Teses / dissertações: "Kehitys"

1

Koskimäki, K. (Kasperi). "Huippunopeiden junien kehitys". Bachelor's thesis, University of Oulu, 2018. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201808242672.

Texto completo da fonte

Resumo:

Tämän kandidaatintyön tavoitteena on tehdä kirjallisuuskatsaus huippunopeiden junien kehitykseen. Työssä pyritään muodostamaan kattava ja tiivis kuvaus huippunopeiden junien historiasta, kehityksestä ja merkityksestä käyttäen hyväksi aiempia julkaisuja. Aiheen laajuuden vuoksi sitä on rajattu, eikä kaikkia aiheen alueita ei myöskään käsitellä yhtä kattavasti. Työn tarkoituksena on, että lukijalle jäisi lukemisen jälkeen yleinen ja kohtuullisen perusteellinen käsitys huippunopeiden junien kehityksestä
The aim of this bachelor’s thesis is to make a literature review of the development of high-speed trains. The purpose of the thesis is to provide a comprehensive, but concise description of the history, development and significance of high-speed trains using previous publications on the subject. Due to the scope of the subject, it is limited. Also, all areas of the topic are not covered as comprehensively. The purpose of the work was to provide to the reader a general and reasonably-perceived understanding of the development of high-speed trains

Estilos ABNT, Harvard, Vancouver, APA, etc.

2

Santaniemi, W. (Wenny). "Lääkehoidon kehitys keliakin hoitoon". Bachelor's thesis, University of Oulu, 2018. http://jultika.oulu.fi/Record/nbnfioulu-201901161063.

Texto completo da fonte

Resumo:

Tiivistelmä. Keliakia on yksi yleisimmistä suoliston autoimmuunisairauksista. Sairaudelle on tyypillistä, että kehon oman immuunipuolustusjärjestelmän TH1 valkosolut reagoivat ravinnosta saatuun viljaproteiini gluteeniin aggressiivisesti. Immuunipuolustuksen reaktio saa aikaan voimakkaan tulehdusen ohutsuolen limakalvolla, joka johtaa suolinukan vaurioon. Tällä hetkellä keliakian oireita voi ehkäistä ainoastaan noudattamalla tiukkaa, elinikäistä gluteenitonta ruokavaliota, mutta suurin osa keliaakikoista olisi kiinnostunut hoitamaan sairauttaan lääkehoidon avulla. Lääkehoitoa keliakiaan pyritään etsimään eri lähtökohdista, kuten ehkäisemällä gluteenin imeytymistä suolistossa tai hyödyntämällä entsyymi- tai immunoterapiaa. Tässä tutkielmassa keskitytään kolmeen erilaiseen lääkeaineeseen; Larazotide Asetaatti, Netvax2 ja Latiglutenaasi. Kaikki kolme lääkeainetta olivat tutkielman alkaessa saavuttaneet tai vähintään aloittamassa lääketestauksen toisen vaiheen.

Estilos ABNT, Harvard, Vancouver, APA, etc.

3

Kurkinen, A. (Aleksi). "Varallisuuserojen kehitys pitkällä aikavälillä". Master's thesis, University of Oulu, 2016. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201612013137.

Texto completo da fonte

Resumo:

Tutkielmassa kuvataan varallisuuserojen kehitystä pitkällä aikavälillä. Lähteenä käytetään pääasiassa Pikettyn kokoamaa aineistoa 1700-luvulta tähän päivään. Päähuomio kiinnittyy Ranskaan, Yhdistyneisiin kuningaskuntiin ja Yhdysvaltoihin. Varallisuuden merkitys oli yhteiskunnassa suuri ennen 1900-lukua. Se oli keskittynyt pienen hallitsevan eliitin omistukseen. Pääoma koki voimakkaita muutoksia 1900-luvun alkupuolella. Pääoman arvo väheni nopeasti ja varallisuus erot kaventuivat. Sen jälkeen tilanne on hitaasti palautunut. Etenkin Yhdysvalloissa tuloerot ovat kääntyneet nopeaan nousuun. Myös Suomen tuloerot kaventuivat 1900-luvun aikana. 1960–1980-luvulla Suomen tuloerot olivat todella pienet kansainvälisessä mittakaavassa. Tuloerot kasvoivat nopeasti 1990-luvulla, mutta 2000-luvun aikana ei ole enää tapahtunut selvää kehitystä. Suomen varallisuuserot kasvavat hitaasti. Tutkielmassa käydään läpi varallisuuden kehitystä, varallisuuserojen kehitystä ja varallisuuden rakenteen kehitystä pitkällä aikavälillä. Tutkielmassa esitellään varallisuus- ja tuloerojen kehitystä selittäviä teorioita. Tutkielmassa avataan Pikettyn vuokrateoriaa, jossa taloudellisen epätasa-arvon kehitystä selitetään pääoman tuoton ja talouskasvun suhteella. Myös muita taloudellista epätasa-arvoa selittäviä teorioita esitellään lyhyesti. Tutkielmassa esitellään myös tuloerojen taloudellisia vaikutuksia käsitteleviä tutkimuksia. Lisäksi tutkielmassa kuvataan verotuksen kehitystä 1900-luvun ajan. Tutkielmassa esitetään keinoja taloudellisen epätasa-arvon ehkäisemiseksi.

Estilos ABNT, Harvard, Vancouver, APA, etc.

4

Rajanen, S. (Sonja). "Yhteisötalous ja kestävä kehitys". Bachelor's thesis, University of Oulu, 2017. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201705131836.

Texto completo da fonte

Resumo:

Tämä kandidaatintutkielma käsittelee yhteisötalouden suhdetta kestävään kehitykseen. Yhteisötalous on taloutta, jossa etusijalla ei ole talouskasvu tai taloudellinen etu, vaan yhteisen hyvän tuottaminen. Yhteisötalouden arvoa ei mitata vain rahassa, vaan se näkyy esimerkiksi sosiaalisen hyvinvoinnin lisääntymisenä (Pearce 2009). Kestävä kehitys kuuluu Yhdistyneiden kansakuntien toiminnan tavoitteisiin ja sillä viitataan kehitykseen, jossa nykyisten sukupolvien tarpeet tyydytetään tavalla, joka ei vaaranna tulevien sukupolvien mahdollisuuksia tyydyttää omia tarpeitaan (Ympäristön ja kehityksen maailmankomissio 1987: 39, 41). Tutkielmassa pyrin selvittämään, miten yhteisötaloudella voidaan edistää kestävän kehityksen toteutumista. Tutkimuksen teoreettinen pohja on talousmaantieteen piirissä syntyneessä monimuotoisessa talousajattelussa, jonka mukaan kapitalistinen markkinatalousjärjestelmä on ylikorostunut talouden tutkimuksessa ja aiheeseen liittyvässä yhteiskunnallisessa ja poliittisessa keskustelussa. Monimuotoisen talouden tutkijat vaativat, että tutkimuksessa ja keskustelussa tuodaan esille myös kapitalismista poikkeavia ja sille vaihtoehtoisia talouksia ja järjestelmiä ja niille annetaan tilaa kehittyä. Tutkijoilla nähdään olevan tässä keskeinen rooli, sillä tutkimalla jotain tiettyä aihetta vahvistetaan sen asemaa tieteessä ja yhteiskunnassa (Gibson-Graham 2008). Tarve löytää kapitalismille vaihtoehtoja nousee siitä, että kapitalistinen markkinatalousjärjestelmä on pahassa ristiriidasta kestävän kehityksen kanssa (Speth 2008). Käsittelen aihetta teoreettisella tasolla ja lisäksi esittelen kolme esimerkkiä siitä, millaisissa tilanteissa yhteisötalouden avulla on pystytty eri puolilla maailmaa rakentamaa ratkaisuja, jotka vastaavat johonkin paikalliseen tarpeeseen markkinatalouden keinoja kestävämmällä tavalla. Tapausesimerkkeinä esitellään kestävän aluekehityksen ja maanviljelyn puolesta toimiva massachusettsilainen järjestö Nuestras Raíces, australialainen luomuviljelyä tukeva yhteiskunnallinen yritys Food Connect Brisbane ja Kiinassa Jiangxin maakunnassa syrjäisellä maaseudulla toimiva naisten kyläpankki, joka tukee paikallisten naisten itsenäisyyttä ja aktiivisuutta taloudellisina toimijoina. Näiden esimerkkien avulla etsin yhtymäkohtia kestävän kehityksen, yhteisötalouden ja monimuotoisen talousajattelun välillä.

Estilos ABNT, Harvard, Vancouver, APA, etc.

5

Grönroos, E. (Elisa). "Anestesiamuodot ja niiden kehitys hammashoidossa". University of Oulu, 2017. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201705101735.

Texto completo da fonte

Resumo:

Tutkimuksen tarkoitus oli selvittää, kuinka anestesiamuodot ovat muuttuneet vuosien mittaan hammashoidossa. Tutkimuksessa tarkasteltiin Oulun yliopistollisen sairaalan Hammas- ja suusairauksien klinikan potilaita, joille oli tehty leikkauksellinen hampaanpoisto. Tarkasteltaviksi vuosiksi valittiin 2006 ja 2012. Materiaali kerättiin leikkauskertomuksista Esko-potilastietojärjestelmästä. Tutkimuksessa käy ilmi, että anestesiamuodot ovat pysyneet hyvin pitkälle samoina ja valtaosa leikkauksista suoritetaan paikallispuudutuksessa ilman sedaatiota. Paikallispuudutteena käytetyt anesteetit ovat vaihtuneet lähes pelkän artikaiinin käyttöön. Preoperatiivisten lääkkeiden, kipulääkkeiden ja antibioottiprofylaksian käyttö on kasvanut huomattavasti. Rauhoittavia lääkkeiden käyttö on lisääntynyt vain hieman. Postoperatiivisesti määrätyt lääkkeet ovat pysyneet samoina, määräkään ei ole lisääntynyt. Yleisanestesiassa suoritettuja hampaanpoistoleikkauksia on myös molempina vuosina ollut yhtä monta.

Estilos ABNT, Harvard, Vancouver, APA, etc.

6

Myrskog, M. (Meri). "Musiikkia harrastavan nuoren identiteetin kehitys". Bachelor's thesis, University of Oulu, 2017. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201706032513.

Texto completo da fonte

Resumo:

Kandidaatintyöni käsittelee musiikkiharrastuksen vaikutuksia nuoren identiteetin kehitykseen. Avaan työssäni aluksi nuoruuden kehitysvaiheita kehityspsykologian näkökulmasta, sekä miten musiikki on nykyään osana nuoren elämää ja kokonaisvaltaista kehitystä. Sen jälkeen määrittelen identiteetin käsitteen ja esittelen siitä aiemmin tehtyä tutkimusta. Lopuksi selvitän aiempien tutkimusten avulla kuinka erilaiset musiikkiharrastukset voivat vaikuttaa nuoren identiteetin kehitykseen. Nuoruuden kehitys voidaan kehityspsykologian näkökulmasta jakaa neljään vaiheeseen, jotka ovat biologinen, kognitiivinen, sosiaalinen ja persoonallisuus. Identiteetin kehitys liittyy vahvasti nuoren persoonallisuuden kehitykseen, mutta myöskin sosiaalinen kehitys on siinä läsnä. Nuoret kuluttavat musiikkia valtavasti ja käyttävät sitä usein selvitäkseen kehityksellisistä haasteista. Musiikki on myös suuressa osassa nuorisokulttuureja ja nuorisomusiikki toimii näin nuoria yhdistävänä tekijänä. Identiteetin tutkimusta on tehty monella eri tieteenalalla ja se on siksi tutkimusalueena kovin hajanainen. Määrittelen luvussa identiteetin käsitteen suurimmilta osin psykologian näkökulmasta ja esittelen identiteetin tutkimuksen historiaa pääpiirteittäin. Seuraavaksi perehdyn laajemmin aiheen tutkimukseen musiikkikasvatuksen kentällä ja seuraavassa luvussa esittelen tarkemmin tutkimuksia musiikkiharrastuksen vaikutuksista identiteetin kehitykseen. Lukuisat tutkimustulokset osoittavat, että musiikki voi auttaa nuoren identiteetin kehitystä monin tavoin. Erilaiset musiikkiharrastukset tukevat nuoren identiteetin muodostamista ja rakentamista eri tavoin ja siksi monipuolinen musiikinharrastaminen tukee kokonaisvaltaisimmin identiteetin kehitystä.

Estilos ABNT, Harvard, Vancouver, APA, etc.

7

Aatsinki, J. (Jukka). "Strategiaprosessin kehitys ohjelmistoalan yrityksessä:case Nethawk". Master's thesis, University of Oulu, 2014. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201406101706.

Texto completo da fonte

Resumo:

Tämän työn tavoitteena oli tutkia kasvuun pyrkivän ja kasvavan ohjelmistoalan yrityksen strategisia ratkaisuja ja päätösprosesseja, joita se tekee toimintansa kehittämiseksi. 2010-luvun Oulun korkean teknologian ala on rakennemuutoksen keskellä ja uuden kasvun aikaansaamiseksi on tarve panostaa uuden liiketoiminnan kehittämiseen ja tukemiseen. Tämä tutkimus pyrkii vastaamaan tähän ongelmaan tuomalla esille oululaisen ohjelmistoalan yrityksen strategiaprosessin piirteitä esimerkkinä strategisista toimenpiteistä ja päätöksistä, joilla on onnistuttu aikaansaamaan kasvua sekä kannattavuutta globaaleilla markkinoilla. Työssä pyritään esittelemään yrityksen strategiaprosessia, toisin sanoen sen strategian luomisen käytäntöjä, päätöksentekoa ja toimenpiteitä, sekä niiden muutosta toimialan ja yrityksen kehityksen ja muutosten myötä. Tutkimus tehtiin laadullisena tapaustutkimuksena. Päätutkimusmenetelmä oli yrityksen toiminnassa mukana olleiden teemahaastattelut. Tutkimuksen suorittamisessa käytettiin haastatteluaineiston tukena yrityksen toiminnasta kertyneitä julkaisuja, kuten Internet-artikkeleita sekä yrityksen tilinpäätöksiä. Tutkimuksessa tarkasteltiin ohjelmistoalan yrityksen strategiaprosessia suunnitelmallisuuden ja emergenttisyyden, toisin sanoen organisaation ylhäältä alas kulkevan ja toiminnan tehokkuuteen pyrkivän strategiaprosessin, sekä alhaalta ylös nousevan ja uuden tiedon luomiseen ja yhdistämiseen pyrkivän strategiaprosessin, kautta. Tärkeimmät havainnot ovat strategiaprosessin tasapainon merkitys toiminnan jatkuvuudelle pitkällä aikavälillä, sekä tietointensiivisen alan trategiaprosessissa henkilöstön sitoutumisen merkitys yrityksen menestykselle ja jatkuvuudelle. Yksittäisenä tapaustutkimuksena tutkimuksen tulokset ovat yleistettävissä tieteellisen tutkimuksen teorioiden tasolla. Käytännön tasolla tutkimuksen tulokset voivat olla hyödynnettävissä ohjelmistoalan yrityksen johdossa sekä johdon koulutuksissa kokonaisvaltaisemman liiketoiminnan osaamisen luomiseksi ohjelmistoalan yrityksissä.

Estilos ABNT, Harvard, Vancouver, APA, etc.

8

Perätalo, H. (Henna). "Kestävä kehitys fysiikan yläkoulun oppikirjoissa". Master's thesis, University of Oulu, 2019. http://jultika.oulu.fi/Record/nbnfioulu-201910253030.

Texto completo da fonte

Resumo:

Tiivistelmä. Ilmastonmuutos on yksi aikamme merkittävimmistä ongelmista, jonka ehkäisemiseksi tulee tehdä töitä yksilön tasolta aina globaalille tasolle asti. Jo 60-luvulla on herätty pohtimaan maailman tilaa, mutta vielä edelleen tulee tehdä paljon töitä sen eteen, että asenteita ja toimintatapoja saataisiin muutettua kestävämmiksi. Kestävä kehitys tarkoittaa sitä, että tuleville sukupolville jätetään ainakin yhtä paljon, tai mieluusti enemmän, mahdollisuuksia kuin meillä on ollut. Nykyisten sukupolvien tulee siis tyydyttää omat tarpeensa niin, että myös tulevilla sukupolvilla on mahdollisuus samaan. Kestävällä kehityksellä on ekologinen, taloudellinen sekä sosiaalinen ja kulttuurinen ulottuvuus. Tutkielmassa on selvitetty, miten kestävä kehitys ja sen eri ulottuvuudet nousevat esille yläkoulun fysiikan oppikirjoissa. Lisäksi haluttiin saada selville, kuinka hyvin oppikirjat noudattavat perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden kirjauksia kestävästä kehityksestä etenkin fysiikan oppiaineen kohdalla. Tätä tutkielmaa varten analysoitiin uusimman opetussuunnitelman mukaisia yläkoulun fysiikan oppikirjoja kolmesta eri oppikirjasarjasta. Tutkittavat oppikirjat olivat Sanoma Pro:n kustantamat Ilmiö 7–9 Fysiikka ja FyKe Fysiikka 7–9 sekä Otavan kustantama Titaani Fysiikka 7–9. Tutkimuksessa selvisi, että jokainen tutkittavista oppikirjoista toteuttaa perusopetuksen opetussuunnitelman kirjaukset kestävään kehitykseen liittyen varsin hyvin. Kestävän kehityksen kaikki kolme ulottuvuutta nousevat esille jokaisessa oppikirjassa. Kestävän kehityksen näkökulmasta oppikirjoista paras on Ilmiö 7–9 Fysiikka, toiseksi paras on Titaani Fysiikka 7–9 ja huonoiten kestävän kehityksen näkökulmasta suoriutuu FyKe Fysiikka 7–9. Vaikka oppikirjat voitiin laittaa paremmuusjärjestykseen, erot eri oppikirjojen välillä ovat hyvin pienet. Valitsi minkä oppikirjan tahansa, nousee kestävä kehitys esiin opetussuunnitelman vaativalla tasolla.

Estilos ABNT, Harvard, Vancouver, APA, etc.

9

Murtomäki, Veijo. "Sinfoninen Ykseys : muotoajattelun kehitys Sibeliuksen sinfonioissa /". Helsinki : Sibelius-Akatemia, 1990. http://catalogue.bnf.fr/ark:/12148/cb354563529.

Texto completo da fonte

Estilos ABNT, Harvard, Vancouver, APA, etc.

10

Haikonen, O. (Oona). "Nuoren psyykkinen kehitys ja syömishäiriön riski". Master's thesis, University of Oulu, 2018. http://jultika.oulu.fi/Record/nbnfioulu-201804071446.

Texto completo da fonte

Resumo:

Tiivistelmä. Syömishäiriöiden historia ulottuu jopa tuhansien vuosien päähän, erityisesti länsimaissa niiden esiintymismäärä on ollut viime vuosikymmeninä kasvussa. Syömishäiriötyyppejä ovat laihuushäiriö, ahmimishäiriö ja epätyypilliset syömishäiriöt. Tiedetään, että syömishäiriöt ovat sekä oirekuvaltaan että taustatekijöiltään äärimmäisen monimuotoisia sairauksia ja niiden syitä on tutkittu paljon. Tyypillisimmin syömishäiriöihin sairastutaan nuoruusiässä, jolloin henkilö on kehityksen kannalta haavoittuva. Tässä laajassa kirjallisuuskatsauksessa on pyritty kokoamaan yhteen niitä tausta- ja riskitekijöitä, jotka ovat tutkimusten valossa näyttäytyneet keskeisinä syömishäiriöiden puhkeamisessa nuoruusiässä. Alkuun tutustuin katsausartikkelien avulla syömishäiriöihin ja kartoitin niitä tausta- ja riskitekijöitä, jotka voivat olla osallisena nuoren sairastumisessa syömishäiriöön. Lopulta päädyin jakamaan nuo taustatekijät perinnöllisyystekijöihin, perhetekijöihin, traumatapahtumiin ja yksilön persoonallisuustekijöihin. Syksyllä 2016 tein sitten tutkimusartikkelihaut kaikille taustatekijöille erikseen sekä laihuushäiriön että ahmimishäiriön kanssa. Hakukielenä kaikissa hauissa oli englanti. Tutkimusartikkeleista koottujen tulosten mukaan perinnöllisyystekijöitä, joilla näyttäisi olevan mahdollista yhteyttä syömishäiriöiden puhkeamisessa, ovat murrosiän alkamisajankohta, erilaiset hormonit ja niiden pitoisuudet elimistössä, keskushermoston reseptorit sekä aivojen rakenteelliset erot. Perhetekijöistä keskeisiä puolestaan ovat vahvat sitoutumismekanismit, käsittelemättömät perheen kohtaamat menetykset, nuoren suhde vanhempiinsa, vanhempien perfektionismi sekä perheväkivalta ja alkoholismi. Traumatausta on tutkimusten perusteella varsin yleistä syömishäiriötä sairastavien keskuudessa. Erityisesti seksuaalinen hyväksikäyttö, raiskaus sekä fyysinen ja henkinen väkivalta nousivat esiin. Syömishäiriötä sairastavien yhteisiä persoonallisuuspiirteitä ovat tutkimustulosten mukaan perfektionismi, itsekeskeisyys, itsensä kielteinen arvottaminen, haasteet sosiaalisissa kanssakäymisissä sekä vaikeudet tunnistaa, tulkita ja kuvata omia tunteitaan. Kaiken kaikkiaan tämä kirjallisuuskatsaus antaa vahvistusta sille, että syömishäiriöiden puhkeamiseen alatyypistä riippumatta vaikuttavat monet tekijät, eikä yhden tausta- tai riskitekijän olemassaolo yksinään riitä siihen, että henkilölle puhkeaisi syömishäiriö. Paremminkin voidaan ajatella niin, että kun riittävän monta syömishäiriölle altistavaa tausta- tai riskitekijää kasaantuu, voi yksi laukaiseva tekijä sysätä henkilön syömishäiriön tielle.

