Siga este link para ver outros tipos de publicações sobre o tema: Laadullinen analyysi.
Artigos de revistas sobre o tema "Laadullinen analyysi"
Crie uma referência precisa em APA, MLA, Chicago, Harvard, e outros estilos
Veja os 22 melhores artigos de revistas para estudos sobre o assunto "Laadullinen analyysi".
Ao lado de cada fonte na lista de referências, há um botão "Adicionar à bibliografia". Clique e geraremos automaticamente a citação bibliográfica do trabalho escolhido no estilo de citação de que você precisa: APA, MLA, Harvard, Chicago, Vancouver, etc.
Você também pode baixar o texto completo da publicação científica em formato .pdf e ler o resumo do trabalho online se estiver presente nos metadados.
Veja os artigos de revistas das mais diversas áreas científicas e compile uma bibliografia correta.
1
Harni, Esko, Tiina Nikkola, and Antti Saari. "Rakenteen ja kokemuksen komplementaarisuus laadullisen aineiston tulkinnassa ja analyysissa." Aikuiskasvatus 38, no. 1 (2019): 30–45. http://dx.doi.org/10.33336/aik.88123.
Texto completo da fonteResumo:
Artikkelissa käsitellään yhteiskuntatieteiden tutkimusmetodologiassa esiintyvää, yhteiskunnallishistoriallisten rakenteiden ja yksilön kokemusten välistä rakennetta. Se kiinnittyy hallinnan ja ideologioiden kriittisen tutkimuksen metodologiaan. Ongelmakentän tarkentamiseksi analysoidaan kahden tutkimusperinteen tarjoamia välineitä rakenteen ja kokemuksen yhdistämiseen tutkimusmetodiikassa. Perinteet ovat hallinnan analytiikka ja psykoanalyyttinen, yksilöllisiä kokemuksia painottava tutkimustraditio. Erityisesti tarkastellaan mahdollisuutta tuottaa analyysia, jossa otetaan huomioon sekä yhteiskunnan rakenteet että yksilön kokemus. Empiirisenä esimerkkinä käytetään vuonna 2015 valmistunutta tutkimusta, joka käsittelee erään työyhteisön pohjavirtauksia ja ristiriitojen sisäistymistä. Analyysi tuottaa näkökulmia siihen, kuinka rakenteet ja yksilöiden kokemukset voivat tutkimusmetodologiassa täydentää toisiaan sekä kuinka ja millä ehdoin tällainen komplementaarisuus voi olla mahdollista.
2
Autonen-Vaaraniemi, Leena. "Perheammattilaisten asemoituminen vanhemmuuteen ja vanhemmuutta koskevat kehykset erotyössä." Janus Sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön tutkimuksen aikakauslehti 27, no. 4 (2019): 362–78. http://dx.doi.org/10.30668/janus.87982.
Texto completo da fonteResumo:
Artikkelissa tarkastellaan eron parissa työskentelevien perheammattilaisten asemoitumista vanhemmuuteen ja vanhemmuutta koskevia kehyksiä. Aineisto koostuu sosiaalityöntekijöiden, psykologien, käräjäoikeuden tuomareiden ja kaupungin lakimiesten haastatteluista. Analyysi pohjautuu kehysanalyysiin ja laadullisen asennetutkimuksen lähestymistapaan. Analyysi osoittaa, että perheammattilaisten suhtautumisessa eron jälkeiseen vanhemmuuteen on jaettuja kehyksiä. Vanhemmuutta jäsennetään lapsen edun selvittämisen, vanhemmuussuhteiden jatkuvuuden sekä arjen ja hoivan kannalta. Keskeistä on erojen tapauskohtaisuuteen ja perheiden elämäntilanteiden kunnioittamiseen perustuva ratkaisujen räätälöinti eron sopimus- ja kiistatilanteisiin. Perheammattilaisten suhtautumisen tavoissa korostuu äitien ja isien yhdenveroisen kohtelun ihanne. Vanhemmuuden sukupuoli peittyy tasaveroista vanhemmuutta painottavaan puhetapaan. Jaetut kehykset ja monipuoliset tiedon lajit tuovat näkyviin erotyötä tekevien perheammattilaisten yhteistyön mahdollistuksia.
3
Pennanen, Eveliina. "Hoitohenkilöstön käsitykset työyhteisön vuorovaikutuksen merkityksestä työhyvinvoinnille." Prologi 11, no. 1 (2015): 52–74. http://dx.doi.org/10.33352/prlg.95903.
Texto completo da fonteResumo:
Sairaalaorganisaatiossa hoitohenkilöstön työhyvinvointi kohtaa monenlaisia haasteita, jotka kumpuavat sekä työn luonteesta että organisaation rakenteista ja hierarkiaverkostoista. Tämän artikkelin tavoitteena on ymmärtää työhyvinvoinnin rakentumista sairaalatyöyhteisön vuorovaikutuksessa jäsentämällä hoitohenkilöstön käsityksiä vuorovaikutuksen ja työhyvinvoinnin yhteyksistä. Tutkimusasetelma on laadullinen. Tutkimusaineistona oli yhdeksän hoitohenkilöstön jäsenen respondenttihaastattelua. Aineisto kerättiin erään suomalaissairaalan yhdestä työyksiköstä. Analyysin lähtökohtana käytettiin fenomenografisen lähestymistavan näkemystä käsityksestä: pyrkimyksenä oli ymmärtää merkityksenantojen moninaisuutta. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että samat vuorovaikutuksen ilmiöt ja prosessit voivat rakentaa työhyvinvoinnin kokemusta kielteisen ja myönteisen ulottuvuuden näkökulmasta. Hoitohenkilöstö antaa vuorovaikutukselle erilaisia merkityksiä, ja käsitykset samoista prosesseista tai ilmiöistä voivat kytkeytyä niin hyvinvoinnin kuin pahoinvoinnin kokemuksen rakentumiseen esimerkiksi yksilön tai kontekstin mukaan. Työhyvinvoinnin rakentuminen työyhteisön vuorovaikutuksessa jäsentyykin erilaisiksi jatkumoiksi. Vuorovaikutusta ja työhyvinvointia työyhteisöissä johdettaessa ja kehitettäessä on tärkeää huomioida vuorovaikutuksessa rakentuvan työhyvinvoinnin dynaamisuus ja moniulotteisuus.
4
Alasoini, Tuomo. "Pankkien asiantuntijatyö digitalisaation ja EU-sääntelyn puristuksessa." Työelämän tutkimus 19, no. 3 (2021): 296–321. http://dx.doi.org/10.37455/tt.100399.
