To see the other types of publications on this topic, follow the link: Liman Kenti.
Journal articles on the topic 'Liman Kenti'
Create a spot-on reference in APA, MLA, Chicago, Harvard, and other styles
Consult the top 20 journal articles for your research on the topic 'Liman Kenti.'
Next to every source in the list of references, there is an 'Add to bibliography' button. Press on it, and we will generate automatically the bibliographic reference to the chosen work in the citation style you need: APA, MLA, Harvard, Chicago, Vancouver, etc.
You can also download the full text of the academic publication as pdf and read online its abstract whenever available in the metadata.
Browse journal articles on a wide variety of disciplines and organise your bibliography correctly.
1
YILMAZ, Ela. "19. Yüzyıla Âit Seyahatnâme ve Gravürlerde Trabzon Kenti ve Konutlara İlişkin Bazı Tesbitler." Ankara Üniversitesi Sosyal Bilimler Dergisi 11, no. 1 (February 1, 2020): 30. http://dx.doi.org/10.33537/sobild.2020.11.1.4.
Full textAbstract:
19. yüzyılın sonlarına kadar “Seyahat, Seyahatnâme ve Gravür” kavramları bir yönüyle, yeni ülkelere ve kentlere doğru yol alan seyyahları ve onların gördüklerini başkalarına aktardıkları notları ifade etmektedir. Fakat diğer yönüyle de, kendi tanıklıklarını başkalarının gözünde de canlandırabilmelerini sağlayan görsel kaynakları tanımlamıştır. Batı dünyasının Osmanlı coğrafyasına bakışının da değiştiği 19. yüzyılda yazılmış seyahatnâme ve gravürlerden yararlanılarak, kentlere ilişkin önemli çıkarımlar günümüzde yapılabilmektedir. Trabzon Kenti özelinde kent ve konuta ilişkin görsel belgeler üzerinden yaptığımız bazı tesbitler, kısmi de olsa Osmanlı dönemi kent ve konutlarına yönelik bir algı yaratabilmektedir. Önemli bir liman kenti olan Trabzon kentine ilişkin irdelenen seyahatnâmeler, sadece sanat ve mimarlık tarihimiz için değil, aynı zamanda kültür tarihimiz için önem teşkil etmektedir.
2
Güney, Hale. "İstanbul Arkeoloji Müzeleri’nde Bulunan Soloi-Pompeiopolis Kenti’ne Ait Bir Grup Sikke." Belleten 79, no. 286 (December 1, 2015): 827–46. http://dx.doi.org/10.37879/belleten.2015.827.
Full textAbstract:
Günümüzde, Mersin ilinin Mezitli ilçesi Viranşehir beldesinde yer alan SoloiPompeiopolis kenti, Antik Çağ'da Kilikia Bölgesi'nde hem ekonomik hem de stratejik açıdan önem kazanmış bir liman kentidir. Kent, MÖ. V. yüzyıl ortalarında başlayan ve MS. III. yüzyıla kadar süren uzun bir sikke basma geleneğine sahiptir. İstanbul Arkeoloji Müzeleri'nin Sikke Koleksiyonu'nda yer alan ve Soloi-Pompeiopolis Kenti'ne ait, yedi tanesi gümüş, yirmi yedisi bronz olan, yayımlanmamış 34 sikke, kentin tarihi boyunca bastığı sikkelerden örnekler içerir. Bu çalışmada kentin sikke basım geleneği ışığında söz konusu 34 sikke incelenmiştir. Çalışma, kentin tarihine kısa bir giriş kısmı, sikkelerin değerlendirildiği ikinci kısım, ve ardından sonuç ve katalog kısımlarının yer aldığı dört bölümden oluşur.
3
ATAR, Zafer. "XIX. YÜZYILDA OSMANLI DEVLETİ İÇİN BALKANLARDA STRATEJİK BİR LİMAN KENTİ: GOLOS." International Journal of Social Humanities Sciences Research (JSHSR) 5, no. 25 (January 1, 2018): 2299–305. http://dx.doi.org/10.26450/jshsr.622.
Full text
4
Yıldırım, Şahin. "Tieion Akropolisi." Belleten 85, no. 303 (August 1, 2021): 383–422. http://dx.doi.org/10.37879/belleten.2021.383.
