Journal articles: 'Kulutus'

1

Kuismin, Anna. "Rahvas ja kirjallisuuden rikkaruohot." Ennen ja nyt: Historian tietosanomat 21, no. 1 (January 18, 2021): 44–65. http://dx.doi.org/10.37449/ennenjanyt.90990.

Full text

Abstract:

Artikkelissa käsitellään ns. maallisten arkkiviisujen tuottamista, myyntiä ja kulutusta Suomessa 1870-luvulta vuosisadan alkupuolelle saakka sanoma- ja aikakauslehtikirjoitusten, fiktion ja muistitietoaineiston valossa. Tarkastelun kohteena ovat viisunikkarit ja arkkiveisujen myyjät sekä laulujen kuluttajat. Arkkiveisujen tuottaminen ja kulutus liittyvät kysymykseen siitä, miten perinteisen muistitietoon, puhuttuun ja kuultuun perustuvan kansankulttuurin rinnalle nousi kirjallinen – tai pikemminkin suullis-kirjallinen – kulttuuri.

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

2

Jokiniemi, Tapani, and Jukka Ahokas. "Kasvinviljelyn energiankulutuksen mittaaminen." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 28 (January 31, 2012): 1–6. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75479.

Full text

Abstract:

Maatalouden energian kulutukseen on alettu kiinnittää entistä enemmän huomiota osana yleisiä energiasäästötavoitteita. Kasvinviljelyssä energian säästö on helpointa aloittaa tuotannon suorista energiapanoksista, jotka muodostuvat pääasiassa koneiden ja viljankuivauksen polttoaineena käytetystä polttoöljystä. Jotta energiaa voidaan säästää, on tiedettävä kuinka paljon sitä kuluu tarkasteltavan systeemin sisällä ja miten kulutus jakaantuu eri osasysteemeihin. Lisäksi energiankulutus on pystyttävä ilmoittamaan sellaisissa yksiköissä, että kulutuksen vertailu vaihtoehtoisten prosessien tai menetelmien välillä on mahdollista. Peltotöissä polttoaineen kulutus vaihtelee paljon maalajien ja olosuhteiden vaihdellessa. Tässä tutkimuksessa kehitettiin ja testattiin yksinkertaista ja edullista menetelmää polttoaineen kulutuksen määrittämiseen laajamittaisesti käytännön olosuhteissa. Mittaus tehtiin koneiden oman polttoainemittarin anturin jännitesignaalin, GPS-paikannuksen sekä manuaalisen kirjanpidon avulla. Mittauslaitteisto on helppoa asentaa ja se sopii lähes mihin tahansa työkoneeseen. Anturin jännitesignaali tallennettiin tiedonkeruulaitteelle ja signaalin muutoksista laskettiin paikkatiedon ja kirjanpidon avulla polttoaineenkulutus eri työvaiheille. Kulutus ilmoitettiin yksikössä l/ha, joka on useimmissa töissä käyttökelpoisin mittayksikkö. Mittauksia tehtiin useimmista tavanomaisista viljan- ja nurmenviljelyn konetöistä. Tutkimuksen johtopäätöksenä todettiin tämän kaltaisen mittaustavan olevan käyttökelpoinen menetelmä maataloustöiden polttoaineenkulutuksen määrittämiseen tietyin varauksin. Luotettavien tulosten saaminen edellyttää, että peltolohkot ovat suhteellisen isoja ja työ on riittävän yhtäjaksoista. Menetelmän tarkoituksena ei ole ilmoittaa tarkkoja kulutuslukemia, vaan sitä voidaan käyttää maatalouden keskimääräisten energiankulutuslukemien laskemiseen. Lisäksi sen avulla pystytään löytämään prosesseista kohtia, jotka vaativat tarkempaa analysointia. Polttoaineenkulutuksen lisäksi menetelmää voidaan käyttää peltotöiden työhyötysuhteen määrittämiseen.

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

3

Niva, Mari. "Kestävä kulutus on yhteinen asia." Kulutustutkimus.Nyt 16, no. 1-2 (January 11, 2023): 65–73. http://dx.doi.org/10.54333/kulutustutkimus.122749.

Full text

Abstract:

Tämä esitys tarkastelee kestävyyttä ja kestävyysmurrosta kuluttaja- ja kulutustutkimuksen näkökulmasta. Taustoitan teemaa tarkastelemalla lyhyesti kulutuksen kasvua ja kulutusyhteiskuntaa, minkä jälkeen esittelen erilaisia lähestymistapoja kulutukseen ja paikannan oman tutkimukseni tähän kokonaisuuteen. Pohdin, miksi ja millaisia muutoksia kestävyysmurros edellyttää kulutuksen tavoissa sekä sitä, miten kestävää kulutusta voidaan ymmärtää arjen käytäntöjen näkökulmasta. Lopuksi nostan esiin ruoan kulutuksen esimerkkinä siitä, millaisia jähmeyksiä kestävyysmurrokseen liittyy.

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

4

Kaukoranta, Timo, Juha Näkkilä, Liisa Särkkä, and Kari Jokinen. "Energian käytön ja kasvihuonekaasujen vähentämisen potentiaali kasvihuonetuotannossa." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 28 (January 31, 2012): 1–4. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75495.

Full text

Abstract:

Luonnonvalotuotannossa voidaan säästää 30 – 50 % lämmityksestä kaksinkertaisella katteella ja lämpöverhoilla. Merkittäviä säästöjä odotetaan myös koristekasvien vuorokautisen lämpötilasäädön syklin muuttamisesta. Tämä ei vaadi investointeja, jos säätöjärjestelmä on nykyaikainen. Ympärivuotisen valotetun vihannestuotannon energian kulutus on alempi tuotettua kiloa kohti kuin valottamattoman, johtuen valon vaikutuksesta kasvuun. Kurkun tuotannossa välitön CO2-päästö on 0 – 2.3 kg per tuotettu kg. Valotetun tuotannon vuosisatoa voidaan edelleen nostaa 10 – 15 % jäähdytyksellä. Päästöt vähentyvät vastaavasti. Simuloinnin mukaan yhdistämällä jäähdytys, paremmat kasvualustat, tarkempi säätö ja LED-valotuksen odotettu kehitys energian kulutus voisi alentua 30 – 50 % nykytuotantoon verrattuna. Jos lämmitys toteutetaan uusiutuvalla energialla, mutta sähkö edelleen nykyisellä tuotantorakenteella, välitön CO2-päästö kurkkutuotannosta alentuisi tasolle 1 – 1.2 kg per tuotekilo. Paikallista ja kansallista sähkön tuotannon rakennetta muuttamalla voidaan kasvihuonetuotannon CO2-päästöjä alentaa tästä edelleen. Markkinasähkön päästöjen alentuminen 10 prosentilla alentaa 9 % kurkun tuotannon päästöjä. Uusiutuvalla energialla tuotettua sähköä käyttämällä suoraan tuotannosta aiheutuvat päästöt painuisivat lähes nollaan. Jäähdytyksellä varustetusta yhden hehtaarin huoneesta voitaisiin saada nykyään ulos keväästä syksyyn 5 – 6 GWh 15 – 20-asteisena vetenä, jolla on alhainen myyntiarvo, mutta sillä voi olla arvo paikallistaloudessa.

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

5

Mikkola, Hannu, Katri Pahkala, Teuvo Paappanen, and Tuula Mäkinen. "Ohran ja rypsin viljelyn energiatase." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 21 (January 31, 2006): 1. http://dx.doi.org/10.33354/smst.76658.

Full text

Abstract:

Liikenteen biopolttoaineiden käytön edistämisen yhtenä tavoitteena on kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen. Biopolttoaineen jalostusaste ja tuotantoketju vaikuttavat siihen, miten paljon fossiilista energiaa tuotantoon joudutaan käyttämään. Jalostusasteen noustessa tuotantoon tarvittava energiapanostus saattaa olla merkittävä tuotettavan polttoaineen energiasisällöstä. Biopolttoaineiden tuotantoketjujen energiankulutuksen ja niistä aiheutuvien kasvihuonekaasupäästöjen tunnistaminen onkin oleellista, kun biopolttoaineilla suunnitellaan korvattavan fossiilisia polttoaineita.Biopolttoaineiden raaka-ainetuotannon energiataseen selvittämiseksi tehtiin kaksi kuvitteellista tilamallia, joista toinen oli tärkkelysohraa viljelevä tila ja toinen rypsiä viljelevä tila. Ohran laskelmat tehtiin keskimääräisellä ja keskimääräistä tehokkaammalla tuotantointensiteetillä. Keskimääräisen intensiteetin sato oli 3500 kg/ha ja tehokkaan 4200 kg/ha. Suuremman sadon saamiseksi oletettiin tarvittavan enemmän työtä, lannoitusta ja kasvinsuojelua kuin pienemmän sadon. Rypsin sato oli 1600 kg/ha. Suorakylvötuotantoketjujen satojen oletettiin olevan 10 % tavanomaisen kyntöön perustuvan tuotantoketjun satoa pienempiä.Tilojen koko, viljelyala ja koneistus päätettiin tutkimalla tilastotietoja (Maatilatilastolliset vuosikirjat 2001, 2002 ja 2004) sekä kysymällä ohran ja rypsin ostajilta, millainen on tyypillinen tärkkelysohraa ja rypsiä tuottava sopimustila. Peltotyövaiheiden polttoaineenkulutusluvut saatiin kirjallisuudesta. Laskelmaan otettiin mukaan myös lannoitteiden ja kalkin valmistukseen, niiden kuljettamiseen, siemenen tuotantoon ja sadon kuljettamiseen tarvittava energia. Laskelman ulkopuolelle on toistaiseksi jätetty torjunta-aineiden ja koneiden valmistukseen käytetty energiamäärä. Jos energian käyttö torjunta- aineiden valmistukseen olisi mukana, viljelyketjujen energian kulutus olisi 700 – 1500 MJ (6 – 24 %) suurempi. Koneiden valmistukseen käytetyn energiamäärän mukaan ottaminen lisäisi tuotantoketjujen energiankulutuksen noin puolitoistakertaiseksi.Sekä ohran että rypsin viljelystä muodostettiin erilaisia tuotantoketjuja, joissa vaihtelivat perusmuokkauksen tapa ja intensiteetti, kylvötapa, varastointimenetelmä (lämminilmakuivaus tai ilmatiivis säilöntä), käytettävä lannoite (mineraalilannoite tai lietelanta) sekä kuivaukseen käytetty energianlähde (öljy tai hake).Lannoitteiden ja erityisesti typen valmistukseen kuluu paljon energiaa. Lannoitteiden valmistuksen ja kuljetuksen osuus oli lähes puolet koko ketjun energian kulutuksesta. Paljon energiaa kuluu myös lämminilmakuivaukseen. Muokkaus ja puinti ovat peltotöistä eniten energiaa kuluttavat työvaiheet.Perinteisissä ohran tuotantoketjuissa, joissa perusmuokkauksena oli kyntö tai sänkimuokkaus, uusiutumatonta energiaa kului 16 – 18 % siemensadon energiasisällöstä. Säilöttäessä ohra ilmatiiviiseen siiloon energiaa kului 11 – 13 % ja lannoitettaessa ohra lietelannalla ja käytettäessä haketta lämminilmakuivauksen energianlähteenä, 5 – 6 % siemensadon energiasisällöstä. Tehokkaan tuotantointensiteetin ketjujen kulutus oli yhdestä kahteen prosenttiyksikköä pienempi kuin keskimääräisen. Perinteisissä rypsin tuotantoketjuissa uusiutumatonta energiaa kului 24 – 26 % siemensadon energiasisällöstä. Käytettäessä lannoitukseen lietelantaa ja lämminilmakuivaukseen haketta uusiutumatonta energiaakului 8 %.Tämä tutkimus on osa VTT:n ja MTT:n yhteistutkimuksesta nimeltään ”Liikenteen biopolttoaineiden ja peltoenergian käytön kasvihuonekaasutaseet ja uudet liiketoimintakonseptit – BIOGHG”. Tutkimus päättyy huhtikuussa 2006 ja se kuuluu Tekesin ClimBus-teknologiaohjelmaan. Muut rahoittajat ovat: VTT, MTT, KTM, Neste Oil, PVO ja Vapo.

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

6

Salmi, Hannu. ""Suodatinkahvia hienoksi leikattuna". Kahvinkeitin ja suomalaisten kotien modernisaatio 1950-luvulta 1970-luvulle." Tekniikan Waiheita 38, no. 2 (July 8, 2020): 6–21. http://dx.doi.org/10.33355/tw.96112.

Full text

Abstract:

Kahvin keittäminen ja nauttiminen ovat olennainen osa suomalaista arkea. Toisen maailmansodan jälkeen kahvin valmistaminen suodattamalla yleistyi vuosikymmen vuosikymmeneltä, ja myös automaattiset kahvinkeittimet tulivat kuluttajamarkkinoille 1950-luvulla. Artikkeli tutkii kotien modernisaatiota kahvin valmistamisen näkökulmasta 1950-luvun alusta 1970-luvun loppuun; siihen mennessä pannukahvin kulutus oli Suomessa voimakkaasti laskenut. Artikkeli pohjautuu sanoma- ja aikakauslehdistössä julkaistuihin kahvin, suodattimien ja kahvinkeittimien mainoksiin ja kahvia käsitteleviin artikkeleihin sekä analysoi Kansalliskirjaston digitoitujen lehtien kokoelmaa määrällisesti ja laadullisesti kahvinjuonnin näkökulmasta.

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

7

Sorvala, Sanna, Marja Lehto, and Maarit Puumala. "Käyttöveden riittävyys ja laatu maatalouden suurissa tuotantoyksiköissä." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 21 (January 31, 2006): 1–6. http://dx.doi.org/10.33354/smst.76776.

Full text

Abstract:

Vuosina 2002 ja 2003 satoi Suomessa keskimääräistä vähemmän. Useilla maatiloilla, joillakäyttöveden lähteenä on vain oma kaivo, oli ongelmia veden riittävyydessä. Tilojen kaivot kuivuivatja viljelijät joutuivat miettimään vedenkäyttöään. Veden käytön rajoittaminen on kuitenkin vaikeaa,sillä vettä tarvitaan tilalla moniin välttämättömiin toimintoihin, kuten eläinten juomavedeksi jamaidonkäsittelyyn liittyvien laitteiden ja tilojen pesuun.Kotieläintiloille suunnattu kyselytutkimus tehtiin maalis-huhtikuussa 2004. Siinä selvitettiintilojen veden käyttöä, käyttöveden lähteitä ja laatua, vesimäärän mahdollisista vaihteluista johtuviaongelmatilanteita sekä kuivuuden vaikutusta tilojen pesu- ja juomaveden käyttöön. Kyselynkohderyhmäksi valittiin maidontuotantotilat, joilla oli yli 40 lypsylehmää, naudanlihantuotantotilat,joilla oli yli 100 nautaa, broilerinlihantuotantotilat, joilla oli yli 40 000 lintua sekä yli 1000lihasikapaikan tai yli 100 emakon sikatilat. Kysely lähetettiin 430 tilalle.Kyselytutkimukseen vastasi 92 maatilaa (vastausprosentti 21). Maatiloista 35 % käyttitoimintoihinsa vain oman kaivon vettä. Vain kunnallista vesijohtovettä käytti 38 % tiloista.Kunnallinen vesi oli oman kaivon lisäksi varavesilähteenä 22 % tiloista. Muutama tila kuuluivesiosuuskuntaan.Veden laatututkimus oli tehty 13 rengaskaivosta, joista kahdeksassa veden laatu ei olluttäyttänyt sosiaali- ja terveysministeriön (STM) asettaman laatuvaatimuksia jonkin laatuparametrinosalta. Porakaivoista oli tutkittu 12. Kaikissa kaivoissa oli jokin tekijä, joka ei täyttänyt STM:nlaatuvaatimuksia.Eläinten juomaveden ja tilojen pesuveden kulutus riippui eläinmäärästä ja tuotantosuunnasta.Kyselytutkimukseen vastanneista tiloista suurimmalla osalla ei ollut vedestä pulaa, vaikkakäyttövetenä oli vain oman kaivon vesi. Ongelmatiloilla kuiva ajanjakso oli aiheuttanut kaivoissaveden pinnan huomattavaa laskua sekä jopa kaivoveden loppumista. Veden säästötoimenpiteiksimainittiin esim. lypsylaitteiston pesuveden kierrätys sekä likaisten pintojen liotus ennen pesua taitilojen pesukertojen vähentäminen. Monilla maatiloilla ei veden käyttöä voitu enää vähentää, koska seon jo tehokasta. Osa maatiloista halusi lisätä oman kaivovetensä käyttöä kustannustenpienentämiseksi. Porakaivojen rakentaminen oli ratkaissut useassa tapauksessa vedenriittävyysongelman, mutta tuonut mukaan veden laatuongelmia.

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

8

Kautto, Outi, Auvo Sairanen, Kaisa Kuoppala, Olli Byman, Hannu Ilvesniemi, and Marketta Rinne. "Koivusta ja kuusesta paine-kuumavesiuutetun hemiselluloosaliuoksen maittavuus lypsylehmille." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 30 (January 31, 2014): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75394.

