To see the other types of publications on this topic, follow the link: Merkitys.
Dissertations / Theses on the topic 'Merkitys'
Create a spot-on reference in APA, MLA, Chicago, Harvard, and other styles
Consult the top 50 dissertations / theses for your research on the topic 'Merkitys.'
Next to every source in the list of references, there is an 'Add to bibliography' button. Press on it, and we will generate automatically the bibliographic reference to the chosen work in the citation style you need: APA, MLA, Harvard, Chicago, Vancouver, etc.
You can also download the full text of the academic publication as pdf and read online its abstract whenever available in the metadata.
Browse dissertations / theses on a wide variety of disciplines and organise your bibliography correctly.
1
Heikkinen, A. (Annukka). "Sisarussuhteen merkitys koulumenestyksessä." Bachelor's thesis, University of Oulu, 2019. http://jultika.oulu.fi/Record/nbnfioulu-201905111730.
Full textAbstract:
Tiivistelmä. Koulumenestys on edelleen hyvin keskusteltu aihe ja PISA- tutkimusten kautta sitä pyritään mittaamaan yhä vuodesta toiseen. Menestys ja suoriutuminen ovat jatkuvasti ajankohtaisia aiheita yhteiskunnallisessa keskustelussa, jonka takia niiden tarkastelu on tärkeää. Yksi yksilön kasvuun ja kehitykseen merkittävästi vaikuttava tekijä on sisarussuhde ja sisarustutkimuksen kautta aihetta on tuotu esille myös yhteiskunnallisessa keskustelussa. Tämän kandidaatintutkielman tavoitteena onkin tarkastella sisarussuhteita ja niiden merkitystä yksilön koulumenestyksessä.
Kandidaatin tutkielmani pohjautuu tieteelliseen kirjallisuuteen, jonka pohjalta pyrin muodostamaan aiheesta kattavan kokonaisuuden. Tutkielmani tavoitteena on selvittää, miten sisaruus vaikuttaa yksilön toimintaan ja hänen kehitykseensä. Erityisesti haluan selvittää, miten sisaruus näyttäytyy koulumenestykseen vaikuttavana osatekijänä. Tarkastelen tutkielmassani kirjallisuutta pääosin sisaruustutkimuksen kentältä sivuten myös laajemmin perhetutkimusta.
Tässä tutkielmassa on tarkasteltu koulumenestykseen vaikuttavia tekijöitä erilaisten sisaruussuhteiden näkökulmasta. Keskeisimpänä tavoitteena tutkielmassa oli jäsentää ja kuvailla sisaruussuhteen yksilön kasvuun ja kehitykseen vaikuttavia tekijöitä niin psyko- fyysis- kuin sosiaalisestakin näkökulmasta ja tarkastella niiden yhteyttä koulumenestykseen. Erilaisten sisaruuteen vaikuttavien tekijöiden runsauden takia tutkielmassa pystyttiin keskittymään kuhunkin tekijään vain rajallisesti eikä näin ollen aiheen yksityiskohtainen tarkastelu ollut mahdollista. Tutkielma kuitenkin tarjoaa monipuolisesti uudenlaisia näkökulmia koulumenestykseen vaikuttavista tekijöistä. Keskeisimmäksi koulumenestykseen vaikuttavaksi sisarussuhteen tekijäksi nousee sisarussuhteen laadun merkitys. Kuitenkin myös syntymäjärjestyksellä ja ikäerolla voidaan ajatella olevan vaikutusta yksilön koulumenestyksessä. On kuitenkin otettava huomioon, ettei mikään sisaruustyyppi tai ominaisuus suoraan aiheuta hyvää tai huonoa menestystä koulussa, vaan koulussa menestyminen on monien tekijöiden summa ja sisaruus yksilön ominaisuutena on vain osa kokonaisuutta.
2
Keränen, J. (Josefiina). "Tunneälyn merkitys yksilön uramenestykseen." Bachelor's thesis, University of Oulu, 2019. http://jultika.oulu.fi/Record/nbnfioulu-201905211859.
Full textAbstract:
Tiivistelmä. Tämän kandidaatintutkielman tavoitteena on tarkastella tunneälyn merkitystä yksilön uramenestykseen. Tunneäly on suhteellisen tuoreena käsitteenä noussut keskeiseksi tarkastelunkohteeksi työelämässä ja siihen liittyvässä menestyksessä. Nykypäivänä työelämässä arvostetaan ja korostetaan tunneälyä yhä enemmän teknisiin taitoihin ja älykkyysosamäärään nähden.
Tutkielmassani määrittelen tunneälyn käsitteenä, siihen liittyvät olennaisimmat teoriat sekä sen ulottuvuudet, joita pyrin hyödyntämään monipuolisesti läpi koko työni. Tunneälyn ulottuvuudet jaan interpersoonallisiin ja intrapersoonallisiin taitoihin, joihin olen soveltanut teorioiden määritelmiä tunneälystä. Nämä käsitteet tulevat esille toistuvasti tutkielman eri luvuissa, joissa tarkastelen tunneälyn merkitystä uramenestykseen useasta näkökulmasta. Pyrkimyksenäni on tarkastella uramenestystä ikään kuin kronologisessa järjestyksessä, lähtien työnhakuvaiheesta jatkuen johtajuusnäkökulmaan.
Tutkielma on toteutettu kirjallisuuskatsauksena, jonka lähteinä käytän niin kotimaisia kuin kansainvälisiä artikkeleja, tutkimuksia ja kirjallisuutta. Näiden lähteiden avulla pyrin kokoamaan mahdollisimman monipuolisen kokonaisuuden yhdistelemällä ja vertailemalla erilaisia teorioita ja näkökulmia aiheeseen liittyen. Oma kiinnostus ihmisten väliseen vuorovaikutukseen, psykologiaan ja työhyvinvointiin suuntasivat kandidaatintutkielman aihevalintaa kyseiseen aiheeseen.
Johtopäätöksinä esitetään, että tunneälyllä on yhä kasvavampi merkitys uramenestyksen ennakoijana tämän päivän muuttuvassa työmaailmassa, jossa odotukset työntekijöiden taidoista ovat muuttuneet käytännöntaidoista enemmän tunneälyyn ja -taitoihin. Ilmiötä tulee kuitenkin tarkastella kriittisesti, ottaen huomioon muut uramenestykseen vaikuttavat tekijät.
3
Halm, E. (Emilia), and M. (Miina) Puoskari. "Erityisyyden merkitys minäkuvalle:erilaisuuden kokemuksia." Master's thesis, University of Oulu, 2019. http://jultika.oulu.fi/Record/nbnfioulu-201905252135.
Full textAbstract:
Tiivistelmä. Erityisyys pohjaa yhteiskunnan arvojen ja sosiaalisten normien pohjalta määritettyyn ajatukseen normaalista ja poikkeavasta. Poikkeavuus on ilmiönä universaali, mutta ei ole olemassa universaalia tapaa olla poikkeava. Lääketieteen näkökulmasta erilaisuutta voidaan määritellä diagnoosien perusteella. Tässä tutkimuksessa erityisyys ja erilaisuus nousevat ulkoapäin määriteltyjen diagnoosien pohjalta. Minäkuva kuvaa yksilön käsitystä itsestään, vastaten kysymyksen ”millainen olen”. Miten ulkoapäin erilaiseksi määrittely kohtaa yksilön omissa kuvailuissa itsestään ja mikä merkitys saadulla diagnoosilla on tässä yhteydessä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, mikä merkitys ulkoapäin määritellyllä erityisyydellä on yksilön minäkuvan kehitykselle. Merkityksiä pyritään löytämään haastateltavien henkilökohtaisten erilaisuuden kokemusten kautta. Teoreettinen viitekehys tässä tutkimuksessa muodostuu erilaisuuden ja minäkuvan käsitteiden tarkastelusta.
Tutkimus on toteutettu kvalitatiivisia eli laadullisia tutkimusmenetelmiä käyttäen. Aineistoa on lähestytty narratiivisen tutkimusotteen näkökulmasta painottaen henkilökohtaisia kokemuksia. Tämän laadullisen tutkimuksen aineisto on kerätty teemahaastattelun avulla viideltä eri tavoin diagnosoidulta aikuiselta tammikuun 2019 aikana. Haastateltavien diagnoosit ovat moninaisia ja he ovat iältään 22–45-vuotiaita. Tutkimuksen aineisto on analysoitu sisällönanalyysin keinoin.
Tutkimustuloksissa oman erityisyyden merkitys itselle koettiin positiivisten, neutraalien ja negatiivisten kokemusten kautta. Erilaisuuden kokemuksia synnyttäviksi tekijöiksi määriteltiin koettu minä ja muut -asetelma, ulkoapäin saatu palaute sekä samaistumattomuus. Erilaisuuden kokemuksia ehkäiseviksi tekijöiksi nimettiin omien ja ympäristön ajatusmallien muutoksia sekä koulun toimintaympäristöön liittyviä kehitysehdotuksia. Tutkimuksessa omaa erityisyyttä ei nähty vahvuutena tai heikkoutena. Oman erilaisuuden koettiin olevan vaikuttavana tekijänä masennuksen puhkeamiseen sekä kykenemättömyyteen opiskella.
Tulosten perusteella ei voida yleistää erityisyyden merkityksiä minäkuvalle. Tuloksista voidaan nostaa koulun merkittävyys erilaisuuden kokemusta mahdollistavaksi. Minä ja muut -asetelma kuvaa erilaisuuden sisäänrakennettua olemusta.How difference influences one self’s self-concept : experiences of being different. Abstract. Difference is a universal phenomenon but there is no universal way of being different. From medical point of view difference can be defined by diagnosis. In this study difference and special needs are defined from the outside by diagnosis. Individual forms an opinion about him-/herself through self-concept. Self-concept responds to the question “What am I like?”. How does the act of being defined different from the outside meets the individual’s way of describing him-/herself and what kind of a role does the given diagnosis have in this process? The main focus in this study is to find out what kind of relevance does difference defined form outside have for the development of self-concept. In this study relevancies are searched through individual’s personal experiences about being different. The theoretical framework of this study consists of observing the concepts of being different and self-concept.
This study is a qualitative study. The data has been approached by their narrative aspect emphasizing personal experiences. The data of this study consists of five (5) interview. Interviewees are young adults aged form 22 to 45 years with different kind of diagnosis. The data has been collected during January 2019. The data has been analyzed with content analysis.
The results of this study shows that individual’s own difference was seen through positive, neutral and negative experiences. Otherness, feedback from the others and un-identifying were experienced as factors that produce difference. Changes in the ways of thinking and in the school concept were named to be preventing factors for experiences of difference. In this study individual’s own difference was not seen as weaknesses or strengths. However individual’s own difference was found to be an active factor for depression and inability to study.
Based on these results it can’t be generalized how difference influences one self’s self-concept. The results highlights the importance of school concept for producing and preventing the experiences of difference. The otherness that rose from being different from others describes the universal nature of difference.
4
Olli, S.-M. (Sanja-Maria). "Biopolttoaineiden merkitys energiantuotannon päästöissä." Bachelor's thesis, University of Oulu, 2018. http://jultika.oulu.fi/Record/nbnfioulu-201901031004.
Full textAbstract:
Tiivistelmä. Viime vuosina biomassan polttaminen voimantuotannossa on noussut tärkeäksi vaihtoehdoksi fossiilisten polttoaineiden tilalle. Biomassan eli biopolttoaineiden käyttö korvaa vauhdilla vähenevät fossiiliset polttoaineet ja samalle niiden käyttö vähentää hiilidioksidipäästöjä (CO₂) sillä biomassa kuluttaa (sitoo) saman määrän hiilidioksidia ilmakehästä sen kasvun aikana, kun sitä vapautuu sen palamisen aikana.
Biomassa on ainoa uusiutuva, hiilipohjainen polttoaine, ja sen soveltaminen onkin yhä tärkeämpää ilmastonsuojelulle. Biomassa on myös yksi vanhimmista energian lähteistä, jota saadaan orgaanisista aineista, kuten maa- ja metsätaloudesta. Tässä tutkielmassa keskitytään biopolttoaineista puupolttoaineisiin sekä turpeen ja kivihiilen palamisominaisuuksiin.
Toimenpiteitä päästöjen vähentämiseen on vuosien saatossa kehitetty. Päästöjen puhtauteen voidaan vaikuttaa paljon valvomalla polttoaineiden laatua kemiallisilla analyyseilla, valvomalla polttoprosessia sekä -tekniikkaa ja polttamisen olosuhteita. Myös polttoaineen esikäsittely on yksi keino vähentää haitallisia päästöjä energiantuotannossa. Lisäksi polttotekniikalla ja -tavoilla voidaan vaikuttaa palamisen päästöihin. Suomessa voimalaitoksissa onkin yleisimmin käytössä seospoltto, jossa tavallisimmin poltetaan erilaisia puupolttoaineita ja turvetta sekaisin. Näillä keinoilla pyritään vähentämään polttoaineiden poltossa muodostuvia ei toivottuja yhdisteitä ja päästöjä.
Energiavoimalaitosten jatkuvassa tarkastelussa ovat poltossa syntyvien päästöjen laatu ja niiden määrä. Yleisimpiä ja tärkeimpiä seurattavia näistä ovat biopolttoaineiden poltossa syntyvien rikkidioksidien (SO₂), typpioksidien (NOₓ), hiilidioksidien (CO₂) ja vetykloridien (HCl) happamat kaasupäästöt. SO₂ ja NO₂ sekä vetykloridi (HCl) voivat esiintyä luonnossa myös happosateina. Lisäksi ne voivat aiheuttaa korroosiota polttokattilassa.
Suomi on ollut edelläkävijä vaihtoehtoisten energiatekniikoiden käyttöönotossa vuosien ajan. Fossiilisten polttoaineiden korvaajiksi nousee koko ajan vahvemmin tuulivoima sekä biopolttoaineet. Energiapolitiikan tavoitteena on lisätä uusiutuvien energialähteiden hyödyntämistä, jotta hiilidioksidipäästöt laskisivat.
5
Pohjola, P. (Petteri). "Guanxin merkitys liiketoiminnassa Kiinassa." Bachelor's thesis, University of Oulu, 2017. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201705252106.
Full text
6
Alajoki, M. M. (Miina-Maria). "Näkyvä auktoriteetti:opettajan ulkoasun merkitys." Bachelor's thesis, University of Oulu, 2017. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201704081457.
Full textAbstract:
Kandidaatintyöni tarkastelee opettajan ulkoasua ja sen vaikutusta opettajan auktoriteettiin. Aihe on ajankohtainen niin julkisessa keskustelussa kuin koulumaailmassakin. Tutkimuskohteena opettajan ulkoasu on suhteellisen tuore eikä aiempaa suoraa tutkimustietoa ole laajasti. Auktoriteettia taas on tutkittu laajasti jo vuosikymmenien ajan. Tutkielmani tavoitteena on selvittää, mitä odotuksia opettajan ulkoasulle asetetaan ja miten opettaja nähdään yhteiskunnassa. Tarkastelen myös onko opettajan ulkoasulla vaikutusta opettajan auktoriteettiin oppilaiden ja huoltajien osalta. Tuon esille opettajan ulkoasuun ja auktoriteettiin liittyvän itse muotoilemani käsitteen; näkyvä auktoriteetti. Tarkastelen tutkielmani aihetta sosiokulttuurisesta näkökulmasta, sillä sosiaaliset kanssakäymiset ja kulttuuri muokkaavat ja tuottavat ulkoasua sekä sen kokemista. Ulkoasu ja pukeutuminen ovat tapa kommunikoida ympäröivän maailman kanssa. Tutkielmani avaa aihetta aiempiin tutkimuksiin ja tieteelliseen kirjallisuuteen pohjaten.
Tutkimuskysymykseni ovat:
1. Mitä odotuksia opettajan ulkoasulle asetetaan?
2. Millainen vaikutus opettajan ulkoasulla on opettajan auktoriteettiin?
Konteksti ja paikka täytyisi aina ottaa huomioon ulkoasusta puhuttaessa. Opettaja on jatkuvasti katseiden ja arvostelun kohteena sekä toimii oppilaille usein roolimallina. Opettajan ulkoasulle onkin useita julkilausumattomia sääntöjä. Yleisesti opettajalta vaaditaan siistiä, huoliteltua ja asiallista ulkoasua. Tiukkoja vaatteita, lyhyitä hameita ja avaria kaula-aukkoja paheksutaan. Stereotyyppisesti opettaja nähdään Marimekon paidassa ja farkuissa. Yhdistelmää kutsutaankin opettajan univormuksi. Opettajan identiteetti ja persoonallisuus vaikuttavat opettajan ulkoasuun. Opettajat itse tuottavat käsityksiä siitä, miltä heidän tulisi näyttää.
Opettajan ulkoasulla nähdään olevan vaikutus opettajan auktoriteettiin. Ulkoasulla välitetään tietynlaisia asioita ja arvoja. Niin sanotulla oikeantyylisellä pukeutumisella opettaja voi lisätä uskottavuuttaan. Miellyttävän näköinen henkilö arvioidaan usein pätevämmäksi kuin henkilö, jonka ulkoasu on ristiriitainen tai epämiellyttävä. Näkyvällä auktoriteetilla on asema opettajan pedagogisen auktoriteetin rinnalla. Eniten auktoriteettiasemansa eteen työtä täytyy ulkoasunsa takia tehdä nuorten opettajien, jotka pukeutuvat epäsovinnaisesti ja huomiota herättävästi. Toisaalta nuorten huoltajien käsitykset ulkoasusta ovat erilaisia vanhempaan sukupolveen nähden, sillä yhteiskunnan muuttuessa muuttuvat myös käsitykset opettajan ulkoasusta ja auktoriteetista.
7
Manninen, K. (Kaisa). "Vertaissuhteiden merkitys peruskoululaisen oppimismotivaatioon." Bachelor's thesis, University of Oulu, 2017. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201705061711.
Full textAbstract:
Vertaiset ovat olennainen osa oppilaan koulukontekstia, ja vertaisryhmä on tärkeä ympäristö lapsen oppimismotivaation kehittymisessä. Tämän kuvailevana kirjallisuuskatsauksena toteutetun kandidaatintutkielman tavoitteena on lisätä ymmärrystä vertaissuhteiden merkityksestä peruskoululaisen oppimismotivaatioon. Tavoitteena on käsitellä aihetta monipuolisesti ja tarkastella sitä erityisesti luokanopettajan näkökulmasta.
Useissa tutkimuksissa esitetään, että vertaiset muotoilevat lasten akateemista kehitystä ja koulumotivaatiota. Vertaisilla voi olla sekä positiivisia että negatiivisia vaikutuksia oppimismotivaatioon. Tässä kandidaatintyössä vertaissuhteiden merkitystä tarkastellaan erityisesti neljästä eri näkökulmasta: vertaisryhmän muodostuminen, rakenne ja pysyvyys; oppilaan saama tuki ja kannustus; vertaisryhmässä vallitsevat normit ja asenteet sekä ongelmat vertaissuhteissa.
Oppilaiden suhteet voivat toimia opettajalle merkittävänä informaationlähteenä, mikäli opettaja liittää oppimiskokemukset sosiaaliseen kontekstiin. Oppimisympäristöjä luodessa tulisi kiinnittää huomiota myös vertaisvuorovaikutukseen, sillä luokassa vallitsevilla sosiaalisilla olosuhteilla on merkitystä oppilaan motivaation ylläpitämiselle. Erään näkemyksen mukaan vertaisten keskinäinen kanssakäyminen voi edistää oppimista jopa paremmin kuin aikuisten kasvattajien antamat eväät tulevaa varten.
Vaikka useiden tutkimusten mukaan vertaisilla todetaan olevan merkitystä oppimismotivaatioon, on vertaisryhmien muodostumisesta ja niiden vaikutuksesta myös vastakkaisia näkemyksiä. Esimerkiksi kysymykseen vertaisryhmän muodostumisen mekanismeista ei ole yksimielistä vastausta, ja syy-seuraussuhteiden määrittelystä nostetaan esille erilaisia haasteita. Tässä työssä nostetaan esiin myös näitä toistensa kanssa ristiriidassa olevia näkemyksiä.
