Artigos de revistas sobre o tema "Mallinnus"

Täsmäviljelyn perustana on viljellä peltoa paikkakohtaisesti viljelykasvin tarpeiden mukaisesti. Vesi on yksi tärkeimmistä kasvin kasvua määrittävistä tekijöistä lämmön, auringon säteilyn ja ravinteiden ohella. Kasville käytettävissä olevan veden määrä määräytyy sateiden ja maan hydrologisten ominaisuuksien perusteella. Tästä syystä paikkakohtainen tieto maaperän ominaisuuksista on olennaista täsmäviljelyssä. Suomessa kasvuolot vaihtelevat paljon kasvukausien välillä, mikä heijastuu myös viljelykasvin kasvuun. Tämä puolestaan vaikeuttaa viljelypanosten määrän mitoittamista kuluvan kasvukauden oloja vastaavaksi. Tämä muodostuu ongelmaksi erityisesti lannoituksessa, joka on kevätviljoilla perinteisesti tehty kylvön yhteydessä, jolloin on mahdotonta ennustaa luotettavasti tulevan kasvukauden olosuhteita. Yksi mahdollinen ratkaisu voisi olla lannoitteen jakaminen kahdessa tai useammassa eri erässä. Tällöin myöhemmillä lannoituskerroilla pystyttäisiin ottamaan huomioon kasvukauden siihen astiset kasvuolot sekä myös säätämään lannoitteen määrää paikkakohtaisesti kasvien tarpeen mukaan. Säädön myötä tarvittavan lannoitteen määrä ei välttämättä kaikissa tapauksissa pienene, mutta se pystytään kohdentamaan niihin pellon osiin, joissa viljelykasvi kykenee sen parhaiten hyödyntämään. Jotta tällainen säätö olisi mahdollista, tarvitaan malli, jolla voidaan verrata havaittua kasvua maksimaaliseen kasvuun sekä estimoida kasvin tulevaa kasvua ja tarvetta kasvuresursseille. Maataloustieteiden laitoksella TOOLMOD projektissa yksi tutimuksen kohden on ollut täsmäviljelyn työkaluksi tarkoitettu kasvimalli, jota käytettiin myös tässä tutkimuksessa. Malli on rakenteeltaan mekanistinen ja sillä pystytään kuvaamaan C3-kasvien biomassan kertymistä. Malli on tarkoitettu työkaluksi, jolla pystytään mitoittamaan paikkakohtaista lisälannoituksen määrää kasvukauden aikana. Tarvittavan lisälannoituksen määrä määräytyisi mallin antaman kasvun sekä pellolla kasvustosta mitatun säteilyn käytön perusteella. Tässä tutkimuksessa tutkittiin kasvimallin toimivuutta paikkakohtaisesti MaSa-projektissa kerätyn aineiston avulla. Tutkimuksessa käytettiin kolmen eri savipellon havaintoja kolmelta peräkkäiseltä vuodelta. Aineiston avulla selvitetttiin kuinka suuri osuus pelloilta havaituista satovaihtelusta voidaan selittää maaperästä mitatuilla suureilla kyseisen mallin avulla.

Eläinyksikön kertatäyttöisyys, toiselta nimeltään eräkasvatus, englanniksi ”all in – all out”, on tunnetuintapa ehkäistä tarttuvia tauteja. Tartuntaketju katkaistaan aina kasvatuserien välillä. Erilliset osastotehkäisevät tartunnan leviämistä myös yksikön sisällä, millä on merkitystä etenkin silloin, kun on kysesaneeraustoimenpiteitä vaativista tartunnoista (esim. salmonella, pälvisilsa). Suuria eläinyksikköjä onkäytännön syistä mahdotonta saada kokonaan tyhjiksi yhdellä kerralla, jonka vuoksi menetelmän toteutustapanaon yleensä osastoittainen kertatäyttöisyys. Kussakin kasvatusosastossa on oma ilmanvaihto.Kasvatusosasto tyhjennetään, pestään ja desinfioidaan kasvatuserien välillä.Osastoittaiseen kertatäyttöisyyteen perustuvaa kasvatustapaa voidaan kutsua myös eräkasvatukseksi.Kertatäyttöisyys on tuttu menetelmä sianlihan- ja siipikarjanlihan tuotannossa. Naudanlihantuotannossasitä ei kuitenkaan ole meillä vielä systemaattisesti kokeiltu, koska tuotantoyksiköt ovat olleetpieniä ja kertatäyttöisyyden käyttöönotto edellyttää huomattavaa toimintatapojen uudistamista.Tuotantotilojen täyttöasteen pitäminen korkeana on vaativampaa kuin jatkuvatäyttöisissä kasvattamoissa.Eläimiä lähtee myyntiin enemmän kerrallaan, mutta aiempaa harvemmin, jonka vuoksimyös teurastilien väli harvenee. Toisaalta kertatäyttöisyyden avulla on mahdollista rytmittää navettatyötäparemmin.Teurastamo odottaa kertatäyttöisyyden parantavan tuotantomäärien ennustustarkkuutta ja vähentävänteuraskuljetuksen kustannuksia, kun teurasauto saadaan täyteen yhdeltä tilalta. Samalla myöspysähdysten määrä ja eläinten kuljetusaika teurastamolle lyhenee, joka vähentää eläinten kokemaastressiä. Kuljetuksissa suurin stressi aiheutuu pysähdyksistä, uusien eläinten sekoittamisesta entistenjoukkoon ja liikkeelle lähdöstä.Ternivasikoina muodostettu eläinryhmä säilyy kertatäyttöisyydessä samana koko kasvatusajan.Eläinten siirrot ja sekoitukset uusiin ryhmiin vähentyvät. Eläinten stressaantuminen ja alttius sairastumisellevähenee. Mahdollisuus pysyä tutussa laumassa vähentää tappeluita ja parantaa mahdollisuuksiatoteuttaa lajinmukaisia käyttäytymismalleja. Noin puolivuotiaat vasikat tuodaan tyhjään kasvattamoonja kasvatetaan teuraskypsiksi. Kasvattamon tyhjennyttyä kokonaan, se pestään, desinfioidaan jaannetaan kuivua ennen kuin uusi kasvatuserä otetaan sisään. Kertatäyttöisyys voidaan toteuttaa kokokasvattamossa tai osastoittain. Vasikat kasvatetaan kertatäyttöisissä vasikkakasvattamoissa noin 5 – 6kuukauden ikään saakka. Sen jälkeen ne siirretään kertatäyttöisiin loppukasvattamoihin ryhmiä rikkomatta.Osastoittainen kertatäyttöisyys sisältyy kolmivaihekasvatuksen alkuperäiseen toimintamalliin.Alkuperäiset toimintafilosofiat eivät ole vielä siirtyneet käytäntöön, mutta kolmivaihekasvatuksenvasikkakasvattamoiden yleistyminen on luonut hyvät edellytykset kertatäyttöisten lihanautakasvattamoidensynnylle. Uuden toimintatavan omaksuminen tuo silti aina mukanaan uusia asioita, joita onharkittava ennen aloittamista. Jos kasvattamosta lähtee teuraita vain kerran vuodessa, kertatäyttöisyyteensiirryttäessä ensimmäistä teurastiliä joutuu odottamaan pidempään.Vasikoiden saatavuus voi vaihdella vuodenajan ja markkinatilanteen mukaan. Markkinahäiriöriskivoidaan minimoida sopimustuotannon keinoin. Samalla teurastamot pystyvät entistä paremminennustamaan teuraaksi tuloa ja sitä kautta täsmentämään lihaohjausta.

