Academic literature on the topic 'Nuoret miehet'

Aiemmissa tutkimuksissa on saatu ristiriitaisia tuloksia autismikirjon naisten ja miesten tavasta orientoitua sosiaalisiin tilanteisiin, tulkita niitä ja kertoa niistä. Tässä tutkimuksessa tarkastelimme, kuinka autismikirjon naiset (n = 7) ja miehet (n = 24) ja verrokkiryhmän naiset (n = 11) ja miehet (n = 24) kuvaavat sosiopragmaattisesti monimutkaisissa videoleikkeissä esiintyvien henkilöiden tunteita. Tarkastelimme tutkittavien vapaata kerrontaa keskittyen siihen, kuinka paljon tutkittavat tuottivat suoria ja epäsuoria tunnekuvauksia sekä missä määrin he taustoittivat tunnekuvauksiaan. Tutkimuksessa havaittiin verrokkiryhmän naisten ja autismikirjon naisten tuottavan enemmän epäsuoria tunnekuvauksia kuin autismikirjon miesten. Lisäksi autismikirjon miesten, mutta ei naisten, havaittiin taustoittavan tunnekuvauksiaan vähemmän kuin verrokkiryhmän naisten ja verrokkiryhmän miesten. Verrokkiryhmän naiset ja verrokkiryhmän miehet eivät eronneet toisistaan suorien tai epäsuorien tunnekuvausten määrässä tai tunnekuvausten taustoittamisessa. Tulokset kannustavat kiinnittämään huomiota sukupuolierojen tarkasteluun, jotta autismikirjon naisia ja autismikirjon miehiä voidaan sekä tunnistaa paremmin että tukea kohdennetummin.

Artikkelissa kuvaillaan, kuinka ryhmä nuoria somalitaustaisia naisia ja miehiä tutki kuulumisen kokemuksiaan ja paikantumisiaan performatiivisen, osallistavan tutkimuksen puitteissa toteutetuissa audiovisuaalisissa tuotannoissa. Performatiivinen tutkimusasetelma ja sen mahdollistamat fyysiset ja metaforiset kohtaamisen tilat tarjosivat kaikille tutkimukseen ja tuotantotiimeihin osallistuneille mahdollisuuden neuvotella produktioiden sisällöstä ja muodosta ja osallistua näin ”keskeneräisen tiedon” tuottamisen prosessiin. Produktioissaan osallistuvat nuoret liikkuivat ”kaipuun maisemissa”, muistojen äärellä ja konkreettisissa paikoissa. Raottaessaan moninaisia, toisiaan leikkaavia kuulumisiaan ja ylirajaisia kodin kokemuksiaan he samalla kiistivät ja mursivat stereotyyppisiä mielikuvia somalialaisista versus suomalaisista ja ”meistä” ja ”heistä”, joita median audiovisuaaliset narratiivit ja yhteiskunnalliset diskurssit heidän mielestään usein tuottavat. Audiovisuaalinen työskentely auttoi nuoria tuottamaan hybridejä kertomuksia, joissa monenlaiset kuulumisen kokemukset ja identifikaatiot ovat läsnä samanaikaisesti. He tuottivat myös kuvastoa ja puhetta, joka kyseenalaistaa, parodioi ja muokkaa suomalaisuuden kansallisia representaatioita. Heidän kokemustensa jakaminen auttoi meitä muita osallistujia tarkastelemaan kriittisesti omia tulkintojamme, toimintatapojamme ja epistemologisia lähtökohtiamme.

Autismikirjon piirteet ulottuvat sosiaalisten taitojen, kommunikaation, mielikuvituksen, tarkkaavuuden siirtämisen ja yksityiskohtien huomioimisen alueille. Näillä osa-alueilla esiintyviä piirteitä voidaan seuloa autismikirjon osamäärän (engl. autism spectrum quotient, AQ) avulla. Tämän tutkimuksen tavoitteena on saada suomalaiset viitearvot AQ:lle sekä tarkastella, erotteleeko AQ-lomake suomalaisia autismikirjon nuoria aikuisia oman sukupuolen nuorista aikuisista, joilla ei ole autismikirjon diagnoosia. Lisäksi tarkastellaan ryhmien suoriutumisessa olevia eroja osioittain sekä AQ:n sisäistä yhtenäisyyttä. Tutkimukseen osallistui 52 autismikirjon nuorta aikuista (39 miestä ja 13 naista) sekä 1686 verrokkia (577 miestä ja 1109 naista). Tulokset osoittavat, että autismikirjon henkilöiden pistemäärät nousevat samaa sukupuolta olevien verrokkihenkilöiden pistemääriä korkeammalle. AQ erottelee autismikirjon miehet melko hyvin verrokkimiehistä, mutta autismikirjon naiset vain kohtalaisesti verrokkinaisista. Osioanalyysissä eniten ryhmien välisiä tilastollisesti merkitseviä eroja tuli esille sosiaalisia taitoja ja kommunikaatiota mittaavissa väittämissä.

