To see the other types of publications on this topic, follow the link: Hoitory.
Journal articles on the topic 'Hoitory'
Create a spot-on reference in APA, MLA, Chicago, Harvard, and other styles
Consult the top 50 journal articles for your research on the topic 'Hoitory.'
Next to every source in the list of references, there is an 'Add to bibliography' button. Press on it, and we will generate automatically the bibliographic reference to the chosen work in the citation style you need: APA, MLA, Harvard, Chicago, Vancouver, etc.
You can also download the full text of the academic publication as pdf and read online its abstract whenever available in the metadata.
Browse journal articles on a wide variety of disciplines and organise your bibliography correctly.
1
Piikki, Alisa, Henna Saari, and Eija Lönnroos. "Kuolemantapaukset perusterveydenhuollon lyhytaikaisessa sairaalahoidossa." Gerontologia 35, no. 2 (June 7, 2021): 172–79. http://dx.doi.org/10.23989/gerontologia.95287.
Full textAbstract:
Maassamme kuolee yli 50 000 henkilöä vuosittain. Merkittävä osuus suomalaisista kuolee perusterveydenhuollon (PTH) sairaaloissa; silti tutkimusta aiheesta on tehty verrattain vähän. Tässä tutkimuksessa kuvataan PTH-sairaaloissa kuolemaan päättyneiden hoitojaksojen piirteitä Kuopion yliopistollisen sairaalan erityisvastuualueella (KYS erva-alue). Tutkimukseen osallistuivat kaikki KYS erva-alueen PTH-sairaalat. Tiedonkeruu toteutettiin strukturoitua tiedonkeruulomaketta käyttäen vuoden 2016 tammi–kesäkuussa. Tarkastelu rajattiin enintään 31 vuorokautta kestäneisiin hoitojaksoihin. PTH-sairaaloiden lyhytaikaisista hoitojaksoista (n = 13 869) 4 prosenttia (n = 625) päättyi potilaan kuolemaan. Kuolemaan päättyneistä hoitojaksoista 46 prosentissa hoidon pääasialliseksi syyksi oli määritelty elämän loppuvaiheen hoito. Sydän- ja verenkiertoelimistön sairaudet (29 %) sekä syöpäsairaudet (30 %) olivat yleisimmät päädiagnoosit kuolemaan päättyneillä hoitojaksoilla. Hoito PTH-sairaalassa kesti keskimärin 8,6 vuorokautta, mutta 20 prosentilla potilaista vain vuorokauden tai kaksi. Kuoleman läheisyyttä ei ollut tiedostettu yli puolessa PTH-sairaaloiden hoitojaksoista, jotka päättyivät potilaan kuolemaan. Lisäksi neljäsosa potilaista oli PTH-sairaalassa enintään kaksi vuorokautta ennen kuolemaansa. Pohdittavaksi jää, olisiko näiden potilaiden hoitoa voitu toteuttaa toisin.
2
Hopeapuu, Elessar, and Anssi Ulvinen. "Systemaattinen kirjallisuuskatsaus biodynaamisen osteopatian ja biodynaamisen kraniosakraaliterapian vaikuttavuudesta." Kuntoutus 46, no. 3 (October 11, 2023): 6–13. http://dx.doi.org/10.37451/kuntoutus.137873.
Full textAbstract:
Osteopatia on tuki- ja liikuntaelinvaivojen hoitoon erikoistunut terveydenhuollon ala. Manuaaliterapialla on osteopatiassa merkittävä rooli. Biodynaaminen osteopatia ja biodynaaminen kraniosakraaliterapia ovat viime vuosina Suomessa jalansijaa saaneita hoitomuotoja. Tämän systemaattisen kirjallisuuskatsauksen tavoitteena oli selvittää biodynaamisen hoidon vaikuttavuutta tutkimusnäytön perusteella.
Artikkeleita haettiin neljästä terveystieteellisestä tietokannasta (Pubmed, PEDro, Cochrane Database, EBSCO) hakusanoilla ”biodyn* + osteopa*” ja ”biodyn* + craniosa*”. Katsaukseen hyväksyttiin kaikki sairauksien ja kiputilojen hoitoa ihmisillä selvittäneet tutkimukset, jotka raportoivat vertaisarvioidussa lehdessä alkuperäisdataa kliinisestä, tapaus- tai tapausverrokkitutkimuksesta biodynaamisen hoidon jälkeen.
Haun tuloksena saatiin duplikaattien poiston jälkeen 19 alkuperäisartikkelia. Niistä yksikään ei käsitellyt sairauksien tai kiputilojen hoitoa biodynaamisella osteopatialla tai kraniosakraaliterapialla. Tällä hetkellä minkäänlaista tieteellistä näyttöä biodynaamisen osteopatian tai biodynaamisen kraniosakraaliterapian vaikuttavuudesta ei ole.
Abstract
A systematic review of biodynamic osteopathy and biodynamic craniosacral therapy: clinical efficacy
Osteopathy is a healthcare profession which specializes in the treatment of musculoskeletal disorders. Manual therapy has a big emphasis in the osteopathic care. Biodynamic osteopathy and biodynamic craniosacral therapy have recently begun getting foothold in Finland among osteopaths. The aim of this systematic review was to evaluate the effectiveness of the biodynamic treatment based on the evidence.
Search was performed by using four different databases (Pubmed, PEDro, Cochrane Database, EBSCO) with the keywords ”biodyn* + osteopa*” and ”biodyn* + craniosa*”. All articles which showed original data on the biodynamic treatment of humans in a peer-reviewed journal about a clinical trial, case study or case-control study were approved.
The search brought 19 articles after removal of duplicates. None of these included data on the treatment of diseases or pain syndromes in the biodynamical osteopathy or craniosacral therapy. As of now, there is not any scientific evidence showing efficacy of biodynamic osteopathy or biodynamic craniosacral therapy.
Keywords: osteopathy, manual therapy, biodynamic osteopathy, biodynamic craniosacral therapy, systematic review
3
Matinheikki-Kokko, Kaija. "Tervetullut oppikirja monikulttuurisesta hoitotyöstä." Aikuiskasvatus 31, no. 3 (September 15, 2011): 232–34. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93949.
Full text
4
Vuori, Miika, Annamari Tuulio-Henriksson, and Ilona Autti-Rämö. "Vanhemmuuteen liittyvät huolenaiheet ja psyykkinen hyvinvointi neuropsykiatrisesti oireilevien lasten huoltajilla." Kuntoutus 40, no. 3-4 (September 21, 2021): 20–33. http://dx.doi.org/10.37451/kuntoutus.111384.
Full textAbstract:
Lähtökohdat. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin äitien ja isien vanhempana toimimiseen liittyviä huolia ja psyykkistä hyvinvointia tilanteessa, jossa lapsella esiintyy kliinisesti merkittävää neuropsykiatrista oireilua ja samanaikaisia tunteiden säätelyn ja käyttäytymisen pulmia.
Menetelmät. Tutkimusaineisto kerättiin perhelähtöisen hoito-ohjelman alkaessa. Hoito-ohjelma on tarkoitettu lapsille (5–12-vuotiaat), joille on asetettu neuropsykiatrinen diagnoosi, ja heidän perheenjäsenilleen. Poikkileikkausaineistoon perustuvassa kuvailevassa tutkimuksessa hyödynnettiin lasten huoltajille suunnattua aloitusvaiheen lomakekyselyä, johon vastasi 198 perhettä. Kyselyt toteutettiin varsinaisen hoitoprosessin alkaessa ja niihin vastasi 186 äitiä ja 144 isää.
Tulokset. Vanhemmuuteen liittyvien huolenaiheiden esiintyvyys oli yleistä tutkimusaineistossamme. Osalla äideistä (n. 30 %) ja isistä (n. 55 %) huoli vanhemmuudesta oli korkeintaan lievää. Huoltajien esille tuoma merkittävä huoli vanhemmuudesta ei vaihdellut esimerkiksi lapsen ICD-10-tautiluokituksen mukaisten diagnoosiryhmien mukaan. Huoltajien keskinäiset erot muodostuivat tärkeimmäksi tekijäksi aineistossamme. Äidit ilmaisivat enemmän vanhemmuuteen liittyviä huolenaiheita, mielialaoireita, yksinäisyyttä ja ahdistuneisuutta kuin isät. Toisaalta voimakkaampi huoli omasta vanhemmuudesta oli yhteydessä äitien ja isien mielialaoireiluun, heikompaan koettuun elämänlaatuun, yksinäisyyteen ja ahdistuneisuuteen.
Päätelmät. Neuropsykiatristen oireiden ja samanaikaisten tunne-elämän ja käyttäytymisen pulmien johdosta hoitoon ohjattujen lasten huoltajien kasvatushaasteet ja psyykkinen kuormittuneisuus tulee tunnistaa. Huoli omasta vanhemmuudesta on yhteydessä huoltajien heikentyneeseen psyykkiseen hyvinvointiin, mikä on tärkeää ottaa huomioon hoidon suunnittelussa ja toteutuksessa.
Abstract
Parenting related worry and self-expressed psychological wellbeing among parents of children with neuropsychiatric disorders
Background. The present study examines parenting related worry and its association with psychological wellbeing in parents enrolled to family intervention. Multi-systemic intervention program is designed for children (aged 5–12) with neuropsychiatric disorders and possible comorbid disruptive behavior problems, and their family members.
Methods. We utilized pen-and-paper questionnaires in this correlational and cross-sectional study design. Altogether 186 mothers and 144 fathers from 198 families participated in the study.
Results. Parenting related concerns were relatively common in our study sample. Yet, for some parents the concerns were at most mild. Surprisingly, parenting related worry was not related to child-related factors (e.g. ICD-10 diagnostic groups). Mothers expressed more parenting stress than fathers. Mothers were also more likely to express depressiveness, loneliness and anxiety when compared to fathers. Importantly, however, increased parenting related worry was associating with depressiveness, decreased quality of life, loneliness and anxiety among mothers and fathers in a similar way.
Conclusions. Children’s neuropsychiatric disorders and possible comorbid disruptive behavior problems are associating with the increased parenting related concerns and difficulties. The relatively strong association between parenting related worry and decreased parental psychological wellbeing should be acknowledged when providing personalized care for children and their families.
Keywords: attention-deficit/hyperactivity disorder, Asperger’s syndrome, parenting, psychological stress, cross-sectional study
5
Kouri, Pirkko, and Jukka Seppänen. "eHealth osaamisvaateet terveysalan ammattikorkeakoulukoulutuksessa." Finnish Journal of eHealth and eWelfare 9, no. 1 (March 31, 2017): 46. http://dx.doi.org/10.23996/fjhw.60894.
Full textAbstract:
Teknologia mahdollistaa kansalaisten hoidon koordinoinnin eri palveluntuottajien välillä kansallisesti yli hallintorajojen. Myös rajat ylittävää hoitoa voidaan toteuttaa. Sähköinen arkistopalvelu parantaa asiakkaan hoitoa koskevan tiedon saantia sekä mahdollistaa kansalaisen osallisuuden itseään koskevaan päätöksentekoon. Ammattiin valmistuva sairaanhoitaja saa koulutuksensa aikana eHealth perustiedot ja -taidot. Tämän lisäksi sairaanhoitajat tarvitsevat monimuotoista koulutusta koko työuransa ajan. Teknologian kehittymisen myötä sairaanhoitajan työssä korostuu tieto- ja viestintätekniset taidot sekä interaktiivisen online viestintä- sekä vuorovaikutustaidot. Sairaanhoitajan työ muuttuu kohti potilaan omahoidon tukemista. Uusina rooleina ovat mentorointi, valmentaminen ja potilaan kumppanina oleminen. Sairaanhoitajien työolobarometrin (2016) mukaan suositus kuuden päivän vuotuisesta täydennyskoulutuksesta toteutui vain osin, sillä vain 30 prosenttia vastaajista ilmoitti käyneensä täydennyskoulutuksessa vähintään viisi päivää. Artikkeli kuvaa sairaanhoitajan eHealth -koulutusta ja haasteita, joihin koulutuksen on vastattava.
6
Berg, Päivi, Hanna Suodenjärvi, Tuuli Lahti, Kaisa Marttila, Ritva Miikki, and Outi Linnaranta. "Nuorten osallisuus ja osallistaminen mielenterveysongelmien ehkäisyyn ja hoitoon tarkoitetuissa menetelmissä." Nuorisotutkimus 42, no. 2 (June 20, 2024): 70–81. http://dx.doi.org/10.57049/nuorisotutkimus.9146607.
Full text
7
Liisa, Laitinen, Sarvilinna A., and Jormola J. "Maatalousalueiden perattujen purojen luonnonmukainen kunnostus ja hoito - kohti kestävämpiä maatalouden kuivatuskäytäntöjä." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 21 (January 31, 2006): 1–5. http://dx.doi.org/10.33354/smst.76663.
Full textAbstract:
Maatalouden kuivatustoimenpiteet ovat muuttaneet voimakkaasti puroluonnon tilaa maassamme. Suoristetut ja peratut uomat kärsivät heikosta vedenlaadusta, virtaamien äärevöitymisestä ja tulvadynamiikan muutoksista sekä uomamorfologian yksipuolistumisesta ja eliöstön elinolosuhteiden heikkenemisestä. Peratut ja suoristetut purot ovat myös maisemallisesti hyvin yksipuolisia. Uomista joudutaan poistamaan lietettä säännöllisesti uomien kuivatus- ja tulvasuojeluhyötyjen säilyttämiseksi. Uudelleenkaivulisää kustannuksia ja heikentää entisestään peltouomien eliöstön elinolosuhteita ja alapuolisten vesistöjen veden laatua.Suomen ympäristökeskus käynnisti vuonna 2005 tutkimushankkeen "Maatalousalueiden perattujen purojen luonnonmukainen kunnostus ja hoito" yhteistyössä Uudenmaan ympäristökeskuksen, Uudenmaan TE-keskuksen ja Riista- ja kalatalouden tutkimuskeskuksen kanssa. Hankkeessa selvitetään mahdollisuuksia maatalousalueiden pienten, peruskuivatuksessa muutettujen uomien tilan parantamiseen. Hankkeen aikana kunnostetaan yhdeksän maatalousalueiden kuivatustoimista kärsinyttä koekohdetta ympäri maata. Keskeisin testattavista menetelmistä on uomien kaksitasoinen poikkileikkaus, jossa pieni, mutkitteleva alivesiuoma takaa eliöstölle riittävät vedenkorkeudet myös alivirtaamilla.Alivesiuomaa ympäröivät tulvatasanteet, jotka puolestaan varmistavat uoman vedenjohtokyvyn tulvavirtaamien aikana. Muita menetelmiä ovat syöpymistä ehkäisevät pohjakynnykset sekä uoman kunnostus kevyempien toimenpiteiden avulla, pääosin uoman omaa kulumisen ja kasautumisen dynamiikkaa hyödyntämällä. Tutkimuksessa arvioidaan myös kunnostusmenetelmien käytöstä seuraavia taloudellisia, ekologisia ja maisemallisia vaikutuksia.Uomien kunnostuksilla voidaan saavuttaa monia vedenlaadullisia, ekologisia, maisemallisia ja taloudellisia hyötyjä. Merkittävimpiä vaikutuksia ovat uomien ja niiden alapuolisten vesistöjen veden laadun paraneminen sekä uoman rakenteen, virtausolojen ja eliöstön monipuolistuminen. Koti- ja ulkomaisten (esim. tanskalaisten) kokemusten mukaan maatalousalueiden uomilla voi olla tärkeä ekologinen ja taloudellinen merkitys puro- ja meritaimenen sekä rapujen elinympäristönä. Purovesistön kunnostamisesta on konkreettista hyötyä myös viljelijöille, sillä uoman uudenlainen rakenne parantaa uoman itsepuhdistuskykyä ja vähentää liettymisestä aiheutuvaa uomien uudelleenperkaustarvetta.Monimuotoiset uomat ovat tärkeitä myös maisemallisesti ja vesistöjen virkistyskäytön kannalta. Maatalouden vesiensuojelutoimenpiteet, kuten suojavyöhykkeiden perustaminen, kosteikkojen rakentaminen ja pienimuotoisten tulva-alueiden palauttaminen tukevat uomien kunnostamista ja lisäävät uomien ja niiden lähialueiden ekologista ja maisemallista merkitystä.Ympäristön tilan huomioiminen sisältyy uusiin ojitustoimitusohjeisiin ja sen merkitys tulee entisestään korostumaan maatalouden ympäristötukijärjestelmän- ja peruskuivatuksen ohjeiden uudistamisen yhteydessä. Uudet ohjeet sitovat kaikkia, mutta käytännön hankkeiden yhteydessä toteutettujen esimerkkikohteiden puuttuessa luonnonmukaisten toimenpiteiden käyttö on jäänyt hyvin vähäiseksi. Tämän tutkimuksen keskeisenä tavoitteena on tarkastella luonnonmukaisten menetelmien käytöstä aiheutuvia vaikutuksia käytännössä ja tuloksia hyödyntäen tuottaa ohjeita ja suosituksia maatalousalueiden purojen kestävää käyttöä ja hoitoa varten. Näin varmistetaan uusien, ympäristön kannalta kestävämpien käytäntöjen saaminen osaksi modernin maatalouden kuivatuskäytäntöjä.
