To see the other types of publications on this topic, follow the link: EuroVan van.
Journal articles on the topic 'EuroVan van'
Create a spot-on reference in APA, MLA, Chicago, Harvard, and other styles
Consult the top 42 journal articles for your research on the topic 'EuroVan van.'
Next to every source in the list of references, there is an 'Add to bibliography' button. Press on it, and we will generate automatically the bibliographic reference to the chosen work in the citation style you need: APA, MLA, Harvard, Chicago, Vancouver, etc.
You can also download the full text of the academic publication as pdf and read online its abstract whenever available in the metadata.
Browse journal articles on a wide variety of disciplines and organise your bibliography correctly.
1
Siirala, Eeva. "Elämänlaajuinen investointi ihmisiin – ihmiset enemmän kuin 'inhimillisiä resursseja'." Aikuiskasvatus 23, no. 2 (May 15, 2003): 144–48. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93477.
Full textAbstract:
Euroopan komission aikuiskasvatusosaston pääjohtaja Nikolaus van der Pas myönsi haastettelun Lifelong Learning in Europe -lehden toimittajalle Eeva Siiralalle. Aikuiskasvatus julkaisee haastattelun suomeksi. Katsantokanta elinikäiseen oppimiseen on EU:ssa laajentunut merkittävästi ydinasioista, työllistettävyydestä ja joustavuudesta työelämässä. Nyt koetaan yksilö itsessään arvokkaaksi: yksilönä, kansalaisena, ammatinharjoittajana ja sosiaalisena olentona. Aktiiviseen kansalaisuuteen kuuluvat taidot ovat tärkeitä monessa mielessä, jopa sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisessa, rasismin ja muukalaisvihan vastustamisessa, kestävien ja ympäristöä vahingoittamattomien tuotantotapojen omaksumisessa ja kehittämisessä, oikeuksien puolustamisessa työpaikalla sekä luottamustehtävien ja vastuun ottamisessa työntekijäelimissä ja -järjestöissä.
2
Kotzé, Ernst. "The story of Afrikaans - out of Europe and from Africa, Part 2 by WAM Carstens and RH Raidt." Tydskrif vir Geesteswetenskappe 59, no. 4 (2019): 588–98. http://dx.doi.org/10.17159/2224-7912/2019/v59n4a9.
Full text
3
Deprez, Kas, and Armel Wynants. "La Flandre nationaliste face à l'Europe." Language Problems and Language Planning 18, no. 2 (January 1, 1994): 113–27. http://dx.doi.org/10.1075/lplp.18.2.02dep.
Full textAbstract:
SAMENVATTING Nationalistisch Vlaanderen en de Europese Unie De Vlaams-nationalisten zijn om twee redenen tegen de Europese eenmaking gekant. Ten eerste zal als gevolg van de Europese functie van Brussel het aantal buitenlanders in en rond de hoofdstad verder toenemen. In Brussel zelf geraakt de Vlaamse minderheid daardoor nog meer in de verdrukking. In de periferie wordt de lokale bevolking geconfronteerd met een nieuwe, anderstalige elite die zich niet aanpast. Ten tweede zal in het Europa zonder grenzen de rol van het Engels steeds belangrijker worden. De Europese Gemeenschap zou enkel in efficiëntie en profijt geïnteresseerd zijn en bijgevolg de talige diversiteit binnen haar grenzen als hinderlijk ervaren. Dat de EG de facto de positie van het Engels in Europa versterkt, blijkt wellicht het duidelijkst uit het feit dat als gevolg van het Erasmus-programma het aantal cursussen in het Engels aan de Vlaamse en Nederlandse universiteiten de jongste jaren sterk gestegen is. Niet alleen de Vlaams-nationalisten, maar ook het officiële Vlaanderen stelt zich defensief op, veel defensiever dan het officiële Nederland. Het officiële Nederland voelt zich helemaal niet bedreigd. De Vlamingen proberen nu via allerlei Algemeen-Nederlandse verenigingen en stichtingen hun taalnationalisme naar Nederland te exporteren. Ze boeken daar zelfs een zeker succes bij. Het Algemeen-Neerlandisme misbruikt Maastricht om zijn eigen project, de Nederlanden, te promoten: samen tegen het Europese monster en tegen het Engels. Natuurlijk is het Nederlands sterk genoeg om de Europese uitdaging aan te kunnen. Het Nederlands is nog nooit zo sterk geweest. En wat Brussel betreft: de Vlaamse aanwezigheid is er gewaarborgd; Brussel is de enige internationale stad waar de Vlamingen politiek beschermd worden. Vlaanderen en Nederland moeten resoluut voor Maastricht kiezen omdat de Europese eenmaking het enige mogelijke antwoord is op de enge nationalismen die overal de kop opsteken. De enige formule ook die ons een multiculturele toekomst kan garanderen. De culturele paragraaf in het verdrag en het Comité van de Regio's vormen belangrijke stappen vooruit. RESUMO Naciisma Flandrio fronte al Europo La flandraj naciistoj kontraŭas la unuigon de Europo pro du kaŭzoj. Unue pro la europa funkcio de Bruselo la nombro de eksterlandanoj en kaj cirkaŭ la cefurbo plu kreskos. Per tio la situacio de la flandra minoritato en Bruselo farigos eĉ pli malavantaga. Ekster la urbo la loka logantaro pli kaj pli frontas novan, alilingvan kaj ne adaptigeman eliton. Due en la senlima Eŭropo la angla akiros pli kaj pli gravan rolon. Lau ili, la Europa Komunumo interesigas nur pri efikeco kaj prolito kaj do trovas sian lingvan diversecon malhelpa. Ke EK fakte plifortigas la rolon de la angla en Eŭropo, farigas plej evidente per tio, ke pro la Erasmus-pro-gramo la kursoj instruataj per la angla en flandraj kaj nederlandaj universitatoj en la lastaj jaroj grave plimultigis. Ne nur la flandraj naciistoj, sed ankaŭ la flandraj oficialuloj sin tenas defende, multe pli defende ol la nederlandaj oficialuloj. Ĉi-lastaj tute ne sentas minacataj. La flandroj nuntempe — ec kun ioma sukceso — provas transmeti sian lingvan naciismon al Nederlando pere de aro da komunnederlandaj asocioj kaj fondajoj. La komunnederlandismo misuzas Maastricht-on por antaŭenpusi sian propran projekton, La Malaltajn Landojn: komune kontraŭi la europan monstron kaj la anglan. Evidente la nederlanda estas sufiĉe forta por elteni la europan defion. Gi neniam antaŭe estis tiel forta kiel nun. Kaj se temas pri Bruselo: la flandra ceesto tie estas garantiita; Bruselo estas la sola internacia urbo, kie la flandroj estas politike protektataj. Flandrio kaj Nederlando fervore subtenu Maastricht-on, ĉar la unuigo de Eŭropo estas la sola ebla respondo al la malicaj naciismoj, kiuj ĉie burgonas. Gi ankaŭ estas la sola recepto, kiu povas garantii multkulturan estonton. La kultura paragrafo en la traktato de Maastricht kaj la Regiona Komitato estas gravaj antaŭenpasoj.
4
Heikkilä, Jaakko, and Jarkko K. Niemi. "Riskiperusteiset maksut eläintautivahinkojen rahoituksessa." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 26 (January 31, 2010): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75788.
Full textAbstract:
Euroopan Unionissa on esitetty tuottajien vastuun lisäämistä vakavimpien eläintautien vahinkojen rahoituksessa. Toteutuskeinoina on mainittu muun muassa eläintautirahastomaksu tai -vakuutus. Tähän asti yhteiskunta on kantanut vastuun yhteiskunnallisesti merkittävimpien eläintautien välittömistä menetyksistä. Tilanne on hyödyttänyt riskinottoon halukkaita toimijoita. Esimerkiksi vuosina 1995–2004 EU:n eläintautirahasto maksoi vahingonkorvauksia yhteensä miljardi euroa, josta Iso-Britannian ja Alankomaiden osuus oli 85 % (mm. suu- ja sorkkatauti, klassinen sikarutto ja korkeapatogeeninen lintuinfluenssa). Kymmenkunta vähiten korvauksia saanutta maata sai yhteensä 2 % korvauksista. Tautien ennaltaehkäisyyn ei varoja juuri ole ollut käytettävissä. Pienellä todennäköisyydellä esiintyviin ja suurta vahinkoa aiheuttaviin tapahtumiin varaudutaan usein puutteellisesti. Tämä aiheuttaa tehottomuutta, koska ennaltaehkäisy on kustannustehokas tapa hallita monia tautiriskejä. Tuottajien vastuun lisäämisen tarkoituksena ei ole pelkästään vahinkojen rahoittaminen, vaan sillä tuetaan myös ennaltaehkäisevää riskinhallintaa. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan keinoja, joilla ulkoisvaikutukset huomioon ottava ja ennaltaehkäisyyn kannustava rahoitusjärjestelmä voitaisiin toteuttaa. Tarkastelemme riskiperusteista rahoitusta, jossa rahoitusjärjestelmän ominaisuudet määritetään siten, että ne palkitsevat bioturvallisuutta lisäävistä ja rankaisevat sitä heikentävistä toimenpiteistä tai ominaisuuksista. Tarkasteluun liittyy kaksi teemaa: 1) kenen pitäisi osallistua rahoitukseen ja tulisiko osallistumisen olla vapaaehtoista vai pakollista; ja 2) miten maksut voidaan asettaa riskiperusteisesti. Järjestelmän rahoitukseen tulisi osallistua niiden, jotka aiheuttavat ulkoisvaikutuksia muille. Esimerkiksi kysymys harrastetilojen osallistumisesta liittyy siihen, aiheuttavatko ne riskin muille tiloille. Ammattimaisten tuottajien osallistuminen tulisi olla mahdollisimman laajapohjaista. Laaja osallistuminen voidaan toteuttaa joko lainsäädännöllisesti tai riittävän voimakkailla taloudellisilla kannustimilla. Maksut voivat perustua joko alueelliseen tai tilakohtaiseen riskiin. Jotta voidaan välttää vain suuren riskin tilojen osallistuminen järjestelmään (ns. haitallinen valikoituminen), tulee kullekin tilalle tai tilatyypille asettaa sen riskitasoa vastaava ja muut vaihtoehdot kyseiselle tilatyypille kannattamattomaksi tekevä maksu. Järjestelmä tulee suunnitella niin, että esimerkiksi suuren riskin tilat valitsevat juuri heille suunnitellun vaihtoehdon. Moraalikatoa eli vakuutetun toimintatapojen muuttamista riskialttiimmiksi vakuutuksen ottamisen jälkeen voidaan ehkäistä riskiin perustuvilla maksuilla. Palkkioita (bonuksia) voidaan myöntää esimerkiksi taudin esiintymättömyydestä tai varmennetuista ennaltaehkäisyyn tähtäävistä toimista. Korotettuja maksuja ja pienennettyjä korvauksia sen sijaan voidaan langettaa esimerkiksi myöhäisestä taudin ilmoittamisesta. Myös omavastuuosuus ehkäisee moraalikatoa.
5
Hyytiä, Nina. "Infrastruktuuriparannusten vaikutukset Etelä-Pohjanmaan ja Pohjois- Karjalan aluetalouksiin." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 26 (January 31, 2010): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75810.
Full textAbstract:
Kuljetuskustannukset ovat yksi tärkeimmistä tekijöistä, jotka määrittävät ja rajoittavat yritysten sijoittumista ja menestymisen edellytyksiä syrjäisillä alueilla. Infrastruktuurin kohentaminen on nostettu keskeiseksi keinoksi edistämään syrjäisempien alueiden kilpailukykyä, vähentämään alueiden välistä epätasa-arvoa ja edistämään taloudellista ja sosiaalista koheesiota. Infrastuktuurin parantaminen onkin keskeinen politiikkatavoite alueellisella, kansallisella ja Euroopan Unionin tasolla.Tässä tutkimuksessa tarkastellaan kahden suhteellisen syrjäisen maaseutualueen Etelä-Pohjanmaan ja Pohjois-Karjalan välisiä eroja kuljetuskustannusten laskiessa ja/tai infrastruktuurin parantuessa. Koko maakuntien lisäksi tarkastellaan eroja maakuntien keskusten Seinäjoen ja Joensuun ja näitä ympäröivän muun maakunnan välillä. Yhtenä tavoitteena on selvittää, menevätkö hyödyt parannuksista kaupunkikeskuksiin vai maaseutualueille. Politiikka- ja muita vaikutuksia ja eroja maaseutu- ja kaupunkialueilla analysoidaan numeerisen, yleisen tasapainon -mallin avulla. Mallin pohja-aineistona ovat maaseutualueen ja kaupunkialueen erottelevat sosiaalisen tilinpidon matriisit.Infrastruktuurin parannuksia ei tässä tutkimuksessa mallinnettu antamalla sektoreille suoria tukia vaan sitä vastoin etsittiin mekanismeja, jotka vaikuttaisivat yritysten kustannuksiin siten, että politiikkatoimilla olisi pysyviä vaikutuksia. Tuloksia esitellään kahdesta erilaisesta simulaatiosta. Ensimmäisessä simulaatiossa koko kuljetussektorin tehokkuutta on parannettu nostamalla CES-tuotantofunktion ns. tehokkuusparametrin arvoa 10%. Toisessa simulaatiossa kaikkien sektoreiden kuljetuskustannuksia on laskettu 10%. Maakuntia ja kaupunki-ja maaseutualueita vertaillaan mm. alueellisen arvonlisäyksen, investointien, työllisyyden, pääoman korkojen, tuotannontekijätulojen, paikallisen tuotannon, viennin, tuonnin, verojen ja kotitaluksien kulutuksen avulla. Sektoreita tarkastellaan erikseen ja alkutuotantoon, teollisuuteen ja palveluihin aggregoituina.Tehokkuuden parantaminen antoi samansuuntaisia tuloksia kummastakin maakunnasta. Alueellinen arvonlisäys nousi kummassakin maakunnassa kuitenkin niin, että Etelä-Pohjanmaalla kaupunkialue hyötyi maaseutualuetta enemmän kun taas Pohjois-Karjalassa suurempi hyöty tuli maaseudulle. Työllisyys parani kummassakin maakunnassa. Kuljetuskustannusten alentaminen sen sijaan vaikutti eri tavoin Etelä-Pohjanmaalla ja Pohjois-Karjalassa johtuen mm. alueiden erilaisesta elinkeinorakenteesta. Etelä-Pohjanmaalla maaseutualue hyötyi, mutta kaupunkialueella arvonlisäys laski hieman. Pohjois-Karjalassa tulos oli päinvastainen. Kuljetuskustannusten lasku mahdollisti raaka-aineiden ja alhaisen jalostusasteen tuotteiden viemisen maakunnan ulkopuolelle. Vienti lisääntyi, mutta paikalliset myyntimäärät laskivat. Aikaisempien tutkimusten tapaan infrastuktuuriparannuksilla ei saatu yksiselitteisiä ja samansuuntaisia vaikutuksia eri maakunnissa, vaan erilaiset toimenpiteet ja alueiden elinkeinorakenteen ja sijainnin erilaisuus vaikuttivat lopputuloksiin merkittävästi.
