Academic literature on the topic 'Alko Oy'

Based on the author's Master's thesis at the University of Helsinki in 2005, this article traces the reaction and response by the management of the Finnish alcohol monopoly Oy Alko Ab to the process of European economic integration between 1988 and 1994. The data for the study consist of archive materials, protocols and memoirs, earlier research and literature as well as interviews with key figures involved in the process. A distinction is made between four different periods in the management's reactions between 1988–1994. In the first period 1988–1989, the Alko management began to realise that European integration might have an impact on the company's operation. During the second period 1990–1991, there was a growing recognition that integration would affect the company in a major way and that it would be losing its import and export monopoly. At the same time, the Alko management began taking steps to strengthen the company's competitiveness and organisation. During the third period, from February 1992 to August 1992, the Alko management realised that the company's production and wholesale monopoly might also be under threat. They decided to fight to retain the company's three remaining monopoly rights and did so over the next six months until 25 August 1992, when the battle was limited to the monopoly of off-premise retail sales of alcoholic beverages. In the fourth period from August 1992 to May 1994, the Alko management moved to shore up the company's competitiveness and prepare for the eventuality of the company possibly losing its retail monopoly.

Alkioiden in vitro- eli laboratoriokasvatus käsittää munasolujen kypsytyksen, hedelmöityksen ja alkioiden kasvatuksen sopivissa olosuhteissa lajista riippuen 2-8 vuorokauden ikään asti, jonka jälkeen alkiot voidaan siirtää vastaanottajan kohtuun kehittymään. Nykyään alkioiden in vitro -kasvatusmenetelmiä hyödynnetään monella alalla. Ihmisten hedelmällisyyshoidoissa in vitro -alkioiden käyttäminen on viimeinen keino saada raskaus alulle, kun kaikki muut menetelmät on jo kokeiltu. Eläinjalostuksessa huippuyksilöistä voidaan kerätä munasoluja ultraääniavusteisesti OPU-menetelmällä, tuottaa munasoluista laboratoriossa alkioita, ja siirtää ne vastaanottajiin kehittymään lisäten näin parhaiden yksilöiden jälkeläismäärää. Tutkimuspuolella teuraseläimistä kerätyistä munasoluista tuotettuja in vitro -alkioita käytetään ihmisalkioiden mallina, ja niiden avulla kehitetään ja testataan uusia alkionkasvatus- ja pakastusmenetelmiä. Hedelmällisyyshoidoissa ja eläinjalostuksessa vastaanottajaan pyritään siirtämään elinkyvyltään paras alkio, joka todennäköisimmin pystyy kiinnittymään kohtuun ja jatkamaan kehitystään. Nykyään valinta suoritetaan silmämääräisesti alkion ulkomuotoa, eli morfologiaa arvioimalla, vaikka menetelmä ei ole täysin luotettava. Luotettavampia alkion elinkyvyn mittareita olisivat esimerkiksi alkion kehitysnopeus ja erityisesti ensimmäisen jakautumisen ajankohta. Nykyään ei kuitenkaan ole käytössä kaupallista menetelmää, joka mahdollistaisi alkioiden kehityksen tauottoman seurannan ja sitä kautta näiden elinkyvynmittareiden hyödyntämisen. AMMO -projektin (2006-2008) tarkoituksena on optimoida solututkimukseen kehitetty konenäkölaite Cell-IQ (Chip-Man Technologies Oy) naudan alkioiden avulla alkiokasvatuksiin ja seurantaan sopivaksi. Tämän laitteen avulla alkioiden kehityksen tauoton seuranta