To see the other types of publications on this topic, follow the link: Merkitys.
Journal articles on the topic 'Merkitys'
Create a spot-on reference in APA, MLA, Chicago, Harvard, and other styles
Consult the top 50 journal articles for your research on the topic 'Merkitys.'
Next to every source in the list of references, there is an 'Add to bibliography' button. Press on it, and we will generate automatically the bibliographic reference to the chosen work in the citation style you need: APA, MLA, Harvard, Chicago, Vancouver, etc.
You can also download the full text of the academic publication as pdf and read online its abstract whenever available in the metadata.
Browse journal articles on a wide variety of disciplines and organise your bibliography correctly.
1
Manninen, Petra, Jouko Kleemola, and Pirjo Mäkelä. "Kaliumin merkitys kevätviljoilla." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 21 (January 31, 2006): 1–6. http://dx.doi.org/10.33354/smst.76041.
Full textAbstract:
Ravinteiden tehokas hyväksikäyttö on kestävän kasvintuotannon kannalta keskeistä. Lähes kaikki tutkimus on keskittynyt kuitenkin typpeen ja fosforiin lähinnä näiden aiheuttamien ympäristöhaittojen vuoksi. Sadontuoton ja erityisesti laadun kannalta kalium ja erityisesti kalium:kalsium-suhde ovat tärkeitä tekijöitä. Nykyiset käytössä olevat lannoitussuositukset perustuvat kaliumin osalta vanhoihin selvityksiin, joissa ei ole kiinnitetty niinkään huomiota kaliumin vaan typen ja fosforin tarpeeseen. Eri genotyyppien välillä tiedetään esiintyvän suurta vaihtelua kaliumin hyväksikäytössä, joten ympäristönäkökannan lisäksi voitaisiin parantaa myös viljelyn kannattavuutta tarkennettaessa kasvuston kaliumin tarve. Teollisuus puolestaan tarvitsee korkealaatuista viljaa raaka-aineeksi. Tähän voidaan pyrkiä sekä viljelyteknisin että jalostuksellisen toimin, huomioimalla modernien viljalajikkeiden erityistarpeet mm. ravinteiden käytön suhteen ja käyttämällä elinvoimaista siementä. Elinvoimainen siemen takaa tasaisen alkuunlähdön orastumisvaiheessa parantaen välillisesti sadon laatua. Kalium saattaa puolestaan lisätä siemenen elinvoimaa. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kaliumin ja kalium:kalsium-suhteen merkitystä ohran kasvustorakenteeseen, jyväntäyttymiseen ja siemenen elinvoimaan päämääränä laadullisesti ja määrällisesti tasaisen sadon, suuren jyväkoon ja elinvoimaisen siemenmateriaalin saavuttaminen. Koe järjestettiin kasvihuoneella Helsingin yliopiston soveltavan biologian laitoksella astiakokeena. Ohra kylvettiin lannoittamattomaan, kalkittuun kasvuturpeeseen 7.5 L altakasteluastioihin. Astioihin lisättiin 50, 100, 200 ja 800 mg K L-1. Peruslannoituksena annettiin lisäksi 250 mg N L-1, 50 mg P L-1 ja 33 mg Ca L-1. Kalsiumia annettiin joko peruslannoituksen 33 mg L-1 tai suurempi lannoitus, jolloin Ca lisättiin lisäksi viisi kertaa K lannoitusta vastaava määrä. Koe oli täydellisesti satunnaistettu ja siinä oli kuusi toistoa. Kasveista havainnoitiin itävyys, sivuversoista ja pääversoista biomassan ja lehtialan muodostus, lehtialan kesto, tautien esiintyminen, korrenseinämän paksuus ja kasvin pituus, jyväpaino- ja lukumäärä sekä vesisuhteet, yhteyttäminen ja klorofyllipitoisuus. Kaliumpitoisuuden kohotessa kasvien lehtiala kasvoi ja lehtialan kesto piteni. Kasvien biomassa oli jopa kolme kertaa suurempi korkeissa kaliumpitoisuuksissa kuin matalissa. Korrenseinämän paksuus kasvoi kaliumpitoisuuden kasvaessa ja silmämääräisten havaintojen perusteella kasvusto oli tukevampi korkeissa kaliumpitoisuuksissa. Tähkä- ja jyväpaino oli lähes puolet korkeampi korkeissa kaliumpitoisuuksissa kuin matalissa. Sienitauteja esiintyi eniten matalissa kaliumpitoisuuksissa. Kalium ei vaikuttanut kasvuston kehittymisrytmiin. Kaliumia esiintyy viljoilla eniten korsissa, koska se on solujen rakennusaine. Kaliumia tarvitaan myös solun aineenvaihdunnassa kontrolloimaan ionitasapainoa entsyymiaktiivisuuden ylläpitämiseksi. Kalium toimii joidenkin entsymaattisten reaktioiden kofaktorina. Kalium säätelee myös ilmarakojen toimintaa, jolloin se vaikuttaa välillisesti yhteyttämiseen. Lisäksi kaliumilla on tärkeä rooli sokerien kuljetuksessa korsista ja lehdistä jyviin. Täten kaliumilla on ensisijainen rooli jyväntäyttymisessä ja jyväkoon säätelyssä. Havaittu jyväpainon nousu onkin selvä osoitus kaliumin roolista kasvustorakenteen ja sadon osatekijänä. Kaliumlisäyksellä saavutettu korkeampi jyväpaino saattaa selittyä suuremman biomassan ja vähäisemmän tautien esiintymisen kautta yhteyttämistuotteiden saatavuuden paranemisella.
2
Turakainen, Marja, Mervi Seppänen, and Helinä Hartikainen. "Seleenin merkitys kasvintuotannossa." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 21 (January 31, 2006): 1–6. http://dx.doi.org/10.33354/smst.76127.
Full textAbstract:
Tutkijat totesivat 1950-ja 1960-luvulla seleenin (Se) puutteen olevan perimmäinen syy useisiin eläinten aineenvaihduntasairauksiin, joihin ei oltu keksitty siihen mennessä mitään hoitoa. Myöhemmin osoitettiin, että maataloustuotteiden alhaisella Se-pitoisuudella on negatiivisia vaikutuksia myös ihmisten terveyteen, sillä se vähentää solujen kykyä puolustautua happiradikaalien haitallisilta vaikutuksilta. Alhaisen Se:n saannin on arveltu lisäävän sydän- ja verisuonisairauksien ja syövän riskiä. Koska Suomen maaperässä on niukasti biologisesti käyttökelpoista Se:ä, sitä on vuodesta 1985 lisätty lannoitteisiin kansanterveydellisistä syistä. Vallinneen käsityksen mukaan kasvit eivät tarvitse Se:ä, vaikka kierrättävät sitä maasta eläimiin ja ihmisiin. Helsingin yliopistossa tehdyissä pitkäaikaisissa kokeissa on kuitenkin havaittu, että Se-lannoituksella on positiivisia vaikutuksia myös kasvien kasvuun ja niiden sadon laatuun.Raiheinällä ja salaatilla tehdyissä kokeissa pieni Se-lisä edisti kasvien kasvua. Tulos selittyi mm. parantuneella antioksidatiivisten entsyymien tuotolla. Positiivinen vaikutus näkyi myös E-vitamiinin pitoisuuksissa, mikä osoitti Se-lannoituksen parantaneen myös kasvien ravitsemuksellista arvoa. Toisaalta lisäyksen ollessa suuri havaittiin kasveissa vakavia myrkytysvaikutuksia. Salaatilla tehdyissä kokeissa Se hidasti kasvin vanhenemista. Myöhemmissä kokeissa tehtiin mielenkiintoinen havainto, että lyhytaikainen UV-B –valokäsittely kasvihuoneessa alensi salaatin satoa, mutta yhdessä Se-lisän kanssa vaikutti kasvuun positiivisesti. Kun sopivan Se-annoksen havaittiin lisäävän tärkkelysjyvästen kertymistä salaatin lehtiin, tutkimuskasviksi otettiin runsaasti tärkkelystä keräävä kasvi, peruna. Niissä Se nopeutti kasvin palautumista hallasta sekä edisti tärkkelyksen ja sokereiden kertymistä perunan nuoriin lehtiin, kasvun myöhemmässä vaiheessa myös rönsyihin. Lisäksi Se:n huomattiin vaikuttavan positiivisesti sadonmuodostukseen, sillä Se-lannoitetut kasvit tuottivat suuremman sadon ja sekä vähemmän että keskikooltaan suurempia perunoita. Varastoinnin aikana ei tapahtunut muutoksia mukuloiden Se-pitoisuudessa. Se-lannoitus vaikutti edullisesti myös perunan sisäiseen laatuun. Raakatummuminen, joka on etenkin perunatuotteita valmistavan teollisuuden ongelma, väheni Se:ä saaneissa koejäsenissä. Hyvin korkea Se-lisä vähensi myös varhaisperunan glykoalkaloideja, jotka ovat perunan mukuloille tyypillisiä luonnollisia aineenvaihduntatuotteita.Tulosten perusteella voidaan päätellä, että optimaalisena annoksena Se toimii kasveissa vastaavalla tavalla kuin eläin- ja ihmissoluissa eli puolustaa soluja happiradikaalien aiheuttamia hapettumisvaurioita vastaan. Seleeni hidastaa kasvien vanhenemista ja lisää kasvien stressinkestävyyttä tehostamalla kasvien antioksidatiivista puolustusjärjestelmää. Aikaisempien tutkimusten perusteella Se:ä ei luokitella kasveille välttämättömäksi hivenravinteeksi. Pitkäaikaisista Helsingin yliopistossa tehdyistä tutkimuksista saadut tulokset ovat kuitenkin vahvistaneet käsitystä siitä, että Se on kasveille erittäin tarpeellinen alkuaine.
