To see the other types of publications on this topic, follow the link: E JA.
Journal articles on the topic 'E JA'
Create a spot-on reference in APA, MLA, Chicago, Harvard, and other styles
Consult the top 50 journal articles for your research on the topic 'E JA.'
Next to every source in the list of references, there is an 'Add to bibliography' button. Press on it, and we will generate automatically the bibliographic reference to the chosen work in the citation style you need: APA, MLA, Harvard, Chicago, Vancouver, etc.
You can also download the full text of the academic publication as pdf and read online its abstract whenever available in the metadata.
Browse journal articles on a wide variety of disciplines and organise your bibliography correctly.
1
van Beelen, Adri. "‘Razend tempo!’ Ja, ja…" Bijzijn XL 10, no. 1 (January 2017): 7. http://dx.doi.org/10.1007/s12632-017-0003-1.
Full text
2
Arbonés, Álvaro. "Reseña de "Culto Charles" de José Ja Ja Ja." CuCo, Cuadernos de cómic, no. 3 (December 31, 2014): 93–95. http://dx.doi.org/10.37536/cuco.2014.3.1335.
Full text
3
Kundert, Lukas. "Ja, ja und nein, nein!" Pastoraltheologie 105, no. 9 (September 2016): 424–29. http://dx.doi.org/10.13109/path.2016.105.9.424.
Full text
4
Kwakernaak, Gert. "Laat uw ja ja zijn." Fizier 35, no. 2 (April 2018): 23. http://dx.doi.org/10.1007/s40739-018-0020-6.
Full text
5
Filander, Karin. "Positiivisuuden ja onnellisuuden kultista ja markkinafundamentalismista." Aikuiskasvatus 36, no. 4 (December 1, 2016): 303–5. http://dx.doi.org/10.33336/aik.88516.
Full text
6
Mertala, Pekka. "Tieto- ja viestintätekniikka ja työssä oppiminen." Aikuiskasvatus 35, no. 3 (September 15, 2015): 189–98. http://dx.doi.org/10.33336/aik.94145.
Full textAbstract:
Päiväkodin rutiinia arvostava työkulttuuri voi joskus hankaloittaa uusien tapojen kehittämistä. esiopetuksessa työskentelevät opettajat tarvitsevat paitsi tietoa, myös aikaa ja rohkaisua tieto- ja viestintätekniikan käyttämiseen lasten kanssa.
7
Norderval, Kristin. "Kristin Norderval: Skolelyder ( ja, ja, hey)." Leonardo Music Journal 19 (December 2009): 110–11. http://dx.doi.org/10.1162/lmj.2009.19.110b.
Full text
8
Mikser, Rain. "Õppekava ja õpetaja ajas ja ruumis." Eesti Haridusteaduste Ajakiri. Estonian Journal of Education 8, no. 1 (May 1, 2020): 213–16. http://dx.doi.org/10.12697/eha.2020.8.1.09.
Full textAbstract:
Raamat "Transnational Perspectives on Curriculum History" ilmus kirjastuses Routledge tänavu aasta algul. Väljaande ühtteistkümmet peatükki ühendab õppekavateemade ajalooline, ühiskondlik ja poliitiline käsitlus. Rõhutatakse, et õppekavad ning nende tavapärased koostisosad – õppeained – ei ole tegelikkuse erapooletu peegeldus, vaid need on inimeste ja inimrühmade loodud avalike ja varjatud püüdluste ning olelusvõitluse tulemusena. Seetõttu tuleb õppekava tegeliku arengu mõistmiseks lisaks hetkeolukorra kriitikale ja soovitavate muutuste kirjeldamisele uurida olusid ja püüdlusi, mis juhtisid varasemate õppekavade teket ja arengut. Eriti tuleb seejuures märgata varjatud seaduspärasusi ning järjepidevusi.
9
Leinonen, Marja. "Tytöntyllerö ja pojanjolppi Suomessa ja Virossa." Eesti ja soome-ugri keeleteaduse ajakiri. Journal of Estonian and Finno-Ugric Linguistics 1, no. 2 (June 17, 2010): 193–217. http://dx.doi.org/10.12697/jeful.2010.1.2.11.
Full textAbstract:
Artikkel käsitleb deskriptiivset (koloratiivset) nominaaltarindit eesti ja soome keeles, mille süntaktiline sõltuvussuhe on normaalsega vastupidine: atributiivne genitiiv väljendab referendi denotatiivset tähendust ja põhisõna kirjeldab seda. Kirjeldusega on tavaliselt seotud pejoratiivsed, hellitlevad või muul viisil hinnangulised nüansid. Artiklis tutvustatakse kõigepealt soome keele vastavaid uurimusi, seejärel selle artikli tarbeks kogutud materjali ning selle võrdlust indoeuroopa keelte süntaktiliselt ja semantiliselt sarnaste tarinditega.Lisaks tutvustatakse soome ja eesti keeles esinevat deskriptiivset verbaaltarindit, milles põhiverbi tähendust kannab infinitiiv, kusjuures deskriptiivverb (mida vahel nimetatakse ka ideofooniks) on finiitses vormis.
10
Faster, Mariko, and Evar Saar. "Looma- ja linnunimetused kohanimedes ja nimeandmispõhimõtted." Eesti ja soome-ugri keeleteaduse ajakiri. Journal of Estonian and Finno-Ugric Linguistics 4, no. 1 (June 20, 2013): 145–60. http://dx.doi.org/10.12697/jeful.2013.4.1.09.
Full textAbstract:
Kõik loomulikud kohanimed on sünnihetkel nime andva väikse kogukonna jaoks motiveeritud. Artiklis on tutvustatud nimeandmispõhimõtteid – millised on kohanimede tekkemotiivide kõige tavalisemad võimalused. Kohanimedes esinevate loomanimetuste puhul saab ilmekalt näidata, kuidas nime leksikaalse koostise mõistmine üksinda ei aita veel mõista, millisest situatsioonist on kohanimi alguse saanud või miks ühel konkreetsel kohal on just seda loomanimetust sisaldav nimi. Sissejuhatavalt peatutakse kohanimede leksikaalsemantilisel ja tekkesemantilisel läbipaistvusel. Nimeandmispõhimõtteid on artiklis klassifitseeritud loomanimetuste leksikaalse kategooriaga kõige paremini kokku sobival moel: 1) sündmus; 2) looma tüüpiline esinemine kohas; 3) nimes väljenduv metafoor; 4) tüüpilise esinemise või metafoori alusel tekkinud liitsõna; 5) kohaga on seotud inimene, kelle nimi pärineb loomanimetusest; 6) olemasoleva kohanime varieerimine. Artiklis on juttu ka otsesest ja kaudsest nimeandmisest. Otsesel nimeandmisel luuakse nime ja koha vahele otsene tähendussuhe. Kaudsel nimeandmisel saab koht nime tekkivate assotsiatsioonide põhjal, mis esinevad selgelt piiritlemata kompleksina.Animal and bird names in place names and emergent naming principles. All naturally formed place names are motivated by the small naming community at the moment of their birth. The article introduces some principles of naming, offering an insight into the most common motives and patterns of place name formation. Animal names occurring in place names exemplify how understanding a name’s lexical content is not enough to understand which situation has motivated this particular place name, nor why a certain place has a name containing that particular animal name. In the introduction, the lexical-semantic and syntactic-semantic transparency of place names are discussed. The naming principles in the article have been classified to most closely fit the lexical categories of the animal names. Those naming principles are: 1) event; 2) animal’s typical occurrence at the place; 3) metaphor expressed in the name; 4) compound word based on typical occurrence or metaphor; 5) person whose name comes from an animal name and who has some connection to the place; 6) variation of the existing place name. The article also discusses direct and indirect naming. When a name is given directly, a direct semantic link is created between the name and the place. In the case of indirect naming, the naming is based on associations occurring as a clearly undefined complex.
11
Terras, Victor, and August Annist. "Elu ja luule: Artikleid ja mälestusi." World Literature Today 62, no. 2 (1988): 307. http://dx.doi.org/10.2307/40143699.
Full text
12
Siimets, Ülo. "Tšuktšide ja mõnede teiste rahvaste surnute ja matustega seotud kommetest ja uskumustest." Mäetagused 25 (2003): 223–34. http://dx.doi.org/10.7592/mt2003.25.siimets.
