Academic literature on the topic 'Asenteet'

Tutkimuksessamme tarkastelimme päivystyksen henkilöstön asenteita iäkkäitä ihmisiä kohtaan. Aineisto kerättiin strukturoidulla kyselylomakkeella. Kyselytutkimukseen vastasi 168 Kuopion yliopistollisen sairaalan tai Päijät-Hämeen keskussairaalan päivystyksessä työskentelevää henkilöä. Asenteita iäkkäitä kohtaan mitattiin Koganin 34 väittämän asennemittarilla. Vastaajista yli puolet (56,9 %) suhtautui iäkkäisiin positiivisesti ja viidenneksen (21,3 %) asenteet olivat neutraaleja. Lääkärit asennoituivat iäkkäisiin muita ammattiryhmiä positiivisemmin. Tilastollisesti merkitsevät erot ammattiryhmien välillä ilmenivät sukupolvien välisen kuilun merkitystä vuorovaikutussuhteisiin (p=0,004) ja vanhusten omatoimisuutta (p=0,001) tarkastelevissa asenneulottuvuuksissa. Myös vastaajien iällä oli yhteys sukupolvien välisen kuilun vaikutuksen mieltämiseen (p=0,011), 30-39-vuotiaat suhtautuivat 50 vuotta täyttäneitä positiivisemmin. Henkilöstön asenteet voivat vaikuttaa potilaiden hoidon laatuun. Asenteiden arviointi on osa hoidon laadun kehittämistä.

Yksilön asenteet eivät ole satunnaiset. Sen sijaan ihmiset omaksuvat tiettyjä asennekokonaisuuksia – poliittisia ideologioita, joita eri sosiaaliset ryhmät ylläpitävät. Esimerkiksi maahanmuuton kannatus tai vastustus tuo useimmiten mukanaan tukun muita asenteita sosiaali-, talous- ja turvallisuuspolitiikasta. Tavanomainen muuttujakeskeinen lähestymistapa asenteisiin ei kuitenkaan tavoita tätä. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin nuorten aikuisten (N=744, ikä 18-29, M = 24,65) poliittisia asenteita henkilösuuntautuneesta näkökulmasta, toisin sanoen mitä latentteja ryhmiä (vrt. ideologioita) asenteista muodostuu ja miten vastaajat siirtyvät niiden välillä pitkittäisseurannassa. Asenteet maahanmuutosta, sosiaalietuuksista, tuloeroista, ympäristön huomioimisesta ja puolustusvoimien vahvuudesta muodostivat neljä asenneprofiilia: (1) vihervasemmistolaiset, (2) markkinaliberaalit, (3) populistit ja (4) oikeistokonservatiivit. Naiset ja miehet sijoittuivat odotetusti epätasaisesti eri profiileihin. Odotusten vastaisesti tosin, kaikkein parhaiten toimeentulevat, terveimmät ja keskiverto-koulutustason omaavat suhtautuivat kaikkein kielteisimmin maahanmuuttoon. Asenneprofiilien välillä ei tapahtunut merkittäviä siirtymiä yhdeksän kuukauden seurantajakson aikana. Tulokset kyseenalaistavat julkisuudessa ylläpidettyjä mielikuvia mm. enemmistön maltillisuudesta maahanmuttokysymyksissä, Perussuomalaisista kansan syvien rivien puolueena sekä yhteydestä syrjäytyneisyyden ja maahanmuuttovastaisuuden välillä.

Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia suomalaisten kuluttajien asenteita monivaikutteista maataloutta kohtaan ja selvittää, millainen suhde näillä asenteilla ja estimoidulla maksuhalukkuudella oli. Lisäksi tarkasteltiin asenteiden, maksuhalukkuuden ja sosioekonomisten tekijöiden välisiä suhteita. Tutkimuksessa käytettiin vuonna 2002 kerättyä aineistoa (N=1300), josta on aiemmin estimoitu maksuhalukkuus contingent valuation –menetelmällä. Asenneulottuvuudet selvitettiin faktorianalyysin avulla. Faktorianalyysissä päädyttiin neljän faktorin ratkaisuun. Vastaajat jaettiin ryhmiin klusteriana-lyysissä asenneulottuvuuksista laskettujen faktoripisteiden pohjalta. Klusterianalyysissä vastaajista muodostui kuusi erilaista ryhmää, joiden välistä merkitsevyyttä testattiin maksuhalukkuutta ja sosio-ekonomisia tekijöitä vasten.Vastaajien korkea sosiaalinen asema heijastui myönteisinä asenteina, mutta matalana maksuhalukkuutena. Naisten maksuhalukkuus oli miehiä suurempi, mutta miesten asenteet olivat naisia myönteisempiä. Eteläsuomalaiset ja Vaasan läänin alueella asuvilla oli kaikkein myönteisimmät asenteet, mutta alhainen maksuhalukkuus.Olisi todennäköistä, että ihmiset, joilla on myönteiset asenteet, esittäisivät myös korkeita maksuhalukkuuksia. Tässä tutkimuksessa näiden välillä ei kuitenkaan havaittu positiivista riippuvuutta. Korkein maksuhalukkuus oli ryhmissä, jonka jäsenten asenteet kuvastivat välinpitämättömyyttä tai jopa kielteisyyttä monivaikutteista maataloutta kohtaan. Koska suurin osa maanviljelijöistä kuului tähän ryhmään, voidaan olettaa, että viljelijät eivät pidä monivaikutteisuutta tai ainakaan kaikkia sen osia tärkeinä. Viljelijöiden korkeiden maksuhalukkuuksien taustalla voi olla myös halu varmistaa tukien jatkuminen tulevaisuudessa. Kuluttajien kohdalla myönteisten asenteiden esittäminen yhdessä alhaisen maksuhalukkuuden kanssa voi kuvastaa ihmisten halua antaa itsestään edullinen kuva toisten silmissä. Aiemmissa tutkimuksissa tällaista toimintaa on selitetty strategisella käyttäytymisellä.Kuluttajatutkimuksessa on usein törmätty ihmisten asenteiden ja käyttäytymisen väliseen ristiriitaan. Tätä on selitetty sosiaalisilla ja psykologisilla tekijöillä. Tällainen usein todettu epäjohdonmukaisuus ihmisten toiminnassa on aiheellista ottaa huomioon myös talous- ja politiikkatutkimuksessa.Suomalaiset haluavat edelleen ensisijaisesti tukea kotimaista maataloutta puhtaan ja turvallisen ruoan tuottajana. Monivaikutteisen maatalouden muut tuotokset eivät ole kansalaisille yhtä tärkeitä, vaikkakin huomattavalla osalla suomalaisista on myönteiset asenteet näitä maatalouden tuottamia ulkoisvaikutuksia kohtaan.