3
Kilpiö, Jukka-Pekka. "Kolmas merkitys toiseen." AVAIN - Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti, no. 4 (December 31, 2016): 6–22. http://dx.doi.org/10.30665/av.66176.
Full textAbstract:
The Third Meaning Squared. Kinekphrasis in Contemporary Finnish Poetry
In this article I develop the concept of kinekphrasis to designate a particular form of intermediality, speci cally, the verbal representation of cinema or other form of moving image. Kinekphrasis builds upon ekphrasis, the classical rhetorical term that today generally refers to texts about static artworks, such as paintings and statues. Representing the medial complex of cinema, however, sets a distinct sensorial and semiotic challenge to a text and brings about a form of intermediality di erent from the traditional ekphrasis. I exemplify kinekphrasis with a reading of contemporary Finnish poetry, namely, individual poems by Pauliina Haasjoki and V. S. Luoma-aho, and one book-length work, Karri Kokko’s Töllötin (“The Tube”, 2010), the most extensive kinekphrasis in Finnish literature. In addition, I analyze Marko Niemi’s digital, animated version of Töllötin, which uses Kokko’s text and so adds yet another layer to the medial process. In representing lms and television, the texts foreground what Roland Barthes termed “the third meaning” (le troisième sens): all those excessive elements, details, and digressions that cannot be reduced to any narrative or symbolic functions.
4
Känkänen, Hannu. "Esikasvin merkitys muuttuu kylvötavan muuttuessa." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 28 (January 31, 2012): 1–6. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75487.
Full textAbstract:
Monipuolisen viljelykierron myönteinen merkitys viljelykasvien kasvulle on yleisesti tunnustettu, vaikkakin vähän tutkittu asia. Vielä vähemmän viljelykierron merkitystä on selvitetty kyntöä korvaavien menetelmien yhteydessä. Kylvö ilman muokkauksia vaatii viljelykierrolta enemmän kuin tavanomainen kylvötapa. Paitsi totutut esikasvitekijät, on suorakylvössä otettava huomioon kasvitähteiden merkitys maan kuivumiseen ja kylvön onnistumiseen. MTT:n koekentillä 2000-luvun alussa keskityttiin suorakylvömenetelmän kehittämiseen ja sen vertaamiseen muokattuun maahan. Puoli vuosikymmentä myöhemmin alettiin tutkia viljelykierron ja esikasvien vaikutuksia. Vuosina 2005 – 2008 viljeltiin monitahoista ohraa, kauraa, rypsiä, hernettä ja camelinaa kevätvehnän esikasveina kynnetyssä ja muokkaamattomassa maassa. Kokeissa mitattiin paitsi kevätvehnän kasvua, myös kasvustotähteiden merkitystä maan kuivumiselle. Esikasvin tähteiden hajoamista ja vaikutuksia kylvettävyyteen tarkasteltiin visuaalisesti. Maan pinnalle jätetyistä esikasvien korsista herne pehmeni nopeimmin. Camelinan korsi pehmeni vähiten talven aikana, mistä ei liene haittaa viljelykierrossa, sillä camelinan kasvustotähteiden määrä on pieni. Rypsin korsien kiinteys oli keväällä keskimääräinen esikasvien joukossa. Sekä kauran että ohran korsi oli maan pintaan jätettynä varsin kiinteää seuraavan kevätkylvön koittaessa. Kylvöpäivää voidaan säätää esikasvin perusteella. Suorakylvöt kannattaa aloittaa öljykasveja kasvaneista lohkoista, koska ne kuivuvat viljalohkoja nopeammin ja voivat murustua paremmin. Kasvustotähteiden määrä on kuitenkin ratkaisevin tekijä pellon kuivumiselle. Öljykasvit ja herne viljelykierrossa parantavat edellytyksiä onnistua viljan suorakylvön toteutuksessa. Toisaalta kyseisten kasvien kylväminen onnistuneesti muokkaamattomaan maahan on vaikeampaa kuin viljojen kylvö. Vaikka kylvettävyys oli usein parempi öljykasvien ja herneen jälkeen, oli kevätvehnän jyväsato pienempi niiden kuin viljojen jälkeen. Tulos ei tue yleisiä käsityksiä mm. rypsin paremmuudesta esikasvina ohraan nähden. Olot koevuosina ja koekentällä eivät siis olleet otolliset yksipuolisen viljanviljelyn katkaisemisen vaikutusten esiintuloon. Kylvötapa muutti kuitenkin jossain määrin esikasvien keskinäistä paremmuutta. Kynnetyssä maassa herneen hyvä esikasviarvo näkyi muihin nähden kilpailukykyisenä kevätvehnän jyväsatona typpilannoituksen vähentämisestä huolimatta. Suorakylvössä vehnän jyväsato jäi herneen jälkeen pienimmäksi, mikä osittain johtunee herneen typen vähäisemmästä siirtymisestä seuraavalle kasville muokkaamattomassa maassa. Öljykasvit menestyivät suorakylvössä kyntöön nähden suhteellisesti hieman paremmin kevätvehnän esikasveina kuin ohra. Valkuaisen määrään kytköksissä oleva kevätvehnän sitko parani yli leipomoiden raja-arvon camelinan jälkeen silloin, kun se muuten jäi suorakylvössä liian alhaiseksi. Toisinaan esikasvin merkitys voi siis olla sadon laadun kannalta suuri.
5
Sairanen, Auvo, and Marketta Rinne. "Nurmisäilörehun korjuuajan merkitys ruokinnansuunnittelussa." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 30 (January 31, 2014): 1–6. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75300.
Full textAbstract:
Nurmirehujen korjuun ajoitukseen vaikuttavat monet tekijät. Tärkeimpiä näistä ovat tavoiteltu rehuarvo, kesän sääolosuhteet ja käytettävissä oleva korjuuketju. Karpe–hankkeessa tutkittiin ensimmäisen niiton myöhästyttämisen vaikutusta nurmen satoon, rehuarvoon ja tuotannon kannattavuuteen lyhyellä aikavälillä. Nurmenkorjuun ajoituksessa ei riitä tavoitteen asettaminen ensimmäiselle niitolle. Tilan täytyy ymmärtää miten eri niitot vaikuttavat toisiinsa ja mitä esimerkiksi tavoitteena olevan niittoajan myöhästyttäminen vaikuttaa koko kasvukauden aikana korjattavan sadon laatuun ja määrään. Nurmenkorjuun ajoituksen tavoite tulee taloudellisesti järkevässä toiminnassa perustua eri vaihtoehtojen euromääräisen ylijäämän maksimointiin. Tässä kirjoituksessa käytetään lyhyen aikavälin suunnittelua, joka ei sisällä kiinteitä kustannuksia. Suunnittelun täytyy olla kaksivuotinen, koska ennen kasvukautta asetettava tavoite nurmirehun pinta-alalle ja niittoajankohdalle riippuu edellisen kesän jäännösvarastosta. Ruokinnansuunnittelun kannalta hyvin sulava säilörehu on helpoin vaihtoehto ja se tuottaa samalla eniten maitoa. Tuotantovaikutukseltaan paras rehu saadaan ensimmäisestä niitosta kun rehun sulavuus on yli 700 g/kg kuiva-ainetta (ka). Kesän myöhemmistä sadoista voidaan saada sulavuudeltaan yhtä korkeaa rehua, mutta tuotantovaikutus jää yleensä laadukasta ensimmäistä satoa pienemmäksi. Esimerkiksi sateisen jakson sattuessa kohdalle tila joutuu päättämään tehdäänkö rehu sulavana ja märkänä vai odotetaanko sään poutaantumista. Odottaminen laskee ensiniiton säilörehun D-arvoa keskimäärin 5 g/kg ka vuorokaudessa. D-arvon lasku täytyy huomioida ruokinnansuunnittelussa väkirehumäärän nostolla. Karjatasolla 9000 kilon tuotostaso voidaan saavuttaa vielä rehulla, jonka D-arvo on 650 g/kg ka. Lyhyen aikavälin laskelmien perusteella tähän rajaan saakka korjuuajan taloudelliset vaikutukset ovat suhteellisen pieniä. Talouslaskelmat eivät kuitenkaan huomioi lisääntyvän väkirehun mukanaan tuomia kaikkia riskitekijöitä lehmien terveydelle ja kestävyydelle. Keskituotos voidaan laskennallisesti ylläpitää 30 kilon tuotostasolla myös alle D 650 g/kg ka D-arvoilla, mutta käytännössä tämä ei välttämättä ole mahdollista. Tuotosvasteyhtälöt vaativat jatkokehittämistä ääriruokintojen osalta. Säilörehun tuotantokustannus vaikuttaa ruokinnan optimoinnin tulokseen. Tuotantokustannus on tilakohtainen ratkaisu ja keskimääräisen kustannuksen käyttö voi johtaa harhaan. Ruokintasuunnittelun kannalta säilörehun nollahinta optimoinnissa on kuitenkin turvallinen vaihtoehto. Kaikkien kasvukauden aikana korjattujen rehuerien määrän ja laadun dokumentointi on keskeistä, jotta rehujen käyttö eri eläinryhmille ja sopiva väkirehutäydennys voidaan suunnitella optimaalisesti.
