Academic literature on the topic 'Hoitory'

Maassamme kuolee yli 50 000 henkilöä vuosittain. Merkittävä osuus suomalaisista kuolee perusterveydenhuollon (PTH) sairaaloissa; silti tutkimusta aiheesta on tehty verrattain vähän. Tässä tutkimuksessa kuvataan PTH-sairaaloissa kuolemaan päättyneiden hoitojaksojen piirteitä Kuopion yliopistollisen sairaalan erityisvastuualueella (KYS erva-alue). Tutkimukseen osallistuivat kaikki KYS erva-alueen PTH-sairaalat. Tiedonkeruu toteutettiin strukturoitua tiedonkeruulomaketta käyttäen vuoden 2016 tammi–kesäkuussa. Tarkastelu rajattiin enintään 31 vuorokautta kestäneisiin hoitojaksoihin. PTH-sairaaloiden lyhytaikaisista hoitojaksoista (n = 13 869) 4 prosenttia (n = 625) päättyi potilaan kuolemaan. Kuolemaan päättyneistä hoitojaksoista 46 prosentissa hoidon pääasialliseksi syyksi oli määritelty elämän loppuvaiheen hoito. Sydän- ja verenkiertoelimistön sairaudet (29 %) sekä syöpäsairaudet (30 %) olivat yleisimmät päädiagnoosit kuolemaan päättyneillä hoitojaksoilla. Hoito PTH-sairaalassa kesti keskimärin 8,6 vuorokautta, mutta 20 prosentilla potilaista vain vuorokauden tai kaksi. Kuoleman läheisyyttä ei ollut tiedostettu yli puolessa PTH-sairaaloiden hoitojaksoista, jotka päättyivät potilaan kuolemaan. Lisäksi neljäsosa potilaista oli PTH-sairaalassa enintään kaksi vuorokautta ennen kuolemaansa. Pohdittavaksi jää, olisiko näiden potilaiden hoitoa voitu toteuttaa toisin.

Osteopatia on tuki- ja liikuntaelinvaivojen hoitoon erikoistunut terveydenhuollon ala. Manuaaliterapialla on osteopatiassa merkittävä rooli. Biodynaaminen osteopatia ja biodynaaminen kraniosakraaliterapia ovat viime vuosina Suomessa jalansijaa saaneita hoitomuotoja. Tämän systemaattisen kirjallisuuskatsauksen tavoitteena oli selvittää biodynaamisen hoidon vaikuttavuutta tutkimusnäytön perusteella. Artikkeleita haettiin neljästä terveystieteellisestä tietokannasta (Pubmed, PEDro, Cochrane Database, EBSCO) hakusanoilla ”biodyn* + osteopa*” ja ”biodyn* + craniosa*”. Katsaukseen hyväksyttiin kaikki sairauksien ja kiputilojen hoitoa ihmisillä selvittäneet tutkimukset, jotka raportoivat vertaisarvioidussa lehdessä alkuperäisdataa kliinisestä, tapaus- tai tapausverrokkitutkimuksesta biodynaamisen hoidon jälkeen. Haun tuloksena saatiin duplikaattien poiston jälkeen 19 alkuperäisartikkelia. Niistä yksikään ei käsitellyt sairauksien tai kiputilojen hoitoa biodynaamisella osteopatialla tai kraniosakraaliterapialla. Tällä hetkellä minkäänlaista tieteellistä näyttöä biodynaamisen osteopatian tai biodynaamisen kraniosakraaliterapian vaikuttavuudesta ei ole. Abstract A systematic review of biodynamic osteopathy and biodynamic craniosacral therapy: clinical efficacy Osteopathy is a healthcare profession which specializes in the treatment of musculoskeletal disorders. Manual therapy has a big emphasis in the osteopathic care. Biodynamic osteopathy and biodynamic craniosacral therapy have recently begun getting foothold in Finland among osteopaths. The aim of this systematic review was to evaluate the effectiveness of the biodynamic treatment based on the evidence. Search was performed by using four different databases (Pubmed, PEDro, Cochrane Database, EBSCO) with the keywords ”biodyn* + osteopa*” and ”biodyn* + craniosa*”. All articles which showed original data on the biodynamic treatment of humans in a peer-reviewed journal about a clinical trial, case study or case-control study were approved. The search brought 19 articles after removal of duplicates. None of these included data on the treatment of diseases or pain syndromes in the biodynamical osteopathy or craniosacral therapy. As of now, there is not any scientific evidence showing efficacy of biodynamic osteopathy or biodynamic craniosacral therapy. Keywords: osteopathy, manual therapy, biodynamic osteopathy, biodynamic craniosacral therapy, systematic review

Lähtökohdat. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin äitien ja isien vanhempana toimimiseen liittyviä huolia ja psyykkistä hyvinvointia tilanteessa, jossa lapsella esiintyy kliinisesti merkittävää neuropsykiatrista oireilua ja samanaikaisia tunteiden säätelyn ja käyttäytymisen pulmia. Menetelmät. Tutkimusaineisto kerättiin perhelähtöisen hoito-ohjelman alkaessa. Hoito-ohjelma on tarkoitettu lapsille (5–12-vuotiaat), joille on asetettu neuropsykiatrinen diagnoosi, ja heidän perheenjäsenilleen. Poikkileikkausaineistoon perustuvassa kuvailevassa tutkimuksessa hyödynnettiin lasten huoltajille suunnattua aloitusvaiheen lomakekyselyä, johon vastasi 198 perhettä. Kyselyt toteutettiin varsinaisen hoitoprosessin alkaessa ja niihin vastasi 186 äitiä ja 144 isää. Tulokset. Vanhemmuuteen liittyvien huolenaiheiden esiintyvyys oli yleistä tutkimusaineistossamme. Osalla äideistä (n. 30 %) ja isistä (n. 55 %) huoli vanhemmuudesta oli korkeintaan lievää. Huoltajien esille tuoma merkittävä huoli vanhemmuudesta ei vaihdellut esimerkiksi lapsen ICD-10-tautiluokituksen mukaisten diagnoosiryhmien mukaan. Huoltajien keskinäiset erot muodostuivat tärkeimmäksi tekijäksi aineistossamme. Äidit ilmaisivat enemmän vanhemmuuteen liittyviä huolenaiheita, mielialaoireita, yksinäisyyttä ja ahdistuneisuutta kuin isät. Toisaalta voimakkaampi huoli omasta vanhemmuudesta oli yhteydessä äitien ja isien mielialaoireiluun, heikompaan koettuun elämänlaatuun, yksinäisyyteen ja ahdistuneisuuteen. Päätelmät. Neuropsykiatristen oireiden ja samanaikaisten tunne-elämän ja käyttäytymisen pulmien johdosta hoitoon ohjattujen lasten huoltajien kasvatushaasteet ja psyykkinen kuormittuneisuus tulee tunnistaa. Huoli omasta vanhemmuudesta on yhteydessä huoltajien heikentyneeseen psyykkiseen hyvinvointiin, mikä on tärkeää ottaa huomioon hoidon suunnittelussa ja toteutuksessa. Abstract Parenting related worry and self-expressed psychological wellbeing among parents of children with neuropsychiatric disorders Background. The present study examines parenting related worry and its association with psychological wellbeing in parents enrolled to family intervention. Multi-systemic intervention program is designed for children (aged 5–12) with neuropsychiatric disorders and possible comorbid disruptive behavior problems, and their family members. Methods. We utilized pen-and-paper questionnaires in this correlational and cross-sectional study design. Altogether 186 mothers and 144 fathers from 198 families participated in the study. Results. Parenting related concerns were relatively common in our study sample. Yet, for some parents the concerns were at most mild. Surprisingly, parenting related worry was not related to child-related factors (e.g. ICD-10 diagnostic groups). Mothers expressed more parenting stress than fathers. Mothers were also more likely to express depressiveness, loneliness and anxiety when compared to fathers. Importantly, however, increased parenting related worry was associating with depressiveness, decreased quality of life, loneliness and anxiety among mothers and fathers in a similar way. Conclusions. Children’s neuropsychiatric disorders and possible comorbid disruptive behavior problems are associating with the increased parenting related concerns and difficulties. The relatively strong association between parenting related worry and decreased parental psychological wellbeing should be acknowledged when providing personalized care for children and their families. Keywords: attention-deficit/hyperactivity disorder, Asperger’s syndrome, parenting, psychological stress, cross-sectional study