Full text
13
Jürgenson, Aivar. "Ränne ja autobiograafia. Rändest ja väljarändaja kohanemisest Argentinas 1920. ja 1930. aastatel." Mäetagused 44 (2010): 129–52. http://dx.doi.org/10.7592/mt2010.44.jyrgenson.
Full text
14
Uotila, Eliisa. "Selko Suomessa - selkokielen kehitys ja ja sovelluksia." Puhe ja kieli, no. 4 (March 13, 2020): 307–24. http://dx.doi.org/10.23997/pk.74581.
Full textAbstract:
Katsaus käy läpi suomenkielisen selkokielen kehityksen vaiheita Suomessa 1980-luvulta nykypäivään. Katsauksessa kerrotaan käytännön toimista selkokielen kehittämiseksi sekä tutkimuksesta, jota selkokielestä on tehty. Selkokieltä alettiin kehittää Suomessa 1980-luvulla. Äänekkäimmin selkokieltä vaativat kehitysvammahuollon toimijat, vaikkakin selkokielen hyöty monille muillekin ihmisryhmille tunnistettiin. Selkokieltä on kehitetty käytännön työn ja kohderyhmätestauksen avulla. Teoreettisempaa tukea on haettu esimerkiksi erityispedagogiikasta sekä viestinnän- ja muistintutkimuksen aloilta. Selkokielestä kielimuotona on vielä melko vähän tutkimusta, mutta tilanne on muuttumassa selkokielen tunnettuuden ja käytön lisääntyessä. Selkokielen määritelmän mukaan selkokieli on tekstin, sanaston ja rakenteiden tasoilla helpompaa kuin yleiskieli. Selkokieleen liittyy olennaisesti myös visuaalisuus, esimerkiksi kuvituksen ja taiton ohjeistus. Selkokieltä on pitkään sovellettu myös vuorovaikutukseen. Selkokielen tarve voi johtua pysyvistä neurobiologisista syistä (esim. kehitysvamma, autismin kirjo), heikentyneistä kielellisistä taidoista (esim. muistisairaudet ja aivoverenkierron häiriöt) tai todennäköisesti kehittyvistä kielellistä taidoista (esim. uuden kielen opiskelu). Selkokielen tarkoitus on estää kielellistä syrjäytymistä sekä mahdollistaa tasa-arvoisempaa ja itsenäisempää elämää henkilöille, joille yleiskieli on liian vaikeaa. Selkokielellä on julkaistu pitkään esimerkiksi kirjoja ja lehtiä sekä tiedotusmateriaaleja (mm. äänestäminen, Kelan etuudet).
15
Hakola, Outi, and Satu Kyösola. "Tyyli, ilmaisu ja kokeellisuus elokuvassa ja elokuvatutkimuksessa." Lähikuva – audiovisuaalisen kulttuurin tieteellinen julkaisu 30, no. 1 (April 24, 2017): 3. http://dx.doi.org/10.23994/lk.63314.
Full text
16
Linturi, Hannu. "Tietoa läskillä ja ilman : murros ja oppimisympäristö." Aikuiskasvatus 18, no. 1 (February 15, 1998): 33–48. http://dx.doi.org/10.33336/aik.92482.
Full text
17
Miettinen, Asko. "Organisaatioiden muutos- ja kehittämisprosessit – luonne ja dynamiikka." Aikuiskasvatus 19, no. 1 (February 15, 1999): 37–47. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93201.
Full textAbstract:
Organisaatioissa on ”löydetty” rakenteiden jälkeen prosessit. Näkökulman muuttaminen perinteisiä vertikaalisia ja hierarkkisia rakenteita korostavasta lähestymistavasta horisontaalisiin prosesseihin on auttanut ratkaisemaan joitakin organisoinnin pulmia – ja näyttää tuoneen mukanaan joukon uusia. Käytännössä on todettu prosessien kehittämisen ja uudistamisen monimutkaisuus ja monimuotoisuus. Onko prosessien luonteesta ja dynamiikasta avautunut vain osa? Prosessijohtaminen näyttää olleen 1990-luvulla suosituin, mutta myös kiistellyin johtamissuuntaus. Erityisesti ns. liiketoimintaprosessien radikaalia uudistamista (Business Process Re-engineering, BPR) on kritisoitu yksipuolisesta lyhyen aikavälin operatiiviseen tehokkuuteen keskittymisestä pidempien kehitysprosessien asemasta. Tässä suhteessa kauemmin vaikuttaneet laatujohtaminen ja sosiotekninen koulukunta ovat lähtökohdiltaan ja tavoitteiltaan monipuolisempia. Prosessien kehittäminen edellyttää niiden luonteen ymmärtämistä. Prosessit täsmentyvät kontekstuaalisesti. Prosessianalyysin tärkeänä tehtävänä on selvittää niitä mekanismeja, jotka käynnistävät ja ylläpitävät erilaisia prosesseja. Tämä edellyttää aktiivista prosessisanastoa, jossa kielikuvat ja osuva retoriikka voivat toimia täydentävinä oppimisen välineinä erityisesti silloin, kun tavanomainen rationaalisuus tai logiikka ovat riittämättömiä tulkinnan tai selityksen rakentamiseksi. Myös prosessikonsultointi täydentää perinteisiä konsultointimalleja korostamalla asiakkaan ja konsultin toimivan yhteistyösuhteen rakentamista ja organisaation ei-rationaalisen puolen merkitystä. Työprosessien kehittämisen teknis-taloudellisen fokuksen lisäksi on tarpeen puuttua käyttäytymisprosesseihin, organisaatiolle tyypilliseen tapaan kommunikoida, tehdä päätöksiä ja oppia.
18
Kivinen, Osmo, and Heikki Silvennoinen. "Koulussa ja työssä oppimisen ehdot ja mahdollisuudet." Aikuiskasvatus 20, no. 4 (December 1, 2000): 306–15. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93314.
Full textAbstract:
Ongelma oppimisesta tulee, kun se irrotetaan itse toiminnasta, kun se ei ole mielekästä eikä se motivoi. Jos ongelma on itse työssä, ei kenties ole järkevintä eristää tekijöitä työstä koulutukseen, vaan etsiä ratkaisut työkontekstissa. Työssä oppimisen yksi olennainen este on siis itse työn organisointi. Jos on tarkoitus saada koko väestö innostettua elinikäiseen oppimiseen, kannattaisi panostaa sellaisten työnorganisointitapojen etsintään, jotka saavat ihmiset itse ottamaan osaamisensa edistämisen omaksi asiakseen.
19
Varis, Tapio. "Osaamisesta ja oppimisesta muuttuvissa toiminta- ja työympäristöissä." Aikuiskasvatus 20, no. 4 (December 1, 2000): 380–83. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93329.
Full text
20
Pöysti, Tuomas. "Aikuiskoulutuspolitiikassa vaikuttavuuden ja tehokkuuden tulosvastuuseen ja tavoitteenasetteluun." Aikuiskasvatus 25, no. 2 (May 15, 2005): 132–40. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93619.
Full textAbstract:
Valtion talousarviolainsäädäntöä on vuonna 2004 muutettu osana valtion tulosohjaus- ja tilivelvollisuusuudistusta. Uudistettu lainsäädäntö edellyttää aikaisempaa selkeämpää ja terävämpää tulostavoitteiden valmistelua ja asettamista. Velvoite koskee toiminta- ja taloussuunnittelua, talousarvioehdotuksia ja hallinnonalojen tulosohjausta sekä oikeiden ja riittävien tietojen antamista yhteiskuntapolitiikan vaikuttavuuden kehityksestä ja hallinnon sekä julkisten varojen käytön toiminnallisesta tuloksellisuudesta. Taustalla ovat pyrkimykset parantaa eduskunnan budjettivaltaa sekä hallituksen ja julkisen hallinnon vastuunalaisuutta. Muutoksella turvataan hyvinvointivaltion rahoitusperustaa parantamalla varainkäytön ja toiminnan tehokkuutta. Koulutuspolitiikkaa ja sen osana aikuiskoulutusta koskeva tavoitteenasettelu tulee uudistuksen seurauksena arvioitavaksi osaksi uudelleen.
