Dissertations / Theses on the topic 'Hoitotyö'

Abstract The aim of this study was to describe psychiatric nursing in a hospital environment and to produce a model of nursing based on patient initiatives. The study was qualitative and the method was grounded theory. The data were collected by observing psychiatric nursing in a hospital environment and by interviewing nurses, nursing students and psychiatric patients. The purpose of the study was to produce knowledge for psychiatric nursing practice and nursing research. The data were collected using theoretical sampling which means that the sample's size was not limited at the beginning of data collection, but was decided during data collection according to the saturation. These data were collected by interviewing (N = 52) nurses (n = 29), nursing students (n = 7) and psychiatric patients (n = 16) in a hospital environment and by observing different nursing situations (N = 10) on video. The data were analysed in the first phase by continuous comparative analysis. According to the result of the analysis the basic process or core category of psychiatric nursing is the patient's capability to manage in daily life in a hospital environment. The patient's ability, the assessment of the needs of psychiatric nursing, the planning of psychiatric nursing and the helping methods used were connected to the patient's capability to manage. In the practice of psychiatric nursing was found to consist of different kinds of nursing, which were called collaborative, educational and confirmatory psychiatric nursing. Collaborative psychiatric nursing facilitates patient initiatives and allows patient's responsible participation in his/her own care. Educational nursing is implemented according to the ideal model of nursing and the patient is a responsible recipient in his/her own care. Confirmatory nursing rests on an authoritarian model and the patient is a responsible recipient of care. In the second phase the data were analysed by deductive content analysis techniques. The theoretical framework consisted of the types of psychiatric nursing. According to the results of content analysis 13% the nurse' and patients' utterances illustrated collaborative type of nursing, 37% educational type, and 50% confirmatory psychiatric nursing. The nurses and patients descriptions of psychiatric nursing were similar in direction. Finally, on the grounds of empirical results of this study and earlier researches the model of patient initiatives in nursing in a hospital environment was formulated. The model serves as point of departure for further testing and developing the model for developing instrument for assessing and evaluating psychiatric nursing in practice.

Abstract The purpose of this study was to describe and understand the evolution of the content and characteristics of Finnish geriatric nursing from the 1930s till the 2000s. The research approach was based on three underlying assumptions: historicity, multi-level analysis and the dimensions of goals and actual practice. Historicity implied both a long-term analysis of the phenomenon and the use of historical methodology. Multi-level analysis implied that the phenomenon was analyzed at both a macro-level and a micro-level. The macrolevel consisted of the societal geriatric policies (level I). The micro-level was divided into functional environments comprising the municipal context (level II) and nursing organizations (level III) as well as the nursing practice (level IV). The focal aim in the multi-level analysis was to compare the goals (at levels I-III) to the actual practice (level IV). The underlying theoretical premises of the multi-level analysis consisted of system-oriented thinking, and the data were organized in terms of the guidance model. The evolution of geriatric nursing was analyzed on the basis of official documents at the level I, the municipal documents of three municipalities in northern Finland at the level II, the documents of geriatric nursing organizations in selected municipalities at the level III, and retrospective knowledge of nursing aids and assistants and practical nurses at the level IV. In addition to this, contemporary material as well as relevant literature, magazines and research findings were used to shed light on the historico-sociocultural context. The manner of reading applied was systematic interpretation, which allowed the macro- and micro-level information of geriatric nursing in different historical periods to be integrated into a comprehensible whole. The study highlighted the basic dimensions of both goals and actual practice. Using a theoretical societal frame of analysis, they were combined into the general guidelines of geriatric nursing: the retaining nursing of the activation stage (1930-1950), the collective nursing of the preliminary stage (1950-1970), the individual nursing of the revitalizing stage (1970-1990) and the balancing nursing of the renovative stage (1990-). The findings indicated that the evolution of geriatric nursing was shaped by the goal-oriented dimensions of the geriatric policies, the municipal organizations and the functional contexts of the nursing organizations as well as the nurses' role in the actual practice. The findings also indicated that the goals defined in geriatric policies were implemented in the actual nursing practice with some delay. The purpose of the study was to produce synthesizing basic nursing research. It thus opened up a new perspective into the research questions motivated by nursing science. The findings can also be utilized in efforts to understand the value and knowledge base of geriatric nursing and in nurse education. In order to be able to develop nursing further, it is important not to approach nursing as a separate phenomenon, but to integrate it into a wider historico-sociocultural analysis. The methodological solutions made here can also be applied to other nursing research
Tiivistelmä Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvailla ja ymmärtää suomalaisen vanhusten hoitotyön sisällön ja luonteen muotoutumista 1930-luvulta 2000-luvulle. Tutkimuksen tarkastelunäkökulmana oli kolme perusolettamusta: historiallisuus, monitasoisuus sekä tavoitteiden ja tosiasiallisen toiminnan ulottuvuudet. Historiallisuus viittasi sekä ilmiön tarkasteluun pitkällä aikavälillä että historialliseen tutkimusmenetelmään. Monitasoisuus liitti ilmiön tarkastelun makro- ja mikrotasoille. Makrotason muodosti yhteiskunnallinen vanhuspolitiikka (I-taso). Mikrotaso jakaantui kunnalliseen (II-taso) ja hoito-organisaatioiden (III-taso) muodostamiin toimintaympäristöihin sekä käytännön hoitotyöhön (IV-taso). Monitasotarkastelun lävistävänä näkökulmana oli heijastaa tavoitteellisia ulottuvuuksia (I-III-taso) käytännön tosiasialliseen toimintaan (IV-taso). Tutkimuksen väljänä monitasotarkastelua ohjaavana teoreettisena lähtökohtana oli systeemiajattelu ja jäsennyksenä toimi ohjausmalli. Vanhusten hoitotyön muotoutumista haettiin I-tasolla virallisten dokumenttien, II-tasolla kolmen pohjoissuomalaisen kunnan kunnallisten asiakirjojen, III-tasolla valittujen kuntien vanhusten hoito-organisaatioiden dokumenttien sekä IV-tasolla apu-, perus- ja lähihoitajien muistitiedon avulla. Tämän lisäksi ajan historiallis-sosiokulttuurisen kontekstin ymmärtämiseksi hyödynnettiin aikalaisaineiston ohella myös ilmiötä koskevaa kirjallisuutta, aikakauslehdistöä ja tutkimustietoa. Tutkimuksen luentatapana oli systematisoiva tulkinta, jonka avulla integroitiin makro- ja mikrotason tiedot vanhusten hoidosta eri aikakausilta yhteen ymmärrettäväksi kokonaisuudeksi. Tutkimus tuotti sekä tavoitteellisten että tosiasiallisen toiminnan ulottuvuuksien peruslinjat. Näistä muodostettiin teoreettista yhteiskunnallista jäsennyskehystä hyödyntäen hoitotyön yleiset kehityslinjat: aktivointivaiheen säilyttävä hoitotyö (1930-1950), luonnosteluvaiheen kollektisoiva hoitotyö (1950-1970), elävöittämisvaiheen yksilöllinen hoitotyö (1970-1990) sekä uudentamisvaiheen tasapainoileva hoitotyö (1990-). Tutkimus osoitti, että hoitotyön muotoutumiseen vaikuttivat vanhuspolitiikan, kunnallisen ja hoito-organisaatioiden toimintaympäristöjen tavoitteelliset ulottuvuudet sekä hoitajan rooli tosiasiallisessa toiminnassa. Tuloksista kävi ilmi, että vanhuspolitiikan tavoitteet heijastuivat hoitotyön tosiasialliseen toimintaan viiveellä. Tutkimuksen ideana oli tuottaa kokoavaa hoitotieteellistä perustutkimusta. Tutkimus avasi siten uutta näkökulmaa hoitotieteen tieteenalasta nouseviin tutkimuskysymyksiin. Tuloksia voidaan hyödyntää myös vanhusten hoitotyön arvo- ja tietoperustan ymmärtämiseen sekä hoitotyön opetukseen. Hoitotyön edelleen kehittämisen kannalta on tärkeää, että hoitotyötä ei tarkastella vain yksittäisenä ilmiönä, vaan se liitetään laajempaan ajan historiallis-sosiokulttuuriseen tarkasteluun. Tutkimuksen menetelmällisiä ratkaisuja voidaan soveltaa myös muissa hoitotieteellisissä tutkimuksissa

Abstract The aim of the study was to investigate the amount and focus of rehabilitation nursing care practices and the association of these practices to quality outcomes. Additionally, the aim of the study was to describe the characteristics and leadership models of the functional level in long-term care units providing rehabilitation nursing care. The study consists of four articles. The data for the first three articles were derived from the National Institute for Health and Welfare Resident Assessment Instrument (RAI) database. The data for the first article (n = 5312) were collected using resident level data. The second article is based on unit level information (n = 256) and data from a questionnaire sent to the nursing leaders of the functional level (n = 189) in facilities which adopted RAI. For the third article the resident level data (n = 2037) were used from the study of Laine (2005). The statistical analyses were performed by SAS statistical software for Windows. The data were presented as mean scores and confidence intervals. Regression models were used to present the associations between variables. The qualitative data for the fourth article was collected by interviews with the nursing leaders at the functional level (n = 14). The data were analysed by content analysis. The results show that residents receiving rehabilitation nursing had more impaired cognitive and physical function. The amount of rehabilitation nursing practice was associated to the nurses' assessment of residents' rehabilitation potential. Daily provision of rehabilitation nursing activity was associated to better care quality. It decreased the prevalence of bedridden residents and residents with little or no activity. It increased the amount of nursing time spent on residents. The leadership of the rehabilitation units consisted of recognizing options, promoting guidelines, reminding nurses, upholding open communication, supporting the learning process and respecting. The characteristics of rehabilitation units involved characteristics of Magnet Hospitals. The measure of rehabilitation nursing that measured the amount of rehabilitation nursing activity was usable and distinctive. In this study, measurable information about the amount of rehabilitation nursing practice was acquired. Findings of this study are usable for evaluation of nursing care outcomes and for developing nursing management
Tiivistelmä Tutkimuksen tarkoituksena oli analysoida kuntoutumista edistävän hoitajan toiminnan määrää, kohdentumista ja sen yhteyttä hoidon laadun tuloksiin. Lisäksi tarkoituksena oli kuvata kuntoutumista edistävien osastojen tunnuspiirteitä ja lähijohtamisen menetelmiä pitkäaikaisessa laitoshoidossa. Tutkimus koostuu neljästä osajulkaisusta, josta kolmessa on käytetty valmiita tutkimusaineistoja. Ensimmäisen (n = 5312) osajulkaisun asiakastason aineisto on kerätty tekemällä poimintoja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Resident Assement Instrument (RAI) -tutkimustietokannasta. Toisessa osajulkaisussa tutkimustietokannasta on kerätty osastotason aineisto (n = 256) ja tehty poimintoja RAI-järjestelmää käyttävien osastonhoitajien toimintatietokyselystä (n = 189). Kolmannessa osajulkaisussa on hyödynnetty asiakastason aikamittaus- ja RAI-arviointiaineistoa (n = 2037), jota Laine (2005) käytti väitöskirjassaan. Analyyseissä on käytetty SAS-tilasto-ohjelmistoa. Aineisto on kuvattu keskiarvoin ja luottamusvälein. Muuttujien yhteyksiä on kuvattu käyttämällä regressiomalleja. Neljättä osajulkaisua varten on koottu laadullinen aineisto osastonhoitajien teemahaastatteluista (n = 14), joka on analysoitu sisällön analyysillä. Tulosten mukaan hoitajan kuntoutumista edistävä toiminta kohdistui niihin asiakkaisiin, joilla oli keskivaikeasti alentunut fyysinen toimintakyky ja kognitio. Hoitajan toiminta oli yhteydessä hoitajan uskoon asiakkaan kuntoutumisen mahdollisuudesta. Osastotason tarkastelussa päivittäinen kuntoutumista edistävä toiminta oli yhteydessä hoidon laadun tuloksiin, sillä se vähensi vuodepotilaiden määrää ja lisäsi asiakkaiden sosiaalista osallistumista. Se lisäsi myös asiakaskohtaista välitöntä hoitoaikaa. Lähijohtamisen menetelminä korostuivat mahdollisuuksien näkeminen, linjassa pitäminen, mieleen palauttaminen, avoin kommunikointi sekä hoitajien osaamisen tukeminen ja arvostaminen. Kuntoutumista edistävien osastojen tunnuspiirteinä korostuivat magneettisairaaloiden vetovoimatekijät. Tutkimuksessa kehitetty kuntoutumista edistävän hoitajan toiminnan määrän mittaamiseen tarkoitettu mittari osoittautui käyttökelpoiseksi ja erottelevaksi mittariksi. Tutkimuksessa saatu tieto on hyödynnettävissä kuntoutumista edistävän hoitajan toiminnan mittaamisessa kuten myös hoidon tulosten arvioinnissa. Tutkimustuloksista on hyötyä hoitotyön johtamisessa
Sammanfattning Syftet med undersökningen var att analysera mängden av rehabiliteringsfrämjande vårdinsatser, vem de riktades till och hur de relaterar till vårdkvalitet. Dessutom var avsikten att beskriva vad som kännetecknar rehabiliteringsfrämjande avdelningar och ledarskapsmodeller inom institutionsvården. Undersökningen består av fyra delpublikationer: i tre av dem användes existerande forskningsmaterial. Materialet på klientnivå (n = 5312) som användes i den första delpublikationen samlades in genom axplock ur forskningsdatabasen Resident Assessment Instrument (RAI) på Institutet för hälsa och välfärd (THL). Den andra delpublikationen består av material på avdelningsnivå (n = 256) och material ur en enkät om verksamhetsuppgifter (n = 189) riktad till de avdelningsskötare som använder RAI-systemet. Den tredje delpublikationen omfattar tidmätnings- och RAI-bedömningsmaterial (n = 2037) på klientnivå som Laine (2005) använde i sin doktorsavhandling. I analyserna har SAS-dataprogramvara använts. Materialet har beskrivits med medelvärden och konfidensintervaller. Variablernas förhållanden till varandra har illustrerats med regressionsmodeller. För den fjärde delpublikationen har ett kvalitativt material insamlats från temaintervjuer med avdelningsskötare (n = 14) och analyserats med innehållsanalys. Resultaten visar att vårdarens rehabiliteringsfrämjande vårdinsatser riktade sig på de klienter som hade medelsvårt nedsatt fysisk funktionsförmåga och kognition. Vårdinsatserna var sammankopplade med vårdarens uppfattning om klientens rehabiliteringsmöjligheter. I studien på avdelningsnivå relaterade den dagliga rehabiliteringsfrämjande vårdinsatsen till vårdkvalitet. Antalet sängliggande klienter minskade och det sociala deltagandet hos klienterna ökade, även den direkta vårdtiden per klient ökade. Bland de metoder som avdelningsskötarna använde för ledarskap framhävdes upptäckandet av möjligheter, linjehållning, påminnelser, öppen kommunikation samt stödandet och värdesättandet av vårdarnas kompetens. Särskilt kännetecknande för de rehabiliteringsfrämjande avdelningarna visade sig vara magnetsjukhusens dragningskraft. För att mäta mängden rehabiliteringsfrämjande vård som gavs, utvecklades en mätare, vilken visade sig vara användbar och urskiljande. De resultat som denna forskning gett kan tillämpas för att lyfta fram mätbarheten av rehabiliteringsfrämjande vårdinsatser såsom även till att utvärdera vårdresultaten. Forskningsresultaten kan också utnyttjas till att utveckla ledarskapet inom vårdarbetet