6
Hoppula, Kalle, Kati Hoppula, Risto Tahvonen, Vesa Järvelin, Janne Ylijoki, Kaisa Soppela, Sirkka Luoma, and Hanna Kekkonen. "Pensasmustikka pohjoisessa vain harrastuskasvi." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 28 (January 31, 2012): 1–4. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75456.
Full textAbstract:
MTT testasi pensasmustikkalajikkeiden Aino, Alvar, Arto, Hele, Jorma, North Blue, Patriot, Saani, Sine, Siro ja Tumma menestymistä Sotkamossa (Kainuu), Ruukissa (Pohjois-Pohjanmaa) ja Rovaniemellä (Lappi) vuosina 2008-2011. Kokeiden tavoitteena oli hakea menestymisen pohjoisrajoja lajikkeittain ja tarkentaa lajikkeiden viljelysuosituksia. Kokeet olivat osa Marjanviljelystä vahva elinkeino Pohjois-Suomeen -hanketta, jota rahoitettiin Euroopan maaseuturahastosta Kainuun, Lapin ja Pohjois-Pohjanmaan Ely-keskusten kautta. Mikään testatuista lajikkeista ei pystynyt tuottamaan Rovaniemellä satoa ja yhtään testatuista pensasmustikkalajikkeista ei voida suositella Lappiin. Sen sijaan Ruukissa ja Sotkamossa satoa poimittiin kaikista lajikkeista, tosin heikoimmin menestyneillä lajikkeilla satotasot jäivät erittäin pieniksi. Mikään lajike ei yltänyt Etelä-Suomen satotasoihin. Parhaimmillaan satotasot olivat kokeissa 300-400 g/taimi eli 1500-2000 kg/ha, kun Etelä-Suomessa saadaan vuodessa satoa yleisesti 1-2 kg/pensas eli 5000-10 000 kg/ha. Nykyisillä viljelyn tuotantokustannuksilla ja tuottajahinnoilla näissä kokeissa saadut satotasot eivät todennäköisesti riitä kannattavaan kaupalliseen viljelyyn.Kokeissa parhaiten menestyneitä lajikkeita voi kuitenkin käyttää kotipuutarhalajikkeina Etelä-Kainuussa ja eteläisellä Pohjois-Pohjanmaalla, jos hyväksyy alhaiset satotasot ja toistuvat talvivauriot. Tällaisia, edellä mainitulla alueella harrastajakäyttöön sopivia lajikkeita ovat ainakin Aino, Alvar, Jorma, Sine, Siro ja North Blue. Kaikkein talvenkestävimpiä näistä vaikuttaisivat olevan Aino ja Sine. Sadontuoton ja talvehtimisen kannalta heikoimpia lajikkeita Arto ja Patriot ei voida suositella Kainuuseen eikä Pohjois-Pohjanmaalle. Lajikkeista Saani, Hele ja Tumma ei vielä pystytä tämän koeaineiston perusteella antamaan luotettavia viljelysuosituksia. Talvivaurioista huolimatta pensasmustikka kykeni sadontuottoon Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan eteläosissa. Etelä-Lapissa talvivauriot olivat liian voimakkaita ja kasvukausi oletettavasti liian lyhyt pensasmustikoiden menestymistä ajatellen.
7
Pietola, Kyösti, Sami Myyrä, and Anna-Maija Heikkilä. "Velkakriisi kouraisee myös EU:n maataloutta." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 28 (January 31, 2012): 1–6. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75580.
Full textAbstract:
Rajalliset resurssit kuten peltomaa ja investointien rahoituslähteet ratkaisevat maatilan ja koko maataloustoimialan kehitysmahdollisuudet. Maatilan rahoitusmahdollisuuksien ylärajan muodostavat tilan aikaansaaman vuosituoton lisäksi maatilan velkaantuneisuus sekä rahoittajien esittämät vakuusvaatimukset. Erityisesti perheviljelmät kokevat nämä rahoituksen rajoitteet ulkoapäin annetuiksi, sillä ne eivät voi kerätä markkinoilta rahoitusta osakeyhtiöiden tapaan. Maatilan rahoitusmahdollisuuksien yläraja riippuu olennaisesti paikallisten rahamarkkinoiden kyvystä arvioida maatalousvarallisuuden arvo ja investointien rahoitukseen liittyvät riskit oikein. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin eurooppalaisten maatilojen pääomia, velkaantuneisuutta sekä vieraasta pääomasta maksettuja korvauksia. Aineistona käytettiin laajaa ja EU:n laajuisesti yhtenäisin perustein kerättyä FADN–aineistoa sekä Euroopan keskuspankin (EKP) tilastoja. Eri maiden välillä havaitut erot maatalousvarallisuuden arvioinnissa joko rajaavat tai mahdollistavat maatilojen aggressiivisia investointisuunnitelmia. Erot rahoituslaitosten antamissa mahdollisuuksissa ovat maiden välillä yllättävän suuria. Tulokset osoittavat, että maatalouden investointeja ja kehittämistä koskevat strategiat ovat olleet eri maissa erilaiset ja maatalouden rahoitusmarkkinat ovat erittäin segmentoituneet eri maiden välillä. Tanskan maatalouden keskimääräinen velkaisuusaste on kivunnut jo 50 prosenttiin, ja Hollannissakin se ylittää 40 prosenttia. Tanskalainen viljelijä maksoi vuonna 2008 luotoistaan keskimäärin 7 prosentin korkoa, kun suomalainen viljelijä maksoi lainoistaan tuolloin keskimäärin 4,1 prosentin korkoa ja kreikkalaisen viljelijän maksama korko oli kivunnut yli 10 prosenttiin. Kreikkalaisten viljelijöiden kaikista varoista vieraan pääoman osuus oli vuonna 2008 vain 0,6 prosenttia. Pienestä velkamäärästä johtuen korkojen nousu ei yksin aiheuta ylitsepääsemätöntä ongelmaa Kreikan maataloudelle. Pohjois-Euroopan maiden maataloussektorit ovat keskimääräistä velkaantuneempia. Suomi ja Ruotsi sijoittuvat 28 prosentin velkaisuusasteillaan EU:n kahdeksan velkaantuneimman maan joukkoon.
8
Jubera Higuero, Beatriz Sáenz de. "Protección de las inversiones en la Unión Europea." Revista Electrónica de Direito 21, no. 1 (February 2020): 151–77. http://dx.doi.org/10.24840/2182-9845_2020-0001_0008.
Full textAbstract:
En los últimos años, ante distintos frentes y conflictos abiertos en relación con la negociación de tratados de libre comercio e inversiones y de reclamaciones de Estados y empresas contra Estados miembros de la Unión Europea en el marco de los arbitrajes de inversión, la Comisión Europea ha dado evidentes muestras de no ser partidaria del arbitraje de inversiones en el ámbito comunitario tal y como tradicionalmente se ha estado desarrollando. Y el TJUE el 6 de marzo de 2018 con su sentencia en el asunto Achmea le ha venido dando la razón. En este trabajo se van a analizar las posturas y actuaciones de la Unión Europea en el marco de la protección de las inversiones en el ámbito comunitario y en relación con los distintos Estados miembros, con particular atención a la evolución de las posturas y propuestas comunitarias respecto a la resolución de controversias y el arbitraje de inversiones, la STJUE en el asunto Achmea y la más reciente propuesta comunitaria en relación a un tribunal multilateral de inversiones.
9
López-Martínez, María, and Blas Ángel Marín-López. "La brecha de género en las pensiones en España y la Unión Europea." Papeles de Población 25, no. 102 (December 31, 2019): 81–114. http://dx.doi.org/10.22185/24487147.2019.102.33.
Full textAbstract:
Las pensiones tienen como objetivo asegurar, mediante una retribución de carácter pecuniario, el mantenimiento de un nivel de vida digno en la etapa de retiro. Sin embargo, las de tipo contri- butivo se ven afectadas por las desigualdades entre hombres y mujeres que se van acumulando a lo largo de la vida laboral, dando como resultado otra inequidad: la brecha de género en las pensiones. Este trabajo pretende identificar los factores que inciden en esta diferencia, motivada por la menor implicación de la mujer en el mercado laboral, que se manifiesta tanto en una menor participación femenina en la fuerza de trabajo como en una elevada presencia de este colectivo en el empleo a tiempo parcial y la consiguiente mayor propensión a la intermitencia en la vida laboral de la mujer.
10
GARCÍA URETA, Agustín. "Sacrificio de animales y libertad religiosa. Comentario a Centraal Israëlitisch Consistorie Van België, STJUE (Gran Sala) de 17-12-2020." RVAP 119, no. 119 (April 30, 2021): 183–205. http://dx.doi.org/10.47623/ivap-rvap.119.2021.06.
Full textAbstract:
LABURPENA: Iruzkin honek Europar Batasuneko Justizia Auzitegiaren (EBJA, Sala Nagusia) epai bat aztertzen du, gai horri buruzko Europako araudiaren arabera animaliak erritualki hiltzeko murrizketei buruzkoa. Aurreko epaietan ez bezala, EBJAk esan du estatu kideek neurri murriztaileagoak ezar ditzaketela, aldez aurreko zorabio itzulgarriaren betekizuna ezarriz. Gai horri buruz estatu kideetan adostasunik ez dagoenez, EBJAk saihestu egin du horiei guztiei kanon komun bat ezartzea. ABSTRACT: This comment examines a judgment of the Court of Justice of the European Union (CJEU) (Grand Chamber) regarding the restrictions for the ritual slaughter of animals, in the light of the EU regulations on this matter. Unlike previous judgments, the CJEU has affirmed that the Member States are entitled to impose further restrictions, such as the previous reversible stunning of animals without causing their death. The lack of common consensus on this matter in the EU has led the CJEU not to set out a judicial canon on this matter. RESUMEN: El presente comentario examina una sentencia del Tribunal de Justicia de la Unión Europea (TJUE) (Gran Sala) respecto de las restricciones para el sacrificio ritual de animales a la luz de la normativa europea sobre esta materia. A diferencia de anteriores sentencias, el TJUE ha sostenido que los Estados miembros pueden establecer medidas más restrictivas, imponiendo el requisito del aturdimiento previo reversible. La ausencia de un consenso en los Estados miembros sobre esta cuestión ha llevado al TJUE a evitar imponer un canon común a todos ellos.
11
Parikka, Päivi, and Anne Lemmetty. "Mansikan mustalaikun säilyminen marjaviljelmän kasvillisuudessa." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 26 (January 31, 2010): 1–4. http://dx.doi.org/10.33354/smst.76809.
Full textAbstract:
Mansikan mustalaikku (Colletotrichum acutatum) on tehokas marjojen pilaaja, joka voi tuhota nopeasti marjasadon. C. acutatum oli vielä viime vuonna karanteenituhooja, jonka löytyminen suomalaiselta mansikkamaalta johti kasvuston hävittämiseen. Euroopan Unionin kasvinsuojelusäädöksiä on kuitenkin muutettu niin, että C. acutatum on ei ole enää karanteenitauti, vaan taimiaineistotuhooja, jota ei saa olla myytävissä taimissa.C.acutatum esiintyy monilla kasvilajeilla taudinaiheuttajana. Se säilyy piilevänä kasveissa pitkään ja voi siksi levitä helposti oireettomissa kasveissa. Mansikalta se voi siirtyä pellon rikkakasveihin ja muihin viljelykasveihin. Aikaisemmin Suomessa tehdyissä tutkimuksissa on todettu taudinaiheuttajan säilyvän saastuneessa mansikan kasvinjätteessä maassa ainakin talven yli, mahdollisesti pidempäänkin. Tämä asettaa vaatimuksia tiloilla noudatettavalle viljelykierrolle.Marjaviljelmillä esiintyvien rikkakasvien alttiutta C. acutatum-sienelle on selvitetty MTT kasvinsuojelun tutkimuksessa. Siemenestä lisätyt ja kasvihuoneessa tartutetut kasvit jäivät useimmiten oireettomiksi, mutta silti niistä voitiin osoittaa C. acutatum, myös tartutuksen jälkeen kasvaneista osista. Rikkakasvien lisäksi eräitä kesantokasveja oli mukana kokeissa. Niissä hunajakukka osoittautui araksi mustalaikkusienelle ja sille kehittyi versoihin laikkuja. Taudinaiheuttajan säilymistä talven ja kesän yli maassa ja maan pinnalla tutkittiin maahan upotetuissa ja maalla täytetyissä ruukuissa, joihin kasviainesta sijoitettiin pusseissa maan pinnalle ja 7-9 cm syvyyteen.Taudinaiheuttajan säilymistä tartutuskykyisenä tutkittiin käyttämällä pyydyskasveina nuoria mansikan taimia. C. acutatum-tartunnan selvittämiseksi näistä pyydyskasveista tehtiin sieniviljelmät sekä PCR määritykset Colletotrichum-spesifisiä alukkeita käyttäen.Lutukka, piharatamo, voikukka, maitohorsma sekä kesantokasveista kumina ja hunajakukka näyttävät säilyttävän tautia ainakin kesän yli kasvinjätteessä maan pinnalla. Talven yli säilyminen vaikuttaa olevan vähäisempää, vain voikukan, valkoapilan, pihatähtimön ja kuminan todettiin säilyttävän tautia. Kaksi- tai monivuotisilla rikoilla, kuten saunakukka ja rönsyleinikki, tauti voi säilyä talven yli kasveissa. Saunakukka, valkoapila, piharatamo, minttu ja rönsyleinikki pystyivät säilyttämään taudin talven yli ja tartuttamaan sen pyydyskasveihin.Rikkakasvit ovat potentiaalisia tartuntalähteitä, jos mustalaikkutartunta tulee kasvustoon ja mansikkaa viljellään jatkuvasti samalla lohkolla. Myös valkoapila voi säilyttää tautia kasveissa. Terveet taimet, rikkakasvien tehokas torjunta ja viljelykierto ovat avainasemassa mansikan mustalaikun torjunnassa. Kesantokasvien käyttöä on syytä tarkastella kriittisesti, sillä ne voivat olla uuden tartunnan lähteitä. Muista viljelykasveista kumina vaikuttaa olevan sopimaton mansikkatilan viljelykasviksi.