Teknologia mahdollistaa kansalaisten hoidon koordinoinnin eri palveluntuottajien välillä kansallisesti yli hallintorajojen. Myös rajat ylittävää hoitoa voidaan toteuttaa. Sähköinen arkistopalvelu parantaa asiakkaan hoitoa koskevan tiedon saantia sekä mahdollistaa kansalaisen osallisuuden itseään koskevaan päätöksentekoon. Ammattiin valmistuva sairaanhoitaja saa koulutuksensa aikana eHealth perustiedot ja -taidot. Tämän lisäksi sairaanhoitajat tarvitsevat monimuotoista koulutusta koko työuransa ajan. Teknologian kehittymisen myötä sairaanhoitajan työssä korostuu tieto- ja viestintätekniset taidot sekä interaktiivisen online viestintä- sekä vuorovaikutustaidot. Sairaanhoitajan työ muuttuu kohti potilaan omahoidon tukemista. Uusina rooleina ovat mentorointi, valmentaminen ja potilaan kumppanina oleminen. Sairaanhoitajien työolobarometrin (2016) mukaan suositus kuuden päivän vuotuisesta täydennyskoulutuksesta toteutui vain osin, sillä vain 30 prosenttia vastaajista ilmoitti käyneensä täydennyskoulutuksessa vähintään viisi päivää. Artikkeli kuvaa sairaanhoitajan eHealth -koulutusta ja haasteita, joihin koulutuksen on vastattava.

Maatalouden kuivatustoimenpiteet ovat muuttaneet voimakkaasti puroluonnon tilaa maassamme. Suoristetut ja peratut uomat kärsivät heikosta vedenlaadusta, virtaamien äärevöitymisestä ja tulvadynamiikan muutoksista sekä uomamorfologian yksipuolistumisesta ja eliöstön elinolosuhteiden heikkenemisestä. Peratut ja suoristetut purot ovat myös maisemallisesti hyvin yksipuolisia. Uomista joudutaan poistamaan lietettä säännöllisesti uomien kuivatus- ja tulvasuojeluhyötyjen säilyttämiseksi. Uudelleenkaivulisää kustannuksia ja heikentää entisestään peltouomien eliöstön elinolosuhteita ja alapuolisten vesistöjen veden laatua.Suomen ympäristökeskus käynnisti vuonna 2005 tutkimushankkeen "Maatalousalueiden perattujen purojen luonnonmukainen kunnostus ja hoito" yhteistyössä Uudenmaan ympäristökeskuksen, Uudenmaan TE-keskuksen ja Riista- ja kalatalouden tutkimuskeskuksen kanssa. Hankkeessa selvitetään mahdollisuuksia maatalousalueiden pienten, peruskuivatuksessa muutettujen uomien tilan parantamiseen. Hankkeen aikana kunnostetaan yhdeksän maatalousalueiden kuivatustoimista kärsinyttä koekohdetta ympäri maata. Keskeisin testattavista menetelmistä on uomien kaksitasoinen poikkileikkaus, jossa pieni, mutkitteleva alivesiuoma takaa eliöstölle riittävät vedenkorkeudet myös alivirtaamilla.Alivesiuomaa ympäröivät tulvatasanteet, jotka puolestaan varmistavat uoman vedenjohtokyvyn tulvavirtaamien aikana. Muita menetelmiä ovat syöpymistä ehkäisevät pohjakynnykset sekä uoman kunnostus kevyempien toimenpiteiden avulla, pääosin uoman omaa kulumisen ja kasautumisen dynamiikkaa hyödyntämällä. Tutkimuksessa arvioidaan myös kunnostusmenetelmien käytöstä seuraavia taloudellisia, ekologisia ja maisemallisia vaikutuksia.Uomien kunnostuksilla voidaan saavuttaa monia vedenlaadullisia, ekologisia, maisemallisia ja taloudellisia hyötyjä. Merkittävimpiä vaikutuksia ovat uomien ja niiden alapuolisten vesistöjen veden laadun paraneminen sekä uoman rakenteen, virtausolojen ja eliöstön monipuolistuminen. Koti- ja ulkomaisten (esim. tanskalaisten) kokemusten mukaan maatalousalueiden uomilla voi olla tärkeä ekologinen ja taloudellinen merkitys puro- ja meritaimenen sekä rapujen elinympäristönä. Purovesistön kunnostamisesta on konkreettista hyötyä myös viljelijöille, sillä uoman uudenlainen rakenne parantaa uoman itsepuhdistuskykyä ja vähentää liettymisestä aiheutuvaa uomien uudelleenperkaustarvetta.Monimuotoiset uomat ovat tärkeitä myös maisemallisesti ja vesistöjen virkistyskäytön kannalta. Maatalouden vesiensuojelutoimenpiteet, kuten suojavyöhykkeiden perustaminen, kosteikkojen rakentaminen ja pienimuotoisten tulva-alueiden palauttaminen tukevat uomien kunnostamista ja lisäävät uomien ja niiden lähialueiden ekologista ja maisemallista merkitystä.Ympäristön tilan huomioiminen sisältyy uusiin ojitustoimitusohjeisiin ja sen merkitys tulee entisestään korostumaan maatalouden ympäristötukijärjestelmän- ja peruskuivatuksen ohjeiden uudistamisen yhteydessä. Uudet ohjeet sitovat kaikkia, mutta käytännön hankkeiden yhteydessä toteutettujen esimerkkikohteiden puuttuessa luonnonmukaisten toimenpiteiden käyttö on jäänyt hyvin vähäiseksi. Tämän tutkimuksen keskeisenä tavoitteena on tarkastella luonnonmukaisten menetelmien käytöstä aiheutuvia vaikutuksia käytännössä ja tuloksia hyödyntäen tuottaa ohjeita ja suosituksia maatalousalueiden purojen kestävää käyttöä ja hoitoa varten. Näin varmistetaan uusien, ympäristön kannalta kestävämpien käytäntöjen saaminen osaksi modernin maatalouden kuivatuskäytäntöjä.

