To see the other types of publications on this topic, follow the link: Käytäntö.
Journal articles on the topic 'Käytäntö'
Create a spot-on reference in APA, MLA, Chicago, Harvard, and other styles
Consult the top 50 journal articles for your research on the topic 'Käytäntö.'
Next to every source in the list of references, there is an 'Add to bibliography' button. Press on it, and we will generate automatically the bibliographic reference to the chosen work in the citation style you need: APA, MLA, Harvard, Chicago, Vancouver, etc.
You can also download the full text of the academic publication as pdf and read online its abstract whenever available in the metadata.
Browse journal articles on a wide variety of disciplines and organise your bibliography correctly.
1
Vaattovaara, Johanna, and Tiina Syrjä. "Tutkiva käytäntö tieteidenvälisessä oppimisympäristössä." AFinLA-e: Soveltavan kielitieteen tutkimuksia, no. 12 (April 16, 2020): 57–83. http://dx.doi.org/10.30660/afinla.84540.
Full textAbstract:
This article deals with professional growth and language awareness of an interdisciplinary learning environment designed for and with BA students of Theatre arts (n=12) and MA students of Finnish language (n=19). Research was set out to investigate the language regard of the course participants following principles of Exploratory Practice, which positions learners as co-researchers. Autoethnographic-like diary writing was used as a means for individual ‘puzzling’ (Hanks 2017, 2019) throughout the course. Based on qualitative content analysis of the participants’ diary data, the article presents a case study on the professional growths as reflected on by the participants during the course. The analysis reveals that the puzzling-based cross-disciplinary course offered as a fruitful learning environment from the point of view of recognition, deepening and widening of one’s expertise in terms of but also beyond language awareness. The initial findings of the study encourage to challenge the layperson-professional dichotomy often present in Folk linguistic research settings.
2
Kalli, Pekka. "Gladiaattorit pedagogiikan colosseumilla." Aikuiskasvatus 22, no. 1 (February 15, 2002): 68–71. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93401.
Full text
3
Toiskallio, Jarmo. "Pragmatismia pedagogiikkaan." Aikuiskasvatus 22, no. 2 (May 15, 2002): 161–64. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93418.
Full textAbstract:
”Totuus, kieli ja käytäntö” -teos innosti Jarmo Toiskallion tarkastelemaan lukemaansa lukijan horisontista ja kirjoittamaan filosofian professori Richard Rortystä. Toiskallio sivusi väitöskirjassaan vuonna 1993 uuspragmatismia ja Rortyä. Mikä mies on ajatusmaailmaltaan tämä praksisfilosofi, jolle ”minä tai persoona on vailla perustavaa ydintä oleva jatkuvasti itseään kutova verkko”?
4
Kajanto, Anneli. "Tarvitaan läpinäkyvyyttä." Aikuiskasvatus 25, no. 4 (December 1, 2005): 327–29. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93653.
Full textAbstract:
Yliopisto on autonominen, puolueeton ja lahjomaton totuudenetsijä. Sitäkin. Työyhteisönä se on usein julma ja epäoikeudenmukainen. Se on hierarkkinen järjestelmä, missä vallankäytön keinot ovat mitä moninaisimmat. Laittomuuden raja rikkoutuu harvoin. Mutta epäeettinen käyttäytyminen on tiedeyhteisöjen arkea. Etenkin hierarkian alemmilla portailla olevien tutkijain työtä saatetaan omia siekailematta. Ani harva epäeettinen tapaus tai käytäntö johtaa valitukseen ja vielä harvempi plagioinnin tunnistamiseen. Pinnan alla muhii jännitteinen työyhteisö.
5
Seppänen, Janne. "1900-luvun alun sävelmien keruun tavoitteet ja käytäntö. Armas Launiksen ja Eino Levónin matka Kainuuseen ja Koillismaalle vuonna 1902." Etnomusikologian vuosikirja 20 (December 1, 2008): 79–104. http://dx.doi.org/10.23985/evk.101195.
Full text
6
Kujala, Tapio. "Mediasodasta mediasivistykseen." Aikuiskasvatus 35, no. 3 (September 15, 2015): 215–20. http://dx.doi.org/10.33336/aik.94148.
Full textAbstract:
Sodat ja konfliktit ovat juurruttaneet uusia käytäntöjä median toimintaan. Nämä käytännöt näkyvät myös keskustelussa koulutuksesta. Vaihtoehtoisten puheenvuorojen ja näkemysten kuuluminen edellyttää mediasivistystä.
7
Vehviläinen, Sanna. "Aikuiskasvatus ja integroidut koodit: ohjaava koulutus avoimena aikuispedagogiikkana." Aikuiskasvatus 17, no. 3 (September 15, 1997): 198–208. http://dx.doi.org/10.33336/aik.92451.
Full textAbstract:
Tarkastelen artikkelissani ohjaavan koulutuksen rakentumista sosiaalisena käytäntönä keskittyen toiminnan ja tiedon organisointitapoihin. Käytän hyväkseni Basil Bernsteinin ideaa ’integroivasta koodista’. Termi kuvaa pedagogiikkaa, jossa tietosisältöjen merkitys vähenee, vuorovaikutustapojen keskeisyys kasvaa ja jossa kontrolli ja evaluointi tulevat implisiittisiksi ja diskursiivisemmiksi.
8
Jauhiainen, Lauri, and Marjo Keskitalo. "Viljelykiertokäytännöt peltolohkotilastojen näkökulmasta." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 28 (January 31, 2012): 1–5. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75474.
Full textAbstract:
Nyt tehdyssä tutkimuksessa tarkasteltiin maaseutuviraston peltolohkotilastoista viljelyn monimuotoisuutta aluetasolla. Lisäksi tarkasteltiin toteutuneita viljelykiertoja, monokulttuurin yleisyyttä, kuinka viljelykierrot ovat muuttuneet vuosien 1995-2011 aikana ja millaisia eroja tyypillisissä viljelykierroissa ja monokulttuurin yleisyydessä on eri alueiden välillä. Lisäksi tarkasteltiin esikasveja sekä sitä, kuinka monta välivuotta viljelyssä pidetään ennen kuin samalla lohkolla viljellään jälleen samaa kasvia. Peltolohkotilastoista selvitettiin kunkin kasvulohkon viljelyhistoria mahdollisimman kattavasti. Kasvulohkojen määrä peruslohkon sisällä että peruslohkon pinta-ala vaihteli vuodesta toiseen, kuitenkin pinta-alojen perusteella saatiin selvitettyä varsin kattavasti eri kasvulohkojen viljelyhistoria. Työ vaati paljon tietokoneaikaa, aineistojen ollessa suuria. Kaikilta osin viljelyhistoriaa ei voitu selvittää. Tulokset osoittavat viljelyn olevan pääosin yksipuolista, mutta selviä eroja löytyi ELY-kestusten välille sekä kuntien välille ELY-keskusten sisällä. ELY-keskusten väliset erot monipuolisuudessa ovat pienentyneet tarkastelujakson 1995-2011 aikana, mutta kuntien väliset erot suurentuneet. Viljely on monipuolistunut tarkastelujaksolla, mutta vain hiukan. Viljelyn yksipuolisuus ja monipuolisen viljelykierron puuttuminen näkyy kasvulohkotasolla selvästi, esikasvina on todennäköisimmin sama kasvi kuin varsinaisena viljelyvuonna. Esimerkiksi nurmen viljelyssä samalla lohkolla viljellään uudestaan nurmea yhden tai korkeintaan kahden välivuoden jälkeen, eikä käytäntö ole muuttunut tarkastelujakson aikana. Merkkejä monipuolistumista on kuitenkin havaittavissa etenkin kevätviljojen viljelyyn erikoistuneilla tiloilla, vaikka ei voida puhua monipuolisesta viljelystä. Esimerkiksi puhtaasta kevätviljojen viljelystä on siirrytty siihen, että viiden vuoden aikana on neljän kevätviljavuoden lisäksi yksi rapsi- tai rypsivuosi. Varsinaista monipuolista viljelykiertoa esiintyy edelleen suhteellisen vähän.
9
Himanen, Sari, Karoliina Rimhanen, Hanna Mäkinen, Miia Kuisma, and Helena Kahiluoto. "Ilmastonmuutos ja maaseutu (ILMASE) –hanke: tutkimustietoa ja verkostoitumista maaseudun toimijoille." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 28 (January 31, 2012): 1–6. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75454.