Full textAbstract:
Tieion antik kenti, Karadeniz kıyısının batı kesiminde, Kimi antik çağ yazarları tarafından Bithynia ile Paphlagonia arasında sınır olarak kabul edilen Billaos nehrinin (Filyos) hemen yakınında yer almaktadır. Yerleşim, antik ve modern kaynaklar tarafından MÖ 7. yüzyılın ikinci yarısında, Tios adında Miletoslu bir rahibin önderliğinde kurulmuş bir Miletos kolonisi olarak nitelendirilmektedir. Tieion Akropolisinde kazılar sonucunda ortaya çıkarılan MÖ 7. ve 6. yüzyıllara tarihlendirilen İonia seramikleri, yerleşimin Miletos tarafından kurulduğunu doğrulamaktadır. Bununla birlikte önemli bir liman kenti olan Tieion, Karadeniz’in ticaret yolları üzerinde, balıkçılık, şarap üretimi ve tahıl yetiştiriciliğinin ön plana çıktığı bir yerdi. Antik limanın mendirekleri, akropolisteki tapınağı, hamamları, su kemerleri ve tiyatrosuyla Tieion, tipik bir Roma kenti görünümündedir. Yukarı şehir çevresinde son yıllarda yürütülen kazı çalışmalarında kentin kuruluş dönemlerine ait yapı kalıntılarına rastlanmıştır. Bu yapılar dikdörtgen ya da yuvarlak şekilde açılmış bir çukurun içinde iptidai şekilde inşa edilmiş konutlardan oluşmaktadır. Bu konutların içlerinde ve çevrelerinde yapılan çalışmalarda, MÖ 7. yüzyılın son çeyreğine tarihlendirilen, Miletos yapımı Orta Yaban Keçisi II evresi olarak tanımlanan seramik parçaları bulunmuştur. Bu seramik gurubu ile aynı tabakalarda yerel olarak üretilmiş Phryg menşeili koyu gri, siyah ve kahverengi astarlı seramikler de ortaya çıkarılmıştır. Akropoldeki P1 konutunda ise Grek Koloni Çağı tabakalarının hemen altında, olasılıkla Attika Geç Geometrik Dönemi’ne tarihlendirilen pişmiş toprak bir at heykelciği parçası ile karşılaşılmıştır. Bir diğer at figürini parçası da aynı konutta başka bir lokasyonda bulunmuştur ancak, bu ikinci örnek gerek kil yapısı gerekse de stil bakımından yerel üretim olarak değerlendirilmiştir. Ayrıca bu figürinlerle birlikte çok sayıda yerel imalat çanak çömlek de ortaya çıkarılmıştır. Böylece, Güney Karadeniz’de Grek Koloni Çağı ve Koloni Çağı öncesine dair somut kanıtlar ilk defa elde edilmiştir.
5
TEKOCAK, Mehmet. "AKDENİZ'DE ANTİK ÇAĞ'DA BİR LİMAN KENTİ OLAN KELENDERİS'TE AŞAĞI ŞEHİR SONDAJINDA BULUNAN DOĞU SİGİLLATASI A GRUBU SERAMİKLERİ." Selçuk Üniversitesi Türkiyat Araştırmaları Dergisi 1, no. 41 (May 31, 2017): 213. http://dx.doi.org/10.21563/sutad.318022.
Full text
6
Aslan, Erdoğan. "Phaselis Merkezi (Kent) Limanı." PHASELIS, no. 2 (May 13, 2016): 31. http://dx.doi.org/10.18367/pha.16003.
Full text
7
ARSLAN, Ozan. "MODERNLEŞEN BİR LİMAN KENT: ELEKTRİKLİ MERSİN (1914-1939)." Çukurova Araştırmaları Dergisi 4, no. 6 (January 1, 2018): 27–41. http://dx.doi.org/10.18560/cukurova.1104.
Full text
8
GÖKOĞLU, Mehmet, and Serkan TEKER. "Phaselis Antik Kenti Kuzey Limanı nda Bir Boz Camgöz (Hexanchus griseus Bonnaterre, 1788)." PHASELIS, no. 4 (March 15, 2018): 79–83. http://dx.doi.org/10.18367/pha.18005.
Full text
9
GÖKOĞLU, Mehmet. "Phaselis Antik Kenti Güney Limanı İçinde Bir Altın Mercan Karidesi (Stenopus Spinosus Risso, 1827)." PHASELIS, no. 7 (May 12, 2021): 85–88. http://dx.doi.org/10.18367/pha.21008.
Full text
10
PAŞALI TAŞOĞLU, Nihal. "Mersin’in Marka Kent Olma Sürecinde Liman ve Serbest Bölgeye İlişkin İnternet Pazarlaması Uygulamalarının Rolü." AJIT-e Online Academic Journal of Information Technology 3, no. 6 (February 1, 2012): 1–2. http://dx.doi.org/10.5824/1309-1581.2012.1.004.x.
Full text
11
Samani̇, Hasan. "Tanzimat Döneminde Kıbrıs’ta Modern Belediyeciliğin Başlangıcı ve Lefkoşa Belediyesi." Belleten 82, no. 294 (August 1, 2018): 587–626. http://dx.doi.org/10.37879/belleten.2018.587.
