Literatura científica selecionada sobre o tema "Prosessi"
Crie uma referência precisa em APA, MLA, Chicago, Harvard, e outros estilos
Consulte a lista de atuais artigos, livros, teses, anais de congressos e outras fontes científicas relevantes para o tema "Prosessi".
Ao lado de cada fonte na lista de referências, há um botão "Adicionar à bibliografia". Clique e geraremos automaticamente a citação bibliográfica do trabalho escolhido no estilo de citação de que você precisa: APA, MLA, Harvard, Chicago, Vancouver, etc.
Você também pode baixar o texto completo da publicação científica em formato .pdf e ler o resumo do trabalho online se estiver presente nos metadados.
Artigos de revistas sobre o assunto "Prosessi"
1
Puhakka, Helena. "Epäonnistumiselle annetut syyselitykset". Aikuiskasvatus 27, n.º 4 (1 de dezembro de 2007): 279–86. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93781.
Texto completo da fonteResumo:
Kun viranomainen torjuu pitkäaikaistyöttömän pyrkimyksen päästä ennenaikaiselle eläkkeelle, käynnistyy ammatillisen kuntoutuksen prosessi uudelleen. Tavoitteena on arvioida jäljellä oleva työkykyä ja löytää sitä vastaava työpaikka. Se saattaa kuitenkin olla turhauttava kokemus niin kuntoutujalle kuin auttajallekin. Artikkelissa kuvataan viiden kuntoutettavan antamia selityksiä prosessin epäonnistumiselle. Auttajat selittivät samat epäonnistumiset toisin. Kaikilla tutkimuksessa mukana olleilla oli vähäinen koulutus tai ammattikoulutus puuttui kokonaan.
2
Ikonen, Mirjami. "Esimies-alaissuhteen luottamus vuorovaikutuksessa rakentuvana ilmiönä". Prologi 11, n.º 1 (15 de dezembro de 2015): 135–51. http://dx.doi.org/10.33352/prlg.95906.
Texto completo da fonteResumo:
Luottamus työpaikoilla on moniulotteinen tutkimuskohde, haastavuudessaan kiinnostava ja mukaansatempaava. Aihe on ajankohtainen, sillä luottamus korostuu muutoksessa ja sen viestinnässä. Luottamus työpaikoilla näkyy ilmapiirissä ja vaikuttaa työhyvinvointiin. Aiempi tutkimus on painottunut luottamuksen edellytyksiin ja seurauksiin, ei niinkään luottamuksen dynaamiseen luonteeseen. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tutkia luottamuksen kehittymisen prosessia esimiehen ja alaisen välillä viestinnän ja vuorovaikutuksen näkökulmasta. Laadullinen tutkimusaineisto on kerätty haastattelemalla itäsuomalaisten palveluorganisaatioiden esimies-alaispareja erikseen ja yhdessä. Aineistosta paljastui, että esimiesten ja työntekijöiden välinen viestintä on altis väärinkäsityksille puolin ja toisin. Kiinnostavaa tutkimuksessa on tahattomista reagoimatta jättämisistä aiheutuneet luottamussäröt työpaikoilla. Johtamisviestinnän keinoin on mahdollista estää väärinkäsityksiä syntymästä esimerkiksi dialogin keinoin ja myös tietoisesti oikoa väärinymmärryksiä. Esimies-alaissuhteen luottamuksen rakentumisessa pienillä, arkisilla teoilla näyttää olevan suuri merkitys. Tutkimuksen mukaan luottamusta näissä suhteissa voidaan vahvistaa arvostusta ja armeliaisuutta osoittamalla. Tutkimustulokset viittaavat siihen, että kahdenvälisen luottamuksen kehittymisen ja ylläpitämisen prosessi on monimuotoisempi kuin mitä tutkimus tähän asti on osoittanut. Johtamisviestinnällä näyttää olevan keskeinen rooli luottamuksen pyörteitten momentum-kohdissa, joissa prosessin suunta joko kääntyy, pysyy ennallaan tai vahvistuu entisestään.
3
Hakkarainen, Kai. "Oppiminen osallistumisen prosessina". Aikuiskasvatus 20, n.º 2 (15 de maio de 2000): 84–98. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93274.
Texto completo da fonteResumo:
Kasvatuspsykologisessa keskustelussa erotetaan kaksi oppimisen vertauskuvaa, nk. tiedonhankintavertauskuva ja osallistumisvertauskuva. Edellinen pohjautuu ajatukseen, jonka mukaan oppimisen olisi prosessi, jossa tapahtuu tiedon enemmän tai vähemmän välitön varastoituminen oppijan mieleen. Jälkimmäinen puolestaan tarkastelee oppimista johonkin yhteisöön sosiaalistumisen ja kasvamisen prosessina, jonka aikana hän vähitellen omaksuu sen ajattelu- ja toimintakäytäntöjä, uskomuksia ja arvoja sekä luo samalla uudestaan omaa identiteettiään. Artikkelissa analysoidaan Etienne Wengerin osallistumisyhteisön (engl. community of practice) teoriaa ja pohditaan, kuinka pitkälle oppimiseen liittyviä ilmiöitä voidaan käsitteellistää osallistumisvertauskuvan avulla. Johtopäätöksenä esitetään, että oppimisen osallistumisvertauskuva auttaa ymmärtämään ja selittämään monia oppimiseen ja oppimisvaikeuksiin liittyviä sosiaalisia ja kulttuurisia ilmiötä. Vertauskuvan vahvuutena on oppimiskäsityksen laajentaminen koskemaan myös yksilön identiteetin kehittymistä sekä heuristinen osallistumiseen liittyvien prosessien käsitteellistäminen, joka voi auttaa meitä paremmin selittämään myös oppimiseen liittyviä tiedonhankintaprosesseja. – Artikkeli pohjautuu Etienne Wengerin teokseen Communities of Practice: Learning, Meaning and Identity (Cambridge University Press, 1998)
4
Kokkonen, Lotta. "Maahanmuuttajien vuorovaikutussuhteet". Prologi 2, n.º 1 (15 de dezembro de 2006): 42–71. http://dx.doi.org/10.33352/prlg.95789.
Texto completo da fonteResumo:
Uuden ja erilaisen elämäntilanteen, kuten uuden kulttuurisen ympäristön, kohtaaminen edellyttää aina tavalla tai toisella uuteen elämäntilanteeseen ja uuteen ympäristöön sopeutumista. Useat tutkijat määrittelevät sopeutumisen prosessiksi, joka aiheutuu erilaisten ihmisten ja ympäristöjen kohtaamisesta ja välittömästä kontaktista, (esim. Berry 1997; Liebkind 2000; Redfield, Linton & Herskovits 1936). Käsitetäänkö prosessi ainoastaan yksipuolisena muutoksiin reagointina, kuten psykologisina muutoksina ja käyttäytymisen muutoksina, vai vuorovaikutuksellisena prosessina, jossa vuorovaikutuksen osapuolet yhdessä luovat merkityksiä muutosten keskellä, riippuu näkökulmasta. Tässä artikkelissa sopeutumista tarkastellaan vuorovaikutuksen näkökulmasta. Sopeutuminen nähdään vuorovaikutusprosessina, jossa henkilö pyrkii luomaan ja ylläpitämään vuorovaikutussuhteita, jotka tukevat henkilön psyykkistä hyvinvointia ja auttavat häntä toimimaan uudessa tai muuttuneessa ympäristössä. Vaikka vuorovaikutuksen näkökulmasta sopeutuminen nähdään dynaamisena, jatkuvasti muuttuvana prosessina, sopeutumisella, ja siis vuorovaikutussuhteilla, voidaan silti nähdä olevan myös tavoite. Vuorovaikutussuhteiden merkitys ja tavoite on tukea henkilön psyykkistä hyvinvointia ja kykyä toimia uudessa ympäristössä. Vuorovaikutuksen näkökulmasta sopeutumisen tavoite ei kuitenkaan ole staattinen, täysin saavutettavissa oleva tila, vaan näkökulman mukaan sopeutumiselle asetetut tavoitteet muuttuvat tilanteen, kontekstin ja kulloisenkin vuorovaikutussuhteen mukaan. Kun sopeutumista tarkastellaan vuorovaikutuksellisena prosessina, oleellisinta ei Kimin (2001, 38) mukaan ole itse tavoite, vaan siihen tähtäävän prosessin ymmärtäminen. Tässä artikkelissa ei niinkään tarkastella psyykkistä hyvinvointia ja kykyä toimia uudessa tai muuttuneessa ympäristössä sinänsä, vaan näitä tavoitteita lähestytään tarkastelemalla sitä, mikä merkitys vuorovaikutussuhteilla uudessa tai muuttuneessa ympäristössä voi olla. Tällöin vuorovaikutussuhteita ei nähdä ainoastaan välineellisesti sopeutumisen tavoitteiden saavuttamisessa, vaan keskeisinä ilmiöinä ja entiteetteinä, joissa annetaan ja vastaanotetaan tukea, vaihdetaan informaatiota ja luodaan merkityksiä.
5
Järvi, Timo. "Muistelmia Turun Sanomien tietojenkäsittelyn alkuvuosilta". Tekniikan Waiheita 38, n.º 1 (8 de março de 2020): 18–31. http://dx.doi.org/10.33355/tw.90675.
Texto completo da fonteResumo:
Osallistuin vuosina 1964-67 Turun Sanomissa muutokseen manuaalisesta koneladonnastalehden tietokoneladontaan ensimmäisenä Euroopassa. Tämä prosessi tietokoneisti muitakin toimintojalehtitalossa. Näistä tapahtumista kerron henkilökohtaisten muistojen valossa.