olisi mahdollista, ja lisäksi laitteen ohjelmistoa kehittämällä arviointitehtäviä, jotka nykyisin suorittaa ihminen mikroskoopin avulla, voitaisiin siirtää laitteen tehtäväksi. Tähän mennessä konenäkölaitteen olosuhteet on saatu optimoitua, ja alkioiden kasvatus ja kuvaaminen laitteessa onnistuu. Ohjelmiston kehitystyö on aloitettu yhdessä Chip-Man Technologies Oy:n kanssa käyttäen apuna laitteella otettuja alkiokuvia. Tällä hetkellä laite tunnistaa alkiot ja pystyy erottamaan tiettyjä kehitysvaiheita. Ohjelmistoon tullaan mahdollisesti tulevaisuudessa liittämään myös alkioiden 3D-mallinnus, jota VTT kehittää yhdessä MTT:n ja Tampereen yliopiston kanssa. Projektissa ovat mukana myös BioTech Visions Oy, Alkiokeskus Oy, Regea, Väestöliitto ja AVA-klinikka yrityspartnereina, ja mahdollisesti tulevaisuudessa uuden teknologian hyödyntäjinä. Tavoitteena on kehittää konenäkölaite, jonka avulla alkioiden valinta voidaan suorittaa paitsi morfologisen arvioinnin, myös kehitysnopeuden perusteella. Laitteen avulla alkioiden valinta elinkyvyn perusteella tarkentuu, syntyvien jälkeläisten lukumäärä kasvaa ja eläinjalostus tehostuu. Laitetta käytetään jo tällä hetkellä myös ihmisalkioiden ja munasolujen tutkimukseen hedelmällisyyshoitoja tarjoavilla klinikoilla. Tutkimuspuolella konenäkölaite mahdollistaa esimerkiksi erilaisten alkionkasvatusliuosten vaikutusten tarkastelun aiempaa tarkemmin.

Maidon erityksen alkaessa lypsylehmän energian ja ravintoaineiden tarve lisääntyy nopeasti ja lehmä alkaa mobilisoida kudoksistaan rasva­ ja aminohappoja. Voimakas kudosmobilisaatio lisää aineen­vaihduntasairauksien riskiä. Poikimisen läheisyydessä myös lypsylehmän immuunijärjestelmän toi­minta on tilapäisesti heikentynyt.Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää hiivavalmistetta sisältävän erikoisrehun vaikutusta lyp­sylehmien rehunsyöntikykyyn, tuotokseen ja immuunistatukseen. Kokeessa oli mukana 12 ensim­mäistä kertaa poikivaa ja 12 useammin kuin kaksi kertaa poikinutta lehmää. Koe alkoi kaksi viikkoa ennen poikimista ja kesti 8 viikkoa poikimisen jälkeen. Ennen poikimista lehmät saivat 1,5 kg/d täysväkirehua ja 1,5 kg/d energiatäydennysrehua sekä säilörehua lasketun tarpeen mukaan. Koeryhmän energiatäydennysrehu (koerehu) sisälsi 1,33 % hiivavalmistetta (Progut, Suomen Rehu Oy). Poikimisen jälkeen vanhempien lehmien väkirehumäärä nostettiin 15 kiloon ja ensikoiden 12 kiloon. Väkirehuannoksessa oli edelleen 1,5 kg energiatäydennysrehua tai koerehua. Säilörehua annettiin vapaasti.Rehujen syönnissä, maitotuotoksessa tai maidon pitoisuuksissa ei ollut tilastollisesti merkitseviä ryhmien välisiä eroja poikimisen jälkeen. Ensikoiden keskimääräinen maitotuotos oli 29,1 kg/d ja vanhempien lehmien 46,9 kg/d. Ruokinnan ja poikimakerran välillä ei ollut merkitseviä yhdysvaikutuksia. Koeryhmän vanhempien lehmien maidon rasvapitoisuus (45,3 vs. 42,3 g/kg, P=0,32) oli kuitenkin numeroarvollisesti suurempi kuin kontrolliryhmän, jolloin vastaavasti myös energiakorjatussa maitotuotoksessa (EKM) oli 5,3 % ero (49,3 vs. 46,8 kg/d, P=0,20).Elopainon tai kuntoluokan muutoksissa poikimisen jälkeen ei ollut ryhmien välisiä eroja. Koeryhmän vanhempien lehmien plasman NEFA­-pitoisuus oli korkeampi kuin kontrolliryhmän (0,52 vs. 0,37 mmol/l, P=0,08). Ensikoilla vastaavaa eroa ei ollut. Veren asetoasetaatti­ ja ureapitoisuuksissa tai valkuaisen hyväksikäytössä maidontuotantoon ei ollut ryhmien välisiä eroja. Kontrolli­ ja