Abstract The study describes adult patients' experiences of psychosis and being helped in an inpatient setting. The method is qualitative and the approach phenomenological. The study was carried out at the psychiatric clinic of a Finnish university hospital in 1998. The participants were men and women aged 23-57 coping with different types of psychosis. The data consists eight people's interviews (n=14), which were tape-recorded (except one). The data was analysed using the method developed by Amedeo Giorgi and Juha Perttula. Patients experienced psychosis as an uncontrollable sense of self, which included emotional and physical feelings of a change and a loss of control over one's self. Uncontrollable sense of self increased sensitivity with self, others, the significant others were important and meaningful and coping with daily life was difficult and varied individually. The onset of psychosis was experienced situational, the progress of psychosis as holistic and exhaustive, and the admission into the treatment as difficult but inevitable. The care was experienced as helpful but unstructured. The care should be based on patients' experiences of psychosis with self, others and life. When patients have uncontrollable sense of self the care should be protection from vulnerability to more integrated inner world supporting individual empowerment and coping
Tiivistelmä Tutkimuksessa kuvaillaan aikuisten potilaiden kokemuksia psykoosin ja autetuksi tulemisen todellisuudesta psykiatrisen sairaalahoidon aikana. Tutkimuksen lähestymistapa on fenomenologinen. Keräsin tutkimusaineiston yliopistosairaalan psykiatrian klinikassa avoimilla haastatteluilla vuonna 1998. Tutkimukseen osallistuneet olivat erilaisia psykooseja kokeneita ja niistä selviytyneitä tai selviytymässä olevia, 25-57-vuotiaita naisia ja miehiä. Tutkimusaineistona on kahdeksan erimuotoista psykoosia kokeneen potilaan haastattelut (n=14), jotka nauhoitettiin (yhtä lukuun ottamatta). Analysoin aineiston Amedeo Giorgin kehittämällä ja Juha Perttulan Giorgin analyysimenetelmään liittämän muunnelman mukaan. Potilaat kokivat psykoosin hallitsemattomana minuutena, mikä tarkoitti emotionaalista ja fyysistä minän muuttumisen ja itsehallinnan menetyksen tunnetta. Hallitsematon minuus merkitsi herkistyneisyyden lisääntymistä itsen ja muiden suhteen, omaisten ja ystävien tärkeyttä ja vaihtelevaa vaikeutta selviytyä jokapäiväisestä elämästä. Elämäntilanteeseen liittyvä hallitsematon minuus oli kokonaisvaltainen ja uuvuttava kokemus. Tällöin sairaalahoito koettiin vaikeana, mutta välttämättömänä. Autetuksi tuleminen oli helpottavaa ja välttämätöntä, mutta hoito jäi jäsentymättömäksi omaan sisäiseen tilanteeseen, hoitotoimintojen ja minuuden hallitsemattomuuden / hallinnan suhteen. Autetuksi tuleminen tarkoitti potilaiden kokemana haavoittuvuudelta suojaamisesta eheytyneemmäksi tuloa siten, että yksilöllistä voimaantumista ja selviytymistä tuetaan

Abstract The aim of this study was to deepen the understanding of ageing nurses’ well-being at work. The study consists of the following phases: 1) a substantive theory of ageing hospital nurses’ well-being at work, 2) systematic literature review of nurses’ well-being at work, 3) developing a scale to measure ageing nurses’ well-being at work, 4) testing the substantive theory to serve as a theoretical model based on the survey study and 5) practical application of the theoretical model in Finnish hospitals. The substantive theory was created using Glaserian grounded theory methodology. The subjects of the study are nurses working at a university hospital, aged 45–55 years, with at least 10 years of hospital work experience and doing three-shift work in the specialities of internal medicine or surgery. The data (n = 21) analysed using constant comparison analysis consists of interviews, diaries and open data collection forms. Nurses’ well-being at work is investigated through a systematic literature review, consisted of data from 21 scientific original articles collected from international databases. A scale was developed based on the substantive theory whose validity and reliability was tested with the aid of survey data. The substantive theory was also tested using the scale and survey data. Survey data (n = 328) were collected from nurses born between the years 1948–1962 and working at hospitals all around Finland. Data were analysed using explorative factor analysis (principal component analysis). With the aid of a second survey data set (n = 285) the practical application of the theoretical model was studied in Finnish hospital organizations as seen in the work of ageing nurses. According to the theoretical model, the well-being at work of ageing nurses consists of nurse-nurse interaction, nurse-patient interaction and orientation towards nursing work. Nurse-nurse interaction consists of meaningfulness of work, helping, status at work, communality, freedom, working in pairs and being together. Nurse-patient interaction consists of patient satisfaction, well-conducted nursing and meeting and helping patients. Orientation towards nursing work includes provision of good care to patients, appreciation of nursing and putting the patient first. The theoretical model is well realized within the hospital organization: the strongest conflict can be seen in relation to the importance of well-conducted nursing and its quite poor realization in Finnish hospitals. The results of this study emphasize in a new way the key significance of reciprocity, dignity and respect to nurses’ well-being at work. The knowledge generated in this study can be exploited when promoting well-being at work of ageing nurses in responding to the challenges at both individual and organizational level. The results of this study can be utilized in nursing work, nursing leadership and education and in research related to well-being at work
Tiivistelmä Tutkimuksen tarkoituksena on syventää ymmärrystä ikääntyvien sairaanhoitajien työhyvinvoinnista. Tutkimus rakentuu seuraavista vaiheista: 1) substantiivinen teoria ikääntyvien sairaanhoitajien työhyvinvoinnista, 2) systemaattinen kirjallisuuskatsaus hoitajien työhyvinvoinnista, 3) ikääntyvien sairaanhoitajien työhyvinvointia mittaavan mittarin kehittäminen, 4) substantiivisen teorian testaaminen teoreettiseksi malliksi empiirisen aineiston avulla ja 5) teoreettisen mallin toteutuminen suomalaisissa sairaaloissa. Substantiivinen teoria on luotu glaserilaisen grounded theory -metodologian avulla. Tutkimuksen kohteena ovat yliopistosairaalan sisätautien ja kirurgian klinikan 45–55-vuotiaat, yli 10 vuoden työkokemuksen omaavat ja kolmivuorotyötä tekevät sairaanhoitajat. Jatkuvan vertailun analyysilla analysoitu aineisto (n = 21) koostuu haastatteluista, päiväkirjoista ja avoimista tiedonkeruulomakkeista. Hoitajien työhyvinvointia on tarkasteltu systemaattisen kirjallisuuskatsauksen avulla, jonka aineisto koostui 21 kansainvälisestä tietokannoista kerätystä tieteellisestä alkuperäisjulkaisusta. Substantiivisen teorian perusteella on kehitetty mittari, jonka luotettavuutta testattiin empiirisen aineiston avulla. Mittarin ja kyselyaineiston avulla myös testattiin substantiivista teoriaa. Aineisto (n = 328) kerättiin vuosina 1948–1962 syntyneiltä ja eri puolella Suomea sairaaloissa työskenteleviltä sairaanhoitajilta. Aineisto analysoitiin eksploratiivisella faktorianalyysilla (pääkomponenttianalyysi). Toisen empiirisen kyselyaineiston (n = 285) avulla tarkasteltiin teoreettisen mallin toteutumista suomalaisissa sairaalaorganisaatioissa ikääntyvien sairaanhoitajien työssä. Teoreettisen mallin mukaan ikääntyvien sairaanhoitajien työhyvinvointi rakentuu hoitajavastavuoroisuudesta, potilasvastavuoroisuudesta ja hoitajien työn asenneperustasta. Hoitajavastavuoroisuus koostuu työn mielekkyydestä, auttamisesta, asemasta työssä, yhteisöllisyydestä, vapaudesta, parityöstä ja yhdessäolosta. Potilasvastavuoroisuus rakentuu potilaiden tyytyväisyydestä, hyvin tehdystä hoitotyöstä sekä potilaiden kohtaamisesta ja auttamisesta. Sairaanhoitajien työn asenneperusta sisältää potilaan hyvän hoitamisen, hoitajuuden arvostamisen ja potilaan ensisijaistamisen. Teoreettinen malli toteutuu sairaalaorganisaatioissa hyvin: merkittävin ristiriita on havaittavissa liittyen hyvin tehdyn hoitotyön tärkeyteen, mutta heikkoon toteutumiseen. Tutkimuksen tulokset nostavat uudella tavalla keskiöön arvostavan vastavuoroisuuden merkityksen sairaanhoitajien työhyvinvoinnille. Tutkimuksen tuottamaa tietoa voidaan hyödyntää ikääntyvien sairaanhoitajien työhyvinvoinnin edistämisessä sekä yksilö- että organisaatiotason haasteisiin vastaamisessa. Tutkimuksen tulokset ovat hyödynnettävissä käytännön hoitotyössä, hoitotyön johtamisessa ja koulutuksessa sekä työhyvinvoinnin tutkimuksessa

Abstract The purpose of this study was to clarify the notion of diaconal nursing, to produce a description of diaconal nursing and to outline a model of it. The study was accomplished in three stages in accordance with the hybrid model developed by Schwarz-Barcott and Kim (2000). At the theoretical stage, the literature was searched for information of diaconal nursing. For this purpose, a discretionary sample of references dealing with diaconal work and nursing was collected in 1998–1999. The material was analyzed with methods of inductive content analysis. At the empirical stage, the narrative approach was used to collect experiential data about diaconal nursing. The data were collected in the form of written essays complemented by oral interviews. The narrators were a group of 70 senior nursing students with the orientation towards diaconal care, 36 teachers of diaconal care, two consecrated deaconess nurses from five polytechnics on different locations in Finland and eight nurses without diaconal education and four patients from the Kanta-Häme and Pirkanmaa regions. One of the informants was testing the diaconal nursing practice, and she discussed that in her personal narrative. The data were collected in 1998–2003. The substance of the empirical data was analyzed with holistic methods of narrative content analysis. At the analytical stage, diaconal nursing was described as a synthesis of the theoretical and empirical stages, and a model was constructed based on that description. The results indicated that nurses with and without diaconal education used different terms to describe diaconal nursing. Based on the model developed here, diaconal work and nursing are combined into diaconal nursing via the cultural level of religion. Diaconal nursing is a profession carried out in nursing environments and parishes by nurses with diaconal education. Knowledge of both nursing science and theology is applied. In addition to nursing interventions, caritative and liturgic interventions are also used in diaconal nursing. The term 'professional service' is in diaconal nursing. The interactive relationship is a professional human relationship, where the person being cared for receives care and compassion without an obligation to "pay back". For the nursing professional, actions accordant with the Christian view of humanity may be a resource in everyday nursing. The recipient of care is not expected to have a religious or other conviction. Diaconal nursing can be learnt through education, and being a professing Christian is not enough to make a nurse a professional of diaconal nursing. The knowledge produced is the study can be utilized in diaconal nursing instruction and helps students to encounter people in nursing practice. The model also provides insight for the development of diaconal nursing curricula in polytechnics
Tiivistelmä Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selkiyttää käsitystä diakonisesta hoitotyöstä ja tuottaa kuvaus diakonisesta hoitotyöstä sekä rakentaa siitä malli. Tutkimus muodostuu kolmesta vaiheesta Schwarz - Barcottin ja Kimin (2000) kuvaaman hybridisen mallin mukaisesti. Teoreettisessa vaiheessa tehtävänä oli etsiä kirjallisuudesta tietoa diakonisesta hoitotyöstä. Tätä varten kerättiin 1998–1999 harkinnanvaraisella otannalla aineisto diakoniaa ja hoitotyötä käsittelevästä kirjallisuudesta. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla. Empiirisessä vaiheessa koottiin narratiivista lähestymistapaa soveltaen kokemuksellista tietoa diakonisesta hoitotyöstä. Aineisto koottiin kirjoitelmina ja sitä täydennettiin haastatteluin. Kertojina oli 70 diakoniapainotteisen sairaanhoitajakoulutuksen päättävää opiskelijaa, 36 diakonian opettajaa, kaksi diakonian virkaan vihittyä sairaanhoitajaa viiden eri paikkakunnan ammattikorkeakoulusta sekä 8 sairaanhoitajaa ja 4 potilasta Kanta-Hämeestä ja Pirkanmaalta. Yksi kertojista testasi diakonista hoitotyötä hoitokäytännössä, josta hän tuotti sisäisen tarinansa. Aineisto koottiin 1998–2003 välisenä aikana. Aineisto analysoitiin holistis-sisällöllisesti narratiivisen aineiston analyysin mukaisesti. Analyyttisessa vaiheessa kuvattiin diakonista hoitotyötä teoreettisen ja empiirisen vaiheen muodostamana synteesinä, jonka perusteella siitä rakennettiin malli. Tulokset osoittivat, että diakoniaan kouluttautuneet ja kouluttautumattomat sairaanhoitajat puhuvat eri käsittein diakonisesta hoitotyöstä. Kehitetyn mallin mukaan diakonia ja hoitotyö yhdistyvät diakoniseksi hoitotyöksi uskonnon kulttuurisen tason kautta. Diakoninen hoitotyö on professio, jota tekevät diakoniseen hoitotyöhön kouluttautuneet sairaanhoitajat hoitotyön toimintaympäristöissä ja seurakunnissa. Siinä sovelletaan hoitotieteen ja teologian tietoa. Diakonisessa hoitotyössä toteutetaan hoitotyön auttamismenetelmien lisäksi karitatiivisia ja liturgisia auttamismenetelmiä. Diakonisessa hoitotyössä puhutaan ammatillisesta palvelemisesta. Vuorovaikutussuhde on ammatillinen lähimmäissuhde, jossa hoidettava kokee saavansa lahjomatonta hoitamista ja rakkauden tunnetta. Hoitotyöntekijälle kristillisen ihmiskäsityksen mukainen toiminta voi olla voimavara hoitamisen arjessa. Hoidettavana olevalta ihmiseltä ei edellytetä uskonnollista tai muuta vakaumusta. Diakoninen hoitotyö voidaan oppia koulutuksessa ja pelkkä hoitajan kristillinen vakaumus ei anna valmiuksia tähän työhön. Tutkimuksessa tuotettua tietoa voidaan hyödyntää hoitotyön opetuksessa ja sen seurauksena käytännön hoitotyössä ihmisen kohtaamisissa. Lisäksi tuotettu malli lisää ymmärrystä kehittää diakonista hoitotyötä opiskelevan sairaanhoitajan opetussuunnitelmaa ammattikorkeakoulussa

