Journal articles on the topic 'Ohjelmisto'

Poliitikkojen väitetään vaikenevan taiteesta ja kulttuurista. Suurimmalla osasta puolueista on silti tarve sanallistaa suhdettaan taiteeseen ja kulttuuriin sekä niiden edistämiseen. Tutkimusaineistoni koostuu viimeisen kuudenkymmenen vuoden aikana toimineen 48 puolueen 1270 poliittisesta ohjelmasta. Vuosina 1960–2019 toimivista ja vuodesta 1969 lähtien rekisteröityjen puolueiden ohjelmista yhteensä 579:stä löytyy taide- ja kulttuurikirjauksia. Tämän artikkelin tavoitteena on laadullisen ja määrällisen sisällönanalyysin kautta löytää, tunnistaa ja nimetä eri puolueita yhdistävät pitkät linjat, päämäärät ja motiivit taidetta ja kulttuuria koskevissa kirjauksissa poliittisissa ohjelmateksteissä sellaisina kuin ne ohjelmissa esiintyvät eri aikoina.

Alkioiden in vitro- eli laboratoriokasvatus käsittää munasolujen kypsytyksen, hedelmöityksen ja alkioiden kasvatuksen sopivissa olosuhteissa lajista riippuen 2-8 vuorokauden ikään asti, jonka jälkeen alkiot voidaan siirtää vastaanottajan kohtuun kehittymään. Nykyään alkioiden in vitro -kasvatusmenetelmiä hyödynnetään monella alalla. Ihmisten hedelmällisyyshoidoissa in vitro -alkioiden käyttäminen on viimeinen keino saada raskaus alulle, kun kaikki muut menetelmät on jo kokeiltu. Eläinjalostuksessa huippuyksilöistä voidaan kerätä munasoluja ultraääniavusteisesti OPU-menetelmällä, tuottaa munasoluista laboratoriossa alkioita, ja siirtää ne vastaanottajiin kehittymään lisäten näin parhaiden yksilöiden jälkeläismäärää. Tutkimuspuolella teuraseläimistä kerätyistä munasoluista tuotettuja in vitro -alkioita käytetään ihmisalkioiden mallina, ja niiden avulla kehitetään ja testataan uusia alkionkasvatus- ja pakastusmenetelmiä. Hedelmällisyyshoidoissa ja eläinjalostuksessa vastaanottajaan pyritään siirtämään elinkyvyltään paras alkio, joka todennäköisimmin pystyy kiinnittymään kohtuun ja jatkamaan kehitystään. Nykyään valinta suoritetaan silmämääräisesti alkion ulkomuotoa, eli morfologiaa arvioimalla, vaikka menetelmä ei ole täysin luotettava. Luotettavampia alkion elinkyvyn mittareita olisivat esimerkiksi alkion kehitysnopeus ja erityisesti ensimmäisen jakautumisen ajankohta. Nykyään ei kuitenkaan ole käytössä kaupallista menetelmää, joka mahdollistaisi alkioiden kehityksen tauottoman seurannan ja sitä kautta näiden elinkyvynmittareiden hyödyntämisen. AMMO -projektin (2006-2008) tarkoituksena on optimoida solututkimukseen kehitetty konenäkölaite Cell-IQ (Chip-Man Technologies Oy) naudan alkioiden avulla alkiokasvatuksiin ja seurantaan sopivaksi. Tämän laitteen avulla alkioiden kehityksen tauoton seuranta olisi mahdollista, ja lisäksi laitteen ohjelmistoa kehittämällä arviointitehtäviä, jotka nykyisin suorittaa ihminen mikroskoopin avulla, voitaisiin siirtää laitteen tehtäväksi. Tähän mennessä konenäkölaitteen olosuhteet on saatu optimoitua, ja alkioiden kasvatus ja kuvaaminen laitteessa onnistuu. Ohjelmiston kehitystyö on aloitettu yhdessä Chip-Man Technologies Oy:n kanssa käyttäen apuna laitteella otettuja alkiokuvia. Tällä hetkellä laite tunnistaa alkiot ja pystyy erottamaan tiettyjä kehitysvaiheita. Ohjelmistoon tullaan mahdollisesti tulevaisuudessa liittämään myös alkioiden 3D-mallinnus, jota VTT kehittää yhdessä MTT:n ja Tampereen yliopiston kanssa. Projektissa ovat mukana myös BioTech Visions Oy, Alkiokeskus Oy, Regea, Väestöliitto ja AVA-klinikka yrityspartnereina, ja mahdollisesti tulevaisuudessa uuden teknologian hyödyntäjinä. Tavoitteena on kehittää konenäkölaite, jonka avulla alkioiden valinta voidaan suorittaa paitsi morfologisen arvioinnin, myös kehitysnopeuden perusteella. Laitteen avulla alkioiden valinta elinkyvyn perusteella tarkentuu, syntyvien jälkeläisten lukumäärä kasvaa ja eläinjalostus tehostuu. Laitetta käytetään jo tällä hetkellä myös ihmisalkioiden ja munasolujen tutkimukseen hedelmällisyyshoitoja tarjoavilla klinikoilla. Tutkimuspuolella konenäkölaite mahdollistaa esimerkiksi erilaisten alkionkasvatusliuosten vaikutusten tarkastelun aiempaa tarkemmin.