Full text

Abstract:

Paineistetulla kuumavesiuutolla puusta pystytään eristämään vesiliukoinen hemiselluloosafraktio. Aikaisempien tutkimusten perusteella puusta eristetty hemiselluloosa soveltuu märehtijöiden rehuksi. Prosessista tuleva hemiselluloosa on vesiliuoksessa, jonka kuivaaminen on kallista. Uutteen yhtenä käyttövaihtoehtona voisi olla hemiselluloosaliuoksen (hemiliuoksen) juottaminen sellaisenaan. Tässä kokeessa selvitettiin, miten maittavaa hemiliuos on lypsylehmille ja millaisia määriä vuorokaudessa lehmät sitä juovat. Kuumavesiuutot suoritettiin Metlassa Vantaalla. Uuttolämpötila oli 180 °C kuuselle ja 170 °C koivulle ja virtausnopeus uuton aikana oli 20 l minuutissa. Hemiliuosten maittavuuden selvittämiseksi tehtiin juottokoe kuudella lypsylehmällä MTT Maaningan tutkimusnavetassa tammikuussa 2013. Lehmät olivat parsissa ja niiden seosrehun kulutus ja maitomäärä mitattiin päivittäin. Kokeen alussa 2,5 päivän ajan selvitettiin lehmäkohtaisesti päivittäinen vedenkulutus. Kolmantena koepäivänä lehmät saivat tutustua liuoksiin. Neljäntenä koepäivänä suoritettiin challenge-testi kello 6-15, jonka aikana lehmät saivat juoda vain koivu- ja kuusihemiselluloosaliuoksia (koivu- ja kuusiliuoksia). Lehmät eivät 15 tunnin vesipaastosta huolimatta yhtä lehmää lukuun ottamatta juuri koskeneet hemiliuoksiin. Liuoksia alettiin laimentaa vedellä ja suhde 1/5 oli sellainen, jota lehmät alkoivat juoda. Viidennestä koepäivästä kokeen loppuun liuoksia alettiin jälleen väkevöittää asteittain siten, että yhdeksäntenä eli viimeisenä koepäivänä tarjottiin jälleen laimentamattomia liuoksia. Lehmät saivat juoda vettä ainoastaan iltaisin kello 20 puolen tunnin ajan. Koivu- ja kuusiliuoksen kuiva-ainepitoisuudet olivat 27 ja 16 g/kg. Kuusiliuos oli selvästi maittavampaa. Lehmät eivät kärsineet janoa kokeen aikana, sillä veden saanti juomalla, hemiliuoksista ja rehusta lisääntyi kokeen loppua kohti. Lehmien välillä oli suuria eroja hemiliuosten maittavuudessa. Molempien hemiliuosten säilyvyyttä seurattiin aistinvaraisesti ja ne osoittautuivat stabiileiksi. Lehmät eivät aluksi juoneet koivu- ja kuusiliuoksia juuri lainkaan, mutta ne tottuivat niiden makuun niinikin lyhyessä ajassa kuin neljässä päivässä. Asteittaisella totuttamisella saatiin tässä kokeessa hyvä tulos. Suurimmat päivittäiset laimennettujen koivu- ja kuusiliuoksen lehmäkohtaiset juontimäärät olivat 42 ja 77 kiloa. Hemiliuosten käytön aikana ei havaittu poikkeavuuksia lehmien yleisessä voinnissa, rehujen vapaaehtoisessa syönnissä, maitotuotoksissa tai maidon pitoisuuksissa.

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

9

Katajajuuri, Juha-Matti, Kirsi Usva, Yrjö Virtanen, and Pasi Voutilainen. "Elintarviketuotannon vaikutus ilmastonmuutokseen ketjuvaiheittain." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 21 (January 31, 2006): 1–6. http://dx.doi.org/10.33354/smst.76656.

Full text

Abstract:

Kasvava kulutus ja kansalaisten käyttämät tuotteet ovat ympäristöongelmien takana. Suomessa elintarvikekulutus aiheuttaa valtaosan kotitalouksien kulutuksen ympäristövaikutuksista. On tärkeää tuntea, mistä elintarvikeketjun osista ja prosesseista ympäristövaikutukset syntyvät, jotta niihin voidaan puuttua. Tässä artikkelissa tarkastellaan elinkaaren eri osien merkityksiä ympäristövaikutusten synnyssä käyttäen esimerkkinä muutamaa erityyppistä elintarviketta, nimittäin juustoa, kaurahiutaleita ja -puuroa, perunagratiinia ja virvoitusjuomia. Tarkastelu perustuu näistä tuotteista tehtyihin elinkaaritutkimuksiin, joissa ympäristökuormitustiedot hankittiin tuotantoketjujen todellisista prosesseista.Eri elintarvikkeiden typpi- ja fosforikuormitus ja vesistöjen rehevöitymisvaikutus aiheutuvat valtaosin alkutuotannosta, erityisesti peltoviljelystä. Sitä vastoin elintarviketuotannon ilmastonmuutos- ja happamoitumisvaikutus aiheutuvat ketjun eri osista vaihdellen merkittävästi. Silloin kun kotona tapahtuva ruoan valmistus uunissa tai keittolevyllä oli mukana elintarvikkeen ketjussa, tästä aiheutuneet hiilidioksidipäästöt (CO2) olivat koko ketjun ilmastonmuutosvaikutuksen suurimpia osatekijöitä.Juuston tuotannon ilmastonmuutosvaikutuksesta suurin osuus (35 %) aiheutui lypsykarjan ruoansulatuksen metaanipäästöistä (CH4). Maatalouden osuus juuston tuotannon ilmastonmuutosvaikutuksesta oli yhteensä 77 %, muina isoina tekijöinä mm. lannankäsittelyn typpioksiduulipäästöt (N2O). Puuron valmistus sähköliedellä oli suurin kaurahiutaleketjun ilmastonmuutosta aiheuttava tekijä (65 % kokonaisvaikutuksesta). Jos kuluttaja kypsentäisi kaurapuuron mikroaaltouunissa, olisivat päästöt murto-osan siitä mitä ne ovat sähköliedellä lämmitettäessä. Virvoitusjuomien (olut) suurin ilmastonmuutosvaikutus aiheutui juomien jakelusta ja kaupasta. Myös juomapakkauksen valmistusketju saattaa olla merkittävä ilmastonmuutosvaikutuksen aiheuttaja pakkauksessa käytetyistä materiaaleista, niiden määristä ja kierrätysasteesta riippuen.Juustokermaperunaketjussa suurin ilmastonmuutosta aiheuttava kuormituserä syntyi kaupassa (63 %). Tämä johtui kylmäsäilytykseen käytettyjen pakastealtaiden käyttämän sähköenergian suhteellisesti suuresta määrästä myytyä tuoteyksikköä kohden. Ketjun aiheuttamaa ilmastonmuutosvaikutusta voitaisiinkin vähentää tehokkaimmin vähentämällä tuotteelle varattua pakasteallastilaa ja nopeuttamalla tuotteenkiertoa. Hiilidioksidipäästöjen osalta juustokermaperunaketjussa mielenkiintoista oli se, että maitopohjaisten kastikeraaka-aineiden tuotannossa syntyi enemmän päästöjä kuin perunan tuotannossa. Näin siitä huolimatta, että pääosa tuotteesta onkin perunaa.Edellisten esimerkkien valossa näyttää siltä, että erityyppisten elintarvikkeiden ympäristövaikutukset, erityisesti ilmastonmuutosvaikutukset aiheutuvat elintarvikeketjun eri osista. Kuormittavin tekijä ei aina olekaan maatalous tai elintarviketeollisuus. Tutkittujen elintarvikkeiden välillä eroja ilmastonmuutosvaikutuksessa aiheuttivat mm. energialähteiden valinta, materiaali- ja energiatehokkuus sekä säännot ketjun eri osissa, kylmäaltaiden kiertonopeudet kaupassa, ruoan valmistustavat sekä erityyppisten raaka-aineiden kuten eläin- ja kasviperäisten raaka-aineiden suhde lopullisessa elintarvikkeessa.

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

10

Schäfer, Winfried, Lars Evers, Marja Lehto, Sanna Sorvala, Frederick Teye, and Artur Granstedt. "Kuivalannan kaksivaiheinen jatkuvatoiminen mädätys maatilalla: Reaktorin rakenne sekä aine-, ravinne- ja energiataseet." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 21 (January 31, 2006): 1–4. http://dx.doi.org/10.33354/smst.76664.

Full text

Abstract:

Viime vuosikymmeninä on maatiloille kehitetty muutamia kuivamädätyslaitosten prototyyppejä. Kuivamädätyslaitosten etuja, verrattuna lietteiden mädätyslaitoksiin, ovat pienempi reaktorin koko, prosessienergian kulutus ja kuljetustarve sekä pienemmät hajukaasupäästöt. Kuivamädätyslaitokset eivät kuitenkaan ole yleistyneet maatiloilla, koska reaktorin syöttö- ja tyhjennysvaiheet ovat olleet hankalia toteuttaa. Tässä esitetään uudenlainen kaksivaiheinen tilatason biokaasulaitos, joka on jatkuvatoiminen ja jolla mädätetään lypsykarjan kuivalantaa. Lypsykarjatilalta tuleva kuivalanta siirretään hydraulisella raapalla hydrolyysireaktorin syöttökanavaan, josta se puristetaan hydrolyysireaktorin yläosaan. Reaktori on vinossa, 30° kulmassa, ja sen tehollinen tilavuus on 53 m3. Tuore materiaali sekoittuu muuhun materiaaliin painovoiman avuilla. Viipymäaika on 22 - 25 päivää 38 °C:ssa, minkä jälkeen materiaali poistetaan reaktorin alaosasta laatikon avulla. Osa materiaalista putoaa kuljetusruuvin alapuolella olevaan puristimeen, missä erotetaan toisistaan kiinteä ja nestemäinen jae. Toinen osa johdetaan takaisin syöttökanavaan ja syötetään tuoreen lannan sekaan. Kiinteä jae, joka saadaan puristimesta, kompostoidaan lantalassa. Nestemäinen jae kerätään ja pumpataan metaanireaktoriin, jonka tehollinen tilavuus on 17 m3. Nestemäinen jae, altaasta ja metaanireaktorista, palautetaan osittain syöttöputkeen, tukkeutumisen estämiseksi. Mädätetty neste pumpataan 15 - 16 päivän hydraulisen viipymäajan jälkeen varastosäiliöön. Vertailukokeessa kompostoitiin rinnakkain käsittelemätöntä lantaa sekä hydrolyysireaktorista tulevaa kiinteää jaetta.Biokaasulaitos tuotti kaasua keskimäärin 52 m3 vuorokaudessa, suurin mitattu saanto vuorokaudessa oli 91 m3 biokaasua tai metaanin määränä ilmaistuna 0,17 m3 CH4 orgaanista kuiva-ainekiloa kohti. Kiinteä jae sisälsi 73 ± 2 % syötetystä orgaanisesta kuiva-aineesta ja nestemäinen mädätysjäännös 10 ± 2 %. Kompostoitu kiinteä jae ja nestemäinen mädätysjäännös sisälsivät yhteensä 70 – 81 % kuivalannan kokonaistyppimäärästä ja 94 – 111 % kuivalannan ammoniumista. Kokonaistyyppihäviö oli 19 - 29 %. Lannan kompostoinnissa ammoniumhäviö oli 96 % ja kokonaistyyppihäviö 30 – 48 %. Tuotetusta metaanista kului keskimäärin 76,3 % prosessin lämmittämiseen ja enimmillään 56 % tuotetusta energiasta (305 kWh d-1) oli käytettävissä maatilan lämmitykseen. Kaksivaiheinen biokaasureaktorin prototyyppi on toimiva ratkaisu Ytterenebyn maatilan ja läheisen elintarvikeyrityksen orgaanisen jätteen käsittelyyn. Biokaasulaitoksen rakenteessa on otettu huomioon uusimmat tutkimustulokset. Prosessioptimoinnin jälkeen taloudellinen arviointi on tarpeellista arvioitaessa uuden tekniikan kilpailukykyä.

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

11

Turpeinen, Anu, and Marja Mutanen. "Maitorasva ja terveys." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 23 (January 31, 2008): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75843.

Full text

Abstract:

Maitorasvasta on löydetty yli 400 rasvahappoa, joten sitä voidaan hyvällä syyllä kutsua monipuoliseksi rasvaksi. Maitorasvassa on useita potentiaalisia terveysvaikutuksia omaavia komponentteja, eikä jako terveydelle edullisiin tai haitallisiin rasvahappoihin ole yksiselitteinen.Sekä yksittäisten tyydyttyneiden rasvahappojen että maitorasvan vaikutuksia veren rasva-arvoihin ja sydän- ja verisuonitautirikiin on tutkittu runsaasti. Lyhyt- ja keskipitkäketjuiset tyydyttyneet rasvahapot (4:0, 6:0, 8:0 ja 10:0) ja steariinihappo (18:0) eivät vaikuta seerumin kolesterolitasoon. Kolesterolia nostavia tyydyttyneitä rasvahappoja ovat myristiinihappo (C14:0), palmitiinihappo (C16:0) ja lauriinihappo (C12:0). Korvattaessa ruokavalion maitorasva kasviöljyillä kokonaiskolesteroli ja LDL-kolesteroli pääsääntöisesti laskevat. Useissa seurantatutkimuksissa on todettu yhteys tyydyttyneen rasvan saannin, LDL-kolesterolin ja sydän- ja verisuonitautien esiintyvyyden välillä, sekä miehillä että naisilla.Maitorasvassa on komponentteja, joilla on in vitro ja eläinkokeissa todettu antikarsinogeenisia vaikutuksia. Tutkimustulokset runsaan maitorasvan saannin ja toisaalta maitotuotteiden kulutuksen yhteyksistä yleisimpien syöpien esiintyvyyteen ovat ristiriitaisia. Kahdessa suomalaisessa väestötutkimuksessa on todettu käänteinen yhteys meijerituotteiden käytön ja rintasyöpäriskin välillä. Laajassa ruotsalaisessa tutkimuksessa runsas maitotuotteiden käyttö vähensi paksu- ja peräsuolisyövän riskiä naisilla. Tuoreen World Cancer Research Fundin raportin mukaan tutkimusnäyttö viittaa siihen, että runsas maitotuotteiden käyttö vähentää paksu- ja peräsuolisyövän riskiä. Rintasyövän osalta muualla maailmassa tehdyissä tutkimuksissa ei ole saatu vahvistusta suomalaishavainnoille. Toisaalta runsas kalsiumin saanti todennäköisesti lisää eturauhassyövän riskiä. Maitotuotteissa saattaakin olla sekä syövältä suojaavia että syövälle altistavia tekijöitä.Viime vuosina on julkaistu useita tutkimuksia, joissa maitotuotteiden kulutuksella on ollut edullisia vaikutuksia metabolisen oireyhtymän ja 2 tyypin diabeteksen esiintyvyyteen ja riskitekijöihin. Toteutimme HY:n ravitsemustieteen osastolla pohjoismaisena yhteistyöprojektina tutkimuksen, jossa selvitettiin runsaan maitotuotteiden käytön vaikutuksia metabolisen oireyhtymän riskitekijöihin. Tutkittavat nauttivat päivittäin 3-5 annosta maitotuotteita puolen vuoden ajan, kontrolliryhmän jatkaessa vähän maitotuotteita sisältäneen ruokavalion nauttimista.Maidossa on lukuisia terveysvaikutuksia omaavia komponentteja ja maitotuotteiden runsas kulutus on yhteydessä useisiin edullisiin terveysvaikutuksiin. On kuitenkin yhä suurelta osin epäselvää, onko kyseessä yhden tekijän vaikutus vai useiden tekijöiden yhteisvaikutus ja missä fraktiossa (rasva vs. ei-rasva) maidon hyödylliset ominaisuudet sijaitsevat. Läheskään kaikkien potentiaalisten komponenttien vaikutuksia ei ole vielä tutkittu ihmisillä.

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

12

Lähdetie, Pasi. "”Rypsiöljy – liian hyvää ollakseen totta” -tiedotus- ja menekinedistämisohjelma." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 21 (January 31, 2006): 1–4. http://dx.doi.org/10.33354/smst.76447.

Full text

Abstract:

Elintarviketeollisuusliiton toimialayhdistys Öljynpuristamoyhdistys on aloittamassa EU:n sisämarkkinoille suunnattua menekinedistämisrahoitusta rypsiöljyn tiedotus- ja menekinedistämisohjelmalle Suomessa. Ohjelman tavoitteena on parantaa rypsiöljyn imagoa, lisätä tietämystä sen hyvistä ominaisuuksista sekä lisätä rypsiöljyn kulutusta.Yleinen kiinnostus terveyttä kohtaan ja terveyttä edistävien tuotteiden kysyntä lisääntyvät. Elintarviketeollisuuden tuotekehityksessä pyritään vastaamaan kysynnän tuomiin haasteisiin tarjoamalla uusia innovatiivisia ratkaisuja. ”Joskus parhaat asiat ovat nenämme alla.” Näin voidaan sanoa rypsiöljystä. Sen hyvät ravitsemukselliset ominaisuudet on tieteellisesti osoitettu ja sen käyttömahdollisuudet ovat monipuoliset. Lisäksi rypsiöljyn mieto maku antaa tilaa ruoka-aineiden omille mauille ja aromeille.Maa- ja metsätalousministeriön Tietopalvelukeskuksen julkaiseman Ravintotaseen mukaan suomalaisten keskimääräinen kasviöljyjen kulutus vuonna 2003 oli 5,3 kg ja siitä rypsiöljyn osuus oli noin 75 %. Suomessa käytetään keskimäärin kasviöljyjä 14,5 g eli ruokalusikallinen henkeä kohden päivässä. Vuosittain toistettavien AC Nielsenin Markets Trends -tilastojen mukaan Suomen vähittäismyynnissä olevien kasviöljyjen myynti on tasaantunut ja rypsiöljyn myynti on vähentynyt viime vuosina.Kolmivuotinen rypsiöljyn tiedotus- ja menekinedistämisohjelma ”Rypsiöljy – liian hyvää ollakseen totta” alkaa vuoden 2006 keväällä. Vuotuinen budjetti on 250 000 euroa, josta EU:n osuus on 50 %, Suomen valtion 20 % sekä toimialan 30 %. Öljynpuristamoyhdistyksen, jonka jäseniä ovat Ravintoraisio Oy ja Mildola Oy, lisäksi hankkeessa on mukana MTK. Ohjelman käytännön toteutuksesta vastaa mainostoimisto Recommended Finland Oy.Euroopan Unioni täydentää maatalouspoliittisia järjestelmiään maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden menekinedistämisohjelmilla. Unioni rahoittaa kokonaan tai osittain toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on antaa tietoa EU:n maataloustuotteista ja elintarvikkeista tai edistää niiden myyntiä niin sisämarkkinoilla kuin ns. kolmansissa maissa eli EU:n ulkopuolella. Lainsäädäntö on ollut voimassa vuosituhannen vaihteesta ja ensimmäiset hankkeet on aloitettu vuonna 2001.Neuvoston asetuksen mukaan EU voi osallistua sellaisten toimien rahoittamiseen, jotka liittyvät PR-toimintaan, menekinedistämiseen ja tiedotukseen, ja niillä pyritään erityisesti tuomaan esille EU:n tuotteiden parhaat puolet kuten laatu, hygienia, elintarvikkeiden turvallisuus, ravintoarvo, merkinnät, eläinten hyvinvointi ja elintarviketuotannon ympäristöystävällisyys. Muita toimia ovat osallistuminen erilaisiin tapahtumiin ja messuille sekä tiedotuskampanjat, jotka koskevat suojattuja alkuperänimityksiä ja maantieteellisiä merkintöjä sekä aitoja perinteisiä tuotteita, EU:n laatu- ja merkintäjärjestelmiä ja luonnonmukaista maataloustuotantoa. Tietoa voidaan jakaa myös EU:n määritetyllä alueella tuotettujen laatuviinien (tma-laatuviinit) järjestelmästä, ja tuotteiden menekkiä voidaan edistää luotaamalla uusia markkinoita.