8
Haho, Annu. "Ammatillisen hoitamisen perusteet." Aikuiskasvatus 27, no. 4 (December 1, 2007): 244–55. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93778.
Full textAbstract:
Ammatillinen hoitotyö ei välttämättä sisällä hoitamista, mutta ammatillinen hoitaminen tapahtuu hoitotyössä. Ammatillinen hoitaminen määrittyy käytännöllisenä ja moraalisena taitona, jossa hoitaja hyödyntää eettisiä, tieteellisiä ja teknisiä tietoja. Voidaan puhua hoitamisen eetoksesta. Väitöskirjaansa perustuvassa artikkelissaan kirjoittaja tarkastelee ammatillista hoitamista kolmesta perusedellytyksestä käsin. Ne ovat eksistentiaalinen kriisi, hoitamisen eettiset lähtökohdat sekä tiedon asema ja merkitys. – Artikkeli perustuu kirjoittajan väitöskirjaan Hoitamisen olemus : hoitotyön historiasta, teoriasta ja tulkinnasta hoitamista kuvaaviin teoreettisiin väittämiin (Oulun yliopisto 2006)
9
Hopeapuu, Elessar, and Anssi Ulvinen. "Mitä osteopatia on? Osa 1: Osteopatia Suomessa." Kuntoutus 45, no. 2 (June 15, 2022): 39–46. http://dx.doi.org/10.37451/kuntoutus.120025.
Full textAbstract:
Osteopatia on manuaaliterapiaan eli käsin tehtävään hoitoon perustuva terveydenhuollon ala. Osteopaatit ovat nimikesuojattuja ammattihenkilöitä, jotka rekisteröidään Valviran Terhikki-rekisteriin. Osteopatian juuret ovat 1800-luvun lopun Yhdysvalloissa, josta se kulkeutui 1900-luvulla Eurooppaan. Suomessa osteopaatteja on koulutettu vuodesta 1988, ja nimikesuojauksen osteopaatit saivat vuonna 1994 samaan aikaan naprapaattien ja kiropraktikkojen kanssa. Tällä hetkellä osteopatiaa opetetaan Suomessa kolmessa oppilaitoksessa: yhdessä ammattikorkeakoulussa ja kahdessa yksityisessä osteopatiakoulussa. Yhteensä Terhikkiin rekisteröityjä osteopaatteja on 621, joista ammattikorkeakoulusta valmistuneita on 232 ja yksityisistä oppilaitoksista 374.
10
Lotvonen, Sinikka, Kaisa Saarela, Maria Korvola-Hemminki, Mari Kääriäinen, and Heidi Siira. "”Kuntoutumista edistävä hoitotyö on ammattilaiselta pieniä asioita, joilla on suuri vaikutus asiakkaan toimintakykyyn”." Gerontologia 38, no. 2 (June 7, 2024): 186–92. http://dx.doi.org/10.23989/gerontologia.142963.
Full text
11
Niemeläinen, Oiva, and Frans Silvenius. "Nurmikkoalueiden perustamisessa ja hoidossa energiaa kuluu monessa eri vaiheessa." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 28 (January 31, 2012): 1–6. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75557.
Full textAbstract:
”LCA in landscaping” –hankkeessa kehitetään elinkaarianalyysiä sovellettavaksi nurmikon perustamiseen ja hoitoon. Elinkaarianalyysin tulosten pohjalta voitaisiin perustettavat nurmikot suunnitella erilaiset ympäristövaikutukset mahdollisimman hyvin huomioon ottaviksi. Primäärienergian kulutuksen määrän arviointi on yksi keskeinen tehtävä analyysin tekemisessä. Hankkeessa tarkastellaan erityisesti kuinka kierrätysmateriaaleja hyödyntävien kasvualustojen ja/tai lannoitustuotteiden käyttö vaikuttaa viherrakentamisen primäärienergian tarpeeseen. Erilaisten kasvualustaratkaisujen lisäksi käytetään siemenseoksia joiden kasvuvoimakkuus ja siten leikkuutarve vaihtelevat. Projekti pyrkii lisäämään kiinnostusta ja mahdollisuuksia kierrätysmateriaalien hyödyntämiseen viherrakentamisessa ja elinkaarianalyysin käyttöä eri ratkaisujen ympäristövaikutuksia tarkasteltaessa. Hankkeessa esitellään kierrätysmateriaalien käyttöä nurmikkokohteissa eri paikkakunnilla Suomessa. Hankkeessa on tähän mennessä tuotettu pohjaa elinkaarimallinnukselle nurmikon leikkuun polttoaineenkulutuksista ja pienikokoisten nurmikkoalueiden perustamisesta. Hankkeesta on lisätietoja saatavissa verkkosivuilla: www.lcainlandscaping.fi.
12
Rappe, Erja, and Minna-Helena Malin. "Green care mielenterveystyössä." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 26 (January 31, 2010): 1–5. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75758.
Full textAbstract:
Green care –interventioissa luontoa ja luonnollisia ympäristöjä käytetään tavoitteellisesti sairauden hoitoon, terveyden edistämiseen, kuntoutukseen ja koulutukseen. Mielenterveystyössä maatalous-, puisto- ja puutarhaympäristöt ovat olleet laitoshoidon alkuajoista lähtien merkittävä hoidollinen resurssi. Luontoympäristö aistien kautta koettuna rauhoittaa, parantaa keskittymiskykyä ja lievittää ahdistusta. Merkityksellinen ja onnistunut toiminta vahvistaa itsetuntoa ja luottamusta omiin kykyihin. Vuorovaikutus elollisen luonnon kanssa kehittää vastuuntuntoa, kykyä tuntea empatiaa ja kiinnittää huomion pois omista ongelmista. Toiminta ryhmässä, jossa on avoin ja tasa-arvoinen ilmapiiri, tuottaa yhteisöllisyyttä. Mielenterveystyössä green care –interventioita voidaan käyttää sekä laitos- että avohoidon terapiamuotoina. Ympäristöt, joita voi käyttää psyykkiseen itsesäätelyyn ja terveyttä tukevaan toimintaan, voivat myös ennaltaehkäistä mielenterveysongelmia mikä tulisi ottaa yhdyskuntasuunnittelussa huomioon nykyistä paremmin.
13
Kauppinen, Risto, Kati Partanen, Hannu Viitala, Katariina Remes, Seppo Mönkkönen, Veli-Matti Tuure, Reetta Palva, et al. "Hiehohotelli – hiehokasvatuksen ulkoistaminen." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 26 (January 31, 2010): 1–4. http://dx.doi.org/10.33354/smst.76813.
Full textAbstract:
Maitotuotteiden kysynnän kehitys maailmanmarkkinoilla tuo uusia mahdollisuuksia suomalaiselle maidonjalostusteollisuudelle ja maidontuottajille, mutta samalla myös vakavia haasteita. Vakaan tuottajahinnan markkinoilta on siirrytty selkeästi tilanteeseen, jossa hinta vaihtelee.Tuotannon laajentaminen on keino reagoida nousevaan hintaan ja laskevaan hintaan, mutta se edellyttää maitotilalla investointeja tuotantorakennukseen ja eläimiin. Tilan tuotannon siirtäminen huomattavasti suurempaan kokoluokkaan edellyttää aina myös hyvin suunniteltua työnkäytön järjestämistä ja hyvää logistiikan suunnittelua.Tavallisesti lypsykarjanavettaan sijoitetaan lehmien lisäksi vasikat ja uudistukseen tarvittavat hiehot. Hiehojen kasvattaminen lypsykarjanavetassa vaatii rakennuksen pinta-alaa, hiehoille tarkoitettuja rehuja ja työtä. Hiehoilla on erilainen hoito, rehuvaatimus ja ruokinta kuin lehmillä.Hiehokasvatuksen siirtäminen maitotilan ulkopuolelle vapauttaa tilaa ja työpanosta. Vapautuneita resursseja voidaan käyttää lehmämäärän lisäämiseen. Uutta tuotantorakennusta suunniteltaessa voidaan eläintila-resurssia suunnata lypsylehmille. Kasvatuksen ulkoistaminen avaa uusia mahdollisuuksia kotieläintuotantoon hiehokasvatusyrittäjyyden muodossa.Hiehokasvatuksen ulkoistamisella on hyvin järjestettynä mahdollisuus saavuttaa maidontuotannon tarvitsemaa erikoistumista ja lisätä kustannustehokuutta. Hiehokasvatuksen ulkoistamisessa tautiriskit pitää luonnollisesti tiedostaa ja toimia tämän suhteen eläinterveyden pelisääntöjen mukaan. On tärkeää selvittää hiehonkasvatuksen ulkoistamisen mahdollisuudet ja se, millä reunaehdoilla (sopimukset, vakuutukset, hinnoittelu, eläinten siirrot ja hoito, tautiriskit) tämä maidontuotannon toimintamalli olisi toimiva ja kannattava hiehojen/nuorkarjan kasvatusmuoto.
14
Leinonen, Riitta-Marja. "Ihmisen ja hevosen suhteen muuttuminen." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 26 (January 31, 2010): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75707.
Full textAbstract:
Tarkastelen suomalaisten hevossuhteen muuttumista 1940-luvun maatalousyhteiskunnasta tämän päivän tietoyhteiskunnan vapaa-ajankulttuuriin. Tässä esityksessä haen vastausta kysymykseen, kuinka suomalaisessa hevoskulttuurissa tapahtuneet muutokset ovat vaikuttaneet ihmisen ja hevosen suhteeseen ja hevostaitoon. Vertailuajankohtina ovat 1940-luvun työhevoskulttuuri ja 2000-luvun ratsastuskoulukulttuuri sekä näissä molemmissa konteksteissa viisi käsitettä: hevoskäsitys, yhteisöllisyys, sukupuoli, paikka ja aika. Käytän tutkimuksessani laadullisia aineistoja ja menetelmiä. Aineistona minulla on vuosina 1995-2009 keräämäni kenttätyöaineisto ja siihen liittyvät haastattelut ja kenttätyömuistiinpanot, vuonna 2004 tekemäni hevostaitokysely sekä kirjalliset kertomusaineistot Hevostarina ja Hevoset sodassa 1939-1944 Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kansanrunousarkistosta. Teoreettisen ja metodologisen pohjan tutkimukselleni muodostavat narratiivinen lähestymistapa ja kognitiivinen antropologia. Tulokset osoittavat, että hevostaidot olivat 1940-luvulla osa toimeentuloon liittyvää tietoa, jota voidaan kutsua nykypäivän näkökulmasta perinnetiedoksi. Taitoja tarvittiin ennen kaikkea työntekoon ja lapset kasvatettiin eläinten käsittelyyn jo pienestä pitäen. Hevoskäsitys oli hyvin ihmiskeskeinen ja hevosta välineellistävä, mutta silti hevonen oli tärkeä myös emotionaalisesti ja osa yhteisöä. Sodassa olleita hevosia kunnioitettiin, niitä kutsuttiin sotasankareiksi ja aseveljiksi. Hevosen hoidolla oli yhteisöllistä merkitystä. Hevostaidot olivat yksi miehen työväline ja hänen arvonsa mitta. Hevonen oli osa miehen identiteettiä. Vaikka hevonen oli julkisesti miehen työtoveri ja hevoskulttuuri siten miellettiin hyvin maskuliiniseksi, ovat lapset aina osallistuneet myös hevosten hoitoon ja naiset toimittivat askareitaan hevosten kanssa. Hevosia oli kaikkialla ja niiden kanssa vietettiin paljon aikaa. Teollistuminen ja kaupungistuminen muuttivat hevossuhdetta. Maatalousyhteiskunnan tiiviiseen ja kokonaisvaltaiseen hevossuhteeseen verrattuna nykypäivän vapaa-aikaan liittyvä hevossuhde näyttäytyy pirstaleisena, kun koko yhteiskunnan kattavasta hevoskulttuurista on siirrytty kapeampiin alakulttuureihin kuten ravi- ja ratsastuskulttuureihin. Työhevosten vaihtuminen harrasteratsuiksi on merkinnyt hevosen merkityksen täydellistä muuttumista työvälineestä työstä ja arjesta irtaantumisen välineeksi. Hevosesta on tullut erityisesti ratsutelleilla osa naisten ja tyttöjen kulttuuria. Siitä on tullut harrastekumppani, jonka hoitoon ja käsittelyyn etsitään tietoa monista lähteistä. Kaupungistuminen on ajanut eläimet marginaaliin, niille varattuihin tiloihin ja samalla ne ovat etääntyneet tavallisen suomalaisen kokemusmaailmasta. Hevossuhde on muuttunut ihmiskeskeisestä ja välineellistävästä, mutta hevosta arvostavasta suhtautumisesta nykyiseen tieteellisen tiedon tuomaan eläinkeskeisempään näkökulmaan ja empaattisempaan suhtautumiseen hevosta kohtaan.
