To see the other types of publications on this topic, follow the link: Hoitotyö.
Journal articles on the topic 'Hoitotyö'
Create a spot-on reference in APA, MLA, Chicago, Harvard, and other styles
Consult the top 25 journal articles for your research on the topic 'Hoitotyö.'
Next to every source in the list of references, there is an 'Add to bibliography' button. Press on it, and we will generate automatically the bibliographic reference to the chosen work in the citation style you need: APA, MLA, Harvard, Chicago, Vancouver, etc.
You can also download the full text of the academic publication as pdf and read online its abstract whenever available in the metadata.
Browse journal articles on a wide variety of disciplines and organise your bibliography correctly.
1
Haho, Annu. "Ammatillisen hoitamisen perusteet." Aikuiskasvatus 27, no. 4 (December 1, 2007): 244–55. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93778.
Full textAbstract:
Ammatillinen hoitotyö ei välttämättä sisällä hoitamista, mutta ammatillinen hoitaminen tapahtuu hoitotyössä. Ammatillinen hoitaminen määrittyy käytännöllisenä ja moraalisena taitona, jossa hoitaja hyödyntää eettisiä, tieteellisiä ja teknisiä tietoja. Voidaan puhua hoitamisen eetoksesta. Väitöskirjaansa perustuvassa artikkelissaan kirjoittaja tarkastelee ammatillista hoitamista kolmesta perusedellytyksestä käsin. Ne ovat eksistentiaalinen kriisi, hoitamisen eettiset lähtökohdat sekä tiedon asema ja merkitys. – Artikkeli perustuu kirjoittajan väitöskirjaan Hoitamisen olemus : hoitotyön historiasta, teoriasta ja tulkinnasta hoitamista kuvaaviin teoreettisiin väittämiin (Oulun yliopisto 2006)
2
Matinheikki-Kokko, Kaija. "Tervetullut oppikirja monikulttuurisesta hoitotyöstä." Aikuiskasvatus 31, no. 3 (September 15, 2011): 232–34. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93949.
Full text
3
Korvola, Maria, Sinikka Lotvonen, Heidi Siira, Helvi Kyngäs, and Kaisa-Mari Saarela. "Lähihoitajaopiskelijoiden kokemuksia ikääntyneiden kuntoutumista edistävästä hoitotyöstä ja sen koulutuksesta." Gerontologia 36, no. 2 (June 10, 2022): 158–71. http://dx.doi.org/10.23989/gerontologia.111172.
Full textAbstract:
Kuntoutumista edistävän hoitotyön merkitys korostuu ikääntyvässä Suomessa. Tutkimusten mukaan kuntoutumista edistävä hoitotyö edistää ikääntyneiden toimintakykyä. Vanhuspalvelulaki velvoittaa kuntia tekemään ikääntyneen väestön tukemiseksi suunnitelman, jossa painotetaan kotona asumista ja kuntouttavia toimenpiteitä. Suuri osa valmistuneista lähihoitajista tulee työskentelemään ikääntyneiden parissa, joten lähihoitajien koulutuksen tulee vastata työelämän tarpeita. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa uutta tietoa kuntoutumista edistävän hoitotyön toteutumisesta ikääntyneiden palvelujärjestelmässä sekä ikääntyneiden kuntoutumista edistävän hoitotyön koulutuksesta ammatillisessa oppilaitoksessa. Tutkimusaineisto kerättiin syksyllä 2020 yksilöteemahaastatteluilla lähihoitajaopiskelijoilta (n=8). Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla. Lähihoitajaopiskelijoiden kokemukset ikääntyneiden kuntoutumista edistävästä hoitotyöstä liittyivät hoitajien ajankäyttöön, organisaation toimintaan, hoitajien osaamiseen, hoitajien asenteisiin, hoitajien omiin toimintatapoihin, organisaation toiminnan kehittämiseen, käytännönläheisen opetuksen toteuttamiseen ja kehittämiseen, apuvälineiden käyttöä heikentäviin ja parantaviin tekijöihin sekä apuvälineiden teknologiaan tulevaisuudessa. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että koulutuksen sisältö ja käytännön työelämä eivät kohtaa. On välttämätöntä lisätä kuntoutumista edistävän hoitotyön osaamista ja kehittää organisaatioiden toimintoja. Practical nurse students’ experiences of restorative care for older adults and restorative care education The meaning of restorative care is emphasized in ageing Finland. Studies show that restorative care promotes the functional ability of older adults. The Finnish elderly services law obliges municipalities to make a plan to support the elderly population with an emphasis on promoting living at home with the support of restorative care. Most of the graduating practical nurses will work among older adults, so the education should meet the needs of working life. The aim of this study was to produce new information on the implementation of restorative care in the service system for the elderly and on the restorative care education in vocational institutions. In autumn 2020, data were collected by individual focused interviews with graduating practical nurses (n=8). The data were analyzed by inductive content analysis. Practical nurse students’ experiences of restorative care were related to nurses’ time usage, the organization’s operation, nurses’ competence, nurses’ attitudes, nurses’ way of working, developing the organization’s operations, implementation and development of practical teaching, reducing and increasing the use of assistive devices, and the future of assistive device technology. In conclusion, the content of education and practical working life do not meet. It is necessary to increase competence in restorative care and develop the functions of organizations.
4
Sarja, Anneli. "Dialogioppiminen ryhmä- ja yksilötasoilla hoitotyön kontekstissa." Aikuiskasvatus 20, no. 2 (May 15, 2000): 99–108. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93275.
Full textAbstract:
Artikkelissa dialogioppimista on tulkittu hoitotyön oppimisen ja opettamisen erilaisissa käytänteissä. Käsitys dialogista perustuu Bahtinin puheen teoriaan, jossa näkökulmien vastakkaisuutta pidetään dialogin syntymisen ehtona. Käsitys oppimisesta perustuu kontekstuaaliseen näkemykseen, jossa oppimisen kohteeksi rajataan arkitodellisuus ja sieltä nousevat ongelmat. Koska arjen ristiriitaiset käytänteet kiinnittyvät erilaisiin ajattelu- ja toimintamalleihin, puheesta on etsitty historiallisia ääniä, vakiintuneiksi muodostuneita hoitamisen ja oppimisen muotoja. Tarkoituksena on ollut selvittää, millaisten dialogien avulla näistä erilaisista äänistä rakennetaan jaettua ja yksilöllistä tietämystä. Analyysimenetelmän avulla löytyi kaksi dialogioppimisen tapaa: kriittinen ja reflektiivinen dialogi. Näistä kehittyneemmässä, kriittisessä dialogissa vastakkaisia näkökulmia ei pyritty sulauttamaan toisiinsa, vaan käytettiin hyväksi ongelman monitasoiseen tarkastelemiseen. Reflektiivisen dialogin avulla jaettua tietämystä pyrittiin sitä vastoin tuottamaan yhdistämällä ryhmän jäsenten erilaisia näkökulmia toisiinsa.
5
Kuusisto, Anne Maritta. "Potilaan hoidon jatkuvuutta voidaan turvata sähköisen hoitotyön yhteenvedon avulla." Finnish Journal of eHealth and eWelfare 10, no. 1 (March 8, 2018): 179–82. http://dx.doi.org/10.23996/fjhw.69646.