Artikkelissa tarkastellaan seksiturismia suomalaisen Kalle-lehden Neuvostoliittoon ja Itä-Eurooppaan suuntautuneissa seksimatkakertomuksissa vuosien 1975 ja 1985 välisenä aikana. Analyysin lähtökohtana on ajatus populaarimedian todellisuutta tuottavista mekanismeista ja roolista asenteiden, ihanteiden sekä ajattelu- ja toimintamallien muokkaamisessa. Antropologi Arjun Appadurain (1996) sosiaalisen mielikuvituksen määritelmää seuraten artikkelissa tulkitaan Kallen matkakertomuksissa ilmaistuja käsityksiä ja asenteita Neuvostoliittoa ja sen etupiiriin kuuluneita sosialistimaita kohtaan lehden lukijoille tarjoutuneena sosiaalista mielikuvitusta muokanneena mielikuvaharjoituksena. Seksimatkakertomusten voi nähdä haastaneen aikansa valtajulkisuuden normeja. Kymmenen vuoden aikajänteellä näkyväksi tulevat myös Neuvostoliittoa koskevien asenteiden muuttuminen sekä kyynistyvät asenteet naisia kohtaan.

Tiivistelmä Jo vuoden 1970 komiteanmietinnössä todetaan, että teknisen työn ja tekstiilityön opetuksen tulisi olla yhteistä koko ikäluokalle. Tämän jälkeen opetussuunnitelmaa on uudistettu useamman kerran, mutta sopivaa ratkaisua käsityön opetuksen toteuttamiseksi ei ole löytynyt. Tässä artikkelissa tarkastellaan oppilaiden asenteita käsityö oppiainetta kohtaan. Tutkimusaineisto on kerätty lukuvuoden 2013 - 2014 aikana. Tutkimusote on kvantitatiivinen ja aineisto (N = 982) on demografisesti koko maata edustava. Artikkelin teoreettisena lähtökohtana on käsityön opetuksen järjestäminen ja aikaisempi käsityön asenteisiin liittyvä tutkimuskirjallisuus. Empiiristen tulosten perusteella teknisen työn sisältöjen painotettuun opetukseen osallistuneiden oppilaiden asenteet ovat selvästi myönteisempiä kuin saman sisältöiseen (yhtä paljon teknistä työtä ja tekstiilityötä) opetukseen osallistuneiden oppilaiden asenteet. Lisäksi painotettuun teknisen työn sisältöjen opetukseen osallistuneet oppilaat hakeutuvat muita useammin ja saman sisältöiseen opetukseen osallistuneet muita harvemmin käsityön valinnaiseen opetukseen. Edelleen tutkimuksen pohjalta voidaan esittää tasa-arvon toisesta näkökulmasta oikeutettu kysymys: annetaanko kaikille oppilaille riittävä mahdollisuus valita toiveidensa ja kiinnostuksensa mukaisia käsityön oppisisältöjä? Avainsanat: asenteet, sukupuoli, käsityön opetus, tekninen työ, tekstiilityö, Abstract As early as 1970 a committee report suggested that both technical and textile crafts should be compulsory for both boys and girls. After this, the national curriculum has been revised several times. However, a suitable solution for the curriculum of craft education has not been found. In this article, students’ attitudes towards craft education were examined. The research data was collected during the school years 2013 - 2014. The research design is quantitative and the data (N = 982) represents the whole country demographically. The theoretical starting point of this article is the implementation of craft education and the earlier research related to the attitudes towards craft education. According to the empirical results, the attitudes of the pupils who have participated in the emphasised technical craft are distinctly more positive than the corresponding attitudes of the pupils who have participated in shared craft education (as much technical craft and textile craft). In addition, the pupils who have participated in the emphasised technical craft take part in the voluntary craft education more often when compared with the pupils who have participated in the shared craft education. What is more, the justifiable question of other point of view in equality arouses: are all students without any regard to sex given an opportunity to choose study groups based on their wishes and interests, which allows them to study in greater detail the subject that they are really interested in? Keywords: attitudes, gender, craft education, technical craft, textile craft,

Miten kiinnostuneita suomalaiset tuottajat ovat tuotantoeläinten hyvinvoinnin edistämisestä? Mitätuotantoeläinten hyvinvointi merkitsee eri tuottajille? Minkälaisia asenteita tuottajilla ontuotantoeläinten hyvinvointiteemaan liittyen? Mitkä asiat vaikuttavat tuottajien asenteisiin? Onkotuottajan mielestä eläinten hyvinvoinnilla yhteyttä tuotannon kannattavuuteen? Muun muassa näihinkysymyksiin pyrimme löytämään vastauksia tuotantoeläinten hyvinvointia ja tuottajien asenteitakoskevassa tutkimuksessamme.Tuottaja on avainasemassa eläimen hyvinvoinnin määräytymisessä eläin-ihmis-suhteen,toimintatapojen ja tuotantokäytäntöjen kautta. Tuottajien näkemykset vaikuttavat keskeisesti siihen,millaisia toimenpiteitä hyvinvoinnin lisäämiseksi ollaan valmiita tekemään ja kuinka paljon niihinhalutaan investoida. Hoitajan asenne eläimiä kohtaan voi vaikuttaa hänen työmoraaliinsa,motivaatioon oppia uusia asioita sekä työstä koettuun tyytyväisyyteen. Nämä tekijät voivat puolestaanvaikuttaa hoitajan työsuoritukseen ja eläinten käsittelyyn (Hemsworth ym. 1989, 1994, 1999). Ihmisenja eläimen välinen vuorovaikutus onkin merkittävä eläimen hyvinvointiin vaikuttava tekijä(Hemsworth & Coleman 1998).Laajempien jatkotutkimusten pohjaksi tehdyssä pilottitutkimuksessamme selvitimmetilakäyntien ja tuottajahaastatteluiden avulla, millaisia näkemyksiä suomalaisilla tuottajilla ontuotantoeläinten hyvinvoinnin parantamisesta. Myös tilakoon ja tuotantoratkaisujen vaikutuksiaasenneilmastoon selvitettiin. Tuotantotilojen ja eläinten tarkastelun perusteella pyrittiin alustavastiselvittämään, toteutuvatko tuottajan näkemykset käytännössä eli heijastuuko tuottajan asenne hänentapaansa hoitaa ja käsitellä eläimiään. Tarkastelussa huomioitiin kunkin tilan tilakoko, teknologisetratkaisut sekä management. Asenteiden yhteyttä tuottajien toimintaan, eläinten hyvinvointiin jatuottavuuteen tutkittiin käyttämällä mallieläiminä sikaa ja nautaa sekä mallitiloina porsastuotanto- jalypsykarjatiloja. Alustavien tulosten perusteella tuottajien asenteista hahmottui erilaisia kannanottojenja perustelujen kokonaisuuksia. Näkyvin ulottuvuus oli haastateltujen tuottajien suhtautuminentuotantoeläinten hyvinvointiin ”moralistisesti” (eläimen hyvinvointi on tuottajan työn päämäärä jamoraalinen itseisarvo) tai ”utilitaristisesti” (eläinten hyvinvointi on väline, jonka avulla tuottajasaavuttaa muita päämääriä kuten rahaa tai esim. yleisemmin edistää omaa hyvinvointiaan).Tutkimuksen tarkoituksena on saada lisää tietoa tuottajien asenteista koskien tuotantoeläintenhyvinvoinnin edistämistä. Tutkimalla, mitä yhteyksiä tuottajan asenteilla on eläinten hyvinvointiin,tuotostuloksiin ja tuotannon kannattavuuteen, voidaan entistä tehokkaammin motivoida tuottajiaeläinten hyvinvoinnin parantamiseen. Tuottajien positiivinen asenne eläinten hyvinvoinninedistämiseen parantaa myös tuotantosuunnan imagoa ja tuotteen eettistä laatua.