Maidontuotanto, ylläpito ja kasvu ovat tärkeimmät tekijät, joihin lypsylehmät käyttävät energiaa ensimmäisen lypsykauden aikana. Aikaisemmissa tutkimuksissa on osoitettu, että eläinten välillä on perinnöllisiä eroja siinä miten ne jakavat energian saantia näihin eri tekijöihin – osa lehmistä käyttää enemmän energiaa maidon tuotantoon ja osa taas enemmän painon lisäämiseen tai ylläpitoon. Geneettistä vaihtelua eri rehuhyötysuhdeominaisuuksissa on tutkittu paljon. Eniten tutkittuja ominaisuuksia ovat kuiva-aineen syönti, jäännösrehun- tai energiankulutus ja erilaiset suhdeominaisuudet, jotka yleensä määritetään panosten suhteena tuotokseen. Kaikissa näissä ominaisuuksissa on kuitenkin omat ongelmansa, eivätkä ne kerro mihin eläin todella käyttää energiaansa. Tässä tutkimuksessa pyrimme jakamaan muuntokelpoisen energian saannin perinnöllisen vaihtelun sen komponentteihin eli energiakorjattuun maitoon, metaboliseen painoon (ylläpito) ja painonmuutokseen. Tutkimusaineistossa on 473 pohjoismaisen punaisen rodun ensikkoa, jotka ovat olleet mukana vuosina 1998-2014 Luken Rehtijärven ja Minkiön tutkimusnavetoiden ruokintakokeissa. Näiltä eläimiltä on mitattu syönti, paino ja maitomäärä ja tässä tutkimuksessa aineistosta käytettiin havaintoja lypsykauden viikolta 2 viikolle 40 asti. Kokonaisuudessaan analyyseissä hyödynnettiin 12802 havaintoa, jotka olivat päivittäisten havaintojen viikkokeskiarvoja. Ensimmäinen malli oli toistuvuuseläinmalli, jossa vastemuuttujana käytettiin energianmuuntoyhtälön residuaalia (residual energy intake, REI). Toinen malli oli niin sanottu korjattu energian saanti, joka on myös toistuvuuseläinmalli, mutta vastemuuttujana käytettiin muuntokelpoisen energia saantia (metabolisable energy intake, MEI) ja regressioyhtälö sisälsi energiakorjatun maidon, painon sekä painon muutoksen. Kolmas malli oli muuten edellisen kaltainen, mutta lisäksi geneettinen ja pysyvän ympäristötekijän varianssi jaettiin eläintekijälle yleensä ja energiakorjatulle maidolle. Kaikki näillä malleilla saadut periytymisasteet olivat kohtalaisia – ensimmäisellä 0,26, toisella 0,32 ja kolmannella 0,24. Varianssikomponenttien estimointi on vaikeutunut, kun malliin lisätään painon tai painonmuutoksen komponentit, joten muuntokelpoisen energian saannin mallinnus vaatii vielä parantelua

Edumol on kemian opetuksen tueksi suunniteltu avoin ja ilmainen verkkopohjainen molekyylien mallinnus- ja visualisointiympäristö, joka toimii kaikilla päätelaitteilla. Se on rakennettu Jsmol-kirjaston päälle, joka on avoimen lähdekoodin JavaScript-kirjasto molekyylien visualisointiin. Edumol tarjoaa monipuolisen kemian opetuksen visualisointiympäristön, jossa kaikki toiminnot on suunniteltu kemian opetuksen tutkimuksen avulla. Edumolilla voi rakentaa molekyylejä itse tai hakea niitä suoraan rakennetietokannoista, kuten esim. Protein Data Bank, NCI ja PubChem. Rakenteet voi optimoida molekyylimekaniikkatasolla ja niitä voi visualisoida eri molekyylimalleilla. Sovelluksella voi mitata sidospituudet ja sidoskulmat, laskea osittaisvaraukset ja visualisoida molekyylien elektrostaattiset potentiaalipinnat. Verkossa tehtävän visualisoinnin lisäksi Edumolilla voi myös tallentaa työn tiedostona, kuvana, 3D-mallina tai molekyylitiedostona, joita voi jatkomuokata myöhemmin Edumolissa, toisissa ohjelmistoissa tai 3D-tulostaa.

Vuokrapeltojen tuottavuuden ja sadontuottokyvyn on todettu heikentyneen, koska niiden perusparannuksia laiminlyödään. Tämä on yhteiskunnan kannalta ongelmallista, koska vuokrapeltojen tuottavuuden laskiessa kaikkia panoksia tarvitaan yhä enemmän saman elintarvikemäärän tuottamiseen. Samalla myös maatalouden ympäristöohjelmien tehokkuus alenee, kun vuokramaiden ravinnetalous heikkenee ja suurempi osa kasviravinteista päätyy vesistöihin. Pellon hallintaoikeuteen liittyvä epävarmuus on kaventanut vuokramiehen taloudellisia kannusteita pellon kasvukuntoa parantaviin toimenpiteisiin. Vuokramarkkinat eivät ole myöskään kyllin tehokkaat, jotta pellonomistajat pystyisivät maan vuokran kautta realisoimaan perusparannusten kustannuksia niitä vastaavaksi tulovirraksi. Pellonvuokramarkkinoiden kummallakaan osapuolella ei näin ole kannusteita pitkävaikutteisten ja maatalouden tuottavuuskehitystä tukevien pellon perusparannusten tekoon. Tämän vuoksi on tarpeellista etsiä uusia ja järeitäkin keinoja perusparannustason ylläpitämiseksi. Yksi kovimmista vaihtoehdoista on perusparannusvelvoite maanomistajille. Tässä tutkimuksessa keskityttiin ensin toteutuneisiin pellonvuokrauspäätöksiin ja tuleviin vuokrausaikomuksiin. Tavoitteena oli näin luoda profiili pellonvuokraajista ja saada käsitys pellonvuokrauksen todennäköisyyttä kasvattavista tekijöistä. Toisena keskeisenä tavoitteena oli selvittää pellonomistajiin kohdistuvan pellon kunnostusvelvoitteen vaikutusta pellon käyttöön ja erityisesti pellon pois vuokraamiseen. Koska kunnostusvelvoite edustaa aivan uutta politiikkakeinoa, jonka vaikutuksia ei voida päätellä tilastojen avulla, käytettiin tutkimuksessa suomalaisiin pellonomistajiin kohdistunutta kyselyaineistoa. Postikyselyssä pellonomistajille luotiin skenaarioita kunnostusvelvoitteesta ja sen kustannusvaikutuksista. Omistajat kertoivat aikomuksensa pellonvuokraukseen olettaen kunnostusvelvoitteen toteutuvan. Toteutunutta pellonvuokrausta ja pellonvuokrausaikomusta joko ilman kunnostusvelvoitetta tai velvoitettuna kunnostuksiin mallinnettiin logit mallein. Aineiston tarkastelu kolmen vuokrauspäätöksen paneelina mahdollisti pellonomistajien heterogeenisuuden esiintuomisen. Mallinnus voitiin myös kohdistaa pellonkäyttömuotoihin yleisesti, jolloin saatiin selville kunnostusvelvoitteen vaikutus muihin käyttömuotoihin ja valintoihin, kuten pellon myyntiin. Tulokset osoittivat, että pellon vuokraus lisääntyy lähitulevaisuudessa, sillä nykyisen 56 % sijaan 62 % pellonomistajista aikoi vuokrata peltonsa pois. Vuokraamisen todennäköisyyttä lisäsivät ikä, pieni tilakoko ja käsitykset useiden vuokralle ottajien markkinoista. Kunnostusvelvoitteen euromääräinen kasvattaminen vähensi merkittävästi pellon poisvuokraamisen todennäköisyyttä. Pellonomistajat voitiin jakaa toteutuneen vuokrauksen ja aikomusten perusteella kolmeen ryhmään. ”Vuokraisännistä”, jotka olivat suurin pellonomistajaryhmä, 89 % aikoi vuokrata peltonsa pois. Viljelijäryhmässä (33 % pellonomistajista) vain 10 % harkitsi pellon poisvuokrausta. Pienin pellon poisvuokraushalukkuus (4 %) oli kolmannessa ryhmässä, joka arvosti voimakkaasti pellon omistukseen liittyviä aineettomia arvoja. Pellonomistajiin kohdistuva kunnostusvelvoite vaikuttaisi merkittävästi nykyisin peltonsa pois vuokranneiden maanomistajien valintoihin. Se lisäisi erityisesti pellon myyntiä. Tulosten perusteella voidaan todeta, että peltomarkkinat reagoivat voimakkaasti pellon kunnostusvelvoitteeseen.

