Siga este link para ver outros tipos de publicações sobre o tema: Kehitys.
Artigos de revistas sobre o tema "Kehitys"
Crie uma referência precisa em APA, MLA, Chicago, Harvard, e outros estilos
Veja os 50 melhores artigos de revistas para estudos sobre o assunto "Kehitys".
Ao lado de cada fonte na lista de referências, há um botão "Adicionar à bibliografia". Clique e geraremos automaticamente a citação bibliográfica do trabalho escolhido no estilo de citação de que você precisa: APA, MLA, Harvard, Chicago, Vancouver, etc.
Você também pode baixar o texto completo da publicação científica em formato .pdf e ler o resumo do trabalho online se estiver presente nos metadados.
Veja os artigos de revistas das mais diversas áreas científicas e compile uma bibliografia correta.
1
Asumaniemi, Hannele, Petriina Munck, Helena Lapinleimu e Suvi Stolt. "Pikkukeskosena syntyneiden lasten eleiden ja esinetoimintojen kehitys yksivuotiaana ja sen yhteys kognitiiviseen kehitykseen kaksivuotiaana". Puhe ja kieli, n.º 2 (5 de outubro de 2018): 49–63. http://dx.doi.org/10.23997/pk.75365.
Texto completo da fonteResumo:
Pikkukeskosena syntyneiden (syntynyt < 32 raskausviikkoa ja/tai syntymäpaino ≤ 1500 grammaa) lasten varhaista eleiden ja esinetoimintojen kehitystä on tutkittu vähän ja sen yhteyttä myöhempään kognitiiviseen kehitykseen ei ole tutkittu lainkaan, vaikka mahdollinen yhteys antaisi tärkeää erotusdiagnostistatietoa kliiniseen työhön. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli saada lisää tietoa pikkukeskosena syntyneiden lasten eleiden kehityksestä sekä tarkastella ele-esinetoimintojen kehityksen ja kognitiivisen kehityksen välistä yhteyttä. Pikkukeskosten (N = 57) eleiden ja esinetoimintojen kehitystä arvioitiin Varhaisen kommunikaation ja kielen kehityksen arviointimenetelmällä (CDI) vuoden korjatussa iässä ja kognitiivista kehitystä Bayley Scales of Infant and Toddler Development -testin (Bayley-III) avulla kahden vuoden korjatussa iässä. Keskosten eleiden ja esinetoimintojen kehitys oli kokonaisuutena heikompaa kuin käytetyn menetelmän normiaineistossa. Kognitiivinen kehitys oli ryhmätasolla tarkastellen ikätasoista. Ele-esinetoimintojen ja kognitiivisen kehityksen välillä todettiin merkitsevä, positiivinen yhteys. Pikkukeskosena syntyneiden lasten varhaista kielellistä ja kommunikatiivista kehitystä tulisi seurata kliinisessä työssä, sillä se auttaa tunnistamaan varhain ne lapset, jotka tulevat mahdollisesti tarvitsemaan tukea kehitykseensä.
2
Parker, Jenneth. "Kestävä kehitys". Aikuiskasvatus 15, n.º 2 (1 de fevereiro de 1995): 108–14. http://dx.doi.org/10.33336/aik.92317.
Texto completo da fonte
3
Arovuori, Kyösti, Hanna Karikallio e Perttu Pyykkönen. "Voimasuhteet ruokamarkkinoilla - Bruttomarginaalien muodostuminen ja kehitys Suomen elintarvikeketjussa". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n.º 28 (31 de janeiro de 2012): 1–12. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75432.
Texto completo da fonteResumo:
Tutkimuksessa analysoidaan suomalaisen elintarvikeketjun rakenteen ja voimasuhteiden kehitystä. Analyysi tehdään jaottelemalla elintarvikkeisiin käytetyt kokonaiskulutusmenot elintarvikeketjun eri osapuolille. Osuudet elintarkkeiden kokonaiskulutusmenoista esitetään erikseen maataloudelle, kotimaiselle elintarviketeollisuudelle, tuonnille sekä kaupalle ja ravintoloille. Lisäksi kehitystä vertaillaan yhdeksän eri maan välillä. Tulosten perusteella kauppa ja ravintolat ovat kasvattaneet omaa osuuttaan ruokaketjussa vuosina 2000–2009. Lisäksi tuonnin merkitys on ollut voimakkaassa kasvussa. Kotimainen maatalous ja elintarviketeollisuus ovat vastaavasti menettäneet asemiaan. Tutkimuksen kansainvälisen vertailun mukaan kehitys on ollut samansuuntaista myös muualla. Maatalous on menettänyt osuuttaan ruokaan käytetyistä kokonaismenoista lähes kaikissa vertailussa mukana olleissa maissa. Elintarviketeollisuuden osuus on laskenut tai pysynyt ennallaan. Tuonnin merkityksen kasvu näkyy selvästi kaikissa vertailumaissa.
4
Andragogi. "Rahastus vai kehitys?" Aikuiskasvatus 16, n.º 3 (15 de setembro de 1996): 225–26. http://dx.doi.org/10.33336/aik.92399.
Texto completo da fonte
5
Veršlovski, Semen G., e Akseli Kajanto. "Aikuiskasvatuksen kehitys Venäjällä". Aikuiskasvatus 22, n.º 1 (15 de fevereiro de 2002): 22–28. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93393.
Texto completo da fonte
6
Silvennoinen, Heikki. "Kehitys kameleonttien aikakauteen". Aikuiskasvatus 24, n.º 2 (15 de maio de 2004): 186–88. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93563.
Texto completo da fonte
7
Risku-Norja, Helmi, Sirpa Kurppa, Kirsi Silvennoinen e Jonna Skinnari. "Liturgiasta käytäntöön: Kestävä kehitys ja julkiset ruokapalvelut". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n.º 26 (31 de janeiro de 2010): 1–8. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75701.
Texto completo da fonteResumo:
Julkisessa ruokahuollossa ja kouluruokailussa painotetaan erityisesti terveellisyyttä ja ravitsemusta. Nykyisin kuitenkin hyvän ravitsemuksen yhteiskunnallinen ja kansantaloudellinen merkitys tuntuu usein jäävän taloudellisuus- ja tehokkuusvaatimusten jalkoihin, kun haetaan välittömiä kustannussäästöjä. Kunnissa ruokahuollon toimijat ovat tietoisia ongelmista ja heillä on runsaasti ammatillista kiinnostusta kehittää toimintaansa kestävän kehityksen periaatteiden pohjalta. Kestävä ruokahuolto ei ole pelkästään kunnan ruokahuoltohenkilöstön asia, vaan se tulisi istuttaa osaksi kunnan kokonaisvaltaista kehittämisstrategiaa. Koska resurssit ja käytännön toteutustavat vaihtelevat eri kunnissa, tulee ratkaisut räätälöidä tilanteen mukaan yhteistyössä paikallisten toimijoiden kanssa. Lähtökohtana ovat kestävän ruokahuollon kriteerit, joiden pohjalta tunnistetaan vahvuudet ja kehittämistarpeet omassa kunnassa ja asetetaan konkreettiset tavoitteet. Tietoinen ruokakasvatus on avain nykyistä kestävämmän kunnallisen ruokahuollon toteuttamiseksi. Ruokakasvatus toteutuu parhaiten käytännössä, kun arkiruokailua kouluissa ja työpaikoilla kehitetään miellyttävänä sosiaalisen kanssakäymisen muotona. Ruokapalveluja voidaan kehittää vuorovaikutteisesti kohentamalla asiakkaille suunnattua tiedottamista ja rohkaisemalla asiakkaita toimintaan kestävämmän ruokakulttuurin puolesta. Ruokakasvatuksessa kannattaa kiinnittää huomiota nimenomaan kouluihin ja päiväkoteihin, sillä valtaosa kunnallisista ruokapalveluista kohdistuu näihin. Kouluissa kuntien ruokahuoltostrategia ilmenee kouluruokailun toteutuksena. Valtakunnallinen perusopetuksen opetussuunnitelma painottaa kestävää kehitystä opetuksen arvoperustana, mutta ei anna valmiita toimintamalleja. Koulut voivat siten miettiä omien tarpeidensa pohjalta, miten kestävä kehitys kouluissa ilmenee. Kouluruokailun ja ruokakasvatuksen kytkeminen kiinteästi opetuksen tavoitteisiin sekä käytännön yhteistyö kouluruokalahenkilöstön kanssa ovat tapoja toteuttaa kestävän kehityksen kasvatusta ja istuttaa kestävä kehitys koulujen päivittäiseen toimintakulttuuriin. Tämä tutkimus tuo kestävän kehityksen käsitteen arkipäivän käytäntöön tarkastelemalla, miten kestävä kehitys nykyisin otetaan huomioon kuntien julkisissa ruokapalveluissa ja minkälaisia kytkentöjä kouluruokailulla on kestävän kehityksen kasvatukseen ja opetuksen tavoitteisiin. Tutkimus perustuu kahden laajan kyselyn tuloksiin, joista toinen oli osoitettu kuntien ruokapalveluista vastaaville henkilöille ja toinen koulujen opettajille.
8
Virtanen, Anne, e Liisa Rohweder. "Kestävä kehitys luonnonvara- ja ympäristöalan koulutuksessa". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n.º 23 (31 de janeiro de 2008): 1–13. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75917.
Texto completo da fonteResumo:
Kestävän kehityksen ajatukselle rakentuvan elämäntavan ja työelämän käytänteiden omaksuminen on kansallisesti ja maailmanlaajuisesti lähiaikojen suurimpia haasteita. Koulutus on tärkeässä roolissa edistettäessä kestävää kehitystä tukevia arvoja sekä lisättäessä ihmisten kykyä kehittää paikallisia, alueellisia ja globaaleja ratkaisuja ekologisen, taloudellisen sekä sosiaalisen ja kulttuurisen kestävän kehityksen yhteensovittamiseen liittyviin haasteisiin. Suomen kansallisen koulutusjärjestelmän kestävän kehityksen visio edellyttää, että korkeakoulututkinnon suorittaneella tulee olla perustiedot ja -taidot ammatissa ja asiatuntijana toimimiseen, yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ja päätöksentekoon sekä ammatti- ja osaamisalansa seuraamiseen ja tutkimukseen pohjautuvaan kehittämiseen kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti. Tämän viitekehyksen pohjalta toteutettiin vuonna 2006 kyselytutkimus, jolla selvitettiin minkälaisia esteitä ja toisaalta mahdollisuuksia kestävän kehityksen edistämiseen ammattikorkeakouluissa esiintyy erityisesti opetuksen osalta. Tutkimus liittyi laajempaan tutkimushankkeeseen, jossa tilannetta selvitettiin Suomen kaikkien ammattikorkeakouluopettajien osalta ja jossa myös rakennettiin pedagoginen malli kestävää kehitystä edistävän koulutuksen tueksi. Tässä artikkelissa keskitytään tarkastelemaan luonnonvara- ja ympäristöalan ammattikorkeakouluopettajien suhtautumista kestävään kehitykseen, miten he ottavat kestävän kehityksen huomioon osana opetusta sekä mikä on kestävän kehityksen osaamisen tilanne tällä alalla. Tulokset kertovat, että luonnonvara- ja ympäristöalan opettajilla on hyvä tietotaso kestävästä kehityksestä ja erityisesti sen ekologisesta ja taloudellisesta ulottuvuudesta. Kestävä kehitys on myös yksi opetussuunnitelman tavoitteista, ja suuri osa opettajista ottaa sen jo tällä hetkellä huomioon opetuksessaan. Kehittämistarpeita esiintyy erityisesti sosiaalisen ja kulttuurisen kestävyyden linkittämiseksi opetukseen. Koska tulevaisuudessa kestävän kehityksen merkityksen nähdään korostuvan, tarvitaan uudenlaista osaamista integroivasta kestävästä kehityksestä sekä siitä, minkälaisin pedagogisin ratkaisuin kestävää kehitystä edistävää koulutusta voidaan toteuttaa.
9
Sipiläinen, Timo, e Matti Ryhänen. "Tuottavuuden kehitys nurmisäilörehun tuotannossa". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n.º 18 (31 de janeiro de 2002): 1–4. http://dx.doi.org/10.33354/smst.76426.
Texto completo da fonte
10
Tauriainen, Susanna. "Opetusmaatilat ja kestävä kehitys". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n.º 23 (31 de janeiro de 2008): 1–6. http://dx.doi.org/10.33354/smst.76978.
