To see the other types of publications on this topic, follow the link: Asenteet.
Journal articles on the topic 'Asenteet'
Create a spot-on reference in APA, MLA, Chicago, Harvard, and other styles
Consult the top 50 journal articles for your research on the topic 'Asenteet.'
Next to every source in the list of references, there is an 'Add to bibliography' button. Press on it, and we will generate automatically the bibliographic reference to the chosen work in the citation style you need: APA, MLA, Harvard, Chicago, Vancouver, etc.
You can also download the full text of the academic publication as pdf and read online its abstract whenever available in the metadata.
Browse journal articles on a wide variety of disciplines and organise your bibliography correctly.
1
Ranta, Milja, Eija Lönnroos, Antti-Jussi Kouvo, Merja Miettinen, and Johanna Lammintakanen. "Päivystyksen henkilöstön asenteet iäkkäitä potilaita kohtaan." Gerontologia 34, no. 3 (September 18, 2020): 193–208. http://dx.doi.org/10.23989/gerontologia.87891.
Full textAbstract:
Tutkimuksessamme tarkastelimme päivystyksen henkilöstön asenteita iäkkäitä ihmisiä kohtaan. Aineisto kerättiin strukturoidulla kyselylomakkeella. Kyselytutkimukseen vastasi 168 Kuopion yliopistollisen sairaalan tai Päijät-Hämeen keskussairaalan päivystyksessä työskentelevää henkilöä. Asenteita iäkkäitä kohtaan mitattiin Koganin 34 väittämän asennemittarilla. Vastaajista yli puolet (56,9 %) suhtautui iäkkäisiin positiivisesti ja viidenneksen (21,3 %) asenteet olivat neutraaleja. Lääkärit asennoituivat iäkkäisiin muita ammattiryhmiä positiivisemmin. Tilastollisesti merkitsevät erot ammattiryhmien välillä ilmenivät sukupolvien välisen kuilun merkitystä vuorovaikutussuhteisiin (p=0,004) ja vanhusten omatoimisuutta (p=0,001) tarkastelevissa asenneulottuvuuksissa. Myös vastaajien iällä oli yhteys sukupolvien välisen kuilun vaikutuksen mieltämiseen (p=0,011), 30-39-vuotiaat suhtautuivat 50 vuotta täyttäneitä positiivisemmin. Henkilöstön asenteet voivat vaikuttaa potilaiden hoidon laatuun. Asenteiden arviointi on osa hoidon laadun kehittämistä.
2
Mannerström, Rasmus, Joona Muotka, Sointu Leikas, and Jan-Erik Lönnqvist. "Hyvin toimeentuleva, terve ja suvaitsematon – Suomalaisten nuorten poliittiset ideologiat asenneprofiileina tarkasteltuna." Politiikka 62, no. 1 (April 15, 2020): 9–32. http://dx.doi.org/10.37452/politiikka.83247.
Full textAbstract:
Yksilön asenteet eivät ole satunnaiset. Sen sijaan ihmiset omaksuvat tiettyjä asennekokonaisuuksia – poliittisia ideologioita, joita eri sosiaaliset ryhmät ylläpitävät. Esimerkiksi maahanmuuton kannatus tai vastustus tuo useimmiten mukanaan tukun muita asenteita sosiaali-, talous- ja turvallisuuspolitiikasta. Tavanomainen muuttujakeskeinen lähestymistapa asenteisiin ei kuitenkaan tavoita tätä. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin nuorten aikuisten (N=744, ikä 18-29, M = 24,65) poliittisia asenteita henkilösuuntautuneesta näkökulmasta, toisin sanoen mitä latentteja ryhmiä (vrt. ideologioita) asenteista muodostuu ja miten vastaajat siirtyvät niiden välillä pitkittäisseurannassa. Asenteet maahanmuutosta, sosiaalietuuksista, tuloeroista, ympäristön huomioimisesta ja puolustusvoimien vahvuudesta muodostivat neljä asenneprofiilia: (1) vihervasemmistolaiset, (2) markkinaliberaalit, (3) populistit ja (4) oikeistokonservatiivit. Naiset ja miehet sijoittuivat odotetusti epätasaisesti eri profiileihin. Odotusten vastaisesti tosin, kaikkein parhaiten toimeentulevat, terveimmät ja keskiverto-koulutustason omaavat suhtautuivat kaikkein kielteisimmin maahanmuuttoon. Asenneprofiilien välillä ei tapahtunut merkittäviä siirtymiä yhdeksän kuukauden seurantajakson aikana. Tulokset kyseenalaistavat julkisuudessa ylläpidettyjä mielikuvia mm. enemmistön maltillisuudesta maahanmuttokysymyksissä, Perussuomalaisista kansan syvien rivien puolueena sekä yhteydestä syrjäytyneisyyden ja maahanmuuttovastaisuuden välillä.
3
Hyytiä, Nina, and Jukka Kola. "Asenteet monivaikutteista maataloutta kohtaan." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 21 (January 31, 2006): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75991.
Full textAbstract:
Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia suomalaisten kuluttajien asenteita monivaikutteista maataloutta kohtaan ja selvittää, millainen suhde näillä asenteilla ja estimoidulla maksuhalukkuudella oli. Lisäksi tarkasteltiin asenteiden, maksuhalukkuuden ja sosioekonomisten tekijöiden välisiä suhteita. Tutkimuksessa käytettiin vuonna 2002 kerättyä aineistoa (N=1300), josta on aiemmin estimoitu maksuhalukkuus contingent valuation –menetelmällä. Asenneulottuvuudet selvitettiin faktorianalyysin avulla. Faktorianalyysissä päädyttiin neljän faktorin ratkaisuun. Vastaajat jaettiin ryhmiin klusteriana-lyysissä asenneulottuvuuksista laskettujen faktoripisteiden pohjalta. Klusterianalyysissä vastaajista muodostui kuusi erilaista ryhmää, joiden välistä merkitsevyyttä testattiin maksuhalukkuutta ja sosio-ekonomisia tekijöitä vasten.Vastaajien korkea sosiaalinen asema heijastui myönteisinä asenteina, mutta matalana maksuhalukkuutena. Naisten maksuhalukkuus oli miehiä suurempi, mutta miesten asenteet olivat naisia myönteisempiä. Eteläsuomalaiset ja Vaasan läänin alueella asuvilla oli kaikkein myönteisimmät asenteet, mutta alhainen maksuhalukkuus.Olisi todennäköistä, että ihmiset, joilla on myönteiset asenteet, esittäisivät myös korkeita maksuhalukkuuksia. Tässä tutkimuksessa näiden välillä ei kuitenkaan havaittu positiivista riippuvuutta. Korkein maksuhalukkuus oli ryhmissä, jonka jäsenten asenteet kuvastivat välinpitämättömyyttä tai jopa kielteisyyttä monivaikutteista maataloutta kohtaan. Koska suurin osa maanviljelijöistä kuului tähän ryhmään, voidaan olettaa, että viljelijät eivät pidä monivaikutteisuutta tai ainakaan kaikkia sen osia tärkeinä. Viljelijöiden korkeiden maksuhalukkuuksien taustalla voi olla myös halu varmistaa tukien jatkuminen tulevaisuudessa. Kuluttajien kohdalla myönteisten asenteiden esittäminen yhdessä alhaisen maksuhalukkuuden kanssa voi kuvastaa ihmisten halua antaa itsestään edullinen kuva toisten silmissä. Aiemmissa tutkimuksissa tällaista toimintaa on selitetty strategisella käyttäytymisellä.Kuluttajatutkimuksessa on usein törmätty ihmisten asenteiden ja käyttäytymisen väliseen ristiriitaan. Tätä on selitetty sosiaalisilla ja psykologisilla tekijöillä. Tällainen usein todettu epäjohdonmukaisuus ihmisten toiminnassa on aiheellista ottaa huomioon myös talous- ja politiikkatutkimuksessa.Suomalaiset haluavat edelleen ensisijaisesti tukea kotimaista maataloutta puhtaan ja turvallisen ruoan tuottajana. Monivaikutteisen maatalouden muut tuotokset eivät ole kansalaisille yhtä tärkeitä, vaikkakin huomattavalla osalla suomalaisista on myönteiset asenteet näitä maatalouden tuottamia ulkoisvaikutuksia kohtaan.
4
Saarenmaa, Laura. "Kallen matkassa Itä-Euroopan kaupunkikohteissa." Idäntutkimus 26, no. 2 (July 1, 2019): 40–51. http://dx.doi.org/10.33345/idantutkimus.83683.
Full textAbstract:
Artikkelissa tarkastellaan seksiturismia suomalaisen Kalle-lehden Neuvostoliittoon ja Itä-Eurooppaan suuntautuneissa seksimatkakertomuksissa vuosien 1975 ja 1985 välisenä aikana. Analyysin lähtökohtana on ajatus populaarimedian todellisuutta tuottavista mekanismeista ja roolista asenteiden, ihanteiden sekä ajattelu- ja toimintamallien muokkaamisessa. Antropologi Arjun Appadurain (1996) sosiaalisen mielikuvituksen määritelmää seuraten artikkelissa tulkitaan Kallen matkakertomuksissa ilmaistuja käsityksiä ja asenteita Neuvostoliittoa ja sen etupiiriin kuuluneita sosialistimaita kohtaan lehden lukijoille tarjoutuneena sosiaalista mielikuvitusta muokanneena mielikuvaharjoituksena. Seksimatkakertomusten voi nähdä haastaneen aikansa valtajulkisuuden normeja. Kymmenen vuoden aikajänteellä näkyväksi tulevat myös Neuvostoliittoa koskevien asenteiden muuttuminen sekä kyynistyvät asenteet naisia kohtaan.
5
Hilmola, Antti Jaakko, and Ossi Autio. "Käsityö ja asenteet – oppiaineen tulevaisuus." Ainedidaktiikka 1, no. 1 (September 20, 2017): 39–59. http://dx.doi.org/10.23988/ad.v1i1.60731.
Full textAbstract:
Tiivistelmä
Jo vuoden 1970 komiteanmietinnössä todetaan, että teknisen työn ja tekstiilityön opetuksen tulisi olla yhteistä koko ikäluokalle. Tämän jälkeen opetussuunnitelmaa on uudistettu useamman kerran, mutta sopivaa ratkaisua käsityön opetuksen toteuttamiseksi ei ole löytynyt. Tässä artikkelissa tarkastellaan oppilaiden asenteita käsityö oppiainetta kohtaan. Tutkimusaineisto on kerätty lukuvuoden 2013 - 2014 aikana. Tutkimusote on kvantitatiivinen ja aineisto (N = 982) on demografisesti koko maata edustava. Artikkelin teoreettisena lähtökohtana on käsityön opetuksen järjestäminen ja aikaisempi käsityön asenteisiin liittyvä tutkimuskirjallisuus. Empiiristen tulosten perusteella teknisen työn sisältöjen painotettuun opetukseen osallistuneiden oppilaiden asenteet ovat selvästi myönteisempiä kuin saman sisältöiseen (yhtä paljon teknistä työtä ja tekstiilityötä) opetukseen osallistuneiden oppilaiden asenteet. Lisäksi painotettuun teknisen työn sisältöjen opetukseen osallistuneet oppilaat hakeutuvat muita useammin ja saman sisältöiseen opetukseen osallistuneet muita harvemmin käsityön valinnaiseen opetukseen. Edelleen tutkimuksen pohjalta voidaan esittää tasa-arvon toisesta näkökulmasta oikeutettu kysymys: annetaanko kaikille oppilaille riittävä mahdollisuus valita toiveidensa ja kiinnostuksensa mukaisia käsityön oppisisältöjä?
Avainsanat: asenteet, sukupuoli, käsityön opetus, tekninen työ, tekstiilityö,
Abstract
As early as 1970 a committee report suggested that both technical and textile crafts should be compulsory for both boys and girls. After this, the national curriculum has been revised several times. However, a suitable solution for the curriculum of craft education has not been found. In this article, students’ attitudes towards craft education were examined. The research data was collected during the school years 2013 - 2014. The research design is quantitative and the data (N = 982) represents the whole country demographically. The theoretical starting point of this article is the implementation of craft education and the earlier research related to the attitudes towards craft education. According to the empirical results, the attitudes of the pupils who have participated in the emphasised technical craft are distinctly more positive than the corresponding attitudes of the pupils who have participated in shared craft education (as much technical craft and textile craft). In addition, the pupils who have participated in the emphasised technical craft take part in the voluntary craft education more often when compared with the pupils who have participated in the shared craft education. What is more, the justifiable question of other point of view in equality arouses: are all students without any regard to sex given an opportunity to choose study groups based on their wishes and interests, which allows them to study in greater detail the subject that they are really interested in?
Keywords: attitudes, gender, craft education, technical craft, textile craft,
6
Kauppinen, Tiina, Annukka Vainio, Anna Valros, and Kari Vesala. "Tuotantoeläinten hyvinvointi – tuottajien asenteet ja käytännöt." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 21 (January 31, 2006): 1–4. http://dx.doi.org/10.33354/smst.76762.
Full textAbstract:
Miten kiinnostuneita suomalaiset tuottajat ovat tuotantoeläinten hyvinvoinnin edistämisestä? Mitätuotantoeläinten hyvinvointi merkitsee eri tuottajille? Minkälaisia asenteita tuottajilla ontuotantoeläinten hyvinvointiteemaan liittyen? Mitkä asiat vaikuttavat tuottajien asenteisiin? Onkotuottajan mielestä eläinten hyvinvoinnilla yhteyttä tuotannon kannattavuuteen? Muun muassa näihinkysymyksiin pyrimme löytämään vastauksia tuotantoeläinten hyvinvointia ja tuottajien asenteitakoskevassa tutkimuksessamme.Tuottaja on avainasemassa eläimen hyvinvoinnin määräytymisessä eläin-ihmis-suhteen,toimintatapojen ja tuotantokäytäntöjen kautta. Tuottajien näkemykset vaikuttavat keskeisesti siihen,millaisia toimenpiteitä hyvinvoinnin lisäämiseksi ollaan valmiita tekemään ja kuinka paljon niihinhalutaan investoida. Hoitajan asenne eläimiä kohtaan voi vaikuttaa hänen työmoraaliinsa,motivaatioon oppia uusia asioita sekä työstä koettuun tyytyväisyyteen. Nämä tekijät voivat puolestaanvaikuttaa hoitajan työsuoritukseen ja eläinten käsittelyyn (Hemsworth ym. 1989, 1994, 1999). Ihmisenja eläimen välinen vuorovaikutus onkin merkittävä eläimen hyvinvointiin vaikuttava tekijä(Hemsworth & Coleman 1998).Laajempien jatkotutkimusten pohjaksi tehdyssä pilottitutkimuksessamme selvitimmetilakäyntien ja tuottajahaastatteluiden avulla, millaisia näkemyksiä suomalaisilla tuottajilla ontuotantoeläinten hyvinvoinnin parantamisesta. Myös tilakoon ja tuotantoratkaisujen vaikutuksiaasenneilmastoon selvitettiin. Tuotantotilojen ja eläinten tarkastelun perusteella pyrittiin alustavastiselvittämään, toteutuvatko tuottajan näkemykset käytännössä eli heijastuuko tuottajan asenne hänentapaansa hoitaa ja käsitellä eläimiään. Tarkastelussa huomioitiin kunkin tilan tilakoko, teknologisetratkaisut sekä management. Asenteiden yhteyttä tuottajien toimintaan, eläinten hyvinvointiin jatuottavuuteen tutkittiin käyttämällä mallieläiminä sikaa ja nautaa sekä mallitiloina porsastuotanto- jalypsykarjatiloja. Alustavien tulosten perusteella tuottajien asenteista hahmottui erilaisia kannanottojenja perustelujen kokonaisuuksia. Näkyvin ulottuvuus oli haastateltujen tuottajien suhtautuminentuotantoeläinten hyvinvointiin ”moralistisesti” (eläimen hyvinvointi on tuottajan työn päämäärä jamoraalinen itseisarvo) tai ”utilitaristisesti” (eläinten hyvinvointi on väline, jonka avulla tuottajasaavuttaa muita päämääriä kuten rahaa tai esim. yleisemmin edistää omaa hyvinvointiaan).Tutkimuksen tarkoituksena on saada lisää tietoa tuottajien asenteista koskien tuotantoeläintenhyvinvoinnin edistämistä. Tutkimalla, mitä yhteyksiä tuottajan asenteilla on eläinten hyvinvointiin,tuotostuloksiin ja tuotannon kannattavuuteen, voidaan entistä tehokkaammin motivoida tuottajiaeläinten hyvinvoinnin parantamiseen. Tuottajien positiivinen asenne eläinten hyvinvoinninedistämiseen parantaa myös tuotantosuunnan imagoa ja tuotteen eettistä laatua.
