Literatura científica selecionada sobre o tema "Yliopistot"
Crie uma referência precisa em APA, MLA, Chicago, Harvard, e outros estilos
Consulte a lista de atuais artigos, livros, teses, anais de congressos e outras fontes científicas relevantes para o tema "Yliopistot".
Ao lado de cada fonte na lista de referências, há um botão "Adicionar à bibliografia". Clique e geraremos automaticamente a citação bibliográfica do trabalho escolhido no estilo de citação de que você precisa: APA, MLA, Harvard, Chicago, Vancouver, etc.
Você também pode baixar o texto completo da publicação científica em formato .pdf e ler o resumo do trabalho online se estiver presente nos metadados.
Artigos de revistas sobre o assunto "Yliopistot"
1
Halttunen, Nina, e Marika Alho-Malmelin. "Suurten ikäluokkien toinen mahdollisuus?" Aikuiskasvatus 27, n.º 3 (15 de setembro de 2007): 173–83. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93763.
Texto completo da fonteResumo:
Artikkelissa tarkastellaan aikuisia, jotka ovat hakeutuneet yliopisto-opiskelijoiksi 50-vuotiaina tai sitä vanhempina. Kysymyksessä on sukupolvi, joka massoitti 1960-luvulla yliopistot. Keitä tässä sukupolvessa ovat myöhäiskeski-iällä yliopisto-opintonsa aloittaneet? Ovatko he toisen opiskelumahdollisuuden saaneita vai niitä, jotka jättivät nuorena mahdollisuutensa käyttämättä? Problematiikkaa valotetaan artikkelissa myös tapauskuvauksesta käsin.
2
Halttunen, Nina. "Aikuisten hakeutuminen yliopistojen tutkinto-opiskelijoiksi". Aikuiskasvatus 27, n.º 1 (15 de fevereiro de 2007): 4–14. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93733.
Texto completo da fonteResumo:
Mutta mitkä yliopiston alueet imevät aikuisia ja mitkä torjuvat heidät tehokkaimmin? Valtakunnallisten tilastoaineistojen avulla on tutkittu aikuisten hakeutumisreittejä ja niiden laajuutta. Seulana eivät ole vain yliopistot, vaan koulutukseen hakevien aikuisten mielenkiinto ja arvio omista sisäänpääsymahdollisuuksista.
3
Välimaa, Jussi. "Suomalainen korkeakoulutus kriisissä?" Aikuiskasvatus 25, n.º 1 (15 de fevereiro de 2005): 70–74. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93607.
Texto completo da fonteResumo:
”Voi liioittelematta sanoa, että kaikki suomalaiset yliopistot kuuluvat ’maailmanluokan’ yliopistoihin. Mistä siis nousee Jorma Rantasen ja Anne Brunilan raporteissa esitetty ehdotus luoda Suomeen muutama ’maailmanluokan’ yliopisto, joiden ohella olisi kansallisen tai maakunnallisen tason opinahjoja? Kysymys näyttäisi olevan koulutuspolitiikan suunnan muutosyrityksistä kohti markkinatalouden kilpailuun perustuvaa arvomaailmaa”, kirjoittaa professori Jussi Välimaa.
4
Ohashi, Yutaro, Heikki Kynäslahti e Fumitoshi Kato. "Japanilaisen noviisiopettajan näkökulma japanilaiseen ja suomalaiseen elinikäiseen oppimiseen". Aikuiskasvatus 32, n.º 3 (15 de setembro de 2012): 211–16. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93993.
Texto completo da fonteResumo:
Japanilaiset yliopistot panostavat nykyisin aikuisopiskelijoihin kokopäiväopiskelijoina. Japanissa on maailman alhaisin syntyvyys, ja yliopistot kilpailevat uusista opiskelijoista. Noin 80 prosenttia suurten ikäluokkien työntekijöistä, jotka olivat rakentamassa sodan jälkeistä hyvinvointia, haluaisi jatkaa työntekoa eläkeiän jälkeenkin. Ikäihmisille elinikäinen oppiminen on keino pysyä aktiivisina kansalaisina ja tuoda elämään ”ikigai’ta”, elämäniloa. Yliopistot siis ottavat aikuisopiskelijoita niin yhteiskunnallisista syistä kuin lisätäkseen opiskelijamääriään.
5
Pehkonen, Aini, e Eeva Jokinen. "Ovatko yliopistot syrjinnästä vapaita tiloja?" Janus Sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön tutkimuksen aikakauslehti 27, n.º 2 (2 de junho de 2019): 109–10. http://dx.doi.org/10.30668/janus.82701.
Texto completo da fonte
6
Taipale, Maria Elina. "Pedagoginen johtajuus uudistamisen välineenä". Aikuiskasvatus 28, n.º 1 (15 de fevereiro de 2008): 51–54. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93800.
Texto completo da fonteResumo:
Globaalissa kilpailussa yhteiskunnan odotukset koulutus- ja asiantuntijaorganisaatioiden toimintaa kohtaan ovat kasvaneet. Yliopistot ja ammattikorkeakoulut sekä ammatilliset oppilaitokset ovat kumppaneina niin elinkeinoelämän hankkeissa ja projekteissa kuin eri seutukuntien ja alueidenkin kehittämisessä. Verkostoissa asiantuntijayhteisöiltä odotetaan näkyvää panosta ja niiden asiantuntijoilta kykyä johtaa ja ohjata aktiivisesti erilaisia yhteisiä prosesseja. Koulutuksen ja tutkimuksen avulla pyritään saavuttamaan lisäarvoa ja parantamaan kilpailukykyä. Mutta miten avoimiin verkostoihin luodaan yhteinen tahtotila ja kuinka ihmisiä johdetaan yli perinteisten organisaatiorajojen? Miten oppimisympäristöjä uudistetaan vastaamaan vaatimuksia, joita muuttuva työelämä ja elinkeinoelämän koveneva kilpailu asettaa? – Artikkeli perustuu kirjoittajan väitöstutkimukseen Työnjohtajasta tiimivalmentajaksi : tapaustutkimus esimiehistä tiimien ohjaajina ja pedagogisina johtajina prosessiorganisaatiossa (Tampereen yliopisto 2004).
7
Muhonen, Reetta. "Opinteitä ikääntyvien yliopistoon". Aikuiskasvatus 34, n.º 4 (1 de dezembro de 2014): 312–16. http://dx.doi.org/10.33336/aik.94116.
Texto completo da fonteResumo:
Suomessa vanhempien ja nuorempien ikäluokkien väliset koulutuserot ovat suuria. Vielä muutama sukupolvi sitten koulua käytiin sisällissodan voimakkaasti kahtia repimässä maassa. – Reetta Muhosen väitöskirja Opinteitä ikääntyvien yliopistoon : sotien sukupolvi ja yliopiston ylistys (Jyväskylän yliopisto 2014).
8
Poikela, Esa. "Yliopistopedagogisen asiantuntemuksen jäljillä". Aikuiskasvatus 25, n.º 1 (15 de fevereiro de 2005): 58–66. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93605.
Texto completo da fonteResumo:
Yliopiston tärkein olemassaolon oikeutus on ollut tiedon tuottaminen, ja tieto itsessään on yliopistoinstituution päämääränä. Tieto itseisarvona on kuitenkin ammentunut legitimaatiolähteenä tyhjiin. Jälkiteollisessa yhteiskunnassa yliopisto on menettänyt asemansa tärkeimpänä tiedon tuottamisen ja jakamisen instituutiona, väittää aikamme tunnettu sosiologi, professori Gerard Delanty. Artikkelissa pohdiskellaan yliopistoa tietoinstituutiona yliopistopedagogiasta ja sen uudistumisesta käsin. Pedagogisen reformin vaikeus on kuitenkin kulttuurisen muutoksen vaikeudessa, kirjoittaja toteaa.