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

13

Tampio, Elina, Taija Sinkko, Karetta Timonen, Sanna Marttinen, Sari Luostarinen, Juha Grönroos, and Kaisa Manninen. "Biokaasuketjun ravinne- ja energiataseet sekä ilmastovaikutukset." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 33 (January 31, 2016): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75257.

Full text

Abstract:

Kansallisen ilmasto- ja energiastrategian mukaisesti Suomi tulee lisäämään maatalouspohjaisen biomassan energiakäyttöä hyödyntäen erityisesti muita kuin ruuaksi käytettäviä kasveja ja kasvinosia, sekä elintarviketuotannon sivujakeita ja jätteitä (ml. lanta). Yksi hyödyntämiskeino on biokaasuteknologia, jossa yhdistyvät uusiutuvan energian tuotannon ohella ravinteiden kierrätys, biojätteiden käsittely, jätehuolto sekä päästöjen hallinta. Vaikka biomassan hyödyntäminen energiakäyttöön tuottaakin mahdollisia päästövähennyksiä, on haitallisten ilmastovaikutusten minimoimiseksi kuitenkin tärkeää huomioida koko käsittelyketju raaka-aineiden hankinnasta lopputuotteiden käyttöön. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella pääasiassa lantaa käsittelevien biokaasulaitoksien energia- ja ravinnetaseita sekä löytää ilmastonmuutoksen hillinnän näkökulmasta parhaat toimintatavat. Biokaasuketjut pyrittiin määrittelemään nykykäytäntöjä vastaaviksi perustuen aiempiin tutkimuksiin, kirjallisuustietoon sekä asiantuntija-arvioihin. Tarkasteltavaksi kokoluokaksi valittiin kapasiteetiltaan 19 500 tonnia vuodessa käsittelevä laitos mikä vastaa Suomen mittakaavassa usean kotieläintilan lantoja käsittelevää biokaasulaitosta, jonka syötemateriaali koostui sian lietelannasta (16 000 tonnia/vuosi) ja lisäsyötteestä (3 500 tonnia/vuosi). Lisäsyöte oli joko sian lietelannasta erotettua kuivajaetta, HVP-nurmea (hoidettu viljelemätön pelto) tai elintarviketeollisuuden sivutuotetta. Tarkastellut biokaasuketjut sisälsivät myös syötemateriaalien hankinnan ja lopputuotteiden, kuten sähkön ja lämmön, käytön sekä lannoitteena käytettävän käsittelyjäännöksen sellaisenaan tai separoituna neste- ja kuivajakeeksi. Tarkastelussa verrattiin kolmea eri syöteseosta käyttävää biokaasuketjua referenssitilanteeseen, jossa syötemateriaalit eivät päädy biokaasuprosessiin. Tarkastelussa havaittiin, että lisäsyötteen vaikutus käsittelyjäännöksen ominaisuuksiin oli vähäinen, koska lietelannan osuus oli syötteessä huomattavan suuri. Käsittelyjäännöksen separoinnissa typpi ja kalium päätyivät pääosin nestejakeeseen ja jopa 70 % fosforista puolestaan kiintoaineeseen. Kaikki kolme biokaasuketjua tuottivat energiaa yli oman tarpeen, senkin jälkeen, kun huomioitiin laitoksen oma kulutus sekä materiaalien kuljetus ja peltolevitys. Ilmastovaikutukset kaikissa tarkastelluissa biokaasuketjuissa olivat pienemmät verrattuna referenssitilanteeseen, sillä tuotetulla biokaasulla korvattiin fossiilisia polttoaineita ja saatiin siten päästöhyvityksiä. Jonkin verran hyvityksiä saatiin myös mineraalilannoitteiden korvaamisesta kierrätysravinteilla, mutta tämä ei ollut kovin suuri ja hyvitys koski myös referenssiketjuja. Suurimmat ilmastohyödyt saatiin biokaasuketjusta, jonka raaka-aineena käytettiin sian lietelantaa ja HVP-nurmea, sillä se tuotti eniten energiaa jolloin korvaushyöty vältetystä fossiilisesta energiasta (kivihiili) oli suurin. Korvattavan energiamuodon valinnalla onkin suuri merkitys ilmastovaikutustulokseen. Referenssitilanteessa suurin osa kasvihuonekaasupäästöistä aiheutui lannan varastoinnista ja peltokäytöstä kun taas biokaasuketjujen suurin päästölähde oli käsittelyjäännöksen peltokäyttö, sillä oletuksena oli, että lanta kuljetetaan tuoreeltaan biokaasulaitokselle suljettuihin säiliöihin, jolloin vältetään lannan varastoinnista aiheutuvat päästöt. Lannan ohella myös käsittelyjäännöksen varastoinnin päästöt minimoitiin varastoimalla jäännös suljetuissa säiliöissä.

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

14

Rajaniemi, Mari, and Jukka Ahokas. "Broilerintuotannon energiankulutus." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 28 (January 31, 2012): 1–6. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75586.

Full text

Abstract:

Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää esimerkkitilalle tehtävin mittauksin broilerintuotannon energiankulutusta ja sen jakautumista. Broilerintuotannon suoran energiankulutuksen jakautumista ei ole tiettävästi aiemmin selvitetty mittauksin Suomessa. Muutaman kotimaisen tutkimuksen yhteydessä on selvitetty jonkin verran broilerintuotannon sähkön ja lämmön energiankulutusta. Luvut ovat kuitenkin lähinnä laskennallisia tai tuottajan antamien tietojen perusteella laskettuja. Energian hinnannou-sun ja energiantehostamistavoitteiden vuoksi on kuitenkin yhä tärkeämpää tietää tarkasti, miten energiankulutus jakautuu broilerintuotannossa. Kun energiankäyttökohteet ovat tarkemmin selvillä, pystytään luomaan keinoja energiankäytön tehostamiseksi ja energian säästämiseksi. Tässä tutkimuksessa syntyvien tulosten perusteella voidaan antaa lisätietoa broilerintuotannon energiankäytöstä mm. käynnissä olevalle, maatiloihin kohdistuvalle energiaohjelmalle. Suoran energiankulutuksen jakautumista selvitetään mittaamalla erikseen valaistukseen, ilmanvaihtoon, lämmitykseen ja ruokintaan käytettyä energiamäärää. Mittaukset tehdään broilerierittäin. Energiamittauksien lisäksi seurataan ulko- ja sisälämpötilaa sekä ilmankosteutta, jotta ympäristöolosuhteiden vaikutusta tuloksiin voitaisiin selvittää. Epäsuoraa energiankäyttöä mm. rehun kulutusta tarkastellaan tilalta saatavien kirjanpitotietojen perusteella. Broilerintuotantoon käytetyt energiapanokset ilmoitetaan tuotettua lihakiloa kohti, jotta ne olisivat helpommin vertailtavissa muihin vastaaviin tutkimustuloksiin. Tulosten perusteella voidaan kohdentaa tarkemmin, miten energiankulutus jakautuu tilalla. Lisäksi saatujen tulosten perusteella pyritään löytämään keinoja energiankäytön tehostamiseksi broilerintuotannossa. Tähän mennessä saatujen tulosten perusteella näyttäisi, että suurin osa kokonaisenergiankäytöstä broilerintuotannossa kuluu rehujen tuottamiseen ja prosessointiin. Lisäksi energiaa kuluu broilerihallin lämmittämiseen. Lämpöenergiankulutus vaihtelee paljon vuodenaikojen mukaan. Muut broilerintuotannon energiapanokset näyttäisivät olevan melko pieniä verrattaessa kokonaisenergiankulutukseen. Energiankäytön mittaukset jatkuvat edelleen.

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

15

Kataja, Jyrki, Sanna Ahonen, and Mirja Riipinen. "Laajentava maitotila – kestävillä eläimillä tuotanto käyntiin." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 33 (January 31, 2016): 1–6. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75168.

Full text

Abstract:

Yhteistyöllä kilpailukykyä maidontuotantoon –hankkeen osana tehtiin teemahaastatteluja 13 investointeja suunnittelevalla tai jo toteuttavalla maitotilalla Keski-Suomessa ja Etelä-Pohjanmaalla. Teemahaastattelujen tulosten analysoinnissa tilat ryhmiteltiin sen mukaan, mitä tekijöitä he pitivät tärkeinä eläinmäärän lisäämisen, pellonkäytön ja rakentamisprosessien kannalta. Haastattelututkimuksen tilat olivat toteuttaneet ensimmäisen investointinsa keskimäärin 6,9 vuoden kuluttua sukupolvenvaihdoksestaan. Useita investointeja tehneillä tiloilla oli vuosituhannen vaihteessa kulunut aikaa 9,25 vuotta ensimmäisen investointinsa toteutumiseen, kun taas tuotannon vakiinnuttamisvaiheessa olevat tilat olivat käyttäneet siihen 2010 luvun vaihteessa 4,8 vuotta. Investointia suunnittelevan maitotilan tulisi aloittaa suunnittelu eläinmäärän lisäämiseksi noin kolme vuotta ennen investointia. Usein investoinnin laukaisevana tekijänä on lisääntynyt peltoala, joka mahdollistaa tuotannon laajentamisen. Eläinten hankintaan on useita vaihtoehtoja: tuotetaan itse tai ostetaan eläimiä vasikoina, siemennettyinä hiehoina tai jo lypsävinä lehminä. Kaikki vaihtoehdot ovat käyttökelpoisia, mutta toimenpiteet on suunniteltava huolellisesti. Usein sopivin vaihtoehto on yhdistelmä edellä mainituista. Huomioitavaa oli, että haastatellut maidontuottajat eivät olleet kovin tarkasti suunnitelleet eläinmäärän lisäystä. Navetan uskottiin ja toivottiin olevan mahdollisimman täynnä nopeasti. Hankkeessa toteutetun laskentamallin avulla todennettiin, että ilman toimenpiteitä uusi navetta ei täyty. Tiineytystapana voidaan käyttää tavallista siemennystä, tilasonnia, alkiota, seksattua siementä, seksattua alkiota tai liharotuista sonnia. Tutkimuksen mukaan investoineet tilat olivat sitä mieltä, että omasta kasvatuksesta sai parempaa eläinainesta. Näin eläimet tottuivat hoitajiin, paikkoihin ja olosuhteisiin vasikasta asti. Koko karjan ostamisessa oli se hyvä puoli, että samalla saatiin eri-ikäistä eläinainesta. Peltoviljelyn toteutuksen ja sen töiden organisoinnin näkökulmasta haastattelututkimuksen tilaryhmäjakoa tärkeämmäksi tekijäksi nousi investoivien maitotilojen sijainti keskittyvän tai harvenevan maataloustuotannon alueilla. Haastattelussa mukana olleilla tiloilla oli keskimäärin 1,53 ha peltoa lypsylehmää kohti. Ensimmäistä investointiaan toteuttavat tilat olivat varautuneet kasvavan eläinmäärän rehuntuotantoon hankkimalla hallintaansa peltoa keskimäärin 3,63 ha lehmää kohti. Kaikilla haastattelututkimuksen tiloilla nähtiin peltojen hallintaan ja hankintaan liittyvät asiat yhtenä maitotilan kehittämisen perustekijänä. Lisäksi kaikki haastattelussa mukana olleet tilat pitivät peltoviljelyn tärkeimpänä tavoitteena perusrehujen tasaista, omien asettamiensa tavoitteiden mukaista laatua, johon pyritään pitämällä avaintyöprosessit omana suoritteena.

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

16

Hawkins, J. D. "The Kululu Lead Strips Economic Documents in Hieroglyphic Luwian." Anatolian Studies 37 (December 1987): 135–62. http://dx.doi.org/10.2307/3642893.

Full text

Abstract:

The present study incorporates the results of work which I did on the KULULU lead strips in Ankara in the spring of 1978. There by the kind permission of Professor Tahsin Özgüç I was enabled to examine all the lead strips thoroughly. The texts presented here are based on tracings of collated photographs of the strips made at that time. I am most grateful to Professor Özgüç for his help and encouragement.The manuscript of this article was submitted to Belleten for publication in 1979, but due to unforeseen circumstances has remained unpublished until the present. It has therefore been decided to publish it in the present form without further delay. Since the original submission of the manuscript to Belleten, however, two major contributions on the KULULU lead strips have appeared:(1) Sargon Erdem: “Le strisce di piombo di KULULU” (Studia Mediterranea Piero Meriggi dicata (ed. O. Carruba; Pavia, 1979), 143–164);(2) Piero Meriggi and Massimo Poetto: “Note alle strisce di piombo di KULULU” (Investigationes Philologicae et Comparativae: GS für Heinz Kronasser (ed. E. Neu; Wiesbaden, 1982), 97–115).

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

17

Heikkilä, Mirva. "Katse vuoteen 2100." Aikuiskasvatus 40, no. 4 (December 16, 2020): 364–65. http://dx.doi.org/10.33336/aik.100560.

Full text

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

18

Kurman, George, and Arvo Mägi. "Aeg kirju ei kuluta: Vaatlusi kirjandusest ja ajaloost." World Literature Today 61, no. 1 (1987): 130. http://dx.doi.org/10.2307/40142624.

Full text

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

19

Kotiranta, Heidi, and Sinikka Hiekkala. "Erityistä ja vaativaa erityistä tukea tarvitsevien nuorten työllistymistilanne ammatillisesta koulutuksesta valmistumisen jälkeen." Kuntoutus 45, no. 4 (December 14, 2022): 51–62. http://dx.doi.org/10.37451/kuntoutus.125400.

Full text

Abstract:

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää erityistä ja vaativaa erityistä tukea tarvitsevien nuorten arkea, kyvykkyyksiä ja työllistymistilannetta puoli vuotta ammatillisesta koulutuksesta valmistumisen jälkeen. Tutkimus tehtiin osana ESR-rahoitteista Tulevaisuuden työelämän starat -hanketta (2019 - 2022). Nuoret jakautuivat interventioryhmään (n = 23) sekä verrokkiryhmään (n = 19) sen perusteella, olivatko he osallistuneet hankkeessa kehitettyihin, työelämälähtöisiin oppisisältöihin. Nuoret vastasivat kahteen sähköiseen kyselyyn, josta ensimmäinen täytettiin valmistumisen kynnyksellä ja toinen noin puolen vuoden kuluttua valmistumisesta. Kysely muodostettiin taustakysymyksistä, esimerkiksi ikä ja koulutusala, oppisisältöihin liittyvistä kysymyksistä, esimerkiksi opintoihin kuuluneet oppisisällöt sekä Kykyviisarin ja Elämäntilanteen selvittämisen ympyrän kysymyksistä. Interventio- ja verrokkiryhmän välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa puolen vuoden kuluttua valmistumisesta kyvykkyyksissä, elämäntilanteessa tai työtilanteessa. Pitkittäistarkastelussa tapahtui positiivinen muutos toimeentulossa ja rahankäytössä, muutoin tilastollisesti merkitseviä eroja ei ollut ensimmäisen ja toisen kyselyn välillä. Nuoret kokivat työelämässä oppimisen kehittäneen heidän työskentelytaitojaan ja auttaneen arvioimaan itseä työntekijänä muiden työntekijöiden kanssa työskentelyn kautta. Lisäksi työpaikkaohjaajan ja/tai opettajan tuki työpaikalla auttoi nuorta suoriutumaan paremmin.

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

20

Niemeläinen, Oiva, and Frans Silvenius. "Nurmikkoalueiden perustamisessa ja hoidossa energiaa kuluu monessa eri vaiheessa." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 28 (January 31, 2012): 1–6. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75557.