12
Virkkunen, Elina, Tiina Karppinen, and Heidi Kumpula. "Hevosenlannan hyötykäyttö Kainuussa." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 30 (January 31, 2014): 1–6. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75380.
Full textAbstract:
Lainsäädännössä lanta määritellään eläinperäiseksi jätteeksi. Jäte tulisi ensisijaisesti hyödyntää maanparannusaineena kasvintuotannossa ja toissijaisesti energiana. Energiakäyttö polttamalla on Suomessa sallittu vain suurissa jätteenpolttoluvan omaavissa laitoksissa. Nykyään myös käsittely kaasutus- ja pyrolyysilaitoksissa on mahdollista. Kuivikkeen osuus hevosenlannassa on suuri, 60 – 80 %. Yleisimmät kuivikemateriaalit talleilla ovat turve ja kutterinlastu. Kutterinlastuilla kuivitettu lanta vaatii suoraan pellolle levitettynä pitkän maatumisajan, ja hajoava puuaines sitoo pellon typpeä. Turvekuivitettu lanta sopii hyvin lannoitus- ja maanparannusaineeksi. Kainuulaisten hevostallien lannan käsittelyä ja käyttöä kartoitettiin kyselytutkimuksella keväällä 2012. Kyselyssä selvittiin, millaisia ongelmia ilmenee hevosenlannan käsittelyssä Kainuun alueella, ja miten niitä voidaan ratkaista. Taustatiedoiksi selvitettiin tallien sijainti ja hevosmäärien jakautuminen Kainuun sisällä. Kysely lähetettiin yli sadalle henkilölle, jotka omistivat rekisteritietojen mukaan vähintään kolme hevosta tai ponia Kainuun maakunnan alueella. Vastauksia saatiin 35 kappaletta, jolloin kyselyssä oli mukana 329 hevosen omistajat. Kainuussa on yhteensä noin 1200 hevosta. Suurimmat hevoskeskittymät Kainuussa sijaitsevat Kajaanin raviradan ympäristössä Kuluntalahdessa ja Sotkamon kunnan luoteisosissa. Erityisesti näiden alueiden suurehkojen tallien omistajat kertoivat lannan käsittelyssä ja sijoittamisessa ilmenevän ongelmia. Kainuussa 77 % talleista käytti pelkästään puupohjaista kuivitetta. Mikäli tallin omistajilla oli viljelyksessä omia peltoja, ei lannan sijoittamisessa koettu olevan hankaluuksia. Lanta käytettiin näillä talleilla kuivikkeesta riippumatta lannoitteeksi pelloille. Lantaa myös luovutettiin viljelijöille. Suurilla talleilla, joiden läheisyydessä ei ollut peltoja, lantaa jouduttiin viemään jätekeskukseen. Kajaanin raviradan ympäristössä on noin 100 hevosta, ja lantaa syntyy noin 1200 m3 vuodessa. Lannan kaatopaikkasijoituksen kustannukset ovat yhteensä noin 10 000 euroa vuodessa. Kustannukset koostuvat lannan kuljettamisesta sekä kaatopaikkamaksuista (noin 1 000 euroa). Majasaaren jätekeskuksessa Kajaanissa hevosenlanta päätyy hyötykäyttöön, sillä lantaa käytetään vauhdittamaan kompostoitumista öljyisten maiden kompostointikentällä. Valmiiksi kompostoitunutta ja siten lannoitteeksi valmista kompostia ei kuitenkaan voida hyödyntää lannoitteeksi, vaan se ajetaan jätetäyttöön. Kartoitus tehtiin osana MTT Sotkamon Biojäte ja hepolanta –hanketta, jota rahoittaa Euroopan aluekehitysrahasto Kainuun ELY-keskuksen kautta.
13
Häsler, S. "The 1935 veterinary agreements of the League of the Nations: A vision of a united veterinary Europe." Schweiz Arch Tierheilkd 160, no. 1 (January 5, 2018): 37–42. http://dx.doi.org/10.17236/sat00141.
Full text
14
Freudenhammer, Thomas. "Gerbert of Aurillac and the Transmission of Arabic Numerals to Europe." Sudhoffs Archiv 105, no. 1 (2021): 3. http://dx.doi.org/10.25162/sar-2021-0001.
Full text
15
Lasa Álvarez, Begoña. "INÉS DE CASTRO EN LA NARRATIVA EUROPEA ENTRE FINALES DEL SIGLO XVII Y PRINCIPIOS DEL SIGLO XIX." Revista Internacional de Culturas y Literaturas, no. 2 (2005): 58–72. http://dx.doi.org/10.12795/ricl.2005.i02.05.
Full textAbstract:
La figura de Inés de Castro y su relación amorosa con don Pedro de Portugal, conocido como Pedro el Cruel, han inspirado a lo largo de los tiempos a numerosos artistas. Buena muestra de ello son los diferentes géneros en los que se ha recreado esta historia, que van desde la poesía, la narrativa o el teatro, hasta la ópera o el ballet. Los acontecimientos históricos que rodean a Inés de Castro son de por si atractivos al entremezclarse el amor con las luchas dinásticas medievales. Sin embargo, los numerosos hechos y personajes que han ido alterándose, e incluso añadiéndose, con el paso del tiempo han convertido a Inés en un personaje de leyenda y hasta en un mito.
16
Schmidt, Antal, and Elsa Kusel-Fetzmann. "Further data to the distribution of Gonyostomum latum IVANOV in Europe, Africa and Central America." Algological Studies/Archiv für Hydrobiologie, Supplement Volumes 92 (March 19, 1999): 87–94. http://dx.doi.org/10.1127/algol_stud/92/1999/87.
Full text
17
Steiber, Nadia, and Barbara Haas. "Too much or too little work? Couples’ actual and preferred employment patterns and work hours mismatches in Europe." Zeitschrift für Familienforschung 30, no. 3-2018 (December 3, 2018): 269–92. http://dx.doi.org/10.3224/zff.v30i3.03.
Full textAbstract:
The most widely cited European data on work hours mismatches at the couple level date back to the 1990s. The general gist of analyses of these data was that ‘overworked’ dual-earner couples frequently preferred work hours reductions, especially those with childcare responsibilities. This study uses more recent data from the European Social Survey (2010-12) to update the available evidence on actual and preferred breadwinner models and on the occurrence and determinants of work hours mismatches among couples in Europe. The focus is on differences between demographic groups and countries in the degree to which cohabiting couples are either underemployed (working fewer hours than desired) or overemployed (working more hours than desired). Our analyses show that about one third of couples are underemployed, while only one in ten report being overemployed. We identify low education and the presence of children below school age as risk factors for underemployment, whereas highly educated women and fathers of teenagers tend to be overemployed. In a comparison of 16 European countries, we find couples in Greece, Ireland, Slovenia, and Spain to be most at risk of experiencing underemployment – in the countries that were most strongly affected by the recession. The effects of children on the experience of hours mismatches are found to vary across Europe – a particularly strong association of children below school age with parental underemployment is observed in Central and Eastern Europe, Finland, and Germany and a particularly weak one in Great Britain, Greece, Ireland, and Sweden.
18
Dierschke, Hartmut. "Entwicklung und heutiger Stand der Syntaxonomie von Silikat-Trockenrasen und verwandten Gesellschaften in Europa." Phytocoenologia 14, no. 3 (November 14, 1986): 399–416. http://dx.doi.org/10.1127/phyto/14/1986/399.
Full text
19
Tanhua, Sonja. "Kolttasaamelainen kyläkokousjärjestelmä muutosten keskellä." Ennen ja nyt: Historian tietosanomat 20, no. 1 (March 4, 2020): 29–49. http://dx.doi.org/10.37449/ennenjanyt.89201.
Full textAbstract:
Kolttasaamelaisen yhteisön erityisenä piirteenä pidetään kyläkokousjärjestelmää, joka perimätiedon mukaan on toiminut vuosisatojen ajan luottamusmiehen johdolla. Kolttasaamelaiset ovat ainoana saamelaisryhmänä Pohjoismaissa ja Euroopassa onnistuneet säilyttämään perinteisen päätöksentekomuotonsa, kyläkokousjärjestelmän, osana elävää kulttuuria ja poliittista toimintaa.
Toimivaltansa ollessa laajimmillaan kyläkokoukset vastasivat päätöksenteon ja veronkannon lisäksi oikeuden jakamisesta yhteisöissään sekä toteutumisesta lievemmissä rikosasioissa.
Muualla Euroopassa ja Pohjoismaissa vastaavat yhteisöjen omat oikeus- ja hallintojärjestelmät menettivät asemansa jo varhaisessa valtiokehitysvaiheessa kuninkaiden ja kirkon vallan vahvistaessa otettaan Euroopan ”erämaista” ja niiden asukkaista. Venäjän puoleisessa Lapissa perinteinen saamelainen malli säilyi pidempään.
Kyläkokouksen pitkässä historiassa 1800-luvun lopulta 1970 - luvulle on nähtävissä kolme suurta murrosta, jotka ovat vaikuttaneet kolttasaamelaisten yhteisöjen toimintaan ja perinteisen päätöksenteon muotoihin.
Nykyisen muotoinen kyläkokousjärjestelmä on saaneet vaikutteita sekä venäläisestä paikallishallinnosta että 1920- ja 1930-lukujen suomalaisesta hallinnosta Petsamosta. Merkittäviä muutoksia sai aikaan myös 1960- ja 1970-lukujen kehitys, jolloin kyläkokouksesta muotoutui virallinen, Suomen valtion rahoittama kolttasaamelainen hallintoelin yleissaamelaisen Saamelaisvaltuuskunnan rinnalle.
Kyläkokousjärjestelmä ei ole koskaan ollut muuttumaton, stabiili järjestelmä, vaan se on ollut jatkuvassa vuorovaikutuksessa ympäröivien kulttuurien ja valtajärjestelmien kanssa. Muutosten ja vuorovaikutusten tutkiminen tarjoavat kiintoisan näkökulman siihen, millaisten voimien ja valtajärjestelmien ristipaineessa kolttasaamelaiset ovat rakentaneet omaa poliittista ja yhteiskunnallista toimintaansa eri aikoina. Samalla kuitenkin voidaan tarkastella mitä piirteitä kyläkokous on säilyttänyt läpi koko 1900-luvun.
20
Jansik, Csaba, and Xavier Irz. "Kilpailukyvyn mittaaminen elintarvikeketjussa." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 28 (January 31, 2012): 1–6. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75472.
Full textAbstract:
Maailmantalouden nykyinen taantuma on nostanut kilpailukyvyn käsitteen keskustelujen fokukseen koko taloudessa. Joka maan ja joka sektorin tavoitteena on kilpailukyvyn nostaminen. Näin on myös elintarvikeketjun sisällä. Euroopassa elintarvikealan kilpailukyky ja sen mittaaminen keskittyi monesti yksittäiseen toimialaan tai muutaman maan vertailuun ja tutkimuksia harvoin päästiin hyödyntämään konkreettisten toimialojen yritysten kesken. Yksi näitä tutkimuksen ja elinkeinon välisiä harvoja ja ainutlaatuisia yhteistyömuotoja edustaa IFAMA (International Food and Agrobusiness Management Association), joka itse on ollut toiminnassa vain vähän yli kaksikymmentä vuotta. 2000-luvulla valmistuneet laajat tutkimukset (esim. LEI) herättivät huolta Euroopan elintarvikealan alhaisesta kilpailukyvystä maailman muihin alueisiin nähden. Elintarviketeollisuuden toimialayhdistykset ryhtyivät kilpailukykynsä säännöllisempään syyniin, kuten viime vuosien CIAA:n (Confederation of the Food and Drink Industries of Europe) vuosittaiset kilpailukykyraportit osoittavat. Kilpailukyky-käsitteen merkitystä on viime vuosina ymmärretty yhä enemmän myös Suomen elintarvikeketjussa. Kilpailukykyinen elintarvikeala menestyy paitsi kotikentällään niin myös vientimarkkinoilla. Mutta mitä kilpailukyky on ja mistä se koostuu? Kilpailukyky on moniulotteinen ja vaikea käsite ja yhtä vaikea on sen mittaaminen. MTT Taloustutkimuksessa on koottu kirjallisuuden pohjalta 15 tunnuslukua käsittävä mittaristo, jota testataan Suomen ja naapurimaiden liha- ja maitoketjujen vertailuun. Mittaristolla pyritään valottamaan kilpailukyvyn viisi ulottuvuutta: tuottavuutta, ulkomaankaupan ja taloudellisen toiminnan suorituskykyä, kasvua ja innovaatiota. Mittariston toimivuutta, käytännön esimerkkejä sekä aineistoa ja sen mahdollisten puutteiden tuomia haasteita esitetään Itämeren maiden liha- ja maitosektoreiden lukuja käyttäen.