9
Immonen, Jarkko. "Julman optimistinen mallitarina kotimaisten yliopistojen kansainvälisessä hakijamarkkinoinnissa". Kasvatus 55, n.º 3 (13 de junho de 2024): 303–18. http://dx.doi.org/10.33348/kvt.145790.
Texto completo da fonteResumo:
Tässä artikkelissa tarkastelen yliopistojen kansainvälisessä hakijamarkkinoinnissaan käyttämiä opiskelija- ja alumnitarinoita (42) tarinatalouden ja yliopistokoulutuksen kansainvälistymisen konteksteissa esimerkkikertomuksen ja mallitarinan käsitteitä hyödyntäen. Aineisto on kerätty viiden suomalaisen yliopiston verkkosivuilta sekä Facebook- ja Instagram-tileiltä. Kysyn, millaisia mallitarinoita opiskelusta ja elämästä Suomessa kertomuksissa rakentuu ja miten nämä mallitarinat suhteutuvat työllistettävyyden, niin kutsutun hyvän maahanmuuttajan ja opiskelija-asiakkaan uusliberaaleihin ihanteisiin. Kertomusten narratiivisen analyysin perusteella aineistossa rakentui mallitarina, jonka tarinamaailmassa ei ollut häiriötiloja ja jossa työllistyminen Suomeen näyttäytyy tarinan onnellisena loppuna. Yliopistot toisintavat hakijamarkkinoinnissaan uusliberalistisia yksilöihanteita ja tuottavat julman optimistista mielikuvaa suomalaisesta yhteiskunnasta tasa-arvoisena meritokratiana. Mallitarina myös toisintaa hyvän maahanmuuttajan ihannetta, vahvistaa mielikuvaa yliopistokoulutuksesta tuotteistettuna palveluna ja esittää rajatun kuvan suomalaiseen yhteiskuntaan osallistumisen tavoista. Tulokset lisäävät ymmärrystä yliopistojen hakijamarkkinoinnin eettisistä ulottuvuuksista, ja niillä on käytännön implikaatioita yliopistojen hakijamarkkinoinnin kehittämiselle.
10
Kantasalmi, Kari. "Kesäyliopistolaitos alueellisena ilmiönä". Aikuiskasvatus 30, n.º 3 (15 de setembro de 2010): 185–95. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93881.
Texto completo da fonteResumo:
Kesäyliopiston juuret ovat ylioppilaiden valmentamisessa yliopisto-opiskeluun sekä sittemmin myös kansakoulunopettajien jatko-opintotarpeissa. Nimestään huolimatta kesäyliopisto ei ole eikä ole ollut osa yliopistoa, vaan se on paikallinen yhdistys, jonka merkitys on valtakunnallinen. Nykyisin kesäyliopisto sijoittuu vapaan sivistystyön ja yliopiston kiinnostavaan rajamaastoon. Kirjoittaja tarkastelee, miten erilaiset sisäisen ja ulkoisen alueellistamisen muodot ovat vaikuttaneet kesäyliopistolaitoksen synnyssä ja myöhemmässä muutoksessa. – Artikkelissa esitetään sosiologis-historiallista analyysia kesäyliopistolaitoksen alueellisesta luonteesta.
Teses / dissertações sobre o assunto "Yliopistot"
1
Oja-Leikas, M. (Mirkka). "Suomalaiset yliopistot instagramissa #some #osallistavatiede #organisaatioviestintä". Master's thesis, University of Oulu, 2017. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201710052947.
Texto completo da fonteResumo:
Tutkimukseni tavoitteena oli kartoittaa, millä tavoin suomalaiset yliopistot hyödyntävät viestinnässään kuvanjako- ja verkostoitumispalvelu Instagramia. Tutkimusaineistona käytin yliopistojen virallisia Instagram-profiileja ja niissä jaettuja julkaisuja, joita sisällönanalyysin menetelmin luokittelin, teemoittelin, tyypittelin ja kvantifioin. Tutkittavia julkaisuja oli yhteensä 447 kappaletta. Ajallisesti tarkastelu kattoi vuoden 2017 tammi- ja helmikuun.
Tutkimuskysymykseni koskivat erityisesti Instagram-viestinnän aktiivisuutta, monipuolisuutta ja vuorovaikutteisuutta. Lisäksi kiinnitin huomiota tiedeviestinnän toteutumiseen, julkaisujen saamiin tykkäysmääriin sekä käyttäjäprofiileista saatuihin tietoihin, joiden perusteella arvioin viestinnän onnistumista ja esitin mahdollisia kehitysehdotuksia.
Työni teoreettinen viitekehys rakentui aiemmista tutkittavaa aihetta sivuavista tutkimuksista ja teorioista, jotka kokosin kolmesta keskenään risteävästä tarkastelukulmasta: sosiaalisen median viestinnästä, populaarista tiedeviestinnästä sekä organisaatioviestinnästä. Tutkimusotteeltaan työni edusti empiiristä ja realistista näkökulmaa.
Tutkimustulokset osoittivat suomalaisyliopistojen Instagram-viestinnän olevan määrällisesti aktiivista, mutta julkaisutahdiltaan epätasaista. Suurin osa julkaisuista perustui visuaaliselta sisällöltään still-kuviin videojulkaisujen osuuden jäädessä pieneksi. Asianmukaisia hashtageja suomalaisyliopistot hyödynsivät säännöllisesti, ja ne olivat tyypillisesti yliopistojen nimiin viittaavia aihetunnisteita. Sen sijaan toisten Instagram-käyttäjien tägääminen ja heidän tuottamansa sisällön repostaaminen jäivät Instagram-julkaisuissa vähäiseksi. Vaihtelua sisältöihin saatiin käyttämällä vierailevia sisällöntuottajia.
Aihepiireiltään Instagram-julkaisut käsittelivät lähinnä yliopistojen omia tapahtumia, yliopiston fyysisiä puitteita ja yliopistossa opiskelua. Opiskelijaelämää ja opiskelijarekrytointia kuvaavat sisällöt jäivät niukaksi. Tieteellistä tutkimusta tai sen tuloksia käsitteli vain 2 % julkaisuista.
Vastavuoroiseen keskusteluun rohkaisevat julkaisut jäivät aineistossa vähemmistöön, ja vain joka kymmenes suomalaisyliopistojen Instagram-tileillä esitetyistä kommenteista sai vastauksen.
Suomalaisyliopistojen aktiivisempi osallistuminen dialogiin olisi perusteltua. Pystyäkseen vastaamaan yhteiskunnan haasteisiin tiedeorganisaatioiden on kyettävä hyödyntämään perinteisestä poikkeavia viestinnän muotoja. Instagram-viestinnän ydin on muiden sosiaalisen median kanavien tapaan läsnäolossa. Vahvin vaikutus syntyy seuraamalla toisia käyttäjiä, esittämällä heille kysymyksiä ja kehotuksia, vastaamalla heidän kommentteihinsa ja jakamalla edelleen muiden sisältöä sekä tuottamalla itse omia sidosryhmiä palvelevaa ja kiinnostavaa sisältöä, joka houkuttelee seuraamaan, kommentoimaan ja jakamaan edelleen.
