Literatura científica selecionada sobre o tema "Toipuminen"

Tutkimuksessa tarkasteltiin teknologiavälitteisesti videoneuvottelusovelluksella toteutettavaa ryhmäinterventiota, eDepressiokoulua, masennuksesta toipumisen näkökulmasta. Masennus on kokonaisvaltainen ilmiö sosiaalisine kytkentöineen. Laaja-alainen toipuminen on identiteettiin, osallisuuteen ja yhteiskunnalliseen asemaan heijastuva muutosprosessi, jonka tavoitteena on toipujan hyväksi kokema arki. Tapausesimerkkinä toimivat yhdessä sairaanhoitopiirissä toteutetut kaksi eDepressiokoulupilottia. Tutkimuksessa kysyttiin, miten eDepressiokoulu heijastuu toipumiseen ja millainen merkitys eDepressiokoulun eri elementeillä, kuten teknologiavälitteisyydellä, ryhmämuotoisuudella ja strukturoidulla rakenteella, on toipumisessa. Asiakkaiden ja työntekijöiden haastatteluin ja kirjallisesti tuottama kokemuksellinen tutkimusaineisto analysoitiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysilla. Tulosten perusteella eDepressiokoulu on lupaava interventio masennuksesta toipumisen tukemisessa. Perinteisen depressiokoulun tavoin eDepressiokoulu vahvistaa identiteettiä, tarjoaa uutta tietoa ja uusia taitoja, rohkaisua ja vertaistukea sekä vahvistaa myönteistä ajattelua ja toiveikkuutta. Osa asiakkaista koki myös teknologisten taitojensa parantuneen sekä suhtautumisensa etäpalveluihin muuttuneen myönteisemmäksi. Myös osa ammattilaisista kuvasi ennakkoluulojensa karisseen havaittuaan eDepressiokoulussa etuja. eDepressiokoulun koettiin tarjoavan mahdollisuuden matalankynnyksen palveluun tilanteissa, joissa pitkien välimatkojen tai vallinneen koronapandemian vuoksi olisi muutoin jääty ilman palvelua. Tilannekuvan asiakkaan arjesta koettiin täydentyvän asiakkaiden kotoa käsin kameran välityksellä osallistuessa. Teknologiavälitteinen eDepressiokoulu tukee arjessa toipumista.

Mielenterveyden häiriöiden merkityksen kasvaminen sekä haasteet mielenterveyspalveluiden järjestämisessä ovat tehneet sähköisten mielenterveyspalveluiden kehittämisestä ja tutkimuksesta ajankohtaista. Nyt COVID-19-pandemia on lisännyt sähköisten mielenterveyspalveluiden tarvetta mutta tuonut samalla näkyviksi organisaatioiden eriytyvät lähtökohdat sähköisten mielenterveyspalveluiden järjestämisessä. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli kuvata sähköisten mielenterveyspalveluiden vaikutuksia palvelunkäyttäjien näkökulmasta sekä tunnistaa positiivisesti vaikuttavien sähköisten mielenterveyspalveluiden edellytyksiä. Tutkimus toteutettiin kansainvälisistä tutkimusartikkeleista (n = 27) tietoa kokoavana integroivana kirjallisuuskatsauksena. Analyysimenetelmänä sovellettiin teemoittelua ja tulkintakehyksenä toipumisorientaation (recovery) viitekehystä. Kirjallisuuskatsauksen perusteella sähköiset mielenterveyspalvelut tarjoavat mahdollisuuksia toipumiseen ja sen tukemiseen, mutta toipuminen ehdollistuu sähköisiin mielenterveyspalveluihin liittyvissä toimintakäytännöissä. Tulokset jäsennettiin yksilön laaja-alaista toipumista ja toipumista kokonaisvaltaisesti tukevia sähköisiä mielenterveyspalveluja ilmentävinä yläteemoina, joista edelliseen sisällytettiin alateemat kliininen toipuminen, henkilökohtainen toipuminen ja osallisuuden vahvistuminen ja jälkimmäiseen tietoperusteisuus, tilannekohtaisuus, tuen tarjoaminen, vuorovaikutteisuus, henkilökohtaisuus ja asiakaslähtöisyys. Kirjallisuuskatsaus osoittaa, että tutkimustarpeista huolimatta tiedämme jo paljon tekijöistä, jotka mahdollistavat toipumista edistävien sähköisten mielenterveyspalveluiden toteuttamista. Tätä tietoa on tarpeen hyödyntää myös COVID-19-pandemian muuttamassa toimintaympäristössä. Tulosten sovellettavuutta rajoittaa tutkimustiedon pirstaleisuus sekä se, että tutkimukset kohdistuivat vain henkilöihin, joilla oli pääsy, kyky ja halu sähköisten mielenterveyspalveluiden käyttöön.Abstract Digital mental health services and recovery. An Integrative literature review The increase of mental health disorders and the challenges of delivering mental health services have made the development and research of digital mental health services topical. Currently, the COVID-19 pandemic has increased the need for digital mental health services, but at the same time it has made visible the various potential of organizations for providing digital services. The aim of this study is to describe the effects of digital mental health services from the service users’ perspective and to identify the features of the services that make an impact. The study was conducted as an integrative literature review of international research articles (n = 27). The method used was thematic analysis and a recovery orientation was applied as the interpretation framework. Based on the review, digital mental health services offer opportunities for and support the recovery of service users, but the recovery is conditioned on digital mental health practices. The results were presented as two main-themes: a person’s extensive recovery and digital mental health services that support recovery holistically. The former includes the sub-themes of clinical recovery, personal recovery and participation, and the latter the sub-themes of knowledge orientation, situationality, provision of support, interactivity, personality and client orientation. The integrative literature review shows that despite the need for future research, we already know a great deal about the factors that enable the implementation of digital mental health services that promote recovery. This knowledge needs to be utilized in the operating environment of mental health services, which is currently changing because of the COVID-19 pandemic. The review has some limitations, because research on the subject is fragmentary and the studies involved in the review were only targeted at persons with access to digital mental health services and the ability and motivation to use them. Keywords: mental health, digital services, recovery, integrative literature review

