vaiheiksi osoittautuivat kehitystyön alku ja varsinainen tietojärjestelmän käyttöönottovaihe. Artikkelin lopuksi esitetään suositukset käyttöönotto-organisaatioksi ja koulutuksen sisällöksi.
30
Nygrén, Ulla, Riitta Lähdemäki e Kimmo Tuominen. "Visiosta vaatimusmäärittelyyn, aallokosta asiakkaille: Suomen Alma-kirjastot vuonna 2021". Signum 53, n.º 2 (21 de junho de 2021). http://dx.doi.org/10.25033/sig.109620.
Texto completo da fonteResumo:
Alma-kirjastojen yhteinen visionti alkoi vuonna 2018, kun havaittiin ettei yksi järjestelmä riittäisi täyttämään kaikkien Suomen korkeakoulukirjastojen tarpeita. Alman käyttöönotto toteutettiin kahdessa aallossa: ensimmäinen aalto siirtyi tuotantokäyttöön joulukuussa 2019 ja toinen elokuussa 2020. Yhteistyö on jatkunut käyttöönotton jälkeenkin: Alma yhdistää kirjastoja niin kansallisesti kuin kansainväliselläkin tasolla.
31
Kujala, Sari, Iiris Hörhammer, Minna Ervast, Heta Kolanen e Minna Rauhala. "Johtamisen hyvät käytännöt sähköisten omahoitopalveluiden käyttöönotossa". Finnish Journal of eHealth and eWelfare 10, n.º 2-3 (21 de maio de 2018). http://dx.doi.org/10.23996/fjhw.69140.
Texto completo da fonteResumo:
ODA (Omat digiajan hyvinvointipalvelut) ja Virtuaalisairaala 2.0 -hankkeet kehittävät Suomeen uusia kansalaisille suunnattuja sähköisiä omahoitopalveluita. Sähköiset palvelut muuttavat terveysammattilaisten työtä ja aiheuttavat usein myös vastustusta. Uusien palveluiden onnistunut käyttöönotto niiden suunnittelusta ja kokeilusta vakiintuneeseen käyttöön asti vaatii, että muutokset tuodaan organisaatioon suunnitellusti. Tässä tutkimuksessa tunnistettiin käyttöönoton hyviä käytäntöjä tutkimuskirjallisuuden sekä ODA ja Virtuaalisairaala 2.0 -hankkeiden kokemusten perusteella sekä arvioitiin käytäntöjen toteutumista näissä hankkeissa. ODA-hankkeesta kartoitettiin kyselyllä siihen osallistuvien 14 sosiaali- ja terveysalan organisaation esimiesten ja johtajien (n=478) odotuksia Omaolo-palvelukokonaisuuden käyttöönotosta. Virtuaalisairaala 2.0 -hankkeen käyttöönottokokemuksia kerättiin haastattelemalla neljää Terveyskylän eri taloprojektin projektipäällikköä tai -koordinaattoria. Tulosten perusteella kokemukset käyttöönoton onnistumista tukevista käytännöistä ovat hyvin samansuuntaisia suomalaisissa hankkeissa sekä kansainvälisissä tutkimuksissa. Hyviksi käytännöiksi nousivat esimerkiksi selkeän vision ja tavoitteiden kommunikointi, johdon tuki, tehokas tiedottaminen palvelun käyttöönotosta ja sen hyödyistä sekä ammattilaisten ja asiantuntijoiden osallistuminen suunnitteluun. ODA-kyselyn tulosten mukaan käyttöönoton hyvät käytännöt eivät olleet kovin laajassa käytössä suomalaisissa sote-organisaatioissa. Tutkimuksessa tunnistetut hyvät käytännöt antavat vinkkejä käyttöönottotiimeille sekä johtajille ja esimiehille siitä, miten käyttöönoton voi toteuttaa suunnitelmallisemmin ja samalla tukea käyttöönoton onnistumista. Esimiehet ovat tärkeässä roolissa uusien sähköisten palveluiden organisaationlaajuisessa käyttöönotossa ja tunnistettuja käytäntöjä on tarkoitus hyödyntää esimiesten koulutuksen kehittämisessä.