7
Lankinen, Pasi. "Kieli, tuo viekas seuralainen." Puhe ja kieli, no. 1 (March 16, 2017): 43. http://dx.doi.org/10.23997/pk.61124.
Full text
8
Ahtiainen, Jaana. "Työn määritelmät ja seksuaalisuuden normit opiskelijoiden tekemässä seksityössä." Väki Voimakas, no. 34 (September 9, 2022): 287–317. http://dx.doi.org/10.55286/vv.121614.
Full textAbstract:
Jaana Ahtiainen käsittelee artikkelissaan työlle annettuja merkityksiä ja seksuaalisuuden normeja opiskelijoiden tekemässäseksityössä. Hän arvioi seksityötä koskevia kokemuksia suhteessa muiden alojen töihin sekä siviilielämään ja pohtii, miten normit ja asenteet ilmenevät yhteisön asenteissa ja kulttuurisissa merkityksissä seksityötä tekevien opiskelijoiden näkökulmasta.
9
Tiihonen, Aino. "Työväenluokan puoluevalinnat sekä niitä selittävät arvot ja asenteet 2010-luvulla." Väki Voimakas, no. 36 (September 25, 2023): 211–40. http://dx.doi.org/10.55286/vv.137103.
Full textAbstract:
Aino Tiihonen analysoi artikkelissaan työväenluokan äänestyskäyttäytymistä 2010-luvun Suomessa. Tarkastelukohteena ovat erityisesti puoluevalintoihin vaikuttavat arvot ja asenteet. Artikkelissa nousee esiin, että luokkasamaistuminen ja ammattiasema eivät enää kulje yhtä voimakkaasti käsi kädessä kuin ennen. Myös työväenluokkaisuus on muuttanut muotoaan, ja sitä on syytä tarkastella monimuotoisemmin kuin pelkkänä ammattiasemana. Tiihosen vaalitutkimusaineistoihin perustuvassa analyysissä korostuu suomalaisen poliittisen kentän murros. Perussuomalaiset on noussut suosituksi niin perinteisenammattiin sidotun työväenluokan kuin myös uudenlaisiin työväenluokkapositioihin sidottujen äänestäjien keskuudessa. Jo 1960-luvun lopulta asti niin sanotun populistit ovat aika ajoin saaneet merkittävää suosiota länsimaisen ”vauraan” työväestön keskuudessa. Nyt tämä trendi on rantautunut myös Suomeen.
10
Rissanen, Päivi, Marjatta Martin, and Sari Jurvansuu. "Henkilöstöjohtajien asenteet ja mielenterveysongelmien vuoksi alentuneen työkyvyn tukemisen toimenpiteet suomalaisilla työpaikoilla." Kuntoutus 44, no. 3 (October 15, 2021): 21–35. http://dx.doi.org/10.37451/kuntoutus.111699.
Full textAbstract:
Mielenterveyshäiriöt aiheuttavat yhteiskunnalle kustannuksia terveydenhuollon, sairauspoissaolojen ja työn tuottavuuden alenemisen kautta. Työssä jatkamisen tukeminen on tarpeen inhimillisistä, poliittisista ja taloudellisista syistä. Artikkelissa tarkastellaan henkilöstöjohdon asenteita mielenterveysongelmia kohtaan sekä mielenterveyshäiriöiden vuoksi alentuneen työkyvyn tukemista työpaikoilla. Aineisto on kerätty työpaikkojen henkilöstöjohdolle osoitetulla kyselyllä (n = 300). Aineisto analysoitiin tilastollisin menetelmin hyödyntäen suoria jakaumia, ristiintaulukointia, logistista regressioanalyysiä ja tilastollisia testejä. Henkilöstöjohto suhtautui mielenterveysongelmiin myönteisesti ja toivoi työntekijöiltä avoimuutta niiden suhteen, vaikka puolet vastaajista uskoi tiedon yksilön mielenterveysongelmasta voivan johtaa kielteisiin seuraamuksiin työpaikalla. Yleisimpiä työkyvyn tukemisen toimenpiteitä olivat työajan joustomahdollisuudet ja työn uudelleen organisoiminen. Toimenpiteitä toteutettiin useimmiten julkisella sektorilla ja suurissa työpaikoissa. Teollisuuden alalla työn mukauttamista oli tehty vähiten ja siihen suhtauduttiin kielteisimmin. Toimenpiteitä käytettiin enemmän kaikille työntekijöille suunnattuina työkykyä ylläpitävinä toimina kuin mielenterveyskuntoutujille kohdennettuina. Vahvin selittävä tekijä työn mukauttamisen toimenpiteiden toteuttamiselle oli organisaation koko. Vaikka henkilöstöjohto piti työn mukauttamista mielenterveyssyistä lähes poikkeuksetta tarpeellisena, oli toimenpiteiden toteuttaminen edelleen vähäistä.
Abstract
Personnel management attitudes and measures to support work ability in Finnish workplaces in connection with mental health disorders
Mental health disorders impose costs on society through health expenditure, increased sick leave and declining labor productivity. Support for work continuation is necessary for human, political and economic reasons. The article examines the attitudes of personnel management towards mental health problems and the measures to support reduced work ability in the workplace due to mental disorders. The article is based on a survey addressed to the personnel management of workplaces (n=300). The data was analyzed using statistical methods such as direct distributions, cross-tabulation, logistic regression analysis and statistical tests. Personnel managements’ attitudes towards mental health problems were mostly positive and they wanted transparency from employees, although half of the respondents believed that knowledge of a person’s mental health problem could lead to negative consequences in the workplace. The most common measures to support work ability were flexible working hours and reorganization of work. Work adaptation was more common in the public sector and in large workplaces. In the industrial sector, the measures were fewer and attitudes more negative. The measures were more often used to support all employees’ work ability rather than targeted at mental health rehabilitators. Although personnel management considered the adaptation of work for mental health reasons almost invariably necessary, the measures were still limited.
Keywords: mental health problems, work ability, work adaptation, attitudes
11
Tuulentie, Seija, and Sini Kantola. "Maaseudulla kaupungissa." Yhdyskuntasuunnittelu 59, no. 2-3 (December 21, 2021): 80–101. http://dx.doi.org/10.33357/ys.101773.
Full textAbstract:
Artikkelissa tarkastellaan vuorovaikutteisuutta ja kansalaisten osallistumismahdollisuuksia laaja-alaisen pohjoisen kaupungin maaseutualueiden suunnittelussa. Pohjois-Suomessa kaupunkikeskustojen ulkopuoliset maat ovat usein julkisessa omistuksessa, ja samoja alueita kohtaan kohdistuu monenlaisia maankäytön intressejä. Artikkelissa pohditaan yhtenä mahdollisuutensa osallistavan paikkatietomenetelmän (PPGIS) käyttöä osallistamisen apuna. Artikkeli perustuu rovaniemeläisten viranomaisten, paikallispoliitikkojen ja sidosryhmien edustajien haastatteluihin. Osallistamisen haasteiden nähtiin liittyvän ennen kaikkea heikkoon viestintään, luottamuksen puutteeseen eri osapuolten välillä sekä tiedonkulun ongelmiin. Asenteet karttakyselyitä kohtaan olivat positiiviset, mutta kaikenlaisen osallistavan tiedon hyödyntämistä pidettiin heikkona. Luontoarvojen ja asukkaiden mielipiteiden katsottiin olevan vaarassa jäädä taloudellisten arvojen varjoon.
12
Alisaari, Jenni, Mervi Kaukko, and Leena Maria Heikkola. "Riitänkö minä? Osaanko auttaa? Opettajien huolia maahanmuuttotaustaisten oppilaiden opetuksessa." Kasvatus 53, no. 3 (June 20, 2022): 229–44. http://dx.doi.org/10.33348/kvt.120241.
Full textAbstract:
Tässä artikkelissa tarkastelemme opettajien (n = 596) maahanmuuttotaustaisten oppilaiden opetukseen liittyviä huolia. Keskitymme erityisesti opettajien pohdintoihin omasta opettajuudestaan ja yleisesti kouluun liittyviin tekijöihin. Suurimpina huolina opettajien riittämättömyyden tunteessa olivat opettajan oma osaaminen ja opetustaidot, mutta myös arviointi, sopivan oppimateriaalin puute ja opettajien jaksaminen nousivat isoiksi huolenaiheiksi. Kouluun liittyvistä tekijöistä opettajia huolettivat koulun puutteelliset resurssit ja toimimattomat käytänteet sekä oppilaisiin kohdistuvat matalat odotukset ja toisten opettajien negatiiviset asenteet. Opettajat mainitsivat yleisesti vastauksissaan, ettei koulu tavalla tai toisella vastaa maahanmuuttotaustaisten oppilaiden tarpeisiin. He myös tunnistivat samoja haasteita, joita viimeaikainen tutkimus on osoittanut: resurssien ja opettajien osaamisen riittämättömyys sekä rakenteiden joustamattomuus. Opettajien työssä jaksamisen ja oppilaiden parempien oppimistulosten kannalta olisi syytä lähteä etsimään ratkaisuja maahanmuuttotaustaisten oppilaiden opetusta ympäröiviin haasteisiin. Opettajien kokemat haasteet ovat sellaisia, joihin ei pelkällä opettajankoulutuksella juuri pystytä vaikuttamaan, vaan niihin vaaditaan poliittisia toimia ja rakenteellisia uudistuksia.
13
Rintala, Heta, Liisa Postareff, and Essi Ryymin. "Sitoudun, siis opin - Miten edistää jatkuvaa oppimista työssä?" Työelämän tutkimus 21, no. 1 (April 12, 2023): 33–57. http://dx.doi.org/10.37455/tt.107998.
Full textAbstract:
Jatkuva oppiminen työuran aikana tai työssä edellyttää usein yksilön omaa aktiivisuutta. Oppimiseen sitoutuminen tai kiinnittyminen (engagement) on moniulotteinen ilmiö, johon liittyvät kognitiivinen (motivaatio), emotionaalinen (mm. tunteet ja asenteet), toiminnallinen (osallistuminen ja oppimisen tavat) sekä toimijuutta ilmentävä (proaktiivinen toiminta oppimisen edistämiseksi) sitoutuminen. Tutkimuksemme tavoitteena on jäsentää jatkuvaan oppimiseen sitoutumista työssä sekä kuvata sitä edistäviä tekijöitä. Tutkimuksen aineistona ovat sosiaali- ja palvelualojen työntekijöiden yksilöhaastattelut (N=31). Aineiston teoriaohjaava analyysi perustuu sitoutumisen ulottuvuuksiin, joiden tarkastelua syvennämme aineistolähtöisen laadullisen sisällönanalyysin avulla. Tulokset osoittavat, että yksilön sitoutuminen jatkuvaan oppimiseen työssä rakentuu yksilön ja ympäristön vuorovaikutuksessa. Työpaikoilla onkin tärkeää tukea niin yksilön edellytyksiä sitoutua jatkuvaan oppimiseen (elämäntilanne ja hyvinvointi huomioiden) kuin myös edistää organisaation ja yhteisön kykyä tukea yksilöitä ja koko yhteisöä. Tulosten mukaan keskeiset tavat jatkuvan oppimisen edistämiseen työssä liittyvät oppimiseen motivointiin, positiivisten tunteiden ja onnistumisten edistämiseen yksilö- ja yhteisötasolla, työn ja oppimisen johtamiseen ja organisointiin sekä yksilön oman itseohjautuvuuden ja aktiivisuuden vahvistamiseen.
14
Koivisto, Tiina Annamari, Johanna Koroma, and Johanna Ruusuvuori. "Teknologian hyödyntäminen ja etäpalvelut työterveyshuollossa - ammattilaisten näkökulma." Finnish Journal of eHealth and eWelfare 11, no. 3 (May 5, 2019): 183–97. http://dx.doi.org/10.23996/fjhw.77370.
Full textAbstract:
Teknologian hyödyntäminen ja etäpalvelut yleistyvät työterveyshuollossa, kun teknologia integroituu yhä keskeisemmin terveydenhuollon organisaatioiden käyttöön ja työprosesseihin. Tähän asti etäterveydenhuoltoa koskeva tutkimus on kohdistunut pääasiassa muuhun kuin työterveyshuoltoon. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää työterveyslääkäreiden, -työterveyshoitajien, työfysioterapeuttien ja työterveyspsykologien kokemuksia teknologian hyödyntämisestä ja etäpalveluiden käytöstä omassa työssään. Kysely toteutettiin helmi-maaliskuussa 2018. Tutkimusaineisto koostui kyselyn avointen kysymysten vastauksista. Analyysimenetelmänä käytettiin aineistolähtöistä teemoittelua.
Tulokset osoittavat, että asenteet teknologian hyödyntämiseen ja etäpalveluihin ovat kyselyyn vastanneissa ammattiryhmissä valtaosin myönteisiä. Myönteiset kokemukset liittyvät erityisesti työn sujuvuuden paranemiseen. Tiedonvälityksen tehostuminen sekä palvelun saatavuuden parantuminen koetaan myös myönteisenä. Teknologian hyödyntämisen ja etäpalvelun myötä tapahtuvat ammattilaisten työnkuvan muutokset koetaan ristiriitaisena. Toisaalta työnkuvan nähdään rikastuvan ja toisaalta sirpaloituvan. Kasvotusten kohtaamisten vähentyminen sekä teknologian käyttöön liittyvät ongelmat koetaan kielteisinä. Kielteisenä koetaan myös sekä asiakkaiden että ammattilaisten osin riittämättömät valmiudet ja osaaminen teknologian käytössä. Ammattilaisten oppimistarpeiden osalta on tunnistettavissa kaksi ääripäätä. Osa on ottanut työssään teknologiaa käyttöön hyvin rajoitetusti tai ei vielä lainkaan ja heillä on siten runsaasti oppimistarpeita, ja osa vastaajista sen sijaan toivoo lähinnä päivitystä uusimpaan teknologiaan ja sovelluksiin.
Teknologian hyödyntäminen ja etäpalvelut avaavat mahdollisuuksia uudistaa työterveyshuollon toimintatapoja siten, että ne voivat vastata asiakastyöpaikan tarpeisiin entistä laadukkaammin ja nopeammin. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää toimintatapojen kehittämiseen.
15
Kuokkanen, Suvi. "Harkiten, harkitsematta, hybriksen hurmassa: Tahallisuus ja mielentila väkivalta- ja henkirikostuomioiden tekijöinä klassisessa Ateenassa." Kriminologia 3, no. 1 (April 27, 2023): 39–59. http://dx.doi.org/10.54332/krim.122289.
