Academic literature on the topic 'Ilman lämpötila'

Rehunteon tehokkuusvaatimus kasvaa tila- ja karjakoon sekä säilörehumäärien suurentuessa. Samalla säilörehun teettäminen urakoitsijalla ja tilojen välinen yhteistyö lisääntyy. Esikuivatun säilörehun teko ja pyöröpaalaus ovat yleistyneet voimakkaasti. Noin 80 % säilörehusta tehdään jo esikuivattuna (Pro-Agria 2007). Säilörehua tehdään myös yhä useammin ilman säilöntäainetta. Säilörehun kuiva-ainepitoisuuden noustessa rehun virhekäymisten riski vähenee, mutta hiivojen ja homeiden aiheuttama aerobinen pilaantuminen voi lisääntyä ja aerobinen stabiilisuus huonontua eli rehu lämpenee herkemmin. Sääolosuhteet vaikuttavat esikuivatun säilörehunteon riskeihin, jotka voivat olla erilaiset eri menetelmillä. Alkutuotannon ja maidonjalostuksen laaturiskit rehuntuotantoteknologian kehittyessä - tutkimushanke osoitti, että korjuuolosuhteet vaikuttavat enemmän ilman säilöntäainetta tehdyn pyöröpaalisäilörehun ruokinnalliseen arvoon kuin lievästi esikuivatun hapolla säilötyn tarkkuussilputun siilorehun arvoon. Kuivana kesänä tehdyn siilorehun ja yli 50 % kuiva-ainetta sisältävän paalirehun maidontuotantovaikutus oli yhtä hyvä. Sen sijaan märkänä kesänä paalirehujen syönti ja maidontuotantovaikutus olivat merkitsevästi huonommat kuin siilorehun, vaikka rehut tehtiin hyvän sään aikana (Jaakkola ym. 2006). Tämän tutkimuksen tarkoitus oli selvittää, kuinka säilöntäaine vaikuttaa eri kuiva-ainepitoisuuksissa pyöröpaalatun säilörehun kemialliseen ja mikrobiologiseen laatuun ja jälkipilaantumisalttiuteen sekä maidontuotantoon ja maidon koostumukseen.Timotei-nurminadan ensimmäisestä sadosta tehtiin pyöröpaalisäilörehua kahdessa eri kuiva-ainepitoisuudessa (keskimäärin 31 % ja 48 %) joko ilman säilöntäainetta tai käyttäen AIV®Pro-happosäilöntäainetta (muurahaishappoa 42,5 %, ammoniumformiaattia 30,3 %, propionihappoa 10 %, bentsoehappoa 2,2 %, vettä 15 %). Tuoreempi rehu paalattiin niittopäivänä keskimäärin 9 tunnin esikuivauksen jälkeen, kun taas kuivempi rehu paalattiin vasta kolmantena päivänä 56 tunnin esikuivauksen jälkeen, sillä 1,5 mm:n sade toisena päivänä viivytti kuivumista vuorokaudella. Paalit kiedottiin 6 muovikerroksella (1,2 kg/paali). Säilöntäainetta kului 3,5 l/paali tuoreemmalla ja 3,0 l/paali kuivemmalla rehulla. Maidontuotantokoe tehtiin 16 Ay-lehmällä 4 x 4 latinalaisen neliön mukaan, joka toistettiin neljänä erillisenä neliönä. Säilörehua annettiin vapaasti ja väkirehua (ohra-kaura-melassileike-rypsipuristekivennäinen) 11 kg ensikoille ja 13 kg vanhemmille lehmille.Säilörehun kuiva-ainepitoisuus ja AIV® Pro-happosäilöntäaineen käyttö vaikuttivat tässä kokeessa melko vähän esikuivatun paalirehun säilönnälliseen ja mikrobiologiseen laatuun sekä rehuarvoihin. Kaikki rehut olivat laadultaan hyviä. Tuoreemmissa rehuissa pH oli alempi ja happorehussa oli tyypillisesti enemmän sokeria ja vähemmän maitohappoa ja ammoniumtyppeä kuin painorehussa. Kuivempien rehujen laatuerot olivat pieniä. Happo paransi kuitenkin säilörehun aerobista stabiilisuutta. Lämpeneminen alkoi painorehussa noin kahden ja happorehussa neljän vuorokauden kuluttua paalin avaamisesta. Pidempi esikuivatusaika vähensi sekä paino- että happorehun sulavuutta niin, että koko rehuannoksen orgaanisen aineen sulavuus lehmillä huononi keskimäärin 1,2 prosenttiyksikköä. Pidempi esikuivatusaika vähensi painorehun syöntiä, mutta happorehuun se ei vaikuttanut. Maitotuotokseen tai maidon koostumukseen esikuivatusaika tai säilöntäainekäsittely ei vaikuttanut merkitsevästi. Vain maidon urea oli korkeampi kuivemmilla rehuilla. Rehuvalkuaisen hyväksikäytössä maitovalkuaiseksi (keskimäärin 32,5 %) ei ollut eroa koekäsittelyjen välillä, mutta energian hyväksikäyttö oli kuivemmilla rehuilla parempi. Paalirehujen säilöntätappiot olivat pieniä, noin 2 %, mutta 6 muovikerrosta ei täysin estänyt hiiva/homelaikkuja, joita esiintyi suurimmassa osassa paaleista.