Full text
6
Kuusisto, Anne Maritta, Anne Joensuu, Minna Nevalainen, Terhi Pakkanen, Paula Ranne, and Juha Puustinen. "Sähköisen moniammatillisen kotiutuslistan kehittäminen sairaalasta kotiutuksen tueksi." Finnish Journal of eHealth and eWelfare 11, no. 1-2 (March 10, 2019): 38–52. http://dx.doi.org/10.23996/fjhw.70465.
Full textAbstract:
Potilaan sujuvan ja turvallisen kotiutumisen edistämiseksi tarvitaan kotiutuskäytäntöjen yhtenäistämistä ja sähköisen hoitotyön yhteenvedon tietosisällön parantamista. Kotiutuslistan käytöllä voidaan parantaa potilaan hoidon jatkuvuutta ja laatua. Se auttaa muistuttamaan hoidon jatkuvuuden kannalta oleellisista asioista hoitojakson aikana, ja sitä voidaan hyödyntää esimerkiksi sähköisen hoitotyön yhteenvedon laatimisessa.
Kuvaamme tässä artikkelissa moniammatillisen kotiutuslistan tietosisällön kehittämistä hoitokertomukseen potilaan tulotilanteen ja hoitojakson aikaisen kirjaamisen yhtenäistämiseksi kirjallisuuden sekä erikoissairaanhoidossa, perusterveydenhuollossa ja sosiaalipalveluissa työskentelevien ammattilaisten (n = 82) yhteistyön tuloksena.
Kotiutuslistaan sisällytettiin aikaisemman kirjallisuuden, käytössä olleiden paperisten kotiutuslistaesimerkkien ja moniammatillisten työryhmien tuotoksena syntyneitä potilaan turvallisen kotiutuksen kannalta keskeisiä tarkasteltavia asioita. Kotiutuslista pilotoitiin Satakunnan sairaanhoitopiirissä. Pilotointi toteutettiin kolmella keskussairaalan vuodeosastolla, keuhkosairauksilla, sisätaudeilla ja neurologialla, sekä vanhuspsykiatrian ja kuntoutuksen vuodeosastoilla paperimuodossa. Pilotoitu tietosisältö siirrettiin sähköiseen muotoon Effican hoitokertomukseen (hokeen) osaksi potilaan kliinistä hoitosuunnitelmaa.
Moniammatillinen kotiutuslista otettiin pilotin jälkeen käyttöön Satakunnan erikoissairaanhoidon palveluissa. Kotiutuslistan keskeisimmät jatkokehittämistarpeet kohdistuvat asiakas- ja potilasnäkökulman esille saamiseen sekä sen tekniseen toimivuuteen potilastietojärjestelmässä.
7
Liimatainen, Leena, Soile Pirkola, and Hanna Hopia. "Sulautuva opetus asiantuntijuuden kehittämisessä." Aikuiskasvatus 28, no. 1 (February 15, 2008): 55–63. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93801.
Full textAbstract:
Artikkeli kuvaa pedagogista kehittämistyötä ammattikorkeakoulun terveyden edistämisen moniammatillisessa koulutusohjelmassa, jossa opiskelijat ovat sosiaali-, kuntoutus- ja hoitotyön ammattilaisia. Pedagogisen kehittämisen tavoitteena oli saada kokemusta sulautuvasta opetuksesta, jonka avulla aikuisopiskelijat pystyvät kuvaamaan oman asiantuntijuutensa taustalla vaikuttavia periaatteita, uskomuksia, kokemuksia ja arvoja käyttöteorian käsitteen kautta. Sulautuvalla opetuksella (blended learning) tarkoitetaan erilaisten oppimisympäristöjen tietoista hyödyntämistä opetuksessa.
8
Myllykangas, Kirsi, Reetta Saarnio, and Ulla Lahtela. "Ikääntyneiden hoitotyötä kehittämässä: hanketyön haasteita ja mahdollisuuksia." Gerontologia 36, no. 2 (June 10, 2022): 204–9. http://dx.doi.org/10.23989/gerontologia.115763.
Full text
9
Ylilehto, Marja, Pia Liljamo, Lasse Raatiniemi, and Outi Kanste. "Johtajien käsitykset e-palveluiden yleistymisen vaikutuksista hoidon tarpeen arviointitoimintaan – laadullinen tutkimus erikoissairaanhoidon yhteispäivystyksestä." Finnish Journal of eHealth and eWelfare 13, no. 1 (February 27, 2021): 32–48. http://dx.doi.org/10.23996/fjhw.96161.
Full textAbstract:
Sähköisten terveydenhuoltopalveluiden (e-palvelut) yleistyminen muuttaa hoidon tarpeen arviointitoimintaa erikoissairaanhoidon yhteispäivystyksessä. Päivystyksellisellä hoidon tarpeen arvioinnilla tarkoitetaan ammattilaisen suorittamaa arviota potilaan tarvitsemasta päivystyshoidosta. E-palveluiden yleistyessä ihmiset arvioivat yhä useammin itse omaa hoidon tarvettaan sähköisillä työkaluilla ennen päivystykseen saapumista ja ilman kontaktia terveydenhuollon ammattilaiseen. E-palveluiden käyttöönotto on haasteellista ilman ymmärrystä teknologian, ihmisten ja toimintaympäristön välisistä suhteista. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata johtajien käsityksiä 1) päivystyksen hoidon tarpeen arviointitoiminnasta, 2) e-palveluiden yleistymisen vaikutuksista hoidon tarpeen arviointitoimintaan, 3) e-palveluiden yleistymisestä aiheutuvaan toiminnan muutokseen varautumisesta ja 4) toiminnan muutoksen onnistumiseen vaikuttavista tekijöistä.
Tutkimusaineisto kerättiin syksyllä 2019 teemahaastattelulla viiden yliopistosairaanhoitopiirin yhteispäivystyksen operatiivisesta johtamisesta vastaavilta hoitotyön johtajilta ja lääkärijohtajilta (n=10). Aineisto analysoitiin sisällönanalyysillä.
Tulosten mukaan e-palveluiden yleistymisen vaikutukset kohdistuvat yhteispäivystyksessä ihmisiin ja toimintaan. Ammattilaisten työ, asiakkaiden toimintamallit sekä hoidon tarpeen arviointitoiminta muuttuvat ja päivystystoiminta kehittyy. Johtajat ymmärtävät e-palveluiden yleistymisen vaikutukset sosioteknisen lähestymistavan mukaisena, koko yhteispäivystystä koskevana toiminnan muutoksena. E-palveluiden yleistymisestä aiheutuvaan toiminnan muutokseen on varauduttu, mutta siinä on myös haasteita. Varautumista pyritään edistämään ja siihen tarvitaan tukea. Yhteispäivystyksessä toiminnan muutoksen onnistumiseen vaikuttavat esimerkiksi asenne, hyötyjen osoittaminen, toimintaympäristö ja resurssit.
Edellytykset e-palveluiden käyttöönoton onnistumiselle yhteispäivystyksen hoidon tarpeen arviointitoiminnassa ovat optimistiset. Toiminnan muutokseen on tärkeää varautua ja huomioida muutoksen onnistumista edesauttavat ja estävät tekijät. Ilman riittävää taloudellista varautumista toiminnan muutoksen onnistuminen voi olla vaikeaa. Tuloksia voidaan hyödyntää e-palveluiden käyttöönotossa ja kehittämisessä yhteispäivystyksen hoidon tarpeen arviointitoimintaa tukeviksi sekä toiminnan muutosten ennakoinnissa ja johtamisen tehostamisessa.