Abstract The purpose of the study was to examine the relationship between nursing leadership and burnout among nurses in health care as well as the incidence of multidimensional leadership and burnout in Finnish nursing. A further purpose was to test a factor structure of Multifactor Leadership Questionnaire (MLQ) and Maslach Burnout Inventory (MBI) in Finnish health care. The empirical data were gathered by postal questionnaires from nursing staff working in university, central and district hospitals, health centers as well as psychiatric and private hospitals (n = 900, response rate 73%). In addition, a follow-up study was performed at a one-year interval (n = 100, response rate 79%). After deleting unusable questionnaires, the sample consisted of 627, and the follow-up study of 78 nurses and nurse leaders. The data were analyzed with descriptive and multivariate statistical methods. Nurse leaders proved to be transformational leaders who rewarded their subordinates, but traditional active and passive management-by-exception and laissez-faire leadership also appeared in their leadership behavior. Half of the nursing staff were moderately burned out and about one tenth were highly burned out. Nearly one fifth suffered from high emotional exhaustion. Nursing leadership has both positive and negative effects on burnout among nursing staff. Rewarding transformational leadership and active management-by-exception functioned as protecting factors, and passive laissez-faire leadership as an exposing factor. However, the results suggest that the relation between leadership and burnout is complex, affected by situational factors of leadership and the ambiguous nature of burnout. The six- and three-factor structure of the MLQ as well as the three-factor structure of the MBI were empirically supported. According to psychometric properties both instruments are well applicable to Finnish health care research. The results can be used in academic leadership education and leadership training in health care organizations, as well as to improve the quality of work life and to promote work well-being. The results can also be utilized in studies applying MLQ and MBI as well as when exploring factor structure of measures and in validation studies of instruments
Tiivistelmä Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää hoitotyön johtajuuden ja hoitohenkilöstön työuupumuksen yhteyttä terveydenhuollossa sekä moniulotteisen johtajuuden ja työuupumuksen esiintymistä suomalaisessa hoitotyössä. Lisäksi tarkoituksena oli testata suomalaisessa terveydenhuollossa moniulotteisen johtajuusmittarin ja kolmiulotteisen työuupumusmittarin rakennetta. Empiirinen tutkimusaineisto kerättiin postikyselyllä yliopisto-, keskus- ja aluesairaaloiden, terveyskeskusten sekä psykiatristen ja yksityisten sairaaloiden hoitohenkilöstöltä (n = 900, vastausprosentti 73). Lisäksi toteutettiin seurantakysely vuoden intervallilla (n = 100, vastausprosentti 79). Aineistosta jouduttiin poistamaan vastauksia, ja poistojen jälkeen tutkimusjoukko muodostui 627:stä ja seurantakyselyssä 78 hoitajasta ja hoitotyön esimiehestä. Aineiston analyysissä käytettiin tilastollisina kuvailevina menetelminä ristiintaulukointia, kontingenssikerrointa, χ²-testiä, Pearsonin tulomomenttikorrelaatiokerrointa, t-testiä, Mann-Whitney U-testiä, Wilcoxonin testiä, yksi- ja kaksisuuntaista varianssianalyysiä sekä Kruskal-Wallisin testiä. Monimuuttujamenetelminä olivat rakenneyhtälömallitus ja lineaarinen regressioanalyysi. Mittareiden luotettavuuden arvioinnissa käytettiin eksploratiivista ja konfirmatorista faktorianalyysiä, Cronbachin alpha -kerrointa, osiosummakorrelaatioita, osioiden välisiä korrelaatioita, Pearsonin tulomomenttikorrelaatiokerrointa ja intraclass-korrelaatiokerrointa. Hoitotyön johtajat osoittautuivat työntekijöitä palkitseviksi muutosjohtajiksi, mutta johtamiskäyttäytymisessä esiintyi myös perinteistä työntekijöiden aktiivista ja passiivista valvomista sekä välttävää johtajuutta. Eroja ilmeni johtajan iän, työkokemuksen, työtehtävän ja perustyöhön osallistumisen mukaan. Puolella hoitohenkilöstöstä esiintyi keskimääräistä ja noin kymmenesosalla voimakasta työuupumusta. Voimakkaasta emotionaalisesta väsymyksestä kärsi lähes joka viides. Hoitotyön johtajuudella on sekä myönteisiä että kielteisiä vaikutuksia hoitohenkilöstön työuupumuksen kannalta. Palkitseva muutosjohtajuus ja työntekijöiden aktiivinen valvominen toimivat työuupumukselta suojaavina tekijöinä ja passiivinen välttäminen työuupumukselle altistavana tekijänä. Tulokset viittaavat kuitenkin siihen, että johtajuuden ja työuupumuksen yhteys on kompleksinen, ja tähän vaikuttavat johtajuuden tilannetekijät ja työuupumuksen moniselitteinen luonne. Hoitohenkilöstön ikä, työllisyystilanne, työaikamuoto ja työtehtävän luonne vaikuttivat johtajuuden ja työuupumuksen yhteyteen, joka oli suhteellisen pysyvä vuoden intervallilla mitattuna. Myös johtajuus ja työuupumus osoittautuivat stabiileiksi ilmiöiksi. Johtajuusmittarin kuuden ja kolmen faktorin rakenne sekä työuupumusmittarin kolmen faktorin rakenne saivat empiiristä tukea. Mittareita voidaan pitää psykometristen ominaisuuksiensa perusteella suomalaiseen terveydenhuoltotutkimukseen soveltuvina. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää terveydenhuoltoalan yliopistollisessa ja terveydenhuollon organisaatioiden sisäisessä johtamiskoulutuksessa, työelämän laadun parantamisessa ja työhyvinvoinnin edistämisessä, johtajuus- ja työuupumusmittaria soveltavissa tutkimuksissa sekä laajemmin mittareiden kehittämistyössä ja validointitutkimuksissa

Abstract The purpose of this study was to describe and explain the use of physical restraints in institutional elderly care from the viewpoint of the elderly, their family members, nursing staff and nursing superiors. The empirical part of the study was conducted in two stages. The approach in the first stage was quantitative: data were collected with a questionnaire from the nursing staff (n = 1,148). The data were collected using stratified sampling in two stages: by type of institution and by province. The data were analysed using descriptive statistics as well as explorative factor analysis. The second stage of the study was conducted with a qualitative approach, collecting the data from the elderly (n = 7), their family members (n = 7), nursing staff (n = 16) and nursing superiors (n = 5) using participant observation, individual and group interviews. The data were analysed using inductive content analysis. The use of physical restraints on the elderly was common in institutional care, especially in health centre wards. Both direct and indirect forms of restraint were used to limit the mobility of the elderly. The most commonly used form of direct restraint was elevating the sides of the bed (84%). Indirect forms of restraint included removing the patient’s mobility aid, clothes or alarm bell, as well as a mode of operation that promotes passivity. The nursing staff considered the use of physical restraints on the elderly as an ethical conflict situation. A family member of the elderly could be an active agent, either by using physical restraints or demanding that the nursing staff use them. The nursing staff stated that lack of legislation has an effect on the widespread use of physical restraints. Thirty-three per cent of the nursing staff reported having written instructions on the use of physical restraints in their work unit. The use of physical restraints made the elderly susceptible to hazardous situations, maltreatment and institutionalisation. Attempts were being made to reduce the use of physical restraints by using alternative methods. The participation of a doctor and a physical therapist in elderly care would promote the use of alternative methods, as would support provided by the work unit superiors. The information obtained from the study can be used to widen the gerontological knowledge basis of nursing science as well as to develop gerontological nursing practices in elderly care. The new information can be utilised in basic, further and updating education in the field of social and health care, as well as in producing and developing institutional care services for the elderly
Tiivistelmä Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata ja selittää fyysisten rajoitteiden käyttöä vanhusten laitoshoidossa vanhusten, omaisten, hoitohenkilökunnan ja hoitotyön esimiesten näkökulmasta. Tutkimuksen empiirinen osio tehtiin kahdessa vaiheessa. Ensimmäisen vaiheen lähestymistapa oli kvantitatiivinen ja aineisto kerättiin kyselylomakkeella vanhusten hoitotyöhön osallistuvalta henkilökunnalta (n = 1148). Aineisto kerättiin käyttäen ositettua otantaa kaksivaiheisesti: laitostyypeittäin ja lääneittäin. Aineisto analysoitiin käyttäen kuvailevan tilastotieteen menetelmiä sekä eksploratiivista faktorianalyysia. Tutkimuksen toisen vaiheen lähestymistapa oli kvalitatiivinen ja aineistot kerättiin vanhuksilta (n = 7), omaisilta (n = 7) sekä vanhusten hoitotyöhön osallistuvalta henkilökunnalta (n = 16) ja hoitotyön esimiehiltä (n = 5) osallistuvan havainnoinnin sekä yksilö- ja ryhmähaastatteluiden menetelmillä. Aineistot analysoitiin induktiivisella sisällön analyysimenetelmällä. Fyysisten rajoitteiden käyttö oli yleistä vanhusten laitoshoidossa, erityisesti terveyskeskusten vuodeosastoilla. Vanhuksen liikkumisen rajoittamiseen käytettiin sekä suoria että epäsuoria rajoittamismuotoja. Yleisimmin käytetty suora rajoittamismuoto oli ylösnostetut sängynlaidat (84 %). Epäsuoria rajoittamismuotoja olivat liikkumisen apuvälineen, vaatteiden, soittokellon poisottaminen sekä passivoiva toimintatapa. Hoitohenkilökunta piti fyysisten rajoitteiden käyttöä eettisenä ristiriitatilanteena, jossa hoitaja joutui valitsemaan vanhuksen turvallisuuden lisäämisen ja henkilökohtaisen vapauden riistämisen välillä. Omainen saattoi olla aktiivinen toimija käyttäessään itse tai vaatiessaan hoitohenkilökuntaa käyttämään fyysisiä rajoitteita. Hoitohenkilökunta totesi lainsäädännön puuttumisen vaikuttavan fyysisten rajoitteiden runsaaseen käyttöön. Hoitohenkilökunnasta 33 % ilmoitti työyksikössään olevan kirjalliset ohjeet fyysisten rajoitteiden käytöstä. Fyysisten rajoitteiden käyttö altisti vanhuksen vaaratilanteille, kaltoinkohtelulle sekä laitostumiselle. Vanhusten laitoshoidossa pyrittiin vähentämään fyysisten rajoitteiden käyttöä vaihtoehtoisia toimintatapoja käyttämällä. Lääkärin ja fysioterapeutin osallistuminen vanhusten hoitoon edistäisi vaihtoehtoisten toimintatapojen käyttöä, samoin työyksikön esimiesten tuki. Tutkimuksessa tuotetulla tiedolla voidaan laajentaa hoitotieteen gerontologista tietoperustaa ja kehittää gerontologisen hoitotyön toimintoja vanhusten hoitotyössä. Uutta tietoa voidaan hyödyntää sosiaali- ja terveydenhuoltoalan perus-, jatko- ja täydennyskoulutuksessa sekä tuotettaessa ja kehitettäessä vanhusten laitoshoitopalveluja

Abstract The aim of this study was to describe and evaluate the use of dance performance as an intervention in the care of elderly persons with dementia. The research task was to describe and evaluate how demented elderly persons experience dance performances and describe dance performance and its essence as an intervention. The method was qualitative evaluation research. The informants were demented elderly persons (13), their family members (4), nurses (7) and practical nurse students (3). Four dance performances based on elderly persons' memories of different seasons were performed in the nursing home. The data were collected using individual interviews of elderly persons, videotaping, heart rate measurements and focus group interviews of family members, nurses and students. The experiences of the demented elderly persons were related to dance performance as an activity, dance performance, performers, themselves, and to the audience and surroundings. Dance performance was evaluated as a process intervention with an effect on the elderly person and his/her interaction with the others and also on the family members. Dance performance as an intervention in the care of elderly persons with dementia has its own special features as does its implementation in nursing. Watching a dance performance is an active event to the demented elderly person. Feelings, memories and sense of community with the others aroused by dance performance are positively significant in the nursing care context. Dance performance is an interactive psychosocial intervention which promotes the well-being and elicits the resources of the elderly person with dementia. It can also be a contradictory intervention. This study has produced information for gerontological nursing. With this information dance performance can be used in similar situations as a goal-directed intervention
Tiivistelmä Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata ja arvioida tanssiesityksen käyttöä auttamismenetelmänä dementoituvien vanhusten hoitotyössä vanhusten, omaisten, hoitajien ja lähihoitajaopiskelijoiden näkökulmista. Tutkimuksen tehtävänä oli kuvata ja arvioida miten dementoituvat vanhukset kokevat hoitoyhteisöihin tuodut tanssiesitykset, kuvata tanssiesitystä auttamismenetelmänä dementoituvien vanhusten hoitotyössä dementoituvien vanhusten, omaisten, hoitajien ja lähihoitajaopiskelijoiden arvioimana sekä kuvata, millainen tanssiesityksen tulee olla auttamismenetelmänä dementoituvien vanhusten hoitotyössä. Tutkimus oli laadullinen arviointitutkimus. Siihen osallistui 13 dementoituvaa vanhusta, 4 omaista, 7 hoitajaa ja 3 lähihoitajaopiskelijaa. Hoitokodissa esitettiin neljä vanhusten vuodenaikamuistoihin perustuvaa tanssiesitystä. Aineistonkeruumenetelminä olivat dementoituvien vanhusten yksilöhaastattelut, videointi, sykemittaukset sekä omaisten, hoitajien ja lähihoitajaopiskelijoiden ryhmähaastattelut. Aineistot kerättiin neljän tanssiesityksen yhteydessä ja jälkeen. Aineistot analysoitiin laadullisella, induktiivisella sisällön analyysimenetelmällä. Vanhusten kokemukset tanssiesityksistä liittyivät tanssiesitystoimintaan, tanssiesitykseen, esiintyjiin, heihin itseensä sekä toisiin katsojiin ja ympäristöön. Tanssiesitys arvioitiin prosessina toteutuvaksi auttamismenetelmäksi, joka vaikuttaa vanhukseen ja hänen vuorovaikutukseensa toisten kanssa sekä omaisiin. Dementoituvien vanhusten auttamismenetelmänä toimivalla tanssiesityksellä on omat erityispiirteensä tanssiesityskokonaisuuteen, tanssiesityksen kokonaistunnelmaan, rakenteeseen, kestoon, sisältöön, visuaalisuuteen, äänimaailmaan, esiintyjiin ja ympäristöön liittyen. Tanssiesityksen hoidollisella hyödyntämisellä on myös omat erityispiirteensä. Tanssiesityksen katsominen on dementoituvalle vanhukselle aktiivinen tapahtuma, ja tanssiesityksen herättämät tunteet, muistot ja yhteisyys toisten kanssa saavat aikaan prosesseja, joilla on myönteistä hoidollista merkitystä. Tanssiesitys on vuorovaikutuksellinen, hyvinvointia edistävä ja vanhuksen voimavaroja esille nostava psykososiaalinen auttamismenetelmä, jonka avulla voidaan tukea dementoituvan vanhuksen normatiivista kehitystä. Tanssiesitys ei ole ristiriidaton auttamismenetelmä, ja sen hoidollisen hyödyntämisen lähtökohtana tulee olla dementoituvan vanhuksen yksilölliset tarpeet. Tutkimus on tuottanut tietoa kliinisen, gerontologisen hoitotieteen tietoperustaan tuomalla laadullista tutkimusnäyttöä aiemmin tutkimattomasta auttamismenetelmästä. Tuotetun tiedon avulla tanssiesityksiä voidaan hyödyntää vastaavissa tilanteissa tavoitteellisesti auttamismenetelmänä

Abstract The purpose of this study was to describe and explain the care of older people with dementia in surgical wards from the viewpoints of the patients and their close relatives, nursing staff and physicians. The study was conducted in two stages. The first stage of the study was conducted with a qualitative approach, collecting the data from older people with dementia (n=7), their close relatives (n=5), nursing staff (n=19) and physicians (n=9) using individual and group interviews. The data were analysed using inductive content analysis. The approach in the second stage was quantitative: data were collected with a questionnaire from the nursing staff (n=191). The data were analysed using descriptive statistics as well as explorative factor analysis. The nursing staff stated that responding to the physical, psychological and social needs of patients with dementia requires more effort and time than usual. The nursing staff pointed out that they did not have all the required know-how to provide good care for older people with dementia. The nursing staff with longer work experience indicated doing nothing more often than other nursing staff when encountering challenge behaviour of a patient with dementia. Concerns about well-being of a patient and feeling shame about patient’s behavioural symptoms were causing exhaustion among close relatives. Relatives expected some time for personal dialogue and support from the nursing staff. The patients experienced that they did not get enough information about their own care. The study provides new information that can be used to develop the care of older people with dementia in hospital environment. The results can be utilized in basic, further and updating education in the field of health care
Tiivistelmä Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata ja selittää ikääntyvän muistisairaan potilaan hoitotyötä kirurgisella vuodeosastolla muistisairaiden potilaiden, omaisten, hoitohenkilökunnan ja lääkäreiden näkökulmasta. Tutkimus toteutettiin kahdessa vaiheessa. Ensimmäisen vaiheen lähestymistapa oli kvalitatiivinen eli laadullinen, ja aineisto kerättiin kirurgisilla vuodeosastoilla olevilta muistisairailta potilailta (n=7), omaisilta (n=5), hoitohenkilökunnalta (n=19) ja lääkäreiltä (n=9) yksilö-, pari- ja ryhmähaastatteluina. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällön analyysilla. Tutkimuksen toisen vaiheen lähestymistapa oli kvantitatiivinen eli määrällinen, ja aineisto kerättiin kyselylomakkeella kirurgisilla vuodeosastoilla työskentelevältä hoitohenkilökunnalta (n=191). Aineisto analysoitiin käyttäen kuvailevan tilastotieteen menetelmiä sekä eksploratiivista faktorianalyysia. Ikääntyvän muistisairaan potilaan hoitotyössä korostui fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen avuntarpeeseen vastaaminen, joka vaati keskimääräistä enemmän aika- ja henkilöstöresursseja. Hoitohenkilökunta toi esille, ettei heillä ollut tarvittavaa tieto-taitoa muistisairaiden potilaiden hoitamiseen. Hoitajat, joilla oli pitkä työkokemus reagoivat muistisairaan potilaan käytösoireisiin muita hoitajia välinpitämättömämmin. Huoli potilaan voinnista ja häpeän tunne potilaan käytösoireista aiheuttivat puolestaan omaisen uupumista. Omaiset kaipasivatkin henkilökunnalta keskusteluapua ja tukea. Potilaat taas kokivat, etteivät he saaneet tarpeeksi tietoa hoitoaan koskevista asioita. Tutkimuksella tuotetaan uutta tietoa, jonka avulla voidaan kehittää ikääntyvän muistisairaan potilaan hoitotyötä sairaalaympäristössä. Tuloksia voidaan hyödyntää terveydenhuoltoalan perus-, jatko- ja täydennyskoulutuksessa