Kati Kanto ”Luulis, että täällä assuu vain onni ja rauha ja rakkaus” Tyttöjen tilat ja paikat Anna-Liisa Haakanan nuortenromaaneissa Kukka kumminkin ja Ykköstyttö Artikkelissani tarkastelen, millaisia ovat tyttöjen tila- ja paikkakokemukset Haakanan teoksissa Ykköstyttö (1981) ja Kukka kumminkin (1983). Teokset sijoittuvat lappilaiskuntaan ja kuuluvat 1970–1980-luvun ongelmarealistiseen nuortenkirjallisuuteen. Tulkinnassani nojaudun paitsi nuortenkirjallisuuden tutkimukseen myös humanistisen maantieteen näkemyksiin tilasta ja paikasta. Haakanan teosten olennainen piirre on päähenkilöiden kokemusympäristön laajeneminen kotoa erilaisiin nuorten kokoontumispaikkoihin sekä paikkoihin, joissa he voivat olla täysin yksin (ks. esim. Donelson & Nilsen 1989, 102; Heikkilä-Halttunen 2000, 228). Tämä johtuu heidän kasvunsa sisäisistä ristiriidoista: tytöistä alkaa vähitellen tuntua siltä, että vanhemmat ja muut läheiset vievät heiltä liikaa tilaa (esim. Tuan 2011, 58–59; 1990, mm. 93, 247). Poistuminen tutusta lapsuuden maailmasta ja oman itsen kohtaaminen oudommassa ympäristössä merkitsee heille paitsi vapautta tehdä omia valintoja, myös vaikeuksia ja pelkoa. Uuden tilanteen hämmentäminä he tekevät elämässään usein myös vääriä valintoja, päätyvät umpikujaan ja joutuvat kääntämään jopa täysin elämänsä suuntaa. (Vrt. Dewan 2010, 55, 57, 100.) Teosten päähenkilöiden, Suvin ja Anitran, irtautuminen vanhemmista ja ahdistavasta kodin vaikutuspiiristä tapahtuu vuoropuheluna erilaisten luonnon tilojen ja paikkojen kanssa. Pohjoinen on heille kokonaisuutena topofiliaa eli turvallisuudentunnetta ja muita myönteisiä tunteita tuottava tila, josta he eivät halua luopua. Koti ja kyläyhteisö ovat muuttuneet kuitenkin nuoruusikäisille tytöille topofobiaa synnyttäviksi, elämää rajoittaviksi paikoiksi. Luonnon erilaiset tilat herättävät tytöissä puolestaan topofiliaa tai -fobiaa riippuen heidän senhetkisestä tunnetilastaan ja mielessään olevista asioista. Tytöt käyvät ikään kuin jatkuvaa neuvottelua luonnon tilojen ja konkreettisen kotinsa kanssa. Lapsuuden sidos vanhempiin tunkee välillä väkisinkin mukaan myös niihin tiloihin, joissa tytöt haluaisivat olla jo itsenäisesti, ilman vanhempiensa kontrollia. Lopulta sekä Anitralle että Suville käy samoin kuin nuortenkirjoissa yleensä: he ”muuttavat” kotoa sivilisaation parista luontoon ja palaavat takaisin kotiin (vrt. Dewan 2010, 184), kun ovat saavuttaneet monien vaikeuksien jälkeen itsenäisyytensä. Vasta sitten, kun Anitra ja Suvi ovat hyväksyneet oman naiseutensa ja erillisyytensä suhteessa omiin vanhempiinsa, he voivat tuntea paitsi kotona ja luonnossa myös muissa pohjoisen paikoissa ja tiloissa topofiliaa. Totean artikkelissani lisäksi, että vaikka Haakanan teoksissa luonto antaa tytöille hyvin paljon vapautta toimia itsenäisesti, vanhempien kontrollin ulottumattomissa, representoituvat luonnon tiloissa myös tyttöjä koskevat rooliodotukset.