21
Jaari, Aini. "Asiantunteva ja eettinen teos ohjauksesta ja neuvonnasta." Aikuiskasvatus 27, no. 3 (September 15, 2007): 233–34. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93774.
Full text
22
Onnismaa, Jussi. "Ylevä ja muuttumaton vai arkinen ja muuttuvainen?" Aikuiskasvatus 33, no. 1 (February 15, 2013): 65–66. http://dx.doi.org/10.33336/aik.94025.
Full text
23
Sundgren, Eva. "Rasismi ja seksismi pois koulutuksesta ja koulutuksella." Aikuiskasvatus 34, no. 4 (December 1, 2014): 280–86. http://dx.doi.org/10.33336/aik.94108.
Full text
24
Gardemeister, Susanna. "Teesejä ja vastakkaisargumentteja työn ja oppimisen murroksesta." Aikuiskasvatus 29, no. 1 (February 15, 2009): 70–71. http://dx.doi.org/10.33336/aik.94175.
Full text
25
Jaago, Tiiu. "Suulisus, kirjalikkus ja digitaalsus kultuuris ja teaduses." Mäetagused 70 (April 2018): 5–12. http://dx.doi.org/10.7592/mt2018.70.sissejuhatus.
Full text
26
Hunger, Ina. "„Inklusion? Ja, ja, machen wir jetzt auch!“." Sport und Gesellschaft 14, no. 1 (July 26, 2017): 81–86. http://dx.doi.org/10.1515/sug-2017-0005.
Full textAbstract:
ZusammenfassungAnlässlich der Veröffentlichung des Positionspapiers ‚Inklusion und Sportwissenschaft‘ fragte die Autorin, Vizepräsidentin der dvs und Initiatorin der o. g. Publikation, bei verschiedenen sportwissenschaftlichen Standorten nach Resonanz und Umsetzung des im Papier konturierten Aufgabenbereichs ‚Ausbildung‘. Dabei entstand der Eindruck, dass sich der Umgang mit dem Thema „Inklusion“ in den letzten Jahren offensichtlich verändert hat. Ging es vor einigen Jahren in den akademisch geprägten Diskussionen noch primär (und mehr oder weniger erregt) um die Auslegung von Inklusion und um das Pro und Contra der geforderten gesellschaftlichen und bildungspolitischen Veränderungen, so deutet sich derzeit eine pragmatische Betriebsamkeit an. Inklusion erhält insofern Einzug in den Alltag sportwissenschaftlicher Ausbildung, als einschlägige Begriffe in Modulverzeichnisse eingespeist werden, Seminarpläne das Thema Inklusion punktuell aufgreifen und gezielte Oberflächenanpassungen vorgenommen werden. Strukturelle Änderungen bleiben jedoch weitgehend aus. Dieser Eindruck korrespondiert u. a. mit ministeriellen Erlassen und universitären Auflagen, die durch einschlägige Formulierungen oder Auslassungen anzeigen: Fürchtet Euch nicht vor Inklusion. Alles bleibt in etwa so, wie es ist.
27
Hint, Helen, Maria Reile, and Renate Pajusalu. "Kontekst ja viitamine: argivestlused, legod ja narratiivid." Eesti ja soome-ugri keeleteaduse ajakiri. Journal of Estonian and Finno-Ugric Linguistics 4, no. 1 (June 20, 2013): 161–83. http://dx.doi.org/10.12697/jeful.2013.4.1.10.
Full textAbstract:
Käesolev artikkel käsitleb konteksti ja viitamisvahendeid, mis loovad konteksti. Käsitlus põhineb eelkõige kolmel eraldi läbiviidud uurimusel, milles kõigis oli põhitähelepanu algselt suunatud viitamisvahenditele. Vaatleme kontekstualiseerimisvõtteid spontaansetes argivestlustes ja kahes katselises olukorras: katses legoklotsidega, milles üks katsealune ehitab klotsidest maja teise katsealuse juhendamisel, ja pildiseeria põhjal jutustatud narratiivides. Artiklis võrreldakse, mis nendes kolmes kontekstis oli sarnast ja mis erinevat eelkõige vestlustegevuse alguses: tegevuse olemusest märku andmises ja referentide loomises. Kuna üks osa vaadeldavaid narratiive pärineb lastelt, puudutab artikkel mõnevõrra ka erinevate vanuseliste gruppide viitamisstrateegiaid.Context and reference: everyday conversations, Lego blocks and narratives. The article discusses context and context-creating means of reference. It is mainly based on three separate studies, all of which originally concentrated on referential devices. We examine contextualizing techniques in spontaneous everyday conversations and in two experimental situations: in an experiment with Lego blocks where one of the subjects builds a house using Lego blocks while being instructed by the other subject, and in narratives based on a picture sequence. The article compares the similarities and differences between these three contexts, concentrating particularly on the beginning of the conversational activity: signalling the nature of the activity and creating referents. Since some of the narratives are told by children the article also touches briefly the reference strategies of different age groups.
28
Huuskonen, Arto, Maiju Pesonen, and Maarit Hyrkäs. "Liharotuisten sonnien ja hiehojen kasvu- ja teurasominaisuudet." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 28 (January 31, 2012): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75461.
Full textAbstract:
Tutkimuksella haluttiin selvittää liharotuisten nautojen kasvu- ja teurasominaisuuksia. Tutkimusaineistona oli teurastamoilta saatu naudan ruhojen teurasaineisto, johon yhdistettiin ProAgria Maatalouden Laskentakeskuksen kautta saadut rotutiedot. Teurastamoaineistoa oli käytössä HK Agri Oy:ltä ja Snellman Lihanjalostus Oy:ltä vuodesta 2007 lähtien, A-Tuottajat Oy:ltä vuodesta 2008 lähtien ja Saarioinen Lihanjalostus Oy:ltä vuodesta 2010 lähtien. Hiehojen osalta alle 300 ja yli 550 vrk:n ikäiset eläimet jätettiin datasta pois. Vastaavasti sonnien osalta alle 365 ja yli 660 vrk:n ikäiset eläimet jätettiin datasta pois. Tutkimuksessa vertailtavia rotuja olivat aberdeen angus (ab), hereford (hf), li-mousin (li), charolais (ch), simmental (si) ja blonde d’Aquitaine (ba). Eläimen katsottiin edustavan kyseistä rotua, jos sen molemmat vanhemmat olivat ProAgria Maatalouden Laskentakeskuksen aineis-tossa luokiteltu ao. rodun edustajiksi. Näiden rajausten jälkeen tutkimusaineisto sisälsi 21 643 teurastettua liharotuista sonnia ja 8 743 liharotuista teurashiehoa. Roduittain ja sukupuolittain lopullinen aineisto muodostui seuraavasti: ab 4 068 sonnia, 1 692 hiehoa; hf 6 323 sonnia, 2 385 hiehoa; li 4 335 sonnia, 1 951 hiehoa; ch 4 421 sonnia, 1 794 hiehoa; si 2 152 sonnia, 774 hiehoa; ba 344 sonnia, 147 hiehoa. Sonnien kasvatusaika (vrk) ja teuraspaino (kg) muodostuivat roduittain seuraaviksi: ab (571 vrk, 368 kg), hf (572 vrk, 368 kg), li (571 vrk, 391 kg), ch (552 vrk, 413 kg), si (565 vrk, 402 kg) ja ba (570 vrk, 393 kg). Teuraspainojen osalta ainoastaan ab- ja hf-rodun sonnit sekä li- ja ba-sonnit eivät eronneet keskenään tilastollisesti merkitsevästi toisistaan. Kaikkien muiden rotujen välillä ero teuraspainossa oli merkitsevä (p<0.001). Sonnien nettokasvu (g/pv), lihakkuusluokka (EUROP) ja rasvaisuusluokka (EUROP) olivat roduittain seuraavat: ab (619 g/pv, R-, 3,3), hf (618 g/pv, R-, 3,2), li (660 g/pv, U-, 2,2), ch (724 g/pv, R+, 2,2), si (686 g/pv, R, 2,3) ja ba (663 g/pv, U-, 1,8). Nettokasvuissa ab ja hf-rodun sonnit sekä li- ja ba-sonnit eivät eronneet keskenään tilastollisesti merkitsevästi toisistaan, mutta kaikkien muiden rotujen välillä ero oli merkitsevä (p<0.001). Ruhojen lihakkuudessa ei ollut tilastollista merkitsevyyttä ab- ja hf-rotujen välillä; kaikki muut erot olivat tilastollisesti merkitseviä. Ruhojen rasvaisuudessa kaikki rodut erosivat toisistaan tilastollisesti merkitsevästi. Hiehojen keskimääräinen kasvatusaika oli 462 vrk. Teuraspaino (kg), nettokasvu (g/pv), lihakkuusluokka (EUROP) ja rasvaisuusluokka (EUROP) olivat roduittain seuraavat: ab (233 kg, 478 g/pv, O, 3,9), hf (252 kg, 468 g/pv, O, 3,9), li (250 kg, 504 g/pv, R-, 2,9), ch (255 kg, 538 g/pv, R-, 2,9), si (244 kg, 510 g/pv, O+, 3,0) ja ba (252 kg, 500 g/pv, R, 2,3). Teuraspainojen osalta ab- ja hf-rodun hiehot, ba- ja ch-hiehot sekä li- ja ba-hiehot eivät eronneet keskenään tilastollisesti merkitsevästi toi-sistaan, mutta muiden rotujen välillä ero teuraspainossa oli merkitsevä (p<0.001). Nettokasvuerot ba-, li- ja si-rotuisten hiehojen välillä eivät olleet merkitseviä; kaikki muut nettokasvuerot olivat tilastolli-sesti merkitseviä (p<0.001). Ruhojen lihakkuudessa kaikki rodut erosivat toisistaan tilastollisesti merkitsevästi (p<0.001). Ruhojen rasvaisuudessa ei ollut tilastollista merkitsevyyttä ab- ja hf-rotujen eikä ch- ja li-rotujen välillä; kaikki muut erot olivat tilastollisesti merkitseviä (p<0.001).