Full textAbstract:
Ilmastonmuutos on yhä keskeisempi osa Suomenkin maa- ja elintarviketalouden arkipäivää. Maaseutuyrittäjät ovat lisääntyvän tietomäärän ja ilmastonmuutoskytkentäisen hanketarjonnan ympäröimiä, mutta harvalle on kirkastunut millaisia ilmastonmuutoksen hillintä- ja sopeutumistoimia tiloilla käytännössä voitaisiin kehittää ja toteuttaa kannattavasti. Kannattavuus mietityttää monia ja uskomuksia ympäristö- ja talousnäkökulmien vastakkainasettelusta löytyy edelleen. Moni ei kykene hahmottamaan miten tie kestävään ja taloudellisesti kannattavaan toimintaan voisi lähteä ilmastonmuutosta paremmin ennakoivista toimista. Valtakunnallinen tiedonvälityshanke ”Ilmastonmuutos ja maaseutu (ILMASE)” pyrkii välittämään ilmastonmuutostietoa maaseudun toimijoille käytännönläheisesti, lähestyen aihetta myös taloudellisen kannattavuuden parantamisen ja maaseudun kehittämisen kannalta. Ilmastonmuutokseen varautumisessa korostuvat yhä enemmän taloudelliset riskit (ääri-ilmiöiden lisääntyminen) ja innovaatiot (uudet viljelykasvit ja uusiutuvan energian liiketoimintamahdollisuudet). Ilmastonmuutoskommunikaatiosta tekee vaikeaa ihmisten subjektiivinen tapa nähdä oikeutettuina itselle nykyhetkessä hyödylliset lyhytnäköiset toimintatavat, sekä erot tutkijoiden, päätöksentekijöiden ja viljelijöiden käsityksissä ilmastonmuutoksen vaikuttavuudesta ja keinoista sopeutua. Tiedotus ilmastonmuutoksen ennustamisen epävarmuudesta, hillintäpoliittisten neuvottelujen hankaluuksista ja sään ääreistymisestä ja hitaasta muuttumisesta voi jopa heikentää toimijoiden reagoimista ilmastonmuutokseen. Ilmastonmuutoksen hillitseminen ja sopeutuminen Suomessa kaipaa toimijatasojen välistä kommunikaatiota, joka muokkaa syvällä olevia asenteita ja helpottaa epävarmuutta. ILMASE-hanke selvitti kyselyn avulla käsityksiä maaseutuyrittäjien ilmastonmuutostiedon tarpeista, esteitä tiedon kiinnostavuudelle ja käytäntöön viemiselle ja kannustimia tuoda ilmastonmuutokseen varautuminen lähemmäksi käytäntöä. Maaseutuyrittäjät olivat vastaanottavaisimpia ilmastonmuutoksen taloudellisia vaikutuksia avaavalle käytännön tiedolle sekä käytännönläheisille keinoille, jotka olisivat sekä ympäristöä vähemmän kuormittavia että taloudellisesti kannattavia. Tutkijoiden haluttiin tiedostavan entistä paremmin tarpeen esittää ja suodattaa faktatietoaan kohderyhmän tarpeisiin. Myös epävarmuus ilmastotiedossa on hyvä tiedostaa, mutta sen jatkuva korostaminen ei kannusta toimintaan. Toivottiin perusteltua tutkimustietoa ilmastonmuutoksen merkityksestä, positiivisessa hengessä ja keskustellen. ILMASE-hanke järjestää vuonna 2012 alueellisia työpajoja ja kokoaa niiden aineistot verkkosivustolleen keskusteluun. Mukaan vuoropuheluun ilmastonmuutokseen varautumisesta kutsutaan maaseutuyrittäjiä, tutkijoita, neuvojia, maaseudun kehittäjiä ja päätöksentekijöitä.
10
Isosaari, Heikki, Pertti Savela, and Sari Peltonen. "Seuranta- ja vertailutietojen hyödyntäminen kasvintuotantotilan tuotannon ja talouden kehittämisessä." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 21 (January 31, 2006): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75992.
Full textAbstract:
Tässä tutkimuksessa analysoidaan kevätvehnän viljelyn tuotantopanosten käytön kannattavuutta sekä sadon määrään ja tuotannon kannattavuuteen vaikuttavia tekijöitä Lohkotietopankin käytännön viljelytietojen perusteella vuodelta 2004. Kasvintuotannon tuloksen seuranta ja arviointi ovat osa maatilan johtamis- ja laatujärjestelmää. Viljelyn tulosten arviointi on tarpeellista, kun suunnitellaan tulevaa, asetetaan tavoitteita ja erityisesti arvioidaan menetelmiä, miten asetettuihin tavoitteisiin päästään. Tulosten arviointi ja vertailu havainnollistavat tilan kehityskohteet sekä auttavat tarkastelemaan parhaisiin tuloksiin johtaneita käytäntöjä. Kun omia tuloksia verrataan muihin tiloihin ja etenkin parhaisiin tiloihin, saadaan tuotannon kehittämisen arvokasta lisätietoa. Kasvintuotannon tulosten seurantaan, arviointiin ja vertailuun on kehitetty ProAgrian tietokantoihin perustuvia työvälineitä: Lohkotietopankki, joka pohjautuu lohkomuistiinpanojen tarkkaan hyödyntämiseen sekä Taloustietopankki, joka kokoaa koko tilan kannattavuutta kuvaavia tunnuslukuja. Kevätvehnän sato Lohkotietopankkiaineistossa vuodelta 2004 oli 3718 kg/ha, joka on noin 250 kg/ha enemmän kuin koko maan keskiarvo. Tutkimusaineisto koostui 1598 lohkosta. Näiden lohkojen yhteenlaskettu ala oli 7109 hehtaaria. Tiedot olivat peräisin 207 tilalta. Määrällisesti suuri kevätvehnän hehtaarisato tuotti vuonna 2004 paremman taloudellisen tuloksen kuin pieni hehtaarisato. Satotuotot ja konekustannukset vaikuttivat eniten saavutettuun taloudelliseen tulokseen. Tautitorjunta lisäsi satoa tilastollisesti merkittävästi (460 kg/ha). Tautitorjunta ei kuitenkaan tuonut merkittävää taloudellista lisäarvoa. Useiden muuttujien välisiä yhteyksiä tarkasteltaessa aineistosta estimoitiin nk. yleistetty Cobb-Douglas –tuotantofunktio ja voittofunktio. Estimoidun tuotantofunktion perusteella suurin vaikutus satoon oli pH-tason nostamisella ja eniten satoa alentava tekijä oli puolestaan siementiheyden nostaminen. Voittofunktion perusteella tukituottojen nousulla on suurempi positiivinen vaikutus kate C:hen kuin satotuottojen nousulla. Suurin negatiivinen vaikutus katteeseen kustannuspuolella oli konekustannuksilla. Kasvintuotantotilan menestyminen ja kilpailukyvyn parantaminen edellyttää tiloilta tarkkaa tuotannon ja talouden seurantaa sekä vertailutietojen hyödyntämistä. Tilakohtaiset tulosten analysoinnit ovat keskeisiä tuotannon kehittämiseksi, tulosten parantamiseksi ja riskien pienentämiseksi. Lohkotietopankin tietoaineisto tarjoaa mahdollisuuden tilakohtaisten tulosten analysointiin vertailutietojen valossa. Lisäksi tutkimuksellisten tarkastelujen avulla parannetaan Lohkotietopankin tietojen hyödyntämismahdollisuuksia ja saadaan käytäntöä hyödyttäviä tietoja viljelijöille päätöksenteon tueksi.
11
Valkeavaara, Tuija. "Henkilöstön kehittämisen tutkimusta ja käytäntöä." Aikuiskasvatus 16, no. 3 (September 15, 1996): 234–36. http://dx.doi.org/10.33336/aik.92403.
Full text
12
Levonen, Jarmo. "Verkkopohjaisten oppimisympäristöjen teoriaa ja käytäntöä." Aikuiskasvatus 20, no. 3 (September 15, 2000): 251–53. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93302.
Full text
13
Ståhle, Pirjo. "Saraloiden oppiva organisaatio – teoriaa vai käytäntöä?" Aikuiskasvatus 16, no. 2 (May 15, 1996): 130–31. http://dx.doi.org/10.33336/aik.92385.
Full text
14
Juuti, Pauli. "Ristiretki käytännön kentille." Aikuiskasvatus 20, no. 1 (February 15, 2000): 66–67. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93269.
Full text
15
Ylöstalo, Hanna. "Feministisestä teoriasta käytäntöön." Aikuiskasvatus 33, no. 2 (May 15, 2013): 118–27. http://dx.doi.org/10.33336/aik.94033.