32
Stachon, Kari. "Asiantuntijaorganisaation täytyy selvittää suhteensa tietotekniikkaan". Aikuiskasvatus 14, n.º 1 (15 de fevereiro de 1994). http://dx.doi.org/10.33336/aik.96921.
Texto completo da fonteResumo:
Tietotekniikan käyttöönotto on merkinnyt murrosta työpaikoilla. Tämä merkitsee koulutusvaatimuksia sekä yksittäisille työntekijöille että organisaation johdolle. Tietotekniikan käyttö voi olla sekä hallittua että hallitsematonta, yksi apuneuvo hallittuun muutokseen on koulutus. Koulutusta ei voi järjestää tiedostamatta organisaation päämääriä ja sisäistä rakennetta. Tavoitteena tulee olla reflektiivinen, asiantuntijanomainen organisaatio, jossa organisaation tosiasiallinen tehokkuus ylittäisi muodolliset toimintatavat.
33
Tuomisto, Jussi. "Muuntogeenisen ja tavanomaisesti jalostetun perunan rinnakkaisviljely – kustannukset ja niiden kohdentuminen". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n.º 21 (31 de janeiro de 2006). http://dx.doi.org/10.33354/smst.76725.
Texto completo da fonteResumo:
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on arvioida KTTK:n tarkastusaineiston jatilamallilaskelmien avulla, mitä kustannuksia aiheutuu muuntogeenisen ja tavanomaistenperunalajikkeiden erilläänpidosta tilatasolla ja mille osapuolelle kustannukset kohdistuvat. Tutkimusarvioi myös, millainen tulee olemaan sopimustuotannon rooli lajikkeiden erilläänpidonvarmistamiseksi. Rinnakkaisviljely on kallis toteuttaa. Mitä tiukemmat erilläänpitovaatimukset ovat,sitä korkeammaksi kustannukset nousevat. Kustannuksia kohdentuu myös muille kuin muuntogeenisiälajikkeita tuottaville viljelijöille. Yhden välivuoden vaatimus siirryttäessä gm-perunasta tavanomaisenperunan viljelyyn nostaa perunan tuotantokustannusta 8,58 senttiä/kg. Viljelijän aloittaessamuuntogeenisten perunalajikkeiden viljely, hänen ei ole enää taloudellisesti kannattavaa palatasamoilla lohkoilla tavanomaisten perunalajikkeiden viljelyyn. 10 metrin suojakaistavaatimusperunalohkojen, jossa viljellään gm- ja tavanomaista perunaa, välille nostaa perunantuotantokustannuksia 2,34 senttiä/kg. Kustannusten noustessa sekä gm- että tavanomaisen perunan japerunatuotteiden tuontipaine ulkomailta lisääntyy. Ongelmallisinta rinnakkaisviljelyn toteuttamisensuhteen on viljely kotitarvepalstoilla sekä maatilojen oman siemenlisäyksen toteuttaminen. Ongelmanaon myös lajittelujätteen käsittely ja markkinointi. Ongelmat saattavat johtaa peitellyn toiminnan(moral hazard problem) esiintymiseen. Geenitekniikan käyttöönotto lisää tarjontaketjun verkottumista:gm-siemen tulee markkinoille lajike-edustajien kautta. Perunalajikkeiden jalostaja kerää osan hyödystäitselleen ketjujen kautta. Mitä tiukemmat ovat gm-vapaan perunan lajikesekaannusrajat, sitä enemmänlajike-edustaja kykenee hyötymään suhteessa viljelijään. Gm-perunan täytyy kuitenkin hyödyttäämyös viljelijää, muuten viljelijät eivät ota gm-lajikkeita viljelykseen.
34
Punna, Mari, e Katja Raitio. "Mobiilimenetelmät ja pelillisyys työmenetelminä sosiaali- ja terveysalan asiakastyössä". Finnish Journal of eHealth and eWelfare 8, n.º 4 (8 de fevereiro de 2018). http://dx.doi.org/10.23996/fjhw.59184.
