To see the other types of publications on this topic, follow the link: Finnish language Finnish language Finnish language Finnish language Grammatica.
Dissertations / Theses on the topic 'Finnish language Finnish language Finnish language Finnish language Grammatica'
Create a spot-on reference in APA, MLA, Chicago, Harvard, and other styles
Consult the top 50 dissertations / theses for your research on the topic 'Finnish language Finnish language Finnish language Finnish language Grammatica.'
Next to every source in the list of references, there is an 'Add to bibliography' button. Press on it, and we will generate automatically the bibliographic reference to the chosen work in the citation style you need: APA, MLA, Harvard, Chicago, Vancouver, etc.
You can also download the full text of the academic publication as pdf and read online its abstract whenever available in the metadata.
Browse dissertations / theses on a wide variety of disciplines and organise your bibliography correctly.
1
Sakuma, Jun’ichi. "On the Tripartite System of Case Marking in the Finnish Language." School of Letters, Nagoya University, 2014. http://hdl.handle.net/2237/19780.
Full text
2
Nevis, Joel Ashmore. "Finnish particle clitics and general clitic theory." The Ohio State University, 1985. http://catalog.hathitrust.org/api/volumes/oclc/14409957.html.
Full text
3
Sakuma, Jun'ichi. "Numerical Phrases in the Finnish Language." School of Letters, Nagoya University, 2008. http://hdl.handle.net/2237/10570.
Full text
4
Nelson, Diane. "Grammatical case assignment in Finnish /." New York : Garland publishing, 1998. http://catalogue.bnf.fr/ark:/12148/cb38907977s.
Full text
5
Martin, Maisa. "The map and the rope Finnish nominal inflection as a learning target /." Jyväskylä : University of Jyväskylä, 1995. http://books.google.com/books?id=xg5aAAAAMAAJ.
Full text
6
Suihkonen, Paavo. "Klusiilien vaihtelusuhteet Kala- ja Lestijokilaakson murteissa." Helsinki : Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1992. http://catalog.hathitrust.org/api/volumes/oclc/30266335.html.
Full text
7
佐久間, 淳一, and Jun'ichi Sakuma. "The Permissive Construction in the Finnish Language." 名古屋大学文学部, 1997. http://hdl.handle.net/2237/5478.
Full text
8
佐久間, 淳一, and Jun'ichi SAKUMA. "Causative Psych-Predicates in the Finnish Language." 名古屋大学文学部, 2004. http://hdl.handle.net/2237/9288.
Full text
9
SAKUMA, Jun'ichi. "The Causative Constructions in the Finnish Language." School of Letters, Nagoya University, 2010. http://hdl.handle.net/2237/13422.
Full text
10
Morris-Wilson, Ian. "Attitudes towards Finnish-accented English." Thesis, University of Stirling, 1999. http://hdl.handle.net/1893/3464.
Full textAbstract:
The thesis opens with a discussion of what attitudes are, and develops with a review of studies of attitudes towards pronunciation error, attitudes towards foreign accents and perception of foreign-accented speakers. The empirical part of the thesis attempts to identify how native (British) and Finnish listeners of English react to and evaluate typical segmental features of mispronunciation in the English speech of Finnish men and women of various ages. Two experiments using modifications of the matched-guise technique were conducted, one to consider error evaluation and to establish a hierarchy of segmental mispronunciation, the other to examine speaker evaluation, the image of the speaker created by the mispronunciation. Recordings of Finnish-accented English were presented to male and female listeners of various ages, and reactions collected. Statistical analyses of the results were carried out and the following general conclusions were drawn: the English labiodental lenis fricative /v/ when mispronounced in the typical Finnish manner as a labiodental frictionless continuant [u] is not tolerated by native English listeners at all, though it is highly tolerated by Finnish-speaking listeners (and Swedish-speaking Finns) themselves; the degree of mispronunciation in Finnish-accented English seriously affects listeners' estimations of the speaker's age, bad mispronunciation prompting under-estimation of age and good pronunciation over-estimation; both Finnish-speaking listeners and English-speaking listeners have almost identical clear pre-set standards about what constitutes 'good' and 'bad' pronunciation; a Finnish speaker's phonemically 'better' and 'worse' pronunciation affects the image listeners have of the speaker, status/competence traits in particular being up-graded for better pronunciation, solidarity/benevolence traits remaining broadly unaffected, and Englishspeaking listeners generally being more positive towards the Finnish-accented speakers than compatriot Finns.
11
佐久間, 淳一, and Jun'ichi SAKUMA. "On the Quantifying Sentence in the Finnish Language." School of Letters, Nagoya University, 2005. http://hdl.handle.net/2237/9084.
Full text
12
佐久間, 淳一, and Jun'ichi SAKUMA. "ON THE DEFAULT THEME IN THE FINNISH LANGUAGE." 名古屋大学文学部, 1994. http://hdl.handle.net/2237/9279.
Full text
13
佐久間, 淳一, and Jun'ichi SAKUMA. "Non-lexical Case Assignment in the Finnish Language." 名古屋大学文学部, 2003. http://hdl.handle.net/2237/9283.
Full text
14
SAKUMA, Jun'ichi. "“Deficient” Case Marking System of the Finnish Language." School of Letters, Nagoya University, 2011. http://hdl.handle.net/2237/14564.
Full text
15
Pouke, S. (Saara). "Learning English through Finnish as a foreign language." Master's thesis, University of Oulu, 2019. http://jultika.oulu.fi/Record/nbnfioulu-201905302269.
Full textAbstract:
Abstract. The purpose of this case study is to investigate how English language learning happens in an environment where the language used to facilitate learning is a foreign language for the learner. The research uses sociocultural theory as basis for understanding the phenomenon as students and teacher in a multilingual classroom bring their own language and culture to an environment to engage in acquisition of a third language. The method for research was a semi-structured group interview of six individuals who all spoke a dialect of Persian and had spent two years in Finland. A thematic analysis of the interview yielded eight themes that were divided to two groups; one focused on the community level of language learning and the other on multilingualism in language learning. The community level focused on classroom and student interaction, and analysis showed that both Finnish and the L1 were used as a tool for understanding what was being taught in the classroom. Learning happened in the classroom, between peers and autodidactically, and attitudes towards learning were brought from the home country to the classroom. Motivators, outside the aim, were mostly positively related to the teacher and negatively related to competition between peers. The aim for language acquisition was English as a lingua franca. Multilingualism on the individual level was equally present in both in language acquisition and use. Finnish was used as a support for learning grammar and vocabulary especially in relation to its link as a language used in a Western culture, however the L1 was the preferred language for learning especially when students studied on their own as this language too had similarities to English to draw from. Students’ choice in language in speech reflected both preference due to proficiency as well as word choice due to linking languages to various environments. Translation was the most important tool in learning and Finnish was a useful language in this regard due to the translation programmes yielding better results in this language. Language loss was related to the proficiency in the specific language as well as how demanding the environment was as Finnish and English were both prone to language loss though Finnish less so due to being used at a school environment. The L1 was susceptible to language loss as everyday interaction did not demand as high a level of language use.Tiivistelmä. Tämän tapaustutkimuksen päämääränä on selvittää, kuinka englanninkielen opiskelu tapahtuu ympäristössä, jossa opetuskieli on oppilaalle vieras. Tutkimus käyttää lähtökohtana sosiokulttuurista teoriaa, jolloin tarkastelussa tärkeänä pidetään näkökulmaa, jossa oppilas ja opettaja tuo oman kulttuurin ja kielensä opiskeluun ja nämä yhdistyvät kieliluokassa kolmannen kielen opiskeluun. Tutkimusmetodina käytössä oli kuuden henkilön puolistrukturoitu ryhmähaastattelu, jossa kaikki osallistujat puhuivat jotain persiankielen murretta ja olivat olleet Suomessa kaksi vuotta. Haastattelun temaattisen analyysin avulla syntyi kahdeksasta teemasta kaksi suurempaa ryhmää; yksi keskittyi opiskeluun yhteisötasolla ja toinen monikielisyyteen. Opiskelu yhteisötasolla keskittyi vuorovaikutukseen sekä luokassa että oppilaiden välillä. Haastattelun analyysi osoitti, että sekä L1 että suomen kieli olivat luokassa työvälineinä, joiden avulla opetettavaa materiaalia pystyttiin ymmärtämään. Oppimista tapahtui luokassa, oppilaiden välillä, sekä autodidaktisesti ja oppilaat toivat kotimaastaan oppimiseen liittyviä asenteita. Motivaattorit, itse kielen oppimisen syyn lisäksi, liittyivät enimmäkseen positiivisesti opettajaan ja negatiivisesti oppilaiden väliseen kilpailuun. Englannin oppimisessa oppilaat tähtäsivät kielen käyttöön yhteiskielenä. Monikielinen taso keskittyy yksilön kielen opiskeluun ja oli myös näkyvissä yksilöiden kielenkäytössä. Suomea opiskelijat käyttivät sanaston ja kieliopin opiskeluun varsinkin koska suomen kieltä, kuten myös englantia, käytetään länsimaissa. Oppilaiden L1 oli silti käytössä varsinkin yksin opiskelussa, sillä myös tässä kielessä on kielellisiä yhteyksiä englannin kieleen. Oppilaiden kielivalintaan vaikutti se mitä oli mukavinta käyttää. Tämä näkyi yksittäisissä sanavalinnoissa, riippuen siitä mitä kieltä oppilas käytti tietyssä kontekstissa. Kääntäminen oli kielen oppimisessa tärkein työkalu ja suomen kieli oli tähän liittyen käytännöllinen käännösvälineiden tarkkuuden vuoksi. Kielen häviäminen liittyi paitsi kielitaitoon, myös siihen kuinka vaativaa kielenkäyttöä ympäristö vaati, sillä englanti ja suomi molemmat saattoivat kärsiä huonon kielitaidon takia, vaikkakin suomi vähemmän koska se oli koulukieli. Häviäminen näkyi myös L1-kielessä koska ympäristö ei vaatinut korkeatasoista kielenkäyttöä.
16
Toivanen, Juhani H. "Perspectives on intonation English, Finnish, and English spoken by Finns /." Frankfurt am Main ; New York : Peter Lang, 2001. http://catalog.hathitrust.org/api/volumes/oclc/47142055.html.