Full textAbstract:
Vaikka tasa-arvo on jaettu yhteiskunnallinen ihanne, on se edelleen työpaikoilla arka aihe. työelämään liittyviä ongelmia ei ole totuttu ajattelemaan sukupuoli- tai tasa-arvonäkökulmasta. Tasa-arvokoulutus tarjoaa mahdollisuuden opettaa ”toisin”.
16
Kilpeläinen, Arja. "Sosiaalityön käytännön opetus." Aikuiskasvatus 33, no. 4 (December 1, 2013): 299–305. http://dx.doi.org/10.33336/aik.94061.
Full textAbstract:
Aikuisopiskelijoiden määrä on sosiaalityön koulutuksessa huomattava. Siksi koulutuksessa on otettava huomioon aikuisten opiskelutavat, aiempi osaaminen ja usein työstä juontuvat rajoitukset opiskelulle.
17
Stevanovic, Melisa, Riikka Nissi, Esa Lehtinen, Taina Valkeapää, Camilla Lindholm, and Elina Weiste. "Vuorovaikutus, osallistuminen ja tekstin yhteinen tuottaminen." Aikuiskasvatus 40, no. 3 (September 24, 2020): 212–31. http://dx.doi.org/10.33336/aik.98368.
Full textAbstract:
Osallistumiseen kasvattaminen on keskeinen, läpi elämän jatkuva sosialisaation haaste. Konkreettinen osallistumiseen kasvattamisen keino on tekstin yhteinen tuottaminen kasvokkaisessa vuorovaikutuksessa, mitä tässä tapaustutkimuksessa tarkastelemme kahdessa ryhmässä: 1) uusiin työkäytänteisiin keskittyvässä henkilöstökoulutuksessa ja 2) työelämään valmentavassa mielenterveyskuntoutuksessa. Tutkimusmenetelmänä on keskustelunanalyysi, jonka avulla yhtäältä selvitämme, miten osallistumista pyritään edistämään tekstin yhteisen tuottamisen avulla. Toisaalta tarkastelemme tämän tavoitteen toteutumista käytännössä kysyen, millaisia osallistumisen mahdollisuuksia ja rajoitteita tekstin avulla osallistaminen faktuaalisesti tuo vuorovaikutukseen. Analyysimme viittaa osallistamispyrkimysten ja todellisen osallistumisen väliseen jännitteeseen. Henkilöstökoulutuksessa tekstin yhteinen tuottaminen näyttää edistävän osallistumista, mikä ilmenee osallistujien tavassa jatkaa toistensa aloittamia lauseita sisällöllisesti ja syntaktisesti sekä pyrkiä yhteistoiminnassa saattamaan ajatukset dokumentointikelpoiseen muotoon. Kirjoittamistoiminnan kannalta tuotettavan tekstin yhteisen omistajuuden säilyttäminen on silti haasteellista, mikä asettaa osallistumiselle myös rajoitteita. Mielenterveyskuntoutuksessa tavoitteiden ja käytännön välinen jännite on erityisen selkeä, mikä haastaakin kehittämään tässä kontekstissa paremmin toimivia yhteiskirjoittamisen käytäntöjä. Yhteisöllisten tekstikäytänteiden hallinta ei synny vain kirjoitusmahdollisuuden tarjoamisesta, vaan sitä on tuettava pedagogisin ratkaisuin.
18
Saari, Eveliina, Anna-Leena Kurki, and Pauliina Mattila-Holappa. "Yksilön toimijuudesta yhteiseksi käytännöksi." Aikuiskasvatus 41, no. 1 (March 31, 2021): 18–35. http://dx.doi.org/10.33336/aik.107386.
Full textAbstract:
Ammatillisen koulutuksen uudistus edellyttää työpaikoilta yhä aktiivisempaa roolia työelämässä oppimisen onnistumiseksi. Ammatillisten opettajien haaste on siirtyä oppilaitoskeskeisestä opetustyöstä kohti verkostotoimijuutta, jossa koulutuksen ja työpaikkojen yhteistyö luo mahdollisuuksia tulevaisuuden osaamiselle ja yhteiselle oppimiselle. Toteutimme yhteistyön kehittämiseksi vähittäiskaupan alalla kehittävän työntutkimuksen teoriaan ja metodologiaan perustuvan muutospajaintervention, johon osallistui ammatillisen oppilaitoksen kouluttajia, opiskelijoita ja työpaikkojen johtoa sekä henkilöstöhallinnon edustajia. Käytimme sosiokulttuurisessa lähestymistavassa kehitettyä kehittämistoimijuuden käsitettä, joka jäsentää ihmisen toimijuutta yhteisöllisenä ja yksilöllisenä ilmiönä. Tutkimme, millaista kehittämistoimijuutta muutospajan aikana ja seurauksena syntyi. Analysoimme erityisesti yhden kokeilun kehittymistä ideasta käytäntöön ja yhden kouluttajan toimijuutta uuden käytännön edistäjänä. Analyysimme osoitti kouluttajan yksilöllisen toimijuuden olennaiseksi verkostomaisessa kontekstissa toteutetussa interventiossa. Työpaikkojen kiire toistui muutospajojen diskurssissa yhteistyötä estävänä tekijänä, mistä tulisi käydä oppilaitosten ja työpaikkojen välistä arvokeskustelua. Uuden yhteistyökäytännön kehittymiseen ja vakiintumiseen ei riitä yhden toimijan aloitteellisuus, vaan tarvitaan kaikkien verkoston osapuolien toimijuutta. Verkostomaisten interventioiden osallistujien sitoutumiseen ja kokeilujen juurruttamiseen interventioiden jälkeen on panostettava nykyistä enemmän.
19
Leppälä, Jarkko, Antero Olakivi, and Kari Mikko Vesala. "Palkkatyövoiman käyttö työnjohdon apuna puutarha- ja maatilayrityksissä." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 28 (January 31, 2012): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75532.
Full textAbstract:
Palkkatyövoiman johtaminen on yksi nousevista haasteista kasvavien puutarha- ja maatilayritysten toiminnassa. Kasvavilla tiloilla käytetään yhä enemmän erityisesti osa-aikaista työvoimaa ja kausityövoimaa kesän sesonkiluonteisiin töihin. Tällöin työnjohdon haasteet oletettavasti kasvavat. Työn johtamiseen liittyy monia osatehtäviä, jotka yrittäjän on hallittava: työvoiman hankkiminen, työn organisointi, työntekijoiden työtyytyväisyys ja motivointi, hallinto ja palkanlaskenta seka itse työnjohto ja siihen liittyvät vuorovaikutustilanteet. Ei kuitenkaan ole tiedossa, ovatko palkkatyövoiman ohjaamisen ja työnjohdon käytännöt uudistuneet tilanjohtamisen muuttuvissa tilanteissa, kuten tilan ulkopuolisen tai ulkomaalaisen työvoiman määrän kasvaessa. Yrittäjälle itselleen palkkatyövoima on tarpeellinen resurssi tuotannon ja yritystoiminnan volyymin kasvattamisessa. Olennaista yrittäjän kannalta on myos estää yrittäjän oman tyomäärän liikakasvu. Tässä artikkelissa käsiteltiin palkkatyövoiman käyttöä työnjohdon apuna eli työnjohdollisten tehtävien delegoimista palkkatyöntekijöille. Tutkimuskysymyksenä oli, käyttävätko puutarha- ja maatilayrittäjät palkkatyövoimaa työnjohtotehtävissä, ja minkälaisena johtamiskeinona se tässä yhteydessä näyttäytyy.Työnjohtotehtäviä on mielekästä delegoida työntekijöille, kun yrityskokoa kasvatetaan. Tyypillisiä tällaisia yrityksiä ovat puutarhayritykset, joilla on paljon kausityövoimaa. Tutkimuksessa haastateltiin tutkimustapauksena itäsuomalaista puutarha- ja maatalousyritystä, jossa kausityövoiman määrä ylitti sata työntekijää. Tilalla oli myos ulkomaalaista työvoimaa. Tutkimustapauksen käytäntöja verrattiin MTT:n lähettämän kyselyn (N=228) tuloksiin. Kyselyn vastaajat olivat Maaseudun Työnantajaliittoon kuuluvia puutarha- ja maatilatyönantajia. Kyselyn perusteella työnjohtotehtävien delegoimista työntekijoille ennustivat työnantajavastaajan naissukupuoli ja nuori ikä, tilan suuri kausittaisen työvoiman määrä sekä puutarhaviljely tuotantosuuntana. Työnjohdon delegointia tekeville työnantajille delegointi ilmeni myös haasteellisena. Puutarha- ja maatilan työt ovat turvallisuusmielessä hyvin riskialtis ala. Kyselyn perusteella näyttää silti, että suurten työvoimamäärien ja osaamisen hallinnan avuksi puutarha- ja maatilayrityksissä tarvitaan uusia johtamisen käytäntöja, niihin paneutuvaa tutkimusta, koulutusta ja tiedotusta.