15
Vaahtera, Anna-Stiina, Anna Koskinen, and Sari Himanen. "Sähköiset omahoitopalvelut ovat mahdollisuus myös ikääntyville." Gerontologia 32, no. 3 (December 3, 2018): 180–96. http://dx.doi.org/10.23989/gerontologia.70274.
Full textAbstract:
Sähköiset omahoitopalvelut tarjoavat kansalaisille välineitä seurata hyvinvointiaan, ehkäistä sairauksien pahenemista ja nopeuttaa tarkoituksenmukaiseen hoitoon pääsyä. Tutkimuksen tarkoituksena oli 2017 toteutetun kyselyn avulla kartoittaa, kuinka hyvin kansalaiset tuntevat ja miten halukkaita he ovat käyttämään sähköisiä terveyspalveluja sekä millaisia näkemyksiä heillä on sähköisistä omahoitopalveluista. Kyselyyn vastasi 165 henkilöä. Vastaajat olivat iältään 19–85-vuotiaita. 56–85-vuotiaita oli 28 %, naisia 82 % ja kaupungin työntekijöitä 52 %. Vastaajat tunsivat sähköisiä terveyspalveluja hyvin. Vähintään puolet vastaajista käyttäisi todennäköisesti kuvattuja sähköisiä omahoitopalveluja, ja noin puolet arvioi niiden vaikuttavan positiivisestiomasta hyvinvoinnistaan huolehtimiseen. Sähköisten omahoitopalvelujen käyttöön tulisi saada tukea verkossa ja henkilökohtaisesti. Eniten koettiin huolta tietoturvasta ja lisäksi pelättiin kasvokkain tapahtuvien palvelujen vähenemistä. Eriikäisten vastaajien näkemykset eivät eronneet toisistaan merkitsevästi. Sähköisiä terveyspalveluja kannattaa suunnitella myös ikääntyville. Tutkimuksen tulokset toimivat keskustelun herättäjinä ja hyödyttävät palvelujen kehittämisessä, mutta niitä ei suoraan voida yleistää koskemaan kaikkia ikääntyneitä tai kansalaisia yleensä.
16
Rauhala, Minna, and Ulla-Mari Kinnunen. "Terveyskylässä palvelua asiakkaalle." Finnish Journal of eHealth and eWelfare 9, no. 2-3 (May 22, 2017): 251. http://dx.doi.org/10.23996/fjhw.60948.
Full textAbstract:
Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) koordinoima Virtuaalisairaala 2.0 -hanke on erikoissairaanhoidon palveluiden ja toiminnan muutoksen kehittämistä digitaalisten palvelukanavien avulla. Terveyskylä on osa Virtuaalisairaala 2.0 -hankkeen palvelutuotantoa. Terveyskylän palvelutasoja ovat kansalaisille avoimet palvelut, hoitopalvelut potilaille sekä palvelut ammattilaisille. eTerveyspalveluiden suunnittelu ja tuotanto perustuvat palveluarkkitehtuuriin. Terveyskylän palvelut suunnitellaan asiakaslähtöisesti potilaan ja ammattilaisen kommunikaatiota ja yhteistyötä rakentaviksi. Eri tuottajien muodostaman terveyden- ja sosiaalihuollon digitaalisten palveluiden ekosysteemin on toimittava kansalaisen kannalta palvelupeilinä, jotta hän saa sujuvaa ja saumatonta tukea ja ohjausta sekä hoitoa palvelujen virrassa. Digitaalisten palveluiden kehittämisen myötä kansalaisten, potilaiden, ammattilaisten ja organisaatioiden tarpeet sekä uusista palveluista saatavat hyödyt uudistavat palvelukulttuuria ja tuottavat toiminnan tehostamista. Tämän artikkelin tavoitteena on tarkastella, millainen palvelu Terveyskylä on.
17
이원석. "Tan-heo’s Learning and Theory of Hoitong(會通論) - Focusing on Confucianism of Early Modern East Asia -." Maha Bodhi Thought ll, no. 31 (June 2019): 191–230. http://dx.doi.org/10.35768/taegak.2019..31.006.
Full text
18
Sarivaara, Sofia, Riikka Lämsä, and Ullamaija Seppälä. "Kuolema vuodeosastolla - kuolevan potilaan hyvän hoidon edellytykset." Gerontologia 32, no. 1 (March 25, 2018): 4–20. http://dx.doi.org/10.23989/gerontologia.67817.
Full textAbstract:
Tutkimuksessa terveyskeskuksen vuodeosastoa lähestytään kuoleman paikkana kysyen, minkälaiset edellytykset vuodeosasto tarjoaa kuolevan potilaan hyvälle hoidolle. Tutkimukseen teemahaastateltiin yhdeksää hoitajaa kahdeksalta terveyskeskuksen vuodeosastolta Etelä-Suomesta. Analyysimenetelmänä käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Kuolevan potilaan hoidon keskeisiä tekijöitä vuodeosastolla ovat osaston tilalliset, ajalliset ja toiminnalliset rakenteet. Ne ilmenevät hoitajien kokemuksissa huomattavissa määrin haasteina mutta myös hyvinä käytäntöinä. Yksityisen tilan puutteen vuoksi kuolevien hoidolle sekä vainajan laittamisen ja hyvästelyn hetkille ei ole tarjota tilanteiden edellyttämiä olosuhteita. Hoitajan ajan niukkuuden vuoksi hoito kaventuu kuolevan ruumiin hoitamiseksi, eikä kiireettömään läsnäoloon ole välttämättä mahdollisuutta edes lähellä kuoleman hetkeä. Toiminnallisena haasteena ovat kuolemasta vaikeneminen sekä kuoleman viime vaiheisiin ajoittuvat potilaiden siirrot. Hyvä kuolevan hoito on luonteeltaan proaktiivista ja jäsentyy kuoleman tunnistamisen ja tunnustamisen sekä kuolemanpiirin luomisen vaiheisiin. Kuolevien hoitaminen on terveyskeskuksen vuodeosastojen tehtävä, mutta niiden ajalliset, tilalliset ja toiminnalliset rakenteet eivät vielä tue parhaalla mahdollisella tavalla tehtävästä huolehtimista. Tarvitaan avointa keskustelua ja aktiivista kehittämistyötä, jotta kuolevan hyvä hoito vuodeosastoilla voi toteutua.
Dying on the ward – the preconditions for good care
The aim of the study was to examine the primary health care centre ward as a place of end-of-life care and death. Altogether nine nurses from eight different primary health care wards from southern Finland were interviewed for the study. The data consisting of these thematic interviews were analyzed by using data-oriented content analysis methods. The results show that spatial, temporal and structural factors of the ward influence nurses' opportunities to take care of a dying patient. The caregiving of a dying patient, the act of conducting last offices and the last farewells of the grieving family members cannot always be offered the privacy they acquire. Due to time shortage, the care of a dying patient can diminish to taking care of a dying body. In addition, good care is challenged by the difficulty of openly discussing death and dying as well as care transitions prior to death. Good end-of-life care is characterized by pro-activeness and it involves three phases: recognizing and acknowledging dying and creating the realm of death. The results of this study show the importance of and need for both open discussion and development work so that the structures of the primary health care centre ward would actually support the good end-of-life care.
19
Kemppainen, Laura, Veera Koskinen, Nuriiar Safarov, Sirpa Wrede, Antero Olakivi, and Anne Kouvonen. "Ikääntyvät venäjänkieliset ja ylirajainen terveyspalveluiden käyttö." Idäntutkimus 29, no. 2 (June 22, 2022): 3–20. http://dx.doi.org/10.33345/idantutkimus.114477.
Full textAbstract:
Tutkimme Suomessa asuvien ikääntyvien venäjänkielisten ylirajaista terveyspalvelujen käyttöä ja käytön syitä. Analysoimme vuonna 2019 kerättyä CHARM-kyselyaineistoa ja syvennämme tuloksia haastatteluaineiston temaattisen analyysin avulla. Lähes 30 prosenttia yli 50-vuotiaista Suomessa asuvista venäjänkielisistä oli käynyt kyselyä edeltävän vuoden aikana Suomen ulkopuolella lääkärissä. Ulkomailla lääkärissä käynti oli yleisempää naisilla, työttömillä, korkeasti koulutetuilla sekä vastaajilla, joiden kotitalouden nettotulot olivat yli 2 500 euroa kuukaudessa. Kansalaisuus jossain muussa maassa kuin Suomessa lisäsi käytön todennäköisyyttä ja pidempi asumisaika Suomessa puolestaan vähensi sitä. Eläminen kroonisen sairauden kanssa sekä täyttämätön hoidontarve olivat yhteydessä ylirajaiseen palveluiden käyttöön. Kyselyaineistossa tärkeimmiksi syiksi palveluiden ylirajaiselle käytölle nousivat halvempi hinta, nopeampi hoitoon pääsy ja omankieliset palvelut. Haastatteluaineistossa esiintyivät nämä samat syyt, mutta esiin nousivat myös koetut pettymykset suomalaisessa terveydenhuollossa. Tulokset osoittavat, että ikääntyvät venäjänkieliset kohtaavat monenlaisia esteitä hoitoon pääsylle ja toimivalle hoidolle Suomessa. Sivuutetuksi tulemisen kokemukset ja väärinymmärrykset voivat johtaa avun hakemiseen Suomen ulkopuolelta. Terveyspalvelujen laatua ja saavutettavuutta tulisi kehittää vastaamaan moninaistuvan ikääntyvän väestön tarpeita. In this article, we examine the transnational use of health services and the reasons given for their use by older Russian-speaking migrants living in Finland. We analyse the CHARM survey data collected in 2019, and elaborate the results with thematic analysis of the interview data. Almost 30 per cent of Russian-speakers over the age of 50 living in Finland had seen a doctor outside Finland in the year before the survey. Visiting a doctor abroad was more common among women, the unemployed, the highly educated and respondents with a net household income of more than 2,500 euros per month. Having citizenship in a country other than Finland increased the likelihood of use and having a longer period of residence in Finland reduced it. People living with a chronic illness and those who had an unmet need for care used more health services abroad. In the survey data, the main reasons for the cross-border use of services were cheaper prices, faster access to treatment and the delivery of services in one’s own language. These same reasons appeared in the interview material, but the interviewees also mentioned perceived disappointments with Finnish health care. The results show that older Russian-speakers face a variety of barriers to accessing and navigating care in Finland. Experiences of misunderstanding and of being ignored can lead to seeking help from outside Finland. The quality and accessibility of health services should be developed to meet the needs of a diversifying ageing population.
20
Sireni, Maarit. "Tila ja keho synnytyssairaaloiden sijaintia koskevassa kiistassa." Alue ja Ympäristö 51, no. 1 (June 23, 2022): 4–20. http://dx.doi.org/10.30663/ay.113788.
Full textAbstract:
Sosiaali- ja terveyspalveluja uudistetaan. Artikkelissa analysoidaan kansalaiskeskustelua, joka käynnistyi, kun synnytysten hoitoa päätettiin keskittää. Kiista synnytyssairaalaverkosta huipentui mielenosoituksiin ja eduskunnalle jätettyyn kansalaisaloitteeseen, jolla vastustettiin vuonna 2015 voimaan tullutta päivystysasetusta ja keskittämistä. Artikkelissa analysoidaan, miten päättäjät, asiantuntijat, kätilöt, matkasynnytyksen kokeneet naiset ja muut kansalaiset argumentoivat keskitetyn vs. hajautetun synnytysten hoidon puolesta. Aineistona käytetään Helsingin Sanomissa ja Ylen internetsivuilla julkaistuja artikkeleita ja yleisökommentteja. Tarkastelua kehystää Suomen aluekehitystä koskeva tutkimus, jossa alueellisen muutoksen syitä etsitään yhteiskunnallisista prosesseista. Naisten vastarinnan analyysissä hyödynnetään myös synnytysten tilallisuutta ja performatiivisuutta käsittelevää feministisen maantieteen tutkimuskirjallisuutta. Keskittämistä perusteltiin potilasturvallisuudella ja kilpailukyvyllä. Sairaalaverkon säilyttämisen kannattajat vetosivat matkasynnytysten riskeihin, eriarvoistumiseen ja naisten kehollisiin kokemuksiin. Matkasynnytyspäivän mielenosoituksissa pyrittiin vaikuttamaan päätöksentekoon hyödyntämällä normatiivisia odotuksia kehollisista toiminnoista oikeissa ja väärissä paikoissa. Kansalaisaloitteesta ja mielenosoituksista huolimatta seutukaupunkien synnytyspalvelujen säilyttämiselle ei löytynyt poliittista tukea.
21
Räihä, Antti. "Näkemys oikeudenmukaisuudesta ja kihlakunnantuomarin viraltapano 1700-luvun puolivälin Vanhassa Suomessa." Ennen ja nyt: Historian tietosanomat 21, no. 5 (October 29, 2021): 49–65. http://dx.doi.org/10.37449/ennenjanyt.109577.
Full textAbstract:
Sven Johan Östring hoiti Vanhassa Suomessa sijainneen Savonlinnan tuomiokunnan kihlakunnantuomarin virkaa reilun vuosikymmen ajan keväästä 1747 kesään 1760. Kihlakunnantuomarin ja tuomiokunnan rahvaan välit kärjistyivät 1750-luvun lopulla talonpoikien valittaessa toistuvasti tuomari Östringin väärinkäytöksistä. Talonpoikien mukaan kihlakunnantuomari Östring oli heidän vihamiehensä. Artikkelissa kysytään, miten virkavirhevalitusprosessit etenivät ja mitkä syyt johtivat lopulta kihlakunnantuomarin viraltapanoon. Kihlakunnantuomari Östringin väärinkäytökset olivat luonteeltaan pääasiassa taloudellisia. Valituksissa korostui kuitenkin taloudellisia menetyksiä vahvemmin talonpoikien näkemys oikeudenmukaisuudesta, jota väärinkäytökset loukkasivat. Käräjiltä poissaoloja koskeneet epäoikeudenmukaiset sakotukset tai päivätöiden edellyttäminen vaaditut maksunsa jo suorittaneilta torppareilta olivat vastoin talonpoikien näkemystä eettisestä oikeudenmukaisuudesta. Valitustematiikan kärjistyminen korruptiosyytteiksi, valitusaiheiden toistuvuus ja lopulta käytännön muutokset valitusten edistämisessä johtivat kihlakunnantuomari Östringin viraltapanoon yli neljä vuotta kestäneen tapahtumaketjun päätteeksi. Kihlakunnantuomari Östringin toiminnan ei voida nähdä muuttuneen siinä määrin, että se selittäisi viraltapanon ajankohtaa kesällä 1760. Sen sijaan muutos valituskäytänteessä oli keskeinen lopputulosta selittävä tekijä. Artikkelin mikrohistoriallinen lähestymistapa peilaa kihlakunnantuomari Östringin väärinkäytösten kautta laajasti oikeuslaitoksen toimintaa, talonpoikien valitusmahdollisuuksia ja tuomarinviran hoitoa 1700-luvun puolivälin Vanhassa Suomessa.