Erilaisissa viljelyolosuhteissa tapahtuva kasvinviljelyn kenttäkoetoiminta on tärkeä osatekijä ruokajärjestelmissä vietäessä kasvinviljelytutkimuksen teoriat ja laboratoriokoetulokset käytännön viljelyyn. Kenttäkoetoiminta ja sen tuottaman tiedon tehokas prosessointi sekä jakelu kohderyhmille ja työn tilaajille on tutkimuslaitosten vaativimpia työvaiheita. Nykyisin vallitsevana käytössä oleva kenttäkoetekniikka vaatii paljon työtä ja pääomia. Lisähaasteena on, että uuden teknologian, tuotantotapojen ja monien uusien menetelmien testaus asettaa tutkimukselle yhä enemmän vaateita. Muun muassa käytännön maatilatasolla koneiden tosiasiallinen toimintatapa, paino ja tärinä vaikuttavat viljelyn lopputulokseen eri tavalla kuin koeruutukoneet. Tämä saattaa aiheuttaa eroja koetulosten ja käytännön viljelyn välillä. Kenttäkoetoiminnan digitalisoiminen sekä automaatio-, paikannus- ja pilvipalveluteknologioiden, ns. älykkäiden täsmäviljelyteknologioiden nykyistä parempi hyödyntäminen avaavat mahdollisuuden tehostaa tutkimuslähtöisen innovaatiotoiminnan ketteryyttä ruokajärjestelmiä ja niiden kilpailukykyä parannettaessa.Tutkimus, viljelijät ja teknologiayritykset ovat alkaneet kehitellä yhteistyössä ns. eTrial –konseptia, jossa normaaliin viljelytyöhön tarkoitetulla täsmäviljelytekniikalla varustetulla kalustolla ja sovelluksilla suunnitellaan ja perustetaan koeruutumenetelmään perustuva kenttäkoe, sekä monitoroidaan ja hoidetaan sitä kasvukauden aikana. Korjatusta sadosta mitataan määrä ja laatu jo sadonkoruun yhteydessä. Työvaiheet dokumentoidaan automaattisen (prosessi)tiedonkeruun avulla. Konsepti hyödyntää eri toimittajien tarjoamia teknologioita muodostaen niistä integroidun järjestelmän tavoitteen saavuttamiseksi. Uutta konseptia tullaan vertaamaan vanhaan, mm. kokeen tulosten tarkkuuden ja käyttökelpoisuuden, työnkäytön, analyysikustannusten ja tulosten hyödynnettävyyden ja jaettavuuden suhteen. Tavoitteena onkin kehittää kenttäkokeista saatavan tutkimustiedon tehokasta jakamista tiedon hyödyntäjille. Lisäksi tavoitteena on tuottaa tietoa kotimaisten teknologiavalmistajien tuotteiden suorituskyvystä ja skaalautuvuudesta (tutkimus, maatilakoe, täsmäviljely) tarkkuutta ja luotettavuutta vaativissa kasvinviljelytöissä.Tutkimuskysymykset ovat:1.Millaista konseptia tavoitellaan (teknisesti, taloudellisesti, eri hyödynsaajien kannalta)?2.Kuinka tarkkaa kerättävän tiedon pitää olla (koordinaatti, tietosisältö)?3.Pystyvätkö käytettävissä olevat tekniikat siihen?4.Mitä ratkaisusta vielä puuttuu?5.Onko automatisoitu kenttäkoe toteutettavissa (teknisesti, taloudellisesti, eri hyödynsaajienkannalta)?6.Millaisia sadon jatkokäsittelyn ja analysoinnin mahdollisuuksia on olemassa?Työ on aloitettu esikokein viljelijöiden ja teknologiayritysten yhteistyönä Etelä-Pohjanmaalla kasvukaudella 2015. Kohteina olivat ohran (4 ha), kevätvehnän (10 ha) ja perunan (5ha) lannoituskokeet saatavilla olevia täsmäviljelykoneita-, sovelluksia ja -palveluja käyttäen. Tuloksena eri osallistujatahot saivat käsityksen konkreettisista haasteista suhteessa omaan rooliinsa eTrial -konseptissa. Näitä tulevissa projekteissa kehitettäviä kohteita ovat mm.:1.Eri teknisten ratkaisujen saumaton integraatio2.Kokonaisuuden käytettävyys3.Tilannetietoisuuden muodostuminen käyttäjälle4.Erinäisistä käytännön tilanteissa eteen tulevista häiriötilanteista toipuminen; vikaantunut lenkkipysäyttää koko teknologiaketjun5.Teknisen tuen järjestäminen eri toimittajien ratkaisuista koostuvalle kokonaisjärjestelmälle

Biopsykososiaalista eli kokonaisvaltaista lähestymistapaa suositetaan kroonistuneiden terveysongelmien hoidossa, mutta työuupumuksen hoidossa siitä tiedetään vähän. Tässä artikkelissa tarkastellaan biopsykososiaalisen lähestymistavan ilmenemistä työpaikoilla ja työterveyshuolloissa työuupuneiden työkyvyn tuessa painottaen tukea vaikeuttavia tekijöitä. Aineisto koostuu sairauspoissaolojen hallintaan ja työhön paluun tukeen osallistuvien ammatti­laisten haastatteluista ja kirjoitelmista yliopistoissa ja keskussairaaloissa (n = 15) sekä työterveyshuolloissa (n = 25). Aineistot kerättiin vuosina 2014–2017 ja analysoitiin laadullisesti. Työpaikkojen ja työterveyshuoltojen käytännöt työuupuneiden tuessa ulottuivat vaihtelevasti yksilöön, työoloihin ja työuupumukseen ilmiönä. Tukea vaikeuttivat: 1) yksilöön liittyvistä tekijöistä työuupumukselle altistava persoonallisuus, yksityiselämän stressitekijät ja avoimuuden puute työuupumuksesta ja sen syistä, 2) työoloista esimiehen tuen tarve, esimiehen tuen käänteisesti puskuroiva vaikutus, työyhteisön ilmapiiriongelmat, keinojen puute työyhteisön tukemiseen työterveyshuollossa ja moniammatillisen yhteistyön jäsentymättömyys työterveyshuollossa sekä 3) työuupumukseen liittyvistä tekijöistä työuupumuksen määrittelemättömyys, työuupumuksen työperäisyyden kyseenalaistaminen, ominaispiirteet, liitän­näissairaudet ja toipumisen ennakoimattomuus. Johtopäätöksenä on, että biopsykososiaalinen lähestymistapa ei aina toteudu työuupuneiden tuessa.

