Academic literature on the topic 'Luun kasvu'

Möhöjuuri on Plasmodiophora brassicae-eliön aiheuttama maalevintäinen kasvitauti. Suomessa möhöjuuri on tunnettu kaalilajien ja ristikukkaisten juuresten vakavana tautina jo 1800-luvun lopulta asti. 1970-luvulla alkanut rypsin- ja rapsinviljelyn suosion kasvu on nostanut niiden viljelypinta-alan huippuvuosina yli 100 000 hehtaariin. Tämä on moninkertaistanut möhöjuurituhoille alttiiden kasvien viljelyalan. Tässä tutkimuksessa kartoitettiin möhöjuuren levinneisyyttä ja merkitystä suomalaisilla rypsi- ja rapsiviljelmillä. Peltokartoitukset tehtiin vuosina 1984–1989 ja 2007–2009 yhteensä 850 peltolohkolla. Kartoituksen mukaan möhöjuurta esiintyy yleisesti rypsin viljelyalueella Etelä-Suomesta Pohjanmaalle, noin kolmanneksella tutkituista peltolohkoista. Rypsin ja rapsin vuosittaisen viljelyalan kasvun ja möhöjuuren esiintymisen välillä havaittiin yhteys, sillä runsain esiintyminen seurasi ajanjaksoja, jolloin rypsin ja rapsin viljelyala lisääntyi. Kartoituksen perusteella tärkein taudin yleisyyteen ja vakavuuteen vaikuttanut tekijä oli ristikukkaisten kasvien viljelytiheys: möhöjuurta löydettiin yli puolelta pelloista, joilla oli alle kahden vuoden tauko rypsin viljelyssä. Näillä pelloilla myös sairaiden kasvien osuus oli suurempi. Viljelytiheyden harventuessa möhöjuuren esiintyminen väheni selvästi. Maan happamuuden tiedetään suosivan möhöjuuren oireiden puhkeamista. Tämän kartoituksen mukaan viljelymaan happamuus lisäsi möhöjuuren ankaruutta, mutta taudin esiintymiseen sillä ei ollut vaikutusta. Pahimmat tautioireet havaittiin peloilla, joiden pH oli alle 6,7, mutta tautia havaittiin myös neutraaleilta ja emäksisiltä mailta. Kartoituksen lisäksi tutkittiin myös möhöjuuren säilymistä maassa jatkuvassa rypsinviljelyssä, viljanviljelyssä, monivuotisella nurmella sekä avokesannolla. Möhöjuuren infektiokyky väheni alhaiselle tasolle neljän vuoden ristikukkaisten viljelytauon jälkeen. Välivuosien viljelykasveilla ei ollut merkitystä taudinaiheuttajan häviämisnopeuteen. Vaikka möhöjuuri väheni ristikukkaisten viljelytauon aikana, taudinaiheuttaja pystyttiin eristämään maasta vielä 19 vuoden tauon jälkeenkin. Tämä osoittaa, että taudin täydellinen hävittäminen maasta on hyvin vaikeaa. Taudin yleisyyden, pitkän säilyvyyden ja vaikean torjunnan takia möhöjuuri on merkittävä uhka rypsin viljelylle. Mikäli viljelykierroista joudutaan tinkimään viljelyalojen kasvaessa, voi se johtaa taudin nopeaan yleistymiseen rypsi- ja rapsiviljelmillä.

Artikkeli käsittelee 1980-luvun alkupuoliskolla ilmestynyttä, Pekka Tolosen laatimaa Kalle kotipsykiatri -ohjelmaa, joka julkaistiin aluksi Apple II -mikrotietokoneelle Prosessori-lehdessä syyskuussa 1982. Sen tunnetuin variantti on MikroBitin ensimmäisessä numerossa keväällä 1984 ilmestynyt Commodore 64 -versio, jota oli kääntämässä Jyrki J. J. Kasvi. Ohjelma tunnetaan paitsi lukuisista koodivirheistään, joita yritettiin korjata useaan otteeseen, myös kotitietokoneharrastajien sitä kohtaan tuntemasta laajasta kiinnostuksesta. Artikkelissa käydään läpi psykiatriohjelman herättämää aikalaiskeskustelua ja sen merkitystä laajemmin osana aikansa ohjelmointikulttuuria, jota tukeneista medioista tärkeimmäksi nousivat kotitietokonelehdet. Teemme myös tarkemman, rakenteellisen analyysin Kalle kotipsykiatrin ohjelmakoodista.

