To see the other types of publications on this topic, follow the link: Aikado.
Dissertations / Theses on the topic 'Aikado'
Create a spot-on reference in APA, MLA, Chicago, Harvard, and other styles
Consult the top 50 dissertations / theses for your research on the topic 'Aikado.'
Next to every source in the list of references, there is an 'Add to bibliography' button. Press on it, and we will generate automatically the bibliographic reference to the chosen work in the citation style you need: APA, MLA, Harvard, Chicago, Vancouver, etc.
You can also download the full text of the academic publication as pdf and read online its abstract whenever available in the metadata.
Browse dissertations / theses on a wide variety of disciplines and organise your bibliography correctly.
1
DELPRAT, PASCALE. "Aspects medicaux de l'aikido." Rennes 1, 1992. http://www.theses.fr/1992REN1M151.
Full text
2
Hannon, Gary. "The relationship between self-actualization and aikido." Scholarly Commons, 1998. https://scholarlycommons.pacific.edu/uop_etds/514.
Full textAbstract:
This research was conducted to explore the relationship between self-actualization and the Japanese martial art of Aikido. Time spent in active practice of Aikido served as the predictor variable and the quasi-experimental intervention. The Personal Orientation Dimensions served as the measuring instrument foe self- actualization. The 13 scale scores were the dependent variables. Of the most significant results, six scales were chosen to form the basis for the structured interview. The interview was conducted with five practicing Black Belt Aikidoists.
The research subjects were all Aikido students from four different schools with a common lineage. Later efforts to expend outside the lineage were not productive. There were three groups in this research. Those who were tested at least once, those who were tested twice, and the five selected Aikido Black Belts for the interview.
The first group was the Total Group and consisted of all respondents and the scores of the first sampling of the Test-Retest Group (n=48, 24 females, 24 males). Sixteen respondents were between 18 and 30 years old, 25 between 31 and 45, and 7 were 46 years old and above. Average months practicing Aikido was 32.95 with an average of 3.58 times per week and 4.6 hours per week. A Multiple Regression showed significant positive changes in four scales at the p<.01 level and six scales showed positive directional change at the p<.05 level. This gives some support to the hypothesis that the active practice of Aikido may contribute to self-actualization over time. The Analysis of Variance performed on the dependent means of the Test-Retest Group produced one positive direction for one scale p<.05, n=ll. This was not considered significant for this study.
The interviews focused on the ccntent of six of the most significant scales and confirmed the quantitative findings. Additional information about the effects of Aikido upon students based on the interviews is presented.
The study provides additional support for the use of Eastern self-actualization technology with Western students. Possibilities for use include school systems, therapist training, and promoting the general mental health of the population.
3
Leonard, David Thomas. "IS practice : does aikido have anything to contribute?" Thesis, Open University, 2012. http://ethos.bl.uk/OrderDetails.do?uin=uk.bl.ethos.590809.
Full textAbstract:
This research is concerned with IS practice and how that practice can be improved through the novel notion of systems harmony. It draws on Peter Checkland's work to explore the principles and practice of aikido, the Japanese 'art of harmony'. The thesis investigates systems harmony in three stages. Firstly, it looks at aikido, to uncover its underlying philosophical foundations and techniques of harmonisation. The empirical focus of this phase concentrates primarily on the lived experiences of aikido practitioners. The key theoretical output from this stage is a conceptual model, the AikiSys model, which describes the complex interconnected web of factors that contribute to the dynamic emergence of harmony within a martial encounter. Next, the AikiSys model is used to fonn the basis of a practical sense-making mechanism, the information Systems Harmonisation (ISH) framework. This framework enables the transfer of the essentially personal constructs of aikido into the IS domain. This conceptual linking is realised by associating elements of the core AikiSys model to analogous concepts and techniques operating within IS practice. The final stage of the research uses the ISH framework in two modes - one diagnostic and retrospective, the other guiding and proactive - to inquire into IS practice. Four case studies are presented to reveal the new perspectives offered by the ISH framework. The study introduces a framework that provides a way of engaging with IS situations in an action-oriented fashion. This framework includes iteration between hard and soft approaches and makes specific reference to non-technical manifestations of harmony such as respect, trust, multiple-perspectives, elegance, emergence, self-organisation, training and awareness. The research suggests that these elements, far from being peripheral, are in fact crucial to successful real-world IS practice.
4
Batista, Renata Mazzei. "O aikido e o corpo do ator contemporâneo." Universidade de São Paulo, 2009. http://www.teses.usp.br/teses/disponiveis/27/27155/tde-17082009-144849/.
Full textAbstract:
A presente pesquisa tem como objeto de estudo as técnicas, princípios e filosofia da Arte Marcial Japonesa chamada Aikido, em diálogo com princípios e métodos desenvolvidos por Meyerhold, Rudolf Laban, Eugênio Barba e Grotowski, objetivando criar procedimentos que auxiliem a preparação corporal do ator e sua criação artística. Busca-se, portanto, o corpo cênico, seus movimentos e sua continua (re) organização. Este trabalho foi elaborado a partir de pesquisa bibliográfica e de freqüência em treinos de Aikido, de onde foram extraídos elementos importantes para o estabelecimento dos alicerces que permitiram a conexão entre esta arte marcial e o trabalho do ator. A parte prática constou de exercícios que tiveram como objetivo a busca de formas de transposição do corpo-cotidiano para o corpo em Estado Cênico. Nesses treinamentos foram desenvolvidos conceitos e práticas visando o auto-conhecimento corporal, a preparação para a cena e a criação de ações físicas extracotidianas ancoradas na prática do Aikido. Como principal resultado prático preparou-se a montagem teatral Separação de Corpos, monólogo composto de ações físicas criadas a partir das técnicas pesquisadas durante o treinamento e que tem como personagem uma mulher que, abandonada pela pessoa amada, busca compreender sua situação e superar a perda, recomeçando a vida de outra forma. A presença de uma ferramenta como o Aikido configurou-se como de grande utilidade para o trabalho do ator em cena, pois auxilia na disponibilização do corpo em cena, favorecendo, também, a concentração do ator no ato de representar.This research has, as its object of study, the techniques, principles and philosophy of Japanese martial art called Aikido, in a dialogue with principles and methods developed by Meyerhold, Rudolf Laban, Grotowski and Eugenio Barba, in order to create procedures that provide assistance to the actord body preparation and their artistic creation. We search, therefore, the scenic body, its movement and its continuing (re) organization. This work was based on bibliographic research and frequency in Aikido training, from where important elements were extracted to establish the foundations that enabled the connection between this martial art and the actor´s work. The practice consisted of exercises that aimed at the search of ways of transposition from the daily-body to the scenic body. In these trainings concepts and practices were developed aiming at body self-knowledge, preparation for the scene and the creation of extra-daily physical actions anchored in the practice of Aikido. The main practical result was the preparation of the play \"Separação de Corpos\", a monologue composed of physical actions created from the studied techniques during the training and that has as character a woman who was abandoned by his lover and seeks to understand her situation and overcome the loss, starting a new life in a different way. The presence of a tool such as Aikido, configured to be a great benefit to the work of the actor on stage, since it helps flexibility of the body on stage, encouraging concentration in the act of play as well.
5
Sentuna, Baris. "Qualitative And Philosophical Enquiry Of Aikido Participants From Different Levels, Conceptualization Of Aikido As Different From Other Sports: Mind And Body Perspectives." Phd thesis, METU, 2010. http://etd.lib.metu.edu.tr/upload/12611594/index.pdf.
Full textAbstract:
This thesis is made of two main parts. First main part of the thesis is based on the qualitative
enquiry of twenty-three Aikido participants from different levels - beginner, intermediate,
advanced- from three different dojos. Open ended questions regarding the difference of
Aikido from other sports is asked to the participants. Their written responses were coded
using qualitative methods. Based on coding of documents: labels, categories and themes have
been generated. Second main part of this thesis is based on the discussion of those findings.
The discussion between different levels, the comparison with other findings in Aikido
Literature was done. Lastly and largely the position of findings and possible arguments it can
generate in the Philosophy of Sports Literature are discussed.
6
Batista, Renata Mazzei. "O 'aikido' e a 'capoeira' como fontes de inspiração para a dramaturgia do ator." Universidade de São Paulo, 2017. http://www.teses.usp.br/teses/disponiveis/27/27155/tde-31052017-120016/.
Full textAbstract:
O que será apresentado nesta tese diz respeito a uma parte da minha trajetória como atriz e professora de teatro, e é permeada pelas contribuições do \"aikido\" e da \"capoeira\". Essas duas artes marciais de origens culturais distintas, uma japonesa e outra afro-brasileira, que têm em sua essência elementos técnicos e artísticos bastante ricos, forneceram-me material para responder a alguns questionamentos sobre a formação do ator desde a preparação para a cena à criação de uma dramaturgia construída a partir da prática. A tese, portanto, trata da investigação iniciada a partir da minha prática nessas artes marciais e, que teve continuidade com um grupo de atores voluntários que se propuseram a experimentar os procedimentos elaborados ao longo do processo deste doutoramento. Todo o caminho trilhado foi construído tendo como base o treinamento que visou o aprimoramento individual e relacional na busca pelo autoconhecimento, a ampliação de repertório, a potencialização do estado de prontidão e de presença, a estimulação da criatividade e a disponibilidade corporal para a improvisação e o jogo. Neste trabalho, quando tratamos do corpo, referimo-nos a todo o conjunto psicofísico desde o aparato sensório motor até as emoções, ideias e memórias, de modo que todas essas informações fizessem parte desta investigação cênica. Tendo como base esse conjunto corporal complexo, concebemos ao longo do treinamento um resultado cênico que procurou apresentar o que foi desenvolvido por mim e pelos atores durante a prática. A fim de auxiliar a criação da dramaturgia, recorremos ao texto Hamlet de William Shakespeare, cujas circunstâncias e personagens funcionaram como estímulos para as criações dos atores. Assim, o trabalho cênico construído por nós foi resultado de um diálogo entre os elementos extraídos do \"aikido\" e da \"capoeira\" e algumas cenas de Hamlet. Por fim, pretendemos nesta tese apresentar a forma em que utilizamos o \"aikido\" e a \"capoeira\" como recursos para transformar o corpo cotidiano do ator em um corpo cênico, de modo que suas qualidades fossem potencializadas e alguns limites superados, respeitando-se as características de cada um.What is presented in this thesis concerns a part of my career as an actress and drama teacher, which was permeated by contributions of aikido and capoeira. These two martial arts from different cultural backgrounds, Japanese and African-Brazilian, which have at their core very rich technical and artistic elements, provided me with sufficient material to answer some questions about the training of the actor, from the preparation for the scene to the creation of a dramaturgy constructed in practice. This thesis therefore deals with this investigation that began with my practice in these martial arts and continued with a group of actors who voluntarily proposed to try the procedures developed during the doctoral process. The entire path taken by us in this research was built based upon the training aimed at the individual and relational improvement with the search for self-knowledge, broadening repertoire, enhancement of the state of readiness and presence, stimulation of creativity and availability body for improvisation and for game. In this work, when we treat the body, we refer to the whole psychophysical set from the sensory motor apparatus to the emotions, ideas and memories, so that all this information became part of this scenic research. Having as reference this complex body conjunct, we conceived during the training a scenic result that aimed at presenting what was developed by me and by the actors during our practice. In order to help the creation of the dramaturgy, we used as a basis the play \"Hamlet\", by William Shakespeare, whose circumstances and characters acted as stimuli to the creation of the actors. Thus, the scenic work built by us was the result of a dialogue between the extracted elements of aikido and capoeira and some Hamlet scenes. Finally, we intend in this thesis to show how we used aikido and capoeira as resources to transform the actor\'s everyday body into a scenic body, so that their qualities were enhanced and some limits overcome, respecting the characteristics of each one.
7
Nogueira, Filho Saint Clair Rodrigues. "A educação como arte do fluir : Paregogia e Aikido /." São Paulo, 2015. http://hdl.handle.net/11449/136757.
Full textAbstract:
Orientador: Luiza Helena da Silva ChristovBanca: Rejane Galvão Coutinho
Banca: Ecleide Cunico Furlanetto
Resumo: Esta pesquisa investiga a integração entre a teoria da Paregogia e a arte marcial Aikido, tendo como eixos principais as ideias de espaço, meta-aprendizagem, feedback, não linearidade e aprendizagem contínua. Através do conceito de experiência segundo Larrosa (2014) e sobre a base da integração entre Paregogia e Aikido, a pesquisa se debruça sobre a educação enquanto arte do "fluir com", discutindo a ideia de metamestrado como trajeto de pesquisa em movimento, que integra e incorpora fluidamente o que nos acontece
Abstract: This research investigates the integration between the theory of peeragogy and martial art aikido, focused on the concepts of space, meta-learning, feedback, non linearity and continuous learning. Through Larrosa's concept of experience (2014), and upon the foundations of the previous integration between peeragogy and aikido, the research also investigates the concept of education as the art of "flowing together with", discussing the idea of meta-master as a way of research in movement which integrates and incorporates what happens to us
Mestre
8
Nogueira, Filho Saint Clair Rodrigues [UNESP]. "A educação como arte do fluir: Paregogia e Aikido." Universidade Estadual Paulista (UNESP), 2015. http://hdl.handle.net/11449/136757.
Full textAbstract:
Made available in DSpace on 2016-04-01T17:55:08Z (GMT). No. of bitstreams: 0
Previous issue date: 2015-10-19. Added 1 bitstream(s) on 2016-04-01T18:00:59Z : No. of bitstreams: 1
000859826.pdf: 867051 bytes, checksum: 2ae565afee0d2a14fbfd2ca613f8df78 (MD5)Esta pesquisa investiga a integração entre a teoria da Paregogia e a arte marcial Aikido, tendo como eixos principais as ideias de espaço, meta-aprendizagem, feedback, não linearidade e aprendizagem contínua. Através do conceito de experiência segundo Larrosa (2014) e sobre a base da integração entre Paregogia e Aikido, a pesquisa se debruça sobre a educação enquanto arte do fluir com, discutindo a ideia de metamestrado como trajeto de pesquisa em movimento, que integra e incorpora fluidamente o que nos acontece
This research investigates the integration between the theory of peeragogy and martial art aikido, focused on the concepts of space, meta-learning, feedback, non linearity and continuous learning. Through Larrosa's concept of experience (2014), and upon the foundations of the previous integration between peeragogy and aikido, the research also investigates the concept of education as the art of flowing together with, discussing the idea of meta-master as a way of research in movement which integrates and incorporates what happens to us
9
Pitko, N. (Niilo). "Kuonan koostumus kromikonvertteriprosessin aikana." Bachelor's thesis, University of Oulu, 2018. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201805081612.
Full textAbstract:
Outokummun Tornion tehtaalla valmistetaan ruostumatonta terästä, jonka valmistuksessa syntyy myös kuonaa. Kuonan koostumus vaikuttaa valmistettavan teräksen koostumukseen. Tällöin syntyvä kuona on tärkeässä osassa teräksen valmistusprosesseissa ja niiden kehittämisessä. Tässä kandidaatintyössä tarkasteltiin kuonan koostumuksen muutoksia kromikonvertteriprosessin aikana. Outokummulta saatujen puhalluksia koskevien tietojen perusteella esitettiin laskennallinen kuonareitti kolmen komponentin faasipiirroksessa, jossa oli mukana neljäs komponentti vakio-osuutena. Nämä pääkomponentit esitettiin piirrettynä faasipiirroksien päälle. Käytettävät faasipiirrokset saatiin Slag atlas -kirjasta. Työssä on myös esitetty Outokummun terässulaton linja 1:n prosessikuvaus ja yksityiskohtaisempi kuvaus kromikonvertterin toiminnasta Tornion tehtaalla.