2
Kemppainen, K. (Kirsi), e R.-K. (Roosa-Karoliina) Laine. "Yliopisto-opintojen työelämärelevanssi:Oulun yliopiston tutkinto-ohjelmien vastuuhenkilöiden käsityksiä työelämärelevanssista". Master's thesis, University of Oulu, 2017. http://jultika.oulu.fi/Record/nbnfioulu-201703141345.
Texto completo da fonteResumo:
Tiivistelmä. Tutkimuksessa tarkastellaan yliopisto-opintojen työelämärelevanssia Oulun yliopiston tutkinto-ohjelmien vastuuhenkilöiden näkökulmasta. Tutkimuksessamme pyritään selvittämään tutkimushenkilöiden käsityksiä työelämärelevanssin tavoitteista, työelämäyhteyksien nykyisistä toteutumismuodoista sekä opiskelijoiden työelämäorientaation tukemisesta. Aihe on relevantti, koska työelämä on jatkuvassa muutoksessa ja etenkin viime vuosikymmenien aikana kokenut suuria uudistuksia. On tärkeää, että korkeakoulutus pystyy vastaamaan muuttuvan maailman tarpeisiin.
Yksi yliopistojen tehtävä on tuottaa asiantuntijoita julkisen- ja yksityisen sektorin työtehtäviin. Tähän tavoitteeseen päästäkseen, yliopistoissa pyritään tarjoamaan työelämäyhteyksiä opiskelijoille jo opintojen aikana sekä edistämään heidän työelämäorientaatiotaan. Myös Oulun yliopistossa tehdään töitä näiden tavoitteiden täyttämiseksi.
Pro gradu-työmme tutkimussuuntaus on fenomenografia, joka tutkii ihmisten käsityksiä tutkimuksen alla olevista ilmiöistä. Tutkimuksemme lähtökohta on tutkimushenkilöiden käsitykset työelämärelevanssista. Aineisto on kerätty Oulun yliopiston toimesta vuonna 2015 laajan sisäisen auditoinnin tarpeisiin. Tutkimukseen vastanneita henkilöitä on 56. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin kyselylomakehaastattelua. Sen yhdessä osiossa tutkitaan käytänteitä opintojen työelämärelevanssia koskien. Käytämme tätä osiota tutkimuksessamme ja se koostuu avoimista kysymyksistä. Aineisto on analysoitu abduktiivisen laadullisen sisällönanalyysin menetelmin.
Tutkimuksessa selvisi, että Oulun yliopiston tutkinto-ohjelmien vastuuhenkilöt ovat omaksuneet kansainväliset ja kansalliset korkeakoulutusta määrittävät säädökset ja viitekehykset, jotka määrittelevät työelämärelevanssin sisältymisen korkeakouluopintoihin. Teorian vastaisesti tutkimushenkilöt eivät nostaneet kandidaatintutkinnon tunnistamista, kansainvälistymistä eivätkä työskentelyä opintojen ohella työelämärelevanssia edistäviksi tekijöiksi.
Tutkimus on suoritettu paikallisesti Oulun yliopistossa, joten tutkimuksen tulokset eivät ole yleistettävissä. Siitä huolimatta tutkimuksemme antaa osviittaa mahdollisista kehityskohteista Oulun yliopistossa. Esimerkiksi opiskelijoiden työskentelyä opintojen ohella voisi tukea, koska on tieteellistä näyttöä siitä, ettei se hidasta opintojen suorittamista, mutta kehittää opiskelijan työelämäorientaatiota.
3
Nivakoski, A. (Annika). "Lukiomaantieteestä yliopisto maantieteeseen:tapaustutkimus Oulun yliopiston ensimmäisen vuoden maantieteen opiskelijoiden muuttuvasta maantiedekäsityksestä". Master's thesis, University of Oulu, 2017. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201709012778.
Texto completo da fonteResumo:
Tapaustutkimuksen kohteena ovat ne 47 opiskelijaa, jotka aloittivat maantieteen opinnot Oulun yliopistossa syksyllä 2016. Tutkimuksessa pyritään selvittämään, mikä on opiskelijoiden käsitys maantieteestä lukio-opintojen jälkeen ja kuinka maantiedekäsitys muuttuu ensimmäisen maantieteen korkeakouluopintojen parissa vietetyn vuoden aikana. Tutkimuksen taustalla vaikuttaa koulumaantieteen ja maantieteen tieteenalan välinen kuilu, joka johtuu siitä, ettei koulussa opetettavaan maantieteeseen ole tullut riittävästi päivityksiä maantieteen tutkimuksesta. Koulumaantiede on jäänyt maantieteen tieteenalasta jälkeen ja se näkyy maantieteen opetussuunnitelmissa luonnonmaantieteen aiheiden korostettuna runsautena ja kulttuurimaantieteen aiheiden niukkuutena. Tutkimuksessa pyritään myös selvittämään, näyttäytyykö maantieteiden välinen kuilu maantieteen opiskelijoille.
Tutkimusmenetelmänä käytettiin puolistrukturoitua kyselylomaketta, joka toteutettiin ennen-jälkeen -asetelmana lukuvuoden 2016–2017 alussa ja lopussa Oulun yliopistossa. Kyselyjen avulla kerätty laadullinen aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä ja määrällinen aineisto tilastollisia menetelmiä käyttäen.
Tutkimustulosten mukaan opiskelijat olivat menestyneet maantieteen lukio-opinnoissa ja heidän maantiedekäsityksensä oli ennen maantieteen yliopisto-opintojen aloittamista hyvin samankaltainen lukion maantieteen opetussuunnitelman kanssa. Heidän maantiedekäsityksensä sisälsi asioita, jotka eivät kuulu maantieteen tieteenalan sisältöihin. Tämä johtuu siitä, että nämä sisällöt kuuluvat osaksi lukion maantieteen opetusta. Opiskelijoiden oman näkemyksen mukaan heidän maantiedekäsityksensä oli muuttunut merkittävästi maantieteen yliopisto-opintojen aikana, mikä ei kuitenkaan näy selkeästi kahden kyselyn avulla kerättyjä aineistoja vertailemalla. Tutkimustulokset osoittavat, ettei lukion maantiede ole opettanut maantieteellistä näkökulmaa, josta asioita tarkastellaan. Opetussisällöissä on parantamisen varaa etenkin kulttuurimaantieteen aiheiden osalta, sillä tapaustutkimuksen kohteena olevat opiskelijat kokivat juuri kulttuurimaantieteen eroavan lukiossa opitusta. Luonnonmaantieteen sisällöt osattiin hyvin, mutta niihin oli sekoittunut paljon aiheita, jotka eivät kuulu maantieteen tieteenalaan.
4
Kytömäki, P. (Päivi). "Yliopistojen tietoaineistot ja niiden saatavuus ja hyödynnettävyys EU:n ja Suomen tietoyhteiskuntapolitiikan valossa". University of Oulu, 2000. http://urn.fi/urn:isbn:9514255178.
Texto completo da fonteResumo:
Tiivistelmä
Tutkimuksessa selvitetään EU:n ja Suomen viranomaisten julkisen sektorin tietoaineistojen saatavuutta ja hyödynnettävyyttä koskevaa politiikkaa ja edellä mainitun politiikan mahdollisia vaikutuksia yliopistojen ja yritysten toimintaan esimerkkien avulla. Tutkimusmenetelmänä käytettiin aineistopohjaista analyysia ja teemahaastattelua. Aineistopohjaisella analyysilla EU:n ja Suomen viranomaisten asiakirjoista saatiin esiin tutkimusaiheeseen liittyvät teemat. Teemat loivat pohjan tutkimuksen ja haastattelujen sisällölle ja tavoitteille. Haastatteluaineisto kerättiin kahden yliopiston yhteensä yhdeksän laitoksen ja kolmen yrityksen edustajien haastatteluilla.