Artikkelin tavoitteena oli tarkastella maidontuottajien yrittäjyyttä ja resurssien käyttöä sekäa näissä tapahtuneita muutoksia vuosien 2003 ja 2009 välillä. Lisäksi tavoitteena oli tarkastella millaisia yrittäjäryhmiä löytyy resurssien ja yrittäjyyden suhteen. Tutkimuksen kohderyhmänä olivat Etelä-Pohjanmaan sekä Pohjanmaan alueeseen kuuluva Kyrönmaan seutukunnan maidontuotantotilat. Tutkimuksessa käytettiin vuonna 2003 ja vuonna 2009 hankittuja aineistoja. Molemmat aineistot hankittiin postikyselyllä. Vuoden 2009 kyselyn saaneista yrittäjistä osa oli vuoden 2003 kyselyn saaneita yrittäjiä, minkä lisäksi otosta täydennettiin satunnaisotannalla. Lopullisessa aineistossa vuonna 2003 oli 191 tilaa ja 258 tilaa vuonna 2009. Tutkimusote oli kvantitatiivinen ja aineiston analysoinnissa käytettiin ensi sijassa faktori- ja ryhmittelyanalyysiä. Tutkimuksessa yrittäjyyttä tarkasteltiin maitotilayrittäjien työhön liittyvien arvojen, maatilaa koskevan tavoitteellisuuden ja yrittäjyysmotivaation avulla. Tarkastelu tehtiin faktorianalyysin avulla. Merkittävimmiksi faktoreiksi osoittautuivat yrittäjän oma osaaminen, tuotannon jatkuvuus, sosiaalinen arvostus, yrityksen kasvu, haasteellisuus, itsenäinen työ, vapaa-aika ja karjan kehittäminen. Suuria muutoksia yrittäjyydessä vuosien 2003 ja 2009 välillä ei kuitenkaan löytynyt. Resurssien osalta tutkimuksen tulokset osoittavat keskimääräisen viljelmä- ja karjakoon kasvaneen tarkastelujaksolla. Suurin muutos oli tapahtunut maidon keskituotoksessa, joka kasvoi lähes 10 %. Suurissa karjakokoluokissa maidon keskituotos oli pieniä karjakokoluokkia suurempi. Myös nuorten yrittäjien osuus viljelijöistä oli hieman kasvanut ja sen mukana yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen taso. Maitotiloilla oli investoitu aktiivisesti, sillä vain viidellä prosentilla kyselyyn vuonna 2009 vastanneista tiloista ei oltu investoitu viimeisen viiden vuoden aikana. Tiloilla oli investoitu erityisesti koneisiin, rakennuksiin ja peltoon. Näihin investointikohteisiin aiotaan myös lähitulevaisuudessa panostaa eniten. Voimakkaasti tuotantoaan aikoo laajentaa 10 % yrittäjistä samanaikaisesti, kun 9 % yrittäjistä aikoo luopua maataloustuotannosta. Laajentamista eniten rajoittaviksi tekijöiksi yrittäjät nimesivät pellon saatavuuden, vallitsevan maatalouspolitiikan, ajan riittävyyden ja riskin suuruuden. Yrittäjätoimintaa tutkittiin ryhmittelyanalyysillä. Ryhmittelyanalyysin muuttujina käytettiin yrittäjyyden kuvaamisessa faktorianalyysissä saatuja faktoripisteitä sekä yrittäjiä että resurssia kuvaavina muuttujina yrittäjien ikää, ammatillista koulutusta, kokemusta tilanpidosta, peltopinta-alaa, lehmien lukumäärää ja keskituotosta, yrittäjien jatkoaikomuksia, puolisoiden osallistumista tilan töihin, ulkopuolisten työntekijöiden käyttöä ja sukupolvenvaihdoksen ajankohtaisuutta. Vuoden 2009 aineistosta saatu ryhmittelyanalyysin tulos poikkeaa vuoden 2003 tuloksesta, koska vuoden 2009 ryhmissä resurssit ja yrittäjyys kuvasivat yrittäjätoimintaa selkeämmin kuin aikaisempana tarkasteluajankohtana. Lisäksi vuoden 2009 ryhmissä kävi ilmi yrittäjien elinkaaren vaikutus tuloksiin siten, että yrittäjät voitiin nimetä jatkajiin, kehittäjiin, nykytuotannolla jatkaviin ja jäähdyttelijöihin.