Jaana Ahtiainen käsittelee artikkelissaan työlle annettuja merkityksiä ja seksuaalisuuden normeja opiskelijoiden tekemässäseksityössä. Hän arvioi seksityötä koskevia kokemuksia suhteessa muiden alojen töihin sekä siviilielämään ja pohtii, miten normit ja asenteet ilmenevät yhteisön asenteissa ja kulttuurisissa merkityksissä seksityötä tekevien opiskelijoiden näkökulmasta.

Aino Tiihonen analysoi artikkelissaan työväenluokan äänestyskäyttäytymistä 2010-luvun Suomessa. Tarkastelukohteena ovat erityisesti puoluevalintoihin vaikuttavat arvot ja asenteet. Artikkelissa nousee esiin, että luokkasamaistuminen ja ammattiasema eivät enää kulje yhtä voimakkaasti käsi kädessä kuin ennen. Myös työväenluokkaisuus on muuttanut muotoaan, ja sitä on syytä tarkastella monimuotoisemmin kuin pelkkänä ammattiasemana. Tiihosen vaalitutkimusaineistoihin perustuvassa analyysissä korostuu suomalaisen poliittisen kentän murros. Perussuomalaiset on noussut suosituksi niin perinteisenammattiin sidotun työväenluokan kuin myös uudenlaisiin työväenluokkapositioihin sidottujen äänestäjien keskuudessa. Jo 1960-luvun lopulta asti niin sanotun populistit ovat aika ajoin saaneet merkittävää suosiota länsimaisen ”vauraan” työväestön keskuudessa. Nyt tämä trendi on rantautunut myös Suomeen.

Mielenterveyshäiriöt aiheuttavat yhteiskunnalle kustannuksia terveydenhuollon, sairauspoissaolojen ja työn tuottavuuden alenemisen kautta. Työssä jatkamisen tukeminen on tarpeen inhimillisistä, poliittisista ja taloudellisista syistä. Artikkelissa tarkastellaan henkilöstöjohdon asenteita mielenterveysongelmia kohtaan sekä mielenterveyshäiriöiden vuoksi alentuneen työkyvyn tukemista työpaikoilla. Aineisto on kerätty työpaikkojen henkilöstöjohdolle osoitetulla kyselyllä (n = 300). Aineisto analysoitiin tilastollisin menetelmin hyödyntäen suoria jakaumia, ristiintaulukointia, logistista regressioanalyysiä ja tilastollisia testejä. Henkilöstöjohto suhtautui mielenterveysongelmiin myönteisesti ja toivoi työntekijöiltä avoimuutta niiden suhteen, vaikka puolet vastaajista uskoi tiedon yksilön mielenterveysongelmasta voivan johtaa kielteisiin seuraamuksiin työpaikalla. Yleisimpiä työkyvyn tukemisen toimenpiteitä olivat työajan joustomahdollisuudet ja työn uudelleen organisoiminen. Toimenpiteitä toteutettiin useimmiten julkisella sektorilla ja suurissa työpaikoissa. Teollisuuden alalla työn mukauttamista oli tehty vähiten ja siihen suhtauduttiin kielteisimmin. Toimenpiteitä käytettiin enemmän kaikille työntekijöille suunnattuina työkykyä ylläpitävinä toimina kuin mielenterveyskuntoutujille kohdennettuina. Vahvin selittävä tekijä työn mukauttamisen toimenpiteiden toteuttamiselle oli organisaation koko. Vaikka henkilöstöjohto piti työn mukauttamista mielenterveyssyistä lähes poikkeuksetta tarpeellisena, oli toimenpiteiden toteuttaminen edelleen vähäistä. Abstract Personnel management attitudes and measures to support work ability in Finnish workplaces in connection with mental health disorders Mental health disorders impose costs on society through health expenditure, increased sick leave and declining labor productivity. Support for work continuation is necessary for human, political and economic reasons. The article examines the attitudes of personnel management towards mental health problems and the measures to support reduced work ability in the workplace due to mental disorders. The article is based on a survey addressed to the personnel management of workplaces (n=300). The data was analyzed using statistical methods such as direct distributions, cross-tabulation, logistic regression analysis and statistical tests. Personnel managements’ attitudes towards mental health problems were mostly positive and they wanted transparency from employees, although half of the respondents believed that knowledge of a person’s mental health problem could lead to negative consequences in the workplace. The most common measures to support work ability were flexible working hours and reorganization of work. Work adaptation was more common in the public sector and in large workplaces. In the industrial sector, the measures were fewer and attitudes more negative. The measures were more often used to support all employees’ work ability rather than targeted at mental health rehabilitators. Although personnel management considered the adaptation of work for mental health reasons almost invariably necessary, the measures were still limited. Keywords: mental health problems, work ability, work adaptation, attitudes

