Academic literature on the topic 'Kulutus'

Artikkelissa käsitellään ns. maallisten arkkiviisujen tuottamista, myyntiä ja kulutusta Suomessa 1870-luvulta vuosisadan alkupuolelle saakka sanoma- ja aikakauslehtikirjoitusten, fiktion ja muistitietoaineiston valossa. Tarkastelun kohteena ovat viisunikkarit ja arkkiveisujen myyjät sekä laulujen kuluttajat. Arkkiveisujen tuottaminen ja kulutus liittyvät kysymykseen siitä, miten perinteisen muistitietoon, puhuttuun ja kuultuun perustuvan kansankulttuurin rinnalle nousi kirjallinen – tai pikemminkin suullis-kirjallinen – kulttuuri.

Maatalouden energian kulutukseen on alettu kiinnittää entistä enemmän huomiota osana yleisiä energiasäästötavoitteita. Kasvinviljelyssä energian säästö on helpointa aloittaa tuotannon suorista energiapanoksista, jotka muodostuvat pääasiassa koneiden ja viljankuivauksen polttoaineena käytetystä polttoöljystä. Jotta energiaa voidaan säästää, on tiedettävä kuinka paljon sitä kuluu tarkasteltavan systeemin sisällä ja miten kulutus jakaantuu eri osasysteemeihin. Lisäksi energiankulutus on pystyttävä ilmoittamaan sellaisissa yksiköissä, että kulutuksen vertailu vaihtoehtoisten prosessien tai menetelmien välillä on mahdollista. Peltotöissä polttoaineen kulutus vaihtelee paljon maalajien ja olosuhteiden vaihdellessa. Tässä tutkimuksessa kehitettiin ja testattiin yksinkertaista ja edullista menetelmää polttoaineen kulutuksen määrittämiseen laajamittaisesti käytännön olosuhteissa. Mittaus tehtiin koneiden oman polttoainemittarin anturin jännitesignaalin, GPS-paikannuksen sekä manuaalisen kirjanpidon avulla. Mittauslaitteisto on helppoa asentaa ja se sopii lähes mihin tahansa työkoneeseen. Anturin jännitesignaali tallennettiin tiedonkeruulaitteelle ja signaalin muutoksista laskettiin paikkatiedon ja kirjanpidon avulla polttoaineenkulutus eri työvaiheille. Kulutus ilmoitettiin yksikössä l/ha, joka on useimmissa töissä käyttökelpoisin mittayksikkö. Mittauksia tehtiin useimmista tavanomaisista viljan- ja nurmenviljelyn konetöistä. Tutkimuksen johtopäätöksenä todettiin tämän kaltaisen mittaustavan olevan käyttökelpoinen menetelmä maataloustöiden polttoaineenkulutuksen määrittämiseen tietyin varauksin. Luotettavien tulosten saaminen edellyttää, että peltolohkot ovat suhteellisen isoja ja työ on riittävän yhtäjaksoista. Menetelmän tarkoituksena ei ole ilmoittaa tarkkoja kulutuslukemia, vaan sitä voidaan käyttää maatalouden keskimääräisten energiankulutuslukemien laskemiseen. Lisäksi sen avulla pystytään löytämään prosesseista kohtia, jotka vaativat tarkempaa analysointia. Polttoaineenkulutuksen lisäksi menetelmää voidaan käyttää peltotöiden työhyötysuhteen määrittämiseen.

Tämä esitys tarkastelee kestävyyttä ja kestävyysmurrosta kuluttaja- ja kulutustutkimuksen näkökulmasta. Taustoitan teemaa tarkastelemalla lyhyesti kulutuksen kasvua ja kulutusyhteiskuntaa, minkä jälkeen esittelen erilaisia lähestymistapoja kulutukseen ja paikannan oman tutkimukseni tähän kokonaisuuteen. Pohdin, miksi ja millaisia muutoksia kestävyysmurros edellyttää kulutuksen tavoissa sekä sitä, miten kestävää kulutusta voidaan ymmärtää arjen käytäntöjen näkökulmasta. Lopuksi nostan esiin ruoan kulutuksen esimerkkinä siitä, millaisia jähmeyksiä kestävyysmurrokseen liittyy.

Luonnonvalotuotannossa voidaan säästää 30 – 50 % lämmityksestä kaksinkertaisella katteella ja lämpöverhoilla. Merkittäviä säästöjä odotetaan myös koristekasvien vuorokautisen lämpötilasäädön syklin muuttamisesta. Tämä ei vaadi investointeja, jos säätöjärjestelmä on nykyaikainen. Ympärivuotisen valotetun vihannestuotannon energian kulutus on alempi tuotettua kiloa kohti kuin valottamattoman, johtuen valon vaikutuksesta kasvuun. Kurkun tuotannossa välitön CO2-päästö on 0 – 2.3 kg per tuotettu kg. Valotetun tuotannon vuosisatoa voidaan edelleen nostaa 10 – 15 % jäähdytyksellä. Päästöt vähentyvät vastaavasti. Simuloinnin mukaan yhdistämällä jäähdytys, paremmat kasvualustat, tarkempi säätö ja LED-valotuksen odotettu kehitys energian kulutus voisi alentua 30 – 50 % nykytuotantoon verrattuna. Jos lämmitys toteutetaan uusiutuvalla energialla, mutta sähkö edelleen nykyisellä tuotantorakenteella, välitön CO2-päästö kurkkutuotannosta alentuisi tasolle 1 – 1.2 kg per tuotekilo. Paikallista ja kansallista sähkön tuotannon rakennetta muuttamalla voidaan kasvihuonetuotannon CO2-päästöjä alentaa tästä edelleen. Markkinasähkön päästöjen alentuminen 10 prosentilla alentaa 9 % kurkun tuotannon päästöjä. Uusiutuvalla energialla tuotettua sähköä käyttämällä suoraan tuotannosta aiheutuvat päästöt painuisivat lähes nollaan. Jäähdytyksellä varustetusta yhden hehtaarin huoneesta voitaisiin saada nykyään ulos keväästä syksyyn 5 – 6 GWh 15 – 20-asteisena vetenä, jolla on alhainen myyntiarvo, mutta sillä voi olla arvo paikallistaloudessa.

Liikenteen biopolttoaineiden käytön edistämisen yhtenä tavoitteena on kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen. Biopolttoaineen jalostusaste ja tuotantoketju vaikuttavat siihen, miten paljon fossiilista energiaa tuotantoon joudutaan käyttämään. Jalostusasteen noustessa tuotantoon tarvittava energiapanostus saattaa olla merkittävä tuotettavan polttoaineen energiasisällöstä. Biopolttoaineiden tuotantoketjujen energiankulutuksen ja niistä aiheutuvien kasvihuonekaasupäästöjen tunnistaminen onkin oleellista, kun biopolttoaineilla suunnitellaan korvattavan fossiilisia polttoaineita.Biopolttoaineiden raaka-ainetuotannon energiataseen selvittämiseksi tehtiin kaksi kuvitteellista tilamallia, joista toinen oli tärkkelysohraa viljelevä tila ja toinen rypsiä viljelevä tila. Ohran laskelmat tehtiin keskimääräisellä ja keskimääräistä tehokkaammalla tuotantointensiteetillä. Keskimääräisen intensiteetin sato oli 3500 kg/ha ja tehokkaan 4200 kg/ha. Suuremman sadon saamiseksi oletettiin tarvittavan enemmän työtä, lannoitusta ja kasvinsuojelua kuin pienemmän sadon. Rypsin sato oli 1600 kg/ha. Suorakylvötuotantoketjujen satojen oletettiin olevan 10 % tavanomaisen kyntöön perustuvan tuotantoketjun satoa pienempiä.Tilojen koko, viljelyala ja koneistus päätettiin tutkimalla tilastotietoja (Maatilatilastolliset vuosikirjat 2001, 2002 ja 2004) sekä kysymällä ohran ja rypsin ostajilta, millainen on tyypillinen tärkkelysohraa ja rypsiä tuottava sopimustila. Peltotyövaiheiden polttoaineenkulutusluvut saatiin kirjallisuudesta. Laskelmaan otettiin mukaan myös lannoitteiden ja kalkin valmistukseen, niiden kuljettamiseen, siemenen tuotantoon ja sadon kuljettamiseen tarvittava energia. Laskelman ulkopuolelle on toistaiseksi jätetty torjunta-aineiden ja koneiden valmistukseen käytetty energiamäärä. Jos energian käyttö torjunta- aineiden valmistukseen olisi mukana, viljelyketjujen energian kulutus olisi 700 – 1500 MJ (6 – 24 %) suurempi. Koneiden valmistukseen käytetyn energiamäärän mukaan ottaminen lisäisi tuotantoketjujen energiankulutuksen noin puolitoistakertaiseksi.Sekä ohran että rypsin viljelystä muodostettiin erilaisia tuotantoketjuja, joissa vaihtelivat perusmuokkauksen tapa ja intensiteetti, kylvötapa, varastointimenetelmä (lämminilmakuivaus tai ilmatiivis säilöntä), käytettävä lannoite (mineraalilannoite tai lietelanta) sekä kuivaukseen käytetty energianlähde (öljy tai hake).Lannoitteiden ja erityisesti typen valmistukseen kuluu paljon energiaa. Lannoitteiden valmistuksen ja kuljetuksen osuus oli lähes puolet koko ketjun energian kulutuksesta. Paljon energiaa kuluu myös lämminilmakuivaukseen. Muokkaus ja puinti ovat peltotöistä eniten energiaa kuluttavat työvaiheet.Perinteisissä ohran tuotantoketjuissa, joissa perusmuokkauksena oli kyntö tai sänkimuokkaus, uusiutumatonta energiaa kului 16 – 18 % siemensadon energiasisällöstä. Säilöttäessä ohra ilmatiiviiseen siiloon energiaa kului 11 – 13 % ja lannoitettaessa ohra lietelannalla ja käytettäessä haketta lämminilmakuivauksen energianlähteenä, 5 – 6 % siemensadon energiasisällöstä. Tehokkaan tuotantointensiteetin ketjujen kulutus oli yhdestä kahteen prosenttiyksikköä pienempi kuin keskimääräisen. Perinteisissä rypsin tuotantoketjuissa uusiutumatonta energiaa kului 24 – 26 % siemensadon energiasisällöstä. Käytettäessä lannoitukseen lietelantaa ja lämminilmakuivaukseen haketta uusiutumatonta energiaakului 8 %.Tämä tutkimus on osa VTT:n ja MTT:n yhteistutkimuksesta nimeltään ”Liikenteen biopolttoaineiden ja peltoenergian käytön kasvihuonekaasutaseet ja uudet liiketoimintakonseptit – BIOGHG”. Tutkimus päättyy huhtikuussa 2006 ja se kuuluu Tekesin ClimBus-teknologiaohjelmaan. Muut rahoittajat ovat: VTT, MTT, KTM, Neste Oil, PVO ja Vapo.

