Academic literature on the topic 'Leikki'
Create a spot-on reference in APA, MLA, Chicago, Harvard, and other styles
Consult the lists of relevant articles, books, theses, conference reports, and other scholarly sources on the topic 'Leikki.'
Next to every source in the list of references, there is an 'Add to bibliography' button. Press on it, and we will generate automatically the bibliographic reference to the chosen work in the citation style you need: APA, MLA, Harvard, Chicago, Vancouver, etc.
You can also download the full text of the academic publication as pdf and read online its abstract whenever available in the metadata.
Journal articles on the topic "Leikki"
1
Varjakoski, Hanna. "Iällä leikittelyä tv-sarjoissa Vuosia nuoremmaksi ja Meidän tarina." Gerontologia 34, no. 1 (February 24, 2020): 43–58. http://dx.doi.org/10.23989/gerontologia.83560.
Full textAbstract:
Artikkeli analysoi kahta suomalaista televisiosarjaa, joissa muuttumisleikin avulla muokataan osallistujista joko nuoremman tai vanhemman näköisiä. Tutkimus lähestyy aineistoa leikin näkökulmasta ja tarkastelee millä eri tavoin analysoitavissa tv-sarjoissa muokataan (muuttumis)leikin nimissä ikääntyviä ruumiita sosiaalisesti ja kulttuurisesti hyväksyttyihin muotoihin sekä rakennetaan elämän jälkipuoliskoon liittyviä kulttuurisia odotuksia, joista ikääntymisen väistämättömyydet on pitkälti pyyhitty pois. Leikin ambivalenssi luonne nousee pintaan etenkin käsiteltäessä raskaita ja ehkä pelottaviakin aiheita, kuten omaa ikääntymistä ja elämän rajallisuutta, sekä arvotettaessa ”vanhalta” näyttävää ruumista ”rumaksi” ja ongelmalliseksi tavalla, joka voi satuttaa ja loukata. Tämän lisäksi artikkeli pohtii, millaisia uusia näkökulmia leikin käsite voisi avata tapoihin, joilla ymmärrämme ikää, koska tv-sarjojen muuttumisleikeissä on kyse myös iällä leikittelystä. Tutkimuksessa ikä avautuu leikin käsitteen kautta jatkuvasti liikkeessä olevana ja muuntuvana. Leikki mahdollistaa uusia iän esittämisen ja tekemisen tapoja, leikittelyn eri-ikäisyyksillä ja liikkumisen iän jatkumolla edes takaisin.
2
Jyrkinen, Kari. "Auto on leikki, auto on hauta." AVAIN - Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti, no. 1 (March 1, 2009): 22–40. http://dx.doi.org/10.30665/av.74758.
Full text
3
Sintonen, Sara. "Paperileija olemisen mietiskelynä." Aikuiskasvatus 40, no. 2 (June 4, 2020): 147–51. http://dx.doi.org/10.33336/aik.95456.
Full textAbstract:
Yrjö Hirnin suomalaisen leikkitutkimuksen perusteoksessa leikki ja taide suhteutuvat elämään oppimismatkana. Klassikon paluu -sarjassa esitellään teoksia, jotka ovat olleet merkityksellisiä aikuiskasvatuksen tutkijoille ja ammattilaisille opinnoissa, tutkimuksessa ja työssä.
4
Sandbacka, Kasimir. "Työtä vai leikkiä?" AVAIN - Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti, no. 2 (June 1, 2012): 19–33. http://dx.doi.org/10.30665/av.74869.
Full text
5
Hynnä, Kaisu, and Mari Lehto. "Leikkiä, tunneintensiteettejä ja kuolemaa." Lähikuva – audiovisuaalisen kulttuurin tieteellinen julkaisu 31, no. 3 (November 19, 2018): 3–5. http://dx.doi.org/10.23994/lk.76568.
Full textAbstract:
Sosiaalisen median keskusteluissa tunteilla on keskeinen sija. Tunnereaktiot, aina ärtymyksestä sympatiaan ja koukkuun jäämisestä tylsistymiseen, kuuluvat olennaisesti sosiaalisen median kohtaamisiin. Lähikuva lähestyy sosiaalisen median ilmiöitä affektin käsitteen kautta. Erikoisnumerossa osallistutaan keskusteluun affektin merkityksistä analysoimalla trollausta, verkkokeskustelun tunneintensiteettejä, affektiivista mainontaa, selfieitä ja e-urheilua.
6
Saarikoski, Petri, Markku Reunanen, and Jaakko Suominen. "”Leiki pöpiä – Kalle parantaa”." Tekniikan Waiheita 37, no. 3 (October 23, 2019): 6–30. http://dx.doi.org/10.33355/tw.86772.
Full textAbstract:
Artikkeli käsittelee 1980-luvun alkupuoliskolla ilmestynyttä, Pekka Tolosen laatimaa Kalle kotipsykiatri -ohjelmaa, joka julkaistiin aluksi Apple II -mikrotietokoneelle Prosessori-lehdessä syyskuussa 1982. Sen tunnetuin variantti on MikroBitin ensimmäisessä numerossa keväällä 1984 ilmestynyt Commodore 64 -versio, jota oli kääntämässä Jyrki J. J. Kasvi. Ohjelma tunnetaan paitsi lukuisista koodivirheistään, joita yritettiin korjata useaan otteeseen, myös kotitietokoneharrastajien sitä kohtaan tuntemasta laajasta kiinnostuksesta. Artikkelissa käydään läpi psykiatriohjelman herättämää aikalaiskeskustelua ja sen merkitystä laajemmin osana aikansa ohjelmointikulttuuria, jota tukeneista medioista tärkeimmäksi nousivat kotitietokonelehdet. Teemme myös tarkemman, rakenteellisen analyysin Kalle kotipsykiatrin ohjelmakoodista.
7
Bumann, D., and G. Puls. "Infestation with larvae of the sea anemone Edwardsia lineata affects nutrition and growth of the ctenophore Mnemiopsis leidyi." Parasitology 113, no. 2 (August 1996): 123–28. http://dx.doi.org/10.1017/s0031182000066361.
Full textAbstract:
SUMMARYThe lobate ctenophore Mnemiopsis leidyi is a periodically abundant and voracious plankton predator in coastal waters along the east coast of the United States. In the 1980s it was accidentally introduced to the Black Sea where it caused a dramatic reduction in fisheries. We investigated how M. leidyi is affected by infestation with parasitic larvae of the sea anemone Edwardsia lineata. Infested M. leidyi contained 1–30 (median 7) E. lineata larvae. Within M. leidyi most larvae had their mouth in the gastrovascular system near the aboral end of the pharynx. Parasitic E. lineata ingested all food previously ingested and pre-digested by M. leidyi. Non-infested M. leidyi had higher growth rates than infested individuals, which had zero or negative growth rates. Egg production was similar for infested and non-infested M. leidyi of similar size. Simulation based on the empirical data suggests that growing, non-infested, M. leidyi are expected to have a larger life-time egg production than infested shrinking individuals. E. lineata could be at least partially responsible for the sharp decline of M. leidyi populations in fall in US coastal waters. Advantages and disadvantages of E. lineata as a potential candidate for the control of the artificially introduced M. leidyi population in the Black Sea are discussed.
8
Best, Troy L., and Jason B. Jennings. "Myotis leibii." Mammalian Species, no. 547 (May 9, 1997): 1. http://dx.doi.org/10.2307/3504255.
Full text
9
Morton, Timothy. "Efnisleiki, leikur." Ritið 20, no. 1 (May 8, 2020): 197–202. http://dx.doi.org/10.33112/ritid.20.1.10.