Nykyään on saatavilla huomattava määrä teknologiaa helpottamaan viljelijän työtä peltoviljelyn eri työvaiheissa tai parantamaan työntarkkuutta. Uudesta teknologiasta saatava hyöty kuitenkin riippuu siitä miten ja milloin tätä teknologiaa käytetään. Jotta saatava hyöty olisi mahdollisimman suuri, on teknologiaa pystyttävä käyttämään oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Jotta tämä olisi mahdollista, tarvitaan tietoa mm. maaperän ominaisuuksista ja viljelykasvin kasvuvaiheesta ja kehityksestä nykyhetkellä ja lähitulevaisuudessa. Maaperän ja kasvin nykyinen tila voidaan saada selville mittaamalla ja tulevaisuuden tarpeet voidaan saada selville esim. kasvimallin avulla. Nykyiset kasvimallit ovat hyvin kehittyneitä ja kykenevät ottamaan huomioon suuren joukon kasvin kasvuun vaikuttavia tekijöitä. Tästä syystä ne tarvitsevat toimiakseen paljon informaatiota viljelykasvista ja kasvuolosuhteista kasvukauden aikana. Jotta tälläistä kasvimallia voidaan hyödyntää, tarvitaan erittäin paljon paikkakohtaisia mittauksia yhden peltolohkon sisällä. Mittausdatan keruuta mallin vaatimassa mittakaavassa on erittäin hankala järjestää. Täsmäviljelyssä hyödynnettävien mallien tuleekin olla riittävän yksinkertaisia, jotta mitattavien suureiden määrä ei kasva paikkakohtaisessa käytössä kohtuuttoman suureksi. Toisaalta yksinkertaistenkin mallien tulee olla riittävän monimutkaisia ja laajoja, jotta ne kykenevät kuvaamaan kasvin kasvua, kehitystä ja tarpeita kasvukauden aikana Tutkimuksessamme olemme kehittäneet mallin kuvaamaan viljelykasvin biomassan kertymistä em. vaatimukset huomioon ottaen. Jotta mallit olisivat käytettävissä ilman paikkakohtaista kalibrointia, ei parametreihin saa sisältyä paikkaan tai olosuhteisiin sidottua informaatiota. Tästä syystä kaikilla mallissamme käytetyillä parametreilla on selkeä fysikaalinen, kemiallinen tai fysiologinen perusta. Koska halusimme testata mallimme paikkansapitävyyttä käytännössä, suoritimme kasvukaudella 2009 paikkakohtaisia mittauksia pelto-olosuhteissa. Koealueelta mitattiin kasvin kasvuun vaikuttavia tekijöitä kolmesta eri pisteestä, joissa yhdessä kasvoi syysvehnää ja kahdessa muussa kevätvehnää. Mitattuja suureita olivat: maan kosteuspitoisuus, lämpötila sekä maassa että ilmassa, maaveden potentiaali, PAR säteily, kokonaissäteily ja ilmankosteus. Kasvustosta puolestaan mitattiin jatkuvana mittauksena lehtialan kehitystä. Alustavien vertailujen perusteella yksinkertaisillakin analyyttisillä malleilla on mahdollista saavuttaa varsin tarkkoja tuloksia maan kosteuspitoisuudesta ja kasvin biomassasta. Mitä tarkoittaa jatkossa?!