10
Fernandes, Juliana Alves Gurgel. "O teatro como Budô = o Aikidô em cena." [s.n.], 2011. http://repositorio.unicamp.br/jspui/handle/REPOSIP/251201.
Full textAbstract:
Orientador: Rogério Adolfo de MouraDissertação (mestrado) - Universidade Estadual de Campinas, Faculdade de Educação
Made available in DSpace on 2018-08-18T20:21:45Z (GMT). No. of bitstreams: 1 Fernandes_JulianaAlvesGurgel_M.pdf: 11149817 bytes, checksum: 769e1e3c84169837ca5908ce9182aed5 (MD5) Previous issue date: 2011
Resumo: A pesquisa 'O Teatro como Budô - O Aikidô Em Cena', trabalhou a arte marcial japonesa Aikidô como uma prática de formação de atores, destacando sua filosofia como parte constitutiva do treinamento. Formamos um grupo Aikidô EnCena e trabalhamos com atores, bailarinos e pedagogos técnicas e exercícios que visavam a formação do ator, percebendo o treinamento além do virtuosismo, contemplando dessa forma a questão pedagógica e sua formação sensível. O Aikidô, conhecido como 'A Arte da Paz', desenvolvido por Morihei Ueshiba. Propomos manter esse estado, sentimento e compromisso adquiridos na sala de práticas corporais, experimentando os princípios utilizados em um Dojô de Aikidô por meio do treinamento e vivenciá-los nas artes cênicas; entendendo o teatro como um DÔ, um caminho, um BUDÔ: "O Caminho para ações de coragem e de iluminação". Para dialogar com as emoções, sensações e sentimentos que essa filosofia intrínseca à prática suscita, e como esses atores se perceberam no processo, buscamos autores como António Damásio, José Gil, Yoshi Oida, e textos do fundador Ueshiba. Fizemos observação participante e por meio de elementos da pesquisa qualitativa registramos o desenvolvimento do trabalho e apresentamos o ponto em que a pesquisa se encontra.
Abstract: The research entitled 'Theatre as Budo - Aikido on Scene', was worked with the Japanese martial art Aikido practice while training as an actors emphasizing their philosophy as a constituent part of the training. We formed the group Aikido EnCena and worked with actors, dancers and technical educationalist and exercises that aimed the actor's formation, thinking the training beyond virtuosity, thus prioritizing the issue of teaching and their sensibility. Aikido, known as 'The Art of Peace', founded by Morihei Ueshiba. We proposed to maintain this stage, feeling and commitment to our room bodywork, experiencing the principles utilized in Aikido dojo through and experience them in the performing arts, considering the theater as one of a path, a Budo: "The Path to actions of courage and enlightenment". To dialogue with emotions, sensations and feelings that this intrinsic philosophy inherent to the practice develops and how these actors realizes themselves in the process, we search for authors like Antonio Damasio, José Gil, Yoshi Oida and texts of the founder Ueshiba. We did participant observation and through qualitative research elements, and then we record the development of work and present the point where the research at this moment.
Mestrado
Educação, Conhecimento, Linguagem e Arte
Mestre em Educação
11
Mikkonen, S. (Sauli). "Elämää rautatien varrella:saksalaiset Sallassa jatkosodan aikana." Master's thesis, University of Oulu, 2017. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201706012353.
Full textAbstract:
Tutkielma on palanen jatkosodan ja Sallan historiaa, missä kuvataan suomalaisen siviilin ja saksan sotavoimien edustajien elämää jatkosodan Sallassa. Tutkimuksen kohteena ovat saksalaisten lisäksi myös työvelvolliset, jotka olivat rakentamassa Kemijärvi-Salla rautatietä. Työvelvollisten jättäminen ulos tutkimuksesta ei olisi ollut mahdollista, koska juuri heidän kanssaan saksalaiset olivat usein tekemisissä. Arkistolähteinä käytin enimmäkseen rikosasian pöytäkirjoja, joista löytyi mainintoja saksalaisista ja työvelvollisista. Tutkimuksessa käytin kvalitatiivista ja kvantitatiivista tutkimusmenetelmää. Käytin enimmäkseen kvalitatiivisista metodia, ja kvantitatiivinen metodi jäi vähemmälle käytölle aineiston luonteen takia. Suomalaisten ja saksalaisten arki Sallassa sujui suhteellisen vaivattomasti. Rikosasian pöytäkirjoissa ei ilmennyt tapauksia, joissa saksalaisista olisi mainittu negatiiviseen sävyyn. Suomalaiset ilmeisesti hyväksyivät saksalaisten sotilaiden läsnäolon ja arki normalisoitui aika nopeasti. Alkuun saksalaiset ottivat omavaltaisesti maanviljelijöiden pihamailta vartioimattomia tarvikkeita. Ongelmia aiheuttivat myös saksalaisten harjoittama porojen salametsästys. Suomalaiset taas olivat saksalaisten kiusana, kun nämä varastelivat saksalaisilta. Tarvikkeiden varastaminen tapahtui yleensä saksalaisten huoltokuljetuksista. Huoltokuljetukset tapahtuivat suurelta osin rautateitse. Syypäinä varasteluun olivat usein rautatieläiset. Saksalaiset toivat mukanaan runsaasti alkoholia Sallaan, mistä on mainintoja rikosasian pöytäkirjoissa. Väkivallantekoja tapahtui vähän Sallassa. Muutamassa ampumavälikohtauksessa, saksalaiset vartiomiehet ampuivat suomalaisia siviileitä, koska heitä luultiin venäläisiksi. Suuremmilta konflikteilta kuitenkin vältyttiin. Suomalaiset olivat kiinnostuneita käymään kauppaa saksalaisten kanssa. Alkoholi oli halutuinta kauppatavaraa, jota saksalaisilla oli. Myös elintarvikkeet, joista Suomessa oli pula, kiinnostivat suomalaisia. Kahvi, säilykkeet ja tupakka olivat alkoholin lisäksi haluttua kauppatavaraa. Saksalaiset kaipasivat taas partateriä, kirjepapereita, radioita ja postikortteja. Naisten tekosilkkisukilla käytiin useaan otteeseen kauppaa Sallassa. Rautatieläiset toivat usein kauppatavaraa Sallaan muualta Suomesta. Liikenneonnettomuuksia saksalaiset aiheuttivat jonkin verran Sallan teillä, mutta onnettomuudet jäivät vähäisiksi, koska saksalaisten huolto tapahtui rautateitse. Liikenneonnettomuuksien syinä olivat yleensä hurjastelevat saksalaiset. Onnettomuuksissa saksalaiset usein auttoivat suomalaisia siviileitä. Saksalaiset toivat mukanaan terveydenhuoltotoimet, joista hyötyivät myös suomalaiset siviilit. Suomalaiset ja saksalaisten yhteiselo näyttää sujuneen ilman suurempia ongelmia. Kanssakäyminen saksalaisten kanssakäynnin motiivina olivat yleensä kaupankäynti, huvittelu ja avunanto. Näyttää myös siltä, että suomalaisten ja saksalaisten välille olisi syntynyt myös jonkin tasoisia ystävyyssuhteita.
12
Kumpula, N. (Nelli). "Palvelukohtaamisen aikana havaitut palvelukokemuksen emotionaaliset tekijät." Master's thesis, University of Oulu, 2015. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201506111855.
Full textAbstract:
Tämän tutkimuksen tavoitteena on lisätä ymmärrystä asiakkaan palvelukokemuksen muodostumisen emotionaalisista tekijöistä. Palvelukokemus koostuu sekä funktionaalisista tekijöistä että emotionaalisista tekijöistä. Koska asiakas arvioi kokemustaan palvelukohtaamisen perusteella, ilmiötä tarkastellaan palvelukohtaamisten kautta. Tutkimuksen kontekstina toimii optisen alan palveluita tarjoavat liikkeet. Palvelukokemuksen emotionaaliset tekijät viittaavat tässä tutkimuksessa mekaanisiin ja humaanisiin kokemusvihjeisiin, joita asiakas palvelukohtaamisen aikana havaitsee. Mekaaniset kokemusvihjeet välittyvät ympäristöstä eli liiketilasta ja humaaniset itse asiakaspalvelijasta. Kokemusvihjeet herättävät asiakkaassa tunteita, joilla puolestaan voidaan nähdä olevan yhteys myös asiakkaan käyttäytymiseen.
Tutkimus rajattiin koskemaan yksittäisiä optikkoliikkeissä tapahtuvia palvelukohtaamisia asiakkaan näkökulmasta. Työssä pyritään tarkastelemaan, minkälaisia kokemusvihjeitä asiakas palvelukohtaamisen aikana havaitsee, ja minkälaisia tunteita nämä vihjeet hänessä herättävät. Tällä tavoin pyritään selvittämään, minkälainen rooli palvelukokemuksen emotionaalisilla tekijöillä on asiakkaan palvelukokemuksen muodostumisessa. Tämä tutkimus on laadullinen tutkimus, joka tähtää ymmärryksen lisäämiseen tutkittavasta ilmiöstä. Tutkimus toteutettiin havainnointitutkimuksena. Tutkimus toteutettiin optikkoliikkeiden kontekstissa. Kontekstin uskottiin tarjoavan rikasta tietoa tutkittavasta ilmiöstä, sillä optikkoliikkeet tarjoavat asiakkailleen henkilökohtaista erikoispalvelua. Empiiriinen aineisto kerättiin piilohavainnoimalla optikkoliikkeessä tapahtuvia palvelukohtaamisia. Havainnointitaphtumien jälkeen tutkija haastatteli tutkimuksen koehenkilönä toiminutta asiakasta. Haastattelumuodoksi valikoitui teemahaastattelu.
Tutkimustulokset osoittavat, että palvelukokemuksen emotionaaliset tekijät ovat tärkeässä roolissa asiakkaan palvelukokemuksen muodostumisessa. Asiakas havaitsee useita erilaisia mekaanisia ja humaanisia kokemusvihjeitä koko palvelukohtaamisen ajan. Havaitut kokemusvihjeet liittyvät etenkin asiakaspalvelijan käytökseen ja asiantuntemukseen. Tärkeimmiksi koetut humaaniset kokemusvihjeet ovat asiakkaan vastaanotto, myyntihenkisyys, mukaan ottaminen, kyky löytää sopivia laseja ja kyky lukea asiakasta. Sekä mekaaniset että humaaniset kokemusvihjeet herättävät asiakkaassa useita erilaisia tunteita. Asiakas pystyy myös yhdistämään tunteen tiettyyn kokemusvihjeeseen. Tunteet saattavat myös vaihdella paljon yhden palvelukohtaamisen aikana. Onnistuneeksi koettu palvelukohtaaminen saattaa sisältää myös negatiivisia tunteia. Asiakas kokee negatiivisten tunteiden erittelyn positiivisten tunteiden erittelyä helpommaksi.
Liikkeenjohdon olisi tärkeää tiedostaa palvelukokemuksen emotionaalisten tekijöiden rooli osana asiakkaan palvelukokemuksen muodostumista. Tämän tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää joltain osin optikkoliikkeiden lisäksi myös muissa henkilökohtaista erikoispalvelua tarjoavissa yrityksissä.
13
Lautamo, A. (Anssi). "Minecraft opetusvälineenä:mitä opettajaopiskelijat oppivat oppimisympäristökurssin aikana." Master's thesis, University of Oulu, 2017. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201706022449.
Full textAbstract:
Nykyaikainen maailma asettaa huomattavasti yleistyneen tieto- ja viestintäteknologian sekä pelaamisen suosion myötä opettajien eteen haasteita. Yhteiskunta odottaa, että opettajat osaavat yhdessä vanhempien kanssa kasvattaa lapsia ja opettaa heille tulevaisuudessa tarpeellisia taitoja. Tämän takia opettajien taitoja integroida teknologiaa ja pelaamista opetukseen tulisi kartoittaa ja parantaa jo opettajankoulutuksen aikana, jotta erityisesti asenteet niitä kohtaan paranisivat ennen kentälle siirtymistä.
Tämä tapaustutkimus tehtiin keväällä 2016 Oulun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnassa järjestetyn MinecraftEdu oppimisympäristönä -kurssin yhteydessä. Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella, mitä opettajaopiskelijat oppivat digitaalisten pelien käyttämisestä opetusvälineenä ja oppimisympäristönä kurssin aikana, jossa jälkipuintia hyödynnetään oppimisen tukena. Kurssille osallistui eri ikäisiä opettajaopiskelijoita eri puolilta tiedekuntaa. Aineisto koostettiin alku- ja loppukyselyistä, videoiduista jälkipuinti-tilanteista, osallistujien kirjoitelmista ja kurssin lopputöistä. Tavoitteeseen pyrin pääsemään vastaamalla kysymyksiin siitä, millä tavalla osallistujat oppivat kurssin aikana, mitä osallistujat oppivat kurssin aikana ja miten havaitut oppimisen tavat ja oppimisen kohteet näkyvät osallistujien lopputöissä.
Tulokset osoittivat, että jälkipuintia tulee harkita TVT-opetuksen tueksi. Kurssille osallistuneet oppivat paljon yhteisöllisen oppimisen kautta päästessään itse tekemään ja kokeilemaan. Heidän ymmärryksensä pelaamista kohtaan kasvoi, ja he tunnistivat, mitä mahdollisuuksia se antaa opetukseen. MinecraftEdu nähtiin potentiaalisena vaihtoehto oppimisen pelillistämiseen. Lopputyöt olivat monipuolisia ja osoittivat, että osallistujat ovat ymmärtäneet pelien olevan tehokas opetusväline, jonka käyttö vaatii huolellista suunnittelua ja valmistelua.
14
Vähäkangas, M. (Meri). "Sairaanhoitajaopiskelijoiden kokemuksia kuoleman kohtaamisesta opintojen aikana." Bachelor's thesis, University of Oulu, 2018. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201805301960.
Full textAbstract:
Tämän tutkielman tarkoituksena oli kuvata kirjallisuuskatsauksen avulla, millaisia osaamistarpeita sairaanhoitajaopiskelijoilla on kuolevan potilaan hoitotyöstä ja miten he kokevat kuoleman kohtaamisen. Tavoitteena oli tuottaa tietoa sairaanhoitajakoulutusta järjestäville tahoille sairaanhoitajaopiskelijoiden kokemista tarpeista kehittää kuolevan potilaan hoitotyön opettamista.
Tämä kirjallisuuskatsaus tehtiin systemaattista kirjallisuuskatsausta mukaillen ja aineisto haettiin Cinahl, Scopus, Ovid Medline ja Medic tietokannoista. Tutkimusten julkaisu piti ajoittua 2008–2018 vuosille ja niiden tuli olla vertaisarvioituja. Tutkimusten tuli kuvata sairaanhoitajaopiskelijoiden kokemuksia ja osaamistarpeita kuolevan potilaan hoidosta. Lisäksi sisäänottokriteereinä oli suomen tai englannin kieli, kokotekstin saatavuus ja sen tuli täyttää tieteellisen julkaisun kriteerit. Haku tuotti yhteensä 327 hakutulosta, joista sisäänotto- ja poissulkukriteerien perusteella jäljelle jäi kuusi alkuperäisartikkelia. Nämä artikkelit olivat kaikki kansainvälisiä. Aineisto analysoitiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä hyödyntäen.