Full textAbstract:
Þýðingin sem birtist í Ritinu að þessu sinni er eftir Timothy Morton, heimspeking og prófessor við Rice háskóla. Morton er einn áhrifamesti heimspekingur okkar tíma en hann vinnur á mörkum margvíslegra list- og fræðigreina. Nýverið hélt hann fyrirlestur í Safnahúsinu sem fjallaði um vistfræðilega listsköpun og listsköpun á tímum aukinnar vistfræðilegrar meðvitundar. Þess má einnig geta að hann hefur unnið töluvert með heimsþekktum listamönnum á borð við Ólaf Elíasson og Björk. Það er því sérstaklega ánægjulegt og viðeigandi að fá texta eftir hann birtan í Ritinu að þessu sinni. Textann samdi Morton í tengslum við verk Hrafnhildar Arnardóttur, Efnisleikann, sem var framlag Íslands á Feneyjatvíæringnum árið 2019. Þýðandi er Oddný Eir Ævarsdóttir, heimspekingur og rithöfundur, og birtist hann hér með góðfúslegu leyfi höfundar. Timothy Morton hefur einkum beint sjónum sínum að vistfræðilegum málefnum í verkum sínum. Í því samhengi hefur hann meðal annars lagt áherslu á það sem hann kallar myrka vistfræði (e. dark ecology) og varpað ljósi á mikilvægi þess að manneskjan finni nýjar leiðir til að hugsa um tengsl sín við umhverfið, lífhvolfið og alheiminn. Hann veltir upp spurningum og varpar ljósi á þau sameiginlegu vandamál sem steðja að lífríkinu og vistkerfi jarðar nú á tímum mannaldar (e. Anthroposcene). Í þessu samhengi hefur Morton fært rök fyrir því að allt í veröldinni sé samtengt þannig að nær ómögulegt sé að skipta heiminum upp í tvenndir á borð við mann og náttúru eða setja þær fram sem andstæður. Veruleikinn, að hans mati, er í raun einn risastór samanflæktur möskvi (e. mesh). Í texta Mortons, um verk Hrafnhildar, er að finna svipaða nálgun því þar leggur hann áherslu á þétta samofna þræði á milli manneskju, umhverfis og dýra. Þar er einnig að finna myrka vistfræðilega undirtóna sem vísa veginn inn í litríkt verk Hrafnhildar um efnisleikann.
10
Leinikki, Sikke. "Mikä rasittaa pätkätyössä?" Aikuiskasvatus 30, no. 4 (December 1, 2010): 280–87. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93896.
Full textAbstract:
Väitöstutkimuksessaan Sikke Leinikki tutki korkeasti koulutettujen pätkätyötä tekevien kertomuksia ja hän asemoi myös itsensä kokemuksellisesti osaksi tutkimaansa kohdetta. Leinikki tarjosi mallitarinoita, joiden avulla pätkätyöläinen voi reflektoida omaa elämäänsä. Kerronnan malleista nousi esille, miten vaikeaa pätkätyöläisen on asemoida itseään työyhteisössä ja miten paljon sosiaaliset verkostot vaikuttavat selviytymiseen. Artikkelissa Leinikki kuvaa, miten pätkätyö sitoo ja sulkee. Pätkätyö näyttäytyy pikemminkin työttömyyden kuin vakinaisen työsuhteen vaihtoehtona. – Sikke Leinikin väitöskirja Pelon ja toivon välissä : pätkätyöläisen urakerronta (Helsingin yliopisto 2009).
Dissertations / Theses on the topic "Leikki"
1
Pellikainen, J. (Janne). "Esiopetusikäisten lasten leikki kouluvalmiuden tukijana." Master's thesis, University of Oulu, 2013. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201312051984.
Full textAbstract:
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten esiopetusikäisten lasten leikki tukee kouluvalmiutta. Tutkimuksessa selvitettiin aluksi mitä lapset esiopetuksessa leikkivät ja tätä tietoa verrattiin kouluvalmiuden teoriaan. Koska leikkiä ja kouluvalmiutta on yhdessä tutkittu vähän, kohdistuu tämä tutkimus tärkeään ja vähän tutkittuun aiheeseen.
Tutkimuksen teoriaosassa perehdyttiin leikkiin, sen kehitykseen ja leikin ja lapsen kehityksen väliseen suhteeseen sekä aikuisen rooliin leikissä. Näin luotiin perustaa leikin ymmärtämiselle. Esiopetusikäisen lapsen kehityksessä tapahtuu niin fyysistä kuin henkistäkin muutosta. Teoriaosassa tarkasteltiin myös esiopetusikäisen lapsen kehitystä ja toimintaa. Lisäksi teoriaosassa määriteltiin kouluvalmiutta ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Teoriaosalla luotiin pohjaa leikin ja kouluvalmiuden välisen yhteyden tarkasteluun.
Tutkimus oli kvalitatiivinen ja luonteeltaan pohjaa fenomenografiaan. Aineisto kerättiin teemahaastattelumenetelmää käyttäen kahdessa oululaisessa esiopetusryhmässä. Haastatteluihin osallistui kahdeksantoista lasta, 11 poikaa ja 7 tyttöä. Haastattelut nauhoitettiin ja litteroitiin tekstimuotoon. Aineisto analysoitiin tavalla, jossa yhdisteltiin sisällönanalyysin sekä fenomenografisen analyysin menetelmiä.
Tutkimustuloksista käy ilmi, että leikki tukee monipuolisesti lapsen kouluvalmiutta. Leikissä lapsi toimii lähikehityksen vyöhykkeellä, jossa oppimista ja kehitystä tapahtuu. Kouluvalmiuden kannalta merkittäviä taitoja ja kykyjä tarvittiin myös leikeissä. Tärkeimmäksi alueeksi erottui sosiaalisten valmiuksien tukeminen. Leikissä lapsi harjoitteli sosiaalisia taitojaan ja nämä katsottiin myös kouluvalmiuden kannalta merkittäviksi. Leikki tuki myös motoristen valmiuksien kehittymistä. Lapset leikkivät luonteeltaan sellaisia leikkejä, jotka tukivat niin hienomotorisia taitoja kuin karkeamotorisiakin taitoja. Kognitiiviset valmiudet saivat tukea etenkin erilaisten pelien kautta. Lapsen havaintokyky ja pitkäjänteisyys harjaantuivat ja nämä ovat tärkeitä koulussa keskittymisen kannalta.
Tutkimuksella saatiin ajankohtaista ja suuntaa antavaa tietoa leikin kouluvalmiutta tukevasta puolesta ja sen mahdollisuuksista. Aiheesta on vain vähän tutkimustietoa, joten tutkimukselle oli tarvetta ja se lisäsi ymmärrystä aiheesta. Kvalitatiivisella tutkimuksella ei pyritä yleistyksiin, mutta tutkimuksen tulokset antoivat suuntaa siihen, että leikki tukee kouluvalmiutta laajemmassakin mittakaavassa kuin näissä kahdessa esiopetusryhmässä. Tulokset haastavat opettajia pohtimaan leikin merkitystä lapsen kasvulle, kehitykselle ja oppimiselle.
2
Salonen, E. (Essi), and L. (Laura) Yli-Hukka. "Varhaiskasvatusta metsässä:ympäristö ja leikki sosiaalisia taitoja vahvistamassa." Bachelor's thesis, University of Oulu, 2019. http://jultika.oulu.fi/Record/nbnfioulu-201902221240.
Full textAbstract:
Tiivistelmä. Tässä kandidaatintutkielmassa tutkimme, miten luonto- ja metsäpäiväkotien toimintatavat tukevat 3–6-vuotiaiden lasten sosiaalisia taitoja. Luonto- ja metsäpäiväkodeissa luonto on sekä varhaiskasvatuksen toimintaympäristö että pedagoginen väline oppimisessa. Erilaisten tutkimusten kautta tutustuimme näiden päiväkotien käytäntöihin ja toimintatapoihin, kuten päiväjärjestyksiin, asenteisiin ja opettajan positioon suhteessa lapsiin. Taustateorioiden ja käsitteiden avulla tutkimme, miten luonto- ja metsäpäiväkotien ominaiset piirteet ja käytänteet tukevat lasten sosiaalisia taitoja.