Haastatteluissa kartoitettiin sitä, millaisia tutkimusaineistoja yliopistoissa syntyy niiden tutkimustoiminnassa, ja millaisia hyödyntämistämismahdollisuuksia aineistoilla olisi aineistot keränneen tutkimusryhmän ulkopuolella. Lisäksi selvitettiin aineistojen keräämiseen, ylläpitämiseen, luovuttamiseen, saamiseen ja hinnoitteluun liittyviä kysymyksiä. Yrityksien edustajilta kartoitettiin yritysten tietoaineistojen hankintaa ja hankinnan toimivuutta sekä EU:n esittämien julkista tietoa koskevien periaatteiden ja palvelujen vaikutuksia yritysten toiminnalle. Haastattelut analysoitiin avoimella koodauksella.
Tutkimuksessa kävi ilmi, että EU:n komissio on jo 1980-luvulta lähtien pyrkinyt saattamaan jäsenmaittensa julkisen sektorin tietoaineistot nykyistä laajemmin yksityisen sektorin ja kansalaisten käyttöön. Julkinen sektori on merkittävin tietoaineistojen tuottaja Euroopassa. EU arvioi, että näitä tietoaineistoja voitaisiin käyttää yksityisen sektorin sisältöteollisuuden raaka-aineena ja näin edistää tietoteollisuutta ja työllisyyttä EU:n jäsenmaissa. Suomen viranomaiset ovat huomioineet EU:n pyrkimykset 1990-luvun puolivälistä lähtien yrittäen edistää pyrkimyksiä Suomessa.
Eri tieteen alojen tutkijat kuvasivat tutkimusryhmiensä tai laitoksensa tietoaineistot. Kaikkia kuvattuja aineistoja voisi vastaava muu tutkimus hyödyntää ja seitsemän tutkimuksen edustajan aineistoja myös yritykset. Noin puolta esitellyistä aineistoista oli jo käytetty tutkimusryhmän ulkopuolella. Yliopistojen tietoaineistot olivat laadullisesti hyviä ja niiden päällekkäiskeräys on vähenemässä. Usein aineistojen luovuttamisen ehtona muille tahoille pidettiin kuitenkin yhteistyötä. Lähes kaikki haastatellut tutkijat hankkivat myös itse tietoaineistoja yliopiston ulkopuolelta. Hankinta tapahtui yleensä ostamalla. Hankinnan esteenä pidettiin yleisimmin tietoaineistojen kalleutta. Haastatteluissa mukana olevien yrityksien tietoaineistojen tarpeet erosivat paljon toisistaan. Hankittavien aineistojen hinnoittelu ei ollut esteenä isojen yrityksien tietoaineistojen hankinnalle.
EU:n esittämä tietoaineistojen hakemisto ja ilmoitusvelvollisuus sekä perustietopalveluajatus saivat laajan kannatuksen sekä yliopistojen tutkijoilta että yrityksien edustajilta. Perustietopalveluun esitettiin yleisimmin lainsäädäntöä, väestötietoja, yleensä tilastotietoja, ympäristöön ja meteorologiaan liittyviä tietoja sekä erilaisia karttoja. Perustietopalvelun arvioitiin edistävän opetusta ja tutkimusta ja yritysten toimintaedellytyksiä. Tutkimuksen tietoaineistoja varten perustettavat valtakunnalliset tietoaineistokeskukset saivat kaikkien haastateltujen tutkijoiden kannatuksen.
5
Korpinen, K. P. (Kalle-Pekka). "Projektinhallinan video yliopisto-opetuksessa". Master's thesis, University of Oulu, 2014. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201405241497.
Texto completo da fonteResumo:
Tutkielman tavoitteena oli selvittää millainen video auttaa yliopisto-opiskelijaa ymmärtämään projektinhallinnan keskeisten osa-alueiden tärkeyden? Tämä tutkielma toteutettiin kyselytutkimuksena, jota täydennettiin teemahaastatteluilla.
Lähtökohtana kyselylle oli projektiryhmän tuotos syksyn 2012 Projekti II kurssilla. Projektiryhmä tuotti projektityöskentelyä kuvaavan videon Big Things Have Small Beginnings, joka otettiin käyttöön osaksi kyseisen kurssin opiskelumateriaalia. Tämän myötä tuli esille halu selvittää kuinka opiskelijat kokevat kyseisen videotuotoksen opiskelumateriaalina: kuinka projektinhallinnan video on auttanut ymmärtämään eri projektihallinnan osa-alueita?
Tässä tutkimuksessa kyselytutkimuksella evaluoitiin projektinhallinnan videota, joka on osa Oulun yliopiston Tietojenkäsittelytieteidenlaitoksen Projekti II kurssin opetusmateriaalia. Videon ymmärrettävyyttä testattiin tutkimuksessa suoritetuilla kyselyillä. Vastaajat kyselyissä olivat Tietojenkäsittelytieteidenlaitoksen Projekti II kurssin opiskelijoita. Vastausten perusteella voidaan arvioida, että videon avulla opiskelijat olivat ymmärtäneet eri projektinhallintaa osa-alueet pääosin todella positiivisesti. Voidaan myös arvioida, että videota pidettiin opettavaisena ja sitä oli pidetty hyvänä lisänä aloitusluennolle. Tutkimuksen merkittävyydestä voidaan todeta, että opiskelijoiden tuotos on otettu osaksi yliopisto-opetuksen opetusmateriaalia. Hyvä palaute videosta opetusmateriaalina voi edesauttaa opiskelijavetoisten materiaalien tuottamista yliopisto-opetuksessa jatkossakin.
Haasteena tässä tutkielmassa on ollut löytää vastaavia tutkimuksia, kuin tämä tutkielma on. Näin ollen tässä tutkielmassa on keskitytty yleisimmin multimediamateriaaleihin ja keskittyen lisäksi erityisesti videomateriaaleihin. Myös huumori on tuotu esille johtuen tuotetun videon humoristisesta luonteesta.
6
Rajanen, S. (Sonja). "Opiskelijoiden yksinäisyys yliopiston sosiaalisessa tilassa". Master's thesis, University of Oulu, 2019. http://jultika.oulu.fi/Record/nbnfioulu-201902091176.
Texto completo da fonteResumo:
Tiivistelmä. Tämä pro grdu -tutkielma käsittelee opiskelijoiden yksinäisyyskokemuksia Oulun yliopiston sosiaalisessa tilassa. Tarkastelen laadullisella otteella yliopistolle rakentunutta ja tuotettua sosiaalista tilaa ja sitä, miten yksinäisyyttä kokevat opiskelijat tämän sosiaalisen tilan näkevät ja kokevat. Opiskelijoiden kokemuksia selvitin puolistrukturoitujen yksilöhaastattelujen avulla. Yksinäisyys on vakava yhteiskunnallinen ja kansanterveydellinen ongelma (Saari, 2016) jota ei ole kuitenkaan tutkittu Suomessa vielä kovin paljon. Myös opiskelijoiden yksinäisyys on yleistä: Suomessa 4–10 % opiskelijoista on yksinäisiä ja jopa 40 % tuntee ajoittaista yksinäisyyttä. (Kuttu ja muut, 2016). Näiden lukujen perusteella opiskelijoiden yksinäisyyttä on syytä tutkia erillisenä ilmiönä ja selvittää, miten se linkittyy yliopistomaailmaan ja sen rakenteisiin ja tiloihin.
