Academic literature on the topic 'Merkitys'
Create a spot-on reference in APA, MLA, Chicago, Harvard, and other styles
Consult the lists of relevant articles, books, theses, conference reports, and other scholarly sources on the topic 'Merkitys.'
Next to every source in the list of references, there is an 'Add to bibliography' button. Press on it, and we will generate automatically the bibliographic reference to the chosen work in the citation style you need: APA, MLA, Harvard, Chicago, Vancouver, etc.
You can also download the full text of the academic publication as pdf and read online its abstract whenever available in the metadata.
Journal articles on the topic "Merkitys"
1
Manninen, Petra, Jouko Kleemola, and Pirjo Mäkelä. "Kaliumin merkitys kevätviljoilla." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 21 (January 31, 2006): 1–6. http://dx.doi.org/10.33354/smst.76041.
Full textAbstract:
Ravinteiden tehokas hyväksikäyttö on kestävän kasvintuotannon kannalta keskeistä. Lähes kaikki tutkimus on keskittynyt kuitenkin typpeen ja fosforiin lähinnä näiden aiheuttamien ympäristöhaittojen vuoksi. Sadontuoton ja erityisesti laadun kannalta kalium ja erityisesti kalium:kalsium-suhde ovat tärkeitä tekijöitä. Nykyiset käytössä olevat lannoitussuositukset perustuvat kaliumin osalta vanhoihin selvityksiin, joissa ei ole kiinnitetty niinkään huomiota kaliumin vaan typen ja fosforin tarpeeseen. Eri genotyyppien välillä tiedetään esiintyvän suurta vaihtelua kaliumin hyväksikäytössä, joten ympäristönäkökannan lisäksi voitaisiin parantaa myös viljelyn kannattavuutta tarkennettaessa kasvuston kaliumin tarve. Teollisuus puolestaan tarvitsee korkealaatuista viljaa raaka-aineeksi. Tähän voidaan pyrkiä sekä viljelyteknisin että jalostuksellisen toimin, huomioimalla modernien viljalajikkeiden erityistarpeet mm. ravinteiden käytön suhteen ja käyttämällä elinvoimaista siementä. Elinvoimainen siemen takaa tasaisen alkuunlähdön orastumisvaiheessa parantaen välillisesti sadon laatua. Kalium saattaa puolestaan lisätä siemenen elinvoimaa. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kaliumin ja kalium:kalsium-suhteen merkitystä ohran kasvustorakenteeseen, jyväntäyttymiseen ja siemenen elinvoimaan päämääränä laadullisesti ja määrällisesti tasaisen sadon, suuren jyväkoon ja elinvoimaisen siemenmateriaalin saavuttaminen. Koe järjestettiin kasvihuoneella Helsingin yliopiston soveltavan biologian laitoksella astiakokeena. Ohra kylvettiin lannoittamattomaan, kalkittuun kasvuturpeeseen 7.5 L altakasteluastioihin. Astioihin lisättiin 50, 100, 200 ja 800 mg K L-1. Peruslannoituksena annettiin lisäksi 250 mg N L-1, 50 mg P L-1 ja 33 mg Ca L-1. Kalsiumia annettiin joko peruslannoituksen 33 mg L-1 tai suurempi lannoitus, jolloin Ca lisättiin lisäksi viisi kertaa K lannoitusta vastaava määrä. Koe oli täydellisesti satunnaistettu ja siinä oli kuusi toistoa. Kasveista havainnoitiin itävyys, sivuversoista ja pääversoista biomassan ja lehtialan muodostus, lehtialan kesto, tautien esiintyminen, korrenseinämän paksuus ja kasvin pituus, jyväpaino- ja lukumäärä sekä vesisuhteet, yhteyttäminen ja klorofyllipitoisuus. Kaliumpitoisuuden kohotessa kasvien lehtiala kasvoi ja lehtialan kesto piteni. Kasvien biomassa oli jopa kolme kertaa suurempi korkeissa kaliumpitoisuuksissa kuin matalissa. Korrenseinämän paksuus kasvoi kaliumpitoisuuden kasvaessa ja silmämääräisten havaintojen perusteella kasvusto oli tukevampi korkeissa kaliumpitoisuuksissa. Tähkä- ja jyväpaino oli lähes puolet korkeampi korkeissa kaliumpitoisuuksissa kuin matalissa. Sienitauteja esiintyi eniten matalissa kaliumpitoisuuksissa. Kalium ei vaikuttanut kasvuston kehittymisrytmiin. Kaliumia esiintyy viljoilla eniten korsissa, koska se on solujen rakennusaine. Kaliumia tarvitaan myös solun aineenvaihdunnassa kontrolloimaan ionitasapainoa entsyymiaktiivisuuden ylläpitämiseksi. Kalium toimii joidenkin entsymaattisten reaktioiden kofaktorina. Kalium säätelee myös ilmarakojen toimintaa, jolloin se vaikuttaa välillisesti yhteyttämiseen. Lisäksi kaliumilla on tärkeä rooli sokerien kuljetuksessa korsista ja lehdistä jyviin. Täten kaliumilla on ensisijainen rooli jyväntäyttymisessä ja jyväkoon säätelyssä. Havaittu jyväpainon nousu onkin selvä osoitus kaliumin roolista kasvustorakenteen ja sadon osatekijänä. Kaliumlisäyksellä saavutettu korkeampi jyväpaino saattaa selittyä suuremman biomassan ja vähäisemmän tautien esiintymisen kautta yhteyttämistuotteiden saatavuuden paranemisella.
2
Turakainen, Marja, Mervi Seppänen, and Helinä Hartikainen. "Seleenin merkitys kasvintuotannossa." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 21 (January 31, 2006): 1–6. http://dx.doi.org/10.33354/smst.76127.