8
Kilponen, A. (Aino). "Kasvonpiirteiden merkitys ihmisen parinvalinnassa." Bachelor's thesis, University of Oulu, 2017. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201712163323.
Full textAbstract:
Kasvonpiirteet ja niiden arvioiminen ovat tärkeitä tekijöitä ihmisen parinvalinnassa. Parinvalinnan päämääränä on löytää mahdollisimman hyvälaatuinen, itselle sopiva kumppani, ja yksilön viehättävyys kertoneekin yksilön laadusta kumppanina: monien viehättävien kasvonpiirteiden on todettu kertovan esimerkiksi yksilön terveydentilasta, hedelmällisyydestä ja luonteenpiirteistä. Viehättävyys on käsite, joka syntyy alitajuisesti kumppaniehdokkaan piirteiden, yksilön omien piirteiden ja preferenssien sekä yksilöiden ulkopuolisten tekijöiden, kuten resurssitilanteen, yhdistelmästä. Viehättävyyspreferenssit ovat useimmiten subjektiivisia, mutta tiettyjä piirteitä on todettu pidettävän myös universaalisti viehättävinä.
9
Mäkelä, E. M. (Enni-Maria). "Sosiaalisten suhteiden merkitys lauluyhtyetoiminnassa." Master's thesis, University of Oulu, 2014. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201406041629.
Full textAbstract:
Lauluyhtyetoiminta on tieteellisen tutkimuksen parissa toistaiseksi lähes tuntematon aihealue, mutta käytännön kokemukset ovat osoittaneet, että sosiaalisilla suhteilla on paljon merkitystä lauluyhtyeen kaltaisen pienryhmän toiminnan onnistumisen kannalta. Tutkimuksessa käsitellään lauluyhtyetoimintaa sosiaalisten suhteiden sekä johtajuuden ilmenemisen näkökulmasta. Työssä pyritään selvittämään, miten lauluyhtyeet toimivat, miten sosiaaliset suhteet vaikuttavat yhtyeen toimintaan, ja minkälaisella johtajuudella on eniten positiivisia vaikutuksia lauluyhtyeen toimintaan. Työssäni käsittelen lauluyhtyeitä ja niiden toimintaa harjoittelun, sekä erityisesti yhtyeenä oppimisen näkökulmasta. Teoreettisessa viitekehyksessä aihetta käsitellään ryhmätoiminnan näkökulmasta, johon sisältyvät ryhmäytymisen vaiheet, roolien muodostuminen, pienryhmän kommunikaatio sekä johtajuuden ilmeneminen ja tarpeellisuus lauluyhtyeissä. Toinen tärkeä teoreettinen lähtökohta on sosiaalinen pääoma, jonka vaikutuksia tarkastellaan niin yleisestä kuin myös lauluyhtyeiden näkökulmasta. Sosiaalisen pääoman merkittävimpinä osa-alueina voidaan pitää luottamusta, vastavuoroisuutta, normeja sekä vuorovaikutusta. Eräänlaisena esioletuksena tutkimuksessa on, että näitä ominaisuuksia vahvistamalla pystytään kehittämään lauluyhtyeen toimintaa parempaan suuntaan niin yhteisön hyvinvoinnin, kuin musiikillisten tuotostenkin kannalta.
Tutkimus on etnografisesti suuntautunut, ja sen aineisto on koottu käyttäen havainnointia ja ryhmähaastattelua aineistonkeruumenetelminä. Näiden lisäksi osana tutkimusta on käytetty asiantuntijahaastatteluja, joissa on haastateltu lauluyhtyeammattilaisena toimivaa henkilöä, jotta kyetään hahmottamaan paremmin lauluyhtyetoiminnan luonnetta. Toisaalta asiantuntijahaastattelut toimivat myös tutkimuksen luotettavuutta parantavina seikkoina, sillä aiempia tutkimuksia lauluyhtyeistä on hyvin vähän. Tutkimuksessa havainnoitiin kolmen eritasoisen lauluyhtyeen harjoituksia, ja havainnointijaksojen päätteeksi kunkin yhtyeen kanssa tehtiin ryhmähaastattelu, jonka pohjana toimivat asiantuntijahaastattelun sekä havainnoinnin perusteella muotoutuneet teemat ja aihepiirit. Havaintopäiväkirjat ja haastattelut analysoitiin käyttäen aineistolähtöistä sisällönanalyysia, jonka perusteella muodostuivat lauluyhtyetoiminnan kannalta merkittävimmät teemat.
Analyysin perusteella lauluyhtyetoiminnalle merkittäviä tekijöitä löydettiin useita. Yhdeksi aihealueeksi muodostui yhtyeenä oppiminen, joka sisältää näkökulmat palautteen antamisen ja vastaanottamisen, sekä toiminnan reflektion merkityksestä yhtyeenä kehittymiselle. Tämän lisäksi tuloksissa esitetään sekä yhteisöllisiä että yksilöllisiä edellytyksiä, joiden avulla lauluyhtyetoiminta voi toteutua tavoitteidensa mukaisesti. Näitä ovat yhtyeen sosiaalinen pääoma ja hyvät sosiaaliset suhteet, yksilöllinen motivaatio lauluyhtyetoimintaa kohtaan sekä riittävät musiikilliset taidot, joihin sisältyy riittävä lauluinstrumentin hallinta, hyvät kuuntelutaidot ja yleinen muusikkous. Kolmantena aihealueena käsitellään johtajuuden ilmenemistä lauluyhtyeissä, ja toiminnan kannalta parhaaksi havaittiin yhteistoiminnallinen johtajuus. Tällä tarkoitetaan johtajuutta, joka on jakautunut useiden henkilöiden kesken, ja joka vaihtuu henkilöltä toiselle yhtyeen muuttuvien tarpeiden mukaan. Yhteistoiminnallisessa johtajuudessa yksilön johtajuuteen viittaavaa toimintaa ei käsitetä vallankäyttönä, vaan sillä tavoitellaan koko ryhmän yhteistä etua.
Jopa musiikillisia taitojakin merkittävämmäksi seikaksi toiminnan onnistumisen kannalta osoittautuivat hyvät sosiaaliset suhteet laulajien välillä. Yhteistoiminnalliseen johtajuuteen perustuvan toimintamuodon koettiin lisäävän lauluyhtyeen yhteisöllisyyttä, mikä taas vaikuttaa positiivisten tunteiden kautta motivaation ja oppimisen paranemiseen, jolloin voidaan saavuttaa myös parempia musiikillisia tuloksia. Analyysitulokset olivat yhdenmukaisia lauluyhtyeestä riippumatta. Tämän perusteella ei voida tehdä yleistystä, että kaikki lauluyhtyeet toimisivat samalla tavalla. Kaikissa tutkimuksen yhtyeissä toiminnan koettiin olevan kuitenkin pääpiirteittäin ongelmatonta, ja näitä hyväksi havaittuja toimintamuotoja voidaan pyrkiä soveltamaan myös muissa lauluyhtyeissä tavoiteltujen tulosten saavuttamiseksi. Yhteistoiminnallisen johtajuuden toimintamuotoa voidaan soveltaa myös muunlaisissa pienryhmissä — merkittävää hyötyä siitä voidaan havaita olevan erityisesti luovan toiminnan parissa.
10
Ylimaunu, V. (Venla). "Kosketuksen merkitys varhaisissa vuorovaikutussuhteissa." Bachelor's thesis, University of Oulu, 2018. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201804281557.
Full textAbstract:
Kandidaatintyössäni tutkin kosketuksen merkitystä varhaisissa vuorovaikutussuhteissa. Käsittelen työssäni kosketuksen pedagogisia hyötyjä varhaiskasvatuksessa ja pohdin myös mitä haasteita kosketuksen vieminen varhaiskasvatuksen kentälle voi aiheuttaa. Kosketuksesta puhuminen kasvatuksen parissa ei ole yleinen puheenaihe, eikä sitä aina osata yhdistää osaksi laadukasta varhaiskasvatusta. Pieni lapsi tarvitsee osakseen hellyyttä, turvaa ja lämpöä, jotta tämä voi kehittyä kokonaisvaltaisesti. Tutkielmani toteutin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena ja lähteinä toimivat pääsääntöisesti kosketukseen ja lapsen kasvuun viittaavat teokset.
Keskeisiä käsitteitä kandidaatintyössäni ovat kosketus ja kiintymyssuhdetoria. Kosketus on tuttu fyysisenä käsitteenä, mutta sillä on myös laajempi merkitys ihmisen henkiselle terveydelle. Etenkin lapselle kosketus ja hellyyden saaminen ovat elinehto. Kiintymyssuhdeteoria liittyy vahvasti kosketuksen käsitteeseen. Pieni lapsi tarvitsee lähelleen turvallisen kasvattajan, joka on sensitiivinen ja vastaa lapsen tarpeisiin.
Tutkielmani aikana kosketuksen tärkeä merkitys varhaisissa vuorovaikutussuhteissa vahvistui vahvistumistaan. Kosketuksen merkitys ja tarve nähdään erilaisena eri kasvatusinstituutioissa ja maailmalla. On pitkälti kasvattajista ja päättäjistä kiinni, miten kosketukseen kasvatuksessa suhtaudutaan ja koetaanko se tärkeäksi. Kosketuksen pedagoginen merkitys kasvatuksessa nousi tutkielmassani erittäin tärkeäksi lapsen normaalin kehityksen kannalta. Kosketusta on helppo toteuttaa varhaiskasvatuksessa, kunhan sille annetaan mahdollisuus ja sovitaan yhteisistä pelisäännöistä kasvattajien kesken.
11
Lång, J. (Jukka), and J. (Jani) Pekkarinen. "Liikuntaharrastuksen merkitys sijaishuollossa olevilla nuorilla." Master's thesis, University of Oulu, 2015. http://jultika.oulu.fi/Record/nbnfioulu-201503131157.
Full textAbstract:
Tiivistelmä. Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee liikuntaharrastuksen merkitystä sijaishuollossa olevilla nuorilla. Tutkielmassamme käsiteltävät aiheet ovat ajankohtaisia ja erityisesti nuoria koskevaa syrjäytymiskeskustelua on käyty runsaasti viime vuosina. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää millainen merkitys liikunnalla on sijaishuollossa oleville nuorille. Tutkimuskysymyksiä oli kaksi: 1) Millainen merkitys ohjatun liikunnan harrastamisella on sijaishuollon piirissä olevalle nuorelle? 2) Miksi nuori harrastaa liikuntaa? Tutkimuskysymyksiin pyrittiin saamaan vastauksia tutkimalla ilmiöitä monipuolisesti. Tästä johtuen tutkimusaihetta lähestyttiin nuorten, nuorten sijaishuollon ohjaajien ja sosiaalialan asiantuntijoiden näkökulmista. Tutkimus rakentui kolmen pääteeman ympärille, joita olivat liikuntaharrastus, syrjäytyminen ja sijaishuolto.
Tutkimus toteutettiin fenomenografisena tapaustutkimuksena. Tutkimuksessa käytetty aineisto kerättiin haastattelemalla sijaishuollossa olevia, liikuntaharrastuksen omaavia alle 18-vuotiaita nuoria, nuorten omaohjaajia sekä asiantuntijoita. Nuorilta tutkimusaiheeseen liittyen kerättiin myös vapaamuotoinen kirjoitelma. Kaiken kaikkiaan tutkimusaineisto sisälsi 11 haastattelua sekä nuorten tuottamat kirjoitelmat.
Aineiston analyysi suoritettiin kahdessa osassa pääpainon ollessa nuorten näkemyksissä ja kokemuksissa. Tästä johtuen nuorten ja aikuisten aineistot analysoitiin erikseen. Aikuisten aineisto oli tutkimuksessa toissijainen ja toimi nuorten aineistoa tukevana vertailupohjana. Analyysin tuloksena nuorten aineistosta muodostettiin tulosavaruus, jossa oli kolme liikunnan ulottuvuutta kuvaavaa kuvauskategoriaa ja niiden alla 16 liikunnan merkityksiä ja syitä kuvaavaa merkityskategoriaa. Aikuisten aineiston osalta analyysi tehtiin ainoastaan merkityskategoriatasolla tasolla. Aikuisten aineistosta merkityskategorioita muodostettiin kuusi kappaletta.
Tulosten pohjalta pystyimme muodostamaan kaksi selkeää johtopäätöstä. Ensimmäinen johtopäätös oli se, että liikunnalla on merkittävä rooli nuorten minäkuvan kehittäjänä. Toiseksi johtopäätökseksi muodostui liikunnan suuri merkitys nuorten elämänhallinnan vahvistajana. Molempien johtopäätösten kannalta oli kuitenkin huomattava, että valmentajilla, sijaishuollolla ja erityisesti nuoren omaohjaajalla oli tärkeä rooli liikuntaharrastuksen ohjaajana sekä tukijana. Näitä johtopäätöksiä tukivat niin aikuisilta kuin nuorilta kerätyt aineistot.Abstract. The goal of the research was to find out what kind of meaning doing sports has for adolescents in foster care. There were two research questions: 1) What is the meaning of participation in physical exercise for an adolescent in foster care? 2) Why does an adolescent take part in sports? For answers to the research questions, the phenomenon was studied from any different angles. The research topic was therefore approached from the perspectives of the adolescents, foster care instructors and social work experts. The study was built on three major themes: sports participation, social exclusion and foster care.
The research was implemented as a phenomenographic case study. The data used in the study was collected by interviewing foster care adolescents aged 18 who participated in sports activities, their personal foster care instructors and social work experts. Each adolescent was also invited to write an informal essay on the research topic. All in all, the research data included 11 interviews and the essays produced by the adolescents. The data analysis was performed in two parts, with the primary focus on the views and experiences of the adolescents. The data provided by the ado- lescents and adults was therefore analysed separately. In this study the data supplied by the adults was used as a secondary data source to provide a comparative basis to support the data collected from the adolescents. As a result of the analysis, an outcome space was formed from the adolescents’ data including three different description categories that represented the different dimensions of sports: physical, mental and social. 16 categories were constructed under the description categories to illustrate the meanings and reasons for doing sports. In the case of the adult data set, the analysis was only carried out at the level of the categories of meaning. Six different categories were formed on the basis of this secondary source of data.
Two obvious conclusions could be drawn from the results: firstly, participation in sports has a significant role as a developer of the adolescents’ self-image. Secondly, sports participation has a great impact in strengthening their life skills. Considering both of these conclusions, it needs to be noted, however, that the coaches, foster care and especially the personal foster care instructors had a crucial role in guiding and supporting the adolescents in their physical pursuits.
12
Kurttila, J. (Jenny). "Tupakan merkitys korva-nenä-kurkkutaudeissa." Master's thesis, University of Oulu, 2019. http://jultika.oulu.fi/Record/nbnfioulu-201902151214.
Full textAbstract:
Tiivistelmä. Tupakointi on merkittävä elämänlaatuun, sairastavuuteen, sairauksien ennusteeseen ja kuolleisuuteen liittyvä tekijä. Tämän tutkimuksen tarkoitus on systemaattisen kirjallisuuskatsauksen keinoin selvittää tupakoinnin merkitystä korva-nenä-kurkkutaudeissa. Kirjallisuushaku tehtiin englannin kielellä PubMed tietokannassa kymmenen vuoden rajauksella. Hakuun sisällytettiin keskeisimmät lääketieteen alojen sekä korva-nenä-kurkkutautien alojen lehdet. Rajauksien jälkeen tuloksena oli 437 julkaisua, joista mukaan valittiin 87. Suurin osa julkaisuista käsitteli tupakan merkitystä korvan nenän kurkun alueen syövässä ja sen todettiin olevan riskitekijä sekä vaikuttavan negatiivisesti sairauden ennusteeseen. Anatomisista rakenteista kurkunpää oli tutkituin alue korva-nenä-kurkkutautien alueen syövässä. Tupakoinnin todettiin myös lisäävän idiopaattisen korvakäytäväkolesteatooman riskiä, heikentävän kuuloa sekä nenän värekarvojen toimintaa. Passiivisen tupakoinnin todettiin lisäävän kuulonaleneman riskiä annosvastaisesti, kroonisen tinnituksen riskiä, riniitin oireita ja pahentavan ympärivuotista riniittia. Tupakoinnin lopettamista suositeltiin yleisesti, mutta erityisesti riskiryhmissä oleville, joiden tila tai vaiva voisi pahentua tupakoinnin jatkamisen myötä. Näihin kuuluivat ikääntymiseen liittyvästä huonokuuloisuudesta kärsivät, nenäpolyyppipotilaat, HPV-positiiviset potilaat, korva-nenä-kurkkutautien syöpä diagnoosin saaneet potilaat sekä kirurgisesti ja kemoterapialla hoidettavat syöpäpotilaat. Aiheesta tarvitaan kuitenkin lisää tutkimusta mieluiten prospektiivisena pitkittäistutkimuksena, jotta passiivinen tupakointi, tupakointi ja niiden määrä saataisiin mahdollisimman luotettavasti kirjattua ja voitaisiin arvioida tarkemmin tupakoinnin merkitystä korva-nenä-kurkkutaudeissa.
13
Ristimella, M. (Maarit), and L. (Linda) Åvist. "Aikuisen leikkiin osallistumisen merkitys lapselle." Master's thesis, University of Oulu, 2016. http://jultika.oulu.fi/Record/nbnfioulu-201605131751.
Full textAbstract:
Tiivistelmä. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää aikuisen leikkiin osallistumisen merkitys lapsen näkökulmasta. Toinen tutkimuskysymys käsittelee aikuisen leikin tukemisen keinoja lapsen ja aikuisen yhteisleikissä. Tutkimuksen aihe syntyi tutkijoiden mielenkiinnosta leikkiä kohtaan. Tutkimus perustuu erääseen tutkimusympäristöön kuuluvasta pohjois-suomalaisesta avoimen varhaiskasvatuksen kerhosta saatuun aineistoon, joka on hankittu havainnoinnin avulla, videointia tukena käyttäen. Aineiston otos koostui neljästätoista 2–5-vuotiaasta lapsesta sekä kolmesta aikuisesta, yhdestä harjoittelijasta ja kahdesta lastentarhanopettajasta.
Tutkimus on laadullinen, ja sen tutkimusmenetelmänä on käytetty fenomenologiaa. Fenomenologiassa esiymmärryksen ja ennakko-oletusten tiedostaminen on ensisijaisen tärkeää. Esiymmärryksessä esitellään tutkijoiden omaa esiymmärrystä leikistä, sen merkityksestä sekä aikuisen osallisuudesta siinä. Esiymmärrystä käydään läpi esiymmärryksen taustalla olevaa teoriaa ja esitellään esiymmärrykselle merkittävien teoreetikoiden ajatuksia leikistä.
Aineiston analyysin pohjana on käytetty Laineen mukaista tutkimusrakennetta, jossa havaintojen pohjalta on muodostettu merkitysverkostot eli tulokset. Aikuisen leikkiin osallistumisen merkitys lapselle näyttäytyi vuorovaikutuksen, positiivisten tunteiden, itsetunnon ja leikkiympäristön kautta. Aikuisen leikin tukemisen keinoina korostuivat vuorovaikutus, leikkiympäristöön vaikuttaminen sekä leikin rikastaminen. Lapsen ja aikuisen yhteisleikki näyttäytyi hyvin merkittävänä lapsen hyvinvoinnin kannalta.