Tiivistelmä. Kandidaatintutkielman tarkoituksena oli teoria- ja tutkimustiedon kartoittamisen avulla kuvata ja selvittää, mitä on hoitotyön opettajan osaaminen. Tutkielman tutkimuskysymyksen avulla selvitettiin, mistä hoitotyön opettajan osaaminen koostuu. Tavoitteena oli tuottaa kirjallisuuskatsauksen avulla ajankohtaista ja tiivistettyä tietoa hoitotyön opettajan osaamisesta, jota opetushenkilöstö, koulutusorganisaatiot ja tutkijat voivat eri yhteyksissä hyödyntää. Tutkimusmenetelmänä käytettiin narratiivista kirjallisuuskatsausta, jonka aineisto kerättiin PubMed, CINAHL ja Medic- tietokannoista (n=8). Lisäksi yksi artikkeli otettiin mukaan manuaalisen haun tuloksena katsaukseen mukaan valitun artikkelin lähdeluetteloon pohjautuen. Aineiston sisäänotto- ja poissulkukriteerit täyttävä aineisto analysoitiin käyttäen menetelminä induktiivista sisällönanalyysiä sekä narratiivista synteesiä. Tutkielman tulosten mukaan hoitotyön opettajan osaaminen koostuu hoitotyön osaamisesta, pedagogisesta osaamisesta, opettajan persoonallisuustekijöistä ja suhteista opiskelijoihin, hallinto-, tutkimus- ja teknologiaosaamisesta sekä yhteistyöosaamisesta ja kouluttautumisesta. Tulosten perusteella voidaan todeta hoitotyön opettajan osaamisen olevan useasta eri osa-alueesta koostuvaa. Koska hoitotyön opettajan osaaminen on yksi hoitotyön koulutuksen ydinasia, on keskeistä tunnistaa, mitä hoitotyön opettajan osaaminen on. Tämän avulla voidaan mahdollistaa sellaisten hoitotyön ammattilaisten koulutus, joilla on pätevyys vastata hoitotyön jatkuvasti muuttuviin ammattitaitovaatimuksiin. Hoitotyön opettajat voivat hyödyntää tutkielman tuloksia omaa osaamista tarkastellessaan. Lisäksi tuloksia voidaan hyödyntää koulutusta suunniteltaessa sekä hoitotyön opettajan osaamista koskevaa tutkimusta valmisteltaessa.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella minkälainen vaikutus hoitotyön johtamisella sekä työyhteisön sisäisellä yhteistyöllä on hoitotyön tulokseen ja hoidon laatuun. Tavoitteena oli tuottaa tietoa kirjallisuuskatsauksen keinoin siitä, minkälaisiin asioihin hoitotyön johtamisessa sekä yhteistyössä tulisi kiinnittää huomiota, jotta voitaisiin tuottaa mahdollisimman laadukasta ja tuloksellista hoitotyötä. Kirjallisuuskatsauksen tiedonhaku suoritettiin neljään eri tietokantaan helmi-maaliskuussa 2018. Lisäksi suoritettiin manuaalinen haku. Hakutulosten rajauksessa käytettiin ennalta määrättyjä sisäänotto- ja poissulkukriteereitä. Kirjallisuuskatsaukseen valikoitui viisi alkuperäistutkimusta. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä. Tutkimustulosten mukaan laadukkaalla, vahvalla ja luottamuksellista ilmapiiriä luovalla hoitotyön johtamisella voidaan vaikuttaa positiivisesti hoitotyön laatuun ja tulokseen. Lisäksi moniammatillista yhteistyötä tukemalla voidaan vaikuttaa positiivisesti hoitotyön laatuun ja tulokseen. Nykyisessä terveydenhuoltojärjestelmässä tulisi huomioida laadukkaan hoitotyön ja yhteistyön tukemisen positiivinen vaikutus hoitotyön laatuun ja tulokseen. Moniammatillisen yhteistyön ja johtamista tukeviin koulutuksiin tulisi kiinnittää huomiota. Kotimaista tutkimustietoa aiheesta on vähän. Tarvitaan lisää tietoa suomalaisen hoitotyön johtamisen sekä yhteistyön vaikutuksista hoitotyön laatuun ja tulokseen.

Ikääntyvien hoidon ja palvelujen painopiste on siirtynyt laitoshoidosta ikääntyneen kotiin ja erityisesti ennakoiviin palvelumuotoihin. Hoitotyön johtamisen tulee luoda edellytykset ikääntyvien tarpeita vastaaville ja laadukkaille neuvontapalveluiden kokonaisuudelle. Ikääntyvien neuvontapalvelut ovat hyvinvointia ja terveyttä edistävää neuvontaa ja ohjausta. Ikääntyvällä tarkoitetaan eläkeiän saavuttanutta, keskimäärin yli 65-vuotiasta henkilöä. Neuvontapalvelujen asiakas on kotona asuva tai itsenäisesti tai vähäisten tuen ja palvelujen avulla kotioloissa asuva henkilö. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata hoitotyön johtajien näkemyksiä hoitotyön johtamisesta ikääntyvien neuvontapalveluissa. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa uutta tietoa hoitotyön johtamisesta ikääntyvien neuvontapalvelujen näkökulmasta ja hyödyntää tietoa johtamiskäytäntöjen kehittämisessä. Tutkimus oli kvalitatiivinen ja haastattelumenetelmänä oli puolistrukturoitu teemahaastattelu. Siihen osallistui neljän eri organisaation ikääntyvien neuvontapalveluista vastaavat hoitotyön johtajat (N=10). Haastattelut analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Hoitotyön johtajille suunnattujen haastattelujen perusteella ikääntyvien neuvontapalveluissa korostui ennakoiva toiminta ja itsenäisen elämän tukeminen. Organisaatioissa oli ikääntyneiden neuvontapalvelut liitetty yleensä vanhuspalveluiden yhteyteen, muuten käytännön toiminnan organisoinnissa oli eroavaisuuksia. Hoitotyön johtaminen ikääntyvien neuvontapalveluissa edellytti laaja-alaista johtamisosaamista. Lisäksi tutkimus toi esille, että neuvontapalveluiden toimiva hoitotyön johtaminen koostuu työn päämäärän tunnistamisesta ja hyvistä työn edellytyksistä sekä hyvästä johtamisesta. Tutkimuksen tulosten mukaan hoitotyön johtamisen kehittäminen ja uudistaminen ikääntyvien neuvontapalveluissa vaatii avointa vuorovaikutusta ja osallistavaa johtamista. Lisäksi se edellyttää yhteistyön ja verkostoitumisen kehittämistä sekä johtamisen suunnitelmallisuuden kehittämistä. Hoitotyön johtaminen ikääntyvien neuvontapalveluissa on hyvin laaja-alaista ja monipuolista osaamista vaativaa. Osallistava tiedolla johtaminen soveltuu ikääntyvien neuvontapalveluiden hoitotyön johtamiseen. Siinä korostuu henkilöstön kunnioitus ja arvostus sekä avoin vuorovaikutus ja lisäksi päätöksenteko perustuu tietoon. Hyvin toteutetulla osallistavalla ja tietoon perustuvalla johtamisella voidaan vaikuttaa hoidon tehokkuuteen ja laatuun sekä niiden kautta tuoda taloudellisia säästöjä organisaatiolle
The focus of care and services for aging people has shifted from institutional care to aging at home, particularly to proactive forms. Nursing management should create the preconditions for high-quality counselling services that take the needs of aging people into consideration as a whole. Aging counselling services comprise advice and guidance on well-being and health promotion. Here, an ‘aging’ person refers to having attained the age of retirement, on average, more than 65 years of age. The clients of counselling services are persons living at home independently, or who live in the home environment with the aid of minor support and services. The purpose of this study was to describe nursing leaders’ views on the nursing management of aging counselling services. The aim was to produce new information on nursing management counselling services from the perspective of aging people and to use the knowledge obtained to develop the management practices. The study was qualitative, and theme interviews were used as a semi-structured interview method. The participants were nursing managers (N=10) from four different organizations responsible for aging counselling services. The interviews were analysed using content analysis. On the basis of the interviews with nursing directors working in aging counselling services, a proactive approach and support for independent living were emphasized. In the organizations, aging counselling services were usually linked to services aimed at aging people; otherwise, there were a lot of differences in the practical organization of the work. Nursing Management of aging counselling services required extensive management skills. In addition, the study revealed that effective nursing management of counselling services consists of identifying the purpose of work, good work conditions and good management. The results show that development of nursing management and renewal of aging counselling services requires open interaction and participatory management. In addition, it requires the development of co-operation and networking, and development of management planning. The nursing management of aging counselling services is an extensive area that calls for broad expertise. Management with participatory knowledge is suitable for the management of nursing in aging counselling services. It emphasizes respect and appreciation of staff as well as an open interaction; in addition, the decision-making is based on knowledge. Well-implemented participatory and knowledge-based management can contribute to the efficiency and quality of care, and through them, bring economic savings to the organization

Tämä tutkimus on poikkileikkaustutkimus ja kertoo vain yhden organisaation sen hetkisestä tilanteesta. Tutkimus kuuluu terveyshallintotieteen alaan ja on luonteeltaan määrällinen. Tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia hoitotyön johtamisen etiikkaa hoitotyön johtajien näkökulmasta. Tutkimuksen kohderyhmän muodostivat Oulun yliopistollisen sairaalan ylihoitajista (n= 8), osastonhoitajista (n= 40) ja muista (n= 10). Muita ammattinimikkeitä mainittiin olevan apulaisosastonhoitaja, tulosalueen laatupäällikkö, hallintoylihoitaja, toimiala- tai aluejohtaja ja vastaava hoitaja. Ikäjakauma painottui 50–59 vuotiaisiin. Vastausprosentiksi muodostui 32 %. Tutkimusaineisto kerättiin sähköisesti laaditulla strukturoidulla kyselylomakkeella Webropol®-ohjelmalla keväällä 2012. Kyselylomake sisälsi vastaajien taustatiedot, Likert -tyyppisiä väittämiä sekä yhden avoimen kysymyksen. Aineisto analysoitiin tilastollisin menetelmin. Tulosten mukaan hoitotyön johtajat arvokysymyksissä kohtelivat muita kunnioittavasti ja arvoa antaen päivittäin. He luottivat tiimin jäsenten kykyihin ja kiinnittivät huomiota innostavan kuvan luomiseen tulevaisuudesta. Ristiriitaa koettiin eettisten ja taloudellisten arvojen välillä ja niihin koettiin voivan vaikuttaa vain vähän. Vastuullisuuskysymyksissä annettiin kiitosta, pyydettiin palautetta ja kehitettiin näyttöön perustuvaa toimintaa. Velvollisuuskysymyksissä hoitotyön johtajat pitivät kiinni tekemistään lupauksista ja sitoumuksista. Mikäli henkilöstön työmotivaation havaittiin heikentyneen, apuna käytettiin muun muassa työnohjausta. Omalla esimerkillä johtamisen vaikutuksista kirjallisuuden perusteella ilmeni ristiriitaisia käsityksiä. Eniten apuna käytettiin keskustelua. Vuorovaikutuskysymyksissä hoitotyön johtajat kehittivät yhteistyöhön perustuvaa vuorovaikutusta päivittäin. Voimaantumiskysymyksissä henkilöstön kesken havaittiin epäkunnioittavaa käytöstä ja sen vähenemiseen koettiin voivan vaikuttaa muun muassa keskustelemalla, luomalla selkeät pelisäännöt ja järjestämällä koulutusta. Ongelmatilanteet hoidettiin yleensä käyttäen apuna konfliktitilanteiden varalle luotuja erilaisia malleja. Lisäksi korostui palkitsemisen merkitys. Ristiriitaa koettiin muun muassa palkitsemismenetelmän jäykkyydessä ja sen tasapuolisuudessa. Tämän tutkimuksen mukaan hoitotyön johtaja ei enää ole niin paljon kliinisessä hoitotyössä mukana, vaan hän on eettinen johtaja ja valmentaja
This study is cross-sectional study. The study describes the situation of one organisation. The study belongs to the field of Health Administration and is quantitative. The purpose of the study was to examine the ethics of nursing leadership and management in nursing managers point of view. The study were the Nursing directors of Oulu University Hospital (n = 8), Department managers (n = 40) and others (n = 10). Other job titles were identified in the Assistant head, Output quality manager, Administrative director of nursing, Industry or regional director and the Responsible manager. The response rate was 32%. The data were collected electronically form of a structured questionnaire Webropol® program in the spring of 2012. The questionnaire included the defendant’s background information, Likert-type statements, as well as one open question. The data were analyzed using statistical methods. The results show that the value of nursing leaders on issues treated others with respect and the value of providing a daily basis. They put their trust in team members’ abilities and drew attention to the creation of an inspiring picture of the future. Conflict was seen as ethical and economic values, and between them were considered to affect only a few. Responsibility matters was acknowledged, were asked to feedback and developed evidence-based activities. The obligation in matters of nursing leaders stressed delivers on the promises and commitments. If the motivation of the personnel was found to be weakened were used, among other things, clinical supervision. Leadership by example are the effects of the literature revealed contrasting views. Most were used to aid the discussion. Interaction questions nursing leaders have developed a collaborative interaction on a daily basis. The empowerment questions were found among the staff and the lack of respect for the use of the reduction was considered to have an influence, among other things, by talking, by establishing clear rules of the game and the organization of training. Problem solving was usually managed with the help of conflict situations created in a variety of designs. In addition, highlighted the importance of rewards. Conflict was seen as, among other things, compensation will be stiffness and its impartiality. According to this study the nursing director is no longer so much involved in clinical work, but he or she is an ethical leader and coach

Tiivistelmä. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli kuvata talousjohtamisen näkymistä hoitotyön johtajien työssä. Tutkielman tavoitteena oli tuottaa uutta tietoa, jota voidaan myöhemmin käyttää apuna hoitotyön johtajan työnkuvan ymmärtämisessä ja koulutuksen kehittämisessä. Kirjallisuuskatsauksen tiedonhaku toteutettiin keväällä 2019. Tietokannoiksi valikoitui kansainväliset Cinahl(EBSCO) ja Scopus sekä suomalainen Medic. Ennalta määriteltyjen mukaanotto- ja poissulkukriteerien avulla kirjallisuuskatsaukseen valikoitui lopulta kuusi kansainvälistä, alkuperäistä tutkimusartikkelia. Artikkelit on julkaistu vertaisarvioiduissa lehdissä vuosina 2012–2018, tarjoten tuoretta tutkimustietoa. Aineiston analysointiin käytettiin kuvailevaa luokittelua. Tutkielmassa talousjohtaminen nimettiin yhdeksi tärkeimmistä hoitotyön johtajan osaamisalueista. Hyvällä talousjohtamisella voitiin tuottaa taloudellisten hyötyjen lisäksi epäsuoria hallinnollisia hyötyjä, kuten aloitteellisuuden ja positiivisuuden lisääntymistä. Talousjohtamisen osaamisessa oli nähtävissä eroja eri työpaikkojen ja -tehtävien välillä, mutta muutoksissa oleva sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmä luo paineita kaikkialle. Hoitotyön johtajilla oli nähtävissä selkeä tarve talousjohtamisen koulutukselle ja suosituksena linjattiinkin nykyisille ja tuleville hoitotyön johtajille lisättäväksi talouden koulutusta eri muodoissa, kuten ylemmän asteen koulutusohjelmien opetussisältöön, työpaikan sisäisiin koulutuksiin, epäviralliseen opetukseen sekä mentorointiin.

Tiivistelmä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvailla sosiaalisen median hyödyntämistä hoitotyössä. Tavoitteena on kuvailevan kirjallisuuskatsauksen keinoin koostaa tietoa sosiaalisen median käyttömahdollisuuksista ja käyttöön liittyvistä kokemuksista hoitotyössä. Tutkielma toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Kirjallisuuskatsauksen aineiston tiedonhaku toteutettiin heinäkuussa 2019 neljään eri tietokantaan: CINAHL, Medic, Scopus ja ProQuest. Sisäänottokriteerien perusteella lopulliseksi aineistoksi valikoitui seitsemän kansainvälistä, vertaisarvioitua artikkelia. Aineisto analysoitiin kuvailevan synteesin avulla. Tutkimustulosten mukaan sosiaalisella medialla on potentiaalia viestintävälineenä hoitotyössä, mutta verkkoyhteisöjen käyttämiseen hoitotyössä liittyy kehitettävää ja haasteita. Sosiaalista mediaa hyödynnetään potilasohjauksessa ja sen avulla voidaan antaa terveyttä edistävää tai hoitoon liittyvää tietoa, sekä tukea asiakkaiden omahoidon toteutumista ja vertaistuen saamista. Suurin uhka liittyy asiakkaiden tai potilaiden tietosuojaan liittyviin ongelmiin ja lisäksi kaikkien asiakkaiden mielestä verkossa tapahtuva etäviestintä ei korvaa kasvotusten tapahtuvaa viestintää laadullisesti. Tutkimustulosten mukaan sosiaalisen median avulla on mahdollista uudistaa nykyaikaista terveydenhuoltoa. Tutkimuksessa saatua tietoa voidaan hyödyntää hoitotyössä palveluiden ja hoitotyön interventioiden kehittämistyössä. Suomalaista tutkimustietoa sosiaalisen median käyttämisestä hoitotyössä tarvitaan lisää.