29
Huuskonen, Arto, Maiju Pesonen, Maarit Hyrkäs, Hilkka Kämäräinen, and Risto Kauppinen. "Maito-liharoturisteytyssonnien ja -hiehojen kasvu- ja teurasominaisuudet." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 28 (January 31, 2012): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75462.
Full textAbstract:
Tutkimuksella selvitettiin risteytyseläinten kasvu- ja teurasominaisuuksia puhtaisiin maitorodun nautoihinverrattuna. Tutkimusaineistona käytettiin teurastamoilta saatua naudan ruhojen teurasaineistoa, johon yhdistettiin ProAgria Maatalouden Laskentakeskuksen kautta saatu eläimen emän rotutieto. Teurastamoilta saatua aineistoa oli käytössä HK Agri Oy:ltä ja Snellman Lihanjalostus Oy:ltä vuodesta 2007 lähtien, A-Tuottajat Oy:ltä vuodesta 2008 lähtien ja Saarioinen Lihanjalostus Oy:ltä vuodesta 2010 lähtien. Hiehojen osalta alle 8 kk:n (alle 240 pv) ja yli 20 kk:n ikäiset (yli 600 pv) eläimet jätettiin datasta pois. Vastaavasti sonnien osalta alle 12 kk:n (alle 365 pv) ja yli 24 kk:n ikäiset (yli 730 pv) eläimet jätettiin datasta pois. Rajausten jälkeen tutkimusaineisto sisälsi 268 895 teurastettua sonnia ja 32 410 teurashiehoa.Puhtailla ayrshire-rotuisilla (ay) sonneilla keskimääräinen kasvatusaika oli aineistossa 592 vrk, nettokasvu 532 g/pv, teuraspaino 330 kg, ruhojen lihakkuusluokka 4,7 (O-luokka) ja rasvaisuusluokka 2,4. Puhtaiden holstein-friisiläisten (fr) vastaavat tulokset olivat kasvatusaika 587 vrk, nettokasvu 542 g/pv, teuraspaino 333 kg, lihakkuusluokka 4,1 (O-) ja rasvaisuusluokka 2,4. Ay- ja fr-rotujen sonnit erosivat merkitsevästi (p<0,001) toisistaan kaikkien muiden parametrien paitsi ruhon rasvaisuuden osalta. Liharoturisteytysten käyttö paransi selkeästi sonnien päiväkasvua (p<0,001), lisäsi teuraspainoa (p<0,001) ja paransi ruhojen lihakkuutta (p<0,001) sekä ay- että fr-rodulla. Kaikilla testatuilla liharoturisteytyksillä [aberdeen angus (ab), hereford (hf), limousin (li), charolais (ch), simmental (si), blonde d’Aquitaine (ba)] oli samansuuntainen vaikutus edellä mainittuihin ominaisuuksiin. Suurimmat teuraspainot ja korkeimmat nettokasvut saavutettiin ch-, si- ja ba-rodulla risteytettäessä. Ruhojen lihakkuus puolestaan parani eniten ba-, li- ja ch-rodun risteytyksiä käytettäessä. Ruhon rasvaisuuden osalta risteyttäminen ba-rodulla vähensi (p<0.001) ruhojen rasvaisuutta puhtaisiin maitorotusonneihin verrattuna. Sen sijaan muilla liharoduilla risteyttäminen näytti lisäävän (p<0.001) ruhojen rasvaisuutta puhtaisiin ay- ja fr-sonneihin verrattuna. Sekä ruhojen lihakkuuden että rasvaisuuden osalta on kuitenkin huomioitava myös teuraspainon vaikutus, sillä teuraspainon kasvu paransi ruhojen lihakkuutta ja lisäsi rasvaisuutta kaikilla roduilla ja rotuyhdistelmillä. Samoin nettokasvun lisääntyminen paransi ruhojen lihakkuutta ja lisäsi rasvaisuutta kaikilla roduilla ja rotuyhdistelmillä. Teurashiehojen osalta tulokset olivat hyvin samansuuntaiset kuin sonneilla. Liharoturisteytysten käyttö paransi teurashiehojen päiväkasvua (p<0,001), lisäsi teuraspainoa (p<0,001) ja paransi ruhojen lihakkuutta (p<0,001) sekä ay- että fr-rodulla. Korkeammista teuraspainoista huolimatta ba-rodulla risteyttäminen vähensi (p<0.001) ruhojen rasvaisuutta puhtaaseen maitorotuun verrattuna. Sen sijaan muilla liharoduilla risteyttämien näytti lisäävän (p<0.001) ruhojen rasvaisuutta myös hiehoilla. Tulosten perusteella liharotusiemennysten käyttöä maitotiloilla lisäämällä on mahdollista lisätä naudanlihantuotannon tehokkuutta maidontuotantotiloilta peräisin olevien risteytysvasikoiden kautta.
30
Huan-Niemi, Ellen, Jyrki Niemi, and Janne Niemi. "Markkina- ja politiikkamuutosten vaikutukset maa- ja elintarviketaloudelle." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 26 (January 31, 2010): 1–6. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75826.