Full textAbstract:
Klassisessa Ateenassa (n. 480–330 eaa.) lainsäädäntö oli varsin väljä ja epämääräinen. Laeissaei aina määritelty tarkasti rikoksen sisältöä eikä lain rikkomisen seurausta, ja rangaistus oli kulloisenkin valamiehistön päätettävissä. Henkirikosten kohdalla tuomioista päättivät erilliset erityistuomioistuimet, mutta muissa asioissa valamiehistöjen jäsenet valittiin arvalla halukkaiden kansalaisten joukosta. Analysoin artikkelissani tahallisuuden ja mielentilan roolia ja retoriikkaa ateenalaisten kansantuomioistuimien edessä. Samalla puntaroin, millainen painoarvo syytetyn mielentilalla ja rikkomuksen tahallisuudella oli tuomioistuinten jäsenten mielissä tuomioista päätettäessä. Erittelen myös tahallisuuden ja mielentilan merkitystä henkirikoksista tuomittaessa. Lähteisiin lukeutuvat Drakonin ja Solonin lait sekä valikoima tuomioistuimien edessä pidettyjä oikeuspuheita. Keskeiset kysymykseni ovat: Vaikuttivatko teon motiivi ja tarkoituksellisuus annettuihin tuomioihin? Entä tekivätkö jotkin mielentilat, asenteet tai motiivit rikoksesta tuomioistuinten silmissä erityisen tuomittavan ja rikollisesta erityisen vaarallisen? Tässä yhteydessä keskeiseksi käsitteeksi nousee sosiaaliseen piittaamattomuuteen ja ylikorostuneeseen omanarvontuntoon viitannut hybris, jolla oli moraalisia, uskonnollisia ja yhteiskunnallisia merkityksiä ja joka oli vastoin lakia. Laajempi taustalla vaikuttava kysymys kuuluu: mihin tuomioilla tähdättiin – rikoksen hyvittämiseen vai rikollisen parantamiseen? Tähän puoleen paneudun selvittelemällä yhteisölle vaarallisten mielentilojen parantamistapoja lakien ja rangaistuskäytäntöjen rinnalla myös filosofien kirjoituksissa, erityisesti Platonin Laeissa. Tutkimalla vaarallisiksi miellettyjen psykologisten valmiuksien merkitystä pyrin ymmärtämään klassisen Ateenan yhteiskuntaa rankaisemisen ja sosiaalisen kontrollin näkökulmasta. Esitän, että väkivalta- ja henkirikostuomioissa sekä tuomittiin tahallisuudesta että hoidettiin saastumista.
16
Sorvali, Satu. "Äkäiset akat ja kiivaat herrat." Ennen ja nyt: Historian tietosanomat 22, no. 3 (September 12, 2022): 2–25. http://dx.doi.org/10.37449/ennenjanyt.112320.
Full textAbstract:
Tutkin artikkelissani 1890-luvun tunnekulttuuria sukupuolen ja luokan näkökulmasta ottaen tarkastelukohteeksi suomalaisten sanoma- ja aikakauslehtien tekstit. Tutkin lehtijutuista käsityksiä ärtymyksen kaltaisista tunteista ja vertaan niitä saman aikakauden ärtyneisiin yleisönosastokirjoituksiin. Vertailun avulla voidaan hahmottaa miten käsitykset ja asenteet näkyivät 1890-luvun julkisuudessa käytännön tasolla. Artikkeli valottaa sukupuolten ja luokkien hierarkiaa ja valtasuhteita, mutta myös laajempia yhteiskunnallisia ja kulttuurisia rakenteita. Osoitan, että aikakauden tunnekulttuuri rakentui sukupuolen ja luokan näkökulmasta vahvasti luterilaisen kasvatusperinteen ja sääty-yhteiskunnan arvojen pohjalle, mutta toisaalta havainnollistan myös tunnenormien vähittäistä muuttumista. Molemmilta sukupuolilta odotettiin tunnehillintää, mutta käytännössä sitä edellytettiin ainoastaan naisilta. Taustalla vaikuttivat myös biologiset perusteet, nainen katsottiin tunteellisemmaksi ja tunnetaidoiltaan kehittymättömämmäksi kuin mies. Ristiriitaisesti naisen tuli kuitenkin hallita tunteitaan paremmin kuin miesten. Naisten ei tullut ilmaista ärtymystään perheen ja yhteiskunnan hyvinvoinnin vuoksi. Tämä käsitys näkyi yleisönosastoilla, joissa ei julkaistu naisiin viittaavilla nimillä juuri yhtään ärtynyttä kirjoitusta. Miehet sen sijaan ilmaisivat ärtymystä sosiaaliseen asemaan katsomatta, mutta työväentaustaisia kirjoittajia saattoi uhata syyttely ja häpeä tai jopa työn tai omaisuuden menetys. Ärtymys liittyi paitsi vääryyden kokemuksiin, myös kunnian säilyttämiseen. Kunnia oli miehille tärkeä tunne ja omaisuus, joka oli uhattuna sekä ylhäältä että alhaalta päin, henkilökohtaisesti ja kollektiivisesti. Seuraavan vuosikymmenen yhteiskunnallisen keskustelun kärjistymisen juuret olivat nähtävissä 1890-luvun yleisönosastoilla eri ihmisryhmien vastakkainasettelussa, jatkuvissa kiistakirjoituksissa, oikeuden hakemisessa sekä rahvaan puolelta avoimen ärtymyksen ilmaisuna.
17
Heljakka, Katriina, and Pirita Ihamäki. "Verkottunut esineleikki osana esiopetusta." Lähikuva – audiovisuaalisen kulttuurin tieteellinen julkaisu 31, no. 2 (September 15, 2018): 29–49. http://dx.doi.org/10.23994/lk.75048.
Full textAbstract:
Tutkimuksessa selvitetään esikouluikäisten lasten suhdetta nykyajan verkottuneisiin älyleluihin. Olemme erityisen kiinnostuneita Lelujen Internetiin liittyvästä opetuksellisista arvoista, opetuksellisesta sisällöstä ja niillä tapahtuvasta leikistä, jonka kautta leikkivälineet on mahdollista nähdä osana suomalaisessa esikouluympäristössä tapahtuvaa varhaiskasvatusta.
Lelujen Internetin kanssa toimiessaan lasten on ajateltu oppivan eri asioita niin lelujen fyysisiä kuin etenkin niiden digitaalisia käyttömahdollisuuksia hyödyntäen. Tutkimuksemme selvittää yhtäältä, millaisia monimediaalisia leikin muotoja Lelujen Internetiin kytkeytyvät leluhahmot tukevat ja toisaalta, millaisia oppimisen mahdollisuuksia niihin sisältyy. Yksi tapaustutkimuksemme päätavoitteista on tarkastella, millaisia oppimislupauksia leluvalmistajat lelujen internetiin liittävät ja toisaalta, miten nämä lupaukset täyttyvät lasten käyttäessä leluhahmoja osana leikkiään. Tutkimukseemme sisältyy kolme osa-aluetta: leluvalmistajien antamat lupaukset lelujen opetuksellisista ominaisuuksista, esikouluikäisten lasten vanhempien ja opettajien asenteet teknologisia ominaisuuksia sisältäviä älyleluja kohtaan ja esikouluikäisten lasten oma näkemys näiden lelujen sisältämästä opetuksellisesta potentiaalista.
Lähestymistapamme on monitieteinen ja eri menetelmiin perustuva. Tutkimuksemme käsittää kolme eri aineistoa. Se sisältää Lelujen Internetiin lukemiemme hahmolelujen opetuksellisten ominaisuuksien kartoituksen lelunvalmistajien näkökulmasta, esikouluikäisten lasten vanhempien ja esikouluryhmän kahden opettajan lomaketutkimushaastattelut ja kahdenkymmenen esikouluikäisen lapsen kanssa tehdyt ryhmähaastattelut esikouluympäristössä suoritetuista lelutestaustilanteista. Tutkimuksessa kysymme, mihin opetustarpeisiin tarkastelemamme lelut vastaavat ja millä tavoin ne sopivat osaksi suomalaisessa esikouluopetuksessa käytettyä muodollisen mutta leikin kautta toteutuvan oppimisen ympäristöä. Tutkimuksemme osoittaa, miten lelut sopivat leikillisen oppimisen välineiksi, kun esikouluopettajat ottavat nämä leikkivälineet osaksi suunniteltua ja ohjattua opetusta.
18
Tyrväinen, Liisa, Seija Tuulentie, and Henna Konu. "Luontomatkailun tutkimus Suomessa – historiasta tulevaisuuden tutkimussuuntiin." Matkailututkimus 20, no. 1 (May 10, 2024): 95–116. http://dx.doi.org/10.33351/mt.143811.
Full textAbstract:
Tämän katsausartikkelin tavoitteena on tarkastella luontomatkailututkimuksen kehitystä Suomessa kahdenkymmenen vuoden ajalta. Katsauksessa tutkimusteemojen tarkastelu on jaettu kolmeen kokonaisuuteen. Aluksi kuvataan, miten tutkimuksessa on lähestytty luontomatkailua osana ympäristöä ja alueiden käyttöä, sekä millaisia tietotarpeita on noussut esiin luontomatkailun kasvun myötä muihin maaseudun elinkeinoihin ja maankäyttöön liittyen. Seuraavaksi tarkastellaan luontomatkailun kysyntään liittyviä tutkimusaiheita, johon liittyviä teemoja ovat esimerkiksi luontomatkailun motiivit, asiakkaiden luontoon ja palveluihin liittyvät toiveet. Lopuksi tarkastellaan luontomatkailua liiketoimintana ja sen erityispiirteitä luontoympäristöjen hyödyntämisessä. Lisäksi kuvataan luontomatkailu-palvelujen kehittämiseen ja yritysten ympäristövastuuseen liittyvää tutkimusta. Luonnon vetovoimaisuus matkailussa tulee todennäköisesti vahvistumaan tulevaisuudessa, koska luonto tarjoaa mahdollisuuksia matkailijoiden arvostamiin kokemuksiin ja hyvinvointihyötyihin. Niihin kuuluvat mahdollisuudet kokea autenttisia luontoelämyksiä, rentoutua, kehittää itseään sekä vahvistaa terveyttä ja sosiaalisia suhteita. Luontomatkailu-tutkimukset Suomessa ovat painottuneet tähän saakka matkailijoiden näkökulmaan, jossa on tarkasteltu matkailumotiiveja, ympäristöjen sopivuutta aktiviteetteihin ja palvelujen kysyntää. Selvästi vähemmän on tutkittu millaisia yrityksiä luontomatkailuyritykset ovat, millaisia palveluita ne tarjoavat matkailijoille tai millaisia ovat yrittäjien asenteet ja arvot. Luontomatkailun kasvu asettaa haasteita kansallispuistojen ja muidenkin luontoalueiden käytön suunnittelulle ja kehittämiselle. Luontomatkailun haitalliset ekologiset vaikutukset, kuten maaston kuluminen ja roskaantuminen tulevat lisääntymään, jonka vuoksi ennakoivaa tutkimusta kasvavan käytön vaikutuksista tarvitaan. Vastuullisuus, ympäristötietoisuus ja kestävyyden huomioiminen tulevat todennäköisesti näkymään jatkossa yhä vahvemmin myös matkailussa ja matkailuvalinnoissa. Ajantasainen tutkimustieto voi merkittävästi tukea luontomatkailun kehittämistä ja pyrkimyksiä kohti kestävyyttä. Kestävyyden tavoittelussa korostuvat tuotteiden ja palvelujen laadun parantaminen, ympäristövastuullisuuden vahvistuminen yritystoiminnassa ja asiakkaiden ohjaaminen kestäviin kulutusvalintoihin. Näistä teemoista tarvitaan tutkimuksen kautta nykyistä parempi ymmärrys, jotta luontomatkailusektoria voidaan ohjata paremmin kohti kestäviä toimintamalleja.
19
Laitila, Erkki, Margit Närvä, Timo Sipiläinen, and Jyrki Rajakorpi. "Strateginen yhteistyö maitotiloilla." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 33 (January 31, 2016): 1–6. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75196.
Full textAbstract:
Maitotilan johtamisessa strategisen ajattelun ja suunnittelun merkitys kasvaa. Maitotilojen harjoittamasta strategisesta yhteistyöstä voi tulla merkittävä kilpailutekijä. Tutkimuksessa tarkastellaan maidontuottajien strategisen päätöksenteon näkökulmasta yhteistyön ja verkostoitumisen tuomien mahdollisuuksien hyödyntämistä, yhteistyön organisointia, tavoitteita ja kriittisiä menestystekijöitä sekä mahdollisuuksia vastata toimintaympäristön muutoksiin.Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Tutkimusaineisto koottiin haastattelemalla maidontuottajia ja heidän yhteistyökumppaneitaan. Haastateltaviksi valittiin yrittäjiä, joilla oli kokemusta toimivista ja/tai epäonnistuneista yhteistyösuhteista. Aineisto koostuu 45 teemahaastattelusta. Laadullis-induktiivista analyysia hyödyntäen tehtiin yleistyksiä ja tulkintaa aineistosta esiin nousevien näkökulmien perusteella. Tulosten mukaan yhteistyötä ja verkostomaista toimintatapaa tukeva strateginen ajattelu on usein syntynyt pitkän ajan kuluessa. Positiiviset kokemukset yhdestä yhteistyösuhteesta ovat kannustaneet laajentamaan yhteistyötä uusiin toimintoihin ja aloittamaan yhteistyötä uusien kumppaneiden kanssa. Osa tutkimukseen osallistuneista maitotiloista toimii osana laajaa ja moniulotteista yhteistyöverkostoa. Yksittäinen yhteistyösuhde on usein operatiivinen, mutta yhteistyösuhteet yhdessä muodostavat strategisen kokonaisuuden, jota ilman maidontuottaja ei pysty saavuttamaan liiketoimintansa tavoitteita. Päätökset pohjautuvat strategiseen ajatteluun, mutta formaalinen strateginen suunnittelu ja kannattavuustavoitteen asettaminen on harvinaista. Maidontuottajien omien tavoitteiden yhteensopivuus suhteessa yhteistyön odotettuihin hyötyihin on määräytynyt pitkälti osallistujien yhtenevän strategisen ajattelun pohjalta. Verkostoituminen on tuonut uusia mahdollisuuksia yritystoiminnan kehittämiseen. Yhteistyöllä haetaan kilpailuetua. Tulosten mukaan säästöjä saadaan erityisesti työ- ja pääomakustannuksissa. Tuottavuutta voidaan parantaa hyödyntämällä kumppaneiden yhteistä osaamista ja hankkimalla uutta teknologiaa. Tärkeää on, että kaikki osallistujat kokevat hyötyvänsä yhteistyöstä. Onnistuneessa yhteistyössä osallistujien tavoitteet saadaan sovitettua yhteen kokonaisuuden kanssa. Osallistujilta edellytetään valmiutta muuttaa omia toimintatapoja. Yhteistyökumppaneiden on luotettava toisiinsa ja heidän on oltava luottamuksen arvoisia. Arvot, asenteet, tavoitteet, osaaminen ja henkilökohtaiset ominaisuudet vaikuttavat yhteistyön onnistumiseen. Laajojen yhteistyöverkostojen johtaminen edellyttää suunnitelmallisuutta ja liikkeenjohtotaitoa. Yhteistyösuhteiden monipuolistuessa ja vastuiden kasvaessa tarvitaan sopimusmalleja ja kirjallisia ohjeita yhteistyösopimusten laadinnan pohjaksi. Tutkimustulosten perusteella laadittiin käsikirja, joka sisältää keskeiset näkökulmat yhteistyösuhteen suunnittelussa ja kehittämisessä.
20
Koistinen, L., E. Pouta, J. Heikkilä, S. Forsman-Hugg, J. Kotro, J. Mäkelä, and M. Niva. "Lihalajin, rasvaprosentin, tuotantotapojen ja hiilijalanjälkitiedon vaikutus kuluttajien jauhelihan valintaan." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 28 (January 31, 2012): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75508.