Full text

Abstract:

”LCA in landscaping” –hankkeessa kehitetään elinkaarianalyysiä sovellettavaksi nurmikon perustamiseen ja hoitoon. Elinkaarianalyysin tulosten pohjalta voitaisiin perustettavat nurmikot suunnitella erilaiset ympäristövaikutukset mahdollisimman hyvin huomioon ottaviksi. Primäärienergian kulutuksen määrän arviointi on yksi keskeinen tehtävä analyysin tekemisessä. Hankkeessa tarkastellaan erityisesti kuinka kierrätysmateriaaleja hyödyntävien kasvualustojen ja/tai lannoitustuotteiden käyttö vaikuttaa viherrakentamisen primäärienergian tarpeeseen. Erilaisten kasvualustaratkaisujen lisäksi käytetään siemenseoksia joiden kasvuvoimakkuus ja siten leikkuutarve vaihtelevat. Projekti pyrkii lisäämään kiinnostusta ja mahdollisuuksia kierrätysmateriaalien hyödyntämiseen viherrakentamisessa ja elinkaarianalyysin käyttöä eri ratkaisujen ympäristövaikutuksia tarkasteltaessa. Hankkeessa esitellään kierrätysmateriaalien käyttöä nurmikkokohteissa eri paikkakunnilla Suomessa. Hankkeessa on tähän mennessä tuotettu pohjaa elinkaarimallinnukselle nurmikon leikkuun polttoaineenkulutuksista ja pienikokoisten nurmikkoalueiden perustamisesta. Hankkeesta on lisätietoja saatavissa verkkosivuilla: www.lcainlandscaping.fi.

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

21

Milolo Nsenda, Martin. "L’ECHEC DE L’ACTION POLICIERE ANTI-KULUNA ET LA TENTATIVE D’UNE NOUVELLE APPROCHE ERADICATRICE EN REPUBLIQUE DEMOCRATIQUE DU CONGO." KAS African Law Study Library - Librairie Africaine d’Etudes Juridiques 7, no. 2 (2020): 319–30. http://dx.doi.org/10.5771/2363-6262-2020-2-319.

Full text

Abstract:

La police nationale congolaise (PNC) a reçus la mission de sécurisation des personnes et de leurs biens en plus du maintien et/ou rétablissement de l’ordre public en République Démocratique du Congo à l’instar des forces armées de la République qui s’occupe de la défense et de l’intégrité du territoire nationale contre les agressions externes et les rebellions internes. Cependant la PNC fait face aux situations inédites et complexes dans la réalisation de sa mission qui lui impose une adaptation ; il s’agit notamment du banditisme urbains mieux connus sous l’appellation « phénomène kuluna ». Les Kulunas sont les criminels majoritairement jeunes qui se trouvent dans les villes congolaises et opèrent le jour comme la nuit en extorquant l’argent et autres bien de valeurs de la populaire. Pour faire à cette insécurité urbaine, le Gouvernement a décrété plusieurs opérations exécutées par la police nationale, notamment « Likofi » et « Ingeta » pour éradiquer le phénomène Kuluna en RDC. Toutes les opérations et initiatives se sont soldées par un échec du fait notamment du manque des matériels de travails nécessaires et d’un mauvais traitement des policiers constituant ainsi la cause de la démobilisation policière. Face à cet échec, la présente étude propose une autre stratégie qui consiste à résoudre les causes de la délinquance des Kulunas notamment la formation aux métiers et l’enrôlement dans les ateliers afin de briser leur précarité financière qui est la première cause ce phénomène.

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

22

Mayuma, Rachidi Mukulu. "La présentation publique des « Kulunas » aux prises avec le principe de présomption d’innocence. Cas des opérations « sans négociation » et « Kinkokoto ya ba mbuta » dans la ville de Kikwit." KAS African Law Study Library - Librairie Africaine d’Etudes Juridiques 9, no. 4 (2022): 454–67. http://dx.doi.org/10.5771/2363-6262-2022-4-454.

Full text

Abstract:

Cette réflexion analyse de manière pratique l’application, mieux, le respect du principe de présomption d’innocence face aux « Kulunas » à Kikwit. Le terme « Kuluna » est régulièrement utilisé en République Démocratique du Congo en général et plus particulièrement dans la ville de Kikwit pour désigner les délinquants ou bandits. Ces derniers sont qualifiés comme tels tant par les autorités administratives que par la presse en l’absence de toute décision judiciaire, encore faut-il préciser qu’aucune disposition légale ne reconnait cette appellation. Depuis les années 2019, 2020, l’armée et la police judicaire ont reçu, de manière spéciale, la mission de traquer les délinquants dans la ville de Kikwit à travers certaines opérations initiées par le Maire de la Ville, à l’instar de « sans négociation » et « Kikonkoto ya ba mbuta » ; cette dernière se traduit littéralement par « la chiquenaude d’un aîné ». Ces opérations consistent à arrêter les « Kulunas », à les présenter publiquement, et ce, sans procès ni jugement définitif alors que la Constitution de la République démocratique du Congo ne prévoit aucune présentation publique des auteurs présumés des infractions, car ceux-ci jouissent jusqu’à preuve du contraire de la présomption d’innocence. Nous estimons que cette pratique constitue une violation flagrante de la constitution, des droits d’autrui et de la procédure pénale congolaise; car pour punir un délinquant, il faut d’abord l’avoir interrogé, avoir enquêté sur les circonstances objectives et subjectives de la commission de l’infraction et avoir établi par un jugement définitif sa culpabilité.

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

23

Janhonen, Kristiina, Malla Mattila, Nina Mesiranta, Anna Kouhia, Minna Autio, and Elina Narvanen. "Kohti kestävää kuluttamista: Materiaalitaju kuluttajien ja materiaalien aktiivisen suhteen hahmottajana." Alue ja Ympäristö 49, no. 2 (December 14, 2020): 4–21. http://dx.doi.org/10.30663/ay.95358.

Full text

Abstract:

Artikkelissa hahmotellaan materiaalitajun käsitettä kuluttajien ja materiaalien välisenä, tilanteisena, aktiivisena ja vastavuoroisena suhteena. Tavoitteena on luoda uutta ymmärrystä kuluttajien materiaalisuhteista osana kestävää kulutusta. Käsitteellisesti materiaalitaju rakentuu suhteessa lukutaidoista käytävään keskusteluun ja sen kritiikkiin. Ammentamalla teoreettisia vaikutteita uusmaterialismista ja pragmatismista, materiaalitajun käsite korostaa materiaalisuhteiden tilanteista, vuorovaikutteista, kehkeytyvää ja jännitteistä luonnetta. Lisäksi materiaalitaju rakentaa ymmärrystä siitä, miten kuluttajat luovasti oppivat ja muuttavat tapojaan olla vuorovaikutuksessa materiaalien kanssa. Materiaalitaju tuo kestävän kulutuksen tutkimuksen keskusteluun aiempaa vahvemmin ajatuksen materiaalien aktiivisista toimijuuksista sekä materiaalisuhteiden monenlaisista yhteenliitännöistä kuluttajien arjessa. Artikkelissa määrittelemme materiaalitajun käsitteen neljän ulottuvuuden (tilanteisuus, ajallisuus, eloisuus, kehollisuus) kautta, joihin kytkien hahmottelemme neljä kestävyyteen liittyvää empiiristä esimerkkiä pyrkimyksenämme luoda pohjaa materiaalitajun soveltamiselle jatkossa.

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

24

Ihalainen, Tiina, Teemu Luoto, Liina Toivanen, and Anna-Maija Korpijaakko-Huuhka. "Koetut nielemisen muutokset tapaturmaisen kaulaydinvamman jälkeen – vuoden seurantatutkimus." Kuntoutus 45, no. 1 (March 16, 2022): 5–17. http://dx.doi.org/10.37451/kuntoutus.115395.

Full text

Abstract:

Suomessa syntyy vuosittain noin 200 uutta selkäydinvammaa tapaturman seurauksena. Näistä lähes 60 prosenttia osuu kaularangan alueelle. Nielemisvaikeus on vähän tunnettu ja tutkittu kaulaydinvamman jälkiseuraus. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, kuinka moni kaulaydinvammapotilas koki muutoksia nielemistoiminnossaan vammautumisen jälkeen ja muuttuiko kokemus vuoden seurantajakson aikana. Lisäksi tutkimme, onko itsearvion ja objektiivisen instrumentaalisen arvion tuloksilla yhteyttä keskenään. Tutkimuksen aineisto kerättiin vuosina 2013–2016 Tampereen yliopistollisessa sairaalassa. Tutkimukseen osallistui 37 tapaturmaperäisen kaulaydinvamman saanutta potilasta, joista suurin osa oli miehiä (87 %) ja yleisin vammamekanismi oli kaatuminen (76 %). Aineisto koostuu kuntoutumisen alkuvaiheessa tehdyn instrumentaalinen nielemisarvion tuloksista sekä tutkittavien kahden kuukauden, puolen vuoden ja vuoden kuluttua vammautumisesta täyttämien nielemistoimintoa koskevien itsearviointikyselyjen tuloksista. Tutkittavista lähes puolet koki muutoksia nielemistoiminnossaan kaksi kuukautta (44 %), puoli vuotta (49 %) ja vielä vuosi (47 %) vammautumisensa jälkeen. Nielemistoiminnon muutosta kuvaavien oireiden kokemisessa ei tapahtunut tilastollisesti merkitsevää muutosta vuoden seurannan aikana. Akuuttivaiheessa tehdyn nielemistoiminnon instrumentaalisen arvion perusteella penetroijiksi tai aspiroijiksi luokitellut tutkittavat raportoivat itsearviointikyselyssä tilastollisesti merkitsevästi enemmän oireita vuoden kuluttua vammautumisesta kuin ei-penetroijat tai -aspiroijat. Tutkittavista 15 prosenttia koki yskimistä joskus nielemisen aikana tai sen jälkeen vielä vuoden kuluttua vammautumisesta. Abstract Personal experiences of changes in swallowing function in patients with traumatic cervical spinal cord injuries:a one-year follow-up study About 200 new traumatic spinal cord injuries occur in Finland every year. Of them, almost 60 percent are cervical spinal cord injuries. The aim of this study was to examine how many subjects experienced changes in swallowing function and whether the subjects’ self-assessment of swallowing function changed during the one-year follow-up period. In addition, we studied whether the results of self-assessment and instrumental assessment were associated with each other. The data collection was carried out in 2013–2016 at the Tampere University Hospital. A total of 37 patients participated in the study, the majority of whom were men (87%), and the most common injury mechanism was falls (76%). The data consisted of the results of instrumental swallowing evaluation at the early stage of recovery, and answers to self-assessment questionnaires at two months, six months and one year after the injury. Almost half of the subjects experienced changes in their swallowing function two months (44%), half a year (49%) and one year (47%) after their injury. There was no statistically significant change in the experience of changes in swallowing function during the one-year follow-up. Subjects classified as penetrator / aspirators based on the instrumental swallowing assessment reported statistically significantly more symptoms in the self-assessment questionnaire one year after injury than non-penetrator / aspirators. 15% of subjects still experienced coughing sometimes during or after swallowing one year after the injury. Keywords: dysphagia, self-assessment, self-assessment questionnaire, traumatic spinal cord injury, cervical spine

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

25

Puhakka, Laura, Seija Jaakkola, Tuomo Kokkonen, and Aila Vanhatalo. "Härkäpapu lypsylehmien valkuaisrehuna." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 30 (January 31, 2014): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75298.

Full text

Abstract:

Suomen valkuaisomavaraisuutta voidaan parantaa lisäämällä palkoviljojen viljelyä ja käyttämällä niitä tuotantoeläinten rehuksi. Härkäpapu on potentiaalinen valkuaisrehu, mutta tutkimustuloksia härkäpavun käytöstä lypsylehmien ruokinnassa on julkaistu erittäin vähän. Tutkimustiedon tarve ja kiinnostus härkäpavun soveltuvuudesta erityisesti meille tyypilliseen nurmisäilörehuvaltaiseen ruokintaan on lisääntynyt huomattavasti. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää härkäpavun tuotantovaikutusta ja ravintoaineiden hyväksikäyttöä lypsylehmien ruokinnassa. Härkäpapua tutkittiin kahdessa kokeessa Viikin opetus- ja tutkimustilan navetassa. Ensimmäisessä kokeessa oli kahdeksan 2 - 4 kertaa poikinutta ay-lehmää. Kokeen alkaessa poikimisesta oli kulunut keskimäärin 100 pv. Koemallina oli toistettu 4 x 4 latinalainen neliö. Isonitrogeenisissä väkirehuissa valkuaisen lähteenä oli rypsirouhe, härkäpapu tai näiden sekoitus (1:1) vastaten 3,5 kg:n rypsiannosta/pv. Kontrolliväkirehuun ei lisätty valkuaista. Väkirehuannos oli 14 kg/pv. Koejaksoja oli neljä ja yhden jakson pituus oli 21 päivää. Toisessa ruokintakokeessa oli mukana 12 ay-lehmää, joiden poikimisesta oli kulunut keskimäärin 111 pv kokeen alussa. Syklisessä jaksokokeessa oli kuusi väkirehuruokintaa, kaksi 6 eläimen blokkia (ensikot ja vähintään 2 kertaa poikineet) ja kolme 21 vuorokauden jaksoa. Valkuaislähteenä väkirehuissa oli rypsirouhe, härkäpapu tai niiden sekoitus (1:1) joko matalalla tai korkealla valkuaistasolla vastaten vanhemmilla lehmillä 1,5 ja 3,5 kg rypsiä/pv. Lehmät saivat väkirehua keskimäärin 11 kg/pv. Molemmissa kokeissa lehmät saivat hyvälaatuista nurmisäilörehua vapaasti. Ensimmäisessä kokeessa valkuaisruokinnat lisäsivät säilörehun syöntiä ja maitotuotosta (+1,6 - 5,1 kg/pv) kontrolliin verrattuna. Odotusten vastaisesti härkäpapuruokinta lisäsi syöntiä ja maitotuotosta enemmän kuin rypsiruokinta. Maitotuotos sekä valkuais-, rasva- ja laktoosituotokset olivat kuitenkin suuremmat, kun puolet rypsirouheesta korvattiin härkäpavulla verrattuna rypsirouheen täydelliseen korvaamiseen härkäpavulla. Tutkimuksen toisessa kokeessa rypsiruokinta lisäsi syöntiä ja maitotuotosta (keskimäärin +2,2 kg/pv) enemmän kuin härkäpapuruokinta. Syönti lisääntyi korkeamman valkuaistason rypsiruokinnoilla mutta väheni härkäpapuruokinnoilla. Maidon valkuaispitoisuus sekä valkuais-, rasva- ja laktoosituotokset olivat suuremmat rypsiruokinnalla verrattuna härkäpapuruokintaan. Valkuaistason nosto lisäsi maidon ureapitoisuutta kaikilla ruokinnoilla ja ureapitoisuus lisääntyi myös härkäpapuruokinnalla verrattuna rypsiruokintaan. Ruokintakokeiden perusteella härkäpapu lisää maitotuotosta verrattuna väkirehuruo-kintaan, jossa ei ole valkuaista mutta maitotuotos ei yllä rypsistä saatavan tuotosvasteen tasolle.

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

26

Mikkola, Carita, Elina Virtanen, Eila Järvenpää, Heikki Kallio, Jyrki Kauppinen, Juha Peura, Ismo Kauppinen, Juha-Pekka Kotro, and Lea Hiltunen. "Perunan tyvimädän tunnistaminen infektiossa vapautuvien yhdisteiden perusteella." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 21 (January 31, 2006): 1–6. http://dx.doi.org/10.33354/smst.76730.

Full text

Abstract:

Erwinia-bakteerien aiheuttama tyvi- ja märkämätä on yksi pahimmista tautiongelmista perunantuotannossa. Tyvimätä on emomukulasta alkavaa ja siitä perunan varsiin leviävää mätänemistä, kun taas mukuloiden mätänemistä kutsutaan märkämädäksi. Mukuloita pilaava märkämätä aiheuttaa vuosittain suuria varastohävikkejä niin siemen- kuin ruokaperunatuotannossa. Taudin tekee erityisen ongelmalliseksi taudinaiheuttajien leviäminen oireettomana siemenmukulassa kasvikaudesta toiseen. Näkyvät tyvimädän oireet alkavat kehittyä vasta, kun mukulassa on riittävästi bakteerisoluja. Erwinia-bakteerien infektioiden yhteydessä vapautuu haihtuvia yhdisteitä, jotka ovat näille bakteereille ominaisia. Jos nämä yhdisteet voidaan mitata ja määrittää luotettavasti, piilevän tyvimädän infektio voidaan havaita ennen oireiden ilmenemistä ja koko perunaerän/-varaston saastumista tai pilaantumista.MTT Pohjois-Pohjanmaan tutkimusaseman, Turun yliopiston elintarvikekemian laboratorion, fysiikan laitoksen optiikan laboratorion ja Gasera Oy:n yhteistyönä toteuttaman tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, voidaanko piilevä tyvimätä havaita Erwinia-bakteerien infektion yhteydessä vapautuvien haihtuvien yhdisteiden perusteella ennen näkyvien oireiden ilmenemistä. Perunalajikkeen Asterix mukuloita saastutettiin keinotekoisesti Erwinia carotovora alalaji atroseptica -bakteerilla ja säilytettiin huoneen- tai varastolämpötilassa. Haihtuvia yhdisteitä kerättiin eri ajankohtina ja analysoitiin SPME-GC-MS- ja FTIR -menetelmillä. Molemmilla menetelmillä voitiin osoittaa selvä ero terveestä ja Erwi-nia-bakteerilla saastutetusta perunasta vapautuvien haihtuvien yhdisteiden välillä. SPME-GC-MS –menetelmällä ero havaittiin 15-18 ja FTIR-menetelmällä 12-18 tunnin kuluttua saastutuksesta, kun perunat säilytettiin huoneenlämpötilassa (21-23 ºC). Näkyvät mätänemisen oireet alkoivat ilmetä 48 tunnin kuluttua saastutuksesta. Samanlainen selvä ero havaittiin saastutettujen ja saastuttamattomien perunoiden haihtuvissa yhdisteissä, kun perunoita säilytettiin varastolämpötilassa (5 ºC). Inkubointiajan jatkuessa sekä haihtuvien yhdisteiden määrä että pitoisuudet kasvoivat. Saastuttamattomissa kontrollimukuloissa samoja haihtuvia yhdisteitä ei havaittu.Sekä SPME-GC-MS- että FTIR –menetelmät soveltuivat perunoista vapautuvien haihtuvien yh-disteiden määritykseen laboratorio-oloissa, sillä molemmilla menetelmillä voitiin osoittaa selvä ero terveen ja Erwinia-bakteerilla saastutetun perunan välillä ennen näkyvien oireiden ilmenemistä. Menetelmien optimoinnilla ja validoinnilla voidaan saada tarkempia tuloksia mm. yhdisteiden absoluuttisista pitoisuuksista. Kumpikaan menetelmä ei sellaisenaan sovellu piilevän tyvimädän tunnistamiseen tuotanto-oloissa, mutta näillä menetelmillä voidaan kerätä aineistoa, joka mahdollistaa kenttäkelpoisen sovelluksen kehittämisen.