<p>A model for long-term analysis of the influence of timber production on lichens for reindeer grazing (Cladina, Alectoria, Bryoria spp and others) in Sweden is presented. The annual production of and demand for lichens are estimated and compared. Production of these lichens is presumed to set the upper limit for the reindeer population. Reindeer graze on both ground and tree lichens, which both must be accessible in sufficient amounts and at the right times of the year if reindeer husbandry is to succeed without supplementary feeding. The model is based mainly on existing data, and uses are estimations from the National Forest Survey and the Hugin system for calculation of longterm potential cut (Bengtsson, 1981). Geographically the study is limited to Vasterbotten and Norrbotten, the northernmost counties in Sweden, where most reindeer husbandry in Sweden is located, and where reindeer grazing takes place over almost the whole area. The calculations cover a period of one hundred years from 1980, and are based on a timber production programme which relies more on &laquo;multiple use&raquo; than the current Swedish forest policy (Bengtsson, 1986). The annual production of ground lichens is calculated by multiplying the area covered with ground lichens by their increment as estimated from their rate of biomass increase, which in turn depends on site factors and age of the stand. The estimation of the area is based on data from the National Forest Survey. Sample plots with ground lichens are assumed to maintain lichens during the whole hundred year period. Areas with stands that have been thinned within ten years and stands younger than 20 years are excluded due to logging residues from thinnings and packed snow. Some of the remaining area cannot practically be utilized for reindeer grazing. Representatives of three communities of reindeer herders classified 212 plots from the National Forest Survey with ground lichens and assessed that 3/4 of the plots can be utilized. The reduction was because of location (near buildings, roads, railroads, and recreation facilities), or because the area with lichens was too small and isolat&eacute;d. Demand for ground lichens is calculated as the daily demand for ground lichens by the reindeer multiplied by the number of days every year that reindeer depend on this forage. Figures used are based upon estimations from persons with great experience of reindeer farming. The annual production of tree lichens consists of two parts, i.e., tree lichens within reach of the reindeer, and tree lichens which become accessible after falling down from the trees onto the snow. Forest stands dominated by conifers and older than one hundred years are assumed to bear tree lichens. This area is also reduced to 75 per cent for reasons of practical accessibility. Annual production of lichens in reach of the reindeer is then estimated as the area multiplied by the increment rate of the biomass. One quarter of the annually fallen tree lichens is assumed to be available as fodder during late winter/early spring. The demand for tree lichens is principally estimated in the same way as for ground lichens, but the number of days per years is lower because tree lichens are mainly considered to be fodder in distress periods. Two sources of uncertainty are present in the results, namely the influence of factors not included in the models, and the influence of uncertainty in factors included in the models. The models used to estimate production and demand obviously imply simplifactions of true relations. These simplifications are mainly due to a basic lack of knowledge, one example being that variation, i.e. in volume per hectare, might very well influence the production of lichens, but is not taken into consideration in the models. One example of uncertainty in data used is the increment rate of lichen fodder. Another example is the estimation of biomass of lichens, here based upon investigations (Eriksson, unpubl.) with other purposes than to provide data about grazing availability in the large geographic regions used in this study. The possibilities