Full textAbstract:
Tutkijat totesivat 1950-ja 1960-luvulla seleenin (Se) puutteen olevan perimmäinen syy useisiin eläinten aineenvaihduntasairauksiin, joihin ei oltu keksitty siihen mennessä mitään hoitoa. Myöhemmin osoitettiin, että maataloustuotteiden alhaisella Se-pitoisuudella on negatiivisia vaikutuksia myös ihmisten terveyteen, sillä se vähentää solujen kykyä puolustautua happiradikaalien haitallisilta vaikutuksilta. Alhaisen Se:n saannin on arveltu lisäävän sydän- ja verisuonisairauksien ja syövän riskiä. Koska Suomen maaperässä on niukasti biologisesti käyttökelpoista Se:ä, sitä on vuodesta 1985 lisätty lannoitteisiin kansanterveydellisistä syistä. Vallinneen käsityksen mukaan kasvit eivät tarvitse Se:ä, vaikka kierrättävät sitä maasta eläimiin ja ihmisiin. Helsingin yliopistossa tehdyissä pitkäaikaisissa kokeissa on kuitenkin havaittu, että Se-lannoituksella on positiivisia vaikutuksia myös kasvien kasvuun ja niiden sadon laatuun.Raiheinällä ja salaatilla tehdyissä kokeissa pieni Se-lisä edisti kasvien kasvua. Tulos selittyi mm. parantuneella antioksidatiivisten entsyymien tuotolla. Positiivinen vaikutus näkyi myös E-vitamiinin pitoisuuksissa, mikä osoitti Se-lannoituksen parantaneen myös kasvien ravitsemuksellista arvoa. Toisaalta lisäyksen ollessa suuri havaittiin kasveissa vakavia myrkytysvaikutuksia. Salaatilla tehdyissä kokeissa Se hidasti kasvin vanhenemista. Myöhemmissä kokeissa tehtiin mielenkiintoinen havainto, että lyhytaikainen UV-B –valokäsittely kasvihuoneessa alensi salaatin satoa, mutta yhdessä Se-lisän kanssa vaikutti kasvuun positiivisesti. Kun sopivan Se-annoksen havaittiin lisäävän tärkkelysjyvästen kertymistä salaatin lehtiin, tutkimuskasviksi otettiin runsaasti tärkkelystä keräävä kasvi, peruna. Niissä Se nopeutti kasvin palautumista hallasta sekä edisti tärkkelyksen ja sokereiden kertymistä perunan nuoriin lehtiin, kasvun myöhemmässä vaiheessa myös rönsyihin. Lisäksi Se:n huomattiin vaikuttavan positiivisesti sadonmuodostukseen, sillä Se-lannoitetut kasvit tuottivat suuremman sadon ja sekä vähemmän että keskikooltaan suurempia perunoita. Varastoinnin aikana ei tapahtunut muutoksia mukuloiden Se-pitoisuudessa. Se-lannoitus vaikutti edullisesti myös perunan sisäiseen laatuun. Raakatummuminen, joka on etenkin perunatuotteita valmistavan teollisuuden ongelma, väheni Se:ä saaneissa koejäsenissä. Hyvin korkea Se-lisä vähensi myös varhaisperunan glykoalkaloideja, jotka ovat perunan mukuloille tyypillisiä luonnollisia aineenvaihduntatuotteita.Tulosten perusteella voidaan päätellä, että optimaalisena annoksena Se toimii kasveissa vastaavalla tavalla kuin eläin- ja ihmissoluissa eli puolustaa soluja happiradikaalien aiheuttamia hapettumisvaurioita vastaan. Seleeni hidastaa kasvien vanhenemista ja lisää kasvien stressinkestävyyttä tehostamalla kasvien antioksidatiivista puolustusjärjestelmää. Aikaisempien tutkimusten perusteella Se:ä ei luokitella kasveille välttämättömäksi hivenravinteeksi. Pitkäaikaisista Helsingin yliopistossa tehdyistä tutkimuksista saadut tulokset ovat kuitenkin vahvistaneet käsitystä siitä, että Se on kasveille erittäin tarpeellinen alkuaine.
3
Kilpiö, Jukka-Pekka. "Kolmas merkitys toiseen." AVAIN - Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti, no. 4 (December 31, 2016): 6–22. http://dx.doi.org/10.30665/av.66176.
Full textAbstract:
The Third Meaning Squared. Kinekphrasis in Contemporary Finnish Poetry
In this article I develop the concept of kinekphrasis to designate a particular form of intermediality, speci cally, the verbal representation of cinema or other form of moving image. Kinekphrasis builds upon ekphrasis, the classical rhetorical term that today generally refers to texts about static artworks, such as paintings and statues. Representing the medial complex of cinema, however, sets a distinct sensorial and semiotic challenge to a text and brings about a form of intermediality di erent from the traditional ekphrasis. I exemplify kinekphrasis with a reading of contemporary Finnish poetry, namely, individual poems by Pauliina Haasjoki and V. S. Luoma-aho, and one book-length work, Karri Kokko’s Töllötin (“The Tube”, 2010), the most extensive kinekphrasis in Finnish literature. In addition, I analyze Marko Niemi’s digital, animated version of Töllötin, which uses Kokko’s text and so adds yet another layer to the medial process. In representing lms and television, the texts foreground what Roland Barthes termed “the third meaning” (le troisième sens): all those excessive elements, details, and digressions that cannot be reduced to any narrative or symbolic functions.
4
Känkänen, Hannu. "Esikasvin merkitys muuttuu kylvötavan muuttuessa." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 28 (January 31, 2012): 1–6. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75487.
Full textAbstract:
Monipuolisen viljelykierron myönteinen merkitys viljelykasvien kasvulle on yleisesti tunnustettu, vaikkakin vähän tutkittu asia. Vielä vähemmän viljelykierron merkitystä on selvitetty kyntöä korvaavien menetelmien yhteydessä. Kylvö ilman muokkauksia vaatii viljelykierrolta enemmän kuin tavanomainen kylvötapa. Paitsi totutut esikasvitekijät, on suorakylvössä otettava huomioon kasvitähteiden merkitys maan kuivumiseen ja kylvön onnistumiseen. MTT:n koekentillä 2000-luvun alussa keskityttiin suorakylvömenetelmän kehittämiseen ja sen vertaamiseen muokattuun maahan. Puoli vuosikymmentä myöhemmin alettiin tutkia viljelykierron ja esikasvien vaikutuksia. Vuosina 2005 – 2008 viljeltiin monitahoista ohraa, kauraa, rypsiä, hernettä ja camelinaa kevätvehnän esikasveina kynnetyssä ja muokkaamattomassa maassa. Kokeissa mitattiin paitsi kevätvehnän kasvua, myös kasvustotähteiden merkitystä maan kuivumiselle. Esikasvin tähteiden hajoamista ja vaikutuksia kylvettävyyteen tarkasteltiin visuaalisesti. Maan pinnalle jätetyistä esikasvien korsista herne pehmeni nopeimmin. Camelinan korsi pehmeni vähiten talven aikana, mistä ei liene haittaa viljelykierrossa, sillä camelinan kasvustotähteiden määrä on pieni. Rypsin korsien kiinteys oli keväällä keskimääräinen esikasvien joukossa. Sekä kauran että ohran korsi oli maan pintaan jätettynä varsin kiinteää seuraavan kevätkylvön koittaessa. Kylvöpäivää voidaan säätää esikasvin perusteella. Suorakylvöt kannattaa aloittaa öljykasveja kasvaneista lohkoista, koska ne kuivuvat viljalohkoja nopeammin ja voivat murustua paremmin. Kasvustotähteiden määrä on kuitenkin ratkaisevin tekijä pellon kuivumiselle. Öljykasvit ja herne viljelykierrossa parantavat edellytyksiä onnistua viljan suorakylvön toteutuksessa. Toisaalta kyseisten kasvien kylväminen onnistuneesti muokkaamattomaan maahan on vaikeampaa kuin viljojen kylvö. Vaikka kylvettävyys oli usein parempi öljykasvien ja herneen jälkeen, oli kevätvehnän jyväsato pienempi niiden kuin viljojen jälkeen. Tulos ei tue yleisiä käsityksiä mm. rypsin paremmuudesta esikasvina ohraan nähden. Olot koevuosina ja koekentällä eivät siis olleet otolliset yksipuolisen viljanviljelyn katkaisemisen vaikutusten esiintuloon. Kylvötapa muutti kuitenkin jossain määrin esikasvien keskinäistä paremmuutta. Kynnetyssä maassa herneen hyvä esikasviarvo näkyi muihin nähden kilpailukykyisenä kevätvehnän jyväsatona typpilannoituksen vähentämisestä huolimatta. Suorakylvössä vehnän jyväsato jäi herneen jälkeen pienimmäksi, mikä osittain johtunee herneen typen vähäisemmästä siirtymisestä seuraavalle kasville muokkaamattomassa maassa. Öljykasvit menestyivät suorakylvössä kyntöön nähden suhteellisesti hieman paremmin kevätvehnän esikasveina kuin ohra. Valkuaisen määrään kytköksissä oleva kevätvehnän sitko parani yli leipomoiden raja-arvon camelinan jälkeen silloin, kun se muuten jäi suorakylvössä liian alhaiseksi. Toisinaan esikasvin merkitys voi siis olla sadon laadun kannalta suuri.