Full textAbstract:
Politiikkamuutosten vaikutuksia EU:n maatalous- ja elintarvikemarkkinoihin ja sitä kautta syntyviä heijastusvaikutuksia Suomen maatalous- ja elintarviketaloudelle on arvioitu tässä tutkimuksessa hyödyntämällä globaalia taloutta kuvaavaa numeerista tasapainomallia ja mallia tukevaa tietokantaa (Global Trade Analysis Project, GTAP). Malli tarjoaa mahdollisuuden maatalousmarkkinoiden, maatalouspolitiikan ja rakennekehityksen välisten vuorovaikutussuhteiden analyyttiselle tarkastelulle. Keskeistä maatalouspolitiikan vaihtoehtojen vaikutusten arvioinnissa on se, mihin lähtötilanteeseen vaikutuksia verrataan. Viime vuosien aikana Suomessa on toteutettu lukuisia maatalouspolitiikan uudistuksia kuten vuonna 2003 päätetty CAP-reformi, muutokset ympäristö- ja LFA-tuissa 2007, sekä muutokset kotieläintalouden kansallisissa tuissa vuonna 2009. Marraskuussa 2008 EU:n maatalousministerit päättivät uudesta yhteisen maatalouspolitiikan reformista eli niin sanotusta terveystarkastuksesta. Päätös oli jatkoa edellisille uudistuksille ja linjaukselle lisätä EU:n maatalouden markkinasuuntautuneisuutta. Tutkimuksessa esitetyn skenaariosimuloinnin pohjana (business as usual) on EU-ministerineuvoston terveystarkastuspäätös yhteisen maatalouspolitiikan uudistamiseksi (sisältäen maitokiintiöjärjestelmän lakkauttamisen) sekä WTO:n maatalousneuvotteluissa vuonna 2008 tehty viimeisin neuvotteluesitys maatalouden vientitukien lopettamiseksi, maataloustukien leikkaamiseksi ja tuontisuojan madaltamiseksi. Kasvihuonepäästöjen osalta pohjaskenaario olettaa EU:n täyttävän Kioton ilmastosopimuksen yhteydessä tekemänsä sitoumukset. Suomen maataloustuotanto vähenee pohjaskenaariossa runsaat 12 prosenttia ja jalostettujen elintarvikkeiden tuotanto lähes seitsemän prosenttia keskipitkällä aikavälillä. Maidontuotannon suhteellinen kilpailukyky EU:n maitomarkkinoilla heikkenee tuotantokiintiöitä vapautettaessa. GTAP-mallin tulosten mukaan maidontuotanto jäisi pohjaskenaariossa vajaat viisi prosenttia nykyistä tasoa alemmaksi. Naudanlihantuotannon arvioidaan puolestaan vähenevän samalla ajanjaksolla lähes 14 prosenttia. Kansallisten tukien irrottamisen seurauksena sianlihantuotannon ennakoidaan alenevan noin yhdeksän prosenttia. Simulointitulokset osoittavat myös viljan tuotantomäärien alenevan lähes 10 prosenttia. Tätä pohjaskenaariota vasten tarkastellaan vaihtoehtoisia skenaarioita, joita ovat (i) maailmanlaajuisen talouskasvun merkittävä heikkeneminen pitkällä aikavälillä (ii) kasvihuonekaasupäästöjen rajoittaminen, jossa tarkastelun kohteena on hiilidioksidipäästöjen lisäleikkausten vaikutus maataloustuotantoon, (iii) EU:n maataloustukien ja kansallisten tukien täydellinen alasajo sekä (iv) radikaali maatalouskaupan liberalisointiskenaario, jossa sekä maataloustuista että maataloustuotteiden tulleista luovutaan globaalisti. Saatujen tulosten mukaan maailmanlaajuisen talouskriisin pitkittyminen vaikuttaisi merkittävästi EU:n elintarvikkeiden vientikysyntään, erityisesti jalostettujen maito- ja lihatuotteiden kysyntään maailmalla. Talouskriisi alentaisi maailmanmarkkinahintoja ja kiristäisi kilpailua sisämarkkinoilla. Hiilidioksidipäästöjen lisärajoitteet vähentäisivät Suomessa erityisesti viljan- ja maidontuotantoa mutta uuden teknologian kehittyminen todennäköisesti lieventäisi vaikutuksia. Maataloustukien alasajo EU:ssa vähentäisi Suomessa erityisesti viljan- ja maidontuotantoa ja pellon hinta alentuisi puoleen. Maatalouskaupan täydellinen liberalisointi merkitsisi Suomessa tuotannon ja viennin supistumista lähes kaikkien maataloushyödykkeiden kohdalla, erityisesti sokerin- ja lihantuotannossa.
31
Puurunen, Maija, and Risto Seppälä. "Osa-aika- ja päätoimitilojen tulot ja työnkäyttö." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 19 (January 31, 2004): 1–4. http://dx.doi.org/10.33354/smst.76303.
Full text
32
Uusi-Kämppä, Jaana, Maarit Puumala, Arja Nykänen, Arto Huuskonen, and Helvi Heinonen-Tanski. "Ulko- ja jaloittelutarhojen rakentaminen, ympäristökuormitus ja kustannukset." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 18 (January 31, 2002): 1–4. http://dx.doi.org/10.33354/smst.76429.
Full text
33
Saarijärvi, Kirsi, and Perttu Virkajärvi. "Heinävaltaisen ja valkoapilavaltaisen laitumen vesistökuormitus ja ravinnetase." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 21 (January 31, 2006): 1–6. http://dx.doi.org/10.33354/smst.76662.
Full textAbstract:
Intensiivinen laiduntaminen vaikuttaa sekä pohja- että pintavesiin. Aiemmassa kokeessa lannoitettu heinälaidun ei kuormittanut pohjavettä laidunvuosina, mutta uusimisvuonna tuli typpikuormitusta sekä laitumelta että varsinkin juomapisteestä. Apilalaitumesta ei ole suomalaisia mittauksia. Pintavalunnan osuus hietamaallakin on suuri ja laidun kuormittaa pintavesiä liukoisen fosforin suuren suhteellisen osuuden takia. Ravinnetase on käyttökelpoinen työkalu tarkasteltaessa maatilan ravinnevirtoja. Yhden vuoden ravinnetase ei kuitenkaan sovellu yksittäisen pellon todellisen kuormituksen estimointiin.Koealue on MTT:n Pohjois-Savon tutkimusaseman lysimetrikenttä. Maan koostumus 60 cm syvyyteen on 43 % hienoa hietaa, 21 % karkeaa hietaa ja 7.0 % savea. Nelivuotisessa (3 laidunvuotta + uusimisvuosi) kokeessa oli 10 lysimetriä, joista 4 kpl heinälaitumella, 4 kpl valkoapilaheinälaitumella. Lisäksi heinälaitumella oli 2 pintakeräintä. Käsittelyt laidunnettiin erikseen. Heinälaidun lannoitettiin 220N - 23P - 90K kg ha-1 v-1. Koealueen nurmen uusimismenetelmä oli kevätkyntö ja italianraiheinä + ohra.Heinälaitumen lysimetriveden typpipitoisuus ylitti EU:n juomaveden suosituksen kolmantena laidunvuonna ja kasvoi entisestään uusimisvuonna. Heinä-apilalaitumen typpipitoisuus pysyi kokeen aikana suositusrajan alla. Määrällisesti heinälaidun kuormitti jonkin verran enemmän kuin heinäapilalaidun (heinä maks. 60 kg, heinä-apila maks. 40 kg kokonais-N ha-1 v-1). Heinälaitumen pintavaluman typpikuormitus pysyi alhaisena. P-kuormitus taas kasvoi laidunvuosien aikana (max n. 1,3 kg liu-P ha-1 v-1) ja väheni laitumen uusimisvuonna aloitusvuoden lukemiin. Pintaveden fosforikuormituksen osalta heinä-apilalaitumen vaikutus jää arvoitukseksi, mutta pintamaan viljavuus-P pitoisuuden perusteella kuormitus on ollut vähäisempää kuin heinälaitumelta.Taseisiin laskettiin saanniksi lannoitteet, väkirehut ja laskeuma, poistoksi maito, lypsyn aikaiset eritteet, laitumelta haihtuneet typpipäästöt sekä pinta- ja pohjavesikuormitus. Heinälaitumen typpitase oli laidunvuosina keskimäärin 104 kg N ha-1 v-1 ylijäämäinen, kun taas apilan typpitase jäi 108 kg N ha-1 v-1 alijäämäiseksi. Apilan biologista typensidontaa ei määritetty, joten tase ei kuvaa todellista tilannetta. Koska heinä-apilalaidun tuotti lähes saman määrän kuiva-ainetta kuin lannoitettu heinälaidunkin ja uusimisen jälkeinen sato oli molemmilla käsittelyillä yhtä suuri (n. 140 kg N ha-1), typensidonnan on täytynyt olla merkittävää. Toisaalta laidun- ja uusimisvuosien aikana heinäapilalaitumelta huuhtoutui vähemmän typpeä kuin heinälaitumelta, joten täyttä lannoitetypen määrää apila tuskin sitoi.Koska apilaheinälaitumen tuotantovaikutus oli lähes yhtä hyvä ja huuhtoumat selvästi pienempiä kuin lannoitetun heinälaitumen, apilaa tulisi suosia laidunkasvina vastaavilla alueilla. Uusimismenetelmän valinnassa kannattaa miettiä ensisijaista suojelutarvetta. Pintavesien suojelussa hietamailla hyvä vaihtoehto saattaisi olla syyskyntö, pohjavesien osalta taas kevätkyntö. Jos uusimisessa käytetään kevätkyntöä, seuraava kasvi tarvitsee hyvin vähän tai ei ollenkaan typpilannoitusta uusimisvuonna.
