Siga este link para ver outros tipos de publicações sobre o tema: Kehittäminen.
Artigos de revistas sobre o tema "Kehittäminen"
Crie uma referência precisa em APA, MLA, Chicago, Harvard, e outros estilos
Veja os 50 melhores artigos de revistas para estudos sobre o assunto "Kehittäminen".
Ao lado de cada fonte na lista de referências, há um botão "Adicionar à bibliografia". Clique e geraremos automaticamente a citação bibliográfica do trabalho escolhido no estilo de citação de que você precisa: APA, MLA, Harvard, Chicago, Vancouver, etc.
Você também pode baixar o texto completo da publicação científica em formato .pdf e ler o resumo do trabalho online se estiver presente nos metadados.
Veja os artigos de revistas das mais diversas áreas científicas e compile uma bibliografia correta.
1
Alasoini, Tuomo. "Suomalaista työhyvinvointitutkimusta perkaamassa ja kehittämässä". Aikuiskasvatus 34, n.º 2 (15 de maio de 2014): 148–49. http://dx.doi.org/10.33336/aik.94093.
Texto completo da fonte
2
Silvennoinen, Piia, e Kirsi Ronkainen. "Geriatrisen kuntoutusosaston omahoitajat työnsä kehittäjinä". Aikuiskasvatus 39, n.º 1 (5 de abril de 2019): 6–18. http://dx.doi.org/10.33336/aik.80253.
Texto completo da fonteResumo:
Artikkelissa kuvataan erään lonkkamurtumapotilaisiin keskittyneen geriatrisen kuntoutusosaston tutkimus- ja kehittämishankkeen tuloksia. Hanke käynnistyi hoitajien aloitteesta, ja sen tavoite oli omahoitajien työkäytänteiden kehittäminen potilaan kotiutusprosessin sujuvoittamiseksi. Näin toivottiin vähennettävän työn kuormitusta ja vahvistettavan hoitajien kokemaa työhyvinvointia. Hankkeen tutkimus- ja kehittämistoiminta tapahtui työelämän tutkimusavusteisena kehittämisenä dialogisin menetelmin työpajatyöskentelynä. Kehittämisen työpajojen yhteydessä kerätty haastatteluaineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä. Analyysin pohjalta saatiin käsitteellinen ymmärrys työn haasteista ja kehittämisehdotukset työn sujuvoittamiseksi. Käsitteellisen ymmärryksen pohjalta luotiin kaksi kertomusta, joista ensimmäinen kuvaa työn haasteita ja toinen ratkaisuehdotuksia työkäytäntöjen kehittämiseksi. Tulokset osoittavat, että moniammatillisen tiimin jäsenten vastuita kotiutusprosessissa tulisi selkeyttää. Samoin moniammatillisen tiimin kirjaamiskäytäntöjä koskevaa viestintää tulee kehittää. Selkeät vastuut moniammatillisen tiimin toiminnassa ja viestinnän toimivuus antavat omahoitajille mahdollisuuden keskittyä yhä paremmin hoitotyöhön. Näin he myös kokevat työnsä mielekkääksi.
3
Valkeavaara, Tuija. "Henkilöstön kehittäjät muuttuvassa työelämässä : kehittäjien roolien ja pätevyyden arviointia Euroopan eri maissa". Aikuiskasvatus 17, n.º 3 (15 de setembro de 1997): 187–97. http://dx.doi.org/10.33336/aik.92450.
Texto completo da fonteResumo:
Henkilöstön kehittäminen eri muodoissaan on entistä merkittävämpi osa työorganisaatioiden toimintaa. Sen merkityksen oletetaan vain lisääntyvän. Aikuiskoulutuksen näkökulmasta henkilöstön kehittäjän työ on samalla laajeneva osa aikuiskoulutuskäytäntöä. Kehittäjien asiantuntijuus voi merkittävällä tavalla olla yhteydessä henkilöstön kehittämisen vaikuttavuuteen työorganisaatioissa.
4
Partanen, Kati, e Heli Wahlroos. "Ammatillista huippuosaamista vaativilla kehittämistehtävillä". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n.º 33 (31 de janeiro de 2016): 1–6. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75218.
Texto completo da fonteResumo:
Ylempi ammattikorkeakoulututkinto on ammatillista osaamista syventävä tutkinto, johon voi hakeutua alan korkeakoulututkinnon suorittaneet vähintään kolmen vuoden työkokemuksen jälkeen. Tutkinto-ohjelman painotukset voidaan valita ammattikorkeakoulun valinnan mukaan vastaten Eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen (EQF) tasoa 7. Savonia-ammattikorkeakoulun tarjoamasta Maaseudun kehittämisen tutkinto-ohjelmasta valmistutaan nimikkeellä Agrologi Ylempi AMK. Maaseudun uudistuva työelämä vaatii erityisesti tiimityöskentely- ja johtamistaitoja sekä valmiutta vaativien kehittämistehtävien läpivientiin. Maaseudun kehittämisen tutkinto-ohjelman pedagogisena lähtökohtana on sosiokonstruktivismi, jossa oppiminen tapahtuu yhteisöllisesti aiempaa osaamista hyödyntäen, mikä sopii erinomaisesti ylempiin ammattikorkeakoulututkintoihin. Vahva yhteys työelämään ja alan kehittämiseen on motivoivaa. Esitellyssä koulutusmallissa opiskelija on vastuussa kehittämistehtävän tuloksista ensisijaisesti kohdeyritykselle, toissijaisesti tiiminsä jäsenille ja vasta viimeiseksi opintojakson opettajalle. Opiskelijat toteuttavat ammatillisten opintojen aikana laajan maaseutuyrityksen kehittämistehtävän tiimityönä, jossa jäsenten osaamiset täydentävät toisiaan. Jokainen 4-5 hengen tiimi saa työstettäväkseen todellisen maaseutuyrityksen kehittämistehtävän, jonka työstäminen etenee kolmen eri opintojakson (á 5 op) aikana yhdessä kohdeyrityksen kanssa. Kehittämistehtävän tuloksena on yritykselle suunnattu raportti, joka sisältää mm. työnkäyttö- ja talouslaskelmia. Tehtävien aiheina on ollut mm. sopimuspohjaisen yhteistyön kehittäminen maatalousyhtymässä, ravihevosten valmennustoiminnan yhteistyöverkostojen kehittäminen ja hiehonkasvatuksen ulkoistaminen lypsykarjatilalla. Oppimismenetelmällä saavutetaan monipuolisia ja matkan aikana kehittyviä malleja yrityksille. Yritys ja tiimi kehittyvät sekä oppivat usean kuukauden yhteisen työskentelyn aikana. Opiskelijan tieto rakentuu tiimissä, kun asioita pohditaan ja työstetään yhdessä projektimaisesti työskennellen. Työelämätaidot kehittyvät monipuolisesti ja työelämässä tärkeän tiimimäisen toimintatavan hallitseminen vahvistuu tehtävän myötä. Opiskelija saa uusia näkemyksiä kehittämistehtävästä, yrityksestä ja tiimin jäseniltä. Kehittämistehtävien aikana kasvatetaan myös omia verkostoja sekä itsenäisesti että muiden tiimin jäsenten tai tiimien kautta. Opettajan roolina on toimia konsulttina ja rohkaista tiimiä oppimaan projektista sekä varmistaa, että tiimi toimii. Luonnonvara-alan ylempiä ammattikorkeakouluopintoja on toteutettu Savonia-ammattikorkeakoulussa esitellyllä mallilla vuodesta 2007 kehittäen toimintaa ja aiheita palautteen mukaan. Toimintatapa on saanut erittäin hyvää palautetta niin opiskelijoilta, työelämältä kuin kohdeyrityksiltäkin.
5
Juuti, Kalle, Seija Kairavuori e Arto Kallioniemi. "Ainedidaktiikan yhteinen kehittäminen". Ainedidaktiikka 1, n.º 1 (20 de setembro de 2017): 1. http://dx.doi.org/10.23988/ad.v1i1.65805.
Texto completo da fonte
6
Ryhänen, Matti, Margit Närvä e Timo Sipiläinen. "Toimintaympäristö muuttuu – miten vastata muutoksiin". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n.º 28 (31 de janeiro de 2012): 1–6. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75602.
Texto completo da fonteResumo:
Maitoalalla toimintaympäristön muutosten ennakointi on tärkeää, jotta kyetään tekemään oikeita päätöksiä tulevaisuutta varten. Maidontuotannon toimintaympäristön muutosten ennakointi, tulevaisuuden visiointi, nykyisen toiminnan parantaminen ja tuotantoprosessien kehittäminen ovat keskeisiä yritystoiminnan osa-alueita. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tuottaa maitotilojen kehittämistä tukevaa ennakointitietoa toimintaympäristöstä ja siinä tapahtuvista muutoksista sekä löytää keinoja, miten toimialalla voidaan vastata näihin muutoksiin. Tutkimusaineisto hankittiin järjestämällä kuusi työpajaa. Niihin osallistui asiantuntijoita tutkimuksesta, yritysmaailmasta, maataloushallinnosta, neuvonnasta, koulutuksesta ja maidontuottajista. Työpajoihin osallistui kerrallaan 15–18 asiantuntijaa. Teemoina olivat markkinat, rahoitus, maatalous-politiikka, laatujohtaminen, tuotannon kehittäminen ja rakennuttaminen. Työpajoista saatiin kattava ja monipuolinen aineisto maitotoimialan analyysiä varten. Analyysin pohjalta haettiin ratkaisumalleja ja toimintamuotoja Etelä-Pohjanmaan ja Keski-Suomen maidontuotannon kehittämiseksi. Toimialan SWOT-analyysillä tuotettiin tietoa maidontuotannon toimintaympäristöstä ja arvioitiin maitotilojen toimintaedellytyksiä tulevaisuudessa. Tulosten mukaan pääosalta maitotiloista strategia puuttuu ja tavoitteet ovat osin epäselviä. Maitotilat ovat keskimäärin heikosti kannattavia ja yrityskooltaan pieniä. Maidontuotannon kehittäminen ja yrityskoon kasvattaminen edellyttävät lisäresurssien hankintaa. Yrittäjän on hankittava uutta osaamista, uuteen tuotantoteknologiaan on investoitava ja tuotantoprosesseja on kehitettävä sekä uusia toimintamalleja on rakennettava. Tällä hetkellä yrittäjien osaaminen on painottunut tuotantoon ja tekniikkaan. Jatkossa on panostettava aiempaa enemmän liikkeenjohdollisen osaamisen kehittämiseen. Maitotilan investoinnit vaativat suurta pääomapanostusta, joten rahoitusmahdollisuuksista on huolehdittava. Toimintaympäristön ollessa jatkuvassa muutoksessa yrittäjän on löydettävä omat vahvuutensa ja toimittava parhaalla mahdollisella tavalla selvitäkseen menneillään olevasta rakennemuutoksesta. Uudet yhteistyömuodot mahdollistavat yrittäjän erikoistumisen aiempaa enemmän yrityksensä johtamiseen ja maidontuotantoon. Perinteisellä osaamistasolla ja yksin toimien edellytykset pärjätä tulevaisuuden toimintaympäristössä heikkenevät koko ajan. Maidontuottajat voivat hyödyntää saatuja tuloksia mm. oman liiketoimintansa suunnittelussa ja yritystoiminnan kehittämisessä, kuten esimerkiksi yritystason SWOT-analyysien laadinnassa, tuotantoprosessien hallinnassa, tuotannon tehostamisessa ja lopulta kannattavuuden parantamisessa.