Kahvin keittäminen ja nauttiminen ovat olennainen osa suomalaista arkea. Toisen maailmansodan jälkeen kahvin valmistaminen suodattamalla yleistyi vuosikymmen vuosikymmeneltä, ja myös automaattiset kahvinkeittimet tulivat kuluttajamarkkinoille 1950-luvulla. Artikkeli tutkii kotien modernisaatiota kahvin valmistamisen näkökulmasta 1950-luvun alusta 1970-luvun loppuun; siihen mennessä pannukahvin kulutus oli Suomessa voimakkaasti laskenut. Artikkeli pohjautuu sanoma- ja aikakauslehdistössä julkaistuihin kahvin, suodattimien ja kahvinkeittimien mainoksiin ja kahvia käsitteleviin artikkeleihin sekä analysoi Kansalliskirjaston digitoitujen lehtien kokoelmaa määrällisesti ja laadullisesti kahvinjuonnin näkökulmasta.

Vuosina 2002 ja 2003 satoi Suomessa keskimääräistä vähemmän. Useilla maatiloilla, joillakäyttöveden lähteenä on vain oma kaivo, oli ongelmia veden riittävyydessä. Tilojen kaivot kuivuivatja viljelijät joutuivat miettimään vedenkäyttöään. Veden käytön rajoittaminen on kuitenkin vaikeaa,sillä vettä tarvitaan tilalla moniin välttämättömiin toimintoihin, kuten eläinten juomavedeksi jamaidonkäsittelyyn liittyvien laitteiden ja tilojen pesuun.Kotieläintiloille suunnattu kyselytutkimus tehtiin maalis-huhtikuussa 2004. Siinä selvitettiintilojen veden käyttöä, käyttöveden lähteitä ja laatua, vesimäärän mahdollisista vaihteluista johtuviaongelmatilanteita sekä kuivuuden vaikutusta tilojen pesu- ja juomaveden käyttöön. Kyselynkohderyhmäksi valittiin maidontuotantotilat, joilla oli yli 40 lypsylehmää, naudanlihantuotantotilat,joilla oli yli 100 nautaa, broilerinlihantuotantotilat, joilla oli yli 40 000 lintua sekä yli 1000lihasikapaikan tai yli 100 emakon sikatilat. Kysely lähetettiin 430 tilalle.Kyselytutkimukseen vastasi 92 maatilaa (vastausprosentti 21). Maatiloista 35 % käyttitoimintoihinsa vain oman kaivon vettä. Vain kunnallista vesijohtovettä käytti 38 % tiloista.Kunnallinen vesi oli oman kaivon lisäksi varavesilähteenä 22 % tiloista. Muutama tila kuuluivesiosuuskuntaan.Veden laatututkimus oli tehty 13 rengaskaivosta, joista kahdeksassa veden laatu ei olluttäyttänyt sosiaali- ja terveysministeriön (STM) asettaman laatuvaatimuksia jonkin laatuparametrinosalta. Porakaivoista oli tutkittu 12. Kaikissa kaivoissa oli jokin tekijä, joka ei täyttänyt STM:nlaatuvaatimuksia.Eläinten juomaveden ja tilojen pesuveden kulutus riippui eläinmäärästä ja tuotantosuunnasta.Kyselytutkimukseen vastanneista tiloista suurimmalla osalla ei ollut vedestä pulaa, vaikkakäyttövetenä oli vain oman kaivon vesi. Ongelmatiloilla kuiva ajanjakso oli aiheuttanut kaivoissaveden pinnan huomattavaa laskua sekä jopa kaivoveden loppumista. Veden säästötoimenpiteiksimainittiin esim. lypsylaitteiston pesuveden kierrätys sekä likaisten pintojen liotus ennen pesua taitilojen pesukertojen vähentäminen. Monilla maatiloilla ei veden käyttöä voitu enää vähentää, koska seon jo tehokasta. Osa maatiloista halusi lisätä oman kaivovetensä käyttöä kustannustenpienentämiseksi. Porakaivojen rakentaminen oli ratkaissut useassa tapauksessa vedenriittävyysongelman, mutta tuonut mukaan veden laatuongelmia.

Paineistetulla kuumavesiuutolla puusta pystytään eristämään vesiliukoinen hemiselluloosafraktio. Aikaisempien tutkimusten perusteella puusta eristetty hemiselluloosa soveltuu märehtijöiden rehuksi. Prosessista tuleva hemiselluloosa on vesiliuoksessa, jonka kuivaaminen on kallista. Uutteen yhtenä käyttövaihtoehtona voisi olla hemiselluloosaliuoksen (hemiliuoksen) juottaminen sellaisenaan. Tässä kokeessa selvitettiin, miten maittavaa hemiliuos on lypsylehmille ja millaisia määriä vuorokaudessa lehmät sitä juovat. Kuumavesiuutot suoritettiin Metlassa Vantaalla. Uuttolämpötila oli 180 °C kuuselle ja 170 °C koivulle ja virtausnopeus uuton aikana oli 20 l minuutissa. Hemiliuosten maittavuuden selvittämiseksi tehtiin juottokoe kuudella lypsylehmällä MTT Maaningan tutkimusnavetassa tammikuussa 2013. Lehmät olivat parsissa ja niiden seosrehun kulutus ja maitomäärä mitattiin päivittäin. Kokeen alussa 2,5 päivän ajan selvitettiin lehmäkohtaisesti päivittäinen vedenkulutus. Kolmantena koepäivänä lehmät saivat tutustua liuoksiin. Neljäntenä koepäivänä suoritettiin challenge-testi kello 6-15, jonka aikana lehmät saivat juoda vain koivu- ja kuusihemiselluloosaliuoksia (koivu- ja kuusiliuoksia). Lehmät eivät 15 tunnin vesipaastosta huolimatta yhtä lehmää lukuun ottamatta juuri koskeneet hemiliuoksiin. Liuoksia alettiin laimentaa vedellä ja suhde 1/5 oli sellainen, jota lehmät alkoivat juoda. Viidennestä koepäivästä kokeen loppuun liuoksia alettiin jälleen väkevöittää asteittain siten, että yhdeksäntenä eli viimeisenä koepäivänä tarjottiin jälleen laimentamattomia liuoksia. Lehmät saivat juoda vettä ainoastaan iltaisin kello 20 puolen tunnin ajan. Koivu- ja kuusiliuoksen kuiva-ainepitoisuudet olivat 27 ja 16 g/kg. Kuusiliuos oli selvästi maittavampaa. Lehmät eivät kärsineet janoa kokeen aikana, sillä veden saanti juomalla, hemiliuoksista ja rehusta lisääntyi kokeen loppua kohti. Lehmien välillä oli suuria eroja hemiliuosten maittavuudessa. Molempien hemiliuosten säilyvyyttä seurattiin aistinvaraisesti ja ne osoittautuivat stabiileiksi. Lehmät eivät aluksi juoneet koivu- ja kuusiliuoksia juuri lainkaan, mutta ne tottuivat niiden makuun niinikin lyhyessä ajassa kuin neljässä päivässä. Asteittaisella totuttamisella saatiin tässä kokeessa hyvä tulos. Suurimmat päivittäiset laimennettujen koivu- ja kuusiliuoksen lehmäkohtaiset juontimäärät olivat 42 ja 77 kiloa. Hemiliuosten käytön aikana ei havaittu poikkeavuuksia lehmien yleisessä voinnissa, rehujen vapaaehtoisessa syönnissä, maitotuotoksissa tai maidon pitoisuuksissa.