20
Risku-Norja, Helmi, Sirpa Kurppa, Kirsi Silvennoinen, and Jonna Skinnari. "Liturgiasta käytäntöön: Kestävä kehitys ja julkiset ruokapalvelut." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 26 (January 31, 2010): 1–8. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75701.
Full textAbstract:
Julkisessa ruokahuollossa ja kouluruokailussa painotetaan erityisesti terveellisyyttä ja ravitsemusta. Nykyisin kuitenkin hyvän ravitsemuksen yhteiskunnallinen ja kansantaloudellinen merkitys tuntuu usein jäävän taloudellisuus- ja tehokkuusvaatimusten jalkoihin, kun haetaan välittömiä kustannussäästöjä. Kunnissa ruokahuollon toimijat ovat tietoisia ongelmista ja heillä on runsaasti ammatillista kiinnostusta kehittää toimintaansa kestävän kehityksen periaatteiden pohjalta. Kestävä ruokahuolto ei ole pelkästään kunnan ruokahuoltohenkilöstön asia, vaan se tulisi istuttaa osaksi kunnan kokonaisvaltaista kehittämisstrategiaa. Koska resurssit ja käytännön toteutustavat vaihtelevat eri kunnissa, tulee ratkaisut räätälöidä tilanteen mukaan yhteistyössä paikallisten toimijoiden kanssa. Lähtökohtana ovat kestävän ruokahuollon kriteerit, joiden pohjalta tunnistetaan vahvuudet ja kehittämistarpeet omassa kunnassa ja asetetaan konkreettiset tavoitteet. Tietoinen ruokakasvatus on avain nykyistä kestävämmän kunnallisen ruokahuollon toteuttamiseksi. Ruokakasvatus toteutuu parhaiten käytännössä, kun arkiruokailua kouluissa ja työpaikoilla kehitetään miellyttävänä sosiaalisen kanssakäymisen muotona. Ruokapalveluja voidaan kehittää vuorovaikutteisesti kohentamalla asiakkaille suunnattua tiedottamista ja rohkaisemalla asiakkaita toimintaan kestävämmän ruokakulttuurin puolesta. Ruokakasvatuksessa kannattaa kiinnittää huomiota nimenomaan kouluihin ja päiväkoteihin, sillä valtaosa kunnallisista ruokapalveluista kohdistuu näihin. Kouluissa kuntien ruokahuoltostrategia ilmenee kouluruokailun toteutuksena. Valtakunnallinen perusopetuksen opetussuunnitelma painottaa kestävää kehitystä opetuksen arvoperustana, mutta ei anna valmiita toimintamalleja. Koulut voivat siten miettiä omien tarpeidensa pohjalta, miten kestävä kehitys kouluissa ilmenee. Kouluruokailun ja ruokakasvatuksen kytkeminen kiinteästi opetuksen tavoitteisiin sekä käytännön yhteistyö kouluruokalahenkilöstön kanssa ovat tapoja toteuttaa kestävän kehityksen kasvatusta ja istuttaa kestävä kehitys koulujen päivittäiseen toimintakulttuuriin. Tämä tutkimus tuo kestävän kehityksen käsitteen arkipäivän käytäntöön tarkastelemalla, miten kestävä kehitys nykyisin otetaan huomioon kuntien julkisissa ruokapalveluissa ja minkälaisia kytkentöjä kouluruokailulla on kestävän kehityksen kasvatukseen ja opetuksen tavoitteisiin. Tutkimus perustuu kahden laajan kyselyn tuloksiin, joista toinen oli osoitettu kuntien ruokapalveluista vastaaville henkilöille ja toinen koulujen opettajille.
21
Roponen, Elsa, Jaana Auer, and Hanna Kaihlajärvi. "Hyviä käytännön ratkaisuja hevostalleille." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 33 (January 31, 2016): 1–5. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75244.
Full textAbstract:
Hevostalous on suhteellisen kehittymätön kotieläintuotannon osa-alue Suomessa. Vain murto-osalla Suomen 16 000 tallista on käytössään erilaisia teknisiä ratkaisuja, kuten lantaimureita ja heinä- tai väkirehuautomaatteja, työmäärän vähentämiseksi ja helpottamiseksi. Jyväskylän ammattikorkeakoulun Hevosvoimaa -tiedotushankkeen osana haastateltiin neljä eri tallinpitäjää tallitöitä helpottavista ratkaisuista. Ruokinnan automatisointi tuo säästöä ajankäyttöön ja samalla työmäärän vähetessä se alentaa kustannuksia. Heinäautomaatti takaa rauhan talliin hevosten saadessa heinät samaan aikaan. Väkirehuautomaatilla annoskoot saadaan pienemmiksi ja näin ollen helpotetaan ruokinnan järjestelyä. Sekä heinäautomaatti että väkirehuautomaattivoivat toimia ajastimella. Ruokintaan saadaan helpotusta myös heinäverkkojen ja -häkkien avulla. Hevosten ahmiminen estyy, mikä on hyväksi ruuansulatuskanavalle. Lisäksi säästöä syntyy heinän kulutuksessa ja hevosten syöntiaika saadaan pidemmäksi, mikä vastaa luonnonmukaista syömiskäyttäytymistä. Lannanpoiston helpottamiseen voi hyödyntää lantaimuria, joka vähentää huomattavasti työn kuormittavuuttasekä nopeuttaa karsinoiden siivousta. Lantaimurin voi asentaa myös jokaisen karsinan nurkkaan olevaan kaappiin, jonne saa imun päälle ja johon lanta heitetään. Korjattaessa vanhoja navetoita talleiksi on järkevää hyödyntää mahdolliset lantaraapat. Lantakourujen jäädessä karsinoiden alle peitetään kourut osaksi niin, että jokaiseen karsinaan jää luukku siivousta varten. Lantakouru voi kulkea myös keskellä käytävää karsinarivien välissä. Päivittäisen karsinan siivouksen pois jättämiseksi vaihtoehtona on olkipatja, jolloin karsinat tyhjennetään koneellisesti karsinan koosta/syvyydestä riippuen jopa vain 6 kk välein. Olkea tulee olla riittävästi ja sitä lisätään tarpeen mukaan viikoittain. Olki antaa hevosille tekemistä ja olkipatja tuo lämpöä talliin. Talliilmapysyy hyvänä oikeanlaisen ilmastoinnin avulla. Myös pienet investoinnit, kuten imulakaisukoneen käyttö tallin käytävien ja pesupaikkojen siistinä pitämiseennopeuttaa ja helpottaa työtä, kun lakaiseminen jää pois. Hyvät, oikeanlaiset työvälineet tuovat tehoa ja ergonomiaa tallityöskentelyyn. Automatisoinnissa on muistettava hevosten hyvinvointi ja niiden säännöllinen tarkkailu. Tallia perustaessa vaihtoehtona voi olla myös aktiivitalli, jossa hevoset elävät laumaelämää ja pääsevät sisälle makuuhalliin aina niin halutessaan. Heinät voidaan jakaa joko automaateista tai ne voivat olla vapaasti saatavilla verkotettuina syönnin hidastamiseksi. Aktiivitallissa väkirehut jakaa automaatti, joka tunnistaa hevosen kaulapannasta ja antaa tarkan väkirehumäärän pantojen tietojen perusteella. Kokonaisrehumäärä voidaan jakaa 1-20 kertaa päivässä ja automaatti tunnistaa, jos hevonen on juuri käynyt ruokailemassa eikä anna uutta annosta heti perään. 15 hevosen aktiivitallissa päivittäisiin töihin kuluu aikaa korkeintaan 2 tuntia.
22
Hynnä, Kaisu. "#Lupanäkyä - kehopositiiviset selfiet affektiivisena käytäntönä." Lähikuva – audiovisuaalisen kulttuurin tieteellinen julkaisu 31, no. 3 (November 19, 2018): 65–72. http://dx.doi.org/10.23994/lk.76572.