6
Erra, Satu. "Lukiolaisten kirjoittajaidentiteetit ja itsen ymmärtämisen prosessi". Ainedidaktiikka 4, n.º 2 (3 de junho de 2020): 25–43. http://dx.doi.org/10.23988/ad.84774.
Texto completo da fonteResumo:
Pohdin artikkelissani reflektiivistä kirjoittamista lukion äidinkielen ja kirjallisuuden opetuksessa: tarkastelen, miten reflektio näkyy lukiolaisten omaa kirjoittamista pohtivissa teksteissä. Liitän reflektion kirjoittajaidentiteetteihin, jotka hahmotan jatkuvina itsen ymmärtämisen prosesseina ja joihin ympäristöllä on suuri vaikutus. Käsitykseni taustalla vaikuttaa narratiivisen identiteetin teoria (Ricœur 1991, 1992), joka hahmottaa itsen ymmärtämisen hermeneuttisena kehänä. Tutkimusaineistoni koostuu 50:stä lukiolaisen omaa kirjoittamista reflektoivasta tekstistä. Kirjoitelma-aineiston lingvistisen analyysin perusteella reflektio näkyy pohdiskelevissa teksteissä etenkin omien valintojen ymmärtämisenä ja lukijan puoleen kurkottamisena. Kirjoittajat jakavat omaa kokemustaan ja toisaalta asettuvat keskustelemaan vaihtoehtoisten näkemysten kanssa.
Upper secondary school students’ writer identities and the process of self-understanding – reflective writing in the teaching of mother tongue and literature
Abstract
In my article I discuss reflective writing in the teaching of mother tongue and literature at the upper secondary school level. I associate reflection with writer identities, which I perceive as processes of self-understanding, influenced by the environment. This view is based on the theory of narrative identity (Ricœur 1991, 1992), which outlines self-understanding as a hermeneutic circle. The research material consists of 50 reflective texts written by upper secondary school students. According to the linguistic analysis of the texts, reflection is manifested as understanding about personal choices and reaching out to the reader. The writers present their own experiences as shared and, on the other hand, discuss alternative views within their texts.
Keywords: writing, reflection, upper secondary school, mother tongue education, writer identity
7
Suomala, Jyrki, Vesa Taatila, Reijo Siltala e Soili Keskinen. "Liiketalousinnovaatioiden keksiminen on myös kognitiivinen prosessi". Aikuiskasvatus 25, n.º 3 (15 de setembro de 2005): 180–90. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93631.
Texto completo da fonteResumo:
Luovuus ja keksiminen on perinteisesti liitetty tieteeseen, teknologiaan ja taiteeseen. Kuitenkin myös liiketaloudellisessa toimintaympäristössä on käyttöä luovuudelle. Siksi taloutta kutsutaan nykyisin innovaatiotaloudeksi. Informaatiolla ja tiedolla ei kuitenkaan ole merkitystä, jos niitä ei osata soveltaa innovaatioprosessissa. Innovatiiviset yritykset ja innovatiiviset henkilöt keskittyvät enemmän tulevaisuuteen kuin menneeseen ja tällöin on sitouduttu luopumaan vanhoista uskomuksista, teorioista ja toimintatavoista.
8
Hirvonen, Pekka E., Risto Leinonen, Mikko Kesonen, Ville Nivalainen e Mervi Asikainen. "Tutkimusperustainen fysiikan opettajankoulutusohjelma - Prosessi ja nykytila". Lumat: International Journal of Math, Science and Technology Education 3, n.º 6 (30 de outubro de 2015): 813–28. http://dx.doi.org/10.31129/lumat.v3i6.1001.
Texto completo da fonteResumo:
Aineenopettajankoulutuksen järjestämistä säätelee asetus, mutta käytännön tasolla toimintaa voidaan tutkimusperustaisesti kehittää ja toteuttaa monin tavoin. Tässä artikkelissa esittelemme kuinka Joensuussa on kehitetty fysiikan opettajankoulutusta ainelaitoksella tehtävän tieteellisen tutkimuksen keinoin noin 20 vuoden ajan. Aineenopettajakoulutus kestää kokonaisuudessaan keskimäärin viisi vuotta, joista neljä vuotta opettajaopiskelija työskentelee ainelaitoksen tarjoamien opintojen parissa. Opettajaopiskelijan näkemykset ainesisällön, opettamisen ja oppimisen kysymyksistä voivat kehittyä koko viisivuotisen opettajankoulutuksen ajan, jos tutkimukseen perustuvat opinnot organisoidaan oikealla tavalla. Tämän lisäksi myös ainesisällönoppiminen voi olla erittäin tehokasta. Artikkelin avulla osoitamme, että myös ainelaitosten opettajankoulutuksen tulisi aina perustua tieteelliseen tutkimukseen.
9
Isopahkala-Bouret, Ulpukka. "Tieteenalan rajat ja niiden ylittäminen". Aikuiskasvatus 41, n.º 1 (31 de março de 2021): 4–5. http://dx.doi.org/10.33336/aik.107383.
Texto completo da fonteResumo:
Tieteenalojen rajojen ja identiteetin määrittely on jatkuva prosessi. Siihen eivät riitä tutkimuskohde
ja alan vakiintuneet menetelmät, ei edes ansiokas historia. Tieteenala pysyy elävänä ainoastaan, jos sen
ympärillä on vahva tiedeyhteisö, joka synnyttää uutta tutkimusta, kokee yhteenkuuluvuutta ja on valmis
puolustamaan alansa olemassaolon oikeutusta.
10
Kyrö, Paula. "Riskinoton ja epävarmuudessa toimimisen valmiuksien oppimista tutkimassa". Aikuiskasvatus 28, n.º 3 (15 de setembro de 2008): 172–85. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93826.
Texto completo da fonteResumo:
Voiko riskin ottamista ja epävarmuudessa toimimista oppia ja opettaa? Artikkelissa kuvattu, kahteen interventioon rakentuva tutkimus pitää sitä alkuoletuksestaan mahdollisena. Kirjoittajan tulkinnan mukaan lähtöasetelman oletukset ja tutkimuksen tulokset sopivat pääsääntöisesti yhteen: riskin ottamista ja epävarmuudessa toimimista voidaan sekä oppia että opettaa, oppiminen on toimintaan sidottu prosessi ja siihen liittyy sekä epätietoisuuden että epävarmuuden kokemuksia.
Teses / dissertações sobre o assunto "Prosessi"
1
Lintonen, T. (Timo). "Galton Watson prosessi". Bachelor's thesis, University of Oulu, 2017. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201702231284.
Texto completo da fonte
2
Jokelainen, T. (Tero). "Rakenteiden keventämisen DFMA-prosessi". Master's thesis, University of Oulu, 2016. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201602111164.
Texto completo da fonteResumo:
Tämän työn tarkoituksena on selvittää keveiden konerakenteiden suunnittelua. Työ etenee DFMA-prosessin avulla, mikä tarkoittaa tuotteen suunnittelua kokoonpanon ja valmistuksen kannalta. Tutkimuksen kohteena on kennorakentaminen yhdistettynä laserhitsaukseen. Työssä pyritään löytämään näiden edut sekä löytämään optimaalinen kennorakenne ominaistaajuuksien ja lommahduskokeiden avulla. Osana työtä on ollut osallistuminen Wärtsilän moottorin öljyaltaan uudelleensuunnitteluun. Suunnittelun tuloksena tuli aikaisempaa kevyempi rakenne sekä sen ominaistaajuudet nousivat halutulle tasolle. Rakenne toteutettiin laserhitsattuna ohutlevykennorakenteena. Työssä tehtiin FEM-malleja kennolevyrakenteille ja yksittäiselle osakennorakenteelle. Näiden avulla saatiin tietoa rakenteiden käyttäytymisestä eri kuormitustilanteissa. FEM-laskennan paikkansapitävyys vahvistettiin vertaamalla laskennan tuloksia käytännön kokeiden tuloksiin. Aaltopeltikennolevyn mitoitus perustuu sille asetettuihin lujuusvaatimuksiin ja se on tulos levynpaksuuksien, materiaalin lujuuden, ytimen korkeuden ja sen sivun kulman muodostamasta yhtälöstäThe aim of this thesis was to clarify the ways of designing and building lightweight structures from the DFMA-process point of view. The main research subject was in finding the main benefits of laser-welded sandwich structures (corrugated cores), and in the optimization of these structures by natural frequencies and buckling tests. One part of this work was to participate in redesigning an oil sump for Wärtsilä’s motor, which is mostly made from sandwich structures and welded together with laser. The result was that the new lightweight oil sump made from sandwich structures was almost 35 % lighter than the original, and natural frequencies increased to the target level. FEM-models were used to investigate the behavior of sandwich plate structures and single-hat profile cores. Practical tests were also done for the latter, and the results were compared to FEM-models. The dimensioning of corrugated core sandwich panels is based on its strength requirements, and it is a result of an equation which is formed by the thickness and the strength of the material, as well as the height and the angle of the core
3
Niemi, H. (Henri). "DFMA-prosessi lujista teräksistä valmistettujen keveiden rakenteiden suunnittelussa". Master's thesis, University of Oulu, 2018. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201803081329.