6
Zechner, Minna, and Marjo Romakkaniemi. "Kriisissä hyvinvointivaltion merkitys korostuu." Janus Sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön tutkimuksen aikakauslehti 28, no. 2 (June 2, 2020): 113–14. http://dx.doi.org/10.30668/janus.95410.
Full text
7
Saarivirta, Toni. "Koulutus on kannattava investointi niin yksilöille kuin aluetaloudellekin." Aikuiskasvatus 24, no. 3 (September 15, 2004): 234–37. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93569.
Full textAbstract:
”Koulutuksen ja talouden välisiä suhteita käsittelevä aihepiiri ei ole uusi tutkimusalue. Uutta on sen sijaan painotus”, kirjoittaa Toni Saarivirta lektiossaan. Hän väitteli toukokuun lopussa Tampereella tutkimuksellaan koulutuksen ja tutkimuksen taloudellisesta merkityksestä. Siinä hän tutki yliopistollisen koulutuksen ja tutkimuksen merkitystä seitsemällä alueella. – Artikkeli perustuu kirjoittajan väitöstutkimukseen Koulutuksen ja tutkimuksen taloudellinen merkitys : vertaileva tutkimus yliopistollisen koulutuksen ja tutkimuksen taloudellisesta merkityksestä seitsemälle alueelle (Tampereen yliopisto 2004)
8
Suikkanen, Asko, Ritva Linnakangas, and Sirpa Martti. "Työllisyyden muutos ja koulutuksen merkitys." Aikuiskasvatus 22, no. 2 (May 15, 2002): 114–23. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93407.
Full textAbstract:
Korkeasti koulutettujen työmarkkina-asema on aina ollut vahvempi kuin alhaisemman koulutuksen omaavien. 1990-luvulta alkaen palkkatyöhön osallistuminen ja työttömyysriski ovat kuitenkin entistä voimakkaammin alkaneet eriytyä koulutuksen mukaan. Kohtalaisen hyvän työmarkkina-aseman saavuttaminen edellyttää jo vähintään ylemmän keskiasteen tutkinnon suorittamista, jatkuvaa valmiutta kouluttautua sekä elinikäisen oppimisen periaatteen sisäistämistä.
9
Antikainen, Ari. "Koulutuksen globaali ja paikallinen merkitys." Aikuiskasvatus 26, no. 2 (May 15, 2006): 148–52. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93684.
Full textAbstract:
”Koulutuksella on aina kaksi puolta, globaali ja paikallinen. Niiden suhde on koulutuksen kehittämisen avaintekijöitä. Pohjoismaisen mallin hyvä menestys on esimerkki onnistuneesta globaalin ja paikallisen yhteensovittamisesta. Havainnollistan ja yksityiskohtaistan väitettäni tutkimusesimerkeillä ja kotimaakuntaani Pohjois-Karjalaa koskevalla pohdinnalla”, kirjoittaa professori Ari Antikainen.
10
Tuominen-Soini, Heta, and Pasi Sahlberg. "Ammatillisen kehityksen merkitys opettajien jaksamisessa." Aikuiskasvatus 27, no. 1 (February 15, 2007): 15–24. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93734.
Full textAbstract:
Onko täydennyskoulutuksen avulla mahdollista edistää opettajien työssä jaksamista? Jatkuva muutos koettelee opettajien voimavaroja. Kuitenkaan koulun arjen ja kehittämisvaatimusten välinen kuilu ei saisi kasvaa liian suureksi. Artikkelissa kuvattu tutkimus selvittää opettajien käsityksiä ja kokemuksia täydennyskoulutuksen merkityksestä jaksamiseen. Tutkimus on Uudistumisen eväät -tykyhankkeen itsenäinen jatkotutkimus.
11
Kupiainen, Terri. "Ruokaperunan imago—attribuutit ja merkitys." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 18 (January 31, 2002): 1–5. http://dx.doi.org/10.33354/smst.76390.
Full text
12
Ala-Kyyny, Juuso. "Pääkirjoitus: Signumin paikka ja merkitys." Signum 53, no. 2 (June 21, 2021): 3. http://dx.doi.org/10.25033/sig.109612.
Full textAbstract:
Signumin tulevaisuus puhututtaa jälleen. Edellisessä numerossa avattiin hieman Suomen tieteellisen kirjastoseuran (STKS) hankalaa taloustilannetta, joka heijastuu myös painetun lehden tulevaisuuteen. Kysymys on siis lähinnä siitä, missä muodossa Signum jatkossa ilmestyy. Vastaa kyselyyn osoitteessa: Kysely: Signum-lehden merkitys STKS:n jäsenille (google.com)
13
Österberg, Ira. "Rock-lyriikoiden merkitys elokuvassa Veli." Idäntutkimus 17, no. 2 (June 1, 2010): 30–39. http://dx.doi.org/10.33345/idantutkimus.80069.
Full text
14
Soronen, Kari Pekka. "Tunnekokemukset osana kokemusasiantuntijaksi kehittymistä." Janus Sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön tutkimuksen aikakauslehti 28, no. 1 (March 10, 2020): 60–76. http://dx.doi.org/10.30668/janus.70425.
Full textAbstract:
Artikkelissa tarkastellaan tunnekokemusten merkitystä kokemusasiantuntijuuden kehittymiselle. Tutkimuskysymys on kaksiosainen: a) Millaisia tunnekokemuksia mielenterveyden kokemusasiantuntijat liittävät omaan prosessiinsa? b) Millaisia merkityksiä tunnekokemukset saavat heidän kerronnassaan? Tutkimusaineisto sisältää kaksi fokusryhmähaastattelua. Aineisto on analysoitu aineistolähtöisesti tarkastelemalla tunneilmauksille annettuja merkityksiä ja teemoittelemalla niitä kokemusasiantuntijuuden kehittymistä kuvaaviin luokkiin. Tutkimustuloksina esitellään kuusi vaihetta kokemusasiantuntijuuden kehittymiselle: tunteiden kaaos, erittely, hyväksyminen, jakaminen, luottamuksen vahvistuminen, sekä jatkaminen ja luopuminen. Analyysin tuloksena muodostuivat tunteiden prosessuaaliset merkitykset, jotka kuvaavat tunnekokemusten vaiheita kokemusasiantuntijuuden kehittymisessä. Tutkimus osoittaa, että tunnekokemuksilla on kokonaisvaltainen merkitys kehittyvässä kokemusasiantuntijuudessa.
15
Ovaska, Sami, Timo Sipiläinen, Matti Ryhänen, and Matti Ylätalo. "Riski ja tuotannon kehittäminen –Suomen IFCN-maitotilatarkastelu." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 21 (January 31, 2006): 1–9. http://dx.doi.org/10.33354/smst.76059.
Full textAbstract:
Suomen yhdentoista EU-jäsenyysvuoden aikana maatalousyrittäjät ovat joutuneet sopeutumaan jatkuvasti muuttuvaan toimintaympäristöön ja useiden politiikkauudistusten sarjaan. Vuoden 2003 kesäkuussa päästiin sopimukseen EU:n yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksesta, jossa heikennettiin tukien ja tuotannon välistä yhteyttä. Suomen maataloustukijärjestelmään sisältyy myös muita tukia, joiden merkitys on maatalousyrittäjille usein selvästi pelkkiä CAP-tukia suurempi. Suomessa tukijärjestelmä kokonaisuutena on kehittymässä suuntaan, jossa tuotannon perusteella maksettavien tukien sijaan tuet maksetaan yhä enemmän peltohehtaarien kautta. Politiikkamuutokset aiheuttavat suuria haasteita erityisesti Etelä-Suomen maidontuotannolle, jossa maksetaan komission näkemyksen mukaan vain väliaikaista ja alenevaa litrakohtaista kansallista tuotantotukea. Tuottajahintojen ja tuotannon perusteella maksettavan tuen aleneminen yhdessä korkeiden investointitukien kanssa asettavat tilat haasteelliseen asemaan tulevaisuuden suunnittelussa. Tukien riippuvuus poliittisista päätöksistä aiheuttaa maatalousyrittäjille institutionaalisen riskin, jonka merkitys on korostunut EU-jäsenyyden aikana. Suomessa vuotuiset sääolot saattavat aiheuttaa merkittäviä vaihteluja sadoissa, jolloin on kyse tuotantoriskistä. Eläinten sairastumiset saattavat aiheuttaa ennenaikaisia lypsylehmien poistoja. Tuotantopanosten ja tuotteiden hintoihin sekä markkinoiden epävarmuuteen liittyvä vaihtelu aiheuttaa viljelijälle puolestaan markkinariskin. Uuden teknologian käyttöönotto ja velkamäärän kasvu erityisesti tuotantoa laajennettaessa sisältävät myös omat rahoitus- ja teknologiset riskinsä. Tutkimuksessa simuloitiin Etelä-Suomessa sijaitsevien alueelle tyypillisten 20 ja 40 lehmän IFCN- maitotilojen (International Farm Comparison Network) taloutta vuosille 2003–2012. Simulointi tehtiin stokastisella TIPI-CAL -mallilla (Technology Impact and Policy Impact Calculations), jonka antamien tulosten pohjalta arvioitiin politiikkamuutosten vaikutuksia tilojen talouteen ja tilojen tuotannon sopeuttamistarvetta. Simuloinnilla tutkittiin politiikkamuutosten ohella myös maidon ja ostorehujen hintavaihteluiden sekä maitotuotosten ja rehusatojen vaihteluiden merkitystä tilojen talouteen. Tulosten mukaan tuotannon sopeuttamista tarvitaan korvaamaan alenevan tuen aiheuttamaa tilojen talouden heikkenemistä. Maitotuotosten ja satojen vuotuisvaihtelut aiheuttavat suurta vaihtelua tilojen taloudellisiin tuloksiin. Sen sijaan pelkkien hintavaihtelujen vaikutus tilojen talouteen on edellistä selvästi pienempi. Myös tuottavuuden kasvulla on suuri merkitys sopeutumisessa.