Full text
23
Antikainen, Ari. "Elinikäisen oppimisen käytännöt ja elämänpolut." Aikuiskasvatus 17, no. 3 (September 15, 1997): 164–71. http://dx.doi.org/10.33336/aik.92448.
Full textAbstract:
Elinikäisen oppimisen polkua noudattavat sellaiset elämänkulut ja elämäkerrat, joissa merkittävät oppimiskokemukset ovat jatkuneet läpi elämän. Kirjoittaja käsittelee neljää oppimiskokemuksia määrittävää kontekstia: perhettä, yleissivistävää koulua, ammattikoulua ja aikuiskasvatusta. Elinikäisen oppimisen polku avautuu kulttuurisesti hyväosaisille kodin ja suhteellisen pysyvän hyvän koulumenestyksen ansiosta jo varhaisessa lapsuudessa. Ummessa pysynyt polku voi kuitenkin avautua myöhemmin erityisesti elämäntilanteessa tapahtuneen muutoksen pakottamana tai siivittämänä.
24
Ovaska, Sami, Timo Sipiläinen, and Matti Ryhänen. "Parhaat käytännöt maitotilan kehittämisen tukena." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 28 (January 31, 2012): 1–6. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75568.
Full textAbstract:
Tuottavuuden jatkuva parantaminen on keskeinen keino, jolla maidontuottaja voi ylläpitää tai parantaa tuotannon kannattavuutta. Usein tuottavuuden parantaminen ja tilakoon kasvu kytkeytyvät toisiinsa, koska uuden tekniikan hyödyntäminen on sidoksissa tiettyyn yrityskokoon.Maitotilojen tuottavuudessa ja siten suhteellisessa teknisessä tehokkuudessa on eroja. Osa tehokkuuseroista aiheutuu erilaisista tuotanto-oloista ja tuotantotekniikoista, joiden muuttaminen etenkin lyhyellä aikavälillä voi olla lähes mahdotonta. Osa eroista johtuu puolestaan toimintatavoista ja tuotantoprosessien hallinnasta eli siitä, miten hyvin tuotantovälineistö kyetään käyttämään hyväksi. Näiltä osin toimintaa voidaan parantaa myös lyhyellä tähtäimellä. Tuotantoprosessien hallinta on muuttunut aiempaa haasteellisemmaksi tilakoon kasvaessa ja tuotantotekniikan monimutkaistuessa.Maitotilan toiminnassa voidaan pyrkiä tilatason ideaalimallien sekä vaihtoehtoisten ratkaisujen määrittämiseen. Tilan toimintaa voidaan mallintaa ja optimoida sitä asetettujen rajoitteiden puitteissa. Tilannetta voidaan arvioida myös tilan historian ja kehityksen kautta ja arvioida eri toimien vaikutusta. Olennaista on kuitenkin löytää relevantteja vertailukohteita, vertailutiloja tai vertailuprosesseja. Tällöin keskeiseksi kysymykseksi nousee, miten vertailukohteet valitaan. Koska kunkin tilan näkökulmasta parhaan mahdollisen vertailukohdan määrittäminen on mahdotonta, voidaan tukeutua päätöksentekijän omiin preferensseihin, ja soveltaa vuorovaikutteisuutta vertailun laadinnassa.Tässä tutkimuksessa tunnistetaan DEA- ja FDH -pohjaisten tehokkuusanalyysien avulla suhteellisesti parhaiten onnistuneet maitotilat, jotta niiden soveltamista parhaista käytännöistä voidaan oppia. Tehokkuusanalyysia sovelletaan Etelä-Pohjanmaalta vuonna 2010 kerättyyn yli 200 maitotilan tutkimusaineistoon. Yli 20 lehmän lypsykarjoista koostuva aineisto kattaa tilojen työnkäyttöä ja konepääomaa selvittäneen haastatteluaineiston, ProAgrian tuotanto-olosuhteita ja -tekniikkaa kuvaavan ”tonkka-aineiston” sekä tilojen tulo- ja menoaineiston usean vuoden ajalta. Taustamuuttujien avulla vertailujoukkoa voidaan rajata ja kohdentaa vertailua tarkoituksenmukaisesti. Omaa tilaa halutaan yleensä verrata samankokoisiin ja sitä suurempiin tai toista teknologiaa käyttäviin tiloihin. Taustamuuttujia käytetään myös tunnistettaessa tekijöitä, jotka ovat tilojen tehokkuuserojen taustalla. Tavoitteena on yksittäisen maitotilan toiminnan kehittäminen.
25
Sieviläinen, Elina, and Mirja Kartio. "Kevätvehnälajikkeiden laatu alueilla käytännön viljelyksillä." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 28 (January 31, 2012): 1–6. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75628.
Full textAbstract:
Kevätvehnää viljellään pääosin elintarvikkeiden raaka-aineeksi. Vehnän onnistunut markkinointi edellyttää ostajan asettamien laatuvaatimusten täyttämistä, jotka elintarvikepuolella koskevat hygieenisen laadun lisäksi teknistä laatua, muun muassa hehtolitrapainoa, jyväkokoa, valkuaispitoisuutta ja sakolukua. Kevätvehnän viljelyn laajentuminen pohjoisemmaksi asettaa haasteita laadun tuottamiselle. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten kevätvehnän laatu vaihtelee maan eri osissa ja mikä vaikutus kevätvehnälajikkeilla on laatuun. Lisäksi haluttiin tarkastella, onko viljelijän ilmoittamalla kevätvehnän aiotulla käyttötarkoituksella vaikutusta laatuun. Elintarviketurvallisuusvirasto Evira on tehnyt vuodesta 1966 viljasadon laatuseurantaa viljelijöiden tilaltaan lähettämien lohkokohtaisten näytteiden perusteella. Laatuseurannan näyteaineistosta valittiin viljanäytteiden tulokset vuosilta 2006 - 2010 sekä viljelijöiden ilmoittamat näytteisiin liittyvät viljelytoimenpide- ja olosuhdetiedot sekä sadon määrätiedot. Viljelijöiden ilmoittaman käyttötarkoituksen perusteella noin 70 prosenttia kevätvehnän kokonaisnäytemäärästä oli viljelty leipävehnäksi. Kelpoisuus ei poikennut muuhun käyttötarkoitukseen viljellystä kevätvehnästä. Yleisin rajoittava tekijä leipävehnätarkoitukseen viljellyissä erissä oli matala valkuaispitoisuus, seuraavaksi yleisin matala hehtolitrapaino. Sakolukuvaatimus täyttyi parhaiten. Leipävehnän laatuvaatimuksen täytti Satakunnassa, Hämeessä, Päijät-Hämeessä, Etelä-Pohjanmaalla ja sen rannikkoalueilla sekä Varsinais-Suomessa lähes puolet näytteistä. Heikoiten kelpoisuusvaatimukset täyttyivät Uudellamaalla ja sen rannikkoalueilla sekä Kymenlaaksossa ja Etelä-Karjalassa. Etelä-Pohjanmaalla ja sen rannikkoalueilla kevätvehnälajikkeiden suhteellinen osuus poikkesi muista alueista. Anniinan osuus alueen lajikkeista oli huomattavan suuri, mikä vaikutti hyvään laatutasoon huolimatta pohjoisemmasta sijainnista muihin alueisiin verrattuna. Uudellamaalla ja sen rannikkoalueilla sekä Kymenlaaksossa ja Etelä-Karjalassa keskimääräinen leipävehnäkelpoisuus oli muita alueita pienempi. Uudellamaalla leipävehnäkelpoisuutta heikensi muun muassa Kruunun keskimääräistä matalampi valkuaispitoisuus sekä muiden lajikkeiden, kuten Vinjett ja Tjalve, keskimääräistä huonompi laatu. Lajikkeiden esiintymisen yleisyys eri alueilla selitti vain osaksi leipävehnän laatuvaatimusten täyttymisen. Viiden vuoden keskiarvojen tarkastelu tasoitti vuosivaihtelujen vaikutuksen ja saattoi antaa joidenkin lajikkeiden alueellisesta laaduntuottokyvystä ja toisaalta pohjoisimpien alueiden soveltuvuudesta nykyisten kevätvehnälajikkeiden viljelyyn liian positiivisen kuvan. Tulosten tarkentamista tulisi jatkaa tarkastelemalla keskiarvotulosten lisäksi vuosikohtaisia alueellisia tuloksia.
26
Collin, Kaija. "Työssä oppiminen – kokemuksellisuutta ja jaettuja käytäntöjä." Aikuiskasvatus 25, no. 2 (May 15, 2005): 162–64. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93625.