Texto completo da fonteResumo:
Tässä työssä tutkittiin valmistus- ja kokoonpanoystävällisen suunnitteluperiaatteen soveltamista ultralujista teräksistä valmistettujen keveiden rakenteiden suunnittelussa. Työn tärkein tavoite oli selvittää, millaisen suunnitteluprosessin avulla ultralujien terästen materiaaliominaisuudet voidaan parhaiten siirtää tuotteiden ominaisuuksiksi. Tuotteissa tavoiteltavia ominaisuuksia olivat rakenteen lujuus, keveys ja kustannustehokkuus. Tämän vuoksi oli määriteltävä, mitkä asiat korostuvat suunnittelun näkökulmasta ultralujan teräksen tapauksessa. Lisäksi työn tavoitteena oli edistää ultralujien terästen käyttöä lisäämällä erityisesti Pohjois-Suomessa toimivien pk-yritysten tietämystä ultralujista teräksistä. Työ koostuu kirjallisuustutkimuksesta ja soveltavasta osuudesta. Kirjallisuustutkimuksessa perehdyttiin erityisesti DFMA-suunnittelumenetelmään ja sen etuihin verrattuna perinteiseen suunnittelutapaan. Lisäksi kartoitettiin ultralujien teräslaatujen ominaisuuksia sekä valmistusmenetelmiä, joiden avulla ominaisuudet voidaan hyödyntää. Kirjallisuustutkimuksessa esiteltiin myös tärkeimmät suunnittelussa huomioitavat lujuustekniset näkökulmat sekä rakenteen geometrian optimointi. Kirjallisuustutkimuksen lopuksi esiteltiin uusi DFMA-suunnittelu -menetelmään pohjautuva lähestymistapa, joka on kehitetty ultralujia teräksiä käyttävien pk-yritysten tarpeisiin. Uutta lähestymistapaa nimitetään laajennetuksi DFMA-prosessiksi. Kirjallisuustutkimuksen perusteella DFMA-suunnittelumenetelmän käytössä on keskeistä jakaa suunnitteluprosessi konseptisuunnitteluun ja yksityiskohtaiseen suunnitteluun. Konseptisuunnitteluvaiheessa on tärkeintä asettaa tuotevaatimukset täsmällisesti, luoda tuoterakenteesta yksinkertainen sekä valita kustannustehokkaimmat valmistusmenetelmät sekä materiaalit. Konseptisuunnittelun tuloksena on täsmällinen tuotekonsepti, joka kehitetään yksityiskohtaisessa suunnittelussa viimeistellyiksi tuote- ja valmistussuunnitelmiksi. Yksityiskohtaisessa suunnittelussa on tärkeintä optimoida tuotteen osat valittujen valmistusmenetelmien kannalta, jotta eri menetelmien ominaisuudet ja kapasiteetti voidaan hyödyntää. Käytännön suunnittelutyössä ultralujien terästen kohdalla korostuvat stabiliteettiongelmien ja väsymisvaurioiden estäminen, tietokoneavusteisten suunnittelutyökalujen käyttö ja rakenteen geometrian optimointi sekä riittävä valmistusmenetelmien tuntemus. Erityisesti laserhitsaus ja -leikkaus, vesisuihkuleikkaus sekä särmäys soveltuvat hyvin ultralujien terästen työstömenetelmiksi. Laajennettu DFMA-prosessi sisältää yleisen DFMA-menetelmän mukaiset suunnitteluvaiheet ja tavoitteet. Konseptisuunnittelussa tavoitteisiin pyritään erityisesti yksinkertaistetun 3D-mallinnuksen, nopeiden lujuusanalyysien sekä topologian optimoinnin avulla. Yksityiskohtainen suunnittelu on iteratiivinen kehitysprosessi, jossa hyödynnetään 3D-suunnittelu- sekä FEA -ohjelmistoja. Työn soveltava osuus sisältää suunnitteluraportin, jolla havainnollistettiin laajennetun DFMA-prosessin käyttämistä suunnittelutyön opastajana. Raportissa esitettiin ultralujasta teräksestä valmistetun ralliauton prototyypin rungon suunnitteluprosessin vaiheet. Soveltavan osuuden sisältämien esimerkkien avulla kirjallisuustutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää pk-yrityksissä suunniteltaessa keveitä tuotteita ultralujista teräksistäIn this thesis, the use of the Design for Manufacture and Assembly (DFMA) design method in design of lightweight Ultra-High Strength Steel (UHSS) structures was investigated. The most important target of this study was to solve that what kind of a design process is needed so that the material properties of ultra-high strength steels can be most effectively changed into product features. Required product features were strength, lightness and cost-effectiveness. Because of this it was necessary to define which aspects are highlighted with the UHSS materials from the point of view of design work. Another target of this thesis was to distribute knowledge of the ultra-high strength steels and to expand their use in small and medium enterprises (SME) located in northern Finland. The study consists of the literary research section and applied section. In the literary section, particularly the common DFMA design method and its benefits compared with the traditional design methodology were surveyed. Also, the properties of the UHSS materials and suitable manufacturing methods were discussed. The most important aspects of mechanics of materials and optimization of structure’s topology were introduced in the literature section. Presented viewpoints are essential to be considered in design work. A new DFMA-based approach developed for needs of SMEs using ultra high strength steels was presented in the latter part of the literary section. The new approach is called the extended DFMA process. On the grounds of the literary study it is important to divide a design process into a concept planning phase and a detailed design phase in the use of the common DFMA design method. In the concept planning phase, the most important things to do are to set clear product requirements, simplify the product structure and to choose the most cost-effective manufacturing methods and materials. The concept planning results in an exact design concept which is developed into a finished product and manufacturing plan during the detailed design phase. In the detailed design phase, the most important thing is to optimize parts of the product from the point of view of chosen manufacturing methods so that the features and capacity of the different methods can be utilized. In practical design work with UHSSs, the prevention of stability problems and fatigue failures, the use of Computer-Aided Engineering (CAE) tools, the optimization of structure’s geometry and sufficient knowledge of manufacturing methods are highlighted. Especially laser welding, laser cutting, abrasive water jet cutting and press brake bending are suitable work methods for UHSS. The extended DFMA process contains the design phases and objectives which are in accordance with the common DFMA method. In the concept planning the objectives are tried to achieve with the help of the simplified 3D modelling, fast analyses of strength and the use of topology optimization. The detailed design phase is an iterative development process where 3D design and FEA software are utilized. The applied section of this thesis contains a planning report which was used to illustrate the use of the extended DFMA process as a guide in design work. In the report, the design process stages of a rally car prototype frame manufactured from UHSS were presented. With the help of the examples of the applied section the results of the literature research section can be utilized in SMEs when designing light products from ultra-high strength steels
4
Törmä, T. (Tiina). "Juovasta äidistä raittiiksi äidiksi – alkoholismista toipumisen prosessi äitien kertomana". Doctoral thesis, Oulun yliopisto, 2011. http://urn.fi/urn:isbn:9789514297236.
Texto completo da fonteResumo:
Abstract The theoretical basis for this research is alcoholism as a disease. The methodological choices are based on a critical emancipatory perspective. The data consists of individual interviews, group interviews, and written accounts collected from an Alcoholics Anonymous (AA) group, and is analysed through different narrative methods. The principle research question of this doctoral thesis asks, ‘What sort of process of change is the process of recovery from alcoholism as described by eight alcoholic mothers belonging to two generations?’ The secondary research questions are as follows: 1) How do denial of alcoholism in society and societal attitudes towards alcoholic mothers become apparent in dialogue between mothers from two generations? 2) How do mothers in their narration portray the experience of losing control of their drinking? 3) How does the mother-child relationship appear in the narratives of alcoholic mothers? 4) In their narratives, how do mothers describe recovery from alcoholism as a transformative process of change? The results challenge us to examine the expectations placed on motherhood and to scrutinise everything a mother must overcome in order to be a ‘good enough’ mother. Those expectations also set a threshold for applying for and receiving support. This study highlights the stability and stigma of the problems and attitudes faced by alcoholic mothers in our society, strengthening our understanding of the mechanisms of social denial related to alcoholism as a disease. The mothers’ subjective descriptions of losing control of their drinking bring out the nature of alcoholism as a comprehensive, progressive disease associated with a harsh experience as well as negative emotional states. Alcoholism is a disease that traumatises mothers and their children. Issues relating to alcoholism often remain unaddressed in the world of experience of mothers and children for years after a mother becomes sober. This research also highlights the consequences of alcoholism as a disease inherited from one generation to another. The mothers describe their recovery as a liberating, empowering process. The meaningful relationship created with alcohol turns in to meaningful relationship with an abstinent way of life. The significance of telling one’s story and receiving peer support is emphasised. Recovery from alcoholism is, in the longer term, a process leading to transformative change. This research shows that alcoholism is a disease that can be recovered from and that investments should be made to develop support systems for alcoholics with childrenTiivistelmä Tutkimuksen teoreettisena lähtökohtana on alkoholismi sairautena. Metodologiset valinnat pohjautuvat kriittis-emansipatoriseen näkökulmaan. Aineisto muodostuu Nimettömien Alkoholistien (AA) piiristä kerätyistä yksilö- ja ryhmähaastatteluista sekä kirjoitetuista kertomuksista, ja se analysoidaan erilaisilla kerronnallisilla menetelmillä. Väitöskirjan päätutkimuskysymys tarkastelee sitä, millainen muutosprosessi alkoholismista toipumisen prosessi on kahdeksan kahteen sukupolveen kuuluvan alkoholistiäidin kertomana. Alakysymyksissä kysytään, miten alkoholismiin yhteiskunnassa kohdistuva kielto ja alkoholistiäiteihin kohdistuvat asenteet tulevat esille kahden sukupolven äitien dialogissa, miten äitien kerronnassa tulee esiin juomisen hallinnan menetyksen kokemus, millä tavoin alkoholistiäitien kerronnassa näyttäytyy äidin ja lapsen välinen suhde ja millä tavoin äidit kerronnassaan kuvaavat alkoholismista toipumisen prosessiaan transformatiivisena muutosprosessina? Tulokset haastavat tarkastelemaan äitiydelle asetettuja odotuksia ja sitä, mistä kaikesta äitien tulee selviytyä ollakseen riittävän hyviä äitejä. Odotukset asettavat omat kynnyksensä myös avun hakemiselle ja saamiselle. Äitien kerronta nostaa esiin alkoholistiäitien kohtaamien ongelmien ja asenteiden pysyvyyden ja leimaavuuden vahvistaen käsitystä alkoholismiin sairautena liittyvistä yhteiskunnallisista kiellon mekanismeista. Äitien subjektiivinen kuvaus juomisen hallinnan menetyksestä tuo esiin alkoholismin luonteen kokonaisvaltaisena ja etenevänä sairautena, johon liittyvät rankat pohjakokemukset sekä negatiiviset tunnetilat. Alkoholismi on äitejä ja heidän lapsiaan traumatisoiva sairaus. Asiat ovat käsittelemättöminä äitien ja lasten kokemusmaailmassa usein vielä vuosia äidin raitistumisen jälkeen. Tutkimus nostaa esiin alkoholismin seurauksia myös sukupolvesta toiseen periytyvänä sairautena. Toipumistaan äidit kuvaavat vapauttavana ja voimaannuttavana prosessina. Alkoholiin syntynyt merkityksellinen suhde kääntyy merkitykselliseksi suhteeksi raitista elämäntapaa kohtaan. Kertomisen ja vertaistuen merkitys korostuvat. Alkoholismista toipuminen on pidemmällä aikavälillä transformatiiviseen muutokseen johtava prosessi. Tutkimus osoittaa alkoholismin sairaudeksi, josta voi toipua ja alkoholistit lapsineen asiakasryhmäksi, jonka auttamisjärjestelmien kehittämiseen tulisi panostaa
5
Hyrkäs, S. (Satu). "”Se prosessi pitää käydä tuolla korvien välissä”:päiväkodin johtajien tutkintoja uudesta varhaiskasvatuslaista". Master's thesis, University of Oulu, 2017. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201712013250.