Texto completo da fonteResumo:
Pankit ovat perinteisesti olleet työnantajia, jotka ovat tarjonneet vakaita työsuhteita sekä sisällöltään ja työympäristöltään laadukkaita tehtäviä. Digitalisaatio ja kiristynyt EU-sääntely ovat kuitenkin viime vuosina muuttaneet pankkityötä monella tavoin. Artikkelissa pyritään ymmärtämään suomalaispankkeja koskevan empiirisen laadullisen tutkimuksen avulla eurooppalaisten työolotutkimusten tuloksia, joiden mukaan työn autonomia ja työn sisältämä ongelmanratkaisu ovat lisääntyneet finanssialalla samanaikaisesti työn standardiohjautuvuuden ja toisteisuuden kanssa. Pankkityön muutosta tarkastellaan tietokoneistumisen, virtualisoinnin, autonomian ja standardoinnin ulottuvuuksilla. Empiirisen analyysin mukaan digitalisaation aiheuttama työn standardointi ei ole ristiriidassa asiantuntijatehtävissä toimivien pankkitoimihenkilöiden työn lisääntyneen autonomian ja ongelmanratkaisun kanssa. Sen sijaan EU-sääntelyn asettamat uudet vaatimukset, kuten lisääntyvä dokumentointi ja vastuiden osittaminen, näyttäisivät jo tässä vaiheessa kaventaneen merkittävästi rahoituksen ja varainhoidon asiantuntijoiden työn autonomiaa.
5
Niemi, Jyrki, and Ellen Huan-Niemi. "Empiirinen analyysi EU:n ja Kiinan välisestä maatalouskaupasta - mikä selittää Kiinan kasvavaa elintarviketuontia?" Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 23 (January 31, 2008): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75832.
Texto completo da fonteResumo:
Kiina on kasvamassa kovaa vauhtia yhdeksi maailman suurimmista ja tuottoisimmista elintarvikemarkkinoista. Kiinan 1,3 miljardin ihmisen tulotason noustessa ja kaupungistumisen edistyessä, kysyntä laadukkaita, terveellisiä ja ympäristöystävällisiä tuotteita kohtaan lisääntyy. Kiinan kotimainen tuotanto ei kykene vastaamaan lisääntyvän ravinnon kulutuksen ja ruokavalioiden koostumuksen huomattaviin muutoksiin. Kiinan luonnonvarat ovat jo tällä hetkellä varsin kovalla koetuksella veden puutteen ja maaperän köyhtymisen takia. Tässä tutkimuksessa analysoidaan Kiinan kasvavaa maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden tuontia suhteessa tulojen kasvuun, tuontihintojen muutoksiin sekä Kiinan kaupan vapautumisesta seuranneisiin tullien alentamiseen. Tutkimus tarkastelee erityisesti Kiinan ja EU:n välisten kauppasuhteiden kehitystä hyödyntämällä FAO:n kauppatilastoja vuosilta 1986 - 2005. Kauppavirtoja kuvaavat ekonometriset mallit on rakennettu tutkimuksessa kuudelle EU:sta Kiinaan viedylle maataloustuotteelle: pakastettu sianliha, pakastekala, hera, ohra, olut ja viini. Tutkimuksen teoreettisessa osassa muodostetaan kaupan volyymiä selittävät kysyntämallit, jotka estimoidaan tutkimuksen empiirisessä osassa. Tutkimuksen teoreettisena pohjana on oletus epätäydellisestä kilpailusta, joka on seurausta siitä, että kilpailevat tuotteet ovat epätäydellisiä substituutteja. Maahantuojan ostopäätöksiin vaikuttavista tekijöistä tuotteen hinta on usein tärkein tekijä, mutta tuoja ei silti välttämättä osta kaikkia maataloustuotteitaan edullisimmalta tavarantoimittajalta. Muutkin tekijät vaikuttavat maataloustuotteiden kauppavirtoihin. Näitä tekijöitä ovat laadulliset ominaisuudet – tuotteen imago (ylellisyystavarat), tuotenimet ja kulttuuritausta (markkinointi), laatu, toimitusaika, toimitusten luotettavuus, pakkaus – sekä vallitsevat kauppasuhteet (esim. kulttuuriset, historialliset tai poliittiset siteet kaupantekijöiden välillä). Estimoinneista saadut tulokset osoittavat Kiinan maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden tuontikysynnän reagoineen varsin voimakkaasti reaalitulojen muutokseen, mutta olleen melko joustamatonta suhteessa reaalihintojen muutoksiin. Kiinalaiset maahantuojat ovat kuitenkin herkkiä reagoimaan tuontituotteiden suhteellisiin hintamuutoksiin eli hintakilpailukyky vaikuttaa merkittävästi viejän markkinaosuuteen Kiinassa. Kiinalaiset maahantuojat etsivät halvempia tuotevaihtoehtoja, mikä johtaa ulkomaisten tavarantoimittajien väliseen kiivaaseen hintakilpailuun. Tulokset tukevatkin päätelmiä, joiden mukaan Kiinan markkinoilla hintakilpailuun osallistuvat EU-yhtiöt joutuvat siirtämään tuotantonsa Kiinaan ollakseen kustannustehokkaita. Kiinan WTO-jäsenyys sekä käynnissä oleva tiiviimpi integraatio maailmantalouteen tarjoavat tulevaisuudessa monenlaisia mahdollisuuksia ja haasteita eurooppalaisille elintarvikeyrityksille. Tämän tutkimuksen mukaan tullien alentamisella ei ole suurta merkitystä EU-viennin määrään Kiinaan. Kiinalaisten kuluttajien ostovoiman kasvu on merkittävin selittävä tekijä Kiinaan tuotavien maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden kysynnän lisääntymisessä – sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä. On odotettavissa, että taloudellisen kasvun jatkuessa maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden tuonti Kiinan markkinoille kasvaa entisestään.
6
Laitinen, Kaisa, and Maarit Valo. "Tunneilmaisu virtuaalitiimien tapaamisissa." Prologi 12, no. 1 (2016): 59–75. http://dx.doi.org/10.33352/prlg.95913.