Naiset osallistuvat tilastojen mukaan miehiä aktiivisemmin omaehtoiseen aikuiskoulutukseen, jossa korostuu itse tehty osallistumispäätös. Tämä näkyy erityisesti vapaassa sivistystyössä ja muissa koulutusmuodoissa, joissa opiskellaan harrastus- tai oppimistavoitteisesti. Osallistumistutkimus on tuottanut erilaisia selityksiä ilmiölle. Artikkelissa esitetään uudenlainen tulkinta siitä, mikä voisi selittää naisten aktiivista aikuisopiskelua. Tulkinta pohjautuu aikuisuuden kulttuuristen, sosiaalisesti jaettujen merkitysten, elämänkulun aktiivisen rakentamisen ja toimijuuden tarkastelulle. Aineistona on 14 yksilöhaastattelua, joissa 25–35-vuotiaat naiset pohtivat aikuistumisen ohella aikuisopiskelua ja siihen liittyviä valintoja. Tulosten mukaan elinikäisen oppimisen ihanteen omaksuneet nuoret aikuiset naiset hyödyntävät opiskelua yhtenä mahdollisena resurssina muovatessaan omaa elämän- ja työpolkuaan. Opiskelu rikkoo elämänkulun normatiivista muotoa, ja siihen kuuluu mielikuvia nuoruudesta ja nuorekkuudesta. Näin opiskelu asettuu aikuisuuteen kytketyn työnteon vastapariksi. Opiskelu on haastattelupuheissa keino tavoitella moninaisen ammatillista osaamista sekä liikkuvuutta erilaisten roolien välillä. Se on osa joustavuuden ideaalia, eräänlaista notkeaa toimijuutta.

Yksilön asenteet eivät ole satunnaiset. Sen sijaan ihmiset omaksuvat tiettyjä asennekokonaisuuksia – poliittisia ideologioita, joita eri sosiaaliset ryhmät ylläpitävät. Esimerkiksi maahanmuuton kannatus tai vastustus tuo useimmiten mukanaan tukun muita asenteita sosiaali-, talous- ja turvallisuuspolitiikasta. Tavanomainen muuttujakeskeinen lähestymistapa asenteisiin ei kuitenkaan tavoita tätä. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin nuorten aikuisten (N=744, ikä 18-29, M = 24,65) poliittisia asenteita henkilösuuntautuneesta näkökulmasta, toisin sanoen mitä latentteja ryhmiä (vrt. ideologioita) asenteista muodostuu ja miten vastaajat siirtyvät niiden välillä pitkittäisseurannassa. Asenteet maahanmuutosta, sosiaalietuuksista, tuloeroista, ympäristön huomioimisesta ja puolustusvoimien vahvuudesta muodostivat neljä asenneprofiilia: (1) vihervasemmistolaiset, (2) markkinaliberaalit, (3) populistit ja (4) oikeistokonservatiivit. Naiset ja miehet sijoittuivat odotetusti epätasaisesti eri profiileihin. Odotusten vastaisesti tosin, kaikkein parhaiten toimeentulevat, terveimmät ja keskiverto-koulutustason omaavat suhtautuivat kaikkein kielteisimmin maahanmuuttoon. Asenneprofiilien välillä ei tapahtunut merkittäviä siirtymiä yhdeksän kuukauden seurantajakson aikana. Tulokset kyseenalaistavat julkisuudessa ylläpidettyjä mielikuvia mm. enemmistön maltillisuudesta maahanmuttokysymyksissä, Perussuomalaisista kansan syvien rivien puolueena sekä yhteydestä syrjäytyneisyyden ja maahanmuuttovastaisuuden välillä.

Koronavirusai yra svarbūs žmogaus ir gyvūnų patogenai. 2019 m. pabaigoje buvo nustatyta, kad naujas koronavirusas yra pneumonijos atvejų grupės Uhano mieste, Kinijos Hubėjaus provincijoje priežastis. Infekcija sparčiai plinta, todėl epidemija apėmė ne tik visą Kiniją, bet vis daugiau atvejų nustatoma ir kitose šalyse visame pasaulyje. Virusas, kuris sukelia COVID-19, yra vadinamas sunkaus ūminio respiracinio sindromo koronavirusu 2 (SŪRS-CoV-2). Supratimas apie COVID-19 nuolat kinta. Šiame straipsnyje bus aptarta COVID-19 ir kitų virusų virologija, epidemiologija, klinikiniai požymiai, diagnozė ir prevencija.