for drawing reliable conclusions will increase when better estimations of input data and relationship are available. The geographic division into four regions is a result of the design of the National Forest Survey. However, great differences may be present within these geographic areas, each containing a number of communities of reindeer herders. Thus, results are not applicable to single communities of reindeer herders. The study illustrates a method of revealing how lichen fodder for reindeer will develop in relation to timber production. The results of the calculations, however, are too uncertain to allow reliable conclusions to be drawn. Nonetheless, the results indicate that in some areas there is already a shortage of lichen fodder for the number of reindeer assumed in this study. The calculations hint that production will decrease in the future. These indications should motivate more research in this topic. If the results of this study are accurate and if forestry develops according to the assumptions, the owners of the reindeer will have to continue or increase the supplementary feeding and/or reduce the number of reindeer significantly. They will also have to utilize all of the areas that are possible to graze, even if some of them today are considered to be of marginal value for reindeer grazing. Another way to improve the balance of production and demand is to adjust forest management on areas with lichens to a greater extent than has been done in the timber production alternative analysed in this study.</p><p>Virkesproduktionens inverkan p&aring; renskotselns lavbete - En metodstudie.</p><p>Abstract in Swedish / Sammanfattning: En modell for l&aring;ngsiktig analys av virkesproduktionens inverkan p&aring; renskotselns lavbete(Cladina, Alectoria, Bryoria spp mfl) i Sverige presenteras. Modellen ber&aring;knar &aring;rlig produktion och behov av lavbete, ef^ersom tillg&aring;ngen p&aring; dessa lavar bedoms begr&aring;nsa renpopulationen. B&aring;de tr&aring;d- och marklavar betas av renarn&pound;| och m&aring;ste finnas tillg&aring;ngliga i tillr&aring;cklig m&aring;ngd och vid r&aring;tt tidpunkt under &aring;ret om renskotseln skall klara sig utan stodutfordring. Modellen bygger huvudsakligen p&aring; redan existerande data. Skattningarna av areal gors med data fr&aring;n riksskogstaxeringen och fr&aring;n ber&aring;kningar med Hugin-systemet for l&aring;ngsiktiga analyser av avverkningsmojlighe-terna (Bengtsson, 1981). Studien begr&aring;nsas geografiskt till Norr- och V&aring;sterbottens l&aring;n. Ber&aring;kningarna gors for en hun^ra&aring;rsperiod med start 1980, och bygger p&aring; ett virkesproduktionsprogram i A VB-85 som syftar till mera m&aring;ngbruk an dagens skogspolitik (Bengtsson, 1986). Den &aring;rliga produktionen av marklav skattas som produkten av m&aring;ngden marklav per hektar, dess till-v&aring;xtprocerit och arealen med marklav. M&aring;ngden marklav per hektar beror av st&aring;ndortsforh&aring;llanden och bes-t&aring;nds&aring;ldern. Skattningen av arealen baseras p&aring; uppgifter fr&aring;n riksskogstaxeringen. Provytor med marklav antas vara layb&aring;rande under hela prognosperioden. Provytor d&aring;r best&aring;nds&aring;ldern &aring;r l&aring;gre &aring;n 20 &aring;r, samt provytor som i awerkningsber&aring;kningen rojts eller gallrats under senaste tio&aring;rsperiod r&aring;knas dock bort. Orsaken &aring;r att snopacknirig och kvarl&aring;mnade stammar och ris forsv&aring;rar eller omojliggor for renen att komma &aring;t laven. Hela den &aring;terst&aring;ende arealen kan dock inte nytt jas for planerad renskotsel. Representanter for tre samebyar bedomd)e 212 av riksskogstaxeringens provytor med marklav med avseende p&aring; om de kan nytt jas for planerad renskotsel. Resultatet blev att 3/4 av provytorna ans&aring;gs kunna utnyttjas. Provytor r&aring;knades bort p&aring; grund av bel&aring;genlhet n&aring;ra byggnader, v&aring;gar, j&aring;rnv&aring;gar och friluftsanl&aring;ggningar, eller pga att arealen med marklav var for liten och isolerad for att kunna utnyttjas. Behovet av marklav ber&aring;knas