Estilos ABNT, Harvard, Vancouver, APA, etc.

11

Välilä, A. (Aku). "Haittaverotuksen kehitys ja merkitys Suomen verojärjestelmässä". Bachelor's thesis, University of Oulu, 2017. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201705252123.

Texto completo da fonte

Estilos ABNT, Harvard, Vancouver, APA, etc.

12

Leinonen, E. (Elina). "Motoristen perustaitojen taso ja kehitys esiopetusikäisillä". Master's thesis, University of Oulu, 2015. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201502061068.

Texto completo da fonte

Resumo:

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia esiopetusikäisten motoristen perustaitojen tasoa. Lisäksi tutkin motoristen taitojen perustasoa selittävien tekijöiden yhteyksiä kehitykseen. Tiedetään, että motoriset perustaidot ovat taitoja, joita tarvitaan jokapäiväisessä elämässä ja niillä on vaikutusta lapsen kokonaisvaltaiseen kehitykseen. Jo kolmasosalla koulunsa aloittavilla lapsilla on puutteita motorisissa perustaidoissa, joten huomion kiinnittäminen niihin on esiopetusikäisillä erityisen tärkeää. Tämän lisäksi motoristen perustaitojen kehitykseen vaikuttavat monet taustatekijät. Tässä tutkimuksessa niitä olivat sukupuoli, ohjatun liikuntaharrastuksen määrä, ulkoilun ja liikuntapaikoissa käymisen määrä yhdessä vanhempien kanssa sekä vanhempien koulutus ja vanhempien liikunnan määrä. Tutkimuksen kohteena olivat kolme oululaista esiopetusryhmää sekä heidän vanhempansa. Aineisto kerättiin keväällä 2013. Aineistoni koko oli 41 esiopetusikäistä lasta sekä heidän vanhempansa. Aineistonkeruumenetelmänä käytin Pirkko Nummisen (1995) APM-testistöä sen soveltuvin osin sekä kyselylomaketta lasten vanhemmille. Tutkimukseni oli luonteeltaan kvantitatiivinen tutkimus. Tutkimustulosten analyysiin käytin SPSS-ohjelmaa. Motoristen perustaitojen hallinnassa ei esiintynyt tutkimukseni esiopetusikäisillä suurempia poikkeavuuksia. Motoristen taitojen kehitykseen vaikuttavilla tekijöillä ja motorisilla perustaidoilla löytyi heikkoja yhteyksiä toisiinsa. Tulosten perusteella voidaan sanoa, että motorisiin perustaitoihin vaikuttavat hyvin monet tekijät, eivätkä yhteydet ole aina niin selkeitä. Tutkimustuloksiin vaikutti aineistoni pieni koko, joten tilastollisia johtopäätöksiä ei voida tehdä. Tutkimus antaa tietoa varhaiskasvatuksen ammattilaisille motoristen perustaitojen tärkeydestä, arvioinnista ja siihen vaikuttavista tekijöistä. Tutkimuksessani käytetty APM-testistö on hyvin soveltuva varhaiskasvatuksen ammattilaisille, jonka avulla heillä on mahdollisuus arvioida esiopetusikäisten lasten motorisia perustaitoja. Perusteellisen arvioinnin kautta heillä on mahdollisuus suunnitella omaa esiopetusta ikätasolle ja ryhmälleen sopivaksi.

Estilos ABNT, Harvard, Vancouver, APA, etc.

13

Hänninen, J. (Jonna). "Suomen maatalouden ympäristöpolitiikan kehitys kohti ilmastoystävällisyyttä". Bachelor's thesis, University of Oulu, 2017. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201712093299.

Texto completo da fonte

Resumo:

Tutkielman ydinkysymyksiä ovat miten Suomessa toteutuu maatalouden ympäristöpolitiikan ilmastoystävällisyys ja kuinka Euroopan unioni vaikuttaa päätöksentekoon. Tutkielman tavoitteena on selvittää maatalouden ympäristöpolitiikan kehitys ilmastomyönteisempään suuntaan. Lähestyn aihetta selvittämällä maatalouden ympäristöpolitiikan piirissä laadittuja strategioita, jotka pyrkivät ohjaamaan kehitystä. Esimerkiksi Maa- ja metsätalousministeriön laatima Maatalouden ilmasto-ohjelma sanelee koko ruokajärjestelmän energiatehokkuuden. Maatalouden ympäristöpolitiikka ei saa vain sopeutua ilmastonmuutokseen, vaikka kasvukausien pidentyminen Suomessa luo osittain lisää mahdollisuuksia maataloudelle. Tutkielman lähtökohtina ovat Suomen maatalouden tila, maatalouden vaikutus ilmastonmuutoksen edistäjänä ja ilmasto- ja ympäristöpolitiikka Suomessa. Käsittelen tutkielmassa globaalin ruuantuotannon ongelmia ja kehitystä agroekologisen maatalouden, geenimodifioitujen organismien ja kestävän peltoenergian näkökulmasta. Perehdyn globaalin ruuantuotannon ja Euroopan unionin maatalouspolitiikan vaikutuksiin Suomen maatalouteen. Tutkielmassa on katsaus tulevaisuuden maatalouteen kaupunkimaatalouden kautta. Tutkielman myötä selvisi, että Suomi ottaa maatalouden ympäristöpolitiikassa ympäristön ja ilmaston erinomaisesti huomioon. Tämä tapahtuu myös energiapolitiikan kannalta. Kysymyksiä herättivät EU:n tuet, joita kohdistetaan isommille maatiloille, vaikka tavoitteena on saada lisää luomutuotanto- ja lähiruokapainotteista maataloutta. Tulevaisuudessa kaupunkimaatalous on saatava mahdolliseksi kaikille ja GMO-asenteita on muokattava. Luomumaatalouden ja tehomaatalouden erojen tutkimusta sekä ilmastopolitiikan ja energiapolitiikan yhtenäistämisen tutkimusta tarvitaan lisää.

Estilos ABNT, Harvard, Vancouver, APA, etc.

14

Niskanen, M. (Mette). "Ruumiinkuvan kehitys syömishäiriöstä toipuneelle henkilölle:toipuneen näkökulma". Master's thesis, University of Oulu, 2018. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201811303170.

Texto completo da fonte

Resumo:

Pro gradu- tutkielmani kohteena on syömishäiriöstä toipuneen henkilön ruumiinkuva, jota tutkimalla pyrin tuomaan esille erilaisia kokemuksia syömishäiriöön sairastumisesta ja siitä toipumisesta. Tutkielman tarkoitus on lisätä tietoa ja ymmärrystä syömishäiriöitä kohtaan psykologisesta näkökulmasta katsottuna. Psyykkinen toipuminen ja ruumiinkuva kulkevat käsi kädessä toipumisprosessin aikana, jolloin ruumiinkuvan kehitys muodostuu enemmän tai vähemmän merkitykselliseksi tekijäksi toipumisessa. Pohdin tutkielmassani myös tuen merkitystä ruumiinkuvan kehitykselle syömishäiriöstä toivuttaessa, ja pyrin tuomaan esille mahdollisia kehityskohteita tulevaisuuden syömishäiriöhoitoa ja -kuntoutusta ajatellen. Tutkimukseni on fenomenologinen kokemuksen tutkimus, joka on toteutettu haastattelemalla kolmea syömishäiriöstä toipunutta henkilöä. Haastattelun tyyli on ollut avoimen haastattelun kaltainen puolistrukturoitu teemahaastattelu, ja siinä on pyritty tuomaan esille syömishäiriöstä toipuneiden omat kokemukset ruumiistaan, ruumiinkuvan kehityksestään ja toipumiseen saadusta tuesta. Aineiston avulla pyrin vastaamaan kysymyksiin siitä, miten syömishäiriöstä toipuneet kokevat oman ruumiinkuvansa kehityksen, minkälaiset asiat ovat tukeneet heidän ruumiinkuvan kehitystään ja minkälaista tukea he kaipaisivat ruumiinkuvansa eheytymisen ja psyykkisen toipumisensa edistämiseksi. Haastatteluaineisto on analysoitu tulkinnallisen fenomenologisen analyysitavan (eng. Interpretative Phenomenological Analysis, IPA) mukaisesti ja siitä on koostettu seuraavat seitsemän teemaa, joiden kautta olen vastannut tutkimuskysymyksiini: 1) Oman persoonan, herkkyyden ja kokemuksien yhteismerkitys, 2) Ruumis kanavana tunteiden käsittelylle, 3) Läheisten merkitys ruumiinkuvan kehitykselle, 4) Toimijuus ja fyysiset teot toipumisessa, 5) Itsearvostus ja sisäinen puhe, 6) Pystyvyys ja terveys vs. ulkonäkö ja 7) Tuen riittämättömyys psyykkisessä toipumisessa. Erityisesti uutta tietoa toipumisesta ja ruumiinkuvan kehityksestä esille toivat kohdat 5 ja 6, joissa sisäisen puheen ja näkökulman muutoksen keinot muodostuivat merkityksellisiksi tutkittavieni kokemuksille toipumista tukevista seikoista. Tutkimuksen pohjalta voitaisiin päätellä, että ruumiinkuvan kokemukset vaihtelevat sen mukaan, miten merkityksellisenä toipunut itse pitää ruumiistaan ja ulkonäköään sairastumiselle. Toipumisessa tärkeäksi nousi kokonaisvaltaisen itsehyväksynnän teeman, joka ruumiin hyväksymisen lisäksi kattaa myös oman persoonan, osaamisen ja pystyvyyden arvostamisen. Toipumista helpottavat toipuvan itsensä sopivaksi kokema tuki niin läheisiltä kuin terveydenhuollon ammattilaisiltakin
The purpose of this study is to highlight different experiences regarding eating disorders and recovery, and to provide more knowledge and gain understanding of eating disorders from a psychological perspective. Mental recovery and body image go hand in hand during the recovery process, in which the development of one’s body image becomes more or less meaningful to the recovery experience. In addition to researching the experience of body image development, I was also interested to find out, what significance the interviewees gave to the support they received during recovery, and whether the perceived quality of the support has a connection with body image and mental recovery. This study is a phenomenological study focusing on patient experience. It has been conducted by interviewing three recovered eating disorder patients with a semi-structured theme interview. The research methods have been chosen in a way that would bring out the ’voice’ of the interviewees as accurately as possible — the ways they have experienced their body, body image development and support received during the recovery. By analysing the data, I pursued to answer the questions on how recovered ED patients experience the development of their body image, what aspects of their recovery have supported their body image development and what kind of support they would still need to enhance their body image and psychological wellbeing. The interview data has been analysed by applying the Interpretative Phenomenological Analysis method. The following seven themes were constructed based on the analysis: 1) The significance of personality, sensitivity and personal experiences, 2) The body as a channel for emotion regulation, 3) The significance of family and friends for one’s body image, 4) Agency and physical acts in recovery, 5) Self-value and inner speech, 6) Capability & health vs. physical appearance and 7) Insufficient professional support in mental recovery. New discoveries for research were particularly themes 5 and 6, in which the inner speech and changing one’s perspective from physical appearance to capability and health played a significant role in one’s experience on recovery. Based on this study, it could be deducted that the experiences of one’s body image vary depending on whether physical appearance plays a significant role as a motive for picking up disordered eating habits. The theme of self-acceptance was found to be significant in recovery — this however not only covers the acceptance of the body but also the aspects of valuing one’s persona, know-how and capability. When it comes to support in recovery, both family/friends and professional help played an important role when help was applied respecting the patient’s own agency

Estilos ABNT, Harvard, Vancouver, APA, etc.

15

Karppinen, A. (Anne). "Automaattisen testausympäristön ja raportointityökalun kehitys ohjelmiston ylläpitotestaukseen". Master's thesis, University of Oulu, 2014. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201408241794.

Texto completo da fonte

Resumo:

Maintenance testing is an important part of software testing. It tests software correction packages which will be delivered to the customer. Software maintenance is used to repair errors and test the functionality of the software. Some of these errors occur during testing and some during the customer use. Maintenance testing should be of high quality and effective to ensure functionality of the software. This work briefly reviews the LTE technology, the structure of the LTE base station, the Agile software development model and how it can be used in the software maintenance. Finally, the work introduces the properties of the good user interface. During this work the automated test environment and the reporting tool have been developed for the System support team of the Nokia Solutions and Networks. The purpose of the test environment was to have high-quality and efficient software testing by exploiting the Agile model. The reporting tool is developed by following the requirements of the good user interface and the purpose of the tool was to offer an easy and a fast way to check out the results of the tests, the quality of the software and the KPI values for a longer time period than has previously been possible. The work achieved its targets because it offered an effective way to test software with automation. Also, the KPI values and the results of the tests are easily available to users and, most of all according to the user’s feedback, the user interface of the reporting tool is user-friendly and clear
Ylläpitotestaus on tärkeä osa ohjelmistotestausta. Se testaa ohjelmiston korjauspaketteja, jotka tullaan toimittamaan asiakkaalle. Ylläpidon tarkoituksena on korjata ohjelmistosta löytyneitä vikoja ja testata ohjelmiston toimivuutta. Osa vioista ilmenee testauksen ja osa asiakkaan käytön aikana. Ylläpitotestauksen tulee olla laadukasta ja tehokasta toimivan ohjelmiston varmistamiseksi. Tässä työssä käydään lyhyesti läpi LTE teknologia, LTE tukiaseman rakenne, ketterä ohjelmistonkehitysmalli ja kuinka sitä hyödynnetään ohjelmiston ylläpidossa. Lopuksi työssä esitellään hyvän käyttöliittymän ominaisuudet. Tämän työn aikana kehitetty automaattinen testausympäristö ja raportointityökalu on kehitetty Nokia Solutions and Networksin ohjelmiston ylläpidosta vastaavien henkilöiden käyttötarkoituksiin sopivaksi. Testausympäristön tarkoituksena oli mahdollistaa laadukkaampi ja tehokkaampi ohjelmiston testaaminen ketterää ohjelmistonkehitysmallia hyödyntäen. Raportointityökalu on kehitetty noudattaen hyvän käyttöliittymän vaatimuksia ja työkalun tarkoituksena oli tarjota helppo ja nopea tapa tarkistaa testien tulokset, ohjelmiston laatu ja KPI arvot hieman pidemmältäkin aikaväliltä kuin aiemmin on ollut mahdollista. Työssä saavutettiin sille asetetut tavoitteet sillä se tarjoaa tehokkaan tavan testata ohjelmistoa automaattisesti. Lisäksi KPI arvot ja testien tulokset ovat helposti käyttäjien saatavilla ja ennen kaikkea raportointityökalun käyttöliittymä on helppokäyttöinen ja selkeä käyttäjien antaman palautteen perusteella

Estilos ABNT, Harvard, Vancouver, APA, etc.

16

Suutari, H. L. (Hanna-Leena). "Sosiaalinen kompetenssi, sen kehitys ja kehityksen tukeminen". Bachelor's thesis, University of Oulu, 2018. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201801171095.

Texto completo da fonte

Resumo:

Tämän kandidaatintyön aiheena on sosiaalinen kompetenssi. Työn tavoitteena on tarkastella sosiaalisen kompetenssin käsitettä ja lisätä ymmärrystä siitä. Aiheen valinnan perustana on ollut tutkielman tekijän oma kiinnostus sekä kiusaamisen ehkäisyn kontekstissa syttynyt orastava ymmärrys siitä, kuinka tärkeä hyvä sosiaalinen kompetenssi on yksilön elämän monessa vaiheessa. Tämä tutkielma pyrkii selvittämään, mikä tai mitä on sosiaalinen kompetenssi, miten se kehittyy ja miten sen kehitystä voidaan tukea. Teoriapohjana on kehityspsykologinen tieto sosiaalisesta kehityksestä ja metodina kuvaileva kirjallisuuskatsaus, jossa on käytetty sekä suomen- että englanninkielistä kirjallisuutta ja tutkimusraportteja sekä englanninkielisiä vertaisarvioituja artikkeleita. Sosiaalinen kompetenssi on moniulotteinen konstruktio, jonka kehitykseen vaikuttaa moni asia. Sen keskeisimmät komponentit ovat sosiaaliset taidot, sosioemotionaaliset taidot ja sosiokognitiiviset taidot. Kompetenssin kehittyminen alkaa varhaislapsuuden kiintymyssuhteissa ja lapsen kasvaessa ikätovereiden vaikutus kehitykseen on suuri. Sosiaalisen kompetenssin kehitystä voidaan tukea lämpimällä ja sensitiivisellä kasvatuksella ja yhteisöllisen ilmapiirin luomisella ryhmiin, joissa lapset toimivat. Myös erilaisista sosiaalista kompetenssia kehittämään tähtäävistä interventioista varsinkin ulkomailla on saatu hyviä tuloksia. Suomessakin interventioita on tehty, mutta tutkimuksia niiden vaikuttavuudesta on vielä vähän. Sosiaalisen kompetenssin kehitystä on tärkeää tukea jo varhaisessa vaiheessa, sillä useat pitkäaikaistutkimukset osoittavat, että ongelmat sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja esimerkiksi vaikeudet päästä mukaan ryhmään, ennustavat syrjäytymisriskiä ja monia muita ongelmia myöhemmässä elämässä.

Estilos ABNT, Harvard, Vancouver, APA, etc.

17

Kuoppala, J. (Janne). "Kylmäkääreistä keuhkolääketieteeksi:Suomen keuhkolääkäriyhdistys ja keuhkolääketieteen kehitys 1900-luvulla". Master's thesis, University of Oulu, 2016. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201605051648.

Texto completo da fonte

Resumo:

Pro gradu- tutkielman aiheena on Suomen Keuhkolääkäriyhdistyksen historia (SKLY) keuhkolääketieteen kehityksen kontekstissa. SKLY perustettiin vuonna 1928 ja on siitä lähtien toiminut alan yhdyssiteenä. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää yhdistyksen rooli keuhkolääketieteen kehityksessä. Tutkimuksen punaisena lankana on tuberkuloosilääketieteen muutos keuhkolääketieteeksi. Tutkimus on luonteeltaan terveyshistoriaa. Terveyshistorialla ei ole olemassa omaa menetelmää, vaan sille on ominaista kaikki historiantutkimuksen menetelmät. Tutkimuksen lähteinä ovat SKLY:n historian ajalta kaikki pöytäkirjat ja vuosikertomukset. Lähteinä on myös haastatteluita yhdistyksen historian kannalta merkittäviltä henkilöiltä. Yhdistyksen alkuaikoina sen nimi oli Suomen Tuberkuloosilääkäriyhdistys (STLY). Yhdistyksellä oli tiivis suhde tuberkuloosityön kansalaisjärjestöihin. Kansalaisjärjestöistä puuttuivat tieteelliset asiantuntijaelimet, joiden tarve oli kasvanut lääketieteen kehittyessä. Suomessa toteutettu tuberkuloosipolitiikka seurasi tiivisti STLY:n kannanottoja. Keuhkolääketieteen maine oli pitkään heikko. Se ei ollut tieteellisesti kukoistavaa eikä houkutellut lääkäreitä erikoistumaan. Lääkäreitä nimitettiin keuhkolääkäreiksi myös heikoin perustein. Keuhkolääketieteen asema ja maine alkoi tieteellisesti kohota vasta, kun kontaktit muuhun lääketieteeseen lisääntyivät. Hoidollisesti katsottuna tuberkuloosityö oli menestystarina. Se ei kuitenkaan perustunut tieteellisiin läpimurtoihin vaan valmiuteen ottaa oppia vastaan ulkomailta ja soveltaa sitä maassamme vallinneisiin erityisoloihin. STLY oli tuberkuloosityön aikana ainoa vahva kollegiaalinen yhdysside erillään olevien parantoloiden ja sairaaloiden välillä. 1900-luvun puolivälin tienoilla alkoi keuhkolääketieteessä kuitenkin tapahtua murros. Alan fokus siirtyi tuberkuloosista kohti muita sairauksia. 1950-luvun aikana Suomen Tuberkuloosilääkäriyhdistys sai yhä näkyvämmän edunvalvojan roolin ja vaihtoikin nimensä Suomen Keuhkolääkäriyhdistykseksi vuonna 1958. Tuberkuloosityötä vuodesta 1948 asti ohjannut tuberkuloosilaki kumottiin 1986. Tämän jälkeen tuberkuloosi rinnastui lainsäädännössä muihin tartuntatauteihin. Tuberkuloosipiirit lakkautettiin ja niiden tehtävät siirtyivät keskussairaaloille. Tuberkuloosin vastaiselta työltä vapautunutta kapasiteettia siirtyi suurelta osin astman ja allergioiden tutkimukseen ja hoitoon. Jos tuberkuloosin osalta menestymisen osalta avain asemassa oli kyky ottaa oppia ulkomailta, oli se astman suhteen päinvastainen. Siinä Suomi oli edelläkävijä. SKLY:llä oli jäsenistölleen suuri merkitys. Yhdistys oli alusta saakka akateeminen ja sen tehtävänä oli antaa lausuntoja.