Pro gradu -tutkimuksessani tarkastelen oululaisten opiskelijoiden asenteita maahanmuuttajien puhumaa suomen kieltä kohtaan. Tarkastelen erityisesti sitä, miten kulttuurinen stereotypia ja maahanmuuttajan sosiaalinen status vaikuttavat puheen arviointiin. Tutkimukseni aineisto koostuu 45 informantin kuuntelutestiaineistosta sekä kolmesta ryhmäkeskustelusta, joihin on osallistunut 14 informanttia. Sekä kuuntelutestissä että ryhmäkeskusteluissa on mukana puhenäytteitä Suomen suurimmista maahanmuuttajaryhmistä: venäläisiltä, somalialaisilta ja Lähi-idästä kotoisin olevilta maahanmuuttajilta. Mukana on myös länsimaalaisia maahanmuuttajia. Olen hyödyntänyt verbal guise -tekniikkaa tutkiessani oululaisopiskelijoiden asenteita maahanmuuttajien suomen kieltä kohtaan. Kuuntelutestin avulla olen selvittänyt, minkälaisia ominaisuuksia oululaisopiskelijat liittävät maahanmuuttajiin näiden puhuman suomen perusteella ja kuinka he arvioivat eri maahanmuuttajaryhmiä. Ryhmäkeskustelujen analyysissa olen hyödyntänyt sisältölähtöistä diskurssianalyysia ja tarkastellut, kuinka asenteet rakentuvat keskustelussa. Olen keskittynyt erityisesti metakielen eri tasojen tarkasteluun sekä analysoinut evaluoivia kommentteja maahanmuuttajista. Tutkimukseni tulokset osoittavat, että oululaisopiskelijat arvioviat eri maahanmuuttajaryhmien puhumaa suomea eri tavoin ja liittävät eri maahanmuuttajaryhmiin erilaisia kulttuurisia stereotypioita. Maahanmuuttajan sosiaalinen status saattaa myös vaikuttaa siihen, kuinka hänen puhumaansa suomea arvioidaan, mutta tämä vaihtelee maahanmuuttajaryhmittäin. Tutkimukseni aihe on ajankohtainen, sillä Suomessa asuu yli 300 000 maahanmuuttajataustaista henkilöä, ja vuoden 2015 aikana Suomeen on saapunut myös yli 30 000 turvapaikanhakijaa. Maahanmuuttajien suomen kielen taitoa voidaan pitää heidän hyvinvointinsa edellytyksenä, sillä sujuvasta kielitaidosta on hyötyä kaikilla elämän osa-alueilla. Kommunikoinnissa on kuitenkin kaksi osapuolta, ja myös suomalaisten asenteet maahanmuuttajien suomen kieltä kohtaan vaikuttavat siihen, kuinka onnistuneesti maahanmuuttajat pärjäävät suomen kielellään suomalaisessa yhteiskunnassa.

Tutkin kandidaatintutkielmassani luovaa kirjoittamista harrastavien kielenhuoltoasenteita. Tutkimukseni on osa kansanlingvististä asennetutkimusta. Kansanlingvistinen asennetutkimus tutkii kieltä koskevia avoimia kommentteja ja reaktioita suorilla asennetutkimusmenetelmillä esimerkiksi lomakekyselyjen muodossa. Olen kerännyt aineistoni sähköisellä kyselylomakkeella Finfanfun-kirjoitusfoorumin käyttäjiltä. Aineistoni koostuu 36 lomakkeesta. Kaksiosaisen kyselyn ensimmäisen osan pohjalta tutkin, miten luovaa kirjoittamista harrastajat määrittelevät kielenhuollon, ja kuinka tärkeänä he pitävät kielenhuoltoa luovassa kirjoittamisessa. Analysoin, millaisia metakielisiä ilmauksia vastaajat liittävät kielenhuoltoon siitä puhuessaan. Kyselyn toisessa osassa olen käyttänyt Osgoodin semanttista differentiaalia selvittääkseni vastaajien kielenhuoltoasenteita. Tutkimukseni perusteella luovaa kirjoittamista harrastajat näkevät kielenhuollon merkityksellisenä luovassa kirjoittamisessa, ja asennoituminen on sitä kautta myönteinen. Kielenhuollon merkityksellisyys liitetään ennen kaikkea viestinnällisyyteen ja siihen, että kielen huoltaminen tekee lukukokemuksesta lukijalle paremman. Asennoituminen onkin kaikkein selkeintä juuri viestinnällisyyden ja sitä kautta lukukokemuksen kohdalla korostaen kielenhuollon käyttöarvoa. Kielenhuollon avulla tekstistä on mahdollista saada esimerkiksi selkeämpää ja ymmärrettävämpää, ja sen vuoksi kielenhuolto on myös luovassa kirjoittamisessa merkittävä asia. Toisaalta kielenhuolto on luoville kirjoittajille muutakin kuin apuväline, ja siihen asennoidutaan myös siltä kannalta, mitä se kirjoittajalle itselleen antaa. Kielenhuolto nähdään tältä osin osana esimerkiksi omaa identiteettiä ja siihen liitetään myönteisiä tunteita.

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, kuinka internet-kirjoituksissa esiintyvät asenteet fasilitoitua kommunikointia kohtaan tulevat esiin kirjoittajien leksikaalisissa eli sanastollisissa valinnoissa. Tutkimuksessa haluttiin saada esiin maallikon näkökulma, eli millaisen kuvan asiasta tietoa etsivä maallikko saisi fasilitoidusta kommunikoinnista. Tutkimusmenetelmänä käytettiin diskurssianalyysiin pohjautuvaa kriittistä lingvististä analyysia. Kriittinen lingvistinen analyysi on laadullinen menetelmä, eikä siis täysin objektiivinen. Tutkimusmenetelmän valintaan vaikutti suuresti se, että objektiivista asennemittaria suomen kielelle ei ole vielä saatavilla. Tutkimus toteutettiin keräämällä Google-hakukoneen avulla 12 tekstiä, joista poimittiin fasilitoitua kommunikointia, sen käyttäjää, käytön avustajaa sekä menetelmän puolustajia ja vastustajia nimeävät ilmaukset. Koottu aineisto analysoitiin kriittisen lingvistisen analyysin avulla. Koska myös tekstin tyylilaji voi vaikuttaa tulkintaan, analyysia tehtäessä huomioitiin myös, mikäli tekstin tyylilajissa oli jotain mainittavaa. Tutkimus osoitti, että Google-haun tuloksena saadaan pääosin fasilitoituun kommunikointiin negatiivisesti suhtautuvia kirjoituksia. Kirjoitusten leksikaalisissa valinnoissa asenteet nousivat esiin lähinnä fasilitoidun kommunikoinnin käyttäjään viittaavissa ilmauksissa. Menetelmään positiivisesti suhtautuvat kirjoitukset esittivät käyttäjän aktiivisena toimijana, kun taas menetelmään negatiivisesti suhtautuvat kirjoitukset esittivät käyttäjän passiivisena toiminnan kohteena ja korostivat hänen puutteitaan. Menetelmän puolustajia ja vastustajia nimettäessä käytettiin toisaalta henkilön auktoriteettiin vetoavaa argumentointia ja toisaalta henkilöä vastaan käyvää argumentointia. Kaiken kaikkiaan asenteet eivät nousseet tutkituissa leksikaalisissa valinnoissa esiin kovinkaan voimakkaasti. Koska valtaosa haun perusteella saaduista kirjoituksista suhtautui menetelmään negatiivisesti, voidaan olettaa, että myös aiheesta ensi kertaa tietoa etsivä saisi fasilitoidusta kommunikoinnista negatiivisen kuvan. Tutkimustulokset osoittavat myös, että hakutuloksissa esiin nousevat kirjoitukset ovat kirjoitustyyliltään ja sanavalinnoiltaan pääosin asiallisia.