Työterveyslaitos toteutti vuonna 2004 seurantatutkimuksen päätoimisten maatiloilla työskentelevien henkilöiden työterveydestä. Puhelinkyselyyn osallistui 1182 henkilöä, joista 77 % oli miehiä ja 23 % naisia. Tuloksia verrattiin edelliseen, vuoden 1992 seurantatutkimukseen ja koko suomalaiseen työssäkäyvään väestöön kohdistuvan ”Työ ja terveys 2003” –tutkimuksen tuloksiin. Kolmannes (34 %) kyselyyn vastanneista arvioi tuntevansa stressiä. Psyykkisen toimintakyvyn heikkenemistä esiintyi 36 %:lla vastaajista. Neljänneksellä (26 %) vastaajista oli masennusoireita. Kaikkien oireiden esiintyvyys oli naisilla yleisempää kuin miehillä. Suurimmat erot olivat psyykkisen toimintakyvyn heikkenemisessä, jota koki 40 % kyselyyn vastanneista naisista ja 33 % miehistä, sekä masentuneisuudessa, jota koki 32 % naisista ja 25 % miehistä. Psyykkinen oireilu oli yleisempää eronneilla ja asumuserossa olevilla kuin muilla siviilisääty-ryhmillä. Myös nuoret viljelijät oireilivat enemmän kuin ikääntyneet siten, että ikäryhmässä 35–45-vuotiaat stressin ja yleisen psyykkisen oireilevuuden esiintyminen oli yleisintä. Opisto- tai korkeakoulutuksen omaavilla stressiä esiintyi enemmän (41 %) kuin keskimäärin aineistossa. Vertailu edellisen seurantatutkimuksen tuloksiin henkisen hyvinvoinnin osalta osoittaa, että psyykkistä oireilua esiintyi vuosien 1992 ja 2004 kyselyissä jotakuinkin yhtä paljon. Poikkeuksena tästä on masentuneisuus, joka oli yleisempää vuoden 2004 tuloksissa (26 %) kuin vuonna 1992 (20 %), ero oli tilastollisesti merkitsevä. Etenkin naisten keskuudessa masennusoireet olivat tilastollisesti merkitsevästi yleisempiä vuoden 2004 aineistossa (32 %) kuin vuonna 1992 toteutetussa seurantatutkimuksessa, jossa masennusoireita oli 22 %:lla kyselyyn vastanneista naisista. Suomalaiseen työssäkäyvään väestöön tehdyn vertailun mukaan päätoimisesti maatiloilla työskentelevillä oli vähemmän psyykkisiä oireita kuin työssäkäyvillä keskimäärin. Maatilayrittäjillä oli myös vähemmän stressiä (34 %) kuin työssäkäyvillä keskimäärin (44 %). Henkisen hyvinvoinnin tulosten tarkastelussa on otettava huomioon viimeisten vuosien aikana toteutunut raju rakennemuutos: vuosien 1992 ja 2004 välillä maatilojen määrä on laskenut 41 % ja maatiloilla työskentelevien henkilöiden määrä on laskenut 45 %. Erot maatalousyrittäjien henkisen hyvinvoinnin tasossa edellä mainittuina ajankohtina ovat kuitenkin suhteellisen vähäiset. Yksi selitysmahdollisuus on, että maatalouden harjoittajiksi ovat valikoituneet suhteellisen muutosvalmiit ja psyykkisiä voimavaroja omaavat henkilöt. Huomiota herättävää on kuitenkin masentuneisuuden lisääntyminen 12 vuoden tarkastelujakson aikana. Maatilayrittäjien parissa työskentelevien tulee ottaa huomioon alan nopean toimintaympäristön muuttumisen aikaansaamat paineet. Maatilataloudessa työskentelevät tarvitsevat tukea muutosten keskellä.