Tutkimuksessa on pyritty luotettavuuteen ja eettisyyteen jatkuvan keskustelun, tulkintojen kyseenalaistamisen ja pohdinnan kautta. Luotettavuuteen vaikuttaa tutkijoiden oma esiymmärrys ja ennakko-oletukset, joiden tiedostaminen lisää tutkimuksen luotettavuutta. Tutkijat eivät ole olleet osallisina toiminnassa aineistoa kerätessään, jolloin he eivät ole vaikuttaneet tutkittavien kokemuksiin. Luotettavuutta lisää myös tutkimuksen tekeminen avoimeksi lukijalle analyysiprosessin tarkan kuvaamisen kautta. Eettisyyteen on pyritty varmistamalla tutkittavien anonyymiys sekä tiedottamalla tutkimuksesta. Lasten vanhemmat olivat antaneet tutkimusluvat jo lapsen aloittaessa kerhossa. Aineistoa on säilytetty tarkasti, ettei kukaan ulkopuolinen pääsisi siihen käsiksi.
14
Pakkala, E. (Emilia). "Sadutuksen merkitys lapsen osallisuuteen varhaiskasvatuksessa." Bachelor's thesis, University of Oulu, 2019. http://jultika.oulu.fi/Record/nbnfioulu-201903291371.
Full textAbstract:
Tiivistelmä. Kandidaatintutkielmani on kirjallisuuskatsaus, jossa tutkin, millaisia merkityksiä sadutuksella on lapsen osallisuuteen varhaiskasvatuksessa. Tutkielman teoreettisen viitekehyksen muodostavat sadutuksen ja lapsen osallisuuden käsitteiden määrittely. Käsittelen myös kuuntelemista sekä kuulluksi tulemista, jotka liittyvät vahvasti niin sadutukseen kuin lapsen osallisuuteenkin. Tutkimuskysymykseni on, millainen merkitys sadutuksella on lapsen osallisuuteen varhaiskasvatuksessa?
Lapsen osallisuus on aiheena ajankohtainen ja tärkeä. Se on myös varhaiskasvatuksessa merkityksellinen arvo. Lapsen osallisuuteen liittyy olennaisesti se, että lapsi kokee tulleensa kuulluksi. Kasvattajan tulee kannustaa lasta ilmaisemaan omia ajatuksiaan. Sen lisäksi lapsen tulisi voida osallistua päätöksentekoon. Lapsen osallisuuden toteuttamisesta käytännössä on suhteellisen vähän tietoa. Aiheen tutkiminen on siis merkityksellistä.
Tutkielma osoittaa, että sadutuksella on merkitystä lapsen osallisuuteen. Sadutuksen perustana on ajatus, että lapselle tulee antaa mahdollisuus kertoa omista ajatuksista, mikä on tärkeää myös lapsen osallisuuden näkökulmasta. Sadutuksessa tärkeässä roolissa on kasvattajan toiminta. Kasvattajan tulee olla tietoinen sadutuksen ohjeistuksesta, jotta sadutuksen avulla voidaan kehittää lapsen osallisuutta. Kasvattajan tulee olla kiinnostunut siitä, mitä lapsi kertoo. Tärkeää on, että kasvattaja ei arvioi kertomusta, ja kertomuksen tulee olla itsessään arvokas. Sadutuksen avulla kasvattaja voi oppia kuuntelemaan lasta paremmin, ja ottamaan hänen ajatuksensa huomioon toiminnan suunnittelussa ja toteutuksessa.
15
Nevalainen, O. (Olli). "Opetusryhmän merkitys ja tukeminen peruskoulussa." Bachelor's thesis, University of Oulu, 2019. http://jultika.oulu.fi/Record/nbnfioulu-201905041605.
Full textAbstract:
Tiivistelmä. Kandidaatintutkielma käy läpi narratiivisen kirjallisuuskatsauksen avulla opetusryhmän merkitystä ja sen tukemista koulukontekstissa. Tutkielman pohjana toimii aiemmin tehdyt tutkimukset ja kasvatustieteellinen kirjallisuus. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (2014) opetusryhmät tulevat esille monissa eri kohdissa, mikä tarkoittaa opetusryhmän tärkeyttä koulun arjessa. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (2014, 34–35) sanotaan esimerkiksi, että ”Jokaisella opettajalla on vastuu opetusryhmänsä toiminnasta, oppimisesta ja hyvinvoinnista. Huolehditaan siitä, että oppilaat saavat kokemuksia yhteistyöstä ja demokraattisesta toiminnasta omassa opetusryhmässä, koulussa ja sen lähiympäristössä sekä erilaisissa verkostoissa.”
Tutkielmassa käsitellään opetusryhmän tärkeyttä lapselle. Opetusryhmät ovat lapselle vertaisryhmiä. Siellä lapset ovat keskenään tasavertaisia muiden jäsenten kanssa ja heidän kehityksensä on samalla tasolla. Lapsi oppii todella paljon vertaisten kanssa käymistä vuorovaikutustilanteista ja ne ovat tärkeitä lapsen kehityksen kannalta. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden (2014, 39) mukaan opetusryhmällä täytyy olla opettaja, joka vastaa oppilaiden turvallisuudesta ja hyvinvoinnista niin, että jokaisella oppilaalla on turvalliset vuorovaikutus mahdollisuudet edistävään oppimiseen ja kehitykseen. Opettajalla ja koululla on siis suuri vastuu opetusryhmästä. Nämä asiat nousivat myös esille aiemmissa tutkimuksissa, joten käyn myös läpi, miten opettaja ja koulu voivat tukea opetusryhmää. Tutkielma käsittelee yhteistoiminnallista ryhmätyöskentelyä, joka auttaa oppilaita työskentelemään ja tulemaan toimeen opetusryhmässä. Pienikin yhteistoiminnallisen ryhmätyön käyttäminen edistää opetusryhmän yhteistä luokkahenkeä.
16
Sirviö, H. (Hanna). "Henkilökohtaisen myyntityön merkitys ostoprosessissa:tapaustutkimus kiinteistönvälityksestä." Master's thesis, University of Oulu, 2019. http://jultika.oulu.fi/Record/nbnfioulu-201905081632.
Full textAbstract:
Tiivistelmä. Myyntityötä ja sen merkitystä on tutkittu vuosikymmenien ajan paljon ja tutkimuskenttä on laaja. Vaikka myynnistä ja sen osa-alueista on paljon tutkittua tietoa, myynnin mallit ovat pysyneet hyvin samanlaisina vuosikymmenestä toiseen. Vanhempia ja uudempia tutkimuksia vertailtaessa huomataan, kuinka tutkimuksen painopisteet ovat muuttuneet myyjän näkökulmasta kohti asiakassuuntautuneisempaa lähestymistapaa. Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on selvittää miten nämä mallit näyttäytyvät tämän päivän myyntityössä ja millainen merkitys henkilökohtaisella myyntityöllä on nykyajan ostoprosessissa.
Tämä pro gradu -tutkielma toteutetaan laadullisin tutkimusmenetelmin. Tutkimuksessa analysoidaan kolmen puolistruktuoidun teemahaastattelun avulla millä tavoin myynnin vaiheet näyttäytyvät asiakkaalle, millainen merkitys eri vaiheilla on, sekä millä muilla myynnin osa-alueilla on asiakkaalle merkitystä ostopäätösprosessin aikana. Kvalitatiivinen tutkimusote tarjoaa syvällisen tavan ymmärtää ja analysoida tutkimusongelmaa. Tutkimuksen tapausyrityksenä toimii Kiinteistömaailma Oy, joka on suomalainen, vuonna 1990 perustettu valtakunnallinen kiinteistönvälitysketju. Kiinteistömaailmassa työskentelee vajaa 700 työntekijää noin 100 asuntomyymälässä ympäri Suomen.
Empiirisen tutkimuksen tulosten perusteella voidaan todeta, että myynnin seitsemän vaihetta muodostavat myyntiprosessin raamit ja myyjän tulee osata viedä myyntiprosessia eteenpäin asiakaslähtöisellä tavalla. Näin ollen myynnin vaiheita ei käydä läpi aina samaisessa järjestyksessä, vaan kaikki myyntitilanteet näyttäytyvät yksilöllisinä ja ne muokkautuvat asiakkaan tarpeiden ja arvojen mukaan. Asiakkaalle myynnin vaiheiden oikeanlainen läpikäyminen näyttäytyy ostoprosessin loogisena etenemisenä. Tutkimuksen perusteella voidaan myös todeta, että myyjän luotettavuus sekä ammattitaito muodostavat koko ostopäätösprosessin keskiön. Kaikki myyjän ominaisuudet ja toiminta tulisi tähdätä luottamuksen rakentumiseen. Myös asiakkaan tukeminen ostopäätöksen teossa sekä epävarmuustekijöihin vastaaminen muodostuivat keskeisiksi henkilökohtaisen myyntityön tekijöiksi.
Tämän tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää tapausyrityksen alalla, mutta tuloksia voidaan hyödyntää myös myynnin alalla yleisesti. Tutkimuksen tulosten avulla voidaan osoittaa, kuinka myyjien tulisi kohdata asiakkaat yksilöinä. Samalla tutkimus tarjoaa liikkeenjohdolle uuden näkökulman käytännön myyjäkoulutuksiin, joissa tulisi siirtyä vanhoista malleista kohti nykyaikaisempaa ja yksilöllisempää lähestysmistapaa. Myyjäkoulutuksissa tulisi huomioida paremmin jokaisen asiakkaan erilaisuus ja ainutlaatuisuus. Lisäksi myyntityön kehittämisessä pitäisi keskittyä myös ammattitaidon ylläpitämiseen. Jatkuva kouluttautuminen ja tietotaidon ylläpitäminen takaa myyjän luottavan ammattitaidon myös jatkossa.
17
Vanninen, J. (Johanna). "Minäpystyvyyden ja itseohjautuvuuden merkitys yläasteella." Bachelor's thesis, University of Oulu, 2017. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201708022727.
Full textAbstract:
Tämän kirjallisuuteen perustuvan tutkielman tehtävä on seuraava. Ensin käsitellään Albert Banduran sosiokognitiiviseen näkemykseen pohjautuvaa minäpystyvyyden käsitettä ja minäpystyvyysteoriaa. Seuraavaksi esitetään Richard Ryanin ja Edward Decin itseohjautuvuusteoria, joka tarkastelee ihmisen motivaatiota. Teorioiden kuvaamisen jälkeen vertaillaan niiden yhtäläisyyksiä. Lisäksi tutkielmassa hyödynnetään yläasteikäisten nuorten minäpystyvyyteen ja opiskelumotivaatioon liittyviä tutkimuksia, koska tutkielman konteksti on nuoruus yläasteikäisten elämänvaiheena. Lopuksi tehdään johtopäätöksiä siitä, miten minäpystyvyysteoriaa ja itseohjautuvuusteoriaa voidaan hyödyntää yläasteikäisten opiskelumotivaation tukemisessa.
Molemmat teoriat perustuvat ajatukseen siitä, että yksilö on aktiivinen toimija, joka on jatkuvassa vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa. Minäpystyvyysteorian mukaan yksilön aiemmat suoritukset sekä fyysiset ja psyykkiset olosuhteet antavat hänelle tietoa kyvykkyydestään, joka on myös itseohjautuvuusteoriassa psykologinen perustarve. Lisäksi sijaiskokemukset sekä muilta saatu palaute ovat minäpystyvyysteoriassa tekijöitä, jotka tulevat yksilön sosiaalisesta ympäristöstä kuten itseohjautuvuusteoriaan sisältyvä yhteenkuuluvuuden tarvekin. Minäpystyvyys ja itseohjautuvuusteorian korostama sisäinen motivaatio vaikuttavat yksilön toimintaan kehämäisesti siten, että niiden synnyttämät myönteiset kokemukset vahvistavat edelleen minäpystyvyyttä ja sisäistä motivaatiota. Mikäli yksilön minäpystyvyyttä ja sisäistä motivaatiota ei kyetä tukemaan, on riski että syntyy negatiivisen kehän kierre.
Johtopäätöksenä voidaan esittää, että erityisesti aiempien onnistumisten ja sosiaalisen kannustuksen yhteisvaikutus vahvistaa nuorten minäpystyvyyttä. Lisäksi nuoren minäpystyvyyteen ja motivaatioon vaikuttavat tapahtumat ovat paljon luokkahuonetilanteita laajempia, kuten osallisuuden tunne kouluyhteisössä, merkitykselliseksi koetut oppimistehtävät ja henkilökohtaisissa tavoitteissa eteneminen. Nuorten opiskelumotivaatiota vahvistaa kokemus siitä, että heillä on kouluun liittyviä resursseja ja voimavaroja, jotka tyydyttävät psykologisia perustarpeita. Erityisesti siirtymävaiheissa yhteisöllisyys, mahdollisuus tehdä omia valintoja ja tavoitteissa eteneminen koetaan tärkeäksi.
18
Karjalainen, S. (Sara). "Muutosjohtamisen merkitys CRM-järjestelmäprojektin läpiviennissä." Bachelor's thesis, University of Oulu, 2018. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201811032963.
Full textAbstract:
Yliopistomaailman kiristyvä kilpailu rahoituksesta vaatii tiedekunnilta ja tutkimusyksiköiltä järjestelmällisempää lähestymistapaa asiakashallintaan ja yhteistyökontaktien ylläpitoon, minkä vuoksi myös Oulun yliopiston Teknillisessä tiedekunnassa on käynnistynyt CRM-projekti. Projektissa otetaan käyttöön Teknillisen tiedekunnan yhteinen asiakashallintajärjestelmä, jonka tärkein ominaisuus on avoin sidosryhmärekisteri. Tietojärjestelmän implementoinnin lisäksi CRM-projekti vaatii kokonaisvaltaista muutosta tutkimusyksiköiden toimintatapoihin asiakashallinnan saralla. CRM-järjestelmän käyttöönotto organisaatiossa on aina laaja ja monimutkainen projekti, johon yliopistoympäristö tuo lisäksi omat haasteensa. Tässä työssä selvitetään Teknillisen tiedekunnan CRM-projektin mahdollisia muutosvastarinnan syitä ja tutkitaan tapoja käsitellä niitä muutosjohtamisen keinoin. Kirjallisuuskatsauksen pääpaino on muutosjohtamisessa ja muutoksiin reagoimisessa sekä asiakashallintajärjestelmän käyttöönotossa. Työn empiirinen osuus toteutettiin haastattelututkimuksena, jossa haastateltavina olivat Oulun yliopiston Teknillisen tiedekunnan tutkimusyksiköiden johtajat. Kysymyksillä kartoitettiin tutkimusyksiköiden asiakashallinnan nykytila sekä haastateltavien näkemykset projektin mahdollisista haasteista. Haastatteluiden perusteella CRM-projektin suurimpana uhkana voidaan pitää tutkimusyksiköiden henkilöstön sitoutumisen puutetta ja mahdollista muutosvastarintaa. Kirjallisuuskatsauksen ja haastattelutulosten perusteella tutkimuksessa päädyttiin neljään konkreettiseen muutosjohtamisen keinoon, joiden avulla case-organisaation CRM-projektin muutosvastarintaa voitaisiin käsitellä: muutosvalmiuden luominen, tiedottaminen, toimivat koulutukset sekä keskustelumahdollisuuden tarjoaminen. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää case-organisaation CRM-projektin muutosjohtamisessa, ja ne voivat olla yleistettävissä myös muiden tutkimusorganisaatioiden CRM-järjestelmien implementointiinThe increasing competition of funding in universities demands a more systematic way of approaching customer relationship management and keeping company contacts up to date in the faculties and research units. Because of this, a CRM project has been started in the Faculty of technology in University of Oulu. The project includes an implementation of a CRM system shared between the research units in the Faculty of technology. The most important feature of the CRM system is an open stakeholder register. In addition to implementing the system, the project requires a comprehensive change in the way the research units manage their customer relations. Implementing a CRM system in an organization is always a large and complicated project, to which the university environment brings its own challenges. The focus of this thesis is on defining the possible reasons for the resistance of change in the CRM project in the Faculty of technology as well as researching the ways it can be handled with change management. The main focus in the literature review is in the theory of change management, reacting to change, and implementing a CRM system in an organization. Empirical research is done by interviewing the heads of the research units in the Faculty of technology in University of Oulu. The interview questions were used to find out the current state of customer relationship management in the units, and to figure out the possible challenges of the project. The biggest challenge according to the interview results is the possible lack of commitment and resistance to change by the personnel of the units. Based on the literature review and the results of the interviews there are four concrete actions of change management that can be taken to ease the resistance to change in the CRM project of the case organization: increasing the ability for change, informing, offering functional trainings, and offering chances to discussion. The results of this research can be used in the implementation of the CRM project in the case organization. The results could also be used in the implementation of a CRM system in other research organizations
19
Mäki-Petäys, A. (Anniina). "Työnhakijan persoonabrändäyksen merkitys työnantajan rekrytointiprosessissa." Bachelor's thesis, University of Oulu, 2017. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201705312227.
Full textAbstract:
Tiivistelmä
Tämä kandidaatintutkielma käsittelee työnhakijan persoonabrändäyksen merkitystä työnantajan rekrytointiprosessissa. Työn teoriaosio esittelee ominaisuuksia ja elementtejä, jotka kuuluvat työnhakijan persoonabrändiin ja sen muodostumiseen. Tutkimuksen tavoitteena on lisätä työnhakijoiden ymmärrystä siitä, mitä rekrytoijat arvostavat potentiaalisissa työntekijöissä, jotta työnhakija voisi parantaa asemaansa työnhaussa erottautumalla joukosta paremmin edukseen. Tutkimuskysymykseksi muodostui: Millaisista piirteistä koostuu työnantajan rekrytointiprosessissa työnhakijaa hyödyttävä persoonabrändi? Tutkimuskysymykseen voidaan parhaiten vastata hakemalla käytännön näkökulmaa mukaan tutkimukseen eli haastattelemalla rekrytoijia, jotka ovat tutkimusongelman kanssa tekemisissä jatkuvasti. Jokainen ihminen voi kehittää persoonabrändiään ja parantaa esimerkiksi verkkoläsnäoloaan, sillä nykyään rekrytointi on siirtynyt yhä enemmän verkkoon ja sieltä haetaan tietoa ja tukea rekrytointiprosessiin sekä päätöksentekoon valittaessa organisaatioon sopivia työntekijöitä. Teoreettiseen viitekehykseen koottiin osioittain tärkeimmät komponentit, joihin työnantaja kiinnittää huomiota työnhakijassa ja hänen toiminnassaan. Empiirisen osion aineisto kerättiin neljästä puolistrukturoidusta haastattelusta ja rekrytoijien vastauksia anaysoitiin teoriaan peilaten sekä teoreettista viitekehystä tukena käyttäen. Työnhakijan persoonabrändin elementteihin kuuluu teoreettisen viitekehyksen mukaan: taidot ja ominaisuudet, omat resurssit, imago, aktiivisuus sekä verkkoläsnäolo. Näihin sisältyvät tekijät vaikuttavat kokonaisuudessaan personabrändin vahvuuteen. Tutkimuksessa selvisi, että eniten vaikuttaa oma aktiivisuus ja valmius oppia uutta sekä sosiaaliset taidot, verkostoituminen ja oman persoonan esiin tuominen. Nykyään arvostetaan kertynyttä kokemusta enemmän sitä, että on hyvä tyyppi ja joustava sopeutumaan alati muuttuvaan työelämään. Verkossa läsnäoloa pidetään tärkeänä ja se osoittaa, että työnhakija tuntee meneillään olevat trendit ja on asioista perillä sekä hallitsee ainakin perustietokonetaidot. Onnistunut persoonabrändäys voi avata uusia mahdollisuuksia uralla, joten siihen kannattaa kiinnittää huomiota ja sitä kannattaa myös pyrkiä jatkuvasti kehittämään, jos haluaa parantaa asemaansa työmarkkinoilla.
20
Karhumaa, M. (Mirjami). "Tunnetaitojen merkitys ja tukemisen menetelmiä alakoulussa." Bachelor's thesis, University of Oulu, 2019. http://jultika.oulu.fi/Record/nbnfioulu-201903071295.