Full textAbstract:
Rita Asplund Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksesta kritisoi vuoden 2004 lopulla Insinööri-lehdessä sitä, että erityisesti työssä oppimisen vaikuttavuudesta esitetään julkisuudessa väitteitä ja käsityksiä, mutta harvemmin voidaan tukeutua tutkimustietoon. Sama ongelma pätee aikuiselämässä hankitun koulutuksen ja osaamisen vaikuttavuuden tutkimukseen yleisemminkin, sanoo Kaija Collin väitöskirjansa lectiossa. – Artikkeli pohjautuu kirjoittajan väitöskirjaan Experience and shared practice : design engineers’ learning at work (Jyväskylän yliopisto 2005).
27
Kinkki, Seppo, and Anita Lehtinen-Toivola. "Soveltuuko tutkivan oppimisen teoria ammattikorkeakouluopetuksen käytäntöön?" Aikuiskasvatus 25, no. 3 (September 15, 2005): 203–16. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93633.
Full textAbstract:
Kirjoittajien tavoitteena oli selvittää, miten tutkivan oppimisen malli soveltuu ammattikorkeakouluopetukseen, erityisesti liiketalouden koulutusohjelman kansainvälisiin kehittämishankkeisiin. Kävi ilmi, että käytännön toiminta on paljon monimutkaisempaa ja vaativampaa kuin pelkän teoreettisen mallin perusteella voisi päätellä. Artikkeli käsittelee teoreettisen mallin ja käytännön välisiä eroja sekä antaa kehittämisehdotuksia tutkivan oppisen mallin soveltamiseksi ammattikorkeakouluopetukseen. Malli todettiin kehiteltynä käyttökelpoiseksi.
28
Isopahkala-Bouret, Ulpukka, Susanna Paloniemi, Tarja Tikkanen, Bernharður Guðmundsson, Leif Emil Hansen, Hanne Randle, and Jon Sandvik. "”Hyvät käytännöt ovat hyviä iästä riippumatta!”." Aikuiskasvatus 32, no. 3 (September 15, 2012): 221–24. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93995.
Full textAbstract:
Näyttää siltä, että työmarkkinajärjestöjen aktiivinen ikäpolitiikka on keskittynyt lähinnä eläkepolitiikkaa koskeviin kysymyksiin. Vaikka koulutukseen, osaamiseen ja urakehitykseen liittyvä elinikäisen oppimisen politiikka on työmarkkinajärjestöjen toiminnassa myös keskeisesti läsnä, on se tapahtunut ikäpolitiikasta erillään. – Older Workers in the Nordic Countries (OWN) -verkoston toimesta toteutettiin 2009-2010 välisenä aikana kyselytutkimus viidessä pohjoismaassa, jossa selviteltiin työmarkkinajärjestöjen ikääntyviä työntekijöitä koskevaa politiikkaa ja käytäntöjä.
29
Kajava, Jorma, and Juhani Anttila. "Vievätkö hyvät käytännöt opetuksessa hyvään oppimiseen?" Aikuiskasvatus 28, no. 2 (May 15, 2008): 145–47. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93817.
Full text
30
Kauppinen, Tiina, Annukka Vainio, Anna Valros, and Kari Vesala. "Tuotantoeläinten hyvinvointi – tuottajien asenteet ja käytännöt." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 21 (January 31, 2006): 1–4. http://dx.doi.org/10.33354/smst.76762.
Full textAbstract:
Miten kiinnostuneita suomalaiset tuottajat ovat tuotantoeläinten hyvinvoinnin edistämisestä? Mitätuotantoeläinten hyvinvointi merkitsee eri tuottajille? Minkälaisia asenteita tuottajilla ontuotantoeläinten hyvinvointiteemaan liittyen? Mitkä asiat vaikuttavat tuottajien asenteisiin? Onkotuottajan mielestä eläinten hyvinvoinnilla yhteyttä tuotannon kannattavuuteen? Muun muassa näihinkysymyksiin pyrimme löytämään vastauksia tuotantoeläinten hyvinvointia ja tuottajien asenteitakoskevassa tutkimuksessamme.Tuottaja on avainasemassa eläimen hyvinvoinnin määräytymisessä eläin-ihmis-suhteen,toimintatapojen ja tuotantokäytäntöjen kautta. Tuottajien näkemykset vaikuttavat keskeisesti siihen,millaisia toimenpiteitä hyvinvoinnin lisäämiseksi ollaan valmiita tekemään ja kuinka paljon niihinhalutaan investoida. Hoitajan asenne eläimiä kohtaan voi vaikuttaa hänen työmoraaliinsa,motivaatioon oppia uusia asioita sekä työstä koettuun tyytyväisyyteen. Nämä tekijät voivat puolestaanvaikuttaa hoitajan työsuoritukseen ja eläinten käsittelyyn (Hemsworth ym. 1989, 1994, 1999). Ihmisenja eläimen välinen vuorovaikutus onkin merkittävä eläimen hyvinvointiin vaikuttava tekijä(Hemsworth & Coleman 1998).Laajempien jatkotutkimusten pohjaksi tehdyssä pilottitutkimuksessamme selvitimmetilakäyntien ja tuottajahaastatteluiden avulla, millaisia näkemyksiä suomalaisilla tuottajilla ontuotantoeläinten hyvinvoinnin parantamisesta. Myös tilakoon ja tuotantoratkaisujen vaikutuksiaasenneilmastoon selvitettiin. Tuotantotilojen ja eläinten tarkastelun perusteella pyrittiin alustavastiselvittämään, toteutuvatko tuottajan näkemykset käytännössä eli heijastuuko tuottajan asenne hänentapaansa hoitaa ja käsitellä eläimiään. Tarkastelussa huomioitiin kunkin tilan tilakoko, teknologisetratkaisut sekä management. Asenteiden yhteyttä tuottajien toimintaan, eläinten hyvinvointiin jatuottavuuteen tutkittiin käyttämällä mallieläiminä sikaa ja nautaa sekä mallitiloina porsastuotanto- jalypsykarjatiloja. Alustavien tulosten perusteella tuottajien asenteista hahmottui erilaisia kannanottojenja perustelujen kokonaisuuksia. Näkyvin ulottuvuus oli haastateltujen tuottajien suhtautuminentuotantoeläinten hyvinvointiin ”moralistisesti” (eläimen hyvinvointi on tuottajan työn päämäärä jamoraalinen itseisarvo) tai ”utilitaristisesti” (eläinten hyvinvointi on väline, jonka avulla tuottajasaavuttaa muita päämääriä kuten rahaa tai esim. yleisemmin edistää omaa hyvinvointiaan).Tutkimuksen tarkoituksena on saada lisää tietoa tuottajien asenteista koskien tuotantoeläintenhyvinvoinnin edistämistä. Tutkimalla, mitä yhteyksiä tuottajan asenteilla on eläinten hyvinvointiin,tuotostuloksiin ja tuotannon kannattavuuteen, voidaan entistä tehokkaammin motivoida tuottajiaeläinten hyvinvoinnin parantamiseen. Tuottajien positiivinen asenne eläinten hyvinvoinninedistämiseen parantaa myös tuotantosuunnan imagoa ja tuotteen eettistä laatua.
31
Huotari, Vesa. "Minä ja PBL." Aikuiskasvatus 23, no. 1 (February 15, 2003): 77–79. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93467.
Full text
32
Huhtanen, Pekka. "Märehtijöiden valkuaisarvojärjestelmä (OIV-PVT) uudistuu." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 26 (January 31, 2010): 1–9. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75694.