Texto completo da fonteResumo:
Suomessa astui voimaan uusi varhaiskasvatuslaki vuosina 2015–2016, kun varhaiskasvatuksen lainsäädäntöä linjattiin vastaamaan nykypäivän vaatimuksia. Uusi lainsäädäntö herätti vilkkaan keskustelun varhaiskasvatuksen yhteiskunnallisista tehtävistä ja lainsäädäntöprosessin epäjohdonmukaisuudesta. Eritoten vuoden 2016 lakimuutosten säästötavoitteet saivat kritiikkiä osakseen. Varhaiskasvatuslain voimaantulon jälkeen oli ajankohtaista tutkia sen vaikutuksia ja lainsäädännön vaikutuksiin liittyviä tulkintoja. Tutkimukseni tarkoituksena oli selvittää päiväkodin johtajien tulkintoja varhaiskasvatuslaista. Se toteutettiin osana VakaVai-hanketta, mikä selvitti varhaiskasvatuslainsäädännön muutosten vaikutuksia. Tutkimuskysymyksenä oli: Miten päiväkodin johtajat tulkitsevat uutta varhaiskasvatuslakia?
Tässä tutkimuksessa hyödynnettiin kerronnallista lähestymistapaa. Kerronnallisuus ilmeni tietämisen tapana, jolloin päiväkodin johtajien tulkintojen kautta saatiin tietoa varhaiskasvatuslaista ja sen vaikutuksista. Johtajien tulkinnat olivat sidoksissa aikaan ja kontekstiin. Tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla viittä päiväkodin johtajaa Manner-Suomen kunnissa. Aineisto analysoitiin kahdella eri tavalla. Temaattisessa analyysissa selvitettiin kerronnan sisältöä ja kertomuksellisessa analyysissa muodostettiin uusi kertomus aineiston pohjalta.
Johtajien tulkinnat liittyivät lain sisältöön ja sen tuomiin vaikutuksiin päiväkodin arjessa. Johtajat pitivät laissa hyvänä sitä, että siinä painottui lapsen etu ja sillä oli positiivisia vaikutuksia varhaiskasvatukseen, mutta johtajat näkivät laissa myös puutteita. Johtajat korostivat tulkinnassaan lain velvoittavuutta. Lainsäädännön muutokset olivat haastaneet päiväkotien työyhteisöjä tarkastelemaan ja kehittämään toimintatapoja sekä keskustelemaan ja oppimaan yhdessä. Johtajat ja työyhteisö ymmärsivät vanhempien ja lasten osallisuuden eri tavoin. Päiväkodin johtajilla oli eriäviä tulkintoja liittyen subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamiseen, suhdeluvun kasvattamiseen ja lain tavoitteisiin.
Varhaiskasvatuslaki oli odotettu muutos ja se osoittaa suuntaa kehittämiselle, laadulle ja arvioinnille. Tutkimus osoittaa, että varhaiskasvatuslain haltuunottoa pitää johtaa, koska työyhteisöissä voi olla eriäviä käsityksiä, mitä laki tarkoittaa käytännössä. Konteksti vaikuttaa myös siihen, mitkä asiat painottuvat varhaiskasvatuslain haltuunotossa. Varhais-kasvatuslaki ohjaa tarkemmin nyt sisällöllistä laatua, mutta parempaa määrällistä laadun määrittelyä myös kaivataan.
6
Kuivala, T. (Tuula). "Sosiaalisen median käyttöönoton prosessi, haasteet ja parhaat käytänteet:tapaukset Stormossen ja Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus". Master's thesis, University of Oulu, 2014. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201411292035.
Texto completo da fonteResumo:
Työn tavoitteena oli vertailla sosiaalisen median käyttöönoton vaiheita ja käyttöä valituissa tapausorganisaatioissa. Haastatteluiden perusteella sosiaalisen median käyttöönotossa löydettyjen haasteiden ja onnistumisten perusteella työssä tuodaan esille tapausorganisaatioiden parhaat käytänteet sosiaalisen median käyttöönotolle. Haastatteluiden perusteella luotiin tapausorganisaatioiden sosiaalisen median käyttöönoton prosessimalli, jossa esitellään sosiaalisen median käyttöönoton vaiheet. Tehdyn sosiaalisen median käyttöönoton prosessimallin vaiheita verrattiin kirjallisuudessa esitettyyn perinteisen tietojärjestelmän käyttöönottoon. Tavoitteena oli selvittää, eroaako sosiaalisen median käyttöönotto perinteisen tietojärjestelmän käyttöönotosta ja voiko pidemmän tutkimusperinteen omaavan tietojärjestelmän käyttöönoton vaiheita hyödyntää sosiaalisen median käyttöönotossa.
Tutkimusote tutkimukselle oli kvalitatiivinen vertaileva tapaustutkimus. Kysymyksessä oli kahden organisaation tapaustutkimus. Aineistokeruu menetelmänä tutkimuksessa käytettiin teemahaastattelua ja aineistoa analysoitiin vertailemalla tapausorganisaatioita keskenään sekä tekemällä sosiaalisen median käyttöönoton prosessimalli käyttämällä hyväksi aineistolähtöisen sisällönanalyysin vaihemallia.
Tutkimuksen tuloksena voidaan todeta, että haasteista keskeisin oli sosiaalisen median käyttöönottostrategian valinta, jolla oli vaikutusta myös muihin esiintyviin haasteisiin: johdon sitoutumiseen, koulutukseen, henkilöstöresursseihin. Muut havaitut haasteet johtuivat pitkälti koulutuksen vähyydestä ja näitä olivat kokemuksen puute, osaamisen vähyys ja käytön varovaisuus. Haasteisiin pyrittiin vastaamaan etsimällä niihin parhaita käytänteitä. Löydettyjä parhaita käytänteitä olivat: käyttöönoton toteuttaminen projektina, vastuiden jakaminen ja resurssien varaaminen sekä sosiaalisen median sivuston sisältöön liittyvät kysymykset kuten esimerkiksi sivustojen mielenkiintoisen sisällön laatiminen ja sivustojen säännöllinen päivittäminen. Haastatteluiden perusteella tehtyä sosiaalisen median käyttöönoton prosessimallia verrattiin kirjallisuudessa esiintyvään perinteisen tietojärjestelmän käyttöönottoon ja tuloksena oli havainto, että molemmat käyttöönotot sisälsivät paljon samoja vaiheita ja toimintoja, joten valittaessa sopiva perinteinen tietojärjestelmä niin sen käyttöönoton tutkimuksia voidaan myös hyödyntää, soveltaen, sosiaalisen median käyttöönotossa.
Työssä saatuja tuloksia voidaan hyödyntää sosiaalisen median käyttöönotoissa haasteiden sekä parhaitten käytänteiden osalta. Tutkimuksen haastatteluiden perusteella saa kuvan niistä tilanteista, joihin voi kiinnittää huomiota otettaessa käyttöön sosiaalisen median sovellusta.
7
Kauppinen, A. (Antti). "The event of organisational entrepreneurship:disrupting the reigning order and creating new spaces for play and innovation". Doctoral thesis, Oulun yliopisto, 2012. http://urn.fi/urn:isbn:9789514298479.