Kasvava kulutus ja kansalaisten käyttämät tuotteet ovat ympäristöongelmien takana. Suomessa elintarvikekulutus aiheuttaa valtaosan kotitalouksien kulutuksen ympäristövaikutuksista. On tärkeää tuntea, mistä elintarvikeketjun osista ja prosesseista ympäristövaikutukset syntyvät, jotta niihin voidaan puuttua. Tässä artikkelissa tarkastellaan elinkaaren eri osien merkityksiä ympäristövaikutusten synnyssä käyttäen esimerkkinä muutamaa erityyppistä elintarviketta, nimittäin juustoa, kaurahiutaleita ja -puuroa, perunagratiinia ja virvoitusjuomia. Tarkastelu perustuu näistä tuotteista tehtyihin elinkaaritutkimuksiin, joissa ympäristökuormitustiedot hankittiin tuotantoketjujen todellisista prosesseista.Eri elintarvikkeiden typpi- ja fosforikuormitus ja vesistöjen rehevöitymisvaikutus aiheutuvat valtaosin alkutuotannosta, erityisesti peltoviljelystä. Sitä vastoin elintarviketuotannon ilmastonmuutos- ja happamoitumisvaikutus aiheutuvat ketjun eri osista vaihdellen merkittävästi. Silloin kun kotona tapahtuva ruoan valmistus uunissa tai keittolevyllä oli mukana elintarvikkeen ketjussa, tästä aiheutuneet hiilidioksidipäästöt (CO2) olivat koko ketjun ilmastonmuutosvaikutuksen suurimpia osatekijöitä.Juuston tuotannon ilmastonmuutosvaikutuksesta suurin osuus (35 %) aiheutui lypsykarjan ruoansulatuksen metaanipäästöistä (CH4). Maatalouden osuus juuston tuotannon ilmastonmuutosvaikutuksesta oli yhteensä 77 %, muina isoina tekijöinä mm. lannankäsittelyn typpioksiduulipäästöt (N2O). Puuron valmistus sähköliedellä oli suurin kaurahiutaleketjun ilmastonmuutosta aiheuttava tekijä (65 % kokonaisvaikutuksesta). Jos kuluttaja kypsentäisi kaurapuuron mikroaaltouunissa, olisivat päästöt murto-osan siitä mitä ne ovat sähköliedellä lämmitettäessä. Virvoitusjuomien (olut) suurin ilmastonmuutosvaikutus aiheutui juomien jakelusta ja kaupasta. Myös juomapakkauksen valmistusketju saattaa olla merkittävä ilmastonmuutosvaikutuksen aiheuttaja pakkauksessa käytetyistä materiaaleista, niiden määristä ja kierrätysasteesta riippuen.Juustokermaperunaketjussa suurin ilmastonmuutosta aiheuttava kuormituserä syntyi kaupassa (63 %). Tämä johtui kylmäsäilytykseen käytettyjen pakastealtaiden käyttämän sähköenergian suhteellisesti suuresta määrästä myytyä tuoteyksikköä kohden. Ketjun aiheuttamaa ilmastonmuutosvaikutusta voitaisiinkin vähentää tehokkaimmin vähentämällä tuotteelle varattua pakasteallastilaa ja nopeuttamalla tuotteenkiertoa. Hiilidioksidipäästöjen osalta juustokermaperunaketjussa mielenkiintoista oli se, että maitopohjaisten kastikeraaka-aineiden tuotannossa syntyi enemmän päästöjä kuin perunan tuotannossa. Näin siitä huolimatta, että pääosa tuotteesta onkin perunaa.Edellisten esimerkkien valossa näyttää siltä, että erityyppisten elintarvikkeiden ympäristövaikutukset, erityisesti ilmastonmuutosvaikutukset aiheutuvat elintarvikeketjun eri osista. Kuormittavin tekijä ei aina olekaan maatalous tai elintarviketeollisuus. Tutkittujen elintarvikkeiden välillä eroja ilmastonmuutosvaikutuksessa aiheuttivat mm. energialähteiden valinta, materiaali- ja energiatehokkuus sekä säännot ketjun eri osissa, kylmäaltaiden kiertonopeudet kaupassa, ruoan valmistustavat sekä erityyppisten raaka-aineiden kuten eläin- ja kasviperäisten raaka-aineiden suhde lopullisessa elintarvikkeessa.

Viime vuosikymmeninä on maatiloille kehitetty muutamia kuivamädätyslaitosten prototyyppejä. Kuivamädätyslaitosten etuja, verrattuna lietteiden mädätyslaitoksiin, ovat pienempi reaktorin koko, prosessienergian kulutus ja kuljetustarve sekä pienemmät hajukaasupäästöt. Kuivamädätyslaitokset eivät kuitenkaan ole yleistyneet maatiloilla, koska reaktorin syöttö- ja tyhjennysvaiheet ovat olleet hankalia toteuttaa. Tässä esitetään uudenlainen kaksivaiheinen tilatason biokaasulaitos, joka on jatkuvatoiminen ja jolla mädätetään lypsykarjan kuivalantaa. Lypsykarjatilalta tuleva kuivalanta siirretään hydraulisella raapalla hydrolyysireaktorin syöttökanavaan, josta se puristetaan hydrolyysireaktorin yläosaan. Reaktori on vinossa, 30° kulmassa, ja sen tehollinen tilavuus on 53 m3. Tuore materiaali sekoittuu muuhun materiaaliin painovoiman avuilla. Viipymäaika on 22 - 25 päivää 38 °C:ssa, minkä jälkeen materiaali poistetaan reaktorin alaosasta laatikon avulla. Osa materiaalista putoaa kuljetusruuvin alapuolella olevaan puristimeen, missä erotetaan toisistaan kiinteä ja nestemäinen jae. Toinen osa johdetaan takaisin syöttökanavaan ja syötetään tuoreen lannan sekaan. Kiinteä jae, joka saadaan puristimesta, kompostoidaan lantalassa. Nestemäinen jae kerätään ja pumpataan metaanireaktoriin, jonka tehollinen tilavuus on 17 m3. Nestemäinen jae, altaasta ja metaanireaktorista, palautetaan osittain syöttöputkeen, tukkeutumisen estämiseksi. Mädätetty neste pumpataan 15 - 16 päivän hydraulisen viipymäajan jälkeen varastosäiliöön. Vertailukokeessa kompostoitiin rinnakkain käsittelemätöntä lantaa sekä hydrolyysireaktorista tulevaa kiinteää jaetta.Biokaasulaitos tuotti kaasua keskimäärin 52 m3 vuorokaudessa, suurin mitattu saanto vuorokaudessa oli 91 m3 biokaasua tai metaanin määränä ilmaistuna 0,17 m3 CH4 orgaanista kuiva-ainekiloa kohti. Kiinteä jae sisälsi 73 ± 2 % syötetystä orgaanisesta kuiva-aineesta ja nestemäinen mädätysjäännös 10 ± 2 %. Kompostoitu kiinteä jae ja nestemäinen mädätysjäännös sisälsivät yhteensä 70 – 81 % kuivalannan kokonaistyppimäärästä ja 94 – 111 % kuivalannan ammoniumista. Kokonaistyyppihäviö oli 19 - 29 %. Lannan kompostoinnissa ammoniumhäviö oli 96 % ja kokonaistyyppihäviö 30 – 48 %. Tuotetusta metaanista kului keskimäärin 76,3 % prosessin lämmittämiseen ja enimmillään 56 % tuotetusta energiasta (305 kWh d-1) oli käytettävissä maatilan lämmitykseen. Kaksivaiheinen biokaasureaktorin prototyyppi on toimiva ratkaisu Ytterenebyn maatilan ja läheisen elintarvikeyrityksen orgaanisen jätteen käsittelyyn. Biokaasulaitoksen rakenteessa on otettu huomioon uusimmat tutkimustulokset. Prosessioptimoinnin jälkeen taloudellinen arviointi on tarpeellista arvioitaessa uuden tekniikan kilpailukykyä.