Full text
17
Välimaa-Blum, Riitta. "Finnish existential clauses--their syntax, pragmatics and intonation /." The Ohio State University, 1988. http://rave.ohiolink.edu/etdc/view?acc_num=osu1487598303838002.
Full text
18
Ehrnebo, Paula. "Heter Vägverket Tielaitos eller Tievirasto på finska? : Benämningar på svenska samhällsfenomen i sverigefinska tidningar." Doctoral thesis, Stockholms universitet, Institutionen för baltiska språk, finska och tyska, 2007. http://urn.kb.se/resolve?urn=urn:nbn:se:su:diva-6724.
Full textAbstract:
The purpose of this thesis is to study how names for phenomena in Swedish society are expressed in Finnish language newspaper texts in Sweden. As part of the thesis the question of whether the newspapers use Finnish or Swedish names is investigated. Additional questions taken up in the thesis include the extent to which the Finnish names concur with the recommendations of The Finnish Language Council in Sweden, and the bases for the Council’s recommendations. The primary material consists of volumes 1983, 1990 and 1997 of the newspaper Viikkoviesti and issues 6-50/2003 of the daily newspaper Ruotsin Sanomat. A total of 591 phenomena and 1277 names are investigated. The results show that 95% of the names used are Finnish although there is some variation among different types of names. Approximately 78% of the Finnish names found in the material follow the recommendations of The Finnish Language Council in Sweden. Most of the Finnish names that are established in Sweden are translation loans, common to Standard Finnish or modified according to a Standard Finnish model. It is sometimes difficult to decide whether a name is part of Standard Finnish or if it is only a translation loan, since both alternatives often seem equally plausible. The results of the study show that the Sweden-Finnish newspapers investigated have accepted and employed the recommendations of The Finnish Language Council to a great extent. The recommendations of the Council can thus be considered normative. This implies that The Finnish Language Council has developed realistic and prudent principles for the composition of their recommendations.
19
SAKUMA, Jun'ichi. "Case Marking and Word Order in the Finnish Language." School of Letters, Nagoya University, 2009. http://hdl.handle.net/2237/12954.
Full text
20
SAKUMA, Jun'ichi. "Objecthood of the Elative Argument of the Finnish Language." School of Letters, Nagoya University, 2012. http://hdl.handle.net/2237/16786.
Full text
21
SAKUMA, Jun'ichi. "Reflexive Verbs and Anti-causativity in the Finnish Language." School of Letters, Nagoya University, 2013. http://hdl.handle.net/2237/17709.
Full text
22
Lofberg, Laura. "Creating large semantic lexical resources for the Finnish language." Thesis, Lancaster University, 2017. http://eprints.lancs.ac.uk/85960/.
Full textAbstract:
Finnish belongs into the Finno-Ugric language family, and it is spoken by the vast majority of the people living in Finland. The motivation for this thesis is to contribute to the development of a semantic tagger for Finnish. This tool is a parallel of the English Semantic Tagger which has been developed at the University Centre for Computer Corpus Research on Language (UCREL) at Lancaster University since the beginning of the 1990s and which has over the years proven to be a very powerful tool in automatic semantic analysis of English spoken and written data. The English Semantic Tagger has various successful applications in the fields of natural language processing and corpus linguistics, and new application areas emerge all the time. The semantic lexical resources that I have created in this thesis provide the knowledge base for the Finnish Semantic Tagger. My main contributions are the lexical resources themselves, along with a set of methods and guidelines for their creation and expansion as a general language resource and as tailored for domain-specific applications. Furthermore, I propose and carry out several methods for evaluating semantic lexical resources. In addition to the English Semantic Tagger, which was developed first, and the Finnish Semantic Tagger second, equivalent semantic taggers have now been developed for Czech, Chinese, Dutch, French, Italian, Malay, Portuguese, Russian, Spanish, Urdu, and Welsh. All these semantic taggers taken together form a program framework called the UCREL Semantic Analysis System (USAS) which enables the development of not only monolingual but also various types of multilingual applications. Large-scale semantic lexical resources designed for Finnish using semantic fields as the organizing principle have not been attempted previously. Thus, the Finnish semantic lexicons created in this thesis are a unique and novel resource. The lexical coverage on the test corpora containing general modern standard Finnish, which has been the focus of the lexicon development, ranges from 94.58% to 97.91%. However, the results are also very promising in the analysis of domain-specific text (95.36%), older Finnish text (92.11–93.05%), and Internet discussions (91.97–94.14%). The results of the evaluation of lexical coverage are comparable to the results obtained with the English equivalents and thus indicate that the Finnish semantic lexical resources indeed cover the majority of core Finnish vocabulary.
23
Vattula, L. (Laura). "Kulkemista ja paikallaan olemista ilmaisevat verbit Kainuun murteen verbisanastossa." Bachelor's thesis, University of Oulu, 2019. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201902021128.
Full textAbstract:
Tutkielmassani tarkastelen Kainuun murresanastoa verbien osalta. Tutkin, ovatko aineistossa esitetyt verbien merkitykset yhteneviä lähteiden kanssa, millaisia verbit ovat alkuperältään ja mainitaanko lähteissä lekseemin esiintymisalueeksi Kainuun murrealue. Tarkastelussa ovat siis verbien merkitykset, etymologia ja levikki.
Kainuun murre tutkimuskohteena on minulle luonteva valinta, sillä olen kyseiseltä murrealueelta kotoisin ja murteet ovat aina kiinnostaneet minua. Kiinnostukseni Kainuun murretta kohtaan on juuri sen vuoksi vahva, että siinä on minulle sekä tuttuja että entuudestaan tuntemattomia piirteitä. Toinen peruste tutkia aihetta on yleinen mielenkiinto murteita kohtaan niin maallikoiden kun kielitieteilijöidenkin keskuudessa.
Kainuun murrealue kuuluu savolaismurteisiin ja edelleen itämurteisiin. Murrealueen keskeisimpiä piirteitä ovat muun muassa pitkän a:n ja ä:n diftongiutuminen, diftonginreduktio ja jälkitavujen a-loppuisien vokaaliyhtymien laventuminen.
Aineistoni on Minna ja Maiju Seppäsen kokoamasta Pienestä Kainuun murteen verbisanastosta, jossa on 133 verbiä merkityksineen ja esimerkkeineen. Sanaston kerääminen on aloitettu vuonna 2002 ja jatkuu yhä. Sanasto perustuu tekijöiden havaintoihin lähinnä kotimurteestaan perustuen etupäässä Hyrynsalmen ja Suomussalmen alueen murteeseen. Omaksi aineistokseni valikoituu 21 liikkumista ja paikallaan olemista ilmaisevaa murreverbiä. Aihepiirin mukaan rajaamisen lisäksi suljen aineistosta pois kaikki yleiskieliset sanat.
Tutkielmani on teoriataustaltaan sosiolingvistista tutkimusta, tarkemmin alalajiltaan sanastontutkimusta. Sosiolingvistiikka on 1950-luvulla alkunsa saanut tutkimussuuntaus, joka tutkii kielen yhteyksiä yhteiskuntaan. Sanastontutkimus taas tutkii kielen sanoja, sanojen keskinäisiä suhteita ja sanojen suhdetta kielenulkoiseen maailmaan. Sanastontutkimuksessa on erilaisia osa-alueita, joista keskityn omassa tutkielmassani etymologiaan ja sanasemantiikkaan.
Tutkimuksessani menettelen seuraavalla tavalla: Jaan murresanaston verbit ryhmiin, joista valitsen kaksi, joihin kuuluvat liikkumista ja paikallaan olemista ilmaisevat verbit. Karsin pois kaikki yleiskieliset verbit, jolloin 30 sanasta jää aineistokseni 21. Vertaan verbeille aineistossa esitettyjä merkityksiä sanakirjoissa kuvattuihin merkityksiin. Lisäksi tutkin lähteiden avulla sanojen etymologiaa ja levikkiä. Levikin suhteen kiinnitän erityisesti huomiota siihen, kerrotaanko sanan esiintyvän Kainuun murrealueella. Muodostan tutkimukseni tuloksista lopuksi johtopäätöksiä ja esittelen päätelmiäni muun muassa siitä, miksi kaikista sanoista ei löydy tietoja esimerkiksi etymologian suhteen.
Aineiston 21 verbistä yhdeksällä on lähteiden kanssa täsmäävä merkitys. Lähteissä voi olla myös muita niin yhteneviä kuin poikkeaviakin merkityksiä. Viiden verbin kohdalla merkitykset ovat lähellä toisiaan, mutta eivät täysin yhtenevät. Neljän sanan merkitykset eroavat merkittävästi lähteistä, kun taas kolmelle lekseemille merkityksiä ei ole lainkaan saatavilla. 11 verbiä, eli hieman yli puolet, mainitaan lähteissä Kainuun murrealueella esiintyviksi murresanoiksi. 10 sanan kohdalla Kainuun murrealuetta ei mainita tai verbin esiintymisalueesta ei löydy tietoja. Vain yhdeksälle verbin etymologia oli mahdollista selvittää. Viiden etymologia palautuu suomen sukukieliin, yhden ruotsiin ja kolmen alkuperä on todennäköisesti suomen kieli.
24
Lehto, V. (Vilma). "Inessiivin ja jälkitavujen A-loppuisten vokaaliyhtymien variaatio raahelaisnuorten puhekielessä." Bachelor's thesis, University of Oulu, 2019. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201902021122.
Full textAbstract:
Tutkin kandidaatintutkielmassani inessiivin päätteiden ja jälkitavujen A-loppuisten vokaaliyhtymien variaatiota raahelaisnuorten puhekielessä. Lisäksi selvitän, millaisia sukupuolten välisiä eroja inessiivin ja jälkitavujen A-loppuisten vokaaliyhtymien edustuksessa esiintyy. Koska Raahe sijaistee Kalajoen–Pyhäjoen ja Oulun seudun murteen rajamaastossa, selvitän, kummalle murteelle tyypillisiä edustustapoja tutkimissani piirteissä ilmenee. Aineistonani olen käyttänyt neljää noin kolmenkymmenen minuutin mittaista parikeskustelua, jotka olen kerännyt lokakuussa 2018. Keskustelut on käyty samaa sukupuolta olevan ikätoverin kanssa. Aineistoni pohjalta saadut tulokset noudattavat pääosin aiempien tutkimustulosten linjaa. Inessiivin päätteen valinnassa tytöt suosivat yleiskielistä -ssA-varianttia, kun taas pojat käyttävät vanhan murteen mukaista -sA-muotoa. eA- ja OA-vokaaliyhtymien kohdalla tytöt suosivat assimiloituneita muotoja, kun taas pojilla vanhan murteen mukaiset variantit ovat yleisimpiä. Jälkitavujen iA- ja UA-variantit esiintyvät pääsääntöisesti aineistossani yleiskielisessä muodossa. Tutkimustulokset eivät kuitenkaan ole yksiselitteisiä, sillä aineistossani esiintyy idiolekteittaisia eroja.