Full textAbstract:
Kasvanut huolestuneisuus muun muassa ruoan ympäristö- ja terveysvaikutuksista on lisännyt kuluttajien kiinnostusta elintarvikkeiden tuotantomenetelmistä ja muista ominaisuuksista. Aiempien tutkimusten mukaan erityisesti ruoan turvallisuus, luonnonmukainen tuotanto, eläinystävällisyys ja kotimaisuus ovat olleet toivottuja piirteitä lihatuotteilla. Useat tutkimukset ovat korostaneet kuluttajien heterogeenisuuden huomioimisen tärkeyttä, mutta hiilijalanjälkitiedon vaikutusta kuluttajien lihatuotteiden valintaan ei tietääksemme ole tutkittu. Tämän tutkimuksen tarkoitus on tuottaa tietoa kuluttajien suhteellisista preferensseistä jauhelihatuotteiden ominaisuuksien suhteen, eli paljastaa mitkä tuoteominaisuudet luovat heille eniten lisäarvoa. Tutkimme ensinnäkin vaikuttavatko lihalaji (sika, sika-nauta ja nauta), tuotantotapa (tavanomainen, luonnonmukainen, eläinystävällinen ja tuoteturvallisuuteen ja terveyteen panostava), rasvaprosentti ja hiilijalanjälkitieto kuluttajien valintoihin ja onko näillä tuoteominaisuuksilla yhteisvaikutuksia kuluttajan valintatodennäköisyyteen. Toisekseen tutkimme löytyykö kuluttajista preferenssiensä suhteen toisistaan poikkeavia ryhmiä ja miten nämä ryhmät eroavat toisistaan vastaajien taustatietojen (sosio-demografiat, kulutustottumukset, asenteet) perusteella. Viimeisenä tutkimme kuinka paljon ominaisuudet vaikuttavat kuluttajan halukkuuteen maksaa erilaisista tuotteista ja kuinka maksuhalukkuus poikkeaa ryhmien välillä. Kuluttajien suhteellisia preferenssejä mitattiin valintakokeella. Aineisto kerättiin internet-pohjaisella kyselylomakkeella, johon vastasi 1623 suomalaista. Valintoja mallinnettiin ehdollisella logistisella regressiolla (conditional logit model) ja kuluttajien heterogeenisuus huomioitiin käyttämällä latenttia luokkamallia (latent class model). Matalalla rasvaprosentilla oli erityisen positiivinen vaikutus kuluttajien valintaan. Tuotantomenetelmistä luonnonmukaisella tuotannolla oli suurin positiivinen vaikutus verrattuna eläinystävälliseen, turvallisuuteen ja terveyteen panostavaan ja tavanomaiseen tuotantoon. Naudan jauhelihaa suosittiin enemmän kuin sika-naudan tai sian jauhelihaa. Naudan jauhelihalla on suurempi hiilijalanjälki kuin sian jauhelihalla, ja tämän hiilijalanjälkitiedon mainitsemisella oli selvä vaikutus lihatyypin valintaan: naudan jauhelihan suhteellinen suosittuus pieneni hiilijalanjäljen koon mainitsemisen yhteydessä. Analyysissa paljastui kuusi toisistaan eroavaa kuluttajaluokkaa: hintatietoinen (23% vastaajista), rasvaprosenttitietoinen (20%), tiedostava mutta passiivinen (17%), indifferentti (17%), naudanlihaa arvostava (13%) ja tuotantotapatietoinen (11%) kuluttajaryhmä. Kuluttajat olivat valmiita maksamaan erityisesti matalasta rasvaprosentista, mutta heidän maksuhalukkuutensa lihasta ei muuttunut suuresti hiilijalanjälkitiedon mainitsemisen vuoksi. Suhteellinen maksuhalukkuus vaihteli kuitenkin huomattavasti kuluttajasegmenttien välillä.
21
Vidbäck, Anni, Tuike Iiskala, and Mirjamaija Mikkilä-Erdmann. "Opettajien kokemuksia tiedelukutaidon opetuksen haasteista alakoulussa." Ainedidaktiikka 7, no. 2 (December 21, 2023): 3–24. http://dx.doi.org/10.23988/ad.130713.
Full textAbstract:
Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella, millaisia kokemuksia opettajilla on alakoulun tiedelukutaidon opetuksen haasteista. Tutkimus on osa kehittämistutkimuksen strategian mukaista prosessia, jossa opetuksen haasteiden tunnistamisesta edetään käytännön työkalujen kehittämiseen opetuksen tueksi. Tutkimusaineisto koostuu neljän 5.–6. -luokan opettajan haastattelulitteraateista, jotka analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Tulosten valossa tiedelukutaidon opetus haastaa opettajaa oppilaiden osaamisen sekä pedagogisten resurssien osalta. Oppilaiden osaamisen haasteet liittyvät opettajien kokemuksissa niin asenteisiin, tietoihin kuin taitoihin. Nämä asenteet, tiedot ja taidot kietoutuvat tiiviiksi kokonaisuudeksi. Pedagogisten resurssien osalta haasteina nousevat opettajan oma osaaminen, oppimateriaalien puutteet sekä internetin haastavuus oppimisympäristönä. Opettajien sitoutuminen osin puutteelliseen oppimateriaaliin saattaa johtaa siihen, että tiedelukutaidon opetus on haastavaa eikä kaikilta osin vastaa Perusopetuksen opetussuunnitelman (2014) tavoitteita. Tutkimuksen tulosten pohdinta tarjoaa suuntaviivoja tiedelukutaidon opetuksen sekä oppi- ja opetusmateriaalien kehittämiseen. This study aims to examine, what experiences teachers have with the challenges of teaching science literacy in primary school. The study is part of design research, where the identification of the challenges is progressed to the development of practical tools to support teaching. The data consists of four primary school teacher’s interview transcripts, which were analyzed using qualitative content analysis. The results show, that the challenges experienced by teachers are related to two dimensions: students’ competence and pedagogical resources. The challenges of students’ competence are related to attitudes, knowledge and skills. These areas are closely connected. The challenges of pedagogical resources are the teacher’s own competence, the lack of learning materials and the challenging nature of the internet. Teacher’s commitment to the materials may lead to challenges in teaching science literacy according to the National core curriculum (2014). This study offers guidelines for the development of science literacy teaching and learning materials. Keywords: science literacy, primary school, teaching, challenges, design research
22
Hakola, Outi. "Mielikuvat suomalaisesta saattohoidosta Marikan kuolema -dokumenttielokuvan vastaanotossa." Lähikuva – audiovisuaalisen kulttuurin tieteellinen julkaisu 36, no. 1 (April 8, 2023): 25–44. http://dx.doi.org/10.23994/lk.128785.
Full textAbstract:
Ihmisten asenteet ja mielikuvat saattohoidosta vaikuttavat siihen, millaisia elämän loppuvaiheen hoitovaihtoehtoja he toivovat itselleen tai läheisilleen. Mediaesitykset, kuten dokumenttielokuvat, muokkaavat omalta osaltaan näitä mielikuvia. Marikan kuolema (2021) on tuore kotimainen dokumenttielokuva, jossa on kuvattu kuolevan ihmisen viimeisiä kuukausia saattohoitokodissa. Vaikka saattohoitoprosessit eivät ole elokuvan merkittävin teema, siihen liittyvät kuvaukset tarjoavat katsojilleen tarttumapintaa ymmärtää saattohoitoa ja heijastaa elokuvaan omia asenteitaan elämän loppuvaiheen hoidosta.Tutkin saattohoitoon liittyviä mielikuvia laadullisen vastaanottotutkimuksen keinoin. Aineistona toimivat elokuvan pohjalta tehdyt ryhmähaastattelut (48 osallistujaa) ja Vauva.fi-sivustolla käyty verkkokeskustelu (493 viestiä). Aineistosta paljastui, että saattohoidon kokonaisvaltaisuuteen ja moniammatillisuuteen liittyy väärinymmärryksiä saattohoidon merkitessä monelle kuolemista piilossa ja pois muiden tieltä. Keskustelijat myös kritisoivat, ettei suomalaisessa saattohoidossa osata kohdata kuolevaa ja hänen läheisiään yksilöinä, vaan hoidettavina potilaina ja lääketieteellisenä ongelmana.Saattohoitoon liittyi siten eettisiä kysymyksiä ja pelon tunteita. Ahdistus nousi yhtä lailla siitä, miten meistä kukin pystyy kohtamaan kuolevaisuutta, ja siitä, pystyykö suomalainen yhteiskunta tarjoamaan arvokasta kuolemaa kansalaisilleen. Marikan kuolema -dokumenttielokuvan vastaanotossa korostuivat negatiiviset mielikuvat suomalaisesta saattohoidosta.Avainsanat: saattohoito, kuolema, dokumenttielokuvat, välittäminen, etiikka, vastaanottotutkimusAudience’s Perception of Finnish Hospice Care in the Documentary Film Marika’s PassingPeople’s attitudes and images of hospice care affect what end-of-life care options they wish for themselves or their loved ones. Media presentations, such as documentary films, shape these images. Marika’s Passing (2021) is a recent Finnish documentary film that depicts the last months of a dying person in a hospice home. Although hospice care is not a significant theme of the film, the related descriptions offer viewers potential to understand hospice care and reflect their own attitudes about end-of-life care.I study Finnish audience’s perceptions of hospice care using qualitative reception research. The data includes focus group interviews (48 participants) and an online discussion on the Vauva.fi website (493 messages). The data reveales that there are misunderstandings associated with hospice care’s comprehensiveness and multi-professionalism when some viewers see hospice care as a result of taboo death where death is hidden from the public view. The discussants also criticized that Finnish hospice care does not know how to face the dying people as individuals.Thus, dying people are treated as patients and as medical problems, and hospice care became associated with fear and anxiety over the provided care. Audience’s anxiety focused on how each of us is able to face mortality and whether Finnish society is able to offer a dignified death to its citizens. In the reception of the documentary film Marika’s Passing, the viewers expressed rather negative images of hospice care in Finland.Keywords: hospice, palliative care, death, documentary films, care, ethics, reception, reception studies
23
Paltamaa, Jaana, Eija Janhunen, and Riitta Räsänen. "Työyhteisö ja omavalvonta vanhuspalveluiden henkilöstön työhyvinvointia tukemassa." Gerontologia 37, no. 4 (December 8, 2023): 334–54. http://dx.doi.org/10.23989/gerontologia.127396.
Full textAbstract:
Tutkimuksemme kohdentui vanhuspalveluiden henkilöstön työkykyyn. Pyrimme ymmärtämään, miksi ja miten työtä tehdään ammatillisesti hyvällä ja samalla työhyvinvointia vahvistavalla asenteella ja tavalla. Tapaustutkimuksemme kohdistui kahteen vanhuspalveluita tarjoavaan yritykseen. Henkilöstön työkykyä selvitimme Webropol-kyselyllä tutkimuksemme alku- ja loppuvaiheessa. Työkykyä tarkastelimme Työterveyslaitoksen Työkykytalo-mallin mukaisesti. Sen perusta ‒ henkilöstön kokema työkyky ja osaaminen ‒ oli hyvä. Yhteiskehittämisen teemoiksi nousivat arvot, asenteet ja motivaatio sekä johtaminen ja työyhteisö. Osana tutkimusta toteutimme yli 50 tiimivalmennusta, joissa keskityttiin työhyvinvoinnin edistämiseen laadun omavalvonnan avulla. Henkilöstön kokema työkyky pysyi hyvin samanlaisena kahden vuoden seurantajakson aikana. Selkein muutos tapahtui esihenkilöiden toimintaan liittyvissä kokemuksissa. Esihenkilöt huomioivat työntekijöiden mielipiteet ja reagoivat niihin aiempaa herkemmin. Henkilöstön asenne omaan työhönsä oli positiivinen, mutta työn kuormittavuus ja riittämättömyyden tunne aiheuttivat ristiriitaa omien arvojen kanssa. Toimiva omavalvonta helpottaa työn suorittamista, kun jokainen työntekijä tietää tehtävänsä, vastuunsa ja pelisäännöt organisaation omavalvontasuunnitelmaan perustuen. Työnkuvien selkeyttäminen ja vaikuttavien toimintamallien käyttö lisäävät myös työpaikan houkuttelevuutta, veto- ja pitovoimaa. Work community and self-monitoring to support the well-being of staff in services for the elderly Our research focused on the well-being of employees working in services for the elderly and sought to understand why and how to work professionally with a good attitude and in a way that promotes well-being. Our case study was limited to two companies providing services to elderly people. We used a Webropol questionnaire to explore well-being at the beginning and end of our study. We analysed work ability according to the Work Ability model of the Finnish Institute of Occupational Health. Its basis, i.e., the perceived work ability and competence of the employees, was good. Values, attitudes, and motivation as well as leadership and work community, were the themes of co-creation. As a concrete way of working, we conducted more than 50 team coaching sessions focusing on promoting well-being at work through quality self-monitoring. Perceived well-being at work remained very similar over the two-year follow-up period. The most obvious change was in the employees’ perception of their supervisors’ performance. They listened better to the opinions of their employees. Employees were positive about their own work, but the stress and feelings of inadequacy caused by their work were at odds with their own values. We found that effective self-monitoring facilitates well-being at work when everyone knows their role, responsibilities, and rules based on the organisation’s self-monitoring plan. Clarifying job descriptions and using effective procedures also increases the attractiveness, appeal, and retention power of the workplace.
24
Åkerberg, Christa. "Aikuisopiskelijoiden käsityksiä hyvistä ja huonoista opettajista." Aikuiskasvatus 22, no. 4 (December 1, 2002): 336–41. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93443.
Full textAbstract:
Kun Christa Åkerberg haki seminaarityötänsä varten kirjallisuudesta tietoa hyvän aikuiskasvattajan ominaisuuksista, hän löysi neljä eri ulottuvuutta: opettajan asenteen, roolin, luonteenpiirteet ja opetuksen lähtökohdat. Porvoon kauppaoppilaitoksen 22 aikuisopiskelijaa kirjoitti hänen pyynnöstään omat kertomuksensa hyvästä opettajuudesta. Mitä asioita he arvostivat?
25
Kolamo, Sami, and Jani Vuolteenaho. "”Hankkiutukaa eroon Saudi-Arabian lipuistanne!”." Lähikuva – audiovisuaalisen kulttuurin tieteellinen julkaisu 36, no. 3-4 (January 9, 2024): 44–67. http://dx.doi.org/10.23994/lk.142493.