Tutkielmani aihe on verkkokeskustelijoiden asenteet julkisuuden henkilöiden murretta kohtaan. Olen kerännyt 227 kommenttia sisältävän aineiston internetin keskustelupalstoilta. Tutkin kommentteja Johanna Pakosen, Antti Tuiskun, Anna Sainilan ja Juha Miedon murteesta sekä Lauri Tähkä & Elonkerjuu -yhtyeen murteellisista sanoituksista. Tutkin, ovatko asenteet pääosin myönteisiä vai kielteisiä. Tarkastelen myös, miten kirjoittajat perustelevat asenteitaan. Olen analysoinut kommenttien kielenpiirteitä, kuten murretta kuvailevia adjektiiveja ja verbin persoonamuodon valintaa. Lisäksi olen analysoinut maallikoiden tekemiä murrehavaintoja. Tutkimukseni on empiiristä, laadullista tutkimusta. Teorialähtökohtana on kansandialektologia, joka on kiinnostunut tavallisten kielenkäyttäjien murrehavainnoista. Tutkimukseni on diskursiivista asennetutkimusta. Diskurssianalyysia soveltamalla pyrin erottelemaan aineistosta esiin nousevat diskurssit eli murteesta puhumisen tavat. Olen jakanut kommentit tunne-, vuorovaikutus-, rekisteri- ja asiantuntijadiskursseihin. Näistä laajin on tunnediskurssi, josta olen eritellyt viisi aladiskurssia. Yleisesti ottaen tunnettujen henkilöiden murteista pidetään: 109 keskustelijaa pitää murteista ja 81 ei pidä. 37 kommentoijaa ei ilmaise selvästi mielipidettään. He ovat silti osa yleistä julkisuuden henkilöiden murteista puhumisen diskurssia kommentoidessaan murretta jollain tavalla. Monen keskustelijan mielestä murre on ihanaa, luonnollista tai parasta. Yleisimpiä kielteisiä adjektiiveja ovat hirveä, hirvittävä, kauhea, karmea tai kaamea. Murretta tai sen puhumista on kuvailtu myönteisillä adjektiiveilla 41 kommentissa ja kielteisillä 22 kommentissa. Yleisin verbin persoonamuoto on yksikön ensimmäinen persoona. Tällöin kommentoijat ottavat vastuun kirjoittamisistaan ja esittävät ne omana mielipiteenään. Murrepiirteistä on nostettu esille erityisesti Tuiskun murteelliset persoonapronominit mie ja sie. Johanna Pakosta lukuun ottamatta henkilöiden murretta on kehuttu enemmän kuin kritisoitu. Pakosen saama kritiikki johtunee osittain siitä, että televisio-ohjelman juontajana toimiessaan hän on edustanut Yleä instituutiona. Hänen murteensa ei ole tuntunut sopivalta valtakunnalliseen ohjelmaan. Muut aineistoni henkilöt edustavat vain itseään ja esiintyvät lähinnä haastateltavina. Tutkimukseni tulosten yleistettävyydessä on sama ongelma kuin muissakin keskustelupalstoilta tehdyissä tutkielmissa: ihmiset kirjoittavat keskusteluihin yleensä nimimerkillä ilman henkilötietoja. Tällaisesta tutkimusaineistosta ei voi saada tarkkoja tietoja osallistujien iästä, sukupuolesta tai asuinpaikasta. Aineiston analysoinnin kautta saadut tulokset eivät siis välttämättä edusta koko kieliyhteisön asenteita. Jatkossa olisi mielenkiintoista tutkia, miten keskustelijoiden paikkakunta vaikuttaa murreasenteisiin tunnettuja murteenpuhujia kohtaan.

Tämä tutkimus käsitteli pelaajien asennoitumista perinteistä ja käänteistä tuotesijoittelua kohtaan videopeleissä. Työssä oltiin kiinnostuneita siitä että onko havaittavissa eroavaisuutta asennoitumisessa näiden kahden edellä mainitun tuotesijoittelutavan välillä. Tutkimustulosten avulla oli tarkoitus antaa pelinkehittäjille ja mainostaville yrityksille ohjeita siitä, että miten tuotesijoittelua kannattaa toteuttaa videopeleissä. Vastausta tähän tutkimusongelmaan lähdettiin hakemaan kvantitatiivisten menetelmien avulla. Lisäksi tässä työssä perehdyttiin aikaisempaan teoriakirjallisuuteen aihealueeseen liittyen, kuten tieteellisiin artikkeleihin ja teoriakirjoihin. Tätä tutkimusta edelsi kvalitatiivinen esitutkimus nimeltään ”Pelaajien asenteet videopeleissä tapahtuvaa tuotesijoittelua kohtaan”. Tutkimuksessa käytettiin sekä deduktiivista että induktiivista päättelytapaa. Tähän ratkaisuun päädyttiin siksi, koska tieteellistä tutkimusta työn aihealueeseen liittyen on toteutettu vaihtelevasti. Koska tässä tutkimuksessa oltiin kiinnostuneita asenteista, ja koska teoriaa haluttiin testata mutta toisaalta haluttiin luoda tarvittaessa uutta teoriaa, oli järkevintä kerätä empiiristä aineistoa mahdollisemman lähellä kenttäolosuhteita. Tämän päämäärän tavoittamiseksi päätettiin valita kokeellinen tutkimusasetelma (eksperimentti). Kyseessä ei kuitenkaan ollut tieteellisesti täysin puhdasoppinen eksperimentti, vaan mukaan otettiin myös piirteitä survey-tyylisestä kyselytutkimuksesta. Tutkimuksessa kyettiin osoittamaan että pelaajat suurimmilta osin näyttäisivät hyväksyvän videopeleissä tapahtuvan tuotesijoittelun, sekä perinteisen että fiktiivisiä tuotteita ja brändejä sisältävän. Yritysten kannattaa panostaa videoepeleissä tapahtuvaan tuotesijoitteluun näin ollen jatkossakin, kunhan se on toteutettu järkevästi ja kontekstisidonnaisuuden huomioon ottaen. Markkinoijan tulisikin asennoitua tuotesijoitteluun videopeleissä niin että se toimii eräänlaisena muistinvirkistämistyökaluna kuluttajalle, eikä niinkään niin että sillä voisi suoraan vaikuttaa heidän ostokäyttäytymiseensä. Tuotesijoittelu videopeleissä on hyvä aputyökalu yrityksille omien tuotteiden markkinoinnissa. Isoimmat ongelmat tutkimuksen toteuttamisessa liittyivät havaintoaineiston vähyyteen. Tuotesijoittelua, sekä perinteistä- että käänteistä tulee tutkia yhä edelleen myös tulevaisuudessakin videopelien kontekstissa. Perinteistä sen takia koska peligrafiikan kehittyessä myös pelissä näkyvät tuotteet myös näyttävät paremmilta ja käänteistä sen takia koska sitä ei ole tutkittu juuri ollenkaan muutenkaan. Ihmisten asenteissa voi tapahtua muutoksia myöskin. Tuotesijoittelu videopeleissä on tehokas markkinointikanava, joka oikein käytettynä voi tuoda monia hyötyjä kaikille videopeliteollisuuden sidosryhmille.