5
Sairanen, Auvo, and Marketta Rinne. "Nurmisäilörehun korjuuajan merkitys ruokinnansuunnittelussa." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 30 (January 31, 2014): 1–6. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75300.
Full textAbstract:
Nurmirehujen korjuun ajoitukseen vaikuttavat monet tekijät. Tärkeimpiä näistä ovat tavoiteltu rehuarvo, kesän sääolosuhteet ja käytettävissä oleva korjuuketju. Karpe–hankkeessa tutkittiin ensimmäisen niiton myöhästyttämisen vaikutusta nurmen satoon, rehuarvoon ja tuotannon kannattavuuteen lyhyellä aikavälillä. Nurmenkorjuun ajoituksessa ei riitä tavoitteen asettaminen ensimmäiselle niitolle. Tilan täytyy ymmärtää miten eri niitot vaikuttavat toisiinsa ja mitä esimerkiksi tavoitteena olevan niittoajan myöhästyttäminen vaikuttaa koko kasvukauden aikana korjattavan sadon laatuun ja määrään. Nurmenkorjuun ajoituksen tavoite tulee taloudellisesti järkevässä toiminnassa perustua eri vaihtoehtojen euromääräisen ylijäämän maksimointiin. Tässä kirjoituksessa käytetään lyhyen aikavälin suunnittelua, joka ei sisällä kiinteitä kustannuksia. Suunnittelun täytyy olla kaksivuotinen, koska ennen kasvukautta asetettava tavoite nurmirehun pinta-alalle ja niittoajankohdalle riippuu edellisen kesän jäännösvarastosta. Ruokinnansuunnittelun kannalta hyvin sulava säilörehu on helpoin vaihtoehto ja se tuottaa samalla eniten maitoa. Tuotantovaikutukseltaan paras rehu saadaan ensimmäisestä niitosta kun rehun sulavuus on yli 700 g/kg kuiva-ainetta (ka). Kesän myöhemmistä sadoista voidaan saada sulavuudeltaan yhtä korkeaa rehua, mutta tuotantovaikutus jää yleensä laadukasta ensimmäistä satoa pienemmäksi. Esimerkiksi sateisen jakson sattuessa kohdalle tila joutuu päättämään tehdäänkö rehu sulavana ja märkänä vai odotetaanko sään poutaantumista. Odottaminen laskee ensiniiton säilörehun D-arvoa keskimäärin 5 g/kg ka vuorokaudessa. D-arvon lasku täytyy huomioida ruokinnansuunnittelussa väkirehumäärän nostolla. Karjatasolla 9000 kilon tuotostaso voidaan saavuttaa vielä rehulla, jonka D-arvo on 650 g/kg ka. Lyhyen aikavälin laskelmien perusteella tähän rajaan saakka korjuuajan taloudelliset vaikutukset ovat suhteellisen pieniä. Talouslaskelmat eivät kuitenkaan huomioi lisääntyvän väkirehun mukanaan tuomia kaikkia riskitekijöitä lehmien terveydelle ja kestävyydelle. Keskituotos voidaan laskennallisesti ylläpitää 30 kilon tuotostasolla myös alle D 650 g/kg ka D-arvoilla, mutta käytännössä tämä ei välttämättä ole mahdollista. Tuotosvasteyhtälöt vaativat jatkokehittämistä ääriruokintojen osalta. Säilörehun tuotantokustannus vaikuttaa ruokinnan optimoinnin tulokseen. Tuotantokustannus on tilakohtainen ratkaisu ja keskimääräisen kustannuksen käyttö voi johtaa harhaan. Ruokintasuunnittelun kannalta säilörehun nollahinta optimoinnissa on kuitenkin turvallinen vaihtoehto. Kaikkien kasvukauden aikana korjattujen rehuerien määrän ja laadun dokumentointi on keskeistä, jotta rehujen käyttö eri eläinryhmille ja sopiva väkirehutäydennys voidaan suunnitella optimaalisesti.
6
Zechner, Minna, and Marjo Romakkaniemi. "Kriisissä hyvinvointivaltion merkitys korostuu." Janus Sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön tutkimuksen aikakauslehti 28, no. 2 (June 2, 2020): 113–14. http://dx.doi.org/10.30668/janus.95410.
Full text
7
Saarivirta, Toni. "Koulutus on kannattava investointi niin yksilöille kuin aluetaloudellekin." Aikuiskasvatus 24, no. 3 (September 15, 2004): 234–37. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93569.
Full textAbstract:
”Koulutuksen ja talouden välisiä suhteita käsittelevä aihepiiri ei ole uusi tutkimusalue. Uutta on sen sijaan painotus”, kirjoittaa Toni Saarivirta lektiossaan. Hän väitteli toukokuun lopussa Tampereella tutkimuksellaan koulutuksen ja tutkimuksen taloudellisesta merkityksestä. Siinä hän tutki yliopistollisen koulutuksen ja tutkimuksen merkitystä seitsemällä alueella. – Artikkeli perustuu kirjoittajan väitöstutkimukseen Koulutuksen ja tutkimuksen taloudellinen merkitys : vertaileva tutkimus yliopistollisen koulutuksen ja tutkimuksen taloudellisesta merkityksestä seitsemälle alueelle (Tampereen yliopisto 2004)
8
Suikkanen, Asko, Ritva Linnakangas, and Sirpa Martti. "Työllisyyden muutos ja koulutuksen merkitys." Aikuiskasvatus 22, no. 2 (May 15, 2002): 114–23. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93407.