Teoreettisena viitekehyksenä tutkielmassamme on kolme taustateoriaa: Bronfenbrennerin ekologinen teoria, kontekstuaalisen kasvun malli ja prosessuaalinen ja relationaalinen näkemys lasten ja ympäristön suhteesta. Näissä kaikissa teorioissa lapsi nähdään erottamattomana osana ympäristöä, mikä on keskeinen näkökulma tutkielmamme kannalta. Toteutimme tutkielman integroivana, kuvailevana kirjallisuuskatsauksena.
Tutkimustulokset jakautuivat kahteen teemaan: ympäristöön ja leikkiin. Sekä psykososiaalinen että fyysinen ympäristö tarjoumineen ovat sosiaalisten taitojen kannalta tärkeässä roolissa. Varhaiskasvatuskontekstissa syntyvää stressiä vähentää luonto itsessään, pienemmät ryhmäkoot ja vähäinen melu. Lapsiin kohdistuva luottamus antaa mahdollisuuksia sosiaalisten taitojen kehittämiseen vastuun ja vapauden kautta. Leikin osalta tuloksista nousivat esille kuvitteluleikki ja riskialtis leikki. Näissä leikeissä lapset saavat spontaaneja sosiaalisia kontakteja ja ovat toistensa kanssa aktiivisessa vuorovaikutuksessa.
3
Määttä, P. (Pekka). "Leikki ja lasten muu toiminta päiväkotiympäristöjen suunnittelussa." Master's thesis, University of Oulu, 2018. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201805311995.
Full textAbstract:
Diplomityöni on tutkielma, jossa perehdyn lasten leikkiin ja muuhun toimintaan päiväkotiympäristöissä. Pyrin löytämään keinoja, kuinka päiväkotiympäristöjen suunnittelussa voitaisiin ottaa huomioon leikki ja lasten muu toiminta. Viitekehyksenä työssäni on erityisesti varhaiskasvatusta käsittelevä kasvatustieteen alan kirjallisuus, sekä Rakennustietosäätiön ohjekortiston ohjekortti. Paneudun myös lasten toiminnallisuutta käsittelevään arkkitehtuurin kirjallisuuteen. Käsittelen kasvatustieteen kirjallisuudesta esille nousevia teemoja kolmen esimerkkikohteen kautta, sekä esitän konseptiluonnoksissani lasten omaehtoista toimintaa tukevia ratkaisuja. Kirjallisuudessa painottuu ympäristön toiminnallisuus ja lasten toiminta. Lasten maailmankuva perustuu paljolti toiminnan kautta ympäristöön tutustumiseen. Voidaankin todeta, että ympäristön luominen on enemmän kuin pelkän fyysisen ympäristön luomista. Se on kulttuurin luomista. Koska toiminnallisuus on lasten kokemusmaailmassa ensisijainen vaikuttamisen väylä, olen jättänyt materiaalit ja tilojen visuaalisuuden työssäni vähemmälle huomiolle, jotta katse kiinnittyisi vahvemmin toiminnallisuuteen ja kokemuksellisuuteen. Suurin yksittäinen esiin nouseva teema on leikki ja leikin alalajina erityisesti pitkäkestoinen leikki. Etsin leikkiä edesauttavia ilmiöitä ja pyrin niiden pohjalta löytämään luonnosmaisissa konseptiesityksissäni ratkaisuja laadukkaan leikkiympäristön syntymiseksi. Työssäni esitän ratkaisuja myös pitkäkestoisen leikin turvaamiseksi ja leikkimaailman säilyttämiseksi katkojen ajaksi. Terminä paljon esillä on ’tarjouma’, joka tarkoittaa ympäristön tarjoamia virikkeitä lasten leikille ja muulle toiminnalle. Teemana esille nousee myös minuutta tukeva ympäristö, joka edellyttää usein ympäristöltä persoonallisuutta. Kuten nuoren omassa huoneessa tila tehdään oman näköiseksi julisteiden avulla, tulisi vastaavan tapainen toiminta mahdollistaa myös pienille lapsille heidän päivähoitoympäristöissään. Perinteisesti tämä on mahdollistettu esimerkiksi valokuvilla lasten omien paikkojen, kuten päiväunivuoteiden yhteydessä. Havaintojeni mukaan personoinnin voisi mahdollistaa jo rakennuksen suunnitteluvaiheessa ja kytkeä sen näin aidosti osaksi ympäristöä. Lasten oma toiminta voidaan näin nähdä ympäristölle mahdollisuutena, ei uhkana. Muita tärkeitä esille nousseita teemoja ovat ympäristön moniaistillisuus, tilojen jäsentelyn vaikutus lasten toimintaan, ympäristön vaikutus päiväkodin hierarkiaan, sekä lasten näkökulma. Teemojen pohjalta olen suunnitellut konseptitasoisia luonnoksia, joissa esittelen ideoita leikkiä ja lasten muuta toimintaa tukevan päiväkotiympäristön aikaansaamiseksi. Konsepteissa painottuvat lasten toiminta ja päiväkodin tapahtumat. Esitän mahdollisuuksia liikkuvien leikkien lisäksi myös rauhoittumista ja lepoa tukevien ratkaisujen löytämiseksiIn my Master’s Thesis my focus is on children’s play and other activities in daycare centre environments. My aim is to find out means of design how to better take into account children’s activities at daycare centre environments. The literary framework for my Thesis lies on studies concerning theory about early childhood education. Also, The Rules and Information File concerning Daycare environments of Finnish Building Information Group’s (RT) targeted for designers is one of my main sources. In addition, I will focus on architectural literature about children’s activity in environments. The themes pointed out in educational literature I will discuss through three architectural case studies. Further, I will present my design concepts demonstrating solutions supporting children’s spontaneous activities. In the literature, environments’ functionality and childrens activities are widely emphasized. Child’s worldview is mainly based on exploring the environment through actions. Therefore, creating the environment is more than just creating the physical environment, but it is about creating culture. Since, the emphasis in my Thesis is on actions and activities in children’s environments, I have left material studies and the overall spatial visuality to a smaller role. Hence, my aim is to focus on functionality and experiential aspects. The biggest single theme in my Thesis is childrens play, especially long lasting play. My aim is to find phenomena to foster play and further, to find design solutions for high quality children’s play environments through conceptual design proposals. Affordance is often referred concept, meaning cues inspiring the play and other children’s action offered by the environment. As a theme there also child’s selfdom supporting environment is emphasized, meaning that environment has to be personal or be personalized in some way. Similarly, youngsters have posters in their room, should also the little children be able to personalize their environments. Usually in Finland personalization has been made possible by placing pictures of children or their family nearby their own places like beds. According to my findings, personalization could be taken into consideration already in the architectural design phase and thereby, it could be genuine feature of the whole environment. Hence, children’s action would be seen as an opportunity, not a threat. Other important themes in my Diploma Thesis are ’using all the senses’, ’the impact of space orientation on childrens activity’, ’the impacts of the environment on the daycare centre’s hierarchy’ and ’children’s view’. Based on the aforementioned themes I have designed conceptual sketches to support play and other children’s activities in daycare centre environments. The focus is on design concepts for children’s actions and other activities in the daycare centre environments. In addition to design solutions for children’s independent moving plays, I will also offer proposals for design concepts concerning rest and relax
4
Karvonen, T. (Tuomo). "Miten leikki näkyy digitaalisessa pelissä:kontekstina MinecraftEDU-kerho suomalaisessa peruskoulussa." Master's thesis, University of Oulu, 2016. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201612023180.
