Dissertations / Theses on the topic 'Kranioplastika'

Zranenia hlavy si často vyžadujú lekársku starostlivosť, pri ktorej dochádza k stabilizácii alebo náhrade poškodeného tkaniva. Pre tento účel slúži kranioplastika, ktorá prinavracia pacientovi ochranný a kozmetický výsledok. Výber správneho materiálu kraniálneho implantátu je veľmi podstatný. Naviac potrebuje správny druh fixácie, ktorá ho udrží na mieste a predíde sa tak nedovolenému pohybu implantátu počas bežného života pacienta. Táto práca analyzuje deformačné a napäťové stavy dvoch druhov fixačných plátov prichytených na PMMA implantáte a ich mechanickej odozvy na rozličné záťažné podmienky spôsobené rôznymi stavmi kraniálnej hypertenzie a silou pôsobiacou na sústavu z exteriéru.

Abstract Objective Cranioplasty is routinely performed in neurosurgery. One of its underestimated problems is the high postoperative complication rate of up to 40%. Due to the lack of good prospective studies and the low number of patients (5–20 each year) receiving alloplastic materials, decisions in favor or against a certain material are based on subjective empirical or eco-nomic reasons. The main goal of this first prospective, randomized multicenter study in Germany of custom-made titanium and hydroxyapatite (HA) implants was to compare lo-cal and systemic infections related to the implant within the first six months after implanta-tion. Secondary objectives included comparing reoperation rates, the complication rate, clinical and neurological outcome, and health-related quality of life. Methods The study included patient screening and randomization 6–8 weeks before operation, pre-, intra and postoperative documentation until discharge, and postoperative follow-ups after one and six months. Approval for the study was obtained from the local ethics committee. The study design was published on www.clinicaltrials.gov. Results A total of 52 patients were included in the study. The rate of local, implant associated wound infection in the HA group was 2 out of 26 (7.7%) patients and 5 out of 24 (20.8%) patients in the titanium group (p=0.407 n.s.). Systemic inflammation within six months after operation affected none of the patients in the HA group and 4 out of 24 (37.5%) pa-tients in the titanium group (p=0.107 n.s.). In both groups, 7 patients had to be reoperated after the six-month follow-up (26.9% in the HA group and 29.2% in the titanium group; n.s.). Re-surgery with explantation was necessary in 3 patients in each group (11.5% in the HA group and 12.5% in the titanium group; n.s.). The results demonstrated a significantly higher number of epidural hematomas in the HA group compared to none in the titanium group. Altogether, 46 AE were measured in 27 patients (54%). An improvement of the neurologi-cal outcome after six months was experienced by 43% of the patients in the HA group and 26.3% in the titanium group (p=0.709 n.s.). Conclusion The study emphasizes that cranioplasty is a high-risk intervention. Compared to tita-nium, HA shows a benefit in the infection rate and the neurological outcome, but has at the same time a higher postoperative risk for epidural hematoma. Depending on the individual conditions both materials have their place in future therapy of cranioplasty.

