Academic literature on the topic 'Fenomenologinen tutkimus'

Sirpa Polo tarkastelee tutkimuksessaan ”Minästäkö kaikki riippuu?” ammatillisten aikuisopettajien valmiuksia kehittää omaa osaamistaan siten, että he pystyvät selviytymään jatkuvasti muuttuvassa työelämässä. Tutkimus kohdistuu globalisaatioraportin peräänkuuluttamaan muutosvalmiuteen. Polon lähestymistapa on fenomenologinen ja ihmiskäsitys humanistinen. Ihminen on sen mukaan perustaltaan aktiivinen toimija. – Artikkeli pohjautuu kirjoittajan väitöskirjaan Minästäkö kaikki riippuu? : ammatillisen aikuisopettajan valmiudet selviytyä muuttuvassa toimintaympäristössä (Tampereen yliopisto 2004).

FM Anna Suorsan väitöskirja "Vuorovaikutus tiedon luomisessa. Fenomenologinen tutkimus tietojohtamisen alalla" (Interaction for knowledge creation. A phenomenological study in Knowledge Management) tarkastettiin 31.3.2017 Oulun yliopiston humanistisessa tiedekunnassa. Vastaväittäjänä toimi professori John M. Budd (University of Missouri, USA) ja kustoksena professori Maija-Leena Huotari (Oulun yliopisto). Väitöskirja on julkaistu sarjassa Acta Universitatis Ouluensis. B, Humaniora ja se on luettavissa myös Oulun yliopiston Jultika-julkaisuarkistossa osoitteessa http://urn.fi/urn:isbn:9789566215235.

Lääketieteellisen diagnoosin tarkoitusta ja tehtävää tarkastellaan useimmiten sen moninaisten esiintymismuotojen kautta. Taudinmääritystä koskevissa tarkasteluissa on kyetty epätyydyttävästi esittämään diagnoosin saavuttamisen merkitys ja tehtävä lääketieteen kannalta. Diagnoosin merkitys havaintoja jäsentävänä totuuskäsitteenä, joka muodostaa lähtöpisteen hoitovalinnoille ja joka syntyy abduktiivisen hypoteesinmuodostuksen kautta, tarjoaa näkökulman, jossa diagnoosin muodostumista tarkastellaan mahdollisuuskäsitteen kautta. Tämä fenomenologinen tutkimus pyrkii kuvaamaan diagnostisen mahdollisuuden ilmiötä hyödyntäen Martin Heideggerin työkalun ja Lauri Routilan mahdollisuuksien pelitilan käsitteistöä. Mahdollisuutta tarkastellaan sekä loogisena että ontologisena käsitteenä pitäen se erillään todennäköisyyden käsitteestä. Tutkimuksen tuloksia havainnollistetaan virheellistä diagnostista päättelyketjua edustavien tapausesimerkkien valossa. Lääketieteellisen diagnoosin todetaan muodostuvan mahdollisuuksista rajautuvasta välttämättömyydestä, joka määrittelee hoidonvalinnan toimintaympäristön. Mahdollisuuksien pelitila todetaan käyttökelpoiseksi välineeksi diagnoosinmäärittämisen jälkikäteisessä arvioinnissa. Toisaalta sillä nähdään paikkansa tapahtumanaikaisessa diagnoosimahdollisuuksien ja diagnoosin ilmiön jäsennyksessä.