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

27

Treial, Kristiina. "KiVa kiusamisvastase programmi prooviuuring Eestis: kaheaastase klaster-randomiseeritud kontrollkatse tulemused." Eesti Haridusteaduste Ajakiri. Estonian Journal of Education 4, no. 2 (October 23, 2016): 191–222. http://dx.doi.org/10.12697/eha.2016.4.2.08.

Full text

Abstract:

Kiusamine on Eesti koolides levinud ja ühiskondlikult kulukas probleem, mille tagajärjel kahjustub ohvrite vaimne ja sotsiaalne tervis, väheneb akadeemiline edukus ning suureneb koolist väljalangemise risk. Koolide ülesanne on kiusamist tõkestada. 2013. aastal käivitus Eestis KiVa programmi kohandamise ja katsetamise projekt, mille raames tehti kontrollkatse 20 katsekoolis ja 19 kontrollkoolis. Eesmärk oli kirjeldada kohandatava KiVa kiusamisvastase programmi mõju kaheaastase klaster-randomiseeritud kontrollkatse abil. Olweuse kiusaja/ohvri küsimustikule vastas õppeaasta alguses 5090, esimese õppeaasta lõpus 5814 ning teise õppeaasta lõpus 3993 1.–6. klassi õpilast. Uurimistulemustest selgus, et ühe õppeaasta jooksul vähenes KiVa koolides kiusamise ohvrite hulk oluliselt võrreldes nii baastaseme kui ka kontrollkoolide tasemega. Seevastu kiusajate hulga keskmised protsendid esimesel aastal oluliselt ei vähenenud. Summary

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

28

Altarriba, Elias. "Laivojen pohjien likaantumisen vaikutus kulkuvastukseen Itämerellä: Chow-Liu-puulla täydennetyn Naiivi Bayes -mallin soveltaminen aluksen kulun analysointiin." Rakenteiden Mekaniikka 53, no. 4 (October 22, 2020): 356–89. http://dx.doi.org/10.23998/rm.87314.

Full text

Abstract:

COMPLETE-hankkeen tavoitteena on ehkäistä haitallisten vieraslajien leviämistä Itämeren alueella. Leviämistä on tapahtunut merkittävästi laivojen painolastivesien mukana, mutta lajikkeita kulkeutuu merialueilta toisille myös vedenalaisiin runkorakenteisiin tarttuneina. Lisäksi biolikaantuminen kasvattaa aluksen kulkuvastusta ja sitä myötä polttoaineen kulutusta sekä hiilidioksidipäästöjä. Tällä hetkellä likaantumista rajoitetaan puhdistamalla pohjia säännöllisesti kesäkaudella. Puhdistusajankohdat valitaan laivakohtaisesti pääsääntöisesti kokemukseen perustuen. Myös puhdistuksilla usein koetaan olevan havaittavaa vaikutusta aluksen kulkuun veden halki, mutta mittauksiin perustuvia tietoja ei laivaväen käytössä ole. Nykyään laivojen järjestelmistä on mahdollista tallentaa kulkudataa enenevissä määrin. Luotettavien johtopäätösten tekeminen massadatasta vaatii kuitenkin asiaan soveltuvia työkaluja ja systeemin monien sekoittajien ominaisuuksien tuntemista. Tässä artikkelissa perehdytään Chow–Liu-puulla täydennetyn Naiivi Bayes -mallin hyödyntämiseen aluksen kulun analysointiin. Menetelmän etuina ovat laskennallinen tehokkuus ja luotettavuus kulkuvastuksen kausaatioiden tunnistamiseksi, vaikka käytettävissä olevaa dataa olisikin vain rajoitetusti.

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

29

Scotson, Mia. "Suomen kielen käyttämiseen liittyvät tunteet, käsitykset ja toimijuus - Finnish language users’ emotions, beliefs and agency." Apples - Journal of Applied Language Studies 13, no. 3 (June 25, 2019): 107–29. http://dx.doi.org/10.17011/apples/urn.201910224568.

Full text

Abstract:

Tässä artikkelissa tarkastelen sosiokulttuurisen teorian näkökulmasta kahden korkeakoulutetun suomen kielen käyttäjän kielenoppimiseen ja kielen käyttämiseen liittyviä tunteita sekä sitä, miten tunteet ja käsitykset kytkeytyvät heidän toimijuuteensa kielenkäyttäjinä. Selvitän myös, millaisia muutoksia tunteissa, käsityksissä ja toimijuudessa on havaittavissa vuoden kuluessa. Pitkittäistutkimuksen aineisto koostuu pääasiassa haastatteluista, jotka on toteutettu aikuisten maahanmuuttajien kotoutumiskoulutuksen loppupuolella ja vuoden kuluttua koulutuksen päättymisestä. Kotoutumiskoulutuksen lopussa avainosallistujat kokivat kieliahdistukselle tyypillisiä tunteita ennen kaikkea suullisissa vuorovaikutustilanteissa informaalissa oppimisympäristössä. Tunteisiin kytkeytyivät osallistujien käsitykset itsestä, omasta kielitaidosta, kielenoppimisesta sekä puhe-kumppanista. Vuorovaikutusta vaikeutti erityisesti virheiden tekemisen pelko. Negatiiviset tunteet ja käsitykset rajoittivat osallistujien suomen kielen käyttäjän toimijuutta siten, että kotoutumiskoulutuksen lopussa osallistujat eivät hyödyntäneet ympäristönsä tarjoamia oppimismahdollisuuksia, vaan käyttivät mieluummin englantia vuorovaikutuksessa. Vuoden kuluessa kotoutumiskoulutuksen päättymisestä osal-listujien toimijuus suomen kielen käyttäjänä kehittyi eri suuntiin.

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

30

Heikkilä, Rauha, Matti Mäkelä, Anja Noro, Johanna Lammintakanen, and Sanna Laulainen. "Millaisilla palveluilla enintään keskivaikeasti oireilevat muistisairautta sairastavat henkilöt pärjäävät kotona?" Gerontologia 34, no. 2 (May 25, 2020): 74–87. http://dx.doi.org/10.23989/gerontologia.84723.

Full text

Abstract:

Tässä tutkimuksessa selvitettiin kotona asuvien enintään keskivaikeasti oireilevien muistisairautta sairastavien henkilöiden palveluprofiili. Lisäksi selvitettiin millaiset tilapäiset palvelut tukevat kotona asumista sekä millaisiin palveluihin henkilöt ohjautuivat seitsemän kuukauden kuluttua palvelutarpeen arvioinnista. Kotona asuvat henkilöt jaettiin säännöllisiä palveluja vasta hakeviin ja säännöllistä kotihoitoa saaviin. Säännöllisiä palveluja vasta hakevien palveluprofiili: melkein joka toinen muistisairas oli erittäin suuren palvelutarpeen tarvesegmentissä Kognitiovaje ja suuri ADL-avun tarve. Noin joka toisella muistisairaalla ei ollut säännöllisiä palveluja. Säännöllisen kotihoidon saajien palveluprofiili: noin joka kolmas muistisairas oli suuren palvelutarpeen tarvesegmentissä Rajattu kognitiovaje. Heidän pääpalveluna oli kotihoito ja hyvin vähän muiden palvelujen käyttöä. Puolen vuoden seuranta-aikana säännöllisiä palveluita vasta hakevista noin joka kolmannella tapahtui muutosta palveluissa, säännöllisen kotihoidon saajista noin joka viidennellä. Muistisairaiden kotona asumista tuki läheisapu sekä lyhyet sairaalahoidon ja ympärivuorokautisen hoivan jaksot.

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

31

Niemeläinen, Oiva, and Markku Niskanen. "Timotein siemensadon korjuun varmistaminen." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 26 (January 31, 2010): 1–5. http://dx.doi.org/10.33354/smst.76895.

Full text

Abstract:

Suomessa timotein siemensato korjataan suoralla leikkuupuinnilla. Tällöin osa siemensadosta menetetään varisemistappioina kun siemeniä alkaa varista tähkän latvasta ennen kuin tähkän tyviosa on tuleentunut leikkuupuintivalmiiksi. Tanskassa timotei korjataan niittämällä kasvusto ensin luo’olle, jonka jälkeen kuivunut luoko puidaan. Luo’olle niitetty kasvusto ”jälkituleentuu” ja se ei ole niin altis tuulen ja sateen varistamisvaikutukselle kuin pystyssä oleva kasvusto. Suomeenkin on hankittu ensimmäisiä luo’olle niittolaitteita. Ylistaron tutkimusasemalla toteutettiin vuosina 2006 ja 2007 koe, jossa selvitettiin luo’olle niiton vaikutusta timotein siemensadon korjuussa. Tutkimuksessa selvitettiin onko mahdollista kohottaa ja varmistaa timotein siementuotannossa hehtaarisatoja luo’olta puinnilla. Kokeessa oli viisi koejäsentä: 1) Aikainen leikkuupuinti (puinti ajankohtana 1), 2) Normaali leikkuupuintiajankohta (6 päivää edellisestä), 3) Niitto luo’olle ajankohtana 1 ja puinti sängeltä 3-6 päivän kuluttua, 4) Niitto luo’olle ajankohtana 1 ja puinti sängeltä 6-9 päivän kuluttua, 5) Puinti hellävaraisin säädöin ajankohtana 1 ja uudelleen puinti 6 päivää ensimmäisestä puinnista. Varhaisen puinnin/luo’olle niiton ajankohdat olivat 15.8.2006 ja 20.8.2007. Vuosien välillä oli huomattava satoero. Vuonna 2006 saatiin normaalilla leikkuupuinnilla 502 kg/ha ja vuonna 2007 274 kg/ha. Vuonna 2006 suurin sato saatiin aikaisella ankaralla leikkuupuinnilla 673 kg/ha. Se erosi tilastollisesti merkitsevästi muista koejäsenistä joiden sato vaihteli välillä 502 kg/ha ja 538 kg/ha. Vuonna 2007 koejäsenten 2, 3, ja 4 sadon määrä ei eronnut merkitsevästi tosistaan (274, 292 ja 240 kg /ha), mutta koejäsenten 1 ja 5 sato jäi merkitsevästi alhaisemmaksi 192 ja 164 kg/ha. Sekä aikaisessa että normaalin aikaan tehdyssä leikkuupuinnissa siemenkoko oli v. 2007 merkittävästi alhaisemmaksi kuin muissa koejäsenissä. Vuonna 2007 puintikosteus oli merkitsevästi alhaisempi kolme päivää luo’olla kuivatetussa kasvustossa 16,4 % kuin 2:ssa 24,0%, joka myös erosi merkitsevästi muiden koejäsenten puintikosteudesta 1 29,2%, 4 28,3% ja 5 27,8%. Korjuuajan sateisuus v. 2007 vaikutti tuloksiin. Tutkimus antoi viitteitä, että timotein siemenkasvuston luo’olle niitolla voidaan saavuttaa tietyissä olosuhteissa etua sadon määrässä ja kuivatustarpeessa normaaliin suoraan leikkuupuintiin verrattuna. Tutkimukset varsinaisella korjuukalustolla ja erilaisissa korjuuolosuhteissa ja kasvustoissa ovat tarpeen tarkempien ohjeistusten tekemiseksi. Myös normaali suora leikkuupuinti antoi tässä kokeessa hyvän tuloksen käytettyihin luo’olta puintikäsittelyihin verrattuna. Puinti kahteen kertaan ei lisännyt satoa tässä tutkimuksessa.

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

32

Heikkilä, T., E. Saarisalo, and H. Khalili. "Vetyperoksidia ja natriumbentsoaattia sisältävä säilöntäaine nurmirehun säilönnässä." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 26 (January 31, 2010): 1–6. http://dx.doi.org/10.33354/smst.76898.

Full text

Abstract:

Säilörehun teossa tavoitteena on ruohon rehuarvon säilyminen mahdollisimman hyvänä, mikä tarkoittaa hyvää käymislaatua, pieniä ravintoainetappioita ja hyvää aerobista stabiilisuutta siilon/paalin avaamisen jälkeen. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää vetyperoksidia ja natriumbentsoaattia sisältävän säilöntäaineen vaikutusta lievästi ja pitkälle esikuivatun nurmisäilörehun käymislaatuun ja aerobiseen stabiilisuuteen.Koesäilörehut tehtiin timotei-nurminadan (Phleum pratense – Festuca pratensis) ensimmäisestä sadosta, lievästi ja pitkälle esikuivatusta ruohosta kuiva-ainetavoitteiden ollessa 25-30 % ja 40-50 % (KA1 ja KA2). Nurmi niitettiin niittomurskaimella karholle, esikuivattiin ja korjattiin tarkkuussilppurilla ilman säilöntäainetta. Ruohot säilöttiin koesiiloihin (KA1: 7,0 kg/siilo ja KA2: 4,5 kg/siilo) ilman säilöntäainetta, muurahaishapolla (85 %, w/w), 5 l/t ja vetyperoksidin ja natriumbentsoaatin vesiliuoksella, 5 l/t (Solvay H2O2 Forage nurmirehun säilöntäliuos, valmistaja Solvay Chemicals Finland Oy). Koeliuos sisälsi 19,5 % (w/w) vetyperoksidia (H2O2), 15 % (w/v) natriumbentsoaattia ja 0,5 % (w/v) fosfonaattistabilointiaineita. Kutakin säilöntäkäsittelyä tehtiin kolme rinnakkaista siiloa. Siilot avattiin 110-138 vuorokauden kuluttua säilönnästä, jolloin määritettiin säilörehun käymislaatu ja aerobinenstabiilisuus seuraamalla rehun lämpötilan muutosta sen joutuessa ilman vaikutuksen alaiseksi.Käymislaadultaan kaikki säilörehut olivat hyviä. Korkeampi kuiva-aine rajoitti selvästi käymistä kaikissa rehuissa. Kuivemmissa säilörehuissa (ka 44 %) pH-arvo ja sokeripitoisuus olivat suuremmat ja vastaavasti maito- ja etikkahappo- ja etanolipitoisuudet sekä ammoniumtypen osuus kokonaistypestä olivat pienemmät kuin tuoreemmissa säilörehuissa (ka 29 %). Voihappoa esiintyi säilörehuissa hyvin vähän. Vetyperoksidi-natriumbentsoaatti- säilöntäaineella ja ilman säilöntäainetta tehtyjen rehujen välillä ei ollut merkitsevää eroa säilörehun pH:ssa, maitohappo-, propionihappo- ja käymishappojen kokonaispitoisuudessa eikä ammoniumtypen ja liukoisen typen osuudessa kokonaistypestä. Koesäilöntäaineella tehdyssä rehussa oli hieman vähemmän sokeria ja enemmän etanolia kuin ilman säilöntäainetta tehdyssä rehussa ja vaikutus oli suurempi tuoreemmassa rehussa kuin kuivemmassa (yhdysvaikutus). Muurahaishappo rajoitti tyypillisesti rehujen käymistä lähes kaikkien parametrien kohdalla, jolloin rehussa oli alempi pH, sokeria enemmän, käymishappoja vähemmän ja valkuainen hajonnut vähemmän kuin muilla säilöntäainekäsittelyillä.Säilörehun aerobista stabiilisuutta vetyperoksidi-natriumbentsoaattiliuos paransi merkitsevästi ilman säilöntäainetta tehtyyn ja muurahaishapolla tehtyyn säilörehuun verrattuna vaikutuksen ollessa suurempi tuoreemmassa (ka 29 %) rehussa kuin kuivemmassa (ka 44 %) rehussa. Ilman säilöntäainetta tehty tuoreempi rehu alkoi lämmetä kolmen vuorokauden kuluttua siilojen avaamisesta ja koeliuoksella säilötty noin neljä vuorokautta tätä myöhemmin muurahaishapporehun lämpenemisherkkyyden ollessa niiden välillä. Aerobisen stabiilisuuden paraneminen vetyperoksidi-natriumbentsoaattiliuosta käytettäessä perustui todennäköisesti natriumbentsoaattiin.

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

33

Ilić, Bogdan, and Svetlana Tasić. "Quantitative analysis of the role of production in value creation." Odrzivi razvoj 3, no. 1 (2021): 17–33. http://dx.doi.org/10.5937/odrraz2101017i.

Full text

Abstract:

The appropriation of surplus products during the development of economic relations takes various forms, but basically it represents the exploitation of someone else's labor, whether that surplus labor is appropriated through kuluks (labor), in finished products (in-kind) or at a later stage of society's development in money. Hence the different names for the forms of alienation of surplus labor, such as: labor rent, natural rent and cash rent. Countries in transition, as well as those underdeveloped countries, are characterized by the collapse of large-scale commodity production and follow the development of crafts and small-scale commodity production, as well as the initial accumulation of capital, where social property becomes private.

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

34

Cahyanto, Tri, Restu Anugrah, Nisrina Khairun Nisa, Triska Rosma, and Yuna Islamiati. "Ethnobotany study of banana plant sap (Musa sp.) as an incision remedy (Vulnus scissum)." Biosfer 13, no. 1 (May 11, 2020): 28–41. http://dx.doi.org/10.21009/10.21009/biosferjpb.v13n1.28-41.