Rakennekehitys on kasvattanut maatilojen kokoa. Tässä tutkimuksessa tutkittiin rakennemuutoksen vaikutusta tilusrakenteeseen. Aineistona käytettiin peltolohko- ja maaseutuelinkeinorekisterin tietoja, sekä MTT:n kannattavuuskirjanpitoaineistoa maitotilojen osalta. Linnuntieetäisyydet maatilan tilakeskusten ja peltolohkojen väliltä laskettiin koordinaattitiedoista Pythagoraan lauseen avulla. Lasketuista etäisyyksistä muodostettiin aikasarja. Tilojen keskipinta-alat ovat kasvaneet voimakkaasti. Pinta-alalla mitattuna sika- ja siipikarjatiloilla olivat suurimmat keskimääräiset tilakoot. Tilakoon kasvu onkin kasvattanut peltojen etäisyyttä erityisesti kotieläintalouden tuotantosuunnilla. Pinta-alalla painotettu keskietäisyys (hehtaarin keskimääräinen etäisyys) kasvoi esimerkiksi lypsykarjatiloilla 22 prosenttia ja sika- sekä siipikarjatiloilla 24 prosenttia. Peruslohkojen keskikoko pysyi likimain ennallaan koko tarkastelujakson ajan. Alueittain tarkasteltuna Savossa ja Pohjois-Karjalassa tilusrakenne on tiiviimpi kuin muualla maassa, kun taas Vaasan seudulla ja Lapissa tilojen etäisyydet pelloille ovat keskimääräistä merkitsevästi suuremmat. Puutteena laskennassa oli, etteivät linnuntie-etäisyydet huomioi maaston muotoja tai vesistöjä, jotka voivat käytännössä lisätä matkaa huomattavasti. Tilusrakenteen kehitykseen vaikuttaa olennaisesti pellon saatavuus ja hinta. Heikko saatavuus on joillakin alueilla lisännyt mielenkiintoa uuden pellon raivaukseen. Uusien peltojen pinta-alat ja sijainnit selvitettiin niin ikään peltolohkorekisterin avulla. Lain mukaan kaikki maatalousmaa on ilmoitettava, joten voidaan olettaa että kaikki pelloksi raivattu ala on ilmoitettu myös peltolohkorekisteriin. Nämä lohkot eroteltiin lohkorekisteristä tarkempaa tutkimusta varten. Uusien lohkojen havaittiin sijaitsevan erityisesti Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalla sekä Pohjois-Savossa. Tuotantosuunnittainen tarkastelu paljasti maidontuotannon olevan suurin yksittäinen peltoa raivannut tuotantosuunta yli 40 % osuudellaan. Uusia tukioikeuksia raivatuille lohkoille ei ole myönnetty vuoden 2004 jälkeen ja vuotuinen pellonraivauksen määrä onkin alentunut huomattavasti 2000-luvun alkuvuosista. Tarkastellun jakson viimeisinä vuosina raivaus on kuitenkin taas alkanut vähitellen lisääntyä. Yhteensä uusia peltoja on vuosina 2000–2009 raivattu noin 95 000 hehtaaria. Raivattujen peltojen maalaji selvitettiin Suomen maannostietokannan avulla. Digitaaliset peltolohkokuviot leikattiin maannostietokannan maannoskartalla, jolloin saatiin selville jako kivennäis-, multa ja turvemaihin. Tutkimuksessa selvisi, että noin 30 % 2000-luvulla raivatuista peltolohkoista sijaitsee turvemailla, kun koko peltopinta-alasta turvemailla sijaitsee noin 10 %. Turvemaiden osuus raivatusta pinta-alasta on pysynyt melko vakiona eri vuosina.