22
Virkki, Johanna, and Leena Rantala. "Kaikki keinot käyttöön – Helpottaisiko suualueen motoriikan passiivinen harjoittelu korjaamaan sitkeitä äännevirheitä?" Kuntoutus 44, no. 2 (June 18, 2021): 64–72. http://dx.doi.org/10.37451/kuntoutus.109481.
Full textAbstract:
Vaikka kuntoutusmenetelmien pitäisi pohjautua näyttöön perustuvaan toimintaan, kuntouttajan työkalupakkiin eksyy välillä keinoja, jotka on napattu muun toiminnan alueelta. Yksi tällainen harjoitteluväline on suun alueen lihaksia vahvistava, alun perin kuorsaukseen ja uniapnean hoitoon kehitetty laite, FaceFormer (FF). Puheterapeutit käyttävät laitetta erityisesti niiden lasten kanssa, joilla äänteiden oppiminen on huomattavan hidasta ja työlästä. Tässä artikkelissa esittelemme kokeilun, jossa arvioitiin, edistyikö kielen liikkeen hallinta 7-vuotiaalla huuli- ja suulakihalkiolapsella, kun hän käytti FF:ia 12 viikon ajan öisin. Harjoittelujakson tavoitteena oli, että lapsi nostaa kielensä hammasvallille (esim. /r/:n, /s/:n ja /l/:n ääntymäpaikka) ja pitää sitä siinä mahdollisimman pitkään ilman leuan myötäliikkeitä. Kielen nostoa arviointiin viikoittain, ja lapsi vastasi samalla kyselyyn siitä, miltä kojeen käyttö ja kielen liike tuntuivat. Lisäksi lasta hoitava puheterapeutti arvioi leuan ja kielen liikkeiden eriytymisen kehittymistä. Kokeilussa tehtyjen havaintojen mukaan lapsen kielen motoriikka parani: kielenkärki pysyi hammasvallilla pitempään kuin ennen FF:n käyttöä. Varsinkin yhdeksännen viikon kohdalla motoriikassa tapahtui selvä harppaus: kielenkärki pysyi tavoitepaikassa kaksinkertaisen ajan verrattuna aiempiin mittauksiin. Kielenkärjen nosto hammasvallille alkoi onnistua myös puheen aikana arviointitilanteessa ilman, että lapselle annettiin hänen aiemmin tarvitsemaansa visuaalista tai taktiilista tukea. Lapsen oma kokemus laitteen käytöstä oli pääasiassa myönteinen, ja myös kielen kärjen nosto tuntui hänestä helpolta.
23
Karonen, Petri. "Teräväkielinen ja liukas, mutta kruunulle korvaamaton virkamies." Ennen ja nyt: Historian tietosanomat 21, no. 5 (October 29, 2021): 35–48. http://dx.doi.org/10.37449/ennenjanyt.110950.
Full textAbstract:
Artikkeli käsittelee ennen muuta huonon hallinnon ja korruption määrittelyä ja tunnistamista Ruotsin valtakunnan itäisen osan tärkeimmässä kaupungissa Turussa 1620–1630-luvulla. Tarkastelu keskittyy ennen muuta kauppias, pormestari, linnankreivi ja alikäskynhaltija Erik Antinpoika Knapeen (n. 1580–1634) ja hänen toimintansa aiheuttamiin reaktioihin kaupunkiyhteisössä. Korruption yleinen määritelmä lähtee tavallisimmin siitä, että kyse on julkisen vallan tai luottamuksen enemmän tai vähemmän vakavasta väärinkäytöstä. Korruptiota on myös esimerkiksi lahjusten vastaanottaminen ja tarjoaminen sekä julkisten varojen tuhlailu tai kavaltaminen. Huonon hallinnon tunnusmerkistöön puolestaan liittyy monenlaisia velvollisuuksien ja tehtävien laiminlyöntejä sekä muun muassa luottamuksellisen tiedon sopimaton hyödyntäminen ja suosikkijärjestelmän ylläpito.
Erik Antinpoika Knape mahdollistaa aikakauden vielä muotoutumassa olleiden toimintatapojen analyysin ja sen, kuinka asioita ylipäätään saatettiin viranomaisten tietoon, kuinka ongelmia selvitettiin ja millaisin tuloksin. Samalla pohditaan toimintatapojen muutoksia (tai vastaavasti pysyvyyksiä) pidemmälläkin aikavälillä.
Erik Antinpoika Knapen toiminnan analyysi paljastaa 1600-luvun ensimmäisten vuosikymmenten viranhoidon ongelmakohtia ja tilanteita, joissa liikuttiin huonon hallinnon ja jopa korruptionkin harmaalla alueella. Silti hänen jo monista titteleistäkin suoraan näkyvä tehtäväkentän laajuus viittovat siihen, ettei aikakaudella ollut ylitarjontaa kruunun tehtävien hoitoon soveltuvista henkilöistä. Knapen kuoleman jälkeen tilanne alkoi väistämättä muuttua, kun lääninhallinnon uudelleenjärjestelyjen, entisestään tehostuneen valtiollisen veronkannon ja koulutusjärjestelmän kehityksen myötä pystyttiin rekrytoimaan entistä enemmän myös muodollista koulutusta saaneita miehiä hoitamaan viranomaistehtäviä. Silti vanhat käytänteet tuskin poistuivat, mutta monista ongelmista voitiin nyttemmin saada aiempaa paremmin selkoa.
24
Hilama, Pirjo, Minna Rauhala, Virpi Jylhä, and Ulla-Mari Kinnunen. "Sähköinen valtakirjaan perustuva puolesta-asiointi terveydenhuollossa." Finnish Journal of eHealth and eWelfare 11, no. 3 (May 5, 2019): 157–68. http://dx.doi.org/10.23996/fjhw.77585.
Full textAbstract:
Suomessa otettiin käyttöön joulukuussa 2017 valtakirjalla tapahtuva puolesta-asiointi muutamissa alueellisissa sähköisissä terveyspalveluissa, kuten Etelä-Savon Hyvis.fi - ja Oulun Omahoito.fi -palveluissa. Sähköiset valtakirjat tallennetaan tällä hetkellä kansalliseen valtuusrekisteriin Suomi.fi -valtuudet palvelussa. Toisen puolesta asioinnin mahdollistava kehitystyö lähti käyntiin sähköisissä asiointipalveluissa kansalaisilta tulleiden palautteiden myötä. Keskeiseen rooliin sosiaali- ja terveydenhuollon sähköisessä puolesta asioinnissa nousee lainsäädäntö ja muu sääntely. Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos (THL) kokosi vuonna 2016 toiminnallisen määrittelydokumentin kehitystyötä varten. Puolesta-asioinnin mahdollistava toteutus eteni toiminnallisen määrittelyn kautta siirtyen teknisen toteutuksen ja mahdollistamisen kautta palveluita käyttävien hyödynnettäväksi.
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, missä asioissa kansalaiset tekisivät puolesta-asioinnin sähköisiä valtuutuksia (valtakirjoja) terveydenhuollossa ja miten tärkeäksi he asian tällä hetkellä kokevat sekä saada lisää tietoa kansalaisten valtuutuksen tekemisen tarpeesta. Tässä tutkimuksessa käytettiin asiantuntijoiden antaman suosituksen mukaan termiä puolesta-asiointi terminä ja puolesta asiointi, kun se sisälsi määreen.
Tämän tutkimus vahvisti aiempaa tietoa sähköistä asiointitapaa käyttävistä henkilöistä ja heidän mielipiteistään. Kansalaiset haluavat valtuuttaa asioimaan puolestaan terveydenhuollossa oman lapsensa. Puolesta-asiointia halutaan mieluiten käyttää sähköisissä asiointipalveluissa ajanvarauksen tekemiseen terveydenhuoltoon sekä reseptien katsomiseen ja uusimiseen. Mitä enemmän puolesta asioitavat asiat liittyvät itse sairauden hoitoon tai hoitamiseen, sitä enemmän epäröidään sähköistä puolesta-asioinnin tekemistä. Tämän tutkimuksen tulosten perusteella vaikuttaa siltä, ettei tarvetta puolesta asiointiin terveydenhuollossa osata täysin kuvitella ennen kuin tilanne ja todellinen tarve ovat käsillä.
25
Hyyppä, Seppo, Susanna Särkijärvi, Niina Tolvanen, Anna-Kaisa Myllykoski, Emma Laakkonen, and Hanna-Leena Lindman. "Varsakasvatus Suomessa." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 26 (January 31, 2010): 1–6. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75710.
Full textAbstract:
Suomen hevosmäärä on kasvanut viime vuosikymmenet tasaisesti ja nyt hevosia on noin 70000. Suomenhevosista kaikki ja lämminveriravureistakin pääosa on kotimaista kasvatusta. Ratsujen kasvatus on ollut vähäistä, mutta kiinnostus siihenkin on lisääntynyt viime vuosina. Valtaosalla kasvattajista on vain 1 tai 2 siitostammaa ja aloittelevia kasvattajia on paljon. Kantavan tamman hoito ja ruokinta, varsominen sekä varsan hoito ja ruokinta vaativat kuitenkin kasvattajalta paljon osaamista ja huolellisuutta, jotta kaikki menisi hyvin. Tämän tutkimuksen tarkoitus oli selvittää varsojen kasvatusolosuhteita, ruokintaa ja hoitokäytäntöjä Suomessa. Työ liittyy yhteispohjoismaiseen NKJ tutkimushankkeeseen: Group Housing Horses under Nordic conditions, jonka tavoitteena on parantaa hevosten ryhmäkasvatusolosuhteita. Tutkimusaineistoa kerättiin tilakäynnein, jotka tehtiin 2009 helmi-maaliskuussa 20 hevostilalle Etelä-Suomessa. Tiloilla oli vuonna 2008 syntyneitä varsoja yhteensä 165 (2–23/tila). Varsat olivat suomenhevosia, lämminverisiä, puoliverisiä, arabeja, poneja sekä risteytyksiä. Ne olivat iältään 8-12 kk. Osalla tiloista talli tai pihatto oli hevosen pitoon suunniteltu ja rakennettu rakennus. Joissakin paikoissa pihaton virkaa hoiti kolmiseinäinen katos. Rakennuksen iällä ei ollut aina suoraa yhteyttä tallin hevosystävällisyyteen ja viihtyvyyteen. Vaikka parannettavaakin oli, useimmat tilat täyttivät lain asettamat vaatimukset hevosten pitopaikoille. Useimmilla tiloilla varsoilla oli hyvät mahdollisuudet liikkua ryhmässä. Tarhojen puhdistuksessa on osalla parannettavaa. Varsat olivat hyväkuntoisia muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Tilaratkaisu tuntui vaikuttavan käsittelymääriä enemmän varsojen lähestyttävyyteen tarhassa, sillä lähes kaikki pihattovarsat tulivat tutkimaan uusia ihmisiä, kun taas muutama yksittäiskarsinassa asuva ei päästänyt lähellekään. Korsirehuruokinnassa noudatetaan hyvin varsojen luontaista syömiskäyttäytymistä pitämällä sitä vapaasti saatavilla tai jakamalla sitä useita kertoja päivässä. Korsirehun rehuanalyysejä pitäisi tehdä ja hyödyntää nykyistä useammin, jotta varsat saavat parhaat mahdolliset lähtökohdat kasvuun. Väkirehuruokinnassa olisi parannettavaa tiloilla, joilla varsojen ruokailurauhaa ei taattu väkirehuruokinnan ajaksi. Varsojen juotto oli yllättävän usein kantoveden varassa. Kesäisin laiduntaminen on erittäin suositeltavaa kasvaville varsoill, mutta laidunten viljavuustutkimuksissa, kalkituksissa ja lannoituksissa on osalla tiloista parannettavaa. Puutteellinen vasta-aineiden saanti tammanmaidosta voi johtaa jopa varsan menehtymiseen. Silti vain harvalla tilalla varmistetaan jokaiselta varsalta vasta-aineiden riittävä taso. Lähes kaikilla tiloilla huolehdittiin siitostammojen ja varsojen loishäädöistä ja rokotuksista hyvin. Lanta-analyysien teettäminen loisten varalta oli harvinaista. Monella tilalla on parannettavaa varsojen kavioiden hoidossa.
26
Räsänen, Riitta. "Hoitajien työajan merkitys asiakkaiden elämänlaadulle vanhusten ympärivuorokautisessa hoidossa." Gerontologia 31, no. 2 (June 30, 2017): 116–32. http://dx.doi.org/10.23989/gerontologia.64926.
Full textAbstract:
Hoitajien toiminta on vanhusten hoivatyössä tärkeää asiakkaan kokemalle elämänlaadulle. Koska hoitajan antaman ajan pituus ei ratkaise vaan sen sisältö (Räsänen 2011), tarkastelen hoitajien työajan kohdentumisen merkitystä asiakkaiden kokemaan elämänlaatuun. Tulosten mukaan hoitajien asiakkaalle antama aika on huventunut muuhun kuin suoraan asiakkaan hyvinvoinnin tukemiseen. Silti se oli kokonaisuutena tärkeää asiakkaan elämänlaadulle, vaikkakin toistuvien, eriytyneiden ja sairauspainotteisten rutiinitehtävien ohella paneutuminen hoitotyössä erityisesti elämänlaadun kannalta tärkeisiin asioihin oli niukkaa. Taustalla voi olla hoitohenkilöstön asenteeseen, määrään ja kustannuksiin liittyviä tekijöitä. Aihetta ei ole aiemmin tutkittu vanhuspalveluissa, vaikka palvelujärjestelmän odotetaankin vastaavan ikääntyneiden asiakkaiden hyvän elämänlaadun tuottamisesta. Organisaatio rakentuu tehtäväänsä suorittavista yksilöistä ja asiakkaan hyvää elämänlaatua voidaan pitää myös työntekijän näkökulmasta tavoiteltavana tuloksena omasta työstä. Tutkimus tehtiin neljän keskisuomalaisen kunnan kuudessa vanhusten ympärivuorokautisen hoidon organisaatiossa vuonna 2013. Hoitoyksiköistä löytyi eroja käytännön hoito- ja palvelutyön kohdentumisessa antaen viitteitä asiakkaan elämänlaadulle tärkeistä ammattityön menetelmistä ja niiden vaikutuksesta resurssien kohdentamiseen.
27
Savolainen, Nita, Laura Mutanen, and Jaana Paltamaa. "ICF:n hyöty ja haasteet ammattien välisen yhteistyön edistäjänä." Kuntoutus 46, no. 2 (June 14, 2023): 46–52. http://dx.doi.org/10.37451/kuntoutus.130991.