Kirjallisuuskatsauksen tulokset osoittivat sairaanhoitajaopiskelijoiden asenteiden olevan pääosin positiivisia kuolevan potilaan hoitamista kohtaan. Kuitenkin he kuvailivat tunteiden olevan pelonsekaisia ja hermostuneita saattohoitotilanteissa. Kuolevan potilaan kohtaaminen jännittää sairaanhoitajaopiskelijoita ja tämä katsaus tunnisti monia tekijöitä, jotka vaikuttavat opiskelijoiden asenteisiin. Opiskelijat kaipaavat enemmän opetusta kuolevan potilaan hoitamiseen ja yhtenä hyväksi koettuna keinona pidetään simulaatio-opetusta.
15
Prado, Rodrigo Cribari. "A memória é uma ilha de edição : narrativas e significados sobre o inicio e a difusão do aikido no Brasil." reponame:Repositório Institucional da UFPR, 2014. http://hdl.handle.net/1884/36438.
Full textAbstract:
Orientador : Prof. Dr. André Mendes CapraroDissertação (mestrado) - Universidade Federal do Paraná, Setor de Ciências Biológicas, Programa de Pós-Graduação em Educação Física. Defesa: Curitiba, 30/06/2014
Inclui referências
Área de concentração: Exercício e esporte
Resumo: O aikido é uma das mais modernas manifestações marciais nipônicas. Criado por Morihei Ueshiba (1883 - 1969), o aikido chegou ao Brasil por meio dos imigrantes Reishin Kawai, Teruo Nakatani e Ichitami Shikanai. A partir de sua influência, diferentes grupos se constituíram e os brasileiros passaram a conhecer a "arte da paz", como o aikido também é denominado. Entretanto, apesar da forte conotação de paz e do incentivo à harmonia, o aikido brasileiro, especialmente seu pioneirismo, tornou-se motivo de dissenso e disputas entre alguns dos seguidores dos referidos mestres imigrantes. Essa constatação foi possível, mediante a utilização da história oral (de gênero temático) como metodologia na captação de memórias narrativas acerca da chegada e difusão do aikido em solo brasileiro. Dessa forma, no lugar de valorizar aspectos factuais e concretos, o presente estudo procurou privilegiar os sentidos e significados presentes nas narrativas de professores de aikido que treinaram e conviveram diretamente com os mestres Reishin Kawai, Teruo Nakatani e Ichitami Shikanai. Suas memórias foram analisadas a partir de diferentes referenciais teóricos das áreas de antropologia, sociologia, historiografia e memória. Além do caráter de disputa de alguns dos relatos recolhidos por ocasião desta pesquisa, também se destacam os motivos relativos aos processos migratórios dos mestres em questão, suas dificuldades iniciais de adaptação e o choque cultural decorrente das diferenças entre brasileiros e japoneses, bem como a consolidação do aikido em território nacional. Sobretudo, destacam-se nos relatos dos entrevistados, noções de tradição, discursos de oficialidade, concepções de técnica, assim como representações relativas ao Japão e aos japoneses. A relação entre o indivíduo e a coletividade, bem como a possibilidade de compartilhamento de memórias e sentidos pessoais também são discutidas ao longo de cada um dos capítulos. Pela ordem, a divisão de capítulos desta dissertação apresenta as seguintes discussões: 1 - a prática da transcrição como um exercício de edição, sempre arbitrário por parte do pesquisador; 2 - os significados que acompanham as memórias individuais de cada um dos entrevistados a respeito da chegada do aikido ao Brasil; 3 - a relação entre as identidades individuais e a concepção de aikido de cada um dos entrevistados; e 4 - as diferentes representações acerca da cultura japonesa, bem como as distintas formas de apropriação em relação ao aikido por parte dos entrevistados. Ganha destaque neste último capítulo, a sobrevalorização dos aspectos técnicos e marciais do aikido, em detrimento de seus sentidos espirituais e filosóficos. Assim, a natureza da atividade transcritiva, as diferenças das memórias entrevistados, a constituição de suas identidades, suas representações sobre a cultura japonesa, bem como suas distintas formas apropriação e significação do aikido, são aprofundadas em cada um dos respectivos capítulos desta dissertação, contudo, não deixam de ser pensadas como elementos indissociáveis do trabalho com fontes orais. Palavras-chave: Aikido. Memórias. Identidades. Significados. Apropriação.
Abstract: Aikido is one of the most Japanese modern kind of martial expressions. Created by Morihei Ueshiba (1883 - 1969), aikido came to Brazil by immigrants Reishin Kawai, Teruo Nakatani and Ichitami Shikanai. From their influence, different groups were formed and the Brazilians came to know the "art of peace", as aikido is also called. However, despite of its strong appeal for peace and harmony encouraging, the Brazilian aikido - especially its pioneering - became a dissent matter and source of disputes among some of the immigrant masters followers. This finding was possible by the oral history methodology use, as a way to collect of narrative memories about the aikido arrival and diffusion in Brazilian territory. Thus, instead of valuing factual and practical aspects, the present study sought to privilege the senses and meanings in the narratives of aikido teachers who trained and lived with the masters Reishin Kawai, Teruo Nakatani e Ichitami Shikanai. Their memories were analyzed from different theoretical frameworks of anthropology, sociology, historiography and other. Besides the features of dispute in some of the repports collected for this research, also highlight the reasons for the migration processes of the masters concerned, their initial difficulties of adaptation and the culture shock arising from differences between Brazilian and Japanese, as well as consolidation aikido in the country. Especially, we highlight the interviewees, notions of tradition, officers speeches, technical concepts, and representations relating to Japan and the Japanese. The relationship between the individual and the collectivity, as well as the possibility of sharing personal memories and senses are also discussed throughout each chapter. The order, the division of chapters of this dissertation presents the following arguments: 1 - the practice of transcription as an exercise in editing, always arbitrary on the part of the researcher; 2 - the meanings that accompany the individual memories of each of the respondents about the arrival of aikido to Brazil, 3 - the relationship between the individual identities and the understandings of aikido by each of the respondents, and 4 - the different representations about Japanese culture, as well as the distinct aikido appropriation forms by the respondents. In this latter chapter, the overvaluation of martial and technical aspects of aikido over its philosophical and spiritual aspects were also highlighted. Thus, the nature of transcriptional activity, the differences of respondents memories, the constitution of their identities, their representations about Japanese culture as well as their separate ways appropriation and significance of aikido, are detailed in each of the respective chapters of this thesis, however not cease to be thought of as inseparable elements of working with oral sources. Key-words: Aikido. Memories. Identities. Meanings. Appropriation.
16
Dioszeghy-Krauß, Viola [Verfasser]. "Aikido üben : Motivationsgefüge - Selbstregulierung im Erwachsenenleben und Erwerb entsprechender Kompetenzen / Viola Dioszeghy-Krauß." Köln : Zentralbibliothek der Deutschen Sporthochschule, 2010. http://d-nb.info/1166766594/34.
Full text
17
Hughes, Dia Marie. "Practical cultivation : the signficance of Aikido in the daily lives of Northwest Aikidoka." Thesis, Lancaster University, 2009. http://ethos.bl.uk/OrderDetails.do?uin=uk.bl.ethos.547984.
Full text
18
Sarajärvi, A. (Anneli). "Sairaanhoidon opiskelijoiden hoitotyön näkemyksen muotoutuminen sairaanhoitajakoulutuksen aikana." Doctoral thesis, University of Oulu, 2002. http://urn.fi/urn:isbn:9514266749.
Full textAbstract:
Abstract The purpose of this longitudinal study is to describe how nursing students' conceptions of nursing are developed during their studies and to explore the related factors. Another purpose is to create a model to describe the formation of the students' conceptions of nursing. The data for the study were collected in the years 1993-1998 from two groups of students (n=35) at an early, mid and advanced stage of their studies. Data collection for the first group (n=18) was started in 1993, and for the second group (n=17) in 1994. At all three stages, the material consisted of essays, written by the students during a practical training period, and of the students' personal interviews. The material of the first stage was analysed by means of the continuous comparison method according to the grounded theory approach. The concept system produced by this analysis was used to form a framework for classification, involving the nursing interventions that described the students' conceptions of nursing. After this, the material of the first stage was classified by deductive content analysis with the help of the framework created. The data of the second and third stage were also classified with the help of the same framework, and analysed by deductive content analysis. Finally, at all three stages, the material was quantified as regards the nursing interventions describing the students' conceptions of nursing. On the basis of what guides the students and what their relationship to nursing is, it is possible to discern three different approaches; these were named as normative, independent, and collaborative. At the early stage of their education, the students' conception of nursing is holistic and starts from the patients' needs. Helping, guiding, supporting and collaborating are equally emphasised. The students are equally guided by the ward rules and norms, the knowledge foundation of nursing, their personal, internal conceptions and the mutual agreement on the nursing aims. With the progress of their education, the ward rules and norms became the most important guidelines and nursing actions are directed towards meeting the patients' basic physical needs. Hierarchical responsibilities and authoritarian decision-making are emphasised. The clinical nurse tutor is the student's role model in nursing. The polytechnic teacher is seen as one who reflects on the theory and practice. The results are useful in the development of nursing didactics and curricula. The knowledge gained helps support the students' learning process and develop co-cooperation between nursing students, educators and practiceTiivistelmä Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata pitkittäistutkimuksena sairaanhoidon opiskelijoiden hoitotyön näkemyksen muotoutumista ja siihen yhteydessä olevia tekijöitä sairaanhoitajakoulutuksen eri vaiheissa. Lisäksi tarkoituksena on tuottaa opiskelijoiden hoitotyön näkemyksen muotoutumista kuvaileva malli. Tutkimusaineisto on kerätty kahdelta sairaanhoidon opiskelijaryhmältä (n=35) vuosina 1993-1998 koulutuksen alkuvaiheessa, koulutuksen puolessavälissä sekä koulutuksen loppuvaiheessa. Ensimmäisen ryhmän (n=18) aineistonkeruu aloitettiin vuonna 1993 ja toisen ryhmän (n=17) aineistonkeruu vuonna 1994. Aineisto koostui kaikissa kolmessa vaiheessa opiskelijoiden käytännön harjoittelujakson aikana kirjoittamista esseistä ja heidän henkilökohtaisista haastatteluistaan. Tutkimuksen ensimmäisen vaiheen aineisto analysoitiin jatkuvan vertailun menetelmällä. Aineiston ensimmäisen vaiheen analyysistä tuotetusta käsitejärjestelmästä muodostettiin luokittelurunko hoitotyön näkemystä kuvaavista auttamismenetelmistä. Tämän jälkeen ensimmäisen vaiheen aineisto luokiteltiin deduktiivisella sisällönanalyysillä käyttäen apuna jatkuvan vertailun analyysimenetelmällä muodostettua luokittelurunkoa. Samaa luokittelurunkoa apuna käyttäen luokiteltiin myös toisen ja kolmannen vaiheen aineisto ja analysoitiin deduktiivisella sisällönanalyysillä. Lisäksi kaikissa kolmessa vaiheessa aineisto kvantifioitiin hoitotyön näkemystä kuvaavien auttamismenetelmien osalta. Tutkimuksen tulosten mukaan hoitotyön näkemys muotoutui hoitotyön auttamismenetelmistä ja niihin yhteydessä olevista tekijöistä.. Hoitotyössä oli tunnistettavissa kolme erilaista hoitotyön toimintamuotoa, sen mukaan, mikä ohjasi opiskelijan toimintaa ja mikä oli opiskelijan suhde hoitotyöhön. Nämä nimettiin normatiiviseksi, itsenäiseksi tai yhteistoiminnalliseksi hoitotyöksi. Koulutuksen alkuvaiheessa opiskelijoiden hoitotyön näkemys perustui potilaan tarpeista lähtevään hoitotyöhön. Auttamista, ohjausta ja tukemista sekä yhteistoimintaa kuvaavia auttamismenetelmiä esiintyi tasapuolisesti. Hoitotyötä ohjasivat tasapuolisesti osaston säännöt ja normit, hoitotyön tietoperusta ja oma sisäinen näkemys hoitotyöstä sekä yhteisymmärrys potilaan hoitotyön tavoitteista. Koulutuksen edetessä opiskelijoiden hoitotyötä ohjasivat pääosin osaston säännöt ja normit ja hoitotyö kohdistui potilaan päivittäisistä fyysisistä tarpeista huolehtimiseen. Hoitotyössä korostui hierarkkinen vastuu ja autoritäärinen päätöksenteko. Tuloksista saatua tietoa voidaan hyödyntää opetussuunnitelmien kehittämiseen, opiskelijoiden oppimisprosessin tukemiseen sekä kehitettäessä yhteistyötä opiskelijoiden, opettajien ja käytännön hoitotyön tekijöiden kanssa opiskelijoiden ohjauksessa ja tukemisessa
19
Andress, Steven C. "Understanding Ki in the Daily Experience of Advanced Practitioners of Aikido: A Phenomenological Study." PDXScholar, 1996. https://pdxscholar.library.pdx.edu/open_access_etds/4933.
Full textAbstract:
Ki, Japanese for living energy (Chi in Chinese), is at the absolute core of the Oriental model of medicine and wellness. Complementary to this model, many Oriental martial art exercises have evolved to cultivate Ki for optimal health. However, the concept of Ki remains poorly understood and relatively unexplored in traditional Western health and medical literature. Further, the health focus of martial art research has remained primarily concerned with the arts' contribution to psychological health. This has left a significant gap in our understanding of the other health benefits that these arts and Ki have to offer. To begin closing these gaps, Moustakas' phenomenological research method was used to develop an enhanced understanding of Ki. Twelve advanced practitioners of the traditional martial art of Aikido were asked to illuminate how they perceive and describe the experience of Ki in their lives. Aikido was an excellent art through which to study Ki because of the art's focus on developing the Ki of its practitioners and its recognition in the literature as psychologically beneficial. The co-researchers described Ki as a force that they perceived to be influencing their lives in multiple ways. They believed that the Ki they developed through their Aikido practice enhanced the health of their minds, bodies, and spirits. Ki was described and explained through its perceived immediate and long term effects. They expressed Ki as an integrated part of their beings that enhanced physical and psychological health and well-being, and fostered calmness and clarity of mind. Ki was also perceived as a tool for recove1ing from injuries and illness and for achieving personal goals. Further, over time they perceived that Ki engendered great trust in the universe and that Ki protected their health. Several key differences between the traditional definition of Ki and the co-researchers' everyday experience emerged from the analysis. These were the differentiation between the long and short term effects of Ki, the description of Ki as a tool, and the attribution to Ki of the feelings of trust in the universe.
20
Sifuentes, Arianna. "Heroin Addiction Treatment: Aikido as a Valid Form of Supplemental Treatment in Addition to Standard Outpatient Rehabilitation." Scholarship @ Claremont, 2016. http://scholarship.claremont.edu/scripps_theses/758.
