Dissertations / Theses on the topic 'Asenteet'

Pro gradu -tutkimuksessani tarkastelen oululaisten opiskelijoiden asenteita maahanmuuttajien puhumaa suomen kieltä kohtaan. Tarkastelen erityisesti sitä, miten kulttuurinen stereotypia ja maahanmuuttajan sosiaalinen status vaikuttavat puheen arviointiin. Tutkimukseni aineisto koostuu 45 informantin kuuntelutestiaineistosta sekä kolmesta ryhmäkeskustelusta, joihin on osallistunut 14 informanttia. Sekä kuuntelutestissä että ryhmäkeskusteluissa on mukana puhenäytteitä Suomen suurimmista maahanmuuttajaryhmistä: venäläisiltä, somalialaisilta ja Lähi-idästä kotoisin olevilta maahanmuuttajilta. Mukana on myös länsimaalaisia maahanmuuttajia. Olen hyödyntänyt verbal guise -tekniikkaa tutkiessani oululaisopiskelijoiden asenteita maahanmuuttajien suomen kieltä kohtaan. Kuuntelutestin avulla olen selvittänyt, minkälaisia ominaisuuksia oululaisopiskelijat liittävät maahanmuuttajiin näiden puhuman suomen perusteella ja kuinka he arvioivat eri maahanmuuttajaryhmiä. Ryhmäkeskustelujen analyysissa olen hyödyntänyt sisältölähtöistä diskurssianalyysia ja tarkastellut, kuinka asenteet rakentuvat keskustelussa. Olen keskittynyt erityisesti metakielen eri tasojen tarkasteluun sekä analysoinut evaluoivia kommentteja maahanmuuttajista. Tutkimukseni tulokset osoittavat, että oululaisopiskelijat arvioviat eri maahanmuuttajaryhmien puhumaa suomea eri tavoin ja liittävät eri maahanmuuttajaryhmiin erilaisia kulttuurisia stereotypioita. Maahanmuuttajan sosiaalinen status saattaa myös vaikuttaa siihen, kuinka hänen puhumaansa suomea arvioidaan, mutta tämä vaihtelee maahanmuuttajaryhmittäin. Tutkimukseni aihe on ajankohtainen, sillä Suomessa asuu yli 300 000 maahanmuuttajataustaista henkilöä, ja vuoden 2015 aikana Suomeen on saapunut myös yli 30 000 turvapaikanhakijaa. Maahanmuuttajien suomen kielen taitoa voidaan pitää heidän hyvinvointinsa edellytyksenä, sillä sujuvasta kielitaidosta on hyötyä kaikilla elämän osa-alueilla. Kommunikoinnissa on kuitenkin kaksi osapuolta, ja myös suomalaisten asenteet maahanmuuttajien suomen kieltä kohtaan vaikuttavat siihen, kuinka onnistuneesti maahanmuuttajat pärjäävät suomen kielellään suomalaisessa yhteiskunnassa.

Tutkin kandidaatintutkielmassani luovaa kirjoittamista harrastavien kielenhuoltoasenteita. Tutkimukseni on osa kansanlingvististä asennetutkimusta. Kansanlingvistinen asennetutkimus tutkii kieltä koskevia avoimia kommentteja ja reaktioita suorilla asennetutkimusmenetelmillä esimerkiksi lomakekyselyjen muodossa. Olen kerännyt aineistoni sähköisellä kyselylomakkeella Finfanfun-kirjoitusfoorumin käyttäjiltä. Aineistoni koostuu 36 lomakkeesta. Kaksiosaisen kyselyn ensimmäisen osan pohjalta tutkin, miten luovaa kirjoittamista harrastajat määrittelevät kielenhuollon, ja kuinka tärkeänä he pitävät kielenhuoltoa luovassa kirjoittamisessa. Analysoin, millaisia metakielisiä ilmauksia vastaajat liittävät kielenhuoltoon siitä puhuessaan. Kyselyn toisessa osassa olen käyttänyt Osgoodin semanttista differentiaalia selvittääkseni vastaajien kielenhuoltoasenteita. Tutkimukseni perusteella luovaa kirjoittamista harrastajat näkevät kielenhuollon merkityksellisenä luovassa kirjoittamisessa, ja asennoituminen on sitä kautta myönteinen. Kielenhuollon merkityksellisyys liitetään ennen kaikkea viestinnällisyyteen ja siihen, että kielen huoltaminen tekee lukukokemuksesta lukijalle paremman. Asennoituminen onkin kaikkein selkeintä juuri viestinnällisyyden ja sitä kautta lukukokemuksen kohdalla korostaen kielenhuollon käyttöarvoa. Kielenhuollon avulla tekstistä on mahdollista saada esimerkiksi selkeämpää ja ymmärrettävämpää, ja sen vuoksi kielenhuolto on myös luovassa kirjoittamisessa merkittävä asia. Toisaalta kielenhuolto on luoville kirjoittajille muutakin kuin apuväline, ja siihen asennoidutaan myös siltä kannalta, mitä se kirjoittajalle itselleen antaa. Kielenhuolto nähdään tältä osin osana esimerkiksi omaa identiteettiä ja siihen liitetään myönteisiä tunteita.

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, kuinka internet-kirjoituksissa esiintyvät asenteet fasilitoitua kommunikointia kohtaan tulevat esiin kirjoittajien leksikaalisissa eli sanastollisissa valinnoissa. Tutkimuksessa haluttiin saada esiin maallikon näkökulma, eli millaisen kuvan asiasta tietoa etsivä maallikko saisi fasilitoidusta kommunikoinnista. Tutkimusmenetelmänä käytettiin diskurssianalyysiin pohjautuvaa kriittistä lingvististä analyysia. Kriittinen lingvistinen analyysi on laadullinen menetelmä, eikä siis täysin objektiivinen. Tutkimusmenetelmän valintaan vaikutti suuresti se, että objektiivista asennemittaria suomen kielelle ei ole vielä saatavilla. Tutkimus toteutettiin keräämällä Google-hakukoneen avulla 12 tekstiä, joista poimittiin fasilitoitua kommunikointia, sen käyttäjää, käytön avustajaa sekä menetelmän puolustajia ja vastustajia nimeävät ilmaukset. Koottu aineisto analysoitiin kriittisen lingvistisen analyysin avulla. Koska myös tekstin tyylilaji voi vaikuttaa tulkintaan, analyysia tehtäessä huomioitiin myös, mikäli tekstin tyylilajissa oli jotain mainittavaa. Tutkimus osoitti, että Google-haun tuloksena saadaan pääosin fasilitoituun kommunikointiin negatiivisesti suhtautuvia kirjoituksia. Kirjoitusten leksikaalisissa valinnoissa asenteet nousivat esiin lähinnä fasilitoidun kommunikoinnin käyttäjään viittaavissa ilmauksissa. Menetelmään positiivisesti suhtautuvat kirjoitukset esittivät käyttäjän aktiivisena toimijana, kun taas menetelmään negatiivisesti suhtautuvat kirjoitukset esittivät käyttäjän passiivisena toiminnan kohteena ja korostivat hänen puutteitaan. Menetelmän puolustajia ja vastustajia nimettäessä käytettiin toisaalta henkilön auktoriteettiin vetoavaa argumentointia ja toisaalta henkilöä vastaan käyvää argumentointia. Kaiken kaikkiaan asenteet eivät nousseet tutkituissa leksikaalisissa valinnoissa esiin kovinkaan voimakkaasti. Koska valtaosa haun perusteella saaduista kirjoituksista suhtautui menetelmään negatiivisesti, voidaan olettaa, että myös aiheesta ensi kertaa tietoa etsivä saisi fasilitoidusta kommunikoinnista negatiivisen kuvan. Tutkimustulokset osoittavat myös, että hakutuloksissa esiin nousevat kirjoitukset ovat kirjoitustyyliltään ja sanavalinnoiltaan pääosin asiallisia.