Suurin osa yksinäisyystutkimuksesta keskittyy yksilötason kokemusten ympärille, mutta sosiaalisen tilan käsitteen kautta tuon tutkielmassa näkyville, että yksinäisyys on yhtä lailla olemassa myös yhteiskunnallisissa ja sosiaalisissa rakenteissa. Yksinäisyyden ja sosiaalisen tilan käsitteitä ei ole aikaisemmin tuotu tällä tavoin yhteen tutkimuksessa. Kaikki sosiaalinen vuorovaikutus ja sen (tai sen puutteen) kokeminen tapahtuu sosiaalisessa tilassa, ja samalla ihmiset muokkaavat ja tuottavat sosiaalista tilaa tämän vuorovaikutuksen ja sosiaalisen elämän kautta. Siksi sosiaalinen tila on mielenkiintoinen lähtökohta yksinäisyystutkimukselle.
Tutkielmasta käy ilmi, että yliopiston sosiaalinen tila edustaa opiskelijoille yhtä aikaa sekä yhteisöllisyyden että yksinäisyyden tiloja. Eri tilanteet ja tilat ovat erilaisia eri ihmisille — toiselle yksi paikka voi olla yksinäisyyden tila, kun toiselle se on yhteisöllisyyden tila. Kaikkien ihmisten kokemukset yksinäisyydestä ja sosiaalisesta elämästä ovat ainutlaatuisia. Yhteistä haastateltaville oli kuitenkin se, että yliopistomaailma koetaan yksin pärjäämisen maailmana, jossa opiskelijan omalla vastuulla on, pääseekö hän mukaan kaveriporukoihin ja pärjääkö hän opinnoissaan. Tutkielmasta kävi ilmi, että yliopistomaailmassa olisi tilaa uudenlaiselle välittämisen kulttuurille, jossa opiskelijat eivät jäisi yksin.Lonliness of students in university’s social space. Abstract. This thesis is about the loneliness student’s experience in the social space of the university they are studying in (University of Oulu). I’m finding out through qualitative methods about the structures and production of social space in the university and about how the students experience it. The experiences of the students are examined through qualitative interviews. Loneliness is a serious public health and societal problem (Saari 2016) that hasn’t, however, yet been studied much in Finland. Also the loneliness of university students is very common problem: 4–10% of the Finnish students are lonely, and as much as 40% experience loneliness from time to time. (Kuttu et. al., 2016). Judging from these numbers, it is important to study the loneliness of the students as an independent phenomenon and find out how it is linked with the university’s structures and spaces.
Majority of the loneliness research is focused on loneliness as an individual phenomenon. In this thesis I’m bringing up the concept of social space as a way to show that loneliness is, as much as an individual issue, a societal issue that hides in the structures of the society and social life. These two concepts — loneliness and social space — haven’t been brought together like this before. All social interaction and the experience of it (or the lack of it) happens in space, and at the same time people produce and modify social space through social interaction and social life. That is why social space is an interesting starting point to loneliness study.
In the thesis I found out that the social space of the university and student life represents to the students both the space of loneliness and the space of community. For different people, different spaces and situations mean different things — the same space might be a space of loneliness for one person and a space of friendship for another person. All the experiences of loneliness and social life are unique. What was shared in all the interviews was the experience of university as a lonely world of coping and getting along by oneself. The students felt that they were alone in charge of whether they make it to the social circles and are able to make friends and do well in their studies. This shows that a new culture of caring for each other would be welcome in the social space of university.
7
Hylkilä, K. (Krista). "Kirjallisuuskatsaus yliopisto-opiskelijoiden yleisimmistä mielenterveysongelmista". Bachelor's thesis, University of Oulu, 2018. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201805091680.
Texto completo da fonteResumo:
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, mitkä ovat yliopisto-opiskelijoiden yleisimpiä mielenterveysongelmia ja mitkä tekijät vaikuttavat mielenterveysongelmien ilmaantuvuuteen. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa ajankohtaista tietoa yleisimmistä mielenterveysongelmista, joita yliopisto-opintojen aikana ilmenee ja selvittää vaikuttavia tekijöitä mielenterveysongelmien ilmenemiseen. Kirjallisuuskatsauksen tiedonhaku tehtiin neljään eri tietokantaan; Medic, Scopus sekä CINAHL ja yksi haku tehtiin manuaalisesti. Varsinaiseen katsaukseen valikoitui neljä alkuperäistutkimusta, jotka täyttivät asetetut sisäänotto- ja poissulkukriteerit. Tämän kirjallisuuskatsauksen mukaan yleisimmin esille nousseet mielenterveysongelmat ovat masennus, ahdistuneisuushäiriöt, stressi sekä uniongelmat. Muita mielenterveysongelmia oli harvemmin tutkittu yliopisto-opiskelijoilla. Mielenterveysongelmien ilmaantuvuuteen vaikuttavia tekijöitä kirjallisuuskatsauksen mukaan ovat sukupuoli, ikä, vanhempien tausta, opintojen kesto ja opintojen ala. Kirjallisuuskatsauksen tuloksia voidaan hyödyntää psyykkisten oireiden ennaltaehkäisyssä ja yliopiston terveyspalveluiden kehittämisessä.
8
Joutsen, K. (Katariina). "Oulun yliopiston opiskelijoiden näkemykset Oulun kaupunkiluonnosta". Master's thesis, University of Oulu, 2015. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201512032237.
Texto completo da fonteResumo:
Tutkielmassa tuodaan esille kaupunkiluonnon monimerkityksellisyys. Kaupunkiluonnon vaikutus piirissä elää yli puolet Suomen väestöstä, sillä enemmän kuin 3/5 osaa suomalaisista asuu kaupungeissa. Luonnolla on merkittäviä myönteisiä vaikutuksia ihmisen psyykkiseen, fyysiseen ja sosiaaliseen terveyteen, joten myös kaupunkiluonnon merkitys ihmisen hyvinvoinnille on tunnistettava. Tutkielmassa kaupunkiluonto on jaettu kolmeen kategoriaan: ekologinen, funktionaalinen ja kokemuksellinen kaupunkiluonto. Työn tarkoituksena on selvittää, miten kaupunkiluonto määritellään ja, onko kaupunkiluonnolla opiskelijoiden mielestä terveydellisiä vaikutuksia. Tämän lisäksi tiedustellaan, mitä mieltä he ovat Oulun kaupunkiluonnosta. Aineistona on neljä fokusryhmähaastattelua. Haastateltavia oli yhteensä 16 ja he ovat Oulun yliopiston opiskelijoita. Fokusryhmähaastattelut on litteroinnin jälkeen käsitelty teoriasidonnaisen sisällönanalyysin avulla.
Opiskelijat kuvailivat kaupunkiluontoa keinotekoiseksi, suunnitelluksi ja hoidetuksi verrattuna kaupunkien ulkopuoliseen luontoon. Kaupunkiluonto määriteltiin sekä ihmisille rakennetuksi virkistysalueeksi (suunnitelmallinen kaupunkiluonto) että rakentamattomiksi alueiksi, joilla on kasvillisuutta (ei-suunnitelmallinen kaupunkiluonto). Hyvän kaupunkiluonnon kuvailtiin olevan hoidettua, esteettisesti miellyttävän näköistä ja luonnonomaista. Vastaajat totesivat hyödyntävänsä kaupunkien luontoalueita sekä yksin että yhdessä ystäviensä kanssa. Fokusryhmähaastatteluissa korostuivat kaupunkiluonnon psyykkiset ja sosiaaliset hyvinvointivaikutukset. Fyysisiä terveysvaikutuksia ei suoraan mainittu, mutta kaupungin viheralueiden todettiin olevan paikkoja, missä tulee harrastettua liikuntaa. Vastaajat olivat tyytyväisiä Oulun kaupunkiluonnon yleiseen ilmeeseen ja määrään. Vesistöt ovat tärkeä osa Oulun kaupungin luontoa ja niitä toivottiin hyödynnettävän nykyistä paremmin virkistysalueina.