Monipuolisen viljelykierron myönteinen merkitys viljelykasvien kasvulle on yleisesti tunnustettu, vaikkakin vähän tutkittu asia. Vielä vähemmän viljelykierron merkitystä on selvitetty kyntöä korvaavien menetelmien yhteydessä. Kylvö ilman muokkauksia vaatii viljelykierrolta enemmän kuin tavanomainen kylvötapa. Paitsi totutut esikasvitekijät, on suorakylvössä otettava huomioon kasvitähteiden merkitys maan kuivumiseen ja kylvön onnistumiseen. MTT:n koekentillä 2000-luvun alussa keskityttiin suorakylvömenetelmän kehittämiseen ja sen vertaamiseen muokattuun maahan. Puoli vuosikymmentä myöhemmin alettiin tutkia viljelykierron ja esikasvien vaikutuksia. Vuosina 2005 – 2008 viljeltiin monitahoista ohraa, kauraa, rypsiä, hernettä ja camelinaa kevätvehnän esikasveina kynnetyssä ja muokkaamattomassa maassa. Kokeissa mitattiin paitsi kevätvehnän kasvua, myös kasvustotähteiden merkitystä maan kuivumiselle. Esikasvin tähteiden hajoamista ja vaikutuksia kylvettävyyteen tarkasteltiin visuaalisesti. Maan pinnalle jätetyistä esikasvien korsista herne pehmeni nopeimmin. Camelinan korsi pehmeni vähiten talven aikana, mistä ei liene haittaa viljelykierrossa, sillä camelinan kasvustotähteiden määrä on pieni. Rypsin korsien kiinteys oli keväällä keskimääräinen esikasvien joukossa. Sekä kauran että ohran korsi oli maan pintaan jätettynä varsin kiinteää seuraavan kevätkylvön koittaessa. Kylvöpäivää voidaan säätää esikasvin perusteella. Suorakylvöt kannattaa aloittaa öljykasveja kasvaneista lohkoista, koska ne kuivuvat viljalohkoja nopeammin ja voivat murustua paremmin. Kasvustotähteiden määrä on kuitenkin ratkaisevin tekijä pellon kuivumiselle. Öljykasvit ja herne viljelykierrossa parantavat edellytyksiä onnistua viljan suorakylvön toteutuksessa. Toisaalta kyseisten kasvien kylväminen onnistuneesti muokkaamattomaan maahan on vaikeampaa kuin viljojen kylvö. Vaikka kylvettävyys oli usein parempi öljykasvien ja herneen jälkeen, oli kevätvehnän jyväsato pienempi niiden kuin viljojen jälkeen. Tulos ei tue yleisiä käsityksiä mm. rypsin paremmuudesta esikasvina ohraan nähden. Olot koevuosina ja koekentällä eivät siis olleet otolliset yksipuolisen viljanviljelyn katkaisemisen vaikutusten esiintuloon. Kylvötapa muutti kuitenkin jossain määrin esikasvien keskinäistä paremmuutta. Kynnetyssä maassa herneen hyvä esikasviarvo näkyi muihin nähden kilpailukykyisenä kevätvehnän jyväsatona typpilannoituksen vähentämisestä huolimatta. Suorakylvössä vehnän jyväsato jäi herneen jälkeen pienimmäksi, mikä osittain johtunee herneen typen vähäisemmästä siirtymisestä seuraavalle kasville muokkaamattomassa maassa. Öljykasvit menestyivät suorakylvössä kyntöön nähden suhteellisesti hieman paremmin kevätvehnän esikasveina kuin ohra. Valkuaisen määrään kytköksissä oleva kevätvehnän sitko parani yli leipomoiden raja-arvon camelinan jälkeen silloin, kun se muuten jäi suorakylvössä liian alhaiseksi. Toisinaan esikasvin merkitys voi siis olla sadon laadun kannalta suuri.