Alkioiden in vitro- eli laboratoriokasvatus käsittää munasolujen kypsytyksen, hedelmöityksen ja alkioiden kasvatuksen sopivissa olosuhteissa lajista riippuen 2-8 vuorokauden ikään asti, jonka jälkeen alkiot voidaan siirtää vastaanottajan kohtuun kehittymään. Nykyään alkioiden in vitro -kasvatusmenetelmiä hyödynnetään monella alalla. Ihmisten hedelmällisyyshoidoissa in vitro -alkioiden käyttäminen on viimeinen keino saada raskaus alulle, kun kaikki muut menetelmät on jo kokeiltu. Eläinjalostuksessa huippuyksilöistä voidaan kerätä munasoluja ultraääniavusteisesti OPU-menetelmällä, tuottaa munasoluista laboratoriossa alkioita, ja siirtää ne vastaanottajiin kehittymään lisäten näin parhaiden yksilöiden jälkeläismäärää. Tutkimuspuolella teuraseläimistä kerätyistä munasoluista tuotettuja in vitro -alkioita käytetään ihmisalkioiden mallina, ja niiden avulla kehitetään ja testataan uusia alkionkasvatus- ja pakastusmenetelmiä. Hedelmällisyyshoidoissa ja eläinjalostuksessa vastaanottajaan pyritään siirtämään elinkyvyltään paras alkio, joka todennäköisimmin pystyy kiinnittymään kohtuun ja jatkamaan kehitystään. Nykyään valinta suoritetaan silmämääräisesti alkion ulkomuotoa, eli morfologiaa arvioimalla, vaikka menetelmä ei ole täysin luotettava. Luotettavampia alkion elinkyvyn mittareita olisivat esimerkiksi alkion kehitysnopeus ja erityisesti ensimmäisen jakautumisen ajankohta. Nykyään ei kuitenkaan ole käytössä kaupallista menetelmää, joka mahdollistaisi alkioiden kehityksen tauottoman seurannan ja sitä kautta näiden elinkyvynmittareiden hyödyntämisen. AMMO -projektin (2006-2008) tarkoituksena on optimoida solututkimukseen kehitetty konenäkölaite Cell-IQ (Chip-Man Technologies Oy) naudan alkioiden avulla alkiokasvatuksiin ja seurantaan sopivaksi. Tämän laitteen avulla alkioiden kehityksen tauoton seuranta olisi mahdollista, ja lisäksi laitteen ohjelmistoa kehittämällä arviointitehtäviä, jotka nykyisin suorittaa ihminen mikroskoopin avulla, voitaisiin siirtää laitteen tehtäväksi. Tähän mennessä konenäkölaitteen olosuhteet on saatu optimoitua, ja alkioiden kasvatus ja kuvaaminen laitteessa onnistuu. Ohjelmiston kehitystyö on aloitettu yhdessä Chip-Man Technologies Oy:n kanssa käyttäen apuna laitteella otettuja alkiokuvia. Tällä hetkellä laite tunnistaa alkiot ja pystyy erottamaan tiettyjä kehitysvaiheita. Ohjelmistoon tullaan mahdollisesti tulevaisuudessa liittämään myös alkioiden 3D-mallinnus, jota VTT kehittää yhdessä MTT:n ja Tampereen yliopiston kanssa. Projektissa ovat mukana myös BioTech Visions Oy, Alkiokeskus Oy, Regea, Väestöliitto ja AVA-klinikka yrityspartnereina, ja mahdollisesti tulevaisuudessa uuden teknologian hyödyntäjinä. Tavoitteena on kehittää konenäkölaite, jonka avulla alkioiden valinta voidaan suorittaa paitsi morfologisen arvioinnin, myös kehitysnopeuden perusteella. Laitteen avulla alkioiden valinta elinkyvyn perusteella tarkentuu, syntyvien jälkeläisten lukumäärä kasvaa ja eläinjalostus tehostuu. Laitetta käytetään jo tällä hetkellä myös ihmisalkioiden ja munasolujen tutkimukseen hedelmällisyyshoitoja tarjoavilla klinikoilla. Tutkimuspuolella konenäkölaite mahdollistaa esimerkiksi erilaisten alkionkasvatusliuosten vaikutusten tarkastelun aiempaa tarkemmin.

The Patagonian rangelands are dominated by steppes interspersed with meadows (locally called mallines), which are small but permanently humid areas, characterised by high spring–summer quality and productivity of grasses and grasslikes. The region’s main economic activity is sheep ranching, either alone or mixed with goats and/or cattle, using horses as transportation animals. Overstocking has been signalled as one of the causes of rangeland degradation in this region. Knowledge of botanical composition of livestock diets provides valuable information helping in the design of management strategies to improve or maintain the forage resource. With this objective we studied the dietary botanical composition of domestic livestock on Patagonian ranches with and without mallines, at different seasons. It was found that the differences between diets of the same herbivore species on ranches with and without mallines were greater than the differences among the diets of the different herbivores species grazing in the same type of ranch. Grasses were the forage class most consumed by livestock in 76% of ranches without mallines and in 38% of the diets of ranches with them, with Stipa spp. being the main species consumed. Grass-like species were important in ranches with mallines, specially Juncus spp., and woody plants (Chuquiraga spp. as the most consumed) in ranches without mallines. Forbs hardly exceeded 10% in some spring diets of sheep, at both ranch types. Grasslikes constituted the major component of the spring and summer cattle diets, and constituted one-third of winter diets. For the rest of the herbivores studied, this forage class was important in spring–summer diets, but insignificant in the winter samples. Goats showed a greater use of the shrub in the less productive ranches and they were the most important consumers of shrubs on ranches with mallines during winter, which is the critical season of forage production. We conclude that the presence of mallines strongly condition the diet composition of the studied domestic herbivores. And, since the use of forage classes is different between these animal species, given a ranch type, the replacement of single-species grazing by mixed grazing can achieve the optimal possible use of the Patagonian rangelands.

Riparian-like habitats of arid Patagonia (Argentina), known locally as mallines, play a key role in providing forage for domestic herbivores and adequate habitat for native wildlife. Because these systems are driven by localized abundant water availability, their forage production can be of an order of magnitude higher than that of the surrounding dryland and, when properly managed, can considerably improve livestock and sheep production. Unfortunately, improper grazing management has caused extensive degradation of soils and vegetation of these habitats in the past. Until recently, very few local studies had addressed questions related to the complexities of ungulate–plant interactions in relation to sustainable management of this critical grazing resource. Fortunately, this trend is changing rapidly and since the early 90s there have been a number of grazing studies with sheep and cattle, investigating animal responses to controlled-grazing management systems. Many of the results of this research have been published locally and are not readily accessible. In this article, the authors review much of this research and provide a synthesis of the current state of knowledge regarding the functioning and grazing management of riparian-like habitats of Patagonia.

El trabajo muestra la composición florística de tres pequeñas áreas de mallines localizados en la meseta volcánica “Bella Vista” (51° 53´ S y 70° 32´ O). La misma posee una extensión aproximada de 45 km2 y presenta laderas con pendientes medias a fuertes que oscilan entre 5% y 9% (IGM 1997) y distinta exposición a la insolación y al viento. El objetivo del trabajo es caracterizar la diversidad de especies y y el estado de degradación según la aptitud forrajera (Suarez et al 2010) de los mallines en relación con la exposición y la pendiente. En gabinete se reconocieron los límites de los mallines y seleccionaron los sitios a muestrear en una imagen satelital de alta resolución espacial (IKONOS 2002). En campo se realizaron transectas perpendiculares a la pendiente y se identificaron las especies indicadoras de deterioro y de aptitud forrajera. Se estimó visualmente la cobertura vegetal y la distribución espacial de los factores de degradación.Los tres mallines exhiben composiciones florísticas y estados de degradación distintos. Carlota y Bella Vista presentan cobertura vegetal del 90 % y más diversidad florística por situarse en orientaciones menos expuestas al viento. La insolación directa favorece a Carlota en la mayor cantidad de especies relevadas (20 y 11 respectivamente), el estado de deterioro puede clasificarse de moderado a moderado severo. El mallin Gallegos Chico, con exposición oeste, recibe la acción directa del viento y su efecto abrasivo sobre las plantas afectando su porte y porcentaje de cobertura vegetal.