Texto completo da fonteResumo:
Yhteiskunnassa tapahtuvien muutosten vuoksi ympäristökysymykset ovat nousseet yhä tärkeämmäksi.Maatalouteen kohdistuu elintarviketuotannon lisäksi yhä lisääntyvässä määrin yhteiskunnan eritahoilta myös muita odotuksia. Maaseudun odotetaan säilyttävän luonnon monimuotoisuuden,säilyttävän perinteisen maalaismaiseman ja pitämään maaseutu elinvoimaisena. Suomen liityttyäEuroopan Unioniin maatalouden ympäristötukijärjestelmää vuonna 1992 lähdettiin käytännössätoteuttamaan. Kestävän kehityksen huomioiminen ja edistäminen on välttämätön osa maataloudenkilpailukykyä ja imagoa. Viimeisen vuosikymmenen aikana suorat valumat lantaloista on saatupääsääntöisesti loppumaan. Ravinnekuormitusta vähennetään nyt peltoviljelystä. Kuormituksenmuutokset ovat kuitenkin hitaita. Maatalouden ympäristötukijärjestelmän ansiosta ravinteidenkäyttömäärät ovat vähentyneet ja peltomaassa ravinnepitoisuudet eivät enää nouse. Fosforinkuormitusriski kasvoi 1990-luvulle asti, mutta nyt kasvu näyttää olevan taittumassa. Eroosion torjuntaon vähentänyt fosforin kulkeutumista vesistöön. Typpitase on selvästi vähentynyt viimeisenkymmenen vuoden aikana. Ympäristötuen perinnebiotooppien hoidon erityistuki on hyödyttänytsuurta määrää tavanomaisia, taantuneita ja uhanalaisia eliölajeja.Suomessa on opetuksessa hyvä kansainvälinen maine perusopetuksessa ja toisen asteen koulutuksessa.Maatalousopetuksen erityispiirteitä toisen asteen koulutuksessa ovat noin kolmekymmentäopetusmaatilaa ja –puutarhaa oppimisympäristöinä. Niitä on kehitetty voimakkaasti maatilataloudenkoulutuksen kehittämisstrategiaan perustuen. Erityisenä kehittämisen kohteena on kestävän kehityksennäkökulman korostaminen ja esille tuominen sekä avoimuus. Opetusmaatilojen toiminnot eli erituotantoprosessit tuodaan näkyviksi vuoden 2008 aikana internettiin luonnonvara- ja ympäristöalanomaan avoimeen oppimisympäristöön virtuaalikylään. Virtuaalikylää kehitetään tämän jälkeenyhdessä opiskelijoiden kanssa osana heidän oppimisprosessiaan.
11
Junttila, Olavi. "Kasvihormonit ja lakan marjojen kehitys". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n.º 18 (31 de janeiro de 2002): 1–3. http://dx.doi.org/10.33354/smst.76375.
Texto completo da fonte
12
Sihto, Ulla, e Marketta Rinne. "Nurmen kasvumallin kehitys kainuulaisella aineistolla". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n.º 23 (31 de janeiro de 2008): 1–6. http://dx.doi.org/10.33354/smst.76937.
Texto completo da fonteResumo:
Korjuun ajoittaminen on yksi tärkeimpiä karjatilan rehuntuotantoon vaikuttavia päätöksiä, koskatarpeettoman aikainen korjuu pienentää sadon määrää ja korjuun myöhentäminen vähentää lehmienmaidontuotantoa ja/tai vaatii suuremman väkirehutäydennyksen. Artturi Korjuuaikatiedotuksen ennustamatD-arvot eivät ole Kainuussa aina vastanneet nurminäytteiden analyysien tuloksia. MTTSotkamoon perustettiin satokausiksi 2006-2007 kehittämishankkeet ”Nurmen korjuuajan määrittäminenKainuun olosuhteissa” ja ”Nurmen korjuuaika Kainuussa”.Nurminäytteitä kerättiin vuonna 2006 120 kpl ja vuonna 2007 160 kpl. Ensimmäisen vuodennurmilohkot valittiin kuuden kunnan alueelta siten, että pääsääntöisesti jokaisesta kunnasta valittiinyksi turve- ja yksi kivennäismaalohko. Toisen vuoden nurmilohiksi valittiin vain kivennäismaitaseitsemästä kunnasta kahdeksalta tilalta kaksi nurmilohkoa kultakin tilalta mahdollisimman suurellakorkeuserolla. Lohkoilta kerättiin näytteitä kesän ensimmäisessä ja toisessa sadossa n. 5 kpl/satoviikon välein kasvuston kehityksen selvittämiseksi.Nurmikasvustojen D-arvo laski alkukesällä 0.45 ja loppukesällä 0.19 %-yksikköä päivässä.Lämpösumman yhteys D-arvoon oli selkeä erityisesti 1. sadossa. D-arvon vaihtelu oli 2. sadossavähäisempää kuin 1. sadossa. Vuoden 2006 tulosten regressioanalyysin mukaan kylmillä turvemaillaD-arvo oli 1. sadossa 0.98 %-yksikköä korkeampi ja 2. sadossa 0.73 %-yksikköä matalampikuin lämpimillä mailla. Vuonna 2007 D-arvot olivat 1. sadossa korkeilla lohkoilla keskimäärin 0.7%-yksikköä ja 2. sadossa 0.5 %-yksikköä korkeampia kuin matalilla lohkoilla.D-arvon ennustamisessa kannattaisi ottaa yhä enemmän huomioon tilakohtaiset tekijät kutenmaalajit, korkeuserot, kasvilajit, lannoitus, korjuupäivä sekä sademäärä. Tulosten analysointi ja käsittelyjatkuvat, ja aineistoa hyödynnetään Artturi Korjuuaikatiedotuksen D-arvoennustemallienpäivityksessä keväällä 2008.
13
Kärkkäinen, Merja. "Tiimit opettajien perinteisten työkäytäntöjen murtajina". Aikuiskasvatus 19, n.º 3 (15 de setembro de 1999): 250–56. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93238.
Texto completo da fonteResumo:
Artikkelin kirjoittaja kertoo väitöskirjastaan, joka käsittelee opettajatiimissä tapahtuvan opetuksen suunnittelun onnistumisen edellytyksiä ja esteitä. – Koulut ovat murrosvaiheessa ja opettajien työtapa on muuttumassa yksilöllisestä luokkahuonetyöskentelystä tiimimäisemmäksi ja verkostomaisemmaksi työtavaksi. Tiimipuheen laatu on merkittävää tiimityön ja opetuksen suunnittelun onnistumisen kannalta. Tiimin kehitys ei ole kuitenkaan lineaarista ja mitattavissa vain yhdellä ulottuvuudella. Tiimin toiminta saattaa samanaikaisesti sekä kehittyä että taantua sen toimintajärjestelmän eri elementtien osalta. – Lectio praecursoria. Merja Kärkkäinen puolusti väitöskirjaansa ”Teams os breakers of traditiona! work practices – A longitudinal study of planning and implementing curriculum units in elementary school teacher teams” Helsingin yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa 20.8.1999 vastaväittäjänä tohtori Terttu Tuomi-Gröhn.
14
Lampinen, Osmo. "Väitöskirja keskushallinnon evaluaatiofilosofiasta". Aikuiskasvatus 19, n.º 2 (15 de maio de 1999): 171–72. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93222.
Texto completo da fonte
15
Niemelä, Jenny. "Nopeasti kieltä omaksuvan lapsen äänteellinen kehitys. Tapaustutkimus." Sananjalka 53, n.º 1 (1 de janeiro de 2011): 138–61. http://dx.doi.org/10.30673/sja.86708.
Texto completo da fonte
16
Siivelt, Keaty, e Sanna Mustonen. "Lähdekielen vaikutus ja kielitaitotasot: paikallissijojen kehitys oppijansuomessa". Lähivõrdlusi. Lähivertailuja, n.º 23 (2013): 341–70. http://dx.doi.org/10.5128/lv23.14.
Texto completo da fonte
17
Uotila, Eliisa. "Selko Suomessa - selkokielen kehitys ja ja sovelluksia". Puhe ja kieli, n.º 4 (13 de março de 2020): 307–24. http://dx.doi.org/10.23997/pk.74581.
Texto completo da fonteResumo:
Katsaus käy läpi suomenkielisen selkokielen kehityksen vaiheita Suomessa 1980-luvulta nykypäivään. Katsauksessa kerrotaan käytännön toimista selkokielen kehittämiseksi sekä tutkimuksesta, jota selkokielestä on tehty. Selkokieltä alettiin kehittää Suomessa 1980-luvulla. Äänekkäimmin selkokieltä vaativat kehitysvammahuollon toimijat, vaikkakin selkokielen hyöty monille muillekin ihmisryhmille tunnistettiin. Selkokieltä on kehitetty käytännön työn ja kohderyhmätestauksen avulla. Teoreettisempaa tukea on haettu esimerkiksi erityispedagogiikasta sekä viestinnän- ja muistintutkimuksen aloilta. Selkokielestä kielimuotona on vielä melko vähän tutkimusta, mutta tilanne on muuttumassa selkokielen tunnettuuden ja käytön lisääntyessä. Selkokielen määritelmän mukaan selkokieli on tekstin, sanaston ja rakenteiden tasoilla helpompaa kuin yleiskieli. Selkokieleen liittyy olennaisesti myös visuaalisuus, esimerkiksi kuvituksen ja taiton ohjeistus. Selkokieltä on pitkään sovellettu myös vuorovaikutukseen. Selkokielen tarve voi johtua pysyvistä neurobiologisista syistä (esim. kehitysvamma, autismin kirjo), heikentyneistä kielellisistä taidoista (esim. muistisairaudet ja aivoverenkierron häiriöt) tai todennäköisesti kehittyvistä kielellistä taidoista (esim. uuden kielen opiskelu). Selkokielen tarkoitus on estää kielellistä syrjäytymistä sekä mahdollistaa tasa-arvoisempaa ja itsenäisempää elämää henkilöille, joille yleiskieli on liian vaikeaa. Selkokielellä on julkaistu pitkään esimerkiksi kirjoja ja lehtiä sekä tiedotusmateriaaleja (mm. äänestäminen, Kelan etuudet).
18
Latukka, Arto. "Maataloustuotteiden yksikkökustannusten kehitys MTT:n uuteen laskentajärjestelmään perustuen". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n.º 28 (31 de janeiro de 2012): 1–5. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75525.
Texto completo da fonteResumo:
Maataloustuotteiden yksikkökustannusten eli tuoteyksikköä (kg, litra) kohti laskettujen tuotantokustannusten tuntemus on tärkeää eri tuotteiden tuotekohtaiseen kannattavuuteen perustuvaa tuotevalintaa tehtäessä. Tuotteiden yksikkökustannukset tulisi tietää myös silloin, jos maatalousyrittäjän pääsee määrittämään tuotteilleen hintaa. Hinnan pitäisi olla kilpailukykyinen, mutta toisaalta sen tulisi peittää tuotannosta aiheutuvat kustannukset. MTT Taloustutkimuksessa on kehitetty MTT:n kannattavuuskirjanpitoaineistoa hyödyntävä laskentajärjestelmä, joka laskee yksikkökustannukset maksimissaan 78 eri tuotteelle viimeisen kymmenen vuoden ajanjaksolta. Kustannuskohdennus ja yksikkökustannusten laskeminen tehdään yrityksittäin. Kohdennettavia kustannuseriä on vuosittain kullakin tilalla maksimissaan 536 kappaletta. Tilalla tuotetut rehut yms. välituotteet kohdennetaan rasittamaan lopputuotteita sillä hinnalla, mitä välituotteiden tuottaminen on tullut kussakin yrityksessä maksamaan. MTT julkistaa 2012 Taloustohtori -sivustolle (www.mtt.fi/taloustohtori) Yksikkökustannus -verkkopalvelun, josta eri tuotteiden yksikkökustannuksia voi tarkastella alueittain, tuotantosuunnittain ja tilakokoluokittain. Tulokset on painotettu, jotta ne ovat yleistettävissä koskemaan tarkasteltuja ryhmiä. Järjestelmä tulostaa vertailuja varten myös kunkin tuotteen yksikkökustannuksen rakenteen. Alkuvaiheessa keskitytään yleisimpiin tuotteisiin, mutta ajan myötä tavoite on saada kaikki 78 tuotetta vertailtavaksi. Tulosten mukaan mitä suurempi on tilakoko, sitä pienempi on yksikkökustannus keskimäärin. Esimerkiksi maidolla yksikkökustannus vaihteli tilivuonna 2008 alustavien tulosten mukaan pienten tilojen 0,96 eurosta erittäin suurten tilojen 0,50 euroon maitokiloa kohti. Suurin kustannuserä yrittäjäperheen työpanos on pienillä tiloilla 0,53 euroa maitokiloa kohti laskien tilakoon kasvaessa erittäin suurilla tiloilla 0,13 euroon maitokiloa kohti. Pääomakustannukset maitokiloa kohti tarkasteltuna eivät näillä tiloilla nouse niin paljon, jotta työsäästöstä syntynyt etu peittyisi. Näissä tuloksissa ei ole miltään osin vähennetty tuotantokustannuksista tukia tai mitään muitakaan tuloja. Laskenta kattaa kaikki yksittäisen tilan tuotteet, jolloin senkään vuoksi tässä ei hämärretä yksikkökustannusten tasoa käyttämällä tapaa, jossa jopa samoja tukia kohdennetaan laskelmissa alentamaan aina kulloinkin tarkastelussa olevan tuotteen yksikkökustannuksia. Yksikkökustannusjärjestelmä tulee tarjoamaan mielenkiintoisia mahdollisuuksia vertailla eri tuotteiden yksikkökustannuksia tilakokoluokittaisen tarkastelun lisäksi esimerkiksi tilaryhmissä: erikoistuneet - monialaiset, tavanomainen - luomutila, etelä - pohjoinen, rehuvilja maitotiloilla - rehuvilja viljatiloilla, robottinavetta - lypsyasema, jalostussuunnitelma - ei jalostussuunnitelmaa jne.