koeryhmän seerumin IgA­-pitoisuuksien välillä ei havaittu eroa. Useamman kerran poikineiden lehmien seerumin IgA-­pitoisuudet olivat korkeampia kuin ensikoiden. Toisaalta vanhempien lehmien seerumin IgA­-pitoisuus sekä laski jyrkemmin poikimisen jälkeen että alkoi palautua nopeammin verrattuna ensikoihin.Johtopäätöksenä voidaan todeta, että koerehulla ei ollut tilastollisesti merkitsevää vaikutusta en­sikoiden tai vanhempien lehmien rehun syöntiin tai maitotuotokseen. Veren vapaiden rasvahappojen pitoisuus oli kuitenkin suurempi koerehua saaneiden vanhempien lehmien ryhmässä kuin kontrolliryhmässä, mikä pyrki nostamaan maidon rasvapitoisuutta ja EKM­-tuotosta koeryhmässä. Vastaavasti koeryhmän vanhempien lehmien EKM­-tuotos syötyä kuiva­ainekiloa kohti oli parempi kuin kontrolliryhmän. Vanhempien lehmien seerumin keskimääräinen IgA­-pitoisuus oli korkeampi kuin ensikoiden, mutta koe­ ja kontrolliryhmän seerumin IgA-­pitoisuuksissa ei ollut eroa.

Säilörehun teossa tavoitteena on ruohon rehuarvon säilyminen mahdollisimman hyvänä, mikä tarkoittaa hyvää käymislaatua, pieniä ravintoainetappioita ja hyvää aerobista stabiilisuutta siilon/paalin avaamisen jälkeen. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää vetyperoksidia ja natriumbentsoaattia sisältävän säilöntäaineen vaikutusta lievästi ja pitkälle esikuivatun nurmisäilörehun käymislaatuun ja aerobiseen stabiilisuuteen.Koesäilörehut tehtiin timotei-nurminadan (Phleum pratense – Festuca pratensis) ensimmäisestä sadosta, lievästi ja pitkälle esikuivatusta ruohosta kuiva-ainetavoitteiden ollessa 25-30 % ja 40-50 % (KA1 ja KA2). Nurmi niitettiin niittomurskaimella karholle, esikuivattiin ja korjattiin tarkkuussilppurilla ilman säilöntäainetta. Ruohot säilöttiin koesiiloihin (KA1: 7,0 kg/siilo ja KA2: 4,5 kg/siilo) ilman säilöntäainetta, muurahaishapolla (85 %, w/w), 5 l/t ja vetyperoksidin ja natriumbentsoaatin vesiliuoksella, 5 l/t (Solvay H2O2 Forage nurmirehun säilöntäliuos, valmistaja Solvay Chemicals Finland Oy). Koeliuos sisälsi 19,5 % (w/w) vetyperoksidia (H2O2), 15 % (w/v) natriumbentsoaattia ja 0,5 % (w/v) fosfonaattistabilointiaineita. Kutakin säilöntäkäsittelyä tehtiin kolme rinnakkaista siiloa. Siilot avattiin 110-138 vuorokauden kuluttua säilönnästä, jolloin määritettiin säilörehun käymislaatu ja aerobinenstabiilisuus seuraamalla rehun lämpötilan muutosta sen joutuessa ilman vaikutuksen alaiseksi.Käymislaadultaan kaikki säilörehut olivat hyviä. Korkeampi kuiva-aine rajoitti selvästi käymistä kaikissa rehuissa. Kuivemmissa säilörehuissa (ka 44 %) pH-arvo ja sokeripitoisuus olivat suuremmat ja vastaavasti maito- ja etikkahappo- ja etanolipitoisuudet sekä ammoniumtypen osuus kokonaistypestä olivat pienemmät kuin tuoreemmissa säilörehuissa (ka 29 %). Voihappoa esiintyi säilörehuissa hyvin vähän. Vetyperoksidi-natriumbentsoaatti- säilöntäaineella ja ilman säilöntäainetta tehtyjen rehujen välillä ei ollut merkitsevää eroa säilörehun pH:ssa, maitohappo-, propionihappo- ja käymishappojen kokonaispitoisuudessa eikä ammoniumtypen ja liukoisen typen osuudessa kokonaistypestä. Koesäilöntäaineella tehdyssä rehussa oli hieman vähemmän sokeria ja enemmän etanolia kuin ilman säilöntäainetta tehdyssä rehussa ja vaikutus oli suurempi tuoreemmassa rehussa kuin kuivemmassa (yhdysvaikutus). Muurahaishappo rajoitti tyypillisesti rehujen käymistä lähes kaikkien parametrien kohdalla, jolloin rehussa oli alempi pH, sokeria enemmän, käymishappoja