Academic literature on the topic 'Arvoketjut'

Viestintä on siirtymässä tukiprosessista organisaatioiden toiminnan ja johtamisen ytimeen. Sekä viestinnän vaikuttavuutta että arvoa koko organisaatiolle on viime vuosina tutkittu vilkkaasti. Samalla on keskusteltu paljon työn viestinnällistymisestä eli viestinnän sisällyttämisestä kaikkiin tehtäväkuviin. Artikkelimme tavoitteena on tutkia viestinnällisiä arvoketjuja organisaatioiden näkökulmasta ja selvittää, millaista arvoa viestintä voi tuottaa organisaatiolle ja mistä tekijöistä arvo voi muodostua. Tarkastelemme viestinnällisiä arvoketjuja sekä tutkimuskirjallisuuden että empiirisen aineiston valossa. Aineisto koostuu suomalaisten johtajien ja esihenkilöiden (N=64) näkemyksistä. Analyysimme tuloksena esittelemme neljä viestinnällistä arvoketjua, joista keskeisin on organisaation strategian toteutuminen. Muut arvoketjut rakentuvat talouden tulosten, organisaation jatkuvuuden ja näkyvyyden ympärille.

Liikkeenjohdon konsultoinnin professionaalistumista on Suomessa tutkittu vuosikymmenen puolivälissä. Tutkimuksen mukaan ala on nuori ja vain osittain järjestäytynyt. Konsulttien koulutustaso on kirjava, vaihtuvuus on suuri eikä alalle ole muodostunut markkinasuojaa. Monet ulkoiset muutostekijät luovat kuitenkin tarvetta professionaalistumisprosessin etenemiselle. Professio kuvaa joukkoa ihmisiä, joilla on samanlainen koulutuksellinen tausta, siihen liittyvä tiedeperusta ja näihin liittyvä yhteiskunnan hyväksyntä ammatillisine ja eettisine normistoineen. Artikkelissa käsitellään profession muodostumista liikkeenjohdon konsultoinnissa. Kirjoittaja näkee toimialan arvoketjuna. Sen muodostavat kaikki ne toiminnot, jotka tarvitaan palvelun ostajan odotusten täyttämiseksi. Professionaalistamisprosessi on arvoketjun alkupää. Liikkeenjohdon konsultoinnissa alan ongelmia ovat suuri vaihtuvuus sekä koulutuksen vähäisyys. Epäkohtiin voidaan vaikuttaa vain professionaalistumisen tietä.

Maatalous on osa moninaisia paikallisia ja globaaleja arvoketjuja ja nopeasti muuttuvia toimintaympäristöjä. Maataloutta harjoittavat yritykset ja yrittäjät kohtaavat vastaavasti monenlaisia, muuttuvia odotuksia ja vaatimuksia: miten kyetä tuottamaan ruoan raaka-aineita taloudellisesti kannattavasti, huolehtia omasta ja ympäristön hyvinvoinnista sekä samanaikaisesti hillitä ja torjua ilmastonmuutosta, luontokatoa ja muita ympäristövaikutuksia? Miten maataloutta harjoittavat yrittäjät kokevat toimintaympäristönsä muutoshaasteet ja minkälaisten strategisten valintojen avulla he pyrkivät niihin vastaamaan? Tutkimuksessa haastatellut yrittäjät kokevat, että ekologisten ja biologisten haasteiden lisäksi merkittäviä haasteita maatalouden harjoittamiselle tuottavat institutionaaliset politiikka- ja markkinatekijät. Haastattelu­puheessa korostuvat erilaiset jäykkyydet, häiriöt ja nopeat reagointipaineet, joita maatalouspolitiikan ja -markkinoiden koetaan tuottavan. Maataloutta harjoittaville yrittäjille institutionaalisesta toimintaympäristöstä juontuvat haasteet näyttäytyvät yhtenä merkittävänä yritysten ja yrittäjien muutosjoustavuutta, resilienssiä, koettelevana häiriöiden muotona.