Full textAbstract:
Tiivistelmä. Tässä kandidaatintutkielmassa tarkoituksena on selvittää, mitä merkityksiä tunteilla ja tunnetaidoilla on ihmiselle ja miten tunnekasvatusta voi alakoulussa toteuttaa. Tulevana luokanopettajana olen kiinnostunut tunnetaidoista ja tunnekasvatuksessa, ja Opetushallituksen vuonna 2014 hyväksymän opetussuunnitelman perusteiden mukaan tunnekasvatuksen tulisi olla osa koulukasvatusta. Tutkielma on menetelmältään aikaisempaan tutkimustietoon pohjautuva kirjallisuuskatsaus. Lähteinä työssä on käytetty pääosin kasvatustieteiden ja psykologian tutkimuskirjallisuutta ja artikkeleita.
Tunnetaidot ovat sosiaalisia ja emotionaalisia taitoja, jotka auttavat toimimaan tarkoituksenmukaisesti eri tilanteissa, kehittävät itsetuntemusta ja empatiaa, vaikuttavat oppimiseen ja kehittävät vuorovaikutustaitoja. Keskeisenä osana tunnetaitoja ovat tunteen tunnistaminen, säätelytaidot, ilmaiseminen ja käsittely.
Tutkielma osoittaa, että tunteilla ja tunnetaidoilla on moninaisia psyykkisiä ja sosiaalisia hyvinvointivaikutuksia. Tunteilla on iso rooli vuorovaikutustilanteissa, ja usein puhutaankin tunne- ja vuorovaikutustaidoista. Koulussa opettajat ja oppilaat ovat sosiaalisen yhteisön jäseniä ja joka päivä vuorovaikutuksessa toistensa kanssa, ja näin myös tunteet ovat läsnä kouluarjessa. Opettajien tulisi kasvattajina tiedostaa lasten tunnetaitojen kehittymisen vaiheita ja tunnetaitojen tukemisen merkityksellisyys oppimisen mielekkyyden, vuorovaikutustaitojen, koulumenestyksen, opettajan työhyvinvoinnin ja lasten kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edistäjänä. Tunnetaitojen tukemisen tarpeellisuus korostuu nykyaikana, kun lapsilla on yhä enemmän mielenterveysongelmia.
Opettajan ammatillisuuden ja tunnekasvatuksen edellytyksiä ovat omien tunteiden tunnistaminen ja niiden hallinta. Opettajan hyvät sosioemotionaaliset taidot auttavat tunnekasvatustyössä. Tunnetaitojen tukemisen avuksi on olemassa sosioemotionaalista kehitystä tukevia menetelmiä ja systemaattiseen tukemiseen tarkoitettuja ohjelmia. Tutkielmassa ilmenee, että tunnetaitojen systemaattisella tukemisella on saatu aikaan moninaisia terveyttä, oppimista ja työhyvinvointia edistäviä vaikutuksia.
21
Isojärvi, A. (Anni). "Yksityisten palveluelinkeinojen yhteiskunnallinen ja taloudellinen merkitys." Master's thesis, University of Oulu, 2012. http://jultika.oulu.fi/Record/nbnfioulu-201211141053.
Full textAbstract:
Tiivistelmä. Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena oli tutkia yksityisten palveluelinkeinojen yhteiskunnallista ja taloudellista merkitystä yksityisen palvelusektorin kasvaessa kehittyneissä maissa. Tarkastelun kohteena olivat erityisesti Oulun, Tampereen, Jyväskylän, Turun ja Helsingin seutukunnat pääpainon ollessa Oulun seutukunnan tarkastelussa. Yksityisten palveluelinkeinojen kasvavan taloudellisen merkityksen vuoksi oli mielenkiintoista tutkia, minkälainen merkitys yksityisillä palveluelinkeinoilla on ollut ja tulee olemaan alueellisen talouskasvun ja hyvinvoinnin luojana.
Tutkielmassa esitellään alueellisen talouskasvun kuvaamiseen soveltuvia teoreettisia malleja ja mallien rajoitteita yksityisten palveluelinkeinojen taloudellisen merkityksen kuvaamisessa. Tutkielmassa mukana olevat mallit ovat kahden sektorin kasvumalli, vientikysyntään perustuva alueellinen kasvumalli sekä alueellinen panos-tuotosmalli. Ongelmana on kuitenkin se, että erityisesti palveluiden merkitystä alueelliseen talouskasvuun ei ole suoranaisesti mallinnettu.
Tutkielman empiirinen osio perustuu yksityisten palveluelinkeinojen kokonaistuotannon ja -työllisyyden kehityksen ja kehityksen syiden tarkasteluun Tilastokeskuksen ja OECD:n aikasarjojen avulla. Yksityisten palveluelinkeinojen kehitystä Suomessa verrataan muiden länsimaiden keskimääräiseen kehitykseen, Suomen sisällä muiden sektorien kehitykseen, ja toisaalta tarkastellaan eri palvelutoimialojen kehitystä Suomessa sekä kehitystä Oulun, Tampereen, Jyväskylän, Turun sekä Helsingin seutukunnissa. Suomessa yksityisen palvelusektorin koko on ollut pienempi kuin muissa länsimaissa keskimäärin ja teollisuussektorin koko vastaavasti suurempi. Tutkielmassa tarkastellaan myös yksityisten palveluelinkeinojen tuottavuutta ja tuottavuuden mittaamiseen liittyviä ongelmia.
Varsinainen empiirinen tutkimus toteutetaan regressioanalyysin avulla, jolla tutkitaan yksityisten palveluelinkeinojen kasvuvaikutuksia Oulun, Tampereen, Jyväskylän, Turun ja Helsingin seutukunnissa Cobb-Douglas -tuotantofunktioon pohjautuvan differenssimallin ja virheenkorjausmallin avulla. Aineistona käytetään Tilastokeskuksen aikasarjoja vuosilta 1975–2008. Estimointitulosten perusteella voidaan sanoa, että yksityisten palveluelinkeinojen työllisten määrällä on ollut positiivisia ja seutukunnasta riippuen melko suuriakin vaikutuksia seutukuntakohtaisen kokonaistuotannon kehitykseen, ja vaikutukset ovat olleet suurimmat Oulun seutukunnassa.
22
Havana, E. (Essi). "Sylin ja kosketuksen merkitys lapsen kehityksessä." Bachelor's thesis, University of Oulu, 2019. http://jultika.oulu.fi/Record/nbnfioulu-201905031586.
Full textAbstract:
Tiivistelmä. Tutkielman tavoitteena oli koota yhteen aiemmat tutkimustulokset liittyen lapsen saamaan syliin ja kosketukseen. Tutkielman tarkoituksena on selvittää sylin ja kosketuksen vaikutus lapsen fyysiseen ja psyykkiseen kehitykseen. Tutkimuskysymys muotoutui kiintymyssuhdeteorian pohjalta sekä oman lapsuuden kokemuksien myötä sylistä. Tutkielman lopullisen aiheen valintaan vaikutti oma vahva näkemys sylin merkityksellisyydestä yhteiskunnallisesti. Varhaiskasvatuksessa syli näyttäytyi osana arkea, kun taas koulussa syliä lapsille ei enää tarjottu. Perheissä sylin määrä vaihteli silmissäni sekä aikuisten kasvatustapojen että empatiakyvyn mukaan. Tutkielma kokoaa yhteen sylistä ja kosketuksesta ilmenevät vaikutukset lapsen kokonaisvaltaisessa kehityksessä.
Tutkielma rakentui kirjallisuuskatsauksen keinoin aiempiin tutkimuksiin pohjautuen. Tutkielmassa hyödynnettiin eniten vauvoista sekä keskosista löytyvää tutkimusaineistoa, mutta eräs hierontatutkimus toteutettiin kouluikäisten parissa, mikä todisti kosketuksen olevan tärkeää varhaisvuosien jälkeenkin lapsen tasapainoisen kehityksen kannalta.
Kosketuksen todettiin vaikuttavan hermostoon ja näin ollen paransi lapsen kognitiivista kehitystä. Kosketusta saaneilla lapsilla oppimiskyky ja tunnetaidot kehittyivät. Tutkimuksessa jo kuuden kuukauden ikäinen vauva osasi säädellä paremmin negatiivisia tunteitaan. Syli ja kosketus vaikuttivat myös lapsen fyysiseen kasvuun ja kehitykseen etenkin keskosilla. Hyvälaatuinen syli ja kosketus vaikuttavat lapsen niin fyysiseen kuin psyykkiseen kehitykseen positiivisesti.
23
Välilä, A. (Aku). "Haittaverotuksen kehitys ja merkitys Suomen verojärjestelmässä." Bachelor's thesis, University of Oulu, 2017. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201705252123.
Full text
24
Hintsala, K. (Kari). "Palveluita tuottavan pienyrityksen ensimmäisen asiakasreferenssin merkitys." Bachelor's thesis, University of Oulu, 2017. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201706082639.
Full textAbstract:
Tutkimuksen tavoitteena on määritellä palveluita tarjoavan pienyrityksen ensimmäisen asiakasreferenssin merkitys. Ensimmäistä asiakasreferenssiä on tutkittu teollisuusyritysten kontekstissa jonkin verran, joten tämä tutkimus on tärkeä kohdistuessaan pieneen palveluyrityksen. Tutkimus on tehty kvalitatiivisena monitapaustutkimuksena. Tutkimuksessa määritetään palveluita tuottavan pienyrityksen ensimmäisen asiakasreferenssin arvon rakentuminen, joten sisältö koostuu asiakasreferenssin hankinnan prosessista ja asiakasreferenssin arvosta. Arvo koostuu referenssiasiakkaan sitoutumisesta ja tuotosta, referenssiasiakkaalta saadusta käytännön tiedosta, referenssiasiakkaan maineesta, referenssiasiakkaalta saatavan referenssimedian muodosta, asiakassuhteen pituudesta, referenssiasiakkaan koosta ja verkoston koosta, referenssiasiakkaan samankaltaisuudesta toimittajan ja potentiaalisen asiakkaan kanssa, referenssiasiakkaan toimialasta sekä asiakasreferenssin tuoreudesta. Tutkimuksessa nousi esille ensimmäisen asiakasreferenssin ominaispiirteet palveluyrityksessä, sekä b2b- ja b2c-asiakasreferenssien ominaispiirteet.
25
Jälkö, M. (Marja). "Taidekäsitys ja sen merkitys varhaisiän taidekasvatuksessa." Bachelor's thesis, University of Oulu, 2016. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201605191813.
Full textAbstract:
Tässä kandidaatintyössä olen tutkinut taidekasvatusta varhaiskasvatuksen kontekstissa ja ennen kaikkea kiinnostukseni kohteena on ollut taidekasvatusta määrittävä taidekäsitys. Aineistona olen käyttänyt suomalaista varhaiskasvatusta ohjaavia valtakunnallisia asiakirjoja sekä aiemmin julkaistua tieteellistä kirjallisuutta. Keräämäni aineiston avulla olen pyrkinyt rakentamaan kuvaa taiteesta ilmiönä sekä didaktisesta että kasvatusfilosofisesta näkökulmasta. Tutkimuksen olen toteuttanut integroivana kirjallisuuskatsauksena. Aineiston kriittisen tarkastelun kautta olen pyrkinyt tuomaan esille myös taidekasvatukseen liittyviä ongelmakohtia.
Tutkimuskysymykseni ovat:
1. Mikä on käsitteen taide merkitys varhaisiän taidekasvatuksen kontekstissa?
2. Mitä on varhaisiän taidekasvatus?
3. Mihin varhaisiän taidekasvatus tähtää?
Tutkimustulokseni osoittavat, että varhaiskasvatuksen kontekstissa taidekäsitys muotoutuu vuorovaikutukselliseksi tunnekasvatukseksi kasvatusfilosofi John Deweyn esteettiseen kokemiseen perustuvaa taidekäsitystä mukaellen. Taidekasvatus puolestaan on luonteeltaan orientoivaa eli taiteellisesti yleissivistävää toimintaa, joka taidekäsityksen mukaisesti tähtää ennen kaikkea esteettiseen kokemiseen ja havainnointiin. Taidekasvatuksen toteutus päiväkotiympäristössä riippuu lopulta täysin kasvattajan omasta taidenäkemyksestä. Tämän työn tarkoituksena on tehdä näkyväksi taiteen sosiokonstruktiivista luonnetta antaen näin ollen edellytyksiä taiteen näkökulmasta tarkoituksenmukaisempaan taidekasvatuksen toteutukseen.
26
Hyytinen, E. (Eveliina), and E. (Elina) Koskela. "Palautteen merkitys lapsen myönteisen minäkäsityksen rakentumisessa." Bachelor's thesis, University of Oulu, 2016. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201605031607.
Full textAbstract:
Tämä tutkimus on toteutettu tiiviissä yhteistyössä, tutkimusparina. Vuorovaikutteiset keskustelut avasivat tien itsereflektiolle, palautteenannolle ja tutkimuskentän laajentumiselle, samalla syventäen oppimiskokemusta. Myönteisen minäkäsityksen rakentuminen nousee tarpeelliseksi ja ajankohtaiseski tutkimusaiheeksi erityisesti tässä ajassa, jossa ihmisten pahoinvointi on yleisesti tunnustettu yhteiskunnallinen ongelma. Kasvatus-, ohjaus- ja opetustyö vaatii kasvattajilta itseltään vahvaa näkemystä kasvatuksen tavoitteesta ja päämäärästä. Kasvatuksen ja opetuksen ydin pohjaa omiin kokemuksiimme, jossa tärkeimpiä aspekteja ovat yksilön toimijuuden sekä kokonaisvaltaisen eheyden tukeminen ja sitä kautta hyvinvoinnin lisääminen. Tutkimuasetelma kumpuaa tarpeesta etsiä sellaisia työvälineitä, joiden kautta tulevina opettajina ja ohjaajina pystymme omalta osaltamme vaikuttamaan lapsen suotuisan kehityksen tukemiseen ja myönteisen minäkäsityksen rakentumiseen.
Tutkimustamme ohjaa kognitiivinen konstruktivismi, jonka keskiössä on yksilön subjektius ja yksilöllinen tiedonmuodostus. Kognitiivis-konstruktivistisessa valossa minäkäsityksen rakentuminen nähdään aktiivisena prosessina, jossa yksilö rakentaa, uudistaa ja uusintaa minäkäsitystään, sosiaalisessa vuorovaikutuksessa saadun palautteen kautta. Tutkimuksessamme lähestymme minäkäsityksen rakentumista palautteenannon perspektiivistä. Tutkimuskysymykset olemme määrittäneet seuraavasti: 1. Miten lapsi kykenee vastaanottamaan saadun palautteen? ja 2. Millaisilla palautteenannon keinoilla opettaja pystyy vaikuttamaan lapsen myönteisen minäkäsityksen rakentumiseen?
Tutkimuksemme noudattaa teoreettisen tutkielman kaavaa, joka ei sisällä empiiristä osuutta. Käsittelemme tutkimuksen aihepiiriin liittyviä käsitteitä ja nostamme esiin niihin liittyviä ongelmia. Tutkimuskysymyksiin vastaaminen ja niiden analysointi tutkimuskirjallisuuden valossa, auttaa meitä ymmärtämään käsitteiden problematiikkaa ja niiden sisältämiä ristiriitoja. Merkityksellisin johtopäätös, jonka tutkimuskirjallisuuteen pohjautuen teimme oli, että palaute ei riitä yksistään rakentamaan lapsen myönteistä minäkäsitystä. Eheäksi itseksi kasvamiseen tarvitaan lisäksi hyväksyvää ja kannustavaa vuorovaikutusta, dialogista kohtaamista ja sen asettamista kasvatuksen sekä opetuksen, ja sitä kautta palautteenannon lähtökohdaksi.
27
Laakkonen, M. (Milla). "Katutanssin ja katutanssikulttuurin merkitys tanssijan identiteetille." Master's thesis, University of Oulu, 2017. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201706022385.
Full textAbstract:
Tämän tutkielman tarkoituksena oli käsitellä katutanssin ja katutanssikulttuurin merkitystä tanssijan identiteetille. Tutkimusaineistoon perehtymisen jälkeen aineiston tutkiminen rajattiin vain identiteetin kannalta myönteisten merkitysten tutkimiseen. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten katutanssijat kokevat katutanssin ja katutanssikulttuurin vaikuttaneen heidän identiteettiinsä myönteisesti sekä minkälaisena katutanssijat kokevat oman identiteettinsä.
Tutkimuksen teoreettisen tarkastelun pohjana toimii fenomenologia. Tutkimuksen teoreettiset lähtökohdat muodostuvat katutanssin ja katutanssikulttuurin sekä identiteetin kehittymisen ja yhteisöllisyyden merkityksen avaamisesta. Lähtökohtana tutkimusaiheen valintaan toimi oma historiani katutanssin ja katutanssikulttuurin parissa niin tanssijana kuin tanssinopettajana.
Tutkimushenkilöiksi valikoituivat aktiivisesti katutanssitapahtumiin osallistuvat täysi-ikäiset katutanssijat. Tutkimuksen aineisto kerättiin kyselylomakkeella, joka sisälsi sekä strukturoituja että avoimia kysymyksiä. Lomake jaettiin katutanssiin suuntautuneessa Facebook-ryhmässä ja vastauksia kyselyyn tuli 57, joista 43 täytti tutkimusaineiston kriteerit.
Saatu aineisto analysoitiin aineistölähtöistä sisällönanalyysiä käyttäen. Aineistolähtöinen sisällönanalyysi etenee aineiston lukemisesta ja sisältöön perehtymisestä pelkistettyjen ilmauksien etsimiseen. Tämän jälkeen ilmauksista etsitään samankaltaisuuksia sekä erilaisuuksia, joista yhdistellään ja muodostetaan alaluokkia ja niistä edelleen ylempiä luokkia. Lopuksi aineistosta kerätään yhteen saadut tulokset ja tarkastellaan niitä suhteessa tutkimustehtävään.
Tutkimuksesta selvisi katutanssin ja katutanssikulttuurin myönteinen merkitys tanssijan identiteetin muodostumisessa. Tanssijat kokivat katutanssin ja katutanssikulttuuri vaikuttaneen myönteisesti niin heidän itsetuntoonsa ja kehontuntemukseensa kuin sosiaalisten suhteidensa laajenemiseen. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös katutanssijoiden identiteetin kehittymisvaihetta, ja havaittiin heidän omaavan joko jo muodostetun identiteetin tai vielä muotoutumisvaiheessa olevan identiteetin.
Tavoitteena oli avata katutanssin historiaa ja sen synnyttämää kulttuuria katutanssijoille merkityksellisenä toimintana, joka kehittää yhteisöllisyyttä. Tutkimuksen seuraavassa vaiheessa tarkastelun kohde voitaisiin siirtää aktiivisista katutanssijoista vähemmän aktiivisten tanssijoiden tarkasteluun ja tutkia katutanssin ja katutanssikulttuurin vaikutusta heidän identiteettinsä kehittymiseen.
28
Ylipekkala, J. (Janne). "Tilintarkastuksen laadun merkitys yrityksen velkarahoituksen näkökulmasta." Master's thesis, University of Oulu, 2018. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201802071157.
Full textAbstract:
Laskentatoimen kirjallisuudessa on voitu osoittaa, että pankit ja rahoituslaitokset käyttävät tilintarkastuskertomusta yhtenä merkittävänä lainapäätökseen ja lainan hintaan vaikuttavana tekijänä. Laskentatoimen tutkimuksissa on löydetty näyttöä sille, että vapaaehtoinen tilintarkastajan käyttö voi parantaa velan ehtoja ja voi laskea asiakasyrityksen lainarahoituksen kustannuksia. Asiakasyrityksen näkökulmasta tilintarkastuksen laadun tuomalle hyödylle on ollut haastavaa löytää objektiivisia ja selkeitä rahanarvoisia mittareita. Yhtenä konkreettisena tilintarkastuksen laadun hyödyn mittarina on voitu käyttää tilintarkastusasiakkaan matalampia pankki- ja rahoituslainojen korkokustannuksia.