The zodariine spider genus Mallinus Simon, 1893 is redescribed and diagnosed. The type species, M.nitidiventris Simon, 1893 from South Africa, was originally described from subadult specimens. Adults of both sexes of M.nitidiventris are described for the first time, based on recently collected material, and the genus is rediagnosed, redescribed, and its relationships discussed. A single aberrant male specimen from Namibia is here described as a morphospecies, as it is presumed to only be superficially related. A second species, M.defectus Strand, 1906 from Tunisia, is considered a ‘species inquirenda’, as the type specimens could not be traced, but this species is in any case unlikely to be congeneric. The genus is one of 10 cases of a monotypic genus in the Zodariidae. Notes are provided on the biology of M.nitidiventris.

Los sitios arqueológicos presentes en Santa Cruz han brindado importante información sobre los cambios de la vegetación y del clima en diferentes escalas espaciales y temporales. En este trabajo presentamos ejemplos metodológicos para analizar los datos polínicos actuales y del registro fósil de cuatro secuencias arqueológicas (CMN1 y COCU a los 47°S; 71°O y B1Oq y CPD a los 49°S; 72°O) ubicadas al oeste de Santa Cruz. A partir de estos resultados se discuten los alcances y los límites interpretativos de los datos utilizados. Nuestros resultados indican que los análisis polínicos actuales han permitido diferenciar con significancia estadística las unidades de vegetación a escala local y regional para ambas áreas. Las secuencias estudiadas han permitido estimar la representación espacial de los registros fósiles mediante un análisis de correspondencia destendenciado. CMN1 y CPD reflejan cambios en la vegetación a mesoescala y a escala regional verificables con otras secuencias continuas de lagos y mallines (47°-49º; 50°S), mientras que COCU y B1Oq indican una señal local de la vegetación. Si bien debe considerarse cuidadosamente el alcance de los datos para abordar la pregunta paleoambiental, las secuencias arqueológicas brindan valiosa información y son muy importantes en aquellos ambientes donde no hay disponibilidad de secuencias naturales continuas (como lagos, mallines, lagunas). En este trabajo concluimos que los análisis estadísticos son una herramienta importante que complementan nuestros análisis. Además, es necesario conocer las particularidades de las áreas de estudio, la vegetación circundante, su geomorfología, y la representación espacial de los registros actuales y fósiles para reflejar con mayor fidelidad los estudios polínicos.

Se dan a conocer las geoformas crionivales activas que se presentan entre los 1064 y 700 m s.n.m. en la meseta Latorre, ubicada en el extremo sudoccidental de Argentina. Las geoformas fueron reconocidas inicialmente en el terreno y su distribución espacial cartografiada en forma digital una vez identificados sus patrones texturales. Se calcularon la temperatura media mensual del aire y media anual del aire del sector más alto de la meseta, Punta Gruesa, aplicando el cálculo de Gradiente Térmico Vertical a datos meteorológicos de la cercana estación del paraje El Turbio. Círculos de piedras, guirnaldas, lóbulos y terrazas de solifluxión acompañados por humedales de altura (“mallines”) y vegetación de tundra, dominan este ambiente. Se interpretan como “tors” a los relictos de erosión de la Formación Santa Cruz originados, en parte, por criometeorización. Las observaciones realizadas permiten afirmar que la meseta Latorre se encuentra comprendida en un ambiente periglacial, sin permafrost, resultado de un intenso congelamiento estacional. Se dan a conocer las geoformas crionivales activas que se presentan entre los 1064 y 700 m s.n.m. en la meseta Latorre, ubicada en el extremo sudoccidental de Argentina. Las geoformas fueron reconocidas inicialmente en el terreno y su distribución espacial cartografiada en forma digital una vez identificados sus patrones texturales. Se calcularon la temperatura media mensual del aire y media anual del aire del sector más alto de la meseta, Punta Gruesa, aplicando el cálculo de Gradiente Térmico Vertical a datos meteorológicos de la cercana estación del paraje El Turbio. Círculos de piedras, guirnaldas, lóbulos y terrazas de solifluxión acompañados por humedales de altura (“mallines”) y vegetación de tundra, dominan este ambiente. Se interpretan como “tors” a los relictos de erosión de la Formación Santa Cruz originados, en parte, por criometeorización. Las observaciones realizadas permiten afirmar que la meseta Latorre se encuentra comprendida en un ambiente periglacial, sin permafrost, resultado de un intenso congelamiento estacional.

Luonnossa esiintyvät kolmiulotteiset muodot ovat epäsäännöllisiä. Muotojen teoreettiseen mallintamiseen voidaan käyttää tilastollisia menetelmiä, joissa pyritään mahdollisimman vähäiseen vapaiden parametrien lukumäärään. Asteroidien ja perunan mukuloiden kolmiulotteisten muotojen samankaltaisuus on tiedostettu tähtitieteessä ja kasvipatologiassa jo toistakymmentä vuotta. Tässä työssä laajennetaan asteroidien muodon mallinnukseen kehitettyjä menetelmiä perunoiden muotojen mallinnukseen. Vastavuoroisesti havaitaan, että uusi perunan muotomalli edesauttaa asteroidien muotojen mallinnusta. Perunan mukulan muoto on tärkeä geneettisesti määräytyvä lajikkeen ominaisuus, johon vaikuttavat myös ympäristötekijät. Tässä tutkimuksessa määrätään kahden perunalajikkeen (Van Gogh ja Yukon Gold) pääsääntöinen muoto ellipsoidimallin avulla. Yksityiskohtaisemmat piirteet kuvataan palloharmonisten funktioiden sarjakehitelmän avulla. Tämän jälkeen menetelmää sovelletaan neljän muun lajikkeen mukuloiden muodon määritykseen (Bellona, Lady Rosetta, Pito ja Sabina). Tilastollisen muotomallin sovellus perunan mukuloihin osoittaa, että ellipsoidi kuvaa pääsääntöistä muotoa hyvin suurella suhteellisella tarkkuudella ja että palloharmoninen osa on alustavasti tilastollisessa mielessä samankaltainen kaikilla lajikkeilla. Uusi perunan mukulan tilastollinen muotomalli voi osoittautua hyödylliseksi muotoerojen luokittelussa, muotoeroihin vaikuttavien geneettisten ja ympäristötekijöiden vaikutusten kvantifioinnissa sekä konenäköön perustuvissa sovelluksissa.

En este estudio se analiza el comportamiento hidrológico y espectral de un humedal (mallín) localizado en la cuenca media del río Catan Lil, en la provincia de Neuquén (Argentina), en una serie de nueve años que abarcan períodos hidrológicos secos-medios y húmedos. Los mallines son importantes ecosistemas naturales que históricamente se han utilizado como recurso forrajero para la ganadería extensiva en la Patagonia argentina. Para evaluar el comportamiento hidrológico, se caracterizaron los años teniendo en cuenta la lluvia y la nieve caída, considerando valores totales mensuales, desde 1996 hasta 2005. El análisis espectral se realizó a través de imágenes satelitales de la serie Landsat tm (path 232 row 087) de las series de años mencionadas. Del análisis resulta que existe una relación directa entre años secos o con adelantamiento de la fusión nival y la disminución de la actividad fotosintética de la vegetación respecto a períodos medios o húmedos. Esto queda reflejado en los índices obtenidos mediante el proceso digital de las imágenes.