Texto completo da fonteResumo:
Abstract Organisational entrepreneurship is an entrepreneurial event. By-products of such events may include the emergence of business organisations. In this study, I discuss the event of organisational entrepreneurship fostered by organisational creativity. An event of organisational entrepreneurship can happen in the context of social spaces for play and innovation. In these social spaces, novelty, movement, and change are outcomes of the role of organisational entrepreneurship in society. The dissertation consists of four essays. Prior research defines organisational entrepreneurship as a relationship between the managerial order and organisational creativity. This particular relationship, rather than being a precise state, is one that problematises the tradition of studying entrepreneurship as a sub-discipline of management. Researchers tend to be drawn to studying the entrepreneurial order, but less so the play and innovation that contribute to the creativity aspect. Whilst permitting space for play and innovation have been acknowledged to be crucial, the role of play and innovation between the discourses of business opportunities and entrepreneurial becoming has not been discussed. The literature review in this study shows that understanding the concepts of entrepreneurial actions and processes is key to explicating organisational entrepreneurship. Hence, the principal research question of this study is: how do entrepreneurial actions and processes frame the very nature of the event of organisational entrepreneurship? There are four sub-questions (one for each essay) that illustrate how an entrepreneurial event is about creation of new spaces for play and innovation. The purpose of this study is to show what role playfulness and innovativeness play in organisational entrepreneurship. I have empirically investigated how international business opportunities may be created through entrepreneurial actions in a multinational collaboration project, and found that social learning is at the heart of the process. In addition, I have examined an entrepreneurial process through the story of an up-and-coming stand-up comedian. This study shows that the entrepreneurial process emerges from the desire to become-Other. The entrepreneurial stories of this qualitative study come from two data sets (conducted in Finland and in Denmark). The research outline problematises the prior research, in which storytelling is rarely used. The dissertation concludes by suggesting that one role of playfulness and innovativeness is to create business opportunities and entrepreneurial becomingTiivistelmä Organisatorinen yrittäjyys on yksi yrittäjämäinen tila. Tällaisessa tilassa monenlaisten sivutuotteiden, kuten liikeyrityksen, syntyminen on mahdollista. Organisatorinen luovuus tukee näiden tilojen luomiseen liittyvää tekemistä ja prosesseja. Yrittäjämäiset tilat ovat mahdollisia konteksteissa, joita tässä väitöskirjatutkimuksessa tutkittiin tiloina leikille ja innovaatioille. Näiden tilojen ansiosta uutuus, liike ja muutos ovat mahdollisia ja ne kuvaavat organisatorisen yrittäjyyden roolia yhteiskunnassa. Tämä väitöskirja on neljän esseen kokoelma. Aikaisempi tutkimus määrittelee organisatorisen yrittäjyyden johtajuuden hallinnan ja organisatorisen luovuuden väliseksi suhteeksi. Ennemmin kuin jokin tila tällä jatkumolla suhde sinänsä kyseenalaistaa tradition, joka tutkii yrittäjyyttä johtajuustutkimuksen koulukuntana. Siinä tutkimusintressi on ollut hallinta, mutta ei kovin usein leikki ja innovaatiot. Vaikka leikki ja innovaatiot on nähty tärkeinä asioina, siitä huolimatta niiden roolia linkkinä liiketoimintamahdollisuuksien luomisen ja yrittäjämäiseksi tulemisen välillä ei ole vielä kovin hyvin tutkittu. Tämän tutkimuksen kirjallisuuskatsaus osoittaa, että yrittäjämäiset toiminnot ja prosessit ovat keskeisimmät käsitteet organisatorisessa yrittäjyydessä. Tutkimuksen päätutkimuskysymys kuuluu: kuinka yrittäjämäiset toiminnot ja prosessit rajaavat organisatorisen yrittäjyyden syvimmän luonteen yrittäjämäisenä tapahtumana? Tutkimuksen tarkoitus on näyttää, mikä rooli leikinomaisuudella ja innovatiivisuudella on organisatorisessa yrittäjyydessä silloin, kun se nähdään yrittäjämäisenä tilana. Tutkin empiirisesti kansainvälisten liiketoimintamahdollisuuksien luomista ja sitä, miten se tapahtuu monikansallisessa yhteistyöprojektissa. Tuloksena löysin, että se on sosiaalista oppimista. Lisäksi tutkin yrittäjämäiseksi tulemisen prosessia standup-koomikoksi tulevan henkilön kautta. Se näyttää, että syy yrittäjämäisen prosessin ilmentymiselle on intohimo tulla toiseksi. Tutkimuksen yrittäjämäiset tarinat perustuvat kahdelle aineiston lähteelle (tehty Suomessa ja Tanskassa). Tutkimusasetelma kyseenalaistaa tutkimuksen, jossa tarinankerrontaa on käytetty harvoin. Tulokset osoittavat, että leikinomaisuuden ja innovatiivisuuden rooli on luoda uusia liiketoimintamahdollisuuksia ja yrittäjämäiseksi tulemisen prosesseja
8
Myllykoski, J. (Jenni). "Strategic change emerging in time". Doctoral thesis, Oulun yliopisto, 2017. http://urn.fi/urn:isbn:9789526215426.
Texto completo da fonteResumo:
Abstract In this study, I address the need for an in-depth understanding of the temporal nature of strategic change. Accordingly, I examine how strategic change emerges in time in a small Finnish software company. The data for the study consists of strategy-making discussions with three company managers during the course of two years. With this study I contribute to process organization studies in general and post-processual strategy research in particular. By following a process-relational view of becoming reality and adopting an “in-time” view of temporality, I add to discussions on the temporal nature of strategy work. The in-time view enables me to examine strategic change as the fluidity of the present, in which both the past and the future are immanent. In addition to highlighting that processuality cannot be reduced to human actions, I follow the notion of agentic time, which analytically gives agency to relational events. With the in-time view, I aim to unpack especially two underlying tendencies behind theorizations of strategic change: first, the overemphasis on managers as the principle, controlling agents of strategic change, and second, the reduction of the complex and fluxing change processes into simple, static models. With the empirical analysis, I identify five ways in which the agency of time perceptibly manifests in strategic change: unforeseen events, the becoming meaning of events, the immediacy and irreversibility of an emerging situation, the immanent past in the present, and the conditionality of time. I also show the paradoxical tension between organizing processes efficiently over time and experiencing and reacting to novel events in time. Furthermore, I illustrate the multi-event nature of strategic change and show how the managers’ intentionality emerges from within relational events. In contrast to the prevailing view of strategic change as a pre-planned, future-oriented managerial activity, with this study I add to our understanding of strategic change as a continuous, unpredictable process emerging through the mutually constitutive relation between unowned events and human actions. Accordingly, I argue that temporality should be treated as a fundamental characteristic of reality, which defines the dynamics of strategic change, rather than as an objective background or subjective construction of strategy-makingTiivistelmä Tällä tutkimuksella vastaan tarpeeseen ymmärtää syvällisemmin strategisen muutoksen ajallista luonnetta. Sen vuoksi tarkastelen tässä työssä, miten strateginen muutos kehkeytyy ajassa pienessä suomalaisessa ohjelmistoyrityksessä. Tutkimusaineistoni koostuu yrityksen kolmen johtajan kanssa käydyistä strategiakeskusteluista kahden vuoden ajalta. Tutkimukseni kontribuoi yleisesti prosessuaaliseen organisaatiotutkimukseen ja erityisesti jälkiprosessuaaliseen strategiatutkimukseen. Tuon tutkimuksessani esille ajallisuuden näkökulman muutosprosessiin. Seuraan prosessi-relationaalista aikakäsitystä, jossa menneisyys ja tulevaisuus nähdään läsnä olevina alati kehkeytyvässä nykyhetkessä. Sen mukaisesti korostan ajan agenttista luonnetta prosesseissa ja keskityn analyysissäni yksilöiden sijaan relationaalisiin tapahtumiin keskeisimpänä muutosvoimana. Tällä näkökulmalla pyrin ohittamaan erityisesti kaksi vallitsevaa strategiatutkimuksen ongelmaa: yritysjohdon roolin ylikorostamisen muutoksen hallitsijana, sekä monimutkaisen ja dynaamisen muutosprosessin liiallisen redusoimisen staattisiksi malleiksi. Tutkimuksessani tunnistan viisi ajan agenssin ilmenemismuotoa strategisessa muutoksessa: odottamattomat tapahtumat, tapahtumien ajassa muuttuva merkitys, elettyjen tilanteiden välittömyys ja peruuttamattomuus, menneisyyden läsnäolo nykyisyydessä, sekä ajan ehdollisuus. Lisäksi osoitan työssäni paradoksaalisen jännitteen ajan yli jatkumaan ja kehittymään suunniteltujen käytäntöjen, sekä ajassa kehkeytyvien hallitsemattomien tapahtumien kohdatessa. Korostan työssäni myös muutostapahtumien monitahoista ilmentymistä ja osoitan, kuinka johtajien tarkoitukselliset toimet muodostuvat tapahtumien sisällä. Tutkimuksellani kyseenalaistan käsityksen strategisesta muutoksesta suunniteltuna, tulevaisuusorientoituneena prosessina. Sen sijaan kuvaan sen jatkuvana ja ennustamattomana prosessina, joka kehkeytyy hallitsemattomien tapahtumien ja yksilöiden toimien sisäisenä dynamiikkana. Väitän, että ajallisuus tulisi nähdä todellisuutta luovana voimana joka määrittää strategisen muutoksen prosessuaalisen luonteen, eikä pelkästään tapahtumien objektiivisena taustana tai ihmisten subjektiivisena tulevaisuuden ja menneisyyden tulkintana strategiatyössä
9
Lehto, I. (Irene). "Narratives of international opportunities in entrepreneurial selling". Doctoral thesis, Oulun yliopisto, 2016. http://urn.fi/urn:isbn:9789526212135.