Tämän tutkielman tarkoituksena on tutkia, minkälainen merkitys lakisääteisellä tilintarkastuksella ja sen laadulla on pankkien myöntämien yrityslainojen korkoihin. Vapaaehtoisen tilintarkastuksen ja yrityslainojen korkokustannusten välillä on havaittu aikaisemmassa akateemisessa kirjallisuudessa olevan negatiivinen riippuvuus. Tilintarkastuksen on siis voitu osoittaa madaltavan yrityslainojen korkokustannuksia verrattuna tilanteeseen, jossa tilintarkastaja on jätetty valitsematta. Mukautetun tai huomautuksen sisältävän kertomuksen on puolestaan havaittu nostavan ja taas vakiomuotoisen kertomuksen madaltavan yrityksen korkokustannuksia.
Tutkimusaineistoina käytetään Audit Analytics- ja Compustat- yritystietokantoja, joista tutkielmaan on rajattu amerikkalaisia pörssiyhtiöitä koskeva aineisto vuosilta 2000–2013. Tutkimusmenetelmänä käytetään regressioanalyysia, jossa selitettävänä muuttujana on yrityksen lainojen vuotuinen korkoprosentti. Selittäviä muuttujia regressiossa on kolme. Tilintarkastuksen laadun mittarina käytetään binäärimuuttujaa, joka saa arvon yksi, kun tarkastusyhtiönä on korkealaatuista tilintarkastusta edustava Big 4- yhtiö ja arvon nolla, kun tilintarkastusyhtiönä toimii Big 4- ryhmän ulkopuolinen pienempi tilintarkastusyhtiö. Tilintarkastuskertomuksen muuttujana käytetään myös binäärimuuttujaa, joka saa arvon yksi, kun tilintarkastuskertomus on mukautettu tai sisältää negatiivisisä lisätietoja ja taas vastaavasti arvon nolla, kun tilintarkastuskertomus on vakiomuotoinen. Kolmannella muuttujalla tutkitaan kahden edellä mainitun binäärimuuttujan yhteisvaikutusta yrityksen korkokulujen suuruuteen.
Tutkimustulokset osoittavat, että tilintarkastuksen laadun ja korkokustannusten välillä on negatiivinen riippuvuus. Voidaan siis olettaa, että luottolaitokset arvostavat laadukasta tilintarkastusta ja sen tuomat hyödyt asiakasyrityksen kannalta ovat selkeät. Laadukkaampi tilintarkastus pienentää asiakasyrityksen lainarahoituksen korkokuluja. Myös vakiomuotoisen tilintarkastuskertomuksen ja korkokustannusten välillä voidaan havaita olevan positiivinen riippuvuus. Mukautettu kertomus ja huomautukset tilintarkastuskertomuksessa puolestaan nostavat yksiselitteisesti yrityslainojen korkokustannuksia. Korkeampaa tilintarkastuksen laatua edustavan tilintarkastusyhteisön antaman puhtaan kertomuksen ja korkokulujen välillä on myös negatiivinen riippuvuus, mikä antaa perusteita väittämälle, että laadukkaamman tilintarkastuksen painoarvo lainan hinnoittelussa on voimakkaampi kuin matalalaatuisemman tilintarkastuksen.
29
Sillanpää, A. (Akseli). "Solunulkoisten vesikkelien merkitys nykykäsityksen mukaan syövässä." Master's thesis, University of Oulu, 2018. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201812193303.
Full textAbstract:
Solunulkoiset vesikkelit (EV:t) ovat pieniä lipidikalvon ympäröimiä rakkuloita, joita solut erittävät ulkopuolelleen. EV:t sisältävät solusta lähtöisin olevia molekyylejä, kuten proteiineja, nukleiinihappoja ja lipidejä. EV:t toimivat solujen välisessä viestinnässä, ja ne jaetaan kokonsa ja syntymekanisminsa mukaan eksosomeihin, mikrovesikkeleihin ja apoptoottisiin kappaleisiin. Syöpäsolujen on todettu edistävän syövän kehittymistä EV:eitä erittämällä. Vesikkeleiden avulla aggressiiviset syöpäsolut kykenevät muun muassa siirtämään patogeenisiä ominaisuuksiaan muille vähemmän aggressiivisille syöpäsoluille. Onkogeenisten molekyylien siirron avulla vastaanottajasyöpäsolujen invaasio-, migraatio- ja metastasoimiskyky voivat parantua tai solut voivat saada lääkeresistenssin. EV:ien avulla syöpäsolut muokkaavat myös syövän mikroympäristöä syövän kehittymistä suosivaksi. Syöpäsolut kykenevät EV-välitteisesti muuntamaan elimistön normaaleja fibroblasteja nk. CAF-soluiksi, jotka tukevat syöpäkasvaimen kasvua edistämällä angiogeneesiä ja syöpäsolujen invaasio- ja metastasoimiskykyä. Syöpäsolut kyke-nevät EV:ien avulla muuntamaan myös elimistön mesenkymaalisia kantasoluja syöpää suosiviksi myofibroblasteiksi ja indusoimaan angiogeneesiä uudelleenohjelmoimalla elimistön endoteelisoluja. Invaasiotaan syöpäsolut edistävät erittämällä vesikkeleissä soluväliainetta hajottavia metalloproteinaaseja. Syöpäsoluista lähtöisin olevat EV:t kulkeutuvat verenkierron mukana ympäri elimistöä, missä ne voivat valmistella otollisia metastasointipaikkoja verenkiertoon levinneille syöpäsoluille. Elimistön terveet solut pyrkivät estämää syövän syntymistä erittämällä vesikkeleissä lähiympäristöönsä muuntuneiden solujen toimintaa inhiboivia mikroRNA-molekyylejä. Syöpäsolujen vesikkelien sisältämät antigeenit voivat myös aktivoida elimistön immunipuolustuksen soluja. Toisaalta taas syöpäsolut kykenevät EV:eitä erittämällä väistämään elimistön immuunijärjestelmää. Syöpäsoluista peräisin olevat EV:t voivat suoraan heikentää leukosyyttien toimintaan, tai ne voivat aktivoida elimistön immunosuppressiivia soluja. EV:ien hyödyntämistä syövän diagnosoimisessa ja uudenlaisten hoitokeinojen kehittelyssä on myös tutkittu viime vuosina. Esimerkiksi ihmisen syljestä voisi tulevaisudeessa olla mahdollista tutkia suusyövän biomarkkereita, jolloin tauti kyettäisiin diagnosoimaan jo varhaisessa vaiheessa ennen näkyvien muutosten ilmenemistä. Tämä parantaisi potilaiden hoitoennustetta ja helpottaisi riskiryhmien seurantaa.
30
Jokelainen, J. (Janne). "Hirsirakenteiden merkitys asema-arkkitehtuurille 1860–1950." Doctoral thesis, University of Oulu, 2005. http://urn.fi/urn:isbn:951427735X.
Full textAbstract:
Abstract Almost all the Finnish buildings were log constructed up to the beginning of the 20th century. Among these buildings one can see the finest expressions of Finnish wood architecture. Unfortunately, the tradition of the original and fascinating Finnish log architecture was broken in the beginning of the 20th century. At the same time a lot of knowledge and skills connected to log constructing were lost. In order to be able to continue the tradition of log architecture, more research work needs to be done. The rules that log constructions set to the architecture are still poorly known. Finnish State Railways was the most notable public builder in Finland in the end of the 1900s and constructed more than 4000 log buildings between years 1860–1950. Very high quality demands were set on the railway buildings and all the builders were highly experienced professionals. When studying traditional, professionally built log constructions, the railway stations are unique research subjects. In this thesis the log frames, structures and joints of 30 railway stations were documented. The main aim with the research was to find out how log structures affect the architectural form of the railway stations. As the results of the research it can be stated that in the architecture of the railway stations there are several factors which depend on log structures and which have had a powerful influence on the architectural form of railway stations and, thus, have created an identifiable building type for log stations. Due to the log and cross logging techniques, the most natural form of a log frame is a rectangular box, the height of which is the same everywhere and in which the openings obey certain rules. The rectangular box shape is so dominating in the railway stations that, on the basis of the log frame only, it is very difficult to place them to a certain architectural era or to categorize them according to a certain architectural style. The architectural originality has been created by different kinds of roof shapes, parting of the windows, sidings, decorations, porches and lean-to roofs. According to the data gathered from the railway stations, the architectural form of a log frame must be submitted to the rules of the log structure. Thus, the materialistic characteristics, the cross logging technique and the strength of the log structures are the factors that determine the ground plan, the masses and the openings of log buildings. Log as a construction material creates natural, small and simple buildings with undisturbed and balanced openings. The development work to be done on the basis of the rules of log structures can most naturally take place amongst handicraftsmen. The development of traditional log building still needs more research on historical building types, log joints and on the technical functioning of the log structuresTiivistelmä 1900-luvun alkuun saakka lähes kaikki maamme rakennukset olivat hirsirunkoisia. Näiden rakennusten joukosta löytyvät puuarkkitehtuurimme merkittävimmät saavutukset. Omintakeisen ja kiehtovan suomalaisen hirsiarkkitehtuurin perinne katkesi 1900-luvun alkupuolella. Samalla kadotettiin suuri joukko hirsirakentamiseen liittyvää tietoa ja taitoa. Perinnettä jatkavan hirsiarkkitehtuurin kehittymisen esteenä on tiedon puute. Emme tarkalleen tiedä, mitä sääntöjä perinteistä arkkitehtuuria ohjannut hirsirakenne asettaa arkkitehtoniselle muodonannolle. Valtion rautatiet oli maamme merkittävin julkinen rakentaja 1800-luvun loppupuolella ja rakensi vuosien 1860–1950 aikana yli 4 000 hirsirakennusta. Rakennuksille oli asetettu korkeat laatuvaatimukset, ja niiden rakentajina toimivat kokeneet ammattilaiset. Asemarakennukset ovat ainutlaatuinen kohde tutkittaessa perinteistä ammattimaista hirsirakentamista. Tutkimuksessa dokumentoitiin 30 asemarakennuksen hirsirunko, -rakenteet ja -liitokset. Dokumentointiaineiston pohjalta selvitettiin, miten hirsirakenteet ovat säädelleet asemarakennusten arkkitehtonista muodonantoa. Tutkimuksen tuloksena pystytään osoittamaan, että asemarakennuksissa on joukko hirsirakenteista johtuvia tekijöitä, jotka ovat merkittävästi vaikuttaneet rakennusten arkkitehtoniseen muodonantoon ja luoneet oman tunnistettavan hirsirunkoisten asemien rakennustyypin. Hirrestä ja lamasalvostekniikasta johtuvien tekijöiden vaikutuksesta hirsirungon luonnollinen muoto on tasakorkea suorakulmainen laatikko, jonka aukottamiseen on olemassa tiettyjä sääntöjä. Asemarakennuksissa on hirsirungon pelkistetty laatikkomuoto niin hallitseva, että rakennuksia on pelkän hirsirungon perusteella erittäin vaikeaa ajoittaa eri aikakausille tai luokittaa tiettyihin arkkitehtonisiin tyylikausiin. Rakennusten arkkitehtoninen yksilöllisyys on toteutettu vesikaton muodoilla, ikkunoiden jakopuitteilla, ulkoverhouksen struktuurilla, koristeaiheilla sekä keveillä kuisteilla ja katoksilla. Asemarakennuksista saadun tiedon mukaan hirsirungon muoto tulee alistaa hirsirakenteen ehtojen mukaiseksi. Täten rakennuksen pohjakaavaa, massoittelua ja aukotusta säätelevät hirren materiaaliominaisuudet, käytetty liitostekniikka ja hirsirakenteen lujuus. Hirrestä syntyy luonnollisesti pieniä, yksinkertaisia rakennuksia, joiden aukotus on rauhallista. Hirsirakenteen ehtojen pohjalta tapahtuva kehitystyö on luontevinta käsinveistotuotantotavan piirissä. Perinnettä jatkavan hirsiarkkitehtuurin kehittyminen vaatii vielä lisää tutkimusta historiallisista rakennustyypeistä, hirsiliitoksista ja hirsirakenteen teknisestä toiminnasta
31
Pihlaja, J.-S. (Jenni-Sofia). "Kasvatustieteellisen osaamisen merkitys ammatillisissa opettajaopinnoissa opiskelijan kokemana." Master's thesis, University of Oulu, 2019. http://jultika.oulu.fi/Record/nbnfioulu-201902191219.
Full textAbstract:
Tiivistelmä. Tässä tutkimuksessa vertailen yliopiston ja ammatillisen opettajakorkeakoulun järjestämiä kasvatustieteen opintoja (10 opintopistettä) keskenään Oulun ammatillisen opettajakorkeakoulun opiskelijoiden kokemuksien perusteella. Kokemukset on kerätty itsearviointilomakkeella, jonka opiskelijat tekevät opintojen alussa, opintojen keskivaiheessa ja opintojen lopussa. Tutkimukseni itsearviointilomake on opintojen lopussa tehty ja opiskelijat ovat vastanneet yhteen kysymykseen kasvatustieteen opintoja koskien. Itsearviointilomakkeen vastaukset ovat vuosilta 2013–2017, lomakkeeseen vastanneet opiskelijat ovat aloittaneet opintonsa vuosina 2000–2006 ja 2008–2016 ja opiskelijat ovat suorittaneet kasvatustieteen opinnot viimeistään vuonna 2016. Tutkimus on teorialähtöinen sisällönanalyysi.
Tutkimuksen teemoja ovat osaamisen kehittyminen, opettajan ammatillinen osaaminen, oppiminen ja opettajan ammatillinen kehittyminen. Osaamisen kehittyminen näkyi osaamisen käsitteen ymmärryksenä ja oman osaamisen kehittymisenä. Opettajan ammatillisessa osaamisessa opiskelijat kokivat oman osaamisen lisääntyneen kasvatustieteiden opintojen myötä. Oppiminen näkyi opiskelijoiden itsetutkiskeluna kasvattajan roolissa. Opettajan ammatillisessa kehittymisessä tietoja ja taitoja hyödynnettiin kasvatustieteen opintojen jälkeen.
Yliopiston ja ammatillisen opettajakorkeakoulun järjestämissä kasvatustieteen opinnoissa on eroavaisuuksia Oulun ammatillisen opettajakorkeakoulun opiskelijoiden kokemusten mukaan. Kasvatustieteen opinnot yliopistossa suorittaneet opiskelijat kokivat opintojen olleen teoreettisia, joista ei saa uusia työkaluja käytäntöön. Kasvatustieteellinen osaaminen integroituu ammattipedagogiseen osaamiseen vastauksissa, joissa opiskelijat osaavat yhdistää kasvatustieteen osaksi opetustyötään hyvin ja se näkyy vastauksissa esimerkiksi opetuksen monipuolistumisena.The meaning of pedagogical competence in professional teacher education experienced by students. Abstract. In this study, I compare educational studies (10 credits) arranged by the university and the school of professional teacher education. The comparison is based on experiences of students of the school of professional teacher education in Oulu. Experiences have been collected by a self-evaluation form, that students filled in at the start, middle and end of studies. The self-evaluation form used in my study is from the end of studies and students have answered one question about educational studies. Answers are from years 2013–2017, students who have answered have started their studies between years 2000–2006 and 2008–2016 and students have completed their studies by 2016. This study is theory-based content analysis.
Themes of this study are progression of competence, teacher’s professional competence, learning and teachers professional progression. Progression of competence appeared as understanding the concept of competence and experienced competence development. Regarding teacher’s professional competence students experienced that their competences developed based on the engagement in educational studies. Learning appeared as student’s self-reflection about the role of an educator. Utilization of knowledge and skills after educational studies was described as part of teacher’s professional development.
Educational studies arranged by University and school of professional teacher education seem to differ according to experiences of students of the school of professional teacher education in Oulu. Students who completed educational studies in University thought the studies were too theoretical and hard to implement in practice. Competence in educational science was integrated in professional pedagogical competence in responses where students described that they could combine educational science as part of their teaching. This appeared in the responses for example as diversification of teaching.
32
Vanhanen, M. (Mika). "Mobiililaitteiden merkitys 12–15-vuotiaiden poikien lukemiselle." Master's thesis, University of Oulu, 2014. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201312031955.
Full textAbstract:
Suomalaiset nuoret ovat perinteisesti pärjänneet hyvin kansainvälisessä PISA-tutkimuksessa. Viimeisimmissä tutkimuksissa on kuitenkin havaittu, että erinomaisen lukutaidon omaavien nuorten osuus on vähentynyt, vaikka muuten tutkimuksessa pärjätäänkin vielä hyvin. Lukutaidon heikkenemisen voi olettaa johtuvan nuorten vähäisestä innosta lukemista kohtaan ja erityisen heikoksi tämä on havaittu urheilevien poikien keskuudessa. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, voidaanko urheilevien 12–15-vuotiaiden lukuintoa parantaa mobiililaitteiden avulla. Jääkiekkoilevat nuoret on havaittu vähän lukevaksi ryhmäksi ja nyt haluttiin selvittää innostaisiko mobiililaitteet kiinnostusta lukemista kohtaan. Jääkiekkoilevilla nuorilla, ja yleensäkin urheilevilla nuorilla, on vähemmän vapaa-aikaa lukemiseen käytettävissä, johtuen harjoituksista ja kilpailumatkoista. Nykynuoret ovat tottuneita ja luovia mobiililaitteiden käyttäjiä, koska ne ovat olleet osa heidän elämäänsä lähes syntymästä lähtien. Täten olisi aika luontevaa, että mobiililaitteeseen ladattavat kirjat tai tekstit nostaisivat nuorten lukuintoa ja ohjaisi sitä kautta heidät myös perinteisen kirjan ääreen.
Tutkimus oli kvalitatiivinen tutkimus, jossa aineisto kerättiin teemahaastattelun avulla. Tutkimuksen kohderyhmänä oli 11 urheilevaa poikaa, joiden lajina oli yhtä lukuun ottamatta jääkiekko. Haastattelut nauhoitettiin videokameralla ja litteroitiin jälkikäteen analysointia varten.
Tutkimuksen perusteella voi huomata, että nuoret lukevat jo nyt mobiililaitteilla monenlaista sisältöä. Perinteistä kirjallisuutta kohderyhmässä ei juurikaan vapaa-ajalla luettu, sen sijaan mobiililaitteilla luettiin sosiaalisen median sisältöjä ja iltapäivälehtien uutisia. Tästä voidaan päätellä, että lukemisen tavat ovat muuttuneet monilukutaitojen suuntaan, jossa lukemisen lisäksi luettua tekstiä voidaan analysoida, muokata ja edelleen julkaista esimerkiksi sosiaalisessa mediassa.
Haastatteluihin osallistuneet oppilaat myönsivät heikon lukuintonsa ja uskoivat, että mobiililaitteet saattaisivat nostaa heidän kiinnostustaan lukemista kohtaan. Jääkiekkoilevilla nuorilla on pelimatkoja ja kirjojen mukana pitäminen ei ole kovin yleistä. Jos kirjat olisi saatavilla mobiililaitteessa, niiden lukemisesta tulisi ajasta ja paikasta riippumatonta ja niitä olisi helpompi kuljettaa useampiakin mukana kerralla. Laitteet, jotka on tarkoitettu pelkästään e-kirjojen lukemiseen, eivät nuorten keskuudessa olleet suosittuja vaan heidän mielestään mobiililaitteet, joilla voi tehdä muutakin olisivat parempia. Nuoret suosivat monipuolisilla ominaisuuksilla varustettuja matkapuhelimia joilla voi ottaa kuvia, ne toimivat musiikkisoittimina ja ennen kaikkea, niissä oli käytettävissä internet-yhteys.
33
Karjula, T. (Teija). "Päiväkodin merkitys lapsen psyykkiselle kehitykselle kiintymyssuhteen näkökulmasta." Bachelor's thesis, University of Oulu, 2017. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201705061697.