10
Saranto, Kaija, Ulla-Mari Kinnunen, Samuli Koponen, Maiju Kyytsönen, Hannele Hyyppönen, and Tuulikki Vehko. "Sairaanhoitajien valmiudet tiedonhallintaan sekä kokemukset potilas- ja asiakastietojärjestelmien tuesta työtehtäviin." Finnish Journal of eHealth and eWelfare 12, no. 3 (October 13, 2020): 212–28. http://dx.doi.org/10.23996/fjhw.95711.
Full textAbstract:
Sairaanhoitajien kokemuksia potilas- ja asiakastietojärjestelmistä kartoitettiin nyt toiseen kertaan valtakunnallisella kyselytutkimuksella. Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa tietoa kansallisessa Tieto hyvinvoinnin ja uudistuvien palvelujen tukena – Sote-tieto hyötykäyttöön 2020 -strategiassa asetettujen tavoitteiden saavuttamisesta yhden osa-alueen (Kyvykkäille käyttäjille fiksut järjestelmät) osalta sairaanhoitajien näkökulmasta. Näitä strategian osatavoitteita mukailevat tutkimuskysymykset ovat: Miten asiakas- ja potilastietojärjestelmät tukevat hoitajien työtehtäviä, yhteistyötä ja tiedonkulkua? Minkälaiseksi hoitajat arvioivat nykyisen käyttökokemuksensa, koulutuksensa, perehdyttämisen toimintatapojen muutokseen sekä lisäkoulutustarpeensa? Miten hyödylliseksi hoitajat arvioivat asiakas- ja potilastietojärjestelmät työssään?
Tutkimusaineisto kerättiin sähköisellä kyselyllä hyödyntäen Sairaanhoitajaliiton, Tehyn sekä Akavan sairaanhoitajat ja Taja ry:n (TAJA) jäsenrekistereitä keväällä 2020. Kyselyyn vastasi hyväksyttävästi 3 610 sairaanhoitajaa, kätilöä tai terveydenhoitajaa, jotka toimivat julkisessa terveydenhuollossa, sosiaalihuollossa tai yksityisellä sektorilla. Vastaajat olivat kokeneita asiakas- ja potilastietojärjestelmien käyttäjiä. Valtaosa heistä kirjautui vähintään yhteen järjestelmään päivittäin, osa jopa viiteen tai sitä useampaan järjestelmään. Tulosten mukaan vastaajat eivät olleet tyytyväisiä järjestelmien tukeen niiden käytön vaatiman pitkän perehdytyksen vuoksi. Tiedonkulkuun hoitajien välillä omassa organisaatiossa oltiin tyytyväisiä, mutta tiedonkulussa eri organisaatioissa toimivien hoitajien välillä sekä hoitajien ja potilaiden välillä koettiin puutteita. Enemmistö vastaajista koki tietotekniset perustaitonsa, taitonsa tehdä kirjaukset asiakas- tai potilastietojärjestelmään, taitonsa tehdä potilaan hoidon kirjaus hoitotyön prosessin mukaisesti sekä tietosuojan ja tietoturvan periaatteiden hyödyntämisensä päivittäisessä työssä hyviksi tai erinomaisiksi kaikissa toimintaympäristöissä. Yli puolet vastaajista ei ilmoittanut lisäkoulutustarpeita. Kuitenkin hoitajat toivoivat työnantajiltaan enemmän täydennyskoulutusta. Vastaajat kokivat ongelmalliseksi järjestelmien kyvyn tai toiminnallisuuden koostaa yhteenvetonäkymiä. Yhteenvetona voidaan todeta sairaanhoitajilla olevan hyvät tai erinomaiset taidot käyttää asiakas- ja potilastietojärjestelmiä, mutta perehdytystä tarvitaan tukemaan digitaalisten palvelujen tuottamissa työprosesseissa. Hoidon jatkuvuus, laatu ja potilasturvallisuus ovat erityisesti hyötyjä, joita tietojärjestelmien käytöllä jo saavutetaan.
11
Kallioniemi, Marja, and Hanna-Riitta Kymäläinen. "Työhyvinvointi maatiloilla: stressi, työturvallisuus eläinten hoitotyössä ja naisten työolosuhteet maidontuotantotiloilla." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 30 (January 31, 2014): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75273.
Full textAbstract:
Artikkeliväitöskirjan kokoavana teemana on työhyvinvointi suomalaisilla maatiloilla. Vuonna 2004 toteutettuun puhelinhaastatteluun vastasi 1 182 päätoimista viljelijää. Toinen, laadullinen aineisto kerättiin kesällä 2007 kymmeneltä maidontuotantotilalta haastatellen ja havainnoiden naisten työtä. Päätoimiset viljelijät kokivat haastatteluaineiston mukaan vähemmän stressiä kuin työikäinen väestö Suomessa keskimäärin. Laadullisen tutkimusaineiston mukaan suurin osa maitotiloilla työskentelevistä naisista kertoi kokevansa luonnonläheisen työn tuotantoeläinten parissa antoisana. Meneillään oleva rakennemuutos ja maatalouden harjoittamiseen liittyvät lisääntyneet riskit kuitenkin kuormittavat viljelijöiden arkea. Kirjallisuuskatsauksen mukaan stressiä aiheuttavat useimmin tilan taloudellinen tilanne, erilaiset maatalouden harjoittamiseen liittyvät säännöt, hallinto sekä luonnonolosuhteet. Työhyvinvointiin liittyvistä ongelmista kertovat kyselyn tulokset: noin joka neljäs (26 %) päätoiminen viljelijä koki voimattomuutta tai väsymystä, noin joka viides (19 %) koki unettomuutta tai vaikeuksia nukahtaa ja 16 % vastaajista koki ylirasittuneisuutta tai tunnetta siitä, että kaikki käy yli voimien. Ongelmat sosiaalisessa kanssakäymisessä ja terveydentilassa olivat yhteydessä oireiden kokemiseen. Lisäksi yli kaksi viikkoa kestänyt torjunta-aineiden ruiskutustyö edellisen kasvukauden aikana oli yhteydessä oireisiin. Myös kansainvälisten tutkimusten mukaan torjunta-aineille altistuminen on yhteydessä viljelijöiden henkisen hyvinvoinnin ongelmiin, kuten masennukseen. Melan tilastojen mukaan kotieläinten hoitotyöt olivat vuonna 2012 työvaihe, jossa yleisimmin (43 % kaikista työtapaturmista) sattui vakuutetuille maatalousyrittäjille työtapaturmia. Laadullisessa tutki-muksessa selvitettiin, miksi tapaturmien määrässä oli huomattavia eroja eri maitotilojen kesken. Tulosten mukaan luottamuksellinen, hyvä vuorovaikutussuhde eläinten kanssa, hoidon rutiininomaisuus, tietämys eläinten luontaisesta käyttäytymisestä ja eläinten stressin kokonaisvaltainen välttäminen auttavat vähitellen luomaan hoitajalle turvalliset työolosuhteet. Maatiloilla työskentelevillä naisilla on tärkeä rooli eläinten hyvinvoinnin vaalijoina ja kestävän maatalouden rakentajina. Suurin osa maidontuotantotiloilla työskentelevistä naisista halusi olla ammattinimikkeeltään maatalousyrittäjä. Oma jaksaminen oli haastatteluissa toistuva teema. Myös töihin vaikuttavat vanhat ajattelumallit tulivat keskusteluissa esiin. Töiden järjestäminen oman tai puolison sairauden aikana huolestutti, eikä lomalle lähteminenkään ollut helppoa. Kotieläinten hoitajien hyvinvoinnilla on kirjallisuuslähteiden mukaan yhteys työturvallisuuteen, elintarvikkeiden laatuun ja eläinten hyvinvointiin. Maaseudulle ominaiset pitkät välimatkat, omavaraisuutta korostava ajattelu sekä häpeä vaikeuttavat hyvinvoinnin ongelmiin puuttumista. Työhyvinvointi maatiloilla on osa ruuantuotannon vastuullisuutta ja kestävyyttä.