Full textAbstract:
Englannin Valioliiga on maailman seuratuin ja rahallisesti arvokkain kansallinen jalkapallosarja. Viimeisen reilun kahdenkymmenen vuoden aikana Valioliiga on muuttunut hyperkaupalliseksi kulttuurituotteeksi. Tämän kehityksen vanavedessä liikemaailman toimintatavat hyväksyvät markkinapragmatistiset asenteet ovat normalisoituneet englantilaisseuroissa myös perinnetietoisten kannattajien keskuudessa.Tässä läpeensä markkinoituneessa ja medioituneessa nykykontekstissa fanien toivottu, ”oikeanlainen” emotionaalinen osallistuminen on entistä tärkeämpää Valioliigan tuotantokoneistolle eli lähinnä seurajohtajille, sponsoreille ja mediayhtiöille. Analysoimme artikkelissa Valioliigan tuotantokoneiston ja fanien välistä suhdetta puhumalla autenttisuussopimuksesta, joka on alati vaarassa kriisiytyä. Autenttisuuskriisin käsitteellä viittaamme tuotannon ja fanien välisiin tulehtuneisiin neuvottelutilanteisiin, jotka pakottavat osapuolia pohtimaan lajin ja ”meidän seuramme” arvoja sekä toimintaehtoja ja vallankäytön oikeudenmukaisuutta.Tapausesimerkkeinä autenttisuuskriiseistä nostamme esiin korona-ajan televisiolähetykset ja Newcastle Unitedin siirtymisen Saudi-Arabian valtiollisen sijoitusrahaston (PIF) omistukseen. Käsitämme nämä kaksi tapausta malliesimerkeiksi siitä, millä tavoin kaupallistuneessa ja medioituneessa nykyjalkapallossa tuotantokoneiston ja fanien välisen autenttisuussopimuksen reunaehtoja ja sisältöjä neuvotellaan sekä merkityksellistetään uudelleen.Tapausesimerkkimme osoittavat, että autenttisuuden rajanvedot ovat nykyjalkapallossa paitsi tilannesidonnaisia myös jatkuvuutta ja muutosta generoivia tapahtumia, jotka voivat yhtäältä vahvistaa jo vakiintuneita toimintatapoja mutta toisaalta myös sysätä liikkeelle uusia laji- ja fanikulttuurien kehityskulkuja. Analyysissa hyödynnämme ottelulähetyksiä, lehdistötiedotteita ja -tilaisuuksia, sosiaalisen median keskusteluja ja muita verkon media-aineistoja sekä kenttätutkimusmatkaa Newcastlessa.Avainsanat: jalkapallo, Englannin Valioliiga, fanit, autenttisuussopimus, autenttisuuskriisi“Get Rid of Your Saudi Flags!” – The Authenticity Crises of Fandom in the Hyper-Commercial English Premier LeagueThe English Premier League is the most followed and financially valuable national football league in the world. Over the last twenty years the Premier League has become a hyper-commercial cultural product. In the wake of this development, business-oriented market pragmatist attitudes have become normalised in English clubs, even among tradition-aware supporters.In this thoroughly commodified and mediatized context, the desired, “real” emotional involvement of fans is even more important for the Premier League production machinery, aka mainly club directors, sponsors, and media companies. In this article, we analyse the relationship between the Premier League production machinery and the fans via the lens of authenticity, and recurrently threatened cultural contracts around it. By the concept of authenticity crisis, we refer to a ruptured state of relations and negotiations between production machinery and fans, which drives both parties to reflect on the values of football and “our club”, as well as the questions of power and justice.As case studies of authenticity crises, we highlight the television broadcasts of the Covid-19 pandemic era and the takeover of Newcastle United by the Public Investment Fund (PIF) of Saudi Arabia. We conceive these two cases as typical examples of the ways in which the boundaries and contents of the authenticity contract between the production apparatus and the fans are being negotiated and resignified in commercialised and mediatised football.Our case studies show that the interpretations of authenticity in contemporary football are not only situational, but also incidents that generate continuity and change, which can both reinforce established practices and trigger new developments in football and fan cultures. In our analysis, we draw on match broadcasts, press releases and events, social media discussions and other online media materials, as well as a research trip to Newcastle.Keywords: football, English Premier League, fans, authenticity contract, authenticity crisis
26
Vehviläinen, Jukka. "Pajatoiminta ohjauksen ja oppimisen tehokeinona." Aikuiskasvatus 27, no. 1 (February 15, 2007): 62–65. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93740.
Full textAbstract:
Työpajat ovat kuuluneet suomalaisen työvoima- ja koulutuspolitiikan järeimpiin keinoihin 1990-luvun puolivälistä lähtien. Niistä saadut kokemukset ovat yllättävän hyviä. Pajoihin on tultu negatiivisten koulukokemusten siivilöiminä. Siksi työpajoissa pyritään ja onnistutaankin tuottamaan myönteisiä oppimiskokemuksia sekä muuttamaan asenteita koulutusta kohtaan yleensäkin.
27
Fields, Marion. "Järjestömuotoista vertaisoppimista vapaassa sivistystyössä : tapaus opintokerhot." Aikuiskasvatus 33, no. 2 (May 15, 2013): 140–45. http://dx.doi.org/10.33336/aik.94038.
Full textAbstract:
Vertaisoppiminen voidaan määritellä keskenään tasa-arvoisessa suhteessa olevien henkilöiden välisessä vuorovaikutuksessa tapahtuvaksi oppimiseksi. Se on aidosti sosiaalinen oppimisen muoto, koska oppijalla tulee aina olla kumppani, vertainen, jota vasten hän voi peilata omia ajatuksiaan ja jonka kanssa yhteistyössä hän voi omaksua uusia tietoja, taitoja ja asenteita. Aikuisten vertaisoppimisen tutkimus on pitkälti keskittynyt muuan muassa työssäoppimiseen.
28
Hyyppä, Harri. "Uudistuminen konsulttityön haasteena." Aikuiskasvatus 19, no. 1 (February 15, 1999): 60–68. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93203.
Full textAbstract:
Artikkelin teoreettisena lähtökohtana on psykodynaaminen objektisuhdeteoria. Konsulttityö käsitetään artikkelissa laajasti uudistamistyötä tukevana luovana asenteena ja suhtautumisena, jossa ns. container-orientaatio on keskeinen. Container-funktio on keskeinen teoreettinen käsite ja apuväline psyykkisen kehityksen ja kasvun kuvaamisessa. Koska kaiken uudistumisen taustalla on pohjimmainen tieto ihmisen kasvusta ja kehityksestä, voidaan container-teoriaa käyttää hyväksi myös yhteisöllisellä tasolla ja edelleen konsultatiivisten prosessien tarkastelussa.
29
Mäkikoskela, Riikka. "Kokonaisvaltaisen maailmassaolijan vuorovaikutuksellinen kasvaminen ja oppiminen." Aikuiskasvatus 27, no. 4 (December 1, 2007): 312–19. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93785.
Full textAbstract:
Ranskalaisen psykologin ja filosofin Maurice Merleau-Pontyn kokonaisvaltaisen maailmassaolemisen filosofiassa mieli on vain ihmisen kokonaisuuden yksi osa, jota ei nosteta muiden yläpuolelle. Hänen mukaansa ihmisenä oleminen on jatkuva prosessi sekä elävänä että ajattelevana kehona, joka on läsnä nykyisyydessä ja suuntautuu tulevaan. Se on myös ihmisen historia: aika jonka hän on ollut olemassa. Kehollisuuden kautta omaksuttuja asenteita ja arvostuksia onkin vaikeaa muuttaa. Voimme helposti omaksua uusia ajatuksia, mutta kehollisuus paljastaa meidän todelliset, luutuneet asenteemme.
30
Marila, Marko Mikael. "Suomalaisen ydinvoimavastaisuuden perintöarkeologiaa." Muinaistutkija 41, no. 2 (July 8, 2024): 5–24. http://dx.doi.org/10.61258/mt.144945.
Full textAbstract:
Artikkelissa esitellään suomalaisten ydinvoimaa ja uraanin etsintää vastustavien kansalaisliikkeiden ja ympäristöjärjestöjen arkeologista perintöä kolmen esimerkkitapauksen avulla. Esimerkkitapausten kohteet ovat vuosille 1983–2010 ajoittuvia ja Suomen maantieteellisellä alueella sijaitsevia kalliohakkauksia, kalliotaideteoksia ja kivisiä muistomerkkejä, joita tarkastellaan artikkelissa niiden historiallisen, yhteiskunnallisen ja ydinvoimapoliittisen kontekstin valossa. Kohteiden arkeologista ja perinnöntutkimuksellista relevanssia arvioidaan artikkelissa esihistoriallisen kalliotaiteen ja tulevaisuuskommunikaation näkökulmasta. Artikkelin pääargumentti on, että koska ydinvoimanvastaisten kansalaisliikkeiden arkeologinen perintö on monitulkintaista ja nopeasti muuttuvia poliittisia asenteita tallentavaa, se tarjoaa arvokkaita mahdollisuuksia kulttuuriperinnön tulevaisuuden uudelleenajattelemiselle.
31
Parhi, Katariina. "Sekularisoituva seksuaalisuus: Biokriminologinen näkökulma väkisinmakaamisrikokseen toisen maailmansodan jälkeisessä Suomessa." Kriminologia 2, no. 1 (November 29, 2022): 60–70. http://dx.doi.org/10.54332/krim.111484.
Full textAbstract:
Artikkeli käsittelee väkisinmakaamisrikoksen sosiaalilääketieteellistä tulkintakehystä Suomessa toisen maailmansodan jälkeen. Aineistona hyödynnetään lääkäri Sven Erkkilän tutkimusta ”Väkisinmakaamisrikoksesta ja sen tekijöistä”, jota tarkastellaan sosiaalilääketieteenalan historiallisen kontekstualisoinnin avulla. Keskeisimmät tutkimuskysymykset ovat: millä tavoin väkisinmakaamisrikos ymmärrettiin toisen maailmansodan jälkeisinä vuosina ja millä tavoin sitä selitettiin. Erkkilä analysoi väkisinmakaamisrikoksiin liittämiään ympäristötekijöitä, kuten asenteita ja tapahtumapaikkoja, sekä yksilötason tekijöitä, joista hän mainitsee ”vajaamielisyyden” ja ”sairasmielisyyden”. Rikosten ehkäisyyn hän suosittelee sukupuolikasvatusta niin kotiin kuin kouluihin ja edustaa täten ajalle tyypillistä sosiaalisuunnittelun näkökulmaa. Erkkilän perehtyminen väkisinmakaamisrikoksiin merkitsee laajempaa murroskohtaa suhtautumisessa naisiin kohdistuvaan väkivaltaan.
32
Heikkinen, Kaija. "Avioliiton ongelmallisuus sota- ja kotirintamalla." Väki Voimakas, no. 28 (November 2, 2023): 151–73. http://dx.doi.org/10.55286/vv.122909.
Full textAbstract:
Kaija Heikkinen tarkastelee artikkelissaan kriittisesti kuvaa sota-ajan avioliitosta ja naiseudesta rintamalla olleiden naisten muistitiedon valossa. Hän kysyy, miten käsitykset ideaalista perheestä ja naiseudesta vaikuttivat rintaman sosiaalisessa todellisuudessa ja myös niitä koskevissa muistoissa. Heikkinen käsittelee erityisesti sotatoimialueella siviilityöpaikoissa työskennelleitä (työläis)naisia, jotka ovat jääneet sotaa koskevissa muistelukertomuksissa marginaaliin. Toisin kuin niin sanottuun työvelvolliseen liitetyt merkitykset väittävät, monet työläisnaiset menivät rintamalle vapaaehtoisesti tienaamaan, ja moni heistä oli myös perheellinen. Heikkinen osoittaa, että lottien muistelukertomuksissa ja myös aikalaiskirjallisuudessa esiintyvät kuvaukset rintaman naisista sisältävät sukupuolittuneita ja luokkasidonnaisia asenteita ja asemoitumisia.
33
Kettunen, Henna, Anna Kouhia, and Minna Autio. "Kuluttajan ja vaatteen jaettu toimijuus tanssina kestävyyteen." Kulutustutkimus.Nyt 16, no. 1-2 (January 11, 2023): 26–46. http://dx.doi.org/10.54333/kulutustutkimus.125337.
Full textAbstract:
Kuluttajien kestäviä asenteita ja ajattelutapoja vaatteiden hankinnan ja käytön osalta on tutkittu, mutta se, miten vaate materiaalina toimii yhdessä kuluttajan kanssa kestävästi, on saanut vähäisempää huomiota. Tarkastelemme kuluttajien ja vaatteiden yhteistoimijuutta uusmaterialismin viitekehyksessä analysoiden vaatekaapin sisällöstä kertovia kirjoituksia, joissa kuluttajat ovat pohtineet vaatesuhdettaan. Tätä kuluttajan ja vaatteen vastavuoroista toimintaa tutkitaan ”toimijuuden tanssina”, jossa analysoidaan kehollisia ja affektiivisia vuorovaikutteisia kohtaamisia. Tutkimus osoittaa, että ”tanssin” osapuolet määrittävät toistensa toimijuutta ja voivat muuttua arvaamattomasti. Tanssin vaiheet, aina tanssiinkutsusta sen päättymiseen, ilmentävät vaatekulutuksen monimuotoisuutta ja ajallista kiertokulkua vaatteiden hankkimisesta niiden hävittämiseen, mikä tuo esiin kestävyyden kannalta kriittisiä hetkiä arjessa. Kosketus vaatteeseen, vuorovaikutuksen herättämät tunteet sekä käyttötilanteet muovaavat vuorovaikutuksen muotoja, jolloin esimerkiksi kiintymys vaatteeseen lisääntyy tai vaate hylätään sen kuluessa tai rikkoutuessa. Tanssin taukopaikat, kuten ”passiivivarastoon” unohtuneet vaatteet, tulisi nostaa kestävän vaatekulutuksen edistämisessä lähempään tarkasteluun.
34
Jallinoja, Piia, and Esa Väliverronen. "Suomalaisten luottamus instituutioihin ja asiantuntijoihin COVID19-pandemiassa." Media & viestintä 44, no. 1 (March 29, 2021): 1–24. http://dx.doi.org/10.23983/mv.107298.
Full textAbstract:
Tässä tutkimuksessa selvitämme suomalaisten luottamusta instituutioihin, asiantuntijoihin ja uutismediaan koronakriisin käsittelyssä sekä yksilön vapauteen ja vastuuseen liittyviä asenteita huhtikuussa ja kesäkuussa 2020. Tulosten mukaan suomalaiset luottivat varsin vahvasti hallitukseen, viranomaisiin sekä THL:n ja yliopistojen tutkijoihin kriisin käsittelyssä. Samoin Yle Uutisiin ja MTV Uutisiin luotettiin kriisin raportoinnissa. Enemmistö vastaajista pyrki noudattamaan viranomaisohjeita ja hyväksyi yksilöiden vapauksien rajoitukset epidemian hallitsemiseksi. Enemmistö piti koronarokotuksista kieltäytyjiä vastuuttomina, mutta samalla enemmistö uskoi, että koronarokotusten tulisi olla vapaaehtoisia. Tutkimme tarkemmin sitä, ketkä luottivat eniten ja ketkä vähiten mainittuihin tahoihin. Naiset suhtautuvat miehiä myönteisimmin THL:n toimintaan ja Yle Uutisiin, miehet puolestaan sosiaalisen median vaikuttajiin. Perussuomalaiset erosivat lähes kaikkien muuttujien suhteen muista puolueista: he olivat kriittisimpiä THL:ää, STM:ää, Yle Uutisia sekä viranomaisten rokotetietoa kohtaan. Lopuksi pohdimme, miten voimme näiden tulosten valossa tulkita väitteitä tieteen ja asiantuntijoiden arvostuksen laskusta. Pohdimme myös sitä, muuttiko koronakriisi suomalaisten suhtautumista kansallisiin instituutioihin.
35
Komulainen, Katri, Inka Hirvonen, Katariina Kaskes, Kati Kasanen, and Päivi Siivonen. "Asiantuntijoita, monitaitoisia ja akateemisia yrittäjiä." Aikuiskasvatus 39, no. 2 (June 12, 2019): 122–37. http://dx.doi.org/10.33336/aik.82982.
Full textAbstract:
Artikkelissa tarkastellaan yliopisto-opiskelijoiden identiteettien rakentumista tilanteessa, jossa taloudelliset päämäärät ovat muokanneet yliopistojen toimintaa ja arvoja. Tulkitsimme 28 yliopisto-opiskelijan haastattelua siitä näkökulmasta, kuinka he asemoivat itsensä suhteessa akateemisuuden, työllistettävyyden ja yrittäjyyden moraalisiin järjestyksiin ja rakensivat samalla identiteettiään tulkitessaan koulutuspolkuaan ja siirtymää työelämään. Käytimme analyysimenetelmänä identiteetin kolmiulotteista positiointianalyysiä moraalisten järjestysten identifioinnin ohella. Analyysin tuloksena erotimme kolme identiteettipositiota. 1) Kun yliopisto-opiskelijat jäsensivät itseään, koulutuspolkuaan ja siirtymää työelämään akateemisuuden viitekehyksessä, he asemoivat itsensä asiantuntijoiksi, joille yliopistotutkinto merkitsi odotuksia nousujohteisesta urasta työelämässä. 2) Kun omaa polkua jäsennettiin työllistettävyyden viitekehyksessä ja monitaitoisen positiosta käsin, katsottiin, että akateemisten hyveiden ohella tai jopa asemesta opiskelijoilla tulisi olla henkilökohtaisia taitoja ja asenteita, kuten tiimityötaitoja, jotka lisäävät heidän kilpailukykyisyyttään epävarmoilla työmarkkinoilla. 3) Analyysissä tunnistimme myös akateemisen yrittäjän position, josta käsin yrittäjyys nähtiin itselle todennäköisenä, vaikkakaan ei kovin toivottuna uravaihtoehtona.
Artikkeli perustuu Suomen Akatemian projektiin numero 295 958.