21
Meinhold, Klaus-Dieter, and Friedrich-Wilhelm Wellmer. "August Heinrich Ernst Beyrich and the International Geological Map of Europe 1:1 500 000." Zeitschrift der Deutschen Geologischen Gesellschaft 149, no. 4 (March 19, 1999): 507–18. http://dx.doi.org/10.1127/zdgg/149/1999/507.
Full text
22
Yrjölä, Tapani. "Elintarviketuotannon globaali rakennekehitys, alueellinen sijoittuminen ja politiikat." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 26 (January 31, 2010): 1–4. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75691.
Full textAbstract:
Suomen maatalouspolitiikka on viime vuosikymmeninä kokenut merkittäviä muutoksia vain muutaman vuoden välein. Euroopan Unionin (EU) yhteisen maatalouspolitiikan ja kotimaisen maatalouspolitiikan yhteensovittaminen on ollut haasteellista. Lähivuosina aletaan valmistella EU:n yhteisen maatalouspolitiikan suuntaviivoja vuoden 2013 jälkeen. Tässä yhteydessä on tärkeää pohtia, minkälaisia politiikkavaihtoehtoja tulevaisuudessa voidaan toteuttaa ja mitä niistä seuraa suomalaiselle maa- ja elintarviketaloudelle. Tässä tutkimuksessa keskitytään maatalouden ja elintarviketeollisuuden alueellisessa sijoittumisessa tapahtuviin muutoksiin ja niiden syihin selvittämällä kaupan vapauttamisen aiheuttamia muutoksia teollisuustuotannossa ja verrataan niitä elintarviketeollisuus- ja maataloustuotannossa tapahtuneisiin muutoksiin. Maataloustuotannossa tapahtuneita muutoksia käsitellään kahdella tasolla. Ensinnäkin kuvataan maataloustuotannossa maiden välisessä tuotantorakenteessa tapahtuneita muutoksia. Toiseksi kuvataan maiden sisäisessä tuotantorakenteessa tapahtuneita muutoksia. Tutkimuksessa käytetään aineistona eri tilastontuottajien keräämiä tilastoja. Tilastot kattavat pääsääntöisesti ajan 1960-luvun alusta alkaen. Aineiston analysoimisessa on käytetty jakauman tasaisuutta kuvaavia menetelmiä, kuten Lorenzin käyriä ja niiden pohjalta laskettuja Gini-kertoimia. Globalisaation myötä monien teollisuustuotteiden tuotanto on maailmanlaajuisesti keskittynyt selkeästi. Elintarviketeollisuuden tuotanto ei ole keskittynyt läheskään yhtä nopeasti. Maataloustuotanto puolestaan on jopa hajautunut, kun esimerkiksi maidontuotanto on päinvastoin hajaantunut ajan myötä yhä useampiin maihin. Maiden sisällä maataloustuotannossakin on tapahtunut alueellista keskittymistä. Elintarviketeollisuus toimii niin suurelta osin koti- ja lähialuemarkkinoilla, ettei se keskity muun teollisuuden tavoin. Siksi teollisuustuotannon alueellisessa rakenteessa politiikkamuutosten seurauksena tapahtuneista muutoksia ei voida vetää johtopäätöksiä maa- ja elintarviketalouden vastaavista muutoksista. Elintarviketeollisuus on myös kytköksissä maataloustuotantoon, joskin jonkun verran keskittyneempää. Maatalouden keskittymiskehitys on ollut Suomessa varsin samanlaista kuin muualla Euroopassa. Kokonaisuutena maatalous ei ole keskittynyt merkittävästi, mutta eri tuotantosuunnat ovat keskittyneet tietyille alueille. Erityisesti Suomessa politiikkamuutosten lisäksi markkinat, osaaminen, luonnon olosuhteiden tuomat rajoitteet ja väestörakenne vaikuttavat tuotannon alueelliseen sijoittumiseen. Politiikkamuutosten vaikutukset vaikuttavatkin olevan odotettua pienempiä.
23
Rychlik, Leszek. "Field-guide to central European vertebrates. Book review. E. Stresemann, 1995: Exkursionsfauna von Deutschland. Jena ; Stuttgart, Gustav Fisher Verlag. 481 pp." Acta Theriologica 40 (June 9, 1995): 331. http://dx.doi.org/10.4098/at.arch.95-33.
Full text
24
Kyyrä, Jaana, and Pasi Mattila. "Tietoa maatiloista ja niiden toiminnasta – Maatalouslaskenta 2010 ja tuotantomenetelmätutkimus." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 26 (January 31, 2010): 1–4. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75805.
Full textAbstract:
Maatalouslaskenta on kaikki maatilat kattava maatalouden rakennetutkimus, jolla kerätään tietoa maatilojen tuotantovälineistä ja toiminnasta. Maatalouslaskenta toimeenpannaan kymmenen vuoden välein maailmanlaajuisena tilastotutkimuksena FAO:n suositusten mukaisesti. EU:n ja Euroopan talousalueen maissa maatalouslaskentaa ohjaa maatalouden rakennetutkimukseen liittyvä EU-lainsäädäntö. Maatalouslaskentojen välillä suoritetaan 2–3 vuoden välein suppeampia rakennetutkimuksia, joissa tiedot kerätään vain osalta maatiloista. Maatalouslaskennalla saatava tieto on tärkeää aineistoa maatalous- ja elintarvikealan poliittisessa päätöksenteossa ja tutkimuksessa. Suomessa maatalouslaskennat ja rakennetutkimukset toteuttaa Tike – Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus. Maatalouslaskenta 2010:n tiedonkeruu tehdään syksyn 2010 ja talven 2011 aikana kaikille Suomen noin 65 000 maatilalle. Osa tiedoista saadaan maatalousalan tilastoista ja rekistereistä, mutta paljon asioita jää kysyttäviksi suoraan viljelijöiltä. Tiedonkeruun alussa viljelijöillä on mahdollisuus antaa tiedot sähköisellä lomakkeella Internetin kautta. Maatilat, jotka eivät vastaa sähköisesti, täyttävät paperilomakkeen, jonka tiedot kerätään puhelinhaastatteluilla. Tike tarkistaa ja julkaisee kerätyt tiedot sekä toimittaa ne EU:n tilastotoimistolle (Eurostat). Maatalouslaskennan ja tuotantomenetelmätutkimuksen kaikissa maissa kerättävät tiedot on määritelty EU:n asetuksessa. Lisäksi mukaan voidaan ottaa tarpeellisiksi katsottuja kansallisia kysymyksiä. Kysyttävien asioiden määrä on kuitenkin pidettävä kohtuullisena, jotta viljelijä voi vastata kyselyyn mahdollisimman helposti ja nopeasti. Maatalouden ympäristövaikutuksiin ja eläinten hyvinvointiin liittyvän tiedon tarve on kasvanut. Siksi EU on päättänyt tehdä maatalouslaskennan yhteydessä erillisen tuotantomenetelmätutkimuksen, jossa osalta tiloista kerätään yksityiskohtaista tietoa peltoviljelyn ja eläintenhoidon menetelmistä. Suomessa tuotantomenetelmätutkimukseen otetaan noin 15 000 tilaa. Vuoden 2010 maatalouslaskenta on kymmenes Suomessa toteutettava maatalouslaskenta ja samalla vietetään maatalouslaskennan 100-vuotisjuhlaa. Suomen ensimmäinen maatalouslaskenta tehtiin vuonna 1910 eli jo ennen itsenäistymistä. Vuonna 1995 alkaneen EU-jäsenyyden aikana Suomessa on tehty EU-lainsäädännön mukaisia maatalouden rakennetutkimuksia, joista vuoden 2000 maatalouslaskenta on laajin. Maataloustilastoissa näkyvät Suomen maatalouden ja yhteiskunnan muutokset. Sadan vuoden aikana kerätty tieto auttaa hahmottamaan maatalouden menneitä vaiheita ja tulevaa kehitystä.
25
Rantala, Olavi. "Suomen elintarvikeketjun hinnanmuodostus kansainvälisessä vertailussa." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 28 (January 31, 2012): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75589.
Full textAbstract:
Elinkeinoelämän Tutkimuslaitoksen tutkimuksessa ”Elintarvikkeiden hinnanmuodostus ja markkinoiden toimivuus” (ETLA, Keskusteluaiheita No. 1209, 2010) käsiteltiin muun muassa Suomen elintarvikeketjun hinnanmuodostusta vertailemalla Suomen, EU-alueen ja Yhdysvaltojen elintarvikeketjujen kilpailua ja kilpailukykyä. Kansainvälisten ostovoimapariteettitilastojen mukaan elintarvikkeet olivat vuonna 2005 Suomessa 21 prosenttia kalliimpia kuin EU-maissa keskimäärin ja 16 prosenttia kalliimpia kuin OECD-maissa keskimäärin. Vuonna 2010 Suomen hintaero EU-alueeseen oli 11 prosenttia. Elintarvikkeiden kuluttajahintoihin vaikuttavat elintarvikkeiden arvonlisäverotus sekä elintarvikeketjun toimialojen tuottajahinnat. Tuottajahintoihin vaikuttavat puolestaan kilpailu ja tuotannon yksikkökustannukset elintarvikeketjun toimialoilla. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, missä määrin elintarvikkeiden kuluttajahintojen korkeus Suomessa johtuu elintarvikkeiden arvonlisäverotuksen kireydestä ja missä määrin se johtuu elintarvikeketjun kilpailun tai kustannuskilpailukyvyn puutteista suhteessa vertailumaihin. Suomessa elintarvikkeiden arvonlisäverotus on ollut EU-maiden kireimpiä. Arvonlisäverotuksen kireys on siis yksi syy Suomen kansainvälisesti vertaillen korkeaan elintarvikkeiden kuluttajahintatasoon. Arvonlisäverotuksen ohella Suomen elintarvikekulutuksen kansainvälisesti vertaillen korkean hintatason syyksi on arveltu vähäistä kilpailua elintarvikeketjussa. Tutkimuksessa käsiteltiin kysymystä Suomen ja muiden maiden elintarvikekulutuksen hintaerojen syistä tarkastelemalla elintarvikeketjun toimialojen, eli maatalouden (ml. kalastus), elintarviketeollisuuden ja kaupan kilpailun ja kilpailukyvyn osuutta Suomen, EU-alueen ja Yhdysvaltojen elintarvikekulutuksen hintaerojen selittäjinä. Selvityksen perusteella elintarvikeketjun tuottajahintoja määrittävä kilpailullisuus on Suomen maataloudessa, elintarviketeollisuudessa ja kaupassa hinta-kustannusmarginaalilla mitattuna suunnilleen vertailumaiden tasolla. Suomen elintarvikekulutuksen hintatason korkeutta ei siten selitä Suomen elintarvikeketjun kilpailun puute suhteessa vertailumaihin. Kilpailun puutteen sijasta Suomen elintarvikekulutuksen hintatason korkeutta suhteessa vertailumaihin selittää pikemminkin kilpailukyvyn puute, eli Suomen elintarvikeketjun korkea kustannustaso etenkin uusien EU-maiden ja Yhdysvaltojen kustannustasoon verrattuna. Länsi-Euroopan vanhoihin EU-maihin verrattuna kilpailukykyongelmaa on lähinnä vain maataloudessa. Keskeinen syy Suomen maatalouden kilpailukykyongelmaan on vertailumaita heikompi tuottavuus, jonka taustalla on muun muassa se, että meillä maataloutta joudutaan harjoittamaan huonommissa luonnonoloissa kuin vertailumaissa. Sen sijaan elintarviketeollisuuden ja kaupan tuottavuus on Suomessa kansainvälisesti vertaillen melko hyvällä tasolla ja keskeinen selittäjä sille, että Suomen elintarviketeollisuus ja kauppa ovat tuottajahinnoilla ja tuotannon yksikkökustannuksilla tarkastellen melko kilpailukykyisiä suhteessa läntisiin teollisuusmaihin.
26
Ruosteenoja, Kimmo, Jouni Räisänen, Ari Venäläinen, and Matti Kämäräinen. "Ilmastonmuutos lämmittää Suomen kasvukausia." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 33 (January 31, 2016): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75245.