Full textAbstract:
Leikki on ollut olemassa jo ennen ihmisiä, sillä eläimetkin leikkivät keskenään. Leikin sitominen kulttuuriin, kuten urheiluun, tekee leikistä pelaamista. Digitaaliset pelit ovat tulleet osaksi yhteiskuntaa ja muodostavat nykyään suuren osan viihteestä. Alan ollessa suuri, se väistämättä vaikuttaa lapsiin ja nuoriin sekä heidän elämäänsä. Digitaalisia pelejä on monenlaisia ja useissa peleissä ei ole varsinaista päämäärää tai loppua. Digitaalisia pelejä ei ole myöskään pakko pelata annettujen tavoitteiden mukaisesti eli pelillä voi siis leikkiä. Sellaiset pelit ovat kuin digitaalisia leluja eli puhutaan digitaalisesta leikistä. Leikki on tullut digitaaliseen aikaan, onko siis uusi leikkimuoto syntynyt.
Tämä tutkimus on tapaustutkimus, jonka tavoitteena on tutkia digitaalisessa pelissä tapahtuvaa leikkiä ja kontekstina on MinecraftEDU pelin ympärille rakennettu kerho, joka järjestettiin viikoittain kahdeksan viikon aikana. Kerhossa oli 16 iältään 10–12-vuotiasta osallistujaa. Aineisto tähän tutkimukseen kerättiin videoimalla ja havainnoimalla niin, että pelin sisäisiä sekä kerhotilan tapahtumia tarkasteltiin kokonaisuutena. Tavoitteen lisäksi etsin vastausta kysymyksiin: 1) kuinka perinteinen leikki näkyi pelissä, 2) kuinka uppoutuminen digitaalisiin peleihin ilmeni MinecraftEDU-kerhossa sekä 3) onko perinteisessä ja digitaalisessa leikissä eroja.
Tulokset osoittivat, että kerhon osallistujat leikkivät digitaalisesti pelin välityksellä perinteisiä leikkejä kuten hippaa, taistelua ja roolileikkiä tai esittävää leikkiä. Osallistujat osoittivat syvää uppoutumista peliin mm. ilon ja ärtymyksen muodossa. Leikin ja pelin käsitteet eivät ole täysin yhtenäisiä varsinkaan digitaalisten pelien suhteen. Johtopäätöksissä tulen siihen, että puhekielellisesti pelejä ”pelataan”, mutta tapahtuvaa ilmiötä leikin käsite kuvaa paremmin. Digitaalisissa peleissä tapahtuva leikki eli digitaalinen leikki viittaa pelillä leikkimiseen, jolloin tapahtuma ei ole pelaamista vaan leikkimistä.
5
Tähtinen, L. (Liisa). "6–8-vuotiaiden lasten käsityksiä ilmiöstä leikki kotikontekstissa:fenomenografinen tutkimus." Master's thesis, University of Oulu, 2013. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201312051990.
Full textAbstract:
Tutkimuksessa selvitettiin 6–8-vuotiaiden lasten käsityksiä ilmiöstä leikki kotikontekstissa. Tarkoituksena oli tutkia kohderyhmän käsityksiä leikistä, leikkivälineistä ja niiden merkityksestä sekä saada tietoa tämän ikäryhmän leikkivälinevalinnoista. Keskeinen näkökulma oli lapsitutkimus. Se ohjasi pääosin kaikkia tutkimuskäytänteitä ja sen toteutusta. Tavoitteena oli saada tietoa suoraan lapsilta ja arvostaa heidän käsityksiä osana tutkimuskulttuuria ja yhteiskuntaa. Kohderyhmän ikä valikoitui henkilökohtaisesta ja ammatillisesta kiinnostuksesta esi- ja alkuopetusikäisten toimintaa kohtaan. Osaksi myös halusta levittää tietoa leikin merkityksestä, jota voin hyödyntää tulevassa opettajan ammatissani. Tutkimus toteutettiin yhteistyössä lelujen maahantuoja- ja markkinointiyritys Amo Oy:n kanssa.
Tutkimukseen osallistui kymmenen perhettä, joista informantteja oli yhteensä 13 lasta. Aineisto koostui lapsihaastatteluista. Se kerättiin kahdessa osassa jokaisen lapsen kotona helmikuussa 2013. Ensimmäisessä haastatteluosuudessa kerättiin tietoa lasten leluvalintoihin liittyen. Haastattelussa lapset saivat valita kahdeksan omavalintaista lelua tutkimukseen tehdystä epävirallisesta lelukatalogista. Se oli koostettu Amo Oy:n joulukuun 2011 ja vuoden 2012 aarrekirjoista. Amo Oy lahjoitti lelut jokaiselle tutkimukseen osallistuvalle lapselle. Toisessa haastatteluosuudessa kerättiin tietoa yleisesti kaikkiin tutkimusongelmiin liittyen.
Tutkimusaineisto analysoitiin Ference Martonin 1981 esittelemän fenomenografisen tutkimusmenetelmän mukaisesti. Fenomenografian tarkoituksena on kuvata maailma juuri sellaisena kuin joukko ihmisiä sen käsittää ja ymmärtää. Menetelmä sopi tutkimukseen, koska tarkoituksena oli saada tietoa lasten käsityksistä ilmiöstä leikki kotikontekstissa. Menetelmän tarkemmat tiedot kirjoitettiin suomenkielisten tutkijoiden tekstien pohjalta. Analyysimetodia ohjasi erityisesti Anneli Niikon 2003 kirjoittama teos ”Fenomenografia kasvatustieteellisessä tutkimuksessa.” Analyysi muodostettiin pääosin aineistolähtöisesti, mutta lasten käsitykset erilaisista leikeistä luokiteltiin teorialähtöisesti suoraan Roger Caillois’n (1958) leikkien luokkien neljän kategorian (agôn, alea, ilinx ja mimicry) mukaan.
Tutkimustulokset todistavat leikin ja leikkivälineiden suuren merkityksen lapsen elämässä kotikontekstissa. Lapsille leikki on tekemistä ja ilman sitä, he eivät tietäisi, mitä tehdä. Leikkivälineet ovat usein ainoa asia, mikä on lapsen omaa. Lapsia kiinnostavia leikkivälineitä on paljon, mutta mielenkiintoisia ovat erityisesti sellaiset, joissa lapsi voi tuottaa tai tehdä itse jotain. Lelut tuovat turvaa ja rikastuttavat leikkejä, mutta leikkiä voi myös ilman leikkivälineitä. On selvää, että lapset tarvitsevat ja haluavat leikkiä, leikkivälineillä tai ilman.
Tutkimus puhuu lasten omien käsitysten puolesta osana tutkimusyhteisöä. Se auttaa kasvattajia ja aikuisia ymmärtämään lasten leikkitoimintaa, sen vaikutuksia ja merkitystä osana lasten elämää.
6
Nikula, A. (Aleksi). "Leikki ja peli Hannu Rajaniemen Jean le Flambeur -trilogiassa." Master's thesis, University of Oulu, 2017. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201711303222.