7
Miettinen, Janika Jasmiina, Markus Mäkinen, Jaana Leikas, Tuula Jutila e Tiia Veko. "Vastuullinen toiminnanohjausjärjestelmän kehittäminen kotihoidossa". Finnish Journal of eHealth and eWelfare 12, n.º 1 (5 de março de 2020): 70–83. http://dx.doi.org/10.23996/fjhw.77883.
Texto completo da fonteResumo:
Suomen tämän hetkinen strateginen tavoite on lisätä ikääntyneiden kotona asumista ja vähentää laitoshoidon määrää, mikä tarkoittaa lisääntyvää tarvetta kotihoidon palveluille. Samanaikaisesti hoito- ja hoivapalveluita tarvitsevien ikääntyvien määrä kasvaa suhteessa työikäisen väestön määrään ja kotihoidon asiakkaiksi ohjautuu yhä huonokuntoisempia ikäihmisiä. Kotihoidossa käytettävissä oleva työvoima tulee pystyä kohdentamaan tehokkaasti ja järkevästi asiakastarpeen mukaan, jotta laatua ja vaikuttavuutta voidaan ylläpitää. Toiminnanohjausjärjestelmistä on haettu ratkaisua henkilöstöresurssien optimointiin.
Toiminnanohjausjärjestelmän käyttöönottoa arvioiva tutkimus toteutettiin Pirkkalan kunnan kotihoito-organisaatiossa. Projektin tavoitteena oli sujuvoittaa toiminnanohjausjärjestelmän käyttöönottoa kotihoidossa, pohtia toiminnanohjausjärjestelmän tarjoamien eri optimointivaihtoehtojen toimivuutta sekä saada toiminnanohjausjärjestelmä palvelemaan organisaatiota kokonaisuudessaan mahdollisimman hyvin. Tutkimuksen aineisto muodostui kotihoitajien työpäivien seurannasta, tiiminvetäjien haastattelusta, optimointityöpajasta ja esimiesten työpajoista.
Tarkastellun kotihoito-organisaation toiminnanohjausjärjestelmän ensisijaisena tavoitteena on kohdentaa kotihoidon henkilöstöresurssit vastaamaan ikäihmisten tarpeita tehokkaasti, laadukkaasti ja vastuullisuustekijät huomioiden. Toiminnanohjausjärjestelmän käyttöä tukevat ja heti käyttöön otettavissa olevat suositukset ovat:
Käyntien aikakriittisyyden tiukka arviointi sekä aikariittisten käyntien ajankohtien ja käynneille asetettujen aikavälien tarkistaminen;
Työajan ylittyminen -vaihtoehdon salliminen optimoinnissa;
Mahdollisimman suuren asiakas- ja hoitajajoukon yhtäaikainen optimointi ja
Omahoitajuuden huomioiminen laadun tekijänä.
Toiminnanohjausjärjestelmän tulisi olla järjestelmäkehittäjän toimesta räätälöitävissä yksilöllisten asiakastarpeiden mukaiseksi. Integroituvuus muiden järjestelmien kanssa on oleellinen tekijä tehokkaan ja toimivan kokonaisuuden saavuttamiseksi. Myös tarve joustavalle toiminnanohjausjärjestelmän jatkokehitykselle toimintaympäristön, osaamisen ja tavoitteiden muuttuessa tulisi huomioida. Näiden vaatimusten lisäksi toiminnan mittaaminen ainakin kustannusten, henkilöstön hyvinvoinnin ja palvelun laadun näkökulmista tulisi huomioida tietoon pohjautuvan toiminnanohjausjärjestelmän suunnittelussa.
Toiminnanohjausjärjestelmän käyttöönotto on yksi keino kotihoidon toiminnan kehittämiselle, mutta se ei yksinään riitä turvaamaan kotihoidon vastuullista kehittämistä. Johtamisen perusajatuksena tulisikin olla, miten tarjottavien palveluiden laatu ja toiminnan eettisyys voidaan turvata kasvavien resurssipaineiden alla.
8
Filander, Karin, e Risto Honkonen. "Yhdyskuntien kehittäminen eurooppalaisessa tutkimusintressissä". Aikuiskasvatus 16, n.º 1 (15 de fevereiro de 1996): 69–71. http://dx.doi.org/10.33336/aik.92378.
Texto completo da fonte
9
Tökkäri, Virpi, e Juha Perttula. "Itsensä kehittäminen johtajien kertomuksissa". Aikuiskasvatus 30, n.º 2 (15 de maio de 2010): 120–29. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93869.
Texto completo da fonteResumo:
Artikkeli perustuu tutkimukseen, jossa tarkastellaan tietoisen itsensä kehittämistä analysoimalla kahden johtajan kertomuksia. Narratiivinen lähestymistapa sitoi johtajien itsensä kehittämisen kertomuksiksi, joissa ovat läsnä humanistinen itseksi tuleminen, eksistentiaalinen persoonan valitseminen ja kulturalistinen jaetuissa merkityksissä eläminen. Itsensä kehittämisen merkityksissä yksilöllinen valinnanvapaus ja omaehtoinen, autonominen kehittyminen nivoutuvat yhteisölliseen elämään.
10
Niemelä, Tarja, Mervi Seppänen e Unto Tulisalo. "F1-hybridimenetelmän kehittäminen kevätrypsille". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n.º 21 (31 de janeiro de 2006): 1–5. http://dx.doi.org/10.33354/smst.76052.
Texto completo da fonteResumo:
Kevätrypsin satotason nostaminen on yksi öljykasvien viljelyn keskeisimmistä tavoitteista. Hybridirypsit mahdollistaisivat satotason nostamisen vähintään 10 – 20 %:lla sekä lisäisivät elinvoimaisuutta ja satovarmuutta vaihtelevissa kasvuoloissa. Tässä hankkeessa tavoitteena oli siirtää Kosena-nimellä kulkeva hybridimenetelmä kevätrapsilta kevätrypsiin ja testata menetelmän toimivuus rypsillä. Lisäksi tutkittiin Kosena-menetelmän yhteensopivuus hyvin homologisen, Ogura-menetelmän, kanssa.Hybridisiemen perustuu siementuotantomenetelmään, jossa valitut vanhempaislinjat saadaan risteytettyä keskenään. Yksi käyttökelpoisimmasta menetelmistä on sytoplasmaattisen koirassteriliteetin hyödyntäminen (CMS, sytoplasmic male sterility). Menetelmä perustuu solulimassa sijaitseviin perintötekijöihin, joiden vaikutuksesta heteet eivät muodosta siitepölyä. Tämä linja on äitilinja. Isälinja sen sijaan tuottaa siitepölyä ja toimii äitilinjan pölyttäjänä. Lisäksi isälinjan perintötekijät sisältävät ns. palauttaja-geenin (Rf, restor fertility), joka palauttaa normaalin siitepölymuodostuksen viljeltävään hybridiin.Tässä hankkeessa käytettiin japanilaisten tutkijoiden retikalta löytämää ja kevätrapsiin siirtämää Kosena-sytoplasmaa ja -palauttajageeniä. Tähän mennessä rypsin hybridilajikkeiden jalostus on pysähtynyt sopivan palauttajageenin puuttumiseen. Kosena-menetelmän geenit siirrettiin rapsilta rypsille perinteisellä takaisinristeytyksellä. Takaisinristeytyssukupolvien välissä sekä CMS- että Rf-tekijöiden siirtyminen varmennettiin PCR (poly chain reaction) -tekniikalla.Tutkimuksen tulokset vahvistivat Kosena- ja Ogura-menetelmien yhteensopivuuden. Kosena-menetelmän isälinja palautti siitepölytuotannon myös Ogura-sytoplasmalla, joten menetelmät ovat niin lähellä toisiaan, että niitä voidaan käyttää yhdessä. Tekemiemme vertailujen mukaan Ogura-sytoplasma toimii rypsillä paremmin kuin Kosena-sytoplasma.Siitepölymuodostuksen palauttava Rf-tekijä onnistuttiin siirtämään kevätrapsilta kevätrypsille tavanomaisella takaisinristeytyksellä. Kasvit olivat kuuden takaisinristeytyssukupolven jälkeen tyypiltään jo selvästi rypsimäisiä. Jälkeläistö oli tässä vaiheessa vielä heterotsygootti, mutta fertiilit kasvit omasivat hyvin kehittyneet heteet, jotka muodostivat runsaasti siitepölyä. Tekijän yhtenäistäminen ja saaminen homotsygoottiin muotoon toteutettiin itsesiitoksella. Menetelmä vaatii vielä lisäselvitystä sekä geenin pysyvyyden, että siementuotantomenetelmän toimivuuden suhteen.
11
Kymäläinen, Hanna-Riitta, e Anna-Maija Sjöberg. "Pellavan siemenen laadun kehittäminen". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n.º 21 (31 de janeiro de 2006): 1–4. http://dx.doi.org/10.33354/smst.76654.
Texto completo da fonteResumo:
Suomalaiset öljypellavayritykset ovat kiinnostuneita tuotteidensa laadun kehittämisestä. Helsingin yliopiston Agroteknologian laitoksessa luodun Laaturenkaan avulla on tutkittu ja arvioitu erilaisia laatuun vaikuttavia ominaisuuksia. Öljypellavan laadun kehittäminen on osana vuonna 2005 päättynyttä Agrokuituverkosto-hanketta. Tähän hankkeeseen osallistuivat Palmenia, Helsingin yliopiston Agroteknologian laitos sekä öljypellavayritykset.Osana Agrokuituverkoston toimintaa on vuosina 2004-2005 Helsingin yliopiston Agroteknologian laitoksen toteuttama kadmiumselvitys. Selvitystä varten yritykset toimittivat öljypellavanäytteitä kadmiumanalyyseihin. Mitattuja arvoja verrattiin kansainvälisiin pitoisuuksiin ja hyväksyttävästä päiväsaannista esitettiin arviot. Tulokseksi saadut kadmiumpitoisuudet ovat samaa tasoa kuin kansainvälisissä tutkimuksissa. Normaalilla suomalaisella ruokavaliolla pellavansiementä saa kadmiumin suhteen syödä turvallisesti suositellun määrän 24 g - 30 g. Suomalaisen pellavan kadmiumpitoisuus ei siis aiheuta normaaleilla päiväannoksilla (esim. 24 g pellavaa päivässä) erityistä riskiä, kun asiaa tarkastellaan nykyisen WHO:n asettaman PTDI-arvon (Provisional Tolerable Daily Intake) kannalta. Runsaskadmiumisen ruokavalion lisänä em. päiväannokset voivat olla liian suuret, jos käytetään korkean kadmiumpitoisuuden omaavaa pellavaa. Jos pellavansiementä käytetään päivässä alle 24 g määrä, riskit vähenevät vastaavasti. Poikkeuksena ovat ne henkilöt, joilla on muitakin riskitekijöitä kadmiumin saannin suhteen, esim. saastunut asuinalue, tupakointi tai alentunut sietokyky. Tällöin on kiinnitettävä enemmän huomiota kadmiumin kokonaissaantiin ja saantiin myös pellavan siemenen osalta. Osasta pellavan siemeniä mitattiin myös rasvahappokoostumus ja muut laatuominaisuudet. Lajikkeiden välillä oli eroja erityisesti proteiinipitoisuuksissa, α-linoleenihappopitoisuuksissa sekä fenolisten yhdisteiden määrässä.