Abstract The aim of this 11-year retrospective study was to evaluate the impact of two spending patterns in glaucoma care on patient outcomes. Two cities were selected to the study because the statistics of Finnish Social Insurance Institution have repeatedly shown a difference in their mean costs of glaucoma medications per patient, i.e. Oulu spending more and Turku less than the national average. Patients with newly diagnosed open angle in 1994–96 were identified from the national register for reimbursement of medication costs. Patients were 45–74 years old when treatment was initiated after which they had consistently used glaucoma medication ≥ 10 years. For availability of cost data, their place of residence was required to remain unchanged during 1994–2006. In 2006 Social Insurance Institution sent invitations to 360 patients of whom 168 patients (47%) participated and completed the protocol (85 in Oulu and 83 patients in Turku). All patients underwent an ophthalmic examination (visual acuity, intraocular pressure, visual field test, retinal nerve fiber layer and optic disc photography). In addition, patients filled out the 15D health related quality of life questionnaire. All costs of glaucoma care during 11 years were collected for each patient individually. For each follow up year, the total cost was added up including medications, physician visits, diagnostic and follow-up tests as well as laser or surgical procedures. The total 11-year costs of glaucoma care per patient were 35% higher in Oulu (6010 €) compared to Turku (4452 €). Total costs increased with worsening of the disease. After 11 years on treatment, 40% of patients did not show any structural or functional damage. Medication costs accounted up to 73% of total costs. In addition to 29% higher medication costs in Oulu, other than medication costs were also 46% higher in Oulu. In different stages of glaucoma, more treatments (medication, laser and surgery) and more tests (photographs and visual fields) were taken in Oulu. In spite of the higher resource consumption, the 15D instrument did not indicate better quality of life in patients living in Oulu. There was actually a statistically significant counterintuitive difference in the early glaucoma group, i.e. patients using more resources reported worse quality of life. This is the first study evaluating the impact of high resource utilization on quality of life and reporting 15D utility values in different stages of glaucoma. Results from this study indicate that the higher resource allocation may not always lead to measurable benefits to the patients or society in terms of less glaucoma-induced visual disability and/or better quality of life. Further data from randomized trials with both unselected populations as well pragmatic randomized trials of ‘usual patients’ with large sample sizes are required
Tiivistelmä Tämän 11 vuoden retrospektiivisen tutkimuksen tavoite oli arvioida kahta eri kuluttamismallia glaukooman hoidossa ja niiden vaikutusta hoitotuloksiin. Tutkimusalueiksi valitut kaksi kaupunkia ovat vuosia erottuneet toisistaan Kansaneläkelaitoksen (Kelan) tilastoissa glaukoomapotilaiden keskimääräisten vuosittaisten lääkekustannusten osalta. Oulussa kustannukset potilasta kohden vuodessa ovat olleet korkeammat kuin Turussa. Turussa vuosittaiset lääkekustannukset ovat vuosia jääneet alle kansallisen keskiarvon. Kelan lääkekorvausrekisteristä poimittiin potilaita, joilla oli todettu tuore avokulmaglaukooma ja aloitettu hoito vuosien 1994–96 välillä. Potilaat olivat 45–74-vuotiaita lääkityksen alkaessa. Tämän jälkeen he olivat käyttäneet lääkitystä yhtäjaksoisesti yli 10 vuotta. Kustannustietojen saatavuuden vuoksi potilaiden tuli olla asunut samalla paikkakunnalla 1994–2006 välisen ajan. Vuonna 2006 Kela lähetti kutsun tutkimukseen 360 potilaalle, joista 168 (47 %) osallistui (85 Oulusta ja 83 Turusta). Kaikki potilaat kävivät silmätutkimuksessa (näöntarkkuus, silmänpaine, näkökentät, hermosäie- ja näköhermonpään valokuvaus). Lisäksi potilaat täyttivät 15D-kyselykaavakkeen elämänlaadusta. Kaikki glaukooman hoidosta aiheutuneet suorat kustannukset kerättiin potilaskohtaisesti 11 vuoden ajalta. Jokaisen seurantavuoden osalta määritettiin kokonaiskustannukset, sisältäen lääkityksen, lääkärikäynnit, näkökentät, valokuvat, laser- ja kirurgiset toimenpiteet. Kokonaiskustannukset 11 vuoden seurantajaksolla olivat 35 % korkeammat Oulussa (6010 €) verrattuna Turkuun (4452 €). Kokonaiskustannukset nousivat glaukooman vaikeusasteen kasvaessa. 11 vuoden lääkehoidon jälkeen 40 %:lla potilaista ei ollut glaukoomaan viittaavia vaurioita silmissään. Lääkekulujen osuus kokonaiskuluista oli jopa 73 %. Oulussa lääkekustannukset olivat 29 % ja muut hoitokustannukset 46 % korkeammat kuin Turussa. Jokaisella glaukooman vaikeusasteella hoitoresursseja käytettiin Oulussa Turkua enemmän. 15D-mittarilla tutkittuna Oulussa elämänlaatu ei ollut parempi kuin Turussa suuremmasta resurssikulutuksesta huolimatta. Tutkimuksessa todettiin yhden alaryhmän (varhainen glaukooma) kohdalla jopa viitteitä siitä, että elämänlaatu on huonompi suuremman resurssikulutuksen alueella. Tämä on ensimmäinen tutkimus, joka arvioi suuremman resurssikulutuksen vaikutusta elämänlaatuun. Tutkimus myös raportoi 15D-arvot eri glaukooman vaikeusasteilla. Tulokset viittaavat siihen, että suurempi resurssikulutus ei aina johda mitattaviin hyötyihin potilaan tai yhteiskunnan kannalta, kun päätetapahtumana on glaukooman aiheuttama näkövammaisuus tai parempi elämänlaatu. Tarvitsemme lisää suuremmalla potilasmäärällä tehtyjä satunnaistettuja tutkimuksia

Abstract This thesis includes three separate empirical studies on economic demography and health economics. The first study explores the effect of alcohol consumption on divorce across 23 OECD countries during the period 1960–2010. We find strong evidence that alcohol consumption is a major socioeconomic factor which influences divorces in these countries. We find robust evidence on the relationship between alcohol consumption and divorce rates both in the short and long run. In addition, using worldwide survey data on values we explore whether the change in values with respect to marriage, and moral values can explain our findings. It is noteworthy, that alcohol consumption has a significant effect on divorces even after controlling for moral values. The second and third studies concentrate on the economics of suicide. In the second study, we explore the effects of unemployment on the well-being of the regional population with disaggregated suicide data across gender and age in Finland during 1991–2011. Our findings suggest that the increased job insecurity is associated with higher number of suicides than what is expected in good economic times. The effect is significant especially for the prime working-age (35–64 years old) male suicides. The second main contribution of this study is to relate the concept of social norm to unemployment. We show that in high unemployment areas the association between job loss and suicide mortality is not as severe as in low unemployment areas. An implication is that the burden of unemployment is reduced when it becomes socially more common and acceptable. The goal of the third study is to provide evidence on the effects of economic crises on suicides in 21 OECD countries over the period between 1970 and 2011. In conclusion, this study shows that over 60 000 suicides are attributable to the economic/financial crises since 1970. Two main findings emerged from the data. First, the impact of the most recent global financial crisis (2008) on suicides was not particularly stronger than that of the previous major economic/financial crises. Second, stock market crashes and banking crises are the most severe economic crises in terms of excess suicides when calculated on population-level data
Tiivistelmä Tämä väitöskirja koostuu kolmesta empiirisestä tutkimuksesta. Tutkimukset keskittyvät väestötason kysymyksiin avioerojen määrään vaikuttavien sosioekonomisten tekijöiden, sekä makrotaloudellisten tekijöiden ja itsemurhien välisen yhteyden näkökulmasta. Ensimmäisessä tutkimuksessa tarkastellaan alkoholin kulutuksen vaikutusta avioerojen määrään 23 OECD-maassa vuosina 1960–2010. Tutkimuksessa havaitaan alkoholin kulutuksen olevan yksi merkittävimmistä avioeroihin vaikuttavista sosioekonomisista tekijöistä sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä tarkasteltuna. Tutkimuksen mukaan alkoholin kulutuksella näyttäisi olevan vaikutusta avioerojen lukumäärään myös silloin, kun moraaliarvoissa tapahtuneet muutokset on huomioitu. Toinen ja kolmas tutkimus keskittyvät itsemurhien taloustieteeseen. Toisessa tutkimuksessa tarkastellaan työttömyyden vaikutuksia hyvinvointiin. Aineistona käytetään maakuntatason sukupuoli- ja ikäryhmäjaoteltua aineistoa itsemurhakuolleisuudesta Suomessa vuosina 1991–2011. Tutkimuksen mukaan kasvava epävarmuus työpaikan pysyvyydestä voi johtaa korkeampiin itsemurhalukuihin kuin mitä olisi odotettavissa parempina taloudellisina aikoina. Tämä tulos näyttäytyy erityisesti työikäisten miesten keskuudessa. Toinen tutkimuksen päätuloksista liittyy sosiaalisten normien näkymiseen siinä, miten työttömyys vaikuttaa itsemurhakuolleisuuteen. Tulokset osoittavat, että korkeamman työttömyyden alueilla työn menettämisen ja itsemurhakuolleisuuden välinen yhteys ei ole niin voimakas kuin matalamman työttömyyden alueilla. Sosiaalisten normien vaikutus näyttäisi suojaavan ihmisiä itsemurhakuolleisuudelta niissä tapauksissa, jolloin työttömyys on yleisempää. Kolmas tutkimus tarjoaa tietoa talouskriisien vaikutuksista itsemurhiin 21 OECD-maassa vuosina 1970–2011. Tutkimuksen mukaan yli 60 tuhannen itsemurhan voidaan katsoa olevan yhteydessä talouskriiseihin vuodesta 1970 lähtien. Löydökset osoittavat, etteivät viimeisimmän globaalin finassikriisin vaikutukset itsemurhakuolleisuuteen poikenneet merkittävästi aikaisempiin laajoihin kriiseihin verrattuna. Lisäksi pankki- ja osakemarkkinakriiseillä näyttäisi olevan muita talouskriisejä vakavammat vaikutukset itsemurhakuolleisuuteen väestötasolla tarkasteltuna