16
Suoranta, Juha. "Aikuisoppijan merkitys moderneissa ja postmoderneissa teorioissa." Aikuiskasvatus 18, no. 1 (February 15, 1998): 22–32. http://dx.doi.org/10.33336/aik.92481.
Full text
17
Häkämies, Annukka. "Metodilla on merkitys – muodolla on mieli." Aikuiskasvatus 28, no. 1 (February 15, 2008): 48–50. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93799.
Full text
18
Haapakorpi, Arja. "Yhteiskunnallisen taustan merkitys asiantuntija-aseman rakentumisessa." Aikuiskasvatus 30, no. 4 (December 1, 2010): 256–66. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93894.
Full textAbstract:
Mikä merkitys kodin sosiaalisella ja kulttuurisella taustalla, etnisellä taustalla ja sukupuolella on asiantuntija-aseman rakentumisessa? Asiantuntijuuden kehittymistä tutkinut Arja Haapakorpi väitteli joulukuussa 2009 asiantuntijuuden rakentumisesta työelämässä. Artikkelissa analysoidaan sekä korkeakoulutusta että työmarkkinoilla asiantuntija-asemaan pääsyä. Artikkeli on myös kirjoittajan tieteellinen puheenvuoro asiantuntijoiden taustan yhteiskunnallisesta merkityksestä. – Arja Haapakorven väitöskirja Sulkeuman ja neuvottelun ehdoilla : asiantuntija-aseman rakentuminen työelämässä (Helsingin yliopisto 2009).
19
Alavaikko, Mika. "Opinnäytetyön ohjaaminen ja opiskelijan motivaatio." Aikuiskasvatus 29, no. 3 (September 15, 2009): 206–13. http://dx.doi.org/10.33336/aik.94197.
Full textAbstract:
”Oli ohjaus ohjaajan ja opinnäytetyön tekijän välistä yksilöohjausta tai ryhmässä tapahtuvaa, on sen tärkein anti ohjausprosessissa syntyvä tietoisuus siitä, että joku muu – ohjaaja, vertaisryhmä – seuraa ja on tietoinen kokijan omasta prosessista. Tämän tietoisuuden merkitys on huomattavasti suurempi kuin mikään tiedollisen ohjauksen merkitys”, kirjoittaa Mika Alavaikko artikkelissaan. Hän tarkastelee erityisesti opiskelijan motivaatiota.
20
Paloniemi, Susanna. "Myöhäismodernissa ikänormit murtuvat – ikä on itsestä kiinni." Aikuiskasvatus 23, no. 3 (September 15, 2003): 193–203. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93493.
Full textAbstract:
Kun tutkittiin työntekijäin käsityksiä siitä, mikä on iän merkitys ammatillisessa osaamisessa ja osaamisen kehittymisessä, nousi aiempaa selvemmin esiin ikääntyvien työntekijäin kokemuksellinen osaaminen sekä monet työelämän tarvitsemat osaamisen vahvuudet. Kronologista ikää tärkeämmäksi koettiin persoonalliset ominaisuudet. Kun ikää, osaamista ja sen kehittymistä tarkastellaan, tulisikin tarkasteltavaksi ottaa työtehtävien laatu, kokemuksen merkitys ja kokemuksen suhde ikään.
21
Tallberg, Petra, Virpi Siipola, and Maria Lehtimäki. "Maaperän liikkuvat piivarat: mitä haluamme tietää niistä ja miksi?" Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 28 (January 31, 2012): 1–5. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75645.
Full textAbstract:
Piin merkitys akvaattisten vesiekosysteemien toiminnalle ja luonnonvarojen perustana on tunnettu jo pitkään. Pii on elintärkeä makroravinne piileville (Bacillariophyceae), jotka muodostavat jopa 50 % valtamerten kaikista perustuottajista, kasviplanktonlevistä. Piilevien hiilensidonta on myös yksi merkittävimmistä hiilidioksidin nieluista (kuten myös piimineraalien rapautuminen). Lisäksi piin saatavuus vaikuttaa huomattavasti kasviplanktonyhteisön rakenteeseen – jos piitä on tarpeeksi sopivassa muodossa, se edistää piilevien kilpailukykyä ja voi näin mahdollisesti rajoittaa esimerkiksi sinilevien esiintymistä. Erityisesti rannikon läheisyydessä sekä sisämerissä (esimerkiksi Itämeressä) perustuottajien piin saatavuus on heikentymässä, sillä ihmistoiminta on toistaiseksi lähinnä vähentänyt piinkuormitusta mereen, joskaan kaikki syyt tähän eivät vielä ole tiedossa. Viime vuosikymmeninä on vasta opittu, että piillä on varsin paljon merkitystä myös suurelle osalle maakasveista. Piin riittävä saatavuus parantaa fotosynteesiä, kestävyyttä tauteja ja tuholaisia kohti, lieventää metallien toksisuutta, ravinteiden epätasapainoa ja suolaisuuden haittoja, estää lakoontumista, sekä lisää lämpötilakestävyyttä, kuivuudensietoa ja säteilyn sietokykyä. Maakasvit osallistuvat myös huomattavissa määrin piin lyhytaikaiseen, biologisesti merkittävään kiertoon: on arvioitu, että maakasvien piin sidonta (60–180 Tmol a–1) on samaa suuruusluokkaa kun piilevien piinotto valtamerissä, 240 Tmol a–1. Monet maaperässä tapahtuvat lyhytaikaiseen, piin kiertoon vaikuttavat prosessit, niiden keskinäinen merkitys, sekä osittain myös missä muodossa potentiaalisesti biologisesti käyttökelpoinen pii esiintyy, ovat edelleen puutteellisesti tunnettuja. Maakasvien ja akvaattisten organismien sitoma amorfinen, biogeeninen pii on esimerkiksi rakenteeltaan hyvin samanlaista, muttei identtistä. Mikro-organismit kuten sienet osallistuvat myös piin kiertoon esim. hajottamalla orgaanista ainesta, jolloin piitä vapautuu tämän seasta ja kiihdyttämällä rapautumista. Sienten merkitys amorfisen, biogeenisen piin hajotuksessa on kuitenkin toistaiseksi hyvin heikosti tunnettu. Koska biogeenisen piin uuttomenetelmät mahdollisesti yliarvioivat biogeenisen piin määrää ja uuttavat myös adsorboitunutta piitä, emme tiedä tarkasti, mitkä piivarannot ovat kasvien käytettävissä lyhyellä aikavälillä. Suomen oloissa on lisäksi vielä selvittämättä, hyötyisivätkö viljelyskasvit mahdollisesti piilannoituksesta, ja olisiko tämä taloudellisesti kannattavaa. Kannattavuuslaskelmissa olisi myös huomioitava, että lisääntynyt piikuorma vesistöihin voisi olla myönteinen, joskin vaikeasti arvioitava, tekijä perustuottajayhteisön ja vesistöjen virkistyskäytön kannalta.
22
Vanhanen, Henri, Outi Kaltiainen, and Riikka Linnakoski. "Suomalaisten kämmeköiden endofyyttiset sienet." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 28 (January 31, 2012): 1–4. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75661.
Full textAbstract:
Viime vuosikymmeninä kehittyneet lisäysmenetelmät ovat tuoneet trooppisten kämmeköiden lisäksi myös lauhkean vyöhykkeen terrestrisiä kämmeköitä puutarhakauppojen valikoimiin. Kämmekät itävät ja elävät symbionttisten sientensä avulla ts. ovat joko kokonaan tai osittain mykoheterotrofisia, mutta kaupalliseen tuotantoon suunnatut lisäysmenetelmät perustuvat täysin asymbioottisiin eli ilman sieniosakasta ylläpidettäviin in vitro –viljelmiin.Endofyyttisten sienten merkitystä kämmeköiden puutarhatuotannossa ei ole tutkittu riittävästi. Lajistosta tai sen maantieteellisestä vaihtelevuudesta ei ole kattavaa tietoutta vaikka endofyyttisillä sienillä voi olla suuri merkitys kestävien puutarhakantojen luomiseksi. Osaa lajeista ei edes kyetä lisäämään ilman sen sieniosakasta. Endofyyttiset sienet voivat edistää kasvinterveyttä, kasvua ja auttaa kasvia kestämään paremmin ympäristön aiheuttamaa stressiä, kuten kuivuutta.Eristimme valkolehdokilla (Platanthera bifolia) ja lehtoneidonvaipalla (Epipactis helleborine) eläviä endofyyttisiä sieniä selvittääksemme suomalaisten kämmeköiden endofyyttilajistoa. Tutkimuslajeista eristetyistä viljelmistä tunnistettiin kolme eri endofyyttistä sientä: Trichoderma hamatum, Penicillium purporogenum ja Mortierella sp. Lajistotietämyksellä ja endofyyttisten sienten viljelyyn ottamisella voi olla suurta merkitystä luotaessa kotimaisiin luonnonkantoihin perustuvaa kämmeköiden puutarhatuotantoa.