25
Korja, E. K. (Emma-Katariina). "Vokaalivartaloiden yleistyminen verbien nähdä, tehdä, tulla, mennä, purra ja surra A-infinitiiveissä." Bachelor's thesis, University of Oulu, 2019. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201902021123.
Full textAbstract:
Tutkin kandidaatintutkielmassani vokaalivartaloiden yleistymistä verbien nähdä, tehdä, tulla, mennä, purra ja surra A-infinitiiveissä. Vokaalivartaloiden yleistyminen on ilmiö, jossa yleiskielen mukaisten konsonanttivartaloiden rinnalla on alkanut näkyä myös vokaalivartaloisia muotoja. Tarkastelen, esiintyykö vokaalivartaloisia A-infinitiivejä enemmän yleisemmissä vai harvinaisemmissa perussanoissa. Lisäksi tarkastelen, millaisissa syntaktisissa tehtävissä vokaalivartaloistuneet A-infinitiivit esiintyvät. Olen kerännyt aineistoni Korp-tietokannan Suomi24- ja Ylilauta-sivustojen keskustelupalstoja sisältävistä korpuksista. Aineistossani on yhteensä 408 vokaalivartaloisen A-infinitiivin sisältävää esiintymää. Havaitsin, että eniten vokaalivartaloisia A-infinitiivejä esiintyy nähdä-verbillä, joka on tutkimistani verbeistä yleisempien perussanojen joukossa. Muiden verbien osalta muotoja esiintyy aineistossani enemmän harvinaisemmissa kuin yleisemmissä perussanoissa. Vokaalivartaloisten A-infinitiivien syntaktisista tehtävistä yleisin on aineistossani verbiketju. Lisäksi A-infinitiivit esiintyvät aineistossani subjektina, objektina, nominin määritteenä, erilaisina irrallisina lausekkeina sekä erilaisissa nesessiivirakenteissa.
26
Nieminen, S. (Saga). "Miten lukiolaiset ymmärtävät sananlaskuja." Bachelor's thesis, University of Oulu, 2019. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201902021124.
Full textAbstract:
Tässä tutkielmassa olen kartoittanut sitä, miten lukiolaiset ymmärtävät sananlaskuja. Tavoitteenani on ollut myös selvittää, miksi nuoret eivät ymmärrä sananlaskuja. Olen kerännyt tutkimusaineistoni lokakuussa 2018 Oulun Suomalaisen Yhteiskoulun lukiosta kyselylomakkeella, johon on vastannut yhteensä 37 abiturienttia. Aineistoni rajallisuuden takia tutkimustuloksiani ei voida yleistää koskemaan kaikkia Suomen lukiolaisia. Tutkimustulokseni voidaan nähdä kuitenkin suuntaa antavana. Sananlaskujen osaaminen vaihteli riippuen siitä, kuinka tuttuja ne nuorille olivat. Kaiken kaikkiaan voidaan kuitenkin sanoa, että lukiolaiset ymmärtävät sananlaskuja melko hyvin, sillä kahta huonoiten osattua sananlaskua lukuun ottamatta oikeita vastauksia oli jokaisen sananlaskun kohdalla puolet tai yli puolet.
27
Kauppinen, I. (Ilona). "Suomalaisten suhtautuminen harvinaisiin etunimiin." Bachelor's thesis, University of Oulu, 2019. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201902021125.
Full textAbstract:
Tässä kandidaatintutkielmassa olen käsitellyt sitä, kuinka suomalaiset suhtautuvat harvinaisiin etunimiin. Olen selvittänyt sitä, millaisia harvinaisia nimiä informantit suosivat ja millaisia harvinaisia nimiä pidetään lapselle sopivana. Olen kerännyt aineistoni sähköisen kyselylomakkeen avulla syksyllä 2018. Sain vastauksia yhteensä 55 kappaletta. Aineistoni käsittää 16 harvinaista nimeä, joilla on ollut syyskuussa 2018 10 mies- tai naisnimenkantajaa. Nimet olen jakanut neljään eri nimiluokkaan, jotka ovat kansainvälistetyt nimet, neutraalit nimet, mallin mukaan luodut nimet ja nimet, jotka ovat sanoja. Informantit vastasivat kyselylomakkeessa viiteen eri väittämään jokaisen nimen kohdalla. Aineistosta käy ilmi, että informantit suosivat kaikista eniten neutraaleja nimiä. Aineiston neutraaleja nimiä pidetään kaikista miellyttävimpinä ja informantit voisivat antaa nimiä myös omalle lapselleen. Neutraaleja nimiä pidetään myös lapsille sopivana, eikä niistä ajatella koituvan haittaa lapselle. Nimet eivät herätä negatiivisia mielikuvia sosiaalisesta asemasta. Tutkimuksesta käy myös ilmi, että vaikka mallin mukaan luotuja nimiä ei pidetä miellyttävänä, niitä pidetään sopivana lapselle eikä niistä ajatella koituvan haittaa. Kansainvälistettyjä nimiä ei pidetä juurikaan miellyttävänä, eikä niitä annettaisi oman lapsen nimeksi. Kaikista epäsopivimpina niminä lapsille pidetään nimiä, jotka ovat sanoja. Kansainvälistettyjä nimiä pidetään lähes yhtä epäsopivana. Näiden nimiluokkien nimien ajatellaan aiheuttavan eniten haittaa lapselle, sekä herättävät negatiivisia mielikuvia sosiaalisesta asemasta.
28
Laatikainen, J. (Juulia). "Mielenkiintoista ja välillä mukavan puisevaa:diskurssianalyyttinen tutkielma suomen kielen opintojen työelämärelevanssista." Bachelor's thesis, University of Oulu, 2019. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201902021126.
Full textAbstract:
Tutkin kandidaatintutkielmassani suomen kielen opinnoista puhumisen tapoja. Aineistonani on 50 vastausta äidinkielenopettajille suunnattuun kysymykseen, minkälaisina pidät/pidit suomen kielen opintoja. Lisäksi pyydän informantteja, äidinkielenopettajia, kuvailemaan suomen kielen opintojaan. Tutkimusmenetelmänä käytän kriittistä diskurssianalyysia. Diskursseja tutkin sekä kielitieteellisestä että yhteiskuntatieteellisestä näkökulmasta. Kielitieteellinen näkökulma näkyy tutkielmassani siinä, että tutkimukseni kohteena on kieli ja sen luomat merkitykset. Koska tutkielman aihe, koulutus, liittyy vahvasti yhteiskuntaan, yhteiskunnallista näkökulmaa ei voi sivuuttaa. Vastauksista tarkastelen adjektiiveja sekä niistä aktivoituvia diskursseja. Tutkin diskursseja erityisesti työelämärelevanssin näkökulmasta. Keskityn tarkkailemaan, miten opintoja vertaillaan työelämään. Aineistostani aktivoituu seitsemän diskurssia. Nämä ovat mielekkyysdiskurssi, perusteellisuusdiskurssi, vaativuusdiskurssi, hyötydiskurssi, teoreettisuusdiskurssi, ammatillisuusdiskurssi ja muuttumattomuusdiskurssi. Diskurssit on nimetty sen mukaan, millaisin adjektiivein äidinkielenopettajat kuvailevat suomen kielen yliopisto-opintoja. Diskurssit aktivoituvat usein limittäin ja ne kokoavat alleen moninaisen joukon suomen kielen opinnoista puhumisen tapoja.
29
Petäjäjärvi, S. (Salla). "Geminaatioilmiöt oululaisten nuorten puhekielessä." Bachelor's thesis, University of Oulu, 2019. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201902021127.
Full textAbstract:
Tässä kandidaatintutkielmassa tutkin yleisgeminaatiota ja itämurteiden erikoisgeminaatiota oululaisten nuorten puhekielessä. Selvitän, kuinka paljon kumpaakin geminaatioilmiötä nuorten puheessa esiintyy ja vertailen tyttöjen ja poikien tuloksia keskenään. Yleisgeminaatiosta selvitän myös, mitkä konsonantit geminoituvat herkimmin. Aineistonani olen käyttänyt osittain vuonna 2017 tallennettuja yhdeksäsluokkalaisten oululaisten parikeskusteluja. Niiden lisäksi olen käyttänyt yhtä vuonna 2016 tallennettua noin 40 minuutin mittaista ryhmähaastattelua, jonka haastateltavat ovat myös yhdeksäsluokkalaisia oululaisia. Tutkimukseni edustaa sosiolingvistiikkaa ja dialektologiaa eli murteentutkimusta. Tutkimukseni tulokset ovat siinä mielessä odotuksenmukaiset, että yleisgeminaatio on vahva ja elävä piirre oululaisnuorten puhekielessä, mutta erikoisgeminaatiota kuulee aika vähän. Yllättävää on kuitenkin se, että aineistoni informanteista tyttöjen puhekielessä esiintyy enemmän geminaatioilmiöitä kuin poikien, sillä yleensä poikien puhekieli on tyttöjä murteellisempaa.
30
Pöyhtäri, E. (Essi). "Mutta tähänkin asiaan tulenee kohta muutosta:potentiaalin vokaalivartaloistuminen." Bachelor's thesis, University of Oulu, 2019. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201902021129.
Full textAbstract:
Tutkin kandidaatintutkielmassa vokaalivartaloiden yleistymistä potentiaalimuodoissa verbeissä tulla, tehdä, nähdä, surra ja purra. Vokaalivartaloiden yleistyminen eli vokaalivartaloistuminen on morfologinen muutos, joka on ollut käynnissä suomen kielessä satoja vuosia. Toiset vokaalivartaloistuneet muodot ovat jo osa yleiskieltä (sunna > sutena) ja toiset esiintyvät vielä norminvastaisina innovaatioina (*käteä pro kättä). Potentiaalissa on myös havaittu norminvastaisia vokaalivartaloita kuten *tulenee pro tullee. Tutkimuksessani selvitän, minkälaisia vokaalivartaloistuneita muotoja tutkimissani verbeissä esiintyy ja miten ne jakautuvat muotoryhmiin. Vertailen tutkimustuloksiani myös Palviaisen ja Västin (2017, 2018) hypoteesiin, jonka mukaan vokaalivartaloistuminen on yleisempää harvinaisemmissa perussanamaisissa sanoissa kuin yleisemmissä. Yleisemmät perussanat aineistossani ovat tulla, tehdä ja nähdä. Harvinaisia perussanoja edustavat surra ja purra. Keräsin aineistoni Ylilaudan ja Suomi24:n keskustelupalstoilta.