Texto completo da fonteResumo:
TIIVISTELMÄTulevaisuuden asiantuntijuus vaatii uusia tapoja työskennellä sosiaali- ja terveysalalla. Yhtenä digitalisaation jalkauttamisen muotona on pelillisyys ja mobiilimenetelmät, joiden aktiivinen käyttöönotto haastaa koulutuksen ja työelämän. Pelkkä tekninen osaaminen ei riitä, vaan ammattilaisilta vaaditaan myös avointa ja uteliasta asennetta uusia työmenetelmiä kohtaan. Jyväskylän ammattikorkeakoulussa opiskelijoiden ja ammattilaisten on ollut mahdollista kehittää osaamistaan pelillisyyden ja mobiilimenetelmien hyödyntämisessä. Artikkelissa kuvataan neljän tapausesimerkin avulla osaamisen kehittämisen mahdollisuuksia. Uudenlaisten digitaalisten työmenetelmien haltuun ottaminen on mahdollista, ja se edellyttää aiheeseen perehtymistä ja rohkeita kokeiluja. Mobile methods and gamification as work methods in social and health care ABSTRACTExpertise in the future demands new methods of work within health and social sector. Gamification and mobile methods provide new ways of implementing digitalization. Active use of those methods challenge both education and working life. Besides a technical knowledge, this demands health and social care professionals to have an open and curious mind-set towards new work methods. At JAMK University of Applied Sciences students and professionals have been able to develop their skills in using gamification and mobile methods in social and health care. In the article, four cases regarding the professional development are presented. Taking over new digital methods in social and health care is possible. However, it demands familiarization with the field and innovative open-minded pilots.Key words: mobile methods, gamification, professional competence, social service, health care sector
35
Vänninen, Irene, Helena Siipi, Marjo Keskitalo e Maria Erkkilä. "Muuntogeeniset kasvit ja viljelijöiden eettiset arvot". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n.º 26 (31 de janeiro de 2010). http://dx.doi.org/10.33354/smst.76902.
Texto completo da fonteResumo:
GM-kasveihin ja niiden viljelyyn kohdistuu voimakkaita asenteita, joista osa pohjautuu viimekädessä eettisiin arvoihin. Kuluttajien eettisten arvojen vaikutusta heidän suhtautumiseensa muuntogeenisiinkasveihin on tutkittu selvästi enemmän kuin viljelijöiden. Ehkä siksi, että muuntogeenimyönteistenviljelijöiden katsotaan olevan tästä teknologiasta potentiaalisesti hyötyvien joukossa.Viljelijät ovat GM-kasvien käyttöönotosta päättäessään kahden tulen välissä: yhtäältä heitä työntävätkohti teknologian käyttöönottoa sen potentiaaliset taloudelliset tai viljelytekniset hyödyt, toisaaltaheidän on otettava huomioon kuluttajien GM-kasveja koskevat mielipiteet, jotka ovat Euroopassa paljoltimuuntogeenikielteisiä tai –kriittisiä.Kirjallisuustutkimuksen avulla perehdyttiin viljelijöiden eettisten arvojen rooliin heidän päättäessäänmuuntogeenisten kasvien viljelyn käyttöönotosta. Tutkimuskysymykset olivat seuraavat: 1)missä määrin viljelijöiden intrinsiset ja ekstrinsiset eettiset arvot ohjaavat heidän päätöksentekoaanGM-kasvien käyttöönoton suhteen; ja 2) missä määrin sellaiset eettiset perusperiaatteet kuin pyrkimyshyvän tekemiseen, haitan tuottamisesta pidättäytyminen, reiluus ja oikeudenmukaisuus sekä valinnanmahdollisuusja itsemääräämisoikeus toteutuvat viljelijöiden osalta heidän tehdessään GM-kasvienviljelyä koskevia valintoja ja päätöksiä? Aineistona oli 17 tieteellistä julkaisua vuosilta 1999-2006yhdeksästä maasta. Suomesta ei ollut tutkimuksia saatavilla.Viljelijöiden intrinsisiä arvoja suhteessa geeniteknologiaan ja GM-kasveihin oli selvitetty selvästivähemmän