som produkten av det genomsnittliga dygnsbehovet for en ren, antalet renar samt det ailital dagar per &aring;r som renarna bedoms ha behov av detta foder. De tv&aring; senare uppgifterna grundas p&aring; uppskattningar av personer med stor erfarenhet av renskotsel. Den &aring;rliga produktionen av tr&aring;dlavar best&aring;r dels av lavtillv&aring;xten i det betningsbara hojdintervallet, dels av tr&aring;dlav som faller ner p&aring; snon. Barrdominerade best&aring;nd aldre &aring;n hundra &aring;r antas vara tr&aring;dlavb&aring;rande, men &aring;ven denna areal reduceras med h&aring;nsyn till praktisk tillg&aring;nglighet. &Aring;rlig produktion av tr&aring;dlav inom r&aring;ckh&aring;ll for renen skattas som produkt av m&aring;ngden tr&aring;dlav, dess tillv&aring;xtprocent och arealen. Av den tr&aring;dlav som &aring;rli-gen faller n)er p&aring; marken antas en fj&aring;rdedel vara tillg&aring;nglig under v&aring;rvintern. Efterfr&aring;gan p&aring; tr&aring;dlav ber&aring;knas p&aring; i princip samma s&aring;tt som efterfr&aring;gan p&aring; marklav, men antal betningsda-gar per &aring;r &aring;k l&aring;gre eftersom tr&aring;dlav huvudsakligen &aring;r ett visserligen hogkvalitativt och l&aring;ttillg&aring;ngligt, men dock nodfoder. Resultaten &aring;r os&aring;kra av tv&aring; huvudorsaker. Dels pga inverkan av faktorer som inte ing&aring;r i modellen, dels os&aring;kerhetejn i de faktorer som ing&aring;r i modellen. Modellen inneh&aring;ller uppenbart forenklingar av verkliga samband. Dessa forenklingar beror huvudsakligen p&aring; viss brist p&aring; grunddata. Mojligheterna att dra s&aring;kre slutsatser kommer att oka i takt med b&aring;ttre kunskap om utnyttjade samband och uppgifter. Den geografiska indelningen i l&aring;nsdelar beror p&aring; utformningen av riksskogstaxeringen. Forh&aring;llandena kan givetvis variera inom dessa l&aring;nsdelar, som var och en best&aring;r av ett flertal samebyar. Resultaten f&aring;r s&aring;ledes inte till&aring;mpas p&aring; enskilda samebyar. Studien visar p&aring; en metod for att belysa hur renskotselns lavbete kommer att utvecklas i relation till virkes-produktionen. Resultaten &aring;r dock allt for os&aring;kra for att man skall kunna dra n&aring;gra s&aring;kra slutsatser. Resultaten antyder emellertid att for vissa omr&aring;den finns redan i dag en brist p&aring; lavbete for den renpopulation som kalkylerats med i denna studie. Ber&aring;kningarna antyder att produktionen av lavbete kommer att minska i framtiden, vilket bor motivera mer forskning inom omr&aring;det. Om resultaten i denna studie &aring;r riktiga och om det virkesproducerande skogsbruket utvecklas enligt exemplet, m&aring;ste ren&aring;garna forts&aring;tta med eller utoka stodutfodringen och/eller minska antalet renar betydligt. De tvingas ocks&aring; utnyttja alla betningsbara omr&aring;den, &aring;ven s&aring;dana som for n&aring;rvarande anses vara marginella. Ett annat s&aring;tt att forb&aring;ttra balansen &aring;r att modifiera det virkesproducerande skogsbruket p&aring; arealer med lavbete i storre utstr&aring;ckning &aring;n vad som gors i det alternativ som analyseras h&aring;r.</p><p>Puuntuotannon vaikutus j&auml;k&auml;l&auml;laitumiin.</p><p>Abstract in Finnish / Yhteenveto: Artikkelissa esitet&aring;&aring;n pitk&aring;naikav&aring;lin analyysimalli puuntuotannon vaikutuksista ruotsin j&aring;k&aring;l&aring;-laitumille (Cladina, Alectoria, Bryoria spp. ym.). Koska j&aring;k&aring;lien saantia pidet&aring;&aring;n porojenlukum&aring;&aring;r&aring;&aring; rajoittava, laskee malli j&aring;k&aring;l&aring;laidunten vuotuisen tuoton ja tarpeen. Porot laiduntavat sek&aring; puussa ett&aring; maassa kasvavia j&aring;k&aring;li&aring;, ja nit&aring; molempia on oltava saatavilla, sek&aring; tarvittava m&aring;&aring;r&aring;, ett&aring; oikeaan aikaan vuodesta, jos poronhoito aikoo selviyty&aring; ilman tukiruokintaa. Malli rakentuu p&aring;&aring;siassa jo aikaisemmin hankittuihin tietoihin. Pinta-ala arviot tehd&aring;&aring;n valtakunnanmets&aring;narvioinnin tietojen, ja hakkuumahdollisuuksien pitk&aring;naikav&aring;lin