Full textAbstract:
1571 itibarıyla bir Osmanlı adası olan Kıbrıs, Osmanlı yenileşme tarihinde özgün bir yer işgal eden Tanzimat döneminde, Akdeniz ticaretinde önemli bir uğrak limanı konumundadır. Devleti modernleştirme çabaları Osmanlı devletinde birçok kurumun ilk kez bu dönemde kurulması sonucunu doğurmuştur. Bunlardan bir tanesi de modern belediye idareleridir. İstanbul'da başlayan modern belediyelerin kurulması süreci kısa bir süre sonra Osmanlı taşrasını da kapsayarak gelişmiştir.Tanzimat modernleşmesinin öncelikli hedefi olan mülkî merkeziyetçiliği tesise yönelik reform çabaları, kent hizmetlerini yerine getiren geleneksel kurumların etkinliğini yitirmesi ve devletin Avrupa ekonomisine eklemlenmesi sonucunda artan ticarî faaliyetlerin zorunlu kıldığı yeni kent hizmetleri ihtiyacı, Kıbrıs'ta da belediyelerin kuruluş sürecini şekillendiren etkenler olmuştur. Bu bağlamda mevcut çalışma, Tanzimat döneminde Kıbrıs'ta modern belediye idarelerinin kuruluş şartlarını ve Osmanlı idaresinin adadaki son yıllarında Lefkoşa Belediyesi'ni konu edinmektedir. Çalışma üç temel başlık altında hazırlanmıştır. Birinci bölüm, Tanzimat öncesi dönemde beledî hizmetleri temsil eden İhtisab kurumu ve bunun Kıbrıs'taki yansımalarını içermektedir. İkinci bölümde, Tanzimat döneminde Osmanlı modern belediyeciliğinin başlangıcı çerçevesinde Kıbrıs'ta modern belediyelerin kuruluş süreci irdelenmiştir. Üçüncü ve son bölümde, 1877/1878 itibarıyla, adanın idari merkezi konumundaki Lefkoşa'da mevcut belediye teşkilatı ile işleyişi incelenmiştir. Çalışmanın temel kaynaklarını, Başbakanlık Osmanlı Arşivi, Bâb-ı Âli evrakı ile KKTC Girne Milli Arşivi ve Araştırma Dairesi belgeleri oluşturmuştur. Sonuç olarak, 1862 senesine gelindiğinde Lefkoşa'da kurulmuş olan Çarşı Meclisi, adada modern belediyelerin kuruluş sürecinin başlangıcını teşkil etmektedir. Ada'nın dış ticaret limanı olması hasebiyle konsoloslar ile yabancı tüccarın konuşlandığı Tuzla'da da benzer bir erken beledî örgütlenme girişimi söz konusu olmuştur. 1870'e gelindiğinde idari merkez olması yanında adanın en büyük çarşısına sahip Lefkoşa ile birlikte Tuzla, Leymosun, Girne, Baf, Mağusa ve Değirmenlik kazalarında belediye idareleri kurulmuştur.
12
Huuskonen, Arto, Susanna Jansson, Markku Honkavaara, Leena Tuomisto, and Risto Kauppinen. "Laidunnuksen vaikutus hereford-sonnien ruhon ja lihan laatuun." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 23 (January 31, 2008): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75914.
Full textAbstract:
Sonnien laiduntaminen on harvinaista, ja siitä on hyvin vähän tutkimustuloksia. Yli vuodenikäisten sonnien laiduntamisesta pelätään yleensä olevan enemmän haittaa kuin hyötyä, koska sonnien katsotaan olevan tehottomia laiduntajia ja hankalia käsitellä laitumella. Laiduntamisen on todettu useissa tutkimuksissa muuttavan nautojen lihaksensisäisen rasvan rasvahappokoostumusta lisäämällä muun muassa terveellisen konjugoidun linolihapon eli CLA:n pitoisuutta. Ulkomaiset tutkimukset on kuitenkin suureksi osaksi tehty härillä ja usein niissä on verrattu voimakasta väkirehuruokintaa laidunruokintaan. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten laidunkasvatus vaikuttaa yli vuodenikäisten hereford-sonnien kasvuun, ruhon laatuun sekä lihan rasvahappokoostumukseen pihattokasvatukseen verrattuna. Kokeessa oli 29 hereford-rotuista sonnia, jotka olivat kokeen alkaessa keskimäärin 14 kuukauden ikäisiä. Laidunryhmässä oli 15 sonnia, jotka laidunsivat kolmessa viiden sonnin ryhmässä. Vertailuryhmä (14 sonnia) kasvatettiin eristämättömässä pihatossa ryhmäkarsinoissa. Pihattoryhmät koostuivat yhdestä neljän ja kahdesta viiden sonnin ryhmästä. Koe kesti 62 vuorokautta (1.6.–1.8.2005). Laitumet oli jaettu lohkoihin, joita oli jokaisella ryhmällä käytössä neljä kesäkuun alusta heinäkuun puoliväliin. Heinäkuun puolivälin jälkeen otettiin käyttöön kaksi lisälohkoa, joilta oli korjattu ensimmäinen säilörehusato. Laidun oli timoteinurmea, jota lannoitettiin ja puhdistusniitettiin tarpeen mukaan. Laidunlohkoja syötettiin 3–7 päivän ajan. Pihattosonnit saivat vapaasti hyvälaatuista nurmisäilörehua. Sekä laitumella että pihatossa annettiin päivässä väkirehua (ohra) 5 kg/sonni ja kivennäistä 150 g/sonni. Kasvatustavalla ei ollut tilastollisesti merkitsevää vaikutusta kasvutuloksiin, mutta laidunnusjakson aikana päiväkasvut näyttivät kuitenkin olevan hieman heikompia laitumella kuin pihatossa. Kasvatustapa ei vaikuttanut sonnien teurasprosenttiin eikä ruhon lihakkuuteen, mutta sonnit rasvoittuivat enemmän pihatossa (EUROP-rasvaisuusluokka 3,3) kuin laitumella (2,9) (P<0,05). Laidunsonnien liha oli väriltään tummempaa kuin pihattosonnien (P<0,05). Pihattosonnien liha taas oli punaisempaa ja keltaisempaa kuin laidunsonnien (P<0,05). Laidunsonnien lihassa 18:1 n-7 (vakseenihappo), 18:2 n-5 (linolihappo), cis-9, trans-11-/ A ja 18:3 n-3 (α-linoleenihappo) rasvahappojen osuus ulkofileen rasvahapoista oli suurempi kuin pihattosonneilla. Pihattosonnien lihassa puolestaan 16:0 (palmitiinihappo) ja 14:1 n-5 (myristoleiinihappo) rasvahappojen osuus ulkofileen rasvahapoista oli suurempi kuin laidunsonneilla. Laiduntamisella ei tässä kokeessa ollut vaikutusta tyydyttyneiden tai tyydyttymättömien rasvahappojen osuuteen ulkofileessä. Laidunsonnien ulkofileissä oli enemmän monityydyttymättömiä rasvahappoja, mutta ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Kasvatustavalla ei ollut vaikutusta rasvan n-6/n-3 rasvahappojen suhteeseen.