Täsmäeläintuotannon (precision livestock farming) keskeinen toiminta-ajatus on tuottaa tietoa eläinten tuotannosta, terveydestä ja hyvinvoinnista. Tietoa saadaan nykyaikaisten eläintuotantotilojen automatiikasta, kuten erilaisista ympäristöä ja eläimiä valvovista sensoreista sekä mm. eläinten kaulapantoihin tai jalkoihin sijoitetuista mittauslaitteista. Tarkoituksenamme on esitellä yhden eläinten liikkeitä ja käyttäytymistä seuraavan järjestelmän kehitystyötä ja toimintaa.Kehittämämme HÄN-järjestelmän tavoitteena oli mitata lypsylehmien paikkaa, kiihtyvyysliikettä ja pintalämpötilaa eläinten liikkuessa vapaasti pihatossa. Mittausjärjestelmä koostuu mittaus- ja paikannusmoduuleista (MPM), SoC-vastaanottimesta (System-on-Chip), ohjaus- ja tiedonkeruu-PC:sta (OTPC), kahdeksasta pseudosatelliitista sekä pseudosatelliittien synkronointiradioverkosta.MPM ja akkukotelo sijoitettiin lehmien normaaleihin kaulapantoihin järjestelmää varten suunnitelluissa koteloinneissa. MPM koostuu kahdesta piirikortista (AVR ja ITRAX) ja ulkoisesta GPS-antennista. AVR-kortti toimii mittaus- ja paikannusmoduulin ohjaimena ja viestien välittäjänä ylemmille järjestelmille. AVR-kortilla on lisäksi 3D-kiihtyvyysanturi, lämpötila-anturin liitäntä, muunnin ulkoisille antureille sekä muita oheiskomponentteja. ITRAX-kortti toimii GPS-signaalien vastaanottimena.Mittaus- ja paikannusmoduulin tehonsyöttö toteutettiin 3,7V Litium-paristopaketilla, joka koostui neljästä 2,4 Ah kennosta. MPM:n keskimääräinen tehonkulutus mittaustilassa oli noin 3 mA ja mittaus- ja paikannustilassa noin 60 mA. Mikäli eläin liikkuu paljon, akku kestää huomattavasti lyhyemmän aikaa kuin vähän liikkuvalla eläimellä, sillä GPS-moduulin ja aktiivisen antennin virrankulutus vaikuttaa merkittävästi akun kestoon. Virran säästämiseksi paikannusmoduuli kytkeytyy pois päältä eläimen ollessa paikoillaan.HÄN-järjestelmään kuuluvat 45 kaulapantaa tekevät kukin paikka- ja kiihtyvyysmittauksen 100 ms välein ja 10 mittauksen jälkeen lähettävät mittauksista kootun datapaketin SoC-vastaanottimelle. SoC-vastaanotin hoitaa verkonhallinnan, tiedonkeruun lähettimiltä, lähettimien ohjaukset, tiedon paketoinnin ja paketoidun tiedon lähetyksen OTPC:lle. OTPC toimii tiedon varastoijana ja käyttöliittymänä verkossa oleville mittausmoduuleille. Käyttöliittymän avulla säädetään mittausmoduulien parametreja sekä näytetään reaaliaikaisesti mittaustulokset. Ohjelmisto tallentaa mittaustiedot MySQL-tietokantaan sekunnin välein tai asetetun mittausvälin mukaisesti.Hyvin Älykäs Navetta –hankkeessa kehitettiin radioverkko, joka toimi erinomaisesti tiedon siirrossa pihattonavetassa. Kiihtyvyysanturit ja lämpötila-anturit toimivat luotettavasti. Kiihtyvyysanturin ja älykkäiden laskentamenetelmien avulla pystytään tunnistamaan erilaisia lehmien käyttäytymismuotoja. Sen sijaan laboratorio-olosuhteissa toimiva pseudoliittijärjestelmään perustuva GPS-paikantaminen ei toiminut pihatto-olosuhteissa.

Artikkeli käsittelee lihavan naislaulajuuden esittämistä musiikkiesityksiä sisältävissä tosi-tv-kilpailuissa, aineistona Susan Boylen ja Yoli Mayorin esitykset Got Talent -formaatissa. Tutkimuksessa kysytään, miten ohjelmissa esitetään ja tuotetaan naislaulajien sukupuolta suhteessa ruumiinkokoon musiikillisen toiminnan, puvustuksen, kuvauksen ja puheen keinoin. Kriittisen lihavuustutkimuksen, lauluesityksen tutkimuksen ja affektitutkimuksen avulla analysoidaan, miten lihavaa naislaulajuutta koetaan ja sen merkityksiä muodostetaan medioituneissa lauluesityksissä. Tosi-tv-tutkimuksen kautta tarkastellaan, miten genren ominaispiirteet ja käytänteet osallistuvat kokemusten ja merkitysten rakentamiseen. Artikkelissa pohditaan, miten aineiston tavat esittää lihavaa naislaulajuutta suhteutuvat lihavuuden mediaesitysten konventioihin ja millaista käsitystä ne välittävät lihavasta naiseudesta yleisemmin.

Erittäin monissa yrittäjyyskasvatuksen ohjelmissa lähdetään liikkeelle siitä, mitä toimintoja pk-omistajayrittäjän on syytä osata, jotta hän voi toimia yrittäjänä. Näkökulma on helposti kapea painottuen tietoihin ja taitoihin, ja opittavien asioiden määrä on suuri ja sirpaleinen. Yrittämisen kokonaisvaltainen luonne unohtuu. Nopeasti vanhenevien tietojen sijasta oleellisimpia ovat metataidot – ja taito oppia niistä.

Mentorointiohjelmat käynnistyivät Tampereen yliopistossa 1990- ja 2000-lukujen taitteessa. Tavoitteet ovat liittyneet akateemisen työn ja uran erilaisiin esille nouseviin kysymyksiin. Ohjelmissa oli mahdollisuus hakea kumppania myös yliopiston ulkopuolelta. Tarinat mentoroinnista tuovat esille yliopistotyön hiljaista tietoa ja oppimista. Mentorointitarinat kertovat henkilökohtaisista oppimisprojekteista, jotka tähtäävät akateemiseen toimijuuden etsimiseen, löytämiseen, rakentamiseen tai vahvistamiseen akateemisen kulttuurin ristipaineissa.

Poliittiset puolueet ovat merkittäviä kulttuuripoliittisia vaikuttajia: ne ovat avainasemassa määrittelemässä sitä, mitä kulttuuripolitiikka on ja miten sitä yhteiskunnassa harjoitetaan. Puolueilla on omia kulttuuriin kohdistuvia asenteitaan ja tavoitteitaan. Näistä saa tietoa etenkin erilaisista ohjelmista: laajoista yleisohjelmista, rajatusti taide- ja kulttuuripolitiikkaa ja muita politiikkalohkoja koskevista erityisohjelmista sekä vaalikauden tavoitteita kuvaavista vaaliohjelmista. Tässä katsauksessa keskitymme jälkimmäisiin. Puolueiden kevään 2019 eduskuntavaaliohjelmien ja tuoreimpien kulttuuripoliittisten erityisohjelmien kautta tarkastelemme puolueiden kulttuuripoliittista puhuntaa ja visioita julkisen kulttuuripolitiikan päämääristä. Katsaus osoittaa, että puolueiden välillä on eroja kulttuuripoliittisen puhunnan laajuudessa ja sisällössä. Kuitenkin kaikki puolueet ovat varsin sitoutuneita vakiintuneeseen kulttuuripoliittiseen järjestelmään. Tämä heijastaa hallinnon vahvaa asemaa suomalaisessa kulttuuripolitiikassa. Samalla puolueiden näkemykset kulttuurin määrittelystä ja kulttuuripoliittisista tavoitteista laajentavat monin osin vakiintuneen sektorihallinnon rajauksia.