Abstract This thesis evaluated the factors affecting bone flap survival and bone flap resorption after primary cranial reparation surgery, cranioplasty, conducted to repair a cranial bone defect with an autologous cryopreserved bone flap. Emphasis is put on the predictors, progression, and definition of an important yet poorly understood postoperative complication, bone flap resorption. Study I assessed the rates and predictors of bone flap removal and bone flap resorption in a Finnish retrospective multicentre setting. 40% of patients developed complications of whom half required bone flap removal. Bone flap resorption and surgical site infections were the underlying cause in 90% of bone flap removal surgeries. The prevalence of both surgical site infections and bone flap resorption was 9%. In summary, young age was found to predict bone flap resorption and smoking predisposed patients to infections requiring bone flap removal. Study II applied computed tomography-based volumetry to evaluate the prevalence of subclinical bone flap resorption and to monitor its progression. In the follow-up, 90% of patients were found to have decreased bone flap volumes indicating varying degrees of resorption. However, the progression of bone flap resorption as a function of follow-up time was non-linear on the cohort level, and thus routine radiological follow-up seems unjustified. Most bone flaps do not appear to resorb enough to require removal even in the long-term follow-up. Study III addressed the unclarity in the definition of bone flap resorption. The computed tomography-based Oulu Resorption Score was developed to standardise the interpretation of radiological bone flap resorption and to guide follow-up interventions. The score values range from 0 to 9 with increasing values implying more severe bone flap resorption. Coupled with radiological evaluation conducted by independent neurosurgeons, an Oulu Resorption Score of ≥5 was defined to be clinically relevant. Further, the scores were divided into four grades based on the recommended follow-up procedures. Grades 0 (score 0) and I (scores 1 to 4) require no additional follow-up, but those with a grade II (score 5 to 8) or III (score 9) should be referred to neurosurgical consultation with reoperation considered at least in cases of grade III bone flap resorption
Tiivistelmä Tässä väitöstyössä selvitettiin potilaan omalla kylmäsäilytetyllä luuistutteella tehtyjen kallon luupuutosten ensikertaisten korjausleikkausten tuloksiin vaikuttavia tekijöitä. Erityisesti tarkasteltiin luuistutteen liukenemisen, erään tärkeän, joskin heikosti ymmärretyn komplikaation ennustavia tekijöitä, etenemistä ja määritelmää. Tutkimuksessa I selvitettiin luuistutteen poiston ja liukenemisen yleisyyttä ja näihin vaikuttavia tekijöitä suomalaisessa takautuvassa monikeskusaineistossa. Potilaista 40 %:lle kehittyi komplikaatio. Komplikaatioista puolet johti istutteen poistoon. Luuistutteen liukeneminen ja leikkausalueinfektiot muodostivat 90 % poistoon johtaneista komplikaatioista. Sekä infektioiden että istutteen liukenemi¬sen esiintyvyys oli 9 %. Nuori ikä altisti istutteen liukenemiselle ja tupakointi leikkausalueinfektiolle. Tutkimuksessa II sovellettiin tietokonetomografiaan perustuvaa tilavuusmittausta luuistutteen oireettoman liukenemisen esiintyvyyden ja etenemistaipumuksen selvittämiseksi. Seurannassa 90 %:lla potilaista todettiin alentunut luuistutteen tilavuus viitaten asteeltaan vaihtelevaan istutteen liukenemiseen. Koko tutkimusjoukon tasolla istutteiden liukeneminen ei kuitenkaan edennyt lineaarisesti seuranta-ajan funktiona, joten rutiininomainen seuranta kuvantamistutkimuksin ei vaikuta perustellulta. Suurin osa luuistutteista liukeni niin vähän, ettei uutta leikkausta tarvittu pitkässäkään seurannassa. Tutkimuksessa III käsiteltiin luuistutteen liukenemisen nykyisellään epäselvää määritelmää ja kehitettiin uusi tietokonetomografiaan perustuva pisteytysjärjestelmä (Oulu resorption score) tarkoituksena vakioida radiologisten luuistutteen liukenemislöydösten tulkinta ja ohjata hoitolinjan valintaa. Pisteytysarvot vaihtelevat välillä 0-9. Kasvava arvo kuvaa luuistutteen liukenemisen vaikeusasteen kasvua. Luokitus yhdistettiin riippumattomien neurokirurgien radiologisiin arvioihin, joiden perusteella pistemäärä ≥5 määriteltiin kliinisesti merkitykselliseksi. Pistemäärät jaettiin neljään luokkaan suositeltujen jatkotoimenpiteiden mukaisesti. Luokkia 0 (0 pistettä) ja I (1–4 pistettä) vastaava luuistutteen liukeneminen ei vaadi jatkotoimenpiteitä. Luokkia II (5–8 pistettä) ja III (9 pistettä) vastaavasta luuistutteen liukenemisesta suositellaan konsultoitavan neurokirurgia. Uusintaleikkausta suositellaan harkittavan ainakin luokan III tapauksissa