vähemmän ja valkuainen hajonnut vähemmän kuin muilla säilöntäainekäsittelyillä.Säilörehun aerobista stabiilisuutta vetyperoksidi-natriumbentsoaattiliuos paransi merkitsevästi ilman säilöntäainetta tehtyyn ja muurahaishapolla tehtyyn säilörehuun verrattuna vaikutuksen ollessa suurempi tuoreemmassa (ka 29 %) rehussa kuin kuivemmassa (ka 44 %) rehussa. Ilman säilöntäainetta tehty tuoreempi rehu alkoi lämmetä kolmen vuorokauden kuluttua siilojen avaamisesta ja koeliuoksella säilötty noin neljä vuorokautta tätä myöhemmin muurahaishapporehun lämpenemisherkkyyden ollessa niiden välillä. Aerobisen stabiilisuuden paraneminen vetyperoksidi-natriumbentsoaattiliuosta käytettäessä perustui todennäköisesti natriumbentsoaattiin.

Loviisa Nuclear Power Plant consists of two VVER-440 type pressurized water reactor units and it is owned by a Finnish energy company Fortum Power and Heat Oy. Only some years after Loviisa Unit 1 start-up, during early 1980’s, some reactor pressure vessel embrittlement by fast neutron irradiation was recognized. Embrittlement of the reactor pressure vessel materials increases the risk of a fast fracture under emergency core cooling conditions. This led to an extensive study of pressurized thermal shock (PTS) scenarios, which included experimental research, large set of probabilistic and deterministic safety analyses, code development and plant modifications to both lower overcooling transient probability and to mitigate it’s consequences. Current operating licenses for Loviisa 1 and 2 Units reactor pressure vessels were applied by Fortum in 2012 to cover operation up to the years 2027 and 2030, respectively. The operating licenses were granted as applied by the Finnish Radiation and Nuclear Safety Authority (STUK) according to application. However a know-how of PTS scenarios shall be maintained. This becomes even more important in a light of any big power plant automation modernization projects targeting also safety systems. Currently Fortum is involved in an automation renewal project also known under its ELSA-project name. The project is scheduled to be ready in 2018. The project targets at replacing parts of old analogue automation with new digital systems and also extending their diversity by introducing new safety functions for emergency management scenarios. As a result, changes to some emergency operating procedures are inevitable. Due to the changes to emergency operating procedures PTS-scenarios for Loviisa NPP have been also updated. In 2016 Fortum launched PTS-project in connection with ELSA-project. Previous PTS-scenario related thermal hydraulic analyses were based on the original 80’s decade analyses, which were subsequently revised many times following other modernization projects that took place at Loviisa NPP. In this new round of PTS-analyses the most important cases were recalculated using Apros (Advanced Process Simulator). ELSA-project introduced changes are not only emergency procedures specific but also involve safety system related process and automation logic modifications. The changes affected therefore boundary conditions needed in the analyses. In total probabilistic safety analyses included over 160 different PTS-sequences. The most limiting sequences were selected for deterministic analyses. PTS-analyses were performed in co-operation with Platom Oy and plant owner Fortum Power and Heat Oy. The main results of PTS-analyses are presented in the paper.