12
Kallioniemi, Marja, and Hanna-Riitta Kymäläinen. "Opas turvalliseen karjanhoitoon." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 33 (January 31, 2016): 1–5. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75165.
Full textAbstract:
Onneksi työtapaturmien määrä maatiloilla on laskenut viime vuosina. Kuitenkin esimerkiksi vuonna 2013 työtapaturmasuhde maatalousyrittäjillä oli yli 2,5-kertainen palkansaajiin verrattuna: maatalousyrittäjille sattui 4 994 ja palkansaajille 1 887 työtapaturmaa 100 000 henkilöä kohti. Miltei puolet kaikista maatalousyrittäjien työtapaturmista tapahtui karjanhoitotöiden aikana. Luonnonvarakeskuksen (Luken) julkaisuun ”Opas turvalliseen karjanhoitoon” on koottu lukuisista eri lähteistä tietoutta ja ohjeita työturvallisuuden lisäämiseksi karjatiloilla. Kotieläimet, koneet, liukastumiset, putoamiset ja ylirasittuminen ovat yleisimpiä tapaturmiin liittyviä tekijöitä. Oppaan alussa kerrotaan, miten turvallisuutta lisätään eläinten hoitotyön aikana. Seuraavaksi esitetään keinoja liukastumisten ja putoamisten ehkäisemiseksi sekä annetaan ohjeita kotieläintilan erilaisten koneiden turvallisesta käytöstä. Haitallista kuormittumista fyysisessä työssä torjutaan mm. oikealla nostotekniikalla. Työhyvinvointia edistetään annostelemalla kuormitusta kohtuudella. Oppaassa esitellään myös erilaisia selviytymistapoja elämän karikkovaiheisiin. Kotieläintilan erityisiä vaaranpaikkoja ovat suljetut tilat eli esimerkiksi säiliöt, tankit ja siilot. Lietelannan sekoituksen ja liikuttelun aikana kaasujen määrät ja pitoisuudet voivat kohota nopeasti vaarallisiin lukemiin. Lietesäiliöön menevä varustetaan turvavaljailla sekä pelastusköydellä ja säiliön ulkopuolella pitää olla aina varmistushenkilö seuraamassa tilannetta. Puhtaan hengitysilman takaa raitisilmalaite tai paineilmasäiliölaite. Vakavia onnettomuuksia on tapahtunut mm. traktoreilla, joissa ei ole turvaohjaamoa tai suojakaarta. Jos traktori syystä tai toisesta kierähtää ympäri, ohjaaja on todellisessa vaarassa. Viime vuosina myös etukuormaajaan kiinnitetyn kauhan tai paalipihtien putoaminen tai kauhan maakosketus on aiheuttanut onnettomuuksia. Jotta onnettomuuksilta vältyttäisiin, tulisi etukuormaajan kiinnitykset tarkistaa, ajonopeuden tulisi olla kuljetuksen aikana kohtuullinen ja ohjaajan kannattaa käyttää turvavyötä. Kotieläinrakennuksen sisäilma saattaa sisältää seoksen pölyjä, rikkivetyä ja ammoniakkia. Niiden yhteisvaikutus voi lisätä pölyn terveydelle haitallisia terveysvaikutuksia 2–4-kertaisiksi. Jos rehua tai kuiviketta jaetaan eläimille käsin, käytetään vähintään P2-luokan suodattimella varustettua hengityksensuojainta, joka asettuu kasvoille tiiviisti. Zoonoosien eli eläimistä ihmiseen siirtyvien tautien oireet voivat olla vaihtelevia ja hankalasti tunnistettavia. Ilmastonmuutos saattaa lisätä zoonoosien esiintyvyyttä. Kotieläinten hoitajan kannattaa olla zoonoosien osalta valppaana, vaalia kotieläintilan tautisulkua ja huolehtia henkilökohtaisesta suojautumisesta sekä hygieniasta. Opas sisältää tekstikokonaisuudet myös sähköturvallisuudesta, melun torjunnasta ja hätäensiavun antamisesta. Tehokkainta turvallisuuden vaalimista on altisteen poistaminen esimerkiksi valitsemalla mahdollisimman turvallinen kemikaali. Koneita ja laitteita voidaan hyödyntää fyysisen rasituksen vähentämiseksi esimerkiksi raskaiden taakkojen siirrossa. Kolmantena keinona on henkilökohtainen suojautuminen ja neljäntenä turvallisuusosaamisen ylläpitäminen. Kehitä itsellesi turvallisuutta arvioiva katse! Opas on sähköisessä muodossa saatavilla osoitteessa http://jukuri.luke.fi/handle/10024/486090. Oppaan sisältöä koskevaa palautetta voi lähettää sähköpostiosoitteeseen karjaturva@luke.fi
13
Ortju, Laura, Päivi Kankkunen, and Ari Haaranen. "Pikkulapsen osallisuus perusterveydenhuollon hoitotilanteessa." Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti 59, no. 3 (September 30, 2022). http://dx.doi.org/10.23990/sa.102858.