Full textAbstract:
The following proposal will suggest a holistic form of treatment in addition to the current standard outpatient rehabilitation process. The supplementary treatment suggested will be aikido, a form of non-combative martial arts. This proposed study will examine the effectiveness of aikido in lowering distress and aggression. According to the self-medication hypothesis of addiction, an individual’s vulnerability to addiction is drug-specific. For example, heroin users are thought to have a preference for heroin because of the drug’s ability to mask one’s internal threats of rage and aggression (Khantzian, 1985). Since the individual is unable to cope with this aggression, heroin serves as a calming source of relief that serves to mitigate his or her resulting distress. Aikido is renowned for its philosophy of harmonizing aggressive tendencies and it is expected to ultimately replace the calming effects of heroin. 120 participants will partake in this proposed study and each will be randomly assigned to one of four groups: control, aikido practice, aikido philosophy class, and spin class. Participants will answer a series of assessments measuring severity of addiction, distress, and aggression both prior to and post-treatment. These scores will be analyzed and results are expected to support the hypothesis that the aikido practice treatment will yield significantly less distress and aggression, regardless of severity of addiction, when compared to the other treatment groups. If results prove to be significant then Khantzian’s theory will be supported and it will be critical that heroin rehabilitation facilities incorporate aggression and distress reduction programs in their treatment.
21
Ellis, Charles. "Direct Radical Intuition: toward an 'Architecture of Presence' through Japanese ZEN Aesthetics." University of Cincinnati / OhioLINK, 2011. http://rave.ohiolink.edu/etdc/view?acc_num=ucin1306498199.
Full text
22
Gjengset, Gunnar Hauk. "Matti Aikio - verk og virke." Doctoral thesis, Umeå universitet, Institutionen för kultur- och medievetenskaper, 2011. http://urn.kb.se/resolve?urn=urn:nbn:se:umu:diva-41823.
Full textAbstract:
Denne avhandlingen studerer de litterære verkene til den samiske forfatteren Matti Aikio, samt det nedslag hans verk hadde i samtidens Norge. Aikios romaner, artikler, skuespill og billedkunst ble skapt i tidsrommet 1904-29, en periode da Norge som ny selvstendig nasjonalstat hadde begrenset toleranse med sin samiske minoritet. En slik etnisk kultur-forståelse var i samsvar med samtidens rådende sosial-darwinisme, på overgangen fra kolonialisme til imperialisme. I slike omgivelser fremsto Matti Aikio som norsk forfatter med bøker skrevet på norsk – men med et selvvalgt samisk-lydende kunstnernavn. Det er avhandlingens mål å avdekke en mulig notsetningen mellom storsamfunnets forventning om assimilasjon og Aikios diskrete presentasjon av samiske verdier i sitt verk og virke. Det blir diskutert om nettopp valg av virkemidler førte til mistenkeliggjøring fra samtidens samiske talsmenn, men at ettertiden har vist at Aikios insistering på samarbeidslinje ville gi bedre langsiktige resultater for samisk språk og kultur. Samtidig søker analysen å underbygge at Aikio selv fikk en økt forståelse for den samiske kulturens mangfold i løpet av sin karriere – samtidig som taktikken endret seg i forfatterens langsiktige strategi om full likestilling for den samiske minoriteten. Fra å hevde at den ekte samiske kulturen bare fantes i Karasjok, endte han med en mer moderne og inkluderende forståelse av en samisk folkegruppe med et mangfold av språk og kulturuttrykk.This dissertation is a study of the literary works by the Sami author Matti Aikio, and of the impact his work had in Norway in his time. Aikio’s novels, articles, dramas and paintings were produced in the time period 1904−1929, a period when Norway as an independent nation state had limited tolerance for its Sami minority. Such an ethnic cultural understanding corresponded with the prevailing sentiment of social Darwinism of the time, in the transition from colonialism to imperialism. In this context Matti Aikio emerged as a Norwegian author with books written in Norwegian – but under a personally chosen, Sami sounding nom de plume. The objective of the dissertation is to disclose a possible contradiction between greater society’s expectations regarding assimilation and Aikio’s discreet presentation of Sami values in his literary works and professional activity. It has been discussed whether precisely the choice of tools at hand served to undermine his credibility with the Sami spokesmen of the time, but after the fact it has become evident that Aikio’s insistence on a collaborative line would have far better long-term results for the Sami language and culture. The analysis simultaneously seeks to substantiate that Aikio personally acquired a greater understanding of the diversity of the Sami culture in the course of his career – while simultaneously the tactics of the author’s long-term strategy for full equality for the Sami minority changed. From maintaining that the true Sami culture was found only in Karasjok, he ended up with a more modern and inclusive understanding of a Sami ethnic group with a multitude of languages and cultural expressions.
23
Dina, Isæus-Berlin. "Dealing With Strokes." Thesis, Konstfack, Institutionen för Konst (K), 2021. http://urn.kb.se/resolve?urn=urn:nbn:se:konstfack:diva-7730.
Full textAbstract:
Dina Isæus-Berlin is an abstract painter. The essay examines an artistic practice, its intentions, methods and connection to aikido. Aikido is shortly presented as are the artistic process - how a painting is made. The studio and the dojo are central places. Knowledge, spontaneity, control, resistance, failure and other principles that affect the individual progress within both aikido and painting are reflected upon.Dina Isæus-Berlin är en abstrakt målare. Essän behandlar en konstnärlig praktik, dess intentioner, metoder och beröringspunkter med aikidon. Aikidon presenteras i korthet och likaså den konstnärliga processen, hur en målning blir till. Ateljén och dojon är centrala platser. Det reflekteras över kunskap, spontanitet, kontroll, motstånd och misslyckande liksom andra principer som påverkar den egna utvecklingen både inom aikidon och måleriet.
24
Sampaio, Vitor Faustino. "O conhecimento de si mesmo: um estudo em fenomenologia existencial a partir da prática do Aikido." Pontifícia Universidade Católica de São Paulo, 2013. https://tede2.pucsp.br/handle/handle/15242.
Full textAbstract:
Made available in DSpace on 2016-04-28T20:38:37Z (GMT). No. of bitstreams: 1
Vitor Faustino Sampaio.pdf: 1096064 bytes, checksum: d96d880b48ba1326c5e27b161c2962a3 (MD5)
Previous issue date: 2013-01-29Coordenação de Aperfeiçoamento de Pessoal de Nível Superior
The research objective was to understand the meaning of self knowledgement in a existential phenomenological perspective as from an experience where the opening to self knowledge is found. We´ve chosen as an experience the practice of Aikido and the authorial reflections about it. The use of personal narrative, making the research building, became the own experience witnessing and investigation method, founded on Martin Heidegger´s hermeneutics. Questions about the self knowledgement emerged from the personal report about the author experience from he´s Aikido´s practice. We explained those questions as self caring disposal, and submitted it to a phenomenological analysis, done in three essays: The comprehension of its self as access to the way , where we explore the meaning and explain the knowledge of its self as a walking through the existence on its execution; The self knowledge and being-with , as from reflections about the others, we learn them as inseparable part of knowing its self, and we also reflect about the dwelling in the human ethos; The self knowledge and bodyhood , on this essay we discern the conception of body on the philosophical history from the conception of bodyhood for Heidegger´s Ontology. By doing so, we could think about the body (bodyhood) as fundamental for understanding the human existence. The conceptual probation we realize on these essays, allows us to understand those were the possible aspects to be accessed from the initial narrative. Such aspects we analyzed opened the reflection about the self knowledge´s theme that permeates the human existence on its everydayness, and its implications when thinking the Existential Phenomenological Clinics practices
O objetivo da pesquisa era compreender o que significa conhecer si mesmo em uma perspectiva fenomenológico existencial a partir de uma experiência em que há abertura para este conhecer-se. Escolhemos como experiência a prática do Aikido e as reflexões autorais oriundas desta prática. O uso da narrativa pessoal, perfazendo a construção da pesquisa, tornou-se testemunho da própria experiência e método de investigação da pesquisa, fundamentada na hermenêutica da facticidade de Martin Heidegger. A partir do relato pessoal do autor sobre sua experiência e compreensão na prática do Aikido, surgiram questionamentos sobre o conhecer si mesmo, que explicitamos como disposição do cuidar de si. Submetemos tais questionamentos a uma análise fenomenológica realizada em três ensaios distintos: O entendimento de si mesmo como acesso ao sentido , em que exploramos o que significa si mesmo e esclarecemos o conhecimento de si como um caminhar pela própria existência em sua realização fática; Conhecer si mesmo e ser-com , a partir das reflexões sobre os co-existentes, apreendemos os outros como parte indissociável do conhecer si mesmo, e refletimos sobre o habitar no ethos dos homens; Conhecer si mesmo e corporeidade , neste ensaio, ao diferenciarmos a concepção de corpo na historia da filosofia da concepção de corporeidade na Ontologia Fundamental, pudemos pensar sobre o tema do corpo (corporeidade) como fundamental na compreensão do existir humano. O aprofundamento conceitual realizado nestes ensaios nos permitiu compreender que estes foram os aspectos possíveis de serem acessados via a narrativa inicial. Estes aspectos analisados nos abriram para a reflexão sobre tema do conhecer si mesmo que permeia o existir humano em sua cotidianidade e suas implicações no pensar a clínica fenomenológico existencial
25
Räisänen, I. (Ilkka). "”Vastenmieliset vieraat”:Pohjolan Työn suhtautuminen saksalaisiin Lapin sodan aikana." Bachelor's thesis, University of Oulu, 2019. http://jultika.oulu.fi/Record/nbnfioulu-201902131207.
Full text
26
Wacklin, A. (Atte). "Suomalainen Yhdistys Kiinassa:perustaminen ja toiminta maailmansotien välisenä aikana Shanghaissa." Bachelor's thesis, University of Oulu, 2019. http://jultika.oulu.fi/Record/nbnfioulu-201903081302.
Full text
27
Pirilä, P. (Paula). "Taustamelun yhteys naisopettajien äänen korkeuteen ja voimakkuuteen työpäivän aikana." Master's thesis, University of Oulu, 2013. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201304051137.
Full textAbstract:
Opettajien työkyky on riippuvainen äänen toimivuudesta. Opettajien äänihäiriöt ovat hyvin yleisiä ja enemmistö äänihäiriöitä kokevista opettajista on naisia. Luokkien taustamelu on yksi opettajien äänielimistöä eniten kuormittavista tekijöistä ja se muodostuu oppilaiden aiheuttamasta melusta, luokassa olevista laitteista ja ulkopuolelta kantautuvista äänistä. Äänielimistön kuormittuminen ilmenee äänioireina ja äänen perustaajuuden ja äänenpainetason muutoksina.
Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää, kuinka voimakasta taustamelu on alakoulujen opetusluokissa, muuttuuko se työpäivän aikana ja ylittääkö se suositusrajat. Tutkielmassa selvitettiin myös, miten luokkien taustamelu on yhteydessä naisopettajien puheen äänenpainetasoon ja äänen perustaajuuteen aidossa opetustilanteessa.
Tutkimus on osa laajempaa äänitutkimusprojektia. Tutkimuksen aineisto koostui 26 Uuden Oulun alueen naisopettajalta kerätyistä ääninäytteistä. Tutkimushenkilöillä oli tutkimushetkellä äänioireita, mutta ei lääketieteellistä hoitoa vaativaa äänihäiriötä. Aineisto on kerätty vuosina 2009–2012 kannettavalla ääniakkumulaattori VoxLogilla aidossa opetustilanteessa. VoxLog mittasi opettajien luokan taustamelun äänenpainetasoa (SPL), opettajien puheen äänenpainetasoa ja äänen perustaajuutta (F0) yhden työpäivän ajan. Opettajat kirjasivat ylös päivän työjärjestyksensä eli oppituntien aiheen ja kellonajat sekä mahdolliset äänenkäytöllisesti merkittävät tapahtumat. Lopulliseen analyysiin otettiin opettajien työpäivän ensimmäisellä ja viimeisellä oppitunnilla tallentunut ääniaineisto.
Tulosten perusteella luokkien taustamelu ylittää suositusrajat. Taustamelun SPL:n ja opettajien äänen SPL:n välillä oli tilastollisesti merkitsevä positiivinen korrelaatio, eli taustamelun voimakkuuden kasvaessa opettajat voimistivat ääntään. Vastaava korrelaatio oli opettajien äänen F0:n ja taustamelun SPL:n välillä viimeisellä oppitunnilla, jolloin taustamelun SPL:n kasvaessa opettajien F0 nousi. Taustamelun SPL:n muuttuminen ei ollut systemaattista aamun ja iltapäivän välillä, vaan siihen vaikutti eniten oppitunnin aihe. Tulokset osoittavat, että opettajien äänielimistö kuormittui taustamelun voimakkuuden kasvaessa, koska opettajat joutuivat käyttämään voimakasta ja korkeaa ääntä. Luokkien taustamelun voimakkuuteen voidaan vaikuttaa ja sitä tulee vähentää opetusluokissa.
28
Kannas, L. (Lauri). "Euroopan keskuspankin epätavanomainen rahapolitiikka eurokriisin aikana ja sen jälkeen." Bachelor's thesis, University of Oulu, 2019. http://jultika.oulu.fi/Record/nbnfioulu-201909172875.
Full textAbstract:
Tiivistelmä. EKP on eurooppalainen instituutio, joka sääntelee rahapolitiikkaa ja valvontamekanismin toimintaa euroalueella. Yhteisen rahapolitiikan harjoittamisen EKP aloitti tammikuussa 1999, kun euro otettiin käyttöön. EKP joutui vuoden 2007 jälkeen aikakautensa suurimman haasteen eteen, globaalin finanssikriisin alkaessa. Tutkielma esittelee EKP:n toimia finanssikriisin ja Euroopan velkakriisin aikana sekä tutustuu tarkemmin EKP:n rahapolitiikkaan. Tutkielman tavoite voidaan muotoilla kahdeksi tutkimuskysymykseksi:
1. Minkälaisia epätavanomaisia keinoja EKP käytti vuoden 2007 jälkeen?
2. Miten epätavanomainen rahapolitiikka näkyy tämän päivän Euroopassa?
Tutkielma esittelee johdannon jälkeen EKP:n organisaatiota ja tavoitteita sekä keskuspankkien tavanomaista rahapolitiikkaa. Tutkielma pyrkii saamaan yleiskuvan siitä, mitä rahapolitiikka on ja miten, sitä toteutetaan tavanomaisissa olosuhteissa.
Tutkielma etenee kolmannessa ja neljännessä luvussa esittelemään epätavanomaista rahapolitiikkaa ja pyrkii vastaamaan ensimmäiseen tutkimuskysymykseen. Tutkielma esittelee olemassa olevan tutkimuskirjallisuuden avulla epätavanomaisen rahapolitiikan keinoja, sekä kertaa finanssipolitiikan vaikutuksia rahapolitiikkaan. Kolmas luku esittelee likviditeettiloukun ja nollakorkotilanteen, jotta ymmärretään paremmin vallitsevaa tilannetta.
Neljännessä luvussa tutustutaan tarkemmin epätavanomaisen rahapolitiikan vaikutuskanaviin. Neljäs luku esittelee määrällisen keventämisen käsitteen ja avaa sen vaikutuskanavia. Lisäksi neljännessä luvussa esitellään tarkemmin juuri EKP:n harjoittaman epätavanomaisen rahapolitiikan kanavia.
Tutkielmassa on tukena kuvioita, jotka havainnollistavat käsittelyssä olevaa aihetta. Viidennessä luvussa keskitytään esittelemään epätavanomaisen rahapolitiikan vaikutuksia nykypäivän Eurooppaan. Tutkielmassa on apuna liite, joka näyttää kronologisessa järjestyksessä EKP:n rahapoliittiset toimet vuosien 2012 ja 2018 välillä.