Johdanto: Tavoitteiden asettaminen on tärkeä osa mielenterveyskuntoutusta. Nuorilla mielenterveyshäiriöt voivat vaikeuttaa kehitystehtävien saavuttamista, joten kuntoutuksen tavoitteiden tulee mukailla niitä. Aiemmat tutkimukset korostavat, että kuntoutuksessa on tärkeää huomioida kuntoutujan henkilökohtaiset tavoitteet yhteiskunnallisten resurssien lisäksi. Tavoite ja menetelmä: Tämän tutkimuksen tavoitteena oli kuvailla nuorten mielenterveyskuntoutuksen tavoitteita ja tämän myötä lisätä ymmärrystä tavoitteiden merkityksestä ja kehittää tavoitteiden asettelua. Tutkimuksen aineistona olivat 18–29-vuotiaiden nuorten (n = 16) asumiskuntoutuksessa laaditut kuntoutustiedotteet. Aineisto analysoitiin laadullisella sisällön analyysillä. Tulokset: Mielenterveyskuntoutuksen tavoitteiden pääkategoriat olivat: ikätasoiset toiminnalliset roolit, sosiaalinen osallisuus sekä sisäinen resilienssi. Yksilön toimiessa ikätasoisten toiminnallisten rooliensa mukaisesti yksilö kykenee suuntautumaan kehitystehtäviinsä. Sosiaalinen osallisuus on mahdollisuutta osallistua sosiaalisiin ympäristöihin. Sisäinen resilienssi tarkoittaa yksilön kykyä vaikeissa tilanteissa käyttää vahvuuksiaan. Aineistosta nousi esille myös nuoren ja ammattilaisen välinen vuorovaikutussuhde kuntoutusprosessin aikana. Pohdinta: Tässä tutkimuksessa löydetyt pääkategoriat ovat aiemman tutkimustiedon perusteella yhteydessä valtaistumiseen, kuntoutumiseen ja toipumiseen. Tulosten perusteella ammattilaisen ja nuoren välinen vuorovaikutussuhde on tärkeä osa kuntoutusta ja kuntoutujan osallisuutta tavoitteiden asettelussa tulee vahvistaa. Toipumisorientaation laajempi käyttö mielenterveyspalveluissa voisi mahdollistaa tätä kehitystä. Abstract Goals in Adolescents` Mental Health Rehabilitation Introduction: Goal setting is a central part of mental health rehabilitation. Especially among young people mental health disorders may delay achieving developmental tasks. Goals of rehabilitation should be in concordance with developmental tasks. According to rehabilitation impact studies, it is important to consider the rehabilitees’ goals in addition to the social and financial perspectives. Purpose and method: The purpose of this study was to increase the understanding of goals set in adolescents’ mental health rehabilitation and develop goal setting. The aim of the study was to describe the goals set in adolescent’s mental health rehabilitation. The study participants were rehabilitees between 18 - 29 years in residential rehabilitation (n=16) and the data was register information. The analyze method was content analysis. Results: The main categories of goals were: age-level occupational roles, social inclusion and inner resilience. When acting according to the age-level occupational roles, people are pursuing their developmental tasks. Social inclusion is the possibility to participate in the social environment. Inner resilience is a psychological process which helps the individual to cope with difficult situations by using their personal skills. The data shows also the importance of collaborative relationship between the professional and the young person during the process of recovery. Discussion: Prior research shows that the main categories are connected to empowerment, rehabilitation and recovery. It is important to support the collaborative relationship between the professional and the adolescent by increasing methods that supports adolescent`s participation in the process of goal setting. Wider use of recovery orientation in mental health services could support this development. Keywords: youth, young adults, adolescent`s, mental health disorders, metal health rehabilitation, goals, register information, qualitative study, retrospective study

Abstract The purpose of this study was to describe intensive care unit patients’ nursing environment from patients’ point of view as well as patients’ memories of intensive care. There is also a description of the psychological quality of life three and six months after intensive care and a description of intensive care aftercare from patients’, relatives’, nurses’ and physicians’ point of view. The study was conducted with patients, relatives, nurses and physicians in a university hospital emergency intensive care unit. Mixed qualitative and quantitative methods were used in this study. The material on nursing environment and memories of ICU was explored by observing patients who were in ICU (n = 4, 96 hours of taped material) and by measuring noise (dB) and lighting (lx). The patients were also interviewed twice after ICU treatment. Psychological quality of life was studied by a quality of life instrument (n = 216, RAND-36). The experiences of ICU aftercare clinic were studied by observation and by interviewing patients (n = 10), relatives (n = 8), physicians (n = 2) and nurses (n = 2). The qualitative material was analysed by inductive and deductive content analysis; the quantitative material was analysed statistically. The ICU patients’ nursing environment consists of physical, social and symbolic environment. It also involves a lot of contacts with many different people in a noisy environment. There is very little difference between day and night in terms of activities. The ICU patients did not have a long continuous resting time during the day. After three and six months, 48.1% and 47.7% of the patients, respectively, had memories from the ICU. 23.7% of the patients had memories of relatives, nurses and physicians; 30.5% suffered from delusions, nightmares and panic disorders. When asked again after three months, 7.1% of the patients suffered from these symptoms. The patients who were treated in ICU had a lower psychological quality of life than age- and sex-matched Finnish population; this was especially emphasized in patients who suffered from delusions. The ICU aftercare clinic helps patients and relatives in the recovery process and provides important knowledge to intensive care unit specialists about patients’ recovery and the effects of ICU treatment. The ICU patients’ nursing environments is made up of components which the patients cannot influence and which can be difficult for them to understand. The staff can influence components of many ICU patients’ nursing environment that advance or impair their psychological recovery. These components include calming down the patients’ environment, respecting the patients’ day and night rhythm, patient-centred care planning and information to the patient that is correctly timed and appropriately formulated. This study produced new knowledge that helps to develop the quality of treatment of patients in intensive care unit or in intensive care aftercare