19
Hakala, Hellevi. "Tyttökirjoista tyttöteksteihin". AVAIN - Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti, n.º 3 (17 de outubro de 2017): 108–11. http://dx.doi.org/10.30665/av.66385.
Texto completo da fonte
20
Alatalo, Pauliina, Petriina Munck, Helena Lapinleimu e Suvi Stolt. "Pikkukeskosena syntyneiden lasten ymmärretyn sanaston kehitys vuoden iässä ja sen yhteys kognitiiviseen kehitykseen kaksivuotiaana". Puhe ja kieli, n.º 2 (5 de outubro de 2018): 65–82. http://dx.doi.org/10.23997/pk.75366.
Texto completo da fonteResumo:
Pikkukeskosena (syntymäpaino < 1500 g ja/tai syntynyt < 32 raskausviikolla) syntyneiden lasten varhaisen ymmärretyn sanaston kehitystä on tutkittu vähän, ja ymmärretyn sanaston ja myöhemmän kognitiivisen kehityksen välistä mahdollista yhteyttä ei tietääksemme ollenkaan. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli saada lisää tietoa pikkukeskosena syntyneiden lasten varhaisen ymmärretyn sanaston koosta ja koostumuksesta sekä tutkia varhaisen ymmärretyn sanaston ja myöhemmän kognitiivisen kehityksen välistä yhteyttä. Tähän rekisteritutkimukseen otettiin mukaan ne vuosina 2007–2009 Turun yliopistollisessa keskussairaalassa pikkukeskosena syntyneet lapset (N=57), joilta oli saatavilla Varhaisen kommunikaation ja kielen kehityksenarviointimenetelmän avulla kerätty tieto ymmärretyn sanaston kehityksestä yksivuotiaana sekä Bayley III -testin avulla arvoitu tieto lapsen kognitiivisesta kehityksestä kaksivuotiaana. Pikkukeskosten ymmärretyn sanaston koko oli pienempi kuin tutkimuksessa käytetyn arviointimenetelmän normiaineiston. Ymmärretyn sanaston koostumuksen kehitys oli edennyt suhteessa sanaston määrälliseen kehitykseen vastaten aiemmin raportoituja tuloksia. Varhaisen ymmärretyn sanaston (koko, koostumus) ja myöhemmän kognitiivisen kehityksen välillä todettiin merkitsevä positiivinen yhteys. Tulokset puoltavat varhaisen ymmärretyn sanaston kehityksen tutkimista osana pikkukeskosten kehitysseurantaa.
21
Mäkiniemi, Kirsi, Reija Lesonen, Markku Niskanen e Mervi Seppänen. "Sinimailasen kasvuunlähtö ja kehitys kylvövuonna sekä talvehtimisen jälkeen". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n.º 33 (31 de janeiro de 2016): 1–5. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75203.
Texto completo da fonteResumo:
Sinimailasen kehitys on hidasta perustamisvuonna, jolloin siitä suositellaankin korjaamaan vain yksi sato talvehtimisen varmistamiseksi. Luonnonvarakeskus Ylistaron ja Helsingin yliopiston Talvisopu-hankkeessa selvitetään vuosina 2014 - 2016 sinimailaslajikkeiden (Alexis, Artemis, Lavo, Live ja Nexus) kehitysrytmiä, talvenkestävyyttä, sadontuottoa ja rehulaatua kolmen niiton strategiassa. Tässä artikkelissa selvitetään perustamisvuoden kasvustorakennetta sekä ensimmäisen talven jälkeistä kasvuunlähtöä. Kasvustot kylvettiin ilman suojakasvia kesäkuun loppupuolella ja kasvuston taimetuttua aloitettiin niiden kehityksen seuranta havainnoimalla pääversojen kehitysastetta sekä sivuversojen muodostumista ja niiden kehitysastetta käyttäen härkäpavulle kehitettyä BBCH-asteikkoa. Kehitykseen vaikuttanutta lämpösummaa alettiin laskemaan kylvöpäivästä alkaen. Sinimailaslajikkeiden pituuskasvu ja kehitysrytmit erosivat toisistaan vain vähän, ja syksyn puhdistusniittoon mennessä erot olivat tasoittuneet. Kiivain kasvu ja kehitysvaihe sijoittui välille 500 – 700 ºCvrk kylvöstä, minkä jälkeen kasvustot keskittyivät kukintaan. Tässä kokeessa puhdistusniiton aikaista satoa ei mitattu, joten satotasosta ei ole tarkkaa tietoa. Kasvustojen tiheyksien (täystiheät kasvustot) ja pituuksien perusteella satotasojen arvioitiin olevan vähintään noin 2000 – 2500 kg ka/ha luokkaa. Lajikkeiden pääversojen BBCH-kehitysasteen muutokset eivät eronneet toisistaan. Kasvukausi 2014 oli hyvin lämmin ja lämpösummaa kertyi runsaasti keski ja loppukesällä, johon kaikki sinimailaslajikkeet reagoivat kukkimalla jo perustamisvuonna. Lajikkeet tuottivat loppukesän aikana keskimäärin kaksi (Alexis ja Artemis) tai kolme (Lavo, Live ja Nexus) sivuversoa, joista osa eteni kehityksessään kukkimisasteelle. Lavolla ja Nexuksella ilmestymisjärjestyksessään kaikki toiset ja kolmannet sivuversot ehtivät kehittyä vähintään korrenkasvuvaiheeseen. Ensimmäisistä sivuversoista osa jäi vegetatiiviselle eli pelkästään lehteä tuottavalle asteelle. Kasvustojen puhdistusniitto tehtiin pitkään sänkeen (noin 15 cm) talvehtimisen varmistamiseksi. Vaikka koelohkolle ei tullut pitkään pysyvää lumipeitettä ja juuristokerros jäätyi talven aikana, kaikki lajikkeet talvehtivat hyvin eikä talvenkestossa tai myöhemmin keväällä havainnoiduissa kevättiheyksissä havaittu eroja. Lajikkeiden välillä ei havaittu selkeitä eroja myöskään kevään kasvuunlähdössä. Sinimailanen aloitti kasvunsa keväällä hyvin aikaisin: kaksi kolmasosaa kasviyksilöistä oli alkanut versoa jo ennen varsinaisen termisen kasvukauden alkua. Sinimailasen talvituhoja ja mahdollisia tuhojen korjaustoimia (jyräys, täydennyskylvö heinillä tai apilalla) tulisikin tarkkailla jo ennen kasvukauden alkua. Tulosten perusteella suhteellisen myöhään kylvetty sinimailanen voi kukkia myös perustamisvuonna ainakin vuosina, joina loppukesän lämpösummakertymä on korkea. Pitkälle edennyt kehitysaste ennen syksyn niittoa ja versoissa ennen kukintaan siirtymistä havaittu suuri solmulukumäärä saattoi edistää kasvustojen talvehtimista vaativissa olosuhteissa
22
Kalenius, Aleksi. "Tasa-arvo, perustaidot ja koulutuspolitiikka". Aikuiskasvatus 40, n.º 4 (16 de dezembro de 2020): 333–40. http://dx.doi.org/10.33336/aik.100541.
Texto completo da fonteResumo:
Mitä pienempiä ovat aikuisväestön taustaan liittyvät osaamisen erot, sitä osaavampaa on väestö. Suomessa aikuisten osaamisen ja eriarvoisuuden kehitys herättää kysymyksiä PISA-menestyksen ja sen heikkenemisen syistä ja niiden tunnetuista selityksistä.
23
Judén-Tupakka, Soila. "Kasvatusantropologisen tutkimuksen havaintoja kehitysyhteistyön koulutuksesta". Aikuiskasvatus 20, n.º 3 (15 de setembro de 2000): 234–39. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93297.
Texto completo da fonteResumo:
Jos kehitysyhteistyön intervention tavoitteleman kehityksen kohdetta, sen toimintakulttuuria ja ajattelua ei tunneta, ei myöskään tiedetä, mitä kehitetään tai millaista muutosta toiminnan seurauksena syntyy. Silloin ei myöskään tiedetä, mitä kehitys on tai mihin suuntaan kehityksen tulisi johtaa.
24
Nieminen, Juhani. "TUKEVA uudistaa koulutusta". Aikuiskasvatus 20, n.º 4 (1 de dezembro de 2000): 368–71. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93325.
Texto completo da fonteResumo:
TUKEVA (tutkimus, kehitys, koulutus) on valtakunnallinen koulutus- ja tutkimushanke, jonka avulla ammatillisessa aikuiskoulutuksessa työskentelevät voivat työnsä ohessa kouluttaa itseään lisää ja nostaa ammattitaitoaan. Hanke käynnistyi kansallisin voimin, mutta nyt sen takana on myös Euroopan sosiaalirahasto ESR. Koordinoijana on Ammatillisten aikuiskoulutuskeskusten liiton yhteydessä toimiva Aike oy.
25
Ukkola, Inka. "Kokeilun kohteena osaamisperustainen työtodistus". Aikuiskasvatus 30, n.º 4 (1 de dezembro de 2010): 304–6. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93899.
Texto completo da fonteResumo:
Mitä tapahtuu työn ja osaamisen rajapinnassa? työelämässä osaamisen osoittamisella on merkitystä niin työnhakutilanteissa kuin kehitys- ja palkkauksen arviointikeskusteluissakin. Osaaminen vaikuttaa palkkaan. Koulutuksen ja työelämäjaksojen limittyessä kysymys aiemmin hankitun osaamisen tunnustamisesta (AHOT) koskettaa myös oppilaitoksia. Tämä artikkeli kertoo uudesta kokeilusta kehittää työtodistusta työssä hankitun osaamisen tunnistamisen välineenä.
26
Tuunainen, Petra, Erja Koivunen, Jarmo Valaja e Essi Tuomola. "Uusia ruokintastrategioita broilerinuorikoiden ruokintaan". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n.º 30 (31 de janeiro de 2014): 1–6. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75307.