Full textAbstract:
Korkeasti koulutettujen työmarkkina-asema on aina ollut vahvempi kuin alhaisemman koulutuksen omaavien. 1990-luvulta alkaen palkkatyöhön osallistuminen ja työttömyysriski ovat kuitenkin entistä voimakkaammin alkaneet eriytyä koulutuksen mukaan. Kohtalaisen hyvän työmarkkina-aseman saavuttaminen edellyttää jo vähintään ylemmän keskiasteen tutkinnon suorittamista, jatkuvaa valmiutta kouluttautua sekä elinikäisen oppimisen periaatteen sisäistämistä.
9
Antikainen, Ari. "Koulutuksen globaali ja paikallinen merkitys." Aikuiskasvatus 26, no. 2 (May 15, 2006): 148–52. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93684.
Full textAbstract:
”Koulutuksella on aina kaksi puolta, globaali ja paikallinen. Niiden suhde on koulutuksen kehittämisen avaintekijöitä. Pohjoismaisen mallin hyvä menestys on esimerkki onnistuneesta globaalin ja paikallisen yhteensovittamisesta. Havainnollistan ja yksityiskohtaistan väitettäni tutkimusesimerkeillä ja kotimaakuntaani Pohjois-Karjalaa koskevalla pohdinnalla”, kirjoittaa professori Ari Antikainen.
10
Tuominen-Soini, Heta, and Pasi Sahlberg. "Ammatillisen kehityksen merkitys opettajien jaksamisessa." Aikuiskasvatus 27, no. 1 (February 15, 2007): 15–24. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93734.
Full textAbstract:
Onko täydennyskoulutuksen avulla mahdollista edistää opettajien työssä jaksamista? Jatkuva muutos koettelee opettajien voimavaroja. Kuitenkaan koulun arjen ja kehittämisvaatimusten välinen kuilu ei saisi kasvaa liian suureksi. Artikkelissa kuvattu tutkimus selvittää opettajien käsityksiä ja kokemuksia täydennyskoulutuksen merkityksestä jaksamiseen. Tutkimus on Uudistumisen eväät -tykyhankkeen itsenäinen jatkotutkimus.
Dissertations / Theses on the topic "Merkitys"
1
Heikkinen, A. (Annukka). "Sisarussuhteen merkitys koulumenestyksessä." Bachelor's thesis, University of Oulu, 2019. http://jultika.oulu.fi/Record/nbnfioulu-201905111730.
Full textAbstract:
Tiivistelmä. Koulumenestys on edelleen hyvin keskusteltu aihe ja PISA- tutkimusten kautta sitä pyritään mittaamaan yhä vuodesta toiseen. Menestys ja suoriutuminen ovat jatkuvasti ajankohtaisia aiheita yhteiskunnallisessa keskustelussa, jonka takia niiden tarkastelu on tärkeää. Yksi yksilön kasvuun ja kehitykseen merkittävästi vaikuttava tekijä on sisarussuhde ja sisarustutkimuksen kautta aihetta on tuotu esille myös yhteiskunnallisessa keskustelussa. Tämän kandidaatintutkielman tavoitteena onkin tarkastella sisarussuhteita ja niiden merkitystä yksilön koulumenestyksessä.
Kandidaatin tutkielmani pohjautuu tieteelliseen kirjallisuuteen, jonka pohjalta pyrin muodostamaan aiheesta kattavan kokonaisuuden. Tutkielmani tavoitteena on selvittää, miten sisaruus vaikuttaa yksilön toimintaan ja hänen kehitykseensä. Erityisesti haluan selvittää, miten sisaruus näyttäytyy koulumenestykseen vaikuttavana osatekijänä. Tarkastelen tutkielmassani kirjallisuutta pääosin sisaruustutkimuksen kentältä sivuten myös laajemmin perhetutkimusta.
Tässä tutkielmassa on tarkasteltu koulumenestykseen vaikuttavia tekijöitä erilaisten sisaruussuhteiden näkökulmasta. Keskeisimpänä tavoitteena tutkielmassa oli jäsentää ja kuvailla sisaruussuhteen yksilön kasvuun ja kehitykseen vaikuttavia tekijöitä niin psyko- fyysis- kuin sosiaalisestakin näkökulmasta ja tarkastella niiden yhteyttä koulumenestykseen. Erilaisten sisaruuteen vaikuttavien tekijöiden runsauden takia tutkielmassa pystyttiin keskittymään kuhunkin tekijään vain rajallisesti eikä näin ollen aiheen yksityiskohtainen tarkastelu ollut mahdollista. Tutkielma kuitenkin tarjoaa monipuolisesti uudenlaisia näkökulmia koulumenestykseen vaikuttavista tekijöistä. Keskeisimmäksi koulumenestykseen vaikuttavaksi sisarussuhteen tekijäksi nousee sisarussuhteen laadun merkitys. Kuitenkin myös syntymäjärjestyksellä ja ikäerolla voidaan ajatella olevan vaikutusta yksilön koulumenestyksessä. On kuitenkin otettava huomioon, ettei mikään sisaruustyyppi tai ominaisuus suoraan aiheuta hyvää tai huonoa menestystä koulussa, vaan koulussa menestyminen on monien tekijöiden summa ja sisaruus yksilön ominaisuutena on vain osa kokonaisuutta.
2
Keränen, J. (Josefiina). "Tunneälyn merkitys yksilön uramenestykseen." Bachelor's thesis, University of Oulu, 2019. http://jultika.oulu.fi/Record/nbnfioulu-201905211859.
Full textAbstract:
Tiivistelmä. Tämän kandidaatintutkielman tavoitteena on tarkastella tunneälyn merkitystä yksilön uramenestykseen. Tunneäly on suhteellisen tuoreena käsitteenä noussut keskeiseksi tarkastelunkohteeksi työelämässä ja siihen liittyvässä menestyksessä. Nykypäivänä työelämässä arvostetaan ja korostetaan tunneälyä yhä enemmän teknisiin taitoihin ja älykkyysosamäärään nähden.
Tutkielmassani määrittelen tunneälyn käsitteenä, siihen liittyvät olennaisimmat teoriat sekä sen ulottuvuudet, joita pyrin hyödyntämään monipuolisesti läpi koko työni. Tunneälyn ulottuvuudet jaan interpersoonallisiin ja intrapersoonallisiin taitoihin, joihin olen soveltanut teorioiden määritelmiä tunneälystä. Nämä käsitteet tulevat esille toistuvasti tutkielman eri luvuissa, joissa tarkastelen tunneälyn merkitystä uramenestykseen useasta näkökulmasta. Pyrkimyksenäni on tarkastella uramenestystä ikään kuin kronologisessa järjestyksessä, lähtien työnhakuvaiheesta jatkuen johtajuusnäkökulmaan.