The aim of the paper is to analyse the local negotiation process between the Municipality of Eurajoki and the nuclear power company Teollisuuden Voima (TVO) and the nuclear waste management company Posiva Oy. The aim of the negotiations was to find an acceptable form of compensation for siting a spent nuclear fuel repository in Olkiluoto, Finland. The paper includes background information on the siting process in Finland, the local political setting in the Municipality of Eurajoki and a description of the negotiation process. The analysis of the negotiations on compensation is important for better understanding the progress of the Finnish siting process. The paper describes the picture of the contest to host the spent nuclear fuel repository. It also provides more information on the relationship between the Municipality of Eurajoki and the power company TVO. The negotiations on compensation and the roles of various players in the negotiations have not been studied in detail because the minutes of the Vuojoki liaison group were not available before the decision of the Supreme Administrative Court in May 2006.

In this paper predicted results obtained with the POLCA-T code are compared to measurement data from an all recirculation pump trip test made at the Nuclear Power Plant Olkiluoto 1 during its commissioning in 1978. Olkiluoto 1 is one of three nuclear power plants owned by the electrical power company Teollisuuden Voima OY in Finland. The prediction is based on a best estimate reactor analysis code that incorporates a full 3D model of a reactor core into a system model. The use of a coupled code provides a means to simulate interactions between the reactor core and the plant dynamics to increase the understanding of different events and its impact on the core behaviour. The following conclusions are made based on the simulations with POLCA-T of the Olkiluoto 1 commissioning test of tripping all recirculation pumps: • POLCA-T predicts the event accurately, the flow coast down and the power decay is in good agreement with measured data. • 3D effects in channel flow can not be observed. The observed effects support the current use of a 1D approach since this is conservative with respect to power and the evaluation of Operating Limit Critical Power Ratio, (OLMCPR). This conclusion is also supported by measurement data.

This paper presents the Online Calculation of Railway Elastic Contacts (OCREC), a dynamic railway calculation tool based on an advanced contact kernel, and its coupling with the MSC ADAMS multi-body commercial software. The OCREC contact kernel is used as a subroutine of multi-body codes in order to calculate contact forces between wheelsets and rails. The OCREC method is “online” as it not only redefines new contact parameters at each time step but also determines all simultaneous contacts on each wheel as allowed by Hertz Elasticity theory. From the normal forces and relative velocities given by the Hertz theory, Tangential Forces are calculated using Kalker’s FASTSIM (modified for elliptical pressure distribution). After a description of the OCREC theory, the paper presents the linkage between OCREC and MSC ADAMS software. OCREC calculates contact forces within a Frenet frame (oxyz) following the track layout where ox is tangent to the track; oy is horizontal and oz normal to oxy. As ADAMS calculates inside a different frame, and as it has no built-in track system, it was necessary to develop a program capable of connecting 3 different frames: the ‘dummy’ track frame, the Frenet frame and the fixed ADAMS frame. Note that the ‘dummy’ frame is directly calculated from railway track curvature measurements recorded in so-called ‘space curves’. The OCREC ADAMS link is first validated by a bogie rolling on a dummy track. With the equations of the OCRECYM code established directly within the “dummy” frame, the OCREC-ADAMS results are compared to a specific OCRECYM validation code. Then, the results from an actual railway case are presented: behavior of one coach is calculated on a real measured track including curves and defaults. During the following step, the OCREC-ADAMS results are compared to OCRECYM results. After some model updating for adjustment to physical properties of elastic joints (helicoidal springs), a good correlation is obtained between the codes. The analysis of the different force and displacement components proves this kind of numerical tool’s capabilities of assessing the railway vehicle’s dynamic behavior. Especially, the Y/Q safety ratio is well calculated. Thus, the OCREC contact kernel, which is powerful for complex contact topologies such as conformal contacts, and necessary for high speed safety calculation, can be used as a subroutine of standard multi-body software, giving it high capabilities for dynamic railway calculation.