Texto completo da fonteResumo:
Viimeisten 20 vuoden aikana broilerivanhempaispolven ruokinta on vaikeutunut. Broilerinuorikoiden ruokintaa joudutaan rajusti rajoittamaan, koska lintuhybridi on jalostettu tehokkaaksi rehunkäyttäjäksi. Rajoitetussa ruokinnassa vaarana on, että lintujen kilpailu rehusta ja stereotyyppinen käyttäytyminen ja liiallinen veden juonti lisääntyvät, mikä lisää parven epätasaisuutta. Elopainon oikea kehitys varhaisvaiheessa on erityisen tärkeää sillä, ellei varhaisvaiheen painotavoitteita saavuteta parven tasaisuus ja sukukypsyyden saavuttamiseen liittyvät luuston kehitys ja höyhenpeitteen kehitys häiriintyvät. Parvi ei tällöin saavuta parasta mahdollista tuotantotulosta ja jälkeläistuotanto jää alle tavoitellun. Tutkimuksen tavoitteena oli löytää optimaalista kasvua, hyvinvointia sekä taloudellista kannattavuutta edistäviä ruokintastrategioita broilerinuorikoille. Kokeessa oli 1680 Ross 508 vanhempaispolven kanauntuvikkoa. Ruokintaryhmiä oli kokeessa neljä viikkoa kestävällä starttirehukaudella neljä, joista osalle linnuista annettiin prestarter- rehua neljän vuorokauden ikään asti (RV 19 %; 19 %+prestart; 21,6 %; 21,6 %+prestart). Kasvatusrehua linnut saivat neljän viikon iästä 18 viikon ikään asti. Kasvatusrehuvaiheessa ruokintakäsittelyjä oli kaksi; viljarehu ja kokonainen kauran jyvä sekä täysrehu. Kokeen perusteella prestarter- rehustus ja starttirehun laimentaminen sekä kasvatusajan viljaruokinta soveltuivat hyvin broilerinuorikoiden ruokintaan. Prestarter- rehustuksella ja laimealla starttirehulla ruokittujen lintujen elopaino on startti rehuvaiheen jälkeen pienempi kuin ilman prestarter- rehua ja vahvempaa starttirehua syöneiden lintujen elopainot (P=0,003). Linnut kuluttavat tällöin hieman enemmän rehua (P<0,0001) ja niiden rehunhyötysuhde on suurempi (P<0,0001) verrattuna vahvempaa starttirehua syöviin lintuihin. Lisäksi jo pienet rehumäärän lisäykset päivässä, voivat vähentää rehusta kilpailua ja lisätä lintujen kylläisyyden tunnetta ja näin ollen parantaa lintujen hyvinvointia. Myös parven tasaisuus on parempi prestarter- rehua saaneilla linnuilla (P=0,043) ja tasaisuus näyttäisi säilyvän koko kasvatusajan. Kasvatusrehuvaiheessa viljarehulla ja kokonaisella kauralla ruokittujen lintujen elopaino on kasvatusrehuvaiheen jälkeen pienempi kuin täysrehulla ruokittujen lintujen elopaino (P=0,002). Viljarehuruokinta näyttäisi näin ollen sopivan hyvin kasvavien nuorikoiden ruokinnaksi. Lisäksi näyttäisi siltä, että prestarter- rehun jälkeen rehut voisivat olla vielä laimeampia kuin tässä kokeessa käytetyt. Laimeamman starttirehun rakeistaminen voi olla haastavaa, mutta viljarehu voisi olla laimeampaa tai kokonaista viljaa voisi ehkä syöttää enemmän kuin tässä kokeessa.
27
Siltala, Reijo, Jarkko Alajääski, Soili Keskinen e Anu Tenhunen. "Opetusalan asiantuntijoiden käsityksiä opettajan pedagogisesta innovatiivisuudesta". Aikuiskasvatus 29, n.º 2 (15 de maio de 2009): 93–103. http://dx.doi.org/10.33336/aik.94180.
Texto completo da fonteResumo:
Innovatiivisuudelle ei ole olemassa yhtä yksittäistä määritelmää, vaan innovatiivisuus elää käsitteenä tilanteen ja lähtökohdan mukaan. Se voidaan nähdä yksilön, yhteisön tai yhteiskunnan ominaisuudeksi. Yleensä sen katsotaan olevan sitä laadukkaampaa, mitä laadukkaammaksi talous, tekniikka ja yhteisön kehitys muodostuvat (Piva & Vivarelli 2007). Useimmiten innovatiivisuus tulkitaan käytännön kekseliäisyydeksi ja käytännön tasolla toteutuvaksi luovuudeksi. Tässä artikkelissa pohditaan sitä, minkälaisia käsityksiä opetusalan asiantuntijoilla on opettajan innovatiivisen toiminnan piirteistä.
28
Moilanen, Seppo, e Ville Lehtinen. "Suurikaliiperisten aseiden tuliputkien pyörrevirta-tarkastuksen ja ultraäänitarkastuksen mekanisoinnin kehitys ja toteutus". Rakenteiden Mekaniikka 50, n.º 3 (21 de agosto de 2017): 114–17. http://dx.doi.org/10.23998/rm.65342.
Texto completo da fonteResumo:
Artikkelissa esitetään mekanisoitujen NDT-tarkastuslaitteiden suunnittelu, toteutus sekä tarkastusmenetelmäsuositus raskaiden ruutiaseiden tuliputkien turvallisen eliniän hallintaan liittyen. Kranaatinheittimen tuliputken sileä sisäpinta tarkastetaan kuivana sisäpuolisella pyörrevirtatarkastuksella (ET). Rihlatun tykinputken tilavuuden ja sisäpinnan tarkastukseen suositellaan ulkopuolista luotausta ultraäänimenetelmien yhdistelmällä (UT, ToFD) upotuksessa.
29
Salminen, Iina. "Erään venäjänopiskelijan harjoittelu ja kehitys venäjän kielen sibilanttien ja affrikaattojen parissa". AFinLA-e: Soveltavan kielitieteen tutkimuksia, n.º 10 (2 de julho de 2018): 139–62. http://dx.doi.org/10.30660/afinla.73133.
Texto completo da fonteResumo:
The paper in question reports an experiment that examines the difficulties of acquiring Russian sibilant and affricate phonemes faced by a Finnish L2 learner of Russian. The experiment is based on the theoretical framework of explicit pronunciation teaching and that of contrastive analysis. The experiment itself consists of three parts: 1) phonetic testing in three phases, including tasks of both receptive and productive spoken language skills, 2) a short lesson about the features and pronunciation of the sibilants and affricates of Russian, conducted by the author, 3) independent practice by the experimentee. The analysis concentrates on finding similarities and differences between a) the pronunciation target and the sounds produced by the experimentee and b) the sounds produced in different phases. The results show that there is little improvement in the reception skills of the experimentee (6 % increase between the first and the last test), but more so in their production skills (16 %). Interestingly, while most of the mistakes made by the experimentee were anticipated on the basis of a contrastive analysis between Russian and Finnish, some tasks proved to be significantly easier than expected, for example the regocnition of the word-ini al s /ʐ/.
30
Sipiläinen, Timo, Gudbrand Lien, Subal Kumbhakar e Marte Bjørnsen. "Suomalaisten ja norjalaisten maitotilojen tuottavuusvertailu – onko EU jäsenyydellä vaikutusta?" Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n.º 28 (31 de janeiro de 2012): 1–8. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75637.
Texto completo da fonteResumo:
Suomalaiset ja norjalaiset maitotilat ovat kooltaan pieniä ja toimivat ilmaston kannalta haastavissa olosuhteissa. Suomen EU-jäsenyyden alkuun saakka Suomessa ja Norjassa noudatettiin samankaltaista maatalouspolitiikkaa, jonka ytimenä olivat korkeahintalinja ja ulkomaiselta tuonnilta suojatut markkinat. Molemmissa maissa 1980-luvulla käyttöön otetut tilakohtaiset kiintiöt rajoittivat myös voimakkaasti maitotilojen kehittämistä. EU-jäsenyyden myötä Suomessa on harjoitettu EU:n yhteistä maatalouspolitiikkaa. Jäsenyyden alussa useimpien maataloustuotteiden hinnat laskivat voimakkaasti. Suomessa on ollut mahdollisuus käyttää monia kansallisia toimia maatalouden toimintaedellytysten turvaamiseksi. Lisäksi investointituet ovat olleet merkittäviä. Norjassa on puolestaan harjoitettu kansallista maatalouspolitiikkaa, mutta EU:n politiikka ja maatalouskaupan vapauttamiseen tähtäävät toimet ovat osaltaan suunnanneet myös Norjassa harjoitettua maatalouspolitiikkaa. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tarkastella ja verrata suomalaisten ja norjalaisten maitotilojen tuottavuuden ja kannattavuuden kehitystä kirjanpitoaineistojen pohjalta. Ajanjaksona ovat vuodet 1991 – 2008. Maitotila-aineisto sisältää yhteensä yli 10 000 havaintoa. Aineisto sisältää keskeiset tilakohtaiset panos-, tuotos- ja tukimuuttujat sekä hinnat/hintaindeksit sekä eräitä yleis- ja aluetaloudellista kehitystä kuvaavia muuttujia. EU-jäsenyyden vaikutusta ei luonnollisesti voida yksityiskohtaisesti erottaa muista kehitykseen vaikuttaneista tekijöistä, vaan mahdolliset kehityserot tilojen tuottavuudessa ja kannattavuudessa kytkeytyvät kaikkiin ajanjaksolla tehtyihin toimenpiteisiin. EU-jäsenyys ja sen mukaiset politiikkamuutokset ovat kuitenkin keskeisessä asemassa suomalaisten maatilojen toimintaympäristön muutoksissa. Tilojen kehitystä tarkastellaan kannattavuuden kehittymisen näkökulmasta. Kannattavuuden/voitollisuuden muutoksen osatekijöiden määrittämisessä tarvittavat joustot ja tekninen tehokkuus määritetään stokastisia panosetäisyysfunktioita käyttäen. Voitollisuuden muutos jaotellaan hintasuhteiden ja tuottavuuden/tehokkuuden muutosten mukaisiin osatekijöihin. Norjalaiset maitotilat ovat suomalaisia tiloja pienempiä ja monipuolisempaa kotieläintuotantoa harjoittavia. Norjalaiset maitotilat ovat myös kasvaneet hitaammin kuin suomalaiset. Tulosten mukaan tuottavuuskehitys on ollut suomalaisilla tiloilla keskimäärin nopeampaa kuin norjalaisilla tiloilla. Tuottavuuskehitykseen vaikuttaa myös se, miten tuet otetaan huomioon ja mitä tilaryhmää tarkastellaan. Merkittävä osa tuottavuuden paranemisesta on saavutettu yrityskoon kasvun kautta. Hintasuhteiden kehitys on ollut norjalaistiloilla suomalaistiloja suotuisampaa.
31
Kojo, Veera. "Sosiaalista suoritusestettä koskevan oikeusperiaatteen aseman kehitys erityisesti kuluttajaoikeudessa 1990- ja 2000-luvuilla". Helsinki Law Review 1, n.º 1 (1 de janeiro de 2007): 75–96. http://dx.doi.org/10.33344/vol1iss1pp75-96.
Texto completo da fonte
32
Salminen, Hannele. "Suomalaisten koulutusuudistusten ja talouden yhteyksistä". Aikuiskasvatus 19, n.º 3 (15 de setembro de 1999): 220–30. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93235.
Texto completo da fonteResumo:
Onko taloudellinen kasvu edellytys koulutuksen kehitykselle vai koulutus edellytys talouden kehitykselle? Kumpi oli ensin, muna vai kana? Artikkelissa käsitellään koulutuspoliittisten uudistusten ja kansantalouden välistä yhteyttä. Koulutuksen vaikutuksia talouteen ei voi selittää yksiviivaisesti, vaikka koulutusta pidetäänkin kansantalouden kehitysveturina ja sille on asetettu tavoitteeksi turvata yhteiskunnan suotuisa taloudellinen kehitys. Koulutuspoliittisiin uudistuksiin yhteiskunnassa on valmiutta talouden kasvukausina, kun taas laskukausina koulutus ja koulutuspolitiikka on potenut hengenahdistusta. Kirjoittaja ottaa tapausesimerkit keskiasteen tutkinnonuudistuksesta, nuorisoasteen koulutuskokeilusta ja ammattikorkeakoulujärjestelmän luomisesta. Artikkelissa esitellään koulutusreformien voimakentät ruotsalaisen Islingin malliin (1980) pohjaavana reformien analyysimallina.
33
Pakarinen, Kirsi, Perttu Virkajärvi e Maarit Hyrkäs. "Timotein ja ruokonadan ensimmäisen sadon versojen kehitysaste ennustaa versojen jälkikasvua toisessa sadossa". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n.º 28 (31 de janeiro de 2012): 1–5. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75570.