Tutkielma on toteutettu kirjallisuuskatsauksena, jonka lähteinä käytän niin kotimaisia kuin kansainvälisiä artikkeleja, tutkimuksia ja kirjallisuutta. Näiden lähteiden avulla pyrin kokoamaan mahdollisimman monipuolisen kokonaisuuden yhdistelemällä ja vertailemalla erilaisia teorioita ja näkökulmia aiheeseen liittyen. Oma kiinnostus ihmisten väliseen vuorovaikutukseen, psykologiaan ja työhyvinvointiin suuntasivat kandidaatintutkielman aihevalintaa kyseiseen aiheeseen.
Johtopäätöksinä esitetään, että tunneälyllä on yhä kasvavampi merkitys uramenestyksen ennakoijana tämän päivän muuttuvassa työmaailmassa, jossa odotukset työntekijöiden taidoista ovat muuttuneet käytännöntaidoista enemmän tunneälyyn ja -taitoihin. Ilmiötä tulee kuitenkin tarkastella kriittisesti, ottaen huomioon muut uramenestykseen vaikuttavat tekijät.
3
Halm, E. (Emilia), and M. (Miina) Puoskari. "Erityisyyden merkitys minäkuvalle:erilaisuuden kokemuksia." Master's thesis, University of Oulu, 2019. http://jultika.oulu.fi/Record/nbnfioulu-201905252135.
Full textAbstract:
Tiivistelmä. Erityisyys pohjaa yhteiskunnan arvojen ja sosiaalisten normien pohjalta määritettyyn ajatukseen normaalista ja poikkeavasta. Poikkeavuus on ilmiönä universaali, mutta ei ole olemassa universaalia tapaa olla poikkeava. Lääketieteen näkökulmasta erilaisuutta voidaan määritellä diagnoosien perusteella. Tässä tutkimuksessa erityisyys ja erilaisuus nousevat ulkoapäin määriteltyjen diagnoosien pohjalta. Minäkuva kuvaa yksilön käsitystä itsestään, vastaten kysymyksen ”millainen olen”. Miten ulkoapäin erilaiseksi määrittely kohtaa yksilön omissa kuvailuissa itsestään ja mikä merkitys saadulla diagnoosilla on tässä yhteydessä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, mikä merkitys ulkoapäin määritellyllä erityisyydellä on yksilön minäkuvan kehitykselle. Merkityksiä pyritään löytämään haastateltavien henkilökohtaisten erilaisuuden kokemusten kautta. Teoreettinen viitekehys tässä tutkimuksessa muodostuu erilaisuuden ja minäkuvan käsitteiden tarkastelusta.
Tutkimus on toteutettu kvalitatiivisia eli laadullisia tutkimusmenetelmiä käyttäen. Aineistoa on lähestytty narratiivisen tutkimusotteen näkökulmasta painottaen henkilökohtaisia kokemuksia. Tämän laadullisen tutkimuksen aineisto on kerätty teemahaastattelun avulla viideltä eri tavoin diagnosoidulta aikuiselta tammikuun 2019 aikana. Haastateltavien diagnoosit ovat moninaisia ja he ovat iältään 22–45-vuotiaita. Tutkimuksen aineisto on analysoitu sisällönanalyysin keinoin.
Tutkimustuloksissa oman erityisyyden merkitys itselle koettiin positiivisten, neutraalien ja negatiivisten kokemusten kautta. Erilaisuuden kokemuksia synnyttäviksi tekijöiksi määriteltiin koettu minä ja muut -asetelma, ulkoapäin saatu palaute sekä samaistumattomuus. Erilaisuuden kokemuksia ehkäiseviksi tekijöiksi nimettiin omien ja ympäristön ajatusmallien muutoksia sekä koulun toimintaympäristöön liittyviä kehitysehdotuksia. Tutkimuksessa omaa erityisyyttä ei nähty vahvuutena tai heikkoutena. Oman erilaisuuden koettiin olevan vaikuttavana tekijänä masennuksen puhkeamiseen sekä kykenemättömyyteen opiskella.
Tulosten perusteella ei voida yleistää erityisyyden merkityksiä minäkuvalle. Tuloksista voidaan nostaa koulun merkittävyys erilaisuuden kokemusta mahdollistavaksi. Minä ja muut -asetelma kuvaa erilaisuuden sisäänrakennettua olemusta.How difference influences one self’s self-concept : experiences of being different. Abstract. Difference is a universal phenomenon but there is no universal way of being different. From medical point of view difference can be defined by diagnosis. In this study difference and special needs are defined from the outside by diagnosis. Individual forms an opinion about him-/herself through self-concept. Self-concept responds to the question “What am I like?”. How does the act of being defined different from the outside meets the individual’s way of describing him-/herself and what kind of a role does the given diagnosis have in this process? The main focus in this study is to find out what kind of relevance does difference defined form outside have for the development of self-concept. In this study relevancies are searched through individual’s personal experiences about being different. The theoretical framework of this study consists of observing the concepts of being different and self-concept.
This study is a qualitative study. The data has been approached by their narrative aspect emphasizing personal experiences. The data of this study consists of five (5) interview. Interviewees are young adults aged form 22 to 45 years with different kind of diagnosis. The data has been collected during January 2019. The data has been analyzed with content analysis.
The results of this study shows that individual’s own difference was seen through positive, neutral and negative experiences. Otherness, feedback from the others and un-identifying were experienced as factors that produce difference. Changes in the ways of thinking and in the school concept were named to be preventing factors for experiences of difference. In this study individual’s own difference was not seen as weaknesses or strengths. However individual’s own difference was found to be an active factor for depression and inability to study.
Based on these results it can’t be generalized how difference influences one self’s self-concept. The results highlights the importance of school concept for producing and preventing the experiences of difference. The otherness that rose from being different from others describes the universal nature of difference.
4
Olli, S.-M. (Sanja-Maria). "Biopolttoaineiden merkitys energiantuotannon päästöissä." Bachelor's thesis, University of Oulu, 2018. http://jultika.oulu.fi/Record/nbnfioulu-201901031004.
Full textAbstract:
Tiivistelmä. Viime vuosina biomassan polttaminen voimantuotannossa on noussut tärkeäksi vaihtoehdoksi fossiilisten polttoaineiden tilalle. Biomassan eli biopolttoaineiden käyttö korvaa vauhdilla vähenevät fossiiliset polttoaineet ja samalle niiden käyttö vähentää hiilidioksidipäästöjä (CO₂) sillä biomassa kuluttaa (sitoo) saman määrän hiilidioksidia ilmakehästä sen kasvun aikana, kun sitä vapautuu sen palamisen aikana.