Texto completo da fonteResumo:
Tunneilmaisu on keskeinen osa työelämän ja sen tiimien vuorovaikutusta. Tunneilmaisulla tarkoitetaan sekä verbaalisia että nonverbaalisia ilmauksia, jotka viestivät ilmaisijan tunteista. Aiemmassa tutkimuksessa tunneilmaisua ei ole juurikaan havainnoitu itsessään merkittävänä osana tiimin vuorovaikutusta. Lisäksi tunneilmaisua on tutkittu lähinnä kvantitatiivisesti, opiskelijaryhmien ja tekstialustojen näkökulmasta. Artikkelissa tarkastellaan tiimiin ja tiimityöhön kohdistuvaa tunneilmaisua virtuaalitiimeissä. Analysoimme paitsi tunneilmausten sisältöä ja yleisyyttä myös niiden kytkeytymistä tiimin muuhun vuorovaikutukseen. Artikkeli pohjautuu luonnollisesta virtuaalitiimiaineistosta laadullisin menetelmin toteutettuun analyysiin. Aineisto koostuu kahden suomalaisen asiantuntijatiimin kahdesta videoneuvottelualustan avulla käydystä tapaamisesta (223 minuuttia). Menetelmänä käytettiin mikroetnografista lähestymistapaa (Streeck & Mehus 2005). Tulokset osoittavat, että virtuaalitiimeissä ilmaistaan tiimiin ja tiimityöhön kohdistuvia tunteita laajalla skaalalla. Eniten ilmaistiin huvittuneisuutta, tyytyväisyyttä ja iloa. Kielteisistä tunteista eniten ilmeni huolen, harmituksen ja epävarmuuden tunneilmauksia. Yksi tunneilmaus saattaa ilmaista useampaa tunnetta. Tunneilmaukset kohdistuvat pääasiallisesti tiimin työtehtäviin ja -prosesseihin sekä tiimin jäseniin ja jäsenten välisiin vuorovaikutussuhteisiin. Myös käytetty vuorovaikutusteknologia herättää tunneilmaisua. Tunneilmaukset kytkeytyvät tiiviisti tiimin muuhun vuorovaikutukseen: yleensä tunneilmaukseen reagoidaan myötäilevällä ja vahvistavalla ilmauksella. Runsas ja laajaskaalainen tunneilmaisu heijastaa tutkittujen tiimien tiimikulttuuria. Sitä kuvaavat tunneilmaisun salliva normisto, vahva koheesio sekä leikkiä laskeva, tyytyväisyyttä ilmaiseva vuorovaikutus. Tulokset auttavat ymmärtämään tiimien teknologiavälitteisen vuorovaikutuksen piirteitä. Tietoa voidaan soveltaa virtuaalitiimien vuorovaikutuksen kehittämisessä ja koulutuksessa.
7
Tarnanen, Mirja Johanna, Vili Kaukonen, Emma Kostiainen, and Teppo Toikka. "Mitä opin? Monilukutaitoa ja tutkivaa oppimista monialaisessa oppimiskokonaisuudessa." Ainedidaktiikka 3, no. 2 (2019): 24–46. http://dx.doi.org/10.23988/ad.81941.
Texto completo da fonteResumo:
Tarkastelemme tässä artikkelissa, mitä oppilaat, opettajat ja opettajaopiskelijat raportoivat oppineensa yhdessä toteuttamassaan monialaisessa oppimiskokonaisuudessa, johon osallistuivat erään yhtenäiskoulun kaikki 5.–8. luokan oppilaat. Oppimiskokonaisuuden aihe oli terve elämä ja sitä opiskeltiin viikon ajan ikäsekoitteisissa ryhmissä tutkivan oppimisen keinoin ja monilukutaitoa harjaannuttaen. Tutkimusaineisto koostuu 250 oppilaan, 25 opettajan ja 23 opettajaopiskelijan laadullisista itsearvioinneista, ja se analysoitiin laadullisen aineistolähtöisen teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin. Tulosten mukaan oppilaat kertoivat oppineensa vuorovaikutustaitoja ja monimuotoisten tekstien tuottamisen ja tulkitsemisen taitoja. Opettajat ja opettajaopiskelijat oppivat tiimityötaitojen ja vuorovaikutustaitojen ohjaamista, joskin niiden ohjaaminen koettiin myös haasteelliseksi. Tulokset implikoivat, että näiden taitojen kehittämistä tukevaa pedagogiikkaa tulisi kehittää niin kouluissa kuin opettajien perustutkinto- ja täydennyskoulutuksessa.
 
 What did I learn? Multiliteracy and inquiry-based learning in an interdisciplinary learning module
 Abstract
 This paper reports a study on self-reported learning experiences of 250 students (from 5th to 8th graders), 25 teachers and 23 teacher students when implementing an interdisciplinary learning module promoting inquiry-based learning and multiliteracy skills. The qualitative data were analyzed using data-driven and theory-informed content analysis. The findings indicate that the participants saw benefits to integration including team working, communication and multiliteracy skills. However, also the challenges relating to these skills and learning material were reported by teachers and teacher students. Based on the findings, the pedagogy of interdisciplinary learning should be developed in both pre- and in-service teacher education to enhance the expertise of teachers.
 Keywords: interdisciplinary learning, inquiry-based learning, multiliteracy
8
Laitila, Erkki, Margit Närvä, Timo Sipiläinen, and Jyrki Rajakorpi. "Strateginen yhteistyö maitotiloilla." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 33 (January 31, 2016): 1–6. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75196.
Texto completo da fonteResumo:
Maitotilan johtamisessa strategisen ajattelun ja suunnittelun merkitys kasvaa. Maitotilojen harjoittamasta strategisesta yhteistyöstä voi tulla merkittävä kilpailutekijä. Tutkimuksessa tarkastellaan maidontuottajien strategisen päätöksenteon näkökulmasta yhteistyön ja verkostoitumisen tuomien mahdollisuuksien hyödyntämistä, yhteistyön organisointia, tavoitteita ja kriittisiä menestystekijöitä sekä mahdollisuuksia vastata toimintaympäristön muutoksiin.Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Tutkimusaineisto koottiin haastattelemalla maidontuottajia ja heidän yhteistyökumppaneitaan. Haastateltaviksi valittiin yrittäjiä, joilla oli kokemusta toimivista ja/tai epäonnistuneista yhteistyösuhteista. Aineisto koostuu 45 teemahaastattelusta. Laadullis-induktiivista analyysia hyödyntäen tehtiin yleistyksiä ja tulkintaa aineistosta esiin nousevien näkökulmien perusteella. Tulosten mukaan yhteistyötä ja verkostomaista toimintatapaa tukeva strateginen ajattelu on usein syntynyt pitkän ajan kuluessa. Positiiviset kokemukset yhdestä yhteistyösuhteesta ovat kannustaneet laajentamaan yhteistyötä uusiin toimintoihin ja aloittamaan yhteistyötä uusien kumppaneiden kanssa. Osa tutkimukseen osallistuneista maitotiloista toimii osana laajaa ja moniulotteista yhteistyöverkostoa. Yksittäinen yhteistyösuhde on usein operatiivinen, mutta yhteistyösuhteet yhdessä muodostavat strategisen kokonaisuuden, jota ilman maidontuottaja ei pysty saavuttamaan liiketoimintansa tavoitteita. Päätökset pohjautuvat strategiseen ajatteluun, mutta formaalinen strateginen suunnittelu ja kannattavuustavoitteen asettaminen on harvinaista. Maidontuottajien omien tavoitteiden yhteensopivuus suhteessa yhteistyön odotettuihin hyötyihin on määräytynyt pitkälti osallistujien yhtenevän strategisen ajattelun pohjalta. Verkostoituminen on tuonut uusia mahdollisuuksia yritystoiminnan kehittämiseen. Yhteistyöllä haetaan kilpailuetua. Tulosten mukaan säästöjä saadaan erityisesti työ- ja pääomakustannuksissa. Tuottavuutta voidaan parantaa hyödyntämällä kumppaneiden yhteistä osaamista ja hankkimalla uutta teknologiaa. Tärkeää on, että kaikki osallistujat kokevat hyötyvänsä yhteistyöstä. Onnistuneessa yhteistyössä osallistujien tavoitteet saadaan sovitettua yhteen kokonaisuuden kanssa. Osallistujilta edellytetään valmiutta muuttaa omia toimintatapoja. Yhteistyökumppaneiden on luotettava toisiinsa ja heidän on oltava luottamuksen arvoisia. Arvot, asenteet, tavoitteet, osaaminen ja henkilökohtaiset ominaisuudet vaikuttavat yhteistyön onnistumiseen. Laajojen yhteistyöverkostojen johtaminen edellyttää suunnitelmallisuutta ja liikkeenjohtotaitoa. Yhteistyösuhteiden monipuolistuessa ja vastuiden kasvaessa tarvitaan sopimusmalleja ja kirjallisia ohjeita yhteistyösopimusten laadinnan pohjaksi. Tutkimustulosten perusteella laadittiin käsikirja, joka sisältää keskeiset näkökulmat yhteistyösuhteen suunnittelussa ja kehittämisessä.