36
Sjöblom, Paula, and Ville Virsu. "Kiertotalous-sanan tunnettuus ja merkitystulkinnat." Puhe ja kieli, no. 4 (January 28, 2022): 265–84. http://dx.doi.org/10.23997/pk.113853.
Full textAbstract:
Kestävä kiertotalous on talousmalli, jonka avulla voidaan hillitä luonnonvarojen ylikulutusta, torjua ilmastonmuutosta ja luonnon köyhtymistä samalla taloutta ja työllisyyttä vahvistaen. Uuteen malliin siirtyminen vaatii ajattelutapojen muutosta ja kiertotalouden käsitteen ymmärtämistä. Kansalaisille kiertotalous ei kuitenkaan ole kovin tuttu sana.
Tutkimus selvittää kiertotalous-sanan tunnettuutta ja merkityksen päättelyä ensimmäisen vuoden opiskelijoiden keskuudessa. Kyselytutkimus tehtiin Turun ja Itä-Suomen yliopistoissa kieltenopiskelijoille ja kauppatieteiden opiskelijoille vuosina 2019 ja 2020. Artikkelissa pohditaan kiertotalouden merkityksen päättelyä yhdysosien merkitysten perusteella sekä paneudutaan kyselyvastausten episteemistä modaalisuutta ilmaiseviin aineksiin. Siinä selvitetään myös vastaajien asenteita sekä sanan tunnettuudessa tapahtuneita kvantitatiivisia muutoksia.
Kiertotalous-sanan tunnettuus lisääntyi tutkimusjaksolla selvästi ja vastausten varmuusaste nousi, mutta epävarmuutta ilmaisevia modaalisuuden keinoja käytetään kummassakin osatutkimuksessa runsaasti. Vastauksissa käytetyt evidentiaalisuuden ilmaukset viittaavat yleensä omaan päättelyyn. Yhdyssanan edusosan talous perusteella merkitys liitetään ’talouselämään’ tai ’talousjärjestelmään’, mutta usein myös ’rahavaroihin’. Määriteosa kierto täsmentää tulkinnat useimmiten kiertää-verbin merkityksen ’vaihtaa omistajaa’ tai ’kulkea kehää’ mutta myös ’kaihtaa, välttää’ -merkityksen pohjalta.
37
Foster, Raisa. "Toiseuden moninainen kokemus." Aikuiskasvatus 42, no. 1 (March 24, 2022): 50–66. http://dx.doi.org/10.33336/aik.115553.
Full textAbstract:
Vammaisuutta on 2000-luvulta lähtien alettu ymmärtää yksilöllisen vajavaisuuden sijasta sosiaalisena konstruktiona, joka syntyy ihmisten ennakkoluuloista erilaisuutta kohtaan. Kriittinen yhteiskuntatieteellinen vammaistutkimus pyrkii purkamaan ableistisia eli vammaisuuteen perustuvia syrjivien rakenteita ja arvoja. Vammaisten omat moninaiset kokemukset jäävät kuitenkin tutkimuksissa yhä marginaalisiksi tai tutkimustulokset eivät välity riittävän vaikuttavasti yhteiskunnan muuttamiseksi. Esitän, että tieteen ja taiteen tiedonmuodostuksen tapoja yhdistelevä tutkimusrunous (poetic inquiry) voi taistelevan tutkimuksen menetelmänä olla aktivismia: tutkimusrunoilla pyritään aktiivisesti yhteiskunnan muuttamiseen ennakkoluuloja ravistelemalla. Ne voivat analyysimenetelmänä auttaa toiseuden moninaisuuden tutkimisessa ilman hierarkkista kahtiajaottelua. Tutkimuksen raportoinnissa runot mahdollistavat moninaisten kokemusten kuulemisen ja ilmaisemisen arvoja ja asenteita muuttavalla tavalla. Artikkeli perustuu taideperustaiseen tutkimushankkeeseen, jossa sitouduttiin taistelevan tutkimuksen periaatteisiin kantaaottavana, toimintalähtöisenä ja osallistuvana tutkimuksena yhdenvertaisuuden ja oikeudenmukaisuuden puolesta. Esimerkkeinä käyttämäni tutkimusrunot koostin taiteilija-aktivisti-tutkijana kehitysvammaisten naisten haastatteluista. Niiden avulla on mahdollista puhutella laajempaa yleisöä kuin perinteinen akateeminen tutkimus mahdollistaa ja kutsua vastaanottaja jäsentämään aktiivisesti todellisuutta. Tutkimusrunouden vahvuudet taistelevan tutkimuksen menetelmänä ovat 1) autenttisen kokemuksen kuulemisessa ja välittämisessä, 2) toiseuden moninaisuuden esille tuomisessa ja 3) moninaisten yleisöjen tavoittamisessa.
38
Mäkelä, Liisa. "Opettajien kokemuksia työn tuunaamisesta koira-avusteisen pedagogiikan avulla." Aikuiskasvatus 41, no. 3 (October 5, 2021): 222–35. http://dx.doi.org/10.33336/aik.111578.
Full textAbstract:
Artikkelissa tutkitaan opetustyön tuunaamista ja sitä, miten opettajat kokevat sen vaikuttaneen työn vaatimuksiin ja voimavaroihin sekä hyvinvointiin. Työn tuunaamisen tapa on koira-avusteisen pedagogiikan hyödyntäminen opetustyössä. Aineisto kerättiin haastattelemalla 14 opettajaa, joilla oli kokemusta koira-avusteisesta työstä. Tulokset osoittivat, että työn tuunaamisella työn vaatimukset ja voimavarat sekä lisääntyivät että vähenivät. Pääosin opettajat kokivat muutokset myönteisinä. Vaikka esimerkiksi työn suunnittelu vaati aiempaa enemmän aikaa, koiran läsnäolo luokassa paransi ilmapiiriä, minkä kuvattiin lisänneen hyvinvointia. Kielteisiksi koettuja muutoksia oli vähän, mutta niiden vaikutukset olivat hyvin kielteisiä. Tilanteet koskivat sosiaalisia suhteita ja kielteisiä asenteita koira-avusteista työtä kohtaan. Koiran kanssa työskentely vaikutti positiivisesti opettajien hyvinvointiin muillakin tavoin, esimerkiksi koiran silittämisen koettiin laskevan stressiä. Työyhteisöissä tulisi suhtautua ennakkoluulottomasti erilaisiin työn tuunaamisen tapoihin, sillä näin työntekijän hyvinvointi voi merkittävästikin kohentua. Työn tuunaamisen reunaehdot ja vaikutukset sidosryhmiin tulisi selvittää, sillä epäonnistuessaan menetelmä voi aiheuttaa pettymystä ja työpaikan vaihtoajatuksia.
39
Fridlund, Mats, and Matti La Mela. "Between Technological Nostalgia and Engineering Imperialism." Tekniikan Waiheita 37, no. 1 (June 17, 2019): 6–40. http://dx.doi.org/10.33355/tw.83224.
Full textAbstract:
Kuinka ulkomainen teknologia vaikuttaa maan teollistumiseen? Tätä kysymystä lähestytään ”teknologisen geopolitiikan” kautta tarkastelemalla näkemyksiä ja tulkintoja, joita suomalaiset tekniikan alan toimijat esittivät koskien Itä-Aasian suurvallan, Kiinan teknologiaa ja teollistumista. Artikkeli tutkii, kuinka keisarillista Kiinaa kuvattiin vuosina 1880–1912 Suomen ”teknisteollisen julkisuuden” keskeisellä foorumilla, suomalaisissa tekniikan alan aikakauslehdissä. Tämä artikkeli tuo uuden näkökulman Suomen tekniikan historian tutkimuskentälle kartoittamalla Suomen ja Kiinan suhdetta teknologian ja teollistumisen kautta. Se tarjoaa myös uuden tutkimusotteen digitaaliseen historiaan hyödyntämällä laadullista ja määrällistä haku- ja luentatapaa (”readsearch”) suomalaiseen tekniikan alan lehtiaineistoon. Tutkimus tuo esiin, kuinka kiinalainen teknologia ja teollisuus esiintyi lehdissä pääosin kahdella tavalla. Ensinnäkin teksteissä kuvattiin Kiinan varhaishistoriallista kehitystä ja perinteistä teknologiaa, mikä toimi ”nostalgisena” vastaparina tuoreimpien länsimaisten teollisten edistysaskeleiden kuvaukselle. Toiseksi käsiteltäessä uudempia aikakauden teknologioita lehtitekstien painopiste oli lännen vahvuuksissa, ja huomio kiinnitettiin Kiinan taloudellisen ja kaupallisen potentiaalin tai maan luonnonvarojen hyödyntämiseen. Artikkeli syventää tätä suurvaltapolitiikan näkökulmaa tarkastelemalla kahden suomalaisen insinöörin uraa läntisten siirtomaapyrkimysten palveluksessa ja valottaa siten aiemmin sivuun jääneitä, suomalaisia imperialistisia asenteita.
40
Horila, Tessa, and Mitra Raappana. "Yliopisto-opiskelijoiden näkemyksiä etäopetuksen pienryhmätilanteista." Prologi 19, no. 1 (March 7, 2023): 25–42. http://dx.doi.org/10.33352/prlg.119943.
Full textAbstract:
Koronapandemian myötä ryhmäkeskustelut tulivat osaksi opiskelijoiden etäopiskelun arkea. Opiskelijoiden asennoitumista sekä ryhmätyöhön että teknologiavälitteiseen vuorovaikutukseen on tutkittu, mutta tutkimusta etäopiskeluaikaisista ryhmäkeskusteluista ja niiden herättämistä tunteista ja asenteista ei vielä juuri ole. Tässä tutkimuksessa selvitetään, millaisena yliopisto-opiskelijat kokevat etäopiskelun reaaliaikaiset ryhmätilanteet ja millaisia asenteita ja tunteita ne heissä herättävät. Tutkimusaineisto kerättiin verkkolomakkeella, jossa oli avoimia kysymyksiä. Kyselyyn vastasi keväällä 2021 yhteensä 59 opiskelijaa kolmesta suomalaisesta yliopistosta. Aineisto analysoitiin laadullisella sisällönanalyysillä. Opiskelijoiden merkityksenannoissa korostuivat 1) mahdollisuus tulla osaksi ryhmiä ja yhteisöjä, 2) teknologiavälitteisen vuorovaikutuksen ja osallistumisen haasteet sekä 3) ryhmäkeskustelut opettajan ja opetuksen sääteleminä vuorovaikutustilanteina. Tulokset osoittivat myös, että ryhmäkeskusteluihin asennoiduttiin vaihtelevasti ja niillä nähtiin olevan erityisesti relationaalisia hyötyjä ja mahdollisuuksia. Poikkeusolojen myötä omiin ja toisten kielteisiin asenteisiin suhtauduttiin suopeammin ja solidaarisemmin kuin aiemmin. Keskustelut herättivät opiskelijoissa myönteisiä ja kielteisiä tunteita, joista tavallisin oli jännitys. Pohdimme tuloksia etäopiskelun ryhmätilanteista ryhmäviestinnän, viestintäosaamisen ja etäopetuksen tutkimuksen näkökulmista. Lisäksi esittelemme tutkimuksemme tulosten pohjalta käytännön ehdotuksia, miten tehdä etäopiskelun ryhmäkeskusteluista entistä mielekkäämpiä ja miellyttävämpiä viestintätilanteita.
41
Bruun, Kari. "Turvallisuuden (bio)politiikkaa paikallisesti." Alue ja Ympäristö 49, no. 1 (June 12, 2020): 36–52. http://dx.doi.org/10.30663/ay.82170.
Full textAbstract:
Analysoin artikkelissa Helsingin kaupungin turvallisuussuunnitelmaa. Oletan sen tavoitteena olevan ohjata tai muuttaa kaupunkilaisten ajattelutapoja, suhtautumista, asenteita ja käyttäytymistä tiettyjen turvallisuuden nimikkeen alle koottujen asioiden suhteen. Tulkitsen suunnitelmaa kansalaisten biopoliittisen hallinnan problematisointina, jolloin tavoitteena on hallinnan toteuttamiseksi kääntää organisaatioiden, ryhmien ja yksittäisten kansalaisten näkemyksiä auktoriteettien näkemysten kanssa yhdenmukaisiksi hyvänä pidettävistä käytännöistä turvallisuuskysymyksissä. Analysoin tätä prosessia kriittistä diskurssien tutkimusta soveltamalla. Kysyn ensinnäkin, kuinka turvallisuutta esitetään eli representoidaan. Toiseksi analysoin, millaisiin toimiin turvallisuustilanteen edelleen parantamiseksi on tarkoitus ryhtyä. Edelleen selvitän, kuinka kaupunkilaisia houkutellaan ja taivutellaan samastumaan suunnitelmassa esitettyyn turvallisuusajatteluun ja sen tavoitteisiin.
Turvallisuuden representaatiossa korostuu vahvasti erityyppinen ennakoiva toiminta, jolla pyritään ehkäisemään niin rikollisuutta, syrjäytymistä, onnettomuuksia kuin päihdehaittojakin. Tavoitteena on lisäksi yhteistyö viranomaisten sekä erilaisten kansalaisista koostuvien tahojen, ryhmien ja yksilöiden kanssa. Vastuuta turvallisuuden säilymisestä pyritään jakamaan myös kansalaisille itselleen. Identifioitumista suunnitelmassa esitettyyn koetetaan lisätä viestittämällä kaupunkilaisille kannustamisesta, auttamisesta, turvallisuustyön juurruttamisesta, identiteetin vahvistamisesta, turvallisuuden tunteen lisäämisestä ja niin edelleen. Toisaalta todetaan eriarvoisuuden lisääntyminen ja se, että kaikki eivät kykene vastuulliseen autonomiseen toimintaan ja elämäntapaan, minkä voi olettaa vaikuttavan kielteisesti identifioitumiseen suunnitelman tavoitteisiin.
42
Laaksonen, Vilja. "Lasten vuorovaikutustaidot tutkimuksen kohteena." Prologi 6, no. 1 (December 15, 2010): 6–24. http://dx.doi.org/10.33352/prlg.95813.
Full textAbstract:
Lapsi omaksuu arvoja ja asenteita ja rakentaa käsitystä itsestään vertaissuhteissa. Lapset tarvitsevat erilaisia vuorovaikutustaitoja vertaistensa parissa. Esimerkiksi yhteistyö, jakaminen ja ongelmanratkaisu ovat tärkeitä taitoja jo alle kouluikäiselle lapselle. Vuorovaikutustaidoista puhutaan eri tieteenaloilla eri käsittein. Tämän artikkelin tavoitteena on kuvata, millaisilla käsitteillä ja tutkimusmenetelmillä lasten vuorovaikutustaitoja on tutkittu muun muassa viestinnän, kasvatustieteiden ja psykologian tieteenaloilla. Artikkelissa kootaan myös niitä näkökulmia, jotka ovat vaikuttaneet lasten vuorovaikutustaitojen tutkimuksen taustalla. Lasten vuorovaikutustaitojen tutkimusta viimeisen kymmenen vuoden ajalta (1998–2009) kartoittavan kirjallisuuskatsauksen pohjalta voidaan todeta, että yleisimmin aineiston tutkimuksissa käytetään käsitteitä sosiaalinen kompetenssi, sosiaaliset taidot, vertaissuhdetaidot ja viestintätaidot. Lasten vuorovaikutustaidot on moninaisista käsitteistä huolimatta määritelty ja operationaalistettu samankaltaisesti. Päätutkimusmenetelminä käytetään havainnointia ja lasten vuorovaikutustaitojen mittaamiseen tarkoitettuja mittareita. Alkuperäistutkimusten tarkastelu osoitti, että lasten vuorovaikutustaitoja on tutkittu esimerkiksi erilaisten kehityshaasteiden ja riskien ehkäisyn näkökulmasta. Lasten vuorovaikutustaidot kehittyvät vertaissuhteissa (Gagnon & Nagle 2004, 174). Koska vuorovaikutustaidot muodostavat alustan vertaissuhteiden kehittymiselle, voi vertaisryhmästä syrjäytymisestä seurata negatiivinen kierre, joka ylläpitää tiettyä sosiaalista statusta vertaisryhmässä (ks. Laine 1998, 497). Lasten vuorovaikutustaitojen tutkiminen auttaa tunnistamaan myös mahdollisia riskitekijöitä, joihin jo varhaiskasvatusvaiheessa voidaan vaikuttaa.