Tutkielmani aihe on verkkokeskustelijoiden asenteet julkisuuden henkilöiden murretta kohtaan. Olen kerännyt 227 kommenttia sisältävän aineiston internetin keskustelupalstoilta. Tutkin kommentteja Johanna Pakosen, Antti Tuiskun, Anna Sainilan ja Juha Miedon murteesta sekä Lauri Tähkä & Elonkerjuu -yhtyeen murteellisista sanoituksista. Tutkin, ovatko asenteet pääosin myönteisiä vai kielteisiä. Tarkastelen myös, miten kirjoittajat perustelevat asenteitaan. Olen analysoinut kommenttien kielenpiirteitä, kuten murretta kuvailevia adjektiiveja ja verbin persoonamuodon valintaa. Lisäksi olen analysoinut maallikoiden tekemiä murrehavaintoja. Tutkimukseni on empiiristä, laadullista tutkimusta. Teorialähtökohtana on kansandialektologia, joka on kiinnostunut tavallisten kielenkäyttäjien murrehavainnoista. Tutkimukseni on diskursiivista asennetutkimusta. Diskurssianalyysia soveltamalla pyrin erottelemaan aineistosta esiin nousevat diskurssit eli murteesta puhumisen tavat. Olen jakanut kommentit tunne-, vuorovaikutus-, rekisteri- ja asiantuntijadiskursseihin. Näistä laajin on tunnediskurssi, josta olen eritellyt viisi aladiskurssia. Yleisesti ottaen tunnettujen henkilöiden murteista pidetään: 109 keskustelijaa pitää murteista ja 81 ei pidä. 37 kommentoijaa ei ilmaise selvästi mielipidettään. He ovat silti osa yleistä julkisuuden henkilöiden murteista puhumisen diskurssia kommentoidessaan murretta jollain tavalla. Monen keskustelijan mielestä murre on ihanaa, luonnollista tai parasta. Yleisimpiä kielteisiä adjektiiveja ovat hirveä, hirvittävä, kauhea, karmea tai kaamea. Murretta tai sen puhumista on kuvailtu myönteisillä adjektiiveilla 41 kommentissa ja kielteisillä 22 kommentissa. Yleisin verbin persoonamuoto on yksikön ensimmäinen persoona. Tällöin kommentoijat ottavat vastuun kirjoittamisistaan ja esittävät ne omana mielipiteenään. Murrepiirteistä on nostettu esille erityisesti Tuiskun murteelliset persoonapronominit mie ja sie. Johanna Pakosta lukuun ottamatta henkilöiden murretta on kehuttu enemmän kuin kritisoitu. Pakosen saama kritiikki johtunee osittain siitä, että televisio-ohjelman juontajana toimiessaan hän on edustanut Yleä instituutiona. Hänen murteensa ei ole tuntunut sopivalta valtakunnalliseen ohjelmaan. Muut aineistoni henkilöt edustavat vain itseään ja esiintyvät lähinnä haastateltavina. Tutkimukseni tulosten yleistettävyydessä on sama ongelma kuin muissakin keskustelupalstoilta tehdyissä tutkielmissa: ihmiset kirjoittavat keskusteluihin yleensä nimimerkillä ilman henkilötietoja. Tällaisesta tutkimusaineistosta ei voi saada tarkkoja tietoja osallistujien iästä, sukupuolesta tai asuinpaikasta. Aineiston analysoinnin kautta saadut tulokset eivät siis välttämättä edusta koko kieliyhteisön asenteita. Jatkossa olisi mielenkiintoista tutkia, miten keskustelijoiden paikkakunta vaikuttaa murreasenteisiin tunnettuja murteenpuhujia kohtaan.

Tämä tutkimus käsitteli pelaajien asennoitumista perinteistä ja käänteistä tuotesijoittelua kohtaan videopeleissä. Työssä oltiin kiinnostuneita siitä että onko havaittavissa eroavaisuutta asennoitumisessa näiden kahden edellä mainitun tuotesijoittelutavan välillä. Tutkimustulosten avulla oli tarkoitus antaa pelinkehittäjille ja mainostaville yrityksille ohjeita siitä, että miten tuotesijoittelua kannattaa toteuttaa videopeleissä. Vastausta tähän tutkimusongelmaan lähdettiin hakemaan kvantitatiivisten menetelmien avulla. Lisäksi tässä työssä perehdyttiin aikaisempaan teoriakirjallisuuteen aihealueeseen liittyen, kuten tieteellisiin artikkeleihin ja teoriakirjoihin. Tätä tutkimusta edelsi kvalitatiivinen esitutkimus nimeltään ”Pelaajien asenteet videopeleissä tapahtuvaa tuotesijoittelua kohtaan”. Tutkimuksessa käytettiin sekä deduktiivista että induktiivista päättelytapaa. Tähän ratkaisuun päädyttiin siksi, koska tieteellistä tutkimusta työn aihealueeseen liittyen on toteutettu vaihtelevasti. Koska tässä tutkimuksessa oltiin kiinnostuneita asenteista, ja koska teoriaa haluttiin testata mutta toisaalta haluttiin luoda tarvittaessa uutta teoriaa, oli järkevintä kerätä empiiristä aineistoa mahdollisemman lähellä kenttäolosuhteita. Tämän päämäärän tavoittamiseksi päätettiin valita kokeellinen tutkimusasetelma (eksperimentti). Kyseessä ei kuitenkaan ollut tieteellisesti täysin puhdasoppinen eksperimentti, vaan mukaan otettiin myös piirteitä survey-tyylisestä kyselytutkimuksesta. Tutkimuksessa kyettiin osoittamaan että pelaajat suurimmilta osin näyttäisivät hyväksyvän videopeleissä tapahtuvan tuotesijoittelun, sekä perinteisen että fiktiivisiä tuotteita ja brändejä sisältävän. Yritysten kannattaa panostaa videoepeleissä tapahtuvaan tuotesijoitteluun näin ollen jatkossakin, kunhan se on toteutettu järkevästi ja kontekstisidonnaisuuden huomioon ottaen. Markkinoijan tulisikin asennoitua tuotesijoitteluun videopeleissä niin että se toimii eräänlaisena muistinvirkistämistyökaluna kuluttajalle, eikä niinkään niin että sillä voisi suoraan vaikuttaa heidän ostokäyttäytymiseensä. Tuotesijoittelu videopeleissä on hyvä aputyökalu yrityksille omien tuotteiden markkinoinnissa. Isoimmat ongelmat tutkimuksen toteuttamisessa liittyivät havaintoaineiston vähyyteen. Tuotesijoittelua, sekä perinteistä- että käänteistä tulee tutkia yhä edelleen myös tulevaisuudessakin videopelien kontekstissa. Perinteistä sen takia koska peligrafiikan kehittyessä myös pelissä näkyvät tuotteet myös näyttävät paremmilta ja käänteistä sen takia koska sitä ei ole tutkittu juuri ollenkaan muutenkaan. Ihmisten asenteissa voi tapahtua muutoksia myöskin. Tuotesijoittelu videopeleissä on tehokas markkinointikanava, joka oikein käytettynä voi tuoda monia hyötyjä kaikille videopeliteollisuuden sidosryhmille.