Texto completo da fonteResumo:
Säilörehuntuotannossa nurmiheinien toinen sato muodostaa noin puolet koko vuoden satokertymästä. Yksittäisten nurmiheinäkasvin versojen kehitys ensimmäisen niiton jälkeen vaikuttaa jälkikasvun kasvustorakenteeseen ja toisen sadon satomäärään. Etenkin jälkikasvuissa eri heinälajeille sadontuoton kannalta optimaaliset kasvustorakenteet voivat olla erilaisia. Timotei ja ruokonata ovat nurmiheininä erilaisia kasvutavaltaan sekä ensimmäisessä että toisessa sadossa. Koska nurmiheinäkasvusto koostuu yksittäisistä versoista, on kasvustorakenteen tarkastelussa tarpeen tarkastella niiden kehitystä yksilöidysti. Tästä syystä seurasimme MTT Maaningalla neljänä vuonna (2006–2009) yksittäisten timotei- ja ruokonataversojen kasvua ja kehitystä toisessa sadossa. Huomioimme kehittyvien versojen alkuperän eli niitä tuottavien emoversojen kehitysasteen ensimmäisessä sadossa, jotta koko kasvukauden kattava kasvutapojen arviointi olisi mahdollista. Timotein jälkikasvussa havaittiin kolmea erilaista versotyyppiä, kun taas ruokonadan toinen sato koostui lähes kokonaan vegetatiivisista versoista. Lähes kaikki timotein emoversot kuolivat ensimmäisen sadon niitossa riippumatta niittoaikaisesta kehitysasteesta, mistä johtuen jälkikasvu koostui pääosin sivusilmuista kehittyneistä tytärversoista. Sen sijaan ruokonadan ensimmäisen sadon vegetatiiviset pääversot jatkoivat itse kasvuaan, vaikka ne tulivat osin niitetyiksi, mutta kortta muodostaneet versot kuolivat suurimmaksi osaksi. Ruokonadalla sivusilmuista peräisin olevien tytärversojen muodostuminen toiseen satoon oli vähäistä. Timoteillä verson korrenkasvukyky ja kukinta ensimmäisessä sadossa näyttivät vaikuttavan positiivisesti myös jälkikasvuun syntyvien versojen kokoon. Tämä näkyi erityisesti siten, että kaikki timotein toisessa sadossa esiintyneet kukkivat versot olivat ensimmäisessä sadossa kukkineiden tyttäriä. Ruokonadalla havaittiin päinvastainen ilmiö: kookkaimmat toisen sadon versot olivat samoja, jotka kasvoivat vegetatiivisina jo ensimmäisessä sadossa, ja sivusilmuista muodostuneilla versoilla oli taipumus jäädä niitä pienemmiksi. Tulosten perusteella ensimmäisen sadon versotyyppi vaikuttaa jälkikasvuun eri tavoin timoteillä ja ruokonadalla. Vastoin yleistä teoriaa timotein korrelliset emoversot tuottavat jälkikasvuun versoja huomattavasti suuremmalla todennäköisyydellä kuin vegetatiiviset emoversot, kun taas ruokonadalla vegetatiiviset emoversot kestävät niittoa hyvin ja korrelliset emoversot tuottavat tyttäriä jälkikasvuun vain harvoin. Sadontuoton kannalta kortta tuottava kasvutapa on timoteille edullinen myös toisessa sadossa ja ensimmäisen sadon korrellinen kasvutapa edistää tätä. Ruokonadalla ensimmäisen sadon korrellinen ja kukkiva kasvutapa sen sijaan ei ole eduksi toisen sadon kehityksen kannalta. Ruokonata pystyy hyvään sadontuottokykyyn jälkikasvussa nimenomaan ensimmäisen sadon vegetatiivisten versojen kautta.
34
Heikkinen, Vesa. "Riittääkö liberaali kansalaisuus?" Ennen ja nyt: Historian tietosanomat 20, n.º 1 (4 de março de 2020): 50–69. http://dx.doi.org/10.37449/ennenjanyt.89063.
Texto completo da fonteResumo:
Riittääkö liberaali kansalaisuus?
Tässä kirjoituksessa käsitellään nykyeurooppalaisen suhdetta kansalaisuuteen poliittisen filosofian valossa. Kansalaisuuden kehitys on yleisesti tavattu jakaa klassiseen tasavaltalaiseen traditioon sekä moderniin liberaaliin traditioon. Kirjoitus käy läpi näiden olennaiset piirteet, ja asettaa kysymykseksi nykyisen eurooppalaisen mahdolliset näkökulmat omaan kansalaisuuteensa. Tässä kirjoitus ottaa lähtökohdakseen jo Aristoteleen esittämän vertauksen, jossa kansalaista kuvataan osana laivan miehistöä. Nykyisin niin eurooppalainen kuin kansallinenkin lainsäädäntö takaavat oikeudet ensi sijassa yksilöille liberaalin kansalaistradition hengessä. Mikäli tämän päivän Eurooppa tarvitsee kuitenkin tämän lisäksi suurempaa yhteenkuuluvuutta – kuin miehistöä yhteiseen laivaan – yksilön harteille jää kysymys siitä, onko hänen laivansa ensi sijassa kansallisvaltion vanha höyrylaiva, vaiko suuri Eurooppalainen risteilyalus.
35
Komp, Kathrin, e Tuukka Niemi. "Elämänkaaren vaikutukset eläkkeeseen". Janus Sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön tutkimuksen aikakauslehti 26, n.º 3 (13 de setembro de 2018): 264–68. http://dx.doi.org/10.30668/janus.66684.
Texto completo da fonteResumo:
Väestön ikääntyminen siirtää huomion eläkejärjestelmän asemaan. Tutkijat, työmarkkinajärjestöt ja päätöksentekijät pohtivat, miten eläkejärjestelmää tulisi uudistaa sekä järjestelmän taloudellisen kestävyyden että ikääntyvien toimeentulon takaamiseksi. Tämä artikkeli korostaa elämänkaarinäkökulman merkitystä näissä kysymyksissä. Yksilöiden elämänkaaret koostuvat mm. yksittäisistä tapahtumista tai jaksoista, jotka voivat vaikuttaa jopa vuosikymmenien ajan ihmisen elämässä. Esimerkiksi nuorena koettujen työttömyysjaksojen vuoksi työuran kehitys voi keskeytyä ja johtaa lopulta pienempiin eläkkeisiin, tai keski-ikäisenä tapahtuneen maasta- tai maahanmuuton vuoksi nuorempana kerätyt eläkkeet voivat olla myöhemmin riittämättömiä. Tämän kaltaiset vuosienkin päähän ulottuvat vaikutukset kaikilla elämänalueilla tulee ottaa huomioon eläkeuudistuksissa. Tehokkain lähestymistapa eläkejärjestelmän uudistukselle näyttää olevan koordinoitu, varhainen puuttuminen ongelmiin eri päätöksenteon alueilla.
36
Partio, Hanna. "Lannoitteiden tuontiin vaikuttavat tekijät". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n.º 30 (31 de janeiro de 2014): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75420.
Texto completo da fonteResumo:
Tutkimuksessa tarkastellaan lannoitteiden tuontiin vaikuttavia tekijöitä. Tutkimuksen kohteena ovat typpi- ja kaliumlannoitteiden tuontiin vaikuttavat tekijät kolmessa erityyppisessä maaryhmässä: 1) maat, joissa on korkea tulotaso 2) maat, joissa toteutettiin vihreä vallankumous vuosina 1965–1995 3) maat, joissa ei ole toteutettu vihreää vallankumousta. Lisäksi pyrittiin selvittämään, mitkä tekijät selittävät lannoitteiden tuonnin eroja eri maaryhmien välillä ja toisaalta, eroavatko tuontikysyntään vaikuttavat tekijät lannoitetyypeittäin maiden sisällä. Tutkimusmenetelmänä käytettiin ekonometristä estimointia ja analyysitekniikkana log-lineaarista regressiomallia. Tutkimuksessa estimoitiin typpilannoitteista urean ja kaliumlannoitteista kaliumkloridin tuontikysyntä pääsääntöisesti vuodesta 1962 vuoteen 2009. Urean tuontikysyntämallit muodostettiin Yhdysvalloille, Brasilialle ja Togolle. Kaliumkloridin tuontikysyntämallit tehtiin Yhdysvalloille, Brasilialle ja Kamerunille. Lannoitteiden tuontia selittävät muuttujat olivat seuraavat: maan kansantalouden kehitys, lannoitteen maailmanmarkkinahinta, viljan maailmanmarkkinahinta, maan valuuttakurssi, viljelysmaa-ala asukasta kohti ja keinokastellun alueen osuus viljelysmaa-alasta. Analyysissä havaittiin, että lannoitteiden tuontia selittävät muuttujat vaihtelevat sekä verrattaessa eri maita keskenään että lannoitetyypeittäin. Useiden tilastollisesti merkitsevien muuttujien joustot ovat verraten suuria, mikä viittaa siihen, että lannoitteiden tuonnin vaihtelut ovat melko joustavia selittävien muuttujien muutosten suhteen. Maissa, joissa ei ole toteutettu vihreää vallankumousta, mallit eivät selitä yhtä hyvin lannoitteiden tuontiin vaikuttavia tekijöitä. Lannoitteiden ja viljan maailmanmarkkinahinnoilla ei havaittu olevan kovin suurta vaikutusta lannoitteiden tuontiin. Tämä osoittaa aiempien tutkimusten tavoin, että mm. valuuttakurssi kumoaa osan maailmanmarkkinahinnan vaikutuksesta eli maailmanmarkkinahinnalla on vain osittainen vaikutus tuontihintaan. Tarkasteltaessa lannoitteiden tuontiin vaikuttavia tekijöitä, voidaan eri maaryhmien välillä havaita joitain selkeämpiä eroja. Korkean tulotason Yhdysvalloissa ja toisaalta vihreän vallankumouksen läpikäyneessä Brasiliassa urean ja kaliumkloridin tuontiin on vaikuttanut merkittävästi kansantalouden positiivinen kehitys. Lisäksi myös muut selittävät tekijät, kuten viljan hinta ja valuuttakurssi liittyvät vahvasti talouteen. Maissa, joissa ei ole toteutettu vihreää vallankumousta, merkittävin lannoitteiden tuontia selittävä muuttuja puolestaan on viljelysmaa-ala asukasta kohden.
37
Oivo, Teemu, e Olga Davydova-Minguet. "Kaksoiskansalaisuuden turvallistaminen ja Suomen venäjänkieliset". Idäntutkimus 26, n.º 3 (1 de novembro de 2019): 59–77. http://dx.doi.org/10.33345/idantutkimus.87292.
Texto completo da fonteResumo:
Maailmanpolitiikan kehityskulkujen vaikutukset kohdistuvat Suomen venäjänkieliseen väestöön yhtäaikaisesti sekä Suomen että Venäjän valtiovallan toimien kautta. Tässä artikkelissa tarkastelemme kuinka Suomen ja Venäjän valtioiden poliittinen diskurssi turvallistaa Suomen venäjänkielistä väestöä heidän ulkomaansidonnaisuuksiensa kautta. Aiheessa yhdistyvät kansalaisuuden normien, transnationaalisuuden ja turvallisuuspolitiikan kysymykset. Venäjällä koko 2000-luvun jatkunut diskursiivinen ja juridinen kehitys kuvaa epäluottamusta ulkomaita ja niihin suhteessa olevia kansalaisia kohtaan, mutta samalla valtio on aktiivisesti rakentanut Venäjälle lojaalisuutta vaativaa diasporapolitiikkaa. Suomessa eduskunta on vuosina 2017 ja 2019 kiristänyt kaksoiskansalaisten pääsyä valtion virkoihin, mihin johtaneita prosesseja tarkastelemme aloitetta ajaneen puolustusministerin blogikirjoitusten ja niissä viitattujen dokumenttien kautta. Havainnollistamme, kuinka ihmisten ulkomaansidonnaisuuksien turvallistaminen avaa laajoja mahdollisuuksia perusoikeuksiin puuttuviin toimenpiteisiin.
38
Hakala, Kaija, e Pirjo Peltonen-Sainio. "Tuleeko Suomesta vilja-aitta, kun ilmasto muuttuu?" Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n.º 23 (31 de janeiro de 2008): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75877.