34
Lehto, Marja, and Ilkka Sipilä. "Peruna- ja juureskuorimoiden jätevedet ja niiden käsittely." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 23 (January 31, 2008): 1–5. http://dx.doi.org/10.33354/smst.76973.
Full textAbstract:
Esikäsitellyn perunan ja juuresten kysyntä on jatkuvassa kasvussa. Pienimuotoista kuorimotoimintaa harjoitetaan tiloilla, jotka viljelevät itse kuorittavat perunat ja juurekset. Monet kuorimot ovat kuitenkin laajentuneet yrityksiksi, jotka ostavat muualta osan tai kaiken kuorittavan raaka-aineen. Raaka-aineen määrä tilakuorimoilla vaihtelee sadasta tonnista tuhansiin tonneihin vuodessa. Perunan- ja juuresten kuorinta on ympäristöluvanvaraista toimintaa ja uusissa luvissa edellytetään mm. tehokasta orgaanisen aineen sekä ravinteiden poistoa jätevesistä.Pesu- ja kuorintaprosesseissa syntyy erilaisia jätevesiä, joiden laatu ja määrä vaihtelevat suuresti kuorintamenetelmästä riippuen. Perunoiden ja juuresten pesusta tulee multavettä ja multalietettä, kuorinnasta taas solunestettä ja kasviainesta sisältäviä vesiä sekä juuresten huuhteluvesiä. Tilojen ja laitteiden puhtaanapidosta muodostuu erilaisia pesuvesiä. Jätevesimäärät tilakuorimoilla vaihtelevat toiminnan koosta ja kuorintamenetelmistä riippuen yleensä 5 – 50 m3 päivässä. Keskikokoisen peruna- tai juureskuorimon jätevesikuormitus vastaa jopa tuhannen asukkaan taajaman puhdistamattomien jätevesien kuormitusta.Kuorimotoiminnan jätevedet sisältävät paljon orgaanista ainetta, mikä on pääosin liukoisessa muodossa. Biologinen hapenkulutus on yleensä välillä 2 000 – 10 000 mg/l. Jätevedet ovat myös happamia, pH 4 – 5, ja sisältävät runsaasti ravinteita, kuten fosforia ja typpeä.Kuorimojätevedet on käsiteltävä tehokkaasti ennen niiden pääsyä ympäristöön. Jätevesien käsittelystä aiheutuu yritykselle huomattavia kustannuksia. Yrittäjän kannalta helppo ja kokonaiskustannuksiltaan edullinen ratkaisu olisi jäteveden johtaminen kunnalliseen tai paikalliseen jätevedenkäsittelylaitokseen. Haja-asutusalueilla viemäriverkkoon liittyminen on kuitenkin harvoin mahdollista.Hankkeessa oli mukana kahdeksan kuorimoa, joiden jätevedenkäsittelyä seurattiin. Yhdessä yrityksessä oli panospuhdistamo ja toiseen sellainen rakennettiin hankkeen aikana, yhdessä oli biosuodin, kahdessa kohteessa kemiallinen jätevedenkäsittely ja laskeutusallas, yhdessä kohteessa laskeutusallas+imeytyskenttä+lammikko -käsittely. Yhdessä kohteessa selvitettiin mahdollisuutta liittyä kunnallisen jätevedenkäsittelyn piiriin.Tutkituista jätevedenkäsittelymenetelmistä vain panospuhdistamolla päästiin tavoiteltuihin puhdistustuloksiin, typpi saatiin poistettua jopa yli odotusten.
35
Oksanen, Timo, and Raimo Linkolehto. "Robottikylvön ja kylvömuokkauksen mahdollisuudet ja haasteet Suomessa." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 30 (January 31, 2014): 1–9. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75294.
Full textAbstract:
Peltoviljelyn kehityksessä äärimmäistä visiota edustaa täysautomaattisuus, jossa autonomisista peltotyökoneista koostuva järjestelmä suunnittelee ja toteuttaa viljelytoimenpiteet. Vision toteutuminen ulko-olosuhteissa ei ole vielä tätä päivää, vaikka kasvihuoneissa plant factory konsepti ei ole kaukana tästä. Peltoviljelyssä haasteena on alati muuttuva ympäristö, sääolosuhteet sekä tosiasia että pellot eivät ole suljettuja alueita. Myöskään robotin siirtely pellolta toiselle julkisia teitä pitkin ei ole ongelmatonta. iNavix-projektissa on tutkittu autonomisen traktorin avulla autonomiseen peltotyökoneeseen liittyviä haasteita. Projektin painopiste on navigoinnin ja reitinsuunnittelun tutkimuksessa, mutta kokeissa on käytetty oikeita työkoneita, joilla on tehty oikeita viljelytoimenpiteitä. Myös itse autonominen traktori on pääosin kehitetty projektin puitteissa. Kesällä 2012 työkoneena käytettiin kultivaattoria, jolla hoidettiin avokesantoa ja syksyllä 2012 kylvettiin syysviljaa 2,5 hehtaaria kylvölannoittimella. Keväällä 2013 robottikylvöä testattiin neljällä lohkolla, yhteensä 6,1 hehtaaria. Tutkimuksessa käytetyt työkoneet ovat olleet ns. tavallisia miehitettyyn traktoriin suunniteltuja laitteita. Kultivaattori oli varustettu ns. hanhenjalkaterillä; kylvölannoitin laahavantailla. Sekä hanhenjalkaterät että laahavantaat ovat hyviä esimerkkejä siitä millaisia maata käsitteleviä teriä autonomisissa koneissa ei tulisi käyttää. Kesantopellolla kultivointi irrottaa tehokkaasti rikkakasveja, mutta hanhenjalkaterä myös kerää taaksensa näitä ja kone ei luontevasti puhdistu edes kun se nostetaan ylös maasta, vaan terän ja sen varren ympärille kerääntyneet kasvijätteet ovat tiukasti kiinni. Toisaalta laahavantailla varustettu kylvölannoitin on myös ongelmissa, jos kasvijätettä on muokatun pellon pinnassa runsaasti. Autonomisessa koneessa laahavantaissa on myös ongelmana siemenkanavan tukkeutuminen: tukkeuman puhdistuskin pitäisi automatisoida. Kokemusten mukaan kylvötoimenpiteen automatisointi edellyttäisi myös automaattista säiliöiden täyttöä. Projektissa kehitetty kaupalliseen kylvölannoittimeen perustuva autonominen kylvörobotti pystyi kylvämään noin 0,85 hehtaaria yhdellä täytöllä, mikä käytännössä tarkoittaa että kylvörobotin isäntä ei ehdi säiliöiden täyttämisen välillä tekemään juuri muuta tuottavaa kuin käydä täyttämässä täyttövaunua silloin tällöin. Kaikissa tähän tutkimushankkeeseen liittyvissä kokeissa luonnollisesti tutkija oli koko ajan läsnä valvomassa toimintaa pellolla, koska peltorobotin prototyyppi ja avoimet pellot ovat vaarallinen yhdistelmä. Kehitetyn peltorobotin paikannus perustuu vain ja ainoastaan tarkennettuun GPS-vastaanottimeen. Laitteiston luvattu tarkkuus on alle 5 cm, minkä voi olettaa pitäneen paikkaansa, sillä paikannus- ja navigointivirheet yhdessä ovat niin pieniä, että pellolla kasvavasta oraasta ei pysty käytännössä erottamaan missä 12,5 cm rivivälillä kylvettyjen vetojen raja menee. GPS-vastaanottimeen liittyy kuitenkin ajallisen saavutettavuuden ongelmia ja tässä paperissa kerrotaan myös näistä kokemuksista.