Estilos ABNT, Harvard, Vancouver, APA, etc.

18

Puoskari, M. (Miina), e H. (Heta) Rautiainen. "Alle 3-vuotiaan lapsen vuorovaikutustaitojen kehitys päivähoidon aloituksessa". Bachelor's thesis, University of Oulu, 2017. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201705181947.

Texto completo da fonte

Resumo:

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää miten lapsen vuorovaikutustaidot kehittyvät kolmen ensimmäisen ikävuoden aikana ja minkälaisia vaikutuksia päivähoidon aloituksella on tähän kehitykseen. Jaoimme tutkimusaiheen kahteen pääteemaan, joiden pohjalta rakensimme työstä mahdollisimman selkeän kokonaisuuden. Tutkimus toteutettiin narratiivisena kirjallisuuskatsauksena. Parityöskentely mahdollisti aineiston jakamisen siten, että molemmat pääsivät syventymään sekä varhaisen vuorovaikutuksen että päivähoidon teemoihin. Ensimmäisenä tutkimme varhaista vuorovaikutusta ja siihen liittyviä kehitystehtäviä kuten itsesäätely, kiintymyssuhteet ja temperamentti. Varhaisessa vuorovaikutuksessa otimme huomioon sekä lapsen ja aikuisen välisen vuorovaikutuksen että lapsien väliset vertaissuhteet. Seuraavaksi perehdyimme päivähoitoon ja sen aloitukseen erityisesti sen suomalaisessa kontekstissa. Nostimme esiin ryhmäkoon ja ryhmän rakenteen merkityksiä sekä päivähoidon stressaavaa ulottuvuutta. Lapsen kehitys on kaikista nopeinta kolmen ensimmäisen ikävuoden aikana. Vuorovaikutussuhteet rakentuvat lapsen synnynnäisen temperamentin, kasvuympäristön ja vastavuoroisten vuorovaikutustilanteiden yhteisvaikutuksesta. Päivähoidon aloitus tuo suuria muutoksia lapsen ja koko perheen arkeen. Lapsi yrittää selviytyä päiväkodissa kotona oppimien vuorovaikutustaitojensa avulla. Yksi päivähoidon tärkein anti on vertaissuhteiden tarjoaminen. Vertaisryhmässä lapsi opettelee esimerkiksi jakamista, odottamista ja yhdessä leikkimistä. Tutkimuksen pohjalta ei voida yksiselitteisesti todeta minkälaisia vaikutuksia päivähoidon aloituksella on lapsen vuorovaikutustaitojen kehittymiseen kolmen ensimmäisen ikävuoden aikana. Tutkimus on toteutettu suomalaisen varhaiskasvatuksen näkökulmasta, joten se ei kestä kansainvälistä yleistämistä.

Estilos ABNT, Harvard, Vancouver, APA, etc.

19

Niskanen, H. (Hanna). "Varhainen sosioemotionaalinen kehitys ja sen yhteys sanaston kehitykseen". Master's thesis, University of Oulu, 2017. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201702231235.

Texto completo da fonte

Resumo:

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli tarkastella varhaisen sosioemotionaalisen kehityksen jatkumollisuutta sekä sen yhteyttä ymmärtävän ja tuottavan sanaston kehitykseen. Tutkielmassa tarkasteltiin sosioemotionaalista kehitystä 18 kuukauden ja 30 kuukauden ikäpisteissä. Lisäksi tarkasteltiin sosioemotionaalisen kehityksen yhteyttä sanaston kehitykseen 30 kuukauden ja 36 kuukauden ikäpisteissä. Tutkimukseen osallistui 30 lasta. Sosioemotionaalisen kehityksen arviointiin käytettiin 18 ja 30 kuukauden iässä BITSEA-kyselylomaketta, jonka vanhemmat täyttivät. Sanastoa arvioitiin 30 kuukauden iässä MCDI-kyselylomakkeen avulla ja myös tämä oli vanhempien täyttämä. Lisäksi sanastoa arvioitiin ymmärtävän ja tuottavan kuvasanavaraston testeillä 30 ja 36 kuukauden ikäpisteissä. Tuloksista voidaan todeta, että 18 kuukauden iässä mitatut eksternalisoivat ongelmapisteet sekä sosiaalisen kompetenssin pisteet ovat positiivisesti yhteydessä samoihin pisteisiin 30 kuukauden iässä. Internalisoivilla, itsesäätelyn tai kokonaisongelmapisteillä yhteyttä ei havaittu. Eksternalisoivat ongelmat 18 kuukauden iässä olivat negatiivisesti yhteydessä sanaston kokoon 30 kuukauden iässä. Myös 18 kuukauden kokonaisongelmapisteiden ja MCDI-kyselylomakkeen avulla mitatun sanaston koon välillä löydettiin tilastollisesti merkitsevä, negatiivinen yhteys. Sosiaalisen kompetenssin pisteet 18 kuukauden iässä olivat tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä sanaston kokoon ja tuottavaan sanastoon 30 kuukauden iässä. Yhteys oli positiivinen. Internalisoivilla tai itsesäätelyn pisteillä ei havaittu tilastollisesti merkitsevää yhteyttä. Eksternalisoivat ongelmapisteet 30 kuukauden iässä olivat myös negatiivisesti yhteydessä tuottavaan sanastoon sekä 30 että 36 kuukauden iässä. Samoin sosiaalisen kompetenssin pisteet 30 kuukauden iässä olivat yhteydessä sanaston kokoon, tuottavaan ja ymmärtävään sanastoon samassa ikäpisteessä, mutta yhteys oli positiivinen. Sosiaalisen kompetenssin pisteillä oli yhteys 36 kuukauden iässä mitattuun tuottavaan sanastoon. Myöskään tässä vaiheessa internalisoivilla tai itsesäätelyn pisteillä ei havaittu tilastollisesti merkitsevää yhteyttä sanastoa mittaaviin muuttujiin. Tulokset viittaavat siihen, että sosioemotionaalinen kehitys on jatkumollista ja se on yhteydessä sanaston kehitykseen. Tuloksista voidaan havaita niin kehityksen riskitekijöitä (eksternalisoivat ongelmat) kuin suojaaviakin tekijöitä (sosiaalinen kompetenssi), joita tulee huomioida puheterapeutinkin työssä. Tulokset ovat osittain sekä yhteneviä että eroavia aikaisempiin tutkimuksiin verrattuna.

Estilos ABNT, Harvard, Vancouver, APA, etc.

20

Makkonen, S. (Saara). "Teknillisestä apulaisesta laboratoriohoitajaksi:turun laboratoriohoitajakoulutuksen kehitys vuosina 1955–1990". Doctoral thesis, University of Oulu, 2008. http://urn.fi/urn:isbn:9789514288029.

Texto completo da fonte

Resumo:

Abstract This research explores the development of Finnish Medical Laboratory Technologists based on education given in Turku covering the years 1955–1990. The data is limited into three time periods: education lasting for one year 1955–1963, education lasting for two years 1964–1983 and education 1984–1990 based on the secondary school reform. The development of the Finnish medical laboratory technologist education was connected with development of medical and natural sciences and technology. The representatives of the medicine were of vital importance in influencing the beginning of this education. The swift from industrial to service society speeded the development. The duration of education was extended gradually from one year to four and half year education. Even in the beginning of this education the students selected into training should have at least the basic general secondary school education which was not the case with other health care staff . Especially in the beginning the students should have good health in working with health hazard environment and substances. A distinctive change took place in the relationship of cognitive and practical teaching. In the beginning the greatest part of the educational training was practical given in health laboratories and hospital wards. Gradually the cognitive teaching was transferred into the school classrooms. Also the practical training in the hospital decreased. In the beginning of the educational training took place in the different faculties and institutes of Turku University given by medical staff. Later the teaching was moved to the nursing and health care colleges and the authority to teach was given to the permanent health care staff. The decrease of the infectious diseases and the development of internal medicine and surgery reflected in the changes of the selection of laboratory investigations from the bacteriological research to the chemical research. The manual research methods developed to automatic research methods was seen with a delay in the medical technologist education. Also the quality control appeared surprisingly late in the educational training. The education and training of the laboratory technologists were attached to the education of nursing instead of technical sector of health education. The intensive increase of the social and behaviorial sciences was part of wider international development. This research adds knowledge to the planning of laboratory technologist education. The analysis of the earlier actions helps to reveal the far reaching influences of the different choices made before and to explain why the situation is what it is
Tiivistelmä Tutkimuksessa selvitettiin Suomessa toteutuneen laboratoriohoitajakoulutuksen kehittymistä Turussa tapahtuneen koulutuksen avulla. Tutkimus rajautui vuosille 1955–1990 ja jakautui ajallisesti kolmeen jaksoon: yksivuotiseen koulutukseen vuosina 1955–1963, kaksivuotiseen koulutukseen vuosina 1964–1983 ja keskiasteen koulunuudistukseen vuosina 1984–1990. Tutkimuksen tarkastelun kohteena oli: Mitkä tekijät johtivat laboratoriohoitaja-koulutuksen käynnistymiseen ja kehittymiseen? Miten opiskelijat valittiin? Miten tietopuolinen ja käytännöllinen opetus jakaantui? Minkälainen oli opettajien pätevyys? Minkälainen oli oppisisältö? Minkälaista tutkintonimikettä käytettiin? Laboratoriohoitajakoulutuksen kehittyminen oli yhteydessä lääketieteen, luonnontieteen ja teknologian kehittymiseen. Lääketieteen edustajat olivat keskeisiä vaikuttajia laboratoriohoitajakoulutuksen alkamiselle ja kehittymiselle. Teolliseen ja palveluyhteiskuntaan siirtyminen vauhdittivat kehitystä. Koulutus piteni asteittain yksivuotisesta neljä ja puolivuotiseksi. Koulutukseen valituilta opiskelijoilta vaadittiin jo alkuaikoina muista hoitohenkilöistä poik-keavasti vähintään keskikoulun oppimäärä. Suuri osa oli kuitenkin ylioppilaita. Koulutuksen alkuaikoina vaadittiin opiskelijoilta hyvää terveyttä tartuntavaarallisen ympäristön ja terveydelle haitallisten aineiden kanssa työskenneltäessä. Koulutuksen alkuaikoina suurin osa oli käytännöllistä opetusta terveydenhuoltoalan laboratorioissa ja vuodeosastoilla. Ajan kuluessa suhde muuttui selvästi koululla annattavan tietopuolisen opetuksen eduksi. Myös vuodeosastoharjoittelu väheni. Koulutuksen alkuaikoina tietopuolinen opetus tapahtui Turun yliopiston eri laitoksilla pääasiassa lääketieteilijöiden voimin. Myöhemmin koulutus siirtyi sairaanhoito- ja terveydenhuolto-oppilaitoksiin ja samalla vetovastuu siirtyi vakinaisille sairaanhoidon opettajille. Tartuntatautien väheneminen ja sisätautien ja kirurgian kehittyminen heijastuivat laboratorio-tutkimusvalikoiman muuttumiseen bakteriologian tutkimuksista kemiallisiin tutkimuksiin. Ihmisen elimistön tutkiminen kudos- ja elintasolta syveni solutasolle. Manuaalisten tutkimusmenetelmien kehittyminen automaatio-menetelmiksi näkyi viiveellä laboratoriohoitajien koulutuksessa. Samoin laboratorioissa voimakkaasti kehittyvä laaduntarkkailu tuli koulutukseen yllättävän myöhään. Laboratoriohoitajakoulutus määriteltiin hoitoalan koulutuksiin terveydenhuollon teknisen alan sijaan. Tämä määritteli hoidollisuutta korostavat raamit laboratoriohoitajakoulutukselle. Yhteiskunta- ja käyttäytymistieteiden voimakas lisääntyminen oli osa laajempaa kansainvälistä kehitystä. Opiskelijoita tuli kasvattaa myös ammatillisissa koulutuksissa yhteiskuntatietoisiksi, osallistuviksi ja sivistyneiksi kansalaisiksi ja perheenjäseniksi. Muiden maiden laboratoriohoitajakoulutukseen ne eivät kuitenkaan sisältyneet. Tämä tutkimus antaa lisää tietoa laboratoriohoitajakoulutuksen suunnitteluun. Aikaisemman toiminnan analysoiminen auttaa näkemään, minkälaiset, kauaskantoisetkin, vaikutukset erilaisilla valinnoilla on ollut, miksi ollaan siinä tilanteessa missä ollaan

Estilos ABNT, Harvard, Vancouver, APA, etc.

21

Leino, Jaakko. "Antaa sen muuttua : suomen kielen permissiivirakenne ja sen kehitys /". Helsinki : Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2002. http://catalogue.bnf.fr/ark:/12148/cb39035482q.

Texto completo da fonte

Estilos ABNT, Harvard, Vancouver, APA, etc.

22

Salkola, Marja-Leena. "Työväenkaartien synty ja kehitys punakaartiksi 1917-18 ennen kansalaissotaa /". [Helsinki] : Valtion painatuskeskus, 1985. http://catalogue.bnf.fr/ark:/12148/cb348999402.

Texto completo da fonte

Estilos ABNT, Harvard, Vancouver, APA, etc.

23

Piirala, A. (Annukka). "Tilintarkastuspalkkioiden kehitys Suomen pörssiyhtiöissä 2005–2012 uuden tilintarkastuslain valossa". Master's thesis, University of Oulu, 2014. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201409251886.

Texto completo da fonte

Resumo:

Tilintarkastus alana on kokenut suuria mullistuksia Yhdysvalloissa ja Euroopassa 2000-luvun alussa ja sen jälkeen tapahtuneiden kirjanpitoskandaalien jälkimainingeissa. Näissä kirjanpitoskandaaleissa yritysten sisäiset valvontajärjestelmät pettivät ja näin estivät oikeellisen ja korkealaatuisen tilinpäätösraportoinnin. Skandaalien jälkeen on ympäri maailmaa pyritty tiukentamaan lainsäädäntöä ja näin palauttamaan sijoittajien luottamus yritysten julkistamaan taloudelliseen informaatioon. Yksi seuraus tästä pyrkimyksestä on Suomessa vuonna 2007 voimaan tullut uusi tilintarkastuslaki. Uusi tilintarkastuslaki on lisännyt tilintarkastajien tarkastus- ja raportointityötä ja näin ollen myös kustannuksia, mikä vaikuttaa tilintarkastuspalkkioihin nostavasti. Toisaalta sen esittelemä tilintarkastajan rotaatiovaatimus on koventanut tilintarkastusyhtiöiden keskinäistä kilpailutilannetta ajaen tilintarkastuksesta maksettuja palkkioita alemmalle tasolle. Tässä työssä pyritään tarkastelemaan vuoden 2007 lakimuutoksesta aiheutuneita palkkiovaikutuksia tilintarkastukselle. Tutkimuksessa tarkastellaan Suomen pörssiyhtiöiden vuosina 2005–2012 tilintarkastuksesta ja konsultoinnista maksamia palkkioita. Tutkimus pyrkii selvittämään, onko palkkioiden tasossa vallinnut ajanjakson aikana joku tietty trendi, ja onko vuonna 2007 voimaan tullut uusi tilintarkastuslaki vaikuttanut palkkioiden suuruuteen. Tarkastellaan myös sitä, mitkä tekijät vaikuttavat tilintarkastuspalkkioiden muodostumiseen ja suuruuteen sekä pyritään yleisesti kuvaamaan tilintarkastusta, sen tavoitteita ja tehtäviä sekä tilintarkastajan roolia asiakasyritykselle. Tutkielma kuvaa myös tilintarkastusta ohjaavia normeja sekä tilintarkastajan vastuuta suoritetuista tarkastuksista. Tutkimus on toteutettu taloustieteelliselle tutkimukselle tyypillisellä deduktiivisellä tutkimusotteella, jossa aiemmin tutkittua ilmiötä pyritään tarkastelemaan aiemman tutkimuksen mallien ja menetelmien kautta. Työssä käytetään kvantitatiivista tutkimusmenetelmää ja tutkimusmalliksi on valittu usean muuttujan regressiomalli. Tutkimusaineisto on saatu kokonaisuudessaan Oulun yliopistolla käytössä olevasta Worldscope-tietokannasta ja se on rajattu suomalaisten pörssiyritysten yritysvuosiin 2005–2012. Tutkimuksen teoreettinen osa summaa tärkeimpien tilintarkastuspalkkioiden suuruuteen vaikuttavien tekijöiden olevan asiakasyrityksen koko, kompleksisuus ja riskisyys. Muita tilintarkastuspalkkioiden tasoon vaikuttavia tekijöitä ovat esimerkiksi yrityksen omistusrakenne, sen sisäiset kontrollijärjestelmät sekä tilintarkastajan sukupuoli. Tutkimuksen empiirinen osuus tukee teoreettisen osan väitettä siitä, että tilintarkastuspalkkioihin vaikuttava tärkein yksittäinen tekijä on tarkastettavan yrityksen koko. Regressiomallin selitysaste tutkimuksessa oli 0,87. Tutkimuksessa kävi ilmi, että 2007 voimaan tullut uusi tilintarkastuslaki ei vaikuttanut nostavasti yritysten tilintarkastuksesta maksamiin palkkioihin. Tutkimuksen rajoitteena voidaan kuitenkin pitää sitä, että tutkimuksessa tilintarkastuspalkkioihin sisältyivät yritysten sekä tilintarkastuksesta että konsultoinnista maksamat palkkiot, mikä saattaa vääristää tuloksia ja vaikeuttaa niiden yleistettävyyttä.

Estilos ABNT, Harvard, Vancouver, APA, etc.

24

Kallo, H. (Henna). "Dopaminergisten neuronien kehitys ja sen yhteys Parkinsonin taudin kantasoluhoitoihin". Bachelor's thesis, University of Oulu, 2017. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201705061719.

Texto completo da fonte

Resumo:

Kiinnostus regeneratiiviseen lääketieteeseen on kasvanut viime vuosina voimakkaasti. Lisääntynyt tieto siitä, mitkä tekijät ohjaavat neuronien kehittymistä ja erilaistumista normaalin alkionkehityksen aikana on kiihdyttänyt kantasoluhoitojen kehittelyä yhdeksi neurodegeneratiivisten sairauksien hoitokeinoksi. Se, miten Parkinsonin taudissa tuhoutuvien keskiaivojen dopaminergisten (mDA) neuronien spesifikaatiota, neurogeneesiä ja erilaistumista säädellään, on auttanut tutkijoita muodostamaan mDA-soluja in vitro, mikä mahdollistaa parempia tuloksia niin Parkinsonin taudin mallintamisen ja lääkekehittelyn kuin myös solukorvaushoitojen suhteen. Kantasoluhoitoja kehitellään aktiivisesti myös muiden neurologisten sairauksien, kuten Alzheimerin taudin, hoitokeinoksi.

Estilos ABNT, Harvard, Vancouver, APA, etc.

25

Ryynänen, L. (Lassi). "Nuorille tilaa ja toimintaa:Oululaisen nuorisotyön kehitys vuosina 1947–1997". Master's thesis, University of Oulu, 2016. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201606022139.