Full textAbstract:
Maailman terveysjärjestön (WHO) eurooppalaisen lasten ja nuorten terveysstrategian mukaan osallisuus on ratkaisevan tärkeä tekijä palvelujen kehittämisessä. Useat kansalliset ja kansainväliset terveyspoliittiset ohjelmat ovat asettaneet tavoitteeksi lapsen osallisuuden vahvistamisen. Terveystieteellisessä tutkimuksessa on tutkittu pääsääntöisesti kouluikäisten lasten osallisuutta aikuisten näkökulmasta. Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata, kenen näkökulmasta ja millä menetelmillä pikkulastenosallisuutta on tutkittu sekä kuvata tekijöitä, jotka vaikuttavat pikkulapsen osallisuuteen perusterveydenhuollon hoitotyössä. Tutkimusmenetelmänä käytettiin scoping-katsausta. Aineistonkeruu toteutettiin Medic-, Cinahl-, Medline-, PubMed-, Web of Science-, Cochrane Library-, JBI Connect- ja ASSIA-tietokantoihin sekä manuaalisesti täydentämällä. Kaksoiskappaleiden poiston jälkeen tuloksina saatiin 1 503 viitettä, joista katsaukseen valittiin 24. Aineistoa kvantifioitiin sekä analysoitiin induktiivisesti. Lapsen näkökulman kuvaamiseen oli käytetty enemmän kvalitatiivisia menetelmiä ja aikuisten näkökulman kuvaamiseen kvantitatiivisia menetelmiä. Osallisuuden mittaamiseen oli käytetty kahdeksaa validoitua mittaria. Aineistosta tunnistettiin viisi osallisuuteen vaikuttavaa teemaa: lapseen, vanhempaan ja ammattilaiseen liittyvät tekijät, lapsen kohtaamisessa käytetyt hoitotyön keinot sekä perusterveydenhuollon ulkoiset olosuhteet. Hoitotyön keinoina kuvattiin holistinen lähestymistapa, perhelähtöinen hoitotyö, dialoginen sekä lapsilähtöinen vuorovaikutus, kommunikaatiomenetelmien käyttö, informaation jakaminen sekä lapsen toimijuuden tukeminen. Lapsen osallisuutta hoitotilanteessa voidaan parantaa lisäämällä lapsen havainnointia ja tukemalla vanhempien sekä muiden lapsen kanssa toimivien aikuisten lapsimyönteisyyttä. Lasten osallisuutta voidaan organisaatiotasolla edistää luomalla lapsimyönteistä kulttuuria ja varmistamalla ammattilaisten riittävä osaaminen. Osallisuuden tukemiseksi tarvitaan lisää tutkimustietoa, joka perustuu lapsen havainnointiin ja aitoon kuulemiseen. Jatkossa lasten osallisuutta on lisättävä tutkimusten toteuttamisessa.
14
Roivainen, Irene. "Diakoniatyö sosiaalityön kumppanina sote-uudistuksessa." Diakonian tutkimus, no. 2 (December 15, 2019). http://dx.doi.org/10.37448/dt.74285.
Full textAbstract:
Tarkastelen tässä artikkelissa kirkon diakoniatyön ja kunnallisen sosiaalityön murrosta Suomessa valmisteilla olevassa palvelurakenneuudistuksessa, jossa vastuu sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisestä siirtyy kunnilta ja kuntayhtymiltä maakunnille.
Havainnot diakoniatyön ja sosiaalityön suhteesta perustuvat sekä kirjallisuuskatsaukseen että haastatteluaineistoon. Haastatteluaineisto kerättiin syksyllä 2016 haastattelemalla neljää Tampereen kaupungin sote-valmistelun ja sosiaalityön johdon virkahenkilöä yksilö- ja parihaastatteluna ja Tampereen evankelisluterilaisen seurakuntayhtymän johtavia virkahenkilöitä yksilöhaastatteluissa ja viittä johtavaa diakoniatyöntekijää fokusryhmähaastattelussa. Haastatteluaineisto on analysoitu laadullisen sisällönanalyysin keinoin hyödyntäen mm. kategoria-analyysia.
Diakoniatyö jää usein näkymättömäksi, sopimuksiin perustumattomaksi ja dokumentoimattomaksi työksi. Kuitenkin kirkon toteuttama hoiva- ja hoitotyö on merkittävä resurssi hyvinvointiyhteiskunnalle. Uusissa alueellisesti organisoiduissa sosiaali- ja terveyspalvelujen hybridiorganisaatioissa kirkon rooli palvelujen tuottajana voi kasvaa merkittävästi.
15
Mykkänen, Minna, Merja Miettinen, and Kaija Saranto. "Tietorakenteet potilaan hoitotietojen kirjaamisessa – Case hoitotyön yhteenveto." Finnish Journal of eHealth and eWelfare 10, no. 2-3 (May 21, 2018). http://dx.doi.org/10.23996/fjhw.68899.
Full textAbstract:
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli arvioida, miten kansallisesti määriteltyä hoitotyön yhteenvedon tietorakennetta ja siirtyvän potilaan hoitotietojen kirjaamisohjeen sisältöä noudatettiin hoitotyön yhteenvedoissa. Tutkimuksessa kuvattiin hoitohenkilökunnan ja lääkäreiden laatimien yhteenvetojen rakenteissa käyttämiä päällekkäisiä tietorakenteita. Lisäksi kuvattiin mitä muita tietorakenteita hoitotyön yhteenvedoissa käytettiin. Rekisteritutkimuksen aineisto (N=87) kerättiin sähköisestä potilaskertomusjärjestelmästä sähköisessä muodossa tutkimusorganisaation yhdeksältä vuodeosastolta. Aineisto analysoitiin laskemalla frekvenssit ja prosentit tietorakenteiden käytöstä. Tutkimusaineiston eri otsikoiden välinen yhteys testattiin khii-toiseen testillä ja odds ration (vedonlyöntisuhteet) laskettiin kuvaamaan otsikoiden assosiaation voimakkuutta. Tämän tutkimuksen tulosten mukaan hoitotyön yhteenvedon kansallisesti määriteltyjä tietorakenteita käytetään hyvin, mutta niiden käyttö ei ole järjestelmällistä samassa yhteenvedossa. Alueellisesti määriteltyjä hoitotyön yhteenvedon sisältöotsikoita käytetään vain osittain. Hoitotyön ja lääketieteen yhteenvedoissa käytetään päällekkäisiä tietorakenteita. Hoitotyön yhteenvedoissa käytetään myös kansallisesti määriteltyyn rakenteeseen kuulumattomia tietorakenteita. Terveydenhuollon sähköisiä tietojärjestelmiä tulee kehittää edelleen ohjaamaan henkilöstöä tuottamaan yhteenvetoja määriteltyjen tietorakenteiden mukaisesti. Terveydenhuollon ammattilaisia tulee edelleen kouluttaa käyttämään määriteltyjä tietorakenteita. Myös potilaat tarvitsevat yhdenmukaisten tietorakenteiden mukaisia yhteenvetoja omahoitonsa tueksi. Tietojen on oltava yhdenmukaisia tiedon käytettävyyden turvaamiseksi ja epäselvyyksien välttämiseksi.
16
Kallio, Hanna. "Hoitotyön ympäristövastuulliset käytännöt ja niiden implementointi sairaalassa." Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti 57, no. 3 (August 26, 2020). http://dx.doi.org/10.23990/sa.95375.
Full text
17
Valkeapää, Ella, and Laura-Maria Peltonen. "Terveydenhuollon digitaalisten tietojärjestelmien vaikutus hoitohenkilöstöön ja potilastuloksiin: Kartoittava kirjallisuuskatsaus hoitotyön näkökulmasta." Finnish Journal of eHealth and eWelfare 14, no. 2 (May 9, 2022). http://dx.doi.org/10.23996/fjhw.110621.