analysoimiseksi perustetun Hugin-systeemin laskelmien avulla (Bengtsson, 1981). Maantieteellisesti tutkielma rajoittuu Norrbotte-nin ja V&aring;sterbottenin l&aring;&aring;neihin. Laskelmat tehd&aring;&aring;n sadanvuoden aikav&aring;lille alkaen 1980, perustuen yhteen AVB-85:en puuntuotantoohjelmaan, joka t&aring;ht&aring;&aring; t&aring;m&aring;np&aring;iv&aring;ist&aring; laajempaan metsien moninaisk&aring;yttoon (Bengtsson, 1986). Vuotuinen maassa kasvavien j&aring;k&aring;lien tuotanto arvioidaan j&aring;k&aring;lien hehtaarim&aring;&aring;rien, sen kasvuprosentin ja pinta-alan tulona. J&aring;k&aring;lien m&aring;&aring;r&aring; hehtaaria kohti on riippuvainen kasvupaikan ja metsikon i&aring;st&aring;. Pinta-ala arviot perustuvat valtakunnanmets&aring;narvioinnin tietoihin. J&aring;k&aring;l&aring;&aring; kasvavien koealojen odotetaan pit&aring;v&aring;n j&aring;k&aring;-l&aring;kasvustonsa koko prognoosiajan. Koealat, joissa metsikon ik&aring; on alle 20 vuotta, sek&aring; koealat, jotka hak-kuulaskelmissa on perattu tai harvennettu viimeisen kymmenen vuoden aikana, on j&aring;tetty huomioimatta. Syyn&aring; t&aring;h&aring;n on lumenpakkaantuminen, sek&aring; j&aring;ljelle j&aring;tetyt rungot ja oksat, jotka vaikeuttavat tai tekev&aring;t po-rojen j&aring;k&aring;l&aring;n saannin mahdottomaksi. Vuotuinen puussa kasvavien j&aring;k&aring;lien tuotanto koostuu, osittain poron ulottuvilla olevasta, ja osittain lu&not;melle putoavasta jak&aring;l&aring;st&aring;. Yli sata vuotta vanhojen havupuuvaltaisten metsikkojen oletetaan tuottavan puussa kasvavia j&aring;k&aring;li&aring;, mutta myos t&aring;m&aring; pinta-ala pienenee k&aring;yt&aring;nnon syist&aring;. Vuotuinen poronulottuvilla puussa kasvavien j&aring;k&aring;li&aring; tuotanto arvioidaan j&aring;k&aring;l&aring;n m&aring;&aring;r&aring;n, sen kasvuprosentin ja pinta-alan tulona. Yksi nelj&aring;nnesosa siit&aring; vuosittain lumelle tippuvasta j&aring;k&aring;l&aring;m&aring;&aring;r&aring;st&aring; oletetaan olevan saatavilla kev&aring;ttalvella. Puussa kasvavien j&aring;k&aring;lien kysynt&aring; lasketaan periaatteessa samalla tavoin kuin maassa kasvavien j&aring;k&aring;lien ky-synt&aring;, paitsi ett&aring; vuorokausien m&aring;&aring;r&aring; vuodessa on pienempi, koska puussa kasvavavien j&aring;k&aring;lien katsotaan p&aring;-&aring;asiassa olevan h&aring;t&aring;ravintoa. Tulokset ovat ep&aring;varmoja kahdesta p&aring;&aring;syyst&aring;. Osittain niiden tekijoiden vuoksi, jotka eiv&aring;t sis&aring;lly malliin, osittain niiden tekijoiden ep&aring;tarkkuudesta, jotka sis&aring;ltyv&aring;t malliin. Malli sis&aring;lt&aring;&aring; selvi&aring; todellisten yhteyksien yksinkertaistamisia. N&aring;m&aring; yksinkertaistamiset johtuvat p&aring;&aring;asiassa perustietojen puutteesta. Esimerkkin&aring; voidaan mainita, ett&aring; mets&aring;n tila muuttuu paljolti prognoosikauden aikana. T&aring;t&aring; vaihtelua esimerkiksi puus-tossa ei kuitenkaan mallissa huomioida. Esimerkki niiden tekijoiden ep&aring;tarkkuudesta, jotka sis&aring;ltyv&aring;t malliin, on j&aring;k&aring;l&aring;laidunten kasvuprosentti. Toinen esimerkki on j&aring;k&aring;l&aring;m&aring;&aring;rien arviot, jotka t&aring;ss&aring; perustuvat tutkielmiin (Eriksson, julkaisematon), joilla on ollut toinen tarkoitusper&aring; kuin t&aring;ss&aring; tutkimuksessa k&aring;sitelt&aring;vien l&aring;&aring;ninosien laiduntamahdollisuuksien arvioiminen. Mahdollisuudet varmojen johtop&aring;&aring;tosten tekoon lis&aring;&aring;ntyv&aring;t yhdess&aring; parempien perustietojen myot&aring; k&aring;ytetyist&aring; yhteyksist&aring; ja tiedoista. Maantieteellinen jako l&aring;&aring;ninosiin johtuu valtakunnanmets&aring;narvioinin rakenteesta. Olosuhteet voivat tie-tysti vaihdella n&aring;iden l&aring;&aring;ninosien sis&aring;ll&aring;, joista jokainen sis&aring;lt&aring;&aring; useamman paliskunnan. Tuloksia ei siis saa tulkita paliskunta kohtaisesti. Tutkielma esitt&aring;&aring; tavan valoittaa kuinka porohoidon j&aring;k&aring;l&aring;laitumet kehittyv&aring;t suhteessa puuntuotantoon. Tulokset ovat kuitenkin