Texto completo da fonte

Resumo:

Tämä pro gradu -tutkielma tutkii oululaisen nuorisotyön kehitystä Oulun nuorisolautakunnan arkistomateriaalin kautta. Tutkimus on rajattu vuosiin 1947–1997. Tutkimus on rakenteeltaan temaattinen eli jokainen pääluku koostuu alaluvuista, joiden aihealueet ovat nuorisolautakunnan tekemä nuorisotyö, nuorisotilat ja nuorisoavustusten jakaminen nuorisojärjestöille. Tutkimuksen kohde on nuorisolautakunnan järjestämä nuorisotyö Oulun kaupungissa. Päälähteenäni olen käyttänyt Oulun kaupungin arkistolta (OKA) löytyvää nuorisolautakunnan arkistomateriaalia. Materiaali on järjestetty ja se sisältää kaiken nuorisolautakunnan tuottaman arkistomateriaalin, kuten kokouspöytäkirjat ja toimintakertomukset. Tämän lisäksi olen käyttänyt kaupungin arkistolta löytyviä Oulun kaupungin tilinpäätöksiä sekä nuorisotyötä koskevaa tutkimuskirjallisuutta. Tutkimukseni tarkoituksena on tuottaa tietoa siitä, miten nuorisotyö järjestettiin Oulussa. Tätä näkökulmaa tuetaan erilaisin kuvaajin. Olen kerännyt ja taulukoinut Oulun kaupungin tilinpäätöksistä ja nuorisolautakunnan toimintakertomuksista systemaattisesti numerotietoa nuorisolautakunnan palkkamenoista, hallitsemien nuorisotilojen neliömäärästä ja huoneistokuluista. Tämän lisäksi olen taulukoinut nuorisolautakunnan jakamia nuorisoavustuksia. Olen koonnut systemaattisesti kaikki nuorisolautakunnan jakamat avustukset vuosina 1947–1994 ja järjestänyt ne omaksi kuvaajakseen. Olen luokitellut nuorisojärjestöt vasemmistolaisiin, oikeistolaisiin, varhaisnuorisojärjestöihin, uskonnollisiin ja sitoutumattomiin. Lähdemateriaalin perusteella analysoin systemaattisesti taulukoimaani materiaalia ja tutkin laadullisesti sitä, miten nuorisojärjestöjen saamat avustukset muuttuivat tutkimuksen ajanjakson aikana ja mitä se kertoo nuorisotyöstä. Tutkimukseni keskeiset tulokset ovat nuorisotyön ammattimaistuminen sekä nuorisotyön yhteiskunnallisen vaikuttavuuden kasvu tultaessa 1970-luvulle. Nuorisotilojen luku- ja neliömäärän kasvu ajoittui 1970-luvun loppuun ja 1980-luvun alkuun ja tähän samaan aikaan ajoittuu myös nuorten omaehtoisen toiminnan kasvu. Poliittisten nuorisojärjestöjen avustusten väheneminen 1990-luvun alussa on keskeinen tutkimukseni tulos. Varhaisnuorisojärjestöt ja harrastejärjestöt kasvattivat avustuksiaan poliittisten nuorisojärjestöjen kustannuksella. Nuoriso työtä kohdennettiin yhä enemmän nuorisotaloilla tapahtuvaan toimintaan 1970-luvulta alkaen. 1990-luvulla mukaan nuorisotoimi järjestää yhä enemmän tapahtumia yhteistyössä eri alojen toimijoiden kanssa. Musiikki- ja harrastustoiminta kasvattavat suosiotaan nuorten parissa. Erityisesti erilaisten musiikkitapahtumien ja discojen järjestäminen yleistyy 1970-luvulla, nämä ovat toimintaa, jossa nuoret saavat järjestää itse itselleen toimintaa. Tutkimukseni keskeinen tulos on, että Oulun kaupungin nuorisotyö kehittyi kohti nuorisotaloilla tapahtuvaa toimintaa. Kun 1950-luvulla nuorisolautakunnan tehtävä oli avustaa nuorisojärjestöjä, oli tilanne muuttunut 1980- ja 1990-luvuille tultaessa. Tällöin nuorisolautakunta tuki nuoritoimea, jonka tehtävänä oli järjestää nuorille mielekästä tekemistä tapahtumien ja nuorisotaloilla tapahtuvan toiminnan kautta.

Estilos ABNT, Harvard, Vancouver, APA, etc.

26

Jokiniemi, A. (Anne). "Myöhäis-Pleistoseenin stratigrafinen ja paleolimnologinen kehitys Permantokoskella, Etelä-Lapissa". Master's thesis, University of Oulu, 2017. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201711293209.

Texto completo da fonte

Resumo:

Tässä pro gradu -tutkielmassa perehdytään Rovaniemen Permantokosken alueen maaperän kehitykseen. Tutkimusalue sijaitsee muinaisen kylmäpohjaisen jäätikön keskusalueella, mikä selittää alueella esiintyvät suhteelliset paksut ja hyvin säilyneet maaperäkerrostumat. Tutkimuksissa tarkastellaan Sonic drilling -kairausmenetelmällä otettua jatkuvaa sedimenttisarjaa lito- ja biostratigrafisin tutkimusmenetelmin. Lisäksi näytteen geokemiallista koostumusta tutkitaan kannettavalla XRF-analysaattorilla. Tutkimuksessa tehtyjen havaintojen sekä saatujen tutkimustulosten perusteella pyritään selvittämään näytesarjan synnyn aikaista kerrostumisprosessia sekä kerrostumisen aikana vallinneita ympäristöolosuhteita. Tutkimustuloksia verrataan muualta Pohjois-Suomesta tutkittuihin ja ajoitettuihin kerrossarjoihin, jonka perusteella pyritään tekemään havaintoja aikakauteen, jolloin sedimentit ovat kerrostuneet. Permantokoskelta kairattu 13 m pitkä jatkuva sedimenttisarja koostuu litofasies-analyysin perusteella viidestä eri yksiköstä: kallion pinnan päällä esiintyvästä rapakalliosta, vanhempaa glasiaaliaikaa edustavasta moreenipatjasta, sitä peittävästä hienoaineksesta koostuvasta lajittuneesta kerrostumasta sekä kahdesta päällimmäisestä moreeniyksiköstä jotka edustavat viimeisimmän glasiaaliajan kerrostumia. Lajittuneen kerrostuman mikrofossiilitutkimusten perusteella kerrostumisen aikana on vallinnut suhteellisen viileä ilmasto, jonka kasvillisuus on ollut koivuvaltainen. Hyvän lito- ja biostratigrafisen korreloinnin perusteella muihin Pohjois-Suomessa tehtyihin tutkimuksiin sedimenttinäytteessä esiintyvä hienoaineskerrostuma on todennäköisesti kerrostunut Keski-Veikselin lämpökauden (MIS 3) aikana. Näin ollen alempi moreeniyksikkö on syntynyt tätä edeltävän glasiaaliajan aikana ja päällimmäinen moreeniyksikkö on puolestaan syntynyt viimeisimmän jäätiköitymisvaiheen, Myöhäis-Veikselin, aikana
The aim of this Master’s thesis is to focus on soil development of the Permantokoski area in southern Lapland. The study area is located in the central part of an ancient cold-based glacier which is demonstrated by relatively thick and well-preserved soil deposits. In this study a 13 m long, continuous sedimentary succession is surveyed using sedimentological and biostratigrafical methods. The drill core was taken using an advanced Sonic drilling method. In addition the geochemical composition of the sample was analysed with a portable XRF analyser (pXRF). The results are used to explain the prevailing sedimentary processes and the environmental conditions during the sedimentation. The results are compared with other continuous, well-dated sedimentary successions in Northern Finland. According to the lithofasies analysis, the sample consists of five different units: a weathered bedrock unit that covers fresh bedrock, a till unit that indicates glacial advance, a glaciolacustric / lacustric silt unit and two till beds that represent the latest glacial advance in the area, respectively. Based on the microfossils found in the fine sediments, prevailing vegetation was birch and moss-dominated indicating cool climate and ice-free conditions at the time of sedimentation. Based on good litho- and biostratigraphical correlation with other studies made in Finnish Lapland, fine sediments have presumably deposited during the Middle Weichselian interstadial (MIS 3). Thus the lower till unit has deposited during the glacial period before this and the upper unit during the last, Late Weichselian, glacial period

Estilos ABNT, Harvard, Vancouver, APA, etc.

27

Korpi, I. (Ida). "Uuden sukupolven sekvensointimenetelmien kehitys ja hyödyntäminen perinnöllisen rintasyöpäalttiuden tutkimuksessa". Bachelor's thesis, University of Oulu, 2019. http://jultika.oulu.fi/Record/nbnfioulu-201911223169.

Texto completo da fonte

Resumo:

Tiivistelmä. Vuosittain tehdään noin 1.7 miljoonaa rintasyöpädiagnoosia (Tervasmäki, 2018, s. 25). Suomessa vuotuisella tasolla tehdään diagnooseja noin 5 100, ja rintasyöpä aiheuttaa noin 840 kuolemaa vuosittain. Rintasyöpä on naisten yleisin syöpä maailmanlaajuisesti ja aiheuttaa suurimman osan, noin 14 prosenttia, naisten syövästä johtuvista kuolemista vuosittain (Kiiski ym., 2014). Noin joka kahdeksas nainen sairastuu rintasyöpään elämänsä aikana (Tervasmäki, 2018, s. 19). Suomessa diagnosoitiin 30 miestä vuonna 2015 (Tervasmäki, 2018, s. 25). Noin 15 prosentilla rintasyöpätapauksia on familiaalinen tausta, eli rintasyöpä on kehittynyt perinnöllisestä alttiudesta sairastua (Kiiski ym., 2014). Rintasyöpä on genetiikaltaan hyvin monimuotoinen sairaus, ja alle puolet familiaalisista rintasyöpätapauksista selittyy tunnetuilla riskialleeleilla (alleelit = geenin eri muodot) (Desmedt ym., 2012; Lee ym., 2016). Tutkittaessa geneettisesti monimuotoisia sairauksia on ensiarvoisen tärkeää, että käytössä on menetelmiä, joilla voidaan tutkia useiden geenien sekvenssejä, ilmenemistä eli ekspressiota, ja vaikutuksia tehokkaasti sekä ajankäytön että kulujen näkökulmasta (Desmedt ym., 2012). Uuden sukupolven sekvensointimenetelmien kehityksen myötä tällaisia menetelmiä on saatu käyttöön.

Estilos ABNT, Harvard, Vancouver, APA, etc.

28

Ainali, S. (Saara). "Alueiden työllisyyden rakenne ja kehitys tavarantuotannon ja palvelujen vuorovaikutuksessa". Doctoral thesis, Oulun yliopisto, 2011. http://urn.fi/urn:isbn:9789514294679.

Texto completo da fonte

Resumo:

Abstract This study analyses the significance of goods production and services to regional employment. As a part of this study, a regional input-output model has been created in which the employment of different industries is determined by their own and each others’ final demand, the productivity of the labour input and the production-income-consumption dependencies of the industries. In the empirical results attention is mainly paid on the changes to the employment structure in 2002 and the subsequent five-year period. Four Finnish provinces were represented in this study: Northern Ostrobothnia, Kainuu, Lapland and Uusimaa. The specialisation of the regions causes differences both in the structure and the development of their employment. Of the regions, focus has been primarily on Northern Ostrobothnia, which has specialised strongly in the manufacture of electronic products during the last two decades. In Kainuu and Lapland, the main industries are primary production, basic manufacturing industries and public services. In Uusimaa, where private services are concentrated, the production basis is clearly different from the northern provinces. In all four regions, exports and public consumption have together maintained approximately 80 per cent of the employment in 2002. In Northern Ostrobothnia, exports of electronic products are significant to employment in the service industry as well. The significance of public consumption is greatest in Kainuu and Lapland. In Uusimaa, private services play a central part in employment. A total of one-fifth of the employment in all these regions is maintained by gross capital formation and the exogenous consumption of private households. The income basis of this consumption consists of pensions, unemployment benefits and other transfers of income, the significance of which is greatest in small provinces. Final demand is a central factor in the future development of employment, so its regional prospects should be taken into consideration in the economic policy. In strong, export-oriented regions, background support for companies and counter-cyclical measures might be sufficient. In small and peripheral provinces, continuous and extensive activity is needed for maintaining sufficient demand. The common goal should be to reinforce the production and income basis of the region
Tiivistelmä Tässä tutkimuksessa analysoidaan tavarantuotannon ja palvelujen merkitystä alueiden työllisyydessä. Osana tutkimusta on laadittu alueellinen panos-tuotosmalli, jossa toimialojen työllisyys määräytyy niiden omasta ja toistensa loppukysynnästä, työn tuottavuudesta sekä toimialojen tuotanto-, tulo- ja kulutusriippuvuuksista. Empiirisissä tuloksissa päähuomio on alueiden työllisyyden vuoden 2002 rakenteessa ja sen jälkeisellä viisivuotiskaudella tapahtuneissa muutoksissa. Tutkimuksessa on edustettuna neljä Suomen maakuntaa: Pohjois-Pohjanmaa, Kainuu, Lappi ja Uusimaa. Alueiden erikoistuminen aiheuttaa eroja sekä niiden työllisyyden rakenteeseen että kehitykseen. Tutkimuksen tuloksissa on paneuduttu yksityiskohtaisimmin Pohjois-Pohjanmaahan, joka on kahden viime vuosikymmenen kuluessa erikoistunut vahvasti sähkötekniseen teollisuuteen. Kainuussa ja Lapissa keskeisiä toimialoja ovat alkutuotanto, perusteollisuus ja yhteiskunnalliset palvelut. Uusimaa valtakunnallisena palvelukeskittymänä poikkeaa tuotantoperustaltaan selvästi pohjoisista maakunnista. Kaikilla neljällä alueella vienti ja julkinen kulutus yhdessä ovat ylläpitäneet noin 80 prosenttia työllisyydestä vuonna 2002. Pohjois-Pohjanmaalla sähköteknisen teollisuuden viennillä on tärkeä asema myös palvelujen työllisyydessä. Julkisen kulutuksen merkitys on suurin Kainuussa ja Lapissa. Uudellamaalla keskeinen asema työllisyydessä on yksityisillä palveluilla. Kaikkien alueiden työllisyydestä yhteensä viidenneksen turvaavat pääoman bruttomuodostus sekä kotitalouksien eksogeeninen kulutus. Tämän, alueiden tuotannosta riippumattoman kulutuksen tuloperustaa ovat eläkkeet, työttömyyskorvaukset ja muut tulonsiirrot, joilla on suurin merkitys pienissä maakunnissa. Loppukysyntä on keskeinen taustavaikuttaja työllisyyden tulevassa kehityksessä, joten sen alueelliset kehitysnäkymät tulisi ottaa talouspolitiikassa huomioon. Vahvoilla, vientiin suuntautuneilla alueilla taustatuki yrityksille ja suhdannepolitiikka saattavat riittää. Sen sijaan pienissä ja perifeerisissä maakunnissa riittävän kysynnän ylläpitäminen edellyttää pysyvää ja laaja-alaista vaikuttamista. Sen yhteisenä pyrkimyksenä tulee olla alueen tuotanto- ja tuloperustan vahvistaminen

Estilos ABNT, Harvard, Vancouver, APA, etc.

29

Paananen, T. (Tuomas). "Oulun yliopiston hallinnon kehitys osana valtakunnallista korkeakoulupolitiikkaa vuosina 1986–2013". Master's thesis, University of Oulu, 2014. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201401161024.

Texto completo da fonte

Resumo:

Tutkimukseni käsittelee Oulun yliopiston hallinnon kehitystä osana valtakunnallista korkeakoulupolitiikkaa vuosina 1986–2013. Suomalaisen korkeakoulupolitiikan voi nähdä kytkeytyvän erottamattomaksi osaksi kansallista politiikkaa ja yhteiskuntaa. Samalla se on osa kansainvälistä politiikkaa, globaaleja markkinoita ja niiden taustalla olevia ideologioita. Tutkimukseni teoreettisena taustana toimii tästä kontekstista esille nouseva uusliberalistinen aatesuuntaus sekä sen ilmenemismuodot. Työni teoreettisen kehyksen liitän osaksi tekemääni aineistolähtöistä sisällön analyysiä. Tutkimuksessani selvitän seuraavia kysymyksiä: Miten kansallisen korkeakoulupolitiikan linjanvedot ovat muuttuneet 1980-luvun lopulta nykypäivään ja mistä tämä on johtunut? Kuinka yliopistoyhteisön eri osapuolet ovat kehitykseen suhtautuneet, onko osapuolten välillä ollut näkökulmaeroja ja mistä ne ovat johtuneet? Kuinka tapahtuneet muutokset ovat näkyneet Oulun yliopistossa, sen hallinnossa ja akateemisen yhteisön näkemyksissä? Kysymyksiin pyrin vastaamaan käyttämällä lähteinäni sekä valtionhallinnon että Oulun yliopiston tuottamia asiakirjalähteitä, yliopistoyhteisön julkaisemia lehtiä sekä haastatteluja. Tutkimukseni on luonteeltaan lähteiden, tutkimuskirjallisuuden sekä haastattelujen systemaattista analysointia, erittelyä ja vertailua. Tutkimuksestani ilmenee, että Oulun yliopisto on muiden julkisten organisaatioiden tapaan joutunut sopeutumaan markkinatalouden mukanaan tuomiin ohjauksellisiin ja hallinnollisiin oppeihin, kuten uuteen julkisjohtamiseen, managerialismiin, tulosvastuuseen sekä arviointi- ja seurantajärjestelmien käyttöönottoon. Muutosten tavoitteena on ollut Oulun yliopiston yhteiskunnallisen ja taloudellisen vaikuttavuuden parantaminen, toiminnan tehostaminen sekä kansainvälisen kilpailukyvyn turvaaminen. Kokonaisuudessaan kehitys on edellyttänyt yliopiston hallinnon ja toimitapojen muuttamista yhä yritysmäisempään suuntaan. Tutkimukseni mukaan suomalainen yliopistoyhteisö on suhtautunut viime vuosikymmeninä tapahtuneisiin korkeakoulupoliittisiin uudistuksiin varsin ristiriitaisesti. Uusliberalististen toimintaideologioiden tuominen akateemiseen maailmaan on herättänyt paljon aatteellista vastustusta. Varsinaiset toimet ongelmalliseksi koetun kehityksen pysäyttämiseksi ovat kuitenkin jääneet vaatimattomiksi. Lisäksi riippuen kulloisenkin reformin luonteesta, ovat yliopistoyhteisön näkemykset olleet usein jakaantuneita. Vuonna 2009 säädetty uusi yliopistolaki lisäsi selkeästi korkeakoulupoliittisten kannanottojen ja keskustelun määrää. Keskustelu lain mukanaan tuomien hallinnollisten, taloudellisten ja ideologisten muutosten ympärillä jatkuu edelleen.

Estilos ABNT, Harvard, Vancouver, APA, etc.

30

Niemi, J. (Jaana). "Sisäkorvaistutetta käyttävien ja normaalikuuloisten lasten ääntelyn kehitys 6–12 kuukauden (kuulo)iässä". Master's thesis, University of Oulu, 2013. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201309281763.