Kotieläintuotannon arvoketjun tuotantotapa ja toiminnassa noudatetut käytännön vaikuttavat sekä eläinten hyvinvointiin että toiminnan kannattavuuteen. Suomen elintarvikemarkkinoille on esitetty kehitettävän eläinten hyvinvointia kuvaava laatumerkintä. Eläinten hyvinvointi on tärkeä osa eläintuotannon kestävyyttä, mutta tärkeä osa kestävyyttä on myös se, että ketjun toimijat ja kuluttajat hyväksyvät laatumerkinnän taustalla olevan tuotantotavan. Tämän selvityksen päämääränä on kartoittaa tuotantoketjun taloudellista näkökulmaa eläinten hyvinvoinnista kertovaan merkintään. Toimijoiden näkökulmia teemaan kartoitetaan yhtäältä toimenpiteiden kustannuslaskennan sekä toisaalta teemakeskustelun tulosten pohjalta. Esimerkkinä tarkastelussa käytetään sikatuotantoa sekä kahdeksaa hyvinvointitoimenpidettä, jotka kohdistuvat hyvinvoinnin eri osa-alueille ja joiden etuja ja haittoja tarkasteltiin laskelmissa ja keskusteluissa. Eläinten hyvinvointimerkki on tuotantotapaa kuvaava laatumerkintä, jonka organisointi ja merkkiin liittyvät eläinten hyvinvointia kohentavat toimenpiteet aiheuttavat arvoketjulle lisäkustannuksia. Kustannuksia aiheutuu paitsi alkutuotannolle, myös elintarviketeollisuudelle ja päivittäistavarakaupalle. Alkutuotannossa kustannuksia aiheuttavat mm. lisätyö eri tuotantovaiheissa, mahdolliset tilalla tehtävät rakenteelliset muutokset sekä aineet ja tarvikkeet (esim. tonkimismateriaalit). Eläinten logistiikassa ja teollisuudessa kustannuksia aiheutuisi mm. tuotteen erillään pidosta ja jäljitettävyydestä ja kaupassa markkinoinnista. Myös tuotantotavan dokumentointi sekä toiminnan ja tiedon hallinta aiheuttavat kustannuksia. Jotta toimijoilla olisi taloudellinen kannustin ottaa merkintä käyttöön, nämä kustannukset on saatava katetuksi joko markkinatuotoilla (pyytämällä tuotteesta korkeampaa hintaa, jos asiakas on sen valmis maksamaan) tai kohentuneen tuottavuuden kautta. Tuottavuushyötyjä voidaan saavuttaa esimerkiksi toimenpiteillä, jotka parantavat eläinten terveyttä. Hyvinvointimerkki voi myös olla apuna yritystoiminnan kehittämisessä sekä mahdollistaa korkeamman lisäarvon saamisen tuotteesta ja parantaa siten yritysten kilpailukykyä, tai tuottaa muita hyötyjä (esim. työhyvinvointi). Hintalisän saamiseksi markkinoilta on tärkeää, että merkintä yhtäältä tuottaa kuluttajille aitoa lisäarvoa ja toisaalta, että päivittäistavarakauppa ja muut jakelutiet ovat valmiita käyttämään merkintää. Toimijoiden mukaan hyvinvointia edistävät toimenpiteet eivät kuitenkaan saisi vaarantaa tuoteturvallisuutta.