Full textAbstract:
Tarkastelen tutkielmassani kiintymyssuhteen muodostumista ja sen merkitystä lapsen psyykkiselle kehitykselle päiväkotikontekstissa sekä sitä, miltä päiväkoti näyttäytyy kiintymyssuhteen valossa. Suurin osa suomalaisista lapsista on päiväkodissa ja tämän vuoksi sen merkityksen ja vaikutusten tarkastelu lapsen psyykkiselle kehitykselle on tärkeää. Aihe on nyt myös ajankohtainen; varhaiskasvatuslakia on uudistettu monelta osin, muun muassa lapsiryhmien kokoon vaikuttavilla säädöksillä. Tutkielmani on toteutettu yhteistyössä Oulun yliopiston toteuttaman VakaVai-hankeen kanssa (2016–2017), jossa selvitetään varhaiskasvatuslain kokonaisvaikutuksia eri osapuolten näkökulmista. Tavoitteenani on tutkielman myötä tuoda lainsäädännön muutosten tarkasteluun psykologista näkökulmaa. Olen toteuttanut tutkielman kuvailevana kirjallisuuskatsauksena.
Tutkielma kiteyttää suomalaiseen päiväkotikontekstiin sopivaa kiintymyssuhteeseen liittyvää tutkimuskirjallisuutta yhdeksi kokonaisuudeksi. Kiintymyssuhde on tärkeä näkökulma päiväkodin merkitysten tarkastelussa, sillä kiintymyssuhdetutkimuksen mukaan lapsen emotionaalinen, kognitiivinen ja sosiaalinen kehitys perustuvat turvalliseen kiintymyssuhteeseen. Tästä näkökulmasta katsottuna olisi tärkeää, että varhaiskasvatuksessa lapsi voisi muodostaa kiintymyssuhteen kasvattajaan. Lapsen ja kasvattajan välisen kiintymyksen on todettu suojaavan lapsen kehitystä. Turvallisen kiintymyssuhteen muodostumiseksi kasvattajan tulisi olla sensitiivinen lapsen tarpeiden ja tunteiden suhteen. Hänen tulisi olla lapsen saatavilla, johdonmukainen ja valmis sitoutumaan emotionaalisesti lapseen. Kiintymyssuhteen muodostumisen kannalta myös jatkuvuus ja pysyvyys ovat olennaisia.
Tutkimukset osoittavat, että lapsi kokee eroahdistusta ollessaan erossa ensisijaisesta kiintymyskohteesta. Lisäksi tutkimuksissa tuodaan esille, että ero ensisijaisesta kiintymyskohteesta voi vaikuttaa lapsen ja ensisijaisen kiintymyskohteen väliseen vuorovaikutukseen ja kiintymyssuhteeseen. Tutkimusten mukaan päiväkoti voi aiheuttaa lapselle stressitason nousua, jolla on negatiivisia vaikutuksia lapsen kehitykselle. Tällöin toissijaisen kiintymyssuhteen merkitys varhaiskasvatuksessa korostuu, sillä toissijaisen kiintymyskohteen hoiva voi lievittää eroahdistusta sekä vähentää lapsen kokemaa stressiä.
Tutkielmani osoittaa, että pysyvyyden ja sellaisten toimintamallien suosiminen, joissa kasvattajan on mahdollista olla sensitiivinen ja jokaisen lapsen saatavilla, olisi tärkeä välittyä myös varhaiskasvatusta koskevaan päätöksen tekoon. Tutkielmani vahvistaa ajatusta siitä, että päiväkodeissa olisi tärkeä suosia kiintymyssuhdetta tukevia toimintamalleja.
34
Riutta, R. (Riikka), and H. R. (Henna-Riikka) Spets. "Sosiaalisen ja psyykkisen oppimisympäristön merkitys lapsen hyvinvoinnille." Bachelor's thesis, University of Oulu, 2018. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201805312316.
Full textAbstract:
Tässä kandidaatintutkielmassa selvitämme sosiaalista ja psyykkistä oppimisympäristöä määrittäviä tekijöitä, sekä niiden merkitystä lapsen hyvinvoinnille. Lisäksi tutkimme opettajan tuen näkymistä sosiaalisen ja psyykkisen oppimisympäristön luomisessa. Tutkimuskysymyksemme ovat siis ”mitkä tekijät määrittävät sosiaalista ja psyykkistä oppimisympäristöä?” sekä ”miten opettajan tuki näkyy sosiaalisen ja psyykkisen oppimisympäristön muodostumisessa?”.
Oppimisympäristöt mielletään usein vain fyysisiksi tiloiksi, vaikka sosiaalinen ja psyykkinen oppimisympäristö ovat vähintään yhtä merkittävässä asemassa erityisesti lapsen hyvinvoinnin ja oppimisen kannalta. Oppimisympäristöt voidaankin nähdä osana jokapäiväistä elämää. Sosiaalinen ja psyykkinen oppimisympäristö ovat käsitteitä, jotka ovat hyvin kiinteässä suhteessa toisiinsa. Oppilaan kognitiivinen, emotionaalinen sekä vuorovaikutukseen ja ihmissuhteisiin liittyvät tekijät muodostavat sosiaalisen ja psyykkisen oppimisympäristön.
Sosiaalisen ja psyykkisen oppimisympäristön muodostumisessa avainasemassa ovat vuorovaikutus, yhteisöön kuuluminen ja sen tuki oppilaalle, toimivat vertaissuhteet sekä oppilaan ja opettajan sosiaalis-emotionaaliset taidot. Nämä tekijät vaikuttavat turvallisen ja hyvinvointia tukevan ilmapiirin syntymiseen. Kouluilla on kasvatustyössä keskeinen tehtävä lapsen hyvinvoinnin ja oppimisen tukemisessa. Hyvinvointi vaikuttaa monella tapaa oppimiseen, sekä koko koulun ilmapiiriin. Oppilaat, jotka kokevat voivansa koulussa hyvin, voivat kehittää positiivisia asenteita koulua, oppimista ja tavoitteiden saavuttamista kohtaan.
Hyvä oppimisympäristö tukee lapsen kasvua itsenäiseksi oppijaksi sekä mahdollistaa ja tukee yhteistoimintaa sekä vuorovaikutusta. Hyvässä oppimisympäristössä tulisi olla niin opettajien, vanhempien kuin oppilaidenkin mielestä lämmin, rakastava, sekä kunnioitusta ja turvallisuutta sisältävä ilmapiiri. Opettajalla on merkittävä asema niin sosiaalisen kuin psyykkisen oppimisympäristön luomisessa. Tästä huolimatta myös lasten ja nuorten osaaminen tulisi ottaa huomioon oppimisympäristöjä suunniteltaessa, sillä he ovat oppimisympäristöjen pääasiallisia toimijoita.
Oppimisen ja suotuisten olosuhteiden tukeminen edellyttää opettajalta erityisesti yksilön sosiaalis-emotionaalisen kehityksen ja vuorovaikutukseen liittyvien seikkojen tuntemista sekä tervettä itsetuntoa ja uskoa omaan itseensä. Hyvä ja lämmin psyykkinen ympäristö vaikuttaa myös oppilaiden tyytyväisyyteen ja vapautuneisuuteen sekä auttaa oppilasta kehittämään tervettä kuvaa itsestään.
Tämä parityönä tehty kandidaatintyö on toteutettu teoreettisena tutkimuksena, joka pohjautuu aihealuettamme käsittelevään aiempaan tutkimukseen ja kirjallisuuteen. Lähteinä olemme käyttäneet mahdollisimman ajankohtaisia kotimaisia sekä kansainvälisiä tutkimuksia, artikkeleita ja kirjoja. Päälähteemme pohjautuvat Piispasen (2008), Iurean (2015) sekä Tonelsonin (1981) tutkimuksiin
35
Räinä, A. (Atte). "Konfliktin merkitys ja sen hallinta jalkapalloerotuomarin näkökulmasta." Bachelor's thesis, University of Oulu, 2018. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201805312287.
Full text
36
Noponen, E. (Essi), and T. (Toni) Raappana. "Itsearvioinnin merkitys sekä sen toteuttamisen hyödyt perusopetuksessa." Master's thesis, University of Oulu, 2018. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201805101753.
Full textAbstract:
Tutkimuksemme tavoitteena oli selvittää, millä tavoin itsearviointi näyttäytyy Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa 2014. Keskityimme eritoten 1–6 luokka-asteiden oppilaiden itsearvioinnin merkityksen selvittämiseen. Tausta-ajatuksena tutkimuksessamme toimi oletus siitä, että itsearvioinnin näyttäytyessä opetussuunnitelmassa (2014) on sen ilmentymiselle olemassa myös perusteltuja syitä. Toisena tavoitteena tutkimuksessamme oli selvittää ja ymmärtää näitä itsearvioinnin harjoittamisen perusteltuja hyötyjä perusopetuksessa. Uusi perusopetuksen opetussuunnitelma on aiheuttanut työkentällä paljon puhetta muuttuneista arviointitavoista. Itsearviointi on yksi arvioinnin muodoista, jonka koetaan olevan nykyään tärkeä osa arviointia. Näin ollen itsearvioinnin merkityksen ja hyötyjen tutkiminen on nyt hyvin ajankohtaista. Halusimme sitoa itsearvioinnin hyödyt perusopetuksen konseptiin ja halusimme muodostaa käytännöllisen ymmärryksen itsearvioinnin toteuttamisen mahdollisista hyödyistä. Toteutimme tutkimuksemme kahden tutkimusmenetelmän keinoin. Analysoimme Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteita (2014) laadullisen sisällönanalyysin keinoin toteuttaen opetussuunnitelma-analyysin. Analyysin toteutimme kahdessa osassa, yleisenä katsauksena sekä ainekohtaisena analyysinä. Itsearvioinnin toteuttamisen hyödyistä muodostimme oman tulkintamme tutustumalla aihetta käsittelevään kirjallisuuteen. Tutkimusaineistona tutkimuksellemme toimi jo olemassa oleva kirjallisuus, artikkelit sekä dokumentit. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014 sekä alan kirjallisuus eri ajanjaksoilta loivat aineistopohjan tutkimuksellemme. Ajanjaksollisesti pääpaino oli 2000-luvussa, mutta käytimme myös vanhempaa kirjallisuutta perustellusti. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet on dokumentti, joka ohjaa jokaisen opettajan työskentelyä. Asiakirja on otettu käyttöön työkentällä 2016 syksyllä, joten sen käytöstä ei ole vielä paljon tutkimustietoa. Itsearviointiin ja sen hyötyihin liittyvää kirjallisuutta eri aikakausilta, niin Suomessa kuin ulkomailla ilmestynyttä, on hyvin tarjolla, mutta kokoavaa tietoa perusopetuksen itsearvioinnin hyödyistä ei ollut löydettävissä. Itsearviointi näyttäytyy Perusopetuksen opetussuunnitelmassa 2014 analyysimme mukaan viidellä tavoin niin yleisessä analyysissä kuin ainetasolla. Itsearvioinnille annetaan hyvin tilaa osana perusopetuksen kokonaisarviointia, mutta sen toteuttamiseen opetuksessa ei anneta konkreettisia esimerkkejä tai ajallisia määreitä. Itsearvioinnin toteuttamisen hyödyt tulivat myös todennettua kirjallisuuden myötä. Itsearvioinnin hyödyt eivät kuitenkaan aina olleet yksiselitteisiä ja ne täytyi välillä muodostaa oman tulkinnan kautta. Tutkimuksemme myötä ymmärsimme itsearvioinnin olevan monimuotoinen arvioinnin muoto, minkä hallitseminen on hyödyllistä myös koulukontekstin ulkopuolellaThe master’s thesis focuses on self-evaluation and its benefits in compulsory school context. The research aims to investigate how self-evaluation is seen in Finnish national core curriculum 2014. The focus is on grades 1–6. Behind the topic is the thought of importance of selfevaluation, because self-evaluation is visible in national core curriculum. Another aim for the research was to investigate and to understand the benefits of self-evaluation in compulsory school. The new national core curriculum’s evaluation has been a hot topic in the field of education. Self-evaluation is a form of evaluation and nowadays it is seen as an important part of it. Therefore, investigating self-evaluation and its benefits is currently justified. We wanted to tie the benefits of self-evaluation to compulsory school context. We also wanted to form a practical understanding of self-evaluation and its potential benefits. We executed the research with two different methods. First, we analyzed the Finnish national core curriculum 2014 with qualitative content analysis. The analysis was executed in two parts, first an overlook of self-evaluation in the curriculum and then on subject bases. The benefits of self-evaluation were interpreted with academic literature. The master’s thesis research is based on existing literature, articles and documents. The Finnish national core curriculum 2014 and academic literature from different decades created a material base for our research. The focus is in 2000-century literature, but we have also used older material with good reason. The Finnish National core curriculum is a document which guides every Finnish compulsory school teacher. The new national core curriculum was introduced in autumn 2016, so there is not much research done of it yet. Finnish and foreign literature of self-evaluation and its benefits were well available. Based on our analysis, self-evaluation appears in National core curriculum in five different ways both in overlook and in subject bases. Self-evaluation is seen and well acknowledged as a part of evaluation in curriculum, but it does not give any concrete examples how to execute it in class room. The read literature gave us a great understanding of the benefits of selfevaluation. The benefits are not always unequivocal, and we had to use our own knowledge and interpretation to come to the conclusions. Through our research we learned that selfevaluation is very diverse form of evaluation. Mastering it is not only beneficial in school, but also in other parts of life
37
Myllymäki, M. (Millariina). "Kiintymyssuhteen ja reaktiivisen kiintymyssuhdehäiriön merkitys adoptiolasten oppimiselle." Bachelor's thesis, University of Oulu, 2018. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201803301410.
Full textAbstract:
Tämän kandidaatintyön tarkoituksena on tarkastella kiintymyssuhteen ja reaktiivisen kiintymyssuhdehäiriön merkitystä adoptiolasten oppimiselle kirjallisuuskatsauksen avulla. Tutkielma pyrkii ensin selittämään kiintymyssuhteen käsitteen monipuolisesti hyödyntäen sekä vanhoja että uudempia lähteitä, jonka jälkeen huomio suunnataan reaktiiviseen kiintymyssuhdehäiriöön ja sen ilmenemiseen adoptiolapsilla. Lopussa pyritään selittämään, mikä merkitys adoptiolasten reaktiivisella kiintymyssuhdehäiriöllä on oppimiseen sivuten samalla sitä, millä tavalla turvallinen kiintymyssuhde mahdollistaa lapsen oppimisen. Näihin tavoitteisiin pyritään vastaamaan kolmen tutkimuskysymyksen avulla: 1. Miten kiintymyssuhde vaikuttaa lapsen hyvinvointiin ja sitä kautta epäsuorasti lapsen oppimiseen? 2. Mikä on reaktiivinen kiintymyssuhdehäiriö ja miten se ilmenee lapsilla? 3. Miten reaktiivinen kiintymyssuhdehäiriö vaikuttaa adoptiolasten oppimiseen? Tutkielmassa kiintymyssuhde-termiä pyritään hahmottamaan kahden kuuluisimman teoreetikon töitä tarkastellen. John Bowlby osoitti tutkimuksissaan, että kiintymyssuhteen muodostaminen on biologinen, primäärinen tarve ja sen eväämisellä on haitallisia seurauksia lapsen hyvinvoinnille. Mary Ainsworth taas jatkoi Bowlbyn mallista todeten, että ensisijaisen hoitajan kyvyllä vastata lapsen tarpeisiin on merkitystä sille, miten lapsi oppii luottamaan tähän ja vastaavasti myös muihin ihmisiin. Hän kehitti myös mallin, jonka mukaan lapset pystyttiin jaottelemaan kiintymyssuhdetyyppiensä mukaan turvallisesti kiintyneisiin sekä turvattomasti kiintyneisiin. Vaikka Ainsworthin ja Bowlbyn tutkimukset toimivat edelleen pohjana myös nykypäivän kiintymyssuhdetutkimukselle, on uudenaikaisempi tutkimus nostanut esille kiintymyssuhteen monimutkaisuuden ja siten todennut, että Ainsworthin ja Bowlbyn esittämät, suhteellisen yksinkertaiset mallit eivät vastaa koko totuutta kiintymyssuhteen luonteesta. Tutkimuksessa tarkoituksena on valottaa niitä syitä, joiden takia adoptiolapset ovat kognitiivisesti ja sosiaalisesti jäljessä ikätovereitaan ja näin ollen myös heidän oppimisensa vaikeutuu. Deprivaatiosta, eli puutteellisista mahdollisuuksista muodostaa sosiaalisia kontakteja, juontava reaktiivinen kiintymyssuhdehäiriö on tällä hetkellä yksi tunnistetuimmista syistä näiden vaikeuksien takana. On ajateltu, että turvallisesti kiintyneen lapsen kognitiiviset ja sosiaaliset kyvyt voivat kehittyä tämän kiintymyssuhteen tarjoamien kokemusten ja mahdollisuuksien kautta, edesauttaen näin oppimisvalmiuksia. Adoptiolapsilta taas usein puuttuu tämä mahdollisuus johtuen heidän historiastaan erilaisissa laitosoloissa, joissa sosiaaliset suhteet ovat usein puutteellisia. Näin ollen myös adoptiolasten oppimisvalmiudet kärsivät ja he tarvitsevat enemmän tukea adoption jälkeisessä kouluelämässäThe goal of this thesis is to consider attachment and reactive attachment disorder in relation to internationally adopted children and their learning. This thesis starts by explaining the concept of attachment, using old and more recent sources to ensure a thorough picture of the matter. It then moves on to analyze reactive attachment disorder and how it can be seen in internationally adopted children. Finally, this thesis strives to uncover the link between reactive attachment disorder and learning while also discussing the possible ways a safe attachment can influence children’s learning. There are three research questions in this thesis, which aim to help meet the goals set above: 1. How does attachment influence a child’s wellbeing and therefore indirectly one’s learning? 2. What is reactive attachment disorder and how does it show on adopted children? 3. How does reactive attachment disorder affect adopted childrens learning? In this thesis, the concept of attachment is explained with the help of two groundbreaking theorists. John Bowlby emphasized in his studies that attachment is a biological, primary need of a human being and depriving this need can have harmful effects to a child’s wellbeing. Mary Ainsworth continued Bowlby’s efforts by explaining that the abilities of a primary care-giver to answer to her child’s needs influences the ways in which the child learns to trust the caregiver as well as other people. Ainsworth also developed a model that enables researchers to divide children into categories according to the type of their attachment. Although the studies of Ainsworth and Bowlby still work as a base for attachment research nowadays, recent studies have pointed out the complexity of attachment, suggesting that the rather simplistic models of the two do not fully present attachment as it is understood today. This study aims to research why adopted children’s social and cognitive skills are not as developed as the skills of their non-adopted peers, making it harder for them to learn as effectively as their peers. Reactive attachment disorder, that develops due to deprivation, in another words the lack of possibilities to form social contacts, is suggested to be one of the main reasons behind the phenomenon mentioned above. Children with safe attachment patterns are able to develop their social and cognitive skills due to this relationship whereas adopted children often lack the possibilities to form these kinds of relationships due to their institutionalized background. Therefore, the readiness of adopted children to learn suffers and they require more assistance after adoption when entering school life
38
Talvitie, J. (Jussi). "β-adrenoseptorit ja niiden merkitys astmassa sekä sydänsairauksissa." Bachelor's thesis, University of Oulu, 2019. http://jultika.oulu.fi/Record/nbnfioulu-201905221891.
Full textAbstract:
Tiivistelmä. β-adrenoseptorit, eli β-adrenergiset reseptorit ovat G-proteiinikytkentäntäisiä reseptoreita, jotka ohjaavat soluissa erilaisia katekoliamiinien tuomia signaaleja. β-adrenoseptoreita nähdään useissa eri kudoksissa ja niitä koodaa kolme eri geeniä, jotka tuottavat β1-, β2- ja β3-adrenoseptoreita. Näiden β-adrenoseptorien välittämät signaalit ovat merkittävässä osassa sydämen toiminnan sekä hengitysteiden laajentumisen säätelyssä. β-adrenoseptorit ovatkin farmakologisesti erittäin tärkeitä ja niihin kohdistuvilla lääkkeillä on jo pitkään hoidettu sydänsairauksia sekä astmaa. Vaikka sairauksien patofysiologiaa ei aina voidakkaan selittää yksin β-adrenoseptorien toiminnalla, häiriöt näiden reseptorien toiminnassa on liitettyinä monien sairauksien kulkuun ja oireisiin.