Tiivistelmä Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvailla tehohoitopotilaan hoitoympäristöä sekä selvittää potilaan kokemuksia tehohoidosta. Lisäksi kuvailtiin tehohoidossa olleiden potilaiden psyykkistä elämänlaatua kolmen ja kuuden kuukauden jälkeen tehohoidosta sekä tehohoidon jälkiseurantapoliklinikan toimintaa potilaiden, omaisten, hoitajien ja lääkärien näkökulmasta. Tutkimuksessa yhdistettiin laadullista ja määrällistä tutkimusta. Hoitoympäristön ja tehohoitokokemusten tutkimiseksi aineisto kerättiin havainnoimalla tehohoidossa olevia potilaita (n = 4, 96 tuntia videoitua materiaalia) sekä mittaamalla melun ja valon voimakkuutta. Lisäksi heitä haastateltiin kaksi kertaa tehohoidon jälkeen. Psyykkistä toipumista tutkittiin elämänlaatumittarilla (n = 216, RAND-36-mittari,). Kokemuksia jälkiseurantapoliklinikalta tutkittiin haastelemalla ja havainnoimalla potilaita (n = 10), heidän omaisiaan (n = 7), poliklinikan lääkäreitä (n = 2) ja sairaanhoitajia (n = 2). Laadulliset aineistot analysoitiin induktiivisella ja deduktiivisella sisällön analyysillä. Määrällinen aineisto analysoitiin tilastollisesti. Tehohoitopotilaan hoitoympäristö muodostuu fyysisestä, psyykkisestä ja symbolisesta ympäristöstä. Potilaan hoitoympäristöön liittyy useita kontakteja useiden eri ihmisten kanssa meluisessa ympäristössä. Päivän ja yön välillä ei ole suurta eroa toiminnoissa. Potilailla ei ole pitkiä yhtenäisiä lepoaikoja vuorokauden aikana. Kolmen kuukauden jälkeen 48,1 %:lla ja kuuden kuukauden jälkeen 47,7 %:lla potilaista oli muistikuvia tehohoidosta. 23,7 %:lla potilaista oli muistikuvia läheisistä, hoitajista ja lääkäreistä. 30,5 % potilaista kärsi harhoista, painajaisista ja paniikkikohtauksista. Kysyttäessä uudelleen kuuden kuukauden kuluttua 7,1 % vastasi kärsineensä näistä oireista. Tehohoidossa olleilla potilailla oli matalampi psyykkinen elämänlaatu kuin ikä- ja sukupuolivakioidulla suomalaisella vertailuväestöllä. Erityisesti tämä korostui harhoista kärsineillä potilailla. Tehohoidon jälkiseurantapoliklinikka auttaa potilasta ja omaisia toipumisprosessissa ja antaa tehohoidon asiantuntijoille tietoa potilaiden toipumisesta sekä tehohoidon vaikutuksista. Tehohoidossa olevan potilaan hoitoympäristö koostuu osatekijöistä, joihin potilas ei voi itse vaikuttaa ja joita hänen voi olla vaikea hahmottaa. Henkilökunta voi vaikuttaa moniin niistä hoitoympäristön tekijöistä, jotka edistävät tai hidastavat potilaan psyykkistä toipumista. Näitä ovat hoitoympäristön rauhoittaminen, päivä-yörytmin kunnioittaminen, potilaskeskeinen hoitotyön suunnittelu sekä oikea-aikainen ja -muotoinen tiedonanto. Tutkimus tuotti uutta hoitotieteellistä tietoa, jota voidaan hyödyntää kehitettäessä tehohoitopotilaiden hoidon laatua sekä teho-osastolla että jälkiseurannassa

Abstract This dissertation investigates the treatment of alcoholism and its related codependences using the Minnesota model, which defines alcoholism as a disease. This study seeks to recognize the stages of alcoholism, from the rise and deepening of alcoholism and its codependences through recovery, and to determine the keys to this recovery as viewed by patients and their family members. Based on experiential and transformative learning theories, a new learning model for explaining this recovery is suggested. A content analysis of empirical survey data obtained from a Minnesota-model-based treatment home over 10 years is carried out. The survey respondents are 173 patients and 125 of their family members. In this survey, the respondents describe their problems with substance dependence and codependence, explain their attempts to resolve these problems, characterize their recovery (or lack thereof) and provide their views on the treatment’s success factors. The results suggest that it is essential for patients and family members to obtain knowledge and adopt a new perception of substance dependence and codependences. The starting point, to consider alcoholism as a disease, opens up a new avenue of thinking, which liberates an alcoholic from agony and enables them to utilize previous life experiences as a bridge to move from only knowing the phenomenon to the active path of recovery. A key prerequisite for recovery is an analytical walkthrough of one’s own experiences from the drinking period based on this new understanding. Peer support provided by therapists and other patients who have been freed from alcohol dependence is also found to be essential for patients. The treatment’s special characteristics, which are close encounters with family members and a carefully planned one-year follow-up treatment, are also found to be very important. A new conceptual model is suggested to explain the results. The model is an experiential and transformative learning process model with theoretical roots in learning theories from Mezirow and Kolb. The birth and deepening of substance dependence and codependences is known as ‘capturing learning’ and, correspondingly, the recovery is known as ‘liberating learning’. This explanatory model emphasizes simultaneous collaboration- and peer-support-based recovery for family members and patients. Building upon the work of Jellinek, a new recovery curve, which is characteristically spiral and non-symmetric, is presented for both groups as an integral part of the model. This research has significant practical implications. The results of this study suggest that in addition to traditional approaches to treat alcoholism, which emphasize psychiatry, psychology and other mental health aspects, it is feasible to adopt the new learning-based treatment paradigm suggested here
Tiivistelmä Tutkimus tarkastelee alkoholismin ja siihen liittyvän läheisriippuvuuden hoitoa Minnesota-mallin sairauskäsitteen pohjalta. Tavoitteena on kuvata kehityskulku alkoholismin ja läheisriippuvuuden synnystä ja syvenemisestä toipumiseen asti etsimällä alkoholistien ja heidän läheistensä itse määrittelemiä toipumiseen vaikuttavia tekijöitä. Molempien ryhmien toipumisprosesseja tulkitaan oppimisteoreettisesti ja tältä pohjalta kuvataan kokemukselliseen ja uudistavaan oppimiseen perustuva alkoholismista ja läheisriippuvuudesta toipumista selittävä malli. Empiirinen aineisto kerättiin survey-tutkimuksella Lapualla toimivaan Minnesota-hoitoon osallistuneilta 173 potilaalta ja näiden 125 läheiseltä. Aineisto on ajanjaksolta 1993–2003 ja se käsittää kyseisen hoidon potilaat ja näiden läheiset sen 10 ensimmäisen toimintavuoden ajalta. Vastaajat kuvasivat tätä tutkimusta varten suunnitelluilla kyselylomakkeilla juomisajan ongelmia, niiden ratkaisuyrityksiä, toipumisprosessin luonnetta ja omia näkemyksiään hoidon keskeisimmistä onnistumistekijöistä. Aineisto analysoitiin ja kuvattiin sisällönanalyysimenetelmällä. Saatujen tulosten perusteella toipuminen edellyttää aiemman päihteiden käyttöajan kokemusten analysoivaa läpikäymistä. Toipumisen ytimen niin potilaille kuin läheisillekin muodostavat päihde- ja läheisriippuvuuteen liittyvä uusi tieto ja