Ammatillinen hoitotyö ei välttämättä sisällä hoitamista, mutta ammatillinen hoitaminen tapahtuu hoitotyössä. Ammatillinen hoitaminen määrittyy käytännöllisenä ja moraalisena taitona, jossa hoitaja hyödyntää eettisiä, tieteellisiä ja teknisiä tietoja. Voidaan puhua hoitamisen eetoksesta. Väitöskirjaansa perustuvassa artikkelissaan kirjoittaja tarkastelee ammatillista hoitamista kolmesta perusedellytyksestä käsin. Ne ovat eksistentiaalinen kriisi, hoitamisen eettiset lähtökohdat sekä tiedon asema ja merkitys. – Artikkeli perustuu kirjoittajan väitöskirjaan Hoitamisen olemus : hoitotyön historiasta, teoriasta ja tulkinnasta hoitamista kuvaaviin teoreettisiin väittämiin (Oulun yliopisto 2006)

Osteopatia on manuaaliterapiaan eli käsin tehtävään hoitoon perustuva terveydenhuollon ala. Osteopaatit ovat nimikesuojattuja ammattihenkilöitä, jotka rekisteröidään Valviran Terhikki-rekisteriin. Osteopatian juuret ovat 1800-luvun lopun Yhdysvalloissa, josta se kulkeutui 1900-luvulla Eurooppaan. Suomessa osteopaatteja on koulutettu vuodesta 1988, ja nimikesuojauksen osteopaatit saivat vuonna 1994 samaan aikaan naprapaattien ja kiropraktikkojen kanssa. Tällä hetkellä osteopatiaa opetetaan Suomessa kolmessa oppilaitoksessa: yhdessä ammattikorkeakoulussa ja kahdessa yksityisessä osteopatiakoulussa. Yhteensä Terhikkiin rekisteröityjä osteopaatteja on 621, joista ammattikorkeakoulusta valmistuneita on 232 ja yksityisistä oppilaitoksista 374.

Abstract The aim of the study was to describe and analyse access to care and factors relating to access to care theoretically and empirically. Access to care is a theoretical concept, analysed through waiting list lengths categorised by field of special health care. Public health services and related factors, access to care and the disparity between demand and supply are analysed within a theoretical framework. The study is divided into a theoretical and an empirical section. Access to care was studied through a mixed methods approach, based on a two-phase empiric material. The first phase is composed of focus group interviews (N=4). Interviewees were hospital district administrators and medical directors as well as chairpersons of the board and council or their representatives. The interviews were analysed by phenomenographic methods. The second phase is composed of waiting list data collected by THL (N=79) as well as population and prevalence data acquired from SOTKAnet (N=12) for 2008–2010. For 2009–2010, hospital district documents include financial statements (N=16), annual reports (N=23), annual statistics (N=6), personnel reports (N=21) and balance sheet books (N=6). The second phase were statistically analyzed. Results of the study on factors affecting access to care are divided into two themes: 1. challenges related to access to care from the hospital district’s perspective and 2. component factors of the realisation of access to care. Macro-level challenges related to access to care are legislation, politics, regulatory bodies, uniform grounds for non-urgent treatment, Current Care Guidelines recommendations and the connection between access to care, Current Care Guidelines recommendations, uniform grounds for non-urgent treatment, prioritisation and regulations. Meso-level challenges are operative decision-making and organisational operations models, resources, supply-based demand and the chain of treatment. Component factors of the realisation of access to care are the variance in waiting list lengths between different fields; the connection between waiting lists, the population and the hospital district; population size and its prevalence as well as resources and financial factors
Tiivistelmä Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata ja analysoida hoitoon pääsyä ja siihen vaikuttavia tekijöitä teoreettisesti ja empiirisesti. Hoitoon pääsy on teoreettinen käsite, jota analysoidaan erikoisaloittaisten jonojen pituutena. Teoreettisessa viitekehyksessä tarkastellaan julkisen terveydenhuollon palveluja ja niihin vaikuttavia tekijöitä, hoitoon pääsyä sekä kysynnän ja tarjonnan epäsuhtaa. Tutkimus jakautuu teoreettiseen ja empiiriseen osaan. Hoitoon pääsyä tutkittiin mixed methods -menetelmällä kaksivaiheisen empiirisen aineiston pohjalta. Ensimmäinen vaihe koostui fokusryhmähaastatteluista (N=4). Haastateltavina olivat SHP:n johtajat ja johtajaylilääkärit sekä SHP:n ky:n valtuuston ja hallituksen puheenjohtajat tai heidän edustajansa. Haastattelut analysoitiin fenomenografisen menetelmän mukaisesti. Toinen vaihe koostui THL:n erikoisaloittaisista jonotiedoista (N=79) ja SOTKAnetistä saaduista väestö- ja sairastavuustiedoista (N=12) vuosilta 2008–2010. Aineistona vuosilta 2009–2010 käytettiin myös SHP:n dokumentteja, joita olivat tilinpäätökset (N=16), vuosi-/toimintakertomukset (N=23), vuositilastot (N=6), henkilöstökertomukset (N=21) ja tasekirjat (N=6). Toinen vaihe analysoitiin tilastollisesti. Tutkimustulokset hoitoon pääsyyn vaikuttavista tekijöistä jakaantuivat kahteen teemaan: 1. hoitoon pääsyn haasteisiin SHP:n näkökulmasta sekä 2. hoitoon pääsyn toteutumisen osatekijöihin. Hoitoon pääsyn haasteita makrotasolla olivat lainsäädäntö, politiikka, STM, THL ja EOA merkityksellisinä tahoina, yhtenäiset kiireettömän hoidon perusteet, Käypä hoito -suositukset sekä hoitoon pääsyn, Käypä hoito -suositusten, yhtenäisten kiireettömän hoidon perusteiden sekä priorisoinnin ja sääntelyn yhteys. Mesotason haasteita olivat operatiivinen päätöksenteko ja organisatoriset toimintamallit, resurssit, tarjontalähtöinen kysyntä ja hoitoketju. Hoitoon pääsyn toteutumisen osatekijöitä ovat erikoisaloittaisten jonojen pituuden vaihtelu, jonojen yhteys väestöön ja SHP:iin, väestön määrä ja sen sairastavuus sekä resurssit ja taloudelliset tekijät