9
Kannisto, Maiju, and Paavo Oinonen. ""Vallankumous kuvaruudussa": Kasettitelevisio ja keskustelu teknologisesta uutuudesta 1970-luvun alussa." Lähikuva – audiovisuaalisen kulttuurin tieteellinen julkaisu 31, no. 4 (2019): 8–26. http://dx.doi.org/10.23994/lk.77930.
Texto completo da fonteResumo:
”Vallankumous kuvaruudussa”: Kasettitelevisio ja keskustelu teknologisesta uutuudesta 1970-luvun alussaArtikkeli käsittelee videon varhaishistoriaa 1970-luvun alussa, jolloin suomalaislehdistössä käytiin keskustelua kasettitelevisiosta. Tuolloin mediateollisuuden toimijat esittelivät vielä tuotekehittelyssä olleita tallennuslaitteita ja kasetteja suomalaiskuluttajille television seuraavana vaiheena. Artikkelin aineistona on suomalaisen sanoma- ja aikakauslehdistön kasettitelevisiota käsitteleviä juttuja 1970-luvun alusta, jolloin keskustelu aktivoitui ja oli huomattavan laajaa. Olemme analysoineet media-aineistoa laadullisen tutkimuksen keinoin. Juttujen uudelleen luennassa merkitykselliset teemat nousevat analyysimme ja kontekstoinnin kohteiksi.Artikkeli kytkeytyy teknologian kulttuuriseen ja kulttuurihistorialliseen tutkimusotteeseen. Mediateknologiasta käydyn keskustelun analyysissä hyödynnetään toimijamaailman käsitettä. Se kuvaa mediateollisuuden toimijoiden uudelle teknologialle ennakoimaa käyttöä ja kontekstia. Teknologinen innovaatio rakentui kulttuurisesti ennen todentumistaan kulutustavarana.Ulkomailta Suomeen välittynyt kirjoittelu aktivoi kotimaisen joukkoviestinnän kentän. Keskustelussa olivat mukana laitevalmistajat, insinöörit, yhteiskuntatutkijat ja mediayritykset. Alan ensimmäiset liiketoiminnalliset aloitteet sähköistivät ja puoluepolitisoivat keskustelun. Ajalle tyypillisesti puolueiden viestintäpoliittiset kannat jakaantuivat oikeisto-vasemmisto-akselin mukaan. Oikeisto kannatti uusien teknologioiden myötä audiovisuaalisen viestinnän mahdollisimman vapaata markkinataloudellista kilpailua, kun taas vasemmisto toivoi valtionohjausta. Artikkeli osoittaa, että teknologioiden varhaisvaiheiden tutkimus antaa ymmärrystä siitä, miten mediateolliset ratkaisut ovat seurausta eri toimijoiden ja ideoiden kamppailusta.
 “A Revolution on the TV Screen”: Cassette television and discussion about technological innovation in the early 1970sThe article explores the early history of video technology in the beginning of the 1970s. There was a short period of time during which the Finnish press talked intensively about cassette television. The discussion included, in equal proportion, actual and imagined recording devices and cassettes. At the time, active development of the equipment was ongoing and its future use was introduced to Finnish consumers as the next stage of television.Research material of this article consists of the stories of the Finnish press and periodical press which process the cassette television since the beginning of the 1970s. Methodologically, the research material is analyzed from a cultural historical point of view, using qualitative content analysis. Moreover, the analysis uses the concept of actor–network theory (acteur réseau) to describe how actors of the media industries anticipated the use and the contexts of the new technology. It is evident that the technological novelty, cassette television, was culturally constructed before it existed as a material product available for consumers.Technological news concerning cassette television came from international sources and activated Finnish media. The debate on cassette television involved equipment manufacturers, engineers, social scientists, and policy-makers of the Finnish media companies. As early as 1971 there was the first initiative to form cassette technology to businesses. When this became known to the public, the discussion turned into party politics. At the time, Finnish parties were active in communication policy, which was strictly divided into the sides of the political right and left. Concerning new audiovisual communication technologies, the political right advocated for free competition on the media market, while the left wanted strict control by the state. Through the examination of the cassette television debate, the article demonstrates how an analysis of the early stages of a certain technology can help in understanding how choices and solutions made by media industries are typically results of activities of, and struggles between, several actors.
10
Heikkola, Leena Maria. "Kognitiivinen uupumus ja kieli MS-taudissa. Semispontaanien narratiivien määrällinen ja laadullinen analyysi." Virittäjä 121, no. 4 (2017). http://dx.doi.org/10.23982/vir.63151.
Texto completo da fonteResumo:
Leena Maria Heikkolan suomen kielen alaan kuuluva väitöskirja tarkastettiin Åbo Akademissa perjantaina 17. maaliskuuta 2017. Vastaväittäjänä toimi professori Anneli Pajunen Tampereen yliopistosta ja kustoksena professori Urpo Nikanne.
 
 Leena Maria Heikkola: Kognitiivinen uupumus ja kieli MS-taudissa. Semispontaanien narratiivien määrällinen ja laadullinen analyysi. Åbo: Åbo Akademi University Press 2017.
 Kirja on luettavissa myös verkkojulkaisuna http://www.doria.fi/handle/10024/133657
11
Närvä, Margit, Matti Ryhänen, Jyrki Rajakorpi, and Timo Sipiläinen. "Kokonaisvaltainen johtaminen maitotilayrityksissä: maitotilayrittäjien ja sidosryhmien näkemyksiä." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 38 (March 7, 2020). http://dx.doi.org/10.33354/smst.89235.