oivallukset. Alkoholismin tarkastelu lähtökohtaisesti sairautena antoi juovan ajan kokemuksille uuden tuskaisuudesta vapauttavan tulkinnan ja omat kokemukset toimivat siltana tietämisestä toipumiseen. Tärkeänä osana potilaiden toipumisprosessia oli omasta riippuvuudestaan toipuneiden terapeuttien ja toisten potilaiden tarjoama vertaistuki. Keskeisiksi nousivat myös hoidon sisältämä läheiskohtaaminen ja hyvin suunniteltu vuoden pituinen jatkohoito. Tutkimuksen empiirisiä tuloksia selittävässä osuudessa potilaiden ja läheisten toipumisprosesseja tarkasteltiin Mezirowin uudistavan oppimisen ja Kolbin kokemuksellisen oppimisen teorioiden pohjalta. Toipuminen kuvataan erityisesti kokemuksellisena ja uudistavana oppimisprosessina, joka on luonteeltaan vertaistuellista ja yhteistoiminnallista. Päihde- ja läheisriippuvuuden synnystä ja syvenemisestä käytetään nimitystä vangitseva oppiminen ja toipumista kutsutaan vastaavasti vapauttavaksi oppimiseksi. Tutkimuksessa esitetään uusi toipumista kuvaava selitysmalli, joka korostaa läheisen ja potilaan samanaikaisen yhteistoiminnallisen ja vertaistuellisen toipumisen merkitystä. Tärkeä osa selitysmallia on uusi toipumiskäyrä, joka on ns. Jellinekin käyrää muistuttava, mutta kuitenkin epäsymmetrinen ja spiraalimainen. Uutta on myös se, että vastaava käyrä kuvataan samalla tavalla läheisille. Tutkimuksen kontribuutio myös käytännölle on merkittävä. Tutkimuksen perusteella näyttää jopa siltä, että perinteisten alkoholismin hoitoon liittyvien psykiatrian, psykologian ja mielenterveystyön lähestymistapojen rinnalle on mahdollista ottaa käyttöön uusi oppimiseen pohjautuva hoitoparadigma

Abstract The theoretical basis for this research is alcoholism as a disease. The methodological choices are based on a critical emancipatory perspective. The data consists of individual interviews, group interviews, and written accounts collected from an Alcoholics Anonymous (AA) group, and is analysed through different narrative methods. The principle research question of this doctoral thesis asks, ‘What sort of process of change is the process of recovery from alcoholism as described by eight alcoholic mothers belonging to two generations?’ The secondary research questions are as follows: 1) How do denial of alcoholism in society and societal attitudes towards alcoholic mothers become apparent in dialogue between mothers from two generations? 2) How do mothers in their narration portray the experience of losing control of their drinking? 3) How does the mother-child relationship appear in the narratives of alcoholic mothers? 4) In their narratives, how do mothers describe recovery from alcoholism as a transformative process of change? The results challenge us to examine the expectations placed on motherhood and to scrutinise everything a mother must overcome in order to be a ‘good enough’ mother. Those expectations also set a threshold for applying for and receiving support. This study highlights the stability and stigma of the problems and attitudes faced by alcoholic mothers in our society, strengthening our understanding of the mechanisms of social denial related to alcoholism as a disease. The mothers’ subjective descriptions of losing control of their drinking bring out the nature of alcoholism as a comprehensive, progressive disease associated with a harsh experience as well as negative emotional states. Alcoholism is a disease that traumatises mothers and their children. Issues relating to alcoholism often remain unaddressed in the world of experience of mothers and children for years after a mother becomes sober. This research also highlights the consequences of alcoholism as a disease inherited from one generation to another. The mothers describe their recovery as a liberating, empowering process. The meaningful relationship created with alcohol turns in to meaningful relationship with an abstinent way of life. The significance of telling one’s story and receiving peer support is emphasised. Recovery from alcoholism is, in the longer term, a process leading to transformative change. This research shows that alcoholism is a disease that can be recovered from and that investments should be made to develop support systems for alcoholics with children
Tiivistelmä Tutkimuksen teoreettisena lähtökohtana on alkoholismi sairautena. Metodologiset valinnat pohjautuvat kriittis-emansipatoriseen näkökulmaan. Aineisto muodostuu Nimettömien Alkoholistien (AA) piiristä kerätyistä yksilö- ja ryhmähaastatteluista sekä kirjoitetuista kertomuksista, ja se analysoidaan erilaisilla kerronnallisilla menetelmillä. Väitöskirjan päätutkimuskysymys tarkastelee sitä, millainen muutosprosessi alkoholismista toipumisen prosessi on kahdeksan kahteen sukupolveen kuuluvan alkoholistiäidin kertomana. Alakysymyksissä kysytään, miten alkoholismiin yhteiskunnassa kohdistuva kielto ja alkoholistiäiteihin kohdistuvat asenteet tulevat esille kahden sukupolven äitien dialogissa, miten äitien kerronnassa tulee esiin juomisen hallinnan menetyksen kokemus, millä tavoin alkoholistiäitien kerronnassa näyttäytyy äidin ja lapsen välinen suhde ja millä tavoin äidit kerronnassaan kuvaavat alkoholismista toipumisen prosessiaan transformatiivisena muutosprosessina? Tulokset haastavat tarkastelemaan äitiydelle asetettuja odotuksia ja sitä, mistä kaikesta äitien tulee selviytyä ollakseen riittävän hyviä äitejä. Odotukset asettavat omat kynnyksensä myös avun hakemiselle ja saamiselle. Äitien kerronta nostaa esiin alkoholistiäitien kohtaamien ongelmien ja asenteiden pysyvyyden ja leimaavuuden vahvistaen käsitystä alkoholismiin sairautena liittyvistä yhteiskunnallisista kiellon mekanismeista. Äitien subjektiivinen kuvaus juomisen hallinnan menetyksestä tuo esiin alkoholismin luonteen kokonaisvaltaisena ja etenevänä sairautena, johon liittyvät rankat pohjakokemukset sekä negatiiviset tunnetilat. Alkoholismi on äitejä ja heidän lapsiaan traumatisoiva sairaus. Asiat ovat käsittelemättöminä äitien ja lasten kokemusmaailmassa usein vielä vuosia äidin raitistumisen jälkeen. Tutkimus nostaa esiin alkoholismin seurauksia myös sukupolvesta toiseen periytyvänä sairautena. Toipumistaan äidit kuvaavat vapauttavana ja voimaannuttavana prosessina. Alkoholiin syntynyt merkityksellinen suhde kääntyy merkitykselliseksi suhteeksi raitista elämäntapaa kohtaan. Kertomisen ja vertaistuen merkitys korostuvat. Alkoholismista toipuminen on pidemmällä aikavälillä transformatiiviseen muutokseen johtava prosessi. Tutkimus osoittaa alkoholismin sairaudeksi, josta voi toipua ja alkoholistit lapsineen asiakasryhmäksi, jonka auttamisjärjestelmien kehittämiseen tulisi panostaa