Full textAbstract:
Ihmiskunnan tuottamien kasvihuonekaasupäästöjen vuoksi maapallon ilmasto on lämpenemässä. Lämpiäminen pidentää kasvukausia ja suurentaa kasvukauden aikana kertyvää lämpösummaa. Tässä Luonnonvarakeskuksen ja Ilmatieteen laitoksen yhteiseen Ilmapuskuri-hankkeeseen kuuluvassa tutkimuksessa on arvioitu, millaisiksi Suomen kasvukaudet muotoutuvat tulevaisuudessa. Tutkimuksen pohjana on käytetty noin 20 ilmastonmuutosmallin antamia arvioita odotettavissa olevasta lämpötilan noususta. Ilmaston tulevat muutokset riippuvat luonnollisesti kasvihuonekaasujen päästöjen kehityksestä. Sen tähden laskelmat tehtiin erikseen kahdelle erilaiselle tulevaisuuden skenaariolle. RCP8.5-skenaarion mukaan kasvihuonekaasujen päästöjen annetaan jatkaa hallitsematonta kasvuaan, jolloin lämpötila kohoaa todella voimakkaasti. RCP4.5-skenaariota luotaessa taas on oletettu, että päästöjen rajoittamisessa onnistutaan edes tyydyttävästi. Terminen kasvukausi käsittää sen osan vuodesta, jolloin vuorokauden keskilämpötila on korkeampi kuin 5 astetta. Kasvukauden lämpösumma lasketaan vähentämällä jokaisesta kasvukauden päivän vuorokausikeskilämpötilasta viisi astetta ja ynnäämällä näin saadut lämpötilajäännökset. Jos suurten kasvihuonekaasupäästöjen RCP8.5-skenaario toteutuisi, kasvukausi venähtäisi sadassa vuodessa noin kahdella kuukaudella. Kasvukauden lämpösumma vastaavasti suurentuisi 800-1000 astepäivällä. Etelä-Suomessa koettava kasvukausi olisi tuolloin yhtä lämmin kuin tätä nykyä Ranskassa ja Ukrainassa. Joissakin malleissa muutos toki jää pienemmäksi mutta toisissa on vielä näitäkin lukemia suurempi. Vaikka päästöjä rajoitettaisiinkin (RCP4.5-skenaario), astepäivät lisääntyisivät noin 500:lla. Tämä toisi Etelä-Suomeen nykyistä Keski-Euroopan pohjoisosaa (Puola, Itä-Saksa) vastaavat lämpöolot. Jo lähitulevaisuudessa suuri osa kasvukausista on olemassa olevaan kokemustietoon suhteutettuna varsin lämpimiä. Esimerkiksi 2020-luvulla enää alle 10 % kasvukausista jää lämpösummaltaan jakson 1971–2000 keskiarvon alapuolelle. Vastaavasti hyvin lämpimien kasvukausien, jollaisia esiintyi 1900-luvun lopulla vain kerran 20 vuodessa, todennäköisyys olisi 2020-luvulla jo yli puolet. Viljelijät voivat hyödyntää muuttuvia olosuhteita ottamalla käyttöön entistä pidempää kasvukautta ja runsaampaa lämpöä vaativia lajikkeita. Joka vuosi ei kuitenkaan ole lämmintä, joten jonkinmoinen varovaisuus on paikallaan ei kaikkia munia samaan koriin. Ilmastonmuutosarvioihin liittyy kyllä vielä monia epävarmuustekijöitä. Tulokset vaihtelevat mallista toiseen, ja kuten edellä todettiin, muutoksen voimakkuus riippuu ratkaisevasti kasvihuonekaasujen tulevista päästöistä.
27
Makkonen, Ismo. "Päästökauppa ja sen vaikutukset sähkön hintaan." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 30 (January 31, 2014): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75414.
Full textAbstract:
Päästökauppa on osa laajempaa päästökauppajärjestelmää, jonka tarkoituksena on vähentää kasvihuonekaasupäästöjä Euroopan unionin alueella aiheuttamalla lisäkustannuksia voimalaitoksille, jotka käyttävät fossiilisia polttoaineita. Päästökauppajärjestelmässä päästöjen vapautumiselle on asetettu katto, mikä määrittää kuinka monta hiilidioksiditonnia kasvihuonekaasuja päästökaupan piiriin kuuluvat laitokset saavat aiheuttaa. Laitokset voivat ostaa päästöoikeuksia markkinoilta, mikäli niille jaetut päästöoikeudet eivät riitä kattamaan niiden aiheuttamia päästöjä. Laitosten on myös mahdollista myydä niille jaettuja päästöoikeuksia toisille laitoksille, mikäli ne eivät tarvitse kaikkia oikeuksia. Kaikki EU:n jäsenmaat ovat mukana päästökaupassa ja Suomessa päästökaupan piiriin kuuluu noin 600 energiantuotanto- ja teollisuuslaitosta. Koko EU:n alueella päästökauppa koskee noin 12 000 laitosta, joiden aiheuttamat päästöt ovat noin puolet EU-maiden aiheuttamista hiilidioksidipäästöistä. Päästökauppakaudet on jaettu kolmeen velvoitekauteen, joiden aikana päästökaupan ehdot ja vaatimukset kiristyvät siirryttäessä päästökauppakaudelta toiselle. Ensimmäinen päästökauppakausi käsitti vuodet 2005 – 2007, toinen päästökauppakausi vuodet 2008 – 2012 ja kolmas päästökauppakausi käsittää vuodet 2013 – 2020. Neljännen päästökauppakauden ehdoista ei ole vielä sovittu, mutta päästökauppa tulee jatkumaan direktiivin mukaan myös vuoden 2020 jälkeen. Ensimmäisellä ja toisella päästökauppakaudella direktiivi koski vain hiilidioksidipäästöjä, koska järjestelmä haluttiin pitää mahdollisimman yksinkertaisena. Kolmannella päästökauppakaudella päästökauppaa käydään kaikilla kasvihuonekaasuilla, joita ovat hiilidioksidin lisäksi metaani, typpioksiduuli, fluori- ja perfluorihiilivedyt ja rikkiheksafluoridi. Tutkimuksen aineistona on käytetty päästökauppaa ja ilmastonmuutosta käsittelevää kirjallisuutta ja alan tutkimuksia. Sähkön tuotantokustannuksien laskelmien teossa on käytetty apuna tutkimusta sähkön tuotantokustannuksista. Laskelmia on tarkennettu vastaamaan tämän hetkisiä sähkön tuotantokustannuksia. Sähkön tuotantokustannuksien vertailuun otettiin tässä tutkimuksessa mukaan myös vesivoima. Maataloussektorin suorat kasvihuonekaasupäästöt eivät vielä kuulu päästökaupan piiriin, mutta epäsuorasti päästökauppa vaikuttaa maatalouden kannattavuuteen sähkön hinnan kautta. Päästökaupan aiheuttamasta sähkön hinnannoususta johtuen teollisuuden tuotantokustannukset ovat nousseet. Nämä ovat siirtyneet tuotteiden hintoihin sekä heikentäneet suoraan maatilojen kannattavuutta. Sähkön markkinahinta määräytyy kalleimman tarvittavan varavoimalaitoksen rajakustannuksen mukaan. Sähkön tuottaminen on kalleinta puusta ja fossiilisista polttoaineista, mutta edullisinta vesi-, ydin- ja tuulivoimasta.
28
Ette, Ottmar. "Archeologies of Globalization. European Reflections on Two Phases of Accelerated Globalization in Cornelius de Pauw, Georg Forster, Guillaume-Thomas Raynal and Alexander von Humboldt." Culture & History Digital Journal 1, no. 1 (February 12, 2012): e003. http://dx.doi.org/10.3989/chdj.2012.003.
Full text
29
Kirchner, Sascha, Lea Hiltunen, Thomas Döring, Jarmo Ketola, Anu Kankaala, Elina Virtanen, and Jari Valkonen. "Perunan Y-viruksen levintä ja torjunta HG-siementuotantoalueella." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 28 (January 31, 2012): 1–4. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75660.
Full textAbstract:
Perunan Y-virus on kirvojen levittämä, yleisin ja haitallisin perunaa vaivaava virus. Y-viruksen leviämistä ei voi estää kemiallisin ruiskutuksin, joten torjunta perustuu terveen siemenperunan käyttöön ja kestävien lajikkeiden viljelyyn. Tällä vuosituhannella ongelmaksi on muodostunut Y-viruksen uusi rotu, johon nykyisten lajikkeiden kestävyys ei tehoa. Uusi rotu on oireeton monissa perunalajikkeissa ja on siten pystynyt leviämään ympäri maailman ja yleistymään perunantuotantoalueilla. Ongelma havaittiin Suomessa 2000-luvun puolivälissä siementarkastuksen yhteydessä poikkeuksellisen pahoina Y-virussaastuntoina. Tutkimustulokset osoittivat uuden Y-virusrodun tulleen meilläkin vallitsevaksi. Siemenperunasta n. 75% tuotetaan Pohjois-Pohjanmaalla. Tyrnävän ja Limingan pellot muodostavat erityisen korkealaatuisen siemenperunan tuottamiseen sopivan alueen (High Grade Seed Potato Production Zone), jolla on Euroopan Unionin hyväksyntä. Erityisasema perustuu EU:n kasvinsuojelulainsäädännön tuntemien, perunalle vaarallisten kasvintuhoojien puuttumiseen. Vastaavia alueita on muualla Euroopassa vain neljä: Pohjois-Saksassa, Skotlannissa, Irlannissa ja Azorien saarilla Portugalissa. Y-virusongelmien levittyä siementuotantoon kotimainen ruoka ja teollisuusperunantuotantokin olivat vaarassa siemenpulan takia. Siten Y-viruksen leviämisen ja torjunnan selvittämiseen HG-alueella tarvittiin tutkimusta, johon myös siemenperunaa tuottavat yhtiöt ja sopimusviljelijät osallistuivat. HG-alueen perunaviljelyksiltä (6 tai 7peltoa/kasvukausi) pyydystettiin kirvoja kelta-ansoilla vuosina 2007-2009. Pyydystys aloitettiin juuri ennen perunan taimettumista ja sitä jatkettiin sadonkorjuuseen asti. Ansat koettiin kaksi kertaa viikossa. Kirvojen määrä laskettiin ja lajit määritettiin. Heti taimettumisen jälkeen taimista testattiin Y-virus kasvuston lähtökohtaisen Y-virussaastunnan selvittämiseksi. Myös sato testattiin, jotta Y-viruksen kertautuminen kasvukauden aikana voitiin määrittää. Kolmen kasvukauden aikana pyydystettiin 30,788 kirvaa, jotka tunnistettiin yksitellen. Ne edustivat yli 80 lajia, joista yhdeksän on aiemmissa tutkimuksissa havaittu Y-viruksen levittäjiksi (vektoreiksi). Tärkeimpien vektorilajien määrittämiseksi vertailtiin käytettävissä olevia tuloksia ja taustatietoja Akaike’n kriittiseen informaationtarkasteluun perustuvalla menetelmällä. Parhaiten Y-viruksen kertautumista selittäviä muuttujia käytettiin sen jälkeen tärkeimmän vektorilajin tunnistamiseen mallinnuksen avulla. Papu- eli juurikaskirvan (Aphis fabae) esiintyminen runsain määrin heti taimettumisen jälkeen selitti yksinään Y-viruksen kertautumisen. Muilla kirvalajeilla ei ollut mainittavaa merkitystä. Taimettumisvaiheessa kirvojen laskeutumista kasveille voidaan ehkäistä katteiden avulla, sillä paljaan maan peittävä kate vähentää lentävän kirvan mahdollisuutta erottaa yksittäisiä kasveja taustasta. Myös mineraaliöljyruiskutukset lehdille ehkäisevät kirvojen viruslevitystä. Kummallakin menetelmällä voitiin vähentää Y-viruksen kertautumista 50-60%, kun taas kirvatorjunta-aineilla ei havaittu vaikutusta Y-viruslevintään.
30
Saastamoinen, Markku. "Hevosalan nykytila, haasteet ja tutkimustarpeet." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 26 (January 31, 2010): 1–6. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75704.
Full textAbstract:
Hevostalous on ainoa kotieläintuotannon ala, joka kasvaa. Kaikissa EU-maissa on nähtävänä samankaltainen hevosalan kehitys, myös niissä, joissa se on jo entuudestaan merkittävää toimintaa. Hevosia on Suomessa noin 75 000, ja määrä lisääntyy vuosittain noin tuhannella. Hevosen voidaan arvioida vaikuttavan lähes 500 000 henkilön elämään elinkeinotoiminnan, harrastuksen ja hevosenomistuksen kautta. Hevosalan yritystoiminnasta Suomessa kolme neljäsosaa tapahtuu maaseudulla. Hevosala työllistää meillä koko- tai osa-aikaisesti 15 000 – 16 000 ihmistä. Koko EU:n alueella alan työllistävä vaikutus on 300 000 henkilöä. Euroopan eri maissa työllisyysvaikutuksen arvioidaan olevan yksi ihminen 3 – 10 hevosta kohti. Maaseudun yritys- ja elinkeinotoiminnan monipuolistamisessa voimakkaasti kasvava hevostalous eri toimintamuotoineen on merkittävä mahdollisuus. Hevosrehujen tuotanto ja hevosten omistajille ja hevosharrastajille tarjottavat palvelut ovat tästä esimerkkejä. Myös hevostoiminnassa käytettävien tarvikkeiden tuotannosta voi syntyä maaseudulle ja maatiloille pienyritystoimintaa. Alan nopea kasvu tuo mukanaan paljon haasteita. Sekä harrastaja- että yrittäjäjoukkoon tulee jatkuvasti uusia ihmisiä, joiden kokemustausta sekä alasta että hevosista on entistä vähäisempi. Tämä ei ole ongelma yksin Suomessa, vaan kaikkialla Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Hevosalan keskeiseksi yhteiskunnalliseksi ja ympäristöhaasteeksi ovat nousseet maankäyttökysymykset. On luonnollista, että talliyritykset sijoittuvat lähelle asiakkaitaan, jolloin hevosilla liikutaan lähellä asutusta ja muuta elinkeinotoimintaa. On lisäksi tyypillistä, että monille alueille on syntynyt talliyritysten keskittymiä, jolloin hevosten ympäristövaikutukset kasvavat huomattavasti. Hevosalan toimijoiden huolenaiheena ja yhteisenä haasteena on ollut alan huono tuntemus ja arvostuksen puute viranomaisten ja muun yhteiskunnan taholta tai osana maataloussektoria. Hevostalouden merkitystä ja esimerkiksi työllistävää ja sosiaalisia vaikutuksia ei tunneta ja tunnusteta edelleenkään riittävästi. Tämä näkyy mm. tutkimusrahoituksen suuntaamisessa. Hevosalan tutkimus- ja kehittämistoiminnassa korostuvat erityisesti hevosten hyvinvointiin liittyvä tutkimus sekä alan yhteiskunnallisen ja taloudellisen merkityksen tutkimus. Myös ympäristöasiat ovat keskeisessä roolissa. Yhteiskunnallinen tutkimus on tärkeätä kehitettäessä ohjaustoimia, jotka mahdollistavat hevosalan taloudellisen ja hyvinvointipoliittisen potentiaalin saamisen käyttöön laajasti yhteiskunnassa. Sen avulla alan näkemykset välittyvät yhteiskunnallisiin päätöksiin ja päätöksentekijät saavat tutkittua tietoa päätöksenteon tueksi. Hevostutkimuksessa kansainvälinen yhteistyö tulee lisääntymään, koska kasvavan alan haasteet ovat eri maissa samankaltaisia. On tärkeätä, että hevostalous otetaan osaksi EU:n maaseutupolitiikkaa ja sen puiteohjelmia. Jatkossa hevosala tulee ottaa paremmin huomioon myös Suomessa yliopistotasoisessa opetuksessa ja tutkijakoulutuksessa. Hevosalan tutkimus-, kehittämis-, opetus- ja erilaiset asiantuntijatehtävät tarvitsevat alan yliopistotutkinnon suorittaneita osaajia.