Kun Paulo Freire kehitti opetusmenetelmäänsä 1960luvun alussa Brasilian maaseudulla, oli hänen pedagogiikkansa selkeästi sorrettujen pedagogiikkaa. Sorrettujen pedagogiikka perustuu lukutaito-ohjelmiin ja lukutaidon oppimismenetelmään, joita Freire suunnitteli ja toteutti köyhien maatyöläisten parissa. Näissä ohjelmissa yhdistettiin luku- ja kirjoitustaidon oppiminen sekä yhteiskunnallinen tiedostaminen. – Lectio praecursoria, esitetty Helsingin yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa 9.6.2000 aikuiskasvatuksen alaan kuuluvan väitöskirjan ”Tiedostaminen ja muutos Paulo Freiren ajattelussa. Systemaattinen analyysi Sorrettujen pedagogiikassa” tarkastuksessa. Väitöstilaisuudessa vastaväittäjänä toimi professori Juha Suoranta Lapin yliopistosta.

Sorkkasairaudet heikentävät lypsylehmien hyvinvointia. Vakavat sorkkaviat johtavat usein lehmän ennenaikaiseen poistamiseen ja aiheuttavat taloudellisia tappioita lypsykarjatiloilla. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli määrittää eri sorkkasairauksien periytymisasteen arvioita sekä tutkia muita sorkkasairauksiin vaikuttavia tekijöitä.Tutkimusaineistona käytettiin Terveet SorkatTM ­-ohjelman havaintoja lypsylehmien sorkkatervey­destä. Terveet Sorkat ­ohjelma on Suomen Sorkkahoitajien Yhdistyksen, Suomen Rehun ja Vetman Oy:n valtakunnallinen ohjelma. Aineistossa on arvioitu joko-­tai-­ eli 0/1 ­-asteikolla seuraavat sorkka­sairaudet: vertymiä anturassa, krooninen sorkkakuume, valkoviivan repeämä, anturahaavauma, sork­kavälin ihotulehdus, kantasyöpymä, sorkka­alueen ihotulehdus, sorkkakiertymä ja muu sorkkasairaus. Muihin sorkkasairauksiin luokitellaan esimerkiksi vierasesineet, sorkkaluun murtumat ja muut viat, joille ei ole erillistä koodia. Sairaudet olivat 43 sorkkahoitajan arvioimia. Lopullisessa aineistossa oli 74 410 havaintoa 41 087 lypsylehmältä ja hieholta. Lopullisen aineiston eläimet olivat 1 462 tilalta. Roduittain aineisto jakaantui seuraavasti: ayrshire 29 159, holstein­friisiläinen 11 637 ja suomenkarja 291 yksilöä. Aineiston eläimet olivat syntyneet vuosina 1987–2004. Aineiston eläimet olivat 2 381 sonnin jälkeläisiä. Aineiston esikäsittelyyn, alustaviin tilastollisiin analyyseihin ja kiinteiden tekijöiden merkitsevyy­den testaamiseen F -­testillä käytettiin WSYS­-ohjelmistoa. Lisäksi kiinteiden tekijöiden tilastollista merkitsevyyttä testattiin logit­mallilla SAS­-ohjelmistolla. Sorkkasairauksien periytymisasteiden arvi­ointiin tarvittavat varianssikomponentit laskettiin Restricted Maximum Likelihood (REML) -­menetelmällä käyttäen VCE4­-ohjelmistoa. Eläimistä 54,2 prosenttia oli terveitä eli yksi tai useampi sorkkasairaus oli 45,8 prosentilla eläimistä. Vertymiä anturassa oli 28,2, kroonista sorkkakuumetta 1,7, valkoviivan repeämää 10,6, anturahaa­vaumaa 3,5, sorkkavälin ihotulehdusta 0,9, kantasyöpymää 8,1, sorkka-­alueen ihotulehdusta 0,2, sork­kakiertymää 9,2 ja muita sorkkasairauksia 0,8 prosentilla havainnoista.Suomenkarjan sorkkaterveys oli muita rotuja parempi, mutta suomenkarjan eläimiä oli tutkimuk­sessa vain vähän. Ayrshire­ -rotuisten eläinten sorkkaterveys oli sorkkakiertymää lukuun ottamatta hol­stein-­friisiläis ­-rotuisia eläimiä parempi. Navettatyyppi oli tilastollisesti erittäin merkitsevä selittäjä jokaisen sorkkasairauden kohdalla. Erot navettatyyppien välillä olivat selkeitä ja kaikkia sorkkasaira­uksia esiintyi vähiten parsinavetoissa. Kova, kuivittamaton makuualusta lisäsi sorkkasairausriskiä. Poikimakerran ja vuodenajan vaikutus oli erilainen eri sorkkasairauksiin. Sorkkasairauksia esiintyi yleisesti ottaen enemmän alkulypsykau­della (60–180 päivää poikimisesta) ja korkeatuottoisimmilla eläimillä, mutta näin ei ollut kaikkien sorkkasairauksien kohdalla. Kaikille sorkkasairauksille saadut periytymisasteiden arviot olivat alhaisia. Alhaisin periytymisas­teen arvio saatiin kantasyöpymälle (0,02), joka on tartunnallinen sorkkasairaus ja korkein periyty­misasteen arvio saatiin sorkkasairauksille yhtenä ominaisuutena (0,06–0,07).Tutkimuksen perusteella perimän osuus 0/1­ -asteikolla arvioituihin sorkkasairauksiin ei ole kovin suuri. Sorkkasairauksien ennaltaehkäisyssä tulisi kiinnittää erityistä huomiota navetan olosuhteisiin, säännölliseen sorkkahoitoon ja oikeaan ruokintaan.