Full textAbstract:
Tutkimuksessani analysoin pelin ja leikin tematiikkaa Hannu Rajaniemen Jean le Flambeur -trilogiassa, joka koostuu teoksista The Quantum Thief (2010), The Fractal Prince (2012) ja The Causal Angel (2014). Primaarilähteitäni ovat trilogian englanninkieliset alkuperäisteokset, mutta viittaan myös teosten suomennoksiin. Keskeinen tutkimuskysymykseni on: Miten peli toimii Hannu Rajaniemen tekstissä? Tutkimukseni tarkoitus on selvittää, mitä peli tarkoittaa Jean le Flambeur -sarjassa ja miten pelin teema näkyy teosten tekstissä, henkilöhahmoissa ja maailmassa. Tutkimukseni kirjallisuusanalyysin teoreettinen viitekehys perustuu leikin ja pelin käsitteille. Ensisijaiset teoreettiset lähteeni ovat Johan Huizingan teoksen Leikkivä ihminen, yritys kulttuurin leikkiaineksen määrittelemiseksi (1984) leikkiteoria ja Roger Caillois’n siihen tekemät määritelmät teoksessa Man, play and games (2001). Määrittelen peli-käsitteen leikin alalajiksi käyttämällä ensisijaisesti Katie Salenin ja Eric Zimmermanin teoksen Rules of play: game design fundamentals (2004) määritelmää, mutta laajennan pelien sosiaalisen ulottuvuuden käsittelyä Jane McGonigalin teoksen Reality is broken, why games make us better and how they can change the world (2011) ja muiden tutkijoiden avulla. Lisäksi esittelen aineistossa toistuvat käsitteet peliteoria ja pelillistäminen sekä pelin alalajit roolipelin ja videopelin esimerkkeinä tutkimukseeni liittyvistä peleistä. Tutkimukseni osoittaa, että peliä ja pelillistä kieltä käytetään sarjassa aktiivisesti sekä henkilöhahmojen dialogissa ja toiminnassa että yleisesti tekstissä ja kerronnassa. Teosten henkilöhahmot rinnastavat sarjan tapahtumia peleihin ja käyttävät uhkapelitermistöä tapahtumiin viitatessaan. Matemaattinen peliteoria on keskeinen osa sarjan tematiikkaa, ja henkilöhahmot, kuten Jean le Flambeur ja Kuningaspettäjä, käsittelevät teosten tapahtumia pelitilanteina, jotka he ratkaisevat peliteoreettisia käyttäytymismalleja käyttämällä. Lisäksi sarjassa viitataan usein peliteoreettisiin ongelmiin, kuten Vangin dilemmaan. Näin teosten henkilöhahmot rinnastetaan sarjassa käytävän valtapelin pelaajiksi. Tekstitasolla teosten leikillisyys näkyy esimerkiksi etsivätarinoiden ja satujen muodon jäljittelyssä ja kerronnan fokalisaation muutoksissa. Sarjassa keskeinen zoku-yhteiskunta on inspiroitunut Huizingan leikistä, mikä ilmenee suorina viittauksina Huizingaan, Caillois’iin ja McGonigaliin. Zokut myös soveltavat leikin ja pelin ominaisuuksia yhteiskuntamallissaan, joka hyödyntää fyysisesti toimintaa rajoittavia taikapiirejä ja pelimäisiä kokemustasoja. Esitän, että sarjassa esitettyjä näkemyksiä peleistä ja pelillisyydestä voidaan verrata myös omaan yhteiskuntaamme.
7
Brėdikytė, M. (Milda). "The zones of proximal development in children’s play." Doctoral thesis, Oulun yliopisto, 2011. http://urn.fi/urn:isbn:9789514296147.
Full textAbstract:
Abstract This study investigates the relationship between play and child development. This work is the continuation of a thesis on children’s verbal creativity stimulated by dialogical drama intervention which I defended in 2001 at the Vilnius Pedagogical University, Lithuania. The first doctoral thesis in educology resulted in the main intervention method (Dialogical Drama with Puppets) used in this project. The theoretical framework of the study is based on cultural-historical theories developed by Vygotsky and his followers. This approach has influenced on the methodological choices of the study and the concept of the zone of proximal development is a central concept in Vygotskian theory of human cultural development. The concept has been elaborated in an earlier publication (Hakkarainen & Bredikyte 2008) and is now used as an analytic tool. Other theoretical concepts of Vygotsky like the social situation of development, the unit, environment and mechanism of development are used. This study is a small sample from the whole research project, which integrated research studies, theoretical courses and practice of master’s degree students in early education. For families and children the project was a play club. From the theoretical point of view the project was a “genetic experiment”, a “playworld” and intervention study aiming at joint creative play of adults and children. In cultural-historical theory (cultural) environment is the source of qualitative developmental changes of individuals, but each child has to be motivated and self carry out developmental acts. These theoretical principles require special forms of social interaction “mutual interventions”. The methodological approach opens a new perspective to the study of play and development. Individual play development of some children is followed up several years. Cumulative effects and qualitative changes can be detected easier in this setting. Multi-age child groups change our understanding about play development. Empirical part of this study consists of a few cases, which demonstrate what kind of developmental trajectories are possible. It is impossible to tell exactly what the effect of our play environment is, but observations and interpretations can guide further research activity. The results of this study demonstrate in which conditions narrative intervention in joint playworld environment can lead to creative acts, what steps are necessary in the development of joint play, how mutuality in adult-child play supports child development, and what elements are essential in play producing pedagogy and professional growthTiivistelmä Tämä tutkimus selvittää leikin ja lasten kehityksen välistä yhteyttä. Siinä työssä jatkuu tekijän edellisessä Vilnan pedagogisen yliopiston edukologian väitöskirjassa 2001 aloittama lasten luovuuden tutkimus dialogista draamaa käyttäen. Tämä tutkimus tuotti keskeisen intervention menetelmän (Dialoginen nukkedraama), jota nyt käytetään. Tämän tutkimuksen viitekehys perustuu Vygotskin ja hänen seuraajiensa kehittelemään kulttuuri-historialliseen teoriaan. Metodologiset ratkaisut ja Vygotskin kulttuurisen kehityksen teorian keskeinen käsite – lähikehityksen vyöhyke – ovat vaikuttaneet tutkimuksen toteutukseen. Tätä käsitettä on kehitelty aikaisemmassa julkaisussa (Hakkarainen & Bredikyte, 2008) ja sitä käytetään nyt analyyttisenä työvälineenä. Vygotskin muitakin teoreettisia käsitteitä kuten ”kehityksen sosiaalinen tilanne”, ”kehityksen analyysiyksikkö”, ”kehityksen ympäristö”, ja ”kehitysmekanismi” on otettu käyttöön. Tämä tutkimus on pieni siivu koko tutkimusprojektista, johon kytkeytyi varhaiskasvatuksen maisteriopiskelijoiden tutkimusopintoja, teoriakursseja ja harjoittelua. Perheiden ja osallistuvien lasten näkökulmasta projekti oli leikkikerho. Teoreettiselta näkökulmalta projektin ydin oli ”geneettinen eksperimentti”, ”leikkimaailma” ja ”interventiotutkimus”, joka pyrkii saamaan aikaan aikuisten ja lasten yhteistä luovaa leikkiä. Kulttuuri-historiallisessa teoriassa (psykologinen/ kulttuurinen) ymäristö on yksilön laadullisten kehityksen muutosten lähde, mutta jokaisen lapsen on oltava motivoitunut ja itse toteutettava kehittävät teot. Nämä teoreettiset periaatteet edellyttävät erityistä sosiaalisen vuorovaikutuksen muotoa ”vastavuoroista interventiota”. Käytetty metodologinen lähestymistapa avaa uuden mahdollisuuden tutkia leikkiä ja kehitystä. Joidenkin yksittäisten lasten leikin kehitystä on voitu seurata useita vuosia. Kasautuvat vaikutukset ja laadulliset muutokset voidaan todeta helpommin tällaisella tutkimusotteella. Eri-ikäisten lasten yhteiset leikkiryhmät auttavat ymmärtämään paremmin leikin olemusta ja kehitystä. Tutkimuksen empiirinen osa muodostuu yksitäistapauksista, jotka kertovat millaiset kehityskaaret ovat mahdollisia. Tarkkoja syitä ja seurauksia ei ole mahdollista leikkiympäristössä osoittaa, mutta havainnot ja tulkinnat ohjaavat jatkotutkimusta. Tutkimuksen tulokset kertovat millaisissa olosuhteissa narratiivinen interventio yhteisessä leikkiympäristössä voi johtaa luoviin tekoihin, miten yhteinen leikki voi kehittyä ja kehittää, millainen vastavuoroisuus aikuisen ja lasten leikissä tukee kehitystä sekä mitkä asiat ovat välttämättömiä leikin pedagogiikassa ja ammatillisessa kasvussa
8
Viljamaa, E. (Elina). "Lasten tiedon äärellä:äidin ja lasten kerronnallisia kohtaamisia kotona." Doctoral thesis, Oulun yliopisto, 2012. http://urn.fi/urn:isbn:9789514299940.