Full textAbstract:
Tämän kartoittavan kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli koota tutkimusnäyttöä terveyspalveluiden digitaalisten tietojärjestelmien vaikuttavuudesta hoitohenkilöstöön ja potilastuloksiin. Sisäänottokriteerit olivat: tutkimus käsittelee terveydenhuollon digitaalista tietojärjestelmää, joka on käytössä kliinisessä työssä sekä sen vaikutusta hoidon laatuun, hoitohenkilöstön tai potilaiden tyytyväisyyteen, toiminnan tehokkuuteen, hoidon tuloksiin, työn prosessiin tai hoidon kustannuksiin. Pois jätettiin viivakodin lukijat, johtamisen tietojärjestelmät ja mobiililaitteita käsittelevät tutkimukset, sekä tekoälyyn, herätteisiin, asioiden internetiin ja robotiikkaan pohjautuvat tutkimukset. Tiedonhaussa käytettiin neljää tietokantaa: CINAHL, Cochrane Library, PubMed ja Web of Science. Tuloksena löytyi 2400 artikkelia, joista 16 otettiin mukaan tutkimukseen. Artikkelit oli julkaistu vuosina 1995–2020. Tulokset analysoitiin deduktiivisella sisällönanalyysillä. Neljä tukimusta oli tehty kokeellisella asetelmalla ja 12 oli tehty kvasikokeellisella asetelmalla. Tutkimusten laatupisteet olivat keskinkertaisia. Tietojärjestelmistä käytetyt termit muodostivat yläkategoriat: Potilasasiakirja, lääkehoidon prosessi, tiedon automaattinen tallennus sekä potilasportaali. Suurin osa tutkimuksista keskittyi potilasasiakirjoihin. Järjestelmien päätehtäviä olivat lääkehoidon prosessin tukeminen ja digitaalinen hoitotyön kirjaus. Digitaalisia tietojärjestelmiä verrattiin paperisiin järjestelmiin ja dataa kerättiin kyselylomakkeilla tai aika- ja liikeanalyysin avulla. Hoitohenkilöstön tuloksiin liittyen tutkituimpia aiheita olivat ajankäyttö ja tyytyväisyys, joiden suhteen tulokset jäivät ristiriitaisiksi. Potilastulokset eivät tulleet aineistossa esiin laajasti. Neljässä potilastuloksia koskevassa tutkimuksessa havaittiin kuitenkin niin positiivisia kuin negatiivisia vaikutuksia. Tulosten perusteella voidaan todeta, että näyttö digitaalisen tietojärjestelmien vaikutuksesta henkilöstöön ja potilastuloksiin on vielä vähäistä ja digitaalisten tietojärjestelmien terminologia ja määritelmät ovat hajanaisia. Korkeatasoista näyttöä vaikuttavuudesta käytännön ympäristössä tarvitaan enemmän erityisesti siitä, miten tietojärjestelmät vaikuttavat potilastuloksiin.
18
Arajärvi, Miina Liisa, Kaarina Mönkkönen, Taru Kekoni, and Timo Toikko. "Sosiaalityön psykososiaalisen asiantuntijuuden hyödyntämiseen vaikuttavat tekijät nuorisopsykiatrian avohoidossa." Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti 58, no. 1 (February 10, 2021). http://dx.doi.org/10.23990/sa.86075.
Full textAbstract:
Sosiaalityöntekijät toimivat nuorisopsykiatriassa erityistyöntekijän roolissa tuoden sosiaalista ja sosiaalityön näkökulmaa moniammatilliseen keskusteluun. Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopirin (HUS) nuorisopsykiatriassa on viime vuosina siirrytty entistä fokusoidumpiin hoitomalleihin ja erityistyöntekijöiden työnkuvaa on pyritty jäsentämään uudelleen. Tutkimuksessa tarkastellaan sitä, mitkä tekijät vaikuttavat sosiaalityön psykososiaalisen asiantuntijuuden hyödyntämiseen moniammatillisessa poliklinikkatyössä ja mitkä psykososiaalisen työn osa-alueet rajataan sosiaalityöntekijän tehtävien ulkopuolelle. Tutkimuksen aineisto on kerätty kahdessa osassa nuorisopsykiatrian avohoidon työntekijöiltä e-kyselyllä ja fokusryhmähaastatteluilla.
Noin 60 prosenttia työntekijöistä oli sitä mieltä, että nuorisopsykiatrian sosiaalityöntekijää hyödynnetään sosiaalityötä vaativissa tehtävissä. Tehtävien jäsentämisessä oli vastausten perusteella eroavuuksia, esimerkiksi osa työntekijöistä koki, etteivät sosiaalityöntekijän tehtävät eroa hoidollista työtä tekevien ammattiryhmien tehtävistä. Noin 70 prosenttia vastaajista koki sosiaalityöntekijöiden tehtävien kuitenkin palvelevan potilaiden tarvetta. Sosiaalityön psykososiaalisen asiantuntijuuden hyödyntämiseen vaikuttivat poliklinikoiden hoitotyön tavoitteet ja tiimityöskentelyn rakenne, sosiaalityöntekijän oma ammatti-identiteetti, työtahdin kiristyminen ja moniammatillisen työkulttuurin muutokset.
Terveydenhuollossa jokaisella ammattilaisella on oma roolinsa ja yhteistyössä syntyy epävirallisia normeja siitä, mitkä ovat selkeästi jaettua aluetta ja missä tehtävissä rajaa ei ylitetä. Hoitotyön tavoitteet eivät saisi liikaa ohjata sosiaalityön jäsentymistä psykiatrisessa avohoidossa. Tämä edellyttää sosiaalityön vahvempaa tunnistamista ja samalla sosiaalityöntekijöiden aktiivisuutta sekä oman alansa asiantuntijuuden vahvistamista osaksi moniammatillista yhteistyötä ja tiimityöskentelyn rakenteita.
19
Sandelin, Singa. "Työnohjaus ihmissuhdeammateissa oppimisprosessina." Aikuiskasvatus 6, no. 2 (May 15, 1986). http://dx.doi.org/10.33336/aik.96442.
Full textAbstract:
Artikkelissa tarkastellaan klassisen työnohjauksen (supervision) käsitettä ja sisältöä ammatillisen identiteetin kasvun välineenä. Työnohjauksen leviäminen muillekin kuin hoitotyön alueelle edellyttää sen tehtävän selkiinnyttämistä kunkin ammatin koulutuksessa tai jatkokoulutuksessa, varsinkin ihmissuhdeammateissa. Työnohjausta käsitellään oppimisprosessina jossa juuri prosessien tarkastelu kehittyy. Dynaamisen työnohjauksen oppimistavoitteita tarkastellaan lähinnä työnohjaajan tehtävien kannalta Fleming & Benedekin mallin valossa. Esimerkkinä käytetään opettajankoulutusta, jossa tämänkaltainen työnohjaus koulutusvaiheessa edistäisi ammatillisen identiteetin kehittymistä. Lopuksi tarkastellaan lyhyesti ammatillisen roolin objektiivisia ja ammatillisen identiteetin subjektiivisia edellytyksiä ja asetetaan työnohjaus laajempaan, työyhteisö -yhteyteen.
20
Blek, Tiina, and Tytti Solankallio-Vahteri. "Terveydenhuollon hoitohenkilöstön tieto- ja kyberturvallisuusosaaminen." Finnish Journal of eHealth and eWelfare 14, no. 4 (December 23, 2022). http://dx.doi.org/10.23996/fjhw.115829.