36
Nätkin, Ritva. "Turvattomuus ja opiskelijoiden tulevaisuusvisiot Suomessa ja Virossa." Idäntutkimus 26, no. 3 (November 1, 2019): 40–58. http://dx.doi.org/10.33345/idantutkimus.87291.
Full textAbstract:
Artikkelissa tarkastellaan suomalaisten ja virolaisten opiskelijoiden visioita perheen ja sukulaisuussuhteiden lähitulevaisuudesta. Aineistona on 112 eläytymiskertomusta Tampereelta ja Tallinnasta. Opiskelijoita pyydettiin jatkamaan jompaa kumpaa kahdesta erilaisesta kehyskertomuksesta. Artikkelissa edetään aineistolähtöisesti visioihin nojautuen globaalilta tasolta kansallisvaltion kautta perheen ja sukulaisuussuhteiden yksityisyyteen. Aineistoa peilataan erityisesti modernia riskitietoutta koskeviin teoreettisiin keskusteluihin. Tutkimusote on poikkikulttuurinen vertailu. Tutkimuskysymyksenä on, millainen on turvattomuuden ja kuvitellun perhe-elämän tulevaisuuden kytkös. Suomalaisten ja virolaisten vastausten välillä on eroja ja yhtäläisyyksiä. Keskeisimmiksi eroiksi nousevat perhekäsitykset. Virolaiset näyttävät pitävän perinteistä perhemallia ikään kuin turvallisuustakuuna. Suomalaiset taas leikittelevät perheen käsitteellä ja turvaisivat mielellään hyvinvointivaltioon.
37
Heikkilä, Martta. "Kuvien mykkyys ja sokeus : dekonstruktio ja taideteos." Tiede & edistys, no. 1 (January 1, 2016): 10–30. http://dx.doi.org/10.51809/te.105210.
Full text
38
Taipale, Joona. "Olemassaolon tunne ja ruumiinkokemus fenomenologiassa ja psykoanalyysissa." Tiede & edistys 37, no. 3 (March 1, 2012): 243–52. http://dx.doi.org/10.51809/te.105075.
Full text
39
Taimalu, Merle, Krista Uibu, and Heily Leola. "Eesti keele ja matemaatika õppevara valiku põhimõtted ja eesmärgid lasteaia- ja klassiõpetajate hinnangul." Eesti Haridusteaduste Ajakiri. Estonian Journal of Education 8, no. 2 (November 1, 2020): 164–91. http://dx.doi.org/10.12697/eha.2020.8.2.07.
Full textAbstract:
Kvaliteetne õppevara on abivahend, mis on õpetajale toeks laste arengu eesmärgipärasel suunamisel. Uurimuse eesmärk oli välja selgitada, millisena hindavad Eesti lasteaia- ja klassiõpetajad oma võimalusi otsustada eesti keele ja matemaatika õppevara valiku üle, millistest põhimõtetest nad lähtuvad ja milliste eesmärkide täitmist õppevara puhul oluliseks peavad. Erinevuste väljaselgitamiseks lasteaia- ja klassiõpetajate hinnangute vahel küsitleti 64 lasteaiaõpetajat ja 47 klassiõpetajat, kasutades valikvastuste ja avatud küsimustega ankeeti. Õppevara valiku põhimõtteid analüüsides eristus neli peakategooriat: vastavus õppekavale, sisu ja ülesannete mitmekesisus, sisu ja ülesannete selgus ja arusaadavus, välised tegurid. Õppevara eesmärkidest tõid õpetajad kõige sagedamini välja, et heal tasemel õppevara peaks toetama laste kognitiivsete oskuste kujundamist. Samuti selgus, et võrreldes klassiõpetajatega saavad lasteaiaõpetajad rohkem ise otsustada, millist õppevara eesti keele või matemaatika õpetamisel kasutada. Teadvustades, millistest põhimõtetest õppevara valikul lähtuda ja milliseid eesmärke heal tasemel õppevara täidab, saab õpetaja teha otsuseid, mis toetavad mitmekülgselt lapse arengut.
Summary
40
Seppänen, Mervi M., Markku Niskanen, Venla Jokela, Juha Luhtanen, Juha Kontturi, and Pirjo Mäkelä. "Syyskylvöisten ja monivuotisten lajien ja lajikkeiden sopeutuminen Suomen talveen – kylmänkestävyyden ja vernalisaatiovaatimuksen merkitys." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 28 (January 31, 2012): 1–5. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75625.
Full textAbstract:
Syyskylvöisten ja monivuotisten kasvien viljelyn edellytyksenä on onnistunut talvehtiminen. Syksyn ja talven aikana kasvien kylmänkestävyys lisääntyy ja kevättä kohti myös niiden vernalisaatiovaatimus täyttyy ja kukinta virittyy. Hyvän talvehtimisen kannalta on tärkeää, että viljelykasveilla on riittävän hyvä kylmänkestävyys ja että ajoitus niiden kukinnan virittymisessä on oikea. Tässä tutkimuksessa selvitettiin syysvehnä, -ruis ja -öljykasvilajikkeiden sekä nurmiheinien kylmänkestävyyden ja kukintavalmiuden kehittymistä Viikissä ja Ylistarossa järjestetyissä kenttäkokeissa. Tulosten perusteella vertaillaan lajien karaistumis- ja vernalisaatioprosessien etenemistä ja selvitetään lajien välisiä eroja niiden kestävyysmekanismeissa ja pohditaan vernalisaation vaikutusta viljelykasvin sadonmuodostukseen. Syksyn karaistumisajan pituus vaikutti ratkaisevasti lajin ja lajikkeen perinnöllisen kylmänkestävyyden ilmenemiseen. Kylmänkestävyys jäi siten heikoksi kaikilla lajeilla syysrypsiä lukuun ottamatta aikaisen lumentulon johdosta. Tutkittavat viljelykasvit poikkesivat huomattavasti niiden kukkimisvalmiuden etenemisessä talven aikaan. Syysvehnällä kukkimisvalmiuden eteneminen oli yhteydessä alentuneeseen kylmänkestävyyteen ja vernalisaatiovaatimuksen täyttyminen pystyttiin mittaamaan muodostuneiden lehtien lukumäärän kautta. Nurmikasveilla vernalisaatiovaatimuksen täyttyminen vaikutti muodostuvien versojen lukumäärään. Vaikutus oli päinvastainen ruokonadalla verrattuna timoteihin tai englannin raiheinään. Tutkimuksen tulosten sekä meneillään olevien jatkotutkimusten perusteella analysoidaan, miten talven aikana tapahtuva vernalisaatio vaikuttaa lajin kylmänkestävyyteen sekä satopotentiaaliin.
41
Turtiainen, Marjut. "Mustikka- ja puolukkasatojen vuotuisen vaihtelun ja talteenoton tarkastelua valtakunnallisesti ja Itä-Suomen alueella." Alue ja Ympäristö 50, no. 1 (June 15, 2021): 4–27. http://dx.doi.org/10.30663/ay.91510.