12
Verma, Ira. "Asuinalueiden kehittäminen ikääntyvälle väestölle". Yhdyskuntasuunnittelu-lehti 58, n.º 1 (1 de junho de 2020): 33–49. http://dx.doi.org/10.33357/ys.89482.
Texto completo da fonteResumo:
The population ageing is a global trend. Neighbourhood planning and housing design can support the general wellbeing and independence of older people who live at home at old age or with disabilities. The aim of the study was to explore the design features enhancing social and physical activities of older persons. The participation of older residents was emphasized through mixed methods: workshops, observational walking tours, interviews and questionnaires. The result show that walking friendly environment, mixed land use and green areas promote ageing in place. A comprehensive design of the built environment that does not exclude older people is needed.
13
Koponen, Mika, Mervi Asikainen, Antti Viholainen e E. Pekka Hirvonen. "Matematiikan opettajankoulutuksen arviointipohjainen kehittäminen". Lumat: International Journal of Math, Science and Technology Education 3, n.º 6 (30 de outubro de 2015): 925–47. http://dx.doi.org/10.31129/lumat.v3i6.1008.
Texto completo da fonteResumo:
Mathematical Knowledge for Teaching (MKT) opettajantiedon mallin mukaan opettajat tarvitsevat kuudenlaista tietoa matematiikan opettamisessa. Selvitimme kyselytutkimuksen avulla opettajankouluttajien (N=19) ja työssä olevien matematiikanopettajien (N=101) näkemyksiä Itä-Suomen yliopiston matematiikan opettajankoulutusohjelman kehittämisen perustaksi. Kyselyn suunnittelussa ja aineiston analysoinnissa hyödynsimme MKT-mallin osa-alueita. Tulosten perusteella valtaosa opettajankouluttajista koki, että heidän opettamansa kurssit eivät parhaalla mahdollisella tavalla tue opettajankoulutuksen tavoitteita, esimerkiksi opetussisältöjen osalta. Monet työssä olevat matematiikanopettajat näkivät asian samalla tavoin. Heidän mukaansa matemaattisten sisältöjen opetuksen painopisteenä on niin sanottu puhdas matematiikka (Common Content Knowledge), joskin myös siinä oli pieniä puutteita. Useat työssä olevat matematiikan opettajat esittivät, että koulutusohjelman tulisi sisältää nykyisten sisältöjen lisäksi opettajan työn kannalta tärkeää erityistä matemaattista tietoa (Specialized Content Knowledge). Vastanneiden opettajien mielestä ainelaitoksen opintoja tulisi eriyttää tulevien opettajien ja tulevien matemaatikoiden osalta. Artikkelissamme saatuja tuloksia käsitellään ainelaitoksen toiminnan näkökulmasta, samoin kerromme millaisia kehittämistoimenpiteitä tehtyjen johtopäätösten pohjalta on jo toteutettu.
14
Rättyä, Kaisu, e Pirjo Kulju. "Kielitietoisuutta kielentämällä – kieliopin tehtävätyyppien kehittäminen". Ainedidaktiikka 2, n.º 1 (12 de junho de 2018): 59–74. http://dx.doi.org/10.23988/ad.68750.
Texto completo da fonteResumo:
Tiivistelmä
Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (POPS2014) mainitaan tavoitteeksi, että oppilaan kielitietoisuus vahvistuu, oppilas innostuisi tutkimaan kieltä ja sen variantteja ja että oppilas harjaantuisi käyttämään käsitteitä, joilla kielestä voidaan puhua. Kielitiedon opetuksesta on kuitenkin esitetty varsin vähän konkreettisia pedagogisia menetelmiä. Tämän opetuksenkehittämistutkimuksen tavoitteena on luokitella ja kehittää kielitiedon tehtäviä soveltaen Krathwohlin (2002) tavoitetaksonomia-ajattelua siten, että ensimmäisen tason tavoitteena on käsitteiden muistaminen, toisen tason käsitteiden ymmärtäminen ja käyttäminen suppeissa tehtävissä, kolmannen käsitteiden välisten suhteinen ymmärtäminen ja neljännen tason tavoitteena on käsitteiden soveltaminen tekstin analyysissä. Lisäksi mallissa sovelletaan kielentämistä pedagogisena menetelmänä. Esittelemämme tehtävätyypit voidaan luokitella tunnistamis-, tuottamis-, suhteuttamis- ja analyysitehtäviin sekä ilmiöön kohdistuviin tutkivan oppimisen tehtäviin.
Avainsanat: kielitietoisuus, kielioppi, opetusmenetelmät, tehtävätyypit
15
Kaipio, Johanna, Petri Mannonen, Hanna Stenhammar, Pekka Lahdenne, Kari Hiekkanen e Marko Nieminen. "Potilaskokemuskyselyn kehittäminen lastensairaalan potilaiden vanhemmille". Finnish Journal of eHealth and eWelfare 9, n.º 2-3 (21 de maio de 2017): 149. http://dx.doi.org/10.23996/fjhw.60998.
Texto completo da fonteResumo:
Compared to patient satisfaction, less research has focused on patient experience, which is a complex phenomenon by nature, thereby challenging to define and measure. Today, healthcare organizations are short of appropriate instruments surveying patient experiences. Satisfaction questionnaires are used to evaluate the quality of hospital care from the viewpoint of adult patients. However, questions remain whether the hospitals should use these results to support their development activities.
This article describes the development process of a patient experience survey instrument targeted for the parents of pediatric patients, introduces the first versions of the questionnaire, and the plan for further development. The development process included several phases: interviews with 17 families, identification of aspects which influence patient experiences (5 themes), description of related potential metrics (22 metrics), formulation of the first version of the questionnaire (67 statements) and pilot testing, data gathering at a pediatric outpatient clinic (106 respondents), and based on exploratory factor analysis development of the second version of the questionnaire (22 statements). The further development includes validation with a second round data gathering and statistical analysis. The aim is to condense the number of statements into about 10 and implement the survey in an electronic format.
In the Lapsus project similar patient experience questionnaires will be developed for all relevant phases of patients paths. The development work will utilize the reported process and the first version of the questionnaire. The plan is take the instruments in use in the New Children’s hospital in Helsinki and in other similar hospitals.
16
Kekäle, Jouni. "Luento-opetuksen kehittäminen käytännönläheisillä menetelmillä". Aikuiskasvatus 16, n.º 2 (15 de maio de 1996): 115–21. http://dx.doi.org/10.33336/aik.92382.
Texto completo da fonte
17
Siiskonen, Pirjo. "Maaseudun kehittäminen vaatii monialaista koulutusta". Aikuiskasvatus 21, n.º 2 (15 de maio de 2001): 153–55. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93355.
Texto completo da fonteResumo:
Helsingin yliopiston Maaseudun tutkimus- ja koulutuskeskus Mikkelissä on nyt toiminut kolmetoista vuotta. Yksikön tehtävä on kehittää maaseudun elinkeinoja ja elinoloja, lisätä maaseudun elinvoimaa. Kolmentoista vuoden työ on osoittanut, että monet keinot ovat tarpeen. Keskeisimpiä ja tuloksekkaimpia välineitä ovat kuitenkin sellaiset kehittämishankkeet, joissa maaseutuyrittäjät ja maaseudun asukkaat itse ovat mukana sekä sellainen aikuiskoulutus, jossa yhdistetään toimialaosaaminen ja yrittäjyysosaaminen. Tarvitaan myös hyvin pitkälle popularisoituja ja selkokielisiä julkaisuja.
18
Polo, Sirpa. "Osaamisen kehittäminen on tietoista toimintaa". Aikuiskasvatus 25, n.º 2 (15 de maio de 2005): 157–61. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93624.
Texto completo da fonteResumo:
Sirpa Polo tarkastelee tutkimuksessaan ”Minästäkö kaikki riippuu?” ammatillisten aikuisopettajien valmiuksia kehittää omaa osaamistaan siten, että he pystyvät selviytymään jatkuvasti muuttuvassa työelämässä. Tutkimus kohdistuu globalisaatioraportin peräänkuuluttamaan muutosvalmiuteen. Polon lähestymistapa on fenomenologinen ja ihmiskäsitys humanistinen. Ihminen on sen mukaan perustaltaan aktiivinen toimija. – Artikkeli pohjautuu kirjoittajan väitöskirjaan Minästäkö kaikki riippuu? : ammatillisen aikuisopettajan valmiudet selviytyä muuttuvassa toimintaympäristössä (Tampereen yliopisto 2004).
19
Ovaska, Sami, Timo Sipiläinen e Matti Ryhänen. "Maitotilojen kustannustehokkuus ja sen kehittäminen". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n.º 23 (31 de janeiro de 2008): 1–6. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75898.
Texto completo da fonteResumo:
Maidontuottajat toimivat useiden teknisten, taloudellisten ja hallinnollisten rajoitteiden sekä kannustimien ympäristössä. Maidontuotannon tärkeimpiin ohjauskeinoihin on kuulunut tilakohtainen maitokiintiö, minkä vuoksi maitoa pyritään usein tuottamaan kiintiötä vastaava määrä mahdollisimman pienin yksikkökustannuksin. Benchmarkingin avulla pyritään kehittämään oman tilan toimintaa. Tämä tehdään vertaamalla oman tilan toimintaa tehokkaampiin vertailutiloihin ja ottamalla oppia niillä sovelletuista käytännöistä. Tällä hetkellä tilakohtaisia vertailuja käytetään laajasti ProAgrian neuvontatyössä. Tuotosseurannassa on mukana yli 11 000 maitotilaa. Tätä laajempaa talousseurantaa (laaja Matu - maidontuotannon tuloslaskelma) tehdään vuosittain noin 2 000 maitotilalla. Sen tavoitteena on tuottaa tuotannon ja talouden mittarilukuja tilan suorituskyvyn vertailuun suhteessa muihin tiloihin. Tilakunto on puolestaan ProAgrian internetpohjainen vertailupalvelu maitotiloille, missä seuraava kehitysaskel on parhailta tiloilta oppimisen tehostaminen. Tutkimuksessa käytettiin DEA (Data Envelopment Analysis) –malleja, joiden avulla voidaan määrittää esimerkiksi maatilojen keskinäisiä suhteellisia tehokkuuksia (Färe ym. 1994; Coelli ym. 1998). Niiden avulla voidaan selvittää mahdollisuus vähentää panoskäyttöä ja/tai yksikkökustannuksia pitäen tuotos ennallaan. Tulosten perusteella maitotilojen tekninen tehokkuus sekä kustannustehokkuus olivat suurilla tiloilla keskimäärin pieniä tiloja korkeammalla tasolla. Jos kaikki alle 25 lehmän tilat pystyisivät toimimaan yhtä tehokkaasti kuin aineiston parhaat tilat, niiden yksikkökustannukset alenisivat keskimäärin 33 %. Vastaavasti yli 70 lehmän tiloilla alennus olisi 18 %. On kuitenkin huomattava, että tehokkuuserot eivät aiheudu pelkästään viljelijän hallittavissa olevista tekijöistä. Tämän vuoksi eroja ei voida kokonaan poistaa. Maidontuotannon yksikkökustannukset olivat yli 50 lehmän tiloilla keskimäärin 0,43 €/l (peltotuet vähennetty kotoisen rehun osalta). Pienillä alle 25 lehmän tiloilla vastaava luku oli keskimäärin 0,58 €/l. Tiloilla, joilla maidontuotannon kustannustehokkuus oli korkea, saavutettiin pääosin myös hyviä kannattavuuslukuja. Kustannustehokkuudeltaan aineiston 105 parhaasta tilasta 75 % saavutti myös omalle työlle ja omalle pääomalle vaaditut korvaukset. Pienillä, alle 20 lehmän tiloilla, kustannustehokkuudet jäivät alhaiselle tasolle. Tähän kokoluokkaan kuului 35 % aineiston tiloista, mutta kustannustehokkuudeltaan parhaimpien 105 tilan joukossa niiden osuus oli vain 7 %. Sen sijaan yli 50 lehmän tiloja oli aineistossa vain 5 %, mutta kustannustehokkaimpien tilojen joukossa niiden osuus oli 18 %.