Tämän tutkimuksen lähtökohtana oli jo aikaisemmissakin tutkimuksissa huomiota saanut teema lastentarhanopettajan ja luokanopettajan yhteistyöstä. Tiedetään, että yhteistyö on lähes välttämätöntä varhaiskasvatukseen kuuluvan esiopetuksen ja perusopetukseen kuuluvan alkuopetuksen välillä lapsen suotuisan kasvun ja kehityksen tukemiseksi. Lastentarhanopettajalla ja luokanopettajalla on tärkeä rooli esi- ja alkuopetusikäisten lasten elämässä. Tämän vuoksi osa aikaisemmista tutkimustuloksista on huolestuttavia, sillä aikaa yhteistyölle ei löydetä. Tapaustutkimuksen tarkoituksena oli selvittää millaisia asenteita lastentarhanopettajaopiskelijoilla ja luokanopettajaopiskelijoilla on heidän välistä yhteistyötä kohtaan. Tutkimuksella selvitetään millaiset asiat ohjaavat yhteistyöhön liittyviä asenteita, millaisia asenteita opiskelijoilla oli yhteistyötä kohtaan sekä millaisia haasteita ja mahdollisuuksia asenteet pitivät sisällään. Teoreettinen viitekehys rakentui kahdesta eri osasta: ensimmäinen osa käsitteli lähtökohtia lastentarhanopettajan ja luokanopettajan yhteistyölle ja toinen rakentui asenteista ja niiden rakentumisesta, asenteiden muodostumisesta ja asenteiden syntymiseen vaikuttavista tekijöistä. Tutkimuksessa asenneväittämälomakkeella kerättiin tutkimuksen numeerinen aineisto asenteista ja teemahaastattelun avulla selvitettiin sanallinen ja tutkimuksen kannalta syvällisempi aineisto. Aineisto kerättiin keväällä 2015 kolmessa erilaisessa opettajaopiskelijaryhmässä. Haastatteluaineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla ja väittämälomake hyödyntäen osittain määrällisen tutkimuksen analyysitapaa. Tässä tutkimuksessa kävi ilmi, että opettajan pedagogista osaamista ja vallitsevia opetussuunnitelmia pidettiin tärkeinä yhteistyön ja syntyvien asenteiden lähtökohtina. Lähes jokainen opettajaopiskelija halusi tehdä yhteistyötä lastentarhanopettajan tai luokanopettajan kanssa. Opettajaopiskelijat kokivat, että koulutuksen vaikutus on suuri positiivisten ja erityisesti negatiivisten asenteiden synnyttäjänä ja asenteisiin vaikuttajana. Opettajaopiskelijat pitivät kahden eri opettajan välistä yhteistyötä haasteellisena, jossa luokanopettajan ja lastentarhanopettajan suhde ei ole tasa-arvoinen ja jolla on negatiivinen vaikutus asenteisiin. Ympäristö, tilat ja tilaratkaisut sekä ajan riittämättömyys vaikuttivat opettajaopiskelijoiden asenteisiin negatiivisesti. Yhteistyön moniammatillisuutta pidettiin oman ammatillisuuden kehitystekijänä, jonka vaikutus asennoitumiseen oli positiivinen. Tutkimuksen laatua ja luotettavuutta kuvaa kahden erilaisen aineistonkeruumenetelmän käyttäminen. Jokainen tapaus on käsitelty huolellisesti sekä aineistonkeruuvaiheessa että aineiston analysoinnissa. Ennen aineistonkeruuta tutkittavia informoitiin tutkimuksen kulusta ja tutkimuksen vapaaehtoisuudesta. Tällä tutkimuksella ei pyritty antamaan yleistävää tietoa, vaan jokainen tapaus on käsitelty omanaan, kuitenkin tarkastellen tapauksia rinnakkain. Tutkimus on antanut arvokasta tietoa mukana olleille opettajaopiskelijoille, mutta myös kentällä toimiville varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen ammattilaisille.

Abstract Telehealth adoption is a complex and challenging process that often ends in failure. In Finland, telehealth in the form of videoconferencing is used relatively little in patient care, despite the relatively long geographical distances. The aim of this study was to describe telehealth adoption within one Finnish telehealth project. The aim was also to investigate why some telehealth applications remained in permanent use after the experimental phase while others did not. This was a qualitative study in which the material was gathered using theme interviews. Document material was also used to complement the interview data. Employees working in health care centres and specialised health care (n=41) took part in the study in 2007–2009. Some of the staff members were interviewed twice, which is why the material comprised a total of 55 interviews. The material was analysed using inductive, deductive and theory-driven content analysis. Successful adoption of telehealth applications is influenced by a variety of factors. The key factor is telehealth compatibility, which must be looked at from the perspectives of individuals (staff and patients), processes and the organisation. In terms of adoption success, factors associated with the organisation and how the project was organised were particularly emphasised, such as the need for adoption and arrangement of teleconsultations as regular processes with permanent staff and due attention to technology access and functionality. As a whole, health care staff were positive towards telehealth adoption; however, a negative attitude is not a definite obstacle to adoption. Health care staff perceived telehealth as having a number of benefits for patients, employees and society as a whole. Telehealth must be suited for patients and employees, clinical healthcare processes and the organisation. Suitability can be impacted by organisation and technology. The study has generated information about the adoption of telehealth in the Finnish health care system. This information can be made use of when planning new telehealth projects
Tiivistelmä Etäterveydenhuollon käyttöönotto on monimutkainen ja haasteellinen prosessi, jossa epäonnistutaan usein. Suomessa videoneuvottelutekniikan avulla toteutettua etäterveydenhuoltoa käytetään potilastyössä melko vähän, vaikka meillä maantieteelliset välimatkat ovat pitkiä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata etäterveydenhuollon käyttöönottoa yhdessä suomalaisessa etäterveydenhuoltohankkeessa. Tarkoituksena oli myös selvittää, miksi osa etäterveydenhuollon sovelluksista jäi pysyvään käyttöön ja osa loppui kokeiluvaiheen jälkeen. Tutkimusmetodina oli laadullinen tutkimus, jossa aineisto kerättiin teemahaastatteluilla. Lisäksi dokumenttiaineistoa käytettiin täydentämään haastatteluaineistoa. Haastatteluihin osallistui terveyskeskusten ja erikoissairaanhoidon työntekijöitä (n =  41) vuosina 2007–09. Osa työntekijöistä haastateltiin kahteen kertaan, joten kokonaisuutena tutkimusaineisto käsitti 55 haastattelua. Tutkimusaineisto analysoitiin aineistolähtöisellä, teorialähtöisellä ja teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä. Etäterveydenhuollon sovellusten käyttöönoton onnistumiseen vaikuttavat monet eri tekijät. Keskeisin tekijä on etäterveydenhuollon soveltuvuus, jota pitää tarkastella yksilön (työntekijöiden ja potilaiden), prosessien ja organisaation näkökulmista. Käyttöönoton onnistumisessa painottuvat etenkin organisaatioon ja hankkeen organisoimiseen liittyvät tekijät, kuten tarve käyttöönotolle ja etäkonsultaatioiden järjestäminen säännöllisiksi prosesseiksi, joissa on pysyvät työntekijät ja joissa teknologian saatavuudesta sekä toimivuudesta on huolehdittu. Terveyskeskustyöntekijät suhtautuvat pääasiassa myönteisesti etäterveydenhuollon käyttöönottoon, eikä kielteinen asenne ole ehdoton este käyttöönotolle. Terveyskeskustyöntekijät kokevat etäterveydenhuollosta olevan monenlaista hyötyä potilaille, työntekijöille ja yhteiskunnalle. Etäterveydenhuollon täytyy soveltua potilaille ja työntekijöille, terveydenhuollon kliinisiin prosesseihin ja organisaatiolle. Organisoinnilla ja teknologialla voidaan vaikuttaa soveltuvuuteen. Tutkimus on tuottanut tietoa etäterveydenhuollon käyttöönotosta suomalaisessa terveydenhuoltojärjestelmässä. Tätä tietoa voidaan hyödyntää suunniteltaessa uusia etäterveydenhuoltohankkeita