31
Meinhold, Klaus-Dieter, and Friedrich-Wilhelm Wellmer. "The Role of the German Geological Survey in the Production of International Geological Maps -- using the International Geological Map of Europe 1 : 1 500 000 as an Example." Zeitschrift der Deutschen Geologischen Gesellschaft 145, no. 1 (January 1, 1994): 16–27. http://dx.doi.org/10.1127/zdgg/145/1994/16.
Full text
32
Yli-Halla, Markku. "Happamien sulfaattimaiden luokittelu ja viljelyn vaihtoehdot." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 26 (January 31, 2010): 1–6. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75806.
Full textAbstract:
Euroopan laajimmat happamien sulfaattimaiden esiintymät ovat Suomessa, Pohjanmaan rannikolla. Ne ovat kuivatuksen ja kalkituksen jälkeen hyviä viljelysmaita. Niiden pohjamaassa on lisäksi runsaat kasveille käyttökelpoisen typen varat, joita syväjuuriset kasvit voinevat hyödyntää. Salaojitetun sulfaattimaan pohjamaassa oleva sulfidi hapettuu vähitellen rikkihapoksi, joka liuottaa metalleja maa-aineksesta. Sulfaattimailta tulevat valumavedet ovatkin johtaneet kalakantojen heikkenemiseen ja suoranaisiin kalakuolemiin varsinkin kuivien kesien jälkeen. Ongelmia alkoi laajemmin ilmetä 1970-luvulla, kun sulfaattimaiden salaojitus yleistyi. Sulfaattimailta tulevaa happamuusongelmaa pidetäänkin yhtenä vaikeimmin ratkaistavana vesiensuojeluongelmana maassamme. Viljeltyjen sulfaattimaiden tarkkaa levinneisyyttä Suomessa ei tiedetä, koska kattavia maaperäkartoituksia niiden esiintymisestä ei ole tehty. Arviot vaihtelevat 50 000 - 330 000 ha:n välillä sen mukaan, millaiset maat luetaan sulfaattimaiksi. Nämä maat eivät ole yhtenäinen ryhmä, vaan suurinta kuormitusta tulee todennäköisesti sellaisilta hiljattain salaojitetuilta alueilta, joilla sulfidikerrokset ovat lähellä maan pintaa (<1,5 m). Usein tällaisia alueita ovat lähellä rannikkoa olevat pengerrysalueet. Sulfaattimaat tulisikin jakaa erilaisiin luokkiin sen perusteella, minkä suuruista kuormitusta niiltä oletetaan tulevan. Erityyppisillä sulfaattimailla tarvitaan erilaisia toimia niiden maatalouskäytön ja ympäristönsuojelun tavoitteiden yhteensovittamiseksi. Kun pyritään sulfaattimailta tulevan happamuuskuormituksen hallintaan, keskeistä on sulfidien hapettumisen estäminen. Tähän tavoitteeseen päästään, kun sulfidit pystytään pitämään mahdollisimman suuren osan vuotta pohjaveden pinnan alapuolella. Säätösalaojitus, varsinkin yhdistettynä kalkkisuodinojitukseen, on vähentänyt kuivatusvesien happamuutta ja metallipitoisuuksia. Menetelmä näyttää toimivan, jos sulfidikerrokset ovat melko syvällä (2-3 m). Viljelykasvien runsas vedenkäyttö kesällä johtaa väistämättä pohjaveden pinnan merkittävään laskuun säätösalaojituksesta huolimatta. Sellaisilla mailla, joilla sulfidikerrokset ovat lähellä maan pintaa, ne jäävät kesällä kuivilleen säätösalaojitetulla pellollakin, jolloin sulfidi pääsee hapettumaan. Tällaisilla mailla happamuuden syntyä voitaneen ehkäistä kuivatusvesien kierrättämisellä ja suoranaisella veden pumppaamisella ojastoon. Korkeaa pohjaveden pintaa sietävien kasvien viljely sulfaattimailla on tutkimisen arvoista. Äärimmäisenä toimena, joka saattaa tulla kysymykseen kaikkein vaikeimmilla alueilla, on kuivatuksen huomattava vähentäminen tai kuivatuksesta luopuminen. Näillä äärimmäisillä toimilla on huomattava vaikutus maatalouden harjoittamiseen ja tuotannon kannattavuuteen. Ennen kuin maatalouden kannattavuuteen ja tuotantoedellytyksiin kohdistuvia toimia ruvetaan edellyttämään, on selvitettävä, kuinka suurta maatilojen määrää ja kuinka suurta osuutta niiden pinta-alasta erilaiset toimenpiteet kohdistuisivat ja arvioitava tällä perusteella toimenpiteiden taloudelliset vaikutukset ja niiden toteuttamisen realistisuus. Tukijärjestelmiä on kehitettävä uusia vaatimuksia vastaaviksi. Luontoarvokaupan ulottaminen sulfaattimaille ja maanvaihtona toteutettavat tilusjärjestelyt voimakkaimmilla happamilla sulfaattimailla ovat harkinnanarvoisia vaihtoehtoja mahdollisten sulfaattimaihin kohdistuvien käyttörajoitusten kompensoimiseksi. Vaikka kattavia kartoituksia ei toistaiseksi ole olemassa, erilaisiin toimiin happamuuden syntymisen ehkäisemiseksi voidaan jo nyt ryhtyä tiedossa olevilla sulfaattimaa-alueilla.
33
Leppälä, Jarkko, Tiina Mattila, Ulla Ovaska, Pia Smeds, and Risto Rautiainen. "Maatilayrittäjien työturvallisuuden ja työterveysjärjestelmien kansainvälinen vertailu." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 30 (January 31, 2014): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75286.
Full textAbstract:
Maatalous on yksi vaarallisimmista toimialoista länsimaissa. EU-jäsenmaiden maataloudessa sattuu noin 6 tapaturmaa vuosittain 100 työntekijää kohti, ja noin 12 kuolemaan johtanutta tapaturmaa 100 000 työntekijää kohti. Esimerkiksi vuonna 2006 Suomessa maataloudessa oli ammattitauteja noin kaksi kertaa enemmän kuin kaikilla aloilla keskimäärin. Maatalouden tapaturma- ja ammattitautiriskejä on pyritty vähentämään perinteisellä työsuojelutoiminnalla, neuvonnalla, opetuksella ja koulutuksella. Suomessa erityinen paino on jo pitkään ollut maatalouden työterveyshuollon kehittämisessä. Maa – ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen johtamassa hankkeessa vertailtiin Suomen maatalousyrittäjien työterveys- ja työturvallisuustoimintaa ja sen tuloksellisuutta muihin maihin. Tutkimuksen toisessa vaiheessa selvitettiin muutamien eurooppalaisten ja pohjoisamerikkalaisten valtioiden toisistaan poikeavia työterveys- ja turvallisuusohjelmia. Maatilojen tapaturma (Mata) - tilastoaineistoista tehdyt analyysit osoittavat, että työterveyshuollon jäsenillä on noin kaksinkertainen määrä tapaturmia ja ammattitauteja ei-jäseniin verrattuna. Kun analyyseissä otetaan huomioon Melan ja Tiken henkilöä ja tilaa koskevat muuttujat, ero pienenee noin 1.3-kertaiseksi. Vakavia yli kuukauden työkyvyttömyyteen johtavia vahinkoja tarkasteltaessa merkitsevää eroa ei ole. Yhteenvetona tilastoanalyyseistä voidaan todeta, että työterveyshuolto ei vähennä vahinkoriskiä. Tulkinnassa on kuitenkin otettava huomioon, että 1) analyyseissä on ollut vain rajoitetusti taustamuuttujia, joiden suhteen jäsenet ja ei-jäsenet eroaavat toisistaan sekä 2) työterveyshuoltoon liittymisen taustalla on usein vamma tai sairaus, mikä motivoi maatalousyrittäjää liittymään työterveyshuoltoon. Eurostatin ja OECD:n tilastoissa julkaistut eri maiden tiedot osoittautuivat siinä määrin ristiriitaisiksi, että luotettavia vertailuja eri maiden välillä ei voitu tämän tilastodatan perusteella tehdä. Eri maihin lähetetyn asiantuntijakyselyn tuloksista sen sijaan voidaan päätellä, että Suomen panostus maatalouden työterveysjärjestelmään on hieman keskimääräistä suurempi. USA on panostanut selvästi eniten tutkimukseen, myös perustutkimukseen. Suomessa ja muissa Euroopan maissa suositaan soveltavaa tutkimusta, ja resurssit suunnataan pääosin viljelijöiden neuvontaan, opetukseen ja koulutukseen. Suomen kaltaista maatalousyrittäjien työterveyshuoltoa ei Norjaa lukuun ottamatta ole muissa maissa, joskin useimmat maat raportoivat että maatalousalalle suunnattuja työterveyspalveluja on saatavissa. Norjan työterveyshuolto on ollut tasaisessa kasvussa. Ruotsin Lantbrukshälsan, työterveyshuolto, lakkautettiin valtion tuen loputtua, ja viime vuosina on panostettu neuvontakampanjoihin ja tutkimukseen. Irlannissa on resursseja käytössä maatalousyrittäjien työterveysjärjestelmiin keskimääräistä vähemmän ja viljelijät tekevät omatoimista työturvallisuustarkastusta. Tähän liittyvä turvallisuuskoulutus on Irlannissa toteutettu lähes puolella tiloista. Maatalouden työterveysjärjestelmän kehittyminen edellyttää neuvonnan ja tutkimuksen yhteistyötä, turvallisuusjohtamisen hyvien käytäntöjen jalkauttamista maatiloille ja tilastotietojen terävämpää hyväksikäyttöä seurannassa. Eurostatin tilastotietojärjestelmiä tulee kehittää. Hanke tehtiin Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen rahoituksella.
34
Лукина, С. С., Т. М. Заварыкина, Н. А. Иванова, И. В. Пронина, Т. П. Казубская, М. П. Круглова, Д. А. Рябчиков, В. И. Логинов, and А. М. Бурдённый. "The role of GSTP1 and MTHFR gene polymorphic markers in the decreased response to doxorubicin therapy of breast cancer patients." Nauchno-prakticheskii zhurnal «Patogenez», no. 3() (September 24, 2020): 53–60. http://dx.doi.org/10.25557/2310-0435.2020.03.53-60.
Full textAbstract:
Рак молочной железы (РМЖ), является заболеванием, в патогенезе которого принимают участие множество различных факторов, в том числе и генетические, а именно однонуклеотидные замены в генах биотрансформации ксенобиотиков и одноуглеродного обмена. В частности, изменения в генах GSTP1 и MTHFR, влияют на риск развития РМЖ, и могу приводить к нечувствительности опухоли к препаратам антрациклинового ряда, например, к доксорубицину. Целью данной работы являлось изучение влияния полиморфных маркёров rs1695 гена GSTP1 и rs1801133 и rs1801131 гена MTHFR на риск развития РМЖ и чувствительность к терапии доксорубицином. Методы. В работу было включено 239 больных РМЖ из Москвы и Московской области, для которых был установлен диагноз и клинические патоморфологические особенности, включая иммуногистологический статус опухоли. В качестве популяционного контроля использовали сопоставимую по возрасту выборку онкологически здоровых женщин (n = 200). Определение генотипов полиморфных маркёров rs1695, rs1801133, rs1801131 проводилось методом анализа кривых плавления ДНК с помощью ПЦР «в реальном времени» на амплификаторе “Real-time CFX96 Touch” (Bio-Rad, США) с использованием готовой смеси для ПЦР qPCRmix-HS (Евроген, Россия). Результаты. Выявлены статистически значимые ассоциации полиморфного маркёра rs1695 гена GSTP1 и rs1801133 гена MTHFR с риском развития РМЖ (OR = 1,15, CI95% = 1,14-2,00, р = 0,0114 и OR = 1,57, CI95% = 1,19-2,08, р = 0,0023, соответственно). При анализе ассоциации изученных полиморфных маркёров с эффективностью ответа на химиотерапию доксорубицином было показано, что в группе больных с «плохим» ответом на химиотерапию выявлялось значимое увеличение частоты аллеля Val полиморфного маркёра rs1695 гена GSTP1 и аллеля С полиморфного маркёра rs1801133 гена MTHFR. Нами также выявлена статистически значимая ассоциация полиморфного маркёра rs1801133 гена MTHFR (р = 0,0397) с выживаемостью больных с РМЖ. Заключение. Полученные нами результаты дополняют информацию о причинах возникновения резистентности к доксорубицину, и дают возможность сформировать группы риска с негативным ответом на данную химиотерапию. Background. Breast cancer (BC) is a multifactorial disease. Different factors contribute to the BC pathogenesis, including genetic factors, such as single-nucleotide variations in genes of xenobiotic biotransformation and one-carbon metabolism. Specifically, changes in GSTP1 and MTHFR genes influence the risk of BC and may result in a decreased response of the tumor to anthracycline drugs, such as doxorubicin. Aim. The aim of this study was to evaluate the effect of polymorphic markers, rs1695 of the GSTP1 gene and rs1801133 and rs1801131 of the MTHFR gene, on the risk of BC and sensitivity to the doxorubicin therapy. Methods. The study included 239 BC patients from Moscow and the Moscow Region with established clinical pathomorphological features of the tumor, including the immune histological status. The population control group consisted of age-matched women without an oncological disease (n = 200). Genotypes of rs1695, rs1801133, and rs1801131 polymorphic markers were determined by analysis of DNA melting curves with real-time PCR performed on a Real-time CFX96 Touch amplifier (Bio-Rad, USA) with a qPCRmix-HS ready-to-use PCR kit (Eurogen, Russia). Results. The study showed statistically significant associations of the GSTP1 gene rs1695 polymorphic marker and the MTHFR gene rs1801133 polymorphic marker with the risk of BC (OR = 1.15, CI95% = 1.14-2.00; p = 0.0114 and OR = 1.57, CI95% = 1.19-2.08; p = 0.0023, respectively). The study of polymorphic marker association with response to the doxorubicin chemotherapy showed that in the group of patients with a poor response to chemotherapy, frequencies of the Val allele in the GSTP1 gene rs1695 polymorphic marker and the C allele in the MTHFR gene rs1801133 polymorphic marker were significantly increased. Also, the MTHFR gene rs1801133 polymorphic marker (p = 0.0397) was significantly associated with survival of BC patients. Conclusion. The results of this study supplemented information about causes for resistance to doxorubicin and will allow isolating groups at risk with a negative response to the doxorubicin chemotherapy.