20
Mutikainen, Venla, Jenni Hakosalo, Petri Kainulainen, Katriina Pylkkänen e Pirjo Suhonen. "Ravihevoshuutokaupan ja huutokauppakulttuurin kehittäminen Suomessa". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n.º 33 (31 de janeiro de 2016): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75211.
Texto completo da fonteResumo:
Suomessa myydään vuosittain yksivuotiaita tai nuorempia varsoja noin 200, näistä varsahuutokaupassa myydään keskimäärin 80 yksivuotiasta varsaa. Varsahuutokauppa on jokavuotinen Starinita Oy:n järjestämä yksivuotiaiden ravihevosvarsojen myyntitapahtuma, jossa myydään sekä lämminveri- että suomenhevosvarsoja. Viimeisen kahdeksan vuoden aikana varsahuutokauppa on järjestetty Ypäjän Hevosopistolla, sitä ennen se pidettiin Vermon sekä Teivon raviradoilla. Varsahuutokaupan järjestelyissä on iso työ, ja seuraavan huutokaupan valmistelu alkaa heti edellisen jälkeen. Järjestelyihin kuuluu muun muassa huutokauppapaikan ja -päivän varaus, markkinointi, myytävien varsojen sukuselvitysten teko sekä internet-sivujen päivitys. Huutokauppapäivänä myyjät esittelevät varsojaan ostajaehdokkaille monta tuntia ennen huutamisen alkua; ostopäätökset kuitenkin tehdään lähes aina ennen huutokauppamaneesiin astumista. Jokainen myytävä varsa on huutokauppakehässä noin kolme minuuttia, joten myynti tapahtuu rivakasti eikä siinä ole aikaa enää pohtia ostopäätöksiä. Suomen hevoshuutokauppaa verrataan usein muiden maiden huutokauppoihin, ja niistä haetaan kehitysideoita Suomeen. Suurissa huutokauppamaissa hevoshuutokaupat ovat isoja monipäiväisiä tapahtumia, joissa myydään jopa monta sataa hevosta päivässä. Huutokaupassa järjestetään usein muutakin oheisohjelmaa. Opinnäytetyön tavoitteena oli kerätä huutokaupan myyjiltä sekä ostajilta kehitysideoita tulevia huutokauppoja varten. Tutkimuksessa oli kolme pääteemaa: toiminta ennen huutokauppaa, huutokaupassa sekä hevoshuutokauppakulttuurin kehittäminen ja vertaaminen ulkomaisiin käytänteisiin. Tutkimuksessa huutokaupan myyjiä ja ostajia sekä toimitsijoita haastateltiin teemahaastatteluiden avulla syksyllä 2013 (n=14). Tutkimus toteutettiin osittain puhelinhaastatteluina ja osittain haastattelut tehtiin paikan päällä haastateltavan luona. Haastatteluaineisto käsiteltiin sisällönanalyysimenetelmällä. Haastatellut myyjät ja ostajat olivat tyytyväisiä huutokaupan internet-sivuihin ja tiedotukseen ennen huutokauppaa. Huutokaupan yhteyteen toivottiin expo-aluetta ja kaksipuolista katsomoa, jolloin yleisöä mahtuisi enemmän paikalle. Esitettäville varsoille toivottiin enemmän luksuspuitteita ja varsojen nostamista punaiselle matolle. Koppareille ja varsojen esittäjille toivottiin enemmän koulutusta tehtäväänsä sekä yhtenäistä vaatetusta tapahtumaan. Vastaajien mielestä myös ulkomaiset ostajat olisi tärkeä saada Suomeen hevoshuutokauppaan. Huutokauppaa voitaisiin kehittää myös kaksipäiväiseksi tapahtumaksi, mikäli ilmoitettujen varsojen määrä olisi kaksinkertainen nykyiseen verrattuna. Tulevaisuudessa myös hevosten huutokauppaaminen internetin välityksellä voisi Suomessakin olla mahdollista. Työssä saatujen ideoiden pohjalta varsahuutokauppaa ja suomalaista hevoshuutokauppakulttuuria tullaan kehittämään. Tutkimuksen mukaan suomalaisen hevoshuutokauppakulttuurin positiiviseen kehitykseen ja hevoshuutokaupan imagon parantumiseen uskotaan vahvasti. Imagon kehittäminen on myös kasvattajien etu, kun huutokaupattavien varsojen taso nousee, myös hintataso nousee.
21
Miettinen, Asko. "Organisaatioiden muutos- ja kehittämisprosessit – luonne ja dynamiikka". Aikuiskasvatus 19, n.º 1 (15 de fevereiro de 1999): 37–47. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93201.
Texto completo da fonteResumo:
Organisaatioissa on ”löydetty” rakenteiden jälkeen prosessit. Näkökulman muuttaminen perinteisiä vertikaalisia ja hierarkkisia rakenteita korostavasta lähestymistavasta horisontaalisiin prosesseihin on auttanut ratkaisemaan joitakin organisoinnin pulmia – ja näyttää tuoneen mukanaan joukon uusia. Käytännössä on todettu prosessien kehittämisen ja uudistamisen monimutkaisuus ja monimuotoisuus. Onko prosessien luonteesta ja dynamiikasta avautunut vain osa? Prosessijohtaminen näyttää olleen 1990-luvulla suosituin, mutta myös kiistellyin johtamissuuntaus. Erityisesti ns. liiketoimintaprosessien radikaalia uudistamista (Business Process Re-engineering, BPR) on kritisoitu yksipuolisesta lyhyen aikavälin operatiiviseen tehokkuuteen keskittymisestä pidempien kehitysprosessien asemasta. Tässä suhteessa kauemmin vaikuttaneet laatujohtaminen ja sosiotekninen koulukunta ovat lähtökohdiltaan ja tavoitteiltaan monipuolisempia. Prosessien kehittäminen edellyttää niiden luonteen ymmärtämistä. Prosessit täsmentyvät kontekstuaalisesti. Prosessianalyysin tärkeänä tehtävänä on selvittää niitä mekanismeja, jotka käynnistävät ja ylläpitävät erilaisia prosesseja. Tämä edellyttää aktiivista prosessisanastoa, jossa kielikuvat ja osuva retoriikka voivat toimia täydentävinä oppimisen välineinä erityisesti silloin, kun tavanomainen rationaalisuus tai logiikka ovat riittämättömiä tulkinnan tai selityksen rakentamiseksi. Myös prosessikonsultointi täydentää perinteisiä konsultointimalleja korostamalla asiakkaan ja konsultin toimivan yhteistyösuhteen rakentamista ja organisaation ei-rationaalisen puolen merkitystä. Työprosessien kehittämisen teknis-taloudellisen fokuksen lisäksi on tarpeen puuttua käyttäytymisprosesseihin, organisaatiolle tyypilliseen tapaan kommunikoida, tehdä päätöksiä ja oppia.
22
Keränen, Lassi. "Kyntöauran rakenteiden kehittäminen mitatun kuormitusaineiston perusteella". Rakenteiden Mekaniikka 50, n.º 4 (14 de dezembro de 2017): 405–19. http://dx.doi.org/10.23998/rm.64418.
Texto completo da fonteResumo:
Tutkimuksessa sovellettiin erilaisia lujuusopin ja standardien mukaisia käytössä olevia väsymismitoitusmenetelmiä hitsi -ja ruuviliitoksilla kokoonpantuun maatalouskoneen suunnitteluun ja lujuuslaskentaan. Tutkimuksessa mitattiin kyntöauran rakenteisiin kohdistuvia kuormituksia venymäliuskamittausten avulla ja analysoitiin rakenteiden käyttäytymistä auran käytön aikana. Mitattujen kuormitusten perusteella arvioitiin alkuperäisen S355‑teräksestä valmistetun kyntöauran rakenneosien kestoikää. Auran runko-osat suunniteltiin uudelleen käyttäen S700-lujuusluokan rakenneputkea ja rakenneosille tehtiin väsymismitoitus mitattujen kuormitusten perusteella. Suunnitellun rakenteen mitoituksessa ja jännitysten laskennassa hyödynnettiin FE-menetelmää. Hitsaamalla liitettäviä osia oli muotoiltava uudelleen sallitun jännitystason saavuttamiseksi. Väsymismitoituksessa käytettiin lujuusopin mukaista yksinkertaistettua S‑N ‑käyrää, väsymiskestävyyteen vaikuttavia tekijöitä ja lovenmuotolukuja sekä standardien mukaisia väsymisluokkiin perustuvia menetelmiä hitsiliitosten mitoituksessa. Tutkimuksen tuloksena huomattiin, että suurin vaikutus kestoikään on liitoksen geometrialla ja hitsisauman jälkikäsittelyllä. Lisäksi havaittiin, että ehjän materiaalin väsymiskestävyys kasvaa, kun materiaalin murtolujuus kasvaa. Hitsiliitoksella väsymiskestävyys ei kuitenkaan kasva samassa suhteessa perusaineeseen verrattuna. Lujaa terästä käyttämällä rakenteen massa väheni, kun rakenteen kestävyys samalla parani.
23
Holopainen, Arja, e Merja Mäkisalo. "Yhteistyön ja keskustelukulttuurin kehittäminen vertaistyöskentelyn avulla". Aikuiskasvatus 22, n.º 4 (1 de dezembro de 2002): 330–35. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93442.
Texto completo da fonteResumo:
Terveysalan koulutuksen sisällöissä korostetaan enenevässä määrin työelämässä tarvittavia yhteistyö- ja tiimityötaitoja. Näitä taitoja ei voi oppia pelkästään teoreettisesti opiskellen, jos esimerkiksi oppilaitoksen oma kulttuuri ei vahvista niiden merkitystä opiskelijoille. Opettajat voivat omalla toiminnallaan joko tukea tai kumota näiden taitojen kehittymisen ja siksi oppilaitoksissa tulisi entistä rohkeammin pohtia, millaisen mallin opiskelijat saavat oppilaitosten työntekijöiden yhteistyötaidoista.