31
Keränen, I. (Inka). "Johtimen produktiivisuuden vaikutus suomen kielen vokaalivartalomuotojen hyväksyttävyyteen." Bachelor's thesis, University of Oulu, 2019. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201902021130.
Full textAbstract:
Kandidaatintutkielmani aihe on suomen kielessä tapahtuva morfologinen muutos, jonka seurauksena norminmukaiset konsonanttivartalot alkavat korvautua vokaalivartaloisilla muodoilla. Tutkin kyselytutkimusmenetelmin, miten hyväksyttävinä sanajohdosten vokaalivartaloisia muotoja pidetään. Selvitän tutkimuksessa, onko johdinmorfeemin produktiivisuudella tai toisaalta johdoksen leksikaalistuneisuudella merkitystä siihen, miten hyväksyttäviksi vokaalivartalomuodot koetaan.
32
Kalliohaka, I. (Iida). "Tamperelaisnuorten puhekieli ja sen tiedostaminen." Bachelor's thesis, University of Oulu, 2019. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201902021131.
Full textAbstract:
Tässä kandidaatintutkielmassa olen tutkinut lukioikäisten tamperelaisnuorten puhekielestä persoonapronomineja sekä diftongien avartumia. Olen tutkinut myös sitä, miten nuoret itse kokevat käyttävänsä omassa puheessaan kyseisiä piirteitä. Tutkimukseni edustaa sosiolingvististä variaationtutkimusta. Olen huomioinut tutkimuksessani sukupuolten väliset erot.
33
Kilpeläinen, H. (Helmi). "Oulussa ammatillisessa koulutuksessa opiskelevien käsityksiä Oulun murteesta." Bachelor's thesis, University of Oulu, 2019. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201902021132.
Full textAbstract:
Tässä kandidaatintutkielmassa tutkin Oulussa ammatillisessa koulutuksessa olevien opiskelijoiden käsityksiä Oulun seudun murteesta. Tutkimukseni keskeisin tavoite on selvittää, miten maallikkoinformanttien vastaukset samaan tehtävään eroavat kirjallisesti ja suullisesti tuotettuna. Pääasiallisena tutkimusaineistonani käytän kymmentä vuosina 2015 ja 2016 tehtyä Oulun ammattikorkeakoulun ja Oulun seudun ammattiopiston opiskelijan haastattelua. Haastattelut on tehty muutama kuukausi sen jälkeen, kun opiskelijat ovat täyttäneet kyselylomakkeen joko paperiversiona (pilottivaiheessa) tai Webropol-kyselynä. Lomakkeessa opiskelijoita on pyydetty kääntämään lauseita Oulun murteelle, ja haastattelussa heille on annettu sama tehtävä. Analyysissa vertailen kyselylomakkeessa annettuja vastauksia haastatteluissa tuotettujen muotojen kanssa ja etsin eroavaisuuksia sekä syitä niihin. Tutkittaviksi murrepiirteiksi olen valinnut kahdeksan yleisesti Oulun murteelle tyypillisenä pidettyä muotoa ja varianttia, jotka ovat yleisgeminaatio, svaavokaali, persoonapronominien variantit mää ja nää ~ sää, yksinäis-s:llinen inessiivi, jälkitavujen A-loppuisten vokaaliyhtymien variantit iA ja UA, ts-yhtymän vastine, t:n heikon asteen vastine sekä analogiset imperfektimuodot. Aineistoni ja analyysini perusteella Oulun murteen tyypillisyyksiä tuotetaan enemmän puhuttuna kuin kirjoitettuna. Varsinkin Oulun murteelle tyypillisiä 1. ja 2. persoonan pronominin variantteja mää ja nää ~ sää sekä analogisia imperfektimuotoja (esim. tekkiin, lukkiit) tuotetaan enemmän haastattelussa kuin lomakevastauksissa. Sen sijaan yksinäis-s:llisen inessiivin sekä UA- ja iA-loppuisten vokaaliyhtymien edustuminen on suurempi lomakevastauksissa kuin haastatteluissa. Aineistoni nuorimmat kielenoppaat tuottavat vähiten Oulun murteelle tyypillisiä piirteitä. Nuorten puhekielessä onkin huomattavissa siirtymistä kohti yleistyviä puhekielisyyksiä, kuten A-loppuisten diftongien monoftongiutumista, sekä paikallisten murrepiirteiden välttämistä. Esimerkiksi svaavokaali ja yksinäis-s:llinen inessiivi esiintyvät harvoin nuorimpien informanttien tuottamana. Odotuksenmukaisesti informanttien vastauksiin vaikuttaa myös heidän kotipaikkakuntansa. Oulussa vasta noin vuoden ajan asuneet informantit kokevatkin lauseiden kääntämisen Oulun murteelle paikoitellen vaikeaksi. Lisäksi Oulun seudulla pitkään asuneet ja mielestään Oulun murretta puhuvat informantit perustelevat tietyn muodon valintaa sen sopivuudella omaan kielenkäyttöönsä.
34
Holmi-Al-Mashhadani, H. (Hilda). "Multimodaalinen analyysi suominatiivin kopulalauseista ei-natiivin kanssa käydyissä keskusteluissa." Bachelor's thesis, University of Oulu, 2019. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201902021135.
Full textAbstract:
Tutkin kandidaatintutkielmassani yhden suomea äidinkielenään puhuvan henkilön käyttämiä kopulalauseita hänen keskustellessaan ei-natiivin puhujan kanssa. Kiinnitän kopulalauseissa huomioni siihen, onko puhuja käyttänyt kopulaa vai ei. Tämän lisäksi tarkastelen suominatiivin ei-kielellistä kommunikointia. Otan analyysissani huomioon niin puhujan käyttämät kolme eri kieltä, suomen, englannin ja arabian, kuin myös ei-kielellisen kommunikoinnin eri ulottuvuudet. Tutkimusnäkökulmani on vuorovaikutuslingvistinen. Käytän kandidaatintutkielmassani hyväksi keskustelunanalyysille tyypillisiä tutkimusmetodeja, mutta yhdistän niihin lausekonstruktioiden tutkimista puhutussa kielessä. Tutkimustuloksena aineistossa suominatiivi sanoo kopulan suurimmassa osassa kopulalauseitaan. Ei-kielellisiä piirteitä ilmenee noin viidesosassa aineistoni kopulalauseita. Ei-kielellisiä piirteitä ilmenee enemmän silloin, kun lauseessa ei ole kopulaa kuin jos kopula löytyy lauseesta.
35
Lehtola, J. (Janika). "Multimodaaliset direktiivit aikuisen ja lapsen välisessä vuorovaikutuksessa." Bachelor's thesis, University of Oulu, 2019. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201902021138.
Full textAbstract:
Tutkin kandidaatintutkielmassani espanjalaisen au pairin tuottamia direktiivejä ja suomalaisen lapsen vastauksia niihin. Tarkastelen aineistostani nousseita tapauksia multimodaalisina kokonaisuuksina, eli huomioin puheen lisäksi tutkittavien kehonkielen. Tarkoituksenani on selvittää, millaisista multimodaalisista kokonaisuuksista aikuisen tuottamat direktiivit muodostuvat, ja miten lapsi vastaanottaa direktiivit. Tarkastelen tutkimusaineistoani keskustelunanalyyttisin keinoin. Aineistoni on kymmenen minuutin pituinen videotallenne, jonka toimijoina ovat au pair ja kaksi lasta. Keskityn tarkastelemaan au pairin ja vanhemman lapsen välistä vuorovaikutusta. Olen poiminut aineistostani neljä esimerkkitapausta, jotka esittelen analyysiosiossa. Erittelen esimerkeistä au pairin tuottamat direktiivit ja lapsen reaktiot niihin. Tutkielmani tulokset osoittavat, että au pairin tuottamiin direktiiveihin kuuluu useimmiten kehollinen liike. Kielellinen ja kehollinen osuus muodostavat tiiviin yksikön eikä niitä voi yleensä erottaa toisistaan. Lapsi vastaa tavallisesti au pairin tuottamiin direktiiveihin toiminnalla. Vastauksiin ei siis tyypillisesti kuulu lainkaan puhetta.
36
Heikkuri, J. (Julius). "Valoisa ja tunnelmallinen:asuntojen myynti-ilmoitusten diskurssit." Bachelor's thesis, University of Oulu, 2019. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201902021139.
Full textAbstract:
Tutkin kandidaatintutkielmassani suurten kerrostaloasuntojen myynti-ilmoitusten diskursseja ja myynti-ilmoituksissa käytettäviä adjektiiveja. Yhdistelen tutkimuksessani kriittistä diskurssianalyysia, sisällönanalyysia ja semantiikkaa. Tutkimukseni aineistona on 67 internetissä olevaa asuntomyynti-ilmoitusta, jotka olen tallentanut tietokoneelleni. Aineistossani aktivoituu viisi diskurssia, jotka ovat asunnon viihtyisyys, asunnon koko, asunnon käytännöllisyys, kunto ja remontit sekä sijainti. Lisäksi olen tutkinut, millaisia adjektiiveja asuntomyynti-ilmoituksissa käytetään. Olen havainnut, että asuntoja kuvataan myynti-ilmoituksissa hyvin positiivisilla adjektiiveilla.
37
Tirkkonen, T. (Tiia). "Persoonapronominien variaatio pielaveden murteessa." Bachelor's thesis, University of Oulu, 2019. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201902021134.