Abstract The aim of this study was to evaluate changes and interrelationships of oral health-related knowledge, attitudes and behavior between the ages of 11 and 16 during a randomized clinical trial (RCT) for controlling caries and a program of oral health promotion (OHP). The study population consisted of all 5th and 6th graders who started the 2001−2002 school year in Pori (n=1691) and Rauma (n=807), Finland. In Pori, children were exposed for 3.4 years either to both the RCT experimental regimen and the OHP, or only to the OHP. Children in Rauma acted as reference group. Questionnaire data on children’s knowledge, attitudes and behavior were gathered before, in the middle and after the follow-up. Changes in children’s knowledge, attitudes and behavior were compared according to the interventions to which they were exposed. Individual changes in knowledge, attitudes and behavior were evaluated. The hypothesized model that knowledge affects behavior directly and via attitudes was tested using structural equation modeling (SEM). The children who were exposed to both the RCT experimental regimen and OHP tended to improve their behaviors the most, those exposed to OHP the second most, and those in the reference group least. In knowledge and attitudes, no similar differences between groups were observed. Over half of the children had stable behaviors throughout the study. Those children whose behaviors changed were more likely to improve than to worsen them. Good baseline behavior tended to help in recovering from lapses to poor behaviors and maintaining the achieved good behavior. Among the same children, all three, knowledge, attitudes and behavior, tended to improve. Knowledge influenced behavior directly and via two interrelated attitudes, and it had smaller effect on behavior than on attitudes. Concern about developing caries lesions was a background factor. The experimental regimen of the RCT and the OHP were successful, and OHP enhanced the effectiveness of the RCT. In childhood, behaviors are rather stable. If healthy behaviors are learned young, lapses into poor behaviors are likely be temporary rather than permanent. Children are ready for change at different times, so OHP’s should be continuous processes instead of short-term interventions. Changes in knowledge, attitudes and behavior are related
Tiivistelmä Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää suun terveyteen liittyvän tiedon, asenteiden ja tapojen muutosta ja keskinäisiä suhteita 11 ja 16 ikävuoden välillä karieksen hallintaan liittyvän satunnaistetun kliinisen kokeen ja suunterveyskampanjan aikana. Tutkimusjoukon muodostivat 5. ja 6. luokkalaiset lapset Porissa (n=1691) ja Raumalla (n=807) lukuvuonna 2001–2002. Porissa lapset osallistuivat joko 3,4-vuotiseen terveyskampanjaan tai sekä kampanjaan että kliinisen kokeen hoito-ohjelmaan. Raumalaiset lapset toimivat vertailuryhmänä. Kyselyaineisto kerättiin ennen, puolessa välissä ja jälkeen kliinisen kokeen ja terveyskampanjan. Tutkimuksessa verrattiin eri interventioiden vaikutusta lasten tiedon, asenteiden ja tapojen muutokseen. Yksilöllisiä muutoksia tiedossa, asenteissa ja tavoissa selvitettiin. Oletettua mallia, jossa tieto vaikuttaa tapoihin suoraan ja asenteiden kautta, testattiin rakenneyhtälömallituksen avulla. Sekä kliiniseen kokeeseen että kampanjaan osallistuneet lapset onnistuivat tapojen parantamisessa parhaiten, vain kampanjaan osallistuneet toiseksi parhaiten ja vertailuryhmän lapset huonoiten. Tiedossa ja asenteissa samanlaisia ryhmäeroja ei havaittu. Yli puolella lapsista oli muuttumattomat tavat koko seurannan ajan. Lapset, jotka muuttivat tapojaan, todennäköisemmin paransivat kuin huononsivat niitä. Lapset, joilla oli alussa hyvät tavat, todennäköisesti onnistuivat huonoon tapaan lipsahtamisen jälkeen parantamaan tapansa ja säilyttämään saavutetun hyvän tavan. Yleensä ottaen samat lapset paransivat sekä tietoa, asenteita että tapoja. Tieto vaikutti tapaan suoraan ja kahden toisiinsa yhteydessä olevan asenteen kautta. Tieto vaikutti enemmän asenteisiin kuin tapaan. Harmi reikiintymisestä oli taustatekijä. Kliinisen kokeen hoito-ohjelma ja terveyskampanja olivat onnistuneita, ja terveyskampanja tehosti hoito-ohjelman vaikuttavuutta. Lapsuudessa tavat ovat melko pysyviä. Jos terveelliset tavat opitaan jo nuorena, lipsahdukset huonoihin tapoihin ovat todennäköisemmin väliaikaisia kuin pysyviä. Lapset ovat valmiita muutokselle eri aikoina, joten kampanjoiden pitäisi olla jatkuvia prosesseja eikä lyhytaikaisia interventioita. Muutokset tiedossa, asenteissa ja tavoissa ovat yhteydessä toisiinsa, mikä tukee teorioita tiedon, asenteiden ja tapojen kausaalisesta ketjusta