Oy Alholmens Kraft Ab, with its unique combination of owners, was founded for the purpose of building a power station at Pietarsaari on the west coast of Finland. The power utility companies initiated the co-operation with the saw-, pulp and paper mill owners with the goal of finding a solution which maximized biomass utilization through co-firing with other fuels, to produce steam and heat in a utility sized power plant. Concept development resulted in a 240 MWe circulating fluidized bed unit with a flexible and demanding combination of fuels. The Alholmens Kraft power plant supplies process steam to the nearby UPM-Kymmene paper mill, and for district heating in Pietarsaari. The plant produces electricity for the power company owners in Finland and in Sweden. The CFB boiler steam capacity is 550 MWth (1875 MMBtu/hr), giving a maximum electric power of 240 MWe. When commissioned in autumn 2001 the boiler was one of the largest CFB boilers in the world, and the largest biofuel-burning CFB. The Alholmens Kraft CFB boiler is a multi-fuel boiler, whose main fuels are bark, wood residue and peat, with coal as a back-up fuel. Due to its location at the pulp and paper mill, high reliability and low emissions were the most important design criteria for the boiler. Steam production for the mill must be ensured all year-round, apart from during the mill’s short annual service shutdowns. Another important design consideration was the controllability of the boiler due to Nord Pool electricity production requirements. Typical regular load variation is between day and night but sometimes the load change speed requirement is quite high. This paper presents the Alholmens Kraft power plant application, and its very smooth start-up and operational experience during the first year with different fuels and fuel combinations at various load levels. The paper also describes how well the large boiler has performed with regard to the strict emission limits. The selection of design fuel contributes well towards the target for net CO2 reduction, but it also places huge requirements in terms of fuel purchasing and logistics. The volumetric fuel consumption by the boiler at full load is 1000 m3/h (35 000 ft3) of biofuel. More coal, the support and reserve fuel, is used in spring as weather conditions may cause availability problems with peat, before the new peat can be harvested and dried at the peat bogs. Coal is always available at the site. This paper presents the first year’s operational experience of the fuel logistics chain. The successful Alholmens Kraft CFB boiler project is an excellent example of the very wide fuel flexibility that is possible in a CFB unit.

Multi-Hertzian Methods are used in Railway codes to calculate elastically normal forces of Wheel/Rail Contacts. Such methods may be properly applied to calculate forces of several elliptical simultaneous contacts. They may also be applied as a sum of Hertzian contacts to approximate normal forces of non elliptical patches such as presented in the 3D drawing. Solving such cases necessitates to choose the location, the ellipticity and the maximum indentation of elementary ellipses. In order to solve this problem it is usual to consider the maxima of the function of un-deformed profiles indentation in the symmetry plane YOZ. However these methods cannot solve cases when this function has only one maximum and has no symmetry. The “Rigid-Multi-Hertzian Method” solves these difficult cases on a topology basis: at first by searching the locations of all potential contacts in the rigid situation during a pure lateral translation (OY) of the wheel across the rail. During this translation, contact locations can be discontinuous and forbidden areas are identified as “Gutters” of which the Edges are stored. The second phase uses the indentation function to calculate indentations at gutter edges where secondary ellipses are assumed to be located; the main ellipse is located as usual. This method allows to solve conformal cases and develops smooth continuous contact forces during dynamical simulations. This paper presents the method in more details using the example of a quasi-conformal pair of profiles (S1002 and UIC60). Taking advantage of the analytical definition of these profiles, it is proposed as a benchmark to calculate the resultant normal force (amplitude and direction in upper figure) for one case of which all the surface details are disclosed: numerical data of both surfaces can be re-produced using the attached software. Contact Forces could be compared either using this method (results are given) or using numerical data as inputs to FEM calculations of commercial codes available to researchers who would like to assess the accuracy of this Rigid-Multi-Hertzian Method with respect to more sophisticated tools. One FEM calculation, using ANSYS, is presented and results are in good agreement with this method. Note: This method was first mentioned in 1991 & 1993 in papers [3], [4] but it could not be applied by third parties because implementation details were not disclosed. However it has been used since by the author to produce lookup tables of equivalent mono-patches as input data of Vocodym successful “rigid” software. It has now been developed to be used on line in the dynamical elastic software Ocrec.