Tutkielman johtopäätöksenä havaitaan EKP:n joutuneen erittäin haastavan tilanteen eteen, jossa EKP käytti sille uudenlaisia rahapoliittisia keinoja ja onnistui lievittämään kriisin pahimpia vaikutuksia. Eurooppa on kuitenkin edelleen rahapoliittisesti vaikeassa tilanteessa ja epätavanomaista rahapolitiikkaa käytetään edelleen.
29
Tapley, Howell E. "A study of perceived stress, anxiety, somatic symptoms, and spirituality in practitioners of the martial art aikido." Thesis, Birmingham, Ala. : University of Alabama at Birmingham, 2007. https://www.mhsl.uab.edu/dt/2007p/tapley.pdf.
Full text
30
Lutz, Michaela M. A. "A therapeutic relationship? : an interpretative phenomenological analysis exploring aikido practitioners' perspectives on their relationship with their instructor." Thesis, London Metropolitan University, 2013. http://ethos.bl.uk/OrderDetails.do?uin=uk.bl.ethos.590121.
Full textAbstract:
The Oriental martial arts have been described as systems of personal development that share commonalities with Eastern-inspired strands of psychotherapy. Within psychotherapy and beyond the therapeutic relationship is a major vehicle for psychological change; it is an important focus of psychological research and occupies a key role in counselling psychology. In contrast, the role and importance of the student-instructor relationship in martial arts for practitioners' personal development has not yet been investigated. This study is a qualitative investigation of senior aikido practitioners' experiences of their relationship with their instructor. It sought to explore how practitioners perceive their relationship with the instructor, how they evaluate its significance with respect to everyday life and personal development, and what aspects of the relationship they perceive as facilitative or problematic for personal development. Semi-structured interviews with eight practitioners were analysed using Interpretative Phenomenological Analysis (IPA). Practitioners evaluated the relationship with their instructor as central to their practice and important for their personal development and daily life. They reported several facilitative instructor qualities and stances, conceptualised as credibility; empathy and attentiveness; facilitating self-governance; and maintaining boundaries. Practitioners experienced the instructor as providing guidance, role modelling, challenge and containment, and described a process of applying learning through internalising a mental representation of the instructor. Other facilitative aspects in their development were the cultural and social context of training and the embodied nature of learning. The study discusses similarities and differences between the student-instructor relationship in martial arts and the client-therapist relationship in counselling psychology and psychotherapy. The present insights highlight the therapeutic utility of relationship arrangements outside the sphere of traditional psychotherapy. This is relevant to counselling psychologists in three ways: by providing a novel angle from which to explore our clinical practice; by challenging our conception of what constitutes a therapeutic relationship; and by identifying ways in which non-therapy developmentally facilitative arrangements could be used to enhance growth and wellbeing.
31
Sinisalo, A. (Annina). "Toiminnallisten opetusmenetelmien käyttö yläkouluikäisten nuorten liikunnan määrän lisäämiseksi koulupäivän aikana." Bachelor's thesis, University of Oulu, 2018. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201805221878.
Full textAbstract:
Tämä kandidaatin tutkielma on kirjallisuuskatsaus, jossa kuvataan, miten liikuntaa ja liikettä hyödyntävillä toiminnallisilla opetusmenetelmillä voidaan vaikuttaa nuorten liikkumisen määrään yläkoulussa. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, millainen suomalaisten nuorten liikkumisen taso on tällä hetkellä, millaisia vaikutuksia liikunnalla on oppimiseen, mitä toiminnallisilla opetusmenetelmillä tarkoitetaan tässä tutkielmassa ja miten Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteilla (2014) huomioidaan toiminnallisten opetusmenetelmien käyttöä peruskoulussa.
Nuoret eivät liiku tarpeeksi, mikä aiheuttaa huolta kouluinstituutiossa. Murrosiän kynnyksellä olevat koululaiset tarvitsevat hyvän mallin liikunnan harrastamiselle, sillä liikunnan harrastamisen määrä yleensä laskee siirryttäessä alakoulusta yläkouluun. 11 ikävuodesta 15 ikävuoteen mennessä suomalaisten nuorten liikkumisen määrä laskee tutkimusten mukaan eniten suhteessa muihin Euroopan maihin. Liikkumisen väheneminen on merkittävää ja sen takia on perusteltua etsiä keinoja lisätä yläkoululaisten liikunnan määrää.
Liikunnalla on vaikutuksia oppilaan oppimiselle, mikä osaltaan toimii perusteena liikunnan integroinnille muihin oppiaineisiin. Nuorten harrastamalla liikunnalla on todettu olevan vaikutuksia sekä kehoon ja aivoihin että kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Oppilaat oppivat asioita paremmin tai vähintään yhtä hyvin, jos he harrastavat liikuntaa koulunkäynnin ohella. Merkittävä havainto on, että liikunnan lisääminen koulupäivään ei laske akateemisten aineiden arvosanaa, vaikka liikuntaa harrastetaan niiden kustannuksella. Liikuntaa kannattaa harrastaa siis koulupäivän aikana, sillä koulupäivien aikainen liikunta ja hyvä kestävyyskunto ovat yhteydessä hyviin kouluarvosanoihin.
Tutkielmassa kuvataan liikuntaa ja liikettä hyödyntäviä toiminnallisia opetusmenetelmiä, jotka tarjoavat välineen liikkumisen määrän lisäämiseksi koulupäivän aikana. Toiminnallisilla opetusmenetelmillä tarkoitetaan oppimista, jossa ratkotaan erilaisia ongelmia, kysymyksiä ja tehtäviä fyysisen toiminnan avulla. Oppilas oppii liikunnan avulla kielellisen, matemaattisen ja tiedeopiskelun perusteita sekä lukemisen ja kirjoittamisen peruselementtejä. Toiminnallisuudella on myös vaikutuksia kouluviihtyvyyteen ja sitä kautta oppimismotivaatioon.
Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet (2014) kannustaa toiminnallisuuteen opetuksessa. Opetuksen tulee kuitenkin olla monipuolista ja oppilaan huomioon ottavaa. Toiminnalliset opetusmenetelmät eivät voi siis olla ainoa opetuskeino. Liikuntaa ja liikettä hyödyntävistä toiminnallisista opetusmenetelmistä puhuttaessa tulee olla tarkka siitä, mitä toiminnallisuudella tarkoitetaan. Opetussuunnitelmassa todettu toiminnallisuus voi olla myös passiivista toimintaa liikettä ja liikuntaa hyödyntävän toiminnallisuuden rinnalla.
32
Planells, i. Garcés Encarna. "Fuentes documentales y testimoniales para el estudio de las artes marciales en España: Ju-Jutsu, Judo y Aikido." Doctoral thesis, Universitat de Barcelona, 2009. http://hdl.handle.net/10803/2940.
Full textAbstract:
¿Cómo y cuando llegaron a España disciplinas de lucha japonesa como el Ju-Jutsu, el Judo y el Aikido? ¿Y cómo se difundieron en nuestro país? El Ju-Jutsu fue el primer Arte Marcial japonés en llegar a España. Japón había permanecido aislado del mundo exterior hasta la década de 1850 pero en medio siglo se había convertido en una gran potencia agresiva y expansionista. Durante la primera década del siglo XX, varios maestros japoneses empezaron a recorrer el mundo efectuando demostraciones de su arte y uno de ellos, Sada Kazu Uyenishi, llegó a España en 1907 usando el nombre escénico de Rakú. Durante 1908 y 1909, Rakú efectuó largas giras por España y celebró exhibiciones en Barcelona, Madrid, Santander, Bilbao, Valladolid, Tolosa, San Sebastián, Zaragoza, Logroño, Valencia y Alicante por este orden. Otros maestros japoneses visitaron también España, alguno colaboró con Rakú y la mayoría actuaron por su cuenta. Sin embargo, estas primeras experiencias no dejaron huella duradera. No surgieron grupos o escuelas que se dedicasen de manera continuada a la práctica marcial. La presencia del Ju-Jutsu o de cualquier otra disciplina marcial de Oriente en nuestro país fue casi nula durante las décadas siguientes.
En 1948 surgió lentamente un interés por las Artes Marciales, inicialmente en círculos muy reducidos aunque con mayor seriedad y vocación de permanencia. Ya no se trataba de admirar las demostraciones de un maestro extranjero que llegaba, efectuaba una gira más o menos larga y, a continuación, se iba sino de grupos autóctonos que descubrían esta práctica deportiva por libros, viajes o noticiarios comenzando a organizarse, a practicar, a buscar maestros y acondicionar un local, más o menos adecuado. En todos los casos la disciplina marcial practicada ya no era el Ju-Jutsu sino el Judo, aunque en ocasiones podía observarse una mezcla ecléctica o, más probablemente, una cierta confusión inicial entre ambas disciplinas. Madrid fue la pionera con maestros como Gregorio Pérez Acosta y Alfredo San Bartolomé. Barcelona le siguió muy poco después con una estructura mucho más sólida de la mano de Henri Birnbaum..
Los pioneros del Judo en España formaban un grupo variopinto. En su mayoría, eran civiles que sólo deseaban hacer deporte y, posteriormente, gracias a las exhibiciones realizadas especialmente en Barcelona por Henri Birnbaum, se sumaron militares y policías. Eran personas que se iniciaban en sus estudios universitarios o adultos con un nivel sociocultural medio-alto. En su mayoría fueron hombres al que luego se les unieron los niños, fuente muy importante de ingresos. Las mujeres pocas o muy pocas, pero desde los primeros años haberlas haylas aunque marginadas de la competición.
El Judo se difundió gradualmente por toda España. En 1951 se creó el Departamento de Judo dentro de la Federación de Lucha separándose de la misma en 1965. El 18 de diciembre de 1953 se celebró el I Campeonato de España en Barcelona con la participación de Cataluña, Castilla y Aragón. En la segunda edición, en 1954, los participantes fueron Cataluña, Castilla Centro, Guipúzcoa, Santander y Aragón. A finales de la década de los sesenta el Judo ya estaba difundido por toda España y eso creó la base para la difusión de otras artes marciales japonesas, como el Aikido (u otras que no se incluyen en la presente tesis, como el Karate).
El Aikido se inició en España en 1963 en Santander siendo Manuel Palacio el que, después de estar en Bruselas, llevó hasta la ciudad española a Marcel Boffin y Julien Naessens para impartir clases de Aikido. Mallorca le siguió de cerca e incluso se creyó que fue el primero. Llegó a estar prohibido por el "Régimen" y fue en 1968 cuando la entonces ya Federación Española de Judo incorporó el Aikido, también el Karate, a sus filas.
"DOCUMENTAL AND TESTIMONIAL SOURCES ABOUT THE STUDY OF THE MARTIAL ARTS ON SPAIN: JU-JUTSU, JUDO AND AIKIDO"
TEXT:
How and when did Japanese Martial Disciplines as Ju-Jutsu, Judo and Aikido arrive in Spain? And how were they expanded?
In the first years of Twentieth Century, some Japanese "sensei" (masters) began to travel across the world showing their fight systems. One of these masters, Sada Kazu Uyenishi, arrived in Spain in 1907. Between 1908-1909, he performed exhibitions first in Barcelona, next in Madrid, Santander, Bilbao, etc. He used the stage name of Rakú. Some other Japanese masters came to Spain too, but this first wave of the Japanese martial arts vanished without trace.
It was not since 1948 that we could see the first local groups that began to read books, open their own dojos, search coaches and senseis, etc. But they didn't train Ju-Jutsu; they trained Judo. Sometimes we confuse between both martial disciplines. The first permanent group was created in Madrid in 1948, with masters as Gregorio Pérez Acosta and Alfredo San Bartolomé. Barcelona was the second group, very short time after, under Henri Birnbaum guidance.
The first Spanish judokas were a motley group: first civilians, later soldiers and policemen. Men almost all, but a short number of women were very quickly, accepted by their team-mates, although they banished of championships during the first years. In 1951 the Spanish Wrestling Federation created a Judo Department. In 1965 Judo had his own National Federation. The first National Championship was hold in Barcelona in December 1953. At the end of the sixties, we can find judokas in almost every Spanish regions. This was the basis of the arrival and expansion of many more martial disciplines such as Aikido.
The Aikido began in Spain in 1963. Santander was the pioneer city. A Spanish man called Manuel Palacio discovered Aikido in Bruxelles and took to Spain two Belgian masters: Marcel Boffin and Julien Naessens. The isle of Mallorca was the second one. After a short time of official prohibition under General Franco dictatorship, the National Federation of Judo created one Aikido Department in 1968.
33
Kuivala, A. (Arttu), and V. (Ville) Saviluoto. "Luokanopettajaksi valmistunut tulevaisuuden tekijänä peruskoulun ulkopuolisessa työelämässä:ammatti-identiteetin muutos koulutuksen aikana." Master's thesis, University of Oulu, 2019. http://jultika.oulu.fi/Record/nbnfioulu-201905252138.
Full textAbstract:
Tiivistelmä. Suomen Opettajaksi Opiskelevien Liiton (2018) selvityksen mukaan opettajaksi opiskelevista jopa joka viides pohtii siirtyvänsä muihin kuin opettajan tehtäviin. Osa ei ainoastaan harkitse tätä vaihtoehtoa, vaan lopulta päätyy muualle töihin. Tulevaisuudessa opiskelijoiden työllistyminen koulutusta vastaavalle alalle on yksi yliopistojen rahoitusperuste (OKM 2019). Siksi koulutuksen kannalta olisi tärkeää, että koulutukseen valitaan opettajaksi soveltuvia, heitä tuetaan koulutuksen aikana niin opettajaksi kasvamisessa kuin työhön siirtymisessä sekä se, että opettajaksi opiskelevat myös suuntautuvat koulutustaan vastaavalle alalle.
Tämän tutkimuksen lähtökohtana on ymmärtää, miksi luokanopettajaksi valmistuneilla henkilöillä on koulutuksen aikana syntynyt ajatus peruskoulun ulkopuoliseen työelämään siirtymisestä ja miten he lopulta ovat sinne päätyneet. Tässä tutkimuksessa syitä siirtymiselle on tutkittu ammatti-identiteetin uudelleen määrittelyn kautta. Ilmiötä lähestytään opettajan ammatti-identiteetin, työuran muutosprosessin sekä opettajien alanvaihdon näkökulmista. Tutkimuksessa kysytään, millaiset tekijät ovat vaikuttaneet ajatukseen peruskoulun ulkopuoliseen työelämään siirtymisestä ja tarpeen ammatti-identiteetin uudelleen määrittelylle. Lisäksi kysytään, millaisia toimenpiteitä uudelleen määrittely on synnyttänyt yksilöiden toiminnassa ja tunnistetaan yhtäläisyyksiä henkilöiden ammatti-identiteetin uudelleen määrittelyprosessista.
Tämän laadullisen tutkimuksen narratiivinen aineisto on kerätty Webropol-kyselyllä 13 luokanopettajaksi valmistuneelta henkilöltä, jotka ovat heti valmistumisen jälkeen siirtyneet peruskoulun ulkopuoliseen työelämään. Aineiston analyysi toteutettiin jatkuvan vertailun menetelmää ja sisällönanalyysia soveltaen QSR NVivo -analyysityökalulla.