Full textAbstract:
WHO:n ammattien välisen koulutuksen ja yhteistoiminnan mallin (IPECP) avulla voidaan kaventaa kuilua opinnoista työelämään siirryttäessä sekä mahdollistaa laadukas hoito ja kuntoutus eri ammattiryhmien yhteistyönä. Yhteisen kielen ja käytänteiden puuttuminen on kuitenkin haastanut mallin käyttöönottoa, johon ratkaisuksi on esitetty ICF-viitekehyksen käyttöä. Tämän INPRO-hankkeeseen liittyvän selvityksen tavoitteena oli kuvata, millaisia ICF:n käyttöön ja kehittämiseen liittyviä tarpeita nousee esille koulutuksen ja työelämän näkökulmasta. Aineisto kerättiin kesäkuussa 2021 etäyhteydellä järjestetyssä työpajassa, johon osallistui Jyväskylän ammattikorkeakoulun lehtoreita ja Coronarian työntekijöitä. Tulosten mukaan ICF-pohjaisten työvälineiden kehittäminen helpottaisi ICF:n käyttöä. Työelämässä ICF:n näkyvyyttä tulisi nostaa, jotta ICF tunnistettaisiin paremmin yhteisenä kielenä ja välineenä. Opetukseen kaivattiin ICF:n sisällyttämistä opintojaksoille, jolloin voitaisiin varmistaa läpi opintojen kestävä ICF-jatkumo. ICF:n hyödyntämiseen vaikuttaviksi tekijöiksi nousivat kokemukset ICF:n käytöstä ja koulutuksesta, moniammatillinen keskustelu ja yhteistyö työelämän kanssa, ICF-osaamisen taso sekä ICF:n käyttöönottoon liittyvät tekijät. Työpajan tuloksia hyödynnetään INPRO-hankkeen toimenpiteiden aikana.
28
Tatarinov, A. V., E. V. Danilova, L. I. Yalovik, D. D. Barkhutova, Z. B. Namsaraev, A. V. Bryanskaya, and A. M. Plyusnin. "Bacterial communities in Hoito Gol hot spring, Eastern Sayan, and the ecologic-geological conditions of their development." Geochemistry International 48, no. 2 (February 2010): 152–62. http://dx.doi.org/10.1134/s0016702910020047.
Full text
29
Kashkak, E. S., N. L. Bel’kova, E. V. Danilova, O. P. Dagurova, B. B. Namsaraev, and V. M. Gorlenko. "Phylogenetic and functional prokaryotic diversity in the Hoito-Gol mesothermal mineral spring (Eastern Sayan Mountains, Buryat Republic)." Microbiology 85, no. 5 (September 2016): 592–603. http://dx.doi.org/10.1134/s0026261716050076.
Full text
30
Karhunen, Maria, and Tarja Orjasniemi. "Palvelujärjestelmien toiseutta tuottavat rakenteet huumeita käyttävien asiakkuudessa - Rakenteellisen sosiaalityön näkökulma." Janus Sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön tutkimuksen aikakauslehti 32, no. 2 (May 31, 2024): 114–31. http://dx.doi.org/10.30668/janus.128877.
Full textAbstract:
Artikkeli tarkastelee huumeita käyttävien ihmisten kokemuksia toiseutta tuottavista rakenteista palvelujärjestelmissä rakenteellisen sosiaalityön viitekehyksessä. Tutkimusaineisto koostuu yhdeksästä suonenisisäisesti huumeita käyttävien tai käyttäneiden haastattelusta. Heidän kokemusten pohjalta esitetään toimenpide-ehdotuksia palveluiden kehittämiseksi. Toiseutta tuottavat rakenteet konkretisoituvat sivuuttamisena, pallotteluna, poiskäännyttämisenä ja -jättäytymisenä, epäluottamuksena, leimautumisena, vastuuttamisena, salailuna sekä erilaisina sääntöinä, kategorioina ja olettamuksina. Nämä rakenteelliset epäkohdat liittyvät ammattilaisten yhteistyöhön, asiakaslähtöisyyteen, asiantuntemukseen ja palveluiden saatavuuteen. Keskeiseksi rakenteelliseksi epäkohdaksi nousee sekä palvelujärjestelmien että työntekijöiden yhteistyön puutteet.Tämä siitä huolimatta, että yhteistyön merkitys on tunnistettu ja siitä on runsaasti tutkittua tietoa. Huolimatta asiakaslähtöisyyden ideaalista, huumeita käyttävän arkiset kokemukset kohtaamisista kertovat muuta. Huumeiden käyttöä koskevan tiedon lisäksi asiakastyössä on tarpeen tiedostaa, mitä ja miten huumeidenkäyttäjistä puhutaan. Huomiota on kiinnitettävä erityisesti potilas- ja asiakastietomerkintöihin, koska niiden koetaan synnyttävän, vahvistavan ja ylläpitävän leimautumista. Palveluihin pääsyn esteenä on erityisesti mielenterveyshäiriöiden ja päihteiden käytön rinnakkaisuus sekä hoito- ja asumispalveluiden puute. Nämä rakenteelliset haasteet olisi hyvä huomioida hyvinvointialueiden palvelurakenteiden kehittämistyössä.
31
Viitala, Hannu, Risto Kauppinen, Pirjo Suhonen, Jyri Tuovinen, Marita Jääskeläinen, and Tomi Pasanen. "eHieho – laskuri uudistuseläinten kasvatuksen kustannusten selvittämiseen maitotiloilla." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 30 (January 31, 2014): 1–10. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75417.
Full textAbstract:
Suomalaisen maidontuotannon kannattavuus ja kilpailukyky edellyttävät kustannustehokuutta. Uudistuskustannus eli hiehonkasvatuksen kustannukset ovat 10–15 % maidon tuotantokustannuksesta. Uudistuskustannus voi olla jopa puolet maidontuotannon muuttuvista kustannuksista. Hiehon kasvatusajalla on merkitystä eläimen elinikäistuotokseen eli siihen, kuinka paljon se tuottaa maitoa elämänsä aikana. Kiinnittämällä huomio hiehon ruokintaan ja hoitoon, saadaan hyvin lypsäviä lehmiä. Tiedostamalla hiehonkasvatuksen kustannukset, vältetään hiehoautomaatin syntymistä lypsykarjatilalla eli lehmiä ei poisteta turhaan. Näin saadaan karjan keskipoikimakerrat nousemaan ja lisää tuotantovuosia/lehmä. eHieho kehitettiin hiehonkasvatuksen kustannusten laskentaan, joka on tuotteistettu laskurin muotoon. Laskuri - eHieho on tarkoitettu ja saatavilla neuvojien, yrittäjien ja muiden alan ammattilaisten käyttöön hiehon kasvatuksen ulkoistamisen suunnittelun tueksi. Laskurilla voidaan selvittää hiehon tuotantokustannus ja eläinkohtainen hoitopäiväkustannus (http://hiehohotelli.savonia.fi/eHieho). eHieho – laskurin tavoitteena oli helppokäyttöinen laskuri, jolla voi laatia luotettavan tuotantokustannuslaskelman kohtuullisessa ajassa. eHieho on laadittu Microsoft Excel ohjelmalla ja sen tekemiseen on käytetty Visual Basic for Applications -ohjelmointia (VBA). Hyvässä käyttöliittymässä on tanskalaisen käytettävyystutkijan, Jakob Nielsenin määritelmän mukaan viisi ominaisuutta: opittavuus, tehokkuus, virheettömyys, muistettavuus ja miellyttävyys. Testaajilta saadun palautteen perusteella tavoitteiden saavuttamisessa on onnistuttu hyvin. Hyvien ohjeiden avulla saadaan aikaan mahdollisimman paikkaansa pitävä hiehojen tuotantokustannuslaskelma. eHieho -ohjeet ovat yksi tärkeä osa eHieho -laskurin kokonaisuutta. Laskuri on suunniteltu käyttöominaisuuksiltaan niin, että sillä on mahdollista tehdä tuotantokustannuslaskelma ilman ohjeitakin. Laskurin käyttäjä, joka ei ole perehtynyt tuotantokustannuslaskentaan, pystyy ohjeiden ja laskentaesimerkkien avulla laatimaan luotettavan tuotantokustannuslaskelman. Edelleen eHieho -laskurin käyttäjä voi vertailla omia laskelmiaan mallilaskelmiin tai muiden tuottajien laskelmiin ja kehittää tilojen kannattavuutta. Kannattavuuden parantamiseen vaaditut ratkaisut lähtevät liikkeelle siitä, että ongelma omassa tuotannossa huomataan ja sen merkitys ymmärretään.
32
Pietilä, Julia, Johanna Tolonen, and Elina Helander. "Työtapaturmaisten olka- ja polvivammojen hoitotoimenpiteet ja -kustannukset sekä hoidon ja sairauslomien kesto vakuutusyhtiön rekisteriaineistoon perustuen." Finnish Journal of eHealth and eWelfare 10, no. 1 (March 8, 2018): 113–32. http://dx.doi.org/10.23996/fjhw.65092.
Full textAbstract:
Polven ja olan alueen vammat ovat tyypillisiä työtapaturmavammoja ja aiheuttavat merkittävän osan työtapaturmavammojen hoitokustannuksista. Tutkimusaineistona käytettiin suomalaisen vakuutusyhtiön keräämää rekisteriaineistoa korvattujen työtapaturmavammojenhoidosta yksityisissä lääkärikeskuksissa vuosilta 2010-2015. Yhteensä 555 (miehiä: 57 %, ikä: 40,9±11,8 vuotta) ICD-10-tautiluokituksen pääluokkaan S83 kuuluvaa polven ja 377 (miehiä: 56 %, ikä: 42,4±12,1 vuotta) pääluokkaan S43 tai S46 kuuluvaa olan alueen vammaa tarkasteltiin tehtyjen hoitotoimenpiteiden, hoitokustannusten, hoidon keston sekä sairauslomien pituuksien suhteen. Lisäksi leikattujen ja/tai kuntoutettujen potilaiden osalta tarkasteltiin suomalaisten hoitosuositusten toteutumista ensisijaisen hoitomuodon sekä leikkausajankohdan suhteen.
Polven ja olan alueen vammoista kaksi kolmasosaa aiheutui työpaikkatapaturmissa henkilön kaatuessa, pudotessa tai fyysisesti kuormittuessa ja loput työmatkatapaturmissa jalankulkijan tai pyöräilijän kaatuessa, liukastuessa tai kompastuessa. Suurin osa vammoista oli lieviä: 84 % potilaista hoidettiin tavanomaisilla lääkärinvastaanottokäynneillä ja 54 %:lla potilaista sairausloma oli korkeintaan viikon. Vain 16 % potilaista hoidettiin kuntouttamalla ja/tai leikkauksella, mutta nämä hoidot aiheuttivat 61 % kaikista hoitokustannuksista ja puolilla (51 %) näistä potilaista sairausloma kesti yli 3 kuukautta. Toteutuneessa hoidossa fysioterapeuttista kuntoutusta annettiin ennen leikkaushoitoa neljäsosalle polven ja kolmasosalle olan alueen vammoista. Hoitosuositusten mukaiset leikkausajankohdat toteutuivat aineistossa, kun leikkausajankohdan suositus oli yli 2 kuukautta vammautumisesta. Esimerkiksi 80 % kiertäjäkalvosinvammoista leikattiin hoitosuositusten mukaisesti noin 4 kuukauden kuluessa vammautumisesta, mutta nivelkierukkavammoista vain 5 % leikattiin hoitosuositusten mukaisesti 1-2 viikon kuluessa vammautumisesta.
Työtapaturmista aiheutuu vain vähän vakavia polven ja olan alueen vammoja, mutta niiden hoitoon keskittyminen on tärkeää, koska ne aiheuttavat sekä suuria kustannuksia että pitkiä sairauslomia. Ylimääräisten hoitokustannusten ja sairauslomapäivien ehkäisy työtapaturmavammoissa vaatii toisaalta lääketieteellisesti oikeita ja varhaisia diagnooseja sekä optimaalisia hoitokäytäntöjä, mutta myös joustavia ja tapauskohtaisia toimia vakuutusyhtiöltä.
33
Kaitera, Juha. "Kuusentuomiruosteen isäntäkasvit, patogeenisuus ja infektiobiologia." Kasvinsuojelulehti 55, no. 4 (December 20, 2022): 3–8. http://dx.doi.org/10.54335/ksl.125053.
Full textAbstract:
Suomen ja Ruotsin yhteinen Tandem Forest Values projekti toteutettiin vuosina 2019-2020. Projektin toteuttivat Luonnonvarakeskus (Luke) Suomesta ja Sveriges lantbruksuniversitet (SLU) Ruotsista. Projektin nimi oli ’Terveen kuusen siemenen tuottaminen: kuusentuomiruosteen isäntäkasvispesifisyys, patogeenisuus ja infektiobiologia’. Tutkimuksen lähtökohtana oli pula korkeasti jalostetusta kuusen siemenestä, jota tuotetaan geneettisesti valituista puista siemenviljelmillä. Projektissa käsiteltiin siemenviljelmien hoitoon liittyviä kysymyksiä. Projektissa selvitettiin kuinka kauas kuusentuomiruosteen kantaitiöt voivat levitä tuomien ympärille, milloin kuusen emikukkien tartunta tapahtuu ja kuinka paljon kantaitiötä tarvitaan yhden kävyn tartuntaan. Sen lisäksi selvitettiin löytyykö muita väli-isäntäkasveja kuin tuomi, joiden kautta sieni voi levitä siemenviljelmillä kuusiin. Myös kuusentuomiruostepopulaatioiden geneettisen diversiteetin vaihtelua selvitettiin vuosina, jolloin tautia esiintyy joko runsaasti tai hyvin vähän. Selvitettiin myös käpyjen suojauksen vaikutusta sienen tartuntaan, itiöintiin ja geneettiseen diversiteettiin.
Itiöseurannan perusteella helmi-itiöiden esiintymishuiput olivat 11.-25.5. ja 2.-8.6. Suomessa ja 4.-18.5. Ruotsissa. Kesäitiöiden esiintymishuiput olivat 2-3 viikkoa helmi-itiöiden esiintymishuippujen jälkeen. Kantaitiölevinnän esiintymishuiput olivat 2.-8.6. Suomessa ja 28.4.-4.5. ja 12.-18.5. Ruotsissa. Tartutuskokeissa ei löydetty uusia kuusentuomiruosteelle alttiita kasveja tuomilajien lisäksi. Maastotarkastuksessa Uppsalan kasvitieteellisessä puutarhassa Ruotsissa havaittiin uusi kuusentuomiruosteelle altis tuomilaji, japanintuomi. Geneettisten analyysien perusteella kuusentuomiruostepopulaatioiden geneettinen diversiteetti oli korkea, kun taudin määrä siemenviljelmillä oli korkea. Alhaisen taudin määrän vallitessa myös sienipopulaatioiden geneettinen diversiteetti oli alhainen, jolloin kävyissä dominoivat vain yksittäiset genotyypit. Käpyjen pussitus ennen niiden hedelmöitystä tuotti vain helmi-itiöpussien esiasteita tai itiöpesäkkeitä, joiden geneettinen diversiteetti oli merkittävästi normaalisti kehittyneiden käpyjen helmi-itiöpesäkkeiden diversiteettiä alhaisempi. Tulosten perusteella suojaetäisyyden tuomiin tulisi olla siemenviljelmillä useita kilometrejä. Torjuntaa ei tarvitse kohdistaa kuitenkaan muihin kuin tuomilajeihin. Sienen pikkukuromien tehokas leviäminen kävystä toiseen vektoreiden avulla lisää sienen geneettistä diversiteettiä.