Abstract The aim was to describe the narratives unfolding in cooperative team meetings in acute psychiatric care. The cooperative team meeting is based on cooperative care, in which power and responsibility are shared between the participants. The participants in cooperative team meeting are the patient, her/his significant others and health care professionals. The aim of these meetings is defined based on the patient's need for care. The purpose of the study was to produce new knowledge about cooperative team meetings in psychiatric care. The results can be used to develop psychiatric care and the processes of learning and studying to nurse. The study approach was narrative, and it was focused on narratives in the cooperative team storytelling process. The data consisted of 11 videotaped cooperative team meeting in two acute psychiatric wards. The participants in each case consisted of a voluntary patient, his/her significant others, primary physicians, nurses and other experts. The research was a process. The spoken narratives in cooperative team meetings were approached using the methods of "Categorical-Content" reading and dialogue analysis based on a narrative approach. The unspoken narratives were unfolded using the QRS NVivo computer program and the "Holistic-Content" reading method. In the first phase, the silent narrative "shame" was found. In the second phase, the narratives "active" and "passive participation" based on cooperative care were found. In the third phase, the spoken and unspoken combined narrative "Shared-rhythm cooperation" was found. According to the results, the cooperative team meeting consisted of unspoken narratives. The cooperative team meeting was based on cooperative care if the participants defined and shared the topic of discussion and had eye contact and the authoritarian participant gave space for expression. The cooperative team meetings required open-ended and reasonable questions by the health care professionals. Furthermore, the interpretation was to be based on the patient's or the significant other's narratives and the meanings the events had had for them. The participants were able to introduce their narratives to the storytelling process if they had enough time. Shared understanding was possible if all participants' narratives were in interaction with each other. The cooperative team meeting was expert-initiative, if the storytelling was based on the professionals' narratives. The expert-initiative storytelling consisted of control, monologue, unreadable faces and immobility. The main goal was to elicit information of the patient, and the role of the patient and his/her significant others was to be a passive recipient
Tiivistelmä Tutkimuksessa kuvataan psykiatrisen yhteistyöneuvottelun keskustelussa rakentuvia kertomuksia. Yhteistyöneuvottelu perustuu yhteistoiminnallisen hoidon lähtökohtiin, jossa valta ja vastuu ovat jaettu siihen osallistuvien kesken. Siten yhteistyöneuvottelu on psykiatrisen potilaan, hänen määrittelemiensä läheisten ja hänen hoitoonsa osallistuvien asiantuntijoiden potilaan tilanteeseen perustuva tapaaminen. Tutkimuksessa on tuotettu uutta tietoa yhteistoiminnallisesta yhteistyöneuvottelusta psykiatrisessa hoidossa. Tulosten perustella voidaan kehittää hoitotyön käytäntöä ja koulutusta. Tutkimuksen lähestymistapa oli narratiivinen ja tutkimuksen kohteena oli yhteistyöneuvottelun kertomistilanteessa rakentuvat kertomukset. Tutkimusaineisto muodostui 11 videoidusta yhteistyöneuvottelusta kahdelta psykiatriselta akuuttiosastolta. Näihin yhteistyöneuvotteluihin osallistuvat olivat vapaaehtoisia potilaita, hänen nimeämiään läheisiä, lääkäreitä, hoitajia ja muita asiantuntijoita. Tutkimus eteni prosessina. Yhteistyöneuvottelun sanallisia kertomuksia rakennettiin narratiivisella "Categorical-Content" - ja dialogianalyysi lukutavoilla. Sanattomia kertomuksia rakennettiin QRS NVivo-tietokoneohjelmalla ja " Holistic-Content"- lukutavalla. Prosessin ensimmäisessä vaiheessa löydettiin yhteistyöneuvottelun kertomaton kertomus "häpeä". Prosessin toisessa vaiheessa rakentui yhteistoiminnallisuutta kuvaavat "aktiivinen-" ja "passiivinen osallistuja"- kertomukset. Kolmannessa vaiheessa rakentui sanallisen ja sanattoman kertomisen yhdistävä "jaettu rytminen yhteistyö"-kertomus. Tulosten mukaan psykiatrinen yhteistyöneuvottelu sisälsi kertomatonta kertomusta. Psykiatrinen yhteistyöneuvottelu oli yhteistoiminnallista, jos siihen osallistujat määrittelivät ja jakoivat yhteisen kertomisen kohteen, osallistujilla oli katsekontakti ja auktoriteetti antoi tasapuolisesti tilaa kaikille osallistujille. Yhteistoiminnallisuus edellytti asiantuntijoilta avoimia ja perusteltuja kysymyksiä. Lisäksi se edellytti, että asiantuntija vahvisti kertomisen seurauksena syntyvän tulkinnan potilaalta. Yhteistoiminnallinen hoito edellytti myös aikaa, jotta kaikki voivat tuoda näkökulmansa yhteisen kertomuksen rakentamiseen. Jaettu ymmärrys potilaan tilanteesta mahdollistui, jos kaikkien osallistujien kertomukset olivat vuorovaikutuksessa keskenään. Psykiatrinen yhteistyöneuvottelu oli asiantuntijalähtöistä, jos yhteistyöneuvottelun sisältöä rakennettiin asiantuntijoiden kertomuksista ja asiantuntijat pitäytyivät omissa kertomuksissaan. Asiantuntijalähtöinen kertominen sisälsi kontrollointia, monologia, ilmeettömyyttä ja eleettömyyttä. Asiantuntijalähtöisen kertomuksen pääpaino oli tietojen keruussa, tällöin potilaan ja hänen läheisensä tehtävänä oli tiedon antaminen

Tiivistelmä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää hoitotyön opiskelijoiden ammatillisen osaamisen kehittymistä verraten opetusmoduulina toteutettua ja perinteisellä tavalla toteutettua ohjattua harjoittelua. Osaamisen kehittymistä tutkittiin kuuden eri osaamiskompetenssin näkökulmasta, jotka olivat auttaminen, opettaminen ja ohjaaminen, tarkkailutehtävät, tilannehallinta, hoitotoimien hallinta ja työrooli. Aiemmissa tutkimuksissa on todettu opetusmoduulin suotuisat vaikutukset opiskelijoiden osaamisen kehittymiseen. Opetusmoduulimallilla on myös helpompi järjestää isolle opiskelijamäärälle ohjatun harjoittelun paikka. Yliopistosairaalan medisiinisen tulosalueen vuodeosastolle perustettiin opetusmoduuli ja aloitettiin opetusmoduulin pilotointivaihe vuonna 2015–2016. Tutkimusaineiston kerääminen aloitettiin syksyllä 2015 ja lopetettiin joulukuussa 2017. Osa tutkimuksessa mukana olleista suoritti ohjatun harjoittelun perinteisellä mallilla ja osa opetusmoduulissa. Aineisto kerättiin Nurse Competence Scale -mittarilla yliopistosairaalan eräillä vuodeosastoilla ja poliklinikoilla opiskelleilta hoitotyön opiskelijoilta kyselylomakkeella (n=48). Aineisto analysoitiin tilastotieteen menetelmin parittaisella t-testillä, Mann-Whitney U:n testillä sekä reliabiliteetti varmistettiin Cronbachin alfalla. Tulokset paranivat molemmissa ryhmissä ohjatun harjoittelun jälkeen. Opetusmoduulissa suoritetussa ohjatussa harjoittelussa opiskelijoiden osaaminen kuitenkin parani enemmän kuin perinteisessä ohjatussa harjoittelussa kaikissa tässä tutkimuksissa käsitellyissä kompetensseissa. Opetusmoduulin tulokset olivat kaikissa tähän tutkimukseen otetuissa kompetensseissa myös tilastollisesti merkitsevät. Opetusmoduulina suoritettu ohjattu harjoittelu parantaa myös tämän tutkimuksen perusteella hoitotyön opiskelijoiden osaamista, vaikkakin opiskelijan osaamisen voidaan olettaa paranevan ohjatun harjoittelun myötä lähes aina lähtötilanteeseen verrattuna.

Abstract The present study investigates phenomena of caring from the point of view of nursing work in the Western society, approaching the topic from historical and theoretical frames of reference. The historical frame of reference is an entity where descriptions of the concepts and phenomena of nursing, nursing ethics and caring are explored from the point of view of hermeneutic interpretation of history. Data from an earlier period include publications, text books and research papers from the years 1903–1938 on nursing in Finland, nursing ethics and caring and also material on the life work of Ms. Naima Kurvinen (1876–1933), matron at the Oulu Province Hospital. Data from a later period consist of articles, literary work and research papers on nursing work, nursing ethics and caring from the years 1979–2004. The theoretical frame of reference will here be approached from the points of view of phenomenology and philosophical hermeneutics. The data include philosophical literature on phenomenology, philosophical hermeneutics, and the essence, ethics and knowledge of humanity. Heidegger's philosophy of the mind of being proved to be a central theory in interpreting the phenomenon of caring. Morality, autonomy and universality were the three theoretical statements of caring found in the study. Central characteristics describing the moral essence of caring were grouped under four theses as follows: 1. Moral statements describing caring are normative, i.e. they contain moral principles which guide our actions. The good of another individual emerged as the expressed function of caring. 2. Some values, such as humaneness, dignity, health, and well-being can intuitively be named as the good within caring. 3. The act of caring is to place oneself to take care of another person. This is based on freedom, authentic presence and ability to assume another person's preferences. The combination of these qualities describes altruism within caring. 4. The humane essence of man and interaction with others include ethical meanings of caring. Caring is action that protects, maintains and enriches life and involves hope. The autonomous nature of caring is here described with the following three theses: 1. The autonomy of caring signifies the nurse's independence and the special nature of the context. Knowledge and the ability to place oneself to take care of another person are essential prerequisites. 2. The practical knowledge of caring is ethical in nature. 3. Prerequisites explaining caring, such as ethicality, knowledge, and awareness and meanings of nursing describe the phenomenological features of caring, making the act of caring an autonomous one. The following two theses are used to argue for the universal essence of nursing: 1. Our humane and historical qualities are part of universally recognized humane values. Concern represents the manner of being within caring, describes meanings and values given to it and, finally, attaches one's awareness to the real world. 2. The moral of caring is universal in nature
Tiivistelmä Tarkastelen tässä tutkimuksessa hoitamisen ilmiötä länsimaisen hoitotyön näkökulmasta. Tutkimuksen lähestymistavaksi valitsin historiallisen ja teoreettisen viitekehyksen. Historiallinen viitekehys on kokonaisuus, jossa hoitotyön, hoitoetiikan ja hoitamisen käsitteiden ja ilmiöiden kuvaukset muodostavat historiallisen aineiston, jota tarkastelen hermeneuttisen historiantulkinnan näkökulmasta. Varhaisempi aineisto sisältää suomalaista hoitotyötä, hoitoetiikkaa ja hoitamista käsitteleviä julkaisuja, oppikirjoja ja dokumentteja vuosilta 1903–1938 sekä Oulun lääninsairaalan ylihoitajatar Naima Kurvisen (1876–1933) elämäntyöhön liittyvän aineiston. Myöhäisempi aineisto koostuu hoitotyötä, hoitoetiikkaa ja hoitamista käsittelevistä artikkeleista, teoksista ja tutkimuksista vuosilta 1979–2004. Historiallinen viitekehys on opastanut minua hoitamisen alkuperäistä luonnetta esittävien kysymysten etsimisessä, tutkimuskohdetta kuvaavan aineiston löytämisessä ja sen hedelmällisessä tulkitsemisessa. Teoreettisen viitekehyksen tarkastelunäkökulmiksi valitsin fenomenologian ja filosofisen hermeneutiikan. Aineisto sisältää fenomenologiaa ja filosofista hermeneutiikkaa sekä ihmisyyden olemusta, etiikkaa ja tietoa käsittelevää filosofista kirjallisuutta. Teoreettinen viitekehys mahdollisti tutkimuskulun ymmärtämisen sekä sen esittämisen. Heideggerin olemisen mielen filosofia osoittautui keskeiseksi teoriaksi hoitamisen ilmiön tulkitsemisessa. Hoitamisen ensimmäisen väittämän, moraalisuuden, ominaispiirteet esitän seuraavissa teeseissä: 1. Hoitamista kuvaavat moraalilausumat ovat normatiivisia eli ne sisältävät toimintaa ohjaavia moraaliperiaatteita. Niissä ilmaistu hoitamisen funktio on toisen ihmisen hyvä. 2. Joitakin arvoja voidaan nimetä intuitiivisesti hoitamisen hyvän määritelmiksi. Näitä ovat inhimillisyys, arvokkuus, terveys ja hyvinvointi. 3. Hoitaminen on asettautumista toisen ihmisen hoitamiseen. Asettautumisen perustana on vapaus ja autenttinen läsnäolo sekä kyky toisen preferenssien omaksumiseen. Nämä ominaisuudet yhdessä kuvaavat altruismia hoitamisessa. 4. Ihmisen inhimillinen olemus ja kanssakäyminen toisten ihmisten kanssa sisältävät hoitamisen eettisyyden merkityksiä. Hoitaminen on elämää suojelevaa, ylläpitävää ja rikastavaa sekä toivoa sisältävää. Toisen väittämän, autonomisuuden, olemusta kuvaavat ominaispiirteet esitän seuraavasti: 1. Hoitamisen autonomisuus tarkoittaa hoitajan itsenäisyyttä ja kontekstin erityislaatuisuutta. Tieto ja asettautuminen ovat sen välttämättömiä ehtoja. 2. Hoitamisen praktinen tieto on eettistä. 3. Hoitamista perustelevat ennakkoehdot, kuten eettisyys, tieto ja tiedostaminen sekä hoitamisen merkitykset, kuvaavat hoitamisen fenomenologisia ominaisuuksia. Nämä tekevät hoitamisesta autonomisen. Hoitamisen universaalia olemusta perustelen kahden teesin avulla: 1. Ihmisen inhimilliset ja historialliset ominaisuudet kuuluvat yleismaailmallisesti esiintyviin humaanisiin arvoihin. Huoli ilmentää hoitamisen olemisen tapaa, kuvaa sille annettuja merkityksiä ja arvoja sekä kiinnittää tietoisuuden reaaliseen maailmaan. 2. Hoitamisen moraalin luonne on yleinen