S-ryhmän luontojalanjälki -hanke käynnistyi vuoden 2022 alussa ja tässä väliraportissa esitellään ensimmäisiä välituloksia. S-ryhmän arvoketjun ja oman toiminnan luontojalanjälki on laskettu käyttäen Jyväskylän yliopiston resurssiviisausyhteisön, JYU.Wisdomin, kehittämää laskentamenetelmää. Väliraportissa kuvataan laskentamenetelmän perusteet. Tulokset on raportoitu erikseen päivittäistavarakaupalle, käyttötavarakaupalle, tavaratalokaupalle, polttoaineille ja matkailu- ja ravintola-alalle vuodelta 2020 sekä organisaation omalle toiminnalle vuodelta 2021. Luontojalanjäljen mittarina käytetään osuutta lajeista, jotka ovat riskissä kuolla sukupuuttoon globaalisti (potentially disappeared fraction of species, PDF). Luontojalanjäljen laskenta osoitti, että S-ryhmä lisää globaalia sukupuuttoriskiä 0,0027 prosentille maaekosysteemien lajeista, 0,00037 prosentille makean veden ekosysteemien lajeista ja 0,011 prosentille meriekosysteemien lajeista. Arvoketju muodosti 94 prosenttia maaekosysteemeihin, 92 prosenttia makean veden ekosysteemeihin ja yli 99 prosenttia meriekosysteemeihin kohdistuvasta luontojalanjäljestä. S-ryhmän oma toiminta muodosti 6 prosenttia maaekosysteemeihin, 8 prosenttia makean veden ekosysteemeihin ja alle 1 prosentin meriekosysteemeihin kohdistuvasta luontojalanjäljestä. Yleisesti elintarvikkeet ja polttoaineet muodostivat suurimmat luontojalanjäljet. Laskentamallin mukaan globaalista luontojalanjäljestä alle 10 prosenttia kohdistui Suomeen, eli yli 90 prosenttia luontojalanjäljestä kohdistui Suomen ulkopuolelle. Toisaalta luontohaittaa aiheuttavista suorista ajureista, kuten maankäytöstä ja saasteista, 50–70 prosenttia kohdistui Suomeen. Väliraportin tulokset ovat alustavia ja ne voivat täsmentyä laskentamenetelmän kehittyessä. Väliraportin lopussa kuvataan laskentamenetelmän kehitystarpeita ja hankkeen seuraavat työvaiheet. S-ryhmän luontojalanjäljen laskenta viitoittaa tietä koko Suomen yrityskentälle. Laskennassa käytetty mittari kokoaa erilaisille lajeille aiheutetun sukupuuttoriskin yhden mittayksikön alle hiilijalanjäljen tavoin ja mahdollistaa erilaisten yritysten luontojalanjäljen kansainvälisen vertailun. Laskennan pohjalta voidaan asettaa strategisia tavoitteita luontojalanjäljen pienentämiseksi ja luontopositiivisuuden saavuttamiseksi. This intermediate report represents the first preliminary results of the biodiversity footprint assessment of S Group, initiated in 2022. The biodiversity footprint of S Group’s value chain and own operations was calculated by using a method developed by the School of Resource Wisdom, JYU.Wisdom. The basics of the method are described in the report. Results are reported for groceries, consumer durables, department stores, fuels, and hotel and restaurant services from the year 2021, and for S Group’s own operations from the year 2020. Biodiversity footprint was measured as the potentially disappeared fraction of species globally. The results showed that the biodiversity footprint of S Group increases global extinction risk for 0.0027% of species in terrestrial ecosystems, 0.00037% of species in freshwater ecosystems, and 0.011% of species in marine ecosystems. The value chain contributed to 94% of the total biodiversity footprint on terrestrial ecosystems, 92% on freshwater ecosystems and over 99% on marine ecosystems. On the other hand, S Group’s own operations contributed to 6% of the total biodiversity footprint on terrestrial ecosystems, 8% on freshwater ecosystems and less than 1% on marine ecosystems. Generally, groceries and fuels caused the largest biodiversity footprints. According to the assessment model, less than 10% of the biodiversity footprint was located in Finland, i.e., more than 90% of the biodiversity footprint was located outside of Finland. On the other hand, 50–70% of the direct drivers of biodiversity loss, such as land use and pollution, were located in Finland. The results of the report are preliminary, and they may be specified when the method is developed further. The development needs of the method and the next phases of the project are described at the end of the report. The biodiversity footprint assessment of S Group leads the way for all organizations in Finland. The indicator used in the assessment combines the extinction of various species under one indicator, similar to carbon footprints, and makes it possible to compare the biodiversity footprint of different organizations internationally. The assessment shows that it is possible to set measurable, strategic goals to mitigate the biodiversity footprint and to achieve nature positive operations.