Texto completo da fonte

Resumo:

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella sisäkorvaistutetta käyttävien lasten ääntelyn kehitystä 6, 9 ja 12 kuukauden kuuloiässä (istutteen aktivoinnista kulunut aika) ja verrata kehitystä normaalikuuloisten lasten ääntelyn kehitykseen vastaavissa ikäpisteissä. Lisäksi verrattiin kahden käytetyn menetelmän antamien tulosten keskinäistä vastaavuutta. Tutkimuksessa oli koehenkilöinä kaksi erittäin vaikea-asteisesti kuulovikaista lasta, joilla molemmilla oli käytössään kaksi sisäkorvaistutetta. Heidän verrokkeinaan toimi neljä normaalikuuloista lasta. Istutetta käyttävät lapset osallistuvat valtakunnalliseen hankkeeseen ”Speech perception and speech and language development in children with unilateral and/or bilateral cochlear implant(s) and bilateral hearing aids”, jonka osana tämä pro gradu -tutkimus toteutettiin. Tutkimusaineisto koostui eri ikäpisteissä toteutetuissa videonauhoituksista. Jokaisen videonauhoituksen keskeltä litteroitiin 80 lapsen tuottamaa ilmausta. Ilmausten luokittelussa käytettiin MBL:ää (Mean Babbling Level) (Stoel-Gammon, 1989) sekä kolmiportaista SAEVD-R-menetelmää (The consolidated version of Stark Assessment of Early Vocal Development — Revised, Ertmer & Nathani, 2010). Molemmilla menetelmillä lasten tuottamat ilmaukset luokiteltiin kolmelle tasolle niiden kehittyneisyyden mukaan. MBL-luokituksen perusteella laskettiin myös keskimääräiseksi jokeltelutasoksi kutsuttu lukuarvo. Sisäkorvaistutetta käyttävien lasten ääntely kehittyi tutkimuksen aikana nopeammin kuin normaalikuuloisten lasten ääntely. Koehenkilöiden välillä oli molemmissa ryhmissä suuria yksilöllisiä eroja. Kuuden kuukauden mittauspisteessä kaikki lapset tuottivat eniten yksinkertaisia ilmauksia, jotka luokiteltiin molempien menetelmien alimmalle tasolle. Toiselle ja kolmannelle tasolle luokiteltavien ilmausten määrä kasvoi iän myötä. Kehittyneempien ilmausten esiintyvyys kasvoi istutelapsilla nopeammin kuin normaalikuuloisilla lapsilla. Toisen istutelapsen ääntely oli koko tutkimuksen ajan kehittyneempää kuin yhdenkään normaalikuuloisen lapsen. Toisen istutelapsen ääntely taas kehittyi 9 kuukauden kuuloikään saakka hitaasti, jonka jälkeen ääntelyssä tapahtui selkeä positiivinen muutos. Molemmat käytetyt menetelmät antoivat samansuuntaisia tuloksia ääntelyn kehittymisestä, vaikka ilmausten luokittelukriteerit olivat erilaiset. MBL:n mukainen luokittelu korosti lapsen tuottamissa ilmauksissa esiintyvien eri konsonanttien määrää ja kolmiportainen SAEVD-R lasten tuottamien ilmausten tavurakenteiden monimutkaisuutta. Tutkimuksen koehenkilömäärä oli pieni ja saatuja tuloksia voidaan pitää suuntaa-antavina. Tietoa suomea omaksuvien istutelasten äänteellisestä kehityksestä on olemassa hyvin vähän ja nyt saadut tulokset tukevat aiempia tuloksia. Selviä yhtäläisyyksiä on nähtävissä myös aiemmin saatujen ulkomaisten tutkimustulosten kanssa. Lisää tutkimusta tarvittaisiin kuitenkin aiheesta ja pidempiaikainen ääntelyn kehityksen seuranta sekä tutkimus sen kyvystä ennustaa myöhempää kielellistä kehitystä olisivat tarpeen.

Estilos ABNT, Harvard, Vancouver, APA, etc.

31

Still, S. (Sandra). "”Monia armorikkaita vuosia”:Oulun ortodoksisen seurakunnan perustaminen ja kehitys vuosina 1950–1990". Master's thesis, University of Oulu, 2015. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201503051134.

Texto completo da fonte

Resumo:

Pro gradu -tutkielmani aihe on Oulun ortodoksinen seurakunta vuosina 1950–1990. Talvi- ja jatkosodan alueluovutusten seurauksena kaksi kolmasosaa Suomen ortodoksisen kirkkokunnan jäsenistä joutui jättämään kotinsa. Rajan taakse jääneiden seurakuntien tilalle perustettiin 14 uutta seurakuntaa vuonna 1950. Oulun ortodoksinen seurakunta oli yksi näistä seurakunnista, jotka perustettiin uuden seurakuntajaon myötä. Oulun ortodoksinen seurakunta perustettiin lähes luterilaiselle alueelle, josta puuttuivat tarvittavat jumalanpalvelustilat. Oulun seurakunnan toiminta lähti liikkeelle seurakunnan rakentamisen merkeissä. Vuosien saatossa seurakunta loi kestävän pohjan seurakuntaelämälle ja ortodoksiselle uskolle. Tutkimuksellani olen selvittänyt Oulun ortodoksisen seurakunnan kehityksen sen perustamisesta toiminnan vakiintumiseen asti. Päälähteenäni ovat Oulun ortodoksisen seurakunnan arkiston pöytäkirjat ja vuosikertomukset. Näiden lisäksi käytin apunani ortodoksista lehdistöä Aamun Koittoa ja Paimen Sanomia. Seurakunnan työntekijöiden ja seurakuntalaisten haastattelut myös syvensivät käsiteltävää aihetta. Keskeisenä menetelmänä olen käyttänyt lähdekritiikkiä sekä kvalitatiivista tutkimusotetta. Olen pyrkinyt ymmärtämään tutkimuskohdettani ja muodostamaan kokonaisvaltaisen kuvan Oulun ortodoksisesta seurakunnasta. Oulun seurakunnan on toiminnallaan pyrkinyt vastaamaan parhaalla mahdollisella tavalla seurakuntalaisen tarpeisiin. Vaikka seurakunnan sielunhoito kohtasi ajoittain ongelmia, pidettiin seurakuntaelämää yllä monin tavoin. Juhlat, retket, kuorotoiminta ja tiistaiseurat vahvistivat ortodoksista uskontoa ja ylläpitivät perinteitä. Karjalaisuus näkyi myös vahvasti seurakunnan toiminnassa, sillä suurin osa seurakunnan jäsenistöstä alun perin siirtoväkeä. Karjalaisen perinteen mukaiset juhlat ja yhteydet paikallisiin karjalaisliittoihin muistuttivat seurakuntalaisia omista juuristaan. Sotien jälkeen ortodoksit kohtasivat monin paikoin vieroksuntaa eikä ortodoksisuutta haluttu tuoda esille. Sopeutuminen paikallisväestöön näkyi ortodoksisten tapojen luopumisena ja kirkosta eroamisena. Vaikka Oulussa ortodoksit otettiin vastaan suhteellisen hyvin, paine sopeutumiseen oli kova. Erityisesti kirkosta eroaminen rasitti pitkään Oulun seurakuntaa. Ortodoksien yhteenkuuluvuutta vahvistettiin seurakunnan yhteisissä tapahtumissa. Myös ortodoksisten perinteiden vaaliminen paransi ortodoksien itsetuntoa. Ortodoksisuuden arvostuksen noustessa ortodoksista kulttuuria tuotiin entistä rohkeammin esille. Oulun seurakunnan ekumeeniset tilaisuudet edistivät ortodoksisuuden näkyvyyttä Pohjois-Suomessa. Seurakunnasta tuli ajan myötä aktiivinen toimija oululaisessa yhteiskunnassa.

Estilos ABNT, Harvard, Vancouver, APA, etc.

32

Visuri, Pekka. "Totaalisesta sodasta kriisinhallintaan : puolustusperiaatteiden kehitys läntissä Keski-Europassa ja Suomessa vuosina 1945-1985 /". Helsingissä : Kustannusosakeyhtiö Otava, 1989. http://catalogue.bnf.fr/ark:/12148/cb41491794h.

Texto completo da fonte

Estilos ABNT, Harvard, Vancouver, APA, etc.

33

Pöllänen, A. (Antti). "Metsäpeuran (Rangifer tarandus fennicus) levinneisyys- ja populaatiodemografinen historia:populaatioiden synty, kehitys ja tulevaisuus Suomessa". Bachelor's thesis, University of Oulu, 2017. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201711153108.

Texto completo da fonte

Estilos ABNT, Harvard, Vancouver, APA, etc.

34

Meisaari-Polsa, Tuija. "Ståndpunkter i UNCTAD en analys av generaldebatterna 1964-1979 /". Stockholm : Statsvetenskapliga institutionen, 1987. http://catalog.hathitrust.org/api/volumes/oclc/58504432.html.

Texto completo da fonte

Estilos ABNT, Harvard, Vancouver, APA, etc.

35

Rankinen, N. (Noora). "Hyvä tulevaisuus olisi sama kuin nykyaika mutta ilman ilmastonmuutosta ja sotia:kestävä kehitys viidesluokkalaisten tulevaisuudenkuvitelmissa". Master's thesis, University of Oulu, 2015. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201502131089.

Texto completo da fonte

Resumo:

Valtakunnallisissa perusopetuksen opetussuunnitelmissa (POPS) kestävää kehitystä edistävä kasvatus on keskeisessä asemassa. Tässä työssä tutkin, kohtaako puhe kestävästä kehityksestä alakoulun 5. luokkalaisten kokemusmaailman ja miten ne voisi saada kohtaamaan paremmin tähtäimenä kestävämpi ja oikeudenmukaisempi tulevaisuus. Tutkimuksen näkökulma on yhdistelmä kriittistä kasvatustiedettä ja fenomenologiaa. Kriittinen kasvatustiede kiinnittää huomiota kasvatukseen osana yhteiskunnallista kamppailua vallasta ja resursseista. Fenomenologiassa tutkimuskohteena ovat kokemukset, joita tutkija oman subjektiivisen maailmassaolonsa kautta tulkitsee. Tutkimuksen aineistona on kahden 5. luokan lasten piirroksia, kirjoituksia ja puhetta hyvistä ja pahoista tulevaisuudenkuvitelmista. Tulevaisuudenkuvitelmia tulkitsen suhteessa POPS 2004 sekä luonnoksessa 2016 esiintyviin kestävää kehitystä edistävän kasvatuksen määrittelyihin. Lasten tulevaisuudenkuvitelmat seurasivat pääpiirteissään opetussuunnitelmien taustalla olevaa ekomodernisaatioteoriaa. Ympäristöongelmiin tarjottiin ratkaisuiksi ympäristöystävällisempää teknologiaa ja kouluttautumista. Ympäristön tilaa tai globaalia oikeudenmukaisuutta suurempia huolenaiheita lapsilla olivat työttömyys, sodat ja terrorismi. Toisin kuin opetussuunnitelmissa, eettinen kulutus ei tulevaisuuskuvitelmissa esiintynyt kestävän tulevaisuuden tekijänä. Tutkimuksen perusteella ehdotan, että kestävää kehitystä edistävässä kasvatuksessa tulisi lasten kokemusmaailmaan ankkuroiden käyttää entistä enemmän kriittistä mielikuvitusta ja dikotomiat ylittävää ajattelua.

Estilos ABNT, Harvard, Vancouver, APA, etc.

36

Lintula, T. (Tapani). "”Kenen on otettava vastuu kuntokipinän vaalimisesta?”:Oulun kaupungin urheilutoimen kehitys liikuntatoimeksi vuosina 1969–1981". Master's thesis, University of Oulu, 2013. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201310041773.

Texto completo da fonte

Resumo:

Suomi ja suomalainen yhteiskunta kokivat 1960- ja 1970-luvuilla suuren ja kokonaisvaltaisen muutoksen josta käytetään usein nimitystä murros. Murrokseen liittynyt yhteiskunnallisen paradigman muutos kohti hyvinvointivaltiota ja sosiologista ajattelutapaa näkyi selvästi myös liikunta- ja urheilukulttuurissa. Samoihin aikoihin kuntoliikunta alkoi yleistyä eikä kilpaurheilu ollut enää ainoa liikkumaan motivoinut tekijä tai huomiota osakseen saanut liikunnan muoto. Kunnallinen liikuntatoimi oli monella tapaa keskiössä aiemmin vallinneen urheilupolitiikan muuttuessa koko kansan liikkumista ja kuntoliikuntaa korostavaksi ja edistäväksi liikuntapolitiikaksi. Tässä Pro gradu-tutkielmassa tutkin 1970-luvun liikuntapolitiikan murroksen näkymistä ja vaikutuksia Oulun kaupungin urheilutoimeen joka lopulta muuttui 1981 liikuntatoimeksi. Nimenmuutokseen tiivistyy vuosikymmenen kehitys kunnallisen liikuntatoimen toiminnan sisällöissä ja laadussa. Perinteisestä kilpaurheiluolosuhteiden järjestäjästä ja urheiluseuratyön tukijasta tuli kaupunkilaisten kuntoliikuntaa aktiivisesti edistänyt monipuolinen toimija. Paitsi toimintakentän laajenemista ja monimuotoistumista, merkitsi 1970-luku myös Oulun kaupungin urheilutoimen resurssien huimaa kasvua. Alle vuosikymmenessä kaupungin urheilutoimen käyttöönsä saamat taloudelliset resurssit jopa seitsenkertaistuivat. Niin uusia valtakunnallisen tason urheilulaitoksia, kuten jäähalli, uimahalli ja urheilustadion, kuin kasvavan kaupungin esikaupunkialueiden kaipaamia lähiliikuntapaikkoja rakennettiin paljon. Myös liikuntapaikkojen laatu ja taso nousivat uudelle tasolle ja liikunnanohjaustyö lisääntyi. Kehitykseen vaikutti paitsi ylhäältä valtiovallan puolesta tullut ohjaus, myös alhaalta päin kaupunkilaisilta tulleet uudenlaiset odotukset ja vaatimukset kaupungin roolista liikuntapalveluiden järjestäjänä, tukijana ja tuottajana. Kasvaneesta roolistaan liikuntapalveluissa huolimatta Oulun kaupungilla oli vaikeuksia pysyä kasvunsa ja yleisen liikuntakulttuurin kehityksen aikaansaaman kysynnän lisääntymisen mukana. Tämä korostui etenkin uusien esikaupunkialueiden lähiliikuntapalveluiden kohdalla. Liikunnan edistäminen ja tukeminen sopivat hyvin ajalle tyypilliseen hyvinvointivaltioajattelun nousuun ja 1981 voimaanastunut ensimmäinen liikuntalaki kertoo osaltaan tästä. Kuntien tehtävien nopea kasvu, talouden nousukausi, lisääntynyt vapaa-aika ja työn yleinen fyysisyyden väheneminen lisäsivät paineita liikunnan roolin lisäämiseen kuntien terveyttä ja hyvinvointia edistävässä strategisessa työssä. Liikunta oli saanut yhteiskunnallisen merkityksen ja sitä kautta lisäresursseja ja tehtäviä osakseen, siinä missä kasvaneita odotuksiakin. Oulun kaupunki oli jonkin verran samankokoisia Etelä-Suomen kaupunkeja jäljessä tässä kehityksessä, mutta 1970-luvun puolivälin suuret panostukset urheiluun kuroivat tätä eroa kiinni. Oulun kaupungin urheilutoimi muuttui työn otsikon osoittamalla tavalla liikuntatoimeksi vuosien 1969–1981 kehityksen päätteeksi. Kaupunki vastasi lopulta myös työn otsikossa siteeratun sanomalehti Kalevan vuonna 1972 uutisotsikossaan heittämään haasteeseen vastuunkantajan löytämisestä kaupunkilaisten kuntokipinän vaalimisessa.

Estilos ABNT, Harvard, Vancouver, APA, etc.

37

Päkkilä, F. (Fanni). "Thyroid function of mother and child and their impact on the child’s neuropsychological development". Doctoral thesis, Oulun yliopisto, 2016. http://urn.fi/urn:isbn:9789526211268.

Texto completo da fonte

Resumo:

Abstract Maternal gestational thyroid dysfunction has been associated with adverse neuropsychological development in children. This study investigated the effects of maternal thyroid dysfunction in early pregnancy and/or antibodies on the thyroid function and antibody status of children, as well as their association with the offspring’s ADHD symptoms, scholastic performance and sensory development. The study population consisted of the Northern Finland Birth Cohort of 1986. The mothers’ TSH, fT4 and TPO-Ab concentrations were evaluated in early pregnancy and in their offspring at 16 years of age. Data on the mothers and their families, their child’s health, development, behavior and scholastic performance were collected via parental questionnaires conducted in early pregnancy and when the children were 7-8 and 16 years old. Their teachers evaluated the children’s behavior and scholastic performance at 8 years of age, and at 16 years old the adolescents evaluated themselves. Maternal gestational thyroid dysfunction associated with adolescents’ increased odds of having the same thyroid dysfunction type. Adolescents of TPO-Ab-positive mothers had increased odds of being TPO-Ab-positive themselves. TPO-Ab-positive children had increased odds of having thyroid dysfunction. Increasing maternal TSH concentrations increased a child’s odds of having ADHD symptoms (OR 1.4 [95% CI 1.1-1.8]). Children of hypothyroxinemic mothers had increased odds of repeating a class at school (OR 3.5 [1.1-11.5]), and those of hyperthyroid mothers had increased odds of Finnish language learning difficulties (1.6 [1.03-2.4]). Furthermore, thyroid dysfunction in adolescents increased their odds of learning difficulties. No association was observed between maternal thyroid dysfunction and a child’s diagnosed intellectual deficiency and sensory development. Maternal thyroid dysfunction during pregnancy associated with thyroid dysfunction in the offspring. Maternal thyroid dysfunction may have a mild impact on her offspring’s neuropsychological development, but it had no effect on a child’s risk of diagnosed intellectual deficiency or sensory development. Children have compensatory mechanisms for overcoming early developmental thyroid hormone insufficiencies. Randomized trials for screening and treating maternal thyroid dysfunction during pregnancy are needed to evaluate the benefits to offspring
Tiivistelmä Äidin raskauden aikaiset kilpirauhasen toimintahäiriöt on yhdistetty lapsen neuropsykologisen kehityksen ongelmiin, mutta aiempi tutkimustieto aiheesta on ristiriitaista. Tämän vuoksi tutkimme äidin raskauden ajan kilpirauhasen toimintahäiriöiden ja/tai vasta-aineiden vaikutusta nuoren kilpirauhastoimintaan ja vasta-ainestatukseen, ja näiden molempien vaikutusta lapsen ADHD-oireisiin, koulumenestykseen ja aistien kehitykseen. Tämän väitöskirjatyön aineistona oli väestöpohjainen Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1986, johon kuuluu yli 99 % alueen raskaana olevista naisista. Äitien TSH, T4-V ja TPO-Ab – mittaukset tehtiin alkuraskaudessa ja kohortin lasten mittaukset 16-vuotiaana. Molempien kohdalla käytettiin väestöpohjaisia viitevälejä toimintahäiriön määrittämiseksi. Tietoja raskaudesta, äidin ja muun perheen sairastavuudesta, elintavoista ja sosioekonomisista tekijöistä ja lapsen terveydestä, kehityksestä, koulumenestyksestä ja käyttäytymisestä kerättiin kyselylomakkeilla raskauden aikana, 7-8-vuotiaana ja 16-vuotiaana. Myös luokanopettajat arvioivat lapsen koulumenestystä ja käyttäytymistä, ja nuoret itse arvioivat koulumenestystään 16-vuotiaina. Äidin raskauden aikainen kilpirauhasen toimintahäiriö nosti nuoren riskiä saada sama kilpirauhasen toimintahäiriö kuin äidillään. Äidin TPO-vasta-aine-positiivisuus nosti nuoren riskiä vasta-ainepositiivisuuteen. Nuoren positiiviset vasta-ainepitoisuudet nostivat riskiä poikkeaville kilpirauhasarvoille. Äidin nouseva TSH-pitoisuus yhdistyi lapsen suurempaan riskiin saada ADHD oireita 8-vuotiaana, mutta selkeää raja-arvoa sille ei löytynyt. Äidin hypo- tai hypertyreoosi eivät nostaneet lapsen ADHD-oireiden riskiä. Äidin kilpirauhastoimintahäiriöt nostivat hieman nuoren riskiä oppimisvaikeuksille ja luokan kertaamiselle. Myös nuoren oma kilpirauhastoiminta vaikutti vähäisessä määrin oppimiseen ja keskittymiseen. Äidin kilpirauhastoiminnalla ei ollut vaikutusta lapsen matalaan älykkyysosamäärään tai aistien kehitykseen Äidin raskaudenaikainen kilpirauhasen toimintahäiriö vaikutti lapsen neuropsykologiseen kehitykseen lievästi, mutta löydösten kliininen merkitys on vähäinen. Lasten keskushermoston korjaavat mekanismit todennäköisesti kompensoivat varhaiskehityksen kilpirauhashormonien vajetta. Randomoidulla tutkimuksella voitaisiin selvittää, hyötyisivätkö lapset äidin kilpirauhassairauden seulomisesta ja hoitamisesta alkuraskaudessa

Estilos ABNT, Harvard, Vancouver, APA, etc.

38

Ikonen, L. (Laura). "Esikielelliset taidot ja sosioemotionaalinen kehitys 18 kuukauden iässä sekä niiden yhteydet esikielellisiin taitoihin ja sanastoon 24 kuukauden iässä". Master's thesis, University of Oulu, 2015. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201508271931.