liian ep&aring;varmoja, jotta niist&aring; voitaisiin vet&aring;&aring; varmoja loppup&aring;&aring;telmi&aring;. Tulokset viittaavat kuitenkin, ett&aring; tietyill&aring; alueilla on jo talla hetkell&aring; pula j&aring;k&aring;l&aring;laitumista niill&aring; porom&aring;&aring;rill&aring;, joilla tassa tutkielmassa on laskettu. Laskelmat viittaavat, ett&aring; tuotanto v&aring;henee tulevaisuudessa, mink&aring; pit&aring;isi motivoida laajempaa tutkimukseen t&aring;ll&aring; alueella. Jos tulokset t&aring;ss&aring; tutkimuksessa ovat oikeat ja jos puuntuotannollinen mets&aring;talous kehittyy esimerkin mu-kaisesti, pit&aring;&aring; poronomistajien jatkaa tai lis&aring;t&aring; tukiruokintaa ja/tai v&aring;hent&aring;&aring; porojen lukum&aring;&aring;r&aring;&aring; huomatta-vasti. He joutuvat my os hyodynt&aring;m&aring;&aring;n kaikki laiduntamiskelpoiset alueet, my os sellaiset jotka t&aring;ll&aring; hetkell&aring; ovat v&aring;hemm&aring;n t&aring;rkeit&aring;. Toinen tapa par ant aa tasapainoa on sopeuttaa j&aring;k&aring;l&aring;alueiden puuntuotannollinen mets&aring;talous suuremmassa m&aring;&aring;rin kuin t&aring;ss&aring; analysoitavassa vaihtoehdossa tehd&aring;&aring;n.</p>

Digitalisaation ja verkkopalvelujen ansiosta opetuksen käytössä olevat aineistot monipuolistuvat, mikä avaa mahdollisuuksia rakentaa erilaisia opetusmateriaaleja sekä hyödyntää erilaisia opetusmenetelmiä. Luonnonvarakeskuksen Taloustohtori -alusta julkistettiin 2006 ja sen ensimmäisenä verkkopalveluna oli Maa- ja puutarhatalous, joka tarjosi kaikille mahdollisuuden tarkastella monipuolisesti kirjanpitotilojen taloustuloksia. Oppilaitokset ja opetus yleensäkin ovat yksi keskeinen Taloustohtorin käyttäjäryhmä. Taloustohtorin palveluita on hyödynnetty opetuksessa monipuolisesti talouskäsitteiden konkretisoimisessa sekä maatalousyritysten rakenne- ja tuloskehityksen kuvaamisessa. Opiskelijat tekevät Taloustohtorin avulla tilaryhmävertailua. He hyödyntävät Taloustohtorista saatavia tuloksia erilaisissa opintoihinsa liittyvissä raporteissa sekä opinnäytetöissä. Myös EU-tasolla tulosten vertailua on tehty. Kannattavuuskirjanpitoon osallistuvat yrittäjät ovat päässeet palveluun kirjautumalla tarkastelemaan oman tilansa tuloksia sekä vertailemaan niitä keskiarvotuloksiin. Useisiin palveluihin on liitetty myös kuvitteellinen yritys, mikä antaa mahdollisuuden harjoitella yksittäisen yrityksen tulosten analysointia esim. oppilaitoksissa. Tuhansille palvelun käyttäjille ja myöskään opiskelijoille ei kuitenkaan ole ollut mahdollisuutta tarjota käyttäjätunnuksia, joten he eivät ole voineet harjoitella analyysejä yksittäisellä yrityksellä (vrt. oma tila) vaan pelkästään palvelun tarjoamina ryhmäkeskiarvoina sekä näihin porautuvina hyvät/heikot -ryhmien tuloksina. Taloustohtorin Maa- ja puutarhatalouspalvelua on kehitetty siten, että kuvitteelliset yritykset näkyvät tammikuussa 2020 tehdyn julkistuksen jälkeen ilman kirjautumista kaikille käyttäjille, myös opiskelijoille ja opettajille. Palveluun liitettiin jokaista tuotantosuuntaa edustavat kuvitteelliset yritykset, mikä edelleen monipuolistaa analyysien harjoittelumahdollisuuksia. Edelleen palveluun liitettiin myös maatalouden tuotannonsuunnittelun oppikirjassa (Ryhänen & Sipiläinen 2018) esimerkkeinä olevia kuvitteellisia yrityksiä. Näitä kuvitteellisia yrityksiä voi ottaa mukaan mihin tahansa keskiarvo- tai hyvät/heikot-ryhmätarkasteluun. Näin Taloustohtorin hyödynnettävyys opetuksessa on parantunut entisestään. Tavoitteena on jatkossa tarjota käyttäjille mahdollisuus myös tallentaa keskeiset tiedot omasta maatalousyrityksestä sekä nähdä se sarakkeena tulosraporteissa. Aineiston tallentaminen mahdollistaisi jatkossa myös lähtötietojen muuttamisen ja siitä seuraavien tulosmuutosten herkkyyden tarkastelun. Digitaalisuuden ja verkkopalvelujen myötä toimialan kattavat tietoaineistot ja rekisterit ovat hyödynnettävissä yhä paremmin maatalousopetuksessa. Palvelujen kehittäminen mahdollistaa myös aiempaa monipuolisemman opetuksen ja taloudellisten vaikutusten konkretisoinnin todelliseen havaintoaineistoon perustuvien tietojen pohjalta.