Full text

Abstract:

The use of banana plant sap as an incision remedy has been carried out through generations in Citatah Village, Cipatat District, West Bandung Regency, Indonesia. This study aimed to examine the ethnobotanical utilization of banana plant sap as an incision remedy. The research was conducted using the snowball sampling technique by the method of structured observation and interviews with 30 respondents. The followings were tools and materials used for the research, a set of stationery, cameras, voice recorders, and laptops. The data obtained were analyzed using qualitative and quantitative descriptive analysis. The results showed that of the thirty respondents who knew the utilization of banana plant sap as wound remedy, only 60% were still using it. Parts of banana plants that were often used by the community was the banana plant shoots by 87% of the total respondents and banana leaf fronds by 13%. There was no specific type of banana used for this wound remedy. However, the type of banana most widely used by the community was ambon Banana (Musa paradisiaca var. sapientum) with a percentage of 20%, kulutuk/manggala banana (Musa balbisiana) 60%, and kepok Banana (Musa paradisiaca formatypica) 20%. Based on the results of the observation and interview, there were at least four benefits of using banana sap, namely preventing infection, sticking wounds, stopping bleeding, and drying the wound. While scientifically, this banana sap can be used as the wound remedy because it contains flavonoid compounds, saponins, triterpenoids, steroids, alkaloids, ascorbic acid, and tannins.

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

35

Nurjanah, Defi, and Muhammad Rifqi Rijal. "Penerapan Metode Quantum Learning dalam Meningkatkan Hasil Belajar Siswa Mata Pelajaran SBK Pada Materi Mengelompokkan Bentuk Dan Warna Benda." Ibtida’i : Jurnal Kependidikan Dasar 5, no. 01 (December 14, 2018): 1. http://dx.doi.org/10.32678/ibtidai.v5i01.1217.

Full text

Abstract:

Tujuan dari penelitian ini adalah untuk mengetahui proses penggunaan metode Quantum Learning pada mata pelajaran SBK dalam materi mengelompokkan bentuk dan warna benda di kelas I SDN Kalutuk, untuk mengetahui hasil belajar siswa dengan menggunakan metode Quantum Learning pada materi mengelompokkan bentuk dan warna benda di kelas I SDN Kalutuk. Jenis penelitian ini adalah PTK (Penelitian Tindakan Kelas). Model Penelitian Tindakan Kelas (PTK) yang digunakan dalam penelitian ini adalah model Adopsi Depdiknas, yang dilakukan dalam 2 siklus dan setiap siklusnya terdiri dari: Perencanaan (planning), tindakan (acting), pengamatan (observing) dan refleksi (reflecting). Subyek penellitian adalah siswa kelas I SD Negeri Kulutuk Kecamatan Cikande Kabupaten Serang yang berjumlah 40 siswa. Hasil yang diperoleh dalam penelitian ini adalah: 1) Dengan menerapkan metode quantum learning dalam pembelajaran Seni Budaya dan Keterampilan (SBK) pada pokok bahasan mengelompokkan bentuk dan warna benda dapat meningkatkan hasil belajar siswa, karena siswa dapat mengaitkan konsep Seni Budaya dan Keterampilan (SBK) dengan kehidupan sehari-hari, sehingga siswa dapat mengemukakan ide dan mengkonstruksi sendiri dalam menjawab soal latihan yang diberikan guru, dan 2) terjadi peningkatan hasil belajar tiap siklus pada pembelajaran Seni Budaya dan Keterampilan (SBK) dengan menggunakan metode quantum learning. Hal ini ditunjukkan dengan adanya ketuntasan belajar rata-rata tes hasil belajar siswa pada pra siklus 63, siklus I adalah 67,5 dan pada siklus II adalah 84,75. Banyaknya siswa yang tuntas belajar pada pra siklus adalah 15 siswa atau 37,5%, siklus I adalah 20 siswa atau 50%, sedangkan pada siklus II adalah 36 siswa atau 90 %

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

36

Cahyanto, Tri, Restu Anugrah, Nisrina Khairun Nisa, Triska Rosma, and Yuna Islamiati. "Ethnobotany study of banana plant sap (Musa sp.) as an incision remedy (Vulnus scissum)." Biosfer 13, no. 1 (May 11, 2020): 28–41. http://dx.doi.org/10.21009/biosferjpb.v13n1.28-41.

Full text

Abstract:

The use of banana plant sap as an incision remedy has been carried out through generations in Citatah Village, Cipatat District, West Bandung Regency, Indonesia. This study aimed to examine the ethnobotanical utilization of banana plant sap as an incision remedy. The research was conducted using the snowball sampling technique by the method of structured observation and interviews with 30 respondents. The followings were tools and materials used for the research, a set of stationery, cameras, voice recorders, and laptops. The data obtained were analyzed using qualitative and quantitative descriptive analysis. The results showed that of the thirty respondents who knew the utilization of banana plant sap as wound remedy, only 60% were still using it. Parts of banana plants that were often used by the community was the banana plant shoots by 87% of the total respondents and banana leaf fronds by 13%. There was no specific type of banana used for this wound remedy. However, the type of banana most widely used by the community was ambon Banana (Musa paradisiaca var. sapientum) with a percentage of 20%, kulutuk/manggala banana (Musa balbisiana) 60%, and kepok Banana (Musa paradisiaca formatypica) 20%. Based on the results of the observation and interview, there were at least four benefits of using banana sap, namely preventing infection, sticking wounds, stopping bleeding, and drying the wound. While scientifically, this banana sap can be used as the wound remedy because it contains flavonoid compounds, saponins, triterpenoids, steroids, alkaloids, ascorbic acid, and tannins.

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

37

Rytilahti, Piia, and Kaarina Määttä. "Ruumiillinen kokemus ja kuluttaminen: Grounded Theory muotoilun kuluttamisen tutkimuksessa." Kulutustutkimus.Nyt 16, no. 1-2 (January 11, 2023): 7–25. http://dx.doi.org/10.54333/kulutustutkimus.111714.

Full text

Abstract:

Tiivistelmä Tässä tutkimuksessa kuvataan Grounded Theory (GT) menetelmän tai lähestymistavan soveltuvuutta muotoilun kuluttamisen tutkimukseen. Artikkeli tarkastelee klassisen glaserilaisen GT-lähestymistavan yleispiirteitä ja periaatteita erään muotoilun kuluttamisen käyttäytymistä tarkastelevan tutkimuksen tuottaman teorian näkökulmasta. Tuotettu teoria tukee muotoilun tutkimusparadigman kehittymistä ja osoittaa tutkimusaukon kulutustutkimuksen ja muotoilun tutkimuksen välisessä monitieteisessä tutkimuskentässä.Menetelmän edellyttämä empiirinen aineisto on pilkottu osiin ja koodattu avoimen, selektiivisen ja teoreettisen koodauksen (teoreettisen mallinnuksen) vaiheiden mukaisesti ydinkategoriaksi ja käsitteellisiksi alakategorioiksi. Muotoilun kuluttamista selittävä teoria kannustaa tarkastelemaan tuotteiden ja palvelujen kulutusta ruumiillisina käyttökokemuksina ja prosesseina. Muotoilun kuluttamisen tutkimuksessa inhimillistä käyttäytymistä ja toimintaa selittävät teoriat ovat erittäin tarpeellisia ja mitä ajankohtaisempia. GT-menetelmän käyttö muotoilun kuluttamisen tutkimuksessa tuo käyttäytymisen tarkasteluun muotoilun tutkimukselle luontaisen prosessiorientoituneen luonteen, joka korostaa refleksiivistä, erehdyksen ja ymmärryksen kautta tapahtuvaa ja siten itseään korjaavaa toiminnan luonnetta, joka voisi olla hyödyllinen esimerkiksi maailmanlaajuisissa tavoitteissa kohti kestävämpää kuluttamista. Artikkeli pyrkii osoittamaan, kuinka GT-menetelmää soveltaen voidaan edistää muotoilun tutkimusta, erityisesti muotoilutuotteiden ja muotoilun kuluttamisen tutkimusta ilmiötasolla ja teorian tuottamisessa.Avainsanat: Grounded Theory, tutkimusmenetelmät, muotoilu, muotoilun tutkimus, muotoilun kuluttaminen, ruumiillinen kokemus

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

38

Peippo, J., T. Tiirikka, M. Räty, V. Ahola, T. Hurme, C. Grosse-Brinkhaus, D. Salilew-Wondim, et al. "SABRE-hanke; Kohdun limakalvon geenitoiminta hyvän alkiovastaanottajan tunnistamisessa." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 26 (January 31, 2010): 1–4. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75754.

Full text

Abstract:

Alkionsiirtoja hyödyntävät paitsi jalostusohjelmat myös maitotilat. Alkiohuuhteluiden avulla hyvistä tuotantoeläimistä voidaan saada useita jälkeläisiä vuodessa karjan muiden eläinten toimiessa alkioiden vastaanottajina, mikä mahdollistaa karjan nopean eläinaineksen parantamisen. Ennen alkionsiirtoa vastaanottajan keltarauhanen tarkastetaan manuaalisesti. Keltarauhanen kehittyy ovulaation seurauksena ja sen tuottama progesteroni-hormoni vaikuttaa kohdun limakalvon toimintaan tehden sen alkion kiinnittymiselle suotuisaksi. Nykyisin keskimäärin joka toinen tuorealkionsiirto johtaa tiinehtymiseen. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää alkionsiirrosta tiinehtyneiden/poikineiden ja tyhjäksi jääneiden vastaanottajien kohdun limakalvon toimintaa. Tavoitteena oli löytää tiinehtyvän eläimen kohdun limakalvon toiminnalle ominaisia aineenvaihduntareittejä ja mahdollisesti kandidaattigeenejä diagnostiikan työkaluiksi. Tutkimus tehtiin maidontuotannossa olevilla lehmillä. Poikimisen jälkeen alkiovastaanottajien kohdun limakalvosta otettiin näytepalat ensimmäisen näkyvän kiimankierron päivinä 0 (siemennyskiima), 7 ja 14. Näytepalat pakastettiin (-80 °C). Seuraavan kiimakierron päivänä 7 samaan vastaanottajaan siirrettiin alkio ja alkion kiinnittyminen tarkistettiin kuukauden kuluttua siirrosta. Poikimisten jälkeen pakastetut kohtunäytteet jaettiin poikineiden ja tyhjiksi jääneiden ryhmiin, ja näytteiden geenitoimintaa verrattiin mikrosirutekniikalla, joka mahdollistaa kymmenien tuhansien geenituotteiden samanaikaisen analysoinnin. Vastaanottajista kerättiin lisäksi tuotos- ja hedelmällisyystietoja. Mikrosirututkimuksen perusteella erot poikineiden ja tyhjiksi jääneiden lehmien välillä keskittyivät kiimankierron alkupuoliskolle, jolloin eroja löytyi 64 yksittäisen geenin osalta. Aineenvaihduntareittien osalta kohdun limakalvon toiminnassa todettiin ryhmien välillä eroja mm. rasvahappojen aineenvaihdunnassa ja immuunivasteissa. Tuotos- ja hedelmällisyysominaisuuksien osalta poikineet ja tyhjiksi jääneet alkiovastaanottajat poikkesivat toisistaan kokonaisjalostusarvojen ja rasvatuotos-indeksien osalta. Tämä tutkimus on osa EU:n rahoittamaa SABRE-projektia (2006–2010).

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

39

Ohtonen, Milla, Suvi Pekkanen, Risto Kauppinen, Anne Pentikäinen, Henna Niskanen, Jaakko Mononen, Leena Ahola, et al. "Vasikoiden fysikaaliset ympäristöolosuhteet lypsykarjapihatoissa." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 21 (January 31, 2006): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.76765.

Full text

Abstract:

Vasikoiden kasvatusympäristön tulisi tarjota vasikoille sellaiset olosuhteet, että ne tukevat vasikoidenhyvinvointia ja luovat edellytykset hyvälle kasvulle ja terveydelle. Kasvatusolosuhteissa ontilakohtaisia eroja. Tässä tutkimuksessa selvitettiin vasikoiden fysikaalisia kasvatusolosuhteitalypsykarjapihatoissa. Mittaukset suoritettiin talvella ja kesällä 2005.T u tk imus toteutettiin 19 lypsykarjatilalla, joissa oli lämminpihatto (keskimäärin 40 - 60lehmää). Tutkimuksessa selvitettiin vasikoiden kasvatusympäristön ilman lämpötila, -kosteus, -liike,hiilidioksidi- ja ammoniakkipitoisuus, valaistus ja melutaso sekä vasikoiden kasvatustilojen mitoitus jakäytetyt karsinamateriaalit.Tutkimukseen osallistuneista tiloista erillinen vasikkaosasto omine ilmanvaihtoineen oli vainmuutamalla tilalla. Talvi- ja kesäolosuhteissa suoritettujen mittausten välillä suurimmat erot havaittiinilman lämpötilassa, -kosteudessa, -liikkeessä sekä kaasupitoisuuksissa. Talvella vasikkaosastonlämpötila jäi alle suositellun 15 ºC:n kaikilla tiloilla. Vetoisuus ei aiheuttanut erityisiä ongelmia, muttaammoniakkipitoisuudet olivat melko korkeita sekä vasikka- että lehmäosastoissa. Kesämittauksissavasikkaosaston suhteellinen ilmankosteus jäi alle suositellun 60 %:n yli puolella tutkimustiloista.V a l a istus oli erittäin hyvä kaikilla tutkimukseen osallistuneilla tiloilla. Melutasot olivatsuositusten ylärajoilla etenkin lehmien osastossa. Huomattavin yksittäinen melunaiheuttaja onilmastointi.Tilaa vasikkaa kohden oli keskimäärin 3 m2 , ryhmäkoko vaihteli välillä 2 - 11 vasikkaa/karsina.Siirto ryhmäkarsinaan tapahtui yleensä 1 - 3 vuorokauden kuluttua syntymän jälkeen. Karsinarakenteetolivat puuta ja teräsputkea, kuivitukseen käytettiin purua, olkea ja turvetta.Tutkimukseen osallistuneilla tiloilla vasikoiden fysikaaliset ympäristötekijät ovat yleensä Maajametsätalousministeriön säännösten ja suositusten mukaisia. Vasikoiden hyvinvoinnin kannaltahuomiota tulisi kiinnittää vasikkaosaston alhaiseen lämpötilaan talvella sekä korkeahkoihinmelutasoihin ja kaasupitoisuuksiin.

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

40

Ohtonen, Milla, Suvi Pekkanen, Risto Kauppinen, Anne Pentikäinen, Henna Niskanen, Jaakko Mononen, Leena Ahola, et al. "Vasikoiden fysikaaliset ympäristöolosuhteet lypsykarjapihatoissa." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 21 (January 31, 2006): 1–5. http://dx.doi.org/10.33354/smst.76769.

Full text

Abstract:

Vasikoiden kasvatusympäristön tulisi tarjota vasikoille sellaiset olosuhteet, että ne tukevat vasikoidenhyvinvointia ja luovat edellytykset hyvälle kasvulle ja terveydelle. Kasvatusolosuhteissa ontilakohtaisia eroja. Tässä tutkimuksessa selvitettiin vasikoiden fysikaalisia kasvatusolosuhteitalypsykarjapihatoissa. Mittaukset suoritettiin talvella ja kesällä 2005.T u tk imus toteutettiin 19 lypsykarjatilalla, joissa oli lämminpihatto (keskimäärin 40 - 60lehmää). Tutkimuksessa selvitettiin vasikoiden kasvatusympäristön ilman lämpötila, -kosteus, -liike,hiilidioksidi- ja ammoniakkipitoisuus, valaistus ja melutaso sekä vasikoiden kasvatustilojen mitoitus jakäytetyt karsinamateriaalit.T utkimukseen osallistuneista tiloista erillinen vasikkaosasto omine ilmanvaihtoineen oli vainmuutamalla tilalla. Talvi- ja kesäolosuhteissa suoritettujen mittausten välillä suurimmat erot havaittiinilman lämpötilassa, -kosteudessa, -liikkeessä sekä kaasupitoisuuksissa. Talvella vasikkaosastonlämpötila jäi alle suositellun 15 ºC:n kaikilla tiloilla. Vetoisuus ei aiheuttanut erityisiä ongelmia, muttaammoniakkipitoisuudet olivat melko korkeita sekä vasikka- että lehmäosastoissa. Kesämittauksissavasikkaosaston suhteellinen ilmankosteus jäi alle suositellun 60 %:n yli puolella tutkimustiloista.V a l a istus oli erittäin hyvä kaikilla tutkimukseen osallistuneilla tiloilla. Melutasot olivatsuositusten ylärajoilla etenkin lehmien osastossa. Huomattavin yksittäinen melunaiheuttaja onilmastointi.Tilaa vasikkaa kohden oli keskimäärin 3 m2 , ryhmäkoko vaihteli välillä 2 - 11 vasikkaa/karsina.Siirto ryhmäkarsinaan tapahtui yleensä 1 - 3 vuorokauden kuluttua syntymän jälkeen. Karsinarakenteetolivat puuta ja teräsputkea, kuivitukseen käytettiin purua, olkea ja turvetta.Tutkimukseen osallistuneilla tiloilla vasikoiden fysikaaliset ympäristötekijät ovat yleensä Maajametsätalousministeriön säännösten ja suositusten mukaisia. Vasikoiden hyvinvoinnin kannaltahuomiota tulisi kiinnittää vasikkaosaston alhaiseen lämpötilaan talvella sekä korkeahkoihinmelutasoihin ja kaasupitoisuuksiin.

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

41

Kesic, Dusan. "STRATEŠKA KULTURA NEMAČKE U POSTHLADNORATOVSKOM PERIODU." Nacionalni interes 39, no. 3/2020 (February 15, 2021): 187–217. http://dx.doi.org/10.22182/ni.3932020.8.