Wet-meadows are wetlands of high environmental value and common in the Patagonia, Cordillera de los Andes and Pampean Ranges of Argentina. Particularly, the studies about the functioning and dynamics of wet-meadows are still insufficient and partials in Pampean Ranges. In this paper we analyze the geological-geomorphological factors that influenced the origin, distribution, morphometry and dynamics of wet-meadows in highlands of the southern Comechingones Range (Pampean Ranges of Córdoba, Argentina). A paleoenvironmental reconstruction from sedimentological, palynological, diatomological and chronological records of one of these systems is also proposed. The study area is located at an erosion paleosurface developed previously to the andean orogeny, on an igneous-metamorphic basement rocks. This paleosurface is preserved in the eastern slope of the Comechingones Range and shows different degree of fluvial incision. Most wetmeadows are linked to geomorphological environments with low morphodynamic activity, especially in the granitic rocks and loessic/loessoid deposits preserved in summit plains. The main source of sediments for wet-meadows is the reworking of Quaternary loessic/loessoide sequences. The wetmeadow paleorecords suggests the persistence of wetlands in the Comechingones Range highlands during most of the Holocene, with contractions and expansions in response to environmental variability. The Holocene climate conditions were variable, mainly related to changes in water availability and temperature. A drier period than the current, at least temporarily, took place between ca. 7,000 and 4,700 cal. years BP (6,400 and 4,100 14C years BP). Climatic conditions similar to the current ones were likely established since 4,700 cal. years BP (4,326 14C years BP). During the last centuries, incision and drainage networks integration processes, promote the removal of several wetlands, especially since 1,970s due to precipitation increasing and, subordinately, frequent wildfires.

AbstractDifferences among wetlands can have important consequences on reproductive success of amphibians; therefore habitat selection is expected to be of particular importance for anurans inhabiting heterogeneous environments. To investigate if the red-belly toad (Melanophryniscus stelzneri; Anura: Bufonidae) uses available habitats differentially and to determine the main factors influencing the use of certain water bodies as breeding habitat, we surveyed 30 spawning sites used by red-belly toads, and 30 adjacent unused sites, in an area of the Sierras of Córdoba, Argentina. We evaluated the relative importance of morphological and biotic features of ponds, and the presence of other organisms within the water body on the use of ponds as breeding sites by red-belly toads. Eight habitat variables related to important water body features were recorded and were used to fit a habitat selection model with GLM. Red-belly toads presented a positive selection to mallines, a wetland characteristic of the Sierras of Córdoba. They were associated with small, shallow ephemeral ponds with muddy banks and a high percent of vegetation cover. In general, the ponds used did not host other anuran species or potential predators. Breeding site selection by red-belly toads is largely consistent with records for other species of the genus in other parts of Argentina.

Paleoenvironmental data from wet-meadow environments in the arid-semiarid region of Patagonia are still incipient and the paleoenvironmental records came from pollen sequences of caves and rockshelters. The main reasons to study wetland records are their undisturbed (by humans) sedimentologic continuity, in contrast to deposits in rock shelters and caves; and their regional presentation of environmental changes that can be compared to archeological data. The aim of this paper is to evaluate the past hydrological dynamic of a wet-meadow from Deseado Massif and its relationship with the human occupation. For this purpose, we present the results of the sediment and pollen analysis of Mallín La Primavera wet-meadow that provide a sequence starting in the mid-Holocene. The results indicate a lower water table in the mallín prior to 6900 cal yr BP. Sediment analysis indicates low energy sedimentation environment with flood events and very low energy streams. Human occupational data show chronological discontinuities in mid-Holocene in several regions of Patagonia and the southern cone. In the studied region, two chronological hiatuses (7828–6434 cal yr BP and 3005–2710 cal yr BP) where recognized that appear to correlate with shrub steppes, indicating dry conditions. These conditions may explain the lack of archeological radiocarbon dates in the area during this period. The integration of sediment and pollen results from the Deseado Massif indicates dry and windy conditions for the middle Holocene. The lack of archeological radiocarbon dates would have been influenced by the loss of moisture in water sources such as springs and their associated wet meadows ( mallines).