Abstract The present paper discusses mental violence on the basis of empirical narrations submitted by health-care employees and students. The general belief is that people who work or study in the health care sector are aware of the nature of mental violence – guided by ethic principles, their education and the requirements of health care professions – and recognize its impact on people's lives and health, work and studying. However, surveys indicate that mental violence occurs in health care communities between the patient and the professional helper and between staff members. This investigation falls in a category between nursing science and feministic research and features a narrative approach. In the theory section, I will discuss terms closely connected with mental violence and earlier investigations on that particular topic. I will also define what is meant with mental violence in this paper. The research material was collected at two stages in 2002–2006. The material for the first stage consisted of 32 letters from health-care employees and students, while that for the second stage was collected through discussions with those narrators who had given their consent and contact details in their letters. Analysed letters and interviews produced a total of 482 pages of text. At first I analysed the original empirical narrations of mental violence by applying parts of Labov's (1982) structural analysis, which were orientation, method, evaluation and solution. In this way the narrations could be reduced to the level of core narrations specific to individual and community. The individual-specific core narrations comprised the Narration of vulnerability, Narration of enthusiasm, Narration of questioning routines, Narration of being a newcomer, Narration of leadership and Narration of awareness, and the community-specific core narrations the Narration of a fatigued work community and Narration of work community as the victim of mental violence. I then analysed the individual-specific and community-specific core narrations by means of the Categorical-Content method, drawing up a complete narration of mental violence. The analysis involved two stages, of which the first involved formulating four narrations from the core narrations by means of the Categorical-Content method. The names of the narrations are the Narration of the arousing of mental violence, Narration of the means of mental violence, Narration of the consequences of mental violence and Narration of recovery from mental violence. On the basis of the above narrations, I then compiled stories connected with their contents by means of the Categorical-Content analysis method. The core narrations, specific to individual and community, account for the narrations that the persons participating in the research considered to be of significance to themselves. The complete narration of mental violence that I formed using the Categorical-Content analysis method represents general knowledge of the empirical narrations of mental violence written or told by the participating health-care employees and students. According to the complete narration, mental violence develops in communities where the conditions favouring mental violence are hierarchical structures, their negative bureaucratic operation and management methods, and economic recession and its consequences. Favourable conditions also include changes in community values. In conditions of this kind, the victims of mental violence, persons resorting to mental violence and those assisting in it make up a problematic system of interaction. Together they can exhaust the victim of mental violence and cause the feeling of complete fatigue and burnout, from which it is difficult yet possible to recover. For people fatigued by mental violence, recovery means efforts to reach a new beginning in life, regaining of life and loss of life
Tiivistelmä Tutkimuksessani kuvaan psyykkistä väkivaltaa terveydenhuollon työntekijöiden ja opiskelijoiden kokemuksellisten kertomusten avulla. Terveydenhuollon työ- ja opiskeluyhteisöissä toimivien ihmisten uskotaan eettisten periaatteiden ohjaamina, koulutuksensa ja terveydenhuollon ammattien harjoittamisessa edellytettävien vaatimusten perusteella olevan tietoisia psyykkisen väkivallan luonteesta ja sen merkityksestä ihmisen elämään ja terveyteen, työntekoon ja opiskeluun. Tutkimukset osoittavat kuitenkin, että terveydenhuollon yhteisöissä ilmenee psyykkistä väkivaltaa sekä potilaan ja ammattiauttajan välisessä että henkilökunnan keskinäisessä vuorovaikutuksessa. Tutkimus sijoittuu hoitotieteen ja naistutkimuksen välimaastoon ja sen lähestymistapa on narratiivinen. Tarkastelen teoriaosassa psyykkisen väkivallan lähikäsitteitä ja aikaisempia tutkimuksia siitä. Lisäksi määrittelen, mitä tarkoitan psyykkisellä väkivallalla tässä tutkimuksessa. Kokosin tutkimusaineiston kahdessa eri vaiheessa vuosina 2002–2006. Ensimmäisen vaiheen aineiston muodostivat terveydenhuollon työntekijöiden ja opiskelijoiden kirjeet, joita sain 32. Toisen vaiheen aineiston kokosin keskustelemalla niiden kertojien kanssa, jotka antoivat kirjeissään suostumuksensa ja yhteystietonsa. Litteroidut kirjeet ja keskusteluhaastattelut tuottivat aineistoksi 482 sivua tekstiä. Analysoin aluksi alkuperäiset psyykkisen väkivallan kokemukselliset kertomukset soveltaen Labovin (1982) rakenneanalyysin osia, joita olivat orientaatio, menetelmä, arviointi ja ratkaisu. Näin kertomukset pelkistyivät yksilö- ja yhteisökohtaisiksi ydinkertomuksiksi. Yksilökohtaisiksi ydinkertomuksiksi muodostuivat Kertomus haavoittuvuudesta, Kertomus innostuneisuudesta, Kertomus rutiinien kyseenalaistamisesta, Kertomus tulokkuudesta, Kertomus johtajuudesta ja Kertomus tiedostamisesta. Yhteisökohtaisiksi ydinkertomuksiksi muodostuivat Kertomus väsytetystä työyhteisöstä ja Kertomus työyhteisöstä psyykkisen väkivallan uhrina. Tämän jälkeen analysoin yksilö- ja yhteisökohtaiset ydinkertomukset Categorical-Content -analyysimenetelmällä muodostaen psyykkisen väkivallan kokonaiskertomuksen. Analysointi sisälsi kaksi vaihetta. Ensimmäisessä vaiheessa muodostin ydinkertomuksista Categorical-Content -analyysimenetelmää käyttäen neljä kertomusta, joiden nimet ovat: Kertomus psyykkisen väkivallan kehittymisestä, Kertomus psyykkisen väkivallan menetelmistä, Kertomus psyykkisen väkivallan seurauksista ja Kertomus psyykkisestä väkivallasta toipumisesta. Edellä mainituista kertomuksista muodostin Categorical-Content -analyysimenetelmää käyttäen edelleen kertomusten sisältöihin liittyvät tarinat. Yksilö- ja yhteiskohtaiset ydinkertomukset kuvaavat niitä kertomuksia, joita tutkimukseen osallistujat ovat pitäneet merkityksellisinä itselleen. Categorical-Content -analyysimenetelmän avulla muodostamani psyykkisen väkivallan kokonaiskertomus edustaa yleistä tietoa tutkimukseen osallistuneiden terveydenhuollon työntekijöiden ja opiskelijoiden kirjoittamista ja kertomista psyykkisen väkivallan kokemuksellisista kertomuksista. Tämän kokonaiskertomuksen mukaan psyykkinen väkivalta kehittyy yhteisöissä, joissa psyykkiselle väkivallalle otollisia olosuhteita ovat yhteisöjen hierarkkiset rakenteet, niiden kielteiset byrokraattiset toiminta- ja johtamistavat sekä talouslama ja sen seuraukset. Otollisiin olosuhteisiin kuuluvat myös yhteisöjen muuttuneet arvot. Tällaisissa olosuhteissa psyykkisen väkivallan uhrit, psyykkisen väkivallan käyttäjät ja mukana toimijat muodostavat ongelmallisen vuorovaikutussysteemin. Nämä yhdessä voivat johtaa psyykkisen väkivallan uhrin uuvuttamiseen ja aiheuttaa hänelle kokonaisvaltaisen uupumisen ja loppuun kulumisen tunteen, josta toipuminen on vaikeaa mutta mahdollista. Psyykkisen väkivallan uuvuttamille ihmisille toipuminen merkitsee uuden alun tavoittelemista elämässä, elämän saavuttamista ja sen menettämistä