Tämän tutkimuksen lähtökohtana oli jo aikaisemmissakin tutkimuksissa huomiota saanut teema lastentarhanopettajan ja luokanopettajan yhteistyöstä. Tiedetään, että yhteistyö on lähes välttämätöntä varhaiskasvatukseen kuuluvan esiopetuksen ja perusopetukseen kuuluvan alkuopetuksen välillä lapsen suotuisan kasvun ja kehityksen tukemiseksi. Lastentarhanopettajalla ja luokanopettajalla on tärkeä rooli esi- ja alkuopetusikäisten lasten elämässä. Tämän vuoksi osa aikaisemmista tutkimustuloksista on huolestuttavia, sillä aikaa yhteistyölle ei löydetä. Tapaustutkimuksen tarkoituksena oli selvittää millaisia asenteita lastentarhanopettajaopiskelijoilla ja luokanopettajaopiskelijoilla on heidän välistä yhteistyötä kohtaan. Tutkimuksella selvitetään millaiset asiat ohjaavat yhteistyöhön liittyviä asenteita, millaisia asenteita opiskelijoilla oli yhteistyötä kohtaan sekä millaisia haasteita ja mahdollisuuksia asenteet pitivät sisällään. Teoreettinen viitekehys rakentui kahdesta eri osasta: ensimmäinen osa käsitteli lähtökohtia lastentarhanopettajan ja luokanopettajan yhteistyölle ja toinen rakentui asenteista ja niiden rakentumisesta, asenteiden muodostumisesta ja asenteiden syntymiseen vaikuttavista tekijöistä. Tutkimuksessa asenneväittämälomakkeella kerättiin tutkimuksen numeerinen aineisto asenteista ja teemahaastattelun avulla selvitettiin sanallinen ja tutkimuksen kannalta syvällisempi aineisto. Aineisto kerättiin keväällä 2015 kolmessa erilaisessa opettajaopiskelijaryhmässä. Haastatteluaineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla ja väittämälomake hyödyntäen osittain määrällisen tutkimuksen analyysitapaa. Tässä tutkimuksessa kävi ilmi, että opettajan pedagogista osaamista ja vallitsevia opetussuunnitelmia pidettiin tärkeinä yhteistyön ja syntyvien asenteiden lähtökohtina. Lähes jokainen opettajaopiskelija halusi tehdä yhteistyötä lastentarhanopettajan tai luokanopettajan kanssa. Opettajaopiskelijat kokivat, että koulutuksen vaikutus on suuri positiivisten ja erityisesti negatiivisten asenteiden synnyttäjänä ja asenteisiin vaikuttajana. Opettajaopiskelijat pitivät kahden eri opettajan välistä yhteistyötä haasteellisena, jossa luokanopettajan ja lastentarhanopettajan suhde ei ole tasa-arvoinen ja jolla on negatiivinen vaikutus asenteisiin. Ympäristö, tilat ja tilaratkaisut sekä ajan riittämättömyys vaikuttivat opettajaopiskelijoiden asenteisiin negatiivisesti. Yhteistyön moniammatillisuutta pidettiin oman ammatillisuuden kehitystekijänä, jonka vaikutus asennoitumiseen oli positiivinen. Tutkimuksen laatua ja luotettavuutta kuvaa kahden erilaisen aineistonkeruumenetelmän käyttäminen. Jokainen tapaus on käsitelty huolellisesti sekä aineistonkeruuvaiheessa että aineiston analysoinnissa. Ennen aineistonkeruuta tutkittavia informoitiin tutkimuksen kulusta ja tutkimuksen vapaaehtoisuudesta. Tällä tutkimuksella ei pyritty antamaan yleistävää tietoa, vaan jokainen tapaus on käsitelty omanaan, kuitenkin tarkastellen tapauksia rinnakkain. Tutkimus on antanut arvokasta tietoa mukana olleille opettajaopiskelijoille, mutta myös kentällä toimiville varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen ammattilaisille.