24
Mononen, Jaakko, Tarja Koistinen, Hanna Huuki, Anne Lene Hovland e Leena Ahola. "WelFur: eläinten hyvinvoinnin arviointimenetelmän kehittäminen kettutiloille". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n.º 28 (31 de janeiro de 2012): 1–6. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75547.
Texto completo da fonteResumo:
Vuonna 2009 käynnistettiin eurooppalaisten turkiseläintuottajien kattojärjestön (European Fur Breeders’ Association, EFBA) aloitteesta eläinten hyvinvoinnin arviointimenetelmien kehittäminen kettu- ja minkkitiloille sertifiointi- ja neuvontatarkoitusta varten. Nämä WelFur menetelmät perustuvat nautojen, sikojen ja siipikarjan Welfare Quality® (WQ) arviointimenetelmissä käytettyihin neljään periaatteeseen (hyvä ruokinta, hyvä kasvatusympäristö, hyvä terveys ja tarkoituksenmukainen käyttäytyminen) ja niitä tarkentaviin kahteentoista kriteeriin. Esityksessämme kuvaamme WelFur kettumittariston kehitystyötä ja tilanteen kahden vuoden työn jälkeen. Työ aloitettiin kirjallisuusselvityksellä, jonka perusteella voitiin luetteloida ketuilla tutkimuksissa käytetyt hyvinvoinnin mittausmenetelmät. Mittareita löytyi kaikkiaan noin 200, mutta suurin osa mittareista oli epäkäytännöllisiä käytettäväksi tilatasolla. WQ:n mallin mukaisesti tavoitteena oli saada mukaan mahdollisimman paljon eläinperusteisia mittareita. Eläinperusteisten mittareiden validiteetti on lähtökohtaisesti parempi kuin eläimen kasvatusympäristöä tai hoitomenetelmiä kuvaavilla mittareilla. Turkiseläintutkijoista, ulkopuolisista eläinten hyvinvoinnin asiantuntijoista (ml. WQ asiantuntijat) sekä EFBA:n edustajista muodostettu kansainvälinen ryhmä valitsi validiteetin, reliabiliteetin ja käytännöllisyyden perusteella 26 mittaria WelFur mittaristoon eli protokollaan. Mittareita on vähintään yksi kullekin kahdestatoista kriteeristä. Kaikki periaatteet ja seitsemän kahdestatoista kriteeristä sisältävät eläinperusteisia mittareita, ja kaikkiaan eläinperusteisia mittareita on 15 eli 58 % kaikista mittareista. Valittujen mittareiden toimivuutta on jo alustavasti testattu tilakäynneillä. Myös WelFur pisteytysmenetelmä on työn alla. Turkiseläimillä tuotantokierron kaikki vaiheet tapahtuvat samalla tilalla. Eläinten hyvinvoinnin kokonaisarviota varten joudutaan yhdelle tilalle tekemään kolme arviointikäyntiä: talvella (kun tilalla on vain siitoseläimiä), kesällä (kun emoilla on pienet pennut) ja syksyllä (pentujen kasvukausi). Tämä on suuri haaste WelFur järjestelmän käytännön toteutuksen kannalta. EFBA:n jäsenmaista kettuja kasvatetaan tällä hetkellä vain Suomessa ja Norjassa. Maiden välillä on eroja mm. varjotalojen rakenteissa, ja nämä erot on huomioitava mittausten käytännön toteuttamisessa. Lähes kaikki kettuprotokollassa tällä hetkellä olevat mittarit soveltuvat sini- ja hopeaketuille sekä niiden risteytyksille. WQ projekti ja protokollat sekä WQ tutkijoiden apu ovat olleet erinomainen lähtökohta turkiseläinten WelFur arviointimenetelmän kehittämiselle. Menetelmän implementoinnin asteittainen aloittaminen alkaa todennäköisesti vuonna 2012. Samanaikaisesti on kuitenkin tarve hioa olemassa olevia ja jopa kehittää uusia, parempia kettujen hyvinvoinnin mittareita.
25
Polojärvi, Katja,, Mika Luimula, Pertti Verronen, Mika Pahkasalo, Markku Koistinen e Jouni Tervonen. "Täsmäviljelyn paikkatietojen käsittelyn ja yhteensopivuuden kehittäminen". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n.º 28 (31 de janeiro de 2012): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75582.
Texto completo da fonteResumo:
Täsmäviljelyn suunnittelu, toteutus ja arviointi perustuvat paikkatietoihin, joita esimerkiksi työkoneisiin ja maatilaympäristöön sijoitettavat sensorit ja laitteistot keräävät. Laitteistojen kirjo johtaa siihen, että maatilalla tuotettu paikkatieto vaihtelee laadultaan ja on vaikeasti yhdistettävissä toisiinsa. Paikkatiedon tehokas hyödyntäminen viljelyssä edellyttää tietojärjestelmää, jonka avulla viljelijä pystyy yhdistämään maatilan tietoja toisiinsa ja täydentämään niitä ulkopuolisten toimijoiden tuottamilla aineistoilla. Erilaiset tietomallit, -formaatit, rajapinnat ja koordinaattijärjestelmät haastavat tietojen yhteensovittamisen eri laitteistojen, ohjelmistojen ja tietojärjestelmien välillä. Hajautetut järjestelmäarkkitehtuurit mahdollistavat eri lähteistä peräisin olevan paikkatiedon yhdistämisen. Järjestelmäkehitystyön tavoitteena oli toteuttaa ja demonstroida erilaisten arkkitehtuuri- ja protokollavaihtoehtojen pohjalta tietojärjestelmä, joka vastaa täsmäviljelyjärjestelmien yhteentoimivuuden vaatimuksia. Tietojärjestelmän toteutuksessa sovellettiin paikkatietostandardeja, paikkaperustaisten järjestelmien ja palveluiden alustaa sekä sensoriverkkoteknologiaa. OGC:n (Open Geospatial Consortium) Web Feature Service -rajapinnan (WFS) avulla sensoritietoa välitettiin SQL-tietokantaan langattomasti maanpinnan alta sekä toisen organisaation palvelimelta. Lisäksi järjestelmään välitettiin valmiiksi käsiteltyä ja analysoitua peltotietoa. Taustalla on ajatus viljelijöille suunnattavasta tietopalvelutoiminnasta. Demonstraatiossa testattiin langattoman sensoriverkkoradion kuuluvuutta maanpinnan alta (syvyys 30 cm). Testauksissa signaalin voimakkuus riitti ihanneolosuhteissa muutaman kymmenen metrin päähän. Järjestelmässä maaperän lämpötila- ja kosteustiedot välittyvät langattomasti pääsolmulaitteelle, joka on kytkettynä tietokoneeseen. PC:lle kehitetty sovellus kysyy tietoja pääsolmulaitteelta CENTRIA Protokollaa käyttäen sekä välittää viestin (HTTP POST) WFS:lle käytettävissä olevaa yhteyttä (esim. WLAN, 3G) käyttäen. MTT:n peltotyökoneiden keräämää vektorimuotoista satotietoa siirrettiin WFS:lle luomalla palvelinyhteys MTT:n palvelimelta. MTT:n täsmäviljelyaineistoja hyödynnettiin myös AgriHandler -sovelluksen kehitystyössä. Tietokannan ylläpitämiseen kehitetyllä sovelluksella tietojen käsittelijä voi ladata tietokantaan maatilaa ja sen peltolohkoja koskevia paikkatietoja kuten lohkorajat ja ravinnetasekartan. Lisäksi kehitettiin aineistojen tarkastelua varten AgriViewer -web-sovellus. Toteutetun hajautetun järjestelmäarkkitehtuurin toiminnallisuus demonstroitiin ja testattiin. Rajapintojen toteutus täytti järjestelmän yhteentoimivuuden ja skaalautuvuuden vaatimukset. WFS-rajapinta soveltui hyvin monimuotoisten vektoriaineistojen välittämiseen. Jatkokehityskohteita ovat paikkatietojen automaattisen käsittelyn ohella rasteriaineistojen ja analyysipalvelujen välittäminen OGC:n WCS- ja WPS-rajapinnoilla.
26
Laaksonen, Vilja. "Lasten vertaissuhdetaitojen kehittäminen – näkökulmia kiusaamisen ehkäisemiseen". Prologi 10, n.º 1 (15 de dezembro de 2014): 59–64. http://dx.doi.org/10.33352/prlg.95895.
Texto completo da fonteResumo:
Lectio praecursoria puheviestinnän väitöskirjaksi tarkoitetun tutkimuksen Lasten vertaissuhdetaidot ja kiusaaminen esikoulun vertaisryhmissä tarkastustilaisuudessa Jyväskylän yliopistossa 25.1.2014. Vastaväittäjänä toimi dosentti Elina Kontu (Helsingin yliopisto) ja kustoksena dosentti, yliopistonlehtori Maili Pörhölä.
27
Nurmela, Niina, e Anniina Kaittila. "Lapsiperheiden eropalveluiden kehittäminen sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmässä". Janus Sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön tutkimuksen aikakauslehti 27, n.º 4 (6 de dezembro de 2019): 422–29. http://dx.doi.org/10.30668/janus.87987.
Texto completo da fonte
28
Korhonen, Liisa. "Aikuiskoulutusneuvoston testamentti". Aikuiskasvatus 8, n.º 1 (15 de fevereiro de 1988): 51. http://dx.doi.org/10.33336/aik.96546.
Texto completo da fonte
29
Jokinen, Jyrki. "Lausunto kehittämissuunnitelmasta". Aikuiskasvatus 8, n.º 1 (15 de fevereiro de 1988): 52. http://dx.doi.org/10.33336/aik.96547.
Texto completo da fonte
30
Välke, Riitta. "Miten synnyttää halu muutokseen ennen kuin siihen tulee tarve?" Aikuiskasvatus 27, n.º 2 (15 de maio de 2007): 144–46. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93753.
Texto completo da fonte
31
Ropo, Eero. "Oppimistutkimuksen aikaansaamaa". Aikuiskasvatus 15, n.º 1 (1 de janeiro de 1995): 50–52. http://dx.doi.org/10.33336/aik.92308.
Texto completo da fonte
32
Kuusisto, Anne Maritta, Anne Joensuu, Minna Nevalainen, Terhi Pakkanen, Paula Ranne e Juha Puustinen. "Sähköisen moniammatillisen kotiutuslistan kehittäminen sairaalasta kotiutuksen tueksi". Finnish Journal of eHealth and eWelfare 11, n.º 1-2 (10 de março de 2019): 38–52. http://dx.doi.org/10.23996/fjhw.70465.
Texto completo da fonteResumo:
Potilaan sujuvan ja turvallisen kotiutumisen edistämiseksi tarvitaan kotiutuskäytäntöjen yhtenäistämistä ja sähköisen hoitotyön yhteenvedon tietosisällön parantamista. Kotiutuslistan käytöllä voidaan parantaa potilaan hoidon jatkuvuutta ja laatua. Se auttaa muistuttamaan hoidon jatkuvuuden kannalta oleellisista asioista hoitojakson aikana, ja sitä voidaan hyödyntää esimerkiksi sähköisen hoitotyön yhteenvedon laatimisessa.