Full textAbstract:
Tutkin kandidaatintutkielmassani persoonapronominien variaatiota Pielaveden murteessa. Tässä tutkielmassa tarkastelen erityisesti monikon ensimmäistä, monikon kolmatta ja yksikön ensimmäistä persoonaa. Pielavesi sijaitsee Pohjois-Savon maakunnassa ja Pielaveden murre kuuluu pohjoissavolaisiin murteisiin. Aineistoni koostuu SKNA:n neljästä murretallenteesta, jotka sisältävät neljän eri informantin puhetta. Informanteista kaksi on naisia ja kaksi miehiä. Tallenteet ovat vuosilta 1961 ja 1970, ja kaikki informantit ovat syntyneet 1800-luvun lopulla. Tarkoitukseni tutkimuksessani on selvittää, millaisia persoonapronominivariantteja Pielaveden vanhaa paikallismurretta puhuvat käyttävät ja esiintyykö sukupuolten välillä erilaista variaatiota. Tutkimukseni edustaa perinteistä dialektologiaa ja sosiolingvististä variaationtutkimusta. Dialektologisen näkökulman tutkimukseen tuo se, että tutkin vanhaa paikallismurretta. Sosiolingvistinen edustus näkyy puolestaan siinä, että tutkin kielenpiirteen variaatiota yksilöiden välillä. Aineiston perusteella Pielaveden vanhaa paikallismurretta puhuvat käyttävät pohjoissavolaisille murteille tyypillisiä persoonapronominivariantteja, eikä eri sukupuolten ja yksilöiden välillä esiinny juuri lainkaan variaatiota. Monikon kolmannen persoonan edustus informanteilla on yksinomainen variantti ne. Myös monikon ensimmäisen persoonan variantti myö esiintyy yksinomaisena varianttina. Yksikön ensimmäinen persoonapronomini on ainoa, jossa informanttien välillä esiintyy vaihtelua.
38
Kurikka, M. (Mari). "Juuret ja hedelmät:unkarinsuomalaisten kielellisestä ja kansallisesta identiteetistä." Master's thesis, University of Oulu, 2013. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201303121095.
Full textAbstract:
Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani Unkarissa asuvien suomalaisten kielellistä ja kansallista identiteettiä. Selvitän, millä tavalla unkarinsuomalaiset kuvaavat suomalaisuutta ja unkarilaisuutta sekä suomen kieltä ja unkarin kieltä ja millaisia merkityksiä he niille antavat. Tutkimusaineistoni koostuu 24 vastauksesta sähköiseen kyselylomakkeeseen, jonka lähetin unkarinsuomalaisten yhdistyksen viikkokirjeen mukana yli sadalle henkilölle. Kaikki informanttini ovat ensimmäisen polven maahanmuuttajia, ja heidän äidinkielensä on suomi. Informanttini ovat iältään 20–64-vuotiaita, ja he ovat asuneet Unkarissa vajaasta vuodesta 43 vuoteen. Noin puolet informanteista on muuttanut Unkariin paikallisen puolison vuoksi. Lisäksi osa on muuttanut maahan työkomennukselle, osa opiskelemaan ja osa muista syistä. Tutkielmani on kvalitatiivinen ja sosiolingvistinen tutkimus. Puran ja luokittelen aineistoani diskurssianalyysin keinoin. Tarkastelen informanttien kielellisiä valintoja ja niiden kautta muodostuvia diskursseja. Diskurssien pohjalta hahmottelen informanttien kielellisiä ja kansallisia identiteettejä. Käytän tulkinnassa apuna Kielitoimiston sanakirjaa (KS) ja Ison suomen kieliopin verkkoversiota (VISK). Aineistossani hahmottuu useita kieleen ja kansallisuuteen liittyviä diskursseja. Aineistoni perusteella informanttieni suhde kieleen on enimmäkseen yksilökeskeinen. Kansalaisuuden informantit puolestaan näkevät enimmäkseen kollektiivisena asiana. Suomen kieli nähdään yleisimmin identiteetin rakentajana. Kaksi kolmasosaa vastaajista pitää suomen kieltä tärkeänä osana omaa minuuttaan. Lähes yhtä moni näkee suomen kielen sympatian kohteena. Suomi nähdään myös vaikeasti opittavana kielenä ja eksoottisena taitona. Suomen kieltä kuvaillaan hyvin tunnepitoisilla adjektiiveilla ja siihen liitetään positiivisia mielikuvia. Vain kaksi informanttia antaa suomen kielelle välinefunktion, mutta hekin näkevät kielellä myös muita arvoja. Suomalaisuus nähdään ylpeydenaiheena ja suomalaisten katsotaan olevan perinteisten stereotypioiden mukaisesti rehellisiä ja pidättyväisiä. Suomalaisia pidetään myös unkarilaisiin verrattuna yksilökeskeisinä ja epäkohteliaina. Unkarin kieleen liitetään ajatus kielestä välineenä selvästi useammin kuin suomen kieleen. Lähes puolet informanteista pitää unkarin kieltä välineenä. Unkarin kieltä pidetään myös vaikeana kielenä. Yleisimmin unkarin kieli nähdään kuitenkin sympatian kohteena. Noin kaksi kolmasosaa vastaajista liittää unkarin kieleen positiivisia ja tunteellisia mielikuvia. Ainoastaan yksi informantti pitää unkarin kieltä identiteetin rakentajana. Unkarilaisia pidetään perhekeskeisinä ja kohteliaina ja unkarilaisuuteen suhtaudutaan ihailevasti. Suomalaisiin verrattuna unkarilaisia pidetään puheliaina ja epärehellisinä. Suomen ja unkarin kielisukulaisuudella ei katsota olevan itseisarvoa, mutta sen koetaan helpottaneen unkarin kielen oppimista ja olevan osatekijänä siihen, että unkarilaiset ja suomalaiset suhtautuvat toisiinsa positiivisemmin kuin muihin kansoihin. Suomen kielen ja suomalaisuuden merkitys on kasvanut ulkomailla asumisen aikana yli puolella aineistoni informanteista. Globalisaation myötä kielellinen ja kansallinen identiteetti on noussut entistä ajankohtaisemmaksi tutkimusaiheeksi. Erityisesti kielivähemmistöjen osalta kysymys ei ole pelkästään henkilökohtainen vaan myös yhteiskunnallinen ja poliittinen. On tärkeää saada lisää tietoa kielellisen ja kansallisen identiteetin merkityksestä.
39
Sipilä, R. T. (Riikka-Tiina). "Paiseenperältä Laitakaribialle:Kemin epäviralliset paikannimet." Master's thesis, University of Oulu, 2013. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201304051149.
Full textAbstract:
Tutkimuksen aihe on Kemin epäviralliset paikannimet eli sellaiset nimet, jotka eivät ole kaavanimiä. Tutkimusaineisto on kerätty verkkokyselynä joulukuussa 2011. Kyselyyn saivat vastata kaikki, jotka asuvat tai ovat joskus asuneet Kemissä. Informantteja kertyi tutkimukseen yhteensä 54. Aineistossa on 394 epävirallista nimeä, joista 38 nimeä on käytöstä poistuneita epävirallisia nimiä, jotka olen jättänyt analyysin ulkopuolelle. Nimettyjä paikkoja on yhteensä 225. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millainen on Kemin epävirallisen paikannimistön luonne. Tutkin nimeämisperusteita ja -tapoja, nimien yleisyyttä sekä erityisesti nimistä ilmentyviä asenteita. Vertailen Kemin epävirallista nimistöä mahdollisuuksien mukaan myös muista kaupungeista tehtyihin vastaaviin tutkimuksiin. Tutkimusmetodini on empiirinen ja aineistopohjainen. Tutkimus on pääosin kvalitatiivista, mutta käytän jonkin verran myös kvantitatiivisia metodeja määrittäessäni esimerkiksi nimeämisluokkien osuuksia koko aineistosta. Jaottelen nimet nimeämisperusteiden mukaan esimerkiksi paikanlajeittain. Jaan nimet sekundaareihin ja primaareihin nimiin nimeämistavan mukaisesti. Lisäksi tarkastelen nimien sisältämiä asenteita käyttäen apuna pääosin teemoittelua. Kemin epävirallinen paikannimistö noudattelee pääpiirteittään samaa kaavaa kuin muiden aiemmin tutkittujen kaupunkien epäviralliset nimistöt. Sekundaareja, virallisen nimen pohjalta muodostettuja paikannimiä, on aineistossa selkeä enemmistö, yhteensä 64,4 prosenttia. Primaareja, muun kuin virallisen nimen pohjalta muodostettuja paikannimiä, on aineistossa puolestaan 35,6 prosenttia. Eniten Kemissä on nimetty rakennuksia. Aineistossa on muista pienemmistä kaupungeista poikkeavasti runsaasti epävirallisesti nimettyjä katuja ja kulkuväyliä, mikä voi kertoa siitä, että kemiläiset hahmottavat ympäristöään eri tavalla kuin esimerkiksi torniolaiset. Aineiston yleisin nimenmuodostustapa on johtaminen, 28 prosenttia aineiston nimistä on muodostettu johtimia käyttäen. Slanginimistölle tyypillisesti is-johdin on johdetuissa nimissä käytetyin. Aineistossa noin joka viides nimi sisältää huumoria tai asenteita. Erityisesti aineistosta nousevat esiin erilaiset pejoratiiviset ja rasistiset nimet. Esimerkiksi Kemi on saanut useita herjaavia nimiä, kuten Kembolandia ja Kempala. Kemissä aiemmin vahvasti vallinnut poliittinen ilmapiiri näkyy aineiston nimissä Kemingrad ja Kremlin torni. Rasistiset nimet kertovat puolestaan siitä, että nimenkäyttäjät kokevat esimerkiksi maahanmuuttajat vieraina, ”toisina”. Näin ollen toiseus voidaan ilmaista pejoratiivisissa nimissä, kuten Mutiaistenmäki ja Kurdikukkula. Tutkimukseni osoittaa, että erityisesti asenteelliset epäviralliset paikannimet ovat ala, jota tulisi tutkia enemmän. Myös nimenkäyttäjien mielipiteet ja asenteet nimiä kohtaan kaipaisivat tutkimusta.
40
Liimatta, O. (Outi). "Ammatillista perustutkintoa suorittavien opiskelijoiden asennoituminen äidinkielen oppiaineeseen." Master's thesis, University of Oulu, 2013. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201304051158.