Potilas- ja asiakastiedon käsittelyyn tarkoitetut ohjelmistot ovat kaupallisia sovelluksia, joiden tuotemerkit eroavat toisistaan esimerkiksi käytettävyyden perusteella. Aiemmat terveydenhuollon potilastiedon ja sosiaalihuollon asiakastiedon sähköisten tietojärjestelmien kertomusosioiden tuotemerkkien selvitykset ovat perustuneet kyselytutkimusten henkilö- tai organisaatiovastaajien otoksiin sekä erillisiin kyselyihin tai tietopyyntöihin. Selvitimme osana virkatyötä terveyskeskuksissa ja sairaanhoitopiirien sairaaloissa käytettyjen sähköisten potilaskertomusten markkinaosuudet vuonna 2017 sairaanhoitopiireittäin ja erityisvastuualueittain kaikissa kunnissa ja järjestämisen kuntayhtymissä. Vuonna 2017 terveyskeskuksissa oli käytössä kuusi potilaskertomusten tuotemerkkiä, kun luku oli yhdeksän vuonna 2002. Väestöjen perusteella markkinaosuus oli suurin Efficalla (43 %) ja Pegasoksella (36 %), kun se oli 7 % Lifecarella, 6 % Mediatrilla, 5 % Graafisella Finstarilla ja 1 % Abilitalla. Terveyskeskusten potilaskertomusten kuudella tuotemerkillä oli neljä valmistajaa. Sairaanhoitopiirin alueen terveyskeskukset käyttivät 1–5 potilaskertomusta. Yhtä potilaskertomusta käyttivät yhdeksän sairaanhoitopiirin alueen terveyskeskukset. Sairaaloissa oli käytössä viisi eri sähköistä potilaskertomusta (Abilita, Effica, ESKO, Mediatri ja Uranus) vuonna 2017, kun luku oli seitsemän vuonna 2001. Sairaanhoitopiirien potilaskertomusten viidellä tuotemerkillä oli viisi valmistajaa. Sama tuotemerkki oli käytössä yhdeksän sairaanhoitopiirin alueen terveyskeskuksissa ja sairaaloissa. Erityisvastuualueilla oli käytössä alueen terveyskeskuksissa 4–5 ja erikoissairaanhoidossa 2–4 eri potilaskertomusta. Sähköisten potilaskertomusten markkinat olivat erittäin keskittyneet (HHI=3300) vuonna 2017.

Käyttäytymistutkimuksissa on havaittu, että muutokset eläinten käyttäytymisessä indikoivat eläimen terveydentilaa ja hyvinvointia. Automaattinen lehmien seuranta- ja paikannusjärjestelmä voi auttaa karjanhoitajaa havaitsemaan muutokset lehmän käyttäytymisessä ja näin tarkastamaan eläimen terveydentilan ennen kuin vakavia terveysongelmia ehtii muodostua. Automaattinen lehmien seurantajärjestelmä olisi erityisen tarpeellinen suurissa pihattonavetoissa, joissa karjanhoitajan tarkkailuaika / eläin, on alhainen ja pihaton automaatioaste muutoinkin korkea (esim. lypsyrobotti). Seinäjoen ammattikorkeakoulun toteuttaman vuonna 2005 käynnistyneen hankekokonaisuuden päätavoitteena on ollut löytää ja kehittää tavallisille maatiloille soveltuva automaattinen eläinten liikkumisen seurantajärjestelmä auttamaan lehmien terveyden ja hyvinvoinnin seurannassa. Nyt esiteltävässä tutkimusosiossa on testattu kaupallista WLAN-pohjaista paikannusjärjestelmää automaattisella lypsyjärjestelmällä varustetussa pihatossa. Lisäksi järjestelmää ja siihen liittyvää ohjelmistoa on kehitetty paremmin eläinten seurantaan sopivaksi. Hankkeessa on mm. tehty uusi ohjelma paikkakoordinaattien tallentamiseen ja nykyhetkeä edeltävän muutaman tunnin liikkumisdatan välittömään esittä-miseen. Varsinainen liikkumisdatan käsittely on toteutettu MatLabilla tehdyillä funktioilla. Paikannusdata todennettiin digitaalisesti tallennetusta videoaineistosta. Tulokset kertovat, että tällä laitteistolla pystyy seuraamaan eläinten liikkumista ja sitä miten lehmien ajankäyttö jakautuu eri puolille käytössä olevaa osastoa. Toteutetussa seurannassa on eri lehmien käyttäytymismalleissa pystytty havaitsemaan selviä eroja. Samaten on pystytty erottamaan eläimen käyttäytymisen muuttuvan ympäristön tai eläimen olotilan muutoksen myötä. Näin ollen jatkokehitetty laitteisto on potentiaalinen vaihtoehto paitsi tutkimuskäyttöön eläinten hyvinvointi- ja käyttäytymisselvityksissä, niin myös tavallisille maatiloille eläinten terveysseurantaan.

Lypsylehmä ei pysty ummessaollessaan varastoimaan valkuaista yhtä suuressa määrin kuin rasvaa.Lähinnä lihaksista ja nahasta mobilisoituva valkuainen voi kuitenkin edistää maitotuotosta ensimmäisinäpoikimisen jälkeisinä viikkoina, kun lehmä ei kykene tyydyttämään energian ja valkuaisen tarvettarehun syönnillä. Mobilisoituvaa valkuaista voidaan käyttää maitovalkuaisen synteesiin, glukoosinmuodostamiseen tai laajentuvan ruoansulatuskanavan rakennusaineeksi.Valkuaislisän antamisen ennen poikimista on esitetty lisäävän maidon valkuaispitoisuutta ja/taivalkuaistuotosta poikimisen jälkeen. Valkuaislisän on myös arvioitu lisäävän lehmän mobilisoitavissaolevia valkuaisvaroja tai estävän valkuaisen mobilisaation ennen poikimista, jos dieetin valkuaispitoisuuson niukka.Tässä kirjallisuuskatsauksessa neljäntoista vertaisarvioiduissa tieteellisissä artikkeleissa julkaistuntutkimuksen tuloksia on käytetty muodostamaan tietokanta, jota käyttäen poikimista edeltävänvalkuaislisän vaikutuksia on arvioitu meta-analyysin avulla. Artikkeleista kaksi perustuu kotimaisiin jaloput ulkomaisiin tutkimuksiin. Tutkimuksissa on käytetty sekä yhden että useamman kerran poikineitalehmiä. Koeruokintojen kesto ennen poikimista oli 21–42 päivää.Poikimista edeltävän ruokinnan valkuaispitoisuuden vaikutusta poikimisen jälkeiseen maitotuotokseenja rehun syöntiin testattiin SAS-ohjelmiston MIXED-proseduurilla. Tilastollisessa mallissatutkimusta käytettiin satunnaistekijänä. Mikäli samassa tutkimuksessa oli faktorina valkuaispitoisuudenlisäksi energiataso tai poikimakerta, näiden faktorien tasot tulkittiin tässä analyysissa erillisiksivertailuiksi.Poikimista edeltävän ruokinnan valkuaispitoisuudella ei ollut tilastollisesti merkitsevää (P>0,15)yhteyttä maito- ja valkuaistuotokseen tai maidon valkuaispitoisuuteen. Lisäksi mallien selitysasteetolivat alhaisia. Koska myöskään toisen asteen vaikutus ei ollut tilastollisesti merkitsevä, analyysitulokseteivät tue teoriaa, että niukasti valkuaista (100–120 g RV/kg ka) sisältävän, poikimista edeltävänruokinnan täydentäminen valkuaislisällä lisäisi maito- tai valkuaistuotosta.Valkuaisvarastojen kertymistä ja mobilisaatiota on useimmissa tutkimuksissa seurattu puutteellisinmenetelmin, vain joissakin tutkimuksissa on käytetty typpitasekokeita tai määritetty veren tai virtsan3-metyylihistidiinipitoisuuksia.Tämän tutkimuksen perusteella poikimista edeltävän ruokinnan valkuaispitoisuus ei ole merkittäväyksittäinen tuotoskauden alun maito- tai valkuaistuotoksen selittäjä. On kuitenkin mahdollista,että suurimmassa osassa tutkimuksia on käytetty niin runsasta dieetin valkuaispitoisuutta (170–190 gRV/kg ka) poikimisen jälkeen, että tämä on kompensoinut poikimista edeltävän ruokinnan mahdollisetpuutteet. Lisäksi eri kokeissa on käytetty useita erilaisia valkuaislähteitä, mikä selittää vaihteleviatuotosvasteita.