Tämän kirjallisuusselvityksen tarkoituksena oli kartoittaa mahdollisuuksia vaikuttaa naudan ruhonrasvoittumiseen. Lihas- ja rasvakudoksen kasvu perustuu niissä olevien solujen koon suurenemiseenja/tai niiden lukumäärän lisääntymiseen. Kudosten kasvuun ja valkuaisaineenvaihduntaan vaikuttavatlukuiset kasvutekijät ja hormonit. Kasvunopeudella on erityisesti vaikutusta lihanlaatuun, sillä nopeastikasvaneet naudat voidaan teurastaa nuorempina, millä on myönteinen vaikutus lihan syöntilaatuun.Nopeaan kasvuun liittyy yleensä myös rasvoittuminen: nopeasti kasvaneet eläimet ovat yleensä rasvaisempiakuin hitaasti kasvaneet eläimet. Rasvan kertyminen ruhoon lisääntyy päiväkasvun nopeutuessaja energian saannin lisääntyessä. Myös teuraspainon kasvu lisää yleensä ruhojen rasvaisuutta ja vähentäälihan sekä luun osuutta.Sukupuolen vaikutus ruhon koostumukseen näkyy erilaisissa rasvoittumistaipumuksissa. Hiehotrasvoittuvat aikaisemmin kuin härät, jotka puolestaan rasvoittuvat aikaisemmin kuin sonnit. Eri nautaroduteroavat toisistaan rasvoittumispisteen (ts. missä painossa eläin alkaa rasvoittua) osalta. Aikuispainoltaansuurikokoiset rodut (esim. Charolais, Simmental ja Limousin) kasvavat nopeammin ja rasvoittuvathitaammin kuin pienikokoiset rodut (Aberdeen angus, Hereford, Highland cattle).Ruokinnan energiapitoisuuden pienentäminen vähentää yleensä ruhojen rasvoittumista, muttahidastaa myös usein eläinten kasvua ja pidentää siten kasvatusaikaa. Jos halutaan vähentää ruhojenrasvoittumista dieetin energiapitoisuutta pienentämällä, joudutaankin yleensä hyväksymään hiemanheikommat kasvutulokset. Valkuaislisän vaikutukset ruhon koostumukseen ovat yleensä olleet vähäisiä.Erilaisten karkearehujen ja väkirehujen käytöllä ei ole tutkimuksissa ollut vaikutusta ruhojen rasvoittumiseen,jos eläinten energian ja valkuaisen saanti ovat olleet samalla tasolla eri ruokintaryhmienvälillä.Lisääntyneen liikunnan on esitetty ehkäisevän nautojen rasvoittumista. Liikunnan lisääntyminenon tutkimuksissa ollut seurausta alhaisemmasta eläintiheydestä ja pitävämmästä lattiamateriaalista,minkä vuoksi eläimet ovat olleet aktiivisempia. Liikunnan seurauksena eläimet kuluttavat enemmänenergiaa ja niihin kerääntyy enemmän lihaskudosta ja vähemmän rasvakudosta.Naudan ruhojen rasvoittumista voidaan jonkin verran säädellä ruokinnalla. Tällöin kysymykseentulee lähinnä ruokinnan energiapitoisuuden vähentäminen loppukasvatuksessa. Teuraspainojenmadaltaminen olisi kuitenkin todennäköisesti tehokkaampi keino rajoittaa ruhojen rasvoittumista kuinenergian saannin rajoittaminen tai väkirehun osuuden vähentäminen dieetissä. Nykytilanteessa, jossakotimaisen naudanlihan tarjonta ei kata kotimaista kysyntää, teuraspainojen madaltamiselle ei kuitenkaanliene perusteita. Liharotuisten nautojen jalostuksellinen valinta residuaalisen syönnin perusteellavoisi olla tulevaisuudessa yksi mahdollinen keino tuottaa vähärasvaisempia ruhoja.

Artikkelissa hahmotetaan populaarimusiikin äänimaiseman kehityksen pääpiirteet 1800-luvun puolivälistä 1900-luvun alkuvuosikymmenille. Keskeiset muutokset koskivat äänenvoimakkuuden kasvua, laulullisuuden esiinmarssia, paksumpaa sointia ja kirkkaiden äänien korostumista. Lisäksi pyrkimys painottaa tunnetiloja johti niin sanotun romanttisen intonaation yleistymiseen. 1800-luvun uudet soinnilliset ihanteet syntyivät laajalla rintamalla, ja uudet periaatteet omaksuttiin genrerajojen yli. Esimerkiksi muutos vibraton käytössä koski 1900-luvun alussa yhtä hyvin taidesoittoa kuin populaarimusiikkia. Artikkeli tarjoaa metodologisia lähtökohtia sointikuvan muutoksen analyysille.