Diplomityön tavoitteena on löytää yleisiä kaukolämmön tuotantoa ja kulutusta tasapainottavia menetelmiä ja kehittää uusia liiketoimintamalleja, joista hyötyvät niin asiakkaat, kaukolämpöyhtiö kuin kiinteistöautomaatiolaitetoimittajatkin. Työssä selvitetään kirjallisuuden pohjalta muun muassa sitä, miten energialiiketoimintaa käydään Suomessa, miten energian kysyntää voidaan ohjata edullisempiin tuotantoajankohtiin ja miten öljyn käyttöä voidaan vähentää kaukolämmön tuotannossa. Lisäksi työssä kehitetään uusia kaukolämmön liiketoimintamalleja Oulun Energialle kirjallisuuskatsauksen sekä asiakas- ja laitetoimittajahaastattelujen pohjalta. Energialiiketoiminta voidaan käsittää koko arvoketjuna polttoaineiden hankinnasta, energiantuotannosta, myynnistä ja jakelusta aina energiapalveluiden tuottamiseen asti. Hajautettu energiantuotanto ja energian varastointi täydentävät ketjua. Kaukolämmön kysyntää voidaan tasapainottaa muun muassa hintaohjauksella, ajallisella ohjauksella, suoralla ohjauksella, energian varastoinnilla rakennuksen massaan tai erilliseen varastoon sekä hajautetulla energiantuotannolla. Tässä työssä uudet kaukolämmön liiketoimintamallit pohjautuvat suoran ohjauksen, rakennusmassan lämmönvarastoinnin sekä hintaohjauksen yhdistelmään. Mallissa Oulun Energia investoisi kulutushuippuja leikkaavaan palvelimeen ja asiakas ostaisi tarvittavat lisäautomaatiolaitteet joko kaukolämpöyhtiöltä tai laitetoimittajalta. Investointi olisi Oulun Energialle kannattava, jos esimerkiksi 17–33 % Oulun Energian nykyisistä liikekiinteistöistä tai toimistorakennuksista saataisiin palvelimen piiriin. Uudet liiketoimintamallit ja hinnoitteluvaihtoehdot edellyttävät vielä pohdintaa Oulun Energialla yhteistyössä potentiaalisten asiakkaiden ja laitetoimittajien kanssa
The aim of this Master’s Thesis is to find energy supply and demand balancing methods in district heating and to develop new business models which benefit customers, district heating company and building automation suppliers. The purpose of this Thesis is to look for answers to questions such as how energy business is done in Finland, how energy demand can be directed to inexpensive production periods and how the amount of oil as a source of heat energy can be reduced in district heating. In addition, new business models in district heating are developed for Oulun Energia Company through literature and semi-structured interviews with potential customers and building automation suppliers. Energy business can be defined as a value chain which consists of fuel source, energy production, sales, distribution and customer energy services. Distributed energy production and storage of energy complement the energy value chain. The demand of district heating can be managed with tariff control, time control, direct load control, storing energy by exploiting thermal mass of buildings or separate heat storage and distributed energy production. In this Thesis, new business models are based on combination of direct load control, exploitation of thermal mass of the buildings and tariff control. In this model, Oulun Energia would invest in a peak-demand-cutting server and a customer would purchase an attachment, which is needed to its building automation system, from district heat company or building automation supplier. The investment could be profitable for Oulun Energia, for example, if 17 to 33 percent of commercial buildings or office buildings of the current customers of Oulun Energia are connected to the peak-demand-cutting server. A further discussion is needed at Oulun Energia on business models and tariff options with potential customers and building automation suppliers

U radu se razmatraju problemi u vezi sa kompetencijama nastavnika, aktuelnom praksom inicijalnog obrazovanja budućih nastavnika likovne kulture, njihovim radom u školi i usavršavanjem tokom perioda rada. Cilj sprovedenog istraživanja bio je da se utvrdi koje su kompetencije nastavnika likovne kulture potrebne za uspešnu realizaciju nastave, za rad u školi i profesionalnu ulogu u društvu i kakve su mogućnosti njihovog profesionalnog razvoja. U skladu sa tim, predmet istraživanja bili su: pojedini postojeći nastavni planovi i programi iz oblasti psihologije, pedagogije i metodike nastave visokoškolskih ustanova u našoj zemlji koje školuju nastavnike likovne kulture; akreditovani programi stručnog usavršavanja nastavnika u oblasti Likovna kultura; zatim, percepcija nastavnika ovog predmeta o kompetencijama koje su im potrebne; njihovo mišljenje o kompetencijama koje poseduju; njihova procena o udelu inicijalnog obrazovanja, stručnog usavršavanja i iskustva stečenog radom u školi u sticanju kompetencija; zatim, mišljenje učenika o kompetencijama nastavnika likovne kulture, predmetu Likovna kultura i doprinosu nastavnika tome; kao i korelacija mišljenja nastavnika i učenika po pitanju nastavničkih kompetencija. Rezultati istraživanja ukazuju da je inicijalno obrazovanje nastavnika likovne kulture u našoj zemlji raznoliko, te i odnos umetničkog i psihološko-pedagoško-metodičkog obrazovanja nastavnika ovog predmeta zavisi od visokoškolske institucije na kojoj je nastavnik sticao svoje inicijalno obrazovanje. Nastavnici svoje inicijalno obrazovanje i stručno usavršavanje opažaju kao obrazovanje o deklarativnim znanjima predmetnih sadržaja, bez razvijanja funkcionalnih pedagoških, psiholoških i metodičkih znanja i u tom kontekstu smatraju da je potrebno više orijentacije ka razvoju potrebnih kompetencija. Istraživanje mišljenja učenika je nedvosmisleno ukazalo na važnost uloge nastavnika, njegovih kompetencija za uspešnu realizaciju nastave, za rad u školi i profesionalnu ulogu u društvu. Na osnovu rezultata istraživanja, kroz zaključna razmatranja, date su preporuke za model obrazovanja i profesionalni razvoj nastavnika ovog nastavnog predmeta i kao i preporuke za dalja istraživanja u ovoj oblasti.

Kestävästä kehityksestä puhutaan paljon, mutta sitä ei välttämättä tunneta kovin hyvin. Kestävä kehitys tarkoittaa sitä, että jokaisen perustarpeet tyydytetään tavalla, joka ei vie mahdollisuutta tulevilta sukupolvilta tyydyttää omia perustarpeitaan. Ihmiskunta elää tällä hetkellä yli luonnon kestokyvyn ja seuraukset tästä ovat jo nähtävissä. Ihmisten tietoisuuden herättämiseksi ja toimintaan aktivoimiseksi olisi kestävä kehitys tuotava esille myös alakoulujen opetuksessa, kuten myös Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet velvoittaa. Suomessa oppikirjojen rooli opetuksessa on merkittävä, minkä vuoksi haluttiin selvittää, välitetäänkö niiden avulla oppilaille kestävän kehityksen mukaisia ajatuksia. Tutkielman tarkoituksena oli selvittää, miten kestävä kehitys eri ulottuvuuksineen tulee esille alakoulun oppikirjoissa. Haluttiin myös saada selville, millaisia käsitteitä kestävästä kehityksestä oppikirjoissa käytetään ja millaisissa asiayhteyksissä nämä käsitteet mainitaan. Lisäksi selvitettiin, millaisia konkreettisia kestävän kehityksen mukaisia neuvoja ja kehotuksia oppikirjoissa lukijalle annetaan. Tutkielmaa varten analysoitiin kolmen eri oppikirjasarjan ympäristö- ja luonnontiedon, biologian ja maantiedon sekä fysiikan ja kemian alakoulun oppikirjoja vuosiluokilta 1–6. Ympäristö- ja luonnontietoa opetetaan vuosiluokille 1–4 ja biologiaa ja maantietoa sekä fysiikkaa ja kemiaa vuosiluokille 5–6. Tutkittavat oppikirjasarjat olivat Sanoma Pro:n kustantamat Jäljillä ja Pisara sekä Otavan kustantama Koulun ympäristö- ja luonnontieto, Koulun biologia ja maantieto sekä Koulun fysiikka ja kemia. Oppikirjoja oli yhteensä 24 kappaletta. Tutkielma on luonteeltaan laadullinen. Aineistoa analysoitiin kestävän kehityksen ulottuvuuksien näkökulmasta tutkijoiden muokkaaman luokittelurungon avulla. Oppikirjoista etsittiin kaikki kestävän kehityksen mukaiset ilmaisut, joita löytyi yhteensä 1240 kappaletta. Ilmaisuissa korostui selvästi eniten ekologinen ulottuvuus. Sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävän kehityksen mukaisia ilmaisuja aineistosta löytyi vähiten. Kestävän kehityksen mukaisia ilmaisuja löytyi eniten kuudennen vuosiluokan oppikirjoista. Oppikirjasarjoista ilmaisuja löytyi eniten Jäljillä-sarjasta, toiseksi eniten Pisara-sarjasta ja vähiten Koulun-sarjasta. Ilmaisujen runsaudesta huolimatta tutkituista oppikirjoista vain yhdeksässä mainittiin jokin kestävän kehityksen käsitteistä. Käytetyt kestävän kehityksen käsitteet olivat kestävä kehitys, kestävä tulevaisuus ja kestävä elämäntapa. Niitä mainittiin eniten kuudennen vuosiluokan oppikirjoissa, yhteensä käsitteet tulivat esille kaikissa oppikirjoissa 42 kertaa. Käsitteistä käytettiin useimmin kestävää kehitystä, jota eniten käytti Pisara-sarja, toiseksi eniten Jäljillä-sarja ja kolmanneksi Koulun-sarja. Oppiaineista eniten kestävän kehityksen käsitteitä mainittiin biologian ja maantiedon oppikirjoissa. Missään oppikirjassa ei mainittu nimeltä kestävän kehityksen kolmea ulottuvuutta, jotka ovat ekologinen, taloudellinen sekä sosiaalinen ja kulttuurinen. Aineiston luokittelurunko oli jaettu pääluokkiin: ongelmien ennaltaehkäisy, ratkaisut ja ongelmat. Ilmaisut jakaantuivat niin, että eniten löytyi ongelmien ennaltaehkäisyyn liittyviä ilmaisuja, toiseksi eniten ratkaisuja ja kolmanneksi ongelmia. Ekologisuus korostui myös tässä vertailussa. Kaikissa oppikirjasarjoissa oli eniten ongelmien ennaltaehkäisyä käsittäviä ilmaisuja. Jäljillä- ja Pisara-sarja toivat toiseksi eniten esille ratkaisuja, kun taas Koulun-sarja ongelmia. Kestävän kehityksen mukaisia konkreettisia ohjeita kaikista oppikirjoista löytyi yhteensä 88 kappaletta. Ekologinen ulottuvuus tuli esille näistä yli puolessa. Ohjeet jaettiin aiheiden perusteella seuraavasti: toisten huomioiminen, ympäristön huomioiminen, järkevä kuluttaminen, eläinten ja kasvien kunnioitus, energian ja veden säästäminen, kierrätys ja lajittelu sekä luonnonsuojelu.