Abstract The aim of this study was to describe psychiatric nursing in a hospital environment and to produce a model of nursing based on patient initiatives. The study was qualitative and the method was grounded theory. The data were collected by observing psychiatric nursing in a hospital environment and by interviewing nurses, nursing students and psychiatric patients. The purpose of the study was to produce knowledge for psychiatric nursing practice and nursing research. The data were collected using theoretical sampling which means that the sample's size was not limited at the beginning of data collection, but was decided during data collection according to the saturation. These data were collected by interviewing (N = 52) nurses (n = 29), nursing students (n = 7) and psychiatric patients (n = 16) in a hospital environment and by observing different nursing situations (N = 10) on video. The data were analysed in the first phase by continuous comparative analysis. According to the result of the analysis the basic process or core category of psychiatric nursing is the patient's capability to manage in daily life in a hospital environment. The patient's ability, the assessment of the needs of psychiatric nursing, the planning of psychiatric nursing and the helping methods used were connected to the patient's capability to manage. In the practice of psychiatric nursing was found to consist of different kinds of nursing, which were called collaborative, educational and confirmatory psychiatric nursing. Collaborative psychiatric nursing facilitates patient initiatives and allows patient's responsible participation in his/her own care. Educational nursing is implemented according to the ideal model of nursing and the patient is a responsible recipient in his/her own care. Confirmatory nursing rests on an authoritarian model and the patient is a responsible recipient of care. In the second phase the data were analysed by deductive content analysis techniques. The theoretical framework consisted of the types of psychiatric nursing. According to the results of content analysis 13% the nurse' and patients' utterances illustrated collaborative type of nursing, 37% educational type, and 50% confirmatory psychiatric nursing. The nurses and patients descriptions of psychiatric nursing were similar in direction. Finally, on the grounds of empirical results of this study and earlier researches the model of patient initiatives in nursing in a hospital environment was formulated. The model serves as point of departure for further testing and developing the model for developing instrument for assessing and evaluating psychiatric nursing in practice.

Tiivistelmä. Keliakia on yksi yleisimmistä suoliston autoimmuunisairauksista. Sairaudelle on tyypillistä, että kehon oman immuunipuolustusjärjestelmän TH1 valkosolut reagoivat ravinnosta saatuun viljaproteiini gluteeniin aggressiivisesti. Immuunipuolustuksen reaktio saa aikaan voimakkaan tulehdusen ohutsuolen limakalvolla, joka johtaa suolinukan vaurioon. Tällä hetkellä keliakian oireita voi ehkäistä ainoastaan noudattamalla tiukkaa, elinikäistä gluteenitonta ruokavaliota, mutta suurin osa keliaakikoista olisi kiinnostunut hoitamaan sairauttaan lääkehoidon avulla. Lääkehoitoa keliakiaan pyritään etsimään eri lähtökohdista, kuten ehkäisemällä gluteenin imeytymistä suolistossa tai hyödyntämällä entsyymi- tai immunoterapiaa. Tässä tutkielmassa keskitytään kolmeen erilaiseen lääkeaineeseen; Larazotide Asetaatti, Netvax2 ja Latiglutenaasi. Kaikki kolme lääkeainetta olivat tutkielman alkaessa saavuttaneet tai vähintään aloittamassa lääketestauksen toisen vaiheen.

Tämän integroidun systemaattisen kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli kuvata, miten säärihaavapotilaat sitoutuvat hoitoon, ja niitä tekijöitä, jotka ovat yhteydessä hoitoon sitoutumiseen. Kirjallisuuskatsauksen tavoitteena oli analysoida ja tulkita tutkimusten tuloksia, arvioida sen olemassa olevan tiedon tasoa, joka koskee säärihaavapotilaan hoitoon sitoutumista, arvioida niitä tekijöitä, jotka ovat yhteydessä hoitoon sitoutumiseen, sekä antaa suuntaa tulevalle tutkimukselle. Integroidun systemaattisen kirjallisuuskatsauksen tiedonhaku tehtiin järjestelmällisesti Medline (ovid)-, Cinahl-, Cochrane database of systematic reviews (ovid)- ja Medic-tietokannoista sekä manuaalisesti vuosilta 2005–2013. Manuaalinen haku suoritettiin valitsemalla Web of Science -tietokannasta kymmenen ensimmäistä impact factor -arvon mukaisessa järjestyksessä olevaa kansainvälistä hoitotieteellistä julkaisua. Lisäksi mukaan valittiin kaksi kansallista hoitotieteellistä julkaisua, jotka kuuluivat kansallisen Julkaisufoorumi-luokituksen saaneisiin tieteellisiin lehtiin. Tutkimukseen valittujen alkuperäistutkimusten laatua arvioitiin mukailemalla laadullisia ja määrällisiä Joanna Briggs -instituutin laatimia kriittisen arvioinnin tarkistuslistoja. Analysoitavaksi aineistoksi muodostui 14 alkuperäisartikkelia. Laadullinen aineisto analysoitiin aineistolähtöisesti teemoittelemalla ja määrällisen aineiston tulokset taulukoitiin ja analysoitiin ja tutkimustulokset kuvattiin. Kirjallisuuskatsaus antaa kuvan siitä, miten säärihaavapotilaat sitoutuvat hoitoon, ja niistä tekijöistä, jotka ovat yhteydessä hoitoon sitoutumiseen. Säärihaavapotilaan hoitoon sitoutumiseen yhteydessä olevia potilaslähtöisiä tekijöitä olivat aikaisemmat kokemukset, hoito-ohjeiden noudattaminen, käyttäytyminen, luottamus hoitajaan ja itsenäisyys. Hoitohenkilökunnasta lähteviä tekijöitä olivat rohkaisumallit, hoidon haasteet ja tieto. Tämän integroidun systemaattisen kirjallisuuskatsauksen tuloksia voidaan hyödyntää säärihaavoja hoitavissa yksiköissä, alan koulutuksessa sekä tuettaessa säärihaavapotilaita hoitoon sitoutumisessa
The purpose of this integrated systematic literature review was to examine leg ulcer patient compliance and the factors associated with the patient compliance. The objective of this literature review was to analyze and interpret the earlier research results in more detail, to evaluate the quality of the existing knowledge concerning leg ulcer patients compliance and the factors associated with the patient compliance and to give suggestions for future research. The integrated systematic literature research was conducted systematically within the Medline (ovid), Cinahl, Cochrane database of systematic reviews (ovid) and Medic databases as well as manually from the years 2005–2013. The Web of Science database was searched manually by choosing the first ten international nursing science journals, which were ranked by the highest impact factor. In addition, two nationally published nursing science journals with Julkaisufoorumi-rankings were selected. The quality of the chosen journals was evaluated in accordance with the qualitative and quantitative critical appraisal checklists compiled by the Joanna Briggs Institute. Fourteen original journals formed the research data for analysis. Qualitative data was analyzed by thematic classification and the quantitative data was tabulated and analyzed by describing the research results. Integrated systematic literature review provides a picture of the leg ulcer patient compliance and of the factors associated with the patient compliance. These associated factors included patient-related factors such as previous experiences, treatment compliance, behavior, confidence in the nurse and independence. Factors related to nursing staff were encouragement models, therapy challenges and knowledge. The findings of this integrated systematic literature review can be used in units that provide therapy to leg ulcer patients’ as well as in health care education and in supporting leg ulcer patient compliance to therapy