Abstract In my research I look at sound structure variation and change in the Viena dialect of two Karelian villages Jyskyjärvi and Kalevala. I explore how the final syllable A-ending vowel combinations (iA, eA, UA and OA) and long vowels aa and ää are represented in modern Viena dialects and how vowel clusters have changed in pronunciation over a period of thirty years. I study the change in language in real-time: I compare recorded interviews made between 1967–1971 and 2001. Methodologically my research stems from the sociolinguistic research tradition as well as language contact research. The central question is how the closely related Finnish language has perhaps begun to affect the Viena Karelian language. Looking at linguistic changes, one aim is to test morphological and lexical diffusion theories and strive to advance said theories. As regards idiolectic variation, I explore how the language attitudes of the informants affect their language variation and how a social network and its structure can explain the differences in idiolectic variation. The results show that there is a significant amount of variation in Viena Karelian's final syllable A-ending vowel clusters. This may have been affected by the minority position and endangered status of the Karelian language as well as the great changes in the society. Variation and linguistic change is affected by, among other things, morphological factors, frequency of lexemes, and the attempt at symmetry of the vowel clusters. In certain vowel clusters the typical variant of Viena dialects has become more common. However, in certain vowel clusters, a contact-initiated variant has increased in popularity. The data also show changes, which seem to have been affected by reasons external to the language (language contact) and reasons internal to the language (emergent systemic change). In this study, the testing of the diffusion theories shows that contact-initiated variants are becoming more common often in the order of an inverted morphotactic hierarchy and more easily taking hold of broad-frequency form groups. Contrary to my expectations, changes spreading from below have not in my data always progressed in the order of morphotactic hierarchy. The progression of language change may be mixed up by the transformation in the nature of the language change. The changes in the lexicon, on the other hand, have primarily progressed according to the hypothesis that changes spreading from below first affect the most frequently used vocabulary and changes spreading from above first affect the less used part of the vocabulary. The results of individual differences in variation show that the wide spread use of certain variants can be explained by the structure of the social network and the network members' influence on each other. However, social networks alone cannot be used to explain language change. Instead, the results of the study show that attitudes towards language and a person's ethnic loyalty affect the language choices made. Contact-induced shifts are generally more frequent in those informants' language to whom Finnish is a more enticing prestige language than Karelian
Tiivistelmä Tarkastelen tutkimuksessani kahdessa karjalaiskylässä, Jyskyjärvellä ja Kalevalassa, puhuttavan vienalaismurteen äännerakenteen variaatiota ja muuttumista. Selvitän, miten jälkitavujen A-loppuiset vokaaliyhtymät (iA, eA, UA ja OA) sekä kaksoisvokaalit aa ja ää edustuvat nykyvienalaismurteissa ja miten vokaalijonojen edustus on muuttunut 30 vuodessa. Kielen muuttumista tutkin reaaliajassa: vertailen toisiinsa 1970-luvun taitteessa ja 2000-luvun taitteessa tallennettujen haastattelujen kieltä. Lähtökohdiltaan työni liittyy sekä sosiolingvistiseen tutkimusperinteeseen että kielikontaktitutkimukseen. Keskeinen kysymys on, miten vienankarjalan läheinen sukukieli, suomi, vaikuttaa nykyvienankarjalaan. Kielenmuutosten seuraamisessa yksi tavoite on myös testata morfologisen ja leksikaalisen diffuusion teorioita sekä pyrkiä kehittämään mainittuja teorioita eteenpäin. Variaation idiolekteittaisen tarkastelun kohdalla selvitän, miten informanttien kieliasenteet vaikuttavat heidän kielelliseen variaatioonsa ja pystyvätkö sosiaalinen verkko ja sen rakenne selittämään variaation idiolekteittaisia eroja. Tulokset osoittavat, että variaatio vienankarjalan jälkitavujen A-loppuisissa vokaalijonoissa on erittäin runsasta. Tähän lienevät vaikuttaneet karjalan kielen vähemmistöasema ja uhanalaisuus sekä suuret yhteiskunnalliset muutokset. Variaatiota ja kielenmuutoksia ovat säädelleet muun muassa morfologiset tekijät, lekseemien taajuus sekä jälkitavujen vokaalijonojen pyrkimys symmetriaan. Eräissä vokaalijonoissa vienalaismurteiden tyypillisin variantti on alkanut yleistyä, ja eräissä vokaalijonoissa taas kontaktilähtöinen variantti on lisännyt suosiotaan. Aineistossani on havaittavissa myös muutoksia, joihin lienevät vaikuttaneet sekä kielenulkoiset syyt (kielikontakti) että kielensisäiset syyt (orastava systeeminmuutos). Tässä työssä diffuusioteorioiden testaaminen on osoittanut, että kontaktilähtöiset variantit yleistyvät kielessä usein käänteisessä morfotaktisen hierarkian mukaisessa järjestyksessä ja tarttuvat herkemmin suurtaajuisiin muotoryhmiin. Sitä vastoin alhaalta leviävät muutokset eivät ole aineistossani aina edenneet morfotaktisen hierarkian mukaisessa järjestyksessä, kuten olen olettanut. Muutoksen muotoryhmittäistä etenemistä saattaakin "sekoittaa" muutoksen luonteen muuttuminen. Lekseemeittäin muutokset ovat edenneet pääosin hypoteesini mukaisesti: alhaalta leviävät muutokset ovat tarttuneet ensin sanaston suurtaajuiseen osaan ja ylhäältä leviävät muutokset ensin sanaston pientaajuiseen osaan. Tulokset variaation yksilöllisistä eroista osoittavat, että eräiden varianttien taaja käyttö selittyy sosiaalisen verkon rakenteesta ja verkon jäsenten vaikutuksesta mutta sosiaaliset verkot yksinään eivät pysty kielen vaihtelua selittämään. Sen sijaan tulokset viittaavat siihen, että kieliasenteet ja ihmisen etninen lojaalisuus vaikuttavat siihen, millaisia kielellisiä valintoja hän tekee. Kontaktilähtöiset innovaatiot ovat monin kohdin yleisempiä sellaisten informanttien kielessä, joille suomi on karjalaa vetovoimaisempi prestiisikieli