A city is a structure that is constantly changing with time. In residential neighbourhoods, renewal projects receive a lot of attention is terms of modernisation of open spaces as well as the aesthetic quality of architectural planning. Reorganisation of spaces for leisure and recreation became necessary because of declining aesthetic, ecological and economical conditions. In most cases, this is one of the factors that influence emigration to other countries and internal migration to city edges and to the former collective garden areas. As a result, a residential neighbourhood in a city serves only as a temporal “station”, which unfortunately fails to ensure a safe social environment. Negative urban factors demand for adjustments in existing political, legal and financial documents that regulate the renewal and development of residential housing estates. The main analysed problem – the tendency pertaining to development of public spaces and existing renewal opportunities in residential neighbourhoods. The article deals with the main directions, features and aspirations related to formation of public spaces in residential areas, on the basis of a particular residential neighbourhood complex urban structure study and the project as an example. Santrauka Miestas yra nuolat kintanti laiko požiūriu struktūra. Dabartiniu metu vis didesnis dėmesys gyvenamųjų rajonų ir kvartalų atnaujinimo projektuose skiriamas atvirų erdvių modernizacijai, estetinei architektūrinio planavimo kokybei. Erdvių, skirtų gyventojų laisvalaikiui ir rekreacijai, pertvarkymas tapo būtinas dėl prastėjančių gyvenamosios aplinkos sąlygų: estetinių, ekologinių, ekonominių. Daugeliu atvejų tai yra vienas iš veiksnių, lemiančių gyventojų emigraciją į kitas šalis bei vidinę migraciją į miestų pakraščius bei buvusių kolektyvinių sodų teritorijas. Gyvenamasis kvartalas mieste tampa jų laikina, „tarpine stotele“ su ne visada saugia socialine terpe. Nauji veiksniai lemia būtinybę koreguoti šalyje veikiančius dokumentus, reglamentuojančius gyvenamųjų namų kvartalų atnaujinimą ir plėtrą. Pagrindinė analizuojama problema – viešųjų erdvių plėtojimo tendencijos ir egzistuojančios galimybės atnaujinamuose gyvenamųjų namų kvartaluose iš esmės pagerinti gyventojų rekreacijos, aplinkos kokybės sąlygas. Straipsnyje aptariamos gyvenamojo rajono viešųjų erdvių formavimo pagrindinės kryptys, ypatumai ir siekiamybės, remiantis konkretaus Lieporių gyvenamojo rajono Šiauliuose kompleksinio urbanistinės struktūros tyrimo ir projekto pavyzdžiu.

Elinvoimaisen ja kilpailukykyisen hevostalouden perusta on vahva kotimainen hevoskasvatus. Kasvatuksella tuotetaan käyttötarkoitukseensa sopivia hevosia, niin ratsuja, ravihevosia kuin poneja, yritystoiminnan, harrastuksen ja urheilun käyttöön. Suomalainen hevostalous on viimeisten 20 vuoden aikana ollut kasvusuunnassa, mutta hevoskasvatuksen tunnusluvut ovat kääntyneet rajuun laskuun. Suomen Hippoksen tilastojen mukaan vuonna 2014 varsoja syntyi noin 30 % vähemmän kuin vuonna 2010. Erityisenä huolenaiheena on alkuperäisrotumme suomenhevonen, jota ei kasvateta missään muualla maailmassa. Hämeen ammattikorkeakoulussa tehtiin Suomen Hippoksen toimeksiannosta opinnäytetöinä kaksi kyselytutkimusta. Tavoitteena oli selvittää niin ratsu ja ratsuponikasvattajien kuin ravihevoskasvattajien profiileja. Lisäksi haluttiin kartoittaa kasvatustyön motiiveja, jalostusvalinnan perusteita sekä tulevaisuuden näkymiä. Vastauksia saatiin ratsu- ja ratsuponikasvattajien kyselyyn 109 ja ravihevoskasvattajien kyselyyn 369. Kummassakin aineistossa enemmistö vastaajista oli 40-59-vuotiaita. Ratsu- ja ratsuponikasvattajat olivat lähestulkoon kaikki naisia (95%), kun