Full textAbstract:
Tutkin pro gradu -työssäni, miten ammatillista perustutkintoa suorittavat opiskelijat asennoituvat äidinkielen oppiaineeseen ja miten hyödyllisenä he pitävät oppiaineen eri sisältöjä. Lisäksi tarkastelen, millainen osuus suomen kielellä on opiskelijoiden identiteetissä ja mitä he ajattelevat suomen kielen asemasta muiden kielten joukossa. Tutkielman aineistona ovat kyselylomakkeisiin saamani vastaukset, jotka on kerätty Oulun seudun ammattiopiston liiketalouden yksiköstä 23.11.2011, 19.12.2011 ja 20.12.2011. Tutkielmassa käsittelen yhteensä 34 opiskelijan vastauksia, joista 17 on naisten ja 17 miesten vastauksia. Tavoitteenani on tutkielman avulla lisätä tietoisuutta ammattiin opiskelevien opiskelijoiden asenteista. Tutkimukseni on luonteeltaan laadullista, ja sen teoreettisen viitekehyksen muodostaa sisällönanalyysi. Pyrin sisällönanalyysin avulla luomaan selkeän kuvauksen opiskelijoiden asennoitumisesta oppiaineeseen. Lisäksi tutkielma sisältää paikoin aineiston määrällistä tarkastelua. Analysoin aineistoani hyvin kevyesti myös kriittisen diskurssianalyysin avulla. Noin kaksi kolmasosaa informanteista pitää äidinkielen oppiainetta mielenkiintoisena, ja yksi kolmasosa vastaajista pitää oppiainetta tylsänä. Erot sukupuolten välillä eivät ole kovin suuret. Suosituimmaksi sisällöksi oppiaineessa nousee kirjoittaminen. Kielioppi ja kielenhuolto taas eivät kiinnosta opiskelijoita. Suurin osa informanteista pitää äidinkielen oppiainetta tarpeellisena ja hyödyllisenä. Hyödyllisin oppiaineen sisällöistä on informanttien mielestä vuorovaikutus ja työelämän kielenkäyttötilanteissa toimiminen. Kun informantit perustelevat oppiaineen ja sen eri sisältöjen hyödyllisyyttä, he kirjoittautuvat erilaisiin hyötyyn liittyviin diskursseihin. Merkittävimmiksi diskursseiksi nousevat hyöty työelämässä, normatiivisuusdiskurssi ja äidinkieli välineenä muiden aineiden opiskelussa. Opiskelijoiden arvosanat korreloivat lievästi sen kanssa, miten he suhtautuvat oppiaineen kiinnostavuuteen. Suurin osa korkeampia arvosanoja saaneista informanteista pitää oppiainetta mielenkiintoisena. Informanttien arvosanat tosin ovat pääosin hyviä tai erinomaisia, joten aineiston pohjalta on vaikea arvioida, onko esimerkiksi heikommalla arvosanalla yhteyttä siihen, kuinka mielenkiintoiseksi oppiaine ajatellaan. Vain noin kolmasosa informanteista kertoo, että kielellä on jotain merkitystä heidän identiteetissään. Huomattavaa on, että suurin osa informanteista ei osaa vastata identiteettiin liittyvään kysymykseen tai vastaa kysymyksen vierestä. Informanttien tietoisuus on tässä suhteessa jäsentymätön. Diskurssit, joihin informantit kirjoittautuvat kertoessaan ajatuksiaan suomen kielen asemasta, ovat englanti valtakielenä, suomen kieli rajoittunut Suomeen, suomen kieli pienenä kielenä, suomen kieli vaikeana kielenä ja suomen kielen heikko asema. Informantit eivät kiinnittäneet huomiota suomen kielen hyvään asemaan Suomessa. Informantit opiskelevat valmistuakseen tiettyyn ammattiin, joten on ymmärrettävää, että he perustelevat vastauksiaan työelämän tarpeilla. Opiskelijat suorittavat sekä liiketalouden perustutkintoa että tieto- ja viestintätekniikan perustutkintoa, joten kieli on olennainen osa heidän tulevaa ammattiaan ja ammattitaitoaan. Ehkä tämä vaikuttaa siihen, että suurin osa informanteista ajattelee äidinkielen opiskelun olevan tarpeellista. Tulevaisuudessa olisi mielenkiintoista tehdä vertailua eri ammattiin opiskelevien opiskelijoiden välillä ja selvittää, onko opiskeltavalla alalla jonkinlainen yhteys oppiaineeseen asennoitumiseen.
41
Mattanen, T. (Tiina). "Diskurssianalyyttinen tutkimus YLEn saamelaisuutisten verkkokommenteista." Master's thesis, University of Oulu, 2013. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201305201286.
Full textAbstract:
Tutkin pro gradu -työssäni diskurssianalyyttisesti Ylen verkkosivujen saamelaisuutisten kommentteja. Tutkimusaineistoni sisältää ne 32:een saamelaisuutiseen kirjoitetut 241 kommenttia, jotka liittyvät saamelaisten alkuperäiskansastatukseen, saamelaisten yhteiskunnalliseen asemaan tai saamen kieleen. Uutiset, joihin kommentit on kirjoitettu, on julkaistu aikavälillä 20.11.2009 ja 1.2.2012. Suurin osa uutisista on julkaistu vuosina 2010 ja 2011. Tutkimukseni tavoite on selvittää, miten saamelaisia verkkokommenteissa ryhmänä merkityksellistetään. Työni teoreettisena viitekehyksenä toimivat sosiaalinen konstruktivismi sekä kriittinen lingvistiikka, jonka kielitieteellinen tausta on Hallidayn systeemis-funktionaalisessa kieliopissa. Teoriataustani lähtökohta on oletus kielestä todellisuutemme rakentajana. Aineistoni analysoimiseen käytän kriittisen diskurssianalyysin työkaluja. Kriittinen diskurssinanalyysi tarkastelee kielenkäyttöä kontekstissaan sekä kielen, sosiaalisten rakenteiden ja ilmiöiden välistä suhdetta erityisestä kriittisestä näkökulmasta käsin. Diskurssianalyysillä ei ole vakiintunutta metodia, vaan tutkija valitsee työkalunsa aineistonsa mukaisesti. Välineitä voi kerätä laajalti lingvistiikan kentältä. Työni jakaantuu kolmeen diskurssiin: Statusdiskurssissa saamelaiset nähdään heidän alkuperäiskansa-asemansa kautta, ja yhteiskunnallisessa diskurssissa saamelaisia merkityksellistetään suhteessa valtioon, sen antamiin oikeuksiin sekä muihin yhteiskunnan jäseniin. Kielidiskurssissa saamelaiset nähdään ryhmänä saamen kielen kautta. Statusdiskurssissa näkyy selvästi saamelaisten sekä saamelaismääritelmän ulkopuolelle jääneen väestönosan kamppailu alkuperäiskansa-asemasta. Näin diskurssi jatkaa jo 1990-luvulla alkanutta niin sanottua lappalaiskiistaa. Kiista näkyy muun muassa niissä nimityksissä, joita saamelaisille ja määritelmän ulkopuolelle jääneelle väestönosalle annetaan sekä siinä, että nykyisen, lakiin kirjatun saamelaismääritelmän perusteita kritisoidaan. Saamelaismääritelmää myös halutaan muokata ja rakentaa uudelleen geeni-, asutushistoria- ja itseidentifikaatioperustaiseksi. Yhteiskunnallisen diskurssin toimijoita ovat saamelaiset, Suomen valtio sekä erilaiset valtaväestön äänet. Diskurssissa saamelaiset nähdään valtion lemmikkeinä ja veronmaksajien taakkana, mutta toisaalta myös Suomen valtion sortamana vähemmistöryhmänä. Yhteiskunnalliseen diskurssiin kuuluu myös puhe saamelaisten maaoikeuksista. Maaoikeusdiskurssi liittyy oleellisesti keskusteluun ILO 169 -sopimuksesta, jonka ratifioimalla valtiot tunnustavat alkuperäiskansojen oikeudet heidän perinteisiin asuinalueisiinsa ja alueiden luonnonvaroihin. Kielidiskurssissa saamen kielet nähdään esimerkiksi taloudellisina rasitteina sekä hyödyttöminä, moderniin ympäristöön sopimattomina kielinä. Diskurssissa käydään myös keskustelua siitä, ovatko saamelaisten kielelliset oikeudet erityisetuja vai perusoikeus. Kielellisiä oikeuksia käsittelevästä puheesta versoo myös vaatimus saamelaisten kielellisten oikeuksien parantamiseen. Saamen kielet nähdään diskurssissa myös identiteetin ja kulttuurin kantavana voimana.
42
Akgül, A. (Anna). "Frekventtien adjektiivien kollokaatiot oppijansuomessa ja natiivisuomessa." Master's thesis, University of Oulu, 2013. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201306011411.
Full textAbstract:
Tutkin pro gradu -työssäni oppijansuomen ja natiivisuomen frekventisti esiintyviä adjektiiveja sekä niiden kollokaatioita. Tutkimusaineistonani on Kansainvälinen oppijansuomen korpus (ICLFI) ja sen vertailuaineistona Käännössuomen korpuksen Natiivisuomen osakorpus. Kollokaatioiden opettamista pidetään tärkeänä osana sanaston opettamista, mutta oppijansuomesta kollokaatiotutkimusta on tehty vielä hyvin vähän. Tutkin ICLFI-korpuksessa kaikkein taajimmin esiintyviä adjektiiveja ja vertaan, esiintyvätkö suomenoppijoiden käyttämät kaikkein frekventeimmät adjektiivit epätyypillisen frekventisti tai aliedustetusti natiivipuhujien käyttämien tekstien adjektiiveihin verrattuna. Lisäksi analysoin oppijansuomen frekventtien adjektiivien ja natiivisuomen vastaavien adjektiivien kollokointia sekä havainnoin kollokaatioiden kolligaatioita, semanttisia preferenssejä sekä semanttista prosodiaa. Tutkittaessa adjektiivien käyttöä sananmuototasolla tutkimuksessa ilmeni, että suomenoppijat käyttävät adjektiiveja huomattavasti enemmän ja monipuolisemmin kuin natiivisuomen kirjoittajat, mutta natiivisuomen teksteissä adjektiivien morfologinen vaihtelu on suurempaa. Lemmatasolla tarkasteltaessa taas frekventeimpien adjektiivilemmojen välillä ei ole suuria eroja. Molemmissa korpuksissa HYVÄ-adjektiivilemma on yleisin, mutta sen suhteellinen frekvenssi ICLFI-korpuksessa on yli kaksinkertainen Natiivisuomen korpukseen verrattuna. ICLFI-korpuksessa toiseksi ja kolmanneksi yltävät PIENI- ja ISO -lemmat ovat myös Natiivisuomen korpuksessa kymmenen frekventeimmän adjektiivilemman joukossa. HYVÄ-lemman yleisimmät kollokaatit eivät ole kovin frekventtejä Natiivisuomen korpuksen teksteissä. ICLFI-korpuksen toiseksi yleisimmän PIENI-lemman ja kolmanneksi frekventeimmän ISO-lemma käyttöä on motivoinut hyvin voimakkaasti tekstien kirjoittajille annetut tehtävänannot, ja tämä vaikeutti luotettavan analyysin tekoa. ICLFI-korpuksen noin neljä kertaa Natiivisuomen korpusta pienempi koko rajoittaa luotettavaa vertailua aineistojen välillä. Lisäksi ICLFI-korpuksen aineistoa vinouttavat osittain usein toistuvat samantyyppiset tehtävänannot, jolloin myös teksteissä käytettävä sanasto on yksipuolisempaa.