The master´s thesis deals with organizational culture and its effect on efficiency of Kovomont Lindovský s.r.o. The objective of this Master´s thesis was analysis of Organizational Culture in manufacturing company, detrmination of recent state and suggestion of arrangement which leads to improvement of deficiencies within company strategy and productivity. Survey about recent state of organizational culture in this company was based on written inquiry and interviews.

Text in English with abstracts in English, isiZulu, and isiXhosa
South Africa’s education system is in crisis. Problems in education directly impact the country’s economy through its influence on skills development for employability. Young children trapped in an environment under serviced by educational resources and haracterised poor social cohesion cannot reach their full potential. This study, undergirded by Bronfenbrenner’s ecological model, sought to establish whether stateled early childhood development centres (ECDCs) in the Cape Flats can establish social cohesion and foster responsible citizenship and youth resilience. A qualitative study was conducted in selected ECDCs. Focus group interviews with caregivers of children from sampled centres and face-to-face interviews with the owners/managers of centres were augmented by an interview with an official from local government. The study concluded that the sampled ECDCs are merely coping, but restricted by various problems. They cannot function optimally as institutions for community development, although the community holds them in high esteem. Recommendations are made for improvements.
Uhlelo lwemfundo yaseNingizimu Afrika lunezingxaki. Izinkinga ezitholakala kwezemfundo zinomthelela othintana ngqo nezomnotho ngenxa yethonya ezinalo ekuthuthukisweni kwamakhono kuzokwenza abantu ukuba baqasheke. Izingane ezisezincane ezibiyelwe esibayeni esincishwa izimfanelo zezemfundo, ezingenakho nokubumbana okufanele komphakathi, ngeke zakufeza lokho ezinamandla okufinyelele kukho. Ucwaningo olususelwe esibonelweni sikaBronfenbrenner ngobudlelwane bomuntu nesizinda sakhe, lwaluhlose ukuthola ukuthi ngabe izikhungo eziholwa ngumbuso zokuthuthuka kwezingane ezincane (ama-ECDC) eCape Flats ziyakwazi yini ukugxilisa ukubumbana komphakathi, zikhulise kumuntu ukuba yisakhamuzi esiqotho nabasha abakwazi ukuqina bomelele. Kwenziwa ukuhlolisisa ezikhungweni zama-ECDC ezikhethiwe. Kwaba nokuxoxisana namaqembu aqokiwe abanakekeli bezingane zakulezo zikhungo ezikhethiwe, kwabuye kwaba nokuxoxa bukhoma nabanikazi/abaphathi bezikhungo, okwengezwa kukho nesikhulu esivela kuhulumeni wendawo. Lolu cwaningo lwafinyelela ekuthini izikhungo ezikhethiwe zama-ECDC zazipatanisa nje ngoba zazinqindwa yizinkinga ezahlukene, okusho ukuthi zazingakwazi ukusebenza ngokuphelele njengezikhungo zokuthuthukisa umphakathi, noma umphakathi wona wawuzibabaza kakhulu. Kukhona nezincomo ngokungase kwenziwe ukuze isimo sibe ngcono.
Isimo senkqubo yemfundo yoMzantsi Afrika simandundu. Iingxaki ezikhoyo kwezemfundo ziluchaphazela ngqo uqoqosho ngenxa yokuba zinefuthe kuphuhliso lwezakhono ezilungiselela ukuqesheka komntu. Abantwana abaselula abakwazi ukuphuhla ngokugqibeleleyo kuba bavaleleke kwimeko yemfundo eneenkonzo ezingekho mgangathweni nakwisimo esingazinzanga somphakathi. Esi sifundo sisekelwe kwinkqubo kaBronfenbrenner yolwalamano lwezinto eziphilayo nendalo, kwaye sizama ukuqonda ukuba ingaba ukusekwa kwamaziko ophuhliso lwabantwana abancinci (iiearly childhood development centres- ECDCs) eCape Flats kungadala uzinzo eluntwini, kukhuthaze ukuba ubani abe ngummi othatha uxanduva, ulutsha lungathabatheki lula kusini na. Uphando lomgangatho lwenziwe kumaziko iiECDCs ezikhethiweyo. Udliwano-ndlebe namaqela abantu abagcina abantwana kumaziko akhethiweyo kwanabaphathi baloo maziko luxhaswe ludliwano-ndlebe esiphathamandla sorhulumente wendawo. Esi sifundo sifikelele kwisigqibo esithi ezi ECDCs zikhethiweyo ziyazama kodwa zikhonkxwa ziingxaki ezahlukeneyo, nto leyo ithetha ukuthi azikwazi ukusetyenziswa ngokupheleleyo njengamaziko ophuhliso lomphakathi nangona umphakathi wona uzixabise kakhulu. Kunikwe iingcebiso zokuphucula imeko.
Development Studies
M.A. (Development Studies)