Texto completo da fonteResumo:
Aiemmissa tutkimuksissa on todettu, että suomalaisissa maatalousyrityksissä strateginen johtaminen vaatii kehittämistä. Strategian luonnista ja käytäntöön viennistä on kuitenkin olemassa vain niukalti tutkimustietoa. Maitotilayrityksiin soveltuva kokonaisvaltainen johtaminen pitää sisällään strategisen ajattelun ja analyysin, strategisen suunnittelun ja johtamisen sekä strategian käytäntöön viennin. Kokonaisvaltainen johtaminen on pitkän ja lyhyen aikavälin johtamista yhtenä kokonaisuutena, missä pitkän aikavälin tavoitteita toteutetaan myös lyhyen aikavälin johtamisella. Tutkimuksessa tarkastellaan, miten strateginen ajattelu ja analyysi toteutuivat maitotilayrityksissä, millaista tavoitteiden asettaminen, yritystoiminnan suunnittelu ja suunnitelmien käytäntöön vienti oli sekä miten maitotilayritysten kokonaisvaltaista johtamista voidaan edistää. Lähestymistavaksi valittiin laadullinen tutkimus ja aineistot kerättiin teemahaastatteluin. Teemahaastattelu tehtiin 40:lle tuotantoa viime aikoina kehittäneelle tai kehittää aikovalle maitotilayrittäjälle ja 12:lle sidosryhmien edustajalle. Teemahaastattelut toteutettiin kevättalven ja kesän 2018 aikana. Sidosryhmien edustajien näkemyksissä korostui, että maitotilayrittäjät ovat heterogeeninen joukko. Tulosten mukaan maitotilayrittäjät ajattelevat strategisesti, mutta määrämuotoista ja systemaattista kokonaisvaltaista johtamista maitotilayrittäjät eivät juurikaan hyödynnä. Ympäristön ja sisäisten resurssien analysointia ei tehdä systemaattisesti. Kirjallisia pitkän aikavälin suunnitelmia ei yleensä laadita. Pitkän aikavälin kirjallinen suunnittelu liittyy lähinnä investointien suunnitteluun ja toteuttamiseen. Myös tavoitteiden asettamisessa on kehitettävää. Maitotilayrittäjillä voi olla mietittynä pitkän aikavälin tavoitteita, mutta täsmällisiä taloudellisia tavoitteita on asetettu vain vähän. Maitotilayrittäjien huomio painottuu operatiiviseen suunnitteluun ja johtamiseen sekä käytännön töiden tekemiseen. Erityisesti strategisen johtamisen hallitseminen vaatii kehittämistä. Keskityttäessä yksittäisiin osa-alueisiin tai operatiivisiin asioihin, kokonaiskuva jää helposti taka-alalle. Osa maitotilayrittäjistä piti suunnittelua ja systemaattista suunnitelmien toteutumisen seurantaa tarpeellisena, mutta koki päivittäisten töiden määrän olevan niin iso, että siihen ei tahdo olla aikaa. Sidosryhmien edustajien mukaan maitotilayrittäjän on hallittava tulevaisuudessa strategista suunnittelua ja johtamista. Kokonaisvaltaisen johtamisen avuksi tarvitaan uusia työkaluja, jotka auttavat maitotilayrittäjää johtamaan yritystään kokonaisvaltaisesti.
12
Suoranta, Juha. "Suomalaisen kasvatustutkimuksen kvalitatiivinen menetelmäkirjallisuus." Aikuiskasvatus 12, no. 4 (1992). http://dx.doi.org/10.33336/aik.96844.
Texto completo da fonteResumo:
Laadullisen tutkimuksen menetelmäkirjallisuudessa ei ohjata riittävästi kootun aineiston analyysiin, tulkintojentekoon ja arviointiperusteisiin. Saatavilla oleva suomenkielinen menetelmätieto on lisäksi palasina ja hahmotelmina. ”Kokonaisesitys puuttuu edelleen”, Juha Suoranta toteaa laadullisen tutkimuksen suomenkielisen kirjallisuuden arviossaan.
13
Kivikuru, Ullamaija. "Kuulumisen tasoja ja tasanteita: Läheisyyden luomisen reittejä suomen- ja ruotsinkielisessä aikakausmediassa." Media & viestintä 43, no. 1 (2020). http://dx.doi.org/10.23983/mv.91082.
Texto completo da fonteResumo:
Artikkeli tarkastelee kuulumisen käsitteen kautta kolmea aikakauslehtiparia, joista kussakin on ruotsin ja suomenkielinen lehti. Lehtiparit kohdentuvat samoihin aihepiireihin, kulttuuriin ja yhteiskuntaan, talouteen sekä feminismiin. Tarkoituksena on saada selville laadullisen analyysin kautta, onko ruotsinkielisissä lehdissä vahvempaa kannustusta kuulumiseen. Tulosten perusteella näyttää siltä, että ruotsinkielinen kulttuurilehti Nya Argus luo selkeästi kotipesää tunnepohjaisen, elitistisen raportoinnin kautta, kun taas talouslehti Forum ja feministinen Astra pitävät ehdottomasti aihepiiriä tärkeämpänä kuin ruotsinkieliseen vähemmistöön kuulumista. Analyysissä kuulumista tarkastellaan kahdesta eri näkökulmasta, ’kotona olemisena’ tai kuulumisen politiikkana, muutoksena. Muutoskannustusta ei tutkituissa välineissä juurikaan havaittu.
14
Herkman, Juha. "Pelkkää retoriikkaa? Populismin kehykset Helsingin Sanomissa ja Ilta-Sanomissa vuoden 2011 eduskuntavaalien yhteydessä." Media & viestintä 38, no. 2 (2015). http://dx.doi.org/10.23983/mv.62098.
Texto completo da fonteResumo:
Tässä tutkimuksessa selvitetään laadullisen kehysanalyysin avulla, minkälaisia merkityksiä populismille annettiin vuoden 2011 eduskuntavaalien lehtijulkisuudessa. Analyysi valottaa osaltaan populismi-termin käyttöä poliittisessa diskurssissa ja sitä kautta populismin roolia suomalaisessa poliittisessa kulttuurissa. Tutkimuksen aineistona ovat Helsingin Sanomissa ja Ilta-Sanomissa vaalien yhteydessä julkaistut lehtijutut, joissa puhuttiin populismista. Populismi kehystettiin lehdissä useimmiten kielteisesti sisäänpäin kääntyneeksi impivaaralaiseksi nationalismiksi, muukalaisvihamielisyydeksi tai ontoksi retoriikaksi. Kehystykset kuitenkin erosivat lehti- ja genrekohtaisesti. Ilta-Sanomissa populismi kehystettiin myös perussuomalaisten kautta myönteisesti kansan syvien rivien ääneksi ja sitä edustavaksi poliittiseksi liikkeeksi. Populismin erilaiset kehystykset mukailevat eliitti- ja populaarijournalismin rajanvetoa ja heijastavat suomalaisen poliittisen kulttuurin jakautumista liberaali- ja konservatiivileireihin tavalla, johon perinteinen luokkapuoluejako ei kykene enää vastaamaan.