Rapid urbanization rates impact significantly on the nature of Land Cover patterns of the environment, which has been evident in the depletion of vegetal reserves and in general modifying the human climatic systems (Henderson, et al., 2017; Kumar, Masago, Mishra, & Fukushi, 2018; Luo and Lau, 2017). This study explores remote sensing classification technique and other auxiliary data to determine LULCC for a period of 50 years (1967-2016). The LULCC types identified were quantitatively evaluated using the change detection approach from results of maximum likelihood classification algorithm in GIS. Accuracy assessment results were evaluated and found to be between 56 to 98 percent of the LULC classification. The change detection analysis revealed change in the LULC types in Minna from 1976 to 2016. Built-up area increases from 74.82ha in 1976 to 116.58ha in 2016. Farmlands increased from 2.23 ha to 46.45ha and bared surface increases from 120.00ha to 161.31ha between 1976 to 2016 resulting to decline in vegetation, water body, and wetlands. The Decade of rapid urbanization was found to coincide with the period of increased Public Private Partnership Agreement (PPPA). Increase in farmlands was due to the adoption of urban agriculture which has influence on food security and the environmental sustainability. The observed increase in built up areas, farmlands and bare surfaces has substantially led to reduction in vegetation and water bodies. The oscillatory nature of water bodies LULCC which was not particularly consistent with the rates of urbanization also suggests that beyond the urbanization process, other factors may influence the LULCC of water bodies in urban settlements. Keywords: Minna, Niger State, Remote Sensing, Land Surface Characteristics References Akinrinmade, A., Ibrahim, K., & Abdurrahman, A. (2012). Geological Investigation of Tagwai Dams using Remote Sensing Technique, Minna Niger State, Nigeria. Journal of Environment, 1(01), pp. 26-32. Amadi, A., & Olasehinde, P. (2010). Application of remote sensing techniques in hydrogeological mapping of parts of Bosso Area, Minna, North-Central Nigeria. International Journal of Physical Sciences, 5(9), pp. 1465-1474. Aplin, P., & Smith, G. (2008). Advances in object-based image classification. The International Archives of the Photogrammetry, Remote Sensing and Spatial Information Sciences, 37(B7), pp. 725-728. Ayele, G. T., Tebeje, A. K., Demissie, S. S., Belete, M. A., Jemberrie, M. A., Teshome, W. M., . . . Teshale, E. Z. (2018). Time Series Land Cover Mapping and Change Detection Analysis Using Geographic Information System and Remote Sensing, Northern Ethiopia. Air, Soil and Water Research, 11, p 1178622117751603. Azevedo, J. A., Chapman, L., & Muller, C. L. (2016). Quantifying the daytime and night-time urban heat island in Birmingham, UK: a comparison of satellite derived land surface temperature and high resolution air temperature observations. Remote Sensing, 8(2), p 153. Blaschke, T., Hay, G. J., Kelly, M., Lang, S., Hofmann, P., Addink, E., . . . van Coillie, F. (2014). Geographic object-based image analysis–towards a new paradigm. ISPRS Journal of Photogrammetry and Remote Sensing, 87, pp. 180-191. Bukata, R. P., Jerome, J. H., Kondratyev, A. S., & Pozdnyakov, D. V. (2018). Optical properties and remote sensing of inland and coastal waters: CRC press. Camps-Valls, G., Tuia, D., Bruzzone, L., & Benediktsson, J. A. (2014). Advances in hyperspectral image classification: Earth monitoring with statistical learning methods. IEEE signal processing magazine, 31(1), pp. 45-54. Chen, J., Chen, J., Liao, A., Cao, X., Chen, L., Chen, X., . . . Lu, M. (2015). Global land cover mapping at 30 m resolution: A POK-based operational approach. ISPRS Journal of Photogrammetry and Remote Sensing, 103, pp. 7-27. Chen, M., Mao, S., & Liu, Y. (2014). Big data: A survey. Mobile networks and applications, 19(2), pp. 171-209. Cheng, G., Han, J., Guo, L., Liu, Z., Bu, S., & Ren, J. (2015). Effective and efficient midlevel visual elements-oriented land-use classification using VHR remote sensing images. IEEE transactions on geoscience and remote sensing, 53(8), pp. 4238-4249. Cheng, G., Han, J., Zhou, P., & Guo, L. (2014). Multi-class geospatial object detection and geographic image classification based on collection of part detectors. ISPRS Journal of Photogrammetry and Remote Sensing, 98, pp. 119-132. Coale, A. J., & Hoover, E. M. (2015). Population growth and economic development: Princeton University Press. Congalton, R. G., & Green, K. (2008). Assessing the accuracy of remotely sensed data: principles and practices: CRC press. Corner, R. J., Dewan, A. M., & Chakma, S. (2014). Monitoring and prediction of land-use and land-cover (LULC) change Dhaka megacity (pp. 75-97): Springer. Coutts, A. M., Harris, R. J., Phan, T., Livesley, S. J., Williams, N. S., & Tapper, N. J. (2016). Thermal infrared remote sensing of urban heat: Hotspots, vegetation, and an assessment of techniques for use in urban planning. Remote Sensing of Environment, 186, pp. 637-651. Debnath, A., Debnath, J., Ahmed, I., & Pan, N. D. (2017). Change detection in Land use/cover of a hilly area by Remote Sensing and GIS technique: A study on Tropical forest hill range, Baramura, Tripura, Northeast India. International journal of geomatics and geosciences, 7(3), pp. 293-309. Desheng, L., & Xia, F. (2010). Assessing object-based classification: advantages and limitations. Remote Sensing Letters, 1(4), pp. 187-194. Dewan, A. M., & Yamaguchi, Y. (2009). Land use and land cover change in Greater Dhaka, Bangladesh: Using remote sensing to promote sustainable urbanization. Applied Geography, 29(3), pp. 390-401. Dronova, I., Gong, P., Wang, L., & Zhong, L. (2015). Mapping dynamic cover types in a large seasonally flooded wetland using extended principal component analysis and object-based classification. Remote Sensing of Environment, 158, pp. 193-206. Duro, D. C., Franklin, S. E., & Dubé, M. G. (2012). A comparison of pixel-based and object-based image analysis with selected machine learning algorithms for the classification of agricultural landscapes using SPOT-5 HRG imagery. Remote Sensing of Environment, 118, pp. 259-272. Elmhagen, B., Destouni, G., Angerbjörn, A., Borgström, S., Boyd, E., Cousins, S., . . . Hambäck, P. (2015). Interacting effects of change in climate, human population, land use, and water use on biodiversity and ecosystem services. Ecology and Society, 20(1) Farhani, S., & Ozturk, I. (2015). Causal relationship between CO 2 emissions, real GDP, energy consumption, financial development, trade openness, and urbanization in Tunisia. Environmental Science and Pollution Research, 22(20), pp. 15663-15676. Feng, L., Chen, B., Hayat, T., Alsaedi, A., & Ahmad, B. (2017). The driving force of water footprint under the rapid urbanization process: a structural decomposition analysis for Zhangye city in China. Journal of Cleaner Production, 163, pp. S322-S328. Fensham, R., & Fairfax, R. (2002). Aerial photography for assessing vegetation change: a review of applications and the relevance of findings for Australian vegetation history. Australian Journal of Botany, 50(4), pp. 415-429. Ferreira, N., Lage, M., Doraiswamy, H., Vo, H., Wilson, L., Werner, H., . . . Silva, C. (2015). Urbane: A 3d framework to support data driven decision making in urban development. Visual Analytics Science and Technology (VAST), 2015 IEEE Conference on. Garschagen, M., & Romero-Lankao, P. (2015). Exploring the relationships between urbanization trends and climate change vulnerability. Climatic Change, 133(1), pp. 37-52. Gokturk, S. B., Sumengen, B., Vu, D., Dalal, N., Yang, D., Lin, X., . . . Torresani, L. (2015). System and method for search portions of objects in images and features thereof: Google Patents. Government, N. S. (2007). Niger state (The Power State). Retrieved from http://nigerstate.blogspot.com.ng/ Green, K., Kempka, D., & Lackey, L. (1994). Using remote sensing to detect and monitor land-cover and land-use change. Photogrammetric engineering and remote sensing, 60(3), pp. 331-337. Gu, W., Lv, Z., & Hao, M. (2017). Change detection method for remote sensing images based on an improved Markov random field. Multimedia Tools and Applications, 76(17), pp. 17719-17734. Guo, Y., & Shen, Y. (2015). Quantifying water and energy budgets and the impacts of climatic and human factors in the Haihe River Basin, China: 2. Trends and implications to water resources. Journal of Hydrology, 527, pp. 251-261. Hadi, F., Thapa, R. B., Helmi, M., Hazarika, M. K., Madawalagama, S., Deshapriya, L. N., & Center, G. (2016). Urban growth and land use/land cover modeling in Semarang, Central Java, Indonesia: Colombo-Srilanka, ACRS2016. Hagolle, O., Huc, M., Villa Pascual, D., & Dedieu, G. (2015). A multi-temporal and multi-spectral method to estimate aerosol optical thickness over land, for the atmospheric correction of FormoSat-2, LandSat, VENμS and Sentinel-2 images. Remote Sensing, 7(3), pp. 2668-2691. Hegazy, I. R., & Kaloop, M. R. (2015). Monitoring urban growth and land use change detection with GIS and remote sensing techniques in Daqahlia governorate Egypt. International Journal of Sustainable Built Environment, 4(1), pp. 117-124. Henderson, J. V., Storeygard, A., & Deichmann, U. (2017). Has climate change driven urbanization in Africa? Journal of development economics, 124, pp. 60-82. Hu, L., & Brunsell, N. A. (2015). A new perspective to assess the urban heat island through remotely sensed atmospheric profiles. Remote Sensing of Environment, 158, pp. 393-406. Hughes, S. J., Cabral, J. A., Bastos, R., Cortes, R., Vicente, J., Eitelberg, D., . . . Santos, M. (2016). A stochastic dynamic model to assess land use change scenarios on the ecological status of fluvial water bodies under the Water Framework Directive. Science of the Total Environment, 565, pp. 427-439. Hussain, M., Chen, D., Cheng, A., Wei, H., & Stanley, D. (2013). Change detection from remotely sensed images: From pixel-based to object-based approaches. ISPRS Journal of Photogrammetry and Remote Sensing, 80, pp. 91-106. Hyyppä, J., Hyyppä, H., Inkinen, M., Engdahl, M., Linko, S., & Zhu, Y.-H. (2000). Accuracy comparison of various remote sensing data sources in the retrieval of forest stand attributes. Forest Ecology and Management, 128(1-2), pp. 109-120. Jiang, L., Wu, F., Liu, Y., & Deng, X. (2014). Modeling the impacts of urbanization and industrial transformation on water resources in China: an integrated hydro-economic CGE analysis. Sustainability, 6(11), pp. 7586-7600. Jin, S., Yang, L., Zhu, Z., & Homer, C. (2017). A land cover change detection and classification protocol for updating Alaska NLCD 2001 to 2011. Remote Sensing of Environment, 195, pp. 44-55. Joshi, N., Baumann, M., Ehammer, A., Fensholt, R., Grogan, K., Hostert, P., . . . Mitchard, E. T. (2016). A review of the application of optical and radar remote sensing data fusion to land use mapping and monitoring. Remote Sensing, 8(1), p 70. Kaliraj, S., Chandrasekar, N., & Magesh, N. (2015). Evaluation of multiple environmental factors for site-specific groundwater recharge structures in the Vaigai River upper basin, Tamil Nadu, India, using GIS-based weighted overlay analysis. Environmental earth sciences, 74(5), pp. 4355-4380. Koop, S. H., & van Leeuwen, C. J. (2015). Assessment of the sustainability of water resources management: A critical review of the City Blueprint approach. Water Resources Management, 29(15), pp. 5649-5670. Kumar, P., Masago, Y., Mishra, B. K., & Fukushi, K. (2018). Evaluating future stress due to combined effect of climate change and rapid urbanization for Pasig-Marikina River, Manila. Groundwater for Sustainable Development, 6, pp. 227-234. Lang, S. (2008). Object-based image analysis for remote sensing applications: modeling reality–dealing with complexity Object-based image analysis (pp. 3-27): Springer. Li, M., Zang, S., Zhang, B., Li, S., & Wu, C. (2014). A review of remote sensing image classification techniques: The role of spatio-contextual information. European Journal of Remote Sensing, 47(1), pp. 389-411. Liddle, B. (2014). Impact of population, age structure, and urbanization on carbon emissions/energy consumption: evidence from macro-level, cross-country analyses. Population and Environment, 35(3), pp. 286-304. Lillesand, T., Kiefer, R. W., & Chipman, J. (2014). Remote sensing and image interpretation: John Wiley & Sons. Liu, Y., Wang, Y., Peng, J., Du, Y., Liu, X., Li, S., & Zhang, D. (2015). Correlations between urbanization and vegetation degradation across the world’s metropolises using DMSP/OLS nighttime light data. Remote Sensing, 7(2), pp. 2067-2088. López, E., Bocco, G., Mendoza, M., & Duhau, E. (2001). Predicting land-cover and land-use change in the urban fringe: a case in Morelia city, Mexico. Landscape and urban planning, 55(4), pp. 271-285. Luo, M., & Lau, N.