Tutkimuksen ensimmäisenä tuloksena on ammatti-identiteetin muutosta eli uudelleen määrittelyä kuvaava kategoriamalli, joka osoittaa, että ammatti-identiteetin muutokseen vaikuttavat niin opettajan ammatti-identiteetistä poispäin työntäviä kuin uutta ammatti-identiteettiä kohti vetäviä tekijöitä. Näiden tekijöiden seurauksena yksilöiden toiminnassa on syntynyt erilaisia toimenpiteitä, kuten tuen hakemista sosiaalisesta ympäristöstä, osaamisen laajentamista sekä toiminnan suuntaamista opettajan ammatin ulkopuolelle. Tutkimuksen toisena tuloksena kategoriamallin pohjalta on tunnistettu kolme eri muutostyyppiä: 1) Aktiiviset toimijat 2) Tukea tarvitsevat 3) Ajautuneet moniosaajat. Muutostyypit kuvaavat, miten eri tavoin ammatti-identiteetin muutos ilmenee eri muutostyyppiin kuuluvilla henkilöillä.
Tutkimus auttaa ymmärtämään ammatti-identiteetin uudelleen määrittelyyn johtaneita tekijöitä, niiden aiheuttamia toimenpiteitä, sekä henkilöiden toimintaa tässä prosessissa. Tuloksia hyödyntämällä voidaan vaikuttaa niin koulutuksessa kuin mahdollisesti myöhemmin opettajan ammatissa syntyviin alanvaihtopohdintoihin.
34
Sousa, Fernando Rosario de 1975. "Aderência à prática do Aikidô e Judô em idosos : estudo qualitativo." [s.n.], 2014. http://repositorio.unicamp.br/jspui/handle/REPOSIP/290797.
Full textAbstract:
Orientador: Eduardo HeblingDissertação (mestrado profissional) - Universidade Estadual de Campinas, Faculdade de Odontologia de Piracicaba
Made available in DSpace on 2018-08-25T11:33:00Z (GMT). No. of bitstreams: 1 Sousa_FernandoRosariode_M.pdf: 1037646 bytes, checksum: a990d5281f43cbb50a6ba443dc37629e (MD5) Previous issue date: 2014
Resumo: A prática de atividades físicas regulares por idosos é importante na manutenção e melhora da saúde. As artes marciais são um tipo de atividade física praticada por pessoas de diferentes idades que apresenta altas taxas de aderência. Esse estudo qualitativo transversal teve como objetivo avaliar os fatores determinantes da aderência ao treino de artes marciais (Aikidô e Judô) em idosos. Os dados foram coletados por meio de entrevistas semi-estruturadas por amostragem de grupos. Os critérios de seleção da amostra foram: idade de 60 anos ou mais, filiação a associação da modalidade e treino de 20 anos ou mais. As entrevistas foram gravadas e avaliadas por análise de conteúdo qualitativo convencional. A amostra de conveniência foi composta por 12 homens, com média de idade de 67,3 anos e média de tempo de aderência à prática de 37,3 anos para o Aikidô e de 51,3 anos para o Judô. Os fatores determinantes da aderência ao Aikidô foram: preocupação com a manutenção da saúde, inserção social, valorização e superação pessoal, ausência de competição. No Judô, esses fatores foram: filosofia de vida, inserção social, foco competitivo, valorização e superação pessoal. A filosofia das artes marciais valoriza a atuação de indivíduos idosos no grupo de praticantes, inspirando atitudes positivas de aderência a atividade física. Estudos futuros são necessários para avaliar os efeitos de diferentes tipos de prática de artes marciais na aderência a atividade física e seus efeitos na melhoria da saúde e da qualidade de vida em idosos
Abstract: The practice of regular physical activity for elderly is important in the maintenance and improvement of health. The martial arts are a type of physical activity training by people of different ages that shows high rates of adherence. This qualitative cross-sectional study aimed to evaluate the determinants of adherence to the training of martial arts (Aikido and Judo) in elderly. The data were collected by semi-structured interviews by sampling of groups. The selection criteria for the sample were: age of 60 years or more, membership the association of modality, and training of 20 years or more. The interviews were recorded and evaluated by conventional qualitative content analysis. The purposeful sample was composed of 12 men, with a mean age of 67.3 years and mean time of adherence to the practice of 37.3 years for Aikido, and 51.3 years for Judo. The determinants of adherence to Aikido were: concern with the maintenance of the health; social inclusion; appreciation and overcoming personal; lack of competition. In Judo, these factors were: philosophy of life; social integration; focus competitive; appreciation and overcoming personal. The practice of the philosophy of both modalities of martial arts enhances the performance of elderly in the group of practitioners, inspiring positive attitudes of adherence to physical activity. Future studies are needed to evaluate the effects of different types of training of martial arts in adherence to physical activity and its effects on the improvement of health and quality of life in the elderly
Mestrado
Odontologia em Saude Coletiva
Mestre em Odontologia em Saúde Coletiva
35
Heinonen, J. P. (Jussi-Pekka). "Pirtulaivoja ja spriikätköjä:alkoholin salakuljetus Hailuodon alueella kieltolain aikana vuosina 1919–1932." Bachelor's thesis, University of Oulu, 2017. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201705252151.
Full text
36
Ailisto, M. (Matti). "Lyhyt oppimäärä aikuisen elämästä:kuudesluokkalaisten kokemuksia ja käsityksiä oppimistuloksistaan Yrityskylä-oppimiskokonaisuuden aikana." Master's thesis, University of Oulu, 2017. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201703141347.
Full textAbstract:
Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millaisia asioita kuudesluokkalaiset kokevat ja käsittävät oppivansa työntekijänä, kuluttajana ja yhteisön jäsenenä toimimisesta Yrityskylä-oppimiskokonaisuuden aikana. Toisekseen tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten Yrityskylä-oppimiskokonaisuuden oppimistavoitteet ja oppimissisällöt vastaavat tutkijoiden määrittelemiä yrittäjyyskasvatuksen oppimistavoitteita. Kolmanneksi tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella, miten Yrityskylä-oppimiskokonaisuuden oppimistavoitteet ja oppimissisällöt vastaavat vuosien 2004 ja 2014 valtakunnallisten perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteiden oppimistavoitteita ja oppimissisältöjä koskien yrittäjyyskasvatusta sekä vuoden 2014 perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteiden oppimistavoitteita ja oppimissisältöjä koskien yhteiskuntaopin oppiainetta vuosiluokilla 4–6. Lisäksi tutkielmassa määritellään yrittäjyyskasvatuksen roolia valtakunnallisten opetussuunnitelmien perusteissa vuosina 1994–2014.
Yrityskylä Alakoulu on Taloudellisen tiedotustoimisto ry:n koordinoima, kuudennen vuosiluokan oppilaille suunnattu, kymmenestä oppitunnista ja vierailusta Yrityskylä-oppimisympäristöön koostuva yhteiskuntaopin oppiaineeseen sisällytettävä oppimiskokonaisuus. Oppimissisältö koostuu työntekijänä, kuluttajana ja yhteisön jäsenenä toimimiseen vaadittavista tiedoista ja taidoista.
Kvalitatiivisen tutkimuksen tutkimusaineisto on kerätty puolistrukturoituna lomakehaastatteluna. Tutkimusjoukkona on 36 Yrityskylä-oppimiskokonaisuuden läpikäynyttä kuudennen vuosiluokan oppilasta. Tutkimusjoukon vastaukset on kategorisoitu fenomenografian keinoin. Tutkimuksen yläkategoriat on muodostettu teoreettisen viitekehyksen pohjalta. Teoreettisessa viitekehyksessä määritellään yrittäjyys, yrittäjyyskasvatus, yrittäjyyden muodot, aktiivinen kansalaisuus ja affordanssiteoria.
Tutkimus osoittaa, että tutkimusjoukon oppimistulokset vastaavat Yrityskylä-oppimiskokonaisuuden oppimistavoitteita. Toisekseen tutkimus osoittaa, että Yrityskylä-oppimiskokonaisuuden oppimistavoitteet ja oppimissisällöt vastaavat tutkijoiden määrittelemiä yrittäjyyskasvatuksen oppimistavoitteita. Kolmanneksi tutkimus osoittaa, että Yrityskylä-oppimiskokonaisuuden oppimistavoitteet ja oppimissisällöt vastaavat tutkijoiden määritelmää aktiiviseen kansalaisuuteen oppimisesta. Neljänneksi tutkimus osoittaa, että Yrityskylä-oppimiskokonaisuuden oppimistavoitteet ja oppimissisältö vastaavat vuosien 2004 ja 2014 valtakunnallisten perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteiden oppimistavoitteita koskien yrittäjyyskasvatusta ja vuoden 2014 perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteita koskien yhteiskuntaopin oppiaineen oppimistavoitteita ja oppimissisältöjä vuosiluokilla 4–6.
37
Kantola, E. (Elisa). "Puheterapeuttiopiskelijoiden ammatti-identiteetin ja ammatillisen osaamisen kehittyminen syventävän kliinisen harjoittelun aikana." Master's thesis, University of Oulu, 2017. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201706012313.
Full textAbstract:
Opintojen loppuvaiheessa logopedian opiskelija suorittaa syventävän kliinisen oppimisjakson, joka on neljän kuukauden mittainen harjoittelu puheterapeutin ohjauksessa sosiaali- ja terveydenhuollon tai opetustoimen puheterapiapalveluja tarjoavassa yksikössä (Humanistisen tiedekunnan opinto-opas 2015–2016, 2015). Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää, mitkä puheterapeuttiopiskelijoiden ammatti-identiteettiin ja ammatilliseen osaamiseen liittyvät osa-alueet kehittyvät syventävän kliinisen harjoittelun aikana. Tutkimus toteutettiin kyselytutkimuksena, johon vastasi yhteensä 16 puheterapeuttiopiskelijaa. Tutkimusta varten kehitettiin kyselylomake, joka koostui avoimista kysymyksistä, monivalintakysymyksistä sekä väittämästä. Kysely jaettiin kolmeen osa-alueeseen; taustatietokysymyksiin, ammatti-identiteettiin liittyviin muuttujiin sekä ammatilliseen osaamiseen liittyviin muuttujiin. Tulosten tarkastelussa hyödynsin sekä määrällisiä että laadullisia menetelmiä. Tulokset osoittivat, että syventävä kliininen harjoittelu vahvisti merkitsevästi opiskelijoiden ammatti-identiteettiä ja ammatillista osaamista. Harjoittelun alussa opiskelijoiden välillä oli eroja ammatti-identiteettiin liittyvissä osa-alueissa, mutta kaiken kaikkiaan opiskelijoiden ammatti-identiteetti vahvistui tasaisesti harjoittelun aikana. Puheterapeuttiopiskelijoiden ammatillinen osaaminen kehittyi eniten syventävän kliinisen harjoittelun aikana käytännön osaamisen ja menetelmien tuntemisen osalta. Yllättävänä tuloksena joidenkin opiskelijoiden ammatti-identiteettiin ja ammatilliseen osaamiseen liittyvät osa-alueet vaikuttivat heikentyvän syventävän kliinisen harjoittelun aikana. Tutkimuksen perusteella näyttäisi, että opiskelijoilla, joilla oli aiempaa koulutusta tai opintoja, kehittyi ammatti-identiteetti heikommin kuin opiskelijoilla, joilla aiempaa koulutusta tai opintoja ei ollut. Pienen tutkimusjoukon vuoksi tuloksiin täytyy suhtautua varauksella. Aiheesta ei ole tehty aiemmin tutkimusta Suomessa, mutta tulokset ovat samansuuntaisia muiden sosiaali- ja terveysalan opiskelijoiden ammatti-identiteettiä tarkastelevien tutkimusten kanssa. Toimivaa ammatti-identiteetin ja ammatillisen osaamisen kehittymistä tarkastelevaa mittaria voisi olla hyödyllistä kehittää, sillä sitä voisi hyödyntää kliinisen harjoittelun kehittämisessä monipuolisemmaksi.
38
Väyrynen, J. (Joona). "Suomen kalastuksen olosuhteet ja kalastusoikeuden ja kalastuslain muutos toisen maailmansodan aikaan." Bachelor's thesis, University of Oulu, 2018. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201805312078.
Full text
39
Pitkälä, E. (Emilia). "Yliopisto-opiskelijoiden kokemuksia sosiaalisesta tuesta ja sosiaalisesta kuormituksesta masennuksesta kuntoutumisen aikana." Master's thesis, University of Oulu, 2018. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201811303187.
Full textAbstract:
Opiskelijoiden mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet viime vuosikymmeninä, ja masennus on yksi yleisin opiskelijoiden mielenterveysongelma. Masennuksesta kuntoutuminen on usein haastava elämänvaihe ja kytkeytyy monella tavalla ihmissuhteisiin. Tutkimuksessa selvitettiin haastattelututkimuksena kuuden Oulun yliopiston perustutkinto-opiskelijan kokemuksia sosiaalisesta tuesta ja kuormituksesta masennuksesta kuntoutumisen aikana. Tutkimuksessa saatiin tärkeää tietoa siitä, mitä masennuksesta kuntoutuvan yliopisto-opiskelijan eri sosiaalisissa verkostoissa voidaan huomioida, jotta kuntoutumista voidaan tukea asianmukaisesti.
Aineisto analysoitiin sisällönanalyysilla. Analyysi eteni siten, että haastatteluista muodostettiin pelkistettyjä ilmauksia, jotka voitiin erotella ryhmittäin ammattiapuun, opintoihin, perheeseen, ystäviin, parisuhteeseen, vertaisryhmään, Kelaan, muuhun sekä omaan sosiaaliseen tukeen muille ihmisille. Ryhmien sisällä pelkistetyt ilmaukset eriteltiin sosiaalisen tuen ja sosiaalisen kuormituksen kokemuksiin. Pelkistetyt ilmaukset yhdistettiin ryhmissä alaluokkiin ja yläluokkiin tarvittaessa aineiston vaatimalla tavalla. Sosiaaliset ryhmät yhdistävä luokka oli lopulta korkeakouluopiskelijoiden sosiaalisen tuen ja kuormituksen kokemukset.
Tutkimuksen luotettavuus on varmistettu perustelemalla tutkimuksessa tehdyt valinnat mahdollisimman läpinäkyvästi. Tutkimushaastatteluissa pyrittiin esittämään kysymykset avoimesti ja selkeästi ja edettiin sen mukaan, mitä haastateltava toi esille antamatta tutkijan oletusten tai mielipiteiden ohjata haastattelua. Myös analyysivaiheessa varmistettiin, että analyysi vastasi aidosti haastattelujen sisältöä. Analyysin kulku on havainnollistettu työssä vaihe vaiheelta. Haastattelututkimuksen yleistettävyyttä voidaan arvioida esimerkiksi sen perusteella, vastaavatko tulokset vastaavia arkipäivän tilanteita. Moni masennuksesta kuntoutuva, niin opiskelija kuin muussakin roolissa oleva, voi löytää tutkimuksesta monia yhtymäkohtia omaan elämäänsä sosiaalisen tuen ja kuormituksen kokemuksiin liittyen.
40
Filpus, K. (Kari). "Alkoholin salakuljetus ja sen valvonta Perämeren rannikolla kieltolain aikana 1919-1932." Doctoral thesis, University of Oulu, 2001. http://urn.fi/urn:isbn:9514259734.