Texto completo da fonte

Resumo:

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli tarkastella lasten esikielellisiä taitoja 18 ja 24 kuukauden iässä sekä ymmärtävää ja tuottavaa sanastoa 24 kuukauden iässä. Lisäksi selvitettiin, ennustavatko esikielelliset taidot 18 kuukauden iässä sanastoa 24 kuukauden iässä. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös sosioemotionaalisen kehityksen yhteyttä esikielellisiin taitoihin ja sanastoon. Tutkimukseen osallistui 14 lasta, joita tutkittiin 18 ja 24 kuukauden ikäpisteissä. 18 kuukauden ikäpisteessä lasten vanhemmat täyttivät sosioemotionaalista kehitystä kartoittavan BITSEA-lomakkeen sekä lapsen varhaisia kommunikointi- ja kielellisiä taitoja kartoittavat MCDI ja ESIKKO -kyselylomakkeet. 24 kuukauden ikäpisteessä vanhemmat täyttivät jälleen MCDI ja ESIKKO -lomakkeet ja sovituilla testauskäynneillä tehtiin reseptiivinen ja ekspressiivinen kuvasanavarastotesti sekä videoitiin äiti–lapsi-leikkitilanne. Tulokset osoittivat, että ESIKKO-kyselyn sosiaalisen kommunikaation osapistemäärällä ja kyselyn kokonaispistemäärällä 18 kuukauden iässä oli vahvin yhteys esikielellisiin taitoihin 24 kuukauden iässä. Vastaavasti ymmärtämisen osapistemäärällä 18 kuukauden iässä oli vähiten yhteyttä esikielellisiin taitoihin 24 kuukauden iässä. Tulosten mukaan tutkittavien ymmärtävän ja tuottavan sanaston koossa 24 kuukauden iässä oli melko paljon yksilöllistä vaihtelua. ESIKKO-kyselyn kokonaispisteet 18 kuukauden iässä näyttäisivät eniten ennustavan sanaston tasoa 24 kuukauden iässä. Mikään 18 kuukauden ikäpisteen ESIKKO-kyselyn osapistemääristä ei kuitenkaan ollut tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä 24 kuukauden ikäpisteen sanastoa kuvaaviin muuttujiin. Sosioemotionaalisen kehityksen osalta BITSEA-lomakkeen ongelmapisteillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä esikielellisiä taitoja eikä sanastoa mittaaviin muuttujiin. BITSEA-lomakkeen kompetenssipisteillä taas oli tilastollisesti merkitsevää yhteyttä 18 kuukauden ikäpisteen esikielellisiin taitoihin ja 24 kuukauden ikäpisteen sanastoon. Tulokset osin tukivat aikaisempia tutkimuksia ja osin erosivat niistä. Puheterapeutin tulee arvioida sanaston lisäksi esikielellisiä taitoja ja sosioemotionaalista kehitystä. Tämän tutkimuksen perusteella puheterapeuttien kannattaa kiinnittää huomiota ainakin ESIKKO-kyselyn kokonaispisteisiin puolentoista vuoden iässä, sillä ne voivat ennustaa tuottavaa sanastoa kaksivuotiaana. Myös ESIKKO-kyselyn sosiaalisen kommunikaation osapistemäärää kannattaa tutkia, koska sillä on tämän tutkimuksen mukaan yhteyttä kaksivuotiaan esikielellisiin taitoihin. Vahvaa sosioemotionaalista kompetenssia, kuten muitakin kielen kehitystä edistäviä tekijöitä, kannattaa tukea.

Estilos ABNT, Harvard, Vancouver, APA, etc.

39

Alatalo, P. (Pauliina). "Hyvin ennenaikaisina ja/tai hyvin pienipainoisina syntyneiden lasten ymmärtävän sanaston kehitys vuoden iässä ja sen yhteys kognitiiviseen kehitykseen kaksivuotiaana". Master's thesis, University of Oulu, 2015. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201512172302.

Texto completo da fonte

Resumo:

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää, millainen on hyvin ennenaikaisina ja/tai hyvin pienipainoisina, eli niin sanottuina pikkukeskosina, syntyneiden lasten ymmärtävän sanaston kehitys korjatussa vuoden iässä ja millainen on sen yhteys kognitiiviseen kehitykseen kaksivuotiaana. Ymmärtävän sanaston kehitystä tutkittiin sanaston kokoa ja koostumusta tarkastelemalla. Tutkimus on osa ”Hyvin ennenaikaisina ja/tai hyvin pienipainoisina syntyneiden lasten varhaisen reseptiivisen sanaston ja ele-esinetoimintojen kehitys, tämän kehityksen yhteys kognitiiviseen kehitykseen kaksivuotiaana sekä kehitykseen vaikuttavat tekijät” -tutkimuskokonaisuutta. Dosentit Suvi Stolt ja Helena Lapinleimu ovat tutkimuskokonaisuuden vastuulliset johtajat. Tähän rekisteritutkimukseen valittiin ne vuosina 2007–2009 Turun yliopistollisessa keskussairaalassa hyvin ennenaikaisina ja/tai hyvin pienipainoisina syntyneet lapset (syntymäpaino ≤ 1500 g ja/tai syntyneet < 32. raskausviikkoa), joilta oli saatavilla ymmärtävän sanaston kehitystä koskeva tieto vuoden korjatussa iässä ja joiden kognitiivinen kehitys oli tutkittu kahden vuoden korjatussa iässä. Nämä kriteerit täytti 57 lasta. Lasten varhaista ymmärtävää sanastoa tutkittiin MCDI-menetelmän avulla. Kognitiivisen kehityksen arvioinnissa hyödynnettiin Bayley III -testin kognitiivista asteikkoa. Tulokset osoittivat, että pikkukeskosilla ymmärtävän sanaston koko 12 kuukauden korjatussa iässä oli keskimäärin 66 sanaa, mikä on huomattavasti vähemmän kuin täysiaikaisina syntyneillä lapsilla keskimäärin. Pikkukeskosten varhaisessa ymmärtävässä sanastossa oli suhteellisesti eniten sosiaalispragmaattisia sanoja ja substantiiveja. Verbien, adjektiivien, sulkeisen luokan sanojen ja niin sanottujen muiden sanojen suhteellinen osuus kokonaissanamäärään nähden oli huomattavasti vähäisempää. Korjatussa vuoden iässä mitattujen sosiaalispragmaattisten sanojen, substantiivien, adjektiivien, sulkeisen luokan sanojen ja muiden sanojen suhteellinen prosentuaalinen osuus oli tilastollisesti merkitsevässä yhteydessä kokonaissanamäärään 12 kuukauden korjatussa iässä. Ymmärtävän sanaston koko 12 kuukauden korjatussa iässä oli merkitsevässä positiivisessa yhteydessä 24 kuukauden korjatussa iässä arvioituun kognitiiviseen kehitykseen. Sosiaalispragmaattisten, sulkeisen luokan sanojen ja niin sanottujen muiden sanojen (luonto ja lähiympäristö, aikaa koskevat sanat) prosentuaaliset osuudet lapsen kokonaissanamäärästä olivat merkitsevässä yhteydessä kognitiiviseen varhaiskehitykseen. Tulokset vahvistavat näkemystä, jonka mukaan hyvin ennenaikaisina ja/tai hyvin pienipainoisina syntyneillä lapsilla varhainen sanaston koko ja koostumus kehittyvät tyypillistä kehitystä hitaammin. Varhaisen ymmärtävän sanaston koko ja koostumus vaikuttavat olevan tilastollisesti merkitsevässä yhteydessä myöhempään kognitiiviseen kehitykseen. Saadut tulokset ovat tärkeitä sekä perheiden että kliinisen työn kannalta. Ne auttavat osaltaan muodostamaan kokonaiskäsitystä pikkukeskosten kielellisen ja kognitiivisen varhaiskehityksen ominaispiirteistä, ja siten saattavat parhaimmillaan auttaa ennakoimaan myös keskoslasten tulevaa kehitystä ja mahdollisia tukitoimien tarpeita.

Estilos ABNT, Harvard, Vancouver, APA, etc.

40

Rinnevuori, A. (Antti). "Liikuntakulttuurimme kehitys ja muutokset sekä niiden heijastuminen kankaanpään kansakoulun opetussuunnitelmiin vuosina 1900–1973 sekä valtakunnallisiin opetussuunnitelmiin vuosina 1985–2004". Master's thesis, University of Oulu, 2013. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201310091777.

Texto completo da fonte

Resumo:

Tämän tutkielman tarkoituksena oli tutkia liikuntakulttuurimme kehitystä ja sen muutoksia. Tutkimuksessa selvitetään, miten liikuntakulttuurin kehitys ja muutokset heijastuivat Kankaanpään kansakoulun opetussuunnitelmiin vuosina 1900–1973 sekä valtakunnallisiin opetussuunnitelmiin vuosina 1985–2004. Pro gradu -tutkielmani koostuu viitekehyksestä sekä empiirisestä osasta. Viitekehyksen avulla jäsennetään työn kokonaisuutta. Tutkielman viitekehyksessä avataan käsitteitä liikunta, kulttuuri ja liikuntakulttuuri. Tämän jälkeen luodaan katsaus liikunnan asemaan yhteiskunnassamme 1800-luvun lopulta lähtien tähän päivään saakka. Tarkastelun kohteena ovat myös lasten liikuntakulttuuri, kuntoliikunta, kilpaurheilu ja urheiluorganisaatiot. Viitekehyksen lopussa tarkastellaan, miten liikuntakulttuuri on muuttunut, esitetään syitä liikuntakulttuurin muutokseen sekä luodaan katsaus tulevaisuuden näkymiin koskien liikuntakulttuurin muutoksia. Tutkimuksen lopussa tutkimustuloksia tarkastellaan tämän viitekehyksen valossa. Luonteeltaan tämä työ on kasvatushistoriallinen kvalitatiivinen tutkimus, jonka tiedonkeruutapana käytettiin opetussuunnitelmia ja erilaisia dokumentteja, kuten luku- ja työjärjestyksiä sekä päiväkirjoja. Tutkimus toteutettiin keväällä 2013. Tutkimusaineistona toimivat sekä Kankaanpään kansakoulun opetussuunnitelmat ja dokumentit että valtakunnalliset opetussuunnitelmat. Tutkimuksen analyysitapana käytettiin sisällönanalyysiä, jonka avulla tehtiin tulkintoja tutkimusaineistosta. Tutkimus tuotti ristiriitaisia tutkimustuloksia, joita voidaan tarkastella eri näkökulmista. Tutkimus osoitti, että liikuntakulttuuri elää jatkuvassa murroksessa. Se on muovautunut vuosisadan ajan ja tulee muovautumaan yhä. Siihen ovat vaikuttaneet lukuisat tekijät, kuten etupäässä sotamme, kaupungistuminen, teollistuminen, teknologian kehittyminen ja yleinen yhteiskunnan tila. Yleistettävyys tässä tutkimuksessa on kohtalaisen vahva, sillä tutkimusaineistona toimi pääasiassa opetussuunnitelmat, jotka olivat joko valtakunnallisia tai niistä ja komitean mietinnöistä paikallisesti johdettuja siten, että kansakoulun tarkastajat olivat ne hyväksyneet. Lisäksi tutkimusaineisto on kaikkien vapaasti saatavilla. Tutkimus antaa selvän kuvan siitä, että liikuntakulttuuri on muuttunut. Kuitenkin kysymyksestä miten liikuntakulttuuri on muuttunut, voidaan tehdä erilaisia tulkintoja. Liikuntakulttuuri voidaan nähdä muuttuneen sekä positiiviseen että negatiiviseen suuntaan. Tässä tutkielmassa avataan molempia näkökulmia todenmukaisesti.

Estilos ABNT, Harvard, Vancouver, APA, etc.

41

Hirsikorpi, H. (Hannele). "Hyvin ennenaikaisena ja/tai hyvin pienipainoisena syntyneiden lasten eleiden ja esinetoimintojen kehitys yksivuotiaana ja sen yhteys kognitiiviseen kehitykseen kaksivuotiaana". Master's thesis, University of Oulu, 2015. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201512112294.

Texto completo da fonte

Resumo:

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää nk. pikkukeskosina syntyneiden lasten (syntyneet < 32 raskausviikkoa ja/tai syntymäpaino ≤ 1500 grammaa) varhaisten eleiden ja esinetoimintojen kehitystasoa yhden vuoden korjatussa iässä. Lisäksi selvitettiin, ennustavatko varhaiset eleet ja esinetoiminnot kognitiivista kehitystä kahden vuoden korjatussa iässä. Tämän pro gradu -työn aineisto on osa laajempaa hyvin ennenaikaisena ja/tai hyvin pienipainoisena syntyneiden lasten rekisteritutkimusta. Tutkimusaineisto on kerätty osana keskosten kliinistä seurantaa. Tutkimukseen valikoitui yhteensä 57 pikkukeskosta. Tutkittavien lasten eleiden ja esinetoimintojen kehitystä arvioitiin yhden vuoden korjatussa iässä vanhempien täyttämällä, suomalaiseen aineistoon normitetulla MCDI-menetelmällä. Kognitiivista kehitystasoa arvioitiin kahden vuoden korjatussa iässä Bayley-III-testin kognitiivisella asteikolla. Tulokset osoittivat, että pikkukeskosten eleiden ja esinetoimintojen omaksumisessa esiintyi huomattavaa vaihtelua yhden vuoden korjatussa iässä. Tutkittaessa keskosten kognitiivista suoriutumista kahden vuoden korjatussa iässä havaittiin, että tutkimukseen osallistuneet pikkukeskoset suoriutuivat ryhmätasolla arvioituna kognitiivisesta asteikosta ikäryhmänsä normaalivariaation mukaisesti. Pikkukeskosten varhaisten eleiden ja esinetoimintojen kehityksen havaittiin ennustavan kognitiivista kehitystä kaksivuotiaana. Tämän työn havainnot pikkukeskosten varhaisesta ele- ja esinetoimintojen kehityksestä sekä kognitiivisesta kehitystasosta ovat yhteneviä viimeaikaisten suomalaisten tutkimustulosten kanssa. Pikkukeskosena syntyneiden lasten eleiden ja esinetoimintojen kehitystä on tutkittu melko vähän, joten tämä tutkimus antaa tärkeää lisätietoa pikkukeskosten varhaisesta esikielellisestä kehityksestä. Lisäksi tämä tutkimus on ensimmäinen, joka osoittaa pikkukeskosten eleiden ja esinetoimintojen kehityksen ennustearvon myöhempään kognitiiviseen kehitykseen. Lisää tutkimusta kuitenkin tarvitaan. Tulosten perusteella voidaan suositella, että pikkukeskosena syntyneiden lasten varhaista eleiden ja esinetoimintojen kehitystä tulisi seurata kliinisessä työssä ja seurannassa tulisi käyttää esikielellisen kommunikaation sekä kognitiivisen kehityksen arviointiin käytettyjä menetelmiä, kuten MCDI-menetelmää ja Bayley-III-testiä.

Estilos ABNT, Harvard, Vancouver, APA, etc.

42

Polso, A. (Anna), e A. (Anu) Rautiainen. "”Kaikki hauskat asiat eivät kuluta ympäristöä”:kestävä kehitys alakoulun ympäristö- ja luonnontiedon, biologian ja maantiedon sekä fysiikan ja kemian oppikirjoissa". Master's thesis, University of Oulu, 2013. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201301111000.

Texto completo da fonte

Resumo:

Kestävästä kehityksestä puhutaan paljon, mutta sitä ei välttämättä tunneta kovin hyvin. Kestävä kehitys tarkoittaa sitä, että jokaisen perustarpeet tyydytetään tavalla, joka ei vie mahdollisuutta tulevilta sukupolvilta tyydyttää omia perustarpeitaan. Ihmiskunta elää tällä hetkellä yli luonnon kestokyvyn ja seuraukset tästä ovat jo nähtävissä. Ihmisten tietoisuuden herättämiseksi ja toimintaan aktivoimiseksi olisi kestävä kehitys tuotava esille myös alakoulujen opetuksessa, kuten myös Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet velvoittaa. Suomessa oppikirjojen rooli opetuksessa on merkittävä, minkä vuoksi haluttiin selvittää, välitetäänkö niiden avulla oppilaille kestävän kehityksen mukaisia ajatuksia. Tutkielman tarkoituksena oli selvittää, miten kestävä kehitys eri ulottuvuuksineen tulee esille alakoulun oppikirjoissa. Haluttiin myös saada selville, millaisia käsitteitä kestävästä kehityksestä oppikirjoissa käytetään ja millaisissa asiayhteyksissä nämä käsitteet mainitaan. Lisäksi selvitettiin, millaisia konkreettisia kestävän kehityksen mukaisia neuvoja ja kehotuksia oppikirjoissa lukijalle annetaan. Tutkielmaa varten analysoitiin kolmen eri oppikirjasarjan ympäristö- ja luonnontiedon, biologian ja maantiedon sekä fysiikan ja kemian alakoulun oppikirjoja vuosiluokilta 1–6. Ympäristö- ja luonnontietoa opetetaan vuosiluokille 1–4 ja biologiaa ja maantietoa sekä fysiikkaa ja kemiaa vuosiluokille 5–6. Tutkittavat oppikirjasarjat olivat Sanoma Pro:n kustantamat Jäljillä ja Pisara sekä Otavan kustantama Koulun ympäristö- ja luonnontieto, Koulun biologia ja maantieto sekä Koulun fysiikka ja kemia. Oppikirjoja oli yhteensä 24 kappaletta. Tutkielma on luonteeltaan laadullinen. Aineistoa analysoitiin kestävän kehityksen ulottuvuuksien näkökulmasta tutkijoiden muokkaaman luokittelurungon avulla. Oppikirjoista etsittiin kaikki kestävän kehityksen mukaiset ilmaisut, joita löytyi yhteensä 1240 kappaletta. Ilmaisuissa korostui selvästi eniten ekologinen ulottuvuus. Sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävän kehityksen mukaisia ilmaisuja aineistosta löytyi vähiten. Kestävän kehityksen mukaisia ilmaisuja löytyi eniten kuudennen vuosiluokan oppikirjoista. Oppikirjasarjoista ilmaisuja löytyi eniten Jäljillä-sarjasta, toiseksi eniten Pisara-sarjasta ja vähiten Koulun-sarjasta. Ilmaisujen runsaudesta huolimatta tutkituista oppikirjoista vain yhdeksässä mainittiin jokin kestävän kehityksen käsitteistä. Käytetyt kestävän kehityksen käsitteet olivat kestävä kehitys, kestävä tulevaisuus ja kestävä elämäntapa. Niitä mainittiin eniten kuudennen vuosiluokan oppikirjoissa, yhteensä käsitteet tulivat esille kaikissa oppikirjoissa 42 kertaa. Käsitteistä käytettiin useimmin kestävää kehitystä, jota eniten käytti Pisara-sarja, toiseksi eniten Jäljillä-sarja ja kolmanneksi Koulun-sarja. Oppiaineista eniten kestävän kehityksen käsitteitä mainittiin biologian ja maantiedon oppikirjoissa. Missään oppikirjassa ei mainittu nimeltä kestävän kehityksen kolmea ulottuvuutta, jotka ovat ekologinen, taloudellinen sekä sosiaalinen ja kulttuurinen. Aineiston luokittelurunko oli jaettu pääluokkiin: ongelmien ennaltaehkäisy, ratkaisut ja ongelmat. Ilmaisut jakaantuivat niin, että eniten löytyi ongelmien ennaltaehkäisyyn liittyviä ilmaisuja, toiseksi eniten ratkaisuja ja kolmanneksi ongelmia. Ekologisuus korostui myös tässä vertailussa. Kaikissa oppikirjasarjoissa oli eniten ongelmien ennaltaehkäisyä käsittäviä ilmaisuja. Jäljillä- ja Pisara-sarja toivat toiseksi eniten esille ratkaisuja, kun taas Koulun-sarja ongelmia. Kestävän kehityksen mukaisia konkreettisia ohjeita kaikista oppikirjoista löytyi yhteensä 88 kappaletta. Ekologinen ulottuvuus tuli esille näistä yli puolessa. Ohjeet jaettiin aiheiden perusteella seuraavasti: toisten huomioiminen, ympäristön huomioiminen, järkevä kuluttaminen, eläinten ja kasvien kunnioitus, energian ja veden säästäminen, kierrätys ja lajittelu sekä luonnonsuojelu.

Estilos ABNT, Harvard, Vancouver, APA, etc.

43

Junttila, S. (Sanna). "Studies of kidney induction in vitro using gene expression profiling and novel tissue manipulation technique". Doctoral thesis, Oulun yliopisto, 2014. http://urn.fi/urn:isbn:9789526206608.