43
Mäkinen, Heikki, and Matti Ylätalo. "Yrittäjän ominaisuudet, liikkeenjohto ja taloudellinen menestyminen." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 28 (January 31, 2012): 1–9. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75541.
Full textAbstract:
Maatalousyrittäjän tärkein liikkeenjohdollinen tehtävä on ohjata tilan resurssien käyttöä toiminnan tavoitteiden saavuttamiseksi. Onnistuminen tässä riippuu yrittäjän liikkeenjohtokapasiteetista eli henkilökohtaisten ominaisuuksien ja taitojen kokonaisuudesta. Liikkeenjohtokapasiteetin sisällöllinen määrittäminen ja mittaaminen on haasteellista. Tutkimuksissa liikkeenjohtoa selittävänä tekijänä edustavat usein vain muutamat biografiset muuttujat. Tässä tutkimuksessa mitattiin maidontuottajien liikkeenjohtokapasiteettia heidän arvojaan, asenteitaan, kokemustaan ja liikkeenjohdollisia toimiaan kuvaavien mittareiden avulla, sekä tarkasteltiin, kuinka liikkeenjohtokapasiteetti vaikuttaa taloudelliseen tulokseen lyhyellä aikavälillä. Aineistona olivat MTT:n kannattavuuskirjanpitoon osallistuville yrittäjille v. 2010 tehty kysely ja vuosien 2008-2009 kirjanpitotulokset. Kyselyyn vastasi 296 yrittäjää, joista 117 maidontuottajia. Yrittäjän tavoitteita, asenteita, koettua menestymistä ja liikkeenjohtoa mittaavista kysymyksistä muodostettiin faktorianalyysin avulla summamuuttujia. Kannattavuuskertoimeen havaittiin tilastollisesti merkitsevä yhteys vain yrittäjän suhtautumisella riskin välttämiseen sekä liiketoiminnan seuranta-aktiivisuudella. Yrittäjätuloon olivat yhteydessä luottamus tilanpidon tulevaisuuteen, liiketoiminnan seuranta-aktiivisuus ja yrittäjämäinen johtaminen. Yrityksen käyttökatteeseen havaittiin yhteys suhtautumisella ympäristöön (negatiivinen), ammatin arvostuksella, instrumentaalisilla ja sosiaalisilla arvoilla, luottamuksella tilan mahdollisuuksiin, seuranta-aktiivisuudella, liiketoiminnan suunnitteluaktiivisuudella, yrittäjämäisellä johtamisella ja riskin välttämisellä. Keskeisin johtopäätös oli, että yritystoiminnan johtamisen ja menestymisen problematiikka on liian monimutkaista kuvattavaksi kyselytutkimuksen ja poikkileikkauksen avulla. Lisäksi kyselyyn vastanneet kirjanpitotilat edustavat valikoitunutta yrittäjäjoukkoa, jossa menestymiselle ja liikkeenjohdolle ominaisesta vaihtelusta huomattava osa jäi havaitsematta. Yrittäjien ominaisuuksia ja liikkeenjohtoa kuvaavien tekijöiden ja yrityksen käyttökatteen väliset korrelaatiot antavat signaaleja siitä, että yhteyksiä näiden tekijöiden kesken on. Liikevaihto korreloi vahvasti tilan käyttökatteen mutta ei kannattavuuden kanssa. Voimakkaimmin kasvaneiden tilojen kannattavuutta rasittanevat suuret investoinnit, vaikka tuotannon välittömien tuottojen ja kulujen erotus onkin suhteellisen hyvä. Kun käyttökate oli samalla yhteydessä tyytyväisyyteen taloudellisessa menestymisessä sekä laajalti tulkiten yrittäjän aktiiviseen kehittämis- ja johtamisotteeseen, voidaan päätellä, että pidemmän aikavälin tarkasteluissa yrittäjän liikkeenjohdollisten piirteiden vaikutusta yrityksen menestymiseen ei pidä sivuuttaa.
44
Himanen, Sari, Karoliina Rimhanen, Hanna Mäkinen, Miia Kuisma, and Helena Kahiluoto. "Ilmastonmuutos ja maaseutu (ILMASE) –hanke: tutkimustietoa ja verkostoitumista maaseudun toimijoille." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 28 (January 31, 2012): 1–6. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75454.
Full textAbstract:
Ilmastonmuutos on yhä keskeisempi osa Suomenkin maa- ja elintarviketalouden arkipäivää. Maaseutuyrittäjät ovat lisääntyvän tietomäärän ja ilmastonmuutoskytkentäisen hanketarjonnan ympäröimiä, mutta harvalle on kirkastunut millaisia ilmastonmuutoksen hillintä- ja sopeutumistoimia tiloilla käytännössä voitaisiin kehittää ja toteuttaa kannattavasti. Kannattavuus mietityttää monia ja uskomuksia ympäristö- ja talousnäkökulmien vastakkainasettelusta löytyy edelleen. Moni ei kykene hahmottamaan miten tie kestävään ja taloudellisesti kannattavaan toimintaan voisi lähteä ilmastonmuutosta paremmin ennakoivista toimista. Valtakunnallinen tiedonvälityshanke ”Ilmastonmuutos ja maaseutu (ILMASE)” pyrkii välittämään ilmastonmuutostietoa maaseudun toimijoille käytännönläheisesti, lähestyen aihetta myös taloudellisen kannattavuuden parantamisen ja maaseudun kehittämisen kannalta. Ilmastonmuutokseen varautumisessa korostuvat yhä enemmän taloudelliset riskit (ääri-ilmiöiden lisääntyminen) ja innovaatiot (uudet viljelykasvit ja uusiutuvan energian liiketoimintamahdollisuudet). Ilmastonmuutoskommunikaatiosta tekee vaikeaa ihmisten subjektiivinen tapa nähdä oikeutettuina itselle nykyhetkessä hyödylliset lyhytnäköiset toimintatavat, sekä erot tutkijoiden, päätöksentekijöiden ja viljelijöiden käsityksissä ilmastonmuutoksen vaikuttavuudesta ja keinoista sopeutua. Tiedotus ilmastonmuutoksen ennustamisen epävarmuudesta, hillintäpoliittisten neuvottelujen hankaluuksista ja sään ääreistymisestä ja hitaasta muuttumisesta voi jopa heikentää toimijoiden reagoimista ilmastonmuutokseen. Ilmastonmuutoksen hillitseminen ja sopeutuminen Suomessa kaipaa toimijatasojen välistä kommunikaatiota, joka muokkaa syvällä olevia asenteita ja helpottaa epävarmuutta. ILMASE-hanke selvitti kyselyn avulla käsityksiä maaseutuyrittäjien ilmastonmuutostiedon tarpeista, esteitä tiedon kiinnostavuudelle ja käytäntöön viemiselle ja kannustimia tuoda ilmastonmuutokseen varautuminen lähemmäksi käytäntöä. Maaseutuyrittäjät olivat vastaanottavaisimpia ilmastonmuutoksen taloudellisia vaikutuksia avaavalle käytännön tiedolle sekä käytännönläheisille keinoille, jotka olisivat sekä ympäristöä vähemmän kuormittavia että taloudellisesti kannattavia. Tutkijoiden haluttiin tiedostavan entistä paremmin tarpeen esittää ja suodattaa faktatietoaan kohderyhmän tarpeisiin. Myös epävarmuus ilmastotiedossa on hyvä tiedostaa, mutta sen jatkuva korostaminen ei kannusta toimintaan. Toivottiin perusteltua tutkimustietoa ilmastonmuutoksen merkityksestä, positiivisessa hengessä ja keskustellen. ILMASE-hanke järjestää vuonna 2012 alueellisia työpajoja ja kokoaa niiden aineistot verkkosivustolleen keskusteluun. Mukaan vuoropuheluun ilmastonmuutokseen varautumisesta kutsutaan maaseutuyrittäjiä, tutkijoita, neuvojia, maaseudun kehittäjiä ja päätöksentekijöitä.
45
Hämäläinen, Tuukka. "Tutkija katastrofin keskellä." Lähikuva – audiovisuaalisen kulttuurin tieteellinen julkaisu 30, no. 2 (July 17, 2017): 48–64. http://dx.doi.org/10.23994/lk.65231.
Full textAbstract:
Tutkija katastrofin keskellä – tutkijakuvaus ja realismi katastrofielokuvassa The WaveArtikkeli analysoi tutkijahahmojen representaatiota norjalaisessa katastrofielokuvassa The Wave (Bølgen, Norja 2015). Luonnonkatastrofista kertova The Wave on lajityyppinsä tunnistettava edustaja, joka ottaa vahvasti vaikutteita Hollywoodin esikuvistaan. Samaan aikaan se kuitenkin luopuu osasta lajityypin ominaispiirteitä ja muuttaa tämän ansiosta myös tieteellisten tutkijoiden representaatiota. Aiemman tutkimuksen perusteella elokuvien tutkijakuvaus on muuttumassa realistisemmaksi ja positiivisemmaksi. The Waven voi nähdä asettuvan osaksi tätä muutosta pohjoismaisena tuotantona, joka laventaa tutkijahahmojen representaatiota omassa genressään. Vaikka elokuvan keskeisellä tutkijahahmolla on tunnistettavasti stereotyyppisiä piirteitä, näkyvät ne laimennettuina suhteessa hahmon yhdysvaltalaisiin edeltäjiin. Vertailemalla The Wavea ja sen päähenkilöä aiempiin tutkimustuloksiin ja Hollywoodin katastrofielokuvien tutkijahahmoihin artikkeli osoittaa tavat, joilla The Wave avartaa tutkijahahmojen kuvausta realistisempaan suuntaan. Lisäksi artikkeli osoittaa, että realistisemmasta ja positiivisemmasta tutkijakuvasta huolimatta elokuva pitää yllä joitakin tieteeseen ja tutkijoihin kohdistuvia negatiivisia asenteita.
Researcher in a Disaster – Representation of Scientists and Realism in the Disaster Film The WaveThe article discusses the representation of scientist characters in the Norwegian disaster film The Wave (Bølgen, Norway 2015). A film focusing on a natural disaster, The Wave is a recognisable work of the genre, and it takes strong influences from Hollywood disaster films. At the same time, however, it abandons some of the typical features of the genre, and subsequently changes the representation of scientific researchers as well.Previous research has shown that the cinematic representation of scientists is changing to a more realistic and positive direction. The Wave can be seen as part of this transition as a Nordic production, which expands the representation of scientist characters within its own genre. By comparing The Wave and its leading character with previous research as well as scientist characters in Hollywood disaster films, the article presents the ways in which The Wave broadens the representation of scientists to a more realistic direction. The article also shows that, despite its more positive and realistic image of scientists, the film still holds up a few negative attitudes towards science and scientists.
46
Kuosmanen, Janne, Mari Oinonen, Kalevi Paldanius, Petri Kainulainen, Pirjo Suhonen, and Sirpa Lintunen. "Sukupolvenvaihdoksen onnistuminen ja vaikutukset perhesuhteisiin." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 33 (January 31, 2016): 1–6. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75176.
Full textAbstract:
Pohjois-Savossa maatiloilla tehdään 120–130 sukupolvenvaihdosta vuosittain. Vuonna 2012 viljelijöiden keski-ikä oli 51,7 vuotta, ja yli 55-vuotiaiden viljelijöiden määrä oli liki 40 %. Tämä tarkoittaa, että lähivuosina yhä useammat viljelijät saavuttavat eläkeiän, jolloin myös sukupolvenvaihdosten määrä tule nousemaan. Tutkimuksessa on kartoitettu, kuinka sukupolvenvaihdokset ovat kohdetiloilla sujuneet, ja miten sukupolvenvaihdos vaikuttanut perhesuhteisiin. Sukupolvenvaihdoksella tarkoitetaan yrityksen omistuksen siirtymistä henkilöltä toiselle. Sukupolvenvaihdos voidaan toteuttaa vaiheittaisena hyvin suunniteltuna prosessina, mutta se saattaa tapahtua myös yllättäen, esimerkiksi yrittäjän kuoleman seurauksena. Sukupolvenvaihdosta ohjaavat monet lait ja siihen liittyy paljon erilaisia henkilö- ja rahoituskysymyksiä sekä tunteita, asenteita ja sosiaalisia paineita. Sukupolvenvaihdos voidaan nähdä muutosprosessina, jolla pyritään varmistamaan yrityksen kannattavuus, vakavaraisuus sekä jatkuvuus. Sukupolvenvaihdoksen tekemiseen tulee varata aikaa, jotta luopuja sekä jatkaja ovat valmiita siirtymään uusiin rooleihinsa. Jatkajalla tarkoitetaan henkilöä, joka ryhtyy jatkamaan yritystoimintaa josta luopuja siirtää päätäntävallan ja vastuun toiselle henkilölle, jatkajalle. Jatkaja on henkilö, jonka nimiin yrityksen omistus siirtyy, ja luopujan voidaan sanoa siirtyvän sivustakatsojan rooliin. Ihmissuhteet ovat merkittävässä osassa etenkin perheyrityksissä. Perheyritykseen kuuluu perhe, liiketoiminta sekä omistajuus, ja on mahdollista että yritystoiminta nivoutuu muun elämän kanssa tiiviisti yhteen, ja näitä kahta voi olla joskus vaikea erotella toisistaan. Perheyrityksessä ihmissuhteilla on suuri merkitys ja vaikutus yritykseen, mutta yritys vaikuttaa myös yrityksen sisäisiin ihmissuhteisiin. Perheyrityksissä tavoitteellisempaa on turvata yrityksen jatkuvuus kuin lyhyellä tähtäimellä saatavat voitot. Erityisesti sukutiloilla pidetään tärkeänä tilan jatkumista suku-polvien ajan. Kysely lähetettiin Pohjois-Savossa vuonna 2010–2012 sukupolvenvaihdoksen tehneille tiloille, vastausprosentti oli 24,5 % (N=167). Vastaajajoukko edustaa melko hyvin Pohjois-Savon nuorten viljelijöiden joukkoa, mutta vähäisen vastausmäärän takia tuloksia ei kannata yleistää liikaa. Vastaajiksi ovat saattaneet valikoitua vain ne tilat, joilla on mennyt hyvin. Tuloksista käy ilmi, että kyselyyn vastanneiden sukupolvenvaihdokset ovat onnistuneet pääasiassa hyvin. Ongelmia ei ole ollut muutamia yksittäisiä tapauksia lukuun ottamatta. Asiantuntijoilta oli saatu enimmäkseen riittävästi apua sukupolvenvaihdokseen ja tämä apu koettiin tarpeelliseksi. Vastausten mukaan sukupolvenvaihdoksen asiantuntijapalveluissa voitaisiin enemmän huomioida ihmissuhteet ja herättää keskustelua sukupolvenvaihdoksen tekijöiden välillä niistä. Sovittavista asioista oli päästy pääsääntöisesti hyvin yhteisymmärrykseen, eivätkä perhesuhteet olleet muuttuneet valtaosalla vastaajista. Tehtyjen ratkaisujen ja sukupolvenvaihdoksen onnistumisen välillä ei vaikuta olevan tiettyä kaavaa.
47
Aro, Eetu, Seppo Vehkamäki, and Matti Ylätalo. "Yrittäjyyteen vaikuttavat tekijät - empiirinen tutkimus Etelä-Pohjanmaan maitotiloilla." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 23 (January 31, 2008): 1–5. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75865.