13
Jansson, Susanna, Markku Honkavaara, and Arto Huuskonen. "Maitorotuisten sonnien laiduntaminen a)Vaikutus tuotantoon ja lihan laatuun." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 21 (January 31, 2006): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.76008.
Full textAbstract:
ihantuotantoon kasvatettavia sonneja ei yleensä laidunneta Suomessa. Sonneja pidetään huonoina ja rauhattomina laiduntajina, jonka vuoksi niiden kasvattaminen laitumella ei ole kannattavaa. Lisäksi sonnien käsittely laitumella voi olla hankalaa ja vaarallista. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää miten laiduntaminen vaikuttaa maitorotuisten sonnien kasvuun, lihan laatuun ja naudanlihan rasvahappokoostumukseen.Tutkimuksessa oli 19 ayrshire- ja friisiläisrotuista sonnia, jotka olivat tässä raportoidun kokeen alkaessa keskimäärin 15 kuukauden ikäisiä. Laiduntavien sonnien vertailuryhmänä toimivat eristämättömässä pihatossa kasvatetut sonnit. Pihatossa sonnit olivat kahdessa viiden eläimen karsinassa (tilaa 6,4 m eläintä kohti) ja laitumella kahdessa ryhmässä, joissa oli neljä ja viisi eläintä. Toisessa laidunryhmässä oli vain neljä eläintä, koska yksi sonni poistettiin totutusvaiheessa sen rikottua sähköaitoja. Laidunkausi kesti 77 päivää (8.6.-23.8.2004). Laidunryhmää kohti oli viisi laidunlohkoa. Kolme lohkoista oli yksivuotisia kaura-raiheinälaitumia ja kaksi monivuotisia timoteilaitumia. Laidunalaa oli noin 0,5 ha/eläin ja lohkoja syötettiin 4-11 päivän ajan. Pihatossa sonneille annettiin vapaasti säilörehua. Väkirehua (ohra) annettiin 5 kg ja kivennäistä 150 g/sonni/d sekä laidun- että pihattoryhmille. Laiduntaminen hidasti hieman eläinten kasvunopeutta, mutta vaikutus ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Laitumella eläinten päiväkasvu oli 841 grammaa ja pihatossa 953 grammaa päivässä. Sonnien suhteellisen heikko keskimääräinen kasvu koejakson aikana selittyy osin sillä, että kyseessä oli kasvatuskauden viimeiset 2,5 kuukautta. Eläinten koko kasvatusajalle laskettu keskimääräinen päiväkasvu oli sen sijaan 1 207 g/d, jota voidaan pitää varsin kohtuullisena maitorotuisille sonneille. Laiduntaminen ei tässä tutkimuksessa muuttanut ulkofileen rasvan cis-9, trans-11 CLA:n pitoisuutta, joka oli 0,11 (pihatto) ja 0,12 (laidun) % kokonaisrasvahapoista. Laiduntaminen vähensi tyydyttyneiden rasvahappojen ja lisäsi monityydyttymättömien rasvahappojen osuutta rasvahapoista verrattuna pihattokasvatukseen. Kertatyydyttymättömien rasvahappojen pitoisuudessa ei ollut merkitsevää eroa. Maitorotuisten sonnien laiduntaminen on tutkimustulosten perusteella mahdollista, mutta se vaatii äärimmäistä huolellisuutta ja asiaan paneutumista, eikä ole kaikille tiloille sopiva kasvatusmalli. Laidunjärjestelyt on suunniteltava niin, että eläinten siirto ja huolto pystytään järjestämään turvallisesti. Eläimille pitäisi olla muun muassa käsittelyaitaus eikä eläimiä saa siirrellä tai hoitaa yksin. Sonnit pitää totuttaa sähköaitaan jo vasikkaiässä. Alle vuoden ikäisen vasikan laidunalan tarve peltolaitumella on vähintään 0,15-0,2 ha ja yli vuoden ikäisen sonnin 0,20-0,35 ha.
14
Manninen, Merja, Arja Nykänen, Tarja Musikka, and Pentti Ojajärvi. "Herne ja rypsipuriste teuraaksi kasvatettavien hereford-hiehojen valkuaislähteenä vieroituksen jälkeisessä ruokinnassa." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 21 (January 31, 2006): 1–6. http://dx.doi.org/10.33354/smst.76756.