kuin ekstrinsisiä, ja esimerkiksi luonnollisuus/luonnottomuus argumentti esiintyi vainyhdessä tutkimuksessa . Useimmissa maissa viljelijät olivat hyvin tietoisia GM-kasvien ruokaturvallisuuteen,ympäristövaikutuksiin, eläinten hyvinvointiin ja maatalouden rakennemuutoksiin liitetyistänäkökulmista. Uudessa-Seelannissa tehdyssä tutkimuksessa GM-myönteisten viljelijöiden eettinenarvopositio oli antroposentrisen (ihmiselle koituva hyöty)näkemyksen mukainen, kun taas luomuviljelijätsekä muut tavanomaista maataloutta edustavat viljelijät korostivat GM-kasveihin liittyviä riskejä.Eri maissa tuotetut viljelijätypologiat vastasivat hyvin toisiaan. Keskeiset asennetyypit olivat GM-kasvienhyötyihin uskovat, riskien korostajat sekä fatalistit. Tavanomaista viljelyä edustavan viljelijäryhmänsisälläkin on siis arvoheterogeenisuutta suhteessa GM-kasveihin. Jopa GM-kasvit tuotantoonottaneet viljelijät kyseenalaistivat ja uudelleenarvioivat tekemäänsä päätöstä jatkuvasti. Huolimattatodetusta heterogeenisyydestä asenne- ja arvotasolla, taloudelliset ja markkinatekijät määräsivät siltivahvasti viljelijöiden päätöksentekoa GM-kasvien käyttöönotosta. GM-kasveja koskevilla asenteilla jaarvoilla näytti olevan taipumusta muuttua myönteisemmiksi GM-kasvien käyttöönoton jälkeen, kunviljelystä kertyi kokemusta, mutta muutos myönteisempään suuntaan ei ollut yksiselitteistä kaikkialla.Eettinen yhteensopivuus on termi, joka tulisi liittää yhdeksi innovaation attribuutiksi tarkasteltaessakäyttöönottajien päätöksentekoon vaikuttavien tekijöiden merkitystä innovaation (esim. GM-kasvit)diffuusiolle.
36
Ahlqvist, Ari, Esa-Pekka Keskitalo, Sinikka Luokkanen e Ari Muhonen. "Avointa ja modulaarista: Koha saapui tieteellisiin kirjastoihin". Signum 53, n.º 2 (21 de junho de 2021). http://dx.doi.org/10.25033/sig.109618.
Texto completo da fonteResumo:
Kun päätös Koha-kirjastojärjestelmän valinnasta syntyi, tärkeä valintakriteeri oli se, että avoimen lähdekoodin ohjelmiston nähtiin soveltuvan parhaiten modulaariseen järjestelmäkehitykseen. Koha-kirjastot katsoivat, että kirjastot ja kirjastoteknologia ovat kypsiä aidosti modulaarisen teknisen ympäristön rakentamiseen. Koha-järjestelmän käyttöönottoa korkeakouluissa auttoi yleisissä kirjastoissa aiemmin tehty työ. Tiivis yhteistyö ja yhdessä tekeminen on kehittämisen avain jatkossakin, niin kansallisesti kuin kansainvälisesti. Tulevaisuuden suuria kehityskohteita ovat e-aineistojen hallintaan (ERM) ja kuvailuun liittyvät ratkaisut.
37
Kouvonen, Petra, e Marjo Kurki. "Vaikuttavien lasten ja nuorten psykososiaalisten menetelmien käyttöönoton tukeminen päätöksenteossa 2020 -luvun Suomessa". Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti 57, n.º 2 (24 de abril de 2020). http://dx.doi.org/10.23990/sa.91583.
Texto completo da fonte
38
Rantsi, Mervi, e Virva Hyttinen. "Sosioekonomisen aseman yhteys muistisairauslääkkeiden käytön aloitukseen kotona-asuvilla 65 vuotta täyttäneillä: väestöpohjainen kohorttitutkimus". Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti 57, n.º 1 (31 de janeiro de 2020). http://dx.doi.org/10.23990/sa.80307.
Texto completo da fonteResumo:
Varhaisella diagnoosilla ja lääkehoidolla pystytään hidastamaan muistisairauksien etenemistä ja parantamaan sairastuneiden toimintakykyä sekä elämänlaatua. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, toteutuuko yhdenvertaisuus uuden muistisairauslääkkeen käytön aloituksessa sosioekonomisten ryhmien välillä. Tutkimuksen paneeliaineisto on 10 prosentin satunnaisotos vuonna 2000 65 vuotta täyttäneistä kotona asuvista suomalaisista (n=64 250), joita on seurattu vuosien 2000–2013 ajan.