34
Salin, Sirpa, Hanna-Leena Melender, Juho T. Lehto, and Minna Hökkä. "Asiantuntijoiden näkemyksiä palliatiivisen hoidon ja saattohoidon kehittämis- ja tutkimustarpeista." Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti 58, no. 2 (May 27, 2021). http://dx.doi.org/10.23990/sa.94374.
Full textAbstract:
Palliatiivinen hoito tarkoittaa parantumatonta, kuolemaan johtavaa tai henkeä uhkaavaa sairautta sairastavan potilaan ja hänen läheistensä aktiivista, kokonaisvaltaista hoitoa. Maailman terveysjärjestön mukaan palliatiivisen hoidon tarve kasvaa lähitulevaisuudessa eniten Euroopassa suhteutettuna väestöön. Suomessa on tutkittu varsin vähän asiantuntijoiden näkemyksiä palliatiivisen hoidon kehittämistarpeista. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata palliatiivisen hoidon ja saattohoidon asiantuntijoista (n=222) koostuneiden työryhmien (n=36) näkemyksiä alan tärkeimmistä kehittämis- ja tutkimuskohteista lähitulevaisuudessa. Tutkimuksen aineisto kerättiin keväällä 2018, ja se koostui työryhmien työpajoissa tuottamista kahden avokysymyksen vastauksista. Aineisto analysoitiin teemoittelemalla sisältö. Tulosten mukaan palliatiivisen hoidon ja saattohoidon tärkeimmät kehittämiskohteet liittyivät toiminnan puitteiden, hoitokäytäntöjen sekä osaamisen kehittämiseen. Tärkeimmät tutkimuskohteet liittyivät toimintaympäristöön, potilaaseen, hoitoon, läheisiin, ammattihenkilöihin, vapaaehtoistyöhön sekä monitieteiseen tutkimukseen. Tutkimus tuotti tärkeää tietoa siitä, mitkä ovat tärkeimmät elämän loppuvaiheen hoidon kehittämiskohteet, jotta tasa-arvoinen ja tasalaatuinen hoito pystytään toteuttamaan asuinpaikasta riippumatta. Työryhmien mukaan tutkimusta olisi suunnattava laajasti hoidon kaikkiin osa-alueisiin.
35
Kaartti, Heini, Miina Savolainen, and Outi Nuutinen. "Rakastavaa katsetta etsimässä - Voimauttavan valokuvan menetelmä aikuisten syömishäiriöiden hoidossa." Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti 61, no. 2 (May 13, 2024). http://dx.doi.org/10.23990/sa.108017.
Full textAbstract:
Syömishäiriöt ovat moniammatillista ja monimuotoista hoitoa vaativia mielenterveyden häiriöitä, joihin liittyy kohonnut kuolleisuuden riski. Niiden hoito ja tulokset eivät ole optimaaliset, minkä vuoksi tarvitaan potilaslähtöisempää hoitoa. Tutkimuksemme tavoite oli selvittää, mitä apua voimauttavan valokuvan menetelmä voisi tuoda syömishäiriöiden hoitoon. Kyseessä on työpajoista ja teemahaastatteluista koostuva, toimintatutkimuksena toteutettu mini-interventio syömishäiriötä sairastaville tai siitä toipuville. Lisäksi selvitimme terveydenhuollon ammattilaisten käsityksiä voimauttavan valokuvan menetelmän käytöstä kliinisessä työssä. Voimauttavan valokuvan menetelmän työotteessa huomio on potilaan ja hänen läheistensä mentalisaatiota edistävissä tunnevuorovaikutustaidoissa sekä autonomiaa tukevassa identiteettityössä. Ammattilaiselle menetelmätaidoissa keskeistä on herkkyys kohdata potilas turvalliseen katseyhteyteen perustuvassa prosessissa, jota potilas johtaa. Muuttamalla hoitotyötä molemminpuoliseen tunnesiteeseen perustuvaksi dialogiksi, jossa potilas saa itse määritellä sairauttaan, paranemistaan sekä näiden merkityksiä, luodaan toipumista edistävää toivon kokemusta sekä parannetaan yhteistyötä hoitosuhteessa. Interventioon osallistuneiden suhde omakuvaan helpottui ja muuttui syvällisemmäksi. Kaikkien tapa katsoa itseään muuttui rakastavammaksi ja lempeämmäksi. Osallistujat kokivat, että syömishäiriöiden hoidossa olisi oleellista huomioida ihmisen nähdyksi tulemisen tarve ja oma sisäinen kokemus itsestä. Ammattilaiset kokivat menetelmän mahdollistavan potilaan kohtaamisen tasavertaisena, läsnä olevana ja tämän itsemääräämisoikeutta kunnioittaen. Voimauttavan valokuvan menetelmä voi edistää syömishäiriöstä toipumista esimerkiksi tuomalla ihmiselle uutta ajattelutapaa sekä auttamalla häntä itsensä hyväksymisessä. Ammattilaisia voimauttavan valokuvan menetelmä voi tukea edistämällä potilaan hoidon kokonaisvaltaisuutta sekä potilaan ja ammattilaisen vuorovaikutusta.
36
Vuolanto, Pia, Minna Sorsa, Pauliina Aarva, and Kaija Helin. "Katsaus suomalaiseen CAM-tutkimukseen." Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti 55, no. 3 (August 31, 2018). http://dx.doi.org/10.23990/sa.74424.
Full textAbstract:
Tämä katsausartikkeli käsittelee suomalaista täydentävän ja vaihtoehtoisen lääkinnän tutkimusta. Käytämme siitä lyhennettä CAM-tutkimus (CAM eli Complementary and Alternative Medicine, täydentävä ja vaihtoehtoinen lääkintä). Artikkelin tavoitteena on selvittää, millaista CAM-tutkimusta Suomessa on tehty ja mihin tutkimus on kohdistunut. Tutkimusaineisto koostui CAM-hoitoja käsittelevistä 53 tutkimusartikkelista ja 12 väitöskirjasta ajanjaksolta 1980–2014. Aineisto haettiin kotimaisista ja ulkomaisista tietokannoista. Tutkimusmenetelmä oli sisällönanalyysi. CAM-tutkimusta tehtiin erityisesti 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa. Useimmiten tutkimukset tehtiin yliopistossa tai yhteistyössä yliopistojen kanssa. Valtaosa aineistomme julkaisuista käsitteli CAM-hoitoja kokonaisuutena erittelemättä eri hoitomuotoja toisistaan. CAM-hoidoiksi tutkimuksissa luettiin erilaisia terveyden ylläpitoon tai sairauden hoitoon tarkoitettuja yrttejä, rohdoksia, homeopaattisia ja antroposofisia lääkkeitä, ruokavaliohoitoja sekä kehomielihoitoja, joista useimmin mainittiin henkiparannus, akupunktio ja vyöhyketerapia. Erittelemme artikkelissa suomalaisen CAM-tutkimuksen luokittelun kansainvälistä luokittelua mukaillen seuraavasti: 1) CAM-hoitojen vaikuttavuuden ja käytettävyyden tutkimus, 2) CAM-hoitojen historian ja kansanperinteen tutkimus, 3) CAM-hoitojen käytön yleisyyden ja käyttäjäryhmien tutkimus, 4) hoitohenkilökunnan asenteiden ja suhtautumisen tutkimus. Lisäksi hahmottelimme viidennen – tosin Suomen kontekstissa hyvin vähäisen – luokan: CAM-ammattien tutkimus, tieteentutkimus ja hoitonäkemysten tutkimus. Suurin osa tutkimuksista kohdistui CAM-hoitojen käyttöön ja käyttäjätyyppeihin. Tulosten mukaan vähintään kolmannes aikuisista oli käyttänyt tai kokeillut jotakin CAM-hoitoa. Muita tutkimuskohteita olivat CAM-hoitojenvaikutukset, terveydenhuoltohenkilökunnan asenteet ja hoitojen historia. Vaikutustutkimuksista suurin osa kohdistui jäsenkorjaukseen, jolla todettiin olevan myönteisiä vaikutuksia. Lääkärien ja sairaanhoitajien CAM-asenteet osoittautuivat jakautuneiksi.
37
Lipponen, Varpu, and Ikali Karvinen. "Isompiin käsiin annettu." Uskonnontutkija - Religionsforskaren 7, no. 2 (December 21, 2018). http://dx.doi.org/10.24291/uskonnontutkija.v7i2.77403.
Full textAbstract:
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata omaisten kokemuksia henkisen ja hengellisen hoidon toteutumisesta saattohoidossa. Tutkimus on jatkoa aikaisemmalle tutkimukselle (Lipponen & Karvinen 2014), jossa tutkijoiden mielenkiinnon kohteena olivat hoitohenkilökunnan kokemukset hengellisyydestä saattohoidossa. Omainen on usein vakavasti sairastuneen potilaan tärkein tukija. Kokonaisvaltaisen hoitotyön osa-alueena omaisen kokemuksia henkisen ja hengellisen hoidon toteutumisesta saattohoidossa ei kuitenkaan Suomessa ole aikaisemmin tutkittu terveystieteissä. Tutkimusaineisto koostuu kahdentoista iältään 36–86-vuotiaan saattohoitokodissa tai sen toteuttamassa kotihoidossa hoidettavana olleen kuolevan potilaan omaisen kuvaamista kokemuksista. Aineisto kerättiin avoimina teemoitettuina yksilöhaastatteluina ja analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla. Analyysin tuloksena syntyi neljä pääluokkaa: omaisen vakaumus, henkisen ja hengellisen hoidon näyttämöt, henkistä ja hengellistä hoitoa edistävät sekä henkistä ja hengellistä hoitoa estävät tekijät. Tulosten mukaan omaisen vakaumus loi perustan, jolle kokemukset henkisen ja hengellisen hoidon toteutumisesta saattohoidossa rakentuivat. Vakaumus merkitsi joko henkisyyteen ja hengellisyyteen turvautumista tai oman uskon kyseenalaistamista. Henkisen ja hengellisen hoidon näyttämöinä kuvattiin sairaalasielunhoitajan, hoitajien sekä erilaisten ryhmien toteuttamia kuolevan saattamiseen ja kuoleman jälkeiseen henkiseen ja hengelliseen hoitoon liittyviä rituaaleja. Henkisen ja hengellisen hoidon toteutumista saattohoitovaiheessa edisti hienovarainen ja ihmisläheinen huolenpito potilaasta ja omaisista. Sen sijaan hoitohenkilökunnan asenteet ja kiire näyttäytyivät henkisen ja hengellisen hoidon toteutumisen esteinä. Tutkimustulosten valossa läheisen ihmisen vakava sairaus on vaativinta aikaa elämässä. Ei ole yhdentekevää, millainen kuva lapselle tai puolisolle välittyy kuolevan kokonaisvaltaisesta hoidosta. Onnistuessaan henkinen ja hengellinen hoito voi olla omaisen terveyttä edistävää ja ennaltaehkäisevää myös saattohoidossa.
38
Tourunen, Jouni, Tanja Vahter, Suvi Jokelainen, and Tuuli Pitkänen. "Työntekijöiden näkemyksiä opioidiriippuvuuden korvaushoitolääkkeen valintaan ja apteekkijakeluun siirtymiseen vaikuttavista tekijöistä." Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti 59, no. 1 (February 21, 2022). http://dx.doi.org/10.23990/sa.95606.
Full textAbstract:
Opioidiriippuvuuden korvaushoidon potilaiden siirtyminen apteekkijakelun ja perusterveydenhuollon piiriin ei ole toteutunut viimeisimmän korvaushoitoasetuksen (33/2008) tavoitteiden mukaisesti. Tässä artikkelissa tarkastellaan korvaushoidon työntekijöiden näkemyksiä siitä, mitkä tekijät vaikuttavat korvaushoitolääkkeen valintaan ja potilaan mahdollisuuteen siirtyä apteekkijakeluun. Artikkeli perustuu korvaushoitoyksiköiden työntekijöiden yksilö- ja ryhmähaastattelujen (N=40) ja työntekijöille suunnatun kyselyn (N=88) avovastausten teemakohtaisiin aineistolähtöisiin sisällönanalyyseihin. Työntekijöiden haastattelujen perusteella korvaushoidon käytännöt ja lääkevalintojen perustelut vaihtelivat eri paikkakuntien välillä. Buprenorfiinia käytettiin yleensä korvaavana lääkkeenä kuntouttavassa ja metadonia haittoja vähentävässä korvaushoidossa, mutta näkemykset buprenorfiinin ja metadonin hyödyistä ja haitoista suhteessa toisiinsa ja eri potilasryhmiin vaihtelivat. Työntekijöiden mukaan metadonin käytön yleistymiseen korvaushoidossa on voinut vaikuttaa sen alhaisempi hinta. Apteekkijakeluun siirtymisestä oli myönteisiä kokemuksia: se voi vahvistaa potilaan vastuunottoa omasta kuntoutumisestaan, vähentää hoitoon liittyvää stigmaa ja normalisoida hoitoa tavalliseksi sairaudenhoidoksi. Korvaushoitolääkkeen omavastuuosuus, jatkohoitopaikkojen vähyys, hoitoyksikön vaihtumiseen liittyvät tekijät sekä oheiskäytön jatkuminen ovat kuitenkin estäneet potilaiden siirtymisiä apteekkijakeluun. Haastattelujen perusteella työntekijät kaipaavat valtakunnallisia hoitolinjauksia, mutta korostavat myös yksilöllisen hoidon merkitystä. Hoidon toteutuksessa tarvittaisiin edelleen yhtenäisempää näkemystä hoidon tavoitteista ja periaatteista. Hoidon kehittäminen osana laajempaa hoito- ja kuntoutusjärjestelmää vaatii sosiaali- ja terveydenhuollon toimijoiden suunnitelmallisempaa yhteistyötä. Uusi pistettävä pitkävaikutteinen lääke voi vähentää merkittävästi apteekkijakelun tarvetta.
39
Rosenlund, Milla, Virpi Jylhä, Anna Vahteristo, Tuuli Turja, and Hanna Kuusisto. "PROSHADE – Tietoon pohjautuva jaettu päätöksenteko terveydenhuollossa." Finnish Journal of eHealth and eWelfare 15, no. 2 (April 20, 2023). http://dx.doi.org/10.23996/fjhw.126859.