ravihevoskasvattajista 36 % miehiä. Suurin osa astutti vuosittain 1-2 tammaa, enimmillään astutettiin 15 vuosittain. Tulokset osoittavat, että tulevaisuuden suunnitelmissa on sekä laajentamis- että lopettamisaikeita. Ratsukasvattajista puolet (53 %) aikoi pitää kasvatustoimintansa ennallaan ja 10 % aikoi lisätä kasvattien määrää. Lopettamisaikeita oli viidesosalla (22 %), ja ravihevoskasvattajista jopa kolmanneksella (31 %). Tyypillisimpiä syitä vähentämis- ja lopettamissuunnitelmille olivat heikko taloudellinen tilanne ja varsojen myynnin vaikeudet. Myönteistä on, että kasvattajat asettavat tavoitteet korkealle. Valtaosalla ratsukasvattajista tavoitteena oli kasvattaa hevosia kansainvälisen tason kilpailuihin tai tasolle 3-5 (entinen kansallinen taso). Ravihevoskasvattajien suurimpana kasvatustyön suurimpina motiiveina oli niin laadukkaiden hevosten tuottaminen kuin kasvattien menestyminen kilparadoilla. Perinteinen sukutietoihin perustuva valinta näyttää pitävän pintansa, mutta oriiden kohdalla arvostettiin myös oritestejä ja kilpailutuloksia, ravihevosilla lisäksi BLUP-indeksejä. Jotta sukupolvien välinen aika lyhenisi ja vaikuttaisi myönteisesti perinnölliseen edistymiseen, kasvattajien tulisi suosia nuoria hevosia niin isinä kuin eminä. Johtopäätöksenä voi todeta, että hevoskasvatuksen nykytilanne on ristiriitainen, sillä ennusmerkit eivät viittaa hevosiin kohdistuvan kiinnostuksen laantumiseen. Laadukkaiden varsojen kasvattamisessa avainsanoina ovat jalostusvalintojen lisäksi ammattitaitoiset hevosten koulutus- ja valmennuspalvelut sekä kasvattajien hevostaidot. Taloudellisia tukia on kohdennettava erityisesti hevosaineksen laadun säilyttämiseen ja kehittämiseen. Tarvetta on neuvonnan ja koulutuksen kohdentamisesta uusille, nuorille kasvattajille sekä hevosten myynti- ja markkinointikanavien parantamiselle. Useiden tekijöiden yhteisvaikutuksena on ajauduttu tilanteeseen, jossa kasvatustoiminta tarvitsee uudistumiskykyä, kannustusta ja innostusta. Suomen Hippos ja HAMK ovat yhteishankkeena hakeneet rahoitusta Uudet hevoskasvattajat koulutushankkeelle, jonka tavoitteena on vaikuttaa hevoskasvatustoiminnan tietojen ja taitojen kehittymiseen ja siirtymiseen kokeneilta kasvattajilta toimintaa aloittaville.

Artikkelissa tarkastellaan 1800-luvun Keuruun käräjäkunnassa, sisäsuomalaisella maaseudulla eläneiden nuorten miesten ja naisten seurustelusuhteiden kehittymistä kohti avioliittoa ja sitä, kuinka tälle tielle alkoi kasautua ongelmia. Tutkimuksen ensisijaisena lähdeaineistona ovat miesten seurustelusuhteiden aikana kumppaneilleen lähettämät intiimit yksityiskirjeet (12 kappaletta), jotka naiset olivat tuoneet aviottoman lapsen elatusoikeudenkäynteihin todisteeksi suhteen aikaisesta seksuaalisesta kanssakäymisestä. Artikkeli sijoittuu kansanihmisten kirjoittamia tekstejä tarkastelevaan monitieteiseen historiantutkimuksen alaan. Artikkelissa esitetään, että kirjeet kirjoittaneet miehet pyrkivät ohjamaan suhdetta sen eri vaiheissa. Artikkelissa analysoidaan, kuinka miehet pyrkivät edistämään suhdetta kohti avioliittoa tunteellisten ilmausten ja tapaamisesta sopimisen välityksellä. Kirjeet mahdollistavat samalla aikakauden seurustelukulttuuriin liittyvien ilmiöiden, kuten tapailemisen, kahdenkeskisten kihlausten, aviolupausten ja seksin arvioimisen. Suhteiden loppuvaiheiden osalta artikkelissa arvioidaan suhteiden kaatumisten syitä ja erityisesti sitä, miten miehet kirjeissään reagoivat raskauden paljastumisen ja aviottoman lapsen syntymän jälkeen. Kirjeistä on luettavissa miesten hämmennys, joka tuotiin esiin monin tavoin: tunteiden vakuutteluina, aviottoman syntyperän kommentointina ja mustasukkaisina purkauksina.