Biomassa on ainoa uusiutuva, hiilipohjainen polttoaine, ja sen soveltaminen onkin yhä tärkeämpää ilmastonsuojelulle. Biomassa on myös yksi vanhimmista energian lähteistä, jota saadaan orgaanisista aineista, kuten maa- ja metsätaloudesta. Tässä tutkielmassa keskitytään biopolttoaineista puupolttoaineisiin sekä turpeen ja kivihiilen palamisominaisuuksiin.
Toimenpiteitä päästöjen vähentämiseen on vuosien saatossa kehitetty. Päästöjen puhtauteen voidaan vaikuttaa paljon valvomalla polttoaineiden laatua kemiallisilla analyyseilla, valvomalla polttoprosessia sekä -tekniikkaa ja polttamisen olosuhteita. Myös polttoaineen esikäsittely on yksi keino vähentää haitallisia päästöjä energiantuotannossa. Lisäksi polttotekniikalla ja -tavoilla voidaan vaikuttaa palamisen päästöihin. Suomessa voimalaitoksissa onkin yleisimmin käytössä seospoltto, jossa tavallisimmin poltetaan erilaisia puupolttoaineita ja turvetta sekaisin. Näillä keinoilla pyritään vähentämään polttoaineiden poltossa muodostuvia ei toivottuja yhdisteitä ja päästöjä.
Energiavoimalaitosten jatkuvassa tarkastelussa ovat poltossa syntyvien päästöjen laatu ja niiden määrä. Yleisimpiä ja tärkeimpiä seurattavia näistä ovat biopolttoaineiden poltossa syntyvien rikkidioksidien (SO₂), typpioksidien (NOₓ), hiilidioksidien (CO₂) ja vetykloridien (HCl) happamat kaasupäästöt. SO₂ ja NO₂ sekä vetykloridi (HCl) voivat esiintyä luonnossa myös happosateina. Lisäksi ne voivat aiheuttaa korroosiota polttokattilassa.
Suomi on ollut edelläkävijä vaihtoehtoisten energiatekniikoiden käyttöönotossa vuosien ajan. Fossiilisten polttoaineiden korvaajiksi nousee koko ajan vahvemmin tuulivoima sekä biopolttoaineet. Energiapolitiikan tavoitteena on lisätä uusiutuvien energialähteiden hyödyntämistä, jotta hiilidioksidipäästöt laskisivat.
5
Pohjola, P. (Petteri). "Guanxin merkitys liiketoiminnassa Kiinassa." Bachelor's thesis, University of Oulu, 2017. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201705252106.
Full text
6
Alajoki, M. M. (Miina-Maria). "Näkyvä auktoriteetti:opettajan ulkoasun merkitys." Bachelor's thesis, University of Oulu, 2017. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201704081457.
Full textAbstract:
Kandidaatintyöni tarkastelee opettajan ulkoasua ja sen vaikutusta opettajan auktoriteettiin. Aihe on ajankohtainen niin julkisessa keskustelussa kuin koulumaailmassakin. Tutkimuskohteena opettajan ulkoasu on suhteellisen tuore eikä aiempaa suoraa tutkimustietoa ole laajasti. Auktoriteettia taas on tutkittu laajasti jo vuosikymmenien ajan. Tutkielmani tavoitteena on selvittää, mitä odotuksia opettajan ulkoasulle asetetaan ja miten opettaja nähdään yhteiskunnassa. Tarkastelen myös onko opettajan ulkoasulla vaikutusta opettajan auktoriteettiin oppilaiden ja huoltajien osalta. Tuon esille opettajan ulkoasuun ja auktoriteettiin liittyvän itse muotoilemani käsitteen; näkyvä auktoriteetti. Tarkastelen tutkielmani aihetta sosiokulttuurisesta näkökulmasta, sillä sosiaaliset kanssakäymiset ja kulttuuri muokkaavat ja tuottavat ulkoasua sekä sen kokemista. Ulkoasu ja pukeutuminen ovat tapa kommunikoida ympäröivän maailman kanssa. Tutkielmani avaa aihetta aiempiin tutkimuksiin ja tieteelliseen kirjallisuuteen pohjaten.
Tutkimuskysymykseni ovat:
1. Mitä odotuksia opettajan ulkoasulle asetetaan?
2. Millainen vaikutus opettajan ulkoasulla on opettajan auktoriteettiin?
Konteksti ja paikka täytyisi aina ottaa huomioon ulkoasusta puhuttaessa. Opettaja on jatkuvasti katseiden ja arvostelun kohteena sekä toimii oppilaille usein roolimallina. Opettajan ulkoasulle onkin useita julkilausumattomia sääntöjä. Yleisesti opettajalta vaaditaan siistiä, huoliteltua ja asiallista ulkoasua. Tiukkoja vaatteita, lyhyitä hameita ja avaria kaula-aukkoja paheksutaan. Stereotyyppisesti opettaja nähdään Marimekon paidassa ja farkuissa. Yhdistelmää kutsutaankin opettajan univormuksi. Opettajan identiteetti ja persoonallisuus vaikuttavat opettajan ulkoasuun. Opettajat itse tuottavat käsityksiä siitä, miltä heidän tulisi näyttää.
Opettajan ulkoasulla nähdään olevan vaikutus opettajan auktoriteettiin. Ulkoasulla välitetään tietynlaisia asioita ja arvoja. Niin sanotulla oikeantyylisellä pukeutumisella opettaja voi lisätä uskottavuuttaan. Miellyttävän näköinen henkilö arvioidaan usein pätevämmäksi kuin henkilö, jonka ulkoasu on ristiriitainen tai epämiellyttävä. Näkyvällä auktoriteetilla on asema opettajan pedagogisen auktoriteetin rinnalla. Eniten auktoriteettiasemansa eteen työtä täytyy ulkoasunsa takia tehdä nuorten opettajien, jotka pukeutuvat epäsovinnaisesti ja huomiota herättävästi. Toisaalta nuorten huoltajien käsitykset ulkoasusta ovat erilaisia vanhempaan sukupolveen nähden, sillä yhteiskunnan muuttuessa muuttuvat myös käsitykset opettajan ulkoasusta ja auktoriteetista.
7
Manninen, K. (Kaisa). "Vertaissuhteiden merkitys peruskoululaisen oppimismotivaatioon." Bachelor's thesis, University of Oulu, 2017. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201705061711.
Full textAbstract:
Vertaiset ovat olennainen osa oppilaan koulukontekstia, ja vertaisryhmä on tärkeä ympäristö lapsen oppimismotivaation kehittymisessä. Tämän kuvailevana kirjallisuuskatsauksena toteutetun kandidaatintutkielman tavoitteena on lisätä ymmärrystä vertaissuhteiden merkityksestä peruskoululaisen oppimismotivaatioon. Tavoitteena on käsitellä aihetta monipuolisesti ja tarkastella sitä erityisesti luokanopettajan näkökulmasta.