Tiivistelmä. Pitkittynyt epilepsiakohtaus on hengenvaarallinen tila, jonka hoito suositusten mukaisesti on kolmiportaista. Kolmiportaisen hoidon toteutumiselle oman haasteensa tuo lääkkeiden heikko säilyvyys, jolloin sairaalan ulkopuolella potilaita hoitavat ensihoitolääkärit eivät voi noudattaa hoitosuosituksia. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten ensihoitolääkäreiden hoito sairaalan ulkopuolella vaikuttaa potilaiden hoitoon kokonaisuudessa Oulun yliopistollisen sairaalan alueella. Tutkimusryhmään kerättiin vuosilta 2011–2012 ensihoitolääkärin hoitamat potilaat, joiden luokse hätäkeskus oli lähettänyt ensihoitolääkärin pitkittyneen kouristuskohtauksen takia hälytyskoodilla 722B ja ensihoitolääkäri oli saattanut potilaan Oulun yliopistolliseen sairaalaan. Lisäksi huomioitiin muutamat verrokkiryhmästä löytyneet aluesairaalasta lääkärin saattamina yliopistolliseen sairaalaan saapuneet potilaat. Kokonaisuudessaan tutkimusryhmään päätyi 30 lääkärin saattamaa potilasta. Verrokkiryhmä koostui Oulun yliopistollisen sairaalan ensiapupoliklinikalla vuonna 2012 hoidetuista potilaista, joiden diagnoosiksi oli todettu ICD-10 järjestelmän mukaan G41 epileptinen sarjakohtaus. Verrokkiryhmään ei hyväksytty potilaita, jotka olivat tulleet sairaalaan lääkärin saattamina. Verrokkiryhmään päätyi 19 potilasta. Lapset rajattiin kokonaan tutkimuksen ulkopuolelle. Tutkimus on taannehtiva tapaus-verrokkitutkimus. Tärkeimpänä tutkimustuloksena todettiin ensihoitolääkärien hoitamilla potilailla vähemmän uusiutuneita kohtauksia. Lisäksi ensihoitolääkärin intuboimat potilaat saivat todennäköisemmin keuhkokuumeen kuin sairaalassa intuboidut. Sairaalassa intuboiduilla potilailla oli pitempi kokonaishoitoaika kuin ensihoitolääkärin intuboimilla tai ilman intubaatiota hoidetuilla potilailla.