Abstract This study increases the understanding of young men’s everyday health information literacy and behaviour in relation to their health behaviour, physical health, and socio-demographic characteristics. The conceptual framework of the study builds upon theories of information behaviour, practices and literacy, and health behaviour change. The empirical data were collected with questionnaires (n = 3,293) and physiological measurements (n = 3,063) in 2010 to 2013 at the Finnish Defence Forces’ call-ups, where a population-based sample of young Finnish men could be reached. Everyday health information literacy was studied using a previously developed screening tool, and with a focus on its relationship with health behaviour and physical fitness. Information behaviour was investigated in the context of physical activity, and in relation to men’s readiness to change exercise behaviour according to the Transtheoretical Model. Statistical analyses of the data include multivariate regression analyses, and a critical realist approach was adopted in interpreting the results. The results show that general upper secondary education and higher socio-economic position of a parent increase the likelihood of good health information literacy. Health information literacy is positively associated with health-promoting behaviour and health independent of socio-economic position; confidence in one’s abilities to find, evaluate and use health information is associated with regular exercise and healthy eating habits, and good physical fitness, for example. In the context of physical activity, the practices used to acquire information are associated with the stage of exercise behaviour change. Men in the maintenance stage seek information most actively. Information avoidance, in turn, is connected to low health information literacy, not to the stage of change. The study provides novel knowledge on healthy young people’s everyday health information literacy and behaviour, and on their relationship. It is among the first to investigate health information behaviour in the stages of behaviour change and health information literacy in connection with objectively measured fitness. It proposes a framework for future studies on the relationship between health information literacy and behaviour, and health information outcomes. The results may be utilised when designing tailored health communications and health information literacy education
Tiivistelmä Tutkimus lisää ymmärrystä siitä, millainen yhteys nuorten miesten arkielämän terveystiedon lukutaidolla ja terveystietokäyttäytymisellä on terveyskäyttäytymiseen, fyysiseen terveyteen ja sosiodemografisiin tekijöihin. Sen käsitteellinen viitekehys rakentuu tietokäyttäytymisen ja -käytäntöjen, terveystiedon lukutaidon sekä terveyskäyttäytymisen muutoksen teorioille. Tutkimuksen aineisto kerättiin kyselyillä (n = 3 293) ja fysiologisilla mittauksilla (n = 3 063) vuosina 2010–2013 Puolustusvoimien Oulun alueen kutsuntatilaisuuksissa, joissa oli mahdollista saavuttaa suomalaisten nuorten miesten väestöpohjainen otos. Terveystiedon lukutaitoa arvioitiin aiemmin kehitetyllä seulontavälineellä sekä suhteessa terveyskäyttäytymiseen ja fyysiseen kuntoon. Terveystietokäyttäytymistä tarkasteltiin liikunnan kontekstissa ja suhteessa transteoreettisen mallin mukaiseen liikuntakäyttäytymisen muutosvalmiuteen. Aineistot analysoitiin tilastollisesti monimuuttujamenetelmin, ja tuloksia tulkittiin kriittisen realismin näkökulmasta. Tulokset osoittavat, että lukiokoulutus ja korkeassa sosioekonomisessa asemassa oleva vanhempi lisäävät hyvän arkielämän terveystiedon lukutaidon todennäköisyyttä. Terveystiedon lukutaito on positiivisesti yhteydessä terveyttä edistäviin elintapoihin ja terveyteen sosioekonomisesta asemasta riippumatta. Luottamus omiin kykyihin löytää, arvioida ja ymmärtää terveystietoa on yhteydessä muun muassa säännölliseen liikuntaan ja terveellisiin syömistottumuksiin sekä hyvään fyysiseen kuntoon. Liikunnan kontekstissa terveystietokäytännöt kytkeytyvät käyttäytymisen muutosvaiheeseen. Aktiivisimmin liikuntatietoa hankkivat liikuntakäyttäytymisen ylläpitovaiheessa olevat. Tiedon välttäminen sen sijaan on yhteydessä alhaiseen terveystiedon lukutaitoon, ei muutosvaiheeseen. Tutkimus tuottaa uutta tietoa nuorten, terveiden ihmisten arkielämän terveystiedon lukutaidosta ja terveystietokäyttäytymisestä sekä niiden suhteesta toisiinsa. Uutta on myös terveystietokäytäntöjen tutkiminen terveyskäyttäytymisen muutosvaiheissa ja terveystiedon lukutaidon tarkastelu suhteessa objektiivisesti mitattuun fyysiseen kuntoon. Tutkimuksessa esitetään viitekehys tuleville tutkimuksille terveystiedon lukutaidon ja tietokäytäntöjen vaikutuksesta terveyteen. Tulokset ovat hyödynnettävissä räätälöidyn terveysviestinnän ja terveystiedon lukutaidon koulutuksen suunnittelussa