Abstract The purpose of this study is to describe and to compare the university students’ attitudes (knowledge, feelings and behaviour) towards HIV/AIDS (Human Immune Deficiency Virus/ Acquired Immune Deficiency Syndrome) in Finland and in Kenya and to find explanatory factors associated with the sexual risk behaviour. For educators, managers and experts in health care and education the results will provide an opportunity to deepen their knowledge and awareness of students’ sexual behaviour. These results may also be used for planning an educational programme for youngsters and young adults in order to promote healthy sexual behaviour. This study is focused on the viewpoint of preventive health care and sexual health promotion. The study is a comparative research with quantitative and qualitative methods. The study group consists of 525 first year students (411 Finnish and 114 Kenyan students) of Oulu University of Applied Sciences, Oulu University and the University of Helsinki in Finland and of MOI University in Kenya. The response rate was 87.5%. The results concerning the attitudes towards HIV/AIDS of the students showed that the Finnish and Kenyan students had a good level of knowledge concerning HIV and AIDS. Most of the information had been obtained from TV, campaigns, newspapers, and information packages. The role of the health care professionals was very small in both countries. The most negative attitudes were found towards homosexuality (25.8% of the respondents) and intravenous drugs users (59.5%). The result showed that the level of knowledge did not have an effect on the level of their beliefs and prejudices of the students. It was common for the respondents to be single during their first study year. No influence was found between the students’ knowledge and the number of their sex partners or the frequency of the sexual activity. Almost the same number of students who reported using prevention always or almost always identified both HIV correctly (43.4%) and incorrectly (45.7%). The situation concerning AIDS was similar. The age and the importance of religion of the students had influence on the use of prevention
Tiivistelmä Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata ja verrata kenialaisten ja suomalaisten korkeakouluopiskelijoiden asenteita (tietoja, tunteita ja käyttäytymistä) HIV/AIDSia (Immuunikatovirus/ Hankittu immuunipuutos-oireyhtymä) kohtaan ja löytää seksuaalista riskikäyttäytymistä selittäviä tekijöitä. Terveydenhuollon ja terveysalan hallinnon ja koulutuksen asiantuntijoille tutkimustulokset antavat mahdollisuuden tutustua ja syventää HIV/AIDSia koskevaa tietouttaan ja tietoisuuttaan. Tuloksia voidaan hyödyntää ennaltaehkäisevän terveydenhuollon suunnittelussa ja koulutuksessa edistämään nuorten ja nuorten aikuisten terveellistä seksikäyttäytymistä. Tutkimuksen lähtökohta on ennaltaehkäisevä toiminta ja erityisesti seksuaaliterveyden edistäminen. Tutkimus on vertaileva tutkimus. Aineisto kerättiin strukturoituja ja avoimia kysymyksiä sisältävällä kyselylomakkeella. Tutkimukseen vastasi yhteensä 525 ensimmäisen lukuvuoden korkeakouluopiskelijaa, 411 suomalaista ja 114 kenialaista opiskelijaa. Vastausprosentti oli 87,5 %. Tulokset osoittivat sekä kenialaisilla että suomalaisilla korkeakouluopiskelijoilla olevan hyvät tiedot HIV/AIDSista. Tärkeimpiä opiskelijoiden nimeämiä tietolähteitä olivat TV, kampanjat, sanomalehdet ja informaatiopaketit. Perheen ja terveydenhuoltohenkilöstön rooli tiedon lähteenä oli vähäinen molemmissa maissa. Negatiivisimmat asenteet kohdistuivat homoseksuaalisuutta ja laskimon sisäisiä huumeiden käyttäjiä kohtaan. Kenialaisten opiskelijoiden ennakkoasenteet HIV/AIDSia kohtaan olivat muita opiskelijoita voimakkaammat ja negatiivisemmat. Tulokset osoittivat, että tiedon laadulla ei ollut merkitystä opiskelijoiden ennakkoasenteisiin. Tulokset osoittivat myös, että ensimmäisen vuoden korkeakouluopiskelijoilla ei ole paljon seksisuhteita. Opiskelijoiden HIV/AIDS-tiedoilla ei ollut yhteyttä seksipartnereiden määrään tai seksuaaliseen aktiivisuuteen. Oikealla tai väärällä HIV/AIDS-tiedolla ei ollut vaikutusta ehkäisyn käyttöön. Lähes sama määrä opiskelijoita, jotka kertoivat käyttävänsä ehkäisyä aina tai lähes aina, määritteli HIVin oikein ja väärin. Tilanne oli samanlainen koskien AIDSia. Oikealla tai väärällä HIV/AIDSia koskevalla tiedolla ei ollut myöskään vaikutusta ennakkoasenteiden voimakkuuteen. Tutkimustulosten perusteella HIV/AIDSin ennaltaehkäisyssä ei pelkkä HIV/AIDS tietotason kohottaminen riitä, vaan on syytä käyttää uusia ja monipuolisia lähestymistapoja

Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on kuvata terveydenhuoltoalan ammattilaisista hoitajien asenteita ja näkemyksiä terveydenhuollossa käytettyjä vieritutkimuksia kohtaan. Suurin osa terveydenhuollon eri palveluyksiköissä määritetyistä vieritutkimuksista on nimenomaan hoitajien määrittämiä. Laboratoriotutkimusprosessi kattaa sekä preanalyyttisen vaiheen, analyyttisen vaiheen sekä post-analyyttisen vaiheen. Kirjallisuuskatsauksen teoreettisessa viitekehyksessä kuvataan yleisesti vieritutkimusten käyttöä terveydenhuollossa sekä käyttöön liittyviä mahdollisia virheitä. Kirjallisuuskatsauksen tietokantahaku toteutettiin lokakuussa 2016 kolmeen tietokantaan, Mediciin, Scopus:een sekä CINAHL:iin. Varsinaiseen tulososioon sisällytettiin neljä vertaisarvioitua tieteellistä artikkelia, jotka analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Preanalyyttisen vaiheen aineistolähtöisessä sisällönanalyysissä nousi esiin hoitajien oman työskentelyn reflektointi, sekä tietojen että taitojen osalta. Analyyttisen vaiheen aineistolähtöisessä sisällönanalyysissä nousi esiin, ettei laadunvarmistustyö kytkeydy potilasturvallisuus näkökulmiin. Post-analyyttisen vaiheen yksi tärkeimmistä osatekijöistä eli määritettyjen tulosten (sekä potilas että kontrollinäyte) tallentaminen nähdään tämän tutkimuksen perusteella niin sanotusti ylimääräisenä työnä tai työnä jonka voi ”unohtaa” tehdä. Tämän tutkimuksen mukaan hoitajien asenteet ja näkemykset yleisesti vieritutkimuksia kohtaan ovat kokonaisuudessaan varsin positiivisia, kun mietitään vieritutkimustulosten mahdollistamaa käytännön hoitotyön joustavuutta.

Abstract In my dissertation I study the language planning knowledge, language planning practices and language planning discourses of the editorial staff. In 2002 and 2004 I sent a questionnaire and got 232 answers via e-mail from local papers, other Finnish newspapers and Finnish Broadcasting Company. I research what kind of language planning knowledge the respondents have, how they regard the language planning of the standard Finnish language, what kind of language planning discourses the editorial staff constructs and what kind of language attitudes can be read from those discourses. The problems with language planning often relate to compounds and commas. The spelling checker of the word processing program is often used. One must sometimes bend the rules, e.g. in the language of advertising. The local dialects and common speech are allowed to be used with some definings. The language feedback is rare and often negative. In some places the language planning atmosphere is getting better. It also might be that there are no language planning principles at all among editorial staff. I study the language planning discourses in the context of folk linguistics analysing the answers with the content analysis and critical discourse analysis. My focus is in the answers to the question Why [do you consider language planning very important, quite important or not so important]? Up to about 97 % of my informants consider language planning either very important or quite important. The discourses of quality, interaction, responsibility, tool, emotion and cherishing are activated. The aspect of interaction and communication gets highlighted. It seems that education effects positively the attitudes concerning language planning, though the opinions vary
Tiivistelmä Tutkin väitöskirjassani toimitushenkilökunnan kielenhuoltotietoja, -käytäntöjä ja diskursseja. Keräsin aineiston vuosina 2002 ja 2004 lähettämällä sähköpostikyselyn suomenkielisten paikallislehtien ja sanomalehtien sekä Yleisradio Oy:n uutis- ja ajankohtaistoimitusten henkilökunnalle. Aineistoni koostuu 232 vastauslomakkeesta. Selvitän tutkimuksessani, millaisia toimitushenkilökunnan kielenhuoltotiedot ovat, miten se suhtautuu suomen kielen standardin huoltoon, millaisia kielenhuoltodiskursseja toimitushenkilökunta rakentaa ja millaisia kieliasenteita niistä voidaan lukea. Yleisimmät kielenhuolto-ongelmat liittyvät yhdyssanoihin ja pilkkuihin, ja useimmin kielenhuollon apuneuvoista on käytössä oikolukuohjelma. Kielenhuoltoperiaatteista joudutaan usein joustamaan ilmoituksenteossa, ja paikalliset murteellisuudet tai puhekielisyydet saavat näkyä teksteissä tietyin rajauksin. Yleisöpalaute kielestä on vähäistä ja usein kielteistä. Joissakin toimituksissa kielenhuoltoilmapiiri on ollut aineistonkeruuhetkellä paranemaan päin. Toisaalta vastauksista ilmenee, että yhteisiä kielenhuoltoperiaatteita ei kaikissa toimituksissa ole. Tarkastelen aineistossani aktivoituvia kielenhuoltodiskursseja kansanlingvistisestä näkökulmasta analysoimalla sisällönanalyyttisesti ja diskurssianalyyttisesti informanttieni vastauksia Miksi [pidätte kielenhuoltoa erittäin, melko tai ei kovin tärkeänä]? -kysymykseen. Peräti noin 97 % vastanneista pitää kielenhuoltoa erittäin tai melko tärkeänä. Vastaajat aktivoivat laatu-, vuorovaikutus-, vastuu-, väline-, tunne- ja vaalimisdiskursseja. Vuorovaikutuksen ja tiedonvälityksen näkökulma korostuu aineistossa. Koulutustaustan arvellaan vaikuttavan myönteisesti kielenhuoltoasenteisiin, vaikka asiasta on myös vastakkaisia mielipiteitä