Tässä kansallisiin rekisteritietoihin perustuvassa kohorttitutkimuksessa tarkasteltiin ensiksi AKE-estäjien uusien käyttäjien (n=6 977) uuden muistisairauslääkkeen (memantiini) käytön aloitusta vuosien 2002–2013 aikana. Toisessa analyysissä tarkasteltiin osa-aineistossa sairaalahoitodiagnoosin saaneita muistisairauslääkkeiden uusia käyttäjiä (n=3 475) vuosien 2003–2013 aikana. Coxin suhteellisten riskitiheyksien mallin avulla tarkasteltiin sosioekonomisen aseman yhteyttä 1) memantiinin käytön aloitukseen AKE-estäjän käytön aloittaneilla, ja 2) muistisairauslääkkeen käytön aloitukseen ensimmäisestä kognitiivisiin oireisiin liittyvästä sairaalahoitodiagnoosista.
AKE-estäjien käyttäjillä ylempi sosioekonominen asema lisäsi memantiinin käytön aloitusta (suhteellinen riskitiheys (hazard ratio (HR)) 1,43, 95% luottamusväli (LV) 1,23-1,68, p< 0,001). Sairaalahoitodiagnoosin saaneilla sosioekonominen asema ei ollut yhteydessä muistisairauslääkkeen käytön aloitukseen. Lääkehoidon innovaatioiden käyttöönottoon liittyy tämän tutkimuksen mukaan eriarvoisuutta sosioekonomisten ryhmien välillä. Tulevaisuudessa tulisi tutkia, mitkä taustalla olevat tekijät johtavat terveydenhuollon innovaatioihin liittyvään eriarvoisuuteen.
39
Aksela, Maija, e Lauri Vihma. "Alkusanat toimittajilta". Lumat: International Journal of Math, Science and Technology Education 3, n.º 7 (30 de dezembro de 2015). http://dx.doi.org/10.31129/lumat.v3i7.989.
Texto completo da fonteResumo:
Vuodesta 2004 lähtien järjestetyt Valtakunnalliset LUMA-päivät järjestettiin ensimmäistä kertaa Joensuussa 1.–3.6.2015. Päivät järjestettiin ensimmäistä kertaa myös uutena ajankohtana, kesäkuun alussa heti koulutyön kesäkeskeytyksen alettua. Tapahtuma oli ensimmäistä kertaa myös kolmipäiväinen, laajan ohjelmatarjonnan vuoksi. LUMA-päiville osallistui kaikkiaan kolmesataa LUMA-opetusalan nykyistä tai kasvavaa asiantuntijaa varhaiskasvatuksesta korkeakouluihin: opettajia, opettajaksi opiskelevia, opettajankouluttajia, opetuksen tutkijoita ja opetuksen kehittäjiä Suomesta ja ulkomailtakin. Tapahtuman teemoina olivat uudistuvat opetussuunnitelmien perusteet, digitalisoituvat oppimisympäristöt ja arviointi sekä Kansainvälinen valon vuosi 2015. Osa ohjelmasta oli englanniksi tapahtuman yhteydessä järjestetyn kansainvälisen ISSE 2015 -symposiumin osallistujia varten.
Ohjelmaan kuului LUMA-keskus Suomen johdon ja Itä-Suomen yliopiston tervehdykset osallistujille, viisi luentoa, kaksi paneelikeskustelua sekä kymmeniä tietoiskuja ja työpajoja. Keynote-luennoitsija oli Stanfordin yliopiston professori Jonathan Osborne, joka puhui opetussuunnitelman uudistuksista yhdysvaltalaisesta näkökulmasta. Paneelikeskusteluissa asiantuntijat opetushallinnosta, yliopistoista ja kustannusalalta pohtivat uudistuvien opetussuunnitelmien sekä digitaalisten oppimisympäristöjen ja digitaalisen arvioinnin käyttöönoton mahdollisuuksia ja haasteita. Tietoiskuja/työpajoja oli mm. reilusta kolmestakymmenestä LUMA SUOMI -ohjelmaan kuuluvasta kehittämishankkeesta, lisäksi kansallisten Scientix-lähettiläiden sekä useiden muiden asiantuntijoiden vetäminä. Tähän teemanumeroon pyydettiin kaikilta päivien esiintyjiltä kirjoitukset. Numeroon on koottu saapuneita, tietoiskuja tai työpajoja vetäneiden asiantuntijoiden artikkeleita hankkeistaan tai erityisalastaan LUMA-aineiden opetuksen näkökulmasta. Seuraavat valtakunnalliset LUMA-päivät järjestetään Lahdessa (6.–8.6.2016) ja Jyväskylässä (5.–7.6.2017).