43
Hietala, E. (Elisa). "Miesten ja naisten argumentointi kokoustilanteessa." Master's thesis, University of Oulu, 2013. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201306041446.
Full textAbstract:
Tutkin pro gradu -työssäni miesten ja naisten argumentointia kokoustilanteessa. Puhekielistä argumentointia ei ole tutkittu suomen kielestä kovinkaan paljoa, joten aiheeni antaa nykytutkimukselle uutta tietoa. Tavoitteeni on ollut kategorioida ja analysoida miesten ja naisten käyttämät argumentointitavat mahdollisimman kattavasti, ja näiden kategorioiden pohjalta tehdä päätelmiä molempien sukupuolten argumentointitavoista. Aineistonani on 1t 20min mittainen nauhoite Oulun yliopiston edustajiston kokouksesta syksyltä 2010. Valitsin kokouksen, jotta voisin tehdä tutkimukseni aineistosta, jossa esiintyy suunniteltua ja harkittua argumentointia. Nykyinen moderni argumentoinnin tutkimus tarkastelee alaa käytännön kielen kannalta, ja tähän pyrin myös omassa tutkimuksessani. Pääteoriani on Chaïm Perelmanin ja Lucie Olbrechts-Tytecan kehittämä argumentointiteoria, joka jakaa argumentit neljään pääluokkaan: kvasiloogisiin, todellisuuden rakenteeseen perustuviin, todellisuuden rakennetta luoviin ja erotteleviin argumentteihin. Lisäkseen teoria syventyy tarkasti argumentoinnin taustaoletuksiin eli premisseihin, yleisön käsitteeseen ja argumentoinnin kulkuun. Tämän teorian rinnalle otin mukaan Marja-Liisa Kakkuri-Knuuttilan kirjoittaman teoksen, jossa hän selittää argumentoinnin historiasta, olemuksesta ja tutkimisesta tarkemmin. Valitsin teoksen, sillä se käsittelee argumentointia erityisesti suomen kielen kannalta ja sain sitä kautta lisätukea omille päätelmilleni. Otin työhöni teoriataustaksi mukaan myös gendertutkimuksen, sillä erityisesti sukupuolten välisten erojen tutkiminen voi antaa argumentoinnista aiempaa erilaisemman kuvan. Keskustelunanalyysia käytin tutkimuksessani litteroinnin välineenä. Lisäksi jaoin aineistosta löytyneet argumentit oman kategoriointini mukaan, sillä löytämäni argumentit sisälsivät monia usein toistuvia kielellisiä piirteitä. Analysoin tutkimuksessani kahdella tavalla: Perelman ja Olbrechts-Tytecan teorian mukaisella ja oman jakoni mukaisella tavalla. Ensimmäisessä analyysiluvussa käyn läpi yleisimmin aineistossani käytetyt argumentointitekniikat, sillä katson niiden antavan tietoa, jota mahdollisesti voi yleistää. Pohdin myös kyseisten ryhmien käytön määrän syitä. Toisessa, omaan metodiini perustuvassa analyysissa tarkastelen löytämiäni kielellisiä kategorioita selvittääkseni, millaisia piirteitä suomen kielessä on mahdollista käyttää argumenttien muodostamiseen. Tutkimukseni tulokset tukevat useita aiempia tutkimuksia, sillä molemmissa analyysiluvuissa näkyy, että miehet käyttävät kieltä formaalimmin kuin naiset. Tutkimukseni ei kuitenkaan näytä syitä tähän, vaan osoittaa vain että näin on. Tässä työssä esittämäni pohdinnat syistä perustuvat omaan intuitiooni kielenkäyttäjänä. Tutkimuksen toistaminen uusissa, hieman samankaltaisissa olosuhteissa olisikin argumentoinnin tutkimuksen kannalta hyödyllistä.
44
Polo, T. (Tuomo). "Nauru institutionaalisissa tilanteissa tv-sarjassa Poliisit." Master's thesis, University of Oulu, 2013. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201309121683.
Full textAbstract:
Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani naurun ja hymyn sekä institutionaalisuuden yhteyksiä poliisin työssä. Tutkimusaineistonani käytän tosi-tv-sarjaa Poliisit. Aineisto on koostettu sarjan 15 eri jaksosta. Poimin aineistosta analyysiini kohtaukset, joissa esiintyy naurua, hymyä tai poliisien asiatyylistä poikkeavia ilmauksia. Tällaisia kohtauksia on yhteensä 47 kappaletta. Pääasiallisena tutkimusmetodina ja teoreettisena lähtökohtana kvalitatiivisessa tutkimuksessani on keskustelunanalyysi. Erittelen aineiston tilanteet kahteen pääkategoriaan: asiakaskohtaamisiin ja poliisien keskinäiseen vuorovaikutukseen. Asiakaskohtaamisissa poliisi nauraa esimerkiksi kieltäytyessään uskomasta tai kiusoitellakseen asiakasta. Poliisien keskinäisessä vuorovaikutuksessa naurua esiintyy esimerkiksi jälkipuintitilanteissa, tilanteiden ennakoinnissa, kiusoittelussa ja kertomusten yhteydessä. Analyysini osoittaa, että poliisi rakentaa institutionaalisuuttaan esimerkiksi päämäärähakuisella keskustelulla, mainitsemalla olevansa virkatehtävissä, käskemällä asiakkaita sekä noudattamalla poliisille tyypillistä vuorovaikutusjärjestystä. Poliisin käyttämä kieli myös vähentää vuorovaikutustilanteiden institutionaalisuutta. Institutionaalisuus vähenee esimerkiksi vertauksilla ja asiatyylistä poikkeavilla sananvalinnoilla, sanaleikeillä ja huumorimoodissa esitetyillä kysymyksillä sekä normista poikkeavalla toiminnalla. Naurulla on usein osuus institutionaalisuuden vähenemiseen, sillä institutionaalisuutta vähentävien sananvalintojen, vertausten tai toiminnan välittömässä läheisyydessä esiintyy usein naurua. Institutionaalisuuden väheneminen näyttäisi liittyvän toimintoihin, jotka eivät ole välttämättömiä tehtävien hoitamisen kannalta. Aineiston perusteella ne kuitenkin näyttävät tekevän tehtävien hoidosta ja ilmapiiristä mukavampia. Myös poliisin kanssa toimivat asiakkaat nauravat vuoroillaan, mikä osoittaa, että institutionaalisuuden väheneminen joissain tilanteissa tekee poliisin kohtaamisen asiakkaalle mukavammaksi. Tutkimukseni todistaa, että naurulla on merkittävä tehtävä poliisin vuorovaikutuksessa. Nauru vähentää vuorovaikutustilanteiden institutionaalisuutta ja on poliisin työn kannalta oleellinen tekijä.
45
Salo, E. (Essi). "Ohessa ja ohella -grammien semantiikka." Master's thesis, University of Oulu, 2016. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201606022134.
Full textAbstract:
Tutkin pro gradu -työssäni suomen kielen ohessa ja ohella -grammien semantiikkaa. Tutkimuksessani selvitän, miten inessiivimuotoinen ohessa ja adessiivimuotoinen ohella eroavat toisistaan erityisesti merkityksen suhteen. Tutkimukseni aineistona on yhteensä 418 ohessa ja ohella -grammien käyttötapausta, jotka olen kerännyt CSC:n nykysuomen yleiskielen korpuksen Kalevan osakorpuksesta. Työni teoreettisena taustana toimii kognitiivinen semantiikka. Tutkimuksen lähtökohtana on kognitiivisen kielentutkimuksen kielinäkemyksen mukainen oletus siitä, että pienikin ero kielellisessä muodossa merkitsee eroa ilmauksen merkityksessä. Tarkastelen tutkimuksessani ohessa ja ohella -grammien synonymiaa ja toisaalta polyseemisuutta kognitiivisen kieliopin termejä hyödyntäen. Tutkimustulosteni mukaan alkuperäisen merkityksensä perusteella lateraalista läheisyyttä kuvaavat ohessa- ja ohella-grammi eivät ilmaise yksiselitteisesti lateraaliselle akselille sijoittuvaa spatiaalista läheisyyttä, vaan molemmat grammin muodot ovat keskittyneet pääasiassa abstraktien suhteiden, kuten komitatiivisuuden ja temporaalisuuden ilmaisuun. Tulosten perusteella voi todeta, että ohessa ja ohella -muotojen työnjako ei ole ehdoton tai mekaaninen. Grammin inessiivi- ja adessiivimuotoja ei voi kuitenkaan pitää synonyymisinä, sillä ne eivät sovi toistensa korvaajiksi kaikissa merkitysyhteyksissä. Lisäksi grammien käyttö eroaa toisistaan siten, että ohessa voi toimia lauseessa myös adverbina, mutta ohella-muodon käyttö vaatii aina seurakseen genetiivimuotoisen täydennyksen.
46
Hyövälti, O. (Osmo). "Adjektiivin ja MA-infinitiivin illatiivin muodostamat konstruktiot suomen murteissa." Master's thesis, University of Oulu, 2016. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201606032202.