Full textAbstract:
Abstract
The theme of my research is spirits smuggling and its control on the northern coast of the Gulf of Bothnia during the
prohibition. Smuggling is a crime in which required orders of importing and exporting goods are not followed. This research
concentrates on the import of spirits (smuggling) and smuggling of spirits in the mainland. The research does not focus on
other crimes against the prohibition such as selling, possession, storage and production of spirits. In this research I
concentrate on smuggling as a social phenomenon. One of the most crucial questions in the research is to clarify how spirits
smuggling was practised, by whom and why. The intention is to show how people tried to conceal the activity and how smuggling
changed during the prohibition. I will also bring out how smuggling was seen in the work of the authorities and in life in
general in the area in question. I present the smugglers according to their profession, age and place of domicile. In this
way I try to draw up a picture of a "typical" smuggler during the prohibition. In the same context I debate what made people
break the law so widely and in such a fragrant way?
After the prohibition came into force spirits smuggling started quite slowly at the bottom of the Gulf of Bothnia. In 1924
the railways lost their position as the most important smuggling route. Maritime routes and spirits ships took their
position. The main reason for this change was that bigger amounts of spirits could be brought to the region and could be
delivered to other parts in the North of Finland. Because smuggling had moved to sea smugglers were obliged to think of good
hiding places for spirits due to the great amounts of spirits. The sea and the islands were utilized in hiding the spirits.
In the first years of the prohibition the proportion of local inhabitants was rather small. A typical smuggler was a worker
under 30 years of age, from Helsinki, carrying some 20 litres of spirits. Together with the spirits ships smuggling changed
into the hands of local people, because they were well acquainted with the sea, the islands and the shores of their region.
The biggest vocational group of smugglers was that of working men. Economic profit both for the carrier and the boss was a
great temptation for smuggling.
There were great difficulties in controlling the prohibition immediately after the law had come into force. The attitude of
the people becomes the biggest problem. General opinion did not consider prohibition necessary. Part of the citizens even
favoured the actions of smugglers. The reason for this was their need of spirits.
41
Pulkkinen, T. (Terhi). "DES (koliinikloridi-urea) -käsittelyn vaikutus energiankulutukseen nanofibrilloinnissa ja ominaisuuksien kehittyminen nanofibrilloinnin aikana." Bachelor's thesis, University of Oulu, 2018. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201810162922.
Full textAbstract:
Nanoselluloosan valmistuksessa käytettävät kemikaalit kuten liuottimet ovat usein kalliita ja hankalia valmistaa. Sen lisäksi ne ovat monesti myrkyllisiä eivätkä ole ympäristöystävällisiä. Tavoitteena oli tutkia, voisiko ympäristöystävällisemmillä syväeutektisilla liuoksilla, eli DES-liuoksilla, korvata nykyiset käytössä olevat kemikaalit.
Tässä työssä pyrittiin selvittämään, helpottaako DES-käsittely selluloosamassojen nanofibrillointia ja vaikuttaako se energiankulutukseen. Raaka-aineina työssä käytettiin kierrätyspahvia, valkaistua koivusellua ja maitopurkkia. Massat jauhettiin mekaanisesti Masuko-jauhimella ja massoista otettiin nollanäyte (M0), kaksi välinäytettä (M1, M2) ja fibrilloinnin jälkeinen näyte (M3). M1-näytettä jauhettiin 30 min ajan, M2-näytettä 60 min ajan ja M3-näytettä siihen asti, kun aine oli täysin jauhaantunut.
Näytteiden viskositeettia tutkittiin rotaatiometrisen viskositeettimittauksen sekä reometrin avulla. Näytteitä kuvattiin kolmenlaisella mikroskoopilla. Mikroskooppityypit olivat stereovalomikroskooppi, ja elektronimikroskoopit FeSEM ja TEM. Näytteiden fibrilloitumisen edistymistä jauhatuksissa tutkittiin viskositeetin kehittymisenä ja visuaalisina muutoksina erilaisten kuvantamisten avulla. Lisäksi tutkittiin jauhatuksessa syntyvän energiankulutuksen ero käsittelemättömien ja DES-käsiteltyjen näytteiden välillä.
Viskositeetti- ja mikroskopiakokeiden tulosten perusteella voidaan todeta DES-liuosten auttavan kaikkien tarkasteltavien raaka-aineiden nanofibrillointia. Suurimmat hyödyt saatiin MCB- ja Board-näytteissä ja BCP-näytteiden kohdalla DES-käsittely vaikutti vähiten. Tutkimuksissa havaittiin, että DES-liuoskäsittely pienensi tarvittavan energian määrää jauhatuksessa. DES-käsittely löyhentää näytteiden kuiturakennetta, mikä mahdollistaa energiasäästön.
Mittaustuloksia voidaan hyödyntää DES-liuoksiin keskittyvissä tutkimuksissa, joissa keskitytään uusien käyttökohteiden löytämiseen ja ominaisuuksien tarkasteluun ja vertailuun sekä nykyisten potentiaalisten kohteiden tarkempaan arviointiin. Tuloksista voidaan myös tehdä jotain yleistyksiä. Mikäli raaka-ainetta oli käsitelty valmiiksi tai se oli uusiokäytettyä, se fibrilloitui paremmin kuin käsittelemätön materiaali.
42
Franco, Marcel Alves. "Aproxima??es entre o Aikido e o cuidado de si: por uma educa??o f?sica como arte do bem viver." PROGRAMA DE P?S-GRADUA??O EM EDUCA??O F?SICA, 2017. https://repositorio.ufrn.br/jspui/handle/123456789/23468.
Full textAbstract:
Submitted by Automa??o e Estat?stica (sst@bczm.ufrn.br) on 2017-06-02T22:55:33Z
No. of bitstreams: 1
MarcelAlvesFranco_DISSERT.pdf: 2208693 bytes, checksum: f0897d97ac9aaec089c0affae8bf3d36 (MD5)Approved for entry into archive by Arlan Eloi Leite Silva (eloihistoriador@yahoo.com.br) on 2017-06-09T22:54:01Z (GMT) No. of bitstreams: 1 MarcelAlvesFranco_DISSERT.pdf: 2208693 bytes, checksum: f0897d97ac9aaec089c0affae8bf3d36 (MD5)
Made available in DSpace on 2017-06-09T22:54:01Z (GMT). No. of bitstreams: 1 MarcelAlvesFranco_DISSERT.pdf: 2208693 bytes, checksum: f0897d97ac9aaec089c0affae8bf3d36 (MD5) Previous issue date: 2017-03-07
Coordena??o de Aperfei?oamento de Pessoal de N?vel Superior (CAPES)
O objetivo desta pesquisa ? refletir sobre os elementos do cuidado de si na filosofia do Aikido, no sentido de identificar contribui??es para a Educa??o F?sica. Trata-se de uma pesquisa qualitativa de abordagem hermen?utica (RICOEUR, 1999) que se debru?a sobre as seguintes obras: Morihei Ueshiba (2002; 2006; 2010), Kisshomaru Ueshiba (2005; 2011), Moriteru Ueshiba (2008) e Foucault (2010; 2012; 2013). A partir do estudo hermen?utico das obras relacionadas ao Aikido, no primeiro cap?tulo, apresentamos um breve contexto hist?rico de seu fundador, Morihei Ueshiba, descrevendo algumas experi?ncias essenciais para sua cria??o e, de modo mais aprofundado, evidenciamos alguns dos preceitos filos?ficos que regem esta pr?tica e seus significados, tais como ki, kotodama, misogi e budo. Para o segundo cap?tulo, evidenciamos, a partir das an?lises das obras de Michel Foucault, os sentidos presentes nos saberes e pr?ticas do cuidado de si. No terceiro cap?tulo, s?o tecidas reflex?es acerca dos elementos do cuidado de si no Aikido e, a partir desta aproxima??o, pensar pr?ticas de espiritualidade no ?mbito da Educa??o F?sica. Por fim, pudemos perceber que o estudo hermen?utico como possibilidade de identifica??o dos elementos do cuidado de si no Aikido favoreceu refletirmos sobre um caminho espiritual que traz para a Educa??o F?sica contribui??es no sentido de consider?-la uma arte do bem viver. Uma arte no sentido de um estilo de vida, uma est?tica da exist?ncia, que percebe a energia como uma for?a vital que permeia o ser humano e toda forma de vida, reafirmando essa rela??o.
The goal of this research is to reflect about the care of the self elements in Aikido?s philosophy, in sense to identify contributions to the Physical Education. It?s a qualitative research with hermeneutic approach (RICOEUR, 1999) which looks over the following works: Morihei Ueshiba (2002; 2006; 2010), Kisshomaru Ueshiba (2005; 2011), Moriteru Ueshiba (2008) e Foucault (2010; 2012; 2013). From the hermeneutic study of Aikido related works, on the first chapter, we present a brief historical context of the founder, Morihei Ueshiba, describing some essential experiences to his creation and, in depth, we evidence some of the philosophical precepts that rules this practice and their meanings, such as ki, kotodama, misogi, and budo. For the second chapter, we evidence, from the analysis of Michel Foucault?s works, the meanings present on the knowledge and practices of the care of the self. On the third chapter, are weaved reflections about the care of the self elements on Aikido and, with that approach, think about the spirituality practices on the Physical Education context. For last, we perceive the hermeneutic study as a possibility to identificy the care of the self elements on Aikido that favored us to reflect about a path, a determinate lifestyle from the aesthetics of existence, that brings constributions to Physical Education in way of considerer it an art of good living. An art in the meaning of a life style, an existence aesthetic, which perceive the energy as a vital force that permeate the human being and all life form, reaffirming thid relationship.
43
Jääskelä, N. (Noora). "Biologian tutkimuslähtöinen ja elämyksellinen oppiminen kasvitieteellisellä puutarhalla:opiskelijoiden kokemukset ja tutkimustaitojen kehittyminen projektin aikana." Master's thesis, University of Oulu, 2017. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201706172688.
Full textAbstract:
Lukion ja peruskoulun uudet opetussuunnitelmat astuivat voimaan syksyllä 2016 ja ne toivat mukanaan monia uudistuksia opetukseen. Uusien opetussuunnitelmien lähtökohtana on tutkimuslähtöisyys, elämyksellisyys ja toiminnallinen oppiminen. Tutkimustyön tekeminen sekä tutkimusprosessiin tutustuminen ja siitä raportoiminen korostuvat molemmissa opetussuunnitelmissa. Etenkin biologian ainekohtaisessa opetussuunnitelmassa tutkimuksellisuuden rooli on korostunut, mikä on herättänyt opettajien keskuudessa paljon keskustelua siitä, kuinka tutkimuksellisuutta voisi lisätä opetukseen.
Tämä tutkielma perustuu projektiin, jonka erään oululaisen lukion opiskelijat toteuttivat johdollani keväällä 2017. Tutkielma tehtiin yhteistyössä Oulun yliopiston kasvitieteellisen puutarhan kanssa ja se on osa puutarhalla toteutettavaa hanketta. Projekti koostui opiskelijoiden vierailusta Oulun yliopiston kasvitieteelliselle puutarhalle sekä oman pienen kasvien solukkoviljelyyn liittyvän tutkimuksen toteuttamisesta. Puutarhalla vieraillessaan opiskelijat pääsivät tutustumaan puutarhan kasvihuoneisiin asiantuntijan johdolla ja kokeilemaan kasvien solukkoviljelyä osana omaa tutkimustaan. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millainen kokemus kasvihuonekierros, kasvien solukkoviljely ja tutkimuksen toteuttaminen opiskelijoille oli ja kuinka opiskelijoiden tutkimustaidot kehittyivät projektin aikana. Tutkimuksessa haluttiin myös selvittää, oliko tutkimuksen tekemisen mielenkiintoisena, hyödyllisenä tai haastavana kokemisella vaikutusta siihen, kuinka opiskelijoiden tutkimustaidot kehittyivät. Tutkimuksen yhtenä tavoitteena oli myös tarjota ideoita siihen, kuinka tutkimuksellisuutta voitaisiin lisätä lukion biologian opetukseen. Opiskelijoiden työskentelyn perustana käytettiin tutkivan oppimisen menetelmää ja tutkimuksellisen oppimisen työtapaa. Tutkimukseen osallistui 64 opiskelijaa, jotka opiskelivat biologian ensimmäistä kurssia. Aineisto tutkimukseen kerättiin kyselylomakkeiden sekä tehtävien avulla.
Tulosten mukaan opiskelijat kokivat kasvihuonekierroksen, kasvien solukkoviljelyn ja tutkimuksen tekemisen pääosin melko mielenkiintoiseksi kokemukseksi. Suurin osa opiskelijoista myös koki, että kasvihuonekierros, solukkoviljelyn kokeileminen ja tutkimuksen tekeminen oli heille hyödyllistä tulevaisuutta ajatellen. Opiskelijoiden mielestä tutkimuksen toteuttaminen ei ollut kovin haastavaa, mutta kysymys solukkoviljelyn haastavuudesta jakoi mielipiteitä. Suurin osa opiskelijoista koki, että solukkoviljely ei ollut kovin haastavaa, mutta toisaalta usea opiskelija koki sen melko haastavaksi. Tulosten mukaan opiskelijoiden tutkimustaidot paranivat tutkimusprosessin aikana. Tutkittaessa kokemuksellisuuden vaikutusta tutkimustaitojen paranemiseen havaittiin selvä korrelaatio hyödyllisyyden ja lopputehtävän pistemäärien kanssa. Tämän mukaan ne opiskelijat, jotka pitivät tutkimusten tekoa hyödyllisenä, menestyivät lopputehtävässä paremmin kuin ne, jotka eivät pitäneet tutkimuksen tekoa hyödyllisenä.
44
Saukkoriipi, M. (Mari). "Tieto- ja viestintäteknologian hyödyntäminen terveysalan opettajan ja opiskelijan välisessä yhteistyössä ohjatun harjoittelun aikana." Bachelor's thesis, University of Oulu, 2018. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201801101037.
Full textAbstract:
Tutkielman tarkoituksena oli tuottaa tietoa kuinka tieto- ja viestintäteknologiaa voi hyödyntää terveysalan opettajan ja opiskelijan väliseen yhteistyöhön ohjatun harjoittelun aikana.
Tutkielman toteutettiin kirjallisuuskatsauksena. Tutkimusaineistona käytettiin vertaisarvioituja tieteellisiä julkaisuja.
Tieto- ja viestintäteknologiaa voidaan hyödyntää monin eri tavoin terveysalan opettajan ja opiskelijan välisessä yhteistyössä ohjatun harjoittelun aikana. Näitä tapoja voivat olla teksti- ja sähköpostiviestien lähettämien, videoyhteys, mobiiliapplikaatio sekä virtuaalinen oppimisympäristö. Tieto- ja viestintäteknologian käytöstä terveysalan opettajan ja opiskelijan välisessä yhteistyössä ohjatun harjoittelun aikana löydettiin sekä hyötyjä että riskejä. Sekä opettajat että opiskelijat pitivät tieto- ja viestintäteknologian käyttöä hyvänä lisänä keskinäisessä kommunikaatiossa harjoittelun aikana. Tieto- ja viestintäteknologian käytön riskit terveysalan opettajan ja oppilaan välisessä yhteistyössä harjoittelun aikana liittyivät opettajan antamaan tukeen ja ohjaukseen. Sekä terveysalan opettajat että opiskelijat pitivät tieto- ja viestintäteknologian käyttöä helppona ja hauskana tapana kommunikoida. Opiskelijat kuitenkin haluavat, että henkilökohtaiset tapaamiset ovat ensisijainen yhteistyömuoto ohjatun harjoittelun aikana.