Full textAbstract:
Abstract Children’s narrating has been studied very little from the viewpoint of what narration means to children. Based on research material gathered in domestic circumstances, the current study discusses how narration can function as a tool for children for understanding the world and themselves. This study is situated in the fields of narrative research and childhood research and is part of the TelLis project (134825) funded by the Academy of Finland, in which children’s welfare is studied as narrated by the children themselves. The research question is: What is children’s narrative knowing like? The study is not so much targeted at what the children narrate, but how they narrate and make the world meaningful to themselves through narration. The place in which the study was carried out was the home of the author and her children. Other children visiting their home also contributed to knowledge formation. This setup is a source of both richness and challenge in this work, and necessitates consideration of ethical and methodological issues. The research material was gathered over a period of nearly ten years, but mostly in the years 2002–2005. A total of 21 children of different ages (0 to 15 years) contributed to knowledge construction, some of them at many ages. In most of the material the children are 1 to 8 years old. The material includes stories written of children’s play, their drawings, stories narrated or written by them, dialogic episodes, video material, photographs and a research diary. Stratification and construction between an adult and children is typical of the material. After thematisation, core material was selected for closer examination. It was subjected to the method of dialogic re-reading and re-narration. In their forms of narrative knowing, children sometimes occupy areas that are hard to identify for adults. One of the most familiar forms is imaginary play, which is discussed in this study in parallel with the child’s other doings, activities, speech and thinking. Children’s narration should be examined as a part of human relationships, narrative practices and concrete environment. Issues typical of the child’s narrative knowing include the intertwining of many ingredients with the child’s own experiences, imagination, future orientation, embodiment and aesthetics. Children narrate close to their own experiences and, so to speak, live in their own knowledge. Through narration, children add to their awareness of others, the world and themselves in the worldTiivistelmä Lasten kertomista on tutkittu hyvin vähän siitä näkökulmasta, mitä kertominen merkitsee lapsille. Tutkimuksessa tarkastellaan kotona kerätyn aineiston pohjalta, miten kertominen toimii lapsilla maailman ja itsensä ymmärtämisen välineenä. Työ sijoittuu kerronnallisen tutkimuksen ja lapsuudentutkimuksen alueille ja on osa Suomen Akatemian rahoittamaa TelLis-hanketta (134825), jossa tutkitaan lasten hyvinvointia heidän itsensä kertomana. Tutkimuksessa kysytään: Millaista on lasten kerronnallinen tietäminen? Tarkastelun kohteena ei ole niinkään se mitä lapset kertovat, vaan ennemmin miten he kertovat ja kertomalla merkityksellistävät maailmaa itselleen. Tutkimuksen tekemisen paikkana on tutkijan ja tutkimuksessa mukana olevien lasten koti. Tiedon muodostumiseen osallistuu myös kodissa vierailevia lapsia. Asetelma on tutkimuksen rikkaus ja haaste ja pakottaa pohtimaan eettisiä ja metodologisia kysymyksiä. Aineisto on koottu lähes kymmenen vuoden aikana, pääasiassa kuitenkin vuosina 2002–2005. Yhteensä 21 eri-ikäistä (0–15-vuotiasta) lasta osallistuu tiedon rakentumiseen, osa monenikäisenä. Suurimmassa osassa aineistoa lapset ovat 1–8-vuotiaita. Aineistossa on leikeistä kirjoitettuja tarinoita, lasten piirustuksia, lasten kertomia tai kirjoittamia tarinoita, keskusteluepisodeja, videoaineistoa, valokuvia ja tutkimuspäiväkirja. Aineistolle on ominaista kerroksellisuus ja rakentuminen aikuisen ja lasten kesken. Teemoittelun jälkeen laajasta aineistosta valittiin ydinaineisto tarkemmin tarkasteltavaksi. Siihen sovellettiin dialogista uudelleenluennan ja -kerronnan menetelmää. Lapset liikkuvat kerronnallisessa tietämisessään aikuiselle joskus vaikeasti tunnistettavissa muodoissa. Yksi tutuimmista kuitenkin on mielikuvitusleikki, jota tässä tutkimuksessa tarkastellaan lapsen muun tekemisen, toiminnan, puheen ja ajattelun kanssa rinnakkain. Lasten kertomista pitää tarkastella osana ihmissuhteita, kerronnallisia käytänteitä ja konkreettista ympäristöä. Lasten kerronnalliselle tietämiselle on tunnusomaista monien ainesten kietoutuminen omiin kokemuksiin, kuvittelu, tulevaisuuteen suuntautuminen, ruumiillisuus ja esteettisyys. Lapsi kertoo läheltä kokemustaan ja ikään kuin asuu omassa tiedossaan. Kertoessaan lapsi tulee tietoisemmaksi toisista, maailmasta ja itsestään maailmassa
9
Suvanto, A. (Anne). "Lapsi tarinaa rakentamassa:kielihäiriöisten lasten kerrontataidot ja niiden kuntoutuminen." Doctoral thesis, Oulun yliopisto, 2012. http://urn.fi/urn:isbn:9789514298622.
Full textAbstract:
Abstract The aim of this descriptive study was to investigate differences in macro- and micro-structures in the narratives of language-impaired (n = 18) and typically developing (n = 10) children aged 4−6 years, the effect of the elicitation method on the frequency of structural features and the impact of the intervention used in the study on the development of narration. The study assessed the development of narration in three peer groups (rehabilitation group, control group and typically developing comparison group) with the aid of time-series design over a period of nine months. During six months, the lexicon and the cognitive schema of the narrative of the children in the rehabilitation group for language-impaired children was strengthened with training tasks and moments of reading involving dialogue arranged by the parents. The development of narration was assessed using the Bus Story sequence of pictures, a picture book with frogs, two sets of toys, a personal narrative and an assessment form completed by the parents. At baseline, the narratives based on sequences of pictures of the language-impaired children contained fewer episodes, story grammar categories, descriptions of events and expressions of evaluative language compared to typically developing children. In the narratives based on sets of toys the number of non-verbal grammatical categories was higher among the language-impaired children, and they told more personal narratives of a varying level compared to the typically developing comparison children. The narratives of language-impaired children contained fewer word units and communication units as well as temporal connectives than those of typically developing comparison children. Their communication units were also shorter and the percentage of functional words lower compared to the controls. Structurally the best narratives were children`s frog stories elicited with a wordless picture book. During the follow-up period, the macro- and micro-structure (number of word units and communication units, content words) of the retold and picture book narratives and expressions of evaluative language (all narratives) of the language-impaired children in the rehabilitation group reached nearly the same level compared to typically developing children. The communication units of the narratives became longer and the use of temporal connectives increased more in the rehabilitation group compared to the control