15
Roivainen, Irene. "Diakoniatyö sosiaalityön kumppanina sote-uudistuksessa." Diakonian tutkimus, no. 2 (December 15, 2019). http://dx.doi.org/10.37448/dt.74285.
Texto completo da fonteResumo:
Tarkastelen tässä artikkelissa kirkon diakoniatyön ja kunnallisen sosiaalityön murrosta Suomessa valmisteilla olevassa palvelurakenneuudistuksessa, jossa vastuu sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisestä siirtyy kunnilta ja kuntayhtymiltä maakunnille.
 Havainnot diakoniatyön ja sosiaalityön suhteesta perustuvat sekä kirjallisuuskatsaukseen että haastatteluaineistoon. Haastatteluaineisto kerättiin syksyllä 2016 haastattelemalla neljää Tampereen kaupungin sote-valmistelun ja sosiaalityön johdon virkahenkilöä yksilö- ja parihaastatteluna ja Tampereen evankelisluterilaisen seurakuntayhtymän johtavia virkahenkilöitä yksilöhaastatteluissa ja viittä johtavaa diakoniatyöntekijää fokusryhmähaastattelussa. Haastatteluaineisto on analysoitu laadullisen sisällönanalyysin keinoin hyödyntäen mm. kategoria-analyysia.
 Diakoniatyö jää usein näkymättömäksi, sopimuksiin perustumattomaksi ja dokumentoimattomaksi työksi. Kuitenkin kirkon toteuttama hoiva- ja hoitotyö on merkittävä resurssi hyvinvointiyhteiskunnalle. Uusissa alueellisesti organisoiduissa sosiaali- ja terveyspalvelujen hybridiorganisaatioissa kirkon rooli palvelujen tuottajana voi kasvaa merkittävästi.
16
Hellman, Heikki, and Paula Haara. "Journalistit kulttuurisina välittäjinä: Mad Men -tv-sarjan legitimointi laatusarjana suomalaisessa lehdistössä 2008–2015." Media & viestintä 41, no. 2 (2018). http://dx.doi.org/10.23983/mv.73064.
Texto completo da fonteResumo:
Artikkelissa tutkitaan, mihin television laatusarjojen saama arvostus perustuu ja miten se tuotetaan. Nojaten kulttuurisen arvon tuotantoa ja kulttuurisia välittäjiä koskevaan teoriaan artikkeli analysoi, kuinka suomalaiset (kulttuuri)toimittajat ottivat vastaan yhdysvaltalaisen Mad Men -televisiosarjan ja tuottivat sille hyväksyntää laatusarjana. Tutkimus tarkastelee journalisteja suunnannäyttäjinä, kulttuurisina välittäjinä, jotka toimivat sekä tuotteiden portinvartijoina ja markkinoijina että niille merkitystä antavina arvottajina. Tutkimus perustuu kahdeksasta sanomalehdestä ja yhdestä aikakauslehdestä jäljitettyyn aineistoon (N = 353), joka sisältää kaikki vuosina 2008–2015 julkaistut artikkelit, joissa Mad Men on vähintään mainittu. Määrällisen ja laadullisen sisällönanalyysin avulla osoitetaan, kuinka journalistit hyödyntävät eri juttutyyppejä sekä erilaisia laadun sisäisiä (esteettisiä) ja ulkoisia (institutionaalisia) osoittimia perustellessaan sarjan merkitystä.
17
Raittila, Pentti, and Kari Koljonen. "Kriisijournalismia ennen ja nyt." Media & viestintä 32, no. 2 (2009). http://dx.doi.org/10.23983/mv.62961.
Texto completo da fonteResumo:
Artikkeli käsittelee kriisijournalismin kehitystä Suomessa. Laadullisen analyysin kohteena on onnettomuuksien ja rikosten uhrien, heidän omaistensa sekä pelastuneiden silminnäkijöiden rooli katastrofeista kertovassa journalismissa vuodesta 1929 vuoteen 2008. Tutkimustuloksia tulkitaan journalistiprofession ja -etiikan kehityksen sekä journalistien itsereflektion näkökulmista. Tutkimusaineistoina ovat sanomalehtitekstit, journalistien ammattilehdet ja toimittajien haastattelut. Artikkelissa kuvataan kriisijournalismin ristiriitaista muutosta. Katastrofia käsittelevien juttujen muoto on muuttunut persoonattomista selostuksista yksilöiden kohtaloita kuvaaviksi tarinoiksi. Toisaalta sanomalehdet kertovat erityisesti 2000-luvulla kuolemasta ja kuolonuhreista aiempaa hienovaraisemmin. Journalismin professionaalistuminen 1900-luvun jälkipuoliskolla merkitsi mm. sitä, että journalistien eettiset periaatteet ja itsesääntely vahvistuivat. Kriisiuutisointi on viime vuosina saanut osakseen voimakasta kritiikkiä, ja ammattikunnan sisäisen keskustelun kautta kehittynyt itsesääntely on 2000-luvun kriisien jälkeen tehnyt tilaa journalismin arvioinnille, joka perustuu yleisöpalautteeseen ja seurausetiikkaan.
18
Hujanen, Jaana. "Toimittajien rajankäyntejä ammattilaisista ja amatööreistä journalismin tuotannossa." Media & viestintä 37, no. 3 (2014). http://dx.doi.org/10.23983/mv.63044.
Texto completo da fonteResumo:
Artikkelissa tarkastellaan, millaiseksi suomalaisten sanomalehtitoimittajien ymmärrys yleisöstä journalismin tuottamisessa on rakentumassa sekä miten journalistisen profession moderni käsitys hyvän journalismin käytännöistä peilautuu journalismia ja yleisön osallistumista koskevaan neuvotteluun 2010-luvun taitteessa. Artikkelin teoreettinen tausta ja keskustelu pohjaavat journalismin ja diskurssin tutkimukseen. Aineistona ovat 20 sanomalehtitoimittajan laadulliset haastattelut. Niitä analysoidaan diskursiivisesti: aineistosta on erotettu ammattimaisen uutistuotannon diskurssi sekä valvotun kansalaiskeskustelun diskurssi. Niiden yhdessä katsotaan rakentavan professionaalisen journalismin diskurssia. Huomio analyysissä kohdentuu siihen, miten toimittajat määrittelevät journalistien sekä yleisön roolit ja tehtävät sanomalehden tuotannossa sekä millaiset ammattitaidon ja osallistumisen kriteerit ja käytännöt tällöin rakentuvat. Journalistinen ammattitaito sidotaan tutkituissa sanomalehdissä ensisijaisesti modernin journalismin ihanteiden mukaisiin uutiskäytäntöihin. Lukijoiden aktiivisuus keskustelupalstoilla ja journalistisen työprosessin apuvoimana nähdään positiivisena asiana, mutta diskurssit rakentavat rajaa journalismin ja ”ei-journalismin”, journalismin ja kansalaiskeskustelun sekä ammattilaisen ja amatöörin välille. Kysymys lukijoiden osallistumisesta on maakuntalehdissä myös resurssikysymys. Analyysi viittaa edelleen siihen, että kilpailevat journalismikäsitykset synnyttävät hybridejä ihanteita ja uutiskäytäntöjä, joissa limittyvät niin objektiivisuuden ja riippumattomuuden kuin orastavan osallistumisenkin ihanteet.