Full textAbstract:
Hiehojen ongelmana on ruhojen rasvoittuminen alhaisissa teuraspainoissa. Teurastamoiden tavoitteena on saada ruhoja, joissa pintarasvan määrä on vähäinen ja teuraspaino korkea. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi on ruokintaan suositeltu lisävalkuaista erityisesti loppukasvatuksen ajaksi. Luonnonmukaisessa tuotannossa sallittuja lisävalkuaislähteitä ovat herne ja rypsipuriste. Tämä tutkimus selvitti herneen ja rypsipuristeen vaikutukset hereford (hf)-hiehojen kasvuun sekä ruhon ja lihan laatuun, kun väkirehuseoksen valkuaispitoisuus oli joko 17 % tai 20 %.Kokeeseen otettiin 20 hf-lehmävasikkaa, jotka painoivat kokeen alkaessa keskimäärin 258 kg. Koe tehtiin Pohjois-Karjalan ammattiopisto Kiteen opetusmaatilan navetassa. Luonnonmukaisesti viljelty herne ja siirtymävaiheen ohra olivat Kiteen opetusmaatilan viljelyksiltä. Rypsipuristeen kokee-seen toimitti Mildola Oy. Kokeessa oli kaksi väkirehuseosta, ohra+rypsipuriste (Rp) tai ohra+herne (He). Väkirehuseoksen valkuaispitoisuus oli keskinkertainen (K, 17 % KA:ssa) tai runsas (R, 20 % KA:ssa). Hiehot saivat väkirehuseosta 2 kg KA/pv koko kokeen ajan. Karkearehuna oli luonnonmukaisesti viljelty apilapitoinen säilörehu vapaasti. Teuraspainotavoite oli 210 kg. Hiehot teurastettiin Kiteen opetusteurastamossa.Säilörehun KA-pitoisuus oli 300 g/kg ja D-arvo 74,9 %. KA-kilo sisälsi raakavalkuaista 128 g ja OIV:sta 90 g. Ohran valkuaispitoisuus oli 152 g/kg KA, OIV-pitoisuus 105 g/kg KA ja energiapitoi-suus 1,08 RY/kg KA. Vastaavat arvot rypsipuristeelle olivat 361, 157 ja 1,08 ja herneelle 228, 122 ja 1,15. Väkirehu-% oli keskimäärin 28. Dieetin valkuaispitoisuus oli K-ruokinnoilla keskimäärin 13,8 % ja R-ruokinnoilla 14,6 %. Säilörehun syönti oli keskimäärin 4,93 kg KA/pv. Kaikki hiehot saavuttivat tavoiteteuraspainonsa. Koe kesti keskimäärin 129 pv. RpR-hiehoilla kasvatuskausi oli keskimäärin 18 pv lyhyempi kuin RpK-hiehoilla. Väkirehuseoksen runsaampi rypsipuristepitoisuus tehosti kasvua 184 g/pv, kun vaikutus herneellä oli lievästi päinvastainen. Nettokasvu oli keskimäärin 656 g/pv. Kaikki ruhot rasvoittuivat. Ruokintojen vaikutus arvopalasaantoihin oli marginaalinen. Rasvaa rypsipuristeella ruokitun hiehon ruhonpuolikkaasta leikattiin keskimäärin 2 kg enemmän kuin herneellä ruokitun hiehon ruhonpuolikkaista. Väkirehun alhaisempi valkuaispitoisuus rypsipuristeella ruokittaessa paransi lihan mehukkuutta, kun vaikutus herneellä oli päinvastainen. Kaikkien ruhojen tervaliha-% oli 0.Hiehojen kasvu oli keskimäärin 1125 g/pv ja ne saavuttivat teuraspainotavoitteensa keskimäärin 10,5 kuukauden iässä. Dieettien kokonaisvalkuaispitoisuus jäi alle 15 % vaikka väkirehuseos sisälsi 20 % raakavalkuaista. Kaikki ruokinnat täyttivät luonnonmukaisen tuotannon vaatimuksen väkirehu-karkearehusuhteesta. Rypsipuriste osoittautui hernettä paremmaksi valkuaislähteeksi paremman tuotantovaikutuksensa vuoksi. Herneen saatavuus ja hinta määrännevät käytännössä sen käyttömahdollisuudet lihanautojen ruokinnassa.
15
Tuunainen, Petra, Jarmo Valaja, Eija Valkonen, Jaakko Hiidenhovi, Tuomo Tupasela, and Marja Hongisto. "Kotimaista valkuaista broilereille." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 28 (January 31, 2012): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75655.