Texto completo da fonteResumo:
Suomen kasvintuotantoa rajoittaa lyhyt kasvukausi, matala kasvukauden lämpötila ja siten alhaiseksi jäävä lämpösumma. Ilmastonmuutoksen myötä koko maapallon ja myös Suomen keskilämpötila nousee. Suomelle tämä merkitsee kasvukauden pidentymistä ja lämpösumman nousua. Pidempi kasvukausi mahdollistaa satoisten pitkän kasvuajan lajikkeiden käyttöönoton Suomessa. Uusien kasvilajien ja -lajikkeiden myötä kasvintuotanto voi vähitellen tehostua. Myös ilman hiilidioksidipitoisuuden nousu lisää viljelykasvien fotosynteesiä ja satoa. Lisäys on suurinta kasveilla, joiden kehitys tuleentumista kohti ei etene tiukasti lämpösumman mukaan ja jotka voivat lisätä sadoksi kerättävää massaa rajatta. Tällaisia kasveja ovat esim. nurmet ja bioenergiakasvit sekä juurisatokasvit. Viljoilla kehityksen sitoutuminen lämpösummaan ja jyvän rajoitettu koko estävät hiilidioksidipitoisuuden nousun täyden hyödyntämisen. Alkukesän kuivuus tulee olemaan ongelma myös tulevassa ilmastossa. Vaikka sademäärä keskimäärin nousee, suurin nousu tapahtuu kasvukauden ulkopuolella. Lisääntynyt haihdunta kohonneessa lämpötilassa, samoin kuin suuremmat satotasot vaativat kuitenkin entistä enemmän vettä. Syyskylvöisten ja monivuotisten kasvien paremmat viljelymahdollisuudet tulevaisuudessa helpottavat osaltaan kuivuusongelmaa, kun kasvit voivat käyttää hyväkseen talvisateiden tuomaa kosteutta alkukasvukaudella. Lämpimämmät olot tuovat Suomen kasvintuotannolle myös erilaisia haittoja ja riskejä. Lämpimämmässä ilmastossa kasvitaudit ja tuholaiset tulevat mitä suurimmalla todennäköisyydellä lisääntymään, ja niiden torjuntakustannukset pienentävät sadonlisäyksen tuomaa taloudellista hyötyä. Myös maan mikrobitoiminta kiihtyy, jolloin vaarana on humuksen väheneminen ja ravinteiden lisääntynyt mineralisaatio ja huuhtoutuminen. Runsaammat talvisateet puolestaan edelleen lisäävät huuhtoutumisriskiä ja eroosiota. Monivuotisten runsasjuuristen kasvien viljely, pellon tiivistymisen välttäminen ja toimiva salaojitus vähentävät näitä riskejä. Sääolojen kannalta Etelä-Suomesta saattaa lähivuosikymmeninä tulla nykyisen Tanskan veroinen maataloustuottaja. Suomen tulo osaksi Euroopan vilja-aittaa riippuu kuitenkin Suomen maatalouden sopeutumiskyvystä uudenlaisen ilmaston hyötyihin ja haittoihin, maailmankaupasta ja kasvintuotannon tuotteiden kysynnästä. Kasvintuotannon tuotteiden kysyntään vaikuttaa lähitulevaisuudessa vahvasti kasvintuotanto-olojen kehitys muualla maailmassa. Myös viimeaikainen bioenergiabuumi sekä elintason nousu runsaan väkiluvun alueilla, esim. Kiinassa ja Intiassa, lisäävät peltokasvituotannon ja maataloustuotteiden kysyntää ja hintaa ja siten tuotannon kannattavuutta.
39
Myyrä, Sami, e Pekka Pihamaa. "Viljatilojen tuottavuuskehitys vuosina 1976 – 2003". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n.º 21 (31 de janeiro de 2006): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.76048.
Texto completo da fonteResumo:
Tuottavuus määritellään siksi tuotannon määrän muutokseksi, jota ei voida selittää panosten käyttömäärässä tapahtuneella muutoksella. Maatalouden tuottavuuskehitystä pidetään yhtenä tärkeimmistä maatalouspolitiikan tavoitteista (Valtioneuvoston maatalouspoliittinen selonteko). Yksittäiselle viljanviljelijälle tuottavuuden tasolla ei enää ole niin suurta merkitystä kuin aikaisemmin, sillä viljatilojen liikevaihdosta alle puolet tulee tuotteiden myyntituotoista. Tässä tutkimuksessa selvitettiin kannattavuuskirjanpidon viljatilojen tuottavuuskehitys vuosina 1976 - 2003. Tällä ajanjaksolla voimakkain toimintaympäristön muutos oli Suomen liittyminen EU:hun vuoden 1995 alussa. Ennen EU:ta viljatilojen saama tuki sisältyi pääasiassa tuotteiden hintoihin (hintatuki). EU-aikana tuotantoa on tuettu pääasiassa pinta-alaperusteisin tuin. Viljelijän näkökulmasta keskeisin muutos oli panosten rajatuoton olennainen heikkeneminen. Pinta-alaperusteiset tuet ja niihin liittyvät ehdot eivät puolestaan vaikuta hehtaarikohtaiseen panosten käyttöön ja siten tuottavuuteen muutoin kuin joidenkin reunaehtojen kautta. Tutkimuksen tärkein tavoite oli selvittää viljatilojen tuottavuuskehitys ja siinä ajan myötä tapahtuneet muutokset. Toisena tavoitteena oli selvittää, onko tuottavuuskehityksessä ollut eroja erikokoisilla tiloilla tai eri tukialueilla. Vuonna 2003 viljatilojen tuottavuuden taso oli 9,7 % korkeampi kuin vuonna 1977. Tekninen kehitys, jota tarkasteltiin tuotantofunktion neutraalina siirtymänä ajan suhteen, havaittiin tilastollisesti merkitseväksi. Kun 9,7 %:n tuottavuuskehitystä tarkastellaan 26 vuoden aikaperspektiivissä, voidaan todeta, että tuottavuuskehitys on ollut keskimäärin 0,36 % vuodessa. Viljatiloilla havaittava tuottavuuden vuotuinen vaihtelu on suurta. Pitkälti sääolosuhteista johtuva satotason vuotuinen vaihtelu aiheutti tarkasteluajanjaksona itseisarvoltaan keskimäärin 12 % vuotuisen vaihtelun viljatilojen tuottavuuden tasoon. Tulokset osoittavat, ettei suomalaisten viljatilojen tuottavuuskehitystä voi selvittää harhattomasti kovin lyhyellä aikasarjalla. Nyt käytettävissä olevan aikasarjan perusteella näyttää siltä, että viljatilojen tuottavuuskehitys on EU jäsenyyden aikana pysähtynyt. Tuottavuuskehityksen pysähtymistä ei voida kuitenkaan katsoa johtuneen pelkästään taloudellisessa toimintaympäristössä tapahtuneista muutoksista, sillä viljatilojen tuottavuuskehityksessä on havaittavissa hitaita jaksoja aikaisemminkin. Tukialueittain tarkasteltuna viljatilojen tuottavuuskehitys on ollut lähes identtistä. Tämä havainto pätee sekä EU-jäsenyyden aikana että ennen sitä. Tuloksen perusteella ei voida katsoa, että tukijärjestelmä olisi antanut erilaisia kannusteita tuottavuuden kehittämiseen eri tukialueilla. Kokoluokittain tarkasteltuna tekninen kehitys on ollut tilastollisesti merkitsevästi erilaista erikokoisilla tiloilla ja tästä johtuen tuottavuuskehityskin on myös eroja. Tuottavuuskehitys on ollut suurilla tiloilla nopeampaa kuin pienillä tiloilla.
40
Mäkinen, Heikki. "Maitotilojen menestyminen ja kehittämisstrategiat". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n.º 26 (31 de janeiro de 2010): 1–9. http://dx.doi.org/10.33354/smst.76917.
Texto completo da fonteResumo:
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaisia yritystoiminnan kehittämisstrategioita maidontuottajillaon ja mistä komponenteista ne muodostuvat sekä tarkastella, millaisia ovat taloudelliset toimintaedellytykseteri kehittämisstrategioita suunnittelevilla tiloilla. Aineistona käytettiin MTT:n kannattavuuskirjanpitoonkuuluvia maitotilojen tilinpäätöksiä vuosilta 2000-2007 sekä kirjanpitokyselyä vuodelta2007. Aineistossa oli 125 tilaa ja sitä analysoitiin pääkomponentti- ryhmittely- ja varianssianalyyseillä.Tulosten perusteella maidontuottajat voidaan ryhmitellä erilaisten kehittämisaikomusten perusteellasäilyttäjien, toiminnan uudelleen suuntaajien, laajentamishakuisten ja voimakkaasti laajentamishakuistenryhmiin. Suurella osalla maidontuottajista näytti olevan edelleen halua laajentaa tuotantoaan.Laajentamishakuisuus oli yhteydessä jo aiemmin toteutuneeseen tilakoon kasvuun. Laajentamiseenliittyi myös halu kehittää yhteistyötä toisten tilojen ja muiden yhteistyökumppanien kanssa. Laajentamishakuisetyrittäjät ovat myös muita valmiimpia lisäämään vieraan pääoman käyttöä ja ottamaanriskejä. Kasvuhakuisten yrittäjien tilojen kannattavuus ja sen kehitys vuosina 2000 – 2007 ei ollutolennaisesti muista tiloista poikkeava. Tuotannon uudelleen suuntaaminen näytti olevan yhteydessätilan sukupolvenvaihdostilanteeseen.
41
Haggrén, Erik, e Matti Ylätalo. "Maatalouden investoinnit ja tilojen talous - onko Suomen EU-jäsenyyden haasteisiin pystytty vastaamaan ?" Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n.º 21 (31 de janeiro de 2006): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75983.
Texto completo da fonteResumo:
Maatalouden asema maassamme on kokenut jatkuvasti suuria muutoksia. Vuoden 1995 alusta alkanut EU-jäsenyys toi mukanaan suuren haasteen. Siihen asti maatalous oli ollut suojattu ulkomaiselta kilpailulta, joten EU-jäsenyys merkitsi aivan uuden kilpailu- ja toimintaympäristön syntyä. Maataloustuotteiden hinnat laskivat välittömästi EU-tasolle. Viljelijöiden toimeentulon turvaamiseksi otettiin käyttöön uusi tukijärjestelmä, joka vastasi vanhoissa EU-maissa noudatettuja periaatteita. Keskeinen elementti EU-kauden tukijärjestelmissä on ollut investointitukien korostaminen tavoitteena nopeuttaa maatalouden rakenteen ja tulojen kehittämistä vanhoja EU-maita vastaavalle tasolle. Tämän tutkimuksen avulla pyritään selvittämään, miten maatalous kokonaisuudessaan ja toisaalta eri tilaryhmät ovat selvinneet EU-jäsenyyden tuomista haasteista ennen jäsenyyttä ja sen aikana vuosina 1987-2004. Tutkimuksessa on muodostettu laaja tilakohtainen aikasarja-aineisto, joka perustuu Tilastokeskuksen Maatalouden yritys- ja tulotilaston MYTT tietoihin. Niistä on muokattu yhtenäiset ja tilastollisesti edustavat, vuodet 1987-2000 kattavat aikasarjat, Tilastokeskuksen alkuperäinen aineisto perustuu otoksiin, joiden tilamäärä on laskenut vuoden 1987 noin 15 000 tilasta koko maan tilaluvun laskun myötä vuoden 2000 noin 9 000 tilaan. Aikasarjoissa MYTT:in tilakohtainen perusaineisto on luokiteltu uudelleen EU-aluejakoa vastaavaksi koko ajanjaksolta. Tutkimusjakson ajalta kaikki markkamääräiset luvut on muutettu reaalisiksi, vuoden 2000 rahanarvoa vastaavaan tasoon kuluttajahintaindeksin avulla. Tutkimuksessa tarkastellaan aluksi maatalouden kokonaiskehitystä tutkimusaineistosta saatavan osin uuden tietoaineiston pohjalta. Keskeisiä tarkastelun kohteita on tilaluvun, maataloustulon ja investointien kehitys kokoluokittain, tuotantosuunnittain ja EU-tukialueittain. Seuraavaksi on siirrytty tutkimaan maatalouden kehitystä tilatason näkökulmasta. Viljelijöiden lukumäärän nopea väheneminen ja tilakoon kasvu ovat auttaneet nostamaan keskimääräisiä maataloustuloja, jotka ovat kasvaneet lähes kaikissa tuotantosuunnissa ja kaikilla alueilla. Poikkeuksena ovat olleet viljatilat ja A-alueen tilat keskimäärin. Kun maataloustulon keskimääräistä kehitystä tarkastellaan tilakokoluokittain eri tuotantosuunnissa ja EU-tukialueilla, niin tilanne muuttuu lähes päinvastaiseksi. Maataloustulo on tilakokoluokittain ja tuotantosuunnittain tarkasteltuna EU-jäsenyyden aikana vuosina 1995-2000 kasvanut vain 6 ryhmässä 25:stä. Selvästi suurinta kasvu on ollut yli 50 hehtaarin naudanlihatiloilla. Yleensä investointien avulla pyritään tulojen lisäämiseen. Maataloudessa tämä strategia ei näytä onnistuneen kovinkaan hyvin edes suurilla tiloilla. Tulevaisuuden kannalta ratkaiseva kysymys onkin, mikä on riittävän suuri tilakoko vai täytyykö kasvua jatkaa loputtomiin? Tällöin ongelmaksi tulevat kestävän kehityksen periaatteet ja inhimilliset resurssit ainakin perheviljelmällä.
42
Kuusisto, Alina. "Pohjoinen ulottuvuus eurooppalaisen yhteistyön työkaluna". Idäntutkimus 26, n.º 3 (1 de novembro de 2019): 20–39. http://dx.doi.org/10.33345/idantutkimus.87290.