Abstract The purpose of this research is to describe fathers' experiences in the context of family life after the birth of a baby. The approach to the topic is phenomenological. The data were collected in two stages from partners or husbands of women who had given birth to a child in a central hospital. First, 30 fathers were interviewed in 1999, three months after the child's birth. Three years later, in the spring and summer of 2002, 15 out of the 30 fathers were selected for a second interview on the basis of their ample talking and subsequent ability to express their experiences best. There were both first-timers and more experienced fathers among the informants. The open, conversational interviews yielded 650 pages of material, which was analyzed by the phenomenological method developed by Amadeo Giorgi and further developed by Juha Perttula in Finland. The study produced 15 individual situational meaning structures concerning the fathers' experiences. These individual meaning structures were used to create a general situational meaning structure concerning the fathers' experiences of family life after the birth of a baby. The family life after the birth of a baby involved the meaning of obtaining and building a home. It produced joy, happiness, but also responsibility and concern. The wife's pregnancy, the delivery and the new child entailed growing as a father and developing as a man. It also called for adjusting to the changed situation. The fathers' experiences of family life after the birth of a baby were influenced by their own childhood experiences and upbringing, by their growth into fatherhood and by their actions as fathers. The atmosphere of the home was based on the relationship between the husband and wife. The fathers appreciated the professionals' way of meeting and caring for the expectant family, but felt that the approach was mother-oriented and ignored the fathers
Tiivistelmä Tutkimuksessa kuvaillaan isien kokemuksia perheenlisäyksen yhteydessä. Tutkimuksen lähestymistapa on fenomenologinen. Keräsin keskussairaalassa synnyttäneiden äitien avo- tai aviomiehiltä aineiston kahdessa eri vaiheessa: vuonna 1999 haastattelin kolmen kuukauden kuluttua synnytyksestä 30:tä perheenlisäyksen kokenutta isää ja kolmen vuoden kuluttua ensimmäisestä haastattelusta valitsin heidän keskuudestaan 15 isää, jotka puhuivat riittävästi ja ilmaisivat näin kokemuksiaan parhaiten. Nämä isät haastattelin kevään ja kesän 2002 aikana uudelleen. Isät olivat vaihtelevasti joko ensimmäisen lapsen isiä, tai joissakin perheissä oli useita lapsia. Tutkimusaineistona olivat isien avoimet keskustelunomaiset haastattelut, joita kertyi kaikkiaan 650 sivua. Analysoin aineiston Amadeo Giorgin kehittämällä ja Juha Perttulan edelleen kehittämällä analyysimenetelmällä. Tämän tutkimuksen tuloksena muodostui 15 yksilökohtaista situationaalista merkitysrakennetta isien kokemuksista perheenlisäyksen yhteydessä. Niiden avulla tämän tutkimuksen tuloksena muodostettiin yleinen situationaalinen merkitysrakenne isien kokemuksista perheenlisäyksen yhteydessä. Koettu perheenlisäys merkitsi isille kodin rakentumista ja rakentamista. Se tuotti iloa, onnea ja myös vastuuta sekä huolta. Vaimon raskaus, synnytys ja uusi lapsi merkitsivät kasvamista isänä ja kehittymistä miehenä. Perheenlisäys merkitsi sopeutumista uuteen muuttuneeseen tilanteeseen. Isien kokemuksiin perheenlisäyksestä vaikuttivat lapsuuden kokemukset, isäksi kasvaminen, kasvatus ja isänä toimiminen. Miehen ja vaimon välinen parisuhde oli perusta kodin ilmapiirille. Odottavan perheen kohtaaminen ja hoito koettiin äitisuuntautuneeksi ja arvokkaaksi mutta isät ohittavaksi