Kuvaamme tässä artikkelissa moniammatillisen kotiutuslistan tietosisällön kehittämistä hoitokertomukseen potilaan tulotilanteen ja hoitojakson aikaisen kirjaamisen yhtenäistämiseksi kirjallisuuden sekä erikoissairaanhoidossa, perusterveydenhuollossa ja sosiaalipalveluissa työskentelevien ammattilaisten (n = 82) yhteistyön tuloksena.
Kotiutuslistaan sisällytettiin aikaisemman kirjallisuuden, käytössä olleiden paperisten kotiutuslistaesimerkkien ja moniammatillisten työryhmien tuotoksena syntyneitä potilaan turvallisen kotiutuksen kannalta keskeisiä tarkasteltavia asioita. Kotiutuslista pilotoitiin Satakunnan sairaanhoitopiirissä. Pilotointi toteutettiin kolmella keskussairaalan vuodeosastolla, keuhkosairauksilla, sisätaudeilla ja neurologialla, sekä vanhuspsykiatrian ja kuntoutuksen vuodeosastoilla paperimuodossa. Pilotoitu tietosisältö siirrettiin sähköiseen muotoon Effican hoitokertomukseen (hokeen) osaksi potilaan kliinistä hoitosuunnitelmaa.
Moniammatillinen kotiutuslista otettiin pilotin jälkeen käyttöön Satakunnan erikoissairaanhoidon palveluissa. Kotiutuslistan keskeisimmät jatkokehittämistarpeet kohdistuvat asiakas- ja potilasnäkökulman esille saamiseen sekä sen tekniseen toimivuuteen potilastietojärjestelmässä.
33
Ovaska, Sami, Timo Sipiläinen, Matti Ryhänen e Matti Ylätalo. "Riski ja tuotannon kehittäminen –Suomen IFCN-maitotilatarkastelu". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n.º 21 (31 de janeiro de 2006): 1–9. http://dx.doi.org/10.33354/smst.76059.
Texto completo da fonteResumo:
Suomen yhdentoista EU-jäsenyysvuoden aikana maatalousyrittäjät ovat joutuneet sopeutumaan jatkuvasti muuttuvaan toimintaympäristöön ja useiden politiikkauudistusten sarjaan. Vuoden 2003 kesäkuussa päästiin sopimukseen EU:n yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksesta, jossa heikennettiin tukien ja tuotannon välistä yhteyttä. Suomen maataloustukijärjestelmään sisältyy myös muita tukia, joiden merkitys on maatalousyrittäjille usein selvästi pelkkiä CAP-tukia suurempi. Suomessa tukijärjestelmä kokonaisuutena on kehittymässä suuntaan, jossa tuotannon perusteella maksettavien tukien sijaan tuet maksetaan yhä enemmän peltohehtaarien kautta. Politiikkamuutokset aiheuttavat suuria haasteita erityisesti Etelä-Suomen maidontuotannolle, jossa maksetaan komission näkemyksen mukaan vain väliaikaista ja alenevaa litrakohtaista kansallista tuotantotukea. Tuottajahintojen ja tuotannon perusteella maksettavan tuen aleneminen yhdessä korkeiden investointitukien kanssa asettavat tilat haasteelliseen asemaan tulevaisuuden suunnittelussa. Tukien riippuvuus poliittisista päätöksistä aiheuttaa maatalousyrittäjille institutionaalisen riskin, jonka merkitys on korostunut EU-jäsenyyden aikana. Suomessa vuotuiset sääolot saattavat aiheuttaa merkittäviä vaihteluja sadoissa, jolloin on kyse tuotantoriskistä. Eläinten sairastumiset saattavat aiheuttaa ennenaikaisia lypsylehmien poistoja. Tuotantopanosten ja tuotteiden hintoihin sekä markkinoiden epävarmuuteen liittyvä vaihtelu aiheuttaa viljelijälle puolestaan markkinariskin. Uuden teknologian käyttöönotto ja velkamäärän kasvu erityisesti tuotantoa laajennettaessa sisältävät myös omat rahoitus- ja teknologiset riskinsä. Tutkimuksessa simuloitiin Etelä-Suomessa sijaitsevien alueelle tyypillisten 20 ja 40 lehmän IFCN- maitotilojen (International Farm Comparison Network) taloutta vuosille 2003–2012. Simulointi tehtiin stokastisella TIPI-CAL -mallilla (Technology Impact and Policy Impact Calculations), jonka antamien tulosten pohjalta arvioitiin politiikkamuutosten vaikutuksia tilojen talouteen ja tilojen tuotannon sopeuttamistarvetta. Simuloinnilla tutkittiin politiikkamuutosten ohella myös maidon ja ostorehujen hintavaihteluiden sekä maitotuotosten ja rehusatojen vaihteluiden merkitystä tilojen talouteen. Tulosten mukaan tuotannon sopeuttamista tarvitaan korvaamaan alenevan tuen aiheuttamaa tilojen talouden heikkenemistä. Maitotuotosten ja satojen vuotuisvaihtelut aiheuttavat suurta vaihtelua tilojen taloudellisiin tuloksiin. Sen sijaan pelkkien hintavaihtelujen vaikutus tilojen talouteen on edellistä selvästi pienempi. Myös tuottavuuden kasvulla on suuri merkitys sopeutumisessa.
34
Vartiainen, Matti. "Puntarissa organisaatioinnovaatioiden kansallinen perusta". Aikuiskasvatus 18, n.º 2 (15 de maio de 1998): 148–53. http://dx.doi.org/10.33336/aik.92500.
Texto completo da fonteResumo:
työelämän tutkimusavusteinen kehittäminen Suomessa: toteuttajia ja rahoittajia / Mari Kyllönen & T. Alasoini & J. Pekkola & N. Rouhiainen & T. Tervahartiala (toim.). Helsinki : Työministeriö, 1996.
35
Hintikainen, Veikko, Anne Tillanen, Anne Piirainen e Hanna Avikainen. "Vihannesketjun kehittäminen –hankkeen (VIKKE) lajikekokeiden satoa vuodelta 2011". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n.º 28 (31 de janeiro de 2012): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75455.
Texto completo da fonteResumo:
Suomessa avomaan vihanneksilla ei ole virallista lajikekoetoimintaa. Siitä syystä lajikekokeita tehdään eripuolilla Suomea toimivissa maaseudun kehittämishankkeissa. Jonkin verran lajikekokeiluja tekevät myös yksittäiset vihannesviljelijät. Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin hallinnoimassa Vihannesketjun kehittäminen –hankkeessa (VIKKE) on vuosien 2008-2011 aikana tehty lajikekokeita hankkeessa mukana olevilla vihannestiloilla niillä avomaan vihanneksilla, jotka alueen viljelijöille ovat tärkeitä eli jäävuorisalaatilla, kiinankaalilla ja parsakaalilla. Tässä esitetyt tulokset ovat mainituilta vihanneksilta vuodelta 2011. Jäävuorisalaattikokeessa oli mukana kymmenen lajiketta: numerolajikkeet 45-32 RZ, 45-48 RZ, 45-58 RZ ICE 14113 Vil, ICE 15241 Vil, ICE 16870 Vil sekä Templin Nun, Gondar Nun, Expression EZ ja verrannelajikkeena Creation EZ. Kauppakelpoiset sadot vaihtelivat 19391-29029 kg/ha lajikkeesta riippuen. Satoisimpia olivat lajikkeet 45-32 RZ ja ICE 14113. Kaikissa kokeen lajikkeissa esiintyi salaatinpiilomätää (Pseudomonas cichorii), joka enimmillään tuhosi ICE 16870 sadosta 30 %. Koska monet jäävuorisalaattilajikkeet ovat olleet kokeissa vasta yhtenä tai kaksi kasvukautena, niin koetuloksiin on syytä suhtautua varauksella. Parsakaalikokeessa testattiin varhaistuotantoon sopivia lajikkeita. Lajikkeita oli kokeessa kahdeksan: numerolajike SGD 4352 SI S&G sekä Sirtaki CL, Koros CL, Aquiles Sak, Chronos Sak, Milady Seminis, Fellow Seminis ja verrannelajike Batavia BZ. Kauppakelpoiset sadot vaihtelivat 7285-12200 kg/ha. Sirtakista saatiin selvästi paras sato ja sen kukinnot olivat myös painavimmat, keskipaino 400 g. Seuraavina olivat numerolajike SGD 4352 SI ja Koros. Heikoimmat sadot antoivat Milady ja Chronos. Kaikkien lajikkeiden kauppakelpoisuus oli korkea eli yli 90 %. Parsakaalilajikkeista Koros ja Chronos ovat olleet kokeissa kahtena tai kolmena vuonna ja niistä on hyviä kokemuksia niin sadon määrän kuin laadunkin suhteen. Sirtakin viljely on suositeltavaa sen lyhyen kasvuajan vuoksi. Kiinakaalikokeessa etsittiin uusia varastointiin sopivia lajikkeita. Lajikkeita kokeessa oli viisi: TEHA 037 Taki, Suteki Sak, Tabaluga Sak, numerolajike SK 11-55 Sak, ja verrannelajike Suprin S&G. Parhaan sadon antoi Suteki ja heikoimman verrannelajike Suprin. Kauppakelpoiset sadot vaihtelivat 34753-49842 kg/ha. Numerolajike SK 55-11 lukuun ottamatta muista koelajikkeista on kahden vuoden kokemukset. Kasvukausien 2010 ja 2011 tulokset ovat ristiriidassa keskenään. Tuloksien luotettavuuden varmistaminen vaatii lisää lajikekokeita.
36
Hytönen, Tuija. "Henkilöstön kehittäjät aikuiskasvatuksen toimintakentillä". Aikuiskasvatus 22, n.º 4 (1 de dezembro de 2002): 274–85. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93436.
Texto completo da fonteResumo:
Jos työpaikkoja halutaan kehittää oppimista tukeviksi toimintaympäristöiksi, henkilöstön kehittäminen tulee ymmärtää oppimisnäkökulmasta eikä koulutuslähtöisesti. Tällöin henkilöstön kehittäjät voisivat ottaa organisaatioissa rohkeamman roolin oppimisen ja muutoksen asiantuntijoina. Heidän työnsä on samalla rajankäyntiä muutoksen ja pysyvyyden välillä.
37
Pulkkinen, Jyrki. "Oulun yliopiston koulutusteknologian tutkimusyksikkö". Aikuiskasvatus 19, n.º 2 (15 de maio de 1999): 184–87. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93228.
Texto completo da fonteResumo:
Suomen ja koko Euroopan erääksi keskeiseksi strategiseksi kehittämisalueeksi on nostettu tietoyhteiskunnan kehittäminen kaikilla elämän aloilla. Keskeistä tässä työssä on elinikäisen koulutuksen mahdollistaminen rakentamalla uudenlainen, avoimempi koulutusjärjestelmä informaatioteknologiaa hyödyntäen. Seuraavassa kerrotaan, miten Oulun yliopisto pyrkii edistämään koulutusteknologista tietämystä ja osaamista Suomessa.