Texto completo da fonteResumo:
Abstract With this study, I provide insights into international opportunities in the context of early internationalising firms and entrepreneurial selling. I study the changing meanings of international opportunities and the mechanisms of international opportunity construction that entrepreneurs narrate when making sense of these opportunities. I contribute to the international entrepreneurship literature that takes an integrative and processual approach to entrepreneuring and international opportunity. I view international opportunities as socially, temporally and spatially situated. By drawing from the socially situated cognition approach, I direct analytical focus to the contextual, changing interpretations of international opportunity and the dynamic process of international opportunity construction. I take a narrative constructionist approach to this study. My empirical material consists of five entrepreneurs’ narratives. They describe past, present and future international opportunities in the context of ongoing early international entry or expansion and entrepreneurial selling in international business-to-business sales negotiation. With this study, I contribute to an in-depth, processual understanding of international opportunities. I identify multiple meanings of international opportunities as product, service, business model, relationship, and/or foreign market opportunities. By describing transformations between these manifestations of international opportunity and the interactions that produce them across diverse intersubjective spaces, I depict journeys of articulated representations of international opportunities becoming concrete opportunities. I find dichotomies within and between different meanings of international opportunities and related actions and interactions. Specialisation versus flexibility, entrepreneurs’ involvement versus professional salespeople’s involvement, and replicated versus contextually adapted processes are problematised with respect to different manifestations of international opportunityTiivistelmä Tällä tutkimuksella lisään ymmärrystä kansainvälisistä mahdollisuuksista yrityksen varhaisen kansainvälistymisen ja yrittäjämäisen myynnin kontekstissa. Tutkin, miten yrittäjät merkityksellistävät kerronnassaan kansainvälisiä mahdolli-suuksia sekä niiden muutosta ja muodostamisen mekanismeja. Kontribuoin tutkimuksellani kansainvälisen yrittäjyyden kirjallisuuteen, joka käsittelee yrittämistä ja kansainvälisiä mahdollisuuksia integroivasta prosessuaalisesta näkökulmasta. Tutkimuksessani tarkastelen kansainvälisiä mahdollisuuksia sosiaalisesti, ajallisesti ja tilallisesti sijoittuneina. Hyödynnän sosiaalisesti sijoittuneen kognition lähestymistapaa tuodakseni analyyttisen fokuksen kansainvälisten mahdollisuuksien kontekstuaalisiin ja muuttuviin tulkintoihin sekä niiden muodostamisen dynaamiseen prosessiin. Lähestyn tutkimusta narratiivisen konstruktionismin näkökulmasta. Empiirinen aineistoni koostuu viiden yrittäjän narratiiveista. He kertovat menneistä, nykyisistä ja tulevista kansainvälisistä mahdollisuuksista meneillään olevan kansainvälisille markkinoille menon tai niillä laajenemisen sekä yritystenvälisissä kansainvälisissä myyntineuvotteluissa tapahtuvan yrittäjämäisen myynnin kontekstissa. Tutkimuksellani lisään ymmärrystä kansainvälisten mahdollisuuksien prosessuaalisesta luonteesta. Tunnistan kansainvälisten mahdollisuuksien erilaisia merkityksiä tuotteena, palveluna, liiketoimintamallina, suhteena ja/tai kansainvä-lisenä markkinana. Kuvaan muutoksia näiden eri manifestaatioiden ja niitä tuottavan vuorovaikutuksen välillä halki erilaisten subjektienvälisten tilojen. Näin esitän kansainvälisten mahdollisuuksien artikuloitujen kuvausten matkaa konkreettisiksi mahdollisuuksiksi. Havaitsen narratiiveissa ristiriitoja kansainvälisten mahdollisuuksien eri merkitysten sekä niihin liittyvän toiminnan ja vuorovaikutuksen sisällä ja välillä. Erikoistuminen ja joustavuus, yrittäjän ja ammattimyyjän osallisuus sekä prosessin toistaminen ja mukauttaminen problematisoidaan suhteessa kansainvälisten mahdollisuuksien eri manifestaatioihin
10
Haho, P. (Päivi). "Learning enablers, learning outcomes, learning paths, and their relationships in organizational learning and change". Doctoral thesis, Oulun yliopisto, 2014. http://urn.fi/urn:isbn:9789526203584.
Texto completo da fonteResumo:
Abstract The purpose of this thesis is to examine the role of learning and the constituents of learning in creating process innovations and realizing organizational change. Organizational learning was studied and the data was collected in process development projects, in which process simulations were used as a development method for process innovations and change. The empirical research was carried out mainly in 1988–2001. In this thesis, the results of those studies are reflected on, together with the recent literature related to organizational learning theories in the context of process innovations and management of change. Specifically, the concepts of learning enablers, learning outcomes (intangible/tangible), learning paths, and their relationships are studied. Qualitative longitudinal action research with case studies and abductive reasoning are used as the research methods throughout this thesis. The data consists of 34 cases and 99 process simulations in 12 different industries and varies from large core processes to support processes. The case organizations were mainly Finnish companies with Finns as the majority of participants. One case organization was from Switzerland, and in five cases, multicultural groups participated in the process simulations. In each project, process simulations were used at least once during a change project, in some cases even five to eight times. The data analysis proceeded in an abductive manner throughout the included five articles, and the findings are summarized based on the research questions. The theoretical contribution of this thesis is fourfold. The findings give new understanding 1) about learning enablers, their relationships to each other and influence on learning and process innovations, 2) about the role of intangible and tangible learning outcomes in individual and organizational learning processes and 3) about learning paths in process innovations and related change processes. The thesis also defines 4) a model for effective learning processes in change projects concerning process innovations. The contribution in the practical and managerial context should be applicable field of North and West European commercial organizations. This thesis highlights individual and organizational learning in the creation of process innovations, and it also defines the features of an effective development method for creating and implementing process innovationsTiivistelmä Tämän väitöskirjan tarkoituksena on tutkia organisaation oppimisen ja sen eri osatekijöiden roolia prosessi-innovaatioiden luomisessa ja muutoksen aikaansaamisessa organisaatiossa. Organisaation oppimista tutkittiin ja aineisto kerättiin prosessien kehittämisprojekteissa, joissa prosessisimulaatioita käytettiin prosessi-innovaatioiden menetelmänä. Tutkimuksen aineisto kerättiin pääsiassa vuosien 1988–2001 aikana. Tässä väitöskirjassa näitä tuloksia analysoidaan vallitsevien organisaatio-oppimisen teorioiden valossa prosessi-innovaatioiden ja muutoksen johtamisen asiayhteydessä. Erityisesti tutkitaan oppimisen mahdollistajia, oppimisen tuloksia (aineettomia/aineellisia), oppimisen polkuja ja kaikkien näiden keskinäisiä suhteita. Tutkimusmenetelmänä on käytetty laadullista pitkittäistä toimintatutkimusta tapaustutkimuksineen ja abduktiivisine päättelyineen. Aineisto koostuu 34 tapaustutkimuksesta ja 99 prosessisimulaatiosta, jotka toteutettiin 12 eri toimialalla, ja vaihtelevat ydinprosesseista tukiprosesseihin. Suurimmaksi osaksi tapausorganisaatiot olivat suomalaisia yrityksiä, ja yksi tapausorganisaatio oli sveitsiläinen. Projektiryhmät olivat pääasiassa suomalaisia, mutta monikulttuurinen ryhmä osallistui prosessisimulointiin viidessä tapaustutkimuksessa. Jokaisessa projektissa prosessisimulointia käytettiin ainakin kerran muutosprojektin aikana, joissakin tapauksissa jopa viidestä kahdeksaan kertaan. Väitöskirjan viiden artikkelin aineiston analysointi suoritettiin abduktiivisen päättelyn periaattein, ja tutkimuksen tulokset esitetään tutkimuskysymysten mukaisesti. Tutkimuksen teoreettinen tulos kohdistuu neljään osa-alueeseen. Tulokset lisäävät ymmärrystä 1) oppimisen mahdollistajista, niiden suhteesta toisiinsa ja vaikutuksesta oppimiseen ja prosessi-innovaatioihin, 2) aineettomien ja aineellisten oppimistulosten roolista yksilön ja organisaation oppimisprosesseissa, ja 3) prosessi-innovaatioiden ja niihin liittyvien muutosprosessien oppimisen poluista. Tutkimus myös määrittelee 4) prosessi-innovaatioita koskevien muutosprojektien oppimista korostavan mallin. Tutkimuksen tuloksia voitaneen soveltaa Pohjois- ja Länsi-Euroopan yritysmaailmassa. Tutkimus korostaa yksilön ja organisaation oppimisen merkitystä prosessi-innovaatioiden luomisessa ja lisäksi se määrittelee vaikuttavan prosessi-innovaatioiden kehittämisen ja käyttöönoton menetelmän piirteet
Livros sobre o assunto "Prosessi"
1
Rinnekangas, Rax. Luciferin viimeinen elämä: Erään elokuvan prosessi. Helsinki: Like, 2013.
Encontre o texto completo da fonte
2
Pokkinen, Ilmo. Orgaaninen prosessi: Tutkimus Joonas Kokkosen motiivitekniikan ja muotoajattelun kehittymisestä. Helsinki: Helsingin yliopiston Musiikkitieteen laitos, 1992.
Encontre o texto completo da fonte
7
Barth, Fredrik. Manifestasjon og prosess. Oslo: Universitetsforlaget, 1994.
Encontre o texto completo da fonte
8
Keriana, I. Ketut. Prosesi upakara dan yadnya. [Ubud]: Gandapura, 2010.
Encontre o texto completo da fonte
9
Peskov, V. Proselki: [ocherki]. Moskva: Molodai︠a︡ gvardii︠a︡, 1988.
Encontre o texto completo da fonte
10
Karasëv, Sergeĭ. Proselki: Stikhi. Gorʹkiĭ: Volgo-Vi͡a︡tskoe knizhnoe izd-vo, 1987.