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää oppilaiden kokemusten kautta minkälaisia pelkoja alakoulun liikuntatunneilla koetaan. Tutkimuksen intressinä on ymmärtää oppilaan arkielämään kuuluvien liikuntatuntien kokemusmaailmaa ja todellisuutta, sekä selvittää minkälaiset tilanteet liikuntatunneilla aiheuttavat ahdistusta ja pelkoa. Tutkimuskohteena ovat oppilaiden negatiiviset ja pelottavat kokemukset liikuntatunneilta. Aineisto on kerätty Oulun Normaalikoulussa, 5–6-luokkien oppilailta (yhteensä 26 oppilasta) syksyllä 2014 ja keväällä 2015. Tutkimus pohjautuu oppilaiden yksilö- ja parihaastatteluihin sekä kirjallisuusaineistoon. Oppilaita haastateltiin liikuntatuntein jälkeen ja aineistomateriaali kerättiin luokkatilanteessa ainekirjoituksena yhteisen pelko keskustelutuokion jälkeen. Tutkijan omia havaintoja liikuntatunneilta ja opetuskeskustelusta käytetään tulosten tarkastelun tukena. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen ja tutkimuksen tietoteoreettisena lähtökohtana on fenomenologia. Aineiston analyysi on tehty Amadeo Giorgin analyysimenetelmällä, huomioiden menetelmää kehittäneen Juha Perttulan täydennykset. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys koostuu perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden liikuntakasvatusosiosta, liikuntapedagogiikasta sekä lasten tunteita, erityisesti pelkoa käsittelevästä kirjallisuudesta. Tutkimuksessa esitellään myös aikaisempia tutkimustuloksia siitä, mitä oppilaat yleisimmin pelkäävät koulussa ja liikuntatunnilla, ja mitkä tilanteet aiheuttavat stressiä tai ahdistusta. Tutkimuksessa havaittiin, että suurin osa oppilaista kokee liikuntatunnin positiivisena, eikä koe minkäänlaisia pelkoja liikuntatunneilla. Kuitenkin lähes puolet oppilaista kokee jonkinlaista pelkoa tai ahdistusta erilaisissa tilanteissa liikuntatunnilla, ja melkein kaikki oppilaat havaitsivat liikuntapelkoja luokkakavereillaan. Oppilaiden kokemuksista saadut tutkimustulokset osoittavat, että liikuntatunneilla koetaan kolmea eri pelkoa: itsensä satuttamisen pelkoa, epäonnistumisen pelkoa ja toverien pelkoa. Itsensä satuttamisen pelko liittyy turvallisuushakuisuuteen ja kuolemanpelkoon, aikaisempiin kokemuksiin sekä mahdollisesti emotionaaliseen epäkypsyyteen. Epäonnistumisen pelko ja toverien pelko liittyvät lähes aina tiivisti yhteen. Oppilaille tärkeää on kaverien arvostus, joten epäonnistumista pelätään ja vältellään, ettei tultaisi huomatuksi negatiivisessa valossa. Teoria ja aikaisemmat tutkimukset tukevat saatuja tutkimustuloksia. Tutkimustulosten ja teorian perusteella voidaan todeta liikuntatuntien pelkoilmapiirin olevan riippuvainen aikaisemmista liikuntakokemuksista, oppilaan psyykkisestä kehityksestä, tunteiden hallinnasta ja ryhmän sosiaalisista suhteista. Tutkimus tarjoaa tietoa oppilaiden pelottavista kokemuksista liikuntatunneilta ja tavoista kokea ja havainnoida ympäristöään ja yleistä pelkoilmapiiriä. Saatuja tuloksia voidaan hyödyntää suunniteltaessa ja toteuttaessa liikuntatunteja, sekä lasten ja nuorten harrastetoiminnassa. Lisäksi tuloksia voidaan käyttää tukena tehtäessä uutta liikunnan opetussuunnitelmaa tai uusia aiheeseen liittyviä tutkimuksia.