Jyväskylän ammattikorkeakoulun Biotalouskampuksella toteutettiin hyönteiskasvatuksen demonstraatioympäristö VinsectS – Hyönteistalous osana Viitasaari-Saarijärvi seutukunnan kiertotaloutta –hankkeessa keväällä 2018. Hankkeessa tutkittiin mustasotilaskärpäsen (Hermetia illucens) ympärivuotisia kasvatusmahdollisuuksia Keski-Suomen olosuhteissa sekä toukkien kykyä hyödyntää erilaisia biomassasivuvirtoja ravinnokseen. Mustasotilaskärpänen on tropiikin hajottaja, jolla on nopea elinkierto ja tehokas biomassan hyödynnyskyky. Optimissa kasvatusolosuhteissa sen elinkierto on 35–42 päivää, joista 14–24 päivää se viettää biomassaa prosessoivana toukkana. Toukka syö kaksi kertaa loppupainonsa verran ja konvertoi biomassasta 50–80 % toukkamassaksi. Mustasotilaskärpänen ei ole tautivektori ja toukkien biomassan prosessoinnin on havaittu vähentävän bakteerimassaa ja nopeuttavan lääkeaineiden hajoamista sekä vähentävän kasvihuonekaasupäästöjä. Hyönteiskasvattamo rakennettiin 6 metrin ISO-konttiin, johon asennettiin olosuhdehallintalaitteisto, etävalvonta ja kasvatusrullakot. Kontti eristettiin ympärivuotista kasvatusta varten. Kasvattamossa käytetään IoT-tekniikkaa automatisoidussa olosuhdehallinnassa. Hankkeen aikana ympärivuotisen hyönteiskasvatuksen havaittiin olevan mahdollista olosuhteiden pysyessä tavoitearvoissa niin kesällä kuin talvellakin. Kasvattamon lämpötila pysyi tasaisena, ilmankosteuteen ulkoiset tekijät kuitenkin vaikuttivat. Ilmankosteudella onkin suuri rooli hyönteisten elinkierron optimointiin. Hankkeen mittakaavassa hyönteiskasvatus ei tuottanut haitallisia määriä kaasuja, vaan kasvattamon hiilidioksidi- ja ammoniakkipitoisuudet pysyivät sisätyöympäristön viitearvoissa. Mustasotilaskärpäsillä suoritettiin ruokintakokeita erilaisten biomassojen rehuarvojen määrittämiseksi. Biomassat kattoivat sivuvirtoja catering-jakeista siipikarjan lantaan. Biomassojen verrokkina käytettiin teollista siipikarjan rehua. Ruokintakokeet toteutettiin punnitsemalla 100 toukan alku- ja loppupaino ja jäljelle jääneen biomassan jäännöspaino ja kuiva-aineosuus toukkien syönnin määrittämiseksi. Lisäksi tarkkailtiin toukkien kuolleisuutta. Tuloksista voidaan päätellä usean biomassan olevan vähintään yhtä hyvää, ellei parempaa rehua mustasotilaskärpäsille kuin siipikarjan rehun. Esiin nousivat hiilihydraattipitoiset elintarvikepohjaiset biomassat kuten catering- ja leipomojakeet. Korkean (yli 20%) rasvapitoisuuden biomassat ja vaikeasti prosessoitavat kuidut, kuten ligniini, puolestaan soveltuvat heikommin mustasotilaskärpäsen rehuiksi. VinsectS-hankkeessa kartoitettiin seutukunnan hyönteistalouteen soveltuvien sivuvirtojen ja biomassojen lähteitä sekä hyönteiskasvatukseen soveltuvia ja kiinnostuneita yrityksiä ja yrittäjiä. Tulosten pohjalta hankkeessa luotiin hyönteistalouden tiekartta ja arvoketju Viitasaari-Saarijärven seutukunnalle. Mm. Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) rahoittama ja VTT:n hallinnoima hanke toteutettiin 5.2.2018–30.11.2019.