Texto completo da fonteResumo:
Pohjoinen ulottuvuus on Suomen vuonna 1997 tekemä EU-poliittinen aloite, joka pyrkii edistämään tasavertaista kumppanuutta unionin, Venäjän, Norjan ja Islannin välillä. Aloitteen taustalla ovat Suomen kansainväliset ja EU-poliittiset intressit, mutta samalla se on heijastanut EU:n ulkopoliittisen toimijuuden muutosta. Artikkeli tarkastelee Pohjoisesta ulottuvuudesta vuodesta 1997 käytyä keskustelua historiantutkimuksen näkökulmasta diskurssihistoriallista lähestymistapaa hyödyntäen. Suomen ulkopoliittisten toimijoiden puheet, virkamiesten, poliitikkojen ja alue- ja paikallistason toimijoiden haastattelut, Pohjoisesta ulottuvuudesta eduskunnassa käyty keskustelu sekä eräät aiheeseen liittyvät poliittiset asiakirjat osoittavat, kuinka eurooppalaisen naapuruuspolitiikan ja EU-Venäjä-suhteiden kehitys on vaikuttanut Pohjoisen ulottuvuuden politiikan tavoitteisiin ja sisältöihin sen eri vaiheissa ja kuinka Suomi on pyrkinyt luovimaan EU-solidaarisuuden ja erityisen Venäjä-suhteensa asettamien vaatimusten välillä. Pohjoinen ulottuvuus on muuttunut 1990-luvun lopulta Suomen johtavasta EU-poliittisesta pohjoisen Euroopan alueellistamiseen tähtäävästä visiosta epäpoliittiseksi ja käytännönläheiseksi kumppanuustyöksi, jota suomalaiset markkinoivat Euroopan unionille toimivana Venäjä-yhteistyön työkaluna.
43
Grahn, Maarit. "Kulttuuriperintöyrittäjyys maaseudun voimavarana". Matkailututkimus 17, n.º 1 (24 de junho de 2021): 7–25. http://dx.doi.org/10.33351/mt.107796.
Texto completo da fonteResumo:
Artikkelin aiheena on kulttuuriperintöyrittäjyys maaseutumatkailun kehittämisessä ja kulttuuriperintöprosesseissa. Olen kiinnostunut siitä, mikä saa yrittäjän lähtemään kulttuuriperintöyrittäjäksi, millaisia ominaispiirteitä maaseudun kulttuuriperintöyrittäjyyteen liittyy sekä millaista kulttuuriperintöä yrittäjät hyödyntävät ja millä tavoin. Lisäksi tarkastelen maaseudulla toimivien yrittäjien roolia kulttuuriperinnön välittäjinä ja ylläpitäjinä. Tutkin kulttuuriperintöyrittäjyyttä käyttämällä esimerkkinä pääasiassa matkailualalla toimivia pienyrittäjiä Merikarvialla. Tutkimusaineisto koostuu yrittäjien teemahaastatteluista ja osallistuvasta havainnoinnista, jotka toteutin vuonna 2020. Aineistoa olen analysoinut laadullisen tutkimuksen menetelmin. Tutkimukseni mukaan kulttuuriperintöyrittäjäksi ryhdytään monista eri syistä ja yrittäjien taustat ovat hyvin erilaisia. Kulttuuriset arvot ja kestävä kehitys ovat kuitenkin taloudellisten arvojen rinnalla kaikille yrittäjille tärkeitä toimintaa ohjaavia kriteereitä. Maaseudulla toimivat kulttuuriperintöyrittäjät hyödyntävät liiketoiminnassaan sekä paikallista kulttuuriperintöä että luontoa. Heillä on muiden paikallisten toimijoiden ohella tärkeä rooli paikallisidentiteetin, paikan imagon ja maaseutumatkailun kehittämisessä. Lisäksi kulttuuriperintöä jalostavat yrittäjät toimivat muiden kulttuuriperintötoimijoiden rinnalla kulttuuriperinnön välittäjinä ja ylläpitäjinä. Jalostamalla perintöä eläväksi ja tuottamalla elämyksiä yrittäjät ylläpitävät ihmisten kiinnostusta kulttuuriperintöön ja luontoon.
44
Jokela, Venla, Juha Luhtanen, Mika Isolahti, Perttu Virkajärvi e Mervi Seppänen. "Timotein kasvustorakenteen säätely, sadon muodostus ja kylmänkestävyys". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n.º 28 (31 de janeiro de 2012): 1–6. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75475.
Texto completo da fonteResumo:
Timotei (Phleum pratense L.) on tärkein Suomessa viljelty nurmirehukasvi erityisesti sen hyvän talvenkestävyyden ja sadon laadun takia. Kasvusto muodostuu kolmesta versotyypistä: vegetatiivisista, elongoituvista ja kukkivista versoista. Elongoituva verso on timoteille ominainen versotyyppi, jonka verson pituuskasvu on alkanut, mutta verson kärkikasvupisteen kehitys on pysähtynyt vegetatiiviseen vaiheeseen. Ensimmäisessä sadossa kukkivat versot muodostavat pääosan sadosta, kun taas toinen sato koostuu enimmäkseen vegetatiivisista ja elongoituvista versoista. Elongoituvilla versoilla on suuri merkitys sadontuoton kannalta erityisesti toisessa korjuussa ja lisäksi niiden sulavuus voi olla kukkivia versoja parempi. Timotei on pitkän päivän kasvi, joka kukkii, kun kukkimisille kriittinen päivän pituus ylittyy. Se ei vaadi kukkiakseen vernalisaatiota eli kylmäkäsittelyä, ja tämän vuoksi kukkivia versoja voidaan havaita myös toisessa sadossa, joka ei ole kokenut talvea. Kukintaa, ja luultavasti myös elongoituvien versojen muodostumista, säädellään ympäristötekijöiden sekä kasvin endogeenisien tekijöiden, kuten vernalisaation, gibberelliinihapon (GA), päivän pituuden ja kasvin koon, iän ja energiatalouden, kautta. Tässä tutkimuksessa selvitimme, miten erilaiset kukintasignaalit, erityisesti vernalisaatio, päivänpituus ja GA, vaikuttavat timotein kasvuston rakenteeseen ja sadon muodostumiseen sekä kuinka kaksi kukkimisen indusoijageeniä ilmenee erilaisissa olosuhteissa. Kasvihuonekokeessa tutkittiin kahden timoteigenotyypin vasteita vernalisaatiolle (0, 2, 10, 12, 18 tai 20 viikkoa), päivän pituudelle (12 tai 16 tuntia) ja gibberelliinille (GA3). Käsittelyiden jälkeen laskettiin elongoituvien ja kukkivien versojen lukumäärät kerran viikossa. Vernalisaatiolla oli vaikutusta eri versotyyppien muodostumiseen. Elongoituvien versojen määrä oli korkeampi sekä vernalisoiduissa että ei-vernalisoiduissa kasveissa. Lyhyessä (12 h) päivän pituudessa ei muodostunut ollenkaan kukkivia tai elongoituvia versoja. Pitkässä päivässä (16 h) vernalisaatio lisäsi kukkivien versojen muodostumista, kun taas ei-vernalisoituihin kasveihin kehittyi enemmän elongoituvia versoja. GA3 -käsittely ei pystynyt korvaamaan pitkän päivän tarvetta kukkivien tai elongoituvien versojen muodostumiselle lyhyessä päivän pituudessa. VRN1 ja VRN3 geenien ekspressioanalyyseissa havaittiin ilmenemisen ja genotyypin kasvutavan välillä yhtäläisyyksiä. Tulosten perusteella pohditaan versojen kehittymisen säätelyn vaikutusta timotein sadonmuodostukseen ja kuinka alkuperältään erilaiset genotyypit eroavat versojen muodostuksessa.
45
Brunni, Sisko, Jarmo Jantunen e Valtteri Skantsi. "Korpusavusteinen virheanalyysi tarkkuuden kehityksestä EVK:n taitotasoilla A2–B2". Puhe ja kieli, n.º 3 (10 de janeiro de 2020): 275–304. http://dx.doi.org/10.23997/pk.76601.
Texto completo da fonteResumo:
Artikkelissa tarkastellaan kielitaidon taitotasoittaista kehittymistä potentiaalisten esiintymien analyysin (Potential Occasion Analysis, Thewissen, 2015) avulla. Kehittymistä analysoidaan tarkkuuden näkökulmasta, ja sitä mitataan kohdekielen muoto- ja käyttökonventioista poikkeavien muotojen määrällä. Tutkimus on korpuspohjaista virheanalyysia (Corpus-aided Error Analysis, Dagneaux, Dennes & Granger, 1998), ja se perustuu taitotasoilla havaittujen, yhdeksään virheluokkaan sijoittuvien virheiden määrien tilastolliseen testaukseen. Aineistona on Kansainvälinen oppijansuomen korpus (ICLFI). Analyysi osoittaa, että merkittävintä kehitys on tasojen B1 ja B2 välillä; tasojen A2 ja B1 välillä tarkkuuden kehityksessä on nähtävissä myös regressiota (esim. määrite- ja fraseologiset virheet) ja stabilaatiota, jota esiintyy erityisesti morfosyntaktisissa ja syntaktisissa virhetyypeissä. Tasojen B1 ja B2 välillä muutos on kuitenkin niin selvää, että erityisesti morfosyntaktisen ja syntaktisen tarkkuuden lisääntymisen voisi nostaa yhdeksi tasoa B2 määrittäväksi piirteeksi. Jo aiemmissa tutkimuksissa taso B1 on nähty selvänä kulminaatiopisteenä kielen kehityksessä (ks. esim. Kajander, 2013, s. 93–95; Seilonen, 2013, s. 59–61; ks. myös Thewissen, 2015), ja tämän tutkimuksen valossa näin on myös tarkkuuden kehityksessä.
46
Kaukoranta, Timo, Juha Näkkilä, Liisa Särkkä e Kari Jokinen. "Energian käytön ja kasvihuonekaasujen vähentämisen potentiaali kasvihuonetuotannossa". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n.º 28 (31 de janeiro de 2012): 1–4. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75495.
Texto completo da fonteResumo:
Luonnonvalotuotannossa voidaan säästää 30 – 50 % lämmityksestä kaksinkertaisella katteella ja lämpöverhoilla. Merkittäviä säästöjä odotetaan myös koristekasvien vuorokautisen lämpötilasäädön syklin muuttamisesta. Tämä ei vaadi investointeja, jos säätöjärjestelmä on nykyaikainen. Ympärivuotisen valotetun vihannestuotannon energian kulutus on alempi tuotettua kiloa kohti kuin valottamattoman, johtuen valon vaikutuksesta kasvuun. Kurkun tuotannossa välitön CO2-päästö on 0 – 2.3 kg per tuotettu kg. Valotetun tuotannon vuosisatoa voidaan edelleen nostaa 10 – 15 % jäähdytyksellä. Päästöt vähentyvät vastaavasti. Simuloinnin mukaan yhdistämällä jäähdytys, paremmat kasvualustat, tarkempi säätö ja LED-valotuksen odotettu kehitys energian kulutus voisi alentua 30 – 50 % nykytuotantoon verrattuna. Jos lämmitys toteutetaan uusiutuvalla energialla, mutta sähkö edelleen nykyisellä tuotantorakenteella, välitön CO2-päästö kurkkutuotannosta alentuisi tasolle 1 – 1.2 kg per tuotekilo. Paikallista ja kansallista sähkön tuotannon rakennetta muuttamalla voidaan kasvihuonetuotannon CO2-päästöjä alentaa tästä edelleen. Markkinasähkön päästöjen alentuminen 10 prosentilla alentaa 9 % kurkun tuotannon päästöjä. Uusiutuvalla energialla tuotettua sähköä käyttämällä suoraan tuotannosta aiheutuvat päästöt painuisivat lähes nollaan. Jäähdytyksellä varustetusta yhden hehtaarin huoneesta voitaisiin saada nykyään ulos keväästä syksyyn 5 – 6 GWh 15 – 20-asteisena vetenä, jolla on alhainen myyntiarvo, mutta sillä voi olla arvo paikallistaloudessa.
47
Kauppinen, Risto, Kati Partanen, Hannu Viitala, Katariina Remes, Seppo Mönkkönen, Veli-Matti Tuure, Reetta Palva et al. "Hiehohotelli – hiehokasvatuksen ulkoistaminen". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n.º 26 (31 de janeiro de 2010): 1–4. http://dx.doi.org/10.33354/smst.76813.