Full textAbstract:
PROSHADE on Suomen Akatemian Strategisen tutkimuksen neuvoston (STN) vuosille 2021–2026 rahoittama hanke ja osa STN:n LITERACY-ohjelmaa. Hankkeessa tutkitaan ja etsitään monitieteellisesti ratkaisuja tiedon kriittiselle käytölle yhteiskunnassa. PROSHADE tutkii talous- ja vaikuttavuustiedon käyttöä, jaetun päätöksenteon käytäntöjä terveydenhuollossa sekä potilaan tuottaman tiedon hyödyntämistä terveydenhuollon ammattilaisen ja potilaan välisessä päätöksenteossa. Hankkeessa on neljä työpakettia (WP). Tässä esittelyssä kuvataan sosiaali- ja terveydenhuollon tiedonhallinnan, neurologian ja sosiaalipsykologian tieteenaloja yhdistävän työpaketin 3 (WP3) tutkimusta tiedon lukutaidosta, kansalaisen ja potilaiden osallisuudesta terveydenhuollossa. Potilaan osallisuus ilmenee käytännössä potilaan ja terveydenhuollon ammattilaisen välisessä hoitoa koskevassa jaetussa päätöksenteossa. Potilaan osallisuuden vahvistamisella tavoitellaan muun muassa hoidon onnistumista, vahvempaa hoitoon sitoutumista ja hoitotyytyväisyyttä. Potilaan terveystiedon lukutaidolla (taito tunnistaa, etsiä, arvioida ja tuottaa terveyteen liittyvää tietoa) on merkitystä jaetussa päätöksenteossa. Potilaan tuottama tieto esimerkiksi mahdollistaa potilaan arvojen ja näkemysten huomioimisen paremmin osana hoitoa koskevaa jaettua päätöksentekoa. Tutkimustietoa tarvitaan selvittämään, kuinka jaettua päätöksentekoa ja potilaan ääntä saataisiin vahvistettua terveydenhuollon kohtaamisissa.
40
Kapuinen, Petri, Hannele Partanen, Seppo Pentti, and Matts Nysand. "Maaseutuyrittäjät viherympäristöpalveluiden tuottajina." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 21 (January 31, 2006). http://dx.doi.org/10.33354/smst.76792.
Full textAbstract:
Kuntien viherympäristönhoidossa pyritään ulkoistamiseen ja seutukunnallistamiseen sekä tilaaja-tuottaja –malliin kustannuspaineiden ja henkilöstön nopean eläköitymisen takia. Viljelijät osallistuvat hoitoon vuokraamalla kunnilta peltoa tuottaen maisemapeltoa vastaavaa ympäristöelementtiä sekä urakoitsijoina tehtävissä, joissa vaaditaan nimenomaisesti maanviljelytaitoa ja sitä vastaavaa koneistusta. Näissä tehtävissä viljelijöiden käytön osuus ei edes juuri voisi enää nousta lukuun ottamatta niittymäisesti hoidettavien alueiden eli maisemaniittyjen hoitoa samantapaisena toimintamuotona kuin maisemapeltojenkin hoidossa.Maatiloilla olisi kalustoa myös muihin tehtäviin, mutta he joutuvat kilpailemaan niissä samoista lähtökohdista muiden urakoitsijoiden kanssa. Tällöin ammattitaito nimenomaisesti urakoitsijana nousee hallitsevaksi. Yli puolet kunnista oli käyttänyt ja lähes neljännes oli halukas jopa lisäämään viljelijöiden käyttöä urakoitsijoina, mutta sitä rajoittaa ilmeisesti sopivien tehtävien ja määrärahojen määrä. Seurakunnat käyttävät viljelijöitä tarpeelliseksi ja tarkoituksenmukaiseksi katsomassaan laajuudessa ja nimenomaisesti peltojen viljelyssä. Niiden näkemykset olivat varsin selviä ja oman työn käytön osuus oli suuri sekä rahanpuute kuntienkin rahapulaa suurempi. Määrärahat tuskin ovat merkittävästi lisääntymässä, vaikka niistä on eniten puutetta. Seuraavaksi eniten on pula vihertoimesta vastaavien ajasta ja sitten suorittavasta työvoimasta. Haluja ottaa uusia alueita hoidon piiriin kuitenkin on.Suurin osa kuntien avoimista alueista on näkyvillä paikoilla. Hoitamattomat alueet painottuvat vähemmän näkyvillä paikoilla, mutta niitä on runsaasti myös näkyvillä paikoilla. Resurssien puute näkyy pusikoituvina peltoina. Hoidettavien alueiden laajentaminen samalla rahalla on mahdollista siirtämällä alueita A-hoito- ja käyttöluokista edullisimpiin maaseutumaisesti hoidettaviin B-hoito- ja käyttöluokkiin, joita yleisö arvostaa ainakin kohtuullisena osuutena yhtä korkealle kuin rakennettua viherympäristöä. Kuntissa on kuitenkin selvää epävarmuutta asukkaiden toiveista, minkä takia lähes puolessa kunnista epäröidään muuttaa rakennettua viherympäristöä maaseutumaisesti hoidettavaksi. Asiaan voitaisiin vaikuttaa heidän kouluttamisellaan ja tutkimuksilla, joissa asukkaiden mieltymyksiä selvitettäisiin ja tietoisuutta niistä lisättäisiin. Muutos lisäisi viljelijöille sopivien hoitokohteiden osuutta ja määrää.Parhaiten viherympäristönhoitotöihin olisi aikaa kasvinviljelytiloilla, joiden kalusto sopii parhaiten maisemapellon viljelyyn, viheralueiden peruskunnostukseen ja maisemaniittyjen niittoon. Kerättäessä niittojäte tarvitaan tyypillistä nautakarjaeläintilan kalustoa, jota saattaa olla kasvinviljelytilalla karjatalousajalta.Maataloustyökoneet saattavat olla liian isoja ja raskaista joihinkin viherympäristönhoitotöihin paikkojen ahtauden tai maan märkyyden takia, mutta liian keveitä joihinkin maansiirtotöihin tai rakenteellisesti liian heikkoja kestämään yleisillä viheralueilla usein esiintyviä vierasesineitä. Varsinkin vierasesineistä vapaa viheralueilta poistettu biomassa voidaan hyödyntää maatilalla eri tarkoituksiin. Maatilojen koneiden hyödyntämättömyys saattaa johtua myös pelkästään siitä, että maatilojen koneiden soveltuvuutta ei vain tunneta viheralan ammattilaisten keskuudessa. Pitkät sopimukset mahdollistaisivat suunnitelmalliset investoinnit, joissa voidaan ottaa huomioon myös sen soveltuvuus viherympäristönhoitourakointiin, jotka saattavat avata mahdollisuuden edullisiin rahoitusvaihtoehtoihin.
41
Huhtakangas, Moona, Mimmi Tolvanen, Helvi Kyngäs, and Outi Kanste. "Vuorovaikutus terveydenhuollon ammattihenkilöiden kanssa paljon terveyspalveluja tarvitsevien asiakkaiden arvioimana." Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti 59, no. 3 (September 30, 2022). http://dx.doi.org/10.23990/sa.107362.
Full textAbstract:
Runsas palvelutarve aiheuttaa haasteita sekä asiakkaille itselleen että terveyspalvelujärjestelmälle asiakkaiden pyrkiessä saamaan tarpeitaan vastaavaa hoitoa. Vuorovaikutus on tärkeää asiakkaan ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden kohtaamisissa. Tutkimuksen tarkoituksena oli vertailla lyhyt- ja pitkäaikaisesti paljon terveyspalveluja tarvitsevien asiakkaiden näkemyksiä vuorovaikutuksesta terveydenhuollon ammattihenkilöiden kanssa. Lisäksi tarkoituksena oli testata samalla kohderyhmällä Patient-Professional Interaction Questionnaire PPIQ-mittarin faktorirakenteen yhdenmukaisuutta. Aineisto kerättiin erään kaupungin hyvinvointipalveluiden pitkäaikaisesti (n=234) ja lyhytaikaisesti (n=261) paljon terveyspalveluja tarvitsevilta asiakkailta tammi-heinäkuussa 2020. Mittari sisälsi 16 vuorovaikutusta arvioivaa väittämää, jotka muodostavat neljä ulottuvuutta: tehokas kommunikaatio; kiinnostus asiakkaan näkemyksiä kohtaan; empatia; asiakkaan osallistaminen hoitoon. Kukin ulottuvuus sisälsi neljä väittämää. Aineisto analysoitiin Pearsonin khiin neliö -testillä, keski- ja hajontaluvuilla sekä Mann-Whitney U -testillä. Mittarin sisäistä johdonmukaisuutta arvioitiin Cronbachin alpha -reliabiliteettikertoimella ja mittausinvarianssia useamman ryhmän konfirmatorisella faktorianalyysillä. Pitkäaikaisesti paljon terveyspalveluja tarvitsevat asiakkaat arvioivat vuorovaikutuksen ammattihenkilöiden kanssa keskimäärin heikommaksi kuin lyhytaikaisesti paljon terveyspalveluja tarvitsevat asiakkaat. Asiakkaan hoitoon osallistaminen oli keskeinen vuorovaikutukseen liittyvä tekijä pitkäaikaisesti paljon terveyspalveluja tarvitsevien asiakkaiden arvioimana. Useamman ryhmän konfirmatorisen faktorianalyysin perusteella PPIQ-mittarin rakenne ja lataukset olivat samanlaiset lyhyt- ja pitkäaikaisesti paljon terveyspalveluja tarvitsevien asiakkaiden ryhmissä, mutta vastaukset eri väittämiin vaihtelivat ryhmien välillä. Paljon terveyspalveluja tarvitsevan asiakkaan ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden välinen toimiva vuorovaikutus on tärkeä osa asiakaslähtöisiä terveyspalveluja.
42
Törölä, Miisa, and Pertti Töttö. "Kolme polkua huono-osaisuuteen – oikeuspsykiatristen potilaiden laitosurat, yhteiskunnallinen asema ja paranoidisuus." Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti 54, no. 1 (February 3, 2017). http://dx.doi.org/10.23990/sa.60622.
Full textAbstract:
Tutkimuksessa selvitettiin 1) millaisiin ryhmiin oikeuspsykiatriset potilaat jakautuvat hoito- ja rikosrekisterihistoriansa perusteella, 2) millaisia eroja näiden ryhmien välillä on lapsuuden ja aikuisuuden huono-osaisuudessa sekä paranoidisuuden diagnosoinnin yleisyydessä ja 3) onko lapsuuden ja aikuisuuden huono-osaisuuden indikaattoreiden välisissä yhteyksissä ryhmäkohtaisia eroja. Aineiston (n=218) lähteinä ovat 2000-luvulla mielentilatutkimuksessa olleiden ja tahdosta riippumattomaan hoitoon määrättyjen henkilöiden 1) mielentilatutkimuslausuntoja, 2) Terveydenhuollon hoitoilmoitusrekisterin psykiatristen sairaalahoitojaksojen tietoja ja 3) aiempien rikosten ja rangaistusjaksojen tietoja. Laitoshoitourat ja niihin liittyvät tilastolliset yhteydet on analysoitu latentin luokittelu- ja polkumallianalyysin avulla. Potilaat jakautuvat kolmeen ryhmään aikaisemman psykiatrisen hoidon ja rikosseuraamusten perusteella. Mielenterveyspotilaiden ryhmä (n=79) profiloituu työmarkkinoiden ulkopuolella oleviksi ja aikaisemmin psykiatriseen sairaalahoitoon tukeutuneiksi henkilöiksi. Rikostaustaisten ryhmän (n=79) muodostavat toistuvasti rikosseuraamusjaksoilla ja psykiatrisessa sairaalahoidossa olleet henkilöt. Ryhmän jäsenyys on yhteydessä pitkittyneeseen huono-osaisuuteen ja paranoidiseksi arvioimiseen. Näkymättömien ryhmän (n=60) muodostavat henkilöt, joiden mahdollinen psykiatrinen hoito on rajautunut avohoitoon. Noin kolmannes oikeuspsykiatrian potilaista on elänyt jo lapsena huono-osaisessa asemassa, ja heidän käyttäytymistään on arvioitu poikkeavaksi sekä rikosoikeudellisin että lääketieteellisin kriteerein.
43
Sundin, Kaisa, Emilia Tamsi, and Hannu Lauerma. "Hoidolle reagoimattomien psykoottisten vankien sosiaalinen tausta - vankilan ulkopuolelle hoidettavaksi vapautetut vangit 2008-2018." Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti 56, no. 3 (August 25, 2019). http://dx.doi.org/10.23990/sa.79780.
Full textAbstract:
Vuonna 2016 185 vankia eli 5,9 prosenttia suomalaisista vangeista sai psykoosidiagnoosin (1). Vankilassa vuosittain psykoosidiagnosoitujen vankien määrä on kymmenkertaistunut vuodesta 2005, vaikka psykoosisairauksien esiintyvyys väestössä ei ole kasvanut. Tänä aikana diagnosointikäytännöt ja diagnosointiin käytettävät resurssit eivät ole muuttuneet. Tässä tutkimuksessa eivät myöskään olleet mukana huumeiden aiheuttamat psykoosit. Olemme tehneet tutkimuksen vangeista, jotka ovat vuosien 2008–2018 aikana vapautettu vakavan ja vaikeahoitoisen psykoosin vuoksi vankilan ulkopuoliseen tahdosta riippumattomaan oikeuspsykiatriseen hoitoon ja kuntoutukseen. Tilastollisesti tarkasteltuna viisivuotisjaksolta 2008–2012 jaksolle 2013–2017 vankilan ulkopuolelle hoidettavaksi vapautettujen määrä kasvoi 50 prosenttia.
Tuottamamme tutkimustieto käsittää tutkittavan ryhmän sosiaaliset taustatekijät, rikollisuuden, mielentilatutkimukset, psyykkisen sairastavuuden sekä aiemman psykiatrisen hoidon. Tutkimus on tehty laadullisena tutkimuksena valmiista aineistosta, joka koostuu kaikista psykoosin vuoksi hoitoa varten vapautettujen vankien vapautustarvetta perustelevista esityksistä viimeisen kymmenen vuoden ajalta.
Psykoosin vuoksi vankilan ulkopuolelle hoitoa varten vapautetut vangit ovat huono-osainen, syrjäytynyt ja sairas ihmisryhmä. He ovat elämässään kohdanneet monia vääryyksiä ja sairastuneet psyykkisesti. Heidän rikollisuutensa on vakavaa, uusiutuvaa ja heidän mielentilaansa ei ole arvioitu oikeusprosessin yhteydessä tarpeeksi usein. Lisäksi näiden henkilöiden määrä on kasvussa, mikä johtuu mahdollisesti varhaisen sosiaalisen tuen ja oikeanlaisten ja oikea-aikaisten terveyspalveluiden puutteesta sekä mielentilatutkimusten vähentymisestä.
44
Lilja, Taru, Tiina Ristikari, and Mika Niemelä. "Hoito syytteen sijaan -toimintamallin arviointitutkimus: Monialaista yhteistyötä nuorten huumausaineiden käytön ehkäisemiseksi." Kasvun tuki -aikakauslehti 2, no. 1 (June 13, 2022). http://dx.doi.org/10.61259/kt.128820.
Full textAbstract:
Hoito syytteen sijaan on Lapin poliisin ja sosiaali-, terveys- ja nuorisopalvelujen yhteistyömalli,jonka tavoitteena on ehkäistä lasten ja nuorten huumausaineiden käyttöä.
Käyttörikoksesta ensimmäisen kerran kiinni jääneelle alle 25-vuotiaalle tarjotaan psykososiaalista hoitoa.
Mallia ollaan kehittämässä yhtenäisemmäksi, vaikuttavammaksi ja kuntien rakenteisiin paremmin integroitavaksi.