Kaupunkiluonto on tärkeä osa ihmisen elinympäristöä. Tiedostamalla ihmisten näkemykset ja käsitykset kaupunkiluonnosta voidaan kaupunkien viheralueita hallinnoida siten, että ne palvelevat mahdollisimman hyvin ihmisten toiveita ja tarpeita. Houkutteleva ja monipuolinen kaupunkiluonto tuottaa säästöjä terveydenhuollon kustannuksiin, koska se toimii paikkana, missä ihmiset voivat edistää terveyttään.
9
Koivisto, M. (Markku). "Saavutustavoitteiden yhteys akateemiseen viivyttelyyn yliopisto-opiskelijoilla". Master's thesis, University of Oulu, 2018. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201803131351.
Texto completo da fonteResumo:
Tiivistelmä
Saavutustavoitteilla tarkoitetaan neljää erilaista päämäärätyyppiä, joita ihmiset pyrkivät toiminnoillaan saavuttamaan. Nämä tavoitteet jaetaan nelikentän muotoon. Ensimmäinen puoli nelikentästä erottaa tavoitteet sen mukaan tavoitteleeko henkilö syvällisempää ymmärrystä ja asian hallintaa, vai pelkästään normatiivisten standardien suhteen verrattavaa menestystä. Toinen nelikentän puoli erottelee puolestaan sen pyrkiikö henkilö tavoittelemaan hyvää tulosta, vai välttelemään huonoa tulosta. Akateemisella viivyttelyllä puolestaan tarkoitetaan pakollisten tai tärkeiden toimintojen, kuten tenttiin lukemisen tai esseen kirjoittamisen siirtämistä myöhemmäksi, vaikka tästä siirtämisestä tiedetään olevan negatiivisia seurauksia. Akateemisen viivyttelyn tiedetään olevan hyvin yleinen ilmiö. Tutkimustuloksesta riippuen 30–60 % opiskelijoista viivyttelee opintoihinsa liittyvissä tehtävissä, kuten tenttiin lukemisessa tai esseen kirjoittamisessa. Lisäksi sen tiedetään olevan yhteydessä heikompaan hyvinvointiin ja heikompaan akateemiseen suoriutumiseen.
Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia saavutustavoitteiden ja akateemisen viivyttelyn välistä yhteyttä yliopisto-opiskelijoilla. Tutkimukseen osallistui 249 opiskelijaa suomalaisesta yliopistosta. Osallistujista 81,1 % (n=202) oli naisia ja 18,9 % (n=47) oli miehiä. Osallistujat vastasivat kyselylomakkeisiin sekä saavutustavoitteista, että viivyttelystä. Saavutustavoitteita mitattiin Elliotin ja McGregorin 12-osaisella mittarilla (The Achievement Goal Questionnaire) ja viivyttelyä Tuckmanin 16-osaisella viivyttelymittarilla (Tuckman Procrastination Scale). Regressioanalyysin tulokset osoittavat sekä hallitsemattomuuden välttelyn (p<0,001) että suoriutumattomuuden välttelyn (p<0,01) olevan yhteydessä lisääntyneeseen viivyttelyyn. Kumpikaan tavoittelusuuntauksista ei ollut yhteydessä viivyttelyyn.
Tulokset poikkeavat selkeästi sekä Pohjois-Amerikassa, että Kauko-Idässä tehdyistä aiemmista tutkimuksista. Ristiriidat aiempien tutkimustulosten kanssa herättävät kysymyksiä siitä, miten paljon saavutustavoitteiden yhteys akateemiseen viivyttelyyn on sidoksissa mm. tutkimusjoukon kulttuuriseen taustaan, sekä akateemisten tehtävien haastavuuteen ja mielekkyyteen.
10
Palosaari, E. (Elisa). "Oulun yliopiston kasvatustieteen koulutusohjelman opiskelijavalinta:kirjallisuuskuulustelusta aineistopohjaiseen valintakokeeseen". Master's thesis, University of Oulu, 2015. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201504021218.
Texto completo da fonteResumo:
Oulun yliopiston kasvatustieteen koulutusohjelman valintakoe muutettiin vuonna 2010 aineistopohjaiseksi, jota ennen se toteutettiin kirjallisuuskuulusteluna. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää aineistokokeen toimivuutta koulutusohjelmassa. Tavoitteeseen pyrittiin vastaamaan selvittämällä ryhmien opiskelijaprofiilit taustatietoihin perustuen, koulutukseen hakeutumisen syyt, taustatietojen ja ylioppilastutkinnon arvosanojen yhteys valintakokeissa menestymiseen, taustatietojen, ylioppilastutkinnon arvosanojen ja valintakokeissa menestymisen yhteys ensimmäisen vuoden opiskelutahtiin, opintoja ja työelämää koskevat odotukset, opiskelumotivaatio sekä opiskelijoiden kokemukset opiskelusta ja itsestä opiskelijana. Tutkimuksen kohdejoukko on vuosina 2008–2011 koulutusohjelmaan hakeneet henkilöt (N = 763), mutta varsinainen mielenkiinnon kohde on koulutukseen valintakokeiden kautta vuosina 2008–2011 valitut opiskelijat (N = 98). Työn tarkastelu perustuu kirja- ja aineistokoeryhmän väliseen vertailuun.
Tutkimuksen empiirinen osio on kvantitatiivinen eli määrällinen. Aineiston analyysissa olen käyttänyt SPSS-ohjelmaa, joka on suunniteltu kvantitatiivisen aineiston analysointiin. Tutkimusaineisto koostuu hakijoiden taustatietoja, ylioppilastutkinnon arvosanoja ja valintakoepisteitä koskevista rekisteritiedoista ja toteuttamani kyselyn vastauksista. Kyselyn tavoitteena oli saavuttaa tietoa koulutukseen hakeutumisesta, odotuksista, opiskelukokemuksista ja -motivaatiosta sekä valintakokeita ja työelämää koskevista mielipiteistä. Kysely lähetettiin sähköpostitse vuosina 2008–2011 koulutukseen valituille opiskelijoille. Kyselyyn heistä vastasi 45,9 %. Korrelaatioiden tutkimisessa käytettiin Pearsonin tulomomenttikorrelaatiokerrointa ja ryhmien keskiarvojen vertailuun t-testiä, Mann Whitney U -testiä ja Kruskall-Wallisin testiä.
Tulosten perusteella valintakoeryhmät eivät eroa tilastollisesti merkitsevästi toisistaan taustatietoihin, hakeutumisen syihin, opiskelumotivaatioon eikä ensimmäisen vuoden opintopisteisiin perustuen. Koulutusohjelman molemmilla valintakokeilla havaittiin yhteyttä ylioppilastutkinnon eri aineiden arvosanoihin. Kumpikaan valintakoe ja ylioppilastutkinnon arvosanat eivät olleet yhteydessä ensimmäisen vuoden opintopisteisiin. Kevään uudet ylioppilaat ovat menestyneet molemmissa valintakokeissa vanhoja ylioppilaita heikommin, eikä aineistokokeella ole onnistuttu lisäämään heidän määräänsä koulutukseen valituissa. Molemmissa ryhmissä suurella osalla opiskelijoista oli ennen opintojen alkua melko epärealistinen kuva koulutusalan opinnoista ja tulevasta työelämästä. Tuloksiin pohjautuen aineistokoe ei osoittautunut kirjallisuuskuulusteluun pohjautuvaa valintakoetta toimivammaksi valintakoemuodoksi.