Oivaltamisen ja onnistumisen iloa matematiikasta, luonnontieteistä ja teknologiasta!
40
Koivisto, Anu. "Tekninen tehokkuus ja tehokkuuden muutos kasvihuonekurkun tuotannossa". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n.º 23 (31 de janeiro de 2008). http://dx.doi.org/10.33354/smst.76995.
Texto completo da fonteResumo:
Suomen kasvihuonekurkun tuotannon pääasiallisena tuotannontehostamiskeinona oli 1990-luvulle saakka yrityskohtaisen tuotantoalan kasvattaminen. Viljelijät käyttivät niin sanottua perinteistä viljelymenetelmää, missä talvikuukausien vähäinen luonnonvalon määrä edellytti viljelytaukoa marras- ja helmikuun välisenä aikana. 1990-luvulla käyttöön otettu keinovalotus mahdollisti tuotannontehostamisen sekä viljelyn myös talvikuukausina.Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella miten tuotannontehostamiskeinot ovat vaikuttaneet tilojen tekniseen tehokkuuteen, sekä miten ilmastolliset tekijät vaikuttavat tuotannon tehokkuuteen. Tutkimuksessa kurkuntuotantoon erikoistuneet yritykset ryhmiteltiin tuotannontehostamiskeinojen käyttöönoton mukaisesti neljään ryhmään: pienet perinteisen viljelytavan yritykset, suuret perinteisen viljelytavan yritykset, pienet valotusta käyttävät yritykset ja suuret valotusta käyttävät yritykset. Pienet valotusta käyttävät yritykset jätettiin pois lopullisesta tarkastelusta pienen ryhmäkoon vuoksi. Tutkimus tehtiin aikasarjatarkasteluna.Tarkastelu perustui Tiken puutarhayritysrekisterin tietoihin vuosilta 2000, 2002, 2004 ja 2006. Tekninen tehokkuus määritettiin stokastisen rintamaestimoinnin avulla (parametric stochastic production frontier analysis). Ilmastollisten tekijöiden vaikutusten määrittämiseen käytettiin rintamaestimointiin liittyvää tehottomuuden mallia (inefficiency effect model). Tehokkuustarkastelu toteutettiin ryhmän sisäisen ja ryhmien välisen tarkastelun viitekehystä käyttäen.Tutkimuksen tulosten mukaan perinteisen viljelytavan yritysten ryhmän sisäinen tehokkuus oli valotusta käyttävien yritysten tehokkuutta korkeampi. Suuret valotusta käyttävät yritykset olivat sen sijaan ottaneet käyttöön muita yritysryhmiä enemmän uutta teknologiaan, mikä voi tarkoittaa esim. uutta valotusratkaisua, uutta istutusmenetelmää tai uutta lajiketta. Pienet perinteisen viljelytavan sekä suuret valotusta käyttävät yritykset osoittautuivat olevan omilla panosyhdistelmillään lähimpänä saatavilla olevaa ”parasta teknologiaa”. Suurten valotusta käyttävien yritysten energian panosjousto oli korkein, mikä tarkoittaa että yhdellä lisäenergiayksiköllä nämä tilat pystyisivät tuottamaan muita tilaryhmiä enemmän sadonlisää.Kasvukauden aikainen globaalisäteily paransi kaikkien yritysryhmien tehokkuutta. Säteilyn määrän lisääntyminen paransi voimakkaammin perinteisen tuotantotavan yritysten tehokkuutta kuin valotusta käyttävien yritysten. Kasvukauden aikainen korkeampi keskilämpötila heikensi pienten perinteisen viljelytavan yritysten tehokkuutta. Muiden yritysryhmien osalta keskilämpötilalla ei ollut tilastollisesti merkitsevää vaikutusta.