Text in English with abstracts and keywords in English, Sepedi, isiXhosa and isiZulu
Protected areas in South Africa are often surrounded by impoverished communities. Biodiversity must be conserved while improving community wellbeing. An increased understanding of key influences on pro-conservation attitudes and behaviour is essential for the future of successful conservation and the creation of realistic solutions for poor communities. Knowledge gaps exist regarding intangible benefits and losses, as well as the relationship between benefits, losses and pro-conservation attitudes and behaviour. Furthermore, there are less qualitative studies in this field than quantitative, nor are there many that include the perspective of park staff. This research followed a novel comparative multiple-method qualitative approach, using contrasting case studies and borrowing from grounded theory. Three nature reserves were selected, each involving two constituencies – (i) the local community and (ii) protected area staff. Individual interviews, focus group interviews, mapping, and adapted nominal grouping technique were used to collect data. The data were first analysed question-by-question for each case study, followed by cross-case analysis which resulted in meta-themes for each research objective. In each case study, benefits and losses were ranked to indicate their level of importance. Key tangible benefits were employment, access to natural resources and support for schools. Intangible benefits drew less focus, but comprise key influences, such as visiting the park, environmental education, information dissemination, and involvement. These benefits emerged again as aspects that would drew less focus, but comprise key influences, such as visiting the park, environmental education, information dissemination, and involvement. These benefits emerged again as aspects that would improve future positivity if more of each could be provided. Key losses were lack of/limited access to the reserve as visitors, insufficient employment, fear of wild animals and lack of involvement/interaction. Findings indicate that communities have a range of responsibilities towards the reserve (some of which are self-imposed), and a strong sense of custodianship. Exclusion from responsibility led to negative attitudes. Good relationships resulted in fewer poaching incidents, although locals are hesitant to report subsistence poaching. Areas of non-alignment between the perceptions of both constituencies highlight areas for rectification, such as parks acknowledging the losses perceived by communities; knowing which benefits are most important to communities; and highlighting benefits not mentioned by communities. The meta-themes were used to construct a data-derived ‘Theory of Influences on Pro-conservation Attitudes and Behaviour’, which indicates how relationship is shaped by benefits, losses, detractors and facilitators; and includes solutions to increase positive attitudes. To drive practical application of the theory, recommendations for park managers and local communities are provided. Finally, this study was integrated with existing literature to develop the ‘People-Parks Win-Win Framework’ – a comprehensive representation of the influences on people-park relationships – which has not been done before. The study makes methodological, theoretical and practical contributions. Its findings can facilitate people-park win-wins, aiding both biodiversity conservation and community wellbeing.
Mafelo ao a šireleditšwego ka Afrika Borwa gantši a dikaneditšwe ke ditšhaba tšeo di hlokago. Diphedi tšeo di fapafapanego di swanetše go babalelwa mola ka go le lengwe re kaonafatša go phela gabotse ga ditšhaba. Kwešišo ye e oketšegilego ya dilo tše bohlokwa tše di huetšago maikutlo ao a thekgago pabalelo ya diphedi le maitshwaro e bohlokwa go bokamoso bja pabalelo ye e atlegilego le go hloma ditharollo tše di kwagalago go ditšhaba tše di hlokago. Tlhokego ya tsebo e gona mabapi le dikholego le ditahlegelo tšeo di sa bonagalego, gammogo le kamano magareng ga dikholego, ditahlegelo le maikutlo ao a thekgago pabalelo ya diphedi le maitshwaro. Godimo ga fao, go na le dinyakišišo tše mmalwa ka ga boleng ka mo lefapheng le go fetwa ke dinyakišišo ka ga bontši, ebile ga go na le tše ntši tšeo di akaretšago maikutlo a bašomi ba ka dirapeng tša diphoofolo. Dinyakišišo tše di latetše mokgwa wa papetšo wa mekgwa ye mentši ya dinyakišišo ka ga boleng, ka go šomiša dinyakišišo tša seemo tšeo di thulanago le go adima go teori yeo e tlogago e theilwe ka mabaka. Mafelo a pabalelo ya diphedi a mararo a kgethilwe, le lengwe le le lengwe le akaretša bakgathatema ba babedi ka go lona – (i) setšhaba sa kgauswi le (ii) bašomi ba lefelo leo le šireleditšwego. Batho ka o tee ka o tee ba ile ba botšišwa dipotšišo, dihlopha tše di nepišitšwego le tšona di ile tša botšišwa dipotšišo, go hlaola, le mokgwa wo o fetošitšwego wa go hlopha ka maina di šomišitšwe go kgoboketša tshedimošo. Tshedimošo e thomile ka go sekasekwa go ya ka potšišo ye e botšišitšwego go dinyakišišo tša seemo, gwa latela tshekatsheko ya dinyakišišo tše di fapafapanego yeo e feleleditšego ka merero ye megolo go maikemišetšo a mangwe le a mangwe a dinyakišišo. Ka go dinyakišišo tše dingwe le tše dingwe tša seemo, dikholego le ditahlegelo di ile tša bewa ka maemo go laetša maemo a bohlokwa bja tšona. Dikholego tše bohlokwa tšeo di bonagalago di ile tša dirišwa, gwa ba le phihlelelo go methopo ya tlhago le thekgo ya dikolo. Dikholego tšeo di sa bonagalego di ile tša ba le šedi ye nnyane, eupša tša ba le dikhuetšo tše bohlokwa, tša go swana le go etela serapeng sa diphoofolo, thuto ya tikologo, go phatlalatša tshedimošo, le go kgatha tema. Dikholego tše di tšweletše gape bjalo ka dikokwane tšeo di tlago kaonafatša maikutlo a makaone a ka moso ge e le gore tše ntši tša tšona di tla abja. Ditahlegelo tše bohlokwa e bakilwe ke tlhokego ya phihlelelo/phihlelelo ye nnyane ya go tsena ka dirapeng tša diphoofolo ka baeti, tlhokego ya mešomo, go tšhaba diphoofolo tša lešoka le tlhokego ya go kgatha tema/tirišano. Dikutollo di laetša gore ditšhaba di na le maikarabelo a mehutahuta go dirapa tša diphoofolo (a mangwe maikarabelo ke a go ithaopa ga setšhaba), le maikutlo ao a tiilego a go di hlokomela. Go se akaretše ditšhaba go maikarabelo a go feleleditše ka maikutlo ao a sego a loka. Dikamano tše botse di feleleditše ka ditiragalo tše mmalwa tša go bolaya diphoofolo ke bao ba nyakago manaka a tšona, le ge e le gore badudi ba dikadika go bega go bolaya diphoofolo ke bao ba inyakelago nama ya tšona. Makala a go se sepelelane magareng ga maikutlo a bakgathatema ka bobedi a laetša fao go swanatšego go phošollwa gona, go swana le ge dirapa tša diphoofolo di dumela ditahlegelo tšeo di bonwago ke ditšhaba; di tseba gore ke dikholego dife tše di lego bohlokwa kudu go ditšhaba; le go laetša dikholego tše di sego tša bolelwa ke ditšhaba. Mereo ye megolo e ile ya šomišwa go hlama ‘Teori ya dikhuetšo ye e tšwago tshedimošong ka ga Maikutlo le Maitshwaro ao a Thekgago Pabalelo ya diphedi’, yeo e laetšago ka fao kamano e bopšago ke dikholego, ditahlegelo, disenyi le basepediši; ebile e akaretšago ditharollo tša go oketša maikutlo a makaone. Go tšwetša pele tirišo ye e phathagatšwago ya teori ye, balaodi ba dirapa tša diphoofolo le ditšhaba ba ile ba fiwa ditšhišinyo. Mafelelong, dinyakišišo tše di ile tša tsenywa ka gare ga dingwalwa tšeo di lego gona ka nepo ya go hlama ‘Melawanatheo ya Dirapa tša Diphoofolo tša go Thekgwa ke Batho tšeo di Holago Bohle’ – e lego kemedi ye e akaretšago bohle ka ga dikhuetšo tša dikamano tša dirapa tša diphoofolo tša go thekgwa ke batho – e lego seo se sego sa ka sa dirwa mo nakong ye e fetilego. Dinyakišišo tše tsenya letsogo ka ga mekgwa, teori le tirišo. Dikutollo tša tšona di ka nolofatša kholego ya bohle go dirapa tša diphoofolo tša go thekgwa ke batho, tša thuša bobedi pabalelo ya diphedi tšeo di fapafapanego le go phela gabotse ga setšhaba.