38
Antila, Pekka, e Heljä Hätönen. "Kouluttamiseen liittyvän pätevyyden kehittämisestä". Aikuiskasvatus 22, n.º 4 (1 de dezembro de 2002): 321–23. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93440.
Texto completo da fonteResumo:
Aikuiskasvattajan työtä tekevät monet sellaiset henkilöt, jotka eivät ole ammatiltaan aikuiskasvattajia ja joiden päätehtävä on muu kuin koulutus tai kehittäminen. Monet heistä ovat oppineet aikuiskasvattajan työhön käytännön kautta. Myös he hyötyvät pedagogisen pätevyytensä kehittämisestä. Yhden esimerkin osaamisen lisäämisestä antaa Educa-Instituutti Oy:n Kouluttamisen ajokortti -koulutusohjelma.
39
Koli, Annarita. "Työn ongelmatilanteiden tulkinnat". Aikuiskasvatus 31, n.º 1 (15 de fevereiro de 2011): 25–34. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93909.
Texto completo da fonteResumo:
Tarkastelen artikkelissa, miten työn kehittäminen etenee erään ammatillisen oppilaitoksen opettajien keskusteluissa. Tutkin, millaisia tulkintoja ja selityksiä opettajat antavat käytännön opetuksessa toistuvalle ongelmalle ja millaisia ratkaisuvaihtoehtoja erilaisiin tulkintoihin liitetään. Opetustyö muuttuu hitaasti monista kehittämisponnisteluista huolimatta, mutta voiko työyhteisö löytää ongelman jäsentämisen tapoja, jotka vievät kehittämistä eteenpäin?
40
Tuomisto, Jukka. "Keskitetystä aikuiskoulutussuunnittelusta markkinoiden ohjaukseen – ja takaisin?" Aikuiskasvatus 18, n.º 4 (1 de dezembro de 1998): 268–80. http://dx.doi.org/10.33336/aik.92522.
Texto completo da fonteResumo:
Julkisuudessa yritysjohtajat puhuvat ”ihmisestä työpaikan tärkeimpänä voimavarana”. Myös monet aikuiskasvatuksen ammattilaiset tähdentävät henkilöstön kouluttamisen välttämättömyyttä kilpailussa menestymiseksi. Kilpailun paineissa yritykset soveltavat uusia innovaatioita myös työvoimaansa, mutta missä määrin henkilöstövoimavarojen jatkuva kehittäminen ja ihmisten potentiaalien hyödyntäminen voivat toteutua ikään kuin luonnostaan markkinavoimien pakottamana? Artikkelissa tätä kysymystä arvioidaan lähinnä työelämän koulutusta koskevien tilastotietojen avulla.
41
Karttunen, Janne, Jarkko Leppälä e Risto Rautiainen. "Maatalousyrittäjien työurien lyhenemisen syyt ja kustannustehokkaiden toimenpiteiden kehittäminen työurien pidentämiseen". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n.º 30 (31 de janeiro de 2014): 1–5. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75426.
Texto completo da fonteResumo:
Maatalous on yksi vaarallisimmista toimialoista, ja työtapaturmat sekä ammattitaudit aiheuttavat vuosittain satoja tapaturma- ja työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisiä. Myös luopumis- ja eläkepäätösten taustalla voi olla sairauden tai vamman vuoksi heikentynyt työkyky. Tämä tutkimus tähtää maatalousyrittäjien työurien vahvistamiseen ja pidentämiseen. Tutkimuksessa muun muassa selvitetään ja luokitellaan työurien lyhenemisen keskeisimmät syyt. Maatalousyrittäjien eläkelaitoksesta hankitussa tilastoaineistossa on vuosia 2008–2012 koskien yhteensä 4088 eläkepäätöstä kokonaiskustannuksiltaan runsaat 60 miljoonaa euroa. Päätökset jakaantuvat kappalemääräisesti seuraavasti: täysiä työkyvyttömyyseläkkeitä 1971 kpl, osatyökyvyttömyyseläkkeitä 522 kpl, täysiä kuntoutustukia 1337 kpl ja osakuntoutustukia 258 kpl. Aineistossa on yhteensä 3132 henkilöä, koska sama henkilö on voinut saada ko. aikajaksona yhdestä neljään päätöstä. Yleisimmät kansainvälisen ICD-10-tautiluokituksen pääluokat täydelle työkyvyttömyyseläkkeelle olivat tuki- ja liikuntaelinten (tule) sairaudet (41,2 %) kuten polven nivelrikko, nikamavälilevyjen sairaudet ja hartianseudun sairaudet; mielenterveyden häiriöt (18,2 %) kuten masennustila ja toistuva masennus; verenkiertoelinten sairaudet (10,5 %) kuten sydänsairaudet; hermoston sairaudet (8,1 %) kuten Parkinsonin tauti, kasvaimet (7,7 %) kuten rinnan pahanlaatuiset kasvaimet, sekä vammat, myrkytykset yms. sairaudet (5,6 %) kuten hartianseudun ja olkavarren vammat. Eläkekustannukset jakaantuivat likipitäen samoissa suhteissa kuin eläkepäätökset edellä mainittujen pääluokkien kesken. Verrattaessa maatalousyrittäjille myönnettyjen täysien työkyvyttömyyseläkkeiden yleisimpiä syitä Suomen koko työväestöstä työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen syihin voidaan todeta, että yleisimmät tautiluokat ovat lähes samat. Merkittävimmät erot ovat, että koko työväestöön verrattuna maatalousyrittäjillä erityisesti tule-sairaudet sekä myös verenkiertoelinten sairaudet ovat yleisempiä ja mielenterveyden häiriöt ovat selvästi harvinaisempia. Nämä erot voivat johtua esimerkiksi kuormittavista työolosuhteista maatalousyrityksissä ja toteamisharhasta. Täysi työkyvyttömyyseläke myönnettiin keskimäärin 57 vuoden iässä. MYEL-vakuutetun työuran pituus oli myöntöhetkellä keskimäärin 29 vuotta. Miehet ja naiset eivät eronneet toisistaan näissä suhteissa. Vuosina 2008–2012 naisten suhteellinen osuus MYEL-vakuutetuista laski 34:stä 33 prosenttiin. Naisten suhteellinen osuus vaihteli työkyvyttömyyseläkkeiden tautiluokissa 24:n ja 46 prosentin välissä naisten ollessa yliedustettuina niistä useimmissa. Tämä voi johtua esimerkiksi siitä, että naisista suhteessa suurempi osa voi työskennellä karjatiloilla kuormittavissa työolosuhteissa. Jatkossa muun muassa lasketaan eri syytekijöiden aiheuttamat menetykset henkilötyövuosina ja kustannuksina. Tuloksien perusteella laaditaan toimenpide-ehdotuksia, jotka priorisoidaan niiden potentiaalisen vaikuttavuuden perusteella. Tutkimus päättyy keväällä 2014.
42
Vähäsantanen, Katja. "Ammatillinen toimijuus työelämän muutosvirrassa". Aikuiskasvatus 34, n.º 2 (15 de maio de 2014): 129–33. http://dx.doi.org/10.33336/aik.94088.
Texto completo da fonteResumo:
Työorganisaatioilta ja työntekijöiltä edellytetään jatkuvaa kehittymistä nykyajan työelämässä. Jatkuvan uudistamisen tuoksinnassa on oleellista pohtia ja tutkia, miten kehittäminen voi tapahtua kestävällä tavalla tukien yksilöiden aktiivista osallistumista, jaksamista ja identiteettityötä. Hallinnolliset määräykset ja ohjeistukset saattavat olla tehokkaita luomaan muutoksia työelämässä, mutta samalla uudistusten inhimilliset kärsimykset saattavat nousta liian suuriksi. – Katja Vähäsantasen väitöskirja Vocational teachers’ professional agency in the stream of change (Jyväskylän yliopisto 2013).
43
Hotti, Virpi, e Henna Lauronen. "Kognitiivisten palvelujen ja kognitiivisten prosessien kohdentaminen". Finnish Journal of eHealth and eWelfare 9, n.º 2-3 (21 de maio de 2017): 121. http://dx.doi.org/10.23996/fjhw.61006.
Texto completo da fonteResumo:
Kognitiivinen aikakausi lisää ihmisten aivokuntoa eli kognitiivista suorituskykyä sekä kognitiivisten palvelujen että niitä hyödyntävien sovellusten avulla. Kognitiivisten palvelujen kehittäminen kuuluu kognitiiviseen laskentaan, jossa pyritään algoritmien avulla matkimaan aivomekanismeja. Jotta aivomekanismeja opitaan matkimaan, on tunnettava kognitiiviset toiminnallisuudet. Tässä artikkelissa kognitiiviset palvelut (IBM:ltä neljä ja Microsoftilta seitsemän) kohdennetaan kognitiivisiin prosesseihin 14 kohdentamisäännön avulla. Koska kohdentaminen edellytti kognitiivisten palvelujen tuotosten yksityiskohtaista tarkastelua, niin myös tuotosten hyödyntämiseen muodostettiin kohdentamismalli.
44
Ahonen, Outi Maria, Ulla-Mari Kinnunen e Kaija Saranto. "Osaamisen arviointi ammattikorkeakoulussa - Mittarin kehittäminen sähköisten sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden opetukseen". Finnish Journal of eHealth and eWelfare 11, n.º 1-2 (10 de março de 2019): 10–24. http://dx.doi.org/10.23996/fjhw.74411.
Texto completo da fonteResumo:
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli validoida mittari, jolla arvioidaan ammattikorkeakouluopiskelijan osaamista sosiaali- ja terveydenhuollon (sote) sähköisten palveluiden kehittämisessä. Tutkimuksen tavoitteena oli kuvata ammattikorkeakouluopettajien näkemystä siitä tiedosta, taidosta ja osaamisesta, jota ammattikorkeakoulun sote-opiskelijoiden, informaatioteknologian (IT) insinöörien ja IT-liiketalouden opiskelijoiden sekä liiketalouden-opiskelijoiden tulee osata soten sähköisten palvelujen kehittämisestä valmistuttuaan ammattikorkeakoulusta. International Medical Informatics Association (IMIA) on laatinut suosituksen soten tiedonhallinnan biomedicine and health information (BMHI) opetussuunnitelmasta ja sitä sekä palvelumuotoiluosaamiskuvauksia oli käytetty viitekehyksenä laadittaessa opiskelijoiden osaamisen mittaria, jota nyt suomalaiset, virolaiset ja latvialaiset opettajat (n = 17) asiantuntijaryhmänä arvioivat. Mittari oli englanninkielinen. Arviointi tapahtui 4-portaisella Likert-asteikolla ei tärkeä – tärkeä ja ei soveltuva – soveltuva. Niistä laskettiin koko lomakkeen sisällön luotettavuusindeksi (S-CVI/Ave) ja osaamislausekohtaiset sisällönluotettavuusindeksit (I-CVI), joiden hyväksymisrajaksi määriteltiin 0,80 kirjallisuuden mukaan. Kyselyn 82 osaamislauseesta jäi opettajien arvioinnin jälkeen 35 osaamislausetta kuvaamaan opiskelijoiden tarvittavaa osaamista. Koko mittarin tärkeys (S-CVI/Ave) oli ensin 0,84 ja lauseiden vähennyksen jälkeen 0,94. Soveltuvuuden luotettavuusindeksi (S-CVI/Ave) oli ensin 0,72 ja vähennyksen jälkeen 0,91. Monialaisen vastaajaryhmän näkemykset osaamislauseiden tärkeydestä ja soveltuvuudesta oman alan opiskelijoille vähensivät erityisesti soveltuvuuden osalta osaamislauseita. Tutkimus osoittaa, että opettajat eivät vaadi yhtä laajaa osaamislauseiden määrää kuin kansainväliset suositukset esittävät. Mittarin validointia jatketaan selvittämällä kansallisesti ammattikorkeakoulujen opettajien näkemyksiä kandidaattitason opiskelijoiden osaamisen tarpeesta.