Abstract This work evaluated the safety and effectiveness of operative techniques used in cranioplastic surgery and outcomes of these surgical methods. In study I the feasibility of endocranial fixation in frontal remodeling surgery for metopic and coronal synostosis was established. Good to excellent aesthetic results were seen in 96% of cases evaluated by a surgeon at the time of follow-up. Three patients out of 27 had complications requiring revisions. No mortality or permanent morbidity, nor complications related to endocranial placement of the plates were seen. Thus it was verified that placing resorbable material intracranially reduces the aesthetic impact without hindering the final result. Study II found that posterior cranial vault distraction procedures produced a mean increase of 25% in intracranial volume. This proved to be an effective technique for treating a variety of craniosynostosis with significant shortage of intracranial volume. 3D photogrammetric imaging was found to be a suitable non-ionizing method for evaluation of cranial volume increase following distraction. In study III a new tool was developed and successfully used for the intraoperative guidance of distractor device placement to ensure congruent vectors and thus reduced complications of these surgical procedures. In study IV long-term functional and aesthetic outcomes of the surgical treatment for sagittal synostoses in patients reaching adulthood was examined. The mean follow-up time was 26.5 years and the patients were 18 to 41 years old at the time of follow-up. The patients treated for sagittal synostosis were equally satisfied with their facial appearance as were their age and gender matched controls. Independent panels found patients’ appearance to be slightly less attractive, but the difference was less than 10 mm on a 100 mm Visual Analogue Scale, representing a low clinical significance. Patients’ socioeconomic situation such as education, housing, employment and marital status equaled controls with similar frequencies of headaches, mental problems or health issues as the controls
Tiivistelmä Tässä tutkimuksessa selvitettiin kallon saumojen ennenaikaisen luutumisen (kraniosynostoosi) leikkausmenetelmien tehokkuutta ja turvallisuutta sekä pitkäaikaisia tuloksia. Leikkausmenetelmä, jossa epämuotoinen kallo uudelleenmuotoillaan ja luiset osat kiinnitetään toisiinsa kallon sisäpuolelle asennettavilla ja kudokseen hajoavilla levyillä oli tehokas ja luotettava (N=27). Jälkitarkastuksessa tulos arvioitiin erinomaiseksi tai hyväksi 96 %:lla tapauksista. Leikkaushoitoa vaativia ongelmia tai komplikaatioita esiintyi kolmella, mutta pysyvää haittaa ei jäänyt. Komplikaatiot eivät johtuneet levyjen sijainnista kallon sisällä. Saumojen ennenaikaisesta luutumisesta johtuvaa kallon tilavuuden alenemaa hoidettiin venytyshoidolla (N=30). Menetelmällä saavutettiin keskimäärin 25 %:n lisääntyminen tilavuudessa, ja se soveltuukin erityisen hyvin potilaille, joilla tarvitaan suuri tilavuuden lisääntyminen. Leikkaustekniikkaan ei liittynyt isoja komplikaatioita. Tulosta arvioitiin osalla potilaista kolmiulotteisella valokuvauksella, joka perinteisistä seurantamenetelmistä poiketen ei altista ionisoivalle säteilylle, ja se osoittautui käyttökelpoiseksi seurantamenetelmäksi. Venytyshoitoa varten kallon pintaan kiinnitettävät pidennyslaitteet tulee asettaa yhdensuuntaisesti, ja se on teknisesti haasteellista. Työssä kehitettiin kirurginen instrumentti, jolla venyttimet voidaan luotettavammin asetella samansuuntaisiksi. Uusi tekniikka ehkäisee mekaanisia ongelmia, joita muuten voisi ilmetä erisuuntaisten venyttimien välillä pidennyksen edetessä. Lapsuudessa venekallon johdosta leikattujen potilaiden (N=40) pitkäaikaiset hoitotulokset sekä selviytyminen elämässä 26.5 vuoden seuranta-ajan jälkeen olivat hyviä. Heidän taloudellinen ja sosiaalinen tilanne (koulutus, asumismuoto, työllistyminen, siviilisääty ym.) ei eronnut ikä- ja sukupuolivakioitujen vertailuhenkilöiden (N=40) tilanteesta. Yleisessä terveydentilassa, päänsärkyjen esiintymisessä ja mielenterveysongelmissa ei ollut eroa. Potilaiden tyytyväisyys omaan ulkonäköönsä oli samankaltainen kuin vertailuhenkilöillä. Ulkopuolisen asiantuntijapaneelin tekemän arvion perusteella potilaiden kasvojen ulkonäkö oli vähemmän miellyttävä kuin vertailuhenkilöillä, mutta ero oli vähäinen (<10 % ero visual analogue scale, VAS, asteikolla). Asiantuntijapaneeli teki arvionsa tietämättä onko arvioitava henkilö potilas vai vertailuhenkilö

Abstract Objective Cranioplasty is routinely performed in neurosurgery. One of its underestimated problems is the high postoperative complication rate of up to 40%. Due to the lack of good prospective studies and the low number of patients (5–20 each year) receiving alloplastic materials, decisions in favor or against a certain material are based on subjective empirical or eco-nomic reasons. The main goal of this first prospective, randomized multicenter study in Germany of custom-made titanium and hydroxyapatite (HA) implants was to compare lo-cal and systemic infections related to the implant within the first six months after implanta-tion. Secondary objectives included comparing reoperation rates, the complication rate, clinical and neurological outcome, and health-related quality of life. Methods The study included patient screening and randomization 6–8 weeks before operation, pre-, intra and postoperative documentation until discharge, and postoperative follow-ups after one and six months. Approval for the study was obtained from the local ethics committee. The study design was published on www.clinicaltrials.gov. Results A total of 52 patients were included in the study. The rate of local, implant associated wound infection in the HA group was 2 out of 26 (7.7%) patients and 5 out of 24 (20.8%) patients in the titanium group (p=0.407 n.s.). Systemic inflammation within six months after operation affected none of the patients in the HA group and 4 out of 24 (37.5%) pa-tients in the titanium group (p=0.107 n.s.). In both groups, 7 patients had to be reoperated after the six-month follow-up (26.9% in the HA group and 29.2% in the titanium group; n.s.). Re-surgery with explantation was necessary in 3 patients in each group (11.5% in the HA group and 12.5% in the titanium group; n.s.). The results demonstrated a significantly higher number of epidural hematomas in the HA group compared to none in the titanium group. Altogether, 46 AE were measured in 27 patients (54%). An improvement of the neurologi-cal outcome after six months was experienced by 43% of the patients in the HA group and 26.3% in the titanium group (p=0.709 n.s.). Conclusion The study emphasizes that cranioplasty is a high-risk intervention. Compared to tita-nium, HA shows a benefit in the infection rate and the neurological outcome, but has at the same time a higher postoperative risk for epidural hematoma. Depending on the individual conditions both materials have their place in future therapy of cranioplasty.