Full textAbstract:
Tämä tutkimus on osa laajempaa, terveydenhuollon organisaatioiden kyberturvallisuusosaamista, -koulutustarpeita sekä henkilöstön oman organisaation tietoturvaa koskevia näkemyksiä, selvittävää tutkimusta. Tutkimus toteutettiin syksyn 2020 ja kevään 2021 välisenä aikana. Artikkelissa raportoidaan hoitohenkilöstöä koskevan aineiston tuloksia. Tutkimuskysymyksenä oli: Miten terveydenhuollon organisaatioissa työskentelevä hoitohenkilöstö arvioi tieto- ja kyberturvallisuusosaamistaan? Tutkimusaineisto kerättiin strukturoidulla kyselylomakkeella. Harkinnanvarainen otos suunniteltiin yhteistyössä kahden sairaanhoitopiirin ja yhden perusterveydenhuollon organisaation kanssa. Kukin kohdeorganisaatio määritteli kohderyhmän tai kohderyhmät sekä sen, kuka ja millä tavoin kyselylinkki jaetaan. Tutkijoiden arvion mukaan kohderyhmään kuului noin 3500 vastaajaa, joista kyselyyn vastasi 383 henkilöä. Hoitotyön tehtävissä olevia vastaajia oli 194 (n=194). Aineisto analysoitiin Webropol-kyselyohjelman data-analyysityökaluilla. Avoimia vastauksia käytettiin suorina lainauksina tulosten havainnollistamiseksi. Kyberturvallisuuden käsite oli tuttu 80 %:lle vastaajista. Suurin osa vastaajista (74 %) arvioi, että heillä on riittävät tieto- ja kyberturvallisuustaidot tehtäviensä hoitamiseen. Ikäryhmään 50-64 vuotta kuuluvat vastaajat arvioivat taitonsa muita ikäryhmiä useammin riittämättömiksi (p<0.01). Oman arvionsa mukaan, 83 % vastaajista, tietää, miten toimia tietojärjestelmähäiriön sattuessa. Eniten tiedon puutteita esiintyi alle 30-vuotiailla vastaajilla (p<0.01). Vastaajista yhdeksän prosenttia totesi, että salasanan voi antaa puhelimitse tietohallinnolle ja 14 prosenttia luovuttaisi sen puhelimitse viranomaiselle. Vastaajista 16 % piti potilaan tietojen siirtämistä sähköpostitse jatkohoitopaikkaan mahdollisena ja kahdeksan prosenttia oli sitä mieltä, että opiskelija voi käyttää ohjaajansa käyttäjätunnuksia. Yhdeksän prosenttia vastaajista kertoi käyttäneensä työkaverin käyttäjätunnusta. Tietoisuus kyberhyökkäyksen mahdollisuudesta ja sen vaikutuksista potilastietojärjestelmiin, lääkintä - ja etäseurantalaitteisiin tulisi kuulua jokaisen alalla toimivan perusosaamiseen. Sekä työssä olevan että ammattiin valmistuvan hoitohenkilöstön koulutukseen tarvitaan lisää tieto- ja kyberturvallisuuteen liittyviä sisältöjä. Nykyinen osaaminen on puutteellista eikä aihealuetta huomioida hoitotyön koulutuksessa riittävästi.
21
Pyykkö, Raija. "Thitz P., Malkavaara M., Rättyä L., Valtonen M. (toim.): Diakonisen hoitotyön perusteet ja käytäntö (Raija Pyykkö)." Diakonian tutkimus, no. 1 (June 15, 2022). http://dx.doi.org/10.37448/dt.112978.
Full text
22
Mäenpää, Pia, Annamarja Lamminmäki, Pirjo Kaakinen, and Minna Hökkä. "Potilaiden ja läheisten näkemyksiä lääkärien palliatiivisen hoidon ja saattohoidon osaamisesta." Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti 58, no. 2 (May 27, 2021). http://dx.doi.org/10.23990/sa.102483.
Full textAbstract:
Palliatiivinen hoito on parantumattomasti sairaan potilaan ja hänen läheisensä aktiivista ja kokonaisvaltaista hoitoa. Palliatiivisen hoidon tarve tulee kasvamaan väestön ikääntyessä ja pitkäaikaissairauksien lisääntyessä. Palliatiivisen hoidon saannin turvaamiseksi lääkärillä tulee olla osaamista palliatiivisesta hoidosta ja saattohoidosta kaikilla terveydenhuollon tasoilla. Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvailla potilaiden ja läheisten kokemuksia lääkärien osaamisesta palliatiivisessa hoidossa ja saattohoidossa.
Tutkimusaineisto kerätiin sähköisenä kyselynä ja tiedote kyselystä oli Palliatiivisen hoitotyön ja lääketieteen koulutuksen monialaisen ja työelämälähtöisen kehittämisen (EduPal) -hankkeen verkkosivulla. Avoimeen kysymykseen: Mitä mielestäsi jokaisen lääkärin tulee osata palliatiivisesta hoidosta ja saattohoidosta valmistuessaan? vastasi 41 potilasta ja läheistä. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällön analyysilla.
Potilaiden ja läheisten mukaan lääkärit tarvitsevat palliatiivisessa hoidossa ja saattohoidossa kivunhoidon osaamista. Lisäksi he tarvitsevat vuorovaikutusosaamista ja potilaslähtöisen hoidon osaamista. Potilaat ja läheiset arvoivat lääkärin tarvitsevan vahvaa kliinistä osaamista palliatiivisesta hoidosta ja saattohoidosta. Myös lääkäreiden kohtaamisosaamista sekä potilaan ja läheisten tukemisosaamista pidettiin tärkeänä.
Lääkärillä tulee olla laaja-alaista osaamista palliatiivisesta hoidosta ja saattohoidosta. Potilaiden ja läheisten kokemusten huomioiminen lääketieteen perusopetuksessa ja täydennyskoulutuksessa vahvistaa ja tukee kliinistä osaamista sekä potilaan hoidon laatua. Lääketieteen koulutukseen tulee lisätä vuorovaikutus- ja kohtaamistaitoja kehittävää opetusta sekä turvata kaikille lääketieteen opiskelijoille osaaminen palliatiivisen hoidon ja saattohoidon perusteista.
23
Hujanen, Kaisa, Ulla-Mari Kinnunen, Erja Ailio, and Leena Koivumäki. "Sosiaalityön laadukas rakenteinen kirjaaminen sosiaalityöntekijöiden kuvaamana." Finnish Journal of eHealth and eWelfare 13, no. 4 (November 10, 2021). http://dx.doi.org/10.23996/fjhw.109933.
Full textAbstract:
Laadukas ja huolellinen asiakastyön kirjaaminen on tärkeä osa sosiaalityötä. Sosiaalityö on muutostyötä, jonka tuloksia ja vaikuttavuutta voidaan esittää huolellisten ja laadukkaiden asiakasasiakirjojen kautta. Sosiaalityön paikallinen ja valtakunnallinen kehittäminen sekä siihen liittyvä päätöksenteko edellyttää yhtenäisesti tuotettua ja huolellisesti kerättyä tietoa. Laadukas kirjaaminen on edellytyksenä myös asiakastyön ja asiakastiedon jatkuvuudelle. Sosiaalityössä tuotetulla asiakasasiakirjoilla on monia eri käyttötarkoituksia, mutta ensisijaisesti ne laaditaan asiakkaille itselleen. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata, millaisia käsityksiä sosiaalityöntekijöillä on laadukkaasti kirjattavista rakenteisista asiakasasiakirjoista sekä niiden edellytyksistä. Tutkimuksen aineisto kerättiin haastattelemalla aikuissosiaalityössä työskenteleviä sosiaalityöntekijöitä (n=6), jotka kirjaavat ja käsittelevät työssään rakenteisia asiakasasiakirjoja. Teoreettisena viitekehyksenä tutkimuksessa käytettiin hoitotyön viitetietomallia, joka sovitettiin sosiaalityön kontekstiin. Tutkimusaineisto analysoitiin sisällönanalyysilla. Tulosten mukaan sosiaalityön laadukkaan rakenteisen kirjaamisen edellytyksinä ovat rakenteisten asiakasasiakirjojen käyttäminen kirjaamisessa, kirjaamisen perusteellinen perehdytys, työyhteisössä yhteisesti sovitut kirjaamisen toimintakäytännöt sekä riittävä ajallinen resursointi kirjaamiseen. Laadukkaat rakenteiset asiakasasiakirjat on haastattelujen mukaan kirjattu ajantasaisesti ja kirjatut tiedot ovat asiakastyön kannalta olennaisia. Asiakirjat ovat lukijoilleen ymmärrettäviä, kun niissä käytetty kieli on selkää, ytimekästä ja loogisesti etenevää. Asiakirjoissa tulee asiakkaan ääni kuuluviin ja eri tietolähteet erottuvat selkeästi toisistaan. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että sosiaalityöntekijät kuvaavat asiakasasiakirjojen laatua ensisijaisesti asiakkaiden osallisuuden ja asiakastyön näkökulmasta.