Maailmanlaajuisesti masennuksen esiintyvyys ei ole muuttunut viime vuosikymmeninä. Suomessa masennushäiriöiden esiintyvyys edustavissa väestötutkimuksissa oli vuonna 2000 7,3% ja vuonna 2011 9,6%. Esiintyvyyden kasvu oli merkitsevä naisilla, mutta ei miehillä. Masennuslääkkeiden kulutus ja erikoissairaanhoidon polikliiniset käynnit masennuksen vuoksi ovat myös lisääntyneet 2000-luvulla, kun taas sairaalahoito on vähentynyt. Masennushäiriöiden hoito on lisääntynyt enemmän kuin esiintyvyys, mikä viittaa siihen, että entistä useampi osaa hakeutua oireiden vuoksi hoitoon. Masennushäiriöiden esiintyvyyden vertailua vaikeuttavat mittaus- ja haastattelumenetelmien erot ja osallistumisaktiivisuuden vaihteluun liittyvä valikoitumisharha. Masennushäiriöiden esiintyvyys Suomessa on jonkin verran korkeampi kuin maailmanlaajuinen keskiarvo, mutta lukuja vertailtaessa on otettava huomioon, että suomalaisissa esiintyvyysarvioissa on korjattu valikoitumisharhan vaikutusta moni-imputoinnilla, toisin kuin useimmissa muissa tutkimuksissa. Siksi voidaan päätellä, että masennuksen esiintyvyys Suomessa ei todennäköisesti ole poikkeuksellisen korkea verrattuna muihin länsimaihin. Masennuksen esiintyvyyden muutokset voivat heijastaa muita yhteiskunnallisia muutoksia. Erityisesti talouden laskusuhdanteilla on usein kielteisiä seurauksia mielenterveydelle. Masennuksen ilmeinen yleistyminen suomalaisilla naisilla on tapahtunut samaan aikaan 2010-luvun taloudellisen taantuman kanssa. On kuitenkin mahdollista, että masennushäiriöiden nykyiseen esiintyvyyteen vaikuttaa myös 1990-luvun lama, sillä lapsena koetut vaikeudet ovat voimakas riskitekijä masennushäiriöiden kehittymiselle. Masennushäiriöiden lisääntyminen Suomessa erityisesti naisten keskuudessa edellyttää tarkempia tutkimuksia ja toimenpiteitä tämän huolestuttavan kehityksen muuttamiseksi.

Artikkelin tarkoituksena on vastata kysymykseen, miksi Suomen (Venäjän keisarikuntaan kuuluneen Suomen suuriruhtinaskunnan) talouskasvu käynnistyi 1800-luvun jälkipuolella (1860–1913). Talouskasvu on määritelty bruttokansantuotteen lisääntymiseksi henkeä kohti. Artikkelissa todetaan, että Suomen talouskasvu toteutui pitkälle Adam Smithin ja Karl Marxin kasvuteorioiden mukaisesti. Suomen talouskasvu käynnistyi kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa, 1860–1880 -luvuilla kasvun takana oli viennin, toisessa vaiheessa – 1880-luvun lopulta ensimmäiseen maailmansotaan – kotimarkkinoiden laajeneminen. Keskeisin ja kaiken taloudellisen toiminnan läpitunkeva tekijä oli siirtyminen markkinatalouteen, jonka ytimenä olivat maatalouden kaupallistuminen sekä sen ja teollisuuden välinen vaihto. Markkinatalouteen siirtymisen taustalla oli Venäjän politiikan muutos, joka oli seurausta keisarikunnan tappiosta Krimin sodassa 1853–1856. Aikaisemman tutkimuksen metsäsektori-, teknologia- ja institutionaalinen tulkinta tarjoavat välttämättömät ainesosat Suomen 1800-luvun talouskasvun käynnistymisen selittämiseksi. Kuitenkaan mikään niistä ei yksin eikä yhdessäkään tunkeudu riittävän syvälle muutoksen syihin. Uusmarxilaisen tutkimuksen tulkintalinja on korostanut kapitalistisen kehityksen kielteisiä puolia. Mutta tulkintalinja projisoi nykyisyyden menneisyyteen, so. menneisyys ajatellaan nykyisen kaltaisena. Verrattuna merkantilistisen politiikan kuristamaan omavaraiseen maatalouteen kapitalistinen markkinatalous on edistyksellinen ilmiö. Markkinataloutta on kiittäminen maamme talouden nykyisestä vahvasta suorituskyvystä ja sen tuomasta korkeasta elintasosta.