Teknologinen kehitys on mahdollistanut korkean automaatiotason myös karjataloudessa ja automaattilypsy on yleistynyt 2000-luvulla. Lypsyrobotti tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden lehmien jatkuvaan automaattiseen seurantaan. Mittaamalla voidaan saada eläimen terveydentilasta selville sellaisiakin asioita joita ei voida silmämääräisesti havaita.Ontuminen on kolmanneksi suurin lypsykarjan terveysongelma maailmassa. Se aiheuttaa tiloille kustannuksia hoidon ja menetetyn tuotoksen vuoksi sekä aiheuttaa lehmille kipua. Lypsylehmien ontumisesta 90 % johtuu sorkkasairauksista. Sairauksien aiheuttaman haitan minimoinnissa tärkeintä on sairauden nopea havaitseminen ja välittömästi aloitettu hoito. Teknologisia keinoja ontumisen havaitsemiseen on käytössä vain vähän.Helsingin yliopiston Agroteknologian laitoksella kehitettiin yhteistyössä Tarton maatalousyliopiston kanssa nelivaakajärjestelmä lehmien jalkavikojen automaattista seurantaa varten. Vaa’an avulla punnitaan lehmän jokaisen jalan paino erikseen lypsyn aikana. Järjestelmä koostuu neljästä leikkausvoima-anturista joiden päälle on asennettu vaakasillat, vahvistimesta ja tietokoneesta sekä seurantaohjelmistosta. Vaaka on asennettu Helsingin yliopiston opetus ja tutkimustilan Suitian toisen lypsyrobotin lattiaan.Mittauksen kulkua ohjataan navetassa sijaitsevan tietokoneen ja tutkimuksessa kehitetyn ohjelmiston avulla. Tieto robotin toiminnasta ja siellä olevasta lehmästä saadaan robotin tietokoneelta DeLavalilta saadun apuohjelman avulla. Ohjelma aloittaa mittauksen lypsyn alkaessa ja lopettaa sen kun lypsy loppuu. Lypsyn päätyttyä ohjelma laskee jokaisen jalan keskipainon, jalkapainojen keskihajonnan, potkut ja jalannostot lypsyn aikana sekä lehmän kokonaispainon. Tiedot tallennetaan tietokantaan lehmäkohtaisesti. Ohjelmaan on myös lisätty jalkavikojen etsimisehto. Ohjelma vertaa jokaisen lypsyn päätyttyä lehmän jalkapainoja viiden edellisen päivän jalkapainoihin.Järjestelmällä kerättiin punnitustuloksia 71 lehmästä yli 10 000 kappaletta. Lehmien jalkaterveys on tarkastettu noin kuukauden välein ja tutkimuksen aikana on löytynyt jalkavikoja aikana yhteensä 12. Näistä 11 kappaletta havaittiin myös vaakajärjestelmällä. Järjestelmällä havaitut jalkaviat ilmenivät kipeän jalan keventämisenä ja pahimmat ontumistapaukset myös jalan jatkuvana nosteluna. Lehmien erilainen käyttäytyminen vaikeuttaa yhteisten vian etsintäkriteerien löytämistä. Selvimmin jalan kipeytyminen näkyy terveenä jatkuvasti tasaisesti seisovalla lehmällä, mutta levottoman lehmän sorkkasairaus ei erotu yhtä helposti normaalista punnitusten välisestä hajonnasta.Lehmän jalkapainojen yksilöllisellä seurannalla pystytään seuraamaan eläimen jalkaterveyttä. Nelivaakajärjestelmä tarjoaa mahdollisuuden automaattiseen terveyden seurantaan tilatasolla. Järjestelmää ohjaava ohjelma antaa automaattisia hälytyksiä mahdollisista ongelmista.