19
Junnila, Riina, Sanni Tiitinen, and Sanna Salanterä. "Neljävuotiaan lapsen osallistuminen elintapakeskusteluun perheen laajassa terveystarkastuksessa." Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti 57, no. 1 (2020). http://dx.doi.org/10.23990/sa.77856.
Texto completo da fonteResumo:
Ennaltaehkäisevä elintapaohjaus on keino tukea lapsiperheitä lasten painoon liittyvissä kysymyksissä. Lastenneuvolan laaja terveystarkastus tarjoaa tärkeän matalan kynnyksen areenan elintapoihin liittyvään ohjaukseen alle kouluikäisten lasten perheille. Lasten osallistuminen perheen arkea koskeviin keskusteluihin on lapsilähtöisen ja perhekeskeisen neuvolatyön periaatteiden sekä aiemman tutkimusnäytön näkökulmasta arvokasta ja hyödyllistä. Artikkelissa tarkastelemme terveydenhoitajan, vanhemman ja neljävuotiaan lapsen välistä vuorovaikutusta lastenneuvolan laajassa terveystarkastuksessa, jossa hyödynnetään elintavoista keskustelemisen helpottamiseen suunniteltua Elämänrytmin ympyrä -peliä. Peli on osa Painokas-hankkeessa kehitettyä työkalupakkia. Tutkimuskysymyksemme ovat: 1) millaisilla sanallisilla vuorovaikutuskäytännöillä aikuiset kutsuvat lasta osallistumaan perheen elintapoja koskeviin keskusteluihin ja 2) miten lapset vastaavat aikuisten käyttämiin erilaisiin osallistumiskutsuihin. Tutkimuksen aineisto muodostuu neuvolavastaanottojen äänitallenteista (n=35), joita analysoidaan keskustelunanalyysin menetelmää käyttäen. Tämän laadullisen, induktiivisen analyysin avulla esitämme, että aikuisten lapselle suuntaamat kysymykset keskittyvät 1) arkisiin tekemisiin tai 2) tiettyihin ajankohtiin sijoittuviin arkisiin tekemisiin. Täydennämme tarkastelua määrällisellä analyysilla. Sen pohjalta osoitamme, että lapset voidaan saada mukaan keskusteluun helpommin, jos heille esitetyt kysymykset kohdistuvat arkisiin tekemisiin, joita ei ole sidottu tiettyyn ajankohtaan. Analyysimme havainnollistaa myös, miten neuvolavastaanotolla joudutaan tasapainottelemaan yhtäältä lapsen ikätasoa vastaavan osallistamisen ja toisaalta perheen elintapojen terveellisyyden kuvaamisen ja arvioimisen välillä, koska nämä saattavat paikoitellen olla toisensa poissulkevia tavoitteita. Neuvolapalveluita suunniteltaessa olisikin arvioitava lapsilähtöisyyden toteuttamisen mahdollisuuksia myös suhteessa muihin elintapaohjauksen tavoitteisiin.
20
Kallatsa, Laura, and Sini Mikkola. "”Olimme kaikki osallisia ´kaipuun sakramentista´”. Ehtoollinen ja kirkkoherrojen kokemukset Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa koronakeväänä 2020." Uskonnontutkija - Religionsforskaren 9, no. 2 (2020). http://dx.doi.org/10.24291/uskonnontutkija.v9i2.100611.
Texto completo da fonteResumo:
Keväällä 2020 Suomi siirtyi poikkeusoloihin COVID-19-epidemian vuoksi. Maailmanlaajuinen pandemia vaikutti myös Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jumalanpalveluselämään. Myös kristikunnan suurinta juhlaa, pääsiäistä, vietettiin poikkeusoloissa. Tässä tutkimuksessa tarkastelemme ensiksi, missä määrin ja millä tavoin ehtoollisjumalanpalveluksia toteutettiin seurakunnissa keväällä 2020, erityisesti pääsiäisenä. Toiseksi kysymme, millaisin prosessein seurakunnissa päätettiin ehtoollisen viettämisestä tai viettämättä jättämisestä. Kolmanneksi tutkimme, millä tavoin kirkkoherrat (N=141) kokivat pääsiäisajan ehtoollisjumalanpalvelusten viettämisen tai niiden puuttumisen. 
 Empiirinen tutkimusaineistomme kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella. Päätutkimusmenetelmämme on aineistolähtöinen induktiivinen sisällönanalyysi. Laadullisen analyysin tukena käytämme määrällistä tutkimusotetta. Tutkimuksemme teoreettisena selkänojana ovat seurakuntien toiminnan digitalisoitumista sekä yhteyden kokemista, osallisuutta ja läsnäoloa tarkastelevat tutkimukset (esim. Joenperä 2013; Berger 2018). 
 Tutkimuksemme mukaan kevään 2020 poikkeusoloilla oli merkittävät vaikutukset seurakuntien jumalanpalveluselämään, etenkin ehtoollisen viettämiseen. Yli puolessa seurakuntia ehtoollista ei vietetty lainkaan poikkeusolojen aikana, ei edes pääsiäisenä. Ehtoollista pääsiäisenä viettäneet kirkkoherrat kuvailivat kokemuksiaan varioivasti, kun taas ehtoollista viettämättömät sanoittivat tunteitaan ja kokemuksiaan selvästi homogeenisemmin. Erityisesti kaipauksen ja yhteyden teemat korostuivat. Tutkimukseemme osallistuneiden kirkkoherrojen kokemukset ja tunteet eivät ole ainoastaan yksityisiä ja henkilökohtaisia, vaan niihin linkittyy vahva sosiaalinen ulottuvuus. Useimmat kirkkoherrat tahtoivat kulkea yhteisrintamassa koko seurakunnan kanssa, minkä vuoksi pienelle, rajatulle joukolle tarkoitettuja ehtoollisia ei valtaosin haluttu järjestää. Sen sijaan seurakunnat pyrkivät vahvistamaan seurakunnan yhteyttä esimerkiksi panostamalla jumalanpalvelusten striimaamiseen eli suoratoistoon.