Useissa tutkimuksissa esitetään, että vertaiset muotoilevat lasten akateemista kehitystä ja koulumotivaatiota. Vertaisilla voi olla sekä positiivisia että negatiivisia vaikutuksia oppimismotivaatioon. Tässä kandidaatintyössä vertaissuhteiden merkitystä tarkastellaan erityisesti neljästä eri näkökulmasta: vertaisryhmän muodostuminen, rakenne ja pysyvyys; oppilaan saama tuki ja kannustus; vertaisryhmässä vallitsevat normit ja asenteet sekä ongelmat vertaissuhteissa.
Oppilaiden suhteet voivat toimia opettajalle merkittävänä informaationlähteenä, mikäli opettaja liittää oppimiskokemukset sosiaaliseen kontekstiin. Oppimisympäristöjä luodessa tulisi kiinnittää huomiota myös vertaisvuorovaikutukseen, sillä luokassa vallitsevilla sosiaalisilla olosuhteilla on merkitystä oppilaan motivaation ylläpitämiselle. Erään näkemyksen mukaan vertaisten keskinäinen kanssakäyminen voi edistää oppimista jopa paremmin kuin aikuisten kasvattajien antamat eväät tulevaa varten.
Vaikka useiden tutkimusten mukaan vertaisilla todetaan olevan merkitystä oppimismotivaatioon, on vertaisryhmien muodostumisesta ja niiden vaikutuksesta myös vastakkaisia näkemyksiä. Esimerkiksi kysymykseen vertaisryhmän muodostumisen mekanismeista ei ole yksimielistä vastausta, ja syy-seuraussuhteiden määrittelystä nostetaan esille erilaisia haasteita. Tässä työssä nostetaan esiin myös näitä toistensa kanssa ristiriidassa olevia näkemyksiä.
8
Kilponen, A. (Aino). "Kasvonpiirteiden merkitys ihmisen parinvalinnassa." Bachelor's thesis, University of Oulu, 2017. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201712163323.
Full textAbstract:
Kasvonpiirteet ja niiden arvioiminen ovat tärkeitä tekijöitä ihmisen parinvalinnassa. Parinvalinnan päämääränä on löytää mahdollisimman hyvälaatuinen, itselle sopiva kumppani, ja yksilön viehättävyys kertoneekin yksilön laadusta kumppanina: monien viehättävien kasvonpiirteiden on todettu kertovan esimerkiksi yksilön terveydentilasta, hedelmällisyydestä ja luonteenpiirteistä. Viehättävyys on käsite, joka syntyy alitajuisesti kumppaniehdokkaan piirteiden, yksilön omien piirteiden ja preferenssien sekä yksilöiden ulkopuolisten tekijöiden, kuten resurssitilanteen, yhdistelmästä. Viehättävyyspreferenssit ovat useimmiten subjektiivisia, mutta tiettyjä piirteitä on todettu pidettävän myös universaalisti viehättävinä.
9
Mäkelä, E. M. (Enni-Maria). "Sosiaalisten suhteiden merkitys lauluyhtyetoiminnassa." Master's thesis, University of Oulu, 2014. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201406041629.
Full textAbstract:
Lauluyhtyetoiminta on tieteellisen tutkimuksen parissa toistaiseksi lähes tuntematon aihealue, mutta käytännön kokemukset ovat osoittaneet, että sosiaalisilla suhteilla on paljon merkitystä lauluyhtyeen kaltaisen pienryhmän toiminnan onnistumisen kannalta. Tutkimuksessa käsitellään lauluyhtyetoimintaa sosiaalisten suhteiden sekä johtajuuden ilmenemisen näkökulmasta. Työssä pyritään selvittämään, miten lauluyhtyeet toimivat, miten sosiaaliset suhteet vaikuttavat yhtyeen toimintaan, ja minkälaisella johtajuudella on eniten positiivisia vaikutuksia lauluyhtyeen toimintaan. Työssäni käsittelen lauluyhtyeitä ja niiden toimintaa harjoittelun, sekä erityisesti yhtyeenä oppimisen näkökulmasta. Teoreettisessa viitekehyksessä aihetta käsitellään ryhmätoiminnan näkökulmasta, johon sisältyvät ryhmäytymisen vaiheet, roolien muodostuminen, pienryhmän kommunikaatio sekä johtajuuden ilmeneminen ja tarpeellisuus lauluyhtyeissä. Toinen tärkeä teoreettinen lähtökohta on sosiaalinen pääoma, jonka vaikutuksia tarkastellaan niin yleisestä kuin myös lauluyhtyeiden näkökulmasta. Sosiaalisen pääoman merkittävimpinä osa-alueina voidaan pitää luottamusta, vastavuoroisuutta, normeja sekä vuorovaikutusta. Eräänlaisena esioletuksena tutkimuksessa on, että näitä ominaisuuksia vahvistamalla pystytään kehittämään lauluyhtyeen toimintaa parempaan suuntaan niin yhteisön hyvinvoinnin, kuin musiikillisten tuotostenkin kannalta.
Tutkimus on etnografisesti suuntautunut, ja sen aineisto on koottu käyttäen havainnointia ja ryhmähaastattelua aineistonkeruumenetelminä. Näiden lisäksi osana tutkimusta on käytetty asiantuntijahaastatteluja, joissa on haastateltu lauluyhtyeammattilaisena toimivaa henkilöä, jotta kyetään hahmottamaan paremmin lauluyhtyetoiminnan luonnetta. Toisaalta asiantuntijahaastattelut toimivat myös tutkimuksen luotettavuutta parantavina seikkoina, sillä aiempia tutkimuksia lauluyhtyeistä on hyvin vähän. Tutkimuksessa havainnoitiin kolmen eritasoisen lauluyhtyeen harjoituksia, ja havainnointijaksojen päätteeksi kunkin yhtyeen kanssa tehtiin ryhmähaastattelu, jonka pohjana toimivat asiantuntijahaastattelun sekä havainnoinnin perusteella muotoutuneet teemat ja aihepiirit. Havaintopäiväkirjat ja haastattelut analysoitiin käyttäen aineistolähtöistä sisällönanalyysia, jonka perusteella muodostuivat lauluyhtyetoiminnan kannalta merkittävimmät teemat.