Texto completo da fonte

Resumo:

Abstract For decades, the mammalian kidney has served as a model system for studying developmental processes, such as induced epithelialization, branching morphogenesis, and cell differentiations. The possibility to recapitulate and follow the renal organogenesis ex vivo in organ culture set-ups has provided a large amount of molecular and cellular information about sequential events during development. However, certain limitations remain when combining traditional organ culture set-ups with modern molecular technology. This thesis seeks to address these disadvantages. In the experimental part of the thesis, the traditional organ culture set-ups were studied, modified, and optimized to meet the needs of functional genetic screening. First, the traditional transfilter- induced nephrogenesis was characterized with a panel of nephron segment specific markers to reveal the differentiation level of in vitro developing mouse renal tissue. A comprehensive genome wide time course microarray analysis was also performed to in vitro- induced metanephric mesenchyme. Next, to improve the accessibility of genetic tools into the three- dimensional organ in culture, the classic kidney culture set-ups were modified to tolerate dissociation and re-aggregation before the induction of nephrogenesis. This step was achieved with the aid of preservative growth factors offering a 24- hour window to manipulate the genetic and cellular composition of the explant. The dissociation and re-aggregation per se had not particular effect on the progress of the nephron differentiation. Demonstrations of the addition and removal of cells, as well as a virus vector mediated gene knock in and knock down are presented. The gene expression data, together with the novel organ manipulation and culture techniques presented in this thesis, provide a useful guide and specific tools to further characterize the details of nephron development and differentiation in functional manner
Tiivistelmä Nisäkkäiden munuainen on toiminut vuosikymmeniä mallielimenä tutkittaessa kehitysbiologisia tapahtumasarjoja, kuten epitelisaatiota, haaroittumismorfologiaa sekä solujen erilaistumista. Munuaisaihioita voidaan viljellä laboratorio-olosuhteissa, jolloin kehityksen aikaisia muutoksia päästään seuraamaan lähes reaaliaikaisesti. Perinteisten kudosviljelytekniikoiden tarjoamat mahdollisuudet solujen molekulaariseen muokkaukseen ovat kuitenkin varsin rajalliset. Tässä väitöskirjassa esitettävät tulokset pyrkivät osaltaan vähentämään näitä rajoitteita. Väitöskirjan kokeellisessa osassa tarkastellaan lähemmin klassista munuaiskudosviljelyä sekä esitetään siihen tehtyjä optimointeja, joiden avulla kudosviljelyä pyritään hyödyntämään geenien toiminnan tutkimuksessa. Aluksi perinteisellä tavalla reikäisen kalvon läpi indusoitu nefroni karakterisoitiin tarkasti hyödyntäen useita erilaistumista osoittavia merkkimolekyylejä. Lisäksi samalla tekniikalla tuotettujen munuaiskudosviljelmien geeniekspressiota tutkittiin mikrosiruanalyysillä. Klassisia kudosviljelytekniikoita muokattiin soveltuvammaksi moderneille geneettisille työkaluille. Munuaiskudos hajotettiin ensin solususpensioksi, jonka jälkeen solut muodostivat uudelleen kolmiulotteisen, kudosmaisen rakenteen. Hyödyntämällä suojaavia kasvutekijöitä, hajotus kyettiin tekemään jo ennen nefronien muodostumisen alkua. Näin saavutettin 24 tunnin aikaikkuna indusoimattoman kudoksen geneettiselle muokkaukselle. Väitöskirjassa esitelläänkin demonsrtaatiot solujen lisäämisestä ja poistamisesta sekä virusvälitteisestä geenin aktivoinnista ja hiljennyksestä hyödyntäen uutta kudosmanipulaatio ja –vilejelytekniikkaa. Nefronin kehityksen aikaisen geeniekspression kartoitus sekä tässä tutkimuksessa kehitetyt uudet kudosmanipulaatio ja -viljelytekniikat tarjoavat yhdessä työkaluja molekyylitason yksityiskohtaiseen tutkimiseen

Estilos ABNT, Harvard, Vancouver, APA, etc.

44

Heikkinen, E. (Eija). "Täydennyskoulutus kainuulaisten opettajien käsitysten valossa". Doctoral thesis, University of Oulu, 2007. http://urn.fi/urn:isbn:9789514286469.

Texto completo da fonte

Resumo:

Abstract There are a lot of expectations for teachers' continuing education. Based on the theoretical examination of teacherhood, professional development and continuing education it can be assumed that continuing education provides and develops the essential knowledge, skills and readiness required in a teaching position. Continuing education is also regarded to support professional development, the development of the working community and school and, to provide and develop the readiness to face the problems in a teaching position. The significance of continuing education should also appear as a positive connection between teachers' conceptions and interest in continuing education. This thesis examines the nature of this connection as well as the significance of the conceptions as factors steering thinking and activity. The research was carried out in form of a questionnaire covering the teachers in basic education in all ten municipalities of Kainuu during the school year 2001–2002. The questionnaire was responded by 65.9% of the teaching staff (n = 578 teachers). In the research, quantitative and qualitative approaches were combined. The research material was analysed by computer-aided methods applying statistic methods and content analysis. According to this research, the teachers' conceptions and interest in continuing education were poorly and only partly connected. Teachers' attitude towards the education, their conception of teacherhood and especially their conception of the significance of interaction as well as the effect of background variables arose as significant factors. Based on this research, professional development must be examined as an extensive phenomenon, supporting of which requires the use of versatile activity methods and sharpening the activity methods of the continuing education. This research can be utilized in the development work of teachers' basic and continuing education
Tiivistelmä Opettajien täydennyskoulutukseen kohdistuu paljon odotuksia. Opettajuuuden, ammatillisen kehittymisen ja täydennyskoulutuksen teoreettisen tarkastelun pohjalta voidaan olettaa, että täydennyskoulutus antaa ja kehittää opettajan työssä tarvittavia oleellisia tietoja, taitoja ja valmiuksia. Täydennyskoulutuksen nähdään myös tukevan ammatillista kehittymistä, työyhteisön ja koulun kehittämistä sekä antavan ja kehittävän valmiuksia kohdata opettajan työn ongelmia. Täydennyskoulutuksen merkityksen tulisi näkyä myös opettajien käsitysten ja täydennyskoulutukseen kohdistuvan kiiinnostuksen positiivisena yhteytenä. Työssä tarkastellaan tämän yhteyden luonnetta sekä käsitysten merkitystä ajattelua ja toimintaa ohjaavina tekijöinä. Tutkimus toteutettiin kyselynä kaikille Kainuun kymmenen kunnan perusopetuksen opettajille lukuvuonna 2001–2002. Kyselyyn vastaisi 65,9 % opettajakunnasta (n = 578). Tutkimuksessa yhdistettiin kvantitatiivista ja kvalitatiivista lähestymistapaa. Tutkimusaineisto analysoitiin tietokoneavusteisesti tilastollisia menetelmiä ja sisällönanalyysiä soveltaen. Tutkimuksessa opettajien käsitykset ja täydennyskoulutukseen kohdistuva kiinnostus olivat heikosti ja vain osittain yhteydessä toisiinsa. Täydennyskoulutus ei näytä vastaavan siihen kohdistuviin odotuksiin. Opettajien asennoituminen puolestaan näyttää vaikuttavaan täydennyskoulutuskiinnostukseen. Täydennyskoulutukseen kohdistuvassa kiinnostuksessa oli erotettavissa kolme erilaista suuntautuneisuutta: koulutus-, kehittymis- ja ei-koulutussuuntautuneisuus. Tulos viittaa siihen, että kehittymissuuntautuneet opettajat tarkastelevat ammatillista kehittymistä koulutussuuntautuneita opettajia laaja-alaisempana ilmiönä. Suuntautuneisuuden lisäksi täydennyskoulutuskiinnostusta selitti käsitys opettajuudesta ja erityisesti käsitys vuorovaikutuksen merkityksestä. Mitä merkittävämpänä opettajat pitivät vuorovaikutusta, sitä suurempaa kiinnostusta he ilmaisivat täydennyskoulutukseen. Vuorovaikutus korostui kaikissa tutkituissa käsityksissä ja muodosti opettajuuden ytimen. Monet taustamuuttujat selittävät sekä opettajien käsityksiä että koulutuskiinnostusta. Tutkimuksen perusteella koulutus on entistä enemmän ymmärrettävä käsitysten tiedostamiseen ja muuttamiseen ohjaavana toimintana. Prosessina, jossa käsitysten muuttumista seurataan ja jossa tilanteeseen voidaan reagoida koulutuksen aikana, jopa koulutusta muuttamalla. Valtakunnallisesti tulisi miettiä uusia toimintatapoja tarjota opettajille uusi ja keskeinen tieto. Alueellisesti on kehiteltävä koulutustarpeiden ennakoinnin, toiminnan suunnitelmallisuuden ja jatkuvan vuoropuhelun mahdollistavia toimintamalleja. Henkilökohtaisella tasolla lähtökohtana tulisi olla opettajan näkemys omasta kehittymistarpeestaan. Kehittymistarpeiden kautta ammatillisen kehittymisen tukemista voidaan lähestyä yksilöllisesti ja alueellisesti. Koulutuksellisen jatkumoajattelun sijasta ja sen ohella ammatillisen kehittymisen tukemista on tarkasteltava laaja-alaisesti, monien toimintamuotojen kautta. Monet toimintamuodoista sisältävät myös koulukohtaista ulottuvuutta, joka on merkittävä vaikuttavuuteen yhteydessä oleva tekijä. Vuorovaikutus opettajuuden ytimenä tulee huomioida opettajankoulutuksen sisällöissä ja toimintatavoissa. Opettajankoulutuksessa on tavoiteltava ajanmukaista ja uudistuvaa peruskoulutusta, joka osittain sellaisenaan soveltuisi täydennyskoulutukseksi

Estilos ABNT, Harvard, Vancouver, APA, etc.

45

Murray, G. (Graham). "Early development and adult cognitive function in schizophrenia and the general population—a longitudinal perspective". Doctoral thesis, University of Oulu, 2005. http://urn.fi/urn:isbn:9514278925.

Texto completo da fonte

Resumo:

Abstract Many adults with schizophrenia have cognitive deficits, and many children who go on to develop schizophrenia as adults have subtle sub-clinical signs of early developmental deviance. However, the relationship between early markers of neurodevelopment and later neurocognition remains unclear. The present thesis principally investigates infant neurodevelopment, adolescent scholastic function and adult cognition in the Northern Finland 1966 Birth Cohort (n = 12,058). Proxy markers of neurocognition – developmental milestones and school performance – were collected prospectively. Individuals who went on to develop schizophrenia were identified. School performance in pre-schizophrenic individuals was assessed by teacher ratings (n = 100). Cognition in subjects with schizophrenia was assessed at age 33–35 (n = 61). A representative sample of the general population at risk was studied as a comparison group (school assessments n = 9351; neurocognitive assessment n = 104). The schizophrenia group achieved neuromotor milestones later (p < 0.0001) and performed worse than the control group on all cognitive measures (p < 0.0025). In pooled analyses there were associations between infant motor development and adult cognition in executive function (p = 0.006), verbal learning (p = 0.007) and visuospatial working memory (p = 0.02), (earlier development was linked to better adult cognition) but not in visual object learning. The pattern of associations between development and adult cognition was broadly similar in schizophrenia and the general population, whereas associations between development and adolescent scholastic function were stronger in schizophrenia than in controls (p < 0.05). A complementary neuropsychological case study of spontaneous clinical and cognitive improvement in chronic schizophrenia is also presented, showing that cognitive deficits in schizophrenia do not always represent a static encephalopathy, but can be subject to marked improvement. The possibility of using knowledge about premorbid features to help predict and prevent schizophrenia is also critically reviewed, using the school setting as a practical example. It is concluded that many obstacles remain before knowledge about premorbid features can be translated to preventative interventions. Overall, the results of these investigations are consistent with the hypothesis that in schizophrenia, mild infant motor developmental delay, adolescent scholastic performance and cognitive deficits may be age dependent manifestations of the same underlying neural process. Thus, they may be better considered as part of a single longitudinal syndrome
Tiivistelmä Skitsofreniaa sairastavilla aikuisilla on kognitiivisten toimintojen puutoksia. Kognitiivisia (tiedon prosessoinnin) toimintoja ovat esimerkiksi tarkkaavaisuus, huomiokyky, oppiminen, muisti, asioiden suunnittelu ja ongelmanratkaisu. Monilla lapsilla, jotka sairastuvat aikuisiällä skitsofreniaan, on vähäisiä, kliinisesti merkityksettömiä varhaisen kehityksen poikkeamia tai hitautta. Varhaisen kehityksen ja myöhemmän kognition yhteys on toistaiseksi epäselvä. Tämä tutkimus selvittää varhaisen hermostonkehityksen, nuoruusiän koulunkäynnin ja aikuisiän kognition yhteyttä Pohjois-Suomen 1966 syntymäkohortissa (N = 12 058). Tiedot hermoston tietotoimintoja kuvaavista muuttujista (varhainen kehitys ja koulumenestys) kerättiin prospektiivisesti, samoin tieto skitsofreniaan sairastumisesta. Opettajat arvioivat tutkittavien (n = 100) koulumenestystä ennen sairastumista. Skitsofreniaa sairastavien kognitiivinen suorituskyky arvioitiin 33–35 vuoden iässä (n = 61). Vertailuryhmänä käytettiin edustavaa otosta yleisväestöstä (koulumenestys n = 9351; kognitiivinen suorituskyky n = 104). Skitsofreniaryhmä saavutti motoriset kehityskynnykset (kuten seisomaan ja kävelemään oppiminen) keskimäärin merkittävästi myöhemmin ja suoriutui huonommin kuin kontrolliryhmä kaikissa kognitiivisen suorituskyvyn mittauksissa. Lisäksi varhaisen motorisen kehityksen ja aikuisiän kognitiivisen suorituskyvyn välillä havaittiin yhteys. Erityisesti varhainen motorinen kehitys ennusti hyvää toiminnanohjausta, verbaalista oppimista ja visuospatiaalista työmuistia. Vastaavaa yhteyttä ei havaittu visuaalisen oppimisen alueella. Varhaisen kehityksen ja aikuisiän kognitiivisten toimintojen yhteys oli samantyyppinen sekä skitsofreniassa että yleisväestössä, kun taas varhaisen kehityksen ja nuoruusiän koulumenetyksen yhteys oli vahvempi skitsofreniaan sairastuneilla kuin verrokkihenkilöillä. Yhtenä osatyönä esitetään tapausselostus, jossa kaksi kroonista skitsofreniaa sairastavaa henkilöä toipui spontaanisti sekä kliinisesti ja kognitiivisesti. Tapausselostus osoittaa, että skitsofreniaan liittyvä kognitiivisen tason lasku ei välttämättä heijasta pysyvää aivojen toiminnantason laskua, vaan tila voi huomattavasti korjaantua. Tutkimuksen osana on myös katsaus siitä, missä määrin on mahdollista ennustaa skitsofreniaa sairautta edeltävien piirteiden ja koulussa tehtyjen havaintojen perusteella. Katsauksen valossa on ilmeistä, että on edelleen hyvin vaikea hyödyntää sairautta edeltäviä piirteitä tulevan sairauden ennustamisessa ja etenkin ehkäisyssä. Yhteenvetona voidaan todeta tämän tutkimuksen keskeisten tulosten tukevan hypoteesia, jonka mukaan skitsofreniaan myöhemmin sairastuneilla havaittu lievä varhaisen motorisen kehityksen viive, heikko nuoruusiän koulumenestys ja kognitiivisen tason lasku heijastanevat ikäsidonnaista keskushermoston kehitysprosessia ja voivat olla osa samasta pitkittäisestä oirekokonaisuudesta

Estilos ABNT, Harvard, Vancouver, APA, etc.

46

Filatova, S. (Svetlana). "Incidence of schizophrenia and associations of schizophrenia and schizotypy with early motor developmental milestones". Doctoral thesis, Oulun yliopisto, 2017. http://urn.fi/urn:isbn:9789526217178.

Texto completo da fonte

Resumo:

Abstract Schizophrenia is a complex mental health disorder and its etiology can be investigated based on different theoretical prerequisites. The present thesis examines schizophrenia from the neurodevelopmental and psychosis continuum perspectives. Neurodevelopmental theories of schizophrenia see abnormalities in the developing nervous system as early predictors of vulnerability to the disease. Schizophrenia can be seen also as a progressive disorder and a continuum of symptomatology from personality traits (schizotypy) to full-blown schizophrenia. The aim of the present thesis is to study incidence of schizophrenia; prevalence of schizotypy; and associations between schizophrenia and schizotypy with early motor developmental milestones. The research design includes prospective cohort studies and systematic review, and meta-analysis. In two successive Northern Finland Birth Cohorts (NFBC) studies, 20 years apart (1966 and 1986), the incidence of schizophrenia remained the same, but the incidence of other psychoses and therefore all psychoses was higher in NFBC 1986. In NFBC 1966, mean schizotypy scores were among the lowest and the highest scores among 24 general population studies. When early motor developmental milestones were investigated in the meta-analyses (3 to 5 studies), a significant small effect size for walking, sitting, and standing unsupported was found with respect to adult schizophrenia. When schizotypy outcome was studied in the NFBC 1966, later achievement of turning from back to tummy, touching thumb with index finger, standing up, sitting unsupported, and walking with support were found to be associated with an increase in schizotypy scales and varied somewhat by gender. To conclude, there have been changes in the incidence of all psychoses but not in schizophrenia between the two NFBCs. This is in line with other studies on the trends of incidence of psychoses, which highlights the role of changes in diagnostic systems and practices that can influence rates. In this project, mean schizotypy scores were both among the highest and the lowest estimates in the studies on schizotypy in the general population. Early motor developmental milestones were both predictors of schizophrenia and schizotypy, and thus this finding supports both the neurodevelopmental and psychosis continuum approaches to the aetiology of schizophrenia
Tiivistelmä Skitsofrenia on monimuotoinen mielenterveyden häiriö, jonka etiologiaa voidaan tutkia erilaisissa teoreettisissa viitekehyksissä. Tämä väitöskirja tutkii skitsofreniaa neurologisen kehityksen ja psykoosin jatkumon näkökulmista. Skitsofrenian neurokehitykselliset teoriat pitävät kehittyvän keskushermoston poikkeavuuksia varhaisina skitsofrenian alttiuden ennustajina. Skitsofreniaa voidaan pitää myös progressiivisena sairautena ja oireiden jatkumona persoonallisuuden piirteistä (skitsotypaalisuudesta) täysimittaiseen skitsofreniaan. Tämän väitöskirjatutkimuksen tavoitteena on tutkia skitsofrenian ilmaantuvuutta, skitsotypaalisten piirteiden yleisyyttä ja skitsofrenian ja skitsotypaalisten piirteiden yhteyttä varhaiseen motoriseen kehitykseen. Tutkimusasetelmina ovat prospektiiviset syntymäkohortit, systemaattinen katsaus ja meta-analyysi. Kahdessa peräkkäisessä 20 vuoden välein kerätyssä Pohjois-Suomen syntymäkohortissa (1966 ja 1986) skitsofrenian ilmaantuvuus pysyi samana, mutta muiden psykoosien ja siten kaikkien psykoosien ilmaantuvuudet olivat korkeampia vuoden 1986 syntymäkohortissa. Vuoden 1966 syntymäkohortissa negatiivisen skitsotypaalisuuden piirteet olivat korkeita ja positiivisen skitsotypaalisuuden piirteet alhaisia verrattuna 24 muuhun väestöaineistoon. Varhaisen motorisen kehityksen ja aikuisiän skitsofrenian välistä yhteyttä tutkittiin meta-analyysin (3–5 tutkimusta) avulla. Tilastollisesti merkitsevä pieni negatiivinen yhteys löytyi aikuisiän skitsofrenian ja kävelemään, istumaan ja seisomaan oppimisen välillä. Pohjois-Suomen vuoden 1966 syntymäkohortissa skitsotypaaliset piirteet liittyivät hitaampaan vatsalleen kääntymisen, peukalo-etusormi otteen, seisomisen, tuetta istumisen ja tuen kanssa kävelemisen oppimiseen. Näissä yhteyksissä oli vaihtelua tutkittavan sukupuolen mukaan. Yhteenvetona voidaan todeta, että psykoosien ilmaantuvuus on kasvanut Pohjois-Suomen syntymäkohorteissa, mutta skitsofrenian ei. Tämä on linjassa aikaisempien tutkimusten kanssa. On kuitenkin huomioitava myös diagnostisten järjestelmien ja käytäntöjen merkitys näiden muutosten arvioimisessa. Varhainen motorinen kehitys ennusti sekä skitsofreniaa että skitsotypaalisia piirteitä. Havainto tukee sekä neurokehityksellistä että psykoosin jatkumoon liittyvää lähestymistapaa skitsofrenian etiologiassa

Estilos ABNT, Harvard, Vancouver, APA, etc.

47

Niemistö, J. (Johanna). "Towards sustainable and efficient biofuels production:use of pervaporation in product recovery and purification". Doctoral thesis, Oulun yliopisto, 2014. http://urn.fi/urn:isbn:9789526203881.