Abstract The Act on the Status and Rights of patients (1993) enabled a change in the patient’s status from being a passive object of medical treatment to being an active and equal subject with a right of self-determination. According to the Act a patient has a right to show his dissatisfaction with the received care and treatment with a complaint. The aim of the first part of the study was to clarify the workings of patient feedback and complaint systems as well as the position of the health care professionals with whom patients had been dissatisfied with. The data was collected with a questionnaire from people in superior positions within the medical and nursing professions (n = 110). The aim for the second and third parts of this study was to find out about patients’ dissatisfaction with the medical care, nursing or treatment they received from a health care professional. Data for the second part of the study was collected from readers’ letters in newspapers during 2012 (n = 127), while the data for the third part was gathered from patients’ complaints during 1993-2012 (n = 956). The data for parts were analyzed by means of inductive content analysis. The results from the questionnaire show that a complaint is a negative thing. Sorting out of the facts concerning the matter and answering the complaint are felt to be slow and complicated. Patient feedback is seen as a more natural alternative to a complaint from the viewpoints of the patient, the health care professional and the working community. Dissatisfaction expressed by a patient is also a defeat for a health care professional. There is a lot of dissatisfaction with care and treatment in the readers’ letters concerning health care. To a great extent, it deals with access to health care, with the abilities of health care professionals and with general treatment. The amount of complaints increased significantly between years 1993–2012. However, the amount was small when compared to the number of patients then in health care. The complaints were mostly made by patients themselves. The main sources for dissatisfaction with health care are gaining access to health care, the professional abilities of health care staff as well as guidance and getting advice. Dissatisfaction with treatment is expressed as experiences of having been dominated or subjected to mental violence. Dissatisfaction with the health care organization is rare in all parts of the study. The experienced care is more significant than the environment. The content of complaints has not been studied before. The knowledge gained by this study can be utilized when developing the statutes on the complaints and feedback systems. The study also gives new insight into developing patient encounters as well as nursing and well-being at work
Tiivistelmä Potilaslaki (1993) mahdollisti, että potilaan asema muuttui passiivisesta hoidon kohteena olevasta objektista aktiiviseksi ja tasa-arvoiseksi toimijaksi. Potilaslain mukaan potilaalla on oikeus osoittaa tyytymättömyytensä saamansa hoitoon ja kohteluun muistutuksen avulla. Ensimmäisen osastutkimuksen tarkoituksena oli selvittää potilaspalaute- ja muistutusjärjestelmiä sekä potilaan tyytymättömyyden kohteeksi joutuneen terveydenhuollon ammattihenkilökunnan asemaa. Aineisto kerättiin kyselyllä hoitotyön ja lääketieteen esimiehiltä (n = 110). Toisen ja kolmannen osatutkimuksen tarkoituksena oli selvittää potilaan kokemaa tyytymättömyyttä terveydenhuollon ammattihenkilön harjoittamaan terveyden- ja sairaanhoitoon tai siihen liittyvään kohteluun. Toisen osatutkimuksen aineisto kerättiin yleisönosaston mielipidekirjoituksista vuoden 2012 ajalta (n = 127) ja kolmannen osatutkimuksen aineisto muistutuksista vuosilta 1993–2012 (n = 956). Osatutkimusten aineistot analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä. Kyselyn tulosten mukaan muistutus on luonteeltaan kielteinen. Siihen liittyvien asioiden selvittely ja vastauksen laadinta koetaan hitaaksi ja monimutkaiseksi. Potilaspalautetta pidetään potilaan, työntekijän ja työyhteisön kannalta muistutusta luontevampana vaihtoehtona. Potilaan ilmaisema tyytymättömyys on tappio myös terveydenhuollon ammattihenkilölle. Terveydenhuoltoa koskevissa mielipidekirjoituksissa esiintyy paljon tyytymättömyyttä hoitoon ja kohteluun. Se kohdistuu suurelta osin hoitoon pääsyyn liittyviin asioihin sekä henkilökunnan osaamiseen ja kohteluun. Muistutusten määrä kasvoi vuosina 1993–2012 merkittävästi. Silti niiden määrä on vähäinen verrattuna hoidossa olleiden potilaiden määrään. Muistutukset olivat enimmäkseen potilaiden itsensä tekemiä. Hoitoon liittyvää tyytymättömyyttä aiheuttavat erityisesti hoitoon pääsyyn, henkilökunnan osaamiseen sekä ohjaukseen ja neuvontaan liittyvät asiat. Kohteluun liittyvä tyytymättömyys ilmenee kokemuksena alistamisesta ja henkisestä väkivallasta. Organisaatioon liittyvä tyytymättömyys on kaikissa osatutkimuksissa vähäistä. Koettu huolenpito on ympäristöä merkityksellisempi. Muistutusten sisältöä ei ole aikaisemmin tutkittu. Tutkimusta voidaan hyödyntää muistutuksiin liittyvien säädöksien ja palautejärjestelmien kehittämisessä. Tutkimus antaa uutta tietoa myös potilaan kohtaamiseen sekä hoitotyön ja työhyvinvoinnin kehittämiseen

Tutkimuksen tarkoituksena oli määritellä ja kuvata palliatiivisen hoidon käsitettä kotiympäristössä. Tavoitteena oli selkiyttää palliatiivisen hoidon käsitettä kotiympäristössä. Tutkimuksen aineisto haettiin EBSCO Cinahl, Ovid Medline, Ovid PsykINFO, Medic ja Arkkinen sähköisistä tietokannoista. Hakusanoina käytettiin palliative care AND home (home care, home care services, home nursing), palliative nursing AND home, end of life care AND home, place of death (terminal care) AND home, palliati*, hoi*, kot*, saattoh*, hospice*. Valintakriteerinä oli, että tieteellisten julkaisujen artikkelit käsittelivät palliatiivista hoitoa kotiympäristössä. Tutkimukset rajattiin suomen- tai englanninkielisiin tutkimuksiin vuosilta 2009–2013 (current). Tutkimusten tuli käsitellä palliatiivista hoitoa kotona tutkimusaineiston esille tuomien näkökulmien kuvaamana. Tutkimusten laadunarvioinnin jälkeen mukaan valittiin 18 tutkimusta. Tutkimusaineistolle tehtiin induktiivinen sisällönanalyysi sekä Walker ja Avantin (1992) käsiteanalyysi tutkimustehtävien mukaisesti. Tutkimustulosten mukaan palliatiivinen hoito kotiympäristössä voidaan jakaa kuolevan potilaan, hänen omaishoitajansa, perheensä ja hoitohenkilökunnan tuomiin näkökulmiin. Palliatiivista hoitoa kotona edeltävät päätöksenteko siirtymisestä kotiin, kotihoidon aikana ja kuoleman jälkeen. Kuolevan potilaan fyysinen ja psykososiaalinen hyvinvointi tulee huomioida palliatiivisen kotihoidon yksilöllisessä suunnittelussa. Palveluiden järjestämisellä ja tarpeen arvioinnilla on keskeinen merkitys palliatiivisen kotihoidon onnistumisessa. Kuoleman kohtaaminen perheen yhteisenä kokemuksena omassa kodissa on palliatiivisen hoidon päämäärä. Kuoleva potilas, hänen omaishoitajansa ja perheensä ja hoitohenkilökunta ovat elämän loppuvaiheen hoidossa kotona keskeisessä asemassa. Palliatiivista hoitoa kotiympäristössä voidaan kutsua elämän loppuvaiheen hoidoksi kotona, joka perustuu potilaan toiveeseen saada kuolla omassa kodissaan. Palliatiivisen kotihoidon edellytyksenä ovat potilaan, perheen ja hoitohenkilökunnan välinen vuorovaikutus ja kokonaisvaltainen hoidon suunnittelu. Haasteellisen fyysisen ja psyykkisen hoitoympäristön huomioiminen vaatii osaamista ja oman arvomaailman selkiyttämistä. Saattohoidolla tarkoitetaan kuolevan potilaan viimeisiä hetkiä, johon hyvällä palliatiivisella kotihoidolla pyritään. Palliatiivinen, aktiivinen ja kokonaisvaltainen kotihoito on kuolevan potilaan saattamista saattohoitoon kotiympäristössä. Tutkimustulokset kertovat, että palliatiivisessa hoidossa kotona korostuu kokonaisvaltainen kuolevan potilaan elämän loppuvaiheen hoito
The purpose of this study was to identify and describe the concept of palliative care home environment. The aim was to clarify the concept of palliative care in the home environment. The research data were collected from EBSCO Cinahl, Ovid Medline, Ovid PsycINFO, Medic and Arkkinen electronic databases. The following search words were used: palliative care AND home (home care, home care services, home nursing), palliative nursing AND home, end of life care AND home, place of death (terminal care) AND home, palliati*, hoi*, kot*, saattoh*, hospice*. The studies that had been published as articles in academic journals and that dealt with the palliative care at home environment. The research was limited to studies conducted between the years 2009–2013 (current). The research material described the studies. After the methodological quality of the studies was appraised, 18 articles were included in the review. The data were analysed by inductive content analysis and as well as Walker & Avant’s (1992) concept analysis in accordance with the research tasks. The results showed that palliative care in the home environment could be divided into a dying patient, his family carers, their families and the nursing staff brought about by aspects. Palliative care in the home prior to making the transition to home, home care, during and after death. The dying patient’s physical and psychosocial well being should be considered palliative home care individual planning. Services for the organization and the need for assessment play a key role in the success of palliative home care. Facing death the family as a common experience in your own home is the goal of palliative care. A dying patient, his family carers and their families and medical staff are the life of the final stage of the treatment at home plays a key role. Palliative care in the home environment can be called the end of life care at home, based on the patient’s wish to die in their own homes. Palliative home care is a prerequisite for the patient, family, and the interaction between the medical staff and comprehensive treatment planning. Challenging physical and psychosocial care environment requires consideration of know-how and its own set of values clarification. Hospice care means a dying patient last moments with a good home palliative care seeks to achieve. Palliative care as active and comprehensive home care of the dying patient placed on palliative care in the home environment. The results indicate that the palliative care in the home emphasizes holistic life of a dying patient with end of life care