group of language-impaired children. According to the parents’ assessment, intervention improved the children’s narration. Compared to their typically developing peers, language-impaired children under school age tell narratives with more structural weaknesses. The intervention used in the study promotes the macro- and micro-structures of children’s retold and picture-book narrativesTiivistelmä Tämän kuvailevan tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kielihäiriöisten (n = 18) ja tyypillisesti kehittyvien (n = 10) 4−6-vuotiaiden lasten kertomusten makro- ja mikrorakenteiden eroja, elisitointimenetelmän vaikutusta rakennepiirteiden esiintyvyyteen sekä tutkimuksessa käytetyn kuntoutuksen vaikutusta kerronnan kehittymiseen. Tutkimuksessa arvioitiin kolmen keskenään kaltaistetun ryhmän (kuntoutus- ja vertailuryhmä sekä tyypillisesti kehittyvät verrokit) kerronnan kehittymistä toistettujen mittausten aikasarjalla yhdeksän kuukauden ajan. Kielihäiriöisten kuntoutusryhmän lasten sanastoa ja kertomuksen kognitiivista skeemaa vahvistettiin puolen vuoden aikana harjoitustehtävien ja vanhempien järjestämien dialogisten lukutuokioiden avulla. Aineisto koostui kuvasarjoihin (Bus Story, sammakkokirja), lelusarjoihin ja henkilökohtaisiin kokemuksiin perustuvista kertomuksista sekä vanhempien arvioinneista. Perustason mittauksissa kielihäiriöisten lasten kuvasarjoihin perustuvissa kertomuksissa oli vähemmän episodeja, kielioppikategorioita, tapahtumakuvauksia ja arvioivan kielen ilmauksia kuin tyypillisesti kehittyneillä lapsilla. Lelusarjakertomuksissa ei-kielellisesti toteutuneiden kielioppikategorioiden määrä oli kielihäiriöryhmien lapsilla suurempi ja he kertoivat enemmän eritasoisia henkilökohtaisia kertomuksia kuin tyypillisesti kehittyneet verrokit. Kielihäiriöisten lasten kertomuksissa oli vähemmän sana- ja kommunikaatioyksiköitä sekä temporaalisia konnektiiveja kuin tyypillisesti kehittyneillä verrokeilla. Kommunikaatioyksiköt olivat myös lyhyempiä ja funktiosanojen prosentuaaliset osuudet pienempiä kuin verrokeilla. Elisitointimenetelmä vaikutti kertomuksen makrorakenteeseen siten, että lapset tuottivat rakenteellisesti parhaimpia kertomuksia sanattoman kuvakirjan avulla kaikissa kolmessa tutkimusryhmissä. Seurantajakson aikana kuntoutusryhmän kielihäiriöisten lasten toisto- ja kuvakirjakertomusten makro- ja mikrorakenne (sana- ja kommunikaatioyksiköiden määrät, sisältösanat) sekä arvioivan kielen ilmaisut (kaikki kertomukset) kehittyivät lähes samalle tasolle tyypillisesti kehittyvien lasten kanssa. Kertomusten kommunikaatioyksiköt pitenivät ja temporaalisten konnektiivien käyttö lisääntyi kuntoutusryhmällä enemmän kuin kielihäiriöisten lasten vertailuryhmällä. Kuntoutus kehitti lasten kerrontaa myös vanhempien arvioiden mukaan. Alle kouluikäiset kielihäiriöiset lapset kertovat tyypillisesti kehittyneisiin ikätovereihinsa verrattuna rakenteellisesti puutteellisempia kertomuksia. Tutkimuksessa käytetty kuntoutus kehitti lapsen toisto- ja kuvakirjakertomusten makro- ja mikrorakenteita
10
Ristimella, M. (Maarit), and L. (Linda) Åvist. "Aikuisen leikkiin osallistumisen merkitys lapselle." Master's thesis, University of Oulu, 2016. http://jultika.oulu.fi/Record/nbnfioulu-201605131751.
Full textAbstract:
Tiivistelmä. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää aikuisen leikkiin osallistumisen merkitys lapsen näkökulmasta. Toinen tutkimuskysymys käsittelee aikuisen leikin tukemisen keinoja lapsen ja aikuisen yhteisleikissä. Tutkimuksen aihe syntyi tutkijoiden mielenkiinnosta leikkiä kohtaan. Tutkimus perustuu erääseen tutkimusympäristöön kuuluvasta pohjois-suomalaisesta avoimen varhaiskasvatuksen kerhosta saatuun aineistoon, joka on hankittu havainnoinnin avulla, videointia tukena käyttäen. Aineiston otos koostui neljästätoista 2–5-vuotiaasta lapsesta sekä kolmesta aikuisesta, yhdestä harjoittelijasta ja kahdesta lastentarhanopettajasta.
Tutkimus on laadullinen, ja sen tutkimusmenetelmänä on käytetty fenomenologiaa. Fenomenologiassa esiymmärryksen ja ennakko-oletusten tiedostaminen on ensisijaisen tärkeää. Esiymmärryksessä esitellään tutkijoiden omaa esiymmärrystä leikistä, sen merkityksestä sekä aikuisen osallisuudesta siinä. Esiymmärrystä käydään läpi esiymmärryksen taustalla olevaa teoriaa ja esitellään esiymmärrykselle merkittävien teoreetikoiden ajatuksia leikistä.
Aineiston analyysin pohjana on käytetty Laineen mukaista tutkimusrakennetta, jossa havaintojen pohjalta on muodostettu merkitysverkostot eli tulokset. Aikuisen leikkiin osallistumisen merkitys lapselle näyttäytyi vuorovaikutuksen, positiivisten tunteiden, itsetunnon ja leikkiympäristön kautta. Aikuisen leikin tukemisen keinoina korostuivat vuorovaikutus, leikkiympäristöön vaikuttaminen sekä leikin rikastaminen. Lapsen ja aikuisen yhteisleikki näyttäytyi hyvin merkittävänä lapsen hyvinvoinnin kannalta.
Tutkimuksessa on pyritty luotettavuuteen ja eettisyyteen jatkuvan keskustelun, tulkintojen kyseenalaistamisen ja pohdinnan kautta. Luotettavuuteen vaikuttaa tutkijoiden oma esiymmärrys ja ennakko-oletukset, joiden tiedostaminen lisää tutkimuksen luotettavuutta. Tutkijat eivät ole olleet osallisina toiminnassa aineistoa kerätessään, jolloin he eivät ole vaikuttaneet tutkittavien kokemuksiin. Luotettavuutta lisää myös tutkimuksen tekeminen avoimeksi lukijalle analyysiprosessin tarkan kuvaamisen kautta. Eettisyyteen on pyritty varmistamalla tutkittavien anonyymiys sekä tiedottamalla tutkimuksesta. Lasten vanhemmat olivat antaneet tutkimusluvat jo lapsen aloittaessa kerhossa. Aineistoa on säilytetty tarkasti, ettei kukaan ulkopuolinen pääsisi siihen käsiksi.
Books on the topic "Leikki"
2
Kun kansa leikki kuningasta: Suomen suuri lakko 1905. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2009.
Find full text
3
Hakkarainen, Pentti. Motivaatio, leikki ja toiminnan kohteellisuus =: Motivation, play, and object-orientation of activity. Helsinki: Orienta-Konsultit, 1990.
Find full text
4
Stemshaug, Marit. Dette leika vi med: Norske leiker frå dei eldste tider til vår tid. Oslo: Norske Samlaget, 2004.
Find full text
6
Laxness, Halldór. Norðanstúlkan: Leikrit. 3rd ed. Reykjavík: Vaka-Helgafell, 1986.
Find full textBook chapters on the topic "Leikki"
1
Kideys, Ahmet E. "The Comb Jelly Mnemiopsis Leidyi in the Black Sea." In Invasive Aquatic Species of Europe. Distribution, Impacts and Management, 56–61. Dordrecht: Springer Netherlands, 2002. http://dx.doi.org/10.1007/978-94-015-9956-6_6.
Full text
2
Siapatis, Apostolos, Marianna Giannoulaki, Vasilis D. Valavanis, Andreas Palialexis, Eudoxia Schismenou, Athanassios Machias, and Stylianos Somarakis. "Modelling potential habitat of the invasive ctenophore Mnemiopsis leidyi in Aegean Sea." In Essential Fish Habitat Mapping in the Mediterranean, 281–95. Dordrecht: Springer Netherlands, 2008. http://dx.doi.org/10.1007/978-1-4020-9141-4_21.
Full text
3
Fuentes, Verónica L., Dror L. Angel, Keith M. Bayha, Dacha Atienza, Dor Edelist, Cesar Bordehore, Josep-Maria Gili, and Jennifer E. Purcell. "Blooms of the invasive ctenophore, Mnemiopsis leidyi, span the Mediterranean Sea in 2009." In Jellyfish Blooms: New Problems and Solutions, 23–37. Dordrecht: Springer Netherlands, 2010. http://dx.doi.org/10.1007/978-90-481-9541-1_3.
Full text
4
Witt, Henry. "Leick, Erich (1882–1956) Botaniker, Leiter der Biologischen Forschungsstation Hiddensee, Universitätsprofessor." In Biographisches Lexikon für Pommern, 157–59. Köln: Böhlau Verlag, 2013. http://dx.doi.org/10.7788/boehlau.9783412211400.157.