Tuloksia voidaan hyödyntää koulutusohjelman opiskelijavalinnan kehittämisessä. Lisäksi tulokset nostavat esille kirjallisuus- ja aineistopohjaisen valintakokeen välisiä eroja, joista voi olla hyötyä myös tarkastellun koulutusohjelman ulkopuolella.
Livros sobre o assunto "Yliopistot"
1
Vartti, Riitta. Nuoruuden yliopistot. Helsinki: Kirjayhtymä, 1992.
Encontre o texto completo da fonte
2
Lovio, Maisa. Kirjoittajan yliopistot: Tutkimus kirjoittajakoulutuksesta Suomessa. Helsinki: Valtion painatuskeskus, 1987.
Encontre o texto completo da fonte
3
Niitemaa, Timo. Genius aboensis: Tarinoita Turun yliopistosta. [Turku]: Kirja-Aurora, 2010.
Encontre o texto completo da fonte
4
Kosunen, Tapio. Avoin yliopisto: Sivistystä, osaamista ja tasa-arvoa : Helsingin yliopiston Avoimen yliopiston 30-vuotisjuhlakirja. Helsinki]: Gaudeamus, 2007.
Encontre o texto completo da fonte
5
Linna, Eila. Lapin yliopisto: Pohjoisen puolesta, Pohjoista varten? : tutkimus Lapin yliopiston alueellisesta vaikuttavuudesta sidosryhmien ja yliopiston avainhenkilöiden näkökulmista tarkasteltuna. Rovaniemi: Lapin yliopisto, 2001.
Encontre o texto completo da fonte
6
Purtilo-Nieminen, Sirpa. Tie yliopistoon: Narratiivinen tutkimus avoimen yliopiston väylän kautta tutkinto-opiskelijaksi hakeutuneista. Rovaniemi: Lapin yliopisto, 2009.
Encontre o texto completo da fonte
7
Purtilo-Nieminen, Sirpa. Tie yliopistoon: Narratiivinen tutkimus avoimen yliopiston väylän kautta tutkinto-opiskelijaksi hakeutuneista. Rovaniemi: Lapin yliopisto, 2009.
Encontre o texto completo da fonte
8
Nieminen, Mika. Academic research in change: Transformation of Finnish university policies and university research during the 1990s. [Helsinki?]: Finnish Society of Sciences and Letters, 2005.
Encontre o texto completo da fonte
9
Matilainen, Pekka. Elämäni yliopisto. Helsinki: Yliopistopaino, 2001.
Encontre o texto completo da fonte
10
Mathesius, Petrus Nicolaus. Maantieteellinen väitöskirja Pohjanmaasta: Dissertatio geographica de Ostrobotnia 1734. Oulu: Oulun yliopisto, 2008.
Encontre o texto completo da fonteCapítulos de livros sobre o assunto "Yliopistot"
1
"Helsinki Helsingin Yliopisto". In Eureka!, 62–74. Amsterdam University Press, 2005. http://dx.doi.org/10.1515/9789048505418-007.
Texto completo da fonte
2
Laitinen, Arto. "Voiko yliopisto olla täysin autonominen?" In Itsemääräämisoikeus — Teoriasta käytäntöön, 95–111. Vastapaino, 2023. http://dx.doi.org/10.58181/vp9789523970069_04.
Texto completo da fonte
3
"Dark and Bright Sides of Human Rights: Towards Pragmatic Evaluation by Jari Pirjola, väitöskirja, Helsingin yliopisto, 2016". In Finnish Yearbook of International Law. Hart Publishing, 2018. http://dx.doi.org/10.5040/9781782257820.0024.
Texto completo da fonteRelatórios de organizações sobre o assunto "Yliopistot"
1
Viljanen, Ari, Kirsti Kauristie, Tiera Laitinen, Adnane Osmane, Minna Palmroth, Emilia Rintamäki, Mikko Savola, Roope Siirtola, Jonas Suni e Lucile Turc. Äärimmäiset avaruussäämyrksyt, niiden vaikutukst ja varautuminen. Finnish Meteorological Institute, setembro de 2022. http://dx.doi.org/10.35614/isbn.9789523361638.
Texto completo da fonteResumo:
Tässä hankkeessa kerättiin tietoa äärimmäisen voimakkaiden avaruussää-myrskyjen vaikutuksista erilaisiin teknisiin järjestelmiin. Selvitykseen osallistuivat Ilmatieteen laitos, Helsingin yliopisto (HY, Avaruusfysiikan tutkimus) ja Change in Momentum -yritys. Raportissa esitellään laajasta kirjallisuustutkimuksesta kerättyä tietoa voimakkaista myrskyistä ja tietokonesimulaatioiden tuloksia. Raportin loppuosassa käsitellään avaruussäämyrskyihin liittyviä suoria ja välillisiä yhteiskunnallisia riskejä, kuvataan verrokkimaiden kansallisten riskiarvioiden tuloksia jaesitellään varautumisharjoituksiin soveltuva äärimmäisen avaruusmyrskyn skenaario. Kirjallisuustutkimuksessa kiinnitettiin erityistä huomiota avaruus-säämyrskyjen aiheuttamiin ongelmiin sähkönjakelujärjestelmissä niiden laajojen kerrannaisvaikutusten vuoksi. Nopeat vaihtelut Maan magneetti-kentässä synnyttävät jakelujärjestelmiin haitallisia geomagneettisesti indusoituneita (GI) virtoja. Äärimmäisten myrskyjen aikaan saattaa esiintyä jopa kolme kertaa suurempia magneettikentän aikaderivaattoja Euroopassa mitattuihin arvoihin verrattuna. Haittavaikutuksille altis alue ulottuu Keski- ja Etelä-Eurooppaan asti. Meidän tulee siis varautua myrskyjen aiheuttamiin välillisiin vaikutuksiin esim. kansainvälisten toimitusketjujen ongelmien seurauksena, vaikka Suomen sähkönjakelujärjestelmän GI-virtojen sietokyvyn tiedetään olevan hyvä. Koska geomagneettisia myrskyjä riittävän tarkasti kuvaavat aikasarjat ovat verrattain lyhyitä (<150 vuotta), tilastollisissa arvioissa esiintymistodennäköisyyksille esiintyy vielä paljon vaihtelua. Kirjallisuudessa annetut arviot yleisesti vertailukohteena käytetyn vuoden 1859 Carrington-myrskyn kaltaisen ääritapahtuman todennäköisyy-delle seuraavan 10 vuoden sisällä vaihtelevat välillä 0,5–20 %. Hankkeessa testattiin ensimmäistä kertaa Helsingin yliopiston Vlasiator-simulaatiota avaruussäämyrskyjen mallinnuksessa erityisesti satelliittien toimintaympäristöön liittyen. Suurteholaskentaa vaativa Vlasiator on maailman ainoa mallinnustyökalu, joka kattaa koko lähiavaruuden ja kuvaa tarkasti avaruusplasman ionien vaikutuksen myrskyjen kehittymiseen. Simulaatiot osoittivat, että äärimmäisten myrskyjen aikaan geostationaariset ja navigointi-satelliitit menettävät ajoittain magnetosfäärin antaman suojan Auringon hiukkaspurkauksia vastaan. Geostationaaristen satelliittien hiukkasmittausten perusteella HY:n tutkijat arvioivat myös, että korkeaenergiaisten elektronien vuot saattavat olla äärimmäisissä tilanteissa 1–3 kertaluokkaa suuremmat kuin aiempien myrskyjen aikana mitatut satelliittiteknologialle ongelmia aiheuttaneet vuot. Tässä hankkeessa vuosina 2021–2022 tehtyjä Vlasiatorajoja ja muuta tutkimustyötä tarkennetaan ja laajennetaan Suomen Akatemian rahoittamassa “Preparing for the most extreme space weather” -hankeessa vuosina 2020–2023.