Encontre o texto completo da fonteCapítulos de livros sobre o assunto "Prosessi"
1
Soegiyono. "Pentingnya Harmonisasi dalam Pembentukan Peraturan Perundang-Undangan". In Kajian Kebijakan dan Hukum Kedirgantaraan, 1–21. Bogor: Mitra Wacana Media, 2015. http://dx.doi.org/10.30536/9786023181339.1.
Texto completo da fonteResumo:
Pembentukan peraturan perundang-undangan adalah proses pembuatan peraturan perundang-undangan pada dasarnya dimulai dari perencanaan, persiapan, teknik penyusunan, perumusan, pembahasan, pengesahan, pengundangan, dan penyebarluasan. Di antara rangkaian proses di atas ada proses yang tidak disebutkan secara tegas tetapi mempunyai peran yang sangat penting, yaitu proses harmonisasi. Dengan demikian, harmonisasi merupakan salah satu dari rangkaian proses pembentukan peraturan perundang-undangan. Harmonisasi dimaksudkan agar tidak terjadi atau mengurangi tumpang tindih peraturan perundang-undangan. Permasalahan kajian ini adalah bagaimana pentingnya harmonisasi pembentukan peraturan perundang-undangan yang disusun merupakan suatu keniscayaan dengan tujuan untuk mengetahui pentingnya harmonisasi pembentukan peraturan perundang-undangan sebagai pengayaan dan manfaat dalam penyusunan peraturan perundang-undangan. Metode kajian ini menggunakan metode penyusunan yang berbasis metode penelitian hukum. Dalam kajian ini dipergunakan metode pendekatan yuridis normatif artinya dilakukan melalui studi pustaka yang menelaah data sekunder, baik yang berupa peraturan perundang-undangan maupun hasil penelitian, dan referensi lainnya. Hasil kajian ini diharapkan agar harmonisasi peraturan perundang-undangan tidak terjadi tumpang tindih maupun bertentangan dengan peraturan perundang-undangan lain, baik yang lebih tinggi, sederajat, maupun yang lebih rendah.
2
Geyer, Michael A. "Das Solarturmkraftwerksmodell Proses-Plant". In Hochtemperatur-Speichertechnologie, 96–126. Berlin, Heidelberg: Springer Berlin Heidelberg, 1987. http://dx.doi.org/10.1007/978-3-662-01620-6_4.
Texto completo da fonte
3
Dąbrowski, Marek. "Macroeconomic and Fiscal Challenges During the EU Accession Prosess: An Overview". In The Eastern Enlargement of the EU, 1–33. Boston, MA: Springer US, 2001. http://dx.doi.org/10.1007/978-1-4615-1709-2_1.
Texto completo da fonte
4
Geyer, Michael A. "PROSES-Rechnungen mit einem 20 MWEL Referenzkraftwerk". In Hochtemperatur-Speichertechnologie, 127–42. Berlin, Heidelberg: Springer Berlin Heidelberg, 1987. http://dx.doi.org/10.1007/978-3-662-01620-6_5.
Texto completo da fonte
5
Planchart, Alejandro Enrique. "The Polyphonic Proses of Guillaume Du Fay". In Epitome musical, 87–99. Turnhout: Brepols Publishers, 2009. http://dx.doi.org/10.1484/m.em-eb.3.2681.
Texto completo da fonte
6
Iversen, Gunilla. "L’espace sacré et la poésie liturgique. Proses pour la dédicace d’une église". In Culture et société médiévales, 409–22. Turnhout: Brepols Publishers, 2005. http://dx.doi.org/10.1484/m.csm-eb.3.356.
Texto completo da fonte
7
Soegiyono. "ASEAN Open Sky di Indonesia dan Kaitannya dengan Kedaulatan Udara Indonesia". In Kajian Kebijakan dan Hukum Kedirgantaraan, 204–22. Bogor: Mitra Wacana Media, 2015. http://dx.doi.org/10.30536/9786023181339.11.
Texto completo da fonteResumo:
Ruang udara terbuka ASEAN merupakan bentuk kebijakan untuk membuka wilayah udara antara sesama anggota negara ASEAN. Kebijakan ruang udara terbuka ASEAN adalah bagian dari tujuan pembentukan Masyarakat Ekonomi ASEAN dalam upaya untuk meningkatkan perekonomian di kawasan ASEAN untuk meningkatkan daya saing di fora internasional sehingga perekonomian dapat tumbuh merata, juga meningkatkan kehidupan masyarakat, dan hal utama adalah untuk mengurangi kemiskinan. Ruang udara terbuka ASEAN menawarkan akses ke pasar yang besar, keuntungan besar, meningkatkan daya tarik wisata, serta frekuensi penerbangan akan meningkat. Permasalahan dalam kajian ini adalah bagaimana ruang udara terbuka ASEAN di Indonesia dalam kaitannya dengan kedaulatan udara Indonesia dengan tujuan untuk mengetahui upaya pemerintah Indonesia dalam menangani pelaksanaan dari kebijakan langit terbuka ASEAN. Metode kajian ini menggunakan metodologi yuridis normative. Hasil kajian adalah Penerapan prinsip cabotage dan proses pemberlakuan secara bertahap dalam wilayah Indonesia merupakan bentuk pelaksanaan dan sekaligus upaya perlindungan terhadap pemberlakuan ruang udara terbuka dalam wilayah udara kedaulatan Republik Indonesia.
8
Meitinger, Serge. "Trois Proses Du Désert: P. Loti, A. Memmi, J. M. G. Le Clézio". In Life, 299–312. Dordrecht: Springer Netherlands, 1998. http://dx.doi.org/10.1007/978-94-011-5240-2_17.
Texto completo da fonte
9
Ardes, Runggu P., Nessia Marga Leta e Cholifah Damayanti. "Pertimbangan Yuridis dan Konsekuensi Pengelompokan Rancangan Peraturan Pemerintah (RPP) sebagai Amanat Undang-Undang RI Nomor 21 Tahun 2013 tentang Keantariksaan". In Kajian Kebijakan Penerbangan dan Antariksa, 86–109. Bogor: In Media, 2016. http://dx.doi.org/10.30536/9786026469120.5.
Texto completo da fonteResumo:
Pengesahan UU No 21 Tahun 2013 tentang Keantariksaan menjadi sebuah batu loncatan dalam pembentukan sistem hukum keantariksaan di Indonesia. UU ini perlu ditopang oleh Peraturan Pemerintah dan peraturan lain di bawahnya untuk memperkuat eksistensinya. Dalam proses penyusunan, terdapat kebijakan untuk menggabungkan sembilan amanat RPP UU Keantariksaan ke dalam satu PP. Namun, dalam pengintegrasiannya banyak ditemui hambatan yang kemudian mendasari ide dilakukannya kajian ini. Permasalahan dalam tulisan ini adalah apa saja pertimbangan yuridis dan konsekuensi pengelompokan RPP sebagai amanat UU Nomor 21 Tahun 2013 tentang Keantariksaan ke dalam 1 RPP dan solusinya. Melalui pendekatan teori hierarki norma dan teori sistem hukum, UU Keantariksaan memiliki ruang lingkup luas, multisektoral, dan sarat dengan hal-hal teknis, sehingga diperlukan kehati-hatian dalam penyusunannya dan tidak dapat digabung ke dalam satu wadah peraturan, melainkan dikelompokkan ke dalam beberapa peraturan pemerintah, yaitu: (i) Peraturan Pemerintah Tentang Tata Cara Penguasaan dan Penjalaran Serta Perlindungan Teknologi keantariksaan; (ii) Peraturan Pemerintah Tentang Tata Cara Pembangunan dan Pengoperasian Bandar Antariksa; dan (iii) Peraturan Pemerintah Tentang Tata Cara Kegiatan Komersial Keantariksaan.
10
Elsaesser, Thomas, e Huib J. Bakker. "Ultrafast Dynamics of Hydrogen Bonding and Proton Transfer in the Condensed Phase". In Ultrafast Hydrogen Bonding Dynamics and Proton Transfer Prosesses in the Condensed Phase, 1–4. Dordrecht: Springer Netherlands, 2002. http://dx.doi.org/10.1007/978-94-017-0059-7_1.
Texto completo da fonteTrabalhos de conferências sobre o assunto "Prosessi"
1
Babovic, Z., A. Crnjin, G. Rakocevic, M. Stankovic, S. Stankovic, Z. Peric, I. Cirkovic, I. Damjanovic e V. Milutinovic. "ProSense research activities in belgrade". In TELSIKS 2009 - 2009 9th International Conference on Telecommunications in Modern Satellite, Cable, and Broadcasting Services. IEEE, 2009. http://dx.doi.org/10.1109/telsks.2009.5339519.
Texto completo da fonte
2
Lorenzini, Enrico, Ken Welzyn e Mario Cosmo. "Expected Deployment Dynamics of ProSEDS". In 39th AIAA/ASME/SAE/ASEE Joint Propulsion Conference and Exhibit. Reston, Virigina: American Institute of Aeronautics and Astronautics, 2003. http://dx.doi.org/10.2514/6.2003-5095.
Texto completo da fonte
3
Ballance, Judy. "Propulsive Small Expendable Deployer System (ProSEDS)". In Space technology and applications international forum - 2001. AIP, 2001. http://dx.doi.org/10.1063/1.1357957.
Texto completo da fonte
4
Curtis, Leslie, e Les Johnson. "Propulsive Small Expendable Deployer System (ProSEDS)". In SPACE TECHNOLOGY AND APPLICATIONS INTERNATIONAL FORUM- STAIF 2002. AIP, 2002. http://dx.doi.org/10.1063/1.1449733.