Full text

Abstract:

Revitalizovana moć Nemačke nakon ujedinjenja, prema prognozama neorealista, nužno je podrazumevala težnju da se data moć etablira preuzimanjem centralne uloge u Evropi. Kako se predviđanja neorealista o ,,balkanizaciji“ Evrope nisu se obistinila, to uslovljava da se analizi spoljne politike Nemačke pristupi iz perspektive koja će akulturalno i aistorijsko poimanje međunarodne politike neorealista oplemeniti kulturnom i istorijskom dimenzijom. Socijalno konstruktivistički pristup i koncept strateške kulture suprotstavljaju se aistorijskim i tzv. ,,objektivnim“ varijablama, u vidu materijalnih kapaciteta i tehnologije. Navedene varijable bivaju interpretirane kroz ,,sočiva“ strateške kulture, koja predstavlja kulturalno utemeljeno poimanje uloge rata u ljudskoj civilizaciji. Predmet ovog rada jeste sagledavanje uticaja koji je okončanje Hladnog rata imalo stratešku kulturu Nemačke. Cilj rada sastoji se u sagledavanju obrazaca ,,finih“ promena strateške kulture na nivou stanovišta bezbednosne politike. Navedeni cilj ostvaren je interpretacijom ključnog strateškog dokumenata Nemačke o bezbednosnoj politici. Analiza strateške kulture potvrdila je kontinuitet temeljnih vrednosti, što ujedno predstavlja i dominantno stanovište u akademskoj literaturi koja tematizuje ovo pitanje. Sa druge strane, identifikovan je diskontinuitet stanovišta bezbednosne politike, kao načina promocije temeljnih vrednosti kroz politiku. Izmene stanovišta bezbednosne politike bile su nužna posledica izmenjenih okolnosti na međunarodnoj sceni i potrebe za ,,pomirenjem“ temeljnih elemenata strateške kulture koji su stupili u koliziju. Definisanje uloge oružanih snaga javlja se kao centralni segment izmene strateške kulutre Nemačke u posthladnoratovskoj eri.

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

42

Skogland, Terje, and Beate Grøvan. "The effects of human disturbance on the activity of wild reindeer in different physical condition." Rangifer 8, no. 1 (June 1, 1988): 11. http://dx.doi.org/10.7557/2.8.1.726.

Full text

Abstract:

We compared two Norwegian wild reindeer herds, Knutsho in excellent physical condition and Hardangervidda in poor physical condition, before and during disturbance by human hunters in order to test whether physical condition effected foraging strategy under stress. Both herds were being regularly hunted (man had been a natural predator on reindeer since prehistoric time). The well-fed Knutsho animals were ca. 30% larger at the start of the hunting season in late August. Before exposure they foraged less and walked more, i.e. were more selective than the Hardangervidda animals which were in energetically lower condition and foraged significantly more and spent less time moving between habitat patches and less time standing. After exposure to hunters disturbed Knutsho animals aggregated into significantly larger groups than before hunting and stood alert more, while Hardangervidda animals spent the same minimum amount of time foraging but moved significantly more and spent almost no time standing. The frequency of disturbance was not significantly different between the two herds and their speeds of movement after disturbances were similar. The hunter kill success rate was also similar in the two areas. The energetic costs, measured as relative body weight loss during the hunting season, was higher for the initially less well-fed Hardangervidda animals, and higher for both herds compared to that from a less disturbed herd (Forelhogna). We hypothezise that while standing still and alert in aggregated groups is risky, it is still more risky to move, but potentially more rewarding if a better habitat could be found. More well-fed Knutsho animals, which aggregated and stood still, conserved allready stored energy, compatible with a time minimizer risk aversive strategy. The Hardangervidda animals which were in poorer condition increased travelling time to an extent that suggested a risky nutrient miximizer strategy in the phase of stress.Effekter av menneskelige forstyrrelser på aktiviteten til villrein i forskjellig fysisk kondisjon.Abstract in Norwegian / Sammendrag: For å teste om fysisk kondisjon innvirket på beitestrategien, sammenlignet vi to norske vill-reinflokker, Knutshø i utmerket fysisk kondisjon og Hardangervidda i dårlig fysisk kondisjon før og etter forstyrrelser av jegere. Begge flokker er regelmessig jaktet på (menneske har vært naturlig predator på rein siden førhistorisk tid). De velnærte rein på Knutshø var 30% tyngre enn sine artsfeller på Hardangervidda ved starten av jaktsesongen sent i august. Før jakten beitet de mindre og gikk mer, d.v.s. var mer selektive enn Hardangerviddareinen. Disse var energetisk sett i en dårligere forfatning, beitet mer og brukte mindre tid både til å gå mellom beiteområdene og til å stå. Etter å ha blitt utsatt for forstyrrelser av jegere, samlet Knutshøreinen seg til større grupper enn før jakten og sto mer vaktsomme. Hardangerviddareinen derimot, brukte den samme minimumstid til beiting, men gikk signifikant mer enn før jakten. Den brukte heller nesten ingen tid til å stå i ro. Hyppigheten av forstyrrelser var ikke signifikant forskjellig mellom de to grupper og deres bevegelses-hastighet etter forstyrrelse var den samme. Jegernes jaktsuksess i form av fellinger var også den samme i de to områder. Energiutgiftene, målt som relativt tap av kroppsvekt gjennom jaktsesongen, var høyere for Hardangerviddareinen med dårligere ernæringsstatus i startfasen. For begge flokker var energiutgiftene høyere sammenlignet med en mindre forstyrret reinflokk (Forelhogna). Vi tror at, selv om det å stå stille og vaktsomt i samlet flokk er risikofylt, så er det enda mer risikofylt å bevege seg, noe som dog kan være mer lønnsomt, om de finner et bedre beiteområde. Mer velfødd Knutshørein, som samlet seg og sto i ro, bevarte mer av sin allerede opplagrede næringsenergi, noe som minimaliserer tidsforbruk til næringssøk og som er en risikoavvergende strategi. Hardangerviddarein, som var i dårligere hold, økte tiden for beitesøk i en grad som antyder en mer risikofylt strategi under stresspåvirk-ning for å maksimalisere beiteopptak.Ihmisen aiheuttaman håirinnån vaikutus eri kuntoisten villi¬peurojen aktiivisuuteen.Abstract in Finnish / Yhteenveto: Vertasimme kahta norjalaista villipeuralaumaa, Knutshoen erittåin hyvåkuntoista ja Hardanger-viddan huonokuntoista laumaa. Ennen ja jålkeen metsåståjien håirinnån testasimme vaikuttaako kunto peu-rojen ravinnon kåyttoon stressin aikana. Molempia laumoja on metsåstetty såånnollisesti (ihminen on olut peurojen luontainen vihollin je esihistoriaaalisista ajoista alkaen). Hyvåkuntoisessa Knutshoen laumassa peurat olivat noin 30% suurempia metsastyskauden alkaessa elokuun lopulla. Ennen hårinitåå ne laidunsi-vat våhån, vaelsivat enemmån ja olivat valikoivampi kuin Hardangerviddan peurat, jotka olivat energeetti-sesti heikommassa kunnossa ja laidunsivat merkitsevåsti enemmån ja kuluttivat våhemmån aikaa liikkumi-seen eri laidunalueiden vålillå ja my os seisomiseen. Metsåstyksen alettua Knutshoen peurat kokoontiuvat suurempiin ryhmiin kuin aikaisemmin ja sesoskeli-vat pelokkaina enemån. Hardangerviddan peurat kåyttivåt puolestaan våhån aikaa ruokailuun mutta liikkui-vat merkitsevåsti enemmån eivåtkå kåyttåneet juuri aikaa seisomiseen. Håiriotilanteiden mååriss å eri laumojen vålillå ei ollut tilastollista merkitsevyyttå ja niiden liikkumisno-peudet håiroiden jålkeen olivat samanlaiset. Metsåståjien saaliit oliva samanlaiset nåillå kahdella alueella. Energian kulutus mitattuna suhteellisena painon menetysenå metsåstysaikana oli suurempi jo låhtovaiheessa heikompikuntoisimmilla Hardangerviddan peuroilla, ja se oli my os suurempi molemmilla laumoilla kuin våhemmån håirityllå laumalla (Forelhogna). Me oletamme, ettå sesominen ja håirintå isoissa laumoissa on riskitekijå. Vielå suurempi riski on liik-kua, mutta potentiaalisesti se on parempi, jos hyviå laidunalueita lovtyy. Hyvåkuntoiset Knutshoen peurat, jotka kokoontuivat ja sesoivat hiljaa, sååstivåt jo koottuja energiavarastoja. Hardangerviddan peurat, jotka olivat huonommassa kunnossa, lisåsivåt suuresti vaellusta. Stressin aikana on hy vin mahdollista, ettå peurat ei våt voi maksimoida ravinnon kåyton strategiaa.

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

43

Savinainen, Minna, Elina Lindgren, and Hannu Heikkilä. "Seurantatutkimus erikoissairaanhoidon kuntoutustutkimuspotilaiden työmarkkinatilanteesta, elämänlaadusta sekä koetusta työ- ja toimintakyvystä." Kuntoutus 44, no. 4 (December 17, 2021): 5–17. http://dx.doi.org/10.37451/kuntoutus.112849.

Full text

Abstract:

Työurien pidentämisessä ja työhön osallistumisen lisäämisessä oleellista on tukea myös osatyökykyisten henkilöiden työhön kiinnittymistä ja työssä jatkamista. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää erikoissairaanhoidon kuntoutustutkimuspotilaiden (N = 238) työmarkkinatilanteen, sairausetuuksien käytön, elämänlaadun sekä työ- ja toimintakyvyn muutoksia vuoden kuluttua kuntoutustutkimuksesta. Kuntoutustutkimuksessa olleiden osallistuminen työmarkkinoille sekä ammatilliseen kuntoutukseen lisääntyi ja samalla sairausetuuksien käyttö väheni. Potilaiden elämänlaatu, koettu terveys ja työkyky sekä itsestä huolehtiminen paranivat. Vastaavasti kognitiivinen ja fyysinen toimintakyky sekä osallisuus heikkenivät. Systemaattisella ja moniammatillisella työ- ja toimintakyvyn arvioinnilla voidaan saavuttaa vaikuttavia suunnitelmia työllistymisen edistämiseksi. Abstract Follow-up study on the labor market situation, quality of life and perceived work ability and functioning of patients of a rehabilitation outpatient clinicIn order to prolong working careers and increase participation in work, it is also important to support the attachment and continuation of people with partial ability to work. The aim of the study was to find out the changes in the labor market situation, the use of sick leave, quality of life, and work ability and functioning of the outpatient clinic of the Department of Physical Medicine and Rehabilitation (N=238) during one-year follow-up. Participation in the labor market and vocational rehabilitation of those who participated in rehabilitation increased, and at the same time the use of sickness benefits decreased. Patients’ quality of life, perceived health and work ability, and self-care improved. Correspondingly, cognitive and physical functioning as well as inclusion were impaired. Systematic and multi-professional assessment of work ability and functioning can lead to effective plans to promote employment. Keywords: rehabilitation, employment status, quality of life, work ability, functioning

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

44

Kurjenluoma, Juhani, Jukka Ahokas, and Laura Alakukku. "Erilaisten työkonerenkaiden aiheuttamat muutokset peltomaassa." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 21 (January 31, 2006): 1–5. http://dx.doi.org/10.33354/smst.76710.

Full text

Abstract:

Raskas peltoliikenne on lisääntynyt merkittävästi maatalouden koneellistumisen myötä. Kokonaismassaltaan yli 30 t koneet eivät enää ole harvinaisia. Renkaasta maahan välittyvä kuorma aiheuttaa maan huokos- ja mururakenteen rikkoutumista sekä muokkauskerroksessa että sen alapuolella olevassa pohjamaassa. Muutokset voivat olla pitkäaikaisia ja ne voivat haitata maan viljelyä, pienentää satoa sekä lisätä peltoviljelyn ympäristökuormitusta. Maassa tapahtuviin muutoksiin vaikuttavat maan ominaisuuksien ja yksittäisten koneiden ohella käytettävät työmenetelmät ja koneketjut sekä töiden ajoitus ja niitä voidaan vähentää minimoimalla peltoliikenne, käyttämällä olosuhteisiin parhaiten soveltuvaa teknologiaa sekä oikeaa rengasvarustusta. R enkaan pintapaineen ylittäessä maan kantavuuden rengas alkaa upota ja maan pintakerros tiivistyy. Rengaskuorman kasvaessa sen tiivistävä vaikutus ulottuu myös maan syvempiin kerroksiin. Renkaan uppoutumista ja siitä aiheutuvaa vetovastusta voidaan vähentää alentamalla rengaspainetta, pienentämällä kuormaa, lisäämällä renkaan kokoa ja käyttämällä vyörenkaita. Maan rakennevaurioiden välttämiseksi on tunnettava erityyppisten renkaiden ominaisuudet ja maan tiivistymisherkkyys. Tässä tutkimuksessa selvitettiin kahden vyörenkaan ja yhden ristikudosrenkaan vaikutusta savimaan penetrometrivastukseen. Renkaiden koko oli 600/55–26.5. Rengaskuorma oli 3,7 Mg ja käytetyt paineet 100 kPa renkaalla 1, 120 kPa ja 200 kPa renkaalla 2 ja 200 kPa renkaalla 3. Rengaspaine mitoitettiin valmistajan tai maahantuojan ohjeiden mukaan sekä pelto- tai maantieajoon sopivaksi käytetyn rengaskuorman mukaisesti. Vertailu tehtiin ajamalla muokatulla pellolla ja mittaamalla maan tunkeumapaine (cone-indeksi) penetrometrillä renkaan urasta ja vertaamalla sitä tiivistämättömästä maasta mitattuihin arvoihin. Mittaukset tehtiin heti ajon jälkeen sekä seuraavan vuoden keväällä. Mittausten mukaan kerta-ajosta maan 0-15 cm pintakerros oli tiivistynyt. Vyörenkaalla korkea rengaspaine aiheutti muita renkaita selvästi voimakkaampaa tiivistymistä, joka oli mitattavissa vuoden kuluttua ajosta. Suuri rengaspaine pienentää maan ja renkaan välistä kosketusalaa vyörenkaalla ja pintapaine aiheuttaa maan pakkautumisen pehmeissä olosuhteissa.

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

45

Sipiläinen, Timo, Alfons Oude Lansink, and Kyösti Pietola. "Tavanomaisen ja luonnonmukaisen maidontuotannon tehokkuus." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 21 (January 31, 2006): 1–4. http://dx.doi.org/10.33354/smst.76120.

Full text

Abstract:

Luonnonmukainen tuotantoteknologia on melko tuntematon viljelijöille, kun he aloittavat siirtymisen tavanomaisesta tuotannosta luonnonmukaiseen. Sen vuoksi ajan myötä saatu kokemus saattaa olla tärkeä tekijä, joka vaikuttaa luonnonmukaisen tuotannon tekniseen tehokkuuteen. Teknisellä tehokkuudella tarkoitetaan tässä tutkimuksessa tietyillä panoksilla todellisuudessa saavutetun ja saavutettavissa olevan tuotoksen suhdetta. Jos tuotanto on täysin tehokasta, todellinen ja saavutettavissa oleva tuotos (tietyillä panoksilla) ovat samat. Jos kokemuksen kautta tapahtuu oppimista, sen pitäisi olla havaittavissa tehokkuuden lisääntymisenä kokemuksen myötä. Toisaalta muun muassa maaperän sopeutuminen luonnonmukaisen viljelyn prosesseihin saattaa viedä aikaa. Tämäkin muutos vaikuttaa tehokkuuden muutoksiin. Tuotannon tekninen tehokkuus määritetään stokastisen tuotosetäisyysfunktion avulla. Etäisyysfunktiossa on kaksi tuotosta (maitomäärä ja muu tuotos) sekä viisi panosta (työtunnit, maa-ala, energia, muut muuttuvat panokset sekä kone- ja rakennuspääoma). Rahamääräiset panokset ja tuotokset on deflatoitu vuoden 2000 reaaliseen tasoon. Etäisyysfunktiot määritetään sekä kaikille maitotiloille yhdessä että tavanomaisille ja luonnonmukaisille erikseen. Etäisyysfunktioiden perusteella estimoidaan tekninen kehitys ja tekninen tehokkuus sekä sen muutokset. Myös skaalavaikutus määritetään niiden perusteella. Etäisyysfunktion estimoinnissa käytetään Battesen ja Coellin (1995) mallia, jonka perusteella voidaan arvioida myös kokemuksen vaikutusta tekniseen tehokkuuteen. Tutkimusaineistona käytettiin MTT taloustutkimuksen kannattavuuskirjanpitoaineiston maitotiloja vuosilta 1995 – 2002. Tutkimusaineistossa on kaikkiaan 1921 havaintoa, joista luomutukea saatiin 159 tapauksessa. Luonnonmukaisen tuotannon tiloiksi luokitellut tilat eivät välttämättä tuottaneet luomumaitoa, vaan ainoastaan niiden peltoviljely täytti luomuehdot. Tulosten mukaan joustojen ja teknisen kehityksen erot tavanomaisten ja luonnonmukaisten tilojen välillä ovat vähäisiä. Luonnonmukaisten tilojen tekninen tehokkuus on keskimäärin alempi kuin tavanomaisten verrattiinpa sitä kaikkien tai vain luonnonmukaisten tilojen kesken. Luonnonmukaisten tilojen tehokkuus verrattuna tavanomaisiin alenee aluksi selvästi luonnonmukaiseen tuotantoon siirryttäessä mutta hidastuen. 6-7 vuoden kuluttua luonnonmukaisen tuotannon aloittamisesta tekninen tehokkuus näyttää alkavan jälleen kohota. Siten siirtymä- ja oppimisprosessi luonnonmukaisessa tuotannossa näyttää olevan melko pitkä mm. siirtymäkauden tuen pituuteen verrattuna.

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

46

Ruotsala, Helena, and Larisa Kalašnikova. "Uhrilehto." Sananjalka 62, no. 62 (October 30, 2020): 255–75. http://dx.doi.org/10.30673/sja.95608.