39
Koivula, H. (Henna). "Nel Noddings ja välittämisen etiikan merkitys lasten kasvatuksessa." Bachelor's thesis, University of Oulu, 2019. http://jultika.oulu.fi/Record/nbnfioulu-201906182558.
Full textAbstract:
Tiivistelmä. Tutkimukseni tarkoituksena on avata Nel Noddingsin välittämisen etiikan teorian keskeisimpiä käsitteitä ja pohtia niiden merkitystä lasten kasvatuksessa. Olen rajannut tarkastelun koskemaan kouluissa tapahtuvaa kasvatusta. Tutkimuskysymyksiksi muotoutui: mitä Nel Noddings tarkoittaa luonnollisella ja eettisellä välittämisellä? Miten luonnollinen ja eettinen välittäminen toteutuvat käytännössä? Miksi olisi tärkeää huomioida eettinen välittäminen kouluissa tapahtuvassa kasvatuksessa? Vastauksia etsiessäni haluan samalla pohtia yleisellä tasolla, mitä annettavaa Noddingsin teorialla eettisestä välittämisestä voisi olla suomalaisille kouluille, jotka näyttävät tänä päivänä kärsivän erilaisista sosiaalisista ongelmista.
Nel Noddingsin filosofinen ja kasvatuksellinen pohdinta välittämisen etiikasta (ethics of care) pohjautuu feminiiniseen näkökulmaan (feminine approach) tarkastella moraalisia kysymyksiä ja arvottamista. Keskeisimpiä käsitteitä hänen teoriassaan ovat luonnollinen välittäminen, eettinen välittäminen ja relationaalinen välittäminen, jotka ovat kasvatuksen peruskivijalka. Ihmissuhteet ja vuorovaikutus on se alue, jossa lasten kasvatus eettisesti välittäviksi toimijoiksi ottaa paikkansa. Vuorovaikutuksen laatuun vaikuttaa opettajan kyky välittää luonnollisesti ja eettisesti sekä kyky ja halu todella kohdata oppilaansa. Oppilaan vastaanottavuus tarjotulle välittämiselle viimeistelee ja mahdollistaa eettisen välittämisen todellisen toteutumisen. Eettisen välittämisen opettamisen tavoitteena on kasvattaa itsenäisiä ja omasta hyvinvoinnistaan välittäviä ihmisiä, jotka kykenevät välittämään myös toisista ihmisistä sekä lähiyhteisöstään ja ympäristöstään.
Tutkimuksessani tulokset tukevat ajatusta eettisen välittämisen tärkeydestä kouluissa tapahtuvassa kasvatuksessa. Eettisen välittämisen tuominen osaksi koulujen arkisia käytänteitä ja tavoitteita, voisi tukea henkilöstön sekä oppilaiden kokonaisvaltaista hyvinvointia. Kun oppilas tunteen, että hänestä välitetään, hän oppii välittämään itsestään ja asiat saavat silloin merkityksellisyyden.
Työskentely eettisesti välittävällä työotteella edellyttäisi kuitenkin rohkeutta ja uudenlaista kasvatuksen organisoimista. Erityisesti traditionaalisia asenteita ja käytänteitä tulisi tarkastella uudessa valossa ja antaa tilaa välittämisen etiikalle kasvatustyössä.
40
Hakala, M. (Max), and M. (Maria) Tauriainen. "Perheen merkitys alle 8-vuotiaiden lasten fyysiseen aktiivisuuteen." Bachelor's thesis, University of Oulu, 2017. http://jultika.oulu.fi/Record/nbnfioulu-201708032733.
Full textAbstract:
Tiivistelmä. Kandidaattitutkielmamme tarkastelee systemaattisen kirjallisuuskatsauksen muodossa kotimaista ja kansainvälistä tutkimuskirjallisuutta. Tutkimuskohteena ovat varhaisvuosien fyysinen aktiivisuus sekä perheen asema lapsen fyysisen aktiivisuuden tukijana. Tutkielmassa selvitetään, millaisia vaikutuksia perheellä on lapsen fyysiseen aktiivisuuteen. Tutkielmassa huomioidaan demografiset eli biologiset, psyykkiset, sosiaaliset ja fyysiset ympäristötekijät.
Käsittelemme tutkielmassa fyysisen aktiivisuuden käsitteen sekä esittelemme uudet fyysisen aktiivisuuden suositukset. Lisäksi käsittelemme fyysisen aktiivisuuden vaikutuksia lapsen kasvuun ja kehitykseen. Tämän jälkeen tarkastelemme perheen merkitystä alle 8-vuotiaan lapsen fyysiseen aktiivisuuteen.
Aihe on erittäin ajankohtainen, sillä vuonna 2016 on julkaistu uudet varhaisvuosien fyysisen aktiivisuuden suositukset. Perheen ajankäytössä sekä elintavoissa on tapahtunut muutosta, mitkä ovat heijastuneet lasten päivittäiseen fyysisen aktiivisuuden määrään ja laatuun. Fyysistä aktiivisuutta voidaan pitää yhtenä merkittävänä tekijänä lapsen normaalin kasvun ja kehityksen osalta. Tämän vuoksi fyysisen aktiivisuuden määrään ja laatuun on kiinnitettävä erityistä huomiota.
Lapsen ja vanhemman välillä vallitsee voimakas molemminpuolinen kiintymys, jota kutsutaan biologiseksi siteeksi. Tämän myötä vanhemmat vaikuttavat lapseen monella eri tapaa. Perheellä ja erityisesti vanhemmilla on on tärkeä rooli tukea ja kannustaa lasta fyysisesti aktiivisiin leikkeihin ja peleihin. Vanhemmat sekä sisarukset ovat lapselle tärkeitä roolimalleja. Myös fyysisellä ympäristöllä, kuten liikuntavälineillä ja varusteilla, asuinmiljööllä sekä ulkoilumahdollisuuksilla voidaan monella tapaa vaikuttaa lapsen fyysiseen aktiivisuuteen.
Tutkielmaa voisi syventää jatkossa seurantatutkimuksen muodossa. Tutkimuksessa seurattavana olisivat lapset ja heidän vanhemmat. Alueena toimisi esimerkiksi joku yleinen leikkipuisto. Tutkimukseen haastateltaisiin puistossa olevia vanhempia ja heidän tapoja vaikuttaa lapsensa fyysiseen aktiivisuuteen. Lisäksi tutkittavana voisi olla vanhempien oman esimerkin ja kannustuksen vaikutukset lapsen fyysiseen aktiivisuuteen.
41
Jääskeläinen, M. (Mari), and J. (Janita) Saastamoinen. "Toiston ja semanttisen kontekstin merkitys kohteiden nimeämiseen virtuaaliympäristössä." Master's thesis, University of Oulu, 2017. http://jultika.oulu.fi/Record/nbnfioulu-201710122988.
Full textAbstract:
Tiivistelmä. Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää toiston (toistopriming) sekä ympäristön ja esinetyypin (semanttinen priming) merkitystä nimeämiseen virtuaaliympäristössä. Tutkielma on osa laajempaa tutkimusprojektia, jonka tavoitteena on kartoittaa virtuaalilasien käyttömahdollisuuksia puheterapiassa. Tutkimus toteutettiin yhteistyössä Peili Vision Oy:n kanssa.
Tutkimukseen osallistui 60 nuorta aikuista, jotka olivat pääasiassa Oulun yliopiston opiskelijoita. Tutkittavat nimesivät esineitä kahdessa virtuaalilasien avulla luodussa ympäristössä, keittiössä ja tyhjässä huoneessa. Molemmissa ympäristöissä suoritettiin viisi nimeämiskierrosta. Nimettävistä esineistä puolet kuuluivat keittiökategoriaan ja puolet olivat esineitä, joita ei tyypillisesti esiinny keittiössä. Esineiden nimeämisessä arvioitiin sekä nimeämisnopeutta että -tarkkuutta.
Tulokset osoittivat, että nimeäminen nopeutuu ja tarkentuu toiston myötä. Ensimmäisen viiden toistokierroksen aikana keittiöesineet nimettiin nopeammin ja tarkemmin keittiössä kuin tyhjässä huoneessa. Muut esineet nimettiin nopeammin tyhjässä huoneessa kuin keittiössä, mutta nimeämistarkkuudessa ei havaittu eroja huoneiden välillä. Huoneen vaihduttua kierroksilla 6–10 molemmat esinetyypit nimettiin nopeammin tyhjässä huoneessa, mutta nimeämistarkkuudessa ei ollut merkitseviä eroja. Esinetyyppejä verratessa havaittiin, että keittiöesineet nimettiin muita esineitä hitaammin ja virheellisemmin kaikilla kierroksilla.
Tietoa toiston merkityksestä nimeämiseen voidaan hyödyntää kliinisessä työssä alkuarvioinnissa sekä kuntoutuksen vaikuttavuutta tutkittaessa. Tulokset viittaavat siihen, että ympäristö helpottaa kontekstiin sopivien esineiden nimeämistä ensimmäisillä nimeämiskerroilla. Keittiöesineiden muita esineitä hitaampi nimeäminen saattaa kieliä semanttisesta häiriöstä. Tulokset ovat osittain samansuuntaisia aiempien tutkimustulosten kanssa, mutta vastaavien tutkimuksien puuttuessa vertailu niihin tulee tehdä varoen. Virtuaalilasit vaikuttavat potentiaaliselta menetelmältä puheterapiakäyttöön. Ympäristöjä luodessa tulee erityisesti ottaa huomioon esineiden koko ja tunnistettavuus. Jatkotutkimukset esimerkiksi afasiaa sairastavilla olisi mielenkiintoista, jolloin tätä aineistoa voitaisiin käyttää verrokkiaineistona.
42
Lohilahti, S. (Suvi). "Positiivisen pedagogiikan merkitys varhaiskasvatuksen pedagogiikassa alle kolmevuotiaiden ryhmässä." Bachelor's thesis, University of Oulu, 2019. http://jultika.oulu.fi/Record/nbnfioulu-201905031579.
Full textAbstract:
Tiivistelmä. Kandidaatintutkielmassa tutkin kirjallisuuskatsauksena positiivisen pedagogiikan merkitystä varhaiskasvatuksen pedagogiikassa alle kolmevuotiaiden ryhmässä. Positiivisen pedagogiikan hyödyntäminen on yleistynyt varsinkin peruskouluissa ja siihen liittyvää ammattikirjallisuutta kohtaa yhä useammin. Varhaiskasvatukseen suuntaavaa kirjallisuutta aiheesta ei niinkään vielä löydä. Tutkielmani tarkoituksena on kasvattaa tietämystä alle kolmevuotiaiden ryhmän pedagogisista mahdollisuuksista positiivisen pedagogiikan saralla. Aineisto on kerätty kotimaisista ja kansainvälisistä tutkimusartikkeleista sekä muista julkaisuista.
Positiiviseen psykologiaan pohjautuvalla positiivisella pedagogiikalla voidaan tukea hyvinvointia monella eri tavalla. Tutkielmassani esittelen positiivisen pedagogiikan teemoja ja niiden linkittymistä alle kolmevuotiaisiin. Keskeisiä teemoja ovat henkilökohtaiset luonteenvahvuudet ja myönteiset tunteet, jotka nähdään toimintakyvyn ja hyvinvoinnin perustana. Positiivinen pedagogiikka keskittyy myös toipumiskyvyn ja sinnikkyyden kasvattamiseen, jotka ovat alle kolmevuotiaille ajankohtaisia oppimisen kohteita.
Myös alle kolmevuotiaiden arjessa tähdätään hyvinvointiin. Arki koostuu pitkälti fyysisten sekä henkisten perustarpeiden täyttämisestä. Lapselle turvallisessa oppimisympäristössä syntyvä perusluottamus mahdollistaa uusien asioiden oppimisen. Turvallinen ympäristö takaa myös leikin kehittymisen ja hyvinvointia lisäävän flow-tilan syntymistä. Positiivisen pedagogiikan yhdistä-minen alle kolmevuotiaiden arkeen tukee varhaislapsuuden tarpeiden täyttämistä ja vahvistaa lapsen koettua hyvinvointia.
43
Pesonen, H. (Heli). "Opiskelijapalautteen näkökulmien merkitys näyttötutkintotoiminnan kehittämisessä, Oulun seudun ammattiopisto." Master's thesis, University of Oulu, 2013. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201308241629.
Full textAbstract:
Ammatillinen koulutus perustuu elinikäisen oppimisen periaatteeseen. Ammattikoulutus tarjoaa eri-ikäisille monipuolisesti tutkintoja ja lisäkoulutuksia, vaihtoehtoina on myös erilaisia koulutusmuotoja, -aikoja ja oppimisympäristöjä. Aikuiskoulutustutkimuksilla pyritään kartoittamaan elinikäisen oppimisen vaatimia perustaitoja ja opiskelijapalautteenkeruulla ja vertaisarvioinneilla löytämään uusia aikuiskoulutuksen toimintamalleja. Oulun seudun ammattiopiston aikuiskoulutuksen näyttötutkintojen palautteenkeruu ei tuota nykyisin toiminnan kehittämiseen riittävästi tarpeita vastaavaa tietoa. Useammalla koulutusalalla kaivataan opiskelijapalautteiden käsittelyn tehostamista ja uusia toimintamenetelmiä. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, kuinka OSAOn aikuiskoulutusyksiköissä kerätään näyttötutkinnon suorittajilta palautetta ja kartoittaa vaihtoehtoja, miten ammattiopisto voisi aikuiskoulutustoimijoiden mielestä kehittää palautteenkeruutaan ja -työskentelyään. Tutkimusongelmani ovat: Miten OSAOn aikuiskoulutuksen aloilla kerätään, käsitellään ja hyödynnetään tutkinnon suorittajilta kerättyjä palautteita? Millaisena palautteenkeruun ja -käsittelyn välineenä aikuiskoulutustoimijat pitävät valtakunnallista näyttötutkintojen AIPAL-järjestelmää? Millainen palautejärjestelmä ja millaiset yhtenäiset käytännöt OSAOn näyttötutkintojen palautteiden keräämiseen, käsittelemiseen ja hyödyntämiseen halutaan tulevaisuudessa? Mistä aihealueista aikuiskoulutustoimijat kaipaisivat näyttötutkinnon suorittajilta lisää palautetta?
Tutkimusaineisto on kerätty syvähaastattelemalla kuutta OSAOn aikuiskoulutustoimijaa. Sisällönanalyysia käyttämällä olen löytänyt litteroidusta aineistostani erilaisia merkityksellisiä teemoja ja esille nostamieni lainausten avulla lukija voi arvioida tutkimukseni luotettavuutta.
Tutkimustulokset osoittavat, että OSAOn aikuiskoulutuksen palautteen keräämisen tavoissa, menetelmissä, määrissä ja käsittelyssä on koulutusaloittain paljon eroja. Kaikki alat eivät toteuta palautetyötään ammattiopiston määrittelemien minimivaatimusten ja sovitun aikataulun mukaisesti. AIPAL:n todettiin lisäävän ammattiopiston toiminnan läpinäkyvyyttä, mutta syvähaastatteluissa löydettiin paljon puutteita palautejärjestelmän käytettävyydestä, mahdollisuuksista ja ominaisuuksista. Aikuiskoulutustoimijat toivoivat, että tulevaisuudessa ammattiopiston palautetyökalu olisi käytettävyydeltään parempi ja ominaisuuksiltaan monipuolisempi. Järjestelmän kautta saataisiin jatkuvasti tarpeita vastaavaa tietoa opiskelijoiden lisäksi muilta sidosryhmiltä. Palautejärjestelmältä kaivattaisiin myös toimivampia raportointi- ja taulukointiominaisuuksia. Osa haastatelluista kaipaisi palautetyöhön tarkempia ammattiopiston tasoisia ohjeistuksia ja käytänteitä. Toisaalta esille otettiin myös se, etteivät samanlaiset palautetyöskentelytavat ole aina kaikille koulutusaloille yhtä hyödyllisiä. Syvähaastatteluissa pohdittiin kannattaisiko ammattiopiston odottaa Opetushallituksen vuoden 2014 AIPAL:n kehitystyön tuloksia vai olisiko OSAOn aikuiskoulutuksen järkevintä ryhtyä kehittämään omiin tarpeisiin sopivaa palautejärjestelmää. Aikuiskoulutustoimijat kaipaisivat näyttötutkinto-opiskelijoilta lisää palautetta yksittäisistä ja konkreettisista opiskeluun liittyvistä asioista. Myös henkilökohtaistamisesta ja siitä, onko koulutus nopeuttanut henkilön työllistymistä, kaivattaisiin lisää tietoa.
Olen rakentanut Pro gradu -tutkielmani teoreettisen viitekehyksen tutkimuskohteeni kannalta merkityksellisistä aihealueista. Tutkielmani etenee johdonmukaisesti ja olen esitellyt tutkimukseni toteuttamisen sekä analyysiprosessin vaihe vaiheelta. Tutkimuseettiset säännöt ovat ohjanneet tutkimustulosteni raportointia ja kirjoittamista. Tutkimustulokseni voidaan yleistää OSAOn tasoisesti, koska haastatteluihini osallistui kuusi näyttötutkinnon suorittajien palautteiden kanssa työskentelevää aikuiskoulutustoimijaa viideltä eri ammattiopiston koulutusalalta. Tuloksiani ei kuitenkaan voida yleistää sen laajemmalle, koska on kyse tapaustutkimuksesta ja jokaisella näyttötutkintojärjestäjällä on omat tarpeensa ja toiminnalla tietyt erityispiirteensä. Oulun seudun ammattiopisto voi halutessaan käyttää tutkimustuloksiani hyödyksi näyttötutkintojen palautetyön kehittämisessä. Tutkielmani soveltuu luettavaksi myös kasvatustieteen opiskelijoille ja muille ammatillisesta koulutuksesta kiinnostuneille.
44
Aulen, E. (Elise). "Työnohjauksen merkitys opettajan työssä:opettajien käsityksiä työnohjauksen merkityksestä työhyvinvointiin." Master's thesis, University of Oulu, 2015. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201502061061.
Full textAbstract:
Tämän kasvatuspsykologian pro gradu-tutkielman tarkoituksena oli selvittää opettajien käsityksiä työnohjauksen merkityksestä työhyvinvointiin. Opetuksen alueella työnohjaus on edelleen harvinaista verrattuna sosiaali- ja terveysalaan. Opettajan muuttuva työnkuva, työyhteisön ja oppilaiden mukanaan tuomat haasteet kuormittavat opettajan psyykettä, jolloin työnohjaus voisi olla osa henkistä työsuojelua, sillä työhyvinvointi on tärkeä elementti opettajan työssä.
Tutkimusaineisto kerättiin keväällä 2014 puolistrukturoidulla haastattelukyselyllä sähköpostin välityksellä. Haastattelukysymyksiä oli kahdeksan ja ennen varsinaisia kysymyksiä kaavakkeessa kysyttiin haastateltavan ikä, koulutus, työvuodet opettajana, työnohjauskokemuksista työnohjauksen muoto ja ajankohta sekä kuinka monta kertaa haastateltava oli käynyt työnohjaustapaamisessa. Haastattelukysely lähetettiin ennestään tutuille opettajille (n=5), joiden tiedettiin käyttäneen yksilö- tai ryhmätyönohjausta työnsä tukena. Tutkimukseen vastasi neljä (n=4) henkilöä.
Tutkimuksen analyysimenetelmänä käytettiin fenomenografista lähestymistapaa ja sen avulla tutkittiin tutkimushenkilöiden käsityksiä ja ajattelutapoja kokoamalla tutkimuskysymyksien kannalta merkityksellisiä ilmaisuja. Tutkimuksen filosofinen tausta-ajatus oli konstruktivistinen ja työnohjauksen merkitystä työhyvinvointiin haettiin kokemuksellisen oppimisen kautta.