Abstract The purpose of this longitudinal study is to describe how nursing students' conceptions of nursing are developed during their studies and to explore the related factors. Another purpose is to create a model to describe the formation of the students' conceptions of nursing. The data for the study were collected in the years 1993-1998 from two groups of students (n=35) at an early, mid and advanced stage of their studies. Data collection for the first group (n=18) was started in 1993, and for the second group (n=17) in 1994. At all three stages, the material consisted of essays, written by the students during a practical training period, and of the students' personal interviews. The material of the first stage was analysed by means of the continuous comparison method according to the grounded theory approach. The concept system produced by this analysis was used to form a framework for classification, involving the nursing interventions that described the students' conceptions of nursing. After this, the material of the first stage was classified by deductive content analysis with the help of the framework created. The data of the second and third stage were also classified with the help of the same framework, and analysed by deductive content analysis. Finally, at all three stages, the material was quantified as regards the nursing interventions describing the students' conceptions of nursing. On the basis of what guides the students and what their relationship to nursing is, it is possible to discern three different approaches; these were named as normative, independent, and collaborative. At the early stage of their education, the students' conception of nursing is holistic and starts from the patients' needs. Helping, guiding, supporting and collaborating are equally emphasised. The students are equally guided by the ward rules and norms, the knowledge foundation of nursing, their personal, internal conceptions and the mutual agreement on the nursing aims. With the progress of their education, the ward rules and norms became the most important guidelines and nursing actions are directed towards meeting the patients' basic physical needs. Hierarchical responsibilities and authoritarian decision-making are emphasised. The clinical nurse tutor is the student's role model in nursing. The polytechnic teacher is seen as one who reflects on the theory and practice. The results are useful in the development of nursing didactics and curricula. The knowledge gained helps support the students' learning process and develop co-cooperation between nursing students, educators and practice
Tiivistelmä Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata pitkittäistutkimuksena sairaanhoidon opiskelijoiden hoitotyön näkemyksen muotoutumista ja siihen yhteydessä olevia tekijöitä sairaanhoitajakoulutuksen eri vaiheissa. Lisäksi tarkoituksena on tuottaa opiskelijoiden hoitotyön näkemyksen muotoutumista kuvaileva malli. Tutkimusaineisto on kerätty kahdelta sairaanhoidon opiskelijaryhmältä (n=35) vuosina 1993-1998 koulutuksen alkuvaiheessa, koulutuksen puolessavälissä sekä koulutuksen loppuvaiheessa. Ensimmäisen ryhmän (n=18) aineistonkeruu aloitettiin vuonna 1993 ja toisen ryhmän (n=17) aineistonkeruu vuonna 1994. Aineisto koostui kaikissa kolmessa vaiheessa opiskelijoiden käytännön harjoittelujakson aikana kirjoittamista esseistä ja heidän henkilökohtaisista haastatteluistaan. Tutkimuksen ensimmäisen vaiheen aineisto analysoitiin jatkuvan vertailun menetelmällä. Aineiston ensimmäisen vaiheen analyysistä tuotetusta käsitejärjestelmästä muodostettiin luokittelurunko hoitotyön näkemystä kuvaavista auttamismenetelmistä. Tämän jälkeen ensimmäisen vaiheen aineisto luokiteltiin deduktiivisella sisällönanalyysillä käyttäen apuna jatkuvan vertailun analyysimenetelmällä muodostettua luokittelurunkoa. Samaa luokittelurunkoa apuna käyttäen luokiteltiin myös toisen ja kolmannen vaiheen aineisto ja analysoitiin deduktiivisella sisällönanalyysillä. Lisäksi kaikissa kolmessa vaiheessa aineisto kvantifioitiin hoitotyön näkemystä kuvaavien auttamismenetelmien osalta. Tutkimuksen tulosten mukaan hoitotyön näkemys muotoutui hoitotyön auttamismenetelmistä ja niihin yhteydessä olevista tekijöistä.. Hoitotyössä oli tunnistettavissa kolme erilaista hoitotyön toimintamuotoa, sen mukaan, mikä ohjasi opiskelijan toimintaa ja mikä oli opiskelijan suhde hoitotyöhön. Nämä nimettiin normatiiviseksi, itsenäiseksi tai yhteistoiminnalliseksi hoitotyöksi. Koulutuksen alkuvaiheessa opiskelijoiden hoitotyön näkemys perustui potilaan tarpeista lähtevään hoitotyöhön. Auttamista, ohjausta ja tukemista sekä yhteistoimintaa kuvaavia auttamismenetelmiä esiintyi tasapuolisesti. Hoitotyötä ohjasivat tasapuolisesti osaston säännöt ja normit, hoitotyön tietoperusta ja oma sisäinen näkemys hoitotyöstä sekä yhteisymmärrys potilaan hoitotyön tavoitteista. Koulutuksen edetessä opiskelijoiden hoitotyötä ohjasivat pääosin osaston säännöt ja normit ja hoitotyö kohdistui potilaan päivittäisistä fyysisistä tarpeista huolehtimiseen. Hoitotyössä korostui hierarkkinen vastuu ja autoritäärinen päätöksenteko. Tuloksista saatua tietoa voidaan hyödyntää opetussuunnitelmien kehittämiseen, opiskelijoiden oppimisprosessin tukemiseen sekä kehitettäessä yhteistyötä opiskelijoiden, opettajien ja käytännön hoitotyön tekijöiden kanssa opiskelijoiden ohjauksessa ja tukemisessa

Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on kuvailla, miten verkko-opetusta on toteutettu sairaanhoitajaopiskelijoiden kliinisen hoitotyön opetuksessa ja millaisia oppimistuloksia verkko-opinnoilla on saavutettu. Tiedonhaku tapahtui Cinahl-, Medline-, Medic- ja Eric -tietokannoista vuosilta 2006–2016. Haku tuotti 355 viitettä, joista valintakriteerien perusteella lopulliseen analyysiin valikoitui 8 tieteellistä, vertaisarvioitua, alkuperäistä tutkimusartikkelia. Aineiston analysoinnissa käytettiin kuvailevaa analyysiä. Tutkimustulosten mukaan verkko-opinnoilla voidaan kehittää sairaanhoitajaopiskelijoiden kliinisen hoitotyön tiedollista osaamista, myös käytännön osaamiseen verkko-opinnoilla on myönteinen vaikutus. Verkko-opetusmenetelmiä olivat nettivideot ja erilaiset e-oppimisohjelmat. Kliinisen hoitotyön opiskeltavia osa-alueita olivat aseptiikka, hengityksen ja muiden vitaalielintoimintojen mittaaminen, sisätauti-kirurginen hoitotyö, virtsateiden katetrointi sekä lääke- ja nestehoito. Verkko-opintoja voidaan hyödyntää sairaanhoitajaopiskelijoiden kliinisen hoitotyön osaamisen kehittymisessä perinteisten opetusmenetelmien rinnalla. Kliinisen hoitotyön osaamisen arviointia tulee kehittää kohti kokonaisvaltaisen hoitotyön prosessin osaamisen arviointia.

Abstract The purpose of this study was to develop the patient classification at the Oulu University Hospital, establish the validity and reliability of the patient classification from the perspective of nursing care quality standards. The data were collected at the Oulu University Hospital through the use of content experts judgements (n=36) and by gathering inter-rater classifications (n=8129), by nursing care activity study (n=17599), focus-group interviews (n=8) and through the international literature review. Data were analyzed and described using Excel and SPSS programs and data driven content analysis. The inter-rater reliability was tested using per cent agreement, weighted per cent agreement, Gronbach’s alfa correlation coefficient, Phi correlation coefficient, ICC-(intraclass-coefficient) and Kappa coefficient. Associations between the variables in the amount of time spent with various activities were tested using chi-square test within and between medical and surgical wards. There was notable consensus among the experts showing that the items and categories of Oulu patient classification represented the known content of nursing care at the wards of the Oulu University Hospital. The agreement and the weighted agreement provided evidence of an acceptable level of agreement concerning the intensity of nursing care. Nurses performed inter-rater classifications regularly. The agreement between raters had approved during the study at many wards. However, the agreement between raters had also declined at some wards. The declining trend of inter-rater classifications showed problems in the consistent patient classification. The problems may due to changes of the environment affecting nursing care. Nurses performed most of their time with medication and patient physical nursing care activities. The nursing personnel spent least of their time with emotional support and guidance. The indirect nursing care activities consisted of charting and reporting. The study results indicate that the nurses do not use the patient classification for matching caregiver skills and patients or for anticipating the workload shift-by-shift. There are problems with using Oulu-patient classification for classifying the nursing care provided if the patient classification does not account the patients’ actual individual needs for nursing care. The basic question is does the nursing care provided respond to patients’ actual individual needs. If it does not, the patient classification does not quarantee high quality of nursing care. If it is possible to prove that the nursing care provided respond to patients’ individual needs, the patient classification information can be used in staffing and nursing cost accounting. The information obtained from the study can be used to assure the quality of nursing processes based on individual needs of the patients
Tiivistelmä Tämän tutkimuksen tehtävänä oli kehittää hoitoisuusluokitus Oulun yliopistolliseen sairaalaan, arvioida hoitoisuusluokituksen luotettavuus hoitoisuuden mittaamiseen ja arvioida hoitoisuusluokitus hoitotyön laatuvaatimusten näkökulmasta. Tutkimusaineistot kerättiin Oulun yliopistollisessa sairaalassa asiantuntija-arvioinneilla (n=36) ja rinnakkainluokituksilla (n=8129), ajanhavainnoinnilla (n=17599), ryhmähaastattelulla (n=8) ja kansainvälisellä kirjallisuuskatsauksella. Aineistojen analyysissa käytettiin Excel- ja SPSS-ohjelmistoja sekä sisällön analyysiä. Luokitusten vastaavuuden testaamisessa käytettiin yksimielisyysindeksiä, painotettua yksimielisyysprosenttia, yksisuuntaista varianssianalyysia (ANOVA), Cronbachin alfaa, Phin korrelaatiota, ICC- (intraclass-coefficient) kerrointa ja Kappa-tunnuslukua. Khiin neliön testiä käytettiin osoittamaan eroja sairaanhoitajien ajankäytössä kirurgisten ja sisätautien osastojen välillä. Oulu-hoitoisuusluokitus kattoi hoitotyön sisällön vuodeosastopotilaan hoidossa yliopistosairaalassa tutkimuksen lähtötilanteessa hyvin ja vastasi näkemystä hoitotyöstä. Rinnakkainluokituksia tehtiin säännöllisesti. Useilla osastoilla luokitusten välinen vastaavuus oli kehittynyt parempaan suuntaan tutkimusaikana. Luokitusten välinen vastaavuus oli toisaalta heikentynyt joillakin osastoilla. Tulosten aleneva trendi monilla osastoilla osoitti ongelmia luokituksen yhtenäisessä käytössä. Ongelmat voivat johtua ainakin osittain muutoksista toimintaympäristössä ja niiden vaikutuksesta hoitotyöhön. Eniten hoitohenkilökunnan aikaa kului lääkehoidon ja fyysisen hoidon toteuttamiseen. Vähiten aikaa käytettiin potilaan psyykkiseen tukemiseen ja potilaan ohjaukseen. Välillisessä hoitotyössä kaikilla osastoilla eniten aikaa käytettiin potilaan hoidon suunnitteluun ja raportointiin. Tulosten perusteella näytti kuitenkin siltä, että luokitusta ei hyödynnetty työvuoroittain päivittäin osaamisen kohdentamisessa tai työkuormituksen ennakoimisessa. Oulu-hoitoisuusluokituksen käyttäminen toteutuneen hoitotyön luokittelussa oli ongelmallista, jos luokitus ei ottanut huomioon potilaan yksilöllisiä hoitotyön tarpeita. Olennainen kysymys on, vastasiko toteutunut hoito potilaiden todellisia yksilöllisiä tarpeita. Jos toteutunut hoito on vastannut potilaiden yksilöllisiä tarpeita, on hoitoisuusluokitustietoja voitu käyttää myös henkilöstösuunnittelussa ja kustannusten selvittämisessä. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää potilaan yksilöllisen ja tarpeenmukaisen hoitotyön kehittämisessä

Abstract The aim of the study was to open up, define and categorise the concept of equality as a value of nursing ethics research. The goal of the study was to acquire tools that would help to understand the background, meaning and possibilities of the concept of equality in nursing ethics research. The research was positioned in conceptual basic study of nursing ethics, and it followed a philosophical approach, which consisted of three phases: problematisation, explication and argumentation. During problematisation, a systematic review of literature was conducted to define the concept of equality and its theoretical starting points in previous nursing ethics research. This study characterised the concept of equality in previous nursing ethics research as monolithical liberalistic-individualistic privilegisation. Here, monolithical meant that in previous nursing ethics research, equality had been a key value that was argued through classical but fairly uniformly interpreted theoretical starting points. At times, the status of equality had been so self-evident that its theoretical starting points were sometimes accepted with very little critique and no explicit examination. Liberalistic-individualistic privilegisation manifested itself as emphasising the individual, emphasising the community and as internal conflict of the concept in terms of practical nursing. The theoretical frame of reference of the study, based on feminist moral philosophy, was defined during explication. It viewed equality as a changing and evolving ethical value, depicting interrelations between people, with different implications in different relationships. In this study, equality was described using the concept of trilogical equality. This means that in addition to monolithical liberalistic-individualistic privilegisation, equality in nursing ethics research calls for taking into account three dimensions defining equality, i.e. the concepts of difference, dependence and power. As a world order principle, difference meant diversity, in which it is significant and valuable in itself. Understanding differences lead to acknowledging the difference and the resulting dependence between individuals or groups. Through redefinition of difference and dependence, power obtained its new meanings, where focus was given to the asymmetry and lack of dominance connected with it. During argumentation, the concept of trilogical equality brought a range of concepts into the study of equality within nursing ethics research, through which the practical encounter of nursing and health care could be approached. The results of the study can be used to develop the range of concepts concerning equality in nursing ethics research and the ethical discussion on it, as well as to develop nursing ethics research and teaching
Tiivistelmä Tutkimuksen tarkoituksena oli avata ja jäsentää tasa-arvon käsitettä hoitotyön etiikan tutkimuksen arvona. Tavoitteena oli lisätä ymmärrystä käsitteen taustoista ja näkökulmista. Tutkimus sijoittui hoitotieteen käsitteelliseen perustutkimukseen. Se noudatti filosofista tutkimustapaa, joka muodostui problematisoinnin, eksplikoinnin ja argumentoinnin vaiheista. Problematisoinnin vaiheessa tasa-arvosta rakennettiin viitekehys, jonka avulla analysoitiin aikaisemman hoitotyön etiikan tutkimuksen tasa-arvon käsite. Eksplikoinnin vaiheessa määritettiin feministiseen moraalifilosofiaan perustuva trilogisen tasa-arvon näkökulma. Tämän avulla jäsennettiin, syvennettiin ja kehitettiin edelleen aikaisempaa hoitotyön etiikan tutkimuksen tasa-arvon käsitettä. Argumentoinnin vaiheessa arviointiin trilogisen tasa-arvon näkökulman mahdollisuutta avata hoitotyön etiikan tutkimuksen tasa-arvon käsitettä. Tämän tutkimuksen mukaan aikaisemman hoitotyön etiikan tutkimuksen tasa-arvon käsite oli luonteeltaan monoliittinen, joka tarkoitti sitä, että tasa-arvo on keskeinen ja itsestään selvä universaaliin ihmisarvoon perustuva arvo. Käsitteelle määritettiin kaksi ulottuvuutta. Ensimmäistä eli teoreettista ulottuvuutta kuvasti liberalistis-individualistinen etuoikeutus. Tällä tarkoitettiin sitä, että yksilö asetetaan tasa-arvon tarkastelussa ensisijaiseen asemaan ja tuota asemaa pyritään turvaamaan distributiivisen tasa-arvon rakenteiden avulla. Toista eli toiminnallista ulottuvuutta kuvasi hajaannus. Hajaannuksella tarkoitettiin sitä, ettei tasa-arvon käsitteen teoreettinen ulottuvuus kyennytkään vastaamaan toiminnallisen ulottuvuuden esiin nostamiin kysymyksiin. Toiminnallinen ulottuvuus jopa haastoi universaalin ihmisarvon ja tasa-arvoa turvaavien rakenteiden toteutumisen. Lisäksi hoitotyön kontekstuaalinen ja konkreettinen kohtaaminen toivat esille käsitteen rajapinnat eli tasa-arvon toiminnallista ulottuvuutta lähellä olevat käsitteet. Tutkimus tuotti näkökulman, jossa tasa-arvo ymmärrettiin siten, että se on muuttuva ja muuntuva ihmisten suhteita ja välejä kuvaava eettinen arvo. Lisäksi se saa eri suhteissa erilaiset merkitykset. Tätä kuvattiin eron, riippuvuuden ja vallan käsitteillä ja sitä kutsuttiin trilogisen tasa-arvon näkökulmaksi. Näkökulmassa ero merkitsi yksilöihin tai ryhmiin liittyvää itsessään arvokasta ja merkityksellistä epähierarkkista moninaisuutta. Ihmisten eroista ja erilaisuudesta johtuen ihmiset ymmärrettiin toisistaan väistämättä riippuvaisiksi. Riippuvuus ymmärrettiin myönteisenä olemisen perusedellytyksenä, johon sisältyvä valta oli luonteeltaan vastuullista, asymmetristä ja dominoimatonta. Trilogisen tasa-arvon näkökulma avasi tasa-arvon käsitettä sekä teoreettisen että toiminnallisen ulottuvuuden kautta. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää hoitotyön etiikan tutkimuksen tasa-arvoa koskevan käsitteistön ja siitä käytävän eettisen keskustelun kehittämiseen sekä hoitotyön etiikan tutkimukseen ja opettamiseen

Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata ammattikorkeakouluissa opettavien hoitotyön opettajien gerontologista tietoperustaa, heidän käyttämiään opetusmenetelmiä ja -materiaaleja sekä koulutuksen tulevaisuuden haasteita. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa uutta tieteellistä tietoa hoitotyön opettajien gerontologisesta tiedosta ja asenteista, opetuksessa käytetyistä menetelmistä ja materiaaleista, sekä millaisia gerontologisen hoitotyön haasteita opettajat tuovat esille. Tutkimuksen aineisto kerättiin verkkokyselynä 16 suomalaisesta ammattikorkeakoulusta (n=28). Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällön analyysillä. Tuloksissa hoitotyön opettajan tietoperustaksi muodostuivat gerontologisen hoitotyön sisällöllinen osaaminen, hoitotyön arvot ja opettajan persoona. Näiden pääkategorioiden alle sijoittuvat ikääntymismuutokset ja yleisimmät sairaudet, ikääntyneiden hoidon erityispiirteet, hoitotyössä kohdattavat haasteelliset tilanteet, ikääntyvän arvokas kohtelu, teknologian hyödyntäminen hoitotyössä, ikääntyvän kotona asumisen tukeminen, arkiteknologian käyttäminen ikääntyneen kotona asumisen tukena, ikääntyneiden hoitotyön arvostus, hoitotyön päätöksiä ohjaavat arvot, ikääntymisen luonnollisuuden korostaminen sekä opettajan innostuneisuus ja ammatillinen osaaminen. Opetusmateriaaleista opettajat käyttivät eniten kirjallisuutta, kuten Voutilaisen & Tiikkaisen toimittama Gerontologinen hoitotyö (n=10), Heikkinen, Rantanen & Jyrkämän toimittama Gerontologia (n=7), Tilvis, Pitkälä ja Strandbergin Geriatria (n=5) ja www-sivuja, kuten Käypä hoito -suosituksen ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen www-sivut. Tutkimustiedon ja muun materiaalin käyttö oli vähäisempää. Opetusmenetelmistä yleisimpiä olivat luennointi (n= 23) ja verkko-opetus (n=20). Gerontologisen koulutuksen tulevaisuuden haasteita on saada opiskelijat kiinnostuneemmiksi ikääntyneiden hoitotyöstä, kehittää koulutusta ja opetusta sekä saada ikääntyneiden käytännön hoitotyöstä kiinnostavampi. Tutkimuksella saatua tietoa voidaan käyttää gerontologian opetuksen ja opetusmenetelmien kehittämisessä ammattikorkeakouluissa.

Tiivistelmä. Tämän kuvailevan kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on selvittää miten hoitotyön johtajat tukevat yksikkönsä sairaanhoitajia näyttöön perustuvan osaamisen kehittämisessä. Tavoitteena on kuvata kirjallisuuskatsauksen avulla keinoja, joilla hoitotyön johtajat tukevat sairaanhoitajien näyttöön perustuvan osaamisen kehittymistä. Tiedonhaku suoritettiin keväällä 2019. Tietokantoina käytettiin kansainvälistä PubMediä, CINAHLia ja Scopusta. Kotimaiset tietokannat jätettiin pois, koska alustavat haut eivät vastanneet tutkielman aineiston sisäänottokriteerejä. Sisäänottokriteerien perusteella aineistoksi valikoitui viisi tutkimusartikkelia; yksi määrällinen alkuperäistutkimus ja kolme laadullista alkuperäistutkimusta. Viides tutkimusartikkeli oli kirjallisuuskatsaus, johon oli sisällytetty laadullisia ja määrällisiä alkuperäistutkimuksia. Tutkimustulokset on koottu induktiivisesti kuvailevalla synteesillä. Sairaanhoitajien osaamisen kehittämisen tukeen vaikuttavat hoitotyön johtajan omat näyttöön perustuvan toiminnan kompetenssit, organisaatioiden strategiset linjaukset henkilöstön näyttöön perustuvan toiminnan osaamisen kehittämisestä ja yhteistyö kouluttajien kanssa. Hoitotyön johtaja voi tukea sairaanhoitajien osaamisen kehittymistä luomalla näyttöön perustuvaa toimintaa tukevaa ilmapiiriä, toimimalla mentorina, lisäämällä näyttöön perustuvan toiminnan keskustelua ja reflektointia työyhteisöön, tekemällä yhteistyösopimuksia kouluttajien ja koulutusorganisaatioiden kanssa sekä lisäämällä konkreettisia näyttöön perustuvan osaamisen kehittämisen keinoja terveydenhuollon yksikön tai organisaation strategiaan. Hoitotyön johtajan omat näyttöön perustuvan toiminnan kompetenssien tulee olla riittävällä tasolla, jotta yksikön sairaanhoitajien näyttöön perustuvan osaamisen kehittämisen tukeminen olisi mahdollista.

Pro gradu tutkimuksessa tutkittiin gerontologiseen hoitotyöhön osallistuvien sairaanhoitajien, lähihoitajien ja lähiesimiesten asennetta, osaamista ja edistäviä ja estäviä tekijöitä näyttöön perustuvaa toimintaa kohtaan. Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata ja selvittää yhden suuren kaupungin gerontologiseen hoitotyöhön osallistuvan hoitohenkilökunnan ja lähiesimiesten näyttöön perustuvaa asennetta, osaamista sekä näyttöön perustuvan hoitotyön edistäviä ja estäviä tekijöitä. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa näyttöön perustuvan hoitotyön haasteista, jotta voidaan jatkossa kehittää näyttöön perustuvaa toimintaa gerontologisessa hoitotyössä. Tutkimuksen aineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella, joka lähetettiin sähköpostitse henkilöstölle lähiesimiesten kautta (n=85). Vastausprosentti oli 9.9 %. Aineisto analysoitiin tilastollisesti SPSS ja Excel-ohjelmilla. Avoin kysymys analysoitiin kvantitatiivisella sisällön erittelyllä. Tutkimuksen tuloksissa hoitohenkilökunnan ja lähiesimiesten asenteet näyttöön perustuvaa hoitotyötä kohtaan ovat positiiviset. Lähiesimiesten ja hoitohenkilökunnan tutkitun tiedon osaamista tulee edelleen vahvistaa ja työyksiköissä tulee tarkastella monipuolisten tietoyhteyksien ja – lähteiden mahdollisuuksia tutkitun tiedonhaun mahdollistamiseksi. Gerontologisessa hoitotyössä näyttöön perustuvan hoitotyön estäviä tekijöitä olivat tieteellisten tutkimusten heikko saatavuus ja elektronisten tietokantojen puuttuminen. Näyttöön perustuvan hoitotyön edistävänä tekijänä oli koulutusmahdollisuus. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää gerontologisessa hoitotyössä hoitajien ja lähiesimiesten osaamisen kehittämisessä. Tutkimus tuotti tietoa paikallisista hoitotyön olosuhteista, joita voidaan käyttää hyväksi gerontologisen hoitotyön kehittämisessä. Lisäksi tutkimustuloksia voidaan hyödyntää hoitotyön koulutuksessa ja sen kehittämisessä. Yhteiskunnan näkökulmasta on tärkeää huolehtia hoitotyöntekijöiden ja lähiesimiesten riittävästä osaamisesta hoidon vaikuttavuuden, kustannustehokkuuden ja tuloksellisuuden parantamiseksi.

Tiivistelmä. Terveyspalvelut ovat astumassa uuteen palvelusukupolveen digitalisaation muuttaessa niiden johtamista ja palvelumalleja, joten digitaalisten palvelujen käyttöönottoa on syytä tutkia eri näkökulmista. Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata, miten hoitotyön ammattilaiset kokevat Oirearvioiden käytön ja miten johtamisen hyvät käytännöt toteutuvat perusterveydenhuollon tasoisessa yksikössä, kun digitaaliset Oirearviot on otettu käyttöön. Tutkimuksen tavoitteena on saada tietoa, miten Oirearviopalvelun käyttö on alkuvaiheessa toteutunut ja mihin seikkoihin on syytä kiinnittää huomiota, jotta palvelun käyttö on sujuvaa ja mielekästä hoitotyön ammattilaisen näkökulmasta katsottuna. Tutkimusaineisto kerättiin Webropol verkkokyselynä strukturoiduin kysymyksin sekä kolmen avoimen kysymyksen avulla 376 hoitotyön ammattilaiselta joulukuun 2018 – maaliskuun 2019 välisenä aikana. Vastauksia saatiin 56 kpl, vastausprosentti oli 14,8 %. Laadullinen aineisto käsiteltiin induktiivisella sisällön analyysilla ja määrällinen aineisto R-tilasto-ohjelmalla 3.5.1. Oirearviopalvelun hyötyinä nähtiin työn hallintaan ja palvelun laatuun liittyviä seikkoja. Hoidontarpeen arvion systematisoituminen ja kriteerien samankaltaisuus parantavat hoitoon ohjautumista ja asiakas päätyy oikealle ammattilaiselle oikea-aikaisesti. Haasteena ammattilaiset kokivat palveluprosesseihin ja tietojärjestelmien integraatioon liittyvät ongelmat, kuten asiakkaiden mahdollisuuden yhteydenottoon monia kanavia pitkin, työskentelyn siirtymisen verkkoon sekä liian herkästi vastaanotolle ohjaavan palvelun. Terveydenhuollon toimintatavoissa käydään läpi kulttuurin muutosta, joka nähdään sekä hyötynä että haittana riippuen näkökulmasta. Johtamisen hyvät käytännöt toteutuvat kohtuullisesti. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että älykkään Oirearviopalvelun käyttöönotto on lähtenyt hitaasti liikkeelle, mutta palvelu vaatii vielä paljon ennen kaikkea ketterää kehitystyötä, jotta palvelu toimisi kuten sen on tarkoitus toimia; oikea-aikaisesti, oikealle ammattilaiselle ja oikeaan paikkaan ohjaavana, kustannustehokkaasti, vapauttaen resursseja kasvokkain tapahtuvaan hoitotyöhön ja siirtäen rutiininomaiset työt sekä itsehoidolla hoituvat oireet asiakkaan itsensä tekemäksi.The role of digital patient portal services in healthcare : symptom assessmets and good management practices experienced by health care professionals. Abstract. Health services are entering a new generation of service digitalisation, changing their leadership and service models, so there is a need to investigate digital services from different perspectives. The purpose of this study was to investigate how health care professionals to experience symptom assessment services and how good implementation of leadership come realized in primary health care after their implementation. The aim of the study is to get information on how the use of the symptom assessment service has been implemented in the early stages and what aspects should be paid attention to, so that the use of the service is smooth and meaningful from the perspective of a health care professional. The research material was collected as a Webropol online survey with seven structured questions and three open questions from 376 health care professionals between December 2018 and March 2019. The response rate was 14.8%. The qualitative data were analyzed using inductive content analysis and statistical analysis was performed for the quantitative data using R-program 3.5.1. As the main results in this study were, work management and quality of service aspects were seen benefits. Systematization of care needs assessment and similarity of criteria improve referral to treatment and the client ends up with the right professional in right time. As a challenge, professionals experienced problems related to service processes and cultural change, such as the ability of customers to communicate across multiple channels, the transition of work procedures to the network, and the service that was too sensitive to reception. Information systems needed better integration. Health care practices go through a change in the transformation of culture, which was seen both a benefit and a challenge, depending on the point of view. Good management practices are reasonably implemented. In conclusion, the introduction of the intelligent symptom assessment service has slowly started and the service still requires much agile development, so that the service works as it is supposed to work; timely, right for the right professional and in the right place, guiding and cost-efficiently, releasing resources to personal care and transferring routine jobs to the customer’s self-management.

Abstract A model of intensive care nursing of patients and their significant others compatible with a data system was developed and evaluated by using an action research approach in 1997-2001. The study was carried out in Oulu University Hospital's ICUs for emergency and postoperative care and internal medicine. At stage I of the study, the model of intensive care nursing was developed and pilot-tested by collecting questionnaire data from the nurses who participated in the action research group (N = 14), from the texts produced by small groups made out of the action research group and the whole group (N = 33), by audio-recording oral report sessions (N = 57) and by using the researcher's written notes. The data for pilot testing were collected on a form from nursing documents (N = 17) and on a questionnaire from nurses (N = 11). The research data were analysed with methods of inductive and deductive content analysis. At stage II, the model was made compatible with the ICU data system. At stage III, the validity of the model was evaluated by analysing patient data drawn from the emergency and postoperative ICU's data system (N = 1464) and patient records filed by the researcher (N = 30). The patients' needs for nursing and the quantitative needs for staff were compared between the model of intensive care nursing and the Therapeutic Intervention Scoring System (TISS) based on the patient data drawn from the data systems of the emergency (N = 253) and postoperative (N = 579) ICU. The data were analysed using statistical methods and methods of content analysis. The model of intensive care nursing includes nursing diagnoses of the changes in the patient's vital functions, the restrictions and experiences caused by the disease and its treatment and the significant others' distress, the nursing to meet the severity of the health problems, the nursing interventions and the outcomes of nursing as well as the nursing workload. Based on the validity assessment, the model differentiated between the nursing interventions needed by the patients in different admission types and with different severity scores (p < 0.001). The model also provided a good prediction of the patients' risk of death (ROC 0.86-0.91). Contrary to TISS, the model gave higher nursing workload scores and a greater need for staff for the patients who were more ill on admission, and whose hospital stay was longer and mortality higher. The model can be used as a starting-point in developing evidence-based middle-range theory, which will provide a basis for demonstrating the efficacy of nursing in patients' overall care
Tiivistelmä Tutkimuksessa kehitetään ja arvioidaan tietojärjestelmään soveltuva potilaan ja hänen läheistensä hoitotyötä kuvaava tehohoitotyön malli toimintatutkimuksen lähestymistapaa noudattaen vuosina 1997-2001. Tutkimusyhteisöinä toimivat Oulun yliopistollisen sairaalan päivystysalueen, postoperatiivinen ja sisätautien teho-osastot. Tutkimuksen I-vaiheessa kehitettiin ja esitestattiin tehohoitotyön malli keräämällä tutkimusaineisto kyselylomakkeen avulla toimintatutkimusryhmään osallistuneilta hoitajilta (N = 14), toimintatutkimusryhmästä muodostettujen pienryhmien ja toimintatutkimusryhmän tuottamista kirjallisista aineistoista (N = 33), äänittämällä raporttitilanteita (N = 57) ja tutkijan kirjallisista muistiinpanoista. Esitestausaineisto kerättiin lomakkeella hoitotyön dokumenteista (N = 17) ja kyselylomakkeella hoitajilta (N = 11). Tutkimusaineistot analysoitiin induktiivisella ja deduktiivisella sisällönanalyysillä. II-vaiheessa yhteensovitettiin malli tehotietojärjestelmään. III-vaiheessa arvioitiin mallin luotettavuutta päivystysalueen ja postoperatiivisen osaston tietojärjestelmästä kerätyn potilasaineiston (N = 1464) ja tutkijan arkistoitujen potilasasiakirjojen (N = 30) analyysien avulla. Potilaiden hoitoisuutta ja hoitohenkilökunnan määrällistä tarvetta verrattiin tehohoitotyön mallin ja Therapeutic Intervention Scoring System-luokituksen (TISS) kesken tietojärjestelmästä kerätyn päivystysalueen (N = 253) ja postoperatiivisen (N = 579) teho-osaston potilasaineiston perusteella. Tutkimusaineisto analysoitiin tilastollisin menetelmin ja sisällönanalyysin avulla. Tehohoitotyön malli kuvaa potilaan elintoimintojen muutoksiin, sairauden ja sen hoidon tuomiin rajoituksiin ja kokemuksiin sekä läheisten hätään liittyviä hoitotyön diagnooseja, terveysongelmien vaikeusasteita vastaavaa hoitotyötä, hoitotyön toimintoja ja hoitotyön tuloksia sekä hoitoisuutta. Luotettavuustutkimuksen mukaan malli erotteli tulotyypiltään ja sairauden vaikeusasteiltaan erilaisten potilaiden hoitotyötä (p < 0.001). Mallin avulla voitiin kuvata hyvin potilaiden kuoleman riskiä (ROC 0.86-0.91). Malli antoi suuremmat hoitoisuuspisteet ja henkilökunnan määrällisen tarpeen päinvastoin kuin TISS potilaille, jotka olivat tulovaiheessa sairaampia ja joiden hoitoaika oli pitkä ja kuolleisuus suuri. Mallia voidaan käyttää lähtökohtana näyttöön perustuvan keskitason teorian kehittämiseen, jolla voidaan antaa perusteet osoittaa tehohoitotyön vaikuttavuutta potilaan kokonaishoidossa

Abstract The aim of this study is to describe the development of nursing students' decision-making as a part of their professional skills during their nursing education. The population consisted of 32 college nursing students who had started their education in January 1987 or 1988 and 23 polytechnic nursing students who had started their education in 1996. The college students' process of learning decision - making was studied during 1988-1991 by taping clinical lessons about planning patient care (terms IV-VI) and by collecting essays prodeced by the students during the clinical periods (terms III, V and VII). Essays produced by the polytechnic students (terms III and IV) during 1997-1998 were also collected. The data were analyzed by using both quantitatively and qualitatively content analysis (deductive and inductive analysis). The results show that rational decision-making was emphasized both in college and in polytechnic. The care plans made by the students were consistent with the phases of the nursing process. Of the different phases of the nursing process the implementation and the evaluation of nursing care were most important. At the beginning of their practical training college students emphazised nursing methods, while polytechnic students focused on medical methods. In all data sets, most uttrances pertained to the physical aspects in the implementation of nursing, in the definition of nursing problems and in the evaluation of nursing. As learning proceeded from one term to the next no changes were seen. The only exception were the clinical lessons at the beginning of the education and the essays and clinical lessons during the last phases of education in which psychic support and the need to evaluate the patient's psychic condition were emphazised. At the beginning of practical training polytechnic students gave more attention to physic support of the patient than college students. Plenty of knowledge was collected about a patient for purposes of decision-making, but it was only partly utilized as the planning of care proceeded. All data sets clearly reflected the mechanical decision-making model. At the beginning of practical training the next largest category in the college students' data was the patient-centered model which was only rarely seen in the polytechnic data. In all data sets the objectives of nursing were defined in a patient-centered manner. The college data included a small number of features of the model-oriented and creative decision-making model which were not found in the polytechnic data at the beginning of practical training at all. The following features of the creative decision-making model were found setting priorities, giving reasons for choosing the nursing model, nursing problems and methods and producing alternative nursing solutions. In both data sets the students' learning level appeared to be quite low. The findings reflected superficial mechanical learning without reflection and critical thinking.