Full textAbstract:
Suomessa on seurattu vuosittain 1990-luvulta lähtien tärkeimpien luonnonmarjalajiemme satoja Metsäntutkimuslaitoksen (nyk. Luonnonvarakeskus) toteuttaman ns. MASI-inventoinnin avulla. Inventointiverkosto on supistunut alkuperäisestä eikä kata tasaisesti maan kaikkia osia. Aiemmassa tutkimuksessa on hyödynnetty vuosien 1997-2008 MASI-aineistoa, kun on arvioitu mustikan ja puolukan valtakunnallisia keskisatoja (kg/ha). Niiden perusteella on kalibroitu keskinkertaisen satovuoden kokonaissadot runsaille ja heikoille satovuosille. Tässä tutkimuksessa analysoin MASI-aineistosta laskettujen valtakunnallisten keskisatojen aikasarjaa vuosina 1997-2018 ja arvioin molempien marjalajien keskisadot Itä-Suomelle vuosina 2001-2018. Kvantitatiivisilla ja kvalitatiivisilla aineistoilla tarkastelin arvioitujen keskisatojen luotettavuutta kiinnittäen huomiota erityisesti Itä-Suomen arvioihin. Itä-Suomen vuotuisista puolukan keskisadoista puolet osoittautui kalibroinnin kannalta epäluotettaviksi; mustikalla vastaavia tapauksia oli vain kolme. Siten Itä-Suomen puolukan kokonaissatoa ei ole mielekästä kalibroida nykyisen alueellisen MASI-aineiston perusteella. Seuraavaksi kalibroin mustikan ja puolukan valtakunnalliset kokonaissadot ja erikseen mustikan Itä-Suomen kokonaissadon vuodelle 2011 sekä arvioin alustavat talteenottoasteet vuonna 2011. Suomalaiset ja thaimaalaiset poimivat 9 % valtakunnallisesta mustikan ja 10 % puolukan kokonaissadosta. Itä-Suomessa mustikan alustava talteenottoaste oli 14 %. Vuosina 1997-2018 mustikan valtakunnalliset kokonaissadot vaihtelivat samansuuruisesti kuin 1997-2008, mutta puolukkasadoissa oli vaihtelua hieman enemmän kuin kymmenen vuotta lyhyemmällä ajanjaksolla. Tutkimus osoitti paitsi aineiston koon, myös tulosten luotettavuustarkastelujen merkityksellisyyden, ja siksi mahdollisissa jatkotutkimuksissa kannattaisi myös käyttää monimenetelmätutkimusta. Erityisesti laadullisten aineistojen hyödyntämiseen tulisi panostaa vielä tätä tutkimusta enemmän.
42
Marx, Vivien. "William Ja." Nature Methods 11, no. 5 (April 29, 2014): 465. http://dx.doi.org/10.1038/nmeth.2927.
Full text
43
Bick, Rolf. "»Ja, aber ...«." Wege zum Menschen 61, no. 5 (September 2009): 455–68. http://dx.doi.org/10.13109/weme.2009.61.5.455.
Full text
44
Romanovskytė, Olga, Adam Dubiński, and Anna Sulimowicz. "Ja, drzewo." Awazymyz. Pismo historyczno-społeczno-kulturalne Karaimów 29, no. 1 (58) (March 31, 2018): 30. http://dx.doi.org/10.33229/az.792.
Full text
45
Teräsahde, Sini. "Aikuiskasvatustoimijoiden mielikuvia tutkimuksen ja politiikanteon suhteesta ja vuorovaikutuksesta." Aikuiskasvatus 40, no. 4 (December 16, 2020): 272–89. http://dx.doi.org/10.33336/aik.100531.
Full textAbstract:
Tutkimuksessa analysoidaan aikuiskasvatustoimijoiden mielikuvia tutkimuksen ja politiikanteon suhteesta ja vuorovaikutuksesta. Aiempi tutkimus on osoittanut ongelmalliseksi suhteen määrittelyn tutkimuksen tuottaman näytön vaikuttavuutena politiikantekoon. Suomalaisten aikuiskasvatustoimijoiden mielikuvia tutkimuksen ja politiikanteon suhteesta ja vuorovaikutuksesta avaa aineisto, joka sisältää 11 avainhenkilöhaastattelua ja kahdeksan ryhmäkeskustelua. Analyysissa sovelletaan toimijaverkkoteorian keskeisiä käsitteitä analyyttisina työkaluina. Löydökset valaisevat aikuiskasvatustoimijoiden mielikuvia tutkimuksen ja politiikanteon suhteesta ja vuorovaikutukseen kohdistuvista intresseistä. Toimijat mielsivät, että vuorovaikutusta edistää institutionaaliset ja hybridit välittäjät sekä jaettua ymmärrystä lisäävien käännösten teko. Mielikuvien avaaminen yhdessä muun tutkimuskirjallisuuden kanssa johtaa pohtimaan aikuiskasvatukselle ominaisia vuorovaikutuksen keinoja ja suuntia.
46
Ung-Lanki, Sari, Anna-Kaisa Vartiainen, Virpi Kollanus, and Timo Lanki. "Helle terveysriskinä: Varautuminen ja riskinhallinta hoitolaitoksissa ja kotihoidossa." Gerontologia 31, no. 2 (June 30, 2017): 100–115. http://dx.doi.org/10.23989/gerontologia.64223.
Full textAbstract:
Helteistä aiheutuu merkittävä terveysriski myös Suomessa erityisesti herkille väestöryhmille eli iäkkäille ja kroonisesti sairaille. Maailman terveysjärjestö (WHO) on suosittanut, että kaikissa Euroopan maissa otettaisiin käyttöön helteestä aiheutuvien terveyshaittojen ehkäisemiseen tähtäävä toimintasuunnitelma. Suomessa tämänkaltaista suunnitelmaa ei vielä ole. Etenkin sosiaali- ja terveydenhuollon yksiköissä, joiden asiakaskunta koostuu helteille erityisen alttiista väestöryhmistä, tulisi helteistä aiheutuvat terveysriskit tiedostaa ja luoda toimintatavat niihin varautumiseen. Tässä tutkimuksessa selvitetään helteisiin varautumisen ja helteistä aiheutuvien terveysriskien hallinnan tämänhetkistä tasoa suomalaisissa sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksiköissä sekä kotihoidossa. Laadullinen aineisto koostuu 12 yksikössä toteutetuista teemahaastatteluista. Tutkimus antaa viitteitä siitä, että Suomen sosiaali- ja terveydenhuolto on varautunut heikosti kuumasta säästä aiheutuviin ongelmiin. Haitat tiedostetaan ja niihin pyritään vaikuttamaan päivittäisessä hoitotyössä, mutta ongelmaa ei ole mielletty niin suureksi, että ennakoiviin ja suunnitelmallisiin toimenpiteisiin olisi ryhdytty. Varautumista helteisiin tulisikin parantaa. Tämä edellyttää sekä konkreettisia helleohjeistuksia hoitotyöhön että ongelman tiedostamista ja sen suunnitelmallista torjuntaa paitsi hoitolaitosten myös koko yhteiskunnan tasolla.
47
Rüütmaa, Tiina. "mperatiiv ja konditsionaal ungari ja võrdlevalt eesti kõrvallauses." Lähivõrdlusi. Lähivertailuja 20 (October 2010): 240–63. http://dx.doi.org/10.5128/lv20.08.
Full text
48
Jauhiainen, Annikki, Päivi Sihvo, Heli Jääskeläinen, Juuso Ojasalo, and Susanne Hämäläinen. "Skenaariotyöskentelyllä tietoa tulevaisuuden sosiaali- ja terveyspalveluista ja osaamistarpeista." Finnish Journal of eHealth and eWelfare 9, no. 2-3 (May 21, 2017): 137. http://dx.doi.org/10.23996/fjhw.61002.
Full textAbstract:
The aim of the two development projects was to provide information about the future of digital social- and health care and the necessary future competencies. Data acquisition was carried out by scenario work in the future workshops. The workshops were attended total of 73 people. The participants worked in the social and health care, both in the public and private sectors, in ICT companies, in educational organizations, and in the third sector. Among the participants were also ordinary citizens. The workshops were remotely connected and data was collected into electronic bulletin boards.
The workshops produced total of 25 scenarios, which found eight different themes: information management, quantified self, remote services, robotics - automation of manual labour, multiprofessionality, digital architecture, customer-oriented services and the customer's responsibility, and human encounter.
Future competency consisted of ten areas of expertise, which classified into three broader categories: basic know-how of social and health care professionals, special know-how of social and health care professionals and the collective know-how of social and health care and technology professionals. The special know-how also includes information systems and software development skills.
Scenario work provided preliminary information about the future social and health services and qualifications. This information will be used in further development projects of digital services as well as more widely in education planning. The future workshops provided information about the scenario method and its compatibility with development activities.
49
Häyrinen, Kristiina. "Ajankohtaista sosiaali‐ ja terveydenhuollon tiedonhallinnan ja tietojenkäsittelyn tutkimuksessa." Finnish Journal of eHealth and eWelfare 9, no. 2-3 (May 21, 2017): 58. http://dx.doi.org/10.23996/fjhw.63499.
Full text
50
Tedre, Silva. "Kuka opettaa ja ketä ihmissuhdeammattien koulutuksessa ja työssä." Aikuiskasvatus 17, no. 1 (February 15, 1997): 59–62. http://dx.doi.org/10.33336/aik.92430.
Full text