Analyysin perusteella lauluyhtyetoiminnalle merkittäviä tekijöitä löydettiin useita. Yhdeksi aihealueeksi muodostui yhtyeenä oppiminen, joka sisältää näkökulmat palautteen antamisen ja vastaanottamisen, sekä toiminnan reflektion merkityksestä yhtyeenä kehittymiselle. Tämän lisäksi tuloksissa esitetään sekä yhteisöllisiä että yksilöllisiä edellytyksiä, joiden avulla lauluyhtyetoiminta voi toteutua tavoitteidensa mukaisesti. Näitä ovat yhtyeen sosiaalinen pääoma ja hyvät sosiaaliset suhteet, yksilöllinen motivaatio lauluyhtyetoimintaa kohtaan sekä riittävät musiikilliset taidot, joihin sisältyy riittävä lauluinstrumentin hallinta, hyvät kuuntelutaidot ja yleinen muusikkous. Kolmantena aihealueena käsitellään johtajuuden ilmenemistä lauluyhtyeissä, ja toiminnan kannalta parhaaksi havaittiin yhteistoiminnallinen johtajuus. Tällä tarkoitetaan johtajuutta, joka on jakautunut useiden henkilöiden kesken, ja joka vaihtuu henkilöltä toiselle yhtyeen muuttuvien tarpeiden mukaan. Yhteistoiminnallisessa johtajuudessa yksilön johtajuuteen viittaavaa toimintaa ei käsitetä vallankäyttönä, vaan sillä tavoitellaan koko ryhmän yhteistä etua.
Jopa musiikillisia taitojakin merkittävämmäksi seikaksi toiminnan onnistumisen kannalta osoittautuivat hyvät sosiaaliset suhteet laulajien välillä. Yhteistoiminnalliseen johtajuuteen perustuvan toimintamuodon koettiin lisäävän lauluyhtyeen yhteisöllisyyttä, mikä taas vaikuttaa positiivisten tunteiden kautta motivaation ja oppimisen paranemiseen, jolloin voidaan saavuttaa myös parempia musiikillisia tuloksia. Analyysitulokset olivat yhdenmukaisia lauluyhtyeestä riippumatta. Tämän perusteella ei voida tehdä yleistystä, että kaikki lauluyhtyeet toimisivat samalla tavalla. Kaikissa tutkimuksen yhtyeissä toiminnan koettiin olevan kuitenkin pääpiirteittäin ongelmatonta, ja näitä hyväksi havaittuja toimintamuotoja voidaan pyrkiä soveltamaan myös muissa lauluyhtyeissä tavoiteltujen tulosten saavuttamiseksi. Yhteistoiminnallisen johtajuuden toimintamuotoa voidaan soveltaa myös muunlaisissa pienryhmissä — merkittävää hyötyä siitä voidaan havaita olevan erityisesti luovan toiminnan parissa.
10
Ylimaunu, V. (Venla). "Kosketuksen merkitys varhaisissa vuorovaikutussuhteissa." Bachelor's thesis, University of Oulu, 2018. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201804281557.
Full textAbstract:
Kandidaatintyössäni tutkin kosketuksen merkitystä varhaisissa vuorovaikutussuhteissa. Käsittelen työssäni kosketuksen pedagogisia hyötyjä varhaiskasvatuksessa ja pohdin myös mitä haasteita kosketuksen vieminen varhaiskasvatuksen kentälle voi aiheuttaa. Kosketuksesta puhuminen kasvatuksen parissa ei ole yleinen puheenaihe, eikä sitä aina osata yhdistää osaksi laadukasta varhaiskasvatusta. Pieni lapsi tarvitsee osakseen hellyyttä, turvaa ja lämpöä, jotta tämä voi kehittyä kokonaisvaltaisesti. Tutkielmani toteutin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena ja lähteinä toimivat pääsääntöisesti kosketukseen ja lapsen kasvuun viittaavat teokset.
Keskeisiä käsitteitä kandidaatintyössäni ovat kosketus ja kiintymyssuhdetoria. Kosketus on tuttu fyysisenä käsitteenä, mutta sillä on myös laajempi merkitys ihmisen henkiselle terveydelle. Etenkin lapselle kosketus ja hellyyden saaminen ovat elinehto. Kiintymyssuhdeteoria liittyy vahvasti kosketuksen käsitteeseen. Pieni lapsi tarvitsee lähelleen turvallisen kasvattajan, joka on sensitiivinen ja vastaa lapsen tarpeisiin.
Tutkielmani aikana kosketuksen tärkeä merkitys varhaisissa vuorovaikutussuhteissa vahvistui vahvistumistaan. Kosketuksen merkitys ja tarve nähdään erilaisena eri kasvatusinstituutioissa ja maailmalla. On pitkälti kasvattajista ja päättäjistä kiinni, miten kosketukseen kasvatuksessa suhtaudutaan ja koetaanko se tärkeäksi. Kosketuksen pedagoginen merkitys kasvatuksessa nousi tutkielmassani erittäin tärkeäksi lapsen normaalin kehityksen kannalta. Kosketusta on helppo toteuttaa varhaiskasvatuksessa, kunhan sille annetaan mahdollisuus ja sovitaan yhteisistä pelisäännöistä kasvattajien kesken.
Books on the topic "Merkitys"
1
Myrsky, Matti. Prejudikaattien merkitys verotuksessa. Helsinki: Lakimiesliiton Kustannus, 1991.
Find full text
2
Palovirta, Marjatta. Ammattikalastuksen merkitys Koillismaan kehittäjänä. Oulu: Oulun yliopisto, Pohjois-Suomen tutkimuslaitos, 1985.
Find full text
3
Jeffery, Riitta. Investointien merkitys palveluviennin kasvulle. Helsinki: Liiketaloustieteellinen tutkimuslaitos, 1986.
Find full text
4
Filosofian opiskelijaseminaari (2nd 1991 Tampereen yliopisto). Filosofian merkitys: Filosofian opiskelijaseminaari 1991. Tampere: Aatos, 1991.
Find full text
5
Huttunen, Jouko. Isän merkitys pojan sosiaaliselle sukupuolelle. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 1990.
Find full text
6
Timonen, Pekka. Ennakkotapaukset ja niiden merkitys oikeuslähteenä. [Helsinki]: Lakimiesliiton Kustannus, 1987.
Find full text
7
Forsberg, Hannele. Suomen murteiden potentiaali: Muoto ja merkitys. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1998.
Find full text
8
Uskonto ja elämän merkitys: Näkökulmia uskonnonfilosofiaan. Helsinki: Suomalainen Teologinen Kirjallisuusseura, 2010.
Find full text
9
Juusela, Annmari, and Seppo Koistinen. Sana ja tavat: Kirjan merkitys luterilaisessa tapakulttuurissa. Kuopio: Snellman-instituutti, 2000.
Find full text
10
Heikkinen, Vesa. Ideologinen merkitys: Kriittisen tekstintutkimuksen teoriassa ja käytännössä. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1999.
Find full textBook chapters on the topic "Merkitys"
1
Rautiainen, Pauli. "Tekijänoikeustulojen merkitys taiteilijalle." In Muuttuva tekijä: kirjoituksia tekijänoikeudesta ja taiteesta. University of Helsinki, 2020. http://dx.doi.org/10.31885/9789515150134.11.
Full text