2
Nevanlinna, Heikki, Tapani Kivinen, Jussi Paatero, Mirjam Kellinsalmi, Tiera Laitinen, Yrjö Kivinen, Tuulia Hongisto, Meri Pajunpää e Pyry Pajunpää. Nurmijärven geofysiikan observatorio 70 vuotta 1952–2022. Finnish Meteorological Institute, junho de 2023. http://dx.doi.org/10.35614/isbn.9789523361768.
Texto completo da fonteResumo:
Ilmatieteen laitoksen Nurmijärven geofysiikan observatorio aloitti toimintansa syksyllä 1952. Observatorion päätehtävä oli ylläpitää jatkuvia magneettisia rekisteröintejä muualla Suomessa tehtävien magneettisten kartoitustöiden tueksi. Ilmatieteen laitoksen johdolla tehty magneettinen kartoitustyö saatiin päätökseen vuonna 1930, mutta yli kaksikymmentä vuotta myöhemmin tarvittiin magneettisen kartta-aineiston päivitys. Työhön saatiin Sodankylän geofysiikan observatorion johtaja Eyvind Sucksdorff (1899–1955) vuonna 1945. Sucksdorff oli jättänyt Sodankylän observatorion sen tuhouduttua Lapin sodassa 1944. Hänet nimitettiin Ilmatieteen laitoksen geofyysikon virkaan. Eyvind Sucksdorff aloitti kartoitustyöhön tarvittavat magneettiset maastomittaukset vuonna 1946 ja samaan alkoi myös Nurmijärven observatorion suunnittelu. Observatorion havaintorakennukset saatiin valmiiksi 1951 ja ensimmäinen kokonainen havaintovuosi oli 1953. Magneettisten rekisteröintien ohella observatorio oli Ilmatieteen laitoksen sääasema. Eyvind Sucksdorffin työt magnetismin alalla jäivät kesken, kun hän kuoli yllättäen vuonna 1955. Töiden jatkajaksi tuli Eyvindin poika Christian (1928–2016). Nurmijärven observatorion havaintojen ylläpito saatiin vakinaisemmalle kannalle, kun observatorioon saatiin pysyvää henkilökuntaa ja päärakennus toimisto- ja asuintilaksi. Observatorion paikallisjohtajaksi nimitettiin FM Matti Kivinen (1924–2010) vuonna 1957. Hänen johtajakautensa kesti vuoteen 1988 saakka. Kivisen jälkeen observatorion johtajuutta hoiti FT Kari Pajunpää (1956–2022) vuoteen 2018 saakka. Kansainvälisen Geofysiikan vuoden (IGY, 1957–1958) aikana Nurmijärven observatorion havaintotoiminta laajeni, kun sinne perustettiin Posti- ja lennätinhallituksen ionosondi ionosfäärin luotauksiin kaukomaille suunnattujen radiolähetyksien tueksi. Luotaukset jatkuivat vuoteen 1987 saakka. Vuonna 1961 Helsingin yliopisto perusti observatorion alueelle seismologisen havaintoaseman osana maailmanlaajuista maanjäristyksien havaintoverkkoa. IGY:n aikana Ilmatieteen laitos käynnisti revontulien valokuvausrekisteröinnit usealla asemalla Lapissa. Revontulikuvaukset jatkuvat edelleen uudemman sukupolven kameroilla. Vuonna 1959 observatoriossa aloitettiin ilma- ja sadevesinäytteiden radioaktiivisuuksien analysointi, kun ilmakehässä suurvaltojen toimesta tehtyjen ydinräjähteiden jäljiltä radioaktiivisen säteilyn määrä oli kohoamassa maassammekin selvästi yli luonnollisen tason. Ilmatieteen laitos piti osaltaan yllä säteilyn valvontaan liittyviä mittauksia ja tutkimusta. Toiminnan alkuaikoina pääosan radioaktiivisuuteen liittyvistä töistä teki FM Rolf Mattsson (1933–). 1960- ja 1970-luvuilla Nurmijärven observatorion operatiiviselle vastuulle perustettiin useita eri maiden rahoittamia havaintolaitteita. Tärkeitä toimijoita olivat Saksan Max-Planck-Instituutti ja Alaskan yliopisto. Edellinen ionosfääriluotaimen kautta ja jälkimmäinen magneettisten pulsaatioiden osalta. Yhteistyö Oulun yliopiston ja Sodankylän geofysiikan observatorion kanssa oli tiivistä. 1970-luvulta lähtien käynnistyi havainto- ja rekisteröintijärjestelmien automatisointi ja siirtyminen digitaalisiin laitteisiin. Observatorion alkuajoista lähtien toimineet analogiset magneettiset rekisteröinnit uusittiin moderneilla digitaalisilla laitteilla 1990-luvulla, jolloin valokuvausperiaatteella toimineet rekisteröinnit voitiin lopettaa. Magneettiset absoluutti-instrumentit korvattiin samoihin aikoihin uusilla ajanmukaisilla laitteilla. Samoja magnetometrejä hankittiin myös magnetometriverkon IMAGE käyttöön eri puolilla Suomea. Nurmijärven magneettiset rekisteröinnit liitettiin vuonna 1991 kansainväliseen INTERMAGNET-verkkoon, jolloin observatorion magneettiset datat ovat reaaliajassa käytettävissä maailmalla esimerkiksi avaruussään monitorointiin. Magnetismin alalla uutena toimintamuotona käynnistyi 1990-luvulla magneettinen testilaboratorio, missä voitiin kalibroida erilaisia magneettikenttää mittavia laitteita. Laboratorio erikoistui myös avaruuteen lähetettävien mittalaitteiden magneettisen puhtauden määrityksiin. Työtä tehtiin muun muassa yhdessä ukrainalaisen avaruustutkimuslaitoksen kanssa. Magneettinen testilaboratorio akkreditoitiin (MIKES) vuonna 2007, mutta sen toiminta on keskeytynyt. Kaikkiaan Nurmijärven observatoriossa on ollut toiminnassa 15 erilaista geofysikaalista rekisteröintijärjestelmää. Niistä osa on ollut ulkomaisten yhteistyötahojen havaintolaitteistoja, mutta merkittävä yhteistyökumppani havaintojen alalla on ollut Sodankylän geofysiikan observatorio. Nurmijärven observatorion rekisteröintien automatisointi ja havaintojen liittäminen tietoliikenneverkkoihin vähensi tarvetta ylläpitää observatoriolla vakinaista henkilökuntaa, koska tarvittavat huoltotoimet ja mittaukset voidaan pääasiassa tehdä Helsingistä käsin. Samalla tarpeettomiksi käyneet asuinrakennukset ja käytöstä poistuneet vanhentuneet mittauskopit voitiin purkaa.