Full text
5
Shiganova, T. A. "Mnemiopsis Leidyi Abundance in the Black Sea and Its Impact on the Pelagic Community." In Sensitivity to Change: Black Sea, Baltic Sea and North Sea, 117–29. Dordrecht: Springer Netherlands, 1997. http://dx.doi.org/10.1007/978-94-011-5758-2_10.
Full text
6
Ningthoujam, Irina. "Reaching Out to the People: The Role of Leikai Club in the State of Manipur (India) in Achieving the MDGs." In Millennium Development Goals and Community Initiatives in the Asia Pacific, 217–27. India: Springer India, 2012. http://dx.doi.org/10.1007/978-81-322-0760-3_17.
Full text
7
Costello, J. H., K. M. Bayha, H. W. Mianzan, T. A. Shiganova, and J. E. Purcell. "Transitions of Mnemiopsis leidyi (Ctenophora: Lobata) from a native to an exotic species: a review." In Jellyfish Blooms IV, 21–46. Dordrecht: Springer Netherlands, 2012. http://dx.doi.org/10.1007/978-94-007-5316-7_3.
Full text
8
Mianzan, Hermes W., Patricia Martos, John H. Costello, and Raúl A. Guerrero. "Avoidance of hydrodynamically mixed environments by Mnemiopsis leidyi (Ctenophora: Lobata) in open-sea populations from Patagonia, Argentina." In Jellyfish Blooms: New Problems and Solutions, 113–24. Dordrecht: Springer Netherlands, 2010. http://dx.doi.org/10.1007/978-90-481-9541-1_9.
Full text
9
Kolesar, Sarah E., Kenneth A. Rose, and Denise L. Breitburg. "Hypoxia Effects Within an Intra-guild Predation Food Web of Mnemiopsis leidyi Ctenophores, Larval Fish, and Copepods." In Modeling Coastal Hypoxia, 279–317. Cham: Springer International Publishing, 2017. http://dx.doi.org/10.1007/978-3-319-54571-4_11.
Full text
10
Sullivan, Barbara K., Donna Van Keuren, and Michael Clancy. "Timing and size of blooms of the ctenophore Mnemiopsis leidyi in relation to temperature in Narragansett Bay, RI." In Jellyfish Blooms: Ecological and Societal Importance, 113–20. Dordrecht: Springer Netherlands, 2001. http://dx.doi.org/10.1007/978-94-010-0722-1_10.
Full textConference papers on the topic "Leikki"
1
Potapenko, I., S. Bykova, and I. Ogorodnichuk. "Application of Leiko network for construction of scans." In APPLICATION OF MATHEMATICS IN TECHNICAL AND NATURAL SCIENCES: 12th International On-line Conference for Promoting the Application of Mathematics in Technical and Natural Sciences - AMiTaNS’20. AIP Publishing, 2020. http://dx.doi.org/10.1063/5.0033953.
Full text
2
Wahl, Harald, Jorg Schlager, Markus Michalitsch, Christoph Lindmaier, Georg F. Ruttner, and Alexander Mense. "LEIWI – A Tool to Compute the Quality of Life Using Open Data." In 2018 18th International Symposium on Communications and Information Technologies (ISCIT). IEEE, 2018. http://dx.doi.org/10.1109/iscit.2018.8587948.
Full text
3
Stankaitis, Tauras, and Valentinas Šaulys. "KUOSINĖS UPELIO SAVAIMINIO APSIVALYMO VERTINIMAS." In Conference for Junior Researchers „Science – Future of Lithuania“. VGTU Technika, 2016. http://dx.doi.org/10.3846/aainz.2016.27.
Full textAbstract:
Darbe nagrinėjamas Kuosinės upelio savaiminio apsivalymo nuo nitratų bei fosfatų reguliuotame ir nereguliuotame ruožuose efektyvumas. Savaiminis upelio apsivalymas nuo nitratinio azoto geriau vyksta nereguliuotame upelio ruože. Vidutiniškai per tyrimų laikotarpį nereguliuotame ruože apsivalymas siekė 1,97 mg/l, o reguliuotame upelio ruože nitratinio azoto sumažėjimas siekė 1,03 mg/l. Dispersinė duomenų analizė rodo, kad upelio apsivalymas nuo nitratinio azoto nereguliuotame ir reguliuotame upelio ruožuose, esant 95 % patikimumui, iš esmės skiriasi. Reguliuotame upelio ruože bendrojo fosforo sumažėjimas vidutiniškai siekia 0,17 mg/l, o nereguliuotame ruože apsivalymas – 0,11 mg/l. Atlikus dispersinę duomenų analizę paaiškėjo, kad upelio apsivalymas nuo bendrojo fosforo reguliuotame ir nereguliuotame upelio ruožuose, esant 95 % patikimumo lygiui, neesminis. Norint pagerinti vandens kokybę ir apsivalymo efektyvumą, reikia reguliuotą ruožą, kiek leidžia sąlygos, natūralizuoti: leisti augti ant šlaitų daugiau sumedėjusios augalijos, formuoti natūralias kliūtis upelio tėkmei bei šlapynėms būdingus elementus upės salpoje.
4
STANIONYTĖ, Auksė, and Valentinas ŠAULYS. "MĖKLOS UPELIO REGULIAVIMO ĮTAKOS SAVAIMINIO APSIVALYMO EFEKTYVUMUI VERTINIMAS." In Conference for Junior Researchers „Science – Future of Lithuania“. VGTU Technika, 2017. http://dx.doi.org/10.3846/aainz.2017.017.
Full textAbstract:
Straipsnyje nagrinėjamas Mėklos upelio, esančio Vidurio Lietuvoje ir priklausančio Nevėžio pabaseiniui, savaiminio apsivalymo efektyvumas natūraliame ir reguliuotame ruože. Pasirinkti du upelio ruožai po 4 kilometrus: natūralus ir reguliuotas. Vandens kokybės tyrimai buvo vykdomi nuo 2015 m. lapkričio mėn. Cheminiams vandens tyrimams iš upelio 4 taškų 12 mėnesių buvo imami mėginiai ir tiriami nitratų bei fosfatų junginiai. Įvertintas savaiminio apsivalymo nuo nitratų ir fosfatų reguliuotame ir natūraliame ruožuose efektyvumas. Pateikti ruožų savaiminio apsivalymo koeficientai. Savaiminis upelio apsivalymas nuo nitratinio azoto geriau vyko natūraliame upelio ruože. Vidutiniškai per tyrimų laikotarpį natūraliame ruože savaiminio koeficiento vidutinė reikšmė siekė 0,109, o reguliuotame upelio ruože nitratinio azoto koeficiento reikšmė siekė 0,003. Tyrimų laikotarpiu reguliuotame upelio ruože fosfatų fosforo savaiminio apsivalymo koeficientas siekė 0,044, o natūraliame ruože – 0,153. Mėklos upelis geriau nuo fosfatų fosforo apsivalo natūraliame upelio ruože. Buvo nustatytas upelio ruožų pakrantės apsaugos juostų plotis. Reguliuoto ruožo apsaugos juostos pločio vidurkis – 7,92 m, o natūralaus ruožo – 7,56 m. Pakrantės apsaugos juostos plotis kinta nuo 3,0 iki 13,3 m. Siekiant pagerinti vandens kokybę ir apsivalymo efektyvumą, reguliuotą upelio dalį, kiek leidžia sąlygos, reikia natūralizuoti: leisti augti ant šlaitų daugiau sumedėjusios augalijos, formuoti natūralias kliūtis upelio tėkmei bei šlapynėms būdingus elementus upės salpoje.
Reports on the topic "Leikki"
1
Johnson, Joshua B., J. Edward Gates, and W. Mark Ford. Notes on foraging activity of female Myotis leibii in Maryland. Newtown Square, PA: U.S. Department of Agriculture, Forest Service, Northern Research Station, 2009. http://dx.doi.org/10.2737/nrs-rp-8.
Full text