Tiivistelmä. Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan suomalaisten perusopetuksen opettajien valmiuksia opettaa ohjelmointia sekä asenteita ohjelmoinnin opettamista kohtaan. Lähtökohtana tutkielmalle on uusi Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet ja sen mukanaan tuoma ohjelmoinnin opetuksen sisällyttäminen opetukseen. Pro gradun teoreettinen osa ja sen pohjalta laadittu mittaristo perustuu kahteen pääteoriaan. Tutkielmassa kerätty aineisto on avointa ja se on kaikkien käytettävissä Aalto-yliopiston kautta. Aineistonkeruun instrumentissa opettajien teknologia-asenteen taustalla ovat Davisin (1989) teknologian hyväksymismalli (Technology Acceptance Model, TAM) sekä Venkatesh et al. (2003) Yhdistetty teoria teknologian hyväksymisestä ja käytöstä (Unified Theory of Acceptance and Use of Technology, UTAUT). Tutkielmassa on tarkoituksena tarkastella suomalaisen perusopetuksen opettajan valmiuksia opettaa ohjelmointia sekä asenteita niin ohjelmoinnin asemasta perusopetuksessa, kuin ohjelmoinnin opetuksesta yleisesti. Työn tuloksien avulla pyritään kehittämään suomalaisten peruskoulun opettajien koulutusta ohjelmoinnin opetuksessa. Pro gradu tutkielman aineisto on kerätty yhteistyössä koodiaapinen.fi-sivuston ohjelmointikurssin kanssa. Tutkimuskysely järjestettiin kurssin osallistujille. Tutkielma perustuu 317 suomalaisen opettajan web-kyselylomakkeeseen. Tutkielman päätulokset: Noin yksi kymmenestä vastaajasta ilmoitti pystyvänsä opettamaan joitakin seuraavista kielistä: Scratch, Scratch Jr., Code.org, ja HTML/CSS. Muiden ohjelmointikielten ja -ympäristöjen osaajia oli merkittävästi vähemmän. Uskoa ohjelmoinnin opettamisen osaamiseen vastaajien keskuudessa kuitenkin on, sillä lähes puolet vastaajista ilmoitti pystyvänsä ratkaisemaan ohjelmoinnin opetuksen ongelmia, vaikka paikalla ei olisi ketään ohjeistamassa ja yli 70 % vastaajasta ilmoitti pystyvänsä ratkaisemaan ohjelmoinnin opetuksen ongelmia, jos käytettävissä on runsaasti (riittävästi) aikaa. Ohjelmoinnin opettaminen peruskoulussa nähdään tarpeellisena vastaajien keskuudessa. 74,1 % on osittain samaa mieltä tai täysin samaa mieltä väittämän ”Ohjelmoinnin opettamista tarvitaan peruskoulussa”. Suomalaisten opettajien suhtautuminen ohjelmoinnin opettamiseen on hieman neutraalia positiivisempi tai opettajat eivät tiedä miten he asennoituvat ohjelmointia kohtaan. Yleinen suhtautuminen ja ahdistuksen vähyys kertovat kuitenkin opettajien ottavan ohjelmoinnin opettamisen ennakkoluulotomasti käyttöönsä.Abstract. The main objective of this Master’s thesis is to explore Finnish primary school teachers’ readiness to teach programming and their attitudes towards teaching of programming. The new National Curriculum of Finland requires teachers to be able to teach programming commencing from autumn 2016. Koodiaapinen.fi has designed a massive open online course to educate Finnish teachers on teaching of programming to tackle this requirement. The research questionnaire was offered to the teachers who participated in the course. The results of this thesis are intended to be used on developing of the Finnish primary school teacher training on the area of teaching of programming. Research method of this thesis was web-based questionnaire (n=317). Instrument of the research is based on TAM (Technology Acceptance Model) (Davis, 1989.) and UTAUT (Unified Theory of Acceptance and Use of Technology) (Venkatesh et al., 2003.). Those models were translated and modified to match the research problem and the language of this thesis. One great contributor to the instrument was the questionnaire developed by the researchers of ”The programming studio: investigating teachers’ readiness for teaching programming in the Island of Ireland”. The questionnaire used in this thesis is partially similar to the one used in Ireland to allow direct comparison of the results between these studies. Main results of the thesis: About one in ten of the respondents declared to be able to teach some of the following programming languages: Scratch, Scratch Jr., Code.org and HTML/CSS. The respondents were significantly less familiar with other programming languages. However, almost half of the respondents indicated ability to solve problems of the teaching of programming even if there were no help available and over 70 % of the respondents declared they would solve those problems if they had enough time to work on the problem. Teaching of programming was seen necessary among the respondents as 74,1 % partially agreed or strongly agreed with the statement “the teaching of programming is needed in primary school”. The attitude towards teaching of programming is somewhat more positive than neutral among the respondents or the respondents were not yet able to state their attitudes. The general attitude and lack of anxiety among the respondents denotes that Finnish teachers are openmindedly welcoming programming into primary school’s curriculum.