Tutkimusten perusteella suositeltu fosfori- (P) lannoitus on mitoitettu käytännön viljelyä vastaavissa kasvuoloissa tehdyillä, monivuotisilla viljelykokeilla. Kokeissa on verrattu useita portaittain nousevia P-määriä rinnakkaisilla koeruudulla samanlaisissa maaperä ja sääoloissa. Saman aikaan eri paikoissatai samalla paikalla eri vuosina saadut koetulokset eivät sovellu ravinnemäärien vaikutustenluotettavaan ja tarkkaan mittaamiseen. Usean rinnakkain käytetyn ravinnemäärän ja tavanomaistenneljän kerranteen tuloksista lasketut satovastekäyrät ovat yleensä suhteellisen luotettaviayksittäisissäkin koesadoissa. Tuloksen täsmenevät edelleen koeajan pidentyessä, kun satunnaiset, mm.viljan lakoontuessa suurenevat ruutujen väliset erot eli koevirheet pienenevät useamman vuodenkeskiarvoissa. Pitkäaikaisissa viljelykokeissa kasvukauden säästä johtuvat suuret vuotuisvaihteluttasoittuvat ja kestävässä, taloudellisessa viljelyssä tärkeä toistuvan lannoituksen kumuloituvajälkivaikutus tulee otetuksi huomioon.Viljavuustutkimusten yleistyttyä 1950-luvulla lannoituksen satovasteet voitiin laskea viljavuusluokittain. Maan P-luvun merkitys ilmeni aluksi parhaiten sokerijuurikkaalla, jonka kasvupaikoista osa oli viljavia jo 1950-luvulla. Melkein kaikissa vilja- ja nurmipelloissa P:sta oli puutetta eikä lannoitustarpeen väheneminen maan P-luvun kasvaessa ollut heti selvästi todettavissa. Maan P-luokassa hyvä P-lannoitus paransi kuitenkin viljan ja nurmen kasvua tuntuvasti vain pH:n ollessa arveluttavan korkea tai liian alhainen. P-tilaltaan tyydyttävillä pelloilla lannoitustarve ylitti kasvin ottaman P-määrän selvästi erityisesti happamilla mailla. Vuonna 1991 laaditut ja 1995 tarkennetut lannoitussuositukset perustuivat paljolti vuosina 1977-1994 tehtyihin kenttäkokeisiin, joissa verrattiin viittä vuosittain sijoitettua tai levitettyä P-määrää. Monivuotisten kokeiden pitkän ajan keskiarvot osoittivat maan biologista viljavuutta ja lannoitustarvetta tarkemmin kuin aikaisempien tutkimusten yksivuotiset kokeet. Kivennäismailla alkukesän kuivuus vaikeutti kasvien ravinteiden ottoa ja lisäsi P-lannoituksen vaikutusta satoon.Nykyiset ympäristötukeen oikeuttavat P-määrät olivat riittäviä keskinkertaista paremmilla mailla tyydyttävän P-luokan yläpäästä alkaen. P-tilaltaan huonommilla mailla tyydyttävän luokan alapää mukaan lukien pitkänä aikana optimaaliset P-määrät olivat tukiehtoja suuremmat ainakin ylijäämälannan P:n ostolannoitteita huomattavasti alemmilla hinnoilla. Tukeen oikeuttavat P-määrät riittivät paremmin Etelä-Suomen hyvärakenteisilla savilla, savisilla hiedoilla ja savisilla multamailla kuin Sisä-Suomessa vallitsevilla karkeilla ja hiesuisilla kivennäismailla, karkeapohjaisilla multamailla ja huonommilla turpeilla. Hyvin niukkafosforisilla mailla tukiehtoja runsaampi P:n käyttö paransi kasvua ja satoja selvästi.Kasvien P:n saantia voidaan helpottaa ja satoja suurentaa hyvällä maan hoidolla ja oikealla lannoitteen sijoituksella. Happamien kivennäismaiden P-reservejä voidaan hyödyntää kalkituksella. Sijoitetut lannoiterivit tulisi kuivissa oloissa tiivistää. Kosteissa oloissa kuten syysviljoilla ja eloperäisillä mailla lannoite kannattaa sijoittaa melko matalaan. Hyvien viljasatojen tarvitsemat 15−20 P-kiloa hehtaarille parantavat sadonmuodostukselle kriittistä alkukehitystä paljon tehokkaammin kuinpuolta pienempien satojen puolta pienemmät P-määrät.