Abstract The prevalence of overweight and obesity among adolescents has increased worldwide at the population-level, reflecting inactive lifestyle and excessive energy intake. The comorbidities of obesity, e.g. impaired glucose tolerance and high blood pressure increase the risk for cardiovascular diseases. The first manifestation of cardiovascular diseases can be detected in young adulthood, and prevention should be focused to those at highest risk. This study was aimed to evaluate the changes in body weight and body composition, physical fitness and cardiometabolic risk factors, associated with physical exercise during military service. Furthermore, this study investigated the association of antenatal and lifestyle factors with the body composition and physical fitness among young men. The material of this study consisted of 1046 men (mean age 19.2 years) who began their compulsory military service in the Sodankylä Jaeger Brigade in 2005. The conscripts’ cardiometabolic risk factors, body weight, body composition, fitness, and lifestyle habits were evaluated at baseline and after 6–12 months military service. The data on the participants’ mothers’ antenatal and participants’ childhood period was available for 508 offsprings, who belonged to the 1986 Northern Finland Birth Cohort. During the military service the prevalence of metabolic syndrome decreased in the overall cohort from 6.1% to 3.6%, and the reduction was present among overweight and obese conscripts. The reduction in metabolic syndrome was associated with the reduction in waist circumference, weight loss and improvement in muscle fitness. Some lifestyle factors e.g. maternal smoking during pregnancy and conscripts’ smoking, alcohol consumption and binge drinking were associated with the conscripts’ body composition and fitness test results. Military service was especially beneficial for those reporting weekly binge drinking, who showed the greatest reduction in body weight and fat, and improvements in physical fitness and lifestyle habits. This study shows that unbeneficial lifestyle habits can be seen as detrimental to the body composition and fitness levels of young men. Furthermore, the physical exercise is in important role for reducing the metabolic syndrome, already present in young men. Maternal smoking during pregnancy was associated with reduced aerobic fitness in the subjects, underlining its long-standing consequences on offspring’s health
Tiivistelmä Väestötutkimusten perusteella nuorten ylipaino ja lihavuus ovat yleistyneet, liittyen inaktiiviseen elämäntapaan ja liialliseen energiansaantiin. Lihavuuden liitännäissairaudet, kuten heikentynyt sokerinsieto ja kohonnut verenpaine lisäävät riskiä sydän- ja verisuonisairauksille. Sydän- ja verisuonisairauksien ensimmäiset ilmentymät voidaan havaita nuorella aikuisiällä ja sairauden ehkäisystrategiat tulisi kohdentaa riskiryhmiin. Tässä tutkimuksessa arvioitiin varusmiespalvelukseen liittyvän liikunnan aikaansaamia muutoksia kehonpainossa, kehonkoostumuksessa, fyysisessä kunnossa sekä sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijöissä. Lisäksi tutkimus arvioi äidin raskausaikaan liittyvien tekijöiden ja elintapojen yhteyttä nuorten miesten kehonkoostumukseen ja fyysiseen kuntoon. Tutkimusaineisto koostui 1046 miehestä (keski-ikä 19.2 vuotta), jotka astuivat varusmiespalvelukseen Sodankylän Jääkäriprikaatissa vuonna 2005. Varusmiesten sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijät, kehonpaino, kehonkoostumus, kunto ja elintavat arvioitiin palveluksen alussa ja lopussa (seuranta-aika 6–12 kk). Varusmiesten äitien raskaudenaikaiset ja varusmiesten varhaislapsuuden tiedot olivat käytettävissä 508:lta tutkittavalta, jotka kuuluivat Pohjois-Suomen syntymäkohorttiin 1986. Varusmiespalveluksen aikana metabolisen oireyhtymän vallitsevuus väheni koko aineistossa 6.1 %:sta 3.6 %:iin, ja väheneminen oli havaittavissa ylipainoisten ja lihavien joukossa. Metabolisen oireyhtymän väheneminen oli yhteydessä vyötärönympäryksen ja painon laskuun sekä lihaskunnon paranemiseen. Elintavat, kuten äidin raskaudenaikainen tupakointi ja varusmiehen ruokavalio, tupakointi, alkoholin kulutus ja humalahakuinen juominen olivat yhteydessä varusmiehen kehonkoostumukseen ja fyysiseen kuntoon. Varusmiespalveluksesta hyötyivät erityisesti ne, jotka raportoivat viikoittaista humalahakuista juomista; heillä havaittiin myönteisiä muutoksia kehonkoostumuksessa, fyysisessä kunnossa ja elintavoissa. Tämän tutkimuksen perusteella voidaan myös todeta, että äidin raskaudenaikainen tupakointi vaikuttaa jälkeläisen heikompaan aerobiseen kuntoon. Tutkimus osoittaa epäterveellisten elämäntapojen vaikutukset epäedulliseen kehonkoostumukseen ja heikompaan fyysiseen kuntoon nuorilla miehillä. Lisäksi liikunnan merkitys nuorten miesten sydän- ja verisuonisairauksien riskitekjöiden hoidossa on oleellista