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan suomalaisten perusopetuksen opettajien valmiuksia opettaa ohjelmointia sekä asenteita ohjelmoinnin opettamista kohtaan. Lähtökohtana tutkielmalle on uusi Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet ja sen mukanaan tuoma ohjelmoinnin opetuksen sisällyttäminen opetukseen. Pro gradun teoreettinen osa ja sen pohjalta laadittu mittaristo perustuu kahteen pääteoriaan. Tutkielmassa kerätty aineisto on avointa ja se on kaikkien käytettävissä Aalto-yliopiston kautta. Aineistonkeruun instrumentissa opettajien teknologia-asenteen taustalla ovat Davisin (1989) teknologian hyväksymismalli (Technology Acceptance Model, TAM) sekä Venkatesh et al. (2003) Yhdistetty teoria teknologian hyväksymisestä ja käytöstä (Unified Theory of Acceptance and Use of Technology, UTAUT). Tutkielmassa on tarkoituksena tarkastella suomalaisen perusopetuksen opettajan valmiuksia opettaa ohjelmointia sekä asenteita niin ohjelmoinnin asemasta perusopetuksessa, kuin ohjelmoinnin opetuksesta yleisesti. Työn tuloksien avulla pyritään kehittämään suomalaisten peruskoulun opettajien koulutusta ohjelmoinnin opetuksessa. Pro gradu tutkielman aineisto on kerätty yhteistyössä koodiaapinen.fi-sivuston ohjelmointikurssin kanssa. Tutkimuskysely järjestettiin kurssin osallistujille. Tutkielma perustuu 317 suomalaisen opettajan web-kyselylomakkeeseen. Tutkielman päätulokset: Noin yksi kymmenestä vastaajasta ilmoitti pystyvänsä opettamaan joitakin seuraavista kielistä: Scratch, Scratch Jr., Code.org, ja HTML/CSS. Muiden ohjelmointikielten ja -ympäristöjen osaajia oli merkittävästi vähemmän. Uskoa ohjelmoinnin opettamisen osaamiseen vas-taajien keskuudessa kuitenkin on, sillä lähes puolet vastaajista ilmoitti pystyvänsä ratkaisemaan ohjelmoinnin opetuksen ongelmia, vaikka paikalla ei olisi ketään ohjeistamassa ja yli 70 % vastaajasta ilmoitti pystyvänsä ratkaisemaan ohjelmoinnin opetuksen ongelmia, jos käytettävissä on runsaasti (riittävästi) aikaa. Ohjelmoinnin opettaminen peruskoulussa nähdään tarpeellisena vastaajien keskuudessa. 74,1 % on osittain samaa mieltä tai täysin samaa mieltä väittämän ”Ohjelmoinnin opettamista tarvitaan perus-koulussa”. Suomalaisten opettajien suhtautuminen ohjelmoinnin opettamiseen on hieman neutraalia positiivisempi tai opettajat eivät tiedä miten he asennoituvat ohjelmointia kohtaan. Yleinen suhtautuminen ja ahdistuksen vähyys kertovat kuitenkin opettajien ottavan ohjelmoinnin opettamisen ennakkoluulottomasti käyttöönsä
The main objective of this Master’s thesis is to explore Finnish primary school teachers’ readiness to teach programming and their attitudes towards teaching of programming. The new National Curriculum of Finland requires teachers to be able to teach programming commencing from autumn 2016. Koodiaapinen.fi has designed a massive open online course to educate Finnish teachers on teaching of programming to tackle this requirement. The research questionnaire was offered to the teachers who participated in the course. The results of this thesis are intended to be used on developing of the Finnish primary school teacher training on the area of teaching of programming. Research method of this thesis was web-based questionnaire (n=317). Instrument of the research is based on TAM (Technology Acceptance Model) (Davis, 1989.) and UTAUT (Unified Theory of Ac-ceptance and Use of Technology) (Venkatesh et al., 2003.). Those models were translated and modi-fied to match the research problem and the language of this thesis. One great contributor to the in-strument was the questionnaire developed by the researchers of ”The programming studio: investigating teachers’ readiness for teaching programming in the Island of Ireland”. The questionnaire used in this thesis is partially similar to the one used in Ireland to allow direct comparison of the results between these studies. Main results of the thesis: About one in ten of the respondents declared to be able to teach some of the following programming languages: Scratch, Scratch Jr., Code.org and HTML/CSS. The respondents were significantly less familiar with other programming languages. However, almost half of the respondents indicated ability to solve problems of the teaching of programming even if there were no help available and over 70 % of the respondents declared they would solve those problems if they had enough time to work on the problem. Teaching of programming was seen necessary among the respondents as 74,1 % partially agreed or strongly agreed with the statement “the teaching of programming is needed in primary school”. The attitude towards teaching of programming is somewhat more positive than neutral among the respondents or the respondents were not yet able to state their attitudes. The general attitude and lack of anxiety among the respondents denotes that Finnish teachers are open-mindedly welcoming programming into primary school’s curriculum

Kandidaatintutkielmassani olen tarkastellut, miten torniolaiset yläkoululaiset ja eläkeläiset arvioivat maahanmuuttajien puhumaa suomen kieltä, millaisia kieliasenteita informanttiryhmillä on ja miten kulttuurinen stereotypia vaikuttaa arviointeihin. Tutkielmani on vertailututkimus Heidi Niemelän (2016) pro gradu -tutkielmalle, jossa Niemelä (2016) tarkastelee oululaisopiskelijoiden asenteita maahanmuuttajien puhumaa suomea kohtaan. Tutkimukseni aineisto koostuu 45 informantin kyselylomakevastauksista, jotka he ovat täyttäneet kuuntelutestin aikana. Informanteista 19 on torniolaisia kahdeksasluokkalaisia nuoria, ja 26 on eläkeläisikäisiä torniolaisia. Kuuntelutestissä informantit ovat kuulleet neljä lyhyttä puhenäytettä eri maista kotoisin olevilta maahanmuuttajilta: somalialaisilta, iranilaiselta ja pakistanilaiselta. Lisäksi informantit ovat kuulleet kuuntelutestissä kaksi puhenäytettä englantilaiselta ja yhdysvaltalaiselta. He edustavat tutkimuksessani länsimaalaisia maahanmuuttajia. Tutkimukseni teoreettinen ja metodinen viitekehys on yhdistelmä sosio- ja kansanlingvistiikkaa sekä kieliasennetutkimusta. Kandidaatintutkielmani aineiston olen kerännyt kuuntelutestin ja kyselylomakkeen avulla. Kuuntelutestin aikana informantit ovat täyttäneet kyselylomakkeeseen Likertin asteikon sekä jokaisesta puhenäytteestä Osgoodin skaalan. Osgoodin skaalan avulla analysoin informanttiryhmieni evaluaatioita maahanmuuttajien puhumasta suomen kielestä. Likertin asteikon avulla analysoin informanttien asenteita maahanmuuttajien puhumaa suomea, suomen kielen variaatioita ja ylipäänsä kielitaitoa kohtaan. Tutkimustulokseni osoittavat, että yläkoululaisten ja eläkeläisten arviot maahanmuuttajien puhumaa suomea kohtaan ovat hyvin samantapaiset. Molemmat ikäryhmät arvioivat yhdysvaltalaisen, pakistanilaisen ja englantilaisen puhetta kaikkein positiivisimmin, joten myös heikoimmat arviot osuvat molempien ikäryhmien kohdalla somalialaisille ja iranilaiselle. Aineistoni perusteella puheen selkeydellä on vaikutusta siihen, miten informantit arvioivat maahanmuuttajien puhetta. Lisäksi molemmat ryhmät liittävät eri maahanmuuttajaryhmiin erilaisia kulttuurisia stereotypioita. Suomen kielen opiskelu on aineistoni perusteella erittäin tärkeässä asemassa maahanmuuttajien kotouttamisessa, sillä lähes kaikki tutkimukseni informantit uskovat suomen kielen osaamisen vaikuttavan maahanmuuttajien työllistymismahdollisuuksiin ja palkan määrään. Maahanmuuttajien kotoutumiseen vaikuttavat kielitaidon lisäksi kuitenkin valtaväestön asenteet maahanmuuttoryhmiin ja maahanmuuttajien puhumaa suomea kohtaan. Tämän vuoksi on mielestäni tarpeellista tutkia, millaisia asenteita eri ikäisillä suomalaisilla on maahanmuuttajien puhumaa suomea kohtaan.