Abstract Telehealth adoption is a complex and challenging process that often ends in failure. In Finland, telehealth in the form of videoconferencing is used relatively little in patient care, despite the relatively long geographical distances. The aim of this study was to describe telehealth adoption within one Finnish telehealth project. The aim was also to investigate why some telehealth applications remained in permanent use after the experimental phase while others did not. This was a qualitative study in which the material was gathered using theme interviews. Document material was also used to complement the interview data. Employees working in health care centres and specialised health care (n=41) took part in the study in 2007–2009. Some of the staff members were interviewed twice, which is why the material comprised a total of 55 interviews. The material was analysed using inductive, deductive and theory-driven content analysis. Successful adoption of telehealth applications is influenced by a variety of factors. The key factor is telehealth compatibility, which must be looked at from the perspectives of individuals (staff and patients), processes and the organisation. In terms of adoption success, factors associated with the organisation and how the project was organised were particularly emphasised, such as the need for adoption and arrangement of teleconsultations as regular processes with permanent staff and due attention to technology access and functionality. As a whole, health care staff were positive towards telehealth adoption; however, a negative attitude is not a definite obstacle to adoption. Health care staff perceived telehealth as having a number of benefits for patients, employees and society as a whole. Telehealth must be suited for patients and employees, clinical healthcare processes and the organisation. Suitability can be impacted by organisation and technology. The study has generated information about the adoption of telehealth in the Finnish health care system. This information can be made use of when planning new telehealth projects
Tiivistelmä Etäterveydenhuollon käyttöönotto on monimutkainen ja haasteellinen prosessi, jossa epäonnistutaan usein. Suomessa videoneuvottelutekniikan avulla toteutettua etäterveydenhuoltoa käytetään potilastyössä melko vähän, vaikka meillä maantieteelliset välimatkat ovat pitkiä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata etäterveydenhuollon käyttöönottoa yhdessä suomalaisessa etäterveydenhuoltohankkeessa. Tarkoituksena oli myös selvittää, miksi osa etäterveydenhuollon sovelluksista jäi pysyvään käyttöön ja osa loppui kokeiluvaiheen jälkeen. Tutkimusmetodina oli laadullinen tutkimus, jossa aineisto kerättiin teemahaastatteluilla. Lisäksi dokumenttiaineistoa käytettiin täydentämään haastatteluaineistoa. Haastatteluihin osallistui terveyskeskusten ja erikoissairaanhoidon työntekijöitä (n =  41) vuosina 2007–09. Osa työntekijöistä haastateltiin kahteen kertaan, joten kokonaisuutena tutkimusaineisto käsitti 55 haastattelua. Tutkimusaineisto analysoitiin aineistolähtöisellä, teorialähtöisellä ja teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä. Etäterveydenhuollon sovellusten käyttöönoton onnistumiseen vaikuttavat monet eri tekijät. Keskeisin tekijä on etäterveydenhuollon soveltuvuus, jota pitää tarkastella yksilön (työntekijöiden ja potilaiden), prosessien ja organisaation näkökulmista. Käyttöönoton onnistumisessa painottuvat etenkin organisaatioon ja hankkeen organisoimiseen liittyvät tekijät, kuten tarve käyttöönotolle ja etäkonsultaatioiden järjestäminen säännöllisiksi prosesseiksi, joissa on pysyvät työntekijät ja joissa teknologian saatavuudesta sekä toimivuudesta on huolehdittu. Terveyskeskustyöntekijät suhtautuvat pääasiassa myönteisesti etäterveydenhuollon käyttöönottoon, eikä kielteinen asenne ole ehdoton este käyttöönotolle. Terveyskeskustyöntekijät kokevat etäterveydenhuollosta olevan monenlaista hyötyä potilaille, työntekijöille ja yhteiskunnalle. Etäterveydenhuollon täytyy soveltua potilaille ja työntekijöille, terveydenhuollon kliinisiin prosesseihin ja organisaatiolle. Organisoinnilla ja teknologialla voidaan vaikuttaa soveltuvuuteen. Tutkimus on tuottanut tietoa etäterveydenhuollon käyttöönotosta suomalaisessa terveydenhuoltojärjestelmässä. Tätä tietoa voidaan hyödyntää suunniteltaessa uusia etäterveydenhuoltohankkeita

Abstract The aim of this study was to evaluate changes and interrelationships of oral health-related knowledge, attitudes and behavior between the ages of 11 and 16 during a randomized clinical trial (RCT) for controlling caries and a program of oral health promotion (OHP). The study population consisted of all 5th and 6th graders who started the 2001−2002 school year in Pori (n=1691) and Rauma (n=807), Finland. In Pori, children were exposed for 3.4 years either to both the RCT experimental regimen and the OHP, or only to the OHP. Children in Rauma acted as reference group. Questionnaire data on children’s knowledge, attitudes and behavior were gathered before, in the middle and after the follow-up. Changes in children’s knowledge, attitudes and behavior were compared according to the interventions to which they were exposed. Individual changes in knowledge, attitudes and behavior were evaluated. The hypothesized model that knowledge affects behavior directly and via attitudes was tested using structural equation modeling (SEM). The children who were exposed to both the RCT experimental regimen and OHP tended to improve their behaviors the most, those exposed to OHP the second most, and those in the reference group least. In knowledge and attitudes, no similar differences between groups were observed. Over half of the children had stable behaviors throughout the study. Those children whose behaviors changed were more likely to improve than to worsen them. Good baseline behavior tended to help in recovering from lapses to poor behaviors and maintaining the achieved good behavior. Among the same children, all three, knowledge, attitudes and behavior, tended to improve. Knowledge influenced behavior directly and via two interrelated attitudes, and it had smaller effect on behavior than on attitudes. Concern about developing caries lesions was a background factor. The experimental regimen of the RCT and the OHP were successful, and OHP enhanced the effectiveness of the RCT. In childhood, behaviors are rather stable. If healthy behaviors are learned young, lapses into poor behaviors are likely be temporary rather than permanent. Children are ready for change at different times, so OHP’s should be continuous processes instead of short-term interventions. Changes in knowledge, attitudes and behavior are related
Tiivistelmä Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää suun terveyteen liittyvän tiedon, asenteiden ja tapojen muutosta ja keskinäisiä suhteita 11 ja 16 ikävuoden välillä karieksen hallintaan liittyvän satunnaistetun kliinisen kokeen ja suunterveyskampanjan aikana. Tutkimusjoukon muodostivat 5. ja 6. luokkalaiset lapset Porissa (n=1691) ja Raumalla (n=807) lukuvuonna 2001–2002. Porissa lapset osallistuivat joko 3,4-vuotiseen terveyskampanjaan tai sekä kampanjaan että kliinisen kokeen hoito-ohjelmaan. Raumalaiset lapset toimivat vertailuryhmänä. Kyselyaineisto kerättiin ennen, puolessa välissä ja jälkeen kliinisen kokeen ja terveyskampanjan. Tutkimuksessa verrattiin eri interventioiden vaikutusta lasten tiedon, asenteiden ja tapojen muutokseen. Yksilöllisiä muutoksia tiedossa, asenteissa ja tavoissa selvitettiin. Oletettua mallia, jossa tieto vaikuttaa tapoihin suoraan ja asenteiden kautta, testattiin rakenneyhtälömallituksen avulla. Sekä kliiniseen kokeeseen että kampanjaan osallistuneet lapset onnistuivat tapojen parantamisessa parhaiten, vain kampanjaan osallistuneet toiseksi parhaiten ja vertailuryhmän lapset huonoiten. Tiedossa ja asenteissa samanlaisia ryhmäeroja ei havaittu. Yli puolella lapsista oli muuttumattomat tavat koko seurannan ajan. Lapset, jotka muuttivat tapojaan, todennäköisemmin paransivat kuin huononsivat niitä. Lapset, joilla oli alussa hyvät tavat, todennäköisesti onnistuivat huonoon tapaan lipsahtamisen jälkeen parantamaan tapansa ja säilyttämään saavutetun hyvän tavan. Yleensä ottaen samat lapset paransivat sekä tietoa, asenteita että tapoja. Tieto vaikutti tapaan suoraan ja kahden toisiinsa yhteydessä olevan asenteen kautta. Tieto vaikutti enemmän asenteisiin kuin tapaan. Harmi reikiintymisestä oli taustatekijä. Kliinisen kokeen hoito-ohjelma ja terveyskampanja olivat onnistuneita, ja terveyskampanja tehosti hoito-ohjelman vaikuttavuutta. Lapsuudessa tavat ovat melko pysyviä. Jos terveelliset tavat opitaan jo nuorena, lipsahdukset huonoihin tapoihin ovat todennäköisemmin väliaikaisia kuin pysyviä. Lapset ovat valmiita muutokselle eri aikoina, joten kampanjoiden pitäisi olla jatkuvia prosesseja eikä lyhytaikaisia interventioita. Muutokset tiedossa, asenteissa ja tavoissa ovat yhteydessä toisiinsa, mikä tukee teorioita tiedon, asenteiden ja tapojen kausaalisesta ketjusta