Full textAbstract:
Suomessa ohutsuolesta imeytyviin aminohappoihin perustuva rehuvalkuaisen arviointijärjestelmä (OIV-PVT) on ollut käytössä noin 15 vuotta. Tänä aikana järjestelmään on tehty vähäisiä muutoksia, lähinnä joidenkin rehujen hajoavuusarvoja on tarkistettu ja ruokintasuosituksia muutettu. Kaikissa rehuvalkuaisen arviointijärjestelmien vertailuissa Suomen systeemi on osoittautunut parhaaksi, kun kriteerinä käytetään lypsylehmien valkuaistuotoksen ennustamista. Ehdotetun uudistuksen taustalla on uusin tutkimustieto pötsin valkuaismetaboliasta. Laajaan tuotantokoeaineistoon (992 ruokintaa) perustuen analysoitiin, miten eri vaihtoehdot mikrobisynteesin laskentamallissa vaikuttavat valkuaistuotoksen ennustevirheeseen. Lisäksi analysoitiin, miten valkuaistuotoksen ennustevirhe muuttuisi, jos rehuvalkuaiselle käytettäisiin vakiohajoavuutta pötsissä. Mikrobivalkuaisen laskemisessa parhaaksi osoittautui ylläpitotasolla laskettu sulavan orgaanisen aineen saanti, josta vähennetään pötsissä hajoamaton valkuainen. Muut korjaukset (säilörehun käymishapot, rasva) joko yksinään tai yhdessä muiden kanssa huononsivat ennustetta, vaikka teoriassa näiden vähentäminen mikrobeille käyttökelpoisesta substraatista olisi perusteltua. Synteesin tehokkuusluku per kg korjattua sulavaa orgaanista ainetta kohti on 152 g ja se perustuu satakertatekniikalla määritettyyn dataan. Mikrobisynteesin tehokkuus paranee ruokintatason noustessa, mutta tämän huomioon ottaminen mallissa lisäsi hieman ennustevirhettä. Mallin monimutkaistaminen ottamalla huomioon sekä lisääntyvä mikrobisynteesin tehokkuus että huononeva rehun sulavuus ei siten ole perusteltua. Uuden alemman synteesitehokkuuden vuoksi todellinen valkuaistase on nolla silloin kun laskennallinen tase on nolla eli nykysysteemin yksi ongelma poistuu. Pötsin todellinen valkuaistase on nolla maidon ureapitoisuuden ollessa noin 18 mg/100 ml. Aminohappojen osuudeksi mikrobivalkuaisesta ehdotetaan MTT:n tutkimusten perusteella 75 % aikaisemman 70 % sijasta. Valkuaisen pötsihajoavuuden vaikutus valkuaistuotokseen ja typen hyväksikäyttöön oli varsin pieni, kun se lisättiin ennustemalliin energian ja raakavalkuaisen saannin lisäksi, näin erityisesti kun hajoavuusarvot perustuivat yksinomaan nailonpussimenetelmällä määritettyihin parametreihin ja yleisesti käytössä olevaan kinetiikkamalliin. Satakerta-aineiston analyysi osoitti, että todelliset erot rehuvalkuaisen pötsihajoavuudessa ovat selvästi määritettyjä eroja pienempiä. Osittain virhe johtuu siitä, että ns. nopeasti hajoavan valkuaisen sulatusnopeuden on oletettu olevan ääretön. Useilla eri tutkimusmenetelmillä ja myös tuotantokoeaineistojen meta-analyyseillä on osoitettu, että pötsistä virtaa rehusta peräisin olevaa aminotyppeä (vapaat aminohapot, peptidit, liukoinen valkuainen) nestefaasissa. Toisaalta kinetiikkamallin oletus satunnaisesta rehupartikkeleiden virtauksesta ei pidä paikkaansa ja rehun todellinen viipymisaika pötsissä on mallin oletuksia pitempi, jolloin liukenemattomasta valkuaisesta hajoaa pötsissä oletettua enemmän. Yhteenvetona näistä voi todeta, että osa oletetusta hajoavasta valkuaisesta on hajoamatonta ja vastaavasti osa hajoamattomasta hajoaa pötsissä oikean, mallin olettamuksia pitemmän viipymisajan vuoksi. Nämä tekijät vaikuttavat samaan suuntaan vähentäen rehujen välisiä eroja valkuaisen pötsihajoavuudessa verrattuna pussimenetelmän ja käytetyn kinetiikkamallin arvoihin. Näiden tekijöiden vaikutukset otettiin ainakin osittain huomioon, kun OIV-PVT järjestelmä otettiin käyttöön Suomessa käyttämällä muita systeemejä pitempiä ja paremmin todellisuutta vastaavia rehun viipymisaikoja valkuaisen pötsihajoavuusarvoja laskettaessa. Kovin suuria menetyksiä rehuvalkuaisen arvioinnissa ei tapahtuisi, vaikka rehukohtaisten hajoavuuksien sijasta luokiteltaisiin rehut 3-4 hajoavuusluokkaan. On syytä mainita, että pelkästään nailonpussihajoavuuksiin perustuvissa systeemeissä vakiohajoavuus kaikille rehuille vähentää ennustevirhettä rehukohtaisten arvojen käyttöön verrattuna eli määritettyjen arvojen virhe on keskimäärin suurempi kuin vakioarvojen. Valkuaisjärjestelmien parantaminen hajoamattoman rehuvalkuaisen osalta edellyttää, että tutkijat kehittävät menetelmän, jolla hajoavuudet ja niiden erot pystytään kvantitatiivisesti määrittämään. Nykyisellään hajoavuusarvoja ei ole tarpeen uudistaa; edelleen on mahdollista saada rehulle hyväksytyksi parempi valkuaisarvo, kun se pystytään osoittamaan todeksi tuotantokokeessa. Pussimenetelmän epäluotettavuuden vuoksi tämä käytäntö on perusteltu etenkin pyrittäessä prosessoinnein alentamaan hajoavuutta.
33
Tiusanen, Johannes. "Tiedustelija maanalaiseen ja langattomaan tiedonkeruuseen." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 21 (January 31, 2006): 1–4. http://dx.doi.org/10.33354/smst.76125.
Full textAbstract:
Kaupallisen tiedonkeruuelektroniikan nopea kehitys on lisännyt radiotaajuuskomponenttien integrointiastetta ja alentaa niiden kustannuksia dramaattisesti. Monipuolisia miniatyyrilaitteita voidaan koota muutaman euron komponenteista. Vaikka pellolle asennettavia radiolähettimiä jo käytetään, ei kokonaan maan alle asennettavia tiedustelijoita (soil scouts) maaperän ominaisuuksien reaaliaikaiseksi mittaamiseksi ole kuitenkaan saatavilla, sillä sovelluskohde on radioteknisesti haastava. Vaikka tiedustelijaa voitaisiin käyttää minkä tahansa maanalaisen tiedon keruuseen, on peltomaa järjestelmän kehittämisen kannalta hyvä sovelluskohde, sillä peltomaan sähkömagneettiset parametrit tunnetaan ehkä parhaiten. Maan vesitaloutta, typpi- ja fosforivirtauksia sekä kastelujärjestelmiä simuloidaan kehittyneillä malleilla, joiden soveltaminen käytäntöön edellyttää usein maan kosteuden ja lämpötilan reaaliaikaista seurantaa. Järjestelmästä onkin tarkoitus kehittää tieteellisen tutkimuksen lisäksi käytännön tuotantoon sopiva keino helpottamaan viljelijän päätöksentekoa, ympäristön tilan seurantaa tai vaikka kompostimassan monitorointia. Tiedustelijapopulaation avulla voitaisiin kerätä tietoa myös vaikeasti saavutettavista kohteista. Maan alta lähtevä radioaalto absorboituu maa-ainekseen ja sekä taittuu että heijastuu eri kosteuskerrosten ja maanpinnan rajapinnoissa. Lisäksi aalto hajaantuu voimakkaasti siirryttäessä maasta ilmaan. Näiden ilmiöiden laskennallista mallia on validoitu kenttämittauksin. Tulosten mukaan malliin on sisällytetty kaikki oleelliset signaalin tason ennustamiseen tarvittavat mekanismit ainakin hieta- ja savimailla. Mallin avulla on voitu laskea tiedustelijalta vaadittava lähetysteho, jotta asennussyvyys voisi olla 0,5 metriä ja kantama ilmassa joitain satoja metrejä. 15 dBm:n teho riittänee useimmissa olosuhteissa. Tältä pohjalta on alettu kehittää prototyyppiä tiedustelijasta. Yleisten elektroniikkasuunnittelun vastoinkäymisten lisäksi on tunnistettu kaksi keskeistä ongelmaa: antennisuunnittelu ja virtalähde. Tässä tekstissä esitellään maanalaisten tiedustelijoiden (soil scouts) toimintaympäristön ominaisuuksia, osoitetaan radioliikenteen olevan toteutettavissa sekä käsitellään tästä toimintaympäristöstä seuraavia teknisiä ongelmia ja mahdollisuuksia.
34
Niskanen, Sirkka-Liisa, and Mirjami Korhonen. "Terveydenhoitajakoulutuksen muutoskokeilua Kajaanissa." Aikuiskasvatus 20, no. 4 (December 1, 2000): 346–51. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93319.