Tutkimus kuului osana EU:n rahoittamaan Solid (Sustainable Organic and Low Input Dairying) -hanketta ja työpaketin tarkennettuna tavoitteena oli selvittää ylläpitotarpeen ja muuntokelpoisen energian käytön tehokkuuden perinnöllistä vaihtelua maidontuotannossa. Aineiston lähtömateriaalina käytettiin 17 vuoden aikana tehdyistä metaboliakammiotutkimuksista koottua aineistoa (AFBI Hillborough), joka sisälsi yhteensä 734 havaintoa 296 holstein-friisiläislehmältä. Varianssikomponenttien estimointia varten aineistosta poimittiin eläimet, joilla oli polveutumistiedot. Mukaan hyväksyttiin vain sellaiset yksittäiset kokeet, joissa oli vähintään kolme polveutumistietoehdot täyttävää lehmää. Lisäksi lehmien isiltä vaadittiin vähintään kaksi ehdot täyttävää tytärtä. Lopullinen analyysiaineisto sisälsi 469 havaintoa kaikkiaan 161 lehmältä, jotka olivat 64 sonnin jälkeläisiä. Sukulaisuusaineisto sisälsi 1297 eläintä. Varsinaiset tutkittavat muuttujat olivat muuntokelpoisen energian tarve ylläpitoon (MEm) ja muuntokelpoisen energian käytön tehokkuus maidontuotannossa (kl). Nämä arvot oli laskettu lehmäkohtaisesti metaboliakammiotulosten perusteella. Lisäksi analysoitiin energiakorjatun maidon tuotanto muuntokelpoisen energian syöntiä kohti (ECE) sekä elopaino (LWT) vertailuominaisuutena. Varianssikomponentit estimointiin eläinmallilla DMU-ohjelmistoa ja Restricted Maximum Likelihood (REML)-menetelmää käyttäen. Malli sisälsi kokeen numeron sekä luokitellun karkearehun osuuden kiinteinä tekijöinä ja additiivisen eläintekijän, pysyvän eläintekijän ja jäännöstekijän satunnaisina. Varianssikomponenteista laskettiin eläinkohtaisen pysyvän ympäristövarianssin osuus kokonaisvarianssista (c2) ja periytymisaste (h2) keskivirheineen (SE). Muuttujien MEm ja kl c2 ja h2 estimaatit eivät eronneet nollasta. Sekä ECE:n (0,09 ± 0,04) että LWT:n (0,25 ± 0,23) c2 poikkesivat tilastollisesti merkitsevästi nollasta. ECE:ssä (0,05 ± 0,09) näytti olevan perinnöllistä vaihtelua vaikkakaan h2 poikennut tilastollisesti nollasta. ECE:n erona MEm- ja kl-muuttujiin on, että elopainon muutosta ei ole muuttujaa laskettaessa otettu huomioon. Myös vertailuominaisuutena olleen LWT:n (0,50 ± 0,23) h2 poikkesi tilastollisesti nollasta ja oli ominaisuudelle yleensä saatujen estimaattien tasoa. Vaikka aineisto oli laajuudeltaan huomattava lehmien energiametaboliatutkimuksen alalla, oli eläinmäärä liian pieni varianssikomponenttien luotettavaan estimointiin varsinkin heikosti periytyvissä ominaisuuksissa. Tämän aineiston perusteella ei muuntokelpoisen energian tarpeessa ylläpitoon tai energian käytön tehokkuudessa maidontuotantoon ilmennyt perinnöllistä vaihtelua, joka tarkoittaa ettei näiden ominaisuuksien kehittäminen jalostusvalinnalla olisi mahdollista. Energiakorjatun maidon tuotannossa muuntokelpoisen energian syöntiä kohden näytti kuitenkin olevan viitteitä perinnöllisestä vaihtelusta

Automaatio ja tietotekniset sovellukset ja -laitteet ovat nykymaatiloilla välttämättömiä yrityksen toimintojen ja talouden suunnittelussa, toteutuksessa ja seurannassa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisia tietoteknisiä palveluja ja automaatiota maatiloilla on käytössä sekä millaisille ratkaisuille olisi tarvetta tulevaisuudessa. Kyselytutkimukseen osallistui yhteensä 284 henkilöä, joista 175 oli pohjoissavolaisia maatilayrittäjiä ja 109 Savonia-ammattikorkeakoulussa opiskelevia tulevia agrologeja. Noin puolet yrittäjistä oli 45-vuotiaita tai sitä nuorempia. Tilojen päätuotantosuunnaksi ilmoitettiin useimmiten joko maidontuotanto (40,6 %) tai kasvinviljely (31,4 %). Hieman yli puolet yrittäjistä toivoi lisää automaatiota ja informaation keräystä maatalouden töihin. Eniten automaatiota toivottiin lypsytyöhön (59,7 % vastanneista) ja ruokintaan (58,8 %). Informaation keräämistä haluttiin useimmiten traktori- ja peltokonetöihin (50 %). Agrologiopiskelijat olivat vastaavasti hieman enemmän kiinnostuneita informaation keräämisestä kuin automaation lisäämisestä. Yrittäjät olivat halukkaita lisäämään peltoviljelyn automaatiota. Tällä hetkellä useimmiten käytössä on päisteautomatiikka (14,3 % tiloista) ja ajo-opastimet (12,6 %). Noin puolet heistä aikoo hankkia tulevaisuudessa automaattiset viljelymuistiinpanot (53,1 %) ja satelliitti-/ilmakuvauskartoituksen (42,9 %) joko varmasti tai, jos niitä saa lisähyötyä tai kustannussäästöjä. ATK-ohjelmien käyttötaidoissa on hieman parantamisen varaa. Yrittäjistä 48,8 % koki osaavansa käyttää viljelysuunnitteluohjelmistoja hyvin tai erinomaisesti. Taloushallinnon ohjelmistoille vastaava luku oli 68,3 % ja muilla maatalouden ohjelmistoille 54,6 %. Sekä maatilayrittäjät että agrologiopiskelijat olivat kiinnostuneita myös käyttämään maatalouden ohjelmistoja älypuhelimella ja tablettitietokoneella (56,0 – 63,3 % erittäin tai hieman kiinnostunut). Etäyhteydessä järjestettäviin koulutuksiin oltiin myös halukkaita osallistumaan (69,7 – 56,9 % erittäin tai jonkin verran kiinnostunut). Huomattava osa yrittäjistä oli kiinnostunut tilan sisäisestä tietoverkosta (57,7 – 88,1 % erittäin tai jonkin verran hyödyllinen).Tutkimuksen mukaan sähköisille opiskeluympäristöille, maatalouden ohjelmistojen mobiilikäytölle ja tilan sisäisten verkkojen kehittämiselle on kasvavaa kysyntä yrittäjien ja alan opiskelijoiden keskuudessa.