21
Rytty, Suvi. "Rokotusvastaisuus historiallisena ilmiönä 1900-luvun alun Suomessa." Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti 57, no. 3 (2020). http://dx.doi.org/10.23990/sa.91133.
Texto completo da fonteResumo:
Rokotekriittisyys ei ole pelkästään nykypäivän ilmiö, vaan rokotusta on sekä kritisoitu että suoranaisesti vastustettu aina ensimmäisestä, 1700-luvun lopulla keitetystä isorokkorokotteesta lähtien. Silti rokotusvastaisuuden historiaa on varsinkin Suomessa tutkittu hyvin vähän. Rokotusvastaisuutta alkoi esiintyä maassamme 1900-luvun alkuvuosikymmeninä luonnonparannustavan ja vegetarismin kannattajien keskuudessa, mikä muodostaa tämän artikkelin tutkimuskohteen. Artikkelissa analysoidaan, miksi nämä ihmiset vastustivat rokotusta ja millä tavoin vegetarismin ja luonnonparannustavan aatemaailma näkyi rokotusvastaisuuden taustalla.
 Tutkimusaineistona käytetään luonnonparannustavan ja vegetarismin suomalaisten kannattajien tuottamia rokotusvastaisia kirjoituksia, joita he julkaisivat vuosien 1910–1932 välillä omissa aikakauslehdissään Terveys sekä Luonnonparantaja/Parantaja/Uusi Parantaja. Kyseessä on laadulliseen analyysiin perustuva historiantutkimus, jossa aineistosta on etsitty luonnonparannustavan ja vegetarismin kannattajien omia käsityksiä siitä, miksi rokotusta tuli vastustaa. Tätä rokotusvastaisuutta tulkitaan ja selitetään oman aikansa arvomaailmasta ja maailmankuvasta käsin sijoittamalla tutkittava ilmiö aikakautensa kontekstiin.
 Tutkimus osoittaa, että suomalaiset luonnonparannustavan ja vegetarismin kannattajat vastustivat rokotusta, koska se heidän mielestään oli terveydelle vaarallinen, hyödytön sekä moraaliton. Pääasiallisena syynä näihin näkemyksiin oli luonnonparannustavan sairauskäsitys, joka oli ristiriidassa länsimaisen lääketieteen sairauskäsityksen kanssa. Keskeisessä roolissa oli myös 1900-luvun alun luonnonparannustavalle ja vegetarismille ominainen terveyden ja moraalin yhteen kietoutuminen sekä näihin aatteisiin sisältynyt pyrkimys yhteiskunnalliseen uudistukseen.
22
Niemelä, Heidi. "Piirretty suomen kieli." Virittäjä 124, no. 3 (2020). http://dx.doi.org/10.23982/vir.83300.
Texto completo da fonteResumo:
Artikkelissa tarkastellaan piirustusmetodin ja visuaalisen aineiston vahvuuksia ja heikkouksia perusopetuksessa vallitsevien kieli-ideologioiden tutkimuksessa ja sitä, kuinka metodilla tuotettu aineisto soveltuu luonnollistuneen ja itsestään selvänä pidetyn tavoittamiseen.
 Tutkimuksen aineisto koostuu 5.–6.-luokkalaisten koululaisten ja luokanopettajaopiskelijoiden piirustuksista suomen kielestä. Aineistona on 115 piirustusta, jotka on kerätty Oulun seudulta ja Helsingistä. Tutkimuksessa tarkastellaan piirustusmetodin käyttöä, sen vahvuuksia ja heikkouksia tutkimusstrategiana, sekä sitä, millaisen pohjan metodi aineiston analyysin valossa tarjoaa kieli-ideologisten prosessien tarkastelulle. Samalla selvitetään, millaisia visuaalisia elementtejä suomen kieleen piirustuksissa liitetään ja millaisia jaettuja suomen kielen representaatioita aineistossa esiintyy. Artikkelissa tarkastellaan piirustusten rakennetta ja luokitellaan niiden sisältöä laadullisen sisällönanalyysin keinoin.
 Tulokset osoittavat, että osallistujien visuaaliset representaatiot suomen kielestä ovat moninaisia. Aineistossa toistuvien elementtien ja tekstien avulla on mahdollista havaita toistuvia sosiaalisia ja kulttuurisia rakenteita, joihin osallistujat kielen liittävät. Vaikka piirustustehtävän tehtävänanto on abstraktiudessaan haasteellinen, piilee siinä myös sen toimivuus kieli-ideologioiden tarkastelun kannalta: vapaus piirtää mitä vain tuo esiin vallitsevien kieli-ideologioiden moninaisuuden sekä luonnollistuneet ja jaetut ajattelutavat.
 Tutkimus osoittaa, että piirustusmetodia voi soveltaa kieli-ideologioiden tutkimuksessa laajemmin kuin tähän asti. Tulokset osoittavat, että osallistujilla on jaettuja tapoja kuvata suomen kieltä. Representaatiot tuovat esiin kielen ja kansallisvaltion luonnollistuneen yhteyden. Koulujen kielitietoisen toiminnan ja niiden jatkuvasti moninaistuvan oppilasaineksen kannalta tulos on huomionarvoinen – visuaalisen aineiston valossa historiallisesti hyvin yksikielisessä ja kansallista yhtenäisyyttä ylläpitäneessä koulussa suomen kielen kuvaukset vaikuttavat edelleen voimakkaan kansallisilta.
 
 Drawn representations of Finnish: the drawing method as a method of investigating language ideologies
 This paper observes the strengths and weaknesses of the drawing method and the use of visual data in analysing language ideologies in the context of basic education. 
 The data consists of 115 drawings of the “Finnish language” by primary school pupils and teacher trainees. The data is collected from Helsinki and the Oulu Region. The article examines the use of this method as well as the foundation which these drawings offer for an analysis of language-ideological processes. In addition, the article explores the different elements associated with the possible shared representations of Finnish. The structures of the drawings are observed and their contents analysed using Qualitative Content Analysis.
 The results show that participants’ visual representations of the Finnish language are manifold. Recurring elements enable one to observe the social and cultural structures associated with the language. Though challenging, this abstract assignment gives participants the freedom to draw anything at all, which highlights the sheer multiplicity of language ideologies and shared perceptions.
 This paper demonstrates that when examining language ideologies, the drawing method can be applied more broadly than until recently has been the case. The results show that participants share many views regarding the Finnish language, and their representations reveal the naturalised relation of language and nation state. The traditionally monolingual educational system in Finland has played an important role in maintaining national unity and, based on the visual data in this study, visual representations of the Finnish language still appear bound to the idea of the nation state.