Abstract Professional practice in critical care settings is characterized by the application of relevant theories, research and evidence-based guidelines to clinical practice. However, critical care nurses’ knowledge and skills in adhering to evidence-based protocols and guidelines for avoiding ventilator-associated pneumonia are inadequate. The aim of the study was to evaluate critical care nurses’ knowledge and skills in adhering to best-practice endotracheal suctioning recommendations and ventilator bundles, to develop and validate instruments to evaluate the care of mechanically ventilated patients, and to evaluate the effectiveness of continuing education on critical care nurses’ knowledge and skills, with a focus on ventilator bundles. In the first study, a descriptive and cross-sectional correlation study was conducted to evaluate critical care nurses’ (n = 40) endotracheal suctioning practices in relation to current best-practice recommendations. In the second study, a descriptive design with a literature review was conducted to assess the effectiveness of educational programmes in preventing ventilator-associated pneumonia. In the third study, an instruments validation study was conducted to develop and test the psychometric properties of the Ventilator Bundle Questionnaire (VBQ) and Observation Schedule (VBOS). In the fourth study, the effectiveness of human patient simulation education was evaluated among thirty (n = 30) critical care nurses who were randomly allocated to intervention and control groups (n = 15 each). Critical care nurses’ knowledge and skills in adhering to best-practice endotracheal suctioning recommendations and ventilator bundles continues to be inadequate. However, educational programmes were linked to significant improvements in learning and clinical outcomes. The VBQ and VBOS were developed and shown to have acceptable psychometric properties (CVI 0.99–1.0, ICC 0.93–1.0). After human patient simulation education, the mean skill scores of the intervention group increased significantly (pt*g = 0.02). Educational programmes may have a significant impact on clinical outcomes and thus, patients’ safety and quality of care, through improvements in nurses’ knowledge and skills in adhering to evidence-based guidelines in critical care settings. The VBQ and VBOS can provide an objective method measuring whether evidence-based guidelines are being used in clinical practice. In addition, there was a significant transfer of learned skills to clinical practice following human patient simulation education
Tiivistelmä Teho-osastoilla ammatillinen erityisosaaminen edellyttää tutkitun tiedon, teorioiden sekä näyttöön perustuvien hoitosuositusten soveltamista kliiniseen käytäntöön. Kuitenkin tehohoitajien tiedot ja taidot noudattaa näyttöön perustuvia hoitokäytäntöjä ja suosituksia hengityslaitehoitoon liittyvän keuhkokuumeen ehkäisyksi ovat olleet puutteellisia. Tutkimuksen tarkoituksena oli arvioida tehohoitajien tietoa ja taitoa noudattaa hyväksi havaittuja hengitysteiden imukäytäntöjä sekä hengityslaitehoitoon liittyviä hoitosarjakäytäntöjä, kehittää ja validoida mittareita hengityslaitehoitoa saavien potilaiden hoidon laadun arvioimiseksi sekä arvioida täydennyskoulutuksen vaikuttavuutta tehohoitajien tietoihin ja taitoihin noudattaa hengityslaitehoitoon liittyviä hoitosarjakäytäntöjä. Ensimmäisessä osatyössä arvioitiin kuvailevan ja korrelatiivisen tutkimusasetelman avulla tehohoitajien (n = 40) alahengitysteiden imukäytäntöjä suhteessa hyväksi havaittuihin toimintakäytäntöihin. Toisessa osatyössä arvioitiin kuvailevan kirjallisuuskatsauksen avulla koulutusinterventioiden vaikuttavuutta hengityslaitehoitoon liittyvän keuhkokuumeen ehkäisyssä. Kolmannessa osatyössä kehitettiin ja testattiin hengityslaitehoitoon liittyvä hoitosarjakysely (VBQ) sekä havainnointimittari (VBOS). Neljännessä osatyössä arvioitiin simulaatiokoulutuksen vaikuttavuutta satunnaistetussa koeasetelmassa interventio- (n = 15) ja kontrolliryhmän (n = 15) välillä. Tehohoitajien tiedot ja taidot noudattaa hyväksi havaittuja hengitysteiden imukäytäntöjä sekä hengityslaitehoitoon liittyviä hoitosarjakäytäntöjä olivat edelleen puutteellisia. Kuitenkin koulutusinterventioiden vaikuttavuus kliinisiin hoitotuloksiin sekä oppimistuloksiin oli merkittävä. VBQ- ja VBOS-mittareiden psykometriset ominaisuudet osoittautuivat hyväksyttäviksi (CVI 0,99–1,0, ICC 0,93–1,0).Simulaatiokoulutuksen jälkeen interventioryhmän taidot noudattaa hoitosuosituksia lisääntyivät merkittävästi (pt*g = 0,02). Koulutusinterventioiden kliininen vaikuttavuus potilasturvallisuuden ja hoidon laadun kehittämisessä voi olla merkittävää, kun hoitajien tietoa ja taitoa noudattaa näyttöön perustuvia hoitosuosituksia lisätään kliinisessä tehohoitotyössä. VBQ- ja VBOS-mittarit voivat tarjota objektiivisen tavan arvioida tutkitun tiedon siirtymistä kliiniseen käytäntöön. Simulaatiokoulutuksen jälkeen opittujen taitojen siirtovaikutus kliiniseen käytäntöön oli merkittävä

Abstract The purpose of this study was to describe perceptions and explain background factors relating to the clinical learning environment and mentoring of culturally and linguistically diverse nursing students. The study included two phases: instrument development and a cross-sectional study. The instrument development phase consisted of a conceptualization process, which included two systematic reviews with thematic synthesis; generation of items for two new instruments, Cultural and Linguistic Diversity scale and Cultural and Linguistic Diversity in Mentoring scale, and psychometric testing of these newly developed scales. The cross-sectional phase was completed by collecting data from: (a) students (n = 329) studying in English-language nursing degree programmes from eight Finnish universities of applied sciences during autumn 2015 and spring 2016; and (b) mentors (n = 323) of culturally and linguistically diverse students from five Finnish university hospitals during spring 2016. In addition to the two newly developed instruments, two commonly used instruments Clinical Learning Environment, Supervision and Nurse Teacher scale and Mentors’ Competence Instrument were used for the main data collection. The data was analyzed using descriptive statistics, a nonparametric test and a binary logistic regression analysis. The psychometric properties of the instruments had good validity and reliability. Students’ perceptions on the level of their clinical learning environment and mentoring were lower than their mentors’ perceptions of their own mentoring competence. The level of language was the most common factor relating to the outcomes of culturally and linguistically diverse students’ clinical learning environment and mentoring. Future studies on culturally and linguistically diverse nursing students in the clinical environment should have a marked emphasis on improving proficiency in the native language, which should be implemented in the organizational structure of the clinical placements. This should include providing additional education for clinical mentors to enhance their mentoring competence with culturally and linguistically diverse students
Tiivistelmä Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata ja selittää eri kulttuureista ja kielellisistä taustoista tulevien hoitotyön opiskelijoiden kliinistä oppimisympäristöä ja ohjausta. Tutkimuksessa oli kaksi vaihetta: mittarin kehittäminen ja poikkileikkaustutkimus. Mittarin kehittämiseksi ilmiö käsitteellistettiin, mikä toteutettiin kahtena systemaattisena katsauksena. Katsausaineistot analysoitiin temaattisella synteesillä. Tämän jälkeen muodostettiin mittarit operationalisoimalla käsitteet väittämiksi. Mittareita kehitettiin kaksi: Kulttuurinen ja kielellinen monimuotoisuus- mittari sekä Kulttuurinen ja kielellinen monimuotoisuus opiskelijaohjauksessa -mittari. Mittareiden kehittämisvaiheessa niiden psykometriset ominaisuudet testattiin. Poikkileikkaustutkimus toteutettiin keräämällä kyselyaineisto (a) opiskelijoilta, jotka opiskelivat englannin kielellä opetettavissa sairaanhoidon tutkinto-ohjelmissa kahdeksassa suomalaisessa ammattikorkeakoulussa syksyn 2015 ja kevään 2016 aikana (n = 329); sekä (b) eri kulttuureista tulevien opiskelijoiden ohjaajilta viidestä suomalaisesta yliopistosairaalasta kevään 2016 aikana (n = 323). Aineistot kerättiin ensimmäisessä vaiheessa kehitetyillä mittareilla sekä kahdella yleisessä käytössä olevalla mittarilla, Terveysalan koulutukseen liittyvän harjoittelun ohjauksen laatu -mittarilla sekä Opiskelijanohjausosaaminen -mittarilla. Aineisto analysoitiin käyttämällä kuvailevaa tilastoanalyysiä, ei-parametrisiä testejä ja binääristä logistista regressioanalyysiä. Tutkimuksessa kehitettyjen mittareiden psykometriset ominaisuudet olivat hyvät. Opiskelijoiden ohjaajat arvioivat oman osaamisensa korkeammalle kuin opiskelijat. Opiskelijat arvioivat sekä heidän kliinisen oppimisympäristönsä että ohjauksensa tason ohjaajien arvioita alhaisemmaksi. Kielitaito oli yleisin tekijä, joka vaikutti opiskelijoiden näkemyksiin kliinisestä oppimisympäristöstä ja ohjauksesta. Englannin kielellä opetettavissa tutkinto-ohjelmissa tulisi painottaa opiskelijoiden riittävää paikallisen kielen kielitaitoa. Tämän lisäksi kliinisen harjoittelun ohjaajien tulisi saada koulutusta eri kulttuurillisista taustoista tulevien opiskelijoiden ohjaukseen

Abstract The aim of the study was to develop an instrument and to statistically test the main structure of the middle-range nursing theory for the self-care of home-dwelling elderly. Further, connections between the satisfaction with life, self-esteem, functional capacity and self-care behavior styles of older people living at home were studied. According to the theory in question, self-care is a partly conscious, partly subconscious way to function and live, including an emotional aspect. It evolves during a person’s life course. The theory consists of four main types of self-care, which are associated with older person’s past life and future: responsible, formally guided, independent and abandoned self-care. Also, the functional capacity, life satisfaction and self-esteem vary between persons having different self-care behaviour styles. Furthermore, individual factors – turning points of life, habitual ways to react, resources, meanings of the self-care and experiences of getting old – oriented self-care, either into the internal, unambiguous or external, ambiguous direction. The interview data to test the instrument (n = 200) and the theory (n = 179) were collected by structured interviews from home-dwelling older people aged 74 or older around Finland. The interview data of both phases of the study were analysed with descriptive and multivariate statistical methods. Face-validity was used to ensure the content validity of the instrument. The instrument appeared to be reliable and the main structure of the theory was predominantly supported by the data. The main types of self-care and their connections to the self-care orientations were especially confirmed. Also, the connections between self-care behaviour styles, orientations towards the future and experiences of ageing were fairly well confirmed. In addition, connections between different self-care behaviour styles, functional capacity, life satisfaction and self-esteem were found in the study. The study produces new knowledge of the experiences and self-care of older people as well as of the factors connected to it. The results can be used in clinical settings to improve the care of home-dwelling older people. The theory can also be used as a theoretical basis in the education of geriatric care
Tiivistelmä Tutkimuksen tarkoituksena oli testata Backmanin (2001) kehittämän kotona asuvien ikääntyvien itsestä huolenpidon teorian ydinrakenne, kehittää mittari teorian testaamiseksi ja tutkia itsestä huolenpitoon yhteydessä olevia tekijöitä. Teorian mukaan ikääntyvien itsestä huolenpito on elämänkulun aikana kehittynyt, osittain tietoinen, osittain tiedostamaton tapa toimia ja elää, joka sisältää myös emotionaalisen ulottuvuuden. Teoria koostuu neljästä itsestä huolenpidon päätyypistä: omavastuinen, ulkoapäin ohjautuva, omapäinen ja luovutettu itsestä huolenpito. Jokaisella tyypillä on sille ominainen itsestä huolenpidon tapa, menneisyys ja tulevaisuuteen suuntautuminen. Myös toimintakyky, elämään tyytyväisyys ja itsearvostus vaihtelevat eri tavoin itsestään huolehtivilla ikääntyvillä. Itsestä huolenpitoa suuntaavat yksilölliset tekijät: elämän taitekohtien luonne, reagointitapa, voimavarat, itsestä huolenpidon merkitys ja vanhenemisen kokeminen. Näiden tekijöiden kautta muodostuu kaksi itsestä huolenpidon pääsuuntaa: sisäistetty, selkeä itsestä huolenpito ja ulkokohtainen, selkiytymätön itsestä huolenpito. Haastatteluaineistot mittarin (n = 200) ja teorian (n = 179) testaamiseksi kerättiin strukturoiduilla haastatteluilla 74 vuotta täyttäneiltä kotihoidon asiakkailta eri puolilta Suomea. Haastatteluaineistot analysoitiin tilastollisesti kuvailevilla ja monimuuttujamenetelmillä. Lisäksi mittarin sisältövaliditeettia arvioitiin face-validiteetilla. Mittari osoittautui luotettavaksi tutkittaessa suomalaisten 75 vuotta täyttäneiden kotihoidon asiakkaiden itsestä huolenpitoa ja siihen yhteydessä olevia tekijöitä. Teorian ydinrakenne sai tukea aineistosta erityisesti omavastuisen ja ulkoapäin ohjautuvan itsestä huolenpidon osalta. Myös itsestä huolenpidon eri tapojen yhteyksiä toimintakykyyn, elämään tyytyväisyyteen ja itsearvostukseen pystyttiin tunnistamaan muiden paitsi luovutetun itsestä huolenpidon tavan osalta. Tutkimus tuottaa uutta tietoa ikääntyvien kokemuksista, itsestä huolenpidosta ja siihen yhteydessä olevista tekijöistä. Tieto ja ymmärrys auttavat ikääntyvien kanssa työskenteleviä toteuttamaan yksilöllisempää, ikääntyvien asiakkaiden voimavaroja huomioivaa ja toimintakykyä tukevaa hoitoa. Testattua teoriaa voidaan käyttää myös teoreettisena lähtökohtana terveydenhuollon ammatillisessa koulutuksessa opetettaessa ikääntyvien hoito- ja huolenpitotyötä