24
Lipponen, Varpu, and Ikali Karvinen. "Isompiin käsiin annettu." Uskonnontutkija - Religionsforskaren 7, no. 2 (December 21, 2018). http://dx.doi.org/10.24291/uskonnontutkija.v7i2.77403.
Full textAbstract:
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata omaisten kokemuksia henkisen ja hengellisen hoidon toteutumisesta saattohoidossa. Tutkimus on jatkoa aikaisemmalle tutkimukselle (Lipponen & Karvinen 2014), jossa tutkijoiden mielenkiinnon kohteena olivat hoitohenkilökunnan kokemukset hengellisyydestä saattohoidossa. Omainen on usein vakavasti sairastuneen potilaan tärkein tukija. Kokonaisvaltaisen hoitotyön osa-alueena omaisen kokemuksia henkisen ja hengellisen hoidon toteutumisesta saattohoidossa ei kuitenkaan Suomessa ole aikaisemmin tutkittu terveystieteissä. Tutkimusaineisto koostuu kahdentoista iältään 36–86-vuotiaan saattohoitokodissa tai sen toteuttamassa kotihoidossa hoidettavana olleen kuolevan potilaan omaisen kuvaamista kokemuksista. Aineisto kerättiin avoimina teemoitettuina yksilöhaastatteluina ja analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla. Analyysin tuloksena syntyi neljä pääluokkaa: omaisen vakaumus, henkisen ja hengellisen hoidon näyttämöt, henkistä ja hengellistä hoitoa edistävät sekä henkistä ja hengellistä hoitoa estävät tekijät. Tulosten mukaan omaisen vakaumus loi perustan, jolle kokemukset henkisen ja hengellisen hoidon toteutumisesta saattohoidossa rakentuivat. Vakaumus merkitsi joko henkisyyteen ja hengellisyyteen turvautumista tai oman uskon kyseenalaistamista. Henkisen ja hengellisen hoidon näyttämöinä kuvattiin sairaalasielunhoitajan, hoitajien sekä erilaisten ryhmien toteuttamia kuolevan saattamiseen ja kuoleman jälkeiseen henkiseen ja hengelliseen hoitoon liittyviä rituaaleja. Henkisen ja hengellisen hoidon toteutumista saattohoitovaiheessa edisti hienovarainen ja ihmisläheinen huolenpito potilaasta ja omaisista. Sen sijaan hoitohenkilökunnan asenteet ja kiire näyttäytyivät henkisen ja hengellisen hoidon toteutumisen esteinä. Tutkimustulosten valossa läheisen ihmisen vakava sairaus on vaativinta aikaa elämässä. Ei ole yhdentekevää, millainen kuva lapselle tai puolisolle välittyy kuolevan kokonaisvaltaisesta hoidosta. Onnistuessaan henkinen ja hengellinen hoito voi olla omaisen terveyttä edistävää ja ennaltaehkäisevää myös saattohoidossa.
25
Salminen-Tuomaala, Mari, Juha Tiainen, and Eija Paavilainen. "Ensihoitajien kokemuksia ikääntyneiden kaltoinkohtelusta." Gerontologia, January 19, 2022. http://dx.doi.org/10.23989/gerontologia.108078.
Full textAbstract:
Ikääntyneiden kaltoinkohtelu ja heidän hoitonsa laiminlyöminen on globaali ongelma, joka on huolestuttavasti lisääntynyt viime vuosina. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata sairaalan ulkopuolisen ensihoidon työntekijöiden kokemuksia ikääntyneiden kaltoinkohtelun ilmenemisestä. Tavoitteena oli tuottaa tietoa kaltoinkohdeltujen ikääntyneiden hoitotyön kehittämiseksi. Tutkimusaineisto kerättiin Webropol-kyselynä yhden sairaanhoitopiirin ensihoitajilta sekä Suomen Ensihoitoalan Liiton kautta Suomessa toimivilta ensihoitoalan ammattilaisilta 1.11.2019–29.2.2020. Tutkimuskyselyyn osallistui 200 henkilöä. Kvalitatiivinen tutkimusaineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä ja kvantitatiivinen tutkimusaineisto SPSS for Windows 22 -ohjelmalla. Yli puolet (56 %) vastaajista oli kohdannut melko tai erittäin paljon ikääntyneiden kaltoinkohtelua ensihoitotehtävien yhteydessä. Ikääntyneiden kaltoinkohtelu ilmenee tutkimustulosten mukaan monimuotoisena. Ensihoitajien tunnistama ikääntyneiden kaltoinkohtelu on psykososiaalista, fyysistä, taloudellista ja teknologista. Lisäksi se ilmenee laiminlyönteinä perustarpeiden ja asumisolosuhteiden huomioimisessa sekä voinnin seuraamisessa ja sairauksien hoidossa. Kaltoinkohtelijana tai hoidon ja huolenpidon laiminlyöjänä on joko iäkkään ihmisen läheinen, usein omaishoitaja tai muu perheenjäsen, tai kotihoidon tai kotisairaanhoidon ammattilainen. Experiences of elder abuse in out-of-hospital emergency care Elder abuse and neglect are a global problem, which has increased alarmingly in recent years. The purpose of this study was to describe out-of-hospital emergency care providers’ experiences of elder abuse identification and forms of abuse, and the aim was to produce knowledge that can be used to develop care services for abused older people. The research data were generated between 1 January 2019 and 29 February 2020 with emergency care providers of one hospital district and with members of the Finnish Association of Paramedics and A & E Nursing Professionals across Finland using the Webropol survey tool. The study involved 200 participants. Qualitative data were analysed by inductive content analysis, while quantitative data were analysed using SPSS for Windows 22. More than half (56%) of the emergency care providers had encountered rather much or very much elder abuse in the context of emergency responses. According to the results, they had witnessed various forms of elder abuse. The abuse identified by the emergency care providers included psychosocial, physical, economic, and technological abuse. In addition, it involved neglecting the older people’s basic needs, and failing to attend to their living conditions, to observe their condition, and to care for their illnesses. The abuse and neglect of care and nursing needs was carried out by either persons close to the old person, often a family caregiver or other family member, or by home care or home nursing professionals.