-C. (2017). Heat waves in southern China: Synoptic behavior, long-term change, and urbanization effects. Journal of Climate, 30(2), pp. 703-720. Mahboob, M. A., Atif, I., & Iqbal, J. (2015). Remote sensing and GIS applications for assessment of urban sprawl in Karachi, Pakistan. Science, Technology and Development, 34(3), pp. 179-188. Mallinis, G., Koutsias, N., Tsakiri-Strati, M., & Karteris, M. (2008). Object-based classification using Quickbird imagery for delineating forest vegetation polygons in a Mediterranean test site. ISPRS Journal of Photogrammetry and Remote Sensing, 63(2), pp. 237-250. Mas, J.-F., Velázquez, A., Díaz-Gallegos, J. R., Mayorga-Saucedo, R., Alcántara, C., Bocco, G., . . . Pérez-Vega, A. (2004). Assessing land use/cover changes: a nationwide multidate spatial database for Mexico. International Journal of Applied Earth Observation and Geoinformation, 5(4), pp. 249-261. Mathew, A., Chaudhary, R., Gupta, N., Khandelwal, S., & Kaul, N. (2015). Study of Urban Heat Island Effect on Ahmedabad City and Its Relationship with Urbanization and Vegetation Parameters. International Journal of Computer & Mathematical Science, 4, pp. 2347-2357. Megahed, Y., Cabral, P., Silva, J., & Caetano, M. (2015). Land cover mapping analysis and urban growth modelling using remote sensing techniques in greater Cairo region—Egypt. ISPRS International Journal of Geo-Information, 4(3), pp. 1750-1769. Metternicht, G. (2001). Assessing temporal and spatial changes of salinity using fuzzy logic, remote sensing and GIS. Foundations of an expert system. Ecological modelling, 144(2-3), pp. 163-179. Miller, R. B., & Small, C. (2003). Cities from space: potential applications of remote sensing in urban environmental research and policy. Environmental Science & Policy, 6(2), pp. 129-137. Mirzaei, P. A. (2015). Recent challenges in modeling of urban heat island. Sustainable Cities and Society, 19, pp. 200-206. Mohammed, I., Aboh, H., & Emenike, E. (2007). A regional geoelectric investigation for groundwater exploration in Minna area, north west Nigeria. Science World Journal, 2(4) Morenikeji, G., Umaru, E., Liman, S., & Ajagbe, M. (2015). Application of Remote Sensing and Geographic Information System in Monitoring the Dynamics of Landuse in Minna, Nigeria. International Journal of Academic Research in Business and Social Sciences, 5(6), pp. 320-337. Mukherjee, A. B., Krishna, A. P., & Patel, N. (2018). Application of Remote Sensing Technology, GIS and AHP-TOPSIS Model to Quantify Urban Landscape Vulnerability to Land Use Transformation Information and Communication Technology for Sustainable Development (pp. 31-40): Springer. Myint, S. W., Gober, P., Brazel, A., Grossman-Clarke, S., & Weng, Q. (2011). Per-pixel vs. object-based classification of urban land cover extraction using high spatial resolution imagery. Remote Sensing of Environment, 115(5), pp. 1145-1161. Nemmour, H., & Chibani, Y. (2006). Multiple support vector machines for land cover change detection: An application for mapping urban extensions. ISPRS Journal of Photogrammetry and Remote Sensing, 61(2), pp. 125-133. Niu, X., & Ban, Y. (2013). Multi-temporal RADARSAT-2 polarimetric SAR data for urban land-cover classification using an object-based support vector machine and a rule-based approach. International journal of remote sensing, 34(1), pp. 1-26. Nogueira, K., Penatti, O. A., & dos Santos, J. A. (2017). Towards better exploiting convolutional neural networks for remote sensing scene classification. Pattern Recognition, 61, pp. 539-556. Oguz, H., & Zengin, M. (2011). Analyzing land use/land cover change using remote sensing data and landscape structure metrics: a case study of Erzurum, Turkey. Fresenius Environmental Bulletin, 20(12), pp. 3258-3269. Pohl, C., & Van Genderen, J. L. (1998). Review article multisensor image fusion in remote sensing: concepts, methods and applications. International journal of remote sensing, 19(5), pp. 823-854. Price, O., & Bradstock, R. (2014). Countervailing effects of urbanization and vegetation extent on fire frequency on the Wildland Urban Interface: Disentangling fuel and ignition effects. Landscape and urban planning, 130, pp. 81-88. Prosdocimi, I., Kjeldsen, T., & Miller, J. (2015). Detection and attribution of urbanization effect on flood extremes using nonstationary flood‐frequency models. Water resources research, 51(6), pp. 4244-4262. Rawat, J., & Kumar, M. (2015). Monitoring land use/cover change using remote sensing and GIS techniques: A case study of Hawalbagh block, district Almora, Uttarakhand, India. The Egyptian Journal of Remote Sensing and Space Science, 18(1), pp. 77-84. Rokni, K., Ahmad, A., Solaimani, K., & Hazini, S. (2015). A new approach for surface water change detection: Integration of pixel level image fusion and image classification techniques. International Journal of Applied Earth Observation and Geoinformation, 34, pp. 226-234. Sakieh, Y., Amiri, B. J., Danekar, A., Feghhi, J., & Dezhkam, S. (2015). Simulating urban expansion and scenario prediction using a cellular automata urban growth model, SLEUTH, through a case study of Karaj City, Iran. Journal of Housing and the Built Environment, 30(4), pp. 591-611. Santra, A. (2016). Land Surface Temperature Estimation and Urban Heat Island Detection: A Remote Sensing Perspective. Remote Sensing Techniques and GIS Applications in Earth and Environmental Studies, p 16. Shrivastava, L., & Nag, S. (2017). MONITORING OF LAND USE/LAND COVER CHANGE USING GIS AND REMOTE SENSING TECHNIQUES: A CASE STUDY OF SAGAR RIVER WATERSHED, TRIBUTARY OF WAINGANGA RIVER OF MADHYA PRADESH, INDIA. Shuaibu, M., & Sulaiman, I. (2012). Application of remote sensing and GIS in land cover change detection in Mubi, Adamawa State, Nigeria. J Technol Educ Res, 5, pp. 43-55. Song, B., Li, J., Dalla Mura, M., Li, P., Plaza, A., Bioucas-Dias, J. M., . . . Chanussot, J. (2014). Remotely sensed image classification using sparse representations of morphological attribute profiles. IEEE transactions on geoscience and remote sensing, 52(8), pp. 5122-5136. Song, X.-P., Sexton, J. O., Huang, C., Channan, S., & Townshend, J. R. (2016). Characterizing the magnitude, timing and duration of urban growth from time series of Landsat-based estimates of impervious cover. Remote Sensing of Environment, 175, pp. 1-13. Tayyebi, A., Shafizadeh-Moghadam, H., & Tayyebi, A. H. (2018). Analyzing long-term spatio-temporal patterns of land surface temperature in response to rapid urbanization in the mega-city of Tehran. Land Use Policy, 71, pp. 459-469. Teodoro, A. C., Gutierres, F., Gomes, P., & Rocha, J. (2018). Remote Sensing Data and Image Classification Algorithms in the Identification of Beach Patterns Beach Management Tools-Concepts, Methodologies and Case Studies (pp. 579-587): Springer. Toth, C., & Jóźków, G. (2016). Remote sensing platforms and sensors: A survey. ISPRS Journal of Photogrammetry and Remote Sensing, 115, pp. 22-36. Tuholske, C., Tane, Z., López-Carr, D., Roberts, D., & Cassels, S. (2017). Thirty years of land use/cover change in the Caribbean: Assessing the relationship between urbanization and mangrove loss in Roatán, Honduras. Applied Geography, 88, pp. 84-93. Tuia, D., Flamary, R., & Courty, N. (2015). Multiclass feature learning for hyperspectral image classification: Sparse and hierarchical solutions. ISPRS Journal of Photogrammetry and Remote Sensing, 105, pp. 272-285. Tzotsos, A., & Argialas, D. (2008). Support vector machine classification for object-based image analysis Object-Based Image Analysis (pp. 663-677): Springer. Wang, L., Sousa, W., & Gong, P. (2004). Integration of object-based and pixel-based classification for mapping mangroves with IKONOS imagery. International journal of remote sensing, 25(24), pp. 5655-5668. Wang, Q., Zeng, Y.-e., & Wu, B.-w. (2016). Exploring the relationship between urbanization, energy consumption, and CO2 emissions in different provinces of China. Renewable and Sustainable Energy Reviews, 54, pp. 1563-1579. Wang, S., Ma, H., & Zhao, Y. (2014). Exploring the relationship between urbanization and the eco-environment—A case study of Beijing–Tianjin–Hebei region. Ecological Indicators, 45, pp. 171-183. Weitkamp, C. (2006). Lidar: range-resolved optical remote sensing of the atmosphere: Springer Science & Business. Wellmann, T., Haase, D., Knapp, S., Salbach, C., Selsam, P., & Lausch, A. (2018). Urban land use intensity assessment: The potential of spatio-temporal spectral traits with remote sensing. Ecological Indicators, 85, pp. 190-203. Whiteside, T. G., Boggs, G. S., & Maier, S. W. (2011). Comparing object-based and pixel-based classifications for mapping savannas. International Journal of Applied Earth Observation and Geoinformation, 13(6), pp. 884-893. Willhauck, G., Schneider, T., De Kok, R., & Ammer, U. (2000). Comparison of object oriented classification techniques and standard image analysis for the use of change detection between SPOT multispectral satellite images and aerial photos. Proceedings of XIX ISPRS congress. Winker, D. M., Vaughan, M. A., Omar, A., Hu, Y., Powell, K. A., Liu, Z., . . . Young, S. A. (2009). Overview of the CALIPSO mission and CALIOP data processing algorithms. Journal of Atmospheric and Oceanic Technology, 26(11), pp. 2310-2323. Yengoh, G. T., Dent, D., Olsson, L., Tengberg, A. E., & Tucker III, C. J. (2015). Use of the Normalized Difference Vegetation Index (NDVI) to Assess Land Degradation at Multiple Scales: Current Status, Future Trends, and Practical Considerations: Springer. Yu, Q., Gong, P., Clinton, N., Biging, G., Kelly, M., & Schirokauer, D. (2006). Object-based detailed vegetation classification with airborne high spatial resolution remote sensing imagery. Photogrammetric Engineering & Remote Sensing, 72(7), pp. 799-811. Zhou, D., Zhao, S., Zhang, L., & Liu, S. (2016). Remotely sensed assessment of urbanization effects on vegetation phenology in China's 32 major cities. Remote Sensing of Environment, 176, pp. 272-281. Zhu, Z., Fu, Y., Woodcock, C. E., Olofsson, P., Vogelmann, J. E., Holden, C., . . . Yu, Y. (2016). Including land cover change in analysis of greenness trends using all available Landsat 5, 7, and 8 images: A case study from Guangzhou, China (2000–2014). Remote Sensing of Environment, 185, pp. 243-257.