Abstract The present study describes the learning experiences of social and health care students in the working-life projects of the Unit of the Pohjois-Savo Polytechnic in Iisalmi. The aim of the study is to describe, interpret and understand the students' experiences of the self-guided learning and to gain information and points of view for developing further the students' learning and the guidance practices. The study is based on the methodology of phenomenology and the theoretical perspective of the study on the socio-cultural view on learning. The data, consisted of the interviews and learning diaries of 13 students and data about the affectiveness of learning, was collected in 1998. The interviews and diaries were analysed qualitatively and the data gained by value measurement was analysed quantitatively. The systems for the categorisation of the qualitative part of the study were formed on the basis of the data and of the quantitative part of the study on the basis of theoretical points of view. The results showed, that learning was based on planning, problem-solving, participating, acting in a self-guided manner as well as taking part in the evaluation process and on taking responsibility. The descriptions of learning can primarily be positioned on the lowest level of critical reflection. The students thought that they had been able to utilize their experiences of work itself, its special conditions, different practices and client contacts in their learning and considered conditios as to be educational. Especially in skills of co-operation with fellow students, problem solving, self-evaluation and critical reflection the students need support to devolope the individual potential and to extend the sphere of activities. Basically, the students valued what they had learnt, especially the social interaction skills. According to them the most meaningful learning content was the substance of the work. As for factors behind their meaningful learning experiences, they first named, the challenging impact of a fellow student and behind their most meaningful learning experiences they found to be students' own backgrounds. That knowledge can be used when improving student-centered mentoring practices. The students perceived projects to promote the learnig of practical skills and comprehensive expertise. They thought they needed more mentoring than at present, especially more theacher's quidance even before entering the working-life as well during the project studies. They need support to develope further habits of the ongoing practises. The results help us to understand students' learning in daily work. These can be utilized in developing the learning method based on immediate network and carried out as a project
Tiivistelmä Tutkimuksessa tarkastellaan Pohjois-Savon ammattikorkeakoulun Iisalmen koulutusyksikön sosiaali- ja terveysalan opiskelijoiden oppimiskokemuksia työelämäprojekteissa. Tutkimuksen tavoitteena on kuvata, tulkita ja ymmärtää opiskelijoiden kokemuksia itseohjautuvasta oppimisesta ja sen perusteella saada tietoa ja näkökulmia opiskelijoiden oppimisen ja ohjauksen edelleen kehittämiseksi. Tutkimuksen metodologisena lähtökohtana on fenomenologia ja oppimisteoreettisena näkökulmana sosiokulttuurinen oppimiskäsitys. Tutkimusaineistona oli 13 opiskelijan haastattelu- ja oppimispäiväkirja-aineisto sekä oppimisen arvo-ominaisuuksia kartoittava aineisto, joka koottiin vuonna 1998. Haastattelu- ja oppimispäiväkirjatekstit analysoitiin kvalitatiivisesti ja affektimittarilla saatu aineisto kvantitatiivisesti. Tutkimuksen laadullisen osion luokitusjärjestelmät muodostettiin aineistolähtöisesti ja määrällisen osion teoreettisista lähtökohdista käsin. Tulokset osoittivat, että oppiminen perustui suunnitteluun, ongelmien ratkaisuun, toimintaan osallistumiseen, itseohjautuvasti toimimiseen, arviointiin osallistumiseen ja vastuun ottamiseen. Tutkittavien oppimista koskevat kuvaukset edustivat pääasiassa kriittisen reflektion alinta tasoa. Opiskelijat katsoivat hyödyntäneensä oppimisessaan työhön, sen erityisolosuhteisiin, erilaisiin työntapoihin ja asiakaskontakteihin liittyviä kokemuksiaan ja pitivät niitä opettavaisina. Erityisesti yhteistyötaidoissa opiskelijatoverin kanssa, ongelmanratkaisu-, itsearviointi- sekä kriittisen reflektion taidoissa tutkittavat tarvitsevat yksilökohtaista kehittymistä edistävää ja toimintamahdollisuuksia lisäävää tukea. Pääasiassa opiskelijat arvostivat oppimaansa, erityisesti vuorovaikutustaitojen oppimista. He pitivät erittäin merkityksellisenä oppimisen sisältönä työn substanssia. Keskeisenä oppimisen taustatekijänä he pitivät keskeisimmin yhteistyöhaasteita tuovia opiskelijatovereita ja erittäin merkityksellisten oppimiskokemusten taustana henkilökohtaisia tekijöitä. Saatua tietoa voidaan hyödyntää opiskelijalähtöisten ohjauskäytäntöjen edelleen kehittämiseen. Tutkittavat katsoivat projektiopintojen edistävän käytännön taitojen ja laaja-alaisen tietämyksen oppimista. He katsoivat tarvitsevansa nykyistä enemmän opettajan ohjausta projektiopintojen käytännöistä ennen työelämään menoa mutta myös sen aikana. Tutkittavat tarvitsevat kehittämistä edistävää tukea toimintakäytänteille. Tutkimuksen tulokset auttavat ymmärtämään opiskelijoiden oppimista työn arjessa. Niitä voidaan hyödyntää verkostotyöhön perustuvan ja projektina toteutuvan oppimismenetelmän kehittämiseen