Full textAbstract:
Artikkelin tavoitteena oli analysoida, miten yrittäjyys ilmenee maidontuotantotiloilla ja millaisia erilaisia yrittäjyystypologioita niiltä löytyy. Päätavoitteena oli tarkastella maatilayrittäjien yrittäjyysmotivaatiota ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Lisäksi haluttiin selvittää maatilayrittäjien keskeisiä arvoja, asenteita ja tavoitteita. Tarkastelunäkökulma on ensi sijassa taloustieteellinen, mutta yrittäjyyttä tarkasteltiin myös käyttäytymistieteellisessä ja sosiologisessa kontekstissä.Artikkelin kohderyhmänä olivat Etelä-Pohjanmaan maitotilat. Tutkimusote on kvantitatiivinen ja eksploratiivinen. Tutkimusaineisto hankittiin postikyselynä ja tilojen valinta suoritettiin satunnaisotantana. Kyselylomake käsitti yhteensä 100 kysymystä, joiden avulla pyrittiin kartoittamaan yrittäjien ominaisuudet, keskeiset yritystoimintaa, maatilan elinkaaren vaihetta ja tilanpidon jatkuvuutta kuvaavat muuttujat. Lopullisessa aineistossa oli 191 tilaa vastausprosentin ollessa 50. Aineiston analysoinnissa käytettiin pääasiallisesti faktori- ja ryhmittelyanalyysiä. Tuottajien yrittäjyysmotivaatio vaihteli, mutta suurimmalla osalla se oli kohtalaisen hyvä. Nuorilla yrittäjyysmotivaatiota vahvistivat etenkin onnistuminen työssä ja hyvä taloudellinen tulos. Vanhoilla viljelijöillä yrittäjyysmotivaatiota vahvisti etenkin tieto maatilan jatkajasta. Motivaatiota lisäsivät karjaan liittyvät seikat, kuten karjan hyvä terveystilanne sekä maidon hyvä tuotos ja laatu. Yrittäjyysmotivaatiota heikensivät taas ulkoiset tekijät, etenkin maatalouden yleinen epävarmuus ja maidon hinnan lasku. Vanhoilla yrittäjillä motivaatiota heikensivät sisäiset tekijät, kuten epävarmuus jatkajasta ja oman terveyden heikentyminen. Maidontuottajien jaottelemiseksi erilaisiin yrittäjyystypologioihin käytettiin faktorianalyysin tuloksiin perustuvaa ryhmittelyanalyysiä, jonka perusteella maidontuottajat jaoteltiin neljään ryhmään. Ensimmäisen ryhmän yrittäjillä oli hyvä ammatillinen koulutus. Heille tärkeitä asioita olivat tuottavuus, tilakoon kasvu ja karjaan liittyvät haasteet. Heidän tavoitteissaan korostuivat maidon hyvä laatu, eläinten hyvinvointi, työn mielekkyyden parantaminen sekä kannattavuuden parantamisen ohella myös elämän laadun parantaminen. Toisen ryhmän yrittäjät olivat iäkkäitä ja heidän ammatillinen koulutuksensa oli alhainen. Tilakoko oli pieni. Toisen ryhmän yrittäjät aikoivat investoida vähän lähitulevaisuudessa ja tilan toiminnan jatkuvuus oli epävarmempaa kuin muilla ryhmillä. Heille olivat tärkeitä sisäinen tehokkuus, sosiaalinen arvostus, turvattu ja itsenäinen työ sekä karjatalouteen liittyvät haasteet. Kolmannen ryhmän yrittäjillä oli hyvä ammatillinen koulutus. Heidän keskimääräinen peltoalansa oli suurin ja maidon keskituotos alhaisin verrattuna muihin ryhmiin. Tuotantosuunnan vaihtajia oli suhteellisesti eniten tässä ryhmässä. Tämän ryhmän yrittäjille oli tärkeää tuotannon tehostaminen, tilakoon kasvu sekä maatilan jatkuvuus. Heillä korostuivat taloudelliset tavoitteet. Neljännen ryhmän yrittäjillä oli alhainen ammatillinen koulutus. Ryhmässä oli voimakkaasti tuotantoaan laajentavia yrittäjiä suhteellisesti eniten ja tuotantosuunnan vaihtajia vähiten muihin ryhmiin verrattuna. Heille tärkeitä asioita olivat tuottavuus, turvattu työ sekä varovaisuus. Neljännen ryhmän yrittäjien tavoitteissa korostuivat taloudelliset tavoitteet ja tilan kokonaisvaltainen kehittäminen. Neljännen ryhmän yrittäjät suhtautuivat myönteisimmin maatalouden rakennekehitykseen.
48
Karttunen, Janne, and Veli−Matti Tuure. "Töiden organisointi perustuotanto- ja monialaisilla tiloilla." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 23 (January 31, 2008): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75887.
Full textAbstract:
Tutkimusaineiston rungon muodostaa marras-joulukuussa 2006 tehty Muuttuva maaseutuyrittäjyys-yhteistutkimuksen (MuuMaa) postikysely, jossa TTS:n tutkimusosion lopullisiksi palautusprosenteiksi saatiin perustuotantotiloilla 27,5 (n1=230) ja monialaisilla tiloilla 34,3 (n2=433). MuuMaa-aineistoa täydennettiin MTT Taloustutkimuksen kannattavuuskirjanpitotiloille tekemällä kyselyllä, jonka TTS:n tutkimusosioon saatiin käyttökelpoiset vastaukset yhteensä 411 tilalta, jolloin vastausprosentti oli 45,3. TTS:n tutkimusosion tavoitteena on selvittää maatalousyritysten töiden organisoinnin päälinjat maassamme sekä maatalousyrittäjien mielipiteet tilayhteistyöstä ja töiden ulkoistamisesta. Lopullisena tavoitteena on löytää yrittäjien jaksamista edistäviä ja tilan tuotantokapasiteetin käyttöastetta nostavia toimintamalleja erityisesti tuotantoaan laajentavien tilojen tarpeisiin. MuuMaa-hanke päättyy toukokuussa 2008. Tulosten mukaan erityisesti nurmen viljelyssä, lannan levityksessä ja viljan puinnissa sekä tilayhteistyö että töiden ulkoistaminen tai niiden ja oman työn yhdistelmät ovat suosittuja. Syitä voivat olla kausiluontoisten töiden vaatima hetkellinen suuri työvoiman tarve tai kalliit koneinvestoinnit tai molemmat. Puhtaan tilayhteistyön tai töiden ulkoistamisen yleisyys vaihtelee hyvin paljon eri töiden välillä. Monessa työssä tilayhteistyön tai ulkoistamisen suhteellinen yleisyys kaksin- jopa kolminkertaistuu, kun otetaan huomioon myös edellä mainittujen ja oman työn yhdistelmät. Perustuotanto- ja monialaisten tilojen harjoittamassa tilayhteistyössä korostetaan sen tuomia taloudellisia etuja: tuotantopanosten ja koneiden hankkiminen sekä joidenkin töiden tekeminen yhteistyössä koetaan edullisemmaksi kuin yksin toimiminen. Lisäksi yhteistyön koetaan antavan henkisiä virikkeitä. Tietyt erot töiden ulkoistamista koskevissa mielipiteissä voivat johtua siitä, että perustuotantotilat ovat voineet vastata lähinnä asiakkaan näkökulmasta ja monialaiset tilat puolestaan palvelun tarjoajan näkökulmasta. Siitä oltiin selvästi samaa mieltä, että ulkoistamisen koettiin vähentävän työperäistä kuormitusta. Tämän tutkimuksen ehkä yllättävin löydös on, että kaikista kp-tiloista vain noin kymmenesosa ja lypsykarjatiloista vain viisi prosenttia tekee kaikki tilan keskeiset maatilatalouden työt omin voimin. Lopuilla kp-tiloista vähintään muutamia maatilatalouden töistä on joko ulkoistettu tai tehdään tilayhteistyössä. Maatalousyrityksen töiden huolellinen suunnittelu ja järkevä organisointi ulkoistamalla, tilayhteistyöllä tai niiden ja oman työn yhdistelmillä ovat keinoja parantaa yrityksen tuotantokapasiteetin käyttöastetta. Töiden organisointikeinot eivät ole toisiaan poissulkevia. Tämän tutkimuksen mukaan kuvaavaa maamme keskikokoisille ja sitä suuremmille maatalousyrityksille on monimuotoisuus töiden organisoinnissa. Tulosten päälinjat kuvannevat hyvin maatilatalouden keskeisten töiden organisointia sekä yrittäjien asenteita tilayhteistyötä ja töiden ulkoistamista kohtaan keskikokoisilla ja niitä jossain määrin suuremmilla tiloilla. Niiden sekä maamme suurimpien tilojen joukosta löytyvät todennäköisimmin tuotantoaan edelleen kehittävät ja pitkään jatkavat tilat, mikä parantaa tulosten pysyvyyttä.
49
Vuopala, Essi, Sari Harmoinen, Jari Laru, and Jussi Näykki. "Alakoululaiset yhteisöllisinä oppijoina– Tapaustutkimus 4. luokkalaisten STEAM-projektin kontekstissa." Ainedidaktiikka 7, no. 1 (June 8, 2023): 51–72. http://dx.doi.org/10.23988/ad.120462.
Full textAbstract:
Tämän tutkimuksen tavoitteena on syventää ymmärrystä STEAM (Science, Technology, Engineering, Arts, Mathematics) -pedagogiikan vaikutuksista oppimiseen. Tapaustutkimuksessa keskitytään kuvaamaan alakouluikäisten oppilaiden yhteisöllistä työskentelyä sekä siihen liittyviä taitoja ja asenteita seitsemän viikkoa kestäneen STEAM-projektin aikana. Tutkimukseen osallistui 21 neljännen luokan oppilasta. Aineisto koostuu kyselylomakkeista sekä ryhmäpäiväkirjoista, jotka on analysoitu laadullista sisällönanalyysiä ja kuvailevia tilastollisia menetelmiä hyödyntäen. Tulokset osoittavat, että pienryhmien työskentelyn fokus säilyi hyvin STEAM-projektin aikana, ja pääsääntöisesti ryhmät olivat tyytyväisiä työskentelyynsä. Haasteeksi mainittiin ryhmän jäsenten epätasainen osallistuminen ryhmän työskentelyyn. Tulokset osoittavat, että oppilaat arvioivat yhteisöllisen oppimisen taitonsa hieman heikommiksi projektin lopuksi kuin aluksi. Asenteiden osalta hienoista muutosta tapahtui sekä positiivisempaan että negatiivisempaan suuntaan. Tulokset osoittavat myös, että ryhmänsä työskentelyä positiivisimmin ja negatiivisimmin arvioineet ryhmät erosivat toisistaan niin työskentelyntapojen kuin arvioitujen yhteisöllisen oppimisen taitojen ja asenteiden suhteen. Tuloksista hyötyvät opettajat, jotka haluavat hyödyntää STEAM-pedagogiikkaa tulevaisuuden oppimisen taitojen tukemisessa. Primary school students as collaborative learners – A case study in the contexts of STEAM-project among 4th graders The aim of this study is to deepen our understanding of the impact of STEAM (Science, Technology, Engineering, Arts, Mathematics) -pedagogy on learning. The case study focuses on describing primary school students’ collaborative learning as well as related skills and attitudes during the STEAM project. Participants were 21 fourth-graders. The STEAM -project lasted seven weeks. The data consists of questionnaires and group diaries. Qualitative content analysis and descriptive statistical methods have been applied in the analysis. The results show that the focus of the small group work was well maintained during the STEAM project, and the groups were generally satisfied with their work. Group members’ unequal participation was mentioned as a main challenge. The results also show that students evaluate their collaborative learning skills as slightly weaker at the end of the project than at the beginning. In terms of attitudes, there was a slight change for both a more positive and a negative direction. The results also show that the groups that rated their group work the most positively and negatively differed in terms of both work habits and assessed collaborative learning skills and attitudes. The results will benefit teachers who want to apply STEAM -pedagogy to enhance future learning skills of their students. Keywords: Collaborative learning, STEAM, problem solving, learning skills
50
Pitkämäki, Anna. "Sukupuolistunut väkivalta Vares- ja Wallander-elokuvissa." Lähikuva – audiovisuaalisen kulttuurin tieteellinen julkaisu 30, no. 2 (July 17, 2017): 27–47. http://dx.doi.org/10.23994/lk.65228.
Full textAbstract:
Sukupuolistunut väkivalta Vares- ja Wallander-elokuvissaArtikkelissa tarkastellaan sukupuolistuneen väkivallan representaatioita ruotsalaisissa Wallander-elokuvissa (2005–2006) ja suomalaisissa Vares-elokuvissa (2004–2015). Huomion kohteena on, miten sukupuoli ja seksuaalisuus näyttäytyvät näiden pohjoismaisten rikoselokuvien kerronnassa osana väkivaltaan liitettyjä merkityksiä, selityksiä ja asenteita. Väkivallan kulttuurisia merkityksiä analysoidaan feministisen media- ja kulttuurintutkimuksen sekä feministisen väkivaltatutkimuksen näkökulmasta. Analyysi kohdistuu siihen, mitä ja millaista väkivaltaa Vareksissa ja Wallandereissa esitetään, mitä selityksiä väkivallalle tarjoutuu sekä millaisia väkivallantekijöitä ja uhreja koskevia käsittämisen mahdollisuuksia elokuvat avaavat suhteessa kulttuuriin ja kulttuurisiin viitekehyksiin.Vareksissa ja Wallandereissa on molemmissa tunnistettavissa Nordic noirille tyypillisiä piirteitä. Elokuvasarjat ovat myös tuotantotavaltaan ja kerronnaltaan sen kaltaisia, että niitä on mielekästä tarkastella yhdessä. Artikkelissa tuodaan esiin yksittäisiä henkilöhahmoja ja kohtauksia esimerkkeinä käyttäen, miten monitasoisia väkivallan, seksuaalisuuden ja sukupuolen kytkökset ovat elokuvien esityksissä. Analyysissä osoitetaan, kuinka Wallanderit ja Varekset avaavat väkivallan esityksissään sekä samankaltaisia että erilaisia tapoja käsittää ja kokea sukupuoli ja seksuaalisuus. Molemmat elokuvasarjat, vaikka osin eri tavoin, sekä haastavat että toistavat totuttuja esittämisen tapoja suhteessa genren konventioihin ja yhteiskunnassa hallitseviin käsityksiin sukupuolesta, seksuaalisuudesta ja väkivallasta. Artikkeli virittää myös kysymyksen kansallisten erojen merkityksestä Vareksien ja Wallandereiden tavoissa esittää väkivaltaa. Molemmat elokuvasarjat mahdollistavat väkivaltaesityksissään myös väkivallan toistamisen toisin eli kritiikkinä väkivaltaa vastaan.
Gendered Violence in the Vares and Wallander filmsThis article examines representations of gendered violence in the Swedish Wallander films (2005–2006) and the Finnish Vares films (2004–2015). Attention is paid to the manifestations of gender and sexuality in the narration of these Nordic crime films as part of the meanings, explanations, and attitudes connected to violence. The cultural meanings of violence are analysed from the perspectives of feminist media and cultural studies as well as feminist research on violence. The analysis is focused on what kind of violence is portrayed in the Vares and Wallander films, what are the explanations contributed to the violence, and how do the conceptions of perpetrators and victims in the films lend themselves to interpretation in relation to culture and cultural frames of reference.Characteristics typical for the Nordic noir genre can be recognised in both the Vares and the Wallander films. Due to their means of production and narration, it makes sense to examine the two film series together. By using individual characters and scenes as examples, the article brings forward the complexity of the connections between violence, sexuality, and gender in the films’ portrayals. The analysis indicates how Wallander and Vares films, in their own ways, expand understandings and experiences of gender and sexuality in their portrayals of violence. Both film series, albeit through partly different means, challenge as well as repeat the familiar representations in relation to the conventions of the genre as well as to the prevailing societal conceptions of gender, sexuality, and violence. The article also inspires the question of significance of national differences in portraying violence in the Vares and Wallander films. The portrayals of violence in both film series also enable a different kind of portrayal of violence, i.e. as critique against violence.