FM Juha Kämäräisen informaatiotutkimuksen alaan kuuluva väitöskirja Tiedonkäytön ilmiöitä ammattikorkeakoulujen opinnäytetöissä. Aineistolähtöinen tarkastelu ja käsitteellinen mallinnus (Information use phenomena in bachelor theses at the Finnish universities of applied sciences. Qualitative data driven approach toward a conceptual model) tarkastettiin 13.1.2018 Oulun yliopiston humanistisessa tiedekunnassa. Vastaväittäjinä toimivat ylikirjastonhoitaja, dosentti Kimmo Tuominen (Helsingin yliopisto) ja dosentti Seppo Raiski (Tampereen yliopisto) ja kustoksena kirjastonjohtaja, dosentti Jarmo Saarti (Itä-Suomen yliopisto). Väitöskirja on julkaistu sarjassa Acta Universitatis Ouluensis. B, Humaniora ja se on luettavissa myös Oulun yliopiston Jultika-julkaisuarkistossa osoitteessa http://urn.fi/urn:isbn:9789526217536

Dredging has a significant effect on sediment transportation, water quality and flow conditions in a river channel. However, often the effects of dredging are not studied carefully in advance. One reason for this is the lack of suitable study approach. Studies on river dynamics require high quality geometric models of riverbed, banks and floodplain. Accurate terrain and bathymetric data are also crucial components of reliable hydraulic modelling. In this study, we created an approach to model the presumable impacts of dredging. We modelled high discharges and annual flooding magnitudes in Eurajoki River, SW Finland in its current form and after dredging. As the low-sloped channel is heavily vegetated, the aim of the dredging is to improve flow conditions by removing sediment and vegetation within a reach of 8 km. First, we created a geometric model of the riverine environment by combining riverbank topography from national Airborne Laser Scanning (ALS) data by the Finnish National Land Survey and bathymetry, gathered with an Acoustic Doppler Current Profiler (ADCP). The ADCP was attached to a kayak to enable access to shallow areas as well. This way, we were able to model the geometry of the fluvial forms within a few centimetres’ accuracy. Next, we modified the model of the river geometry using GIS software according to the dredging plan. Finally, we used a 2D Computational Fluid Dynamics to model the current and after dredging flow conditions during various flow events. We analysed the effects on dredging on the flood magnitudes and flow conditions based on the models and compared these to the present situation. These models offer improvements on river management and observing the effects on dredging.

El área de estudio se encuentra ubicada en el Cordón del Plata, Cordillera Frontal, Mendoza, Argentina correspondiendo geográficamente entre los meridianos 69 º 19' y 69 º 26' O y los paralelos 32 º 55' y 32 º 59' S. Aquí encontramos alturas máximas de 6000 msnm con presencia de glaciares y manchones de hielo perenne, sin embargo, el ambiente predominante es periglacial con predominancia de glaciares de escombros, protalus ramparts y superficies de soli y gelifluxión. Sumado a ello se pueden encontrar mallines a alturas superiores a 3000 msnm. El objetivo del presente trabajo es analizar la dinámica producida en dos mallines de altura anualmente frecuentados durante el periodo 2002 - 2019 como bioindicadores de cambios a nivel térmico y humedad a fin de conocer los procesos que pueden estar afectando a los mallines en particular y al ambiente en general. La metodología utilizada se basa en el uso de imágenes de satélite para la clasificación, digitalización de márgenes de las vegas y construcción de índices (NDVI, NWDI), usos de datos meteorológicos del área de estudio e información relevada en campo en sucesivos inventarios de las geoformas presentes.