23
Mutanen, Justus. "Tieto- ja viestintäteknologiaa maastoon: kuviin tallennetun sijaintitiedon hyödyntäminen opetuksessa." Lumat: International Journal of Math, Science and Technology Education 3, no. 7 (December 30, 2015): 1016–22. http://dx.doi.org/10.31129/lumat.v3i7.986.
Full textAbstract:
Koulun ulkopuolisten oppimisympäristöjen hyödyntäminen on tärkeää etenkin biologiassa ja maantieteessä. Maasto-opetusta tarvitaan, jotta biologian ja maantieteen oppimistavoitteet voidaan saavuttaa. Lisäksi maasto-opetuksen avulla voidaan lisätä oppilaiden kiinnostusta luonnontieteitä kohtaan ja edistää asenne- ja arvotavoitteiden toteutumista. Opetussuunnitelmauudistuksessa maasto-opetuksen merkitys korostuu sekä peruskoulun että lukion opetuksessa. Myös tieto- ja viestintäteknologian (TVT) merkitys uusissa opetussuunnitelmissa on kasvanut ja TVT:n monipuolista käyttöä edellytetään kaikissa oppiaineissa. TVT voidaan yhdistää myös maasto-opetukseen. Tässä artikkelissa esitellään maasto-opetuksen työtapa, jossa hyödynnetään kuviin tallennettua sijaintitietoa yhteisöllisessä tutkimustehtävässä. Työtapaa voidaan soveltaa myös luonnontieteiden lisäksi moniin muihin oppiaineisiin ja eheyttäviin oppimiskokonaisuuksiin.
24
Rautapää, Ville. "Osakkeiden arvonmenetys tuloverotuksessa." Helsinki Law Review 13, no. 2 (February 6, 2020): 76–93. http://dx.doi.org/10.33344/vol13iss2pp76-93.
Full textAbstract:
Tässä artikkelissa kuvataan osakkeiden lopullista arvonmenetystä tuloverolain (1535/1992) mukaisessa verotuksessa. Artikkelin tarkoituksena on ollut tulkita ja systematisoida vallitsevaa oikeustilaa hyödyntämällä sekä oikeustieteellistä että liiketaloustieteellistä kirjallisuutta, oikeuskäytäntöä ja virallislähteitä.
Aihepiirin merkitys yksittäisille verovelvollisille voi olla huomattavankin merkittävä. Esimerkiksi yrityksen konkurssitilanteen pitkittyessä osakkeiden hankintamenon vähentämisen viivästyminen voi aiheuttaa merkittäviäkin kustannuksia verovelvolliselle, jotka voidaan korjata vasta myöhempinä verovuosina. Tämän oikeustilan selventämiseksi Verohallinto onkin antanut useita ohjeita pörssiyritysten osakkeiden arvonmenetyksen vähentämisestä. Verohallinto on ohjeissaan painottanut erityisesti arvonmenetyksen lopullisuuden vahventavia prosessuaalisia seikkoja. Sen sijaan korkein hallinto-oikeus on oikeuskäytännössään johdonmukaisesti katsonut taloudellisilla seikoilla olevan huomattavaa merkitystä.
Artikkelin johtopäätöksissä kuvataan, kuinka arvonmenetyksen lopullisuuden arvioinnissa tulee ottaa huomioon sekä taloudelliset että prosessuaaliset seikat. Tässä valossa Verohallinnon omaksuma linja prosessuaalisten seikkojen painottamisesta näyttäytyy huomattavasti korkeimman hallinto-oikeuden oikeuskäytäntöä suppeampana.
25
Heikkilä, Mirva. "”Kielillä ja kielitaidolla on suuri merkitys osallisuuden rakentumisessa”." Aikuiskasvatus 40, no. 4 (December 16, 2020): 384–85. http://dx.doi.org/10.33336/aik.100557.
Full textAbstract:
Väitöskirjatutkija Raisa Harju-Autin, 43, mielestä tutkimusta kielipedagogisesta tuesta tarvitaan, koska puutteellinen kielitaito haittaa opinnoissa etenemistä, työllistymistä ja osallisuuden kokemista.
26
Räsänen, Riitta. "Hoitajien työajan merkitys asiakkaiden elämänlaadulle vanhusten ympärivuorokautisessa hoidossa." Gerontologia 31, no. 2 (June 30, 2017): 116–32. http://dx.doi.org/10.23989/gerontologia.64926.
Full textAbstract:
Hoitajien toiminta on vanhusten hoivatyössä tärkeää asiakkaan kokemalle elämänlaadulle. Koska hoitajan antaman ajan pituus ei ratkaise vaan sen sisältö (Räsänen 2011), tarkastelen hoitajien työajan kohdentumisen merkitystä asiakkaiden kokemaan elämänlaatuun. Tulosten mukaan hoitajien asiakkaalle antama aika on huventunut muuhun kuin suoraan asiakkaan hyvinvoinnin tukemiseen. Silti se oli kokonaisuutena tärkeää asiakkaan elämänlaadulle, vaikkakin toistuvien, eriytyneiden ja sairauspainotteisten rutiinitehtävien ohella paneutuminen hoitotyössä erityisesti elämänlaadun kannalta tärkeisiin asioihin oli niukkaa. Taustalla voi olla hoitohenkilöstön asenteeseen, määrään ja kustannuksiin liittyviä tekijöitä. Aihetta ei ole aiemmin tutkittu vanhuspalveluissa, vaikka palvelujärjestelmän odotetaankin vastaavan ikääntyneiden asiakkaiden hyvän elämänlaadun tuottamisesta. Organisaatio rakentuu tehtäväänsä suorittavista yksilöistä ja asiakkaan hyvää elämänlaatua voidaan pitää myös työntekijän näkökulmasta tavoiteltavana tuloksena omasta työstä. Tutkimus tehtiin neljän keskisuomalaisen kunnan kuudessa vanhusten ympärivuorokautisen hoidon organisaatiossa vuonna 2013. Hoitoyksiköistä löytyi eroja käytännön hoito- ja palvelutyön kohdentumisessa antaen viitteitä asiakkaan elämänlaadulle tärkeistä ammattityön menetelmistä ja niiden vaikutuksesta resurssien kohdentamiseen.
27
Puhakka, Laura, Satu Jyrinki, and Aila Vanhatalo. "Palkoviljojen haitta-aineet ja niiden merkitys kotieläinten ruokinnassa." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 28 (January 31, 2012): 1–6. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75584.
Full textAbstract:
Palkoviljat ovat hyviä valkuaisen ja energian lähteitä niin eläinten kuin ihmistenkin ravinnossa. Eläinten ruokinnassa palkoviljoja voidaan käyttää tuoreena rehuna, kokoviljasäilörehuna sekä väkirehuina. Niiden käytöllä voidaan korvata tuontivalkuaisrehuja ja parantaa valkuaisomavaraisuutta. Useimmat palkokasvien siemenet sisältävät erilaisia sekundaarimetaboliitteja eli haitta-aineita, kuten visiiniä, konvisiiniä, proteaasi-inhibiittoreita, saponiineja, lektiinejä, tanniineja ja alkaloideja. Suurina määrinä ne voivat aiheuttaa terveysongelmia ja lisäksi jotkin niistä voivat olla jopa tappavan myrkyllisiä. Tämän takia palkoviljalajien jalostusohjelmilla on pyritty vähentämään niiden haitta-ainepitoisuuksia. Esimerkiksi härkäpavusta on löydetty täysin tanniiniton lajike samoin kuin herneestä on olemassa lajikkeita, joissa on erittäin pienet trypsiini-inhibiittoripitoisuudet. Palkoviljojen haitta-aineiden pitoisuudet ja vaikutukset vaihtelevat riippuen palkoviljalajista ja –lajikkeesta, ympäristöstä sekä esimerkiksi eläinlajista, eläimen iästä ja tuotosvaiheesta. Useimmat sekundaarimetaboliitit luokitellaan haitallisiksi aineiksi, koska ne saattavat huonontaa eläinten syöntiä, kasvua, hedelmällisyyttä ja terveydentilaa. Useimmat haitta-aineet heikentävät ravintoaineiden, kuten valkuaisen ja tärkkelyksen sulavuutta tai toisaalta heikentävät ravintoaineiden imeytymistä ruuansulatuskanavasta vaikuttamalla suoliston epiteelisoluihin. Haitta-aineet, esimerkiksi alkaloidit, voivat häiritä myös keskushermostojärjestelmän ja elimistön puolustusjärjestelmän toimintaa. Kotieläimistä yksimahaiset eläimet ovat haitta-aineille herkempiä kuin märehtijät.