Texto completo da fonteResumo:
Maitotuotteiden kysynnän kehitys maailmanmarkkinoilla tuo uusia mahdollisuuksia suomalaiselle maidonjalostusteollisuudelle ja maidontuottajille, mutta samalla myös vakavia haasteita. Vakaan tuottajahinnan markkinoilta on siirrytty selkeästi tilanteeseen, jossa hinta vaihtelee.Tuotannon laajentaminen on keino reagoida nousevaan hintaan ja laskevaan hintaan, mutta se edellyttää maitotilalla investointeja tuotantorakennukseen ja eläimiin. Tilan tuotannon siirtäminen huomattavasti suurempaan kokoluokkaan edellyttää aina myös hyvin suunniteltua työnkäytön järjestämistä ja hyvää logistiikan suunnittelua.Tavallisesti lypsykarjanavettaan sijoitetaan lehmien lisäksi vasikat ja uudistukseen tarvittavat hiehot. Hiehojen kasvattaminen lypsykarjanavetassa vaatii rakennuksen pinta-alaa, hiehoille tarkoitettuja rehuja ja työtä. Hiehoilla on erilainen hoito, rehuvaatimus ja ruokinta kuin lehmillä.Hiehokasvatuksen siirtäminen maitotilan ulkopuolelle vapauttaa tilaa ja työpanosta. Vapautuneita resursseja voidaan käyttää lehmämäärän lisäämiseen. Uutta tuotantorakennusta suunniteltaessa voidaan eläintila-resurssia suunnata lypsylehmille. Kasvatuksen ulkoistaminen avaa uusia mahdollisuuksia kotieläintuotantoon hiehokasvatusyrittäjyyden muodossa.Hiehokasvatuksen ulkoistamisella on hyvin järjestettynä mahdollisuus saavuttaa maidontuotannon tarvitsemaa erikoistumista ja lisätä kustannustehokuutta. Hiehokasvatuksen ulkoistamisessa tautiriskit pitää luonnollisesti tiedostaa ja toimia tämän suhteen eläinterveyden pelisääntöjen mukaan. On tärkeää selvittää hiehonkasvatuksen ulkoistamisen mahdollisuudet ja se, millä reunaehdoilla (sopimukset, vakuutukset, hinnoittelu, eläinten siirrot ja hoito, tautiriskit) tämä maidontuotannon toimintamalli olisi toimiva ja kannattava hiehojen/nuorkarjan kasvatusmuoto.
48
Vähämäki, Maija. "Hierarkiasta jaettuun johtajuuteen". Prologi 6, n.º 1 (15 de dezembro de 2010): 34–46. http://dx.doi.org/10.33352/prlg.95815.
Texto completo da fonteResumo:
Työelämän johtamisjärjestelmät on totuttu näkemään hierarkkisina, ja tämä käsitys heijastuu väistämättä myös vuorovaikutuksen käytäntöihin työpaikoilla. Viimeaikoina johtajuuden käsitys on laajentunut sisältämään myös työntekijöiden toiminnan osana johtajuutta, ei pelkästään sen kohteena (esim. Collinson 2009; Crevani, Lindgren & Packendorff 2010; Lawler 2004). Puhutaan jaetusta johtajuudesta (Grint 2005; Pearce & Conger 2003), mikä väistämättä vaatii myös johtajuussuhteiden ja siihen liittyvien valtakäsitysten ja viestinnän demokratisoitumista. Dualistisen johtaja-alaissuhteen tilalle tulisi kehittyä dialoginen suhde, jossa kaikkien osapuolten toiminta tunnistetaan osaksi johtamisen ja organisoinnin rakentumista. Tässä artikkelissa kuvaan viisivuotista kehitysprosessia työpaikalla, jossa tuotanto järjestäytyi itseohjautuvaan tiimityöskentelyyn. Tiimeillä ei ollut nimettyä johtajaa, vaan tiimeillä oli kiertävät edustajat tuotantopalavereissa ja tiimit saivat itsenäisesti sopia omien tehtäviensä järjestelyistä. Kyseinen työpaikka oli aiemmin noudattanut perinteistä hierarkkista esimiesmallia. Kehitysprosessin aikana seurasin, minkälaiseksi tiimien itseohjautuvuus kehittyi. Erityisesti tarkastelen, miten vallan ja vastuun rajat löydetään dialogisessa neuvottelussa. Neuvottelulla tarkoitan käytännön työn eri tilanteissa tapahtuvaa sopimista. Käytäntölähtöisessä tarkastelussani huomio kiinnittyy perinteisten valtakäsitysten ja uudenlaisen, toivotun ja tasa-arvoon pyrkivän toimintatavan välisiin ristiriitoihin. Vaikka työyhteisö kehitti itselleen uuden, neuvottelevan tavan toimia, kehityksessä on nähtävissä ongelmakohtia, joissa perinteiset valtakäsitykset ja sosiaaliset normit törmäävät uuden käytännön kanssa. Tässä artikkelissa nostetaan esille osittain piiloisia, mutta merkityksellisiä vuorovaikutuksen tilanteita, joita on tulkittu haastateltavien puheesta ja ryhmäkeskustelusta intervention jälkeisellä, noin neljän vuoden ajanjaksolla. Esimerkkien avulla pohdin jaetun johtajuuden edellytyksiä perinteisen tuotantotyön kontekstissa.
49
Jansik, Csaba. "Suomen ja Baltian maitosektorien vertailu". Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, n.º 23 (31 de janeiro de 2008): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75900.
Texto completo da fonteResumo:
Meijeriteollisuus on nopeasti globalisoitunut viimeisen vuosikymmenen aikana. Globalisaatio on ilmennyt kasvavassa meijerituotteiden ulkomaankaupassa sekä pääoman siirtymisessä rajojen yli. Prosessi on ollut hyvin nähtävissä Pohjoismaiden välillä ja koko Itämeren alueella. Suomen meijeriala on aktiivisesti osallistunut tähän prosessiin tekemällä sijoituksia ulkomaille ja viemällä meijerituotteita naapurimaiden markkinoille. Samanaikaisesti Suomi on ollut ulkomaisten sijoitusten ja muiden maiden meijeriviennin kohdemaana. Tässä tutkimuksessa vertaillaan Suomen ja Baltian maiden tärkeimpiä rakennetta ja tehokkuutta kuvaavia indikaattoreita maidontuotannon, meijeriteollisuuden ja ulkomaankaupan saroilla. Hygieeninen taso, raaka-aineen laatu ja jalostusteknologia paranivat nopeasti Baltian maissa jo EU jäsenyyttä edeltävinä vuosina, mutta näiden liittyminen EU:hun vuonna 2004 nopeutti kehitystä entisestään. Kukin Baltian maa on vahvistanut maitoketjuaan tuottaen meijerituotteita reilusti yli oman tarpeensa. Ne ovat menestyksellisesti suunnanneet ylituotantoaan EU:n yhteisille markkinoille sekä kolmansiin maihin. Vaikka kaikki neljä maata ovat vahvasti vientiorientoituneita ja tuottavuus on kasvanut jokaisen maan maitosektorilla, löytyy niiden välillä myös huomattavia rakenteellisia eroja. Erojen ja yhtenäisyyksien selvittämiseksi on käytetty erilaisia indikaattoreita kuten maidon keskituotos, maidontuotanto, maitotilojen rakenne, sekä meijeriteollisuuden osalta liikevaihto, voittoprosentti ja teollisuuden yritysrakenne. Eroavat maitotilarakenteet näkyvät erilaisissa raaka-ainehankinnan ratkaisumalleissa sekä maidontuotannosta jalostukseen käytettävän maidon osuuksissa. EU:hun liittymisen jälkeen raakamaito ruvettiin kaikissa uusissa jäsenmaissa kauppaamaan rajojen yli, mikä aiheutti Baltian maissa maitohintojen tuntuvaa lähestymistä toistansa ja EU keskitasoa kohti. Viime vuosien lähenemisestä huolimatta on edelleen olemassa hintarako Suomen ja Baltian maitohintojen välillä. Suomen maitosektorin näkökulmasta on tärkeä tarkastella vaikutuksia, joita Baltian maiden kehitys ja näiden liittyminen EU:hun on tuonut mukanaan. Suorat vaikutukset ovat havaittavissa kahdella pääalueella: (1) suorien ulkomaisten sijoitusten ja (2) maidon ja meijerituotteiden ulkomaankaupan kehityksessä.
Suomen ulkomaan investoinnit ennen EU:n laajentumista rajoittuivat maitoketjusta meijeriteollisuuteen ja tulevien uusien jäsenmaiden joukosta lähinnä Viroon. Laajentumisen jälkeen kuitenkin sijoituksia on tehty myös alkutuotantoon, maitotiloihin, tosin pääkohdemaana on pysynyt näissäkin sijoituksissa Viro.
Ennen itälaajentumista Suomessa kuultiin huolestuneita ääniä, jotka maalailivat Baltian halpojen meijerituotteiden ja muiden elintarvikkeiden tulvaa Suomen markkinoille. Viime kolmen vuoden toteutuneen ulkomaankaupan luvut eivät noita huolia todista. Tuonti Baltian maista on EU jäsenyyttä edeltävien vuosien tasoon nähden tosiaan kasvanut moninkertaiseksi, mutta se edustaa Suomen elintarvikemarkkinoissa ja jopa Suomen koko elintarviketuonnissa vain murto-osaa. Sitäkin voimakkaamman – vaikkakin välillisen – haasteen Baltian meijeriyritykset asettavat suomalaiselle maitosektorille kolmansien maiden markkinoilla. Etenkin liettualaiset meijerit ovat onnistuneet valloittamaan 1990-luvulla menetettyjä asemiaan takaisin Venäjän markkinoilla, jossa ne kilpailevat suomalaisten meijerituotteiden kanssa.
50
Tanhua, Sonja. "Kolttasaamelainen kyläkokousjärjestelmä muutosten keskellä". Ennen ja nyt: Historian tietosanomat 20, n.º 1 (4 de março de 2020): 29–49. http://dx.doi.org/10.37449/ennenjanyt.89201.
Texto completo da fonteResumo:
Kolttasaamelaisen yhteisön erityisenä piirteenä pidetään kyläkokousjärjestelmää, joka perimätiedon mukaan on toiminut vuosisatojen ajan luottamusmiehen johdolla. Kolttasaamelaiset ovat ainoana saamelaisryhmänä Pohjoismaissa ja Euroopassa onnistuneet säilyttämään perinteisen päätöksentekomuotonsa, kyläkokousjärjestelmän, osana elävää kulttuuria ja poliittista toimintaa.
Toimivaltansa ollessa laajimmillaan kyläkokoukset vastasivat päätöksenteon ja veronkannon lisäksi oikeuden jakamisesta yhteisöissään sekä toteutumisesta lievemmissä rikosasioissa.
Muualla Euroopassa ja Pohjoismaissa vastaavat yhteisöjen omat oikeus- ja hallintojärjestelmät menettivät asemansa jo varhaisessa valtiokehitysvaiheessa kuninkaiden ja kirkon vallan vahvistaessa otettaan Euroopan ”erämaista” ja niiden asukkaista. Venäjän puoleisessa Lapissa perinteinen saamelainen malli säilyi pidempään.
Kyläkokouksen pitkässä historiassa 1800-luvun lopulta 1970 - luvulle on nähtävissä kolme suurta murrosta, jotka ovat vaikuttaneet kolttasaamelaisten yhteisöjen toimintaan ja perinteisen päätöksenteon muotoihin.
Nykyisen muotoinen kyläkokousjärjestelmä on saaneet vaikutteita sekä venäläisestä paikallishallinnosta että 1920- ja 1930-lukujen suomalaisesta hallinnosta Petsamosta. Merkittäviä muutoksia sai aikaan myös 1960- ja 1970-lukujen kehitys, jolloin kyläkokouksesta muotoutui virallinen, Suomen valtion rahoittama kolttasaamelainen hallintoelin yleissaamelaisen Saamelaisvaltuuskunnan rinnalle.
Kyläkokousjärjestelmä ei ole koskaan ollut muuttumaton, stabiili järjestelmä, vaan se on ollut jatkuvassa vuorovaikutuksessa ympäröivien kulttuurien ja valtajärjestelmien kanssa. Muutosten ja vuorovaikutusten tutkiminen tarjoavat kiintoisan näkökulman siihen, millaisten voimien ja valtajärjestelmien ristipaineessa kolttasaamelaiset ovat rakentaneet omaa poliittista ja yhteiskunnallista toimintaansa eri aikoina. Samalla kuitenkin voidaan tarkastella mitä piirteitä kyläkokous on säilyttänyt läpi koko 1900-luvun.