Texto completo da fonte

Resumo:

Abstract Limited oil resources, environmental concerns and legislation promoting renewable energy and restricting carbon dioxide emissions have increased biofuel production in recent years. Other alternatives besides bioethanol and biodiesel are also needed to fulfil the continuously increasing transportation fuel demand. Production processes should be material, energy and resource efficient and sustainable, i.e. causing as low negative economic, environmental and social impacts as possible. There are still some limitations and development areas to be solved before feasible industrial biofuels and biochemicals production processes are obtained. The production of biobutanol and bioethanol was studied in this work. Production processes, challenges and improvement requirements were considered especially in the case of the Acetone-Butanol-Ethanol (ABE) fermentation process. In addition, the sustainability assessment of biofuels production was discussed and an indicator-based approach to sustainability evaluation for different raw materials was used. Pervaporation as a product removal and purification method was experimentally studied. Two different applications were tested: a hydrophobic composite membrane with polydimethyl siloxane and polyacrylonitrile layers was used for the separation of acetone, n-butanol and ethanol from dilute aqueous solutions on a laboratory scale, and a hydrophilic polyvinyl alcohol membrane was applied for the dehydration of bioethanol at a pilot-scale. Results indicated that pervaporation can be used as a separation technique in biofuels production processes. New knowledge obtained during the research also promotes the efficient and sustainable production of biofuels and biochemicals and the development of industrial-scale applications
Tiivistelmä Rajalliset öljyvarannot, huoli ympäristöstä sekä uusiutuvaa energiaa tukeva ja hiilidioksidipäästöjä rajoittava lainsäädäntö ovat lisänneet biomassapohjaisten polttoaineiden ja kemikaalien valmistusta ja käyttöä viime vuosina. Jatkuvasti kasvavan polttoainetarpeen täyttämiseksi tarvitaan myös muita vaihtoehtoja nykyisin käytössä olevien bioetanolin ja -dieselin lisäksi. Tuotantoprosessien tulisi olla materiaali-, energia- ja kustannustehokkaita sekä kestäviä aiheuttaen mahdollisimman vähän haitallisia taloudellisia, sosiaalisia ja ympäristöllisiä vaikutuksia. Biokemiallisissa, käymisen avulla tapahtuvissa polttoaineiden valmistusprosesseissa on kuitenkin vielä rajoitteita ja kehitystarpeita, jotka tulee ratkaista kannattavan teollisen mittakaavan tuotannon mahdollistamiseksi. Tässä työssä tutkittiin biopolttoaineiden, erityisesti biobutanolin ja -etanolin, valmistusta. Tuotantoprosesseja on esitelty työssä haasteiden ja kehitystarpeiden näkökulmasta. Lisäksi on käsitelty biopolttoaineiden tuotannon kestävyyden arviointia ja osoitettiin tapa verrata eri raaka-aineiden kestävyyttä valittujen indikaattoreiden avulla. Työn kokeellisessa osuudessa tutkittiin pervaporaatiota tuotteiden (asetoni, n-butanoli, etanoli) erotuksessa ja puhdistuksessa. Kahta eri sovellusta testattiin: hybrofobista polydimetyylisiloksaani- ja polyakrylonitriili-kerroksista koostuvaa komposiittikalvoa käytettiin asetonin, n-butanolin ja etanolin erottamiseen erilaisista vesiliuoksista laboratoriomittakaavan laitteistolla sekä hydrofiilistä, polyvinyylialkoholi-kalvoa bioetanolin vedenpoistoon pilot-mittakaavassa. Lisäksi testattiin aktiivihiilisuodatuksen käyttöä bioetanolin esipuhdistuksessa haitallisten komponenttien osalta ennen pervaporaatiota. Koetulokset osoittavat, että pervaporaatiota voidaan käyttää biopolttoaine-sovellusten erotusmenetelmänä. Tutkimuksen aikana saatu uusi tieto edistää biomassapohjaisten polttoaineiden ja kemikaalien tehokasta ja kestävää tuotantoa ja kehitystä kohti teollisen mittakaavan sovelluksia

Estilos ABNT, Harvard, Vancouver, APA, etc.

48

Saarela, U. (Ulla). "Novel culture and organoid technologies to study mammalian kidney development". Doctoral thesis, Oulun yliopisto, 2018. http://urn.fi/urn:isbn:9789526218250.

Texto completo da fonte

Resumo:

Abstract Kidney diseases affect an increasing number of people worldwide, and there is a growing demand to develop new treatments and increase the number of transplantable organs. New treatments can be designed when new knowledge is gained by studying the details of kidney development. The ex vivo culture techniques have been used for over a century to study the development of kidneys, but they are not optimal for long-term imaging and following the nephrogenesis process over time. Kidney organoids, which are cellular aggregates resembling the in vivo kidney, together with intact embryonic kidneys, present a platform for these studies. However, there are limitations when working with primary embryonic kidney cells. Primary embryonic metanephric mesenchymal cells are usually low in number and lose the ability to undergo nephrogenesis rapidly. New ways to culture, biobank, and transfect cells can offer ways for functional testing of the effects of different genes on the nephrogenesis. This study presents new tools for studying nephrogenesis. Time-lapse imaging of organ development may be enhanced by using a Fixed Z-direction (FiZD) culture system where the kidney explant is grown in a restricted 70μm space. The technique enables the segmentation of the individual cells in a two-dimensional image and a dynamic analysis of the time-lapse data. This study also presents a technique of dissociation and reaggregation of the uninduced kidney metanephric mesenchyme (MM). With this novel method of culturing the dissociated MM cells in a growth factor medium for 24 hours, the cells can keep their competence for nephrogenesis. This technique allows the genetic manipulation of the MM cells before the induction to form nephrons, allowing functional testing of genes in the metanephric mesenchyme. This study further presents different techniques for gene editing of MM cells and introduces biobanking of primary kidney cells. It is shown here that the MM and ureteric bud (UB) cells have the capability to remember their fates and build nephron-like structures or continue branching after the cryopreservation in the liquid nitrogen. The methods introduced here provide new ways to create kidney organoids, manipulate their genome, and biobank the primary embryonic kidney cells. The developed FiZD culture system enhances the imaging of kidney development compared to the previously used culture methods. Using this method, the morphogenesis of the developing kidney can be followed more precisely, even in a single cell level. This culture method may also be used to culturing other organs, such as ovary, and may help provide insights into the development of other tissues as well
Tiivistelmä Munuaissairauksiin sairastuvien määrä on lisääntynyt maailmanlaajuisesti, ja se on aikaansaanut tarpeen uusien hoitokeinojen sekä siirtoelimien kehitykseen. Näiden kehittämiseksi tarvitsemme uutta tietoa munuaisen kehityksestä ja toiminnasta. Munuaisen kehitystä on tutkittu ex vivo -viljelyn avulla jo yli vuosisadan ajan, mutta nykyiset elinviljelytekniikat eivät ole kuitenkaan optimaalisia pitkäkestoiseen time-lapse-kuvaukseen. Tässä työssä käytetään munuaisen kehityksen tutkimiseen hiiren alkion munuaisia sekä munuaisorganoideja, jotka ovat munuaissoluista koostuvia ja aitoa munuaista mallintavia soluaggregaatteja. Primaaristen munuaissolujen käyttöön sisältyy rajoitteita, ja tämä luo tarpeen uusien organoiditekniikoiden kehitykseen ja optimointiin. Primaarisia munuaissoluja on yleensä käytettävissä pieniä määriä, ja ne eivät myöskään sovellu pitkäkestoiseen kasvatukseen, koska ne menettävät nopeasti kykynsä muodostaa nefroneita. Uusien tekniikoiden avulla voidaan parantaa näiden solujen kasvatusta, säilytystä ja transfektointia ja edistää eri geenien vaikutuksia tutkivat funktionaaliset testaukset. Tässä tutkimuksessa esitetään uusia työkaluja nefrogeneesin tutkimiseen. Elinten kehitystä seuraavan time-lapse-kuvauksen laatua voidaan parantaa käyttämällä tässä työssä esitettyä FiZD-kasvatusmenetelmää, jossa munuaiseksplantti kasvaa rajoitetussa 70μm:n tilassa. Kuvat ovat korkealaatuisia, ja se mahdollistaa 2D-kuvan yksittäisten solujen segmentoinnin ja solujen liikkeiden dynaamisen analyysin. Lisäksi tässä tutkimuksessa esitetään ei-indusoidun munuaismesenkyymin käsittelyyn kehitetty dissosiaatio- ja reaggregaatiomenetelmä. Munuaisen kehityksen alkuvaiheessa on mahdollistaerottaa nefroneja muodostava metanefrinen mesenkyymi (MM) sekä munuaisen kokoajaputkiston muodostava ureterin silmu. Metanefrinen mesenkyymi voidaan hajottaa yksisolususpensioksi, säilyttää 24 tuntia kasvutekijämediumissa ja tämän jälkeen reaggregoida ja indusoida muodostamaan nefroneita. Tämä tekniikka mahdollistaa MM-solujen geneettisen muokkauksen, ennen kuin munuaisen kehitys alkaa. Tämä tekniikka mahdollistaa myös dissosioitujen MM solujen geneettiset muokkaukset. Geenien yliekspression tai hiljentämisen avulla voidaan tehdä funktionaalisia kokeita näiden muutosten vaikutuksesta nefrogeneesiin. Lisäksi tässä työssä esitetään munuaisprogenitorisolujen säilömistä syväjäädytyksellä. Munuaisprogenitorisolut voidaan säilöä nestetyppeen, minkä jälkeen ne ovat edelleen kykeneviä muodostamaan nefronirakenteita tai haarautumaan. Tässä väitöskirjatyössä esitettyjen menetelmien avulla on tulevaisuudessa mahdollista saada lisätietoa munuaisten kehitysprosessista. Kehitetty FiZD-kasvatusmenetelmä parantaa munuaisen kehityksen kuvantamista ja mahdollistaa yksittäisten solujen seuraamisen. Tämä kasvatusmenetelmä sopii myös muiden elinten, kuten munarauhasten, ja kudosten kasvatukseen, ja sen avulla voidaan saada tietoa myös niiden kehityksestä

Estilos ABNT, Harvard, Vancouver, APA, etc.

49

Haapsamo, H. (Helena). "A follow-up study of children's communicative development:associations to social-emotional and behavioural problems and competences and experienced maternal stress". Doctoral thesis, Oulun yliopisto, 2012. http://urn.fi/urn:isbn:9789514299629.

Texto completo da fonte

Resumo:

Abstract The aim of this study was to follow 8 to 36- month old children's communicative development and its' associations with social-emotional skills (the Brief Infant Toddler Social-Emotional Assessment, BITSEA) and behavioural problems. This study is the first study using the Finnish version of the BITSEA. A total of 50 children participated in the Oulu region (first phases at year 2006 and 2007). At the age of 8 months (at year 2006, n = 31), child participants were grouped into two conditions: 1) children possibly needing support for deficiencies in communicative and interaction skills and 2) children without noted areas of need of support in communicative and interaction skills. Through random sampling, three groups were formed and included children from both the above mentioned conditions. The groups met fortnightly for five months for a directed song-play session (enrichment intervention). The sample size was increased at year 2007 (n = 19) and follow-up questionnaires were sent to all of the participating families (N = 50) at the child's age of 18, 24 and 36 months. The sample during the year 2007 did not receive any intervention. Results suggest, that the children's communicative and social-emotional development may be linked to each other. Children who scored higher in the assessments in communicative skills were also more successful on assessments measuring social interaction and social-emotional competence. Children with better communication skills demonstrated higher scores after enrichment-intervention. Scores on the BITSEA demonstrated an association with other indicators of children's development employed in the study suggesting the utility of the BITSEA as a follow-up assessment in Finnish sample. Mothers, who rated high maternal stress (measured at the child's age of 8 months) also rated higher levels of social-emotional and behavioural problems in their children, especially when a child was 18 months. This effect appeared to decrease over time. Results indicate the clinical importance of directly measuring not only a child's linguistic and social-emotional development, but also including assessment of a child's immediate environment, such as parents and siblings
Tiivistelmä Tutkimuksen tarkoituksena oli seurata 8-36 kuukauden ikäisten lasten kielellistä kehitystä ja sen yhteyttä sosioemotionaaliseen kehitykseen (Brief Infant Toddler Social-Emotional Assessment, BITSEA-lomake) sekä käyttäytymisen ongelmiin. Tämä oli ensimmäinen tutkimus Suomessa, jossa käytettiin BITSEAn suomenkielistä versiota. Tutkimukseen osallistui 50 perhettä (aloitus vuosina 2006 ja 2007) Oulun alueelta. Kahdeksan kuukauden iässä täytettyjen lomakkeiden perusteella (vuonna 2006, n = 31) lapset luokiteltiin vuorovaikutus- ja kommunikaatiotaitojen mukaan kahteen joukkoon: 1) Vuorovaikutus- ja kommunikaatiotaitojen tukea mahdollisesti tarvitsevat lapset ja 2) Lapset, joilla ei todennäköisesti ollut tuen tarvetta vuorovaikutus- ja kommunikaatiotaidoissa. Satunnaisotannalla muodostettiin kolme pienryhmää (rikastuttamisryhmät), joihin kuului sekä mahdollista tukea tarvitsevia että tukea tarvitsemattomia lapsia. Ryhmät kokoontuivat joka toinen viikko viiden kuukauden ajan ohjattuun laulu-leikkituokioon. Tutkimusta laajennettiin syksyllä 2007 (n = 19) ja kaikille tutkimukseen osallistuneille perheille (N = 50) lähetettiin seurantalomakkeita, jotka vanhempien tuli täyttää lapsen ollessa 18, 24 ja 36 kuukauden ikäinen. Vuoden 2007 otoksen perheille ei tarjottu perheinterventiota. Tutkimuksessa kävi ilmi, että lapset, jotka saivat korkeat pisteet sosioemotionaalista kompetenssia kuvaavissa kartoituksissa, menestyivät paremmin myös vuorovaikutus- ja kommunikaatiotaitoja kuvaavissa arvioinneissa. Lapset, joilla oli jo ennestään korkeammat pisteet vuorovaikutus- ja kommunikaatiotaitoja kuvaavissa lomakkeissa, näyttivät saavan korkeammat pisteet myös intervention jälkeen. Tutkimuksessa tuli esiin, että BITSEA -lomake korreloi hyvin muiden lasten kehityksen seurannassa käytettyjen mittareiden kanssa ja soveltuu siten hyvin tutkimuslomakkeeksi suomalaisessakin aineistossa. Lisäksi äidit, jotka arvioivat stressitasonsa korkealle (lapsen ollessa kahdeksan kuukauden ikäinen), arvioivat myöhemmin myös korkeampia pisteitä lasten sosioemotionaalisten ja käyttäytymisen ongelmien kyselylomakkeissa lapsen ollessa 18 kuukauden ikäinen. Tämä vaikutus kuitenkin väheni lapsen kasvaessa. Tutkimustulokset osoittavat, että perhe- ja neuvolatyössä on lapsen kehityksen kannalta tärkeää huomioida myös hänen kasvuympäristönsä; vanhempien hyvinvointi ja sisarusten määrä vaikuttavat lapsen kielelliseen ja sosioemotionaaliseen kehitykseen

Estilos ABNT, Harvard, Vancouver, APA, etc.

50

Kassinen, O. (Otso). "Efficient middleware and resource management in mobile peer-to-peer systems". Doctoral thesis, Oulun yliopisto, 2011. http://urn.fi/urn:isbn:9789514295737.

Texto completo da fonte

Resumo:

Abstract Mobile peer-to-peer (P2P) networks have emerged as a substrate for distributed wireless Internet applications. With P2P systems, it is possible to share resources such as data storage space, media files, network bandwidth, or computing power among the devices, which participate in the network, without large and expensive centralised server machines. However, the special characteristics of the mobile environment such as the low computational power, changing network conditions, and limited battery life pose several challenges for the fluent operation of mobile devices in P2P networks; this is also in part affected by the complexity of distributed P2P systems. Software development for mobile devices and the design of mobile networking systems are challenging due to the limited device resources and heterogeneous software platforms. Moreover, the energy consumption of a mobile device, and the network-wide routing efficiency that affects for example the resource lookup performance, depend on multiple variable parameters. P2P application development can be facilitated, however, by using middleware, which hides the complexity of networking from the application programmers. The research contributions of this thesis can be classified into three categories: (1) Novel functionalities of mobile middleware are proposed. One of these is a cross-layer connectivity management framework, which aims to select the best combination of network technology entities in a specific usage situation; the selection is made by logic contained in a replaceable state machine. Another new functionality is a system, which installs a missing application for the user, when the user receives a session request from another user. A signalling system based on the cellular USSD protocol is also presented; the system facilitates the establishment of a P2P connection with a mobile device, whose IP-based network connection is off. Moreover, the suitability of the P2PSIP protocol for implementing wireless distributed services is analysed. (2) P2P-related measurement studies are presented. In them, the message routing efficiency of a P2PP protocol implementation and the network traffic load caused by the messaging are observed, and the energy consumption incurred by the same implementation in a mobile device is measured. In addition, a server-based testbed system used in these measurements is described. (3) Experience-backed guidelines for mobile middleware development are presented. These include practical instructions for software development on a restricted mobile platform, and guidelines and observations related to cross-platform software development
Tiivistelmä Mobiilit vertaisverkot (P2P) ovat uusi alusta hajautetuille langattomille Internet-sovelluksille. P2P-järjestelmien avulla on mahdollista jakaa resursseja kuten tiedon tallennustilaa, mediatiedostoja, verkon kaistanleveyttä tai laskentatehoa laitteiden kesken, jotka osallistuvat verkkoon, ilman suuria ja kalliita keskitettyjä palvelinkoneita. Mobiiliympäristön erityispiirteet kuten vähäinen laskentateho, vaihtelevat verkko-olosuhteet ja rajallinen akkukesto asettavat kuitenkin useita haasteita sujuvalle mobiililaitteiden vertaisverkkokäytölle; tähän vaikuttaa osaltaan myös hajautettujen P2P-järjestelmien monimutkaisuus. Mobiililaitteiden ohjelmistokehitys ja mobiiliverkkojärjestelmien suunnittelu on haastavaa rajallisten laiteresurssien ja epäyhtenäisten ohjelmistoalustojen vuoksi. Lisäksi mobiililaitteen energiankulutus ja koko P2P-verkon reititystehokkuus, joka vaikuttaa esimerkiksi resurssien hakutehokkuuteen, riippuvat useista muuttuvista parametreista. P2P-sovelluskehitystä voidaan kuitenkin helpottaa käyttämällä välikerrosohjelmistoja, jotka kätkevät verkon käytön monimutkaisuuden sovellusohjelmoijilta. Tämän väitöskirjan tutkimuksellinen uutuusarvo voidaan jakaa kolmeen osa-alueeseen: (1) Uusia toiminnallisuuksia mobiileihin välikerrosohjelmistoihin esitellään. Eräs näistä on verkkokerrosten välinen yhteydenhallintajärjestelmä, jossa pyritään valitsemaan tietyssä käyttötilanteessa paras verkkotekniikoiden yhdistelmä; valinnan tekee vaihdettavien tilakoneiden sisältämä logiikka. Toinen uusi toiminnallisuus on järjestelmä, joka asentaa puuttuvan sovelluksen käyttäjälle, kun käyttäjä saa toiselta käyttäjältä pyynnön ryhtyä yhteysjaksoon tämän kanssa. Myös soluverkkojen USSD-protokollaan perustuva signalointijärjestelmä esitellään; järjestelmän avulla helpotetaan P2P-yhteydenmuodostusta sellaisen mobiililaitteen kanssa, jonka IP-pohjainen verkkoyhteys on poissa päältä. Lisäksi P2PSIP-protokollan soveltuvuutta langattomien hajautettujen palvelujen toteuttamiseen analysoidaan. (2) Esitellään P2P-mittaustutkimuksia. Näissä havainnoidaan P2PP-protokollatoteutuksen viestien reititystehokkuutta ja viestien aiheuttamaa verkkoliikennekuormaa sekä mitataan saman toteutuksen aiheuttamaa energiankulutusta mobiililaitteessa. Lisäksi kuvaillaan mittauksissa hyödynnetty palvelinpohjainen testausjärjestelmä. (3) Esitetään kokemuksiin perustuvia neuvoja mobiilien välikerrosohjelmistojen kehitystyötä varten. Nämä sisältävät käytännöllisiä ohjeita rajoitetulla mobiilialustalla tapahtuvaan ohjelmistokehitykseen sekä neuvoja ja havaintoja liittyen yhtäaikaiseen useiden kohdealustojen ohjelmistokehitykseen

Estilos ABNT, Harvard, Vancouver, APA, etc.

Teses / dissertações sobre o tema "Kehitys"

Crie uma referência precisa em APA, MLA, Chicago, Harvard, e outros estilos