Full textAbstract:
Tutkielmani aihe on adjektiivin ja MA-infinitiivin illatiivin muodostamat konstruktiot suomen kielen murteissa. Esimerkkinä tällaisesta konstruktiosta on lause ”Matti on kova juoksemaan”. Kyseessä on siis kopulalause, jossa on adjektiivilausekkeesta muodostuva predikatiivi. Käytän työssäni konstruktiosta muotoa X on ADJ V-mAAn. Tutkimukseni tarkoituksena on ollut selvittää, millainen on edellä mainitun konstruktion variaatio suomen murteissa, millainen se on semanttisilta ja konstruktio-ominaisuuksiltaan sekä miten konstruktio voidaan kuvata kognitiivisen kieliopin ja konstruktiokieliopin notaatiomenetelmin. Tutkimukseni teoreettisena viitekehyksenä ovat konstruktiokielioppi ja kognitiivinen kielioppi. Molemmat suuntaukset jakavat sen taustaoletuksen, että kielessä muoto ja merkitys ovat erottamattomassa yhteydessä toisiinsa. Keskeinen lähtökohta työlleni on konstruktiokieliopin teoreetikon Adele Goldbergin teoksessa "Constructions: A Construction Grammar Approach to Argument Structure" vuonna 1995 muotoilema alkuperäinen konstruktion määritelmä, jonka mukaan konstruktio on muodon ja merkityksen yhteenliittymä, jossa jokin sen piirre ei ole suoraan ennustettavissa sen rakenneosista tai muista kielen konstruktioista. Lähtökohtia työlleni olen saanut Jaakko Leinon suomen kielen permissiivirakenteita käsittelevästä tutkimuksesta teoksessa "Antaa sen muuttua" ja sen konstruktion kuvausmenetelmästä. Tätä on aiemmin käsitelty myös teoksessa "Roolit ja rakenteet: henkilöviitteinen allatiivi Biblian verbikonstruktioissa". Variaation kannalta keskeinen on Jan-Ola Östmanin Sulvan wellerismejä konstruktiona käsittelevä tutkimus. Tutkimukseni liittyy myös suomen murteiden lauseopin tutkimukseen. Koska tutkimukseni käsittelee murteita, olen kerännyt aineistoni Digitaalisen muoto-opin kokoelmista (DMA) Tieteen tietotekniikan keskuksen CSC:n Tutkijan käyttöliittymän avulla. Pääaineistoni on 520 konstruktion murre-esiintymää lounais-, hämäläis-, eteläpohjalais-, peräpohjalais-, savolais-, kaakkois-, sekä keskipohjalaisista murteista. Lisäksi olen käyttänyt 90:n lehtikielen esiintymän vertailuaineistoa, jonka olen kerännyt CSC:n Lemmie-työkalun avulla. Esiintymät ovat Helsingin Sanomien kulttuuriosastolta vuodelta 1995, Iltalehdestä vuodelta 1996 ja Turun Sanomista vuodelta 1999. Analyysissa aloin ensin tarkastella konstruktion esiintymistä suomen murteissa. Havaitsin, että DMA:n MA-infinitiivin illatiivin esiintymissä adjektiivin kanssa muodostettu konstruktio oli yleisempi pohjalais- ja hämäläismurteissa kuin muissa murreryhmissä. Seuraavaksi havainnoin konstruktion varioivia elementtejä, adjektiiveja ja infinitiiviverbejä. Yleisimpiä adjektiiveja konstruktiossa olivat "kova" ja "hyvä", joista kovan esiintymisprosentti oli eteläpohjalais- ja hämäläismurteissa jopa yli 40 % kaikista adjektiiveista. Esittelin adjektiivien variaatiota murteissa yleisemminkin ja selvitin joidenkin vaikeiden murresanojen merkityksiä. Samoin tein myös konstruktion infinitiivisten verbien kohdalla. Kun tein vertailua sanomakielen aineistoon havaitsin, että yleisemmät verbit tässä aineistossa olivat "valmis", "halukas" ja "innostunut", jotka olivat harvinaisia murreaineistossa. näin ollen tulokseni olivat samansuuntaisia kuin Ikolan, Palomäen ja Koiton Suomen murteiden lauseoppia ja tekstikielioppia -teoksen havainnot Lauseopin arkiston kokoelmista. Havaitsin myös, että murreaineistossa yleisiä adjektiiveja käytettiin lehtikielessä lähinnä referoinnin yhteydessä. Adjektiivien semantiikan analyysissa muodostin adjektiiveista ryhmiä sen mukaan, käytetäänkö niitä sanakirjojen yleisimmässä merkityksessä, vai onko niissä huomattavissa jokin lisämerkitys konstruktiossa. Lisäksi jakoon vaikutti se, miten läpinäkyvä konstruktion merkitys eri adjektiivien kohdalla oli. Näin esimerkiksi "kova" ja "kauhea" olivat selvästi eri ryhmissä kuin "hyvä", "valmis", "nopea" jne. Adjektiivien "kova", "kauhea" ja "paha" kohdalla on mielestäni havaittavissa selvästi Goldbergin alkuperäisen konstruktion määritelmän mukainen tapaus, jossa konstruktion merkitys on ymmärrettävissä vain kokonaisuutena eikä adjektiivin merkityksen kautta. Verbien kohdalla havaitsin, että enemmistö murreaineiston infiniittiverbeistä oli transitiivisia. ne kuitenkin esiintyivät usein ilman objektia tai täydennystä. Verbien semantiikassa käytin hyväkseni Anneli Pajusen verbejä ja niiden primäärejä semanttisia asiaintilatyyppejä käsittelevää tutkimusta. Pajusen jaon mukaan A-verbejä murreaineistossa olivat erilaiset käsittely- ja valmistusverbit. B-ryhmässä huomio kiinnittyi erilaisten puheaktiverbien, kuten "puhua", "sanoa"ja "kiroilla" yleisyyteen. Verbeistä tein havainnon vielä niin sanotusta semanttisesta prosodiasta paha-adjektiivin yhteydessä. Konstruktiossa ilmaistiin paha-sanan kanssa lähes aina jotain negatiivista tapahtumaa tai tekemistä. Subjektin tarkoite osoittautui yleensä elolliseksi olennoksi. Tästä mielenkiintoisena poikkeuksena olivat kuitenkin erityisesti itämurteissa esiintyvät tapaukset, joissa saattoi havaita personifikaatiota. Tällöin konstruktiolla kuvattiin elotonta olentoa, esimerkiksi puuainesta, kuin sillä olisi elollisen ja inhimillisen olennon ominaisuuksia. Subjektin tarkoite saattoi etenkin lehtikielessä olla jokin inhimilliseksi kollektiiviksi käsitteistetty organisaatio tai instituutio ja puolestaan murreaineistossa anaforinen "se" tai "ne". Konstruktion notaatiossa käytin Jaakko Leinon mallia, jossa on yhdistettynä konstruktiokieliopin mukainen rakennetason kuvaus yläpuolella ja kognitiivinen tapahtumakehys alapuolella. Tässä kuvauksessa ongelmallisinta mielestäni oli kuvata adjektiivi, joka konstruktiossa kuvailee subjektia, mutta joka on myös osa adjektiivilauseketta yhdessä infinitiivimuodon kanssa. Kuvauksessa esittelin aineistostani kolme konstruktion x on ADJ V-mAAn esiintymätyyppiä: objektiton konstrukti eli konstruktion toteutuma, objektillinen konstrukti ja jaollistarkoitteisen subjektin sisältävä konstruti. Laajemman näkemyksen saamiseksi tutkimastani konstruktiosta tätä olisi ehkä tutkittava vieläkin suuremman aineiston avulla ja erityisesti yleiskielen esiintymien kautta. Hedelmällisintä tutkimus olisi, jos konstruktiota tutkisi osan jotain sen yhdessä lähikonstruktioidensa kanssa muodostamaa ryhmää.
47
Heiska, H. (Hanna). "OAMK-opiskelijoiden murrekäsitykset." Bachelor's thesis, University of Oulu, 2017. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201702231209.
Full text
48
Autio, J. (Julia). "Keskustelupalstalle kirjoittavien käsityksiä ja havaintoja yhdyssanoista." Bachelor's thesis, University of Oulu, 2017. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201702231211.
Full text
49
Ruuska, V. (Vili). "Jälkitavujen vokaalienvälinen h Halsuan murteessa." Bachelor's thesis, University of Oulu, 2017. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201702231215.
Full text
50
Kemppainen, T. (Teijo). "Animeponiautisti ja Zyge:nimimerkit League of Legends -pelissä." Bachelor's thesis, University of Oulu, 2016. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201602161212.
Full textAbstract:
Tutkielman aihe on League of Legends -pelissä käytetyt nimimerkit. Tutkielmassa analysoidaan nimimerkkien ortografista rakennetta ja nimimerkkien valintaperusteita. Analyysin tuloksia vertaillaan joihinkin viime vuosina erilaisista verkkonimimerkeistä tehtyjen opinnäytetöiden tuloksiin.
Aineistona on käytetty kyselylomakkeella kerättyä aineistoa, joka sisältää 183 erilaista nimimerkkiä suomalaisilta League of Legends -pelaajilta. Aineisto on kerätty syksyllä 2015 tätä kandidaatintutkielmaa varten.
Tutkimuksessa on analysoitu nimimerkkien ortografista rakennetta ja valintaperusteita. Ortografiasta on huomioitu nimimerkin alkukirjain, kirjainkoko koko nimessä sekä nimimerkissä mahdollisesti käytetyt numerot. Valintaperusteanalyysissa luokittelukategoriat on valittu aineiston pohjalta, ja apuna on käytetty kyselyyn vastanneiden nimimerkeilleen antamia perusteluita.
Analyysissa tärkeimmät vertailukohteet ovat Lasse Hämäläisen (2012) ja Jaana Matsin (2012) pro gradut sekä Katja Virpirannan (2011) kandidaatintutkielma. Joiltain osin tuloksia vertaillaan myös muihin nimimerkkitutkimuksiin.
Tutkimustulokset antavat viitteitä siitä, että nimimerkeissä suositaan isoa alkukirjainta, vaikka se ei nimimerkeissä olekaan pakollinen. Nimimerkkien valinnassa suositaan joko jo muualla käytössä olevaa tai omaan nimeen jollain tavalla perustuvaa nimimerkkiä. Tuloksista voi olettaa, että nimimerkit ymmärretään epävirallisesta statuksestaan huolimatta erisnimien kaltaisiksi, ja kertaalleen hyväksi havaittu nimimerkki säilytetään usein myös verkkosivustolta toiselle siirryttäessä. Arkipäiväisessä käytössä oleva epävirallinen lempinimi on myös yleinen nimimerkkinä.