Full textAbstract:
Siipikarjan valkuaisruokinta perustuu lähes täysin ulkomaisen soijan varaan. Soijan hintason ja saatavuuden vaihtelun takia valkuaistuotannon omavaraisuuden lisääminen on noussut jälleen keskustelunaiheeksi. Siipikarjalle potentiaalisia kotimaisia valkuaisrehuja ovat rypsi, herne ja härkäpapu ja sinilupiini. Herneellä ja rypsillä on hyvä aminohappokoostumus ja ne sopivat hyvin täydentämään viljapohjaista rehua. Rypsi sisältää myös paljon ihmisen terveydelle edullisia omega-3- rasvahappoja. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää kotimaisista valkuaisrehuista, rypsirouheesta ja herneestä, valmistettujen rehujen vaikutuksia broilereiden tuotantotuloksiin ja lihan laatuun. Kokeessa oli mukana noin 4000 Ross 308 - hybridin untuvikkoa. Koe kesti kuoriutumisesta teurastukseen. Starttirehuina käytettiin soijaa tai rypsin ja herneen sekoitusta ja kasvatusrehut sisälsivät joko soijaa tai rypsiä ja hernettä eri suhteessa (100/0 %, 75/25 % tai 50/50 %). Kokeessa havaittiin, että soijapohjaisella kontrollirehulla ruokittujen lintujen tuotantotulokset olivat kauttaaltaan parempia kuin koeryhmien tuotantotulokset: kasvu oli nopeampi, elopaino suurempi, rehunhyötysuhde parempi ja kuolleisuus matalampi. Pelkkää rypsipohjaista rehua syöneet linnut olivat pieniä ja kasvoivat huonosti sekä rehunkulutus oli pienempi ja rehunhyötysuhde huonompi kuin kontrolliryhmällä. Kuolleisuudessa ei havaittu eroja ryhmien välillä, mutta pelkkää rypsiä saaneista ryhmistä jouduttiin karsimaan heikkoja lintuja huomattavasti soijaa saanutta kontrolliryhmää enemmän, yli 20 %. Herneen osuus rehussa nosti lintujen painoa ja myös kasvu oli nopeampaa. Samoin rehunkulutus nousi ja rehunhyötysuhde parani. Hernettä syöneillä myös kasvatuspoistuma oli pienempi kuin pelkkää rypsiä syöneillä ryhmillä. Kotimaisella valkuaisella ruokittujen lintujen liha soveltui erittäin hyvin ihmisten ravinnoksi. Makutestissä kotimaisella valkuaisella ruokittujen lintujen liha sai paremmat pisteet mausta ja mehukkuudesta kuin kontrolliryhmä. Rasvahappoanalyysin perusteella kotimaisella valkuaisella ruokittujen lintujen lihassa tyydyttymättömien rasvahappojen kokonaismäärä oli suurempi ja tyydyttyneiden rasvahappojen kokonaismäärä pienempi kuin soijaa saaneella kontrolliryhmällä. Kun rehuun lisättiin hernettä, tyydyttyneiden rasvahappojen määrä kasvoi ja tyydyttymättömien määrä pieneni. Kotimaisella valkuaisella ruokittujen lintujen lihassa oli myös enemmän ihmisen terveydelle edullisia omega-3- rasvahappoja ja omega6/omega3- suhde parempi kuin kontrolliryhmällä. Pelkästään rypsiä saaneiden lintujen lihassa näiden rasvahappojen suhde oli myös merkitsevästi pienempi kuin hernettä saaneiden lintujen lihassa.
16
Valkonen, Eija, Eija Venäläinen, Laila Rossow, and Jarmo Valaja. "Varustellut häkit munantuotannossa." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 21 (January 31, 2006): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.76129.
Full textAbstract:
Asetus kanojen pidolle asetettavista eläinsuojeluvaatimuksista (10/EEO/2000) kieltää varustelematto-mien häkkien käytön munivien kanojen pitopaikkana vuoden 2012 alusta. Tämän jälkeen kanoja voi-daan pitää joko lattiakanaloissa tai varustelluissa eli ns. virikehäkeissä. Varustelluissa häkeissä tilaa on enemmän kuin perinteisessä häkissä ja kanojen käytössä on munintapesä, pehkua ja orsia. Munantuotantoa ja kanojen hyvinvointia sekä käyttäytymistä varustelluissa häkeissä on tutkittu paljon mm. Ruotsissa ja Iso-Britanniassa. Kanojen ruokintaa ja ravinnontarvetta tässä uudessa tuotan-toympäristössä sen sijaan on selvitetty varsin vähän. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää rehun valkuaispitoisuuden ja kanojen pitopaikan vaikutuksia munantuotantoon ja –laatuun. Kokeessa käytettiin 1088 LSL-kanaa, jotka sijoitettiin joko varusteltuihin tai perinteisiin varustelemattomiin häkkeihin. Koerehut suunniteltiin niin, että valkuaisenergiasuhteeksi tuli joko 13 (rehun matala valkuaispitoisuus) tai 17 (rehun korkea valkuaispitoisuus). Koe alkoi kanojen ollessa 21 viikon ikäisiä ja kesti 52 viikon ajan. Häkkityypin ja rehun valkuaispitoisuuden välillä ei havaittu yhdysvaikutuksia tuotanto- tai rehunkulutustuloksissa. Varustelluissa häkeissä pidetyt kanat kuluttivat vähemmän rehua ja munivat vähemmän munia kuin perinteisissä häkeissä pidetyt kanat (P<0,05). Rehumuuntosuhteessa ei häkkityyppien välillä ollut tilastollisesti merkitsevää eroa. Varustelluissa häkeissä pidettyjen kanojen munissa oli heikommat kuoret kuin perinteisissä häkeissä pidettyjen kanojen munissa 35 ja 54 viikon iässä tehdyissä munankuoren murtolujuusmittauksissa (P<0,05). Viimeisessä mittauksessa ei häkkityyppien välillä havaittu eroja. Samansuuntaiset tulokset saatiin munien ominaispainomittauksissa, joissa perinteisissä häkeissä pidettyjen kanojen munien ominaispainot olivat suuremmat kuin varustelluissa häkeissä pidettyjen kanojen munien ominaispainot (P<0,01). Ensimmäisen ruokintavaiheen aikana (21–41 viikon iässä) matalan valkuaispitoisuuden rehua saaneet kanat kuluttivat enemmän rehua kuin korkean valkuaispitoisuuden rehua saaneet kanat (P<0,05). Matalan valkuaispitoisuuden rehua saaneet kanat munivat keskimäärin pienempiä munia kuin korkean valkuaispitoisuuden rehua saaneet kanat (P<0,001). Rehun valkuaispitoisuus ei vaikuttanut munintaprosenttiin. Rehun korkea valkuaispitoisuus heikensi munanvalkuaisen laatua verrattuna matalan valkuaispitoisuuden rehua saaneiden kanojen muniin (P<0,05). Kokeen tulosten perusteella rehun valkuaispitoisuuden vaikutukset ovat samanlaiset varustelluissa kuin perinteisissä häkeissä. Varustelluissa häkeissä havaittu alhaisempi munintaprosentti saattaa johtua pienemmästä rehunkulutuksesta ja energian saannista. Matalan valkuaispitoisuuden rehua saaneiden kanojen munanpainoa ja rehumuuntosuhdetta rajoittavana tekijänä oli todennäköisesti liian alhainen päivittäinen lysiinin saanti.