Texto completo da fonte
5
Ayda-zadə, Kamil, Elşən Mustafayev e Samir Rüstəmov. "Dərin neyron şəbəkələrin çoxnüvəli qrafik prosessor platformasında öyrədilməsi". In Proqram mühəndisliyinin aktual elmi-praktiki problemləri. Institute of Information Technology of Azerbaijan National Academy of Sciences, 2017. http://dx.doi.org/10.25045/ncsofteng.2017.11.
Texto completo da fonte
6
Curtis, Leslie, Jason Vaughn, Ken Welzyn e Joe Carroll. "Development of the flight tether for ProSEDS". In SPACE TECHNOLOGY AND APPLICATIONS INTERNATIONAL FORUM- STAIF 2002. AIP, 2002. http://dx.doi.org/10.1063/1.1449749.
Texto completo da fonte
7
Taruminkeng, Stephanie, Enjang Jaenal Mustopa e Lilik Hendrajaya. "TERMODINAMIKA DALAM MEMAHAMI PROSES PENGOLAHAN MINERAL". In SEMINAR NASIONAL FISIKA 2016 UNJ. Pendidikan Fisika dan Fisika FMIPA UNJ, 2016. http://dx.doi.org/10.21009/0305020607.
Texto completo da fonte
8
Johnson, Les, Judy Ballance, Brian Gilchrist, Robert Estes e Enrico Lorenzini. "Propulsive Small Expendable Deployer System (ProSEDS) space experiment". In 34th AIAA/ASME/SAE/ASEE Joint Propulsion Conference and Exhibit. Reston, Virigina: American Institute of Aeronautics and Astronautics, 1998. http://dx.doi.org/10.2514/6.1998-4035.
Texto completo da fonte
9
Vaughn, Jason, Miria Finckenor, Rachel Kamenetzky, Peter Schuler e Jim Sorenson. "Development of polymer coatings for the ProSEDS tether". In 38th Aerospace Sciences Meeting and Exhibit. Reston, Virigina: American Institute of Aeronautics and Astronautics, 2000. http://dx.doi.org/10.2514/6.2000-244.
Texto completo da fonte
10
Vaughn, Jason, Leslie Curtis, Brian Gilchrist, Sven Bilen e Enrico Lorenzini. "Review of the ProSEDS Electrodynamic Tether Mission Development". In 40th AIAA/ASME/SAE/ASEE Joint Propulsion Conference and Exhibit. Reston, Virigina: American Institute of Aeronautics and Astronautics, 2004. http://dx.doi.org/10.2514/6.2004-3501.
Texto completo da fonteRelatórios de organizações sobre o assunto "Prosessi"
1
Diprose, Rachael, Amalinda Savirani, Ken M. P. Setiawan e Naomi Francis. Aksi Kolektif Perempuan dan Pelaksanaan Undang-Undang Desa: Upaya Perempuan dalam Menggerakkan Perubahan dan Memengaruhi Pembangunan Inklusif Gender di Daerah Perdesaan Indonesia. University of Melbourne with Universitas Gadjah Mada and MAMPU, setembro de 2020. http://dx.doi.org/10.46580/124327.
Texto completo da fonteResumo:
Kajian mengenai Aksi Kolektif Perempuan dan UU Desa ini bermaksud untuk memahami dalam konteks apa, sejauh mana dan melalui mekanisme apa aksi kolektif oleh perempuan memengaruhi implementasi UU Desa, dan apa peran yang telah OMS jalankan dalam proses tersebut? Kajian ini membahas hasil penelitian yang dilakukan di sembilan provinsi, 12 kabupaten, dan 14 desa—di Sumatera, Jawa, Kalimantan, Sulawesi, NTT dan NTB.
2
Diprose, Rachael, Amalinda Savirani, Ken M. P. Setiawan e Naomi Francis. Aksi Kolektif Perempuan dan Pelaksanaan Undang-Undang Desa: Upaya Perempuan dalam Menggerakkan Perubahan dan Memengaruhi Pembangunan Inklusif Gender di Daerah Perdesaan Indonesia. University of Melbourne with Universitas Gadjah Mada and MAMPU, setembro de 2020. http://dx.doi.org/10.46580/124327.
Texto completo da fonteResumo:
Kajian mengenai Aksi Kolektif Perempuan dan UU Desa ini bermaksud untuk memahami dalam konteks apa, sejauh mana dan melalui mekanisme apa aksi kolektif oleh perempuan memengaruhi implementasi UU Desa, dan apa peran yang telah OMS jalankan dalam proses tersebut? Kajian ini membahas hasil penelitian yang dilakukan di sembilan provinsi, 12 kabupaten, dan 14 desa—di Sumatera, Jawa, Kalimantan, Sulawesi, NTT dan NTB.
3
Diprose, Rachael, Amalinda Savirani, Annisa Sabrina Hartoto e Ken M. P. Setiawan. Jalan Perubahan melalui Aksi Kolektif Perempuan Perdesaan: Upaya Perempuan dalam Menantang Arus untuk Memengaruhi Pembangunan Perdesaan di Indonesia. University of Melbourne with Universitas Gadjah Mada and MAMPU, 2020. http://dx.doi.org/10.46580/124330.
Texto completo da fonteResumo:
Ikhtisar dari volume ini disusun untuk mengeksplorasi secara ringkas poin-poin utama yang dipaparkan di dalam studi kasus yakni bagaimana aksi kolektif perempuan telah membawa perubahan baik bagi kesejahteraan diri perempuan, maupun dampaknya bagi pelaksanaan Undang-Undang Desa di Indonesia, serta bagaimana perubahan-perubahan tersebut terwujud dengan dukungan berbagai organisasi masyarakat sipil dalam lintas konteks dan sektor. Pertama, kami mengidentifikasi perbedaan dan keberagaman prioritas dan inisiatif pembangunan desa sebagai hasil pengaruh keterlibatan perempuan dalam pelaksanaan UndangUndang Desa. Inisiatif pembangunan tersebut tidak hanya terkait isu infrastruktur dan ekonomi (walaupun perempuan juga telah mengupayakan beberapa inisiatif di isu ini), namun juga meliputi berbagai permasalahan pembangunan desa dan tantangan sektoral lain yang dihadapi oleh masyarakat desa, khususnya perempuan. Kedua, kami menjabarkan berbagai bentuk perubahan yang berdampak pada kesejahteraan sehari-hari perempuan, dan juga pengaruhnya pada struktur kuasa, pembuatan keputusan dan prioritas pembangunan, baik di tingkat desa, masyarakat, institusi, maupun konteks yang lebih luas. Ketiga, kami membahas proses yang mendasari perubahan, dan faktor-faktor yang berkontribusi terhadapnya, sebagaimana yang digambarkan melalui studi kasus yang ada. Ini termasuk pembahasan bagaimana dinamika konteks menghambat atau mendorong pengaruh perempuan, perbedaan dari isu dan tantangan sektoral yang dihadapi oleh perempuan, dan bagaimana aksi kolektif perempuan berkontribusi terhadap perubahan yang ada. Keempat, kami mengeksplorasi dimensi temporal dari perubahan tersebut. Terakhir, kami mengeksplorasi beberapa jalur atau jalan perubahan yang terjadi di lokasi penelitian, yang bervariasi sesuai dengan konteks lokal.
4
Diprose, Rachael, Amalinda Savirani, Annisa Sabrina Hartoto e Ken M. P. Setiawan. Jalan Perubahan melalui Aksi Kolektif Perempuan Perdesaan: Upaya Perempuan dalam Menantang Arus untuk Memengaruhi Pembangunan Perdesaan di Indonesia. University of Melbourne with Universitas Gadjah Mada and MAMPU, 2020. http://dx.doi.org/10.46580/124330.
Texto completo da fonteResumo:
Ikhtisar dari volume ini disusun untuk mengeksplorasi secara ringkas poin-poin utama yang dipaparkan di dalam studi kasus yakni bagaimana aksi kolektif perempuan telah membawa perubahan baik bagi kesejahteraan diri perempuan, maupun dampaknya bagi pelaksanaan Undang-Undang Desa di Indonesia, serta bagaimana perubahan-perubahan tersebut terwujud dengan dukungan berbagai organisasi masyarakat sipil dalam lintas konteks dan sektor. Pertama, kami mengidentifikasi perbedaan dan keberagaman prioritas dan inisiatif pembangunan desa sebagai hasil pengaruh keterlibatan perempuan dalam pelaksanaan UndangUndang Desa. Inisiatif pembangunan tersebut tidak hanya terkait isu infrastruktur dan ekonomi (walaupun perempuan juga telah mengupayakan beberapa inisiatif di isu ini), namun juga meliputi berbagai permasalahan pembangunan desa dan tantangan sektoral lain yang dihadapi oleh masyarakat desa, khususnya perempuan. Kedua, kami menjabarkan berbagai bentuk perubahan yang berdampak pada kesejahteraan sehari-hari perempuan, dan juga pengaruhnya pada struktur kuasa, pembuatan keputusan dan prioritas pembangunan, baik di tingkat desa, masyarakat, institusi, maupun konteks yang lebih luas. Ketiga, kami membahas proses yang mendasari perubahan, dan faktor-faktor yang berkontribusi terhadapnya, sebagaimana yang digambarkan melalui studi kasus yang ada. Ini termasuk pembahasan bagaimana dinamika konteks menghambat atau mendorong pengaruh perempuan, perbedaan dari isu dan tantangan sektoral yang dihadapi oleh perempuan, dan bagaimana aksi kolektif perempuan berkontribusi terhadap perubahan yang ada. Keempat, kami mengeksplorasi dimensi temporal dari perubahan tersebut. Terakhir, kami mengeksplorasi beberapa jalur atau jalan perubahan yang terjadi di lokasi penelitian, yang bervariasi sesuai dengan konteks lokal.