Tutkimustulokset osoittivat, että opettajilla on vain vähän tietoa työnohjauksen luonteesta, tavoitteista ja tarkoituksesta. Opettajat odottivat neuvoja ja ohjeita haastaviin oppilaiden ja huoltajien sekä henkilökunnan vuorovaikutustilanteisiin. Jos aikaisempaa oppimiskokemusta työnohjauksesta ei ollut, ohjaustilanteille asetettiin liian suuria odotuksia, jolloin työnohjausprosessin onnistuminen saattoi vaarantua. Käsitykset työnohjauksen merkityksestä työhyvinvointiin olivat myönteisiä, sillä opettajien työssään kokemat haasteet aiheuttivat psyykkistä kuormitusta. Tutkittavan ajattelutapa on luottamuksellinen liittyen omiin kykyihin kohdata uusia haasteita pelkäämättä. Tutkimushenkilöistä kolmen käsitys oli, että työnohjauksella oli oleellinen merkitys työhyvinvoinnin parantajana ja yhden tutkimushenkilön käsitys oli epäilevä.
Keskusteleminen, osallisuus ja vuorovaikutustaitojen kehittyminen ja kehittäminen vaikuttivat osaltaan työhyvinvoinnin kokemukseen. Uusien opettajien koulutukseen olisi hyvä lisätä kasvatuspsykologiaa ja ohjausta. Jo aikaisemmin koulutetuille opettajille olisi hyvä järjestää työnohjauksellista täydennyskoulutusta. Jatkotutkimuksena voisi olla opettajien ja ennen kaikkea sivistystoimen johtajien työnohjauksen tarpeen ja asenteiden tutkiminen.
45
Luukkonen, J. (Jaakko). "Opettaja-oppilas-suhteen merkitys soittamisen motivaatiolle musiikin yksilöopetuksessa." Master's thesis, University of Oulu, 2017. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201705101744.
Full textAbstract:
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisia merkityksiä opettaja–oppilas-suhteella on oppilaan soittamisen motivaatiolle musiikin yksilöopetuksessa. Olin tarkemmin sanoen kiinnostunut kartoittamaan oppilaiden näkökulmien kautta opettaja–oppilas-suhteeseen liittyviä tekijöitä, jotka ovat motivaation kannalta merkittävässä roolissa. Aiheen valitsemiseen vaikuttivat henkilökohtaiset motiivini sekä tutkimuksen merkitys tieteellisestä näkökulmasta.
Teoreettisen viitekehyksen ensimmäisessä pääluvussa olen tarkastellut musiikin yksilöopetuksen opettaja–oppilas-suhdetta ja siihen liittyvää mestari–oppipoika-mallia didaktisessa kolmiossa esitettävien pedagogisen ja didaktisen suhteen kautta. Pedagogiseen suhteeseen liittyy opettajan ja oppilaan välinen inhimillinen vuorovaikutus, kun taas didaktinen suhde kuvaa opetuksellista vuorovaikutusta. Viitekehyksen toisessa pääluvussa olen motivaation yleisen määrittelyn lisäksi nostanut esille tutkimuksen yleisiksi motivaatioteoreettisiksi lähtökohdiksi sosiaalisen motivaation sekä itsemääräytymisteorian. Soittamisen motivaatiota käyn läpi Hallamin musiikin oppimisen motivaatiomallin näkökulmasta. Näiden teorioiden ja mallien tarkastelu antaa kuvan opettaja–oppilas-suhteen merkityksestä soittamisen motivaatiolle, jota käsittelen viitekehyksen viimeisessä alaluvussa aikaisempien tutkimustulosten valossa.
Valitsin tämän tutkimuksen metodologiseksi lähestymistavaksi kerronnallisen tutkimusotteen oppilaiden näkökulmien esiintuomiseksi. Tutkimusmetodologian valintaa voidaan perustella sillä, että kertomusten kautta ihmiset pystyvät hahmottamaan ja muodostamaan tietoa itsestään, todellisuudesta sekä sen tapahtumista. Motivaation ja opettaja–oppilas-suhteen tarkastelu kerronnallisen tutkimuksen keinoin oli johdonmukaista myös käsitteiden kontekstuaalisuudesta johtuen. Kertomuksissa konteksti sijoitetaan usein sosiaaliseen struktuuriin, aikaan ja paikkaan.
Tutkimuksen aineiston keräsin kerronnallisilla haastatteluilla. Kerronnallisessa haastattelussa tutkijan on annettava haastateltavalle riittävästi tilaa kertomiselle ja samalla myös korostettava haluaan kuunnella. Haastateltavat saivat haastattelutilanteessa kertoa vapaasti soittoharrastustaustastaan, opettaja–oppilas-suhteista ja motivaatiosta. Kaikki haastateltavat olivat Oulun yliopiston opiskelijoita eri tiedekunnista, jotka olivat harrastaneet tai harrastivat yhä soittamista musiikin yksilöopetuksessa. Haastattelin lopulta kahtatoista opiskelijaa, joista kymmenen oli naisia ja kaksi miehiä. Kaikki haastattelut suoritin Oulun yliopiston tiloissa.
Aineiston analyysin suoritin temaattisen analyysin keinoin, joka on yksi lähestymistapa kerronnallisen analyysin toteuttamiseen. Temaattinen analyysi soveltui parhaiten opettaja–oppilas-suhteissa ilmenneiden merkittävien motivaatiotekijöiden eli teemojen havainnointiin ja esiintuomiseen, koska sen keskiössä on yhteisten teemojen etsiminen haastateltavien aineistoista. Aineiston analyysi oli samalla teoriaohjaava: didaktinen kolmio ohjasi sekä analyysiä että tutkimustulosten raportointia.
Tuloksissa olen esittänyt kolmen eri pääkategorian alle teemoja eli tekijöitä, jotka ovat merkittäviä soittamisen motivaatiolle opettaja–oppilas-suhteessa tämän tutkimuksen perusteella. Pedagogiseen suhteeseen liittyvinä tekijöinä vuorovaikutuksen läheisyydellä, opettajan henkilökohtaisen kiinnostuksen osoittamisella, ilmapiirin kannustavuudella sekä turvallisuudella oli merkitystä oppilaiden motivaatiolle. Didaktiseen suhteeseen liittyvinä tekijöinä motivaation kannalta merkittävässä roolissa oli opettajan antama palaute, opetuksen vaatimustaso, opettajan ja oppilaan tavoitteiden samansuuntaisuus, opetustavat sekä ohjelmisto. Oppilaan suhteessa opettajan ja sisällön väliseen suhteeseen korostui opettajan musiikilliset tiedot ja taidot. Olen tarkastellut yhteenvedossa tämän tutkimuksen tuloksia suhteessa aiempiin tutkimustuloksiin sekä tämän tutkimuksen motivaatioteoreettisiin lähtökohtiin.
Jatkotutkimuksissa olisi mahdollista tämän tutkimuksen kontekstissa tarkastella oppilaan iän merkitystä motivaatiolle tai vertailla opettajan näkökulmia suhteessa oppilaiden näkökulmiin.
46
Soininen, T. (Tuure). "Mobiililaitteiden merkitys peruskoululaisten lukemisessa:oppilaiden, opettajien ja rehtoreiden näkemyksiä." Master's thesis, University of Oulu, 2017. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201706022494.
Full textAbstract:
Suomalaisten 8.-luokkalaisten oppilaiden lukutaito on ollut kansainvälisissä tutkimuksissa varsin korkealla, kun olemme olleet esimerkiksi PISA-tutkimuksissa maailman huipulla. Niinpä muista maista on jopa tultu hakemaan oppia suomalaisesta koulutusjärjestelmästä. Viimeisimmissä PISA-tutkimuksissa on maamme kuitenkin tippunut aivan lukutaidon kärjestä. Tämän vuoksi käynnistettiin vuonna 2012 kansallinen Lukuinto-ohjelmahanke, jonka osana Oulun yliopiston Tietojenkäsittelytieteiden laitoksen oppilasprojektissa (myöhemmin Projekti II) selvitettiin syitä, miksi erityisesti nuoret 6.–9.-luokkalaiset pojat eivät useimmissa tapauksissa ole innostuneita lukemisesta. Samalla selvitettiin yhden koulun 12–15-vuotiaiden oppilaiden kiinnostusta mobiililaitteiden käyttöön opiskelussa ja erityisesti lukemisessa. Myös rehtoreiden näkemyksiä koulujensa lukutaitotilasta ja mobiililaitteiden käytöstä pyrittiin selvittämään. Myöhemmin tutkittiin opettajien näkemyksiä oppilaiden mobiililaitteiden käytöstä niin lukemisessa kuin muussakin opiskelussa samoin kuin sitä, millä tavoin opettajat hyödyntävät, jos hyödyntävät, mobiililaitteita omassa opetuksessaan.
Tämä empiirinen tutkimus toteutettiin rehtoreiden ja oppilaiden osalta vuonna 2013 ja opettajien osalta vuonna 2015 puolistrukturoituna kyselynä. Lisäksi ryhmä kyselyyn osallistuneista oppilaista osallistui lukemista sekä lukuintoa koskevaan teemahaastatteluun. Haastateltavat rajattiin Projekti II:n tehtävänannon mukaisesti aktiivisesti jääkiekkoa tai muuta urheilulajia harrastaviin poikiin ja tyttöihin sekä muutamaan aktiiviseen lukijatyttöön. Haastattelut videoitiin ja purettiin myöhemmin, poikien osalta myös litteroituna, analysoitavaksi.
Kysely osoitti tyttöjen lukevan selvästi poikia enemmän ”perinteistä kirjallisuutta”. Lehtien lukemisessa ero oli vähäisempi. Sähköisten kirjojen lukeminen ei jo paljon lukevia oppilaita innostanut, mutta vähän kirjoja lukevat uskoivat laitteiden lisäävän heidän lukuintoaan. Mobiililaitteiden käyttö oli oppilailla varsin monipuolista. Pojat käyttivät niitä eniten pelaamiseen tyttöjen suosikkien ollessa blogien lukeminen ja kirjoittaminen. Myös Internetissä surffailu oli varsin suosittua. Yleisesti oppilaiden lukeminen oli hyvää vauhtia siirtymässä niin sanotun monilukutaidon (käytetään myös esimerkiksi termejä informaatio-, media- ja uuslukutaito) suuntaan.
Oppilaat vaikuttivat varsin halukkailta käyttämään mobiililaitteita oppitunneilla, koska se veisi oppimista ja opetusta pois luokka- ja paikkasidonnaisuudesta; puhutaan ubiikkioppimisesta. Opettajien esille tuomissa mobiililaitteiden käyttömahdollisuuksissa oli ideoituna runsaasti erilaisia asioita, joita laitteiden avulla voitaisiin toteuttaa. Suurimpana ongelmana opettajat ja rehtorit näkivät mobiililaitekannan vähäisen määrän.
47
Heikkinen, A. (Anni). "Opetusharjoittelujen ja pedagogisen portfolion merkitys opettajaksi kasvamisen prosessissani." Master's thesis, University of Oulu, 2013. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201302121029.
Full textAbstract:
Opettajaksi oppiminen on ollut haastava ja mielenkiintoinen prosessi. Pro gradu -tutkielmassani tutkimuskohteenani onkin oma opettajaksi kasvamisen prosessini, jota tarkastelen opetusharjoittelujen aikana kirjoittamani pedagogisen portfolion avulla. Tutkimuksessani tutkin sitä, mikä merkitys opetusharjoitteluilla sekä pedagogisella portfoliolla on ollut omassa opettajaksi kasvamisen prosessissani sekä sitä, miten pedagoginen käyttöteoriani on rakentunut luokanopettajan koulutuksen opetusharjoittelujen aikana.
Pro gradu -tutkielmani on luonteeltaan kvalitatiivinen eli laadullinen. Koska tutkimusaineistonani toimii henkilökohtainen pedagoginen portfolioni, joka sisältää ajatuksiani, kokemuksiani sekä tuntemuksiani kasvatus- ja opetustyöstä, on tutkimukseni persoonallisiin dokumentteihin perustuva. Näiden pohdintojeni avulla pyrin tutkimuksessani selvittämään pedagogisen käyttöteoriani eli opetus- ja kasvatustyöhön liittyvien arvojen ja näkemyksieni rakentumista sekä löytämään opetusharjoittelujen ja pedagogisen porfolion merkityksen opettajaksi kasvamisen prosessissani.
Pro gradu -tutkielmani tuloksista selvisi, että opetusharjoitteluilla ja niiden antamilla mahdollisuuksilla sekä itsenäiseen että ohjaavan opettajan tukemaan reflektiivisiin pohdintoihin, on ollut suuri merkitys opettajaksi kasvamisen prosessissani. Pedagoginen käyttöteoriani on selkiytynyt opetusharjoittelujen edetessä ja opetus- ja kasvatustyöhön liittämäni arvot, ihmiskäsitys, tiedonkäsitys ja oppimiskäsitys ovat saaneet opetusharjoittelujen aikana tukea sekä kasvatustieteen teoriasta että opetusharjoittelujen antamasta käytännön kokemuksista.
Koska tutkimukseni aineisto on henkilökohtainen ja tutkimuskohteena on vain yksi opettajaopiskelija, ei tutkimukseni tulokset ole helposti yleistettävissä. Pro gradu -tutkielmani antaa kuitenkin viitteitä opettajaksi kasvamisen prosessista myös yleisellä tasolla. Tutkimukseni osoittaa ohjatun opetusharjoittelun antaman käytännön kokemuksen sekä pedagogisen portfolion tarjoaman mahdollisuuden reflektiiviseen pohdintaan olevan tärkeää opettajaksi kasvamisen prosessissa. Nämä tutkimustulokset antavat myös syitä pohtia, onko opetusharjoittelujen määrä luokanopettajakoulutuksessa tarpeeksi suuri, jos niiden antama hyöty opettajaopiskelijan opettajaksi kasvamisen prosessissa on näinkin merkittävä.
48
Takala, T. (Tiitus). "Kestävän kehityksen ulottuvuudet ja yritysvastuun merkitys monikansallisissa yrityksissä." Bachelor's thesis, University of Oulu, 2017. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201705312242.
Full text
49
Sohlo, T. (Tuuli), and M. (Mia) Somero. "Leikisti vai oikeesti?:leikin merkitys esi- ja alkuopetuksessa." Bachelor's thesis, University of Oulu, 2017. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201704131508.
Full textAbstract:
Tässä tutkimuksessa tutkimme leikkiä ja sen merkitystä esi- ja alkuopetuksessa. Lisäksi meitä kiinnosti vuorovaikutustaidot ja niiden kehittyminen leikin avulla. Tulevina opettajina halusimme myös perehtyä aikuisen rooliin leikin ohjaajana ja hyvän ilmapiirin rakentajana luokassa.
Tutkimuksemme perustuu kirjallisuuteen, missä aluksi perehdymme leikin eri teorioihin. Tässä tutkimuksessa tutustumme moniin eri leikin ja vuorovaikutustaitojen teoreetikoihin, mistä ehkä tunnetuimmat ovat Lev Vygotsky ja Jean Piaget.
Leikkiä määritellessämme koemme tärkeäksi eritellä ohjatun leikin ja omaehtoisen leikin. Näitä molempia muotoja käytetään esi- ja alkuopetuksessa ja on puhuttu paljon siitä, minkä verran näitä leikkimuotoja tulisi opetuksessa olla. Avaamme tässä osiossa myös erilaisia leikkimuotoja, kuten roolileikit, sääntöleikit ja luovat leikit.
Asetimme tutkimukseemme kolme tutkimuskysymystä:
1. Mitä leikki on alkuopetuksessa?
2. Mitä vuorovaikutustaitoja lapsi oppii leikkiessä yhdessä muiden kanssa?
3. Minkälainen vaikutus opettajalla on leikin ohjaajana ja luokan ilmapiirin rakentajana?
Vuorovaikutustaidot ovat tärkeitä elämässä tarvittavia taitoja, joita harjaannutetaan leikin kautta. Tämän takia tutkimme tarkemmin myös niiden kehittymistä. Uudessa opetussuunnitelmassa painotetaan laaja-alaisten osaamistavoitteiden kautta vuorovaikutustaitoja ja niitä tulisi harjoitella jokaisessa oppiaineessa. Teoriaosuudessa syvennymme sekä esiopetuksen että perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteisiin, missä huomiomme kiinnittyy erityisesti leikin painottamiseen opetuksessa. Vertailemme tässä sekä uusia ja vanhoja että esi- ja perusopetuksen opetussuunnitelmia leikin osalta.
Aiheemme on ajankohtainen ja etsiessämme vastauksia tutkimuskysymyksiin löysimme paljon tärkeää tietoa ja hyödyllisiä vinkkejä tulevaa opettajan uraa varten. Leikin sisällyttämisellä opetukseen on todettu olevan paljon positiivisia vaikutuksia lapsen kehitykselle ja motivoitumiselle. Samalla vuorovaikutustaidot pääsevät harjaantumaan ja ne ovatkin tärkeimpiä taitoja mitä koulussa voidaan opettaa tulevaa elämää varten.
50
Mustonen, S. (Saaramari). "Varhaisen kiintymyssuhteen ja leikin merkitys lapsen sosiaaliselle kehitykselle." Bachelor's thesis, University of Oulu, 2016. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201612013160.
Full textAbstract:
Kandidaatintyöni tavoitteena on selvittää, miten kiintymyssuhteella on merkitystä lapsen sosiaaliselle kehitykselle sekä miten leikki edesauttaa lapsen sosiaalisten taitojen kehitystä. Sosiaalisuus tarkoittaa sitä, että ihminen viihtyy sosiaalisissa tilanteissa muiden ihmisten kanssa. Sosiaalisuudessa korostuu emotionaalisen kiintymyssuhteen merkitys lapselle. Sosiaalisuus nähdään sosiaalisten taitojen pohjana. Sosiaaliset taidot ovat opittua käytöstä, joita lapselle tärkeät aikuiset ohjaavat. Ne ovat perusta onnistumiselle sosiaalisissa suhteissa.
Varhainen vuorovaikutus muokkautuu varhaislapsuudessa lapsen ja aikuisen välille. Tällöin lapsi oppii vuorovaikutuksessa elämässä tarvittavia taitoja. Varhaisessa vuorovaikutuksessa olennaista on, miten lapsen ilmeisiin ja eleisiin vastataan sekä miten aikuinen osoittaa lapselle hoivaa. Varhainen vuorovaikutus toimii pohjana lapsen ja aikuisen välille syntyvälle kiintymyssuhteelle. Kiintymyssuhde ennustaa lapsen muodostamia käsityksiä sosiaalisesta maailmasta.
Turvallinen kiintymyssuhde edesauttaa lapsen suotuisaa kehitystä. Tämä vaikuttaa lapsen sosiaalisten taitojen kehitykseen. Turvallisesti kiintyneet lapset ovat sosiaalisia ja empaattisia. Aikuisen kohtelu lasta kohtaan voi vaikuttaa lapsen sosiaalisiin taitoihin heikentävästi, mikä voi ilmetä esimerkiksi puutteina vuorovaikutuksessa. Turvattomasti kiintyneellä lapsella voi esiintyä sosiaalisia ongelmia ja aggressiivista käyttäytymistä. Lapselle saattaa muodostua kielteinen käsitys ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta.
Leikki on aktiivista toimintaa. Leikillä on merkitystä lapsen terveelle kehitykselle ja itsetietoisuudelle. Leikki on välttämätöntä lapsen sosiaalisen kehityksen kannalta. Sen avulla lapsi pyrkii ymmärtämään sosiaalista maailmaa sekä luomaan käsityksiä itsestä ja muista. Leikki kehittää lapsen vuorovaikutustaitoja, sillä leikki on aina sosiaalista toimintaa.