Parodontiitti on maailmanlaajuisesti erittäin yleinen sairaus. Jopa 50% maailman aikuisväestöstä kärsii parodontiitista, ja 11 % taudin vaikea-asteisesta muodosta. Vaikea-asteinen parodontiitti onkin ihmiskunnan kuudenneksi yleisin sairaus. Parodontiitin ehkäisyssä on paljon parantamisen varaa. Tauti aiheuttaa suurta haittaa yhteiskunnallisesti, oraalisesti ja systeemisesti. Perinteisesti on keskitytty korjaamaan taudin aiheuttamia vaurioita, ja huomio on kiinnittynyt lähinnä suuren hoidontarpeen potilaisiin. EFP:n (European Federation of Periodontology) mukaan olisi aiheellista lisätä painotusta parodontiitin ennaltaehkäisyyn. Ehkäisevän hoidon suunnitelma tulisi räätälöidä yksilöllisesti potilaan tarpeiden mukaan riskianalyysin ja diagnoosin perusteella. Suuressa mittakaavassa tulisi lisätä ihmisten tietoutta ienverenvuodosta varhaisena merkkinä parodontiitista. Lisäksi pitäisi saada hammaslääkärit mittaamaan ientaskut rutiinisti kaikilta potilailta. Suun terveydenhuollon henkilöstön tulisi aktiivisesti opastaa potilaita suun terveydenhoidossa ja parodontiitin ennaltaehkäisyssä. Toisaalta potilaalla on omahoidon välinein ja -tuottein vain rajalliset keinot hoitaa sairauttaan, ja on tärkeää, että potilaat pääsevät tehokkaaseen ehkäisevään hoitoon. Tämän syventävän tutkielman tavoitteena on koota uudistuneet ohjeet parodontiitin ennaltaehkäisemiseksi. Ohjeet on eritelty yksilön, suun terveydenhuollon tiimin ja julkisten viranomaisten tasoille. Työn käsittelyssä sivuutetaan peri-implantti mukosiitin ja peri-implantiitin ennaltaehkäisy, sekä tulehduskipulääkkeiden, antibioottien ja matala-annoksisen doksisykliinin käyttö hoitomuotona. Toteutan syventävän tutkielmani kirjallisuuskatsauksena.