35
Liesivaara, Petri, Ellen Huan-Niemi, and Jyrki Niemi. "Yhteisen maatalouspolitiikan uudistus: Miten suorat tuet jaetaan EU:n jäsenmaiden kesken?" Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 28 (January 31, 2012): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75535.
Full textAbstract:
Euroopan unionin yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) on määrä uudistua vuoden 2013 jälkeen. Keskustelua on käyty kiivaasti vuonna 2014 alkavan, uudistetun politiikan suuntaviivoista ja sisällöstä. EU:n komission ehdotus uuden YMP:n muodosta julkaistiin lokakuussa 2011. YMP:n uudistusneuvottelut ovat vahvasti sidoksissa 27 jäsenvaltion välisiin keskusteluihin vuonna 2014 käyttöönotettavasta EU:n pitkän aikavälin budjettirakenteesta. YMP vie yli 40 prosenttia unionin koko budjetista ja siihen liittyvät määrärahat ovat perinteisesti olleet yksi jäsenvaltioiden suurimmista kiistakapuloista. Komission kesäkuussa 2011 tekemässä budjettiehdotuksessa maatalouden rahoitus jäädytettäisiin vuoden 2013 tasolle ja YMP:n osuus koko EU:n budjetista laskisi vuoteen 2020 mennessä 34 prosenttiin. Tämä tutkimus pureutuu yhteisen maatalouspolitiikan uudistuskeskusteluun tarkastelemalla, kuinka vaihtoehtoiset lähestymistavat vaikuttaisivat maataloustukien jakautumiseen eri jäsenvaltioiden kesken. Päätavoite on arvioida kansallisten määrärahojen suuruudet erilaisissa maatalouspolitiikan uudistusvaihtoehdoissa. YMP-tukien jakoperusteisiin mahdollisesti tehtävien muutosten vaikutusten tuominen esille jo etukäteen lisää ymmärrystä uudistuksen poliittisista haasteista. Saksa ehdotti vuoden 2010 toukokuussa suorien tukien uudeksi jaoksi vähimmäistuen mallia, jossa EU:n jäsenmaan hehtaarille laskettava tuki olisi vähintään 200 euroa. Mallissa viiden maan (Latvia, Viro, Portugali, Liettua ja Romania) suorat tuet nousisivat 200 euroon. Kahdeksan maan (Slovakia, Espanja, Puola, Iso-Britannia, Suomi, Ruotsi, Tšekin tasavalta ja Luxemburg) suorien tukien määrään ei tulisi muutoksia, sillä niiden tuki on alle EU-27:n keskiarvon. Sen sijaan tukimäärää leikattaisiin noin 2 % yhteensä 14 maassa, joiden hehtaarituki on yli EU-27:n keskiarvon. Ranskan tekemä ehdotus 150 euron vähimmäistuesta nostaisi hehtaaritukia vain kahdessa jäsenmaassa (Viro ja Latvia). Vaihtoehtona suorien tukien jakamiseksi on esitetty siirtymistä ostovoimakorjattuun tasatukimalliin. Mikäli tukien jaossa otettaisiin eri maiden vaihteleva ostovoima huomioon, Kreikka ja Malta olisivat suurimpia menettäjiä nykyiseen tilanteeseen verrattuna. Saksa olisi selkeä häviäjä ostovoimalla korjatussa mallissa. Sen sijaan Ranska ja 12 muuta maata kuuluvat mallista voittavien maiden joukkoon. Merkittävää on, että peräti yhdeksän uuden jäsenmaan (Romania, Bulgaria, Puola, Unkari, Slovakia, Tšekin tasavalta, Malta, Slovenia ja Kypros) tuki laskisi alle nykyisen tason, mikäli EU:ssa otettaisiin käyttöön ostovoimakorjattu tasatukimalli. Suomi sitä vastoin kuuluisi Latvian, Viron ja Portugalin kanssa suurimpiin voittajiin nykyiseen tilanteeseen verrattuna. Suomen hehtaarikohtainen tuki nousisi yli 330 euron. EU:n komission esityksessä jäsenmaiden suorat tuet nousisivat tulosten mukaan 13 jäsenmaassa. Suhteessa eniten hehtaarituki nousee Baltian maissa. Euromääräisesti uudistuksen suurimpia voittajia olisivat Iso-Britannia ja Romania. Uudistuksessa suhteellisesti eniten menettäisivät nykytilanteeseen verrattuna Hollanti, Belgia, Italia ja Tanska. Euromääräisesti suurimpia häviäjiä ovat järjestyksessä Italia, Ranska ja Saksa. Suomen hehtaarituki laskee esityksessä 2 euroa nykytilanteeseen verrattuna. EU:n komission esitys suorien tukien uudeksi jaoksi muistuttaa Saksan ja Ranskan esittämää vähimmäistuen mallia. Rahoituskehyksen tiukkuus on johtanut siihen, että EU:n komissio on päätynyt ehdottamaan ensimmäisen pilarin tukien leikkaamiseen myös niissä maissa, joiden hehtaarituki on alle EU-27:n keskiarvon. Tämä pienentää tarvetta tukien leikkaamiseen Saksassa ja Ranskassa. Vaikka Saksa ja Ranska ovat esityksessä euromääräisesti kolmen eniten häviävän maan joukossa, ehdotus rahoituksen uudelleen jakamiseksi on tehty niiden tarpeita ajatellen.
36
Kajanto, Anneli. "Itämeren ympärysmaista aikuiskasvatuksen ”uusi Hellas”." Aikuiskasvatus 11, no. 3 (September 15, 1991). http://dx.doi.org/10.33336/aik.96753.
Full textAbstract:
Jos Itämeren maiden aikuiskasvattajien tahtoon on uskominen, Pohjois-Euroopasta ei tule monisatamiljoonaisen Euroopan harvaan astuttu reuna-alue, vaan yksi Euroopan keskeisistä sivistyksellisistä keskittymistä. Itämeri on ollut vuosikymmenten ajan ideologinen vedenjakaja. Nyt se halutaan palauttaa yhdistäväksi mereksi. Sen alueesta on määrä tulla ”uusi Hellas”. Tällaisia ajatuksia nousi esille Pohjoismaiden Ministerineuvoston kokoonkutsumassa aikuiskoulutuskonferenssissa ”Pohjoismaat ja Itämeren maat”, joka pidettiin Hanasaaressa toukokuun lopussa. Lajissaan se oli ensimmäinen.
37
Kotilainen, Konsta. "Yhdentyminen vai pirstoutuminen?" Poliittinen talous 9 (April 16, 2021). http://dx.doi.org/10.51810/pt.v9i0.103397.
Full textAbstract:
Kasvavaa suosiota nauttiva moderni rahateoria (Modern Monetary Theory, MMT) on eurooppalaisessa keskustelussa toistaiseksi herättänyt innostusta enimmäkseen yhteisvaluutta euron ja Euroopan unionin ”liittovaltiokehityksen” vastustajissa. MMT:n pohjalta esitetty talouskurikritiikki on ollut voittopuolisesti euroskeptistä laatua. Tämä puheenvuoro esittää, että MMT:n talousteoreettisten näkökohtien valossa tämä on itse asiassa hyvinkin nurinkurista – teoria tarjoaa erinomaisia perusteita nimenomaan eurooppalaisen elvytyksen ja syvän talouspoliittisen yhdentymisen puolesta. Yleisemminkin MMT:n opetukset soveltuvat kansallisvaltioita suoremmin valtioiden välisiin fiskaaliunioneihin, joissa kulutus- ja verotuspäätökset tehdään koordinoidusti. Puheenvuoro pohjautuu Konsta Kotilaisen Global Society -lehdessä maaliskuussa 2021 julkaistuun artikkeliin modernin rahateorian kosmopolitanistisesta tulkinnasta: https://doi.org/10.1080/13600826.2021.1898343
38
Raivola, Reijo. "Eurooppa-ulottuvuus koulutuksessa." Aikuiskasvatus 13, no. 1 (March 1, 1993). http://dx.doi.org/10.33336/aik.96855.
Full textAbstract:
Euroopan Yhteisön sisämarkkinat ovat syntyneet vuoden 1993 alussa. Jäsenmaissa on kansanäänestetty toiminnan laajentamisesta poliittiseksi ja sotilaalliseksi yhteistyöksi (Maastricht). Vaikka koulutus on keskeinen yhteiskunnallinen instituutio, EY:llä on vain harvoja sitä sääteleviä direktiivejä. Artikkelissa tarkastellaan muiden yhteiskunnallisten instituutioiden yhdentymispaineista seuraavia koulutuksen harmonisointiodotuksia. Kommentoinnin pohjana käytetään komission tuottamaa neljää koulutuspoliittista muistiota, joiden esityksiä arvioidaan yleisessä kulttuurisessa ja koulutuspoliittisessa viitekehyksessä.
39
Keto, Liisa, Mika Kurkilahti, Heidi Högel, and Sini Perttilä. "Kotieläintila sopii tutkimuksen toteutuspaikaksi vain osittain." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 38 (February 17, 2020). http://dx.doi.org/10.33354/smst.89462.
Full textAbstract:
Luonnonvarakeskuksen sika- ja siipikarjatutkimusta alettiin siirtää kumppanuustiloille vuosien 2012 ja 2013 aikana. Ensimmäiset laajemmat tutkimus- ja kehityshankkeet ovat nyt v. 2019 raportointivaiheessa ja siten on mahdollisuus arvioida toimintamallin toimivuutta eri näkökulmista. Kumppanuustilatutkimuksessa tutkija koordinoi maatilalla tehtävän tutkimuksen. Silti tutkija on maatilalla vain kyläilemässä ja sopeuttaa tutkimuksensa maatilan toimintoihin, tuotantopanoksiin ja sitoumuksiin. Riskien ottaminen tieteen nimissä kumppanuustilatutkimuksessa ei ole mahdollista. Osa eläinkoetoiminnasta on luvanvaraista. Jos lupa tarvitaan koeasetelmalle, se tarvitaan myös kokeen toteutuspaikalle. Kotieläintila ei välttämättä halua tällaista lupaa hakea, koska tilan oma liiketoiminta ei sellaista tarvitse ja viranomaiset työllistävät tilaa muutenkin ihan riittävästi. Kotieläintilan tuotantosopimukset saattavat edellyttää sitoutumista esim. yhteen rehutoimittajaan ja/tai yhteen tuotannon ostajaan. Ruokintatutkimuksessa tutkijalla on mahdollisuus ehdottaa muutoksia kaupallisten rehujen koostumuksiin. Kumppanuustilatutkimuksen omissa sopimuksissa sovitaan luottamuksellisten tietojen käsittelystä ja tutkimustulosten julkaisuoikeuksista. Tässä tutkijan täytyy olla tarkkana, koska julkisrahoitteisen hankkeen tulosten kuuluu olla julkisia, vaikka ne tuotettaisiin kaupallisen toimijan liikesalaisuuksia hyödyntäen. Koetoimintaa kotieläintilalle suunnitellessa täytyy tarkistaa, että tilalla on mahdollisuus osoittaa ylimääräistä työvoimaa tutkimuksesta johtuviin tehtäviin. Kotieläintilalla tehtävät järjestelyt yksittäistä koetta varten ovat usein ainutkertaiset ja vastaavan järjestelyn toistaminen tyypillisen kolmevuotisen hankkeen aikana voi olla vaikeaa. Siksi kumppanuustilatutkimuksen etukäteissuunnittelu rahoituksen hakuvaiheesta lähtien korostuu. Suunnitteluun kuuluu esim. koeasetelman luominen, koska se määrittelee mm. koekäsittelyjen ajoituksen, tiedonkeruumallin ja siten koetoiminnan hinnan. Koeasetelmaan vaikuttavat kumppanuustilan tekniset rakenteet kuten osastojen, karsinoiden ja eläinten ruokintapisteiden (venttiilien) lukumäärä. Siksi koeasetelma on aina tila- ja tutkimusaihekohtainen. Lisäksi kriittistä on tieto, pystytäänkö eläin tunnistamaan yksilöllisesti koko kokeen läpi, koska tämä useimmiten lisää tutkimuksen tarkkuuttaa verrattuna esimerkiksi pahnuekohtaisiin mittauksiin. Tarkkuuden lisääminen voi nostaa kokeen kustannuksia, mutta yksilömittaukset voivat myös laskea tarvittavaa eläinmäärää niin, että kokonaiskustannukset laskevat. Tämän vuoksi budjetoinnin yhteydessä mittaustarkkuus arvotetaan euroina. Lisäksi on huomioitava, että tulosten hajonta on suurempi maatilaolosuhteissa kuin tutkimuslaitoksessa tehdyissä mittauksissa. Koetoiminta kotieläintiloilla lisää vuoropuhelua tutkimuksen ja elinkeinon eri osapuolten välillä. Tieteellisen tutkimuksen toteutusmalliksi se soveltuu kuitenkin harvoin.