17
Sormunen-Cristian, Riitta, Merja Manninen, and Lauri Jauhiainen. "Laidun tehokäyttöön emolehmien ja karitsoiden yhteislaidunnuksella." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 21 (January 31, 2006): 1–4. http://dx.doi.org/10.33354/smst.76760.
Full textAbstract:
Emolehmien ja karitsoiden yhteislaiduntamista tutkittiin ensimmäistä kertaa Suomessa MTT:n emolehmänavetalla Tohmajärvellä 2003. Tutkimuksessa oli mukana kaksi nauta- ja kaksi nauta-karitsaryhmää. Nautaryhmässä oli kahdeksan hereford (hf)-emoa ja näiden kahdeksan vasikkaa. Nauta-karitsaryhmässä oli hf-nautojen lisäksi 45 suomenlammaspässikaritsaa. Jokaista ryhmää varten varattiin 4,2 ha laidunta. Multaiselle hietamaalle perustettu laidun oli kokeen alkaessa toisen vuoden timotei-nurminata-puna-apilanurmea. Laidunruohon laadun ja maittavuuden parantamiseksi laitumeen kylvettiin toukokuussa 2003 valkoapila-alsikeapilaniittynurmikkaseosta 7,5 kg/ha. Typpeä laitumet saivat kaksi kertaa kesässä, yhteensä 75 kg/ha.Keväällä 2003 osa emoista oli poikinut vasta pari päivää ennen yhteislaidunnuksen alkua ja tämä näkyi myös emojen aggressiivisena käyttäytymisenä karitsoita kohtaan. Kun emo-vasikkasuhde höltyi ja ryhmät tottuivat toisiinsa, naudat ja karitsat muodostivat yhtenäisen lauman. Seuraavana keväänä tutkimusta toistettaessa emojen ja karitsoiden välillä ei esiintynyt sopeutumisvaikeuksia.Kesäkuussa kolea sää heikensi nurmen kasvua selvästi. Heinäkuussa nurmen kasvua heikensi puolestaan pitkään jatkunut helle ja kuivuus. Myös alhainen typpilannoitus näkyi nurmen kasvussa.Laiduntaminen kesti 83 päivää. Nauta-karitsaryhmä söi laitumen tarkempaan kuin nautaryhmä (5 vs. 7-10 cm). Matalaan syöttö ei heikentänyt laitumen jälkikasvua, vaan seuraavan laidunnusjakson alussa satomäärä oli molemmissa ryhmissä lähes aina yhtä suuri. Yhteislaiduntaminen ei vaikuttanut haitallisesti myöskään ruohon laatuun. Puhdistusniittoa ei nauta-karitsalaitumella tarvittu. Lampaat hävittivät erityisesti hevonhierakkaa (Rumex longifolius DC.), joka on laidunnurmen haitallisimpia rikkakasveja. Nautalaitumelta hevonhierakat niitettiin leviämisen estämiseksi.Nautaryhmän vasikat kasvoivat kesän aikana paremmin kuin vasikat nauta-karitsaryhmässä (1,26 vs. 1,08 kg/pv/vasikka, P<0,001). Vaikka ero oli tilastollisesti merkitsevä, sitä voidaan pitää käytännön kannalta vähäisenä. Suurempi laiduntiheys ja karitsoiden mukanaolo ei vaikuttanut emojen kuntoon. Emojen kunto molemmissa ryhmissä oli hyvä kokeen alussa ja lopussa. Karitsat tuottivat lihaa keskimäärin 18,2 kg/eläin. Teurastettaessa karitsat olivat kuluttajan kannalta sopivan rasvaisia. Hyvälaatuisten ruhojen myynti ei tilateurastamolle tuottanut vaikeuksia. Karitsoiden mukaanotto laitumelle lisäsi lihan kokonaistuotosta runsaat 150 kg/ha.Puhtaalla, ensi kertaa laidunnettavalla alueella nautojen ja karitsoiden loismäärä oli vähäinen. Kirjallisuuden mukaan yhteislaiduntaminen vähentää loisongelmaa. Tutkimuksessa pidettiin mahdollisena, että emojen läsnäolo suojeli karitsoita villieläimiltä.