Abstract The study is part of a project titled Self-motivated control of hypertension. The project is multidisciplinary, and the participants were from the Department of Nursing and Health Administration, University of Oulu, the Department of Internal Medicine, Oulu University Hospital, the health centers of the Liminka and Rantsila municipalities, Polar Electro Oy and The National Technology Agency (TEKES). The main purpose of the study was to evaluate the compliance and the blood pressure control of the intervention patients and the positive effect of the intervention on the compliance and the control of blood pressure. A further purpose was to develop a scale for measuring hypertensive patients' compliance and to test the reliability and validity of the scale. The intervention included the use of a multimedia-based computer program and a heart rate monitor, home measurements of blood pressure and two walking tests as a support of hypertension care. The study consisted of four phases. In the first phase, the patients in the intervention group (n = 21) were interviewed. The topics were: the patients' compliance and attitude towards hypertension and its care and the patients' attitude towards information technology and its use as a support of hypertension care. The material was analysed using the method of content analysis. In the second phase, the Compliance of Hypertensive Patients' Scale (= CHPS) was developed and its reliability and validity were assessed. Data were collected from five health centers (n = 103). Dimensionality was explored using principal component analysis and internal consistency was estimated according to a standard item analysis approach and Theta coefficient. Validity was assessed using face validity, content validity and criterion-related validity (through the use of concurrent validity). In the third phase, by using the CHPS, the compliance of the intervention (n = 14) and control patients (n = 21) was evaluated and the groups were compared. Data were analysed using Mann Whitney's U-test. The control of blood pressure of intervention (n = 16) and control (n = 18) groups was also evaluated and compared. Data were analysed using T-test. In the fourth phase, the patients were interviewed for an evaluation of how the intervention had improved their (n = 16) compliance. The material was analyzed using content analysis. The patients' attitude towards information technology as a support of hypertension care and their attitude towards hypertension and its care were more positive at the end than at the beginning of the intervention. The intervention improved the patients' compliance. They used less sodium (p = .014), exercised more effectively (p = .017) and needed fewer follow-up appointments with nurses than the patients in the control group. The most important part of the intervention consisted of the measurement of blood pressure at home, sending the readings to the health center and the use of a heart rate monitor to improve the effectiveness of exercise. The program illustrated and made more concrete the things connected with lifestyle. The patients who felt that hypertension was caused by stress did not find the setting of the goals and the use of the program meaningful. The variation of diastolic blood pressure at home was statistically almost significant (p = .057) at the end of the project and the blood pressure values were lower in the intervention group than in the control group. The blood pressure readings recorded at home were lower than the measurements recorded by the physician at the health center (SBP p = .000, DBP p = .003)
Tiivistelmä Tutkimus oli osa Omatoiminen verenpaineen hallinta -projektia (OVH-projekti). Projekti on monitieteinen, ja siihen ovat osallistuneet Oulun yliopiston hoitotieteen ja terveyshallinnon laitos, Oulun yliopistollisen sairaalan sisätautien klinikka, Limingan ja Rantsilan terveyskeskukset, Polar Electro Oy ja Tekes. Tutkimuksen päätarkoituksena oli arvioida interventioryhmän potilaiden hoitoon sitoutumista ja hoitotasapainoa sekä sitä, miten kyseinen interventio edisti hoitoon sitoutumista. Lisäksi tarkoituksena oli kehittää hoitoon sitoutumista arvioiva mittari ja testata sen luotettavuutta. Projektissa toteutettuun interventioon kuului kohonneen verenpaineen hoidon tueksi suunnitellun multimediapohjaisen tietokoneohjelman (OVH-ohjelma) ja sykemittarin käyttö, verenpaineen kotimittaukset sekä kaksi kävelytestiä. Tutkimus sisälsi neljä vaihetta. Ensimmäisessä vaiheessa interventioryhmän (n = 21) potilaat haastateltiin. Aiheina olivat potilaiden hoitoon sitoutuminen ja suhtautuminen kohonneeseen verenpaineeseen sekä suhtautuminen tietotekniikkaan ja sen käyttöön kohonneen verenpaineen hoidon tukena. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysillä. Toisessa vaiheessa kehitettiin hoitoon sitoutumista arvioiva mittari, jonka luotettavuutta testattiin viiden eri terveyskeskuksen verenpainepotilailla (n = 103). Luotettavuuden arvioinnissa käytettiin osioiden välisiä korrelaatiokertoimia, face-validiteettia, faktorianalyysiä, osioiden välisiä korjattuja korrelaatiokertoimia, theeta-arvoa ja Pearsonin tulomomenttikorrelaatiokerrointa. Kolmannessa vaiheessa arvioitiin ja verrattiin interventio- ja vertailuryhmän potilaiden hoitoon sitoutumista (n = 14, n = 21) kehitetyn mittarin avulla sekä hoitotasapainoa (n = 16, n = 18). Aineiston analyysissä käytettiin kuvailevia arvoja, Mann Whitneyn U-testiä ja T-testiä. Neljännessä vaiheessa arvioitiin haastattelujen avulla sitä, miten interventio edisti potilaiden (n = 16) hoitoon sitoutumista. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysillä. Potilaiden suhtautuminen tietotekniikkaan ja sen käyttöön kohonneen verenpaineen hoidon tukena sekä suhtautuminen kohonneeseen verenpaineeseen ja sen hoitoon oli intervention lopussa myönteisempää kuin sen alussa. Interventio edisti tutkittavien hoitoon sitoutumista. He käyttivät suolaa vähemmän (p = .014), liikkuivat tehokkaammin (p = .017) ja kävivät hoitajan vastaanotolla harvemmin (p = .000) kuin vertailuryhmän potilaat. Tärkeimmät intervention osa-alueet olivat verenpaineen mittaus kotona ja arvojen lähettäminen terveyskeskukseen sekä sykemittarin käyttö. Sykemittarin käyttö lisäsi liikunnan tehokkuutta. OVH-ohjelman käyttö havainnollisti ja konkretisoi elintapoihin liittyviä asioita. Potilaat, jotka pitivät stressiä kohonneen verenpaineen syynä, eivät kokeneet tavoitteiden asettamista eivätkä myöskään ohjelman käyttöä mielekkääksi. Interventioryhmän diastolisen verenpaineen muutos kotimittauksissa oli intervention lopussa tilastollisesti melkein merkitsevä (p = .057) ja verenpainearvot olivat matalammat kotimittauksissa kuin vertailuryhmän potilaiden arvot. Tutkittavien verenpainearvot olivat kotimittauksissa matalammat kuin lääkärin mittauksissa terveysasemalla (SVP p = .000, DVP p = .003)

Tiivistelmä. Tarkastelen kandidaatintutkielmassani dissosiaatiota mielenterveyden häiriöiden oireena ja dissosiaatiohäiriöissä. Tutkimuskysymykseni ovat miten dissosiaatio voidaan määritellä, miten dissosiaatiohäiriöt kehittyvät, millaisia erityispiirteitä liittyy lapsuuden dissosiaatioon, miten dissosiaatiohäiriöitä voidaan diagnosoida sekä miten dissosiaatiota voidaan hoitaa. Tutkielmani on systemaattinen kirjallisuuskatsaus, jonka perustana on aiempi aiheeseen liittyvä tutkimuskirjallisuus. Dissosiaatio voidaan määritellä persoonallisuuden integraation puutteeksi, joka on seurausta traumasta. Etenkin lapsuuden trauma voi olla liikaa psyyken käsittelykyvylle, josta seuraa trauman eriyttäminen muusta persoonallisuudesta. Ei ole olemassa selkeää selitystä sille, miksi eri dissosiaatiohäiriöt kehittyvät, mutta niiden oireet vaikuttavat laajasti yksilön toimintakykyyn ja kykyyn jäsentää ympäröivää todellisuutta ja omaa identiteettiä. Lapsuuden dissosiaatio kehittyy trauman seurauksena adaptiivisena toimintona, joka mahdollistaa lapsen selviämisen. Silloin kun lapsi ei voi välttyä traumaattiselta kokemukselta ja koska hän ei välttämättä osaa käsitellä sellaista sen kohdatessaan, dissosiaatio mahdollistaa traumaattisen kokemuksen unohtamisen tai eriyttämisen muista psyyken toiminnoista. Dissosiaatiohäiriöiden diagnosoimisessa tulee ottaa huomioon samankaltaisuudet monien eri mielenterveyden häiriöiden kanssa. Esimerkiksi epävakaan persoonallisuushäiriön, masennuksen ja skitsofrenian oireet ovat usein yhteneviä dissosiaatiohäiriöiden kanssa. Dissosiaatiohäiriöistä kärsivillä on suuri riski saada väärä diagnoosi. Dissosiaatiohäiriön oikea diagnoosi on kuitenkin erittäin tärkeä tekijä oikean hoidon saamisessa. Diagnosointimenetelminä toimivat kliininen haastattelu ja erilaiset seulontamenetelmät, joista yleisimpiä ovat itsearviointikyselyt. Dissosiaatiohäiriöt ovat yhteydessä itsetuhoiseen käyttäytymiseen ja korkeaan terveydenhuoltopalveluiden käyttöasteeseen. Dissosiaatiohäiriöistä kärsivät hyötyvät dissosiaatioon ja traumaan keskittyvästä psykoterapiasta, joka etenee vaiheittain turvallisuuden luomisesta ja oireiden vähentämisestä traumaattisten muistojen kohtaamiseen ja käsittelyyn ja lopulta keskittyen identiteetin integroimiseen sekä tulevaisuuteen suuntaamiseen.