40
Yli-Mattila, Tapani, Galina Kalko, Asko Hannukkala, Sari Paavanen-Huhtala, and Kaija Hakala. "Apilamätä, Fusarium-punahomeet ja juurilaho puna-apilan hävittäjinä." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 21 (January 31, 2006). http://dx.doi.org/10.33354/smst.76740.
Full textAbstract:
Apilamätä (Sclerotinia trifoliorum) on ehkä tärkein satotappioiden aiheuttaja punajavalkoapilalla Euroopan ja PohjoisAmerikanpohjoisosissa. Lisäksi monet yleiset maasienet,kuten Fusarium-lajiteli punahomeet, voivat punaapilalleepäsuotuisissa oloissa aiheuttaajuurilahoa.Suomessa apilan juurilahoa ja apilamätää on tutkittu niittonurmissa laajemmin viimeksi 1960luvulla.Muissa Pohjoismaissa apilamätäkantojen sukulaisuussuhteita muihin Sclerotinia-suvunlajeihin on tutkittu Norjassa 1990luvulla,kun taas Ruotsissa on 2000luvullatutkittuFusarium-punahomeidenaiheuttamaa juurilahoa luomupunaapilassa.Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää luomuapilapeltojen juurisienikoostumustaverrattuna tavanomaiseen viljelyyn. Lisäksi tutkimme viljasta eristettyjen Fusarium- jaapilamätäkantojen patogeenisuutta puna-apilallalaboratoriokokeissa sekä biologistentorjuntamenetelmien käyttöä apilamätää vastaan.Apilamädän rihmastopahkat säilyvät vuosikausia elossa maaperässä. Niinpä apilamätäisessäpellossa on monen vuoden ajan suuri tautiriski. Apilanviljellyn romahtamisesta viimeisen 40vuoden aikana on seurannut se, että apilamätä on hävinnyt laajoilta alueilta varsinkin Etelä- jaLänsi-Suomesta.Pohjoisilla alueilla, esim. Kainuussa apilamätä on yhä vieläkin yleinen.Toisin kuin apilamätä, Fusarium-punahomeetvoivat elää lahottajina maaperässä tai muissaisäntäkasveissa, kun puna-apilaaei ole pellossa, joten ne ovat vähemmän riippuvaisia puna-apilasta.Erilaisten taudinaiheuttajien lajistoa analysoitiin Jokioisissa siirtymävaiheenluomupellolla, Juvalla luomupellolla sekä kahdella tavanomaisesti viljellyllä apilapellollaMarttilassa. Gliocladium-,Trichoderma- jaRhizoctonia-isolaattejalöytyi enemmän vanhoistakuin nuorista luomuapilapelloista, kun taas nuoremmista pelloista löytyi enemmänCylindrocarpon-isolaatteja.Tavanomaisesti viljellyillä pelloilla oli runsaammin Fusariumavenaceum-jaF. culmorum punahomeitailmeisesti seurauksena apilaa edeltäneestäviljanviljelystä. Kuitenkin vain yksi tutkituista 14 punahomeisolaatista aiheutti tautioireitapuna-apilansiementaimilla. Useiden punahomejaapilamätäkantojen tunnistus varmistettiinja F. avenaceum-punahomeenisolaattien sukulaisuussuhteita tutkittiin DNAanalyyseillä.Vuosina 20032004tekemässämme tutkimuksessa apilamätää tavattiin vain Pohjois-Itä-jaKaakkois-Suomessa,vaikka se 1960luvullaoli yleinen kaikkialla Suomessa. Aggressiivisinapilamätäkanta löytyi Lapista. Apilalajikkeiden välillä oli eroja apilamätäherkkyydessä.Bjursele -lajikettaon aiemmin pidetty kestävimpänä puna-apilalajikkeenaapilamätää vastaan.Laboratoriokokeissa Bjursele ja siitä polveutuva Betty olivatkin Jokioinen- jaIlte-lajikkeitakestävämpiä. Yksi tutkituista biopreparaateista, venäläinen ”Alirin”, osoittautui jonkin verrantehokkaaksi apilamätää vastaan laboratoriokokeissa. Tulos oli vaatimaton parin viikon viiveapilamädän tuhossa, mutta se antaa viitteitä siitä, että biopreparaateilla saattaa olla tehoaapilamätää vastaan myös kenttäoloissa, jos tehokas preparaatti onnistutaan löytämään.
41
Virtanen, Sami, Tiina Siimekselä, Tuure Parviainen, and Matti Tähtinen. "Mustasotilaskärpäsen (Hermetia illucens) kasvatus Keski-Suomen olosuhteissa ja hyödyntäminen biomassojen käsittelyssä." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 38 (March 10, 2020). http://dx.doi.org/10.33354/smst.89230.
Full textAbstract:
Jyväskylän ammattikorkeakoulun Biotalouskampuksella toteutettiin hyönteiskasvatuksen demonstraatioympäristö VinsectS – Hyönteistalous osana Viitasaari-Saarijärvi seutukunnan kiertotaloutta –hankkeessa keväällä 2018. Hankkeessa tutkittiin mustasotilaskärpäsen (Hermetia illucens) ympärivuotisia kasvatusmahdollisuuksia Keski-Suomen olosuhteissa sekä toukkien kykyä hyödyntää erilaisia biomassasivuvirtoja ravinnokseen. Mustasotilaskärpänen on tropiikin hajottaja, jolla on nopea elinkierto ja tehokas biomassan hyödynnyskyky. Optimissa kasvatusolosuhteissa sen elinkierto on 35–42 päivää, joista 14–24 päivää se viettää biomassaa prosessoivana toukkana. Toukka syö kaksi kertaa loppupainonsa verran ja konvertoi biomassasta 50–80 % toukkamassaksi. Mustasotilaskärpänen ei ole tautivektori ja toukkien biomassan prosessoinnin on havaittu vähentävän bakteerimassaa ja nopeuttavan lääkeaineiden hajoamista sekä vähentävän kasvihuonekaasupäästöjä. Hyönteiskasvattamo rakennettiin 6 metrin ISO-konttiin, johon asennettiin olosuhdehallintalaitteisto, etävalvonta ja kasvatusrullakot. Kontti eristettiin ympärivuotista kasvatusta varten. Kasvattamossa käytetään IoT-tekniikkaa automatisoidussa olosuhdehallinnassa. Hankkeen aikana ympärivuotisen hyönteiskasvatuksen havaittiin olevan mahdollista olosuhteiden pysyessä tavoitearvoissa niin kesällä kuin talvellakin. Kasvattamon lämpötila pysyi tasaisena, ilmankosteuteen ulkoiset tekijät kuitenkin vaikuttivat. Ilmankosteudella onkin suuri rooli hyönteisten elinkierron optimointiin. Hankkeen mittakaavassa hyönteiskasvatus ei tuottanut haitallisia määriä kaasuja, vaan kasvattamon hiilidioksidi- ja ammoniakkipitoisuudet pysyivät sisätyöympäristön viitearvoissa. Mustasotilaskärpäsillä suoritettiin ruokintakokeita erilaisten biomassojen rehuarvojen määrittämiseksi. Biomassat kattoivat sivuvirtoja catering-jakeista siipikarjan lantaan. Biomassojen verrokkina käytettiin teollista siipikarjan rehua. Ruokintakokeet toteutettiin punnitsemalla 100 toukan alku- ja loppupaino ja jäljelle jääneen biomassan jäännöspaino ja kuiva-aineosuus toukkien syönnin määrittämiseksi. Lisäksi tarkkailtiin toukkien kuolleisuutta. Tuloksista voidaan päätellä usean biomassan olevan vähintään yhtä hyvää, ellei parempaa rehua mustasotilaskärpäsille kuin siipikarjan rehun. Esiin nousivat hiilihydraattipitoiset elintarvikepohjaiset biomassat kuten catering- ja leipomojakeet. Korkean (yli 20%) rasvapitoisuuden biomassat ja vaikeasti prosessoitavat kuidut, kuten ligniini, puolestaan soveltuvat heikommin mustasotilaskärpäsen rehuiksi. VinsectS-hankkeessa kartoitettiin seutukunnan hyönteistalouteen soveltuvien sivuvirtojen ja biomassojen lähteitä sekä hyönteiskasvatukseen soveltuvia ja kiinnostuneita yrityksiä ja yrittäjiä. Tulosten pohjalta hankkeessa luotiin hyönteistalouden tiekartta ja arvoketju Viitasaari-Saarijärven seutukunnalle. Mm. Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) rahoittama ja VTT:n hallinnoima hanke toteutettiin 5.2.2018–30.11.2019.
42
Karhapää, Maija, Hilkka Siljander-Rasi, Tiina Kortelainen, and Marja-Liisa Sevón-Aimonen. "Jalostusvalinnan ja sukupuolen vaikutus lihasikojen osteokondroosiin." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 35 (July 18, 2018). http://dx.doi.org/10.33354/smst.73128.
Full textAbstract:
Jalkaheikkous on hyvin yleinen sikojen hyvinvointiongelma ja se aiheuttaa sianlihan tuottajille taloudellista vahinkoa. PROHEALTH-hankkeen tavoitteena on löytää keinoja, joiden avulla voidaan vähentää sikojen jalkaheikkoutta ja nivelvaurioita (osteokondroosia). Tässä lihasikakokeessa tutkittiin erilaisten jalostustavoitteiden ja sukupuolen yhteyksiä sikojen jalkaheikkouteen ja osteokondroosin esiintymiseen.Tutkimuksessa käytettiin Figen Oy:n eläinaineksen sikoja ja selvitettiin kahden maatiaisrotuisen jalostuslinjan (Matriarkka tai Muskeli) ja sukupuolen (karju tai imisä) vaikutusta jalkaheikkouden ja osteokondroosin esiintymiseen. Jalostuslinjat muodostettiin samasta populaatiosta vanhempiensa keskimääräisten jalostusindeksien perusteella. Matriarkkalinjan sikojen vanhemmilla oli korkea H-indeksi (hedelmällisyys) ja Muskelilinjan sikojen vanhemmilla oli korkea K-indeksi (tuotanto-ominaisuudet ja teuraslaatu).Lihasikakokeessa 135 sikaa kasvatettiin 40 kg alkupainosta 120 kg loppupainoon. Siat kasvatettiin 11 sian karsinoissa sukupuolet erillään. Sioilla oli 5-vaiheinen yksilöllinen ruokinta (ad libitum), joka oli suunniteltu täyttämään jalostukseen kasvavien karjujen ravinnontarve. Sikojen sorkkien rakenne ja jalkojen virheasennot arvioitiin ja sioille tehtiin kävelytesti noin viikkoa ennen teurastusta. Verinäytteistä testattiin seerumin D-vitamiinin, fosforin, kalsiumin ja alkalisen fosfataasin pitoisuudet. Reisi- ja olkaluiden (n=270) nivelpintojen osteokondroosimuutokset luokiteltiin silmämääräisesti asteikolla 0–5 (0=ei muutoksia). Polvi- ja kyynärnivelten osteokondroosimuutokset luokiteltiin myös arvioimalla nivelestä sahattujen viipaleiden pinnat. Sian sorkan luista määritettiin ominaispaino ja murtolujuus. Tilastollinen malli sisälsi kiinteinä tekijöinä jalostuslinjan, sukupuolen, linja*sukupuolen ja satunnaisina tekijöinä erän, isän, pahnueen hierarkkisesti ja isän alla.Matriarkka- ja Muskelilinjojen siat kasvoivat keskimäärin 901 ja 870 g päivässä, rehuhyötysuhde oli 26.1 ja 25.8 MJ NE kg-1 ja lihaprosentti 62.8 ja 63.5% (P> 0.10). Jalostuslinjojen tai sukupuolten välillä ei ollut eroa jalkaheikkoudessa. Polvinivelen siivujen osteokondroosimuutosten jakaumassa ei ollut eroa jalostuslinjojen välillä, mutta karjuilla oli enemmän vakavampia osteokondroosimuutoksia kuin imisillä (P <0.02). Koko aineistoa tarkastellessa suurimmassa osassa (47.1%) kyynärnivelen nivelpinnoista oli osteokondroosiin viittaavia muutoksia (luokka 2). Vain 1.2% kyynärnivelen nivelpinnoista luokiteltiin normaaleiksi. Olkaluiden nivelpintojen osteokondroosimuutokset olivat vakavampia kuin reisiluiden nivelpintojen osteokondroosimuutokset. Tulokset osoittavat, että osteokondroosi on yleinen suomalaisilla maatiaisrodun sioilla ja karjuilla on enemmän osteokondroosia kuin imisillä. PROHEALTH-hanke on saanut rahoitusta Euroopan Unionin seitsemännestä tutkimuksen puiteohjelmasta (sopimusnro 613574).