Abstract Metabolic syndrome (MetS) is a cluster of obesity-related cardiometabolic risk factors. It predicts the development of cardiovascular disease and type 2 diabetes, which are major public health concerns. Visceral obesity and insulin resistance are the predominant underlying factors of MetS, other diagnostic components being elevated blood pressure, high triglycerides, and low HDL-cholesterol. The most important treatment of MetS is through lifestyle changes. There are limited data concerning the prevalence of MetS among young populations. Furthermore, even though the effects of physical activity on MetS components are well established at an individual basis and in some subpopulations, large population-based data about associations of young men’s fitness and MetS-related cardiometabolic risk factor changes are warranted. In Finland, military service is compulsory for males. In 2005, 1,160 young men (mean age 19.2 years, range 18–28 years) were followed throughout their military service (6–12 months) in the Sodankylä Jaeger Brigade. The military service period includes high amounts of physical exercise, but no dietary restrictions. Physical fitness, anthropometrics, body composition, and cardiometabolic risk factors were assessed at the beginning and at the end of military service. Among the entire study population, the prevalence of MetS was 3.5–6.8 %, depending on the definition used, and increased in parallel with an increasing body mass index. On the average, the military training period resulted in a decrease in body weight and amount of fat tissue, especially visceral fat, and improved physical fitness. Body composition and fitness improvements were more pronounced in overweight and obese service men. Beneficial changes in body composition and related cardiovascular risk factor improvements were associated with increased physical fitness, especially aerobic fitness. This study indicates that an improvement in physical fitness is related to improvements in body fat distribution and cardiovascular health at population level in young men. This is an age when co-morbidities are usually as yet non-existing, but might be most efficiently prevented by lifestyle changes, such as becoming physically active
Tiivistelmä Metabolinen oireyhtymä on tyypin 2 diabeteksen ja valtimosairauksien riskitekijäryväs. Sen osatekijöitä vyötärölihavuuden lisäksi ovat kohonnut verenpaine, insuliiniresistenssi, korkea veren triglyseridipitoisuus ja HDL-kolesterolin pitoisuus. Viime vuosina metabolinen oireyhtymä on yleistynyt lihavuuden lisääntymisen myötä. Lihavuuden ja sen liitännäissairauksien tärkeimpiä hoitokeinoja ovat laihtumiseen tähtäävät elintapamuutokset. Liikunnan tiedetään johtavan edullisiin kehonkoostumusmuutoksiin sekä kardiovaskulaaririskitekijöiden parantumiseen. Laajat väestötason tutkimukset nuorten aikuisten kunnon ja varhaisten valtimosairausriskitekijöitten muutosten välisistä yhteyksistä kuitenkin puuttuvat. Varusmiespalvelus tarjoaa ainutlaatuisen mahdollisuuden tarkastella nuoria miehiä laajassa, lähes valikoitumattomassa väestöotoksessa, sillä Suomessa varusmiespalvelus on pakollinen kaikille miehille. Vuonna 2005 1160 miestä (keski-ikä 19,2 vuotta, vaihteluväli 18–28 vuotta) astui palvelukseen Sodankylän jääkäriprikaatissa. Kehonkoostumus, fyysinen kunto, antropometria sekä veren rasva-arvot mitattiin varusmiespalveluksen (6–12 kk) alussa ja lopussa. Metabolisen oireyhtymän vallitsevuus oli 3,5–6,8 % käytetystä määritelmästä riippuen. Se oli yleisempi korkeimmissa painoindeksiluokissa. Keskimäärin koko aineistossa varusmiesten paino laski, kehon rasvan määrä väheni ja kunto parani palvelusaikana. Edulliset muutokset fyysisessä kunnossa ja kehon koostumuksessa korostuivat ylipainoisilla ja lihavilla varusmiehillä. Nämä muutokset, erityisesti painon ja sisälmysrasvan väheneminen, olivat yhteydessä kestävyyskunnon paranemiseen. Vastaavasti kardiovaskulaaririskitekijöiden edulliset muutokset olivat yhteydessä erityisesti kestävyyskunnon paranemiseen ja vyötärölihavuuden vähenemiseen. Tämän tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että nuorten miesten valtimosairauksien riskitekijöiden muutos on yhteydessä fyysisen kunnon nousuun. Nuoret miehet tulee saada lisäämään vapaa-ajan liikuntaa myös siviilielämässä. Keski-iässä yleistyvät valtimosairaudet ja diabetes voisivat olla huomattavissa määrin torjuttavissa vaikuttamalla nuorten miesten liikuntatottumuksiin