Full textAbstract:
Kajaanin ammattikorkeakoulu ja Kajaanin terveyskeskus toteuttivat lukuvuonna 1999–2000 yhteistyökokeilun, missä suurin osa terveydenhoitajaopiskelijoiden vaihtoehtoisista ammattiopinnoista suoritettiin Kajaanin terveyskeskuksessa. Käytäntöä ja teoriaa vuorottelevan opintojakson aikana myös ohjaava opettaja saattoi ajantasaistaa omaa osaamistaan.
35
Heiskanen, Tuula. "Oppimisen haasteet sukupuolinäkökulmasta." Aikuiskasvatus 21, no. 4 (December 1, 2001): 306–14. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93373.
Full textAbstract:
Sukupuolistuneiden käytäntöjen näkökulma soveltuu myös työssä oppimisen tarkasteluun. Ymmärrän työssä oppimisen, eli taitojen ja ongelmanratkaisuvalmiuksien kehittymisen ja työssä eteentulevien asioiden merkitysyhteyksien rakentamisen tapahtuvan valtaosaltaan niissä arkisissa käytännöissä, joihin työtätekevät osallistuvat. Organisaation käytännöt, mukaan lukien ne käytännöt, jotka rakentavat sukupuolta työpaikoilla, toimivat oppimisen ehtoina ja aikaansaajina.
36
Kontio, Kyösti. "Näyttötutkinnot etsivät paikkaansa." Aikuiskasvatus 20, no. 4 (December 1, 2000): 341–45. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93318.
Full textAbstract:
Vaikka näyttötutkintouudistuksesta on syytä iloita, on tutkinnossa vielä kosolti petraamisen varaa. Tutkinnon läpäisyn helppoudessa tai vaativuudessa on horjuvaa käytäntöä, määrä tuntuu olevan laatua tärkeämpi ja järjestelmässä noudatetaan perinteistä ammatillisen koulutuksen mallia, missä kaikki osallistuvat samanlaiseen koulutukseen riippumatta erilaisista henkilökohtaisista taidoista.
37
Pantsar, Tytti. "Ohjaustyön käytännön ja teorian yhdistäminen innostaa vapaan sivistystyön toimijoita." Sosiaalipedagoginen aikakauskirja 21 (December 29, 2020): 141–44. http://dx.doi.org/10.30675/sa.101288.
Full text
38
Siltala, Reijo, Jarkko Alajääski, Soili Keskinen, and Anu Tenhunen. "Opetusalan asiantuntijoiden käsityksiä opettajan pedagogisesta innovatiivisuudesta." Aikuiskasvatus 29, no. 2 (May 15, 2009): 93–103. http://dx.doi.org/10.33336/aik.94180.
Full textAbstract:
Innovatiivisuudelle ei ole olemassa yhtä yksittäistä määritelmää, vaan innovatiivisuus elää käsitteenä tilanteen ja lähtökohdan mukaan. Se voidaan nähdä yksilön, yhteisön tai yhteiskunnan ominaisuudeksi. Yleensä sen katsotaan olevan sitä laadukkaampaa, mitä laadukkaammaksi talous, tekniikka ja yhteisön kehitys muodostuvat (Piva & Vivarelli 2007). Useimmiten innovatiivisuus tulkitaan käytännön kekseliäisyydeksi ja käytännön tasolla toteutuvaksi luovuudeksi. Tässä artikkelissa pohditaan sitä, minkälaisia käsityksiä opetusalan asiantuntijoilla on opettajan innovatiivisen toiminnan piirteistä.
39
Kouvo, Terhi. "Vertaisarvioinnin uusin suunta on avoimuus." Aikuiskasvatus 38, no. 3 (September 16, 2018): 244–47. http://dx.doi.org/10.33336/aik.88354.
Full text
40
Eriksson, Ilse. "Sukupolvivastuu ja syyllisyys." Aikuiskasvatus 30, no. 1 (February 15, 2010): 4–13. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93854.
Full textAbstract:
”Nykyinen keski-ikäinen perhesukupolvi on sukupolvivastuiden osalta … varsin ongelmallisessa tilanteessa. Se elää usein kaukana vanhemmasta sukupolvesta, erilaisessa kulttuuris-sosiaalisessa maailmassa, ja joutuu tekemään ratkaisuja edelleen vallitsevan perhevastuiden ideaalimallin ja käytäntöä hallitsevan tosiasiamallin välillä.” (Marin 2005, 257) Tällaisessa paineisessa tilanteessa on keskeistä tutkia, millaisen puheen avulla keski-ikäiset rakentavat sukupolvivastuutaan eli miten puhutaan huolenpidosta omista vanhemmista. Nämä puheet määrittyvät historiallisessa kontekstissa ja vuorovaikutuksessa kulttuuristen näkemysten kanssa.
41
Alasoini, Tuomo. "Kokeiluista uusiin palvelutuotannon malleihin?" Aikuiskasvatus 20, no. 1 (February 15, 2000): 72–73. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93272.
Full textAbstract:
työelämäkynnysten ylittäminen : ESR-projektien hyvät käytännöt : loppuraportti / Simo Mannila & Mika Ala-Kauhaluoma & Sari Valjakka. Helsinki : Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus, 1999.
42
Forsberg, Hannele. "Tunteet – sosiaalityötä harjoittelevan häpeä?" Aikuiskasvatus 22, no. 4 (December 1, 2002): 295–305. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93437.
Full textAbstract:
Nuorille opiskelijoille käytännön harjoittelut ovat tärkeitä ammatti-identiteetin luomisen prosesseja. Niihin sisältyy väistämättä myös tunteita. Sosiaalisen välimatkan ylläpitäminen on kuitenkin tärkeä työssä jaksamisen ja selviämisen keino.
43
Häkämies, Annukka. "Taide tunteiden opettajana ammatillisessa koulutuksessa." Aikuiskasvatus 24, no. 2 (May 15, 2004): 128–35. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93552.
Full textAbstract:
Artikkelin tavoitteena on lisätä keskustelua ammattikorkeakoulun tietokäsityksestä ja opetuksen muodon ja sisällön välisistä yhteyksistä aikakautena, jossa käytännön pedagogiikkaa koskeva retoriikka näyttäisi määräytyvän talouspolitiikan ja tietotekniikan kehityksen kautta.
44
Hakkarainen, Kai, Jiri Lallimo, and Seppo Toikka. "Kollektiivinen asiantuntijuus ja jaetut tietokäytännöt." Aikuiskasvatus 32, no. 4 (December 1, 2012): 246–56. http://dx.doi.org/10.33336/aik.94003.
Full textAbstract:
Kollektiivisessa asiantuntijuudessa yhdistyvät yksilölliset, yhteisölliset ja verkostoituneet ulottuvuudet. Se näyttäytyy sosiaalisten ja materiaalisten tekijöiden yhteenkietoutumisena ja kehittyy pyrkimyksinä luoda sekä uutta tietämystä että käytäntöjä eri osaamisrajojen välisesti.
45
Antila, Anni. "Suuri ilo, kalvava huoli." Tekniikan Waiheita 39, no. 1 (March 8, 2021): 58–73. http://dx.doi.org/10.33355/tw.103198.
Full textAbstract:
Katsaus esittelee museoissa saatuja kokemuksia historiallisten ja erityisesti raskaiden ajoneuvojen kokoelmatyön ratkaisuista ajokuntoisuuden ja tieliikennekelpoisuuden suhteen. Täten tuodaan esiin käytännön havaintoja kolmen erilaisen museon kokoelmiin kuuluvien historiallisten ajoneuvojen säilyttämisestä tilanteissa, joissa ajoneuvon dynaamisia ominaisuuksia halutaan varjella.
46
Heiskala, Risto. "Yhteiskunnallinen käytäntö ja yhteiskuntatutkimuksen käytäntö." Tiede & edistys 31, no. 3 (March 1, 2006). http://dx.doi.org/10.51809/te.104855.
Full text
47
Carlson, Jöns. "Nimet ja käytäntö." Tiede & edistys 11, no. 1 (January 1, 1986). http://dx.doi.org/10.51809/te.103949.
Full text
48
Harva, Urpo. "Aikuiskasvatuksen käytäntö ja teoria." Aikuiskasvatus 5, no. 3 (September 15, 1985). http://dx.doi.org/10.33336/aik.96409.
Full text
49
Alasuutari, Pertti. "Empirismi, rationalismi ja käytäntö." Tiede & edistys 11, no. 4 (April 1, 1986). http://dx.doi.org/10.51809/te.103982.
Full text
50
Alanen, Aulis. "Vapaa käytäntö ja arvovapaa tutkimus." Aikuiskasvatus 5, no. 3 (September 15, 1985). http://dx.doi.org/10.33336/aik.96410.
Full text