Abstract Persistent organic pollutants (POPs), especially dioxin-like chemicals, have been shown to have adverse effects on skeleton and these effects are likely to be mediated via the aryl hydrocarbon receptor (AHR). In spite of the extensive research, the characteristics of developmental effects of POPs are poorly known and the role of AHR in POP bone toxicity and skeletal development in general. In this project changes in bone morphology and strength as well as tissue matrix mechanics are studied by applying state of the art biomedical engineering methods. This allows understanding of the effects of dioxins exposure and AHR activity on the development and maturation of extracellular matrix in musculoskeletal tissues from a completely new perspective, and thereby improving the health risk assessment of POPs. In the present study skeletal properties of rats exposed maternally to 2,3,7,8-tetrachlorodibenzo-p-dioxin (TCDD), Northern Contaminant Mixture (NCM) and Aroclor1254 (A1254) were studied for cross-sectional morphometric and biomechanical properties, and data were analysed with benchmark dose modelling. In addition, extracellular matrix properties were analysed using nanoindentation. Similar measurements were performed for adult wild-type and AHR-null mice after TCDD exposure. The same animals were also analysed for microstructural changes using micro-computed tomography and their bone cell activity was estimated from serum markers and gene expression. Analyses show decreased bone length and cross-sectional properties with consequently decreased bone strength. On the other hand, an increased trabecular BMD in response to NCM and A1254 was observed. In addition, bone matrix properties indicated delayed maturation or early senescence after maternal or adult exposure, respectively. The AHR is mainly responsible for bone toxicity of dioxin-like compounds and plays a role in bone development. This is likely due to disturbed bone remodeling as indicated by altered serum markers and gene expression. Overall these results indicate that POPs decrease bone strength, but the interpretation is difficult as there is more trabecular bone within cortical bone with compromised quality and increased porosity
Tiivistelmä Altistumisen pysyville orgaanisille ympäristökemikaaleille on todettu heikentävän luustoa. Dioksiinien ja dioksiininkaltaisten yhdisteiden vaikutusten on havaittu välittyvän aryylihiilivetyreseptorin (AHR) välityksellä. Huolimatta pitkään kestäneestä tutkimuksesta POP-yhdisteiden sikiönkehityksen aikaisen altistuksen vaikutukset ja etenkin niiden mekanismit ovat edelleen huonosti tunnettuja, samoin kuin AHR:n osuus POP-yhdisteiden luutoksisuudessa ja luuston kehityksessä ylipäätään. Tässä työssä tutkittiin luuston rakenteellisia ja mekaanisia ominaisuuksia niin perinteisillä kuin uusimmilla biolääketieteen tekniikan menetelmillä. Tutkimuksen tavoitteena on saada uutta tietoa POP-altistuksen ja AHR-aktiivisuuden vaikutuksista luuston kehitykseen ja luukudoksen ikääntymisprosesseihin, mikä edesauttaa kyseisten yhdisteiden riskinarviointia. Tutkimuksissa altistettiin kantavia rottaemoja 2,3,7,8-tetraklooridibenzo-p-dioksiinille (TCDD), pohjoiselle saasteseokselle ja kaupalliselle Arokloori 1254 PCB-seokselle. Sikiönkehityksen aikana altistuneiden jälkeläisten luuston poikkileikkausen morfologia ja biomekaaniset ominaisuudet mitattiin ja tulokset mallinnettiin vertailuannoksen määrittämiseksi. Lisäksi TCDD-altistettujen rottien luustomatriisin ominaisuuksia selvitettiin nanoindentaatiomenetelmällä. Samaa menetelmää käytettiin myös aikuisiässä TCDD:lle altistettujen villityypin hiirten ja AHR-poistogeenisiten hiirten tutkimiseen. Näiden hiirten luuston hienorakennetta mitattiin myös korkean resoluution mikro-tietokonetomografialla ja niiden luusolujen aktiivisuutta tutkittiin seerumin biomarkkerien ja luun muodostumiseen osallistuvien geenien ekspressiotasojen avulla. Sikiönkehityksen aikainen altistuminen pohjoiselle saasteseokselle ja Arokloori 1254:lle hidasti luiden pituuskasvua. Lisäksi luiden poikkileikkauspinta-alat olivat pienentyneet ja mekaaniset ominaisuudet heikentyneet. Toisaalta hohkaluun määrä oli lisääntynyt altistumisen seurauksena. Myös sikiönkehityksen aikainen altistuminen TCDD:lle hidasti luukudoksen kypsymistä ja johti aikuisiällä luukudoksen ennenaikaiseen vanhenemiseen. AHR:llä oli päärooli ainakin aikuisiän vaikutusten ilmenemiselle ja reseptorilla vaikutti olevan rooli luuston kehityksessä ylipäätään. Seerumin biomarkkereiden ja geeniekspression muutosten perusteella nämä vaikutukset johtuvat todennäköisesti luuston uusiutumisen häiriöistä. Yhteenvetona voidaan todeta, että POP-yhdisteet heikentävät luustoa, mutta tämän ilmiön diagnosoiminen on hankalaa, koska huonolaatuisen kuoriluun sisällä hohkaluun määrä on lisääntynyt