18
Çelikbaş, Ersin, and Kasım Oyarçin. "Parion Yamaç Hamamı / The Slope Bath of Parion." Journal of History Culture and Art Research 3, no. 4 (May 8, 2015): 61. http://dx.doi.org/10.7596/taksad.v3i4.419.
Full textAbstract:
<p><strong>Parion Yamaç Hamamı </strong></p><p><strong>Öz </strong></p><p>Parion akropolünün ve antik tiyatronun 300 m. doğusunda Sedat-Naciye NUROVA Parion kazı evinin 100 m. kuzeydoğusundaki yükseltinin batı yamacında yer alan Yamaç Hamamı’nda ilk kazı çalışmalarına 2008 yılında başlanılmıştır. Yamaçta yapılan yüzey incelemelerinde yaklaşık 1 m. çapında tonozlu bir yapı kalıntısının varlığı gözlemlenmiştir. Burada yer alan tonozlu yapının duvar kalıntısı ile ilişkisi olup olmadığı veya alanın önemli bir yapı ya da yapılar grubuna ait olabileceği düşünülmüş ve alanda kazı yapılmasına karar verilmiştir. Parion antik kentinin sosyal ve ekonomik yönlerine ışık tutmasının yanında, kentin mimari yapısı hakkında da önemli bilgiler veren Yamaç Hamamı’ndaki kazı çalışmaları sonucunda hamamın dokuz bölümü ortaya çıkarılmıştır. Ortaya çıkarılan bu bölümler, sahip oldukları farklı özelliklerle dikkat çekmektedir. Anadolu’da benzer bir örneğine rastlanılmayan laconicum bölümü, hamamın mimarı hakkında bazı fikir sahibi olmamıza yardımcı olmaktadır. Anadolu gibi sıcak iklime sahip bir coğrafyada neden çok sıcak bir bölüm kullanılmaya ihtiyaç hissedildiği bu çalışmada incelenmeye çalışılmıştır. Laconicum bölümüyle beraber, kazılar sırasında ortaya çıkarılan hamamın diğer bölümleri hakkında benzer örneklerin de yardımıyla detaylı bilgiler verilmiştir. Yapının mimarisiyle beraber ortaya çıkarılan taşınabilir eserler hakkında bilgiler verilerek, eserlerin yapıyla olan bağlantısı irdelenmiştir. Ayrıca hamamın yer aldığı lokalizasyonu tanıtılmış, limana yakın olmasının hamamın yer seçimi konusunda ne gibi etkiler yarattığına değinilmiştir. Son olarak Yamaç Hamamı kazı çalışmaları sırasında ortaya çıkarılan mimari kalıntılar ve buluntular incelenerek ve yapının inşa tarihi ve kullanım evreleri hakkında ön sonuçlara ulaşılmıştır.</p><p><strong>The Slope Bath of Parion </strong></p><p><strong>Abstract </strong></p><p>The Slope Bath of Parion where the excavations were begun in 2008 located on the western slope of the hill 300 m east of the acropolis and the theatre, 100 m northeast of the Sedat-Naciye NUROVA Parion Excavation House. During survey works carried out on the slope a vaulted strocture remain of 1 m diameter was observed. The vaulted structure remain was thought to be related to the wall remain or to belong to either an important structure or structure group therefore the desicion for excavating this area was given. The Slope Bath having nine sections revealed during excavations so far, besides sheding light to the social and economical aspects of Parion, does present significant information regarding the architecture of the city. These revealed sections are significant due to their different features. By having no similar examples in Anatolia the laconicum section does give an idea about the bath’s architect. The need of a very hot section in a geography where the climate is warm will be investigated in this work. Other sections revealed during excavations besides the laconicum will be introduced in light of similar examples. Along with the structure’s architecture discovered artifacts will also be introduced with regards to their relation to the structure. Additionally the localization of the bath has been introduced and the effect of the close proximity of the location to the harbour on the desicion making of the bath’s location has been mentioned. Finally by investigating the finds and architectural remains discovered during Excavations preliminary conclusions on the Slope Bath’s construction date and usage phases have been reached.</p>
19
AYDIN, Hacı Veli. "RUMELİ DEMİRYOLLARI EGE DENİZİ BAĞLANTI HATTINDA YENİ BİR LİMAN KENTİ: DEDEAĞAÇ (1872-1912)." HUMANITAS - Uluslararası Sosyal Bilimler Dergisi, March 15, 2021, 76–100. http://dx.doi.org/10.20304/humanitas.859601.
Full text
20
SELVİ ÜNLÜ, Tülin, and Emel GÖKSU. "Osmanlı’dan Ulus-Devlete Doğu Akdeniz Liman Kentlerinde Mekâna Müdahale Ve Kent Kimliğindeki Değişim-Mersin Ve Volos Örneği." METU JOURNAL OF THE FACULTY OF ARCHITECTURE, January 19, 2018. http://dx.doi.org/10.4305/metu.jfa.2018.1.3.
Full text