28
Bowman, Rob. "Esitys, merkitys, arvo: tapauksena Try a Little Tenderness." Etnomusikologian vuosikirja 17 (December 1, 2005): 8–31. http://dx.doi.org/10.23985/evk.101160.
Full text
29
Ristolainen, Heidi, and Marion Fields. "Järjestötyöntekijä huolehtii osaamisestaan." Aikuiskasvatus 37, no. 1 (February 15, 2017): 19–31. http://dx.doi.org/10.33336/aik.88394.
Full textAbstract:
Kolmannen sektorin merkitys työnantajana on kasvanut viime vuosikymmeninä. Kasvun syynä ovat erityisesti järjestöjen palveluntarjonnan laajeneminen ja hankerahoitusten lisääntyminen. Samalla kun työntekijöiden määrä on lisääntynyt, myös määräaikaisten työntekijöiden suhteellinen osuus on kasvanut ja on muita työelämän sektoreita suurempi. Uudet toimintamuodot lisäävät osaamistarpeita. Artikkelissa selvitetään, eroavatko määräaikaisten ja vakituisten työntekijöiden osaamisen kehittämisen käytännöt ja onko järjestön koolla tai toimialalla merkitystä. Tutkimus perustuu 844 eri alojen järjestötyöntekijöiden vastausaineistoon. Tulokset osoittavat, että vakituiset työntekijät kehittävät määräaikaisia useammin osaamistaan työpaikan ulkopuolisessa ammatillisessa koulutuksessa. Määräaikaiset työntekijät hyödyntävät puolestaan enemmän informaalin oppimisen lähteitä, kuten työkavereita ja sosiaalista mediaa. Järjestöissä, joissa ollaan tekemisissä ulkoisen rahoittajan kanssa, koulutus koetaan tärkeämmäksi kuin sellaisissa, joissa näin ei ole. Suurimmaksi osaamisen kehittämisen esteeksi vastaajat sanovat kiireen sekä resurssien ja kehittämiskäytäntöjen puutteen. Ne korostuvat pienillä työnantajilla. Verkostomaisten oppimismuotojen aiempaa monipuolisempi hyödyntäminen on kannattavaa järjestöille tyypillisillä osaamisalueilla.
30
Näsi, Altti. "Digitaalisen valokuvan merkitys visuaalisena keskusteluna ja yhteisöllisyyden rakentajana pirkanmaalaisen päiväkodin WhatsApp-ryhmässä." Media & viestintä 42, no. 2 (June 27, 2019): 122–40. http://dx.doi.org/10.23983/mv.83375.
Full textAbstract:
Tutkimus pyrkii lisäämään ymmärrystä modernin viestintäteknologian avulla välitettyjen valokuvien merkityksistä yhteisöjen sisäisessä viestinnässä. Tapaustutkimuksen kohteena on pirkanmaalaisen päiväkodin perustama WhatsApp-ryhmä ja siellä jaetut valokuvat, joita analysoidaan visuaalisena keskusteluna ja joiden merkitystä tarkastellaan yhteisöllisyyden kokemisen näkökulmasta. Tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen muodostavat Mikko Villin tutkimus (2010) valokuvajakamisen aikaansaamasta etäläsnäolon tunteesta sekä Asko Lehmuskallion (2012) pohdinta filmiajan ja digitaalisen ajan amatöörivalokuvan käytön eroista. Edellä mainittuun valokuvatutkimukseen yhdistetään lisäksi Seymor Sarasonin (1974) kehittämiä ajatuksia yhteisöstä ja yhteisöllisyyden tunteen rakentumisesta.
Empiirinen aineisto koostuu lasten huoltajien puolistrukturoiduista teemahaastatteluista, joita tyypiteltiin sisällönanalyysillä. Tutkimuksen tulokset vahvistavat digiajan perhevalokuvauksen tutkimuksista saatuja tuloksia siltä osin, että kuvat herättävät voimakkaita tunteita ja aikaansaavat vastaanottajissa läsnäolonkokemuksen. Päiväkodin henkilöstö valikoi jaettavaksi päiväkodin tapahtumia myönteisessä valossa esittäviä kuvia (vrt. Lehmuskallio 2012), jolloin kuvat lisäsivät vanhempien kokemaa turvallisuudentunnetta sekä paransivat ryhmän jäsenten keskinäistä tunnistamista. Koska päiväkoti on lähiyhteisö ja perhettä julkisempi ryhmä, huoltajat eivät halunneet itse aktiivisesti osallistua vapaa-ajalla otettujen valokuvien jakamiseen. Päiväkodin WhatsApp-ryhmä toimikin perinteisen yksisuuntaisen tiedotuskanavan tavoin. Huoltajien valokuville antama merkitys vaihteli sen mukaan, millaisia odotuksia heillä oli valokuvia kohtaan ja miten hyvin nämä odotukset täyttyivät tai olivat täyttymättä.
31
Vanhatalo, Ulla. "Koehenkilöiden taustan merkitys kokeellisessa leksikaalisessa semantiikassa ja sen sovelluksissa." Sananjalka 46, no. 1 (January 1, 2004): 81–105. http://dx.doi.org/10.30673/sja.86649.
Full text
32
Lehto, Sini. "Voiko verkkokurssi olla elämänmakuinen oppimisseikkailu?" Aikuiskasvatus 24, no. 2 (May 15, 2004): 174–80. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93558.
Full textAbstract:
Millainen merkitys seikkailulla ja elämyksellisyydellä on oppimisprosessissa? Miten voimme opiskelijalähtöisellä suunnittelulla edistää mielekästä verkko-oppimista? Entä tarjoamalla tarkoituksenmukaisia ohjaus- ja tukipalveluja? Tai vaikkapa toteuttamalla mielekkään oppimisen seitsemää kriteeriä? Voiko verkko-opetukseen osallistuminen ylipäätään olla aikuisopiskelijalle mielekästä?
33
Antikainen, Ari, and Arja Huusko. "Tietotekniikan käyttö ja aikuiskoulutukseen osallistumisen sosio-ekonominen malli." Aikuiskasvatus 27, no. 3 (September 15, 2007): 164–72. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93762.
Full textAbstract:
Mikä on tietotekniikan käytön paikka ja merkitys aikuiskoulutukseen osallistumisessa? Muuttaako tietotekniikan käyttö aikuiskoulutukseen osallistumisen sosiaalista mallia? Olisiko tietokoneajokortista innostajaksi muuhun aikuiskoulutukseen? Kirjoittajat sijoittavat tilastollisessa tutkimuksessaan tietokoneen käytön elämänkulkuun ja sosiaalisen aseman muodostumiseen sekä vertaavat tuloksia Englantiin.
34
Vehviläinen, Sanna. "Aikuiskasvatus ja integroidut koodit: ohjaava koulutus avoimena aikuispedagogiikkana." Aikuiskasvatus 17, no. 3 (September 15, 1997): 198–208. http://dx.doi.org/10.33336/aik.92451.
Full textAbstract:
Tarkastelen artikkelissani ohjaavan koulutuksen rakentumista sosiaalisena käytäntönä keskittyen toiminnan ja tiedon organisointitapoihin. Käytän hyväkseni Basil Bernsteinin ideaa ’integroivasta koodista’. Termi kuvaa pedagogiikkaa, jossa tietosisältöjen merkitys vähenee, vuorovaikutustapojen keskeisyys kasvaa ja jossa kontrolli ja evaluointi tulevat implisiittisiksi ja diskursiivisemmiksi.
35
Vähäsantanen, Katja, Päivi Hökkä, Anneli Eteläpelto, and Helena Rasku-Puttonen. "Opettajien ammatillinen identiteetti, toimijuus ja sitoutuminen väljä- ja tiukkakytkentäisessä koulutusorganisaatiossa." Aikuiskasvatus 32, no. 2 (May 15, 2012): 96–106. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93977.
Full textAbstract:
Tämän päivän opettajat elävät toiminta- ja hallintokulttuurin murroksessa. Erityisesti opettajantyön hallinnollinen säätely ja ulkoinen kontrollointi näyttävät lisääntyvän. Tällaisessa tilanteessa on ajankohtaista kysyä, miten opettajat kokevat koulutusorganisaatioidensa hallintokulttuurit ja niiden muutokset sekä millainen on niiden merkitys heidän ammatillisuudelleen ja työlleen.
36
Halin, Jaana, Kristiina Hellstén, and Katja Suominen. "Yhteistyöstä kumppanuudeksi – Turun kaupunki ja järjestöt hyvinvointia edistämässä." Kuntoutus 40, no. 3-4 (September 21, 2021): 64–69. http://dx.doi.org/10.37451/kuntoutus.111389.
Full textAbstract:
Tulosten merkitys: Turun kaupungin ja järjestöjen yhteistyön kehittyminen yhä tiiviimmäksi on luonut uudenlaisia mahdollisuuksia ketterään ja arjen tarpeista esiin nousevaan kehittämistoimintaan. Tulevaisuudessa onkin tärkeää tunnustaa järjestöjen osaaminen ja rooli matalankynnyksen toiminnan kehittäjänä sekä hyödyntää entistä suunnitelmallisemmin eri toimijoiden välisiä palvelupolkuja.