Tässä artikkelissa esitellään kehittämisen tueksi toteutettu laadullinen haastattelututkimus ja systemaattinen kirjallisuuskatsaus. Niiden perusteella mallia verrataan samankaltaisiin kansainvälisiin toimintamalleihin.
Päätelmänä on, että monialaisen toimintamallin onnistuminen edellyttää säännöllistä yhteydenpitoa toimijoiden välillä. Yhteiseen tavoitteeseen ja yhteistyöhön sitoutuminen on tärkeää.
Monialaisesti organisoitujen toimintamallien kehittämisessä toimijoiden yhteistyön laadullinen arviointi on varteenotettava vaihtoehto perinteisille vaikuttavuustutkimuksille.
45
Hölsä, Sini, Paula Valkonen, Johanna Viitanen, and Virpi Rauta. "Kohti käyttäjälähtöisiä kotidialyysin sähköisiä terveyspalveluita: Potilaskokemus ja ammattilaisten tarpeet suunnittelun lähtökohtana." Finnish Journal of eHealth and eWelfare 14, no. 2 (May 9, 2022). http://dx.doi.org/10.23996/fjhw.114929.
Full textAbstract:
Uuden kotidialyysihoidon sähköisen palvelun tavoitteena on sujuvoittaa ja tukea potilaiden hoitoa. Palvelun loppukäyttäjien huomioiminen ja osallistaminen kehittämistyöhön on tärkeää, jotta palvelu voidaan ottaa laajasti käyttöön ja se koetaan hyödylliseksi. Tässä artikkelissa kuvataan tutkimus, jonka tavoitteena oli selvittää kotidialyysipotilaiden ja heitä hoitavien ammattilaisten tarpeita ja kokemuksia uudelle kehitettävälle sähköiselle ratkaisulle, joka sisältää sovelluksen ja erilaisia mittareita. Tutkimus on osa monialaista ’Terveysteknologia predialyysi- ja kotidialyysihoidossa’ -tutkimushanketta. Tutkimusaineisto kerättiin kahdesta etäjärjestelyin toteutetusta työpajasta, joihin osallistui vuoden 2021 lopussa yhteensä viisi potilasta ja neljä ammattilaista. Työpajojen suunnittelussa hyödynnettiin tutkimusprojektissa aiemmin kerättyä laajaa haastattelu- ja arviointitutkimusaineistoa. Työpaja-aineistot analysoitiin laadullisin menetelmin. Potilailla oli jonkin verran käyttökokemusta uudesta kotidialyysin sähköisestä ratkaisusta. Potilaat näkivät mittareista ja sovelluksesta koostuvassa kokonaisuudessa paljon potentiaalia. He kokivat tärkeänä mahdollisuudet omien mittaustulosten seurantaan ja tietoperusteiseen hoitoon liittyvään päätöksentekoon. Potilaiden mielestä jatkuva mittaaminen ja kyselyiden täyttäminen oli kuitenkin ajoittain raskasta. Lisäksi he kokivat älyrannekkeen käytettävyyden heikoksi. Ammattilaiset olivat tietoisia uudesta sähköisestä ratkaisusta, mutta heillä ei vielä ollut kokemusta sen käytöstä. Ammattilaisten näkökulmasta uuden ratkaisun tulee istua osaksi nykyistä teknistä työskentely-ympäristöä. Ratkaisun potentiaalisina hyötyinä nähtiin erityisesti potilaan kokonaiskuvan hahmottaminen ja potilaiden tilan seuraaminen yhdessä potilaiden kanssa. Ammattilaiset toivoivat käyttöönoton tueksi lisäresursseja ja opastusta. Kehitettävässä kotidialyysin sähköisessä palvelussa nähdään olevan potentiaalia, mutta sen laajempaan käyttöön liittyen on tärkeää suunnitella ja sopia toimintatavat ammattilaisten ja potilaiden välillä. Palvelun jatkokehityksessä tulee kiinnittää huomioita käytettävyyteen ja yhteentoimivuuteen nykyisten sovellusten ja järjestelmien kanssa, jotta uuden palvelun käyttö on sujuva ja luonteva osa hoitoa sekä potilaiden että ammattilaisten näkökulmasta. Tulevaisuudessa sähköisten palveluiden avulla voidaan rohkaista useampia potilaita valitsemaan kotihoito kalliimman ja vähemmän yksilöidyn sairaalahoidon sijaan.
46
Pehkonen, Aini, Kaarina Mönkkönen, and Taru Kekoni. "Hoidon alkuarvioinnin tulkintakehykset mielenterveystyössä." Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti 56, no. 2 (April 28, 2019). http://dx.doi.org/10.23990/sa.70181.
Full textAbstract:
Mielenterveystyön hoidon alkuarvioinnissa selvitetään asiakkaan vahvuudet ja haasteet eri elämän osa-alueilla, punnitaan interventioiden tarve, hoidon tavoitteet ja hoidon seuranta. Mielenterveys- hoidon alkuarvioinnin tulee olla suunnitelmallista ja laadukasta, jotta potilaan oikeus hyvään hoitoon toteutuu. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin, millaisissa tulkintakehyksissä (Goffman 1986) hoidon alkuarviointi jäsentyy mielenterveystyön moniammatillisen hoitotiimin ja asiakkaan välillä. Tutkimusaineistoina ovat videoidut ja litteroidut kolme hoidontarpeen arviointikäyntiä ja asiakastapaamisten jälkeen työntekijöiden käymät reflektiokeskustelut psykiatrisella polikilinikalla. Aineiston analyysin tuloksena alkuarvioinnista identifioitiin hoidontarpeen, mielenterveyden, huolen, ja tulevaisuuden tulkintakehykset. Tulosten perusteella asiakkaan ja työntekijöiden toiminta ja roolit vaihtelivat kehyksittäin. Hoidontarpeen arvioinnin ja mielenterveyden tulkintakehyksessä tavoitteina oli saada tietoa potilaan kokonaistilanteesta, oireista ja tehdä diagnoosi. Hoitotiimin jäsenet esittivät kysymyksiä, ja potilas oli selontekovelvollinen. Huolen tulkintakehyksessä tavoitteena oli lievittää potilaan diagnoosin aiheuttamaa stigmatisoitumista ja aktivoida potilasta rohkaisevilla, suostuttelevilla ja selitystä pyytävillä kysymyksillä. Potilaalla oli hoitoa tarvitsevan sairastuneen rooli. Tulevaisuuden tulkintakehyksessä tavoitteena oli potilaan toimijuuden tukeminen ja aktivointi sekä potilaan hoidon oikea-aikaisuuden turvaaminen. Potilaalla oli vastuullisen toimijan rooli. Tulokset tuovat näkyväksi hoidon alkuarvioinnin ja sen merkityksen omana työvaiheenaan mielenterveystyössä. Lisäksi tulokset auttavat tunnistamaan prosessin eri vaiheita, potilaan ja työntekijöiden rooleja ja kysymysten merkitystä. Tuloksia voidaan hyödyntää alkuarvioinnin kehittämisessä, sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten koulutuksessa ja käytännön potilastyössä.
47
Mäkelä, Marjo, Maija Hupli, and Anne Kuusisto. "Palliatiivisessa hoidossa olevien potilaiden ja omaisten tiedonsaanti – ja tarpeet sairaalasta kotiutuessa." Finnish Journal of eHealth and eWelfare 15, no. 4 (December 29, 2023). http://dx.doi.org/10.23996/fjhw.126953.
Full textAbstract:
Tiedon tarpeisiin vastaaminen on merkittävä keino parantaa potilaan ja hänen omaistensa onnistunutta kotiutusta sairaalasta ja siten osa mahdollisimman hyvää loppuelämän hoitoa. Palliatiivisessa hoidossa olevien potilaiden määrä lisääntyy ja ohjauksen kehittäminen on olennaista hoidon laadun turvaamiseksi. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata palliatiivisessa hoidossa olevien potilaiden ja heidän omaistensa tiedonsaantia ja -tarpeita sairaalasta kotiutumisen yhteydessä ja sen jälkeen. Menetelmänä oli kartoittava kirjallisuuskatsaus. Systemaattinen tiedonhaku tehtiin kahteen tietokantaan (PubMed ja CINAHL) syyskuussa 2021 ja haut päivitettiin elokuussa 2022 ja syyskuussa 2023. Hakuja täydennettiin manuaalisesti. Hakutuloksia oli yhteensä 1 132, joista mukaanotto- ja poissulkukriteerien jälkeen tutkimukseen valittiin mukaan 14 artikkelia. Suurin osa tutkimuksista oli laadullisia (12). Lisäksi yksi oli monimenetelmätutkimus ja yksi määrällinen tutkimus. Palliatiivisessa hoidossa olevat potilaat ja heidän omaisensa kokivat saaneensa sairaalasta tietoa sairaudesta ja ohjeita kotona selviytymiseen. Tiedontarpeet liittyivät sairauden ennusteeseen, oireisiin ja hoitoon, terveydenhuollon palveluihin, kotona selviytymiseen ja tiedonkulkuun. Potilailla ja omaisilla oli erilaisia tiedontarpeita. Potilaat ja omaiset ovat tuoneet esille tiedontarpeiden olevan yksilöllisiä. Tietoa tulisi saada toistettuna ja ymmärrettävästi kotitutumisen hetkellä ja sen jälkeen. Omaisten ja potilaiden erilliset tiedon tarpeet tulisi tunnistaa ja huomioida ohjauksessa. Hoidon jatkuvuus tulisi turvata ammattilaisten välisellä yhteistyöllä ja hyödyntämällä erilaisia tiedonsiirron menetelmiä.
48
Markkula, Niina, and Jaana Suvisaari. "Onko masennus lisääntynyt suomalaisessa aikuisväestössä?" Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti 55, no. 3 (August 31, 2018). http://dx.doi.org/10.23990/sa.74420.
Full textAbstract:
Maailmanlaajuisesti masennuksen esiintyvyys ei ole muuttunut viime vuosikymmeninä. Suomessa masennushäiriöiden esiintyvyys edustavissa väestötutkimuksissa oli vuonna 2000 7,3% ja vuonna 2011 9,6%. Esiintyvyyden kasvu oli merkitsevä naisilla, mutta ei miehillä. Masennuslääkkeiden kulutus ja erikoissairaanhoidon polikliiniset käynnit masennuksen vuoksi ovat myös lisääntyneet 2000-luvulla, kun taas sairaalahoito on vähentynyt. Masennushäiriöiden hoito on lisääntynyt enemmän kuin esiintyvyys, mikä viittaa siihen, että entistä useampi osaa hakeutua oireiden vuoksi hoitoon. Masennushäiriöiden esiintyvyyden vertailua vaikeuttavat mittaus- ja haastattelumenetelmien erot ja osallistumisaktiivisuuden vaihteluun liittyvä valikoitumisharha. Masennushäiriöiden esiintyvyys Suomessa on jonkin verran korkeampi kuin maailmanlaajuinen keskiarvo, mutta lukuja vertailtaessa on otettava huomioon, että suomalaisissa esiintyvyysarvioissa on korjattu valikoitumisharhan vaikutusta moni-imputoinnilla, toisin kuin useimmissa muissa tutkimuksissa. Siksi voidaan päätellä, että masennuksen esiintyvyys Suomessa ei todennäköisesti ole poikkeuksellisen korkea verrattuna muihin länsimaihin. Masennuksen esiintyvyyden muutokset voivat heijastaa muita yhteiskunnallisia muutoksia. Erityisesti talouden laskusuhdanteilla on usein kielteisiä seurauksia mielenterveydelle. Masennuksen ilmeinen yleistyminen suomalaisilla naisilla on tapahtunut samaan aikaan 2010-luvun taloudellisen taantuman kanssa. On kuitenkin mahdollista, että masennushäiriöiden nykyiseen esiintyvyyteen vaikuttaa myös 1990-luvun lama, sillä lapsena koetut vaikeudet ovat voimakas riskitekijä masennushäiriöiden kehittymiselle. Masennushäiriöiden lisääntyminen Suomessa erityisesti naisten keskuudessa edellyttää tarkempia tutkimuksia ja toimenpiteitä tämän huolestuttavan kehityksen muuttamiseksi.
49
Puustjärvi, Eeva, and Pasi Puttonen. "Monipuolisia käytäntöjä taajamametsien hoitoon." Metsätieteen aikakauskirja 2012, no. 4 (2013). http://dx.doi.org/10.14214/ma.6492.
Full text
50
Mäenpää, Pia, Annamarja Lamminmäki, Pirjo Kaakinen, and Minna Hökkä. "Potilaiden ja läheisten näkemyksiä lääkärien palliatiivisen hoidon ja saattohoidon osaamisesta." Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti 58, no. 2 (May 27, 2021). http://dx.doi.org/10.23990/sa.102483.
Full textAbstract:
Palliatiivinen hoito on parantumattomasti sairaan potilaan ja hänen läheisensä aktiivista ja kokonaisvaltaista hoitoa. Palliatiivisen hoidon tarve tulee kasvamaan väestön ikääntyessä ja pitkäaikaissairauksien lisääntyessä. Palliatiivisen hoidon saannin turvaamiseksi lääkärillä tulee olla osaamista palliatiivisesta hoidosta ja saattohoidosta kaikilla terveydenhuollon tasoilla. Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvailla potilaiden ja läheisten kokemuksia lääkärien osaamisesta palliatiivisessa hoidossa ja saattohoidossa.
Tutkimusaineisto kerätiin sähköisenä kyselynä ja tiedote kyselystä oli Palliatiivisen hoitotyön ja lääketieteen koulutuksen monialaisen ja työelämälähtöisen kehittämisen (EduPal) -hankkeen verkkosivulla. Avoimeen kysymykseen: Mitä mielestäsi jokaisen lääkärin tulee osata palliatiivisesta hoidosta ja saattohoidosta valmistuessaan? vastasi 41 potilasta ja läheistä. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällön analyysilla.
Potilaiden ja läheisten mukaan lääkärit tarvitsevat palliatiivisessa hoidossa ja saattohoidossa kivunhoidon osaamista. Lisäksi he tarvitsevat vuorovaikutusosaamista ja potilaslähtöisen hoidon osaamista. Potilaat ja läheiset arvoivat lääkärin tarvitsevan vahvaa kliinistä osaamista palliatiivisesta hoidosta ja saattohoidosta. Myös lääkäreiden kohtaamisosaamista sekä potilaan ja läheisten tukemisosaamista pidettiin tärkeänä.
Lääkärillä tulee olla laaja-alaista osaamista palliatiivisesta hoidosta ja saattohoidosta. Potilaiden ja läheisten kokemusten huomioiminen lääketieteen perusopetuksessa ja täydennyskoulutuksessa vahvistaa ja tukee kliinistä osaamista sekä potilaan hoidon laatua. Lääketieteen koulutukseen tulee lisätä vuorovaikutus- ja kohtaamistaitoja kehittävää opetusta sekä turvata kaikille lääketieteen opiskelijoille osaaminen palliatiivisen hoidon ja saattohoidon perusteista.