Sikojen tärkeimmät valintatavoitteet kantakokeessa ovat olleet kasvunopeus, rehunmuuntosuhde, liha-% ja kyljysselästä mitattu punaisen lihan laatu (loppu-pH ja väri). Punaisen lihan laatu onepäsuotuisasti korreloitunut muihin valittaviin ominaisuuksiin, ja sen osalta tavoitteena onaikaisemmin ollut pitää laatu ennallaan muita ominaisuuksia parannettaessa. Kyljysselän lihan laadunseuranta ei välttämättä takaa sian muiden lihasten laadun säilymistä muuttumattomana. Siksi kinkuneri lihasten laatua selvitettiin vuonna 1999 tuhannen sian otoksella. Tulosten perusteella sisäpaistinlaatu (semimembranosus) päätettiin ottaa mukaan kantakoeindeksiin vuonna 2000. Sekä kyljyksen ettäkinkun laadun suhteen tavoitteeksi otettiin loppu-pH-arvon nostaminen ja värin tummentaminen.Koska lihan laadun periytymisasteet ovat matalia, olivat vuoden 1999 pienestä aineistosta estimoitujengeneettisten korrelaatioiden keskivirheet suuria. Tässä tutkimuksessa oli tavoitteena laskea luotettavatestimaatit kansalliseen sikojen jalostusarvostelulaskentaan käyttäen hyväksi kantakoetoiminnassavuodesta 2000 vuoden 2003 loppuun asti kertynyttä suurempaa aineistoaAineisto saatiin Suomen Kotieläinjalostus Osuuskunnalta (SKJO) ja se sisälsi havainnot yhteensä7685 yorkshire- ja 7467 maatiaissiasta. Näille liitettiin sukulaisuustiedot. Tutkitut ominaisuudet olivatkeskimääräinen kasvunopeus 30 kg -100 kg, lihaprosentti, lihan väri (L* vaaleus, a* punaisuus ja b*keltaisuus) ja loppu-pH mitattuna sekä kyljysselästä että kinkun sisäpaistista. Rodut analysoitiinerikseen monenominaisuuden eläinmallilla käyttäen DMU-ohjelmistoa. Laatuominaisuuksientilastollisessa mallissa oli kiinteinä tekijöinä sukupuoli, ikä kokeen alussa, viive teurastuksestaleikkuuseen ja satunnaisina tekijöinä eläimen additiivinen geneettinen vaikutus, pahnue, teurastuserä(samalta asemalta samana päivänä teurastamoon lähetettyt siat) ja satunnainen jäännöstermi.Kasvunopeuden ja liha-% mallissa malli oli muutoin samanlainen, mutta teurastuserän sijasta olikasvatuserä kiinteänä tekijänä ja viive oli jätetty pois.Periytymisasteet vaihtelivat 0,33 – 0,39 kasvunopeudessa, 0,39 – 0,47 lihaprosentissa, 0,12 – 0,20pH:ssa, 0,10 – 0,32 vaaleudessa ja 0,26 – 0,43 punaisuudessa. Geneettiset korrelaatiot kasvunopeudenja lihanlaatuominaisuuksien välillä olivat useimmissa tapauksissa matalia (alle 0,15). Sen sijaangeneettiset korrelaatiot lihaprosentin ja lihan laadun (erityisesti sisäpaistin laadun) välillä olivatkorkeampia ja epäsuotuisia. Kyljysselästä ja sisäpaistista mitattujen samojen lihanlaatuominaisuuksiengeneettiset korrelaatiot olivat korkeita, mutta kuitenkin selvästi alle yhden, eli pelkän kyljysselänsisällyttäminen valintaohjelmaan ei takaa hyvää kinkun laatua. Johtuen epäsuotuisasta korrelaatiostataloudellisesti tärkeän lihaprosentin ja lihan laadun välillä, on lihan laatu säilytettäväjalostustavoitteissa. Korrelaatio ei kuitenkaan ole niin voimakas, etteikö oikealla tavoitteidenasettelulla liha-% voida parantaa laadun siitä kärsimättä.Tässä tutkimuksessa estimoituja perinnöllisiä tunnuslukuja käytetään hyväksi kansallisessasikojen jalostusarvojen laskennassa. Lihan laadun valinnan tehostamisen jälkeen lasketut geneettisettrendit osoittavat, että lihan laatu on muuttunut toivottuun suuntaan.

Useat aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että korkea kuntoluokka lisää lehmän kudosvarastojen käyttöä ja heikentää rehunsyöntiä poikimisen jälkeen. Lehmän kuntoluokkaan poikimisen läheisyydessä vaikuttavat sekä ruokinta että perinnölliset tekijät. Ummessaolokauden ruokinnan energiatason vaikutuksista julkaistua tutkimustietoa ei ole systemaattisesti analysoitu kokonaisuutena. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää meta-analyysin avulla lypsylehmän ummessaolokauden energian saannin vaikutusta kudosvarastojen kertymiseen ja käyttöön sekä maidontuotantoon. Tutkimusaineistoon sisällytetyiltä julkaisuilta edellytettiin, että rehun syöntimäärät oli määritetty yksilökohtaisesti, ja raportoitu sekä poikimista edeltävältä että sen jälkeiseltä ajalta. Aineistosta rajattiin pois tutkimukset, joissa koekäsittelyt alkoivat jo edellisen lypsykauden aikana, sekä kokeet, joissa ruokintojen energiasisältö, lehmien energian saanti tai elopaino kokeen alussa oli puutteellisesti raportoitu. Rajausehdot täyttäviä tutkimuksia löytyi 15. Näistä viidessä oli tutkittu pelkästään ummessaolokauden loppuvaiheen (28 päivää ennen poikimista) energiaruokinnan vaikutuksia ja kymmenessä tutkimuksessa koekausi kesti koko ummessaolokauden (42 - 70 päivää ennen poikimista). Julkaisuissa raportoitujen tietojen perusteella laskettiin lehmien energian saanti suhteessa tarpeeseen ummessaolokauden alku- ja loppuvaiheessa. Aineiston tilastollinen analyysi suoritettiin SAS-ohjelmiston Mixed-proseduurilla. Tilastollisessa mallissa energian saanti prosentteina tarpeesta oli selittävänä muuttujana ja kudosvarastojen kertyminen ja käyttö sekä maituotos ja maidon koostumus selitettävinä muuttujina. Koe oli mallissa satunnaisena tekijänä. Energian saannin lisääminen ummessaolokauden alku- ja loppuvaiheen ruokinnassa lisäsi elopainon ja kuntoluokan kasvua. Muuntokelpoisen energian (ME) saannin ylittäessä tarpeen 10 %:lla kuntoluokan kasvu lisääntyi noin 0,03 yksikköä/kk. Elopainon kasvu lisääntyi vastaavasti noin 0,1 kg/pv 10 % ME-tarpeen ylitystä kohti. Poikimisen jälkeen elopainon ja kuntoluokan menetys oli vastaavasti suurempi ummessaolokaudella yliruokituilla lehmillä (-0,03 yksikköä/kk ja -0,08 kg/pv per 10 % ME-tarpeen ylitys). Ummessaoloajan alkuvaiheen lisätty ME-saanti vähensi kuiva-ainesyöntiä poikimisen jälkeen enimmillään 0,6 kg/pv, kun saanti oli 140 % tarpeesta. Ummessaolokauden alkuvaiheen energiayliruokinnan vaikutus maidon rasvapitoisuuteen, rasva- ja valkuaistuotokseen sekä energiakorjattuun maitotuotokseen (EKM) oli käyräviivainen. Tarpeen mukaiseen ruokintaan verrattuna EKM väheni enimmillään noin 0,9 kg/pv, kun ME-saanti ylitti tarpeen 40 %:lla, minkä jälkeen rasva- ja valkuaispitoisuuden nousu hiukan lisäsi EKM:ta. Ummessaolokauden loppuvaiheen vaikutukset maitotuotokseen olivat vähäisiä. Tämän tutkimuksen perusteella ummessaolokauden energiayliruokinta lisää ravintoaineiden kierrätystä kudosvarastojen kautta ja heikentää huomattavasti rehun energian hyväksikäyttöä.

