Academic literature on the topic 'Hoikuen'

Abstract This paper aims to explore the topic of facilitating children’s development in a Japanese day-care centre (hoikuen). The research is based on a case study with participant observation in the daycare facility Minami Ōsawa Nursery School in Tōkyō. After a short overview on preschool education in Japan and an introduction to Minami Ōsawa Nursery School, the three main topics of child development around the age of five years-cognitive, social-emotional and motor development- will be further explored. These three areas will be defined more precisely in the context of the selfproclaimed aims and daily routine of the hoikuen team. Furthermore the importance of a child’s autonomy is addressed.

Siniketun tärkeimmät jalostustavoitteet ovat pentue- ja nahkakoko sekä nahan laatu (värin puhtaus, tummuus ja yleislaatu). Merkittävin nahasta maksettavaan hintaa vaikuttava tekijä on koko. Rehu on puolestaan tuotantosuunnan suurin kustannustekijä ja rehukustannusten oletetaan nousevan edelleen. Tämän vuoksi siniketun parempi rehuhyötysuhde on nousemassa uudeksi tärkeäksi jalostustavoitteeksi. Rehun tehoton käyttö lisää myös sonnasta aiheuttavaa ravinnekuormitusta ja nostaa turkistuotannon hiilijalanjälkeä. Rehuhyötysuhteen perinnöllisen vaihtelun suuruus ja yhteydet muihin tuotanto-ominaisuuksiin on tunnettava tarkoin ennen kuin rehuhyötysuhde voidaan lisätä siniketun jalostusohjelmaan. Näin pyritään välttämään valinnan aiheuttamat mahdolliset negatiiviset sivuvaikutukset. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli estimoida nahan laatuominaisuuksien, rehuhyötysuhteen ja koko-ominaisuuksien väliset geneettiset ja fenotyyppiset korrelaatiot. Tutkimusaineisto (n=2076) kerättiin vuosien 2005 - 2006 aikana MTT:n Kannuksen koetilalla. Geneettiset tunnusluvut arvioitiin monen ominaisuuden eläinmalleilla REML-menetelmään perustuvalla DMU-ohjelmalla. Nahan koolla oli nykyisen valintaohjelman valossa korkea suotuisa geneettinen korrelaatio eläimen gradeerauskoon, loppupainon, nenänpäästä hännän tyveen mitatun vartalon pituuden ja kasvunopeuden kanssa sekä keksinkertainen positiivinen korrelaatio eläimen kuntoluokan kanssa. Eläimen pituuden ja lihavuutta kuvaavan kuntoluokan välinen geneettinen korrelaatio oli kuitenkin niin matala, että niitä voidaan pitää eri ominaisuuksina. Geneettiset korrelaatiot nahan laatuominaisuuksien ja koko-ominaisuuksien välillä eivät poikenneet nollasta. Rehuhyötysuhteen ja turkin värin puhtauden välillä oli matala geneettinen korrelaatio, minkä vuoksi rehuhyötysuhteen suora valinta voi lisätä punerrusta turkin värisävyyn, mikä alentaa laatua. Nahan pituudella ja kasvunopeudella oli suotuisa geneettinen korrelaatio rehuhyötysuhteeseen, mutta melko korkea epäedullinen geneettinen yhteys rehunkulutukseen. Nykyinen suuren eläin- ja nahkakoon korostaminen valinnassa parantaa epäsuorasti myös rehuhyötysuhdetta, mutta se ei todennäköisesti vähennä oleellisesti rehun kulutusta. Yhä pitempien nahkojen tuottaminen suosii nopeakasvuisia, kookkaita ja lihavia yksilöitä. Nämä ominaisuudet ovat puolestaan yhteydessä lisääntyneeseen rehunkulutukseen. Valinnassa voitaisiinkin painottaa enemmän vartalon pituutta kuin suurta gradeerauskokoa. Myös rehuhyötysuhde olisi kiinnostavaa laskea pituuden ja rehunkulutuksen suhteena. Eläinten terveyden kannalta pitkän hoikan ketun jalostaminen on toivotumpi vaihtoehto kuin nahan pituuden lisääminen eläintä lihottamalla. Rehuhyötysuhteen, rehunkulutuksen, koon ja nahan laatuominaisuuksien väliset geneettiset yhteydet tulisi huomioida asianmukaisesti siniketun jalostusohjelmassa.