Tieto- ja viestintäteknologia ei voi syrjäyttää terveysalan opettajan henkilökohtaisia vierailuja opiskelijan harjoittelupaikalla, vaan tieto- ja viestintäteknologiaa tulisi pikemminkin käyttää terveysalan opettajan ja opiskelijan välisen viestinnän tukena.
45
Sääskilahti, M. (Minna). "Vapise, kuningas Alkoholi:alkoholivalistuksen tekstilaji ja sen muuttuminen vuosien 1755 ja 2001 välisenä aikana." Doctoral thesis, University of Oulu, 2006. http://urn.fi/urn:isbn:9514280059.
Full textAbstract:
Abstract The topic of my study is the text type of alcohol education and the changes in it between the years 1755 and 2001. I had two research goals. The primary aim was to find out what kind of a text type alcohol education is. The secondary aim was to outline the changes in alcohol education during the study period. The data consisted of 55 texts, which were divided into five stages based on the changes in the Finnish alcohol policies. One underlying assumption of the study was that written alcohol education is a text type that specifically aims to influence the readers. I therefore utilized Chaïm Perelman's theory of argumentation along with the text type theory. I especially aimed to describe the different techniques of argumentation. In addition to this, I discussed the contents and cognitive key metaphors of the texts, the relationship between the writer and the reader and the use of hedging. I present a synthesis of the text type of alcohol education, aiming to describe as comprehensively as possible the alcohol education texts published at different times. The following textual features are characteristic of this text type: 1) Alcohol education texts refer explicitly to the reader, whereas explicit references to the writer are rare. 2) Readers' actions are guided implicitly by providing information about the effects of alcohol that is likely to negatively influence their attitudes towards alcohol. Readers are guided explicitly by using imperative verb forms and necessive constructions. 3) Alcohol education is targeted communication, and the most important criteria for defining the audience are age and gender. 4) Argumentation is mainly based on the demonstration of causes and consequences. The most typical indicators of the course of argumentation are connectors indicating causal and argumentative relationships. 5) The content of alcohol education typically pivots on the themes of health and family. 6) Alcohol education is based the personifying key metaphor ALCOHOL IS KING. 7) Alcohol education texts contain a lot of hedging, to show that the claims do not necessarily hold in all cases, but that they are valid in most individual cases. Alcohol education changed in many ways during the study period. Few of these changes were linear. The changes in alcohol educations texts could probably best be described as fluctuation. Some features also seemed to change cyclically. The changes in alcohol education were usually closely associated with extratextual reality. One of the most important changes was the institutionalisation of alcohol education and the increasing mildness of its styleTiivistelmä Tutkimukseni käsittelee alkoholivalistuksen tekstilajia ja sen muuttumista vuosien 1755 ja 2001 välisenä aikana. Sen tavoitteet ovat pääosin kahtalaiset: ensimmäisenä päätavoitteena on selvittää, millainen tekstilaji alkoholivalistus on. Toisena päätavoitteena on hahmottaa, miten alkoholivalistus muuttuu tarkastelujakson aikana. Tutkimusaineisto koostuu 55 tekstistä, jotka on jaoteltu viiteen vaiheeseen suomalaisessa alkoholipolitiikassa tapahtuneiden muutosten perusteella. Tutkimuksen yhtenä lähtökohtana on oletus alkoholivalistuksesta tekstilajina, jossa lukijaan vaikuttaminen on erityisen keskeistä. Siksi tutkimuksessa hyödynnetään tekstilajiteorian lisäksi Chaïm Perelmanin argumentaatioteoriaa. Tutkimuksen keskiössä on erilaisten argumentaatiotekniikoiden kuvaaminen. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan tekstien sisältöä ja kognitiivisia perusmetaforia, kirjoittajan ja lukijan suhdetta sekä varausten käyttöä. Tutkimuksessa luodaan alkoholivalistuksen tekstilajista synteesi, joka kuvaa mahdollisimman kattavasti eri aikoina julkaistuja alkoholivalistustekstejä. Tekstilajin keskeisimpiä ominaispiirteitä ovat seuraavat: 1) Alkoholivalistustekstissä viitataan eksplisiittisesti lukijaan, kun taas suora viittaaminen kirjoittajaan on harvinaista. 2) Lukijan toimintaa ohjaillaan implisiittisesti tarjoamalla lukijalle alkoholin vaikutuksista sellaista tietoa, joka oletettavasti vaikuttaa hänen alkoholiasenteisiinsa kielteisesti. Eksplisiittisesti lukijan toimintaa ohjaillaan käyttämällä imperatiivimuotoisia käskyjä ja nesessiivirakenteita. 3) Alkoholivalistus on kohdistettua viestintää, ja tärkeimpiä yleisön rajaamisen kriteerejä ovat ikä ja sukupuoli. 4) Argumentointi perustuu pitkälti syy- ja seurausargumenttien käyttöön. Tyypillisimmät argumentoinnin kulun indikaattorit ovat kausaalisia ja perustelevia suhteita osoittavia konnektoreita. 5) Alkoholivalistuksen sisällössä korostuvat terveys- ja perheteema. 6) Alkoholivalistuksen alkoholiajattelu pohjautuu alkoholia elollistavaan perusmetaforaan ALKOHOLI ON HALLITSIJA. 7) Alkoholivalistusteksteissä käytetään paljon varauksia osoittamaan, että esitetyt väitteet eivät pidä välttämättä paikkaansa kaikissa tapauksissa mutta että ne pätevät kuitenkin useimpiin yksilöihin. Alkoholivalistus myös muuttuu monin tavoin tarkastelujakson aikana. Muutokset ovat suhteellisen harvoin lineaarisia. Tavallisimmin alkoholivalistustekstien muutosta voisi kuvata aaltoilevaksi. Muutamia piirteitä tarkasteltaessa muutos näyttää myös sykliseltä. Tavallisesti alkoholivalistuksen muuttuminen on tiiviissä yhteydessä tekstinulkoiseen todellisuuteen. Keskeisimpiä muutoksia on alkoholivalistuksen institutionaalistuminen sekä sen sävyn lieveneminen
46
Niemi, O. (Outi). "”Sinut viedäkö vieras saa?”:Moskovan rauhansopimukseen liittyvä kirjoittelu Karjalaisessa ja Maakansassa maaliskuun 1940 aikana." Bachelor's thesis, University of Oulu, 2019. http://jultika.oulu.fi/Record/nbnfioulu-201905151800.
Full text
47
Henry, Jean-Michel. "Contribution à une approche médico-sportive de l'aikido : enquête auprés de 91 aikidoka de la région aquitaine et étude anthropométrique de 56 d'entre-eux selon la méthode de Heath et carter (somatotype)." Bordeaux 2, 1994. http://www.theses.fr/1994BOR2M223.
Full text
48
Virkkunen, Riitta. "Aika painaa : oopperan tekstilaitekäännöksen toiminnalliset rajat /." Tampere : Tampere University Press, 2004. http://acta.uta.fi/teos.phtml?10682.
Full text
49
Lotvonen, S. (Sinikka). "Palvelutaloon muuttaneiden ikääntyneiden fyysinen toimintakyky, sen muutos ja toimintakykyyn yhteydessä olevat tekijät ensimmäisen asumisvuoden aikana." Doctoral thesis, Oulun yliopisto, 2019. http://urn.fi/urn:isbn:9789526222967.
Full textAbstract:
Abstract The purpose of the study was to describe and evaluate the measured and self-reported physical performance of the elderly people who relocated to senior housing and their change 3 and 12 months after the relocation. Besides, the association of self-reported physical performance, social environment and psychological well-being with measured physical performance changes was examined. The objective of the research was to provide information that can be used in the design and management of practices that aim to assess and support the physical performance of those living in senior housing. Data were collected from elderly (n = 81) who moved to senior housing in northern Finland (n = 11) in 2014, and 70% of them were women. The indicators that were used were the Oldwellactive Questionnaire, the Environmental Support instrument and the Short Physical Performance Battery [SPPB]. The data were analyzed with statistical methods. Physical performance of those who relocated to senior housing was weak. Instrumental Activities of Daily Living [IADL], walking speed, right hand grip strength and self-reported IADL significantly decreased during their first year of residence. Besides, self-reported IADL performance became more difficult but muscle strength training, as well as participation in hobby groups increased. Residents estimated that they can do what they want, and they can sufficiently meet their loved ones in the senior housing. Self-reported physical performance was associated with the deterioration of performing IADL and the slowdown of walking speed. Social environment and psychological well-being were associated with the deterioration of performing IADL, the slowdown of walking speed and the weakening of the dominant hand´s grip strength. This research provides more information about the physical performance, the social environment and the psychological well-being of the elderly who relocated to senior housing. Research results will help service providers to improve the procedures that aim to the physical performance assessment and support of the residents, paying attention to the impact of the elderly’s individuality in requirements associated with the realization of the services. Research results show that organizations maintaining senior housing must organize exercise areas suitable for the residents and the means for indoors and outdoors muscle training and balance exercise. Individual factors related to physical performance, social environment and psychological well-being of the residents should be considered in the design, implementation and management of these servicesTiivistelmä Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata ja selittää palvelutaloon muuttaneiden ikääntyneiden mitattua ja itsearvioitua fyysistä toimintakykyä ja niiden muutosta 3 ja 12 kuukautta muuton jälkeen. Lisäksi kuvattiin itsearvioidun fyysisen toimintakyvyn, sosiaalisen ympäristön ja psyykkisen hyvinvoinnin yhteyttä mitatun fyysisen toimintakyvyn muutoksiin. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa, jota voidaan hyödyntää palvelutalojen asukkaiden fyysisen toimintakyvyn arvioimiseen ja tukemiseen tähtäävien käytäntöjen suunnittelussa ja johtamisessa. Aineisto kerättiin pohjoissuomalaisessa kaupungissa palvelutaloihin (n = 11) vuonna 2014 muuttaneilta ikääntyneiltä (n=81), joista 70 % oli naisia. Mittareina käytettiin Hyvinvointiprofiili-kyselylomaketta, Ympäristöhyvinvointimittaria ja SPPB- toimintatestiä (Short Physical Performance Battery). Aineisto analysoitiin tilastollisin menetelmin. Palvelutaloon muuttaneiden fyysinen toimintakyky oli heikko. Päivittäisistä toiminnoista suoriutuminen [IADL], kävelynopeus, oikean käden puristusvoima ja itsearvioitu arkiaskareista suoriutuminen heikkenivät ensimmäisen asumisvuoden aikana. Lisäksi itsearvioitu IADL-suoriutuminen vaikeutui mutta lihaskuntoharjoittelu sekä harrastusryhmiin osallistuminen lisääntyivät. Asukkaat arvioivat voivansa tehdä, mitä haluavat ja tapaavansa riittävästi läheisiä ihmisiä palvelutalossa. Itsearvioitu fyysinen toimintakyky oli yhteydessä IADL-suoriutumisen vaikeutumiseen ja kävelynopeuden hidastumiseen. Sosiaalinen ympäristö ja psyykkinen hyvinvointi olivat yhteydessä IADL-suoriutumisen vaikeutumiseen, kävelynopeuden hidastumiseen ja oikean käden puristusvoiman heikkenemiseen. Tämä tutkimus lisää tietoa palvelutaloihin muuttaneiden ikääntyneiden fyysisestä toimintakyvystä, sosiaalisesta ympäristöstä ja psyykkisestä hyvinvoinnista. Tutkimustulokset auttavat ikääntyneiden asumispalveluiden tuottajia kehittämään asukkaiden fyysisen toimintakyvyn arviointiin ja toimintakyvyn ylläpitämiseen tähtääviä toimintamalleja, joissa huomioidaan ikääntyneiden yksilöllisyyden vaikutus palveluiden toteuttamiseen liittyviin vaatimuksiin. Tutkimustulokset osoittavat, että palvelutaloja ylläpitävien organisaatioiden tulee järjestää asukkaille soveltuvat liikuntatilat ja välineet sisä- ja ulkotiloihin lihaskunto- ja tasapainoharjoittelua varten. Asukkaiden yksilölliset fyysiseen toimintakykyyn, sosiaaliseen ympäristöön ja psyykkiseen hyvinvointiin liittyvät tekijät tulee ottaa huomioon palveluiden suunnittelussa, toteutuksessa ja johtamisessa
50
Vepsäläinen, E. (Emmi). "”On sitä omaa aikaa ja yhteisöllisyyttä”:romanien kodille antamat merkitykset Pohjois-Pohjanmaalla." Master's thesis, University of Oulu, 2016. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201605131734.
Full textAbstract:
Tämän pro gradu -työn aiheena on koti pohjois-pohjanmaalaisten romanien elämässä. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää romanien kodille antamia merkityksiä, merkityksiin vaikuttavia tekijöitä sekä kodille annettujen merkitysten mahdollisia muutoksia. Koti näkökulmana muodostaa monipuolisen tutkimusasetelman, sillä kodilla ja asumisella on ollut merkittävä osa romanien kulttuurisessa murroksessa, joka sai alkunsa Suomessa toisen maailmansodan jälkeen.
Tutkielman teoreettis-metodologisen lähtökohdan muodostavat kolme keskeistä käsitettä: kulttuurinen merkitys, etnisyys sekä koti paikkana. Keskeisimpiä käsitteitä tarkastelemalla on muodostettu tutkimuskysymykset sekä yleinen teoriatausta, jota vasten on peilattu haastatteluaineistosta saatuja yksittäisiä vastauksia kodista.
Tutkielma on luonteeltaan laadullinen, mikä näkyy tutkimusaineiston analysoimisena laadullisin menetelmin. Keskeisimpänä tutkimusaineistona ovat tekemäni haastattelut, joissa kymmenen eri-ikäistä romania ovat kertoneet elämänsä varrella olleista kodeista. Tutkimusmetodina on käytetty narratiivitutkimusta. Narratiivit ovat yksi kielen ja puheen muoto, joita luomalla ihmiset antavat elämälleen merkityksiä. Ihmisille on tyypillistä narratiivien jakaminen ja kertomus onkin narratiivin kielellinen ilmaisu. Kertomus syntyy tilanteessa, kuten esimerkiksi haastattelussa, jossa kertoja tulkitsee elämänsä tapahtumia ja kertoo ne kuulijalle.
Haastatteluaineiston perusteella kodille annettuihin merkityksiin vaikuttavat niin yksilölliset, yhteisölliset, kulttuuriset kuin yhteiskunnalliset tekijät. Kodin tärkeä merkitys on, että se mahdollistaa omanlaisen elämän elämisen. Tämä tarkoittaa paitsi mahdollisuutta noudattaa romanien puhtaus- ja moraalisääntöjä myös vapautta soveltaa niitä omaan elämään sopiviksi. Kodilla on suuri merkitys arjen pyörimisen mahdollistajana ja lisäksi kodin nähdään olevan kiinteästi sidoksissa myös ympäristöön ja muuhun yhteiskuntaan.
Kodille annetut merkitykset ovat kokeneet muutoksia haastateltavien elämässä. Lapsuudenkoti vanhempineen näyttäytyy ennen kaikkea turvapaikkana. Erona lapsuudenkodin ja oman kodin välillä nähdään roolien muutos. Kodin merkitysten nähdään muuttuneen myös historiallisesta perspektiivistä. Kotia paikallaan pysyvänä paikkana pidetään suhteellisen tuoreena osana romanien elämää, mikä aiheuttaa esimerkiksi erilaisia käsityksiä kodin yksityisyydestä ja julkisuudesta.