Abstract In this thesis, the hot deformation behavior of stabilized 12–27% Cr ferritic stainless steels was investigated in order to find ways to improve the current hot rolling schedules for enhancing texture structures and deep drawability of the end product. Hot deformation was studied using axial and plane strain compression in two thermomechanical simulators: a Gleeble and a TMC machine. In addition to flow stress measurements, the resultant microstructures and textures were investigated using electron backscatter diffraction (EBSD), and the dislocation structures using transmission electron microscopy (TEM). In the case of 21% Cr steel, industrial multi-pass hot rolling, including low finish rolling temperatures, was simulated in order to investigate the microstructure and texture development under varying deformation conditions. Flow behavior of high-Cr ferritic stainless steels during hot deformation was mainly controlled by intense dynamic recovery. However, the deformation conditions greatly affected the extent of dynamic recovery. Cr increased the flow stress through solid solution hardening, although increasing the Cr content reduced the activation energy for hot deformation. Two modeling approaches for flow stress were successfully applied: an empirical constitutive equation and a dislocation density-based flow stress model. Continuous dynamic recrystallization was identified regardless of the Zener-Hollomon parameter, whereas discontinuous dynamic recrystallization was not observed. Static recrystallization slowed down towards the completion of the process, and especially the α fiber grains were difficult to recrystallize. Static recrystallization was enhanced by lowering the deformation temperature to 800 °C or below due to the accelerating effect of in-grain shear bands on the static recrystallization kinetics. However, an intensifying effect on γ fiber texture development was achieved after deformation at 600 °C or below. Two different improved process routes for hot rolling were proposed based on the results: 1) sufficiently long inter-pass times together with lowering the finish rolling temperature in order to promote static recrystallization during inter-pass times and hot band annealing, and 2) hot band annealing preceded by a warm rolling procedure, in which thin gauge hot band is produced by multiple heavy warm rolling deformation passes
Tiivistelmä Tässä väitöstyössä tutkittiin stabiloitujen 12–27 % kromia sisältävien ferriittisten ruostumattomien terästen käyttäytymistä kuumamuokkauksessa tavoitteena kehittää nykyisin käytössä olevia kuumamuokkauskäytäntöjä lopputuotteen tekstuurirakenteen ja siten sen syvävedettävyyden parantamiseksi. Kuumamuokkausta simuloitiin sylinteri- ja tasomuodonmuutospuristuskokeilla Gleeble- ja TMC-laitteistoissa. Kokeista saatuja jännitys–venymä-käyriä analysoitiin ja syntyneet mikrorakenteet ja tekstuuri tutkittiin EBSD-menetelmällä pyyhkäisyelektronimikroskoopissa sekä dislokaatio- ja erkaumarakenteet läpäisyelektronimikroskoopilla. Lisäksi 21 % kromia sisältävälle teräkselle tehtiin monipistoista kuumavalssausta simuloivia puristuskokeita, joissa varioitiin myös valssauksen lopetuslämpötilaa ja jäähtymisnopeutta. Jännitys–venymä-käyriä mallinnettiin käyttäen sekä empiirisiä yhtälöitä että dislokaatiotiheyteen perustuvaa fysikaalista mallia. Kromipitoisuus kasvatti muodonmuutosvastusta mutta pienensi deformaation aktivaatioenergiaa. Dynaaminen toipuminen oli erittäin voimakasta kuumamuokkauslämpötiloissa, joskin lämpötila ja muodonmuutosnopeus vaikuttivat merkittävästi sen määrään. Jatkuvan dynaamisen rekristallisaation todettiin tapahtuvan riippumatta Zener-Hollomon -parametrin arvosta, mutta epäjatkuvaa dynaamista rekristallisaatiota ei havaittu. Staattinen rekristallisaatio hidastui, kun rekristallisaatioaste saavutti 90 %, ja erityisesti α-rungon rakeet pyrkivät vain toipumaan. Staattista rekristallisaatiota pystyttiin voimistamaan laskemalla muokkauslämpötila 800 °C:een tai sen alle, jolloin rakeiden sisälle syntyi staattisen rekristallisaation ydintymistä nopeuttavia leikkausnauhoja. γ-rungon intensiteetti voimistui rekristallisaatiossa kuitenkin vasta, kun muokkauslämpötila oli 600 °C tai tätä matalampi. Koetulosten perusteella ehdotettiin kahta erilaista kuumavalssauspraktiikkaa, joiden avulla kuumanauhan ominaisuuksia voidaan parantaa: 1) staattisen rekristallisaation edistäminen sekä pistojen välillä että kuumanauhahehkutuksessa käyttämällä pitkiä pistojen välisiä aikoja sekä laskemalla valssauksen lopetuslämpötilaa, tai 2) kuumanauhahehkutus yhdistettynä edeltävään voimakkaaseen lämminvalssaukseen, jolloin on mahdollista valmistaa ohutta kuumanauhaa

Abstract Our society relies increasingly on information technology (IT). In such a society, it is important that we, as citizens, trust and are satisfied with services utilizing IT. Unfortunately, IT problems in the use of services are part of our daily lives and, as such, are frequently reported by the mass media. While the information systems (IS) field has studied system and service acceptance, use, threats, and failures, we have found no studies that examine how these IT failures affect the system usage after a failure. This dissertation addresses this gap in research by studying users’ intentions after service degradation related to IT problems and providing a larger view of IT-based incidents in an information society from the viewpoints of the mass media and service providers. In order to do this, a newspaper survey was first conducted to ascertain a concept of the public perception of IT-based problems. Second, qualitative interviews were conducted to reach an understanding of service providers’ viewpoints of IT problems. Third, users’ attitudes and reactions to service degradation were studied through interviews. The main results reveal that most of the IT problems visible to society are the same ones that system and service providers perceive to be the most problematic. Our results suggest that, after service degradation, users are eager to use the service again if they receive relevant information. Compensation alone will not satisfy users when the incident creates unpredictability and uncertainty for them. If the system provider does not inform users directly after the incident, they readily rely on the mass media. Information and knowledge thus play a significant role in incidents. However, there are two service types where we found a different type of user reaction. First, telecommunications and computers seemed to be special cases, with more tolerance of problems in general. Second, the tolerance was low with regard to vital services, i.e., services related to children, health, and safety, for example. Nevertheless, in interviews it was seen that in both types of services the effect of real time and accurate information was influential, often more than any other activities in the failure recovery. The results of this study provide new views of IT-based incidents in an information society, as well as insights for service providers to better recover from service degradation