Abstract In my research I look at sound structure variation and change in the Viena dialect of two Karelian villages Jyskyjärvi and Kalevala. I explore how the final syllable A-ending vowel combinations (iA, eA, UA and OA) and long vowels aa and ää are represented in modern Viena dialects and how vowel clusters have changed in pronunciation over a period of thirty years. I study the change in language in real-time: I compare recorded interviews made between 1967–1971 and 2001. Methodologically my research stems from the sociolinguistic research tradition as well as language contact research. The central question is how the closely related Finnish language has perhaps begun to affect the Viena Karelian language. Looking at linguistic changes, one aim is to test morphological and lexical diffusion theories and strive to advance said theories. As regards idiolectic variation, I explore how the language attitudes of the informants affect their language variation and how a social network and its structure can explain the differences in idiolectic variation. The results show that there is a significant amount of variation in Viena Karelian's final syllable A-ending vowel clusters. This may have been affected by the minority position and endangered status of the Karelian language as well as the great changes in the society. Variation and linguistic change is affected by, among other things, morphological factors, frequency of lexemes, and the attempt at symmetry of the vowel clusters. In certain vowel clusters the typical variant of Viena dialects has become more common. However, in certain vowel clusters, a contact-initiated variant has increased in popularity. The data also show changes, which seem to have been affected by reasons external to the language (language contact) and reasons internal to the language (emergent systemic change). In this study, the testing of the diffusion theories shows that contact-initiated variants are becoming more common often in the order of an inverted morphotactic hierarchy and more easily taking hold of broad-frequency form groups. Contrary to my expectations, changes spreading from below have not in my data always progressed in the order of morphotactic hierarchy. The progression of language change may be mixed up by the transformation in the nature of the language change. The changes in the lexicon, on the other hand, have primarily progressed according to the hypothesis that changes spreading from below first affect the most frequently used vocabulary and changes spreading from above first affect the less used part of the vocabulary. The results of individual differences in variation show that the wide spread use of certain variants can be explained by the structure of the social network and the network members' influence on each other. However, social networks alone cannot be used to explain language change. Instead, the results of the study show that attitudes towards language and a person's ethnic loyalty affect the language choices made. Contact-induced shifts are generally more frequent in those informants' language to whom Finnish is a more enticing prestige language than Karelian
Tiivistelmä Tarkastelen tutkimuksessani kahdessa karjalaiskylässä, Jyskyjärvellä ja Kalevalassa, puhuttavan vienalaismurteen äännerakenteen variaatiota ja muuttumista. Selvitän, miten jälkitavujen A-loppuiset vokaaliyhtymät (iA, eA, UA ja OA) sekä kaksoisvokaalit aa ja ää edustuvat nykyvienalaismurteissa ja miten vokaalijonojen edustus on muuttunut 30 vuodessa. Kielen muuttumista tutkin reaaliajassa: vertailen toisiinsa 1970-luvun taitteessa ja 2000-luvun taitteessa tallennettujen haastattelujen kieltä. Lähtökohdiltaan työni liittyy sekä sosiolingvistiseen tutkimusperinteeseen että kielikontaktitutkimukseen. Keskeinen kysymys on, miten vienankarjalan läheinen sukukieli, suomi, vaikuttaa nykyvienankarjalaan. Kielenmuutosten seuraamisessa yksi tavoite on myös testata morfologisen ja leksikaalisen diffuusion teorioita sekä pyrkiä kehittämään mainittuja teorioita eteenpäin. Variaation idiolekteittaisen tarkastelun kohdalla selvitän, miten informanttien kieliasenteet vaikuttavat heidän kielelliseen variaatioonsa ja pystyvätkö sosiaalinen verkko ja sen rakenne selittämään variaation idiolekteittaisia eroja. Tulokset osoittavat, että variaatio vienankarjalan jälkitavujen A-loppuisissa vokaalijonoissa on erittäin runsasta. Tähän lienevät vaikuttaneet karjalan kielen vähemmistöasema ja uhanalaisuus sekä suuret yhteiskunnalliset muutokset. Variaatiota ja kielenmuutoksia ovat säädelleet muun muassa morfologiset tekijät, lekseemien taajuus sekä jälkitavujen vokaalijonojen pyrkimys symmetriaan. Eräissä vokaalijonoissa vienalaismurteiden tyypillisin variantti on alkanut yleistyä, ja eräissä vokaalijonoissa taas kontaktilähtöinen variantti on lisännyt suosiotaan. Aineistossani on havaittavissa myös muutoksia, joihin lienevät vaikuttaneet sekä kielenulkoiset syyt (kielikontakti) että kielensisäiset syyt (orastava systeeminmuutos). Tässä työssä diffuusioteorioiden testaaminen on osoittanut, että kontaktilähtöiset variantit yleistyvät kielessä usein käänteisessä morfotaktisen hierarkian mukaisessa järjestyksessä ja tarttuvat herkemmin suurtaajuisiin muotoryhmiin. Sitä vastoin alhaalta leviävät muutokset eivät ole aineistossani aina edenneet morfotaktisen hierarkian mukaisessa järjestyksessä, kuten olen olettanut. Muutoksen muotoryhmittäistä etenemistä saattaakin "sekoittaa" muutoksen luonteen muuttuminen. Lekseemeittäin muutokset ovat edenneet pääosin hypoteesini mukaisesti: alhaalta leviävät muutokset ovat tarttuneet ensin sanaston suurtaajuiseen osaan ja ylhäältä leviävät muutokset ensin sanaston pientaajuiseen osaan. Tulokset variaation yksilöllisistä eroista osoittavat, että eräiden varianttien taaja käyttö selittyy sosiaalisen verkon rakenteesta ja verkon jäsenten vaikutuksesta mutta sosiaaliset verkot yksinään eivät pysty kielen vaihtelua selittämään. Sen sijaan tulokset viittaavat siihen, että kieliasenteet ja ihmisen etninen lojaalisuus vaikuttavat siihen, millaisia kielellisiä valintoja hän tekee. Kontaktilähtöiset innovaatiot ovat monin kohdin yleisempiä sellaisten informanttien kielessä, joille suomi on karjalaa vetovoimaisempi prestiisikieli