45
Aaltonen, Katri, e Harri Pitkäniemi. "Tutkimusmetodologia ja sen kehittäminen opettajan käyttöteorian ja opetuksen välisen suhteen tutkimuksessa". Aikuiskasvatus 22, n.º 3 (15 de setembro de 2002): 180–90. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93421.
Texto completo da fonteResumo:
Tutkijat ovat rakentaneet opettajan ajattelun ja opetuksen toteutuksen välistä suhdetta kuvaavaa käsitejärjestelmää. He ovat päätyneet neljään käsitteeseen, jotka hypoteettisessa mielessä ilmentävät ajattelun eritasoista dynamiikkaa ja sen monimutkaista luonnetta. Mikä on näiden tasojen keskinäinen vuorovaikutteisuus ja mitkä ja miten ne muodostavat käsitteellisessä ja dynaamisessa mielessä jatkumon?
46
Lambert, Pirjo. "Rajaviiva katoaa". Aikuiskasvatus 19, n.º 3 (15 de setembro de 1999): 244–49. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93237.
Texto completo da fonteResumo:
Väitöskirjatutkimuksessani olen lähestynyt ammatillisten oppilaitosten opettajien työtä opettajankoulutuksen kautta. Rinnakkaisina prosesseina kulkevat näin ollen opettajankoulutuksen sekä opettajan työn kehittäminen. Kysymyksessä on omaa työtäni koskevasta tutkimus- ja kehittämisprojektista, jossa olen nostanut opettajan työn lähikuvaan opettajankoulutustyötä tekemällä, sitä rinnan tutkimalla ja kehittämällä. – Lectio praecursoria. Pirjo Lambert väitteli Helsingin yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa 18.6.1999 tutkimuksellaan Rajaviiva katoaa. Innovatiivista oppimista ammatillisen opettajankoulutuksen, oppilaitosten ja työelämän organisaatioiden yhteistyönä. Vastaväittäjänä oli professori Pentti Hakkarainen Oulun yliopistosta.
47
Forsman-Hugg, Sari, Inkeri Pesonen, Juha-Matti Katajajuuri e Johanna Mäkelä. "Elintarvikeketjun vastuullisuuden seitsemän ulottuvuutta". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n.º 26 (31 de janeiro de 2010): 1–5. http://dx.doi.org/10.33354/smst.76906.
Texto completo da fonteResumo:
Vaikka vastuullisuus on tunnistettu keskeiseksi strategiseksi painopisteeksi elintarvikealanliiketoiminnassa, on vastuullisuus käsitteenä ja sen tarkempi sisältö tähän asti ollut jäsentymätön.MTT:n, Kuluttajatutkimuskeskuksen ja viiden elintarvikealan yrityksen yhteisessä hankkeessa(Elintarvikeketjun vastuullisuuden kehittäminen ja tuotteistaminen vuorovaikutuksessa sidosryhmienkanssa) pohdittiin konkreettisesti, mitä vastuullisuus tarkoittaa elintarvikeketjun yhteydessä. Myösvastuullisuuden mittaamista tarkasteltiin osana sisällön rakentamista ja vastuullisuudenoperationalisointia. Mittaamalla vastuullisuutta yritykset voivat kehittää, johtaa ja ohjata vastuullistatoimintaansa.Tavoitteiden ja tutkimuskysymysten konkretisoitiin kolmen esimerkkituotteen (ruisleipä,broilerituotteet ja margariini) ja niiden tuotantoketjujen avulla. Lähtökohtana oli pohtia ja arvioidavastuullisuuden sisältöä ja kriteerejä jokapäiväisten perustuotteiden näkökulmasta. Vastuullisuudensisällön rakentamisen monivaiheinen prosessi kiteytyi kolmeen päävaiheeseen. 1) Tuotantoketjujenavaaminen vastuullisuuden näkökulmasta, 2) Vuorovaikutteiset sidosryhmädialogit ja 3)Vastuullisuuden kriteerien ja mittareiden rakentaminen. oli elintarvikeketjun vastuullisuuden sisällönrakentaminen. Keskiössä ovat olleet vuorovaikutteiset ja osallistavat työpajat, joissa erilaisten ja eritahoja edustavien ihmisten näkemyksiä on voitu hyödyntää vastuullisuuden jäsentämisessä.Tutkimus kiteytti elintarvikeketjun vastuullisuuden seitsemään ulottuvuuteen: ympäristö,tuoteturvallisuus, ravitsemus, työhyvinvointi, eläinten hyvinvointi, taloudellinen vastuu japaikallisuus. Lisäksi kaikissa elintarvikeketjun vastuullisuuden ulottuvuuksissa ja niiden viestinnässäon olennaista tuotantoketjun sekä siihen liittyvän tiedon läpinäkyvyys ja avoimuus.Esimerkkituotteille ja niiden tuotantoketjuille laadittiin alustavat kriteerit ja mittarit yrityksenvastuullisen toiminnan kehittämisen näkökulmasta. Mittareiden rakentamisen periaatteina olivatelinkaariajattelu, avoimuus, tavoitteellisuus, strateginen vastuullisuus ja kestävä tuotekulttuuri.Yrityksiltä saadun palautteen mukaan hanke on auttanut vastuullisuuden jäsentämisessäyrityksissä. Vasta tulevaisuudessa on kuitenkin nähtävissä, miten esitetyt kriteerit soveltuvatkäytäntöön. Jatkotutkimusta tarvitaan muun muassa vastuullisuuden integroimisen mahdollisuuksistaosaksi liiketoimintaa ja yritysten johtamisjärjestelmää, vastuullisuuden mittaamisesta sekäelinkaarilähtöisen mittaamisen laajentamisesta osaksi sosiaalista vastuuta. Mittaamisen tulisi palvellapaitsi työkaluna vastuullisen toiminnan kehittämisessä myös vastuullisten valintojen arvioinnissa jaohjauskeinojen suuntaamisessa. Tutkimuksen tuloksia hyödynnetään ja jalostetaan eteenpäin yritystenkanssa yhteistyössä toteutettavassa Vastuullisuuden konseptointi –jatkohankkeessa.
48
Tynjälä, Päivi. "Konstruktivistisen ja perinteisen oppimisympäristön vertailu yliopistossa". Aikuiskasvatus 19, n.º 3 (15 de setembro de 1999): 257–62. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93239.
Texto completo da fonteResumo:
Opetuksen laatu on ollut viime vuosina yleinen puheenaihe maamme yliopistoissa ja korkeakouluissa. Asiaan ovat kiinnittäneet huomiota kaikki keskeiset tahot: yliopisto-opettajat ja heidän etujärjestönsä, opiskelijajärjestöt, työnantajien edustajat sekä yliopistojen ulkopuoliset arvioitsijat. Vallitsee yksimielisyys siitä, että opetuksen kehittäminen ja opetuksen arvostuksen lisääminen on yliopistoyhteisön keskeisiä tehtäviä. – Päivi Tynjälän väitöskirja ”Towards expert know-ledge? A comparison between a constructivist and a traditiona! learning environment in university” tarkistettiin 21.6.1999 Jyväskylän yliopistossa. Vastaväittäjänä toimi professori Erno Lehtinen Turun yliopistosta ja kustoksena professori Jorma Kuusinen.
49
Dredge, Kristiina, Kim Kaustell, Tapani Kivinen, Tarja Koistinen, Jaakko Mononen, Risto Kauppinen, Veli-Matti Tuure et al. "Suomalaiset lämpimät makuuparsipihatot lehmän ja hoitajan näkökulmasta". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n.º 21 (31 de janeiro de 2006): 1–2. http://dx.doi.org/10.33354/smst.76764.
Texto completo da fonteResumo:
Lämpimiä makuuparsipihattoja koskevat tutkimukset ovat kahden hankkeen, ”Lypsykarjarakennustentoiminnalliset vaihtoehdot” ja ”Eläinterveydenhuollon kehittämishanke Pohjois-Savossa” (ELKE)yhteystyössä 2004–2006 toteuttama kuusiosainen tutkimussarja, jonka osia ovat: 1) Lypsykarjarakennustentoiminnalliset vaihtoehdot, 2) Navetan rakenteellisten ratkaisujen yhteys lehmien terveyteenlämpimissä makuuparsipihatoissa, 3) Hyvinvointi-indeksit pihattonavetoiden arvioinnissa: indeksienvalidointi ja kehittäminen, 4) Vasikoiden fysikaaliset ympäristöolosuhteet lypsykarjapihatoissa, 5)Lehmien syöntikäyttäytyminen ja sen yhteys navetan rakenteellisiin ratkaisuihin, ja 6) Lehmien syöntikäyttäytyminenja sen yhteys navetan rakenteellisiin ratkaisuihin. Tutkimusten toteuttajatahoina ovatMTT/Vakola, Työtehoseura, Valio, Helsingin yliopiston eläinlääketieteellinen tiedekunta, Savoniaammattikorkeakoulu,ja Kuopion yliopiston soveltavan biotekniikan instituutti.
50
Pehu-Voima, Satu. "Laatutyön arvioinnista ammattikorkeakouluissa". Aikuiskasvatus 19, n.º 2 (15 de maio de 1999): 163–69. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93220.
Texto completo da fonteResumo:
Artikkelissa kuvataan korkeakoulujen arviointineuvoston vuonna 1997 käynnistämää pilottihanketta, jonka tarkoituksena on ammattikorkeakoulujen laatujärjestelmien arvioiminen ja kehittäminen. Hankkeessa annettiin palautetta laatutyön toteutuksesta kullekin mukana olleelle oppilaitokselle ja jaettiin tietoa hyvistä käytännöistä oppilaitosten välillä. Ulkopuolinen arviointiryhmä havaitsi yhteiseksi piirteeksi ammattikorkeakouluissa sen, että opettajat ja opiskelijat arvostavat oppilaitostaan ja ovat innostuneita ammattikorkeakoulun tarjoamista uusista mahdollisuuksista. Laatutyö koko ammattikorkeakoulun organisaation kattavana toimintana hakee vielä muotoaan. Siksi on luonnollista, että laatutyöhön itseensä kohdistuva arviointi on alkutaipaleellaan. Laatuideologian soveltaminen koulutusorganisaatioissa ei ole kuitenkaan saavuttanut kaikkien hyväksyntää. Monien mielestä koulun kehittämisessä pitäisi lähteä liikkeelle syvällisemmän ymmärtämisen avulla.