37
Finstad, Minna, and Pekka Isotalus. "Näkökulmia poliitikon viestintäosaamiseen." Prologi 1, no. 1 (December 15, 2005): 12–30. http://dx.doi.org/10.33352/prlg.95938.
Full textAbstract:
Artikkelissa tarkastellaan teoreettisesti poliitikkojen viestintäosaamista. Aihetta lähestytään kolmen eri näkökulman kautta, Ensimmáinen ja konkreettisin tarkastelunäkökulma onlkilätaso eli viestintäosaamisen merkitys polütikon henkilökohtaisen viestinnällisen toimintakyvyn ja menestyksen kannalta. Polütikon näkökulmasta viestintäosaaminen edistää henkilökohtaisten päämäärien saâvuttâmista, kuten vaalimenestystä tai suotuisan imagon luomista ja ylläpitämistä. Toinen tarkastelutaso on polütikon viestintäosaamisen merkitys polätikkojen ja kansalaisten välisen uaorouaikøtaksen kannalta. Politükka on jatkuvaa yhteistoimintaa, jossa yhdessä luodaan merkityksiä sekä neuvotellaan ia asetetaan päämäàLr1ä, joita kohti pyrttäàn. Tähàn tâsoon keskeisesti lüttyviä viestintäosaamisen osa-alueita ovat esimerkiksi kyky muodostaa vuorovaikutteinen suhde kansalaisün sekä kuunnella ja havainnoida yhteiskunnassa tapahtuvia ajankohtaisia asioita. Lisäksi pohdimme polütikon roolia yhteiskunnallisena auktoriteettina ja tarkastelemme polütikon viestintäosaamisen käsitettä etiikan ja demokrøtiøn toteutumisen näkökulmasta. Poliitikko on johtaja ja suunnannàyttäjä, jonka on pystyttävä valitsemaan ja muotoilemaan yhteiskunnallisesti arvokkaita pàämäärià. Tämän takia muun muassa johtamisviestinnän ja viestinnän eettisten periaatteiden hallinnan taidot liittyvät läheisesti polütikon viestintäkompetenssiin. Poliitikko yhteiskunnallisena auktoriteettina säätelee sosiaalista todellisuuttamme ja viestinnällään vaikuttaa pùjoln sühen, millaiseksi yhteinen tulevaisuutemme muotoutuu.
38
Bergström, Marina. "Konepajakulttuuri talteen – pelastusdokumentointia ja historian keruuta Hyvinkään lakkautettavalla konepajalla." Tekniikan Waiheita 37, no. 1 (June 17, 2019): 41–57. http://dx.doi.org/10.33355/tw.83225.
Full textAbstract:
VR Hyvinkään konepajan toiminta ajettiin yllättäen alas vuosien 2017-2018 aikana. Suomen Rautatiemuseo pelastusdokumentoi konepajan toimintaa viimeiset vuodet. Konepajan ja sen työntekijöiden merkitys rautatiekaluston kunnossapidon osaajina käy ilmi dokumentointiaineistosta, vaikka kaikkia toimintoja ei saatukaan tallennettua. Konepajatyöntekijöiden aktiivinen osallistuminen hankkeeseen rikastutti aineistoa merkittävästi.
39
Mäntynen, Anne, Sanna Tapionkaski, and Sari Pietikäinen. "Kielikäsitykset vanhustyössä - asukkaiden, hoitajien ja esimiesten käsityksiä hyvästä vuorovaikutuksesta ja kielenkäytöstä." Puhe ja kieli, no. 3 (December 20, 2018): 127–51. http://dx.doi.org/10.23997/pk.77383.
Full textAbstract:
Artikkelissa tarkastellaan käsityksiä hyvästä vuorovaikutuksesta ja kielenkäytöstä vanhainkodissa kriittistä diskurssintutkimusta ja etnografiaa hyödyntäen. Tutkimus perustuu aineistoon, joka kerättiin haastattelemalla ja havainnoimalla asukkaita, hoitajia ja esimiehiä kahdessa monikielisessä vanhusten hoitoyksikössä. Aineistosta analysoitiin vanhustyön kieleen liittyviä kieli-ideologioita ja metakieltä. Analyysin tuloksena nousi esiin neljä keskeistä vanhuslähtöisen kielen ulottuvuutta: (1) vuorovaikutuksen laatu, määrä ja sävy, (2) puhuttelun ja nimeämisen tavat, (3) äidinkieli ja monikielisyys sekä (4) kosketuksen ja muun multimodaalisen vuorovaikutuksen merkitys. Tulokset tuovat esiin, että vanhainkoti on institutionaalinen paikka, joka on asukkaille koti ja hoitajille ja esimiehille työpaikka. Nämä toisistaan poikkeavat positiot luovat erilaisia tarpeita ja toiveita vuorovaikutukselle ja kielenkäytölle: siinä missä hoitajat pyrkivät tekemään työnsä tarkoituksenmukaisesti ja sujuvoittamaan hoitoarkea, asukkaat kaipasivat keskustelua, rupattelua ja yhteistä toimintaa hoivakodin arkeen. Hoitajien kielikäsityksissä korostuvat puheen ymmärrettävyys ja selkeys, asukkailla kielen sosiaalinen merkitys, keskustelu ja kuunteleminen. Tulokset kertovat myös siitä, että vanhusten keskinäinen tuettu vuorovaikutus ja musiikin aktivoiva käyttö voisivat olla keinoja lisätä vanhuksia osallistavaa vuorovaikutusta vanhainkodissa.
40
Varila, Juha. "Tunteet aikuiskasvatustieteen tutkimuskohteeksi." Aikuiskasvatus 24, no. 2 (May 15, 2004): 92–101. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93548.
Full textAbstract:
Aikuiskasvatustieteessä ihminen on nähty ongelmattomana, sisäisesti ehjänä, itsenäisenä ja vahvana yksilönä. Tutkimuksen katveeseen on jäänyt ihmisen häilyvyys, heikkous ja hauraus. Tunteet ovat ajatteluun verrattuna huomattavan pakottavia. Ne eivät pääsääntöisesti ole ajattelun tuote, vaan tunteet tuottavat ja kohdistavat ajattelua. Tunteiden merkitys oppimiselle tulisikin nostaa aikuiskasvatustieteen tutkimuksen kohteeksi.
41
Alén, Heli. "Liikkeenjohdon konsultointiin liittyvän tutkimustiedon hyödyntäminen." Aikuiskasvatus 19, no. 1 (February 15, 1999): 85–88. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93207.
Full textAbstract:
Liikkeenjohdon konsultoinnin merkitys on yhteiskunnallisesti suuri, koska alan rakenne, laatu ja kehittyminen vaikuttavat voimakkaasti koko sen toimintaympäristöön. Yrityksillä on yhä voimakkaampi tarve keskittyä ydinosaamiseensa ja ulkoistaa muita toimintoja. Tämä näkyy myös kasvavana kiinnostuksena käyttää ulkopuolisia liikkeenjohdon asiantuntijoita. Alan kehittymisen keskeisinä tekijöinä ovat sitä koskeva tutkimustieto ja sen hyödyntäminen käytännössä.
42
Vilmi, Veikko. "Oman avun yhteisö syrjäytymistä estävänä tekijänä : tutkimus vertaistukeen perustuvista ratkaisuista ja tuloksista." Aikuiskasvatus 26, no. 1 (February 15, 2006): 50–58. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93669.
Full textAbstract:
Tarkoituksenani on selvittää niitä menettelyjä, joiden avulla oman avun yhteisö voi vaikuttaa syrjäytymiseen estävästi. Esimerkkinä on kansainvälistä huomiota saavuttanut Kuopion Sirkkulanpuiston toimintayhteisö. Yhteisön toiminta muistuttaa osuuskuntatyyppistä taloudellista yhteistyötä. Artikkelin tutkimustulokset kuvaavat pyrkimyksiä edistää syrjäytymisvaarassa olevien henkilöiden hyvinvointia vertaistuen ja yhteistoiminnan avulla. Koulutuksen merkitys on oleellinen seikka syrjäytymistä estävien tavoitteiden toteuttamisessa.
43
Huuskonen, Arto, and Eveliina Turpeinen. "Monipuolisen väkirehun merkitys ja valkuaisruokinnan optimointi maitorotuisten sonnien ruokinnassa eri ikäkausina." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 28 (January 31, 2012): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75464.