Full text

Abstract:

Artikkeli perustuu heinäkuussa 2019 tehtyihin etnografisiin kenttätöihin Untšon kylässä Marin tasavallassa, joka sijaitsee Keski-Venäjällä aivan Tatarstanin rajalla. Untšon eli venäjäksi Šorunžan keskuskylän lisäksi siihen kuluu kuusi muuta pienempää kylää, joiden kaikkien yhteenlaskettu asukasmäärä oli vuonna 2019 noin 2000. Pienemmät kylät ovat Mukanai, Paimyr, Sapunža, Šlan, Šurga ja Jambator. Osa asukkaista on vain kirjoilla kylässä. Tarkastelemme artikkelissa yhtä marilaisuuden identiteettisymbolia uhrilehtoa. Kenttätöiden aikana siellä pidettiin heinäkuussa Pietarin eli sikäläisittäin Petron päivänä Sürem-uhrimenot. Uhrilehdon valinta perustuu siihen, että kysyessämme nykymarilaisuuden symboleja haastateltavat nostivat esille marin kielen, puvun tai marien uskonnon. Valitsimme näistä uhrilehdon tarkastelun kohteeksi. Analysoimme lehtoa kahdesta näkökulmasta; lyhyesti Sergei Tšavainin runon Lehto avulla ja museoissa käytettävänä olevan merkitysanalyysin avulla. Merkitysanalyysi nostaa lehdon merkityksen laajemman keskustelun pohjaksi. Merkitysanalyysimenetelmän avulla tutkittavana olevan ilmiön – tässä siis uhrilehdon – autenttisuus, elämyksellisyys, yhteisöllisyys sekä historiallinen ja kulttuurinen merkitys sekä hyödynnettävyys nousevat käsittelyyn. Kokonaisuudessaan tavoitteena on selvittää se, mitä ja mistä se kertoo. Nämä kaikki asiat tulivat hyvin esille uhrilehdosta ja siellä keskikesällä pidetystä Süremin uhrijuhlasta. Uhrijuhlan merkitys voi olla erilainen siellä vieraileville turisteille, meille tutkijoille, nuorille marilaisille tai kyläläisille, joita kuitenkin uhrilehdossa oli melko runsaasti paikalla.

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

47

Kempe, Riitta, Nita Koskinen, and Ismo Strandén. "Siniketun (Vulpes lagopus) nahkaominaisuuksien, rehuhyötysuhteen ja koon väliset geneettiset tunnusluvut." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 30 (January 31, 2014): 1–5. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75276.

Full text

Abstract:

Siniketun tärkeimmät jalostustavoitteet ovat pentue- ja nahkakoko sekä nahan laatu (värin puhtaus, tummuus ja yleislaatu). Merkittävin nahasta maksettavaan hintaa vaikuttava tekijä on koko. Rehu on puolestaan tuotantosuunnan suurin kustannustekijä ja rehukustannusten oletetaan nousevan edelleen. Tämän vuoksi siniketun parempi rehuhyötysuhde on nousemassa uudeksi tärkeäksi jalostustavoitteeksi. Rehun tehoton käyttö lisää myös sonnasta aiheuttavaa ravinnekuormitusta ja nostaa turkistuotannon hiilijalanjälkeä. Rehuhyötysuhteen perinnöllisen vaihtelun suuruus ja yhteydet muihin tuotanto-ominaisuuksiin on tunnettava tarkoin ennen kuin rehuhyötysuhde voidaan lisätä siniketun jalostusohjelmaan. Näin pyritään välttämään valinnan aiheuttamat mahdolliset negatiiviset sivuvaikutukset. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli estimoida nahan laatuominaisuuksien, rehuhyötysuhteen ja koko-ominaisuuksien väliset geneettiset ja fenotyyppiset korrelaatiot. Tutkimusaineisto (n=2076) kerättiin vuosien 2005 - 2006 aikana MTT:n Kannuksen koetilalla. Geneettiset tunnusluvut arvioitiin monen ominaisuuden eläinmalleilla REML-menetelmään perustuvalla DMU-ohjelmalla. Nahan koolla oli nykyisen valintaohjelman valossa korkea suotuisa geneettinen korrelaatio eläimen gradeerauskoon, loppupainon, nenänpäästä hännän tyveen mitatun vartalon pituuden ja kasvunopeuden kanssa sekä keksinkertainen positiivinen korrelaatio eläimen kuntoluokan kanssa. Eläimen pituuden ja lihavuutta kuvaavan kuntoluokan välinen geneettinen korrelaatio oli kuitenkin niin matala, että niitä voidaan pitää eri ominaisuuksina. Geneettiset korrelaatiot nahan laatuominaisuuksien ja koko-ominaisuuksien välillä eivät poikenneet nollasta. Rehuhyötysuhteen ja turkin värin puhtauden välillä oli matala geneettinen korrelaatio, minkä vuoksi rehuhyötysuhteen suora valinta voi lisätä punerrusta turkin värisävyyn, mikä alentaa laatua. Nahan pituudella ja kasvunopeudella oli suotuisa geneettinen korrelaatio rehuhyötysuhteeseen, mutta melko korkea epäedullinen geneettinen yhteys rehunkulutukseen. Nykyinen suuren eläin- ja nahkakoon korostaminen valinnassa parantaa epäsuorasti myös rehuhyötysuhdetta, mutta se ei todennäköisesti vähennä oleellisesti rehun kulutusta. Yhä pitempien nahkojen tuottaminen suosii nopeakasvuisia, kookkaita ja lihavia yksilöitä. Nämä ominaisuudet ovat puolestaan yhteydessä lisääntyneeseen rehunkulutukseen. Valinnassa voitaisiinkin painottaa enemmän vartalon pituutta kuin suurta gradeerauskokoa. Myös rehuhyötysuhde olisi kiinnostavaa laskea pituuden ja rehunkulutuksen suhteena. Eläinten terveyden kannalta pitkän hoikan ketun jalostaminen on toivotumpi vaihtoehto kuin nahan pituuden lisääminen eläintä lihottamalla. Rehuhyötysuhteen, rehunkulutuksen, koon ja nahan laatuominaisuuksien väliset geneettiset yhteydet tulisi huomioida asianmukaisesti siniketun jalostusohjelmassa.

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

48

Kapuinen, Petri. "Turkiseläinten lanta ohran kasvinravitsemuksessa." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 30 (January 31, 2014): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75335.

Full text

Abstract:

Minkin virtsaa, sontalietettä ja ketun lietelantaa sellaisenaan ja eri tavoin jalostettuna tutkittiin ohran typen lähteenä Jokioisilla vuonna 2012 aitosavella toteutetussa kenttäkokeessa. Minkin virtsa ja sontaliete olivat peräisin häkkikanalan kaltaisesta turkiseläinten hallikasvattamosta. Tässä kasvatusjärjestelmässä turkiseläinten lanta voidaan kerätä ilman kuivikkeita ja typen tappiot ovat hyvin pienet suhteessa perinteisen varjotalokasvatuksen kuivikelannasta syntyviin. Näin kerätyssä turkiseläintenlannassa typen ja fosforin pitoisuussuhde ei oleellisesti poikkea esimerkiksi sianlietelannan vastaavasta. Jalosteet olivat sontalietteestä separoitu kuivaosa ja nesteosa sekä kompostoimattomasta ja kompostoidusta kuivaosasta valmistetut pelletit. Tuotteita käytettiin 90 kg/ha liukoista typpeä vastaava määrä analysoituna 1:60 vesiuutolla lukuun ottamatta pellettejä, joissa kokonaistypen annos 170 kg/ha muodostui rajoittavaksi tekijäksi, ja niitä käytettiin tätä kokonaistyppimäärää vastaava annos. Käyttömäärät olivat 6,5 – 11,2 t/ha. Saatua satoa verrattiin kylvölannoituksen yhteydessä sijoitetun mineraalilannoitteen typen tuottamaan satoon eri typpitasoilla tuotetun typen tuotantofunktion avulla. Turkiseläinten lannan lisäksi vastaavissa käsittelyissä ei käytetty mineraalilannoitteen typpeä, mikä johti siihen, että sadot jäivät selvästi huonommiksi kuin sijoitetulla mineraalilannoitteen typellä. Merkittävä osuus tästä johtui siitä, että turkiseläinten lanta ja sen jalosteet levitettiin kiinteiden jakeiden tapauksessa hajalevitystä ja nestemäisten jakeiden osalta letkulevitystä imitoiden, jota seurasi tunnin kuluttua multaus joustopiikkiäkeellä. Koska typpeä ei annettu optimaaliseen paikkaan, ohra kärsi typen pulasta kasvukauden alussa. Suomalainen lanta-analyysimenetelmä ja lannoitevalmistelainsäädännön mukaisesta liukoisen typen analyysimenetelmästä modifioitu analyysimenetelmä 1:60 vesiuutolla 1:5 sijasta antavat keskenään samankaltaisen kuvan turkiseläinten lannan liukoisen typen tuotantovaikutuksesta. Parhaiten näillä menetelmillä analysoidun liukoisen typen pitoisuus ennusti virtsan, separoidun kuivaosan ja kompostoitujen pelletien typen tuotantovaikutusta. Sato oli näitäkin jakeita käytettäessä kuitenkin 30 - 40 % pienempi kuin samalla määrällä mineraalilannoitteen typpeä. Turkiseläinten lantaa ja sen jatkojalosteita ei voida suositella ohran kaltaisten kasvien ainoaksi typen lähteeksi kuten tässä kokeessa, vaan sen ohella on käytettävä kylvön yhteydessä sijoittamalla annettavaa merkittävä määrä, ehkä 2/3, starttityppeä. Tällöin fosforimäärät jäävät varsin kohtuullisiksi varsinkin jos kokonaisfosforista otetaan huomioon vain 40 %. Tällöin turkislannan määrä jää varsin pieneksi ja sopivan levitysmenetelmän löytäminen on uusi haaste.

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

49

Pesonen, Maiju, Arto Huuskonen, and Maarit Hyrkäs. "Igenityn geenitestin toimivuus lihanaudoilla suomalaisessa tila-aineistossa." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 30 (January 31, 2014): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75402.

Full text

Abstract:

Liharotuisten nautojen geneettisten ominaisuuksien tutkiminen on aloitettu pohjoisamerikkalaisilla tutkimuskarjoilla. Tutkimuskarjojen päärotuna on aberdeen angus. Kaupallisten geenitestien tulokset ovat validoitu 3 000 angus-rotuisella eläimellä. Igenityn geenitestit on kehitetty Pohjois-Amerikassa, jossa tuotannon tavoitteet ovat hyvin erilaiset Suomeen verrattuna. Koska geenitestien tulosten toimivuudesta meidän tuotantoympäristössämme ei ole olemassa tutkimustietoa, selvitettiin Igenityn geenitestin ja liharotuisten sonnien kasvu- ja teurastulosten välisiä korrelaatioita tila-aineiston perusteella. Tutkimukseen käytettiin AtriaNaudan siitossonnikasvatusasemien liharotuisien sonnien seuranta-aineistoa. Edustettuna oli viisi Suomessa käytetyintä liharotua siten, että aberdeen anguksia oli 59, charolaisia 50, herefordeja 41, limousineja 9 ja simmentaleja 34. Tutkimuksen sonnit olivat syntyneet keväällä 2010, ja ne oli valittu jalostusemolehmäkarjoista. Sonnien syntymäpaino ja vieroituspaino oli mitattu kasvatustilalla. Noin puolen vuoden iässä sonnit siirrettiin kahdelle eri kasvatusasemalle, joilla sonnit punnittiin noin kuukauden välein vuoden ikään saakka. Tutkimusaineistossa oli punnitustiedot 193 sonnille. Aineistossa verrattiin geenitestin tarjoamia ominaisuuksia mitattuihin ominaisuuksiin. Aineiston perusteella geenitestin tulokset eivät antaneet selvää kuvaa kaupallisen geenitestin toimivuudesta niille ominaisuuksille, joita aineistossa oli käsiteltävänä. Esimerkiksi aineistoa käsiteltäessä havaittiin negatiivinen korrelaatio geenitestin antaman kasvutuloksen ja mitattujen kasvutulosten välillä. Tämä tarkoittaa sitä, että geenitestin perusteella parhaat kasvutulokset saaneet eläimet kasvoivatkin todellisuudessa heikoimmin tilaolosuhteissa. Toisaalta simmental-sonneilla punaisen lihan saannon ja EUROP-rasvaisuusluokan välillä havaittiin merkitsevä negatiivinen (-0,49) korrelaatio ja rasvan paksuuden ja EUROP-rasvaisuuden välillä merkitsevä positiivinen korrelaatio (0,43). Tätä voidaan pitää geenitestin käytännön sovellettavuuden kannalta positiivisena tuloksena. Toisin sanoen geenitestin antamalla arviolla rasvan paksuudelle oli löydettävissä looginen yhteys myös teurastettujen simmental-sonnien EUROP-luokituksessa määritettyyn pintarasvan määrään. Lisäksi simmental-sonnit, jotka saivat parhaat tulokset geenitestauksessa punaisen lihan saannossa, osoittautuivat EUROP-luokituksessa aineiston suhteellisesti vähärasvaisimmiksi eläimiksi. Nykyisten kaupallisten geenitestien toimivuus suomalaisiin olosuhteisiin on vielä kyseenalaista. Asia vaatisi lisäselvityksiä. Geenitesti voi tulevaisuudessa kuitenkin olla verrattain huokea vaihtoehto vaikuttaa ominaisuuksiin, joita on joko hankala tai kallis mitata. Selviä hyötyjä saadaan myös niiden ominaisuuksien perinnöllisessä edistymisessä, joiden periytymisaste on alhainen ja joiden tulokset muodostuvat vasta usean vuoden kuluttua ja jotka ovat sukupuolisidonnaisia.

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

50

Rantala, Teija, Risto Kauppinen, Eero Antikainen, and Jarkko Partanen. "Energiatehokas tuotantorakennus, ERKKA." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 28 (January 31, 2012): 1–4. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75587.

Full text

Abstract:

Nykyaikainen lypsykarjatalous kuluttaa runsaasti energiaa, mutta tuotantorakennusten osalta säästöä on haettu tähän saakka pääasiassa rakennuskustannuksista. Kuitenkin energiakustannukset ovat nousseet viime vuosien aikana ja niiden oletetaan nousevan tulevaisuudessa edelleen, joten energiatalouteen on syytä kiinnittää huomiota jatkossa entistä enemmän myös tuotannon kannattavuuden näkökulmasta.Energiankulutuksessa on suuria vaihteluja tilojen välillä, vaikka tuotantosuunta ja kokoluokka olisivat samat (Työtehoseura, 2005). Suurten tilojen osuus on koko ajan nousussa ja odotettavissa on, että vuoteen 2016 mennessä puolet maidosta tuotetaan Suomessa yli 50 lehmän tiloilla, kun nykysin osuus on 20% (Suomen Gallup Elintarviketieto Oy, 2008). Tällöin myös energiankulutuksen ja energiahuollon merkitys korostuvat entisestään. Toisaalta energiatehokkuus ja uusiutuvan energian käyttö palvelevat myös kansallisia ja kansainvälisiä ilmasto- ja ympäristötavoitteita.ERKKA-hankkeen keskeisimpänä tavoitteena on parantaa lypsykarjatilojen taloudellista kannattavuutta vähentämällä energiankäytöstä ja -tuotannosta aiheutuvia kustannuksia. Kohderyhmänä ovat pääasiassa keskimääräistä suuremmat lypsykarjatilat ja niiden energiansäästö uudisrakentamisen osalta, mutta myös jo olemassa olevissa tuotantorakennuksissa. Keskeisenä osana hanketta on tuotetun ja kootun tiedon välittäminen tiloille ja tilojen kanssa toimiville neuvojille ym. tahoille. Hankkeessa tehdään myös mittauksia tuotantorakennusten laitteistojen energiankulutuksesta, lämpövuodoista sekä ilmanlaadusta.Hankkeen tuloksena saadaan tietoa siitä, kuinka lypsykarjatilat voivat vähentää uusiutumattoman energian kulutusta rakennusteknisillä keinoilla, laiteteknisillä valinnoilla ja uusiutuvien energianlähteiden käytöllä ja milloin tilat voivat parantaa kannattavuuttaan näillä keinoilla. Tutkimuksen perusteella laaditaan laskentamalleja, joita voidaan hyödyntää investoivilla tiloilla, neuvonnassa sekä rakennussuunnittelussa määritettäessä eri energiantuotantomuotojen kannattavuutta. Laskennassa huomioidaan tuotannossa syntyvä energia, energiantuotantoon tarvittavat investoinnit sekä vaihtoehtoisten energiantuotantomuotojen hintakehitys.Laskentamallien lisäksi hankkeen tuloksena syntyy suosituksia käytännöistä lypsykarjatilojen tuotantorakennusten lämmön- ja sähkönkulutuksen vähentämiseksi sekä ratkaisuiksi, jotka vähentävät tuotantorakennusten lämpöhäviöitä, ilmanvaihtoon kuluvaa energiaa tai edistävät rakennusten energiatehokkuutta. Hankkeella pyritään tuottamaan myös tietoa Maatilojen energiaohjelman kehittämiseen. Mukana hankkessa on Savonia-ammattikorkeakoulun lisäksi ProAgria, Itä-Suomen yliopisto sekä Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu. Savonialla hanke toteutetaan monialaisena tutkimuksena, jossa hyödynnetään ympäristötekniikan-, luonnonvara-alan-, energiatekniikan- sekä sähkö- ja rakennustekniikan osaamista. Hankkeen rahoittajana toimii Pohjois-Savon ELY-keskus ja se toteutetaan ajalla 1.9.2011-31.12.2013.

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

Journal articles on the topic 'Kulutus'

Create a spot-on reference in APA, MLA, Chicago, Harvard, and other styles