Tiivistelmä Yhteiskuntamme on rakennettu informaatioteknologian (IT) varaan. Tällaisessa informaatioyhteiskunnassa kansalaisten tulisi voida luottaa käyttämiinsä palveluihin. Palvelujen käyttäjät kohtaavat kuitenkin päivittäin virheitä informaatioteknologiaan pohjautuvissa järjestelmissä. Media uutisoi usein näistä virheistä. Alan kirjallisuus on tutkinut esimerkiksi järjestelmien ja palvelujen vastaanottoa, käyttöä, uhkia ja häiriöitä. Kuitenkaan IT-palvelujen virheiden vaikutuksista järjestelmien käyttöön ei löytynyt kirjallisuutta. Tämä tutkimus pyrkii tältä osin täydentämään kirjallisuutta selvittämällä käyttäjien ajattelutapaa ja aikomuksia palvelun heikentymisen jälkeen, ja tutkimus myös hahmottelee laajemman kuvan informaatioyhteiskunnan IT-ongelmista erityisesti median ja palveluntuottajien näkökulmasta. Ongelmien julkisen kuvan saamiseksi tutkittiin ensin sanomalehtiuutisia IT-ongelmista. Seuraavaksi selvitettiin haastatteluin palveluntuottajien ja järjestelmätoimittajien näkemyksiä IT-ongelmista. Lopuksi tutkittiin vielä palveluiden käyttäjien mielipiteitä ja reaktioita häiriön sattuessa ja sen jälkeen haastattelujen avulla. Päätulokset osoittavat, kuinka yhteiskunnan näkyvimmät IT-ongelmat ovat samoja, joiden kanssa myös järjestelmätoimittajat ja palveluntarjoajat kamppailevat. Lisäksi tutkimustulosten mukaan käyttäjät palaavat herkemmin käyttämään palvelua mikäli he saavat asiaankuuluvaa tietoa tilanteesta. Pelkkä aineellinen korvaus ei riitä silloin kun IT-häiriö luo arvaamattomuutta ja epävarmuutta. Jos palveluntuottaja ei tiedota asiasta häiriön sattuessa, käyttäjät luottavat helposti massamedian tarjontaan. Tiedolla ja tietämyksellä on merkittävä rooli ongelmatilanteissa. Tutkimuksessa löytyi kuitenkin kaksi palvelutyyppiä, joissa käyttäjien käytös oli erilaista. Ensinnäkin tietoliikenteen ja tietokoneiden suhteen käyttäjät olivat pitkämielisiä virheiden sattuessa. Toiseksi taas elintärkeät palvelut, esimerkiksi terveyteen, lapsiin ja turvallisuuteen liittyvät, olivat palveluja joissa virheitä ei juurikaan siedetty. Kuitenkin myös näissä palvelutilanteissa tiedottamisella oli merkittävä rooli, usein jopa merkittävämpi kuin muilla toimilla palvelun korjaamisessa. Tutkimuksen tulokset tarjoavat uusia näkökulmia IT-pohjaisista häiriöistä informaatioyhteiskunnassa ja näkemyksiä palveluntarjoajille häiriöistä toipumiseen

Tutkin pro gradu -työssäni saamelaisten alkoholistien henkilökohtaisia kokemuksia heidän alkoholismistaan. Halusin tutkimuksellani selvittää, millainen toipumisen prosessi on saamelaiselle alkoholistille, millaisin keinoin alkoholistit ovat saavuttaneet raittiuden ja mitkä tekijät nostetaan esiin toipumisen kannalta merkityksellisiksi. Tutkimusaineistoni keräsin haastattelemalla viittä saamelaista alkoholistia, jotka ovat olleet raittiina eri pituisia aikoja. Tutkimusmetodina oli puolistukturoitu teemahaastattelu. Haastatteluiden auki purkamisessa käytin perinteistä laadullisen tutkimuksen menetelmää, sisällönanalyysia. Kyseisen analyysimenetelmän teoriaohjaava lähestyminen mahdollisti luontevan tavan liittää oma aineistoni tutkimuksen teoreettiseen viitekehykseen eli sairauden, toipumisen, avainkokemuksen ja moninkertainen onnellisuusmuurin käsitteisiin. Toipumisen käsitteen avulla hahmotin alkoholismista selviytymisen prosessinomaisuutta, sillä toipuminen on prosessi, johon vaikuttavat useat eri tekijät. Sairauden käsitteen kautta toin esiin alkoholismin kokonaisvaltaisia vaikutuksia ihmiseen ja hänen elämäänsä. Avainkokemuksen käsite auttoi nostamaan toipumisprosesseista esiin niitä muutoksia, jotka olivat merkityksellisiä toipumisen kannalta. Moninkertaisen onnellisuusmuurin käsitteen avulla tarkastelin sitä, millä tavoin saamelaiset alkoholistit suojelivat niin itseään, perhettään kuin yhteisöään häpeältä ja leimautumiselta. Alkoholismiin sairastuminen ja siitä toipuminen ovat kokonaisvaltaisia muutoksia alkoholistin elämässä. Jokaisella nämä reitit matkalla muutokseen ovat erilaisia. Silti alkoholistit jakavat polullaan joitain samankaltaisia avainkokemuksia, jotka ovat kokijalle itselleen merkityksellisiä ja jotka ovat jollain tapaa työntäneet häntä kohti muutosta. Kokemusten sisältö ja ne syyt, jotka ovat johtaneet avainkokemuksen syntyyn, vaihtelevat henkilöittäin. Tämän tutkimuksen informanttien merkittävimpiä avainkokemuksia ovat olleet oman tilanteen tiedostaminen, pohjakosketukset sekä raittiin elämän tuoma vapauden tunne ja elämän hallintakyvyn lisääntyminen. Tutkimus osoittaa, että etnisyydellä ei koeta olevan vaikutusta alkoholimiin. Alkoholismia ei nähdä saamelaisten ongelmana eikä saamelaisuuden tai saamen kielen huomioimisella koeta olevan merkitystä toipumisen kannalta. Sairaudesta toipuakseen saamelaisalkoholistit riisuvat oman etnisyytensä ja selittävät alkoholismiaan sairauden kautta. Etnisyyden riisumisessa voi kuitenkin olla kyse kieltämisen mekanismeista ja onnellisuusmuurien ylläpidosta. Toisaalta etnisyyden riisuminen voi tarkoittaa sitä, että alkoholistit ovat tulleet pois oman moninkertaisen onnellisuusmuurinsa takaa poistamalla kaikki ylimääräiset itseään määrittävät tekijät. Toisin sanoen he eivät enää ole selittäneet omaa alkoholismiaan esimerkiksi saamelaisuudesta tai kotioloista johtuvaksi. Alkoholismin syntyyn vaikuttavat monet eri tekijät, mutta kun sairaudesta halutaan parantua, täytyy saamelaisten alkoholistien mahdollisesti luopua lisämääritteistä ja rakentaa oma identiteettinsä uudelleen. Tutkimusaiheesta tarvitaan lisää eri näkökulmista tuotettua tutkimustietoa, koska siten saadaan paremmin kuvaa saamelaisten alkoholismin luonteesta. Sitä kautta voidaan myös kehittää sosiaali- ja terveyspalveluja. Tutkimustietoa lisäämällä ja yleisen keskustelun kautta voidaan myös edesauttaa sitä, että saamelaisyhteisö alkaa käsitellä ongelmiaan avoimemmin ja sitä, että he ymmärtävät alkoholismin olevan sairaus.