Full textAbstract:
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää maitorotuisten sonnien saaman valkuaislisän ja monipuolisen väkirehun merkitystä. Päätavoitteena oli tutkia ja optimoida koko kasvatuskauden valkuaisruokintaa ja selvittää vaikuttaako monipuolinen väkirehu tuotantotuloksiin verrattuna yksinkertaiseen ohraruokintaan, kun karkearehuna käytetään hyvälaatuista nurmisäilörehua. Koko koe muodostui kahdesta erillisestä osakokeesta. Ensimmäinen kasvatuskoe alkoi marraskuussa 2007 ja loppui toukokuussa 2009. Kasvatuskoe toistettiin tammikuun 2009 ja heinäkuun 2010 välisenä aikana. Yhteensä kokeessa oli 60 maitorotuista sonnia, jotka kasvatettiin viiden eläimen ryhmäkarsinoissa. Eläimet tulivat kokeeseen ternivasikoina keskimäärin kahden viikon iässä ja ne arvottiin kokeen alussa kolmelle erilaiselle koeruokinnalle: 1) väkirehuna litistetty ohra (O-ryhmä), 2) väkirehuna litistetty ohra + rypsirouhe (OR-ryhmä) ja 3) väkirehuna teollinen täysrehu (TR-ryhmä) (Primo –sarja). Eläimet olivat samoilla koeruokinnoilla kahden viikon iästä teurastukseen saakka. Juottokaudella (vasikoiden ikä 2 vk–2,5 kk) vasikat saivat vapaasti väkirehua, nurmisäilörehua, kuivaa heinää ja vettä. Juomarehua oli tarjolla rajoitetusti maksimiannoksen ollessa 8,5/eläin/vrk. Juoton jälkeisellä teinikaudella (ikä 2,5–6 kk) eläimet saivat vapaasti nurmisäilörehua, kuivaa heinää ja vettä mutta väkirehun maksimiannos oli rajoitettu (3 kg/eläin/vrk). Loppukasvatuskaudella (ikä 6–18 kk) sonnit ruokit-tiin vapaasti seosrehulla. Seosrehun väkirehuprosentti oli 50 kaikilla väkirehuruokinnoilla. Rypsilisän keskimääräinen annostelumäärä oli kokeen aikana keskimäärin 0,5 kg/eläin/vrk.Säilörehun kemiallinen ja ravitsemuksellinen koostumus sekä käymislaatu olivat molemmissa kokeissa hyviä samoin kuin säilörehun sulavuus (D-arvot 675 ja 695 g/kg ka). Juottokaudella eläinten kasvu, rehun syönti tai ravintoaineiden saanti ei eronnut ruokintaryhmien välillä toisistaan, koska jokaisessa ryhmässä pääasiallinen ravinnonlähde oli juomarehu. Teinikaudella päiväkasvu oli litistettyä ohraa saaneilla vasikoilla selvästi matalampi kuin ohraa + rypsiä tai teollista täysrehua saaneilla vasikoilla. Sonnit hyötyivät rypsin ja teollisen täysrehun ohraa korkeammasta valkuaispitoisuudesta, kun taas ohraruokinnalla valkuaisen saanti rehusta ei riittänyt parhaan kasvutuloksen saavuttamiseen. Puolen vuoden iässä OR- ja TR-ryhmien sonnien painot eivät eronneet toisistaan (241 vs. 242 kg), mutta O-ryhmän sonnit olivat 26 kg kevyempiä. Ero kuitenkin kompensoitui loppukasvatuskauden aikana ja loppupainoissa 18 kuukauden iässä ei ollut enää eroa ruokintaryhmien välillä. Loppukasva-tuskaudella eikä koko koeajalle lasketuissa kasvu-, syönti tai teurastuloksissa ollut eroja väkirehuruokintaryhmien välillä. Lisävalkuaisruokinnasta ei koko kasvatuskautta ajatellen ole etua naudanlihantuotannossa, jos sonnit kasvatetaan välitysvasikoista teurasikään samalla tilalla. Valkuaislisän alkukasvatuskaudella saatu lisäkasvu kompensoituu loppukasvatuskauden aikana eikä valkuaislisään sijoitettu panos tuota taloudellista etua. Täysrehulla ei saavutettu etuja viljaväkirehuun nähden. Täysrehun ohraa suurempi valkuaispitoisuus paransi kasvuja alkukasvatuskaudella samoin kuin rypsilisä, mutta tämäkin ero kompensoitui loppukasvatuskauden aikana.
44
Hytönen, Elina. "Kuolleesta yleisöstä tukevaan ja arvostavaan yleisöön – yleisön merkitys ja rooli jazzissa." Etnomusikologian vuosikirja 21 (December 1, 2009): 103–22. http://dx.doi.org/10.23985/evk.101208.
Full text
45
Vartiainen, Eija. "Dialogisuuden ymmärtäminen konsultoinnissa." Aikuiskasvatus 25, no. 2 (May 15, 2005): 141–46. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93620.
Full textAbstract:
Tutkivassa konsultoinnissa dialogi-käsitteellä kuvataan ennen kaikkea viestinnän ja yhteistyön luonnetta. Siihen liittyy käsitys, että ihmisten välisellä vuorovaikutuksen laadulla on suuri merkitys muutoksissa, joita tapahtuu yhteistoiminnan tuloksena. Dialogissa on kyse toisen ihmisen kohtaamisessa syntyvästä kokemuksesta, joka muuttaa jollain tavoin ihmistä itseä. Lähtökohtana on psykodynaaminen ajattelu: ihmisen mielen sisältö on syntynyt suhteessaolon kautta.
46
Vuorikoski, Marjo, and Hanna Ojala. "Sukupuoli aikuiskasvatuksen tutkimuskohteeksi." Aikuiskasvatus 26, no. 4 (December 1, 2006): 316–22. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93722.
Full textAbstract:
Seuraava keskustelunavaus sukupuolesta suomalaisessa aikuiskasvatustutkimuksessa lähti liikkeelle omakohtaisesta ihmettelystä. Tunnemme joskus olomme hiukan yksinäisiksi aikuiskasvatustutkijoiden joukossa. Ihmettelemme, miksi meidän lisäksemme vain harvoja aikuiskasvatustutkijoita näyttää kiinnostavan sukupuoli, vaikka sen merkitys on alkanut saada yhä enemmän sijaa suomalaisessa kasvatustieteen ja työelämän tutkimuksessa. Päätimme tutkia, miten sukupuoli näyttäytyy esimerkiksi aikuiskasvatustieteen viroissa, alan väitöksissä tai Aikuiskasvatuksen tiedeartikkeleissa?
47
Naumanen, Päivi. "Koulutus on enemmän miesten kuin naisten menestystekijä." Aikuiskasvatus 22, no. 3 (September 15, 2002): 242–44. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93432.
Full textAbstract:
Koulutus on menestystekijä – etenkin miehille. Mutta menestys ei ole kiinni ainoastaan koulutuksesta tai sukupuolesta, vaan se on sidoksissa moniin muihinkin sosiaalisiin ominaisuuksiin. Kun työllisyystilanne heikkenee ja koulutettua työvoimaa on runsaasti tarjolla, muiden tekijöiden kuin koulutuksen merkitys yleensä kasvaa. – Artikkeli on lectio kirjoittajan väitöskirjasta "Koulutuksella kilpailukykyä. Koulutuksen yhteys miesten ja naisten työllisyyteen ja työn sisältöön".
48
Puolimatka, Tapio. "Tunteiden kognitiivisuus ja oppiminen." Aikuiskasvatus 24, no. 2 (May 15, 2004): 102–10. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93549.
Full textAbstract:
Tunteet eivät ole järjen vastakohta vaan järjellisen ajattelun perusta. Tunteet tarjoavat informaatiota, jota ilman järki ei pysty muodostamaan kokonaisvaltaista käsitystä todellisuudesta. Tunteet vaikuttavat siihen, mitä havaitsemme, minkälaisia päätelmiä teemme ja millaisiin luoviin ajatuksiin saamme herätteitä. Toisaalta järkeä tarvitaan tunteiden tarjoaman informaation pätevyyden arvioimiseen. Tunteilla on tärkeä merkitys oppimisprosessia motivoivina tekijöinä. Niinpä tunteet ja järki ovat oppimisessa molemminpuolisessa vuorovaikutuksessa.
49
Kakkonen, Marja-Liisa. "Luovuus yrittäjyyskasvatuksen haasteena." Aikuiskasvatus 28, no. 3 (September 15, 2008): 212–18. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93830.
Full textAbstract:
Yrittäjyyteen ja yrittäjämäiseen käyttäytymiseen liitetään usein luova ongelmanratkaisutaito, uusien mahdollisuuksien näkeminen, uudet liikeideat ja tulevaisuuden visiot. Luovuuden merkitys yrittäjyydessä ja yrittäjyyskasvatuksessa onkin keskeinen. Luovuus on yksilön osittain perinnöllinen ominaisuus, mutta se ilmenee kulttuuri- ja kontekstisidonnaisena, joten sen käytön opettaminen ja kannustaminen on haasteellista. Tämä kirjoitus pohtii tätä vaikeaa tehtävää yrittäjyyskasvatuksen ja liiketalouden opiskelijoiden näkökulmasta. – Luovuus opiskelijoiden näkökulmasta -tapaustutkimus.
50
Haapalainen, Riikka. "Nykytaiteen osallistavat opetukset." Aikuiskasvatus 29, no. 2 (May 15, 2009): 116–23. http://dx.doi.org/10.33336/aik.94182.
Full textAbstract:
”Moniarvoisessa ja -mutkaisessa maailmassa ’paras’ taideteos ei välttämättä olekaan sellainen, jota olisi helppo tai nautinnollista katsoa tai jonka ehdottaman maailmankuvan ja ihmiskäsityksen voisi itse täydellisesti hyväksyä. Keskeistä ei ole enää se, miltä teos näyttää tai mikä sen esteettinen arvo tai merkitys on. Tärkeää on se, miten taideteos puhuttelee, luo suhteita ja kohtaa katsojan”, kirjoittaa Riikka Haapalainen.