Imimandla ekhuselekileyo eMzantsi Afrika ikholisa ukungqongwa yimiphakathi ehluphekileyo. Indalo esingqongileyo kufuneka ilondolozwe lo gama kuphuculwa intlalontle yoluntu. Kubaluleke kakhulu ukwanda kokuqonda imiba enefuthe kwiindlela zokucinga nokuziphatha malunga nolondolozo lwendalo ukuze kubekho impumelelo ekulondolozeni indalo, kudaleke nezisombululo ezisebenzayo kwimiphakathi ehluphekileyo. Kukho izikhewu kulwazi olumalunga noncedo nelahleko, kwanolwalamano phakathi koncedo, ilahleko neendlela zokucinga nokuziphatha. Ngaphaya koko, zimbalwa izifundo ezingqiyame kakhulu kwingxoxo nengcaciso kunezifundo ezingqiyame kumanani, kwaye zimbalwa eziqwalasela izimvo zabasebenzi bamaziko ekugcinwa kuwo indalo. Olu phando lunesimbo esitsha esiqhutywa ngokuthelekisa iindlela zophando eziliqela, kusetyenziswa izifundo ezisekelwe kumava neengcingane/iithiyori ezaziwayo. Kukhethwe amaziko endalo amathathu apho kubandakanywe amacandelo amabini kwiziko ngalinye – (i) uluntu lwendawo kunye (ii) nabaqeshwa bommandla okhuselweyo. Ulwazi okanye idatha luqokelelwe ngezi ndlela zilandelayo: Kwaqhutywa udliwano ndlebe nabantu bengabanye, bengamaqela ekugxininiswe kuwo, kwalandeliswa ngokuthelekisa okuqikelelweyo nokwenzekileyo kunye nokudibanisa amaqela ukuze axukushe imiba ekuphandwa ngayo. Iinkcukacha zolwazi eziqokelelweyo zahlalutywa ngokuthi kuqwalaselwe iimpendulo zombuzo ngamnye kule yemizekelo yamava omntu ngamnye, kwalandeliswa ngokuthelekisa iimeko namava abantu ngabantu, nto leyo eyaveza imixholo ebanzi kwinjongo nganye yesifundo sophando. Kwisifundo samava ngasinye kwalandelelaniswa uncedo nelahleko ngokokubaluleka kwazo. Izinto eziluncedo ezaqwalaselwayo yaba yimpangelo, ukufikelela kwimithombo yendalo nenkxaso yezikolo. Uncedo olungabambekiyo zange luqwalaselwe ngokungamandla kodwa lunefuthe eliphambili njengokutyelela amaziko endalo, ukufundiswa ngokusingqongileyo, ukusasazwa kolwazi nokuthatha inxaxheba. Ezi ndidi zoncedo zaphinda zavela njengamanqanaba aya kuphucula ukuzijonga ngethemba izinto xa kunokwenziwa ukuba zibe khona. Ilahleko yaba kukunqongophala kwendlela yokufikelela kwiziko njengeendwendwe, ukunqaba kwamathuba empangelo, ukoyika izilo zasendle nokungabikho kwamathuba okuthatha inxaxheba. Okufunyanisiweyo kudiza ukuba uluntu lunoxanduva oluziindidi ezahlukeneyo kwiziko (olunye uxanduva bazinike ngokwabo), kwaye luzibona lungabagcini bendawo. Ukunganikwa uxanduva kwakhokelela ekucingeni gwenxa. Intsebenziswano yakhokelela ekuncipheni kweziganeko zokuzingela ngokungekho mthethweni, nangona abahlali bendawo bemathidala ukuxela abantu abazingelela ukuzondla. Iindawo zokuhlabana kwezimvo zamacala omabini zidulisa amanqanaba afanele ukulungiswa, njengokuba amaziko endalo ayiqonde imeko ebonwa njengelahleko luluntu lwendawo; aqonde nokuba zeziphi izinto ezibalulekileyo nezibonwa njengoncedo luluntu; acacise nezinto eziluncedo ezingabalulwanga luluntu lwendawo. Imixholo ebanzi (meta-themes) yasetyenziselwa ukuqweba ‘Ingcingane Yefuthe Elenzeka Kwiimbono Nokuziphatha’ (‘Theory of Influences on Pro-conservation Attitudes and Behaviour’), nebonakalisa ukuba izinto eziluncedo, ilahleko, iziphazamiso nabaququzeleli zilubumba njani ulwalamano. Kwakhona, le ngcingane iquka izisombululo zokwandisa iingcinga ezintle. Kunikwe iingcebiso kubaphathi beziko lendalo nakuluntu lwendawo ukuze kuphuhliswe iindlela ezibonakalayo zokusebenzisa le ngcingane. Okokugqibela, esi sifundo sixutywe noncwadi oselukho ngenjongo yokuphuhlisa ‘Isakhelo Sempumelelo Yentsebenziswano Kuluntu Namaziko Endalo’ (‘People-Parks Win-Win Framework’) – lo ngumbhalo oveza ifuthe lentsebenziswano yoluntu namaziko endalo – nto leyo ingazange ibekho ngaphambili. Esi sifundo sifaka igxalaba ngobuchule, ngengcingane nangomsebenzi ophathekayo. Okufunyaniswe apha kunakho ukudala impumelelo kwintsebenziswano yokuntu namaziko endalo, sincede ulondolozo lwendalo nentlalontle yoluntu.
Izindawo ezivikelekile eNingizimu Afrika kaningi zihaqwe yimiphakathi entulayo. Izinto ezahlukahlukene eziphilayo kufanele zilondolozwe kanti ngakolunye uhlangothi sibe sesifafaza ivangeli lempilo ephephile emiphakathini. Ulwazi oluningi lwemithelela esemqoka emayelana nommoya kanye nemikhuba yokulondoloza kwemvelo kubalulekile kwikusasa lokwakha uhlelo olluyimpumelelo lokulondoloza kwemvelo kanye nokwakha amasu empilo yangempela okusiza imiphakathi edla imbuya ngothi. Kukhona ukwedlulana okumayelana nezinzuzo ezingabonakali ngamehlo kanye nokulahlekelwa, kanye nobudlelwano obuphakathi kwezinzuzo, kokulahlekelwa kanye nemmoya kanye nemikhuba ehlose ukulondoloza imvelo. Ngaphezu kwalokho, kunezifundo ezincane zocwaningo olugxile kwizingxoxo kulo mkhakha, uma seziqhathaniswa nezifundo zocwaningo olugxile kumanani, kanti kunjalo-nje izifundo zocwaningo eziningi azixubi umqondo wabasebenzi. Lolu cwaningo luye lwalandela indlela embaxaningi yokuqhathanisa egxile kwizingxoxo, ngokusebenzisa izifundo zocwaningolotho eziphikisanayo futhi ziye zaqhubeka nokuboleka amasu kwimiqondo egxilile. . Kuye kwakhethwa iziqiwu zokulonda izilwane ezintathu, esinye nesinye isiqiwu sinezakhamuzi zendawo – (i) umphakathi oyizakhamuzi kanye (ii) nendawo evikelekile yabasebenzi. Kuye kwasetshenziswa izinhlelo zenhlolovo yomuntu ngamunye, ukumepha, kanye nezindlela zemibuzo eshicilelwe zemibono yamaqembu, konke lokhu kuye kwasetshenziswa ukuqoqa idatha. Okokuqala idatha iye yahlaziywa ngokwemibuzo ngamunye kolunye nolunye ucwaningolotho, okuye kwalandelwa yindlela yokuhlaziya eyaziwa phecelezi ngecross-case analysis okuyindlela edale ukuba kube nezindikimba ezibizwa ngemeta-themes zenhloso enye nenye yocwaningo. Kolunye nolunye ucwaningo, izinzuzo kanye nokulahlekelwa kuye kwabekwa ngokulandelana ukuze kuvezwe amazing okubaluleka. Izinzuzo ezisemqoka eziphathekayo kuye kwaba ukusebenza, ukwazi ukuthola imithombo yemvelo kanye nokuxhaswa kwezikole. Izinzuzo ezingaphathekiyo akugxilwanga kakhulu kuzo, kodwa nazo ziqukethe imithelela esemqoka, enjengokuvakashela izindawo zokungcebeleka, ukuhlinzekwa ngemfundo yezemvelo, ukusakazwa kolwazi kanye nokubandakanyeka. Lezi zinzuzo ziye zavela futhi njengezinto ezizothuthukisa ikusasa eliqhakazile uma ngabe konke lokhu kuyalandelwa. Ukulahlekelwa okuphawulekayo kuye kwaba ukusweleka/ukufinyeleleka kancane kwezivakashi esiqiwini sezilwane, ukuqashwa kwabasebenzi benani eliphansi, ukwesaba izilwane zasendle kanye nezinga lokusweleka kokubandakanyeka/nokungahlangani. Ulwazi olutholakele luveza ukuthi imiphakathi inezindima eziningi okufanele iziidlale kwiziqiwu ezilondoloza imvelo (ezinye izindima yilezo ezizibeke phezu kwamahlombe omphakathi) kanye nokuba nesasasa lokunakekela imvelo. Kanti ukungabandakanywa komphakathi kuye kwaholela ekutheni umphakathi ube nommoya ongemuhle kulezi ziqiwu. Ubudlelwano obuhle buye baholela ekutheni kube nenani eliphansi lezehlakalo zokubulawa kwezilwane, yize abantu bezindawo ezisondelene neziqiwu beba nokuthandabuza uma kufanele babike izehlakalo zokubulawa kwezilwane. Ukungasebenzisani phakathi kwezinhlanga ezimbili, izakhamuzi kanye namalungu eziqiwu zezilwane kuveza amaphutha okufanele alungiswe, anjengokuthi iziqiwu lezi zibe nolwazi ngokulahlekelwa komphakathi; zazi ukuthi ngiziphi izinzuzo ezibalulekile emphakathini; futhi ziveze izinzuzo ezingavezwanga wumphakathi. Izinhlaka phecelezi ezingama meta-themes zisetshenzisiwe ukwakha ithiyori esuselwe kwidatha, phecelezi ‘Theory of Influences on Pro-conservation Attitudes and Behaviour’, okuveza indlela ubudlelwano obakhiwa ngayo yizinzuzo, ukulahlekelwa, yizihibhe kanye nabancedisi; kanti lokhu kuxuba izixazululo eziqonde ukwengeza ummoya omuhle. Ukuze kusetshenziswe imiqondo ngendlela ebonakalayo , kuye kwalandelwa izincomo zabaphathi beziqiwi kanye nezakhamuzi eziseduze neziqiwu. Okokugcina, lolu cwaningo luye lwahlanganiswa nombhalo wobuciko obevele ukhona ukwakha phecelezi ‘People-Parks Win-Win Framework’ – uhlelo olubanzi oluxuba zonke izinhlaka olunemithelela yemibono yezinhlelo zobudlelwano babantu kanye neziqiwu zezilwane – okuyinto engakaze yenziwe ngaphambilini. Ucwaningo luye lwaba negalelo kwindlela yokucwaningo (methodological), kwimiqondo kanye namagalelo abonakalayo. Okutholwe wucwaningo kunganceda ukuhlela uhlelo lapho kuzuza abantu kanye neziqiwu, lokhu kunganceda zombili izinhlaka ukulondolozwa ephilayo ehlukahlukene kanti futhi kungadala inhlalakahle emphakathini.
Environmental Sciences
Ph. D. (Environmental Management)