Useimmissa rehuarvojärjestelmissä naudoille käytettyjen rehujen energia-arvot pohjautuvat lampailla tehtyihin sulavuuskokeisiin, joissa kyseistä rehua tarjotaan yksinään niin että eläinten ylläpitoenergian tarve täyttyy. Tämä standardoitu sulavuuskoe kuvaa hyvin kullekin rehulle ominaista potentiaalista energia-arvoa märehtijöillä, ts. eläin ei voi valita syömäänsä rehua eikä mikään tekijä vaikututa sulavuutta heikentävästi. Näin saatuja sulavuusarvoja ei voi kuitenkaan suoraan käyttää lypsylehmillä kuvaamaan absoluuttista energiansaantia, koska rehujen välillä on yhdysvaikutuksia ja lehmät syövät 3-4 kertaa enemmän rehua kuin ylläpitoon tarvitaan. Tämän seurauksena lampailla yksittäisten rehujen ylläpitotason sulavuus (OMDm) yliarvioi lehmien sekadieettien (dieetissä sekä väkirehua että karkearehuja) sulavuuden tuotantotasolla (OMDp).Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kvantifioida rehuannoksen koostumuksen ja ruokintatason vaikutus lypsylehmien rehuannoksen sulavuuteen. Tutkimusaineisto koostui lypsylehmillä suoritetuista tutkimuksista, joissa dieetin sulavuus oli mitattu sonnan kokonaiskeruumenetelmällä tai käyttäen happoon liukenematonta tuhkaa (AIA) merkkiaineena. Kokeissa käytettyjen karkearehujen OMDm määritettiin joko in vivo sulavuuskokeella tai in vitro menetelmillä (sellulaasi- tai pötsineste -menetelmä). Väkirehujen OMDm saatiin taulukosta. Tutkimusaineisto koostui 497 ruokinnasta yhteensä 92 kokeessa. Dieettien OMDp ennustettiin käyttämällä SAS sekamalli regressioanlyysiä, jossa koe oli satunnaistekijänä. Lehmien dieettien OMDp oli vahvasti korreloitunut sulavuuteen ylläpitotasolla (OMDm), mutta kulmakerroin oli merkitsevästi alle 1.00 (0.69, P<0.001). Tämä tarkoittaa että dieetin potentiaalisen sulavuuden noustessa lehmien tuotantotason sulavuus laskee kiihtyvällä tahdilla ylläpitotason sulavuuteen suhteutettuna. Lehmien kuiva-aineen (KA) syönnin lisääntyminen myös merkitsevästi laski sulavuutta (OMDp). Yksinkertainen yhtälö 257(±43) + 0.685(±0.054) × OMDm (g/kg KA) -2.6(±0.44) × KA-syönti (kg/d) ennusti lehmien dieettien sulavuuden hyvin (mallin ennustevirhe 8.4 g/kg). Lehmien rehuannoksen sulavuus parani väkirehun raakavalkuaispitoisuuden noustessa. Vaikutus ei ollut kvantitatiivisesti suuri, mutta systemaattinen ja tilastollisesti hyvin merkitsevä. Lehmien rehuannoksen väkirehumäärän noustessa OMDp pysyi samana, vaikka ylläpitotasolla määritetty OMDm paranee. Dieetin väkirehun raakarasvan pitoisuuden noustessa OMDp aleni. Sonnan metabolisen orgaanisen aineksen eritys ei ollut riippuvainen dieetin koostumuksesta. Samoin rehuannoksen solunsisällysaineksen sulatus oli lähes täydellistä eikä dieetin koostumuksella eikä ruokintatasolla ollut siihen vaikutusta. Tämä tarkoittaa, että lehmien rehuannoksen orgaanisen aineen sulavuuden (OMDp) vaihtelut johtuvat vaihteluista soluseinäkuidun (NDF) pitoisuudessa ja sulavuudessa. Johtopäätös tutkimuksesta oli, että lehmien dieetin orgaanisen aineen sulavuus voidaan luotettavasti ennustaa ylläpitotason sulavuudesta (OMDm), kuiva-aineen syönnin määrästä ja dieetin koostumuksesta. Tässä tutkimuksessa estimoitu sulavuuden korjausyhtälö otetaan käyttöön KarjaKompassi-ohjelmiston ruokinnansuunnitteluohjelmassa, jolloin arviota lehmien energiansaannista maidontuotantovasteiden laskemiseksi pystytään tarkentamaan.

Tutkimushankkeen nimenä on The Impact of Socio-Pedagogic Equine-Activities intervention on Special Education Pupils with Neurological Disorders. Tutkimus suoritetaan Helsingin yliopiston Käyttäytymistieteellisessä tiedekunnassa soveltavan kasvatustieteen laitoksella. Tässä tutkimuksessa tutkitaan hevosen ja talliyhteisön avulla tapahtuvaa sosiaalista kuntoutusta ja syrjäytymisen ehkäisyä. Tutkimuksen aihe on poikkitieteellinen (erityispedagogiikka, sosiaalipedagogiikka, psykologia ja antrozoologia). “Talliyhteisö ja hevonen tarjoavat maksimaalisen kokemuksen, joka ei ole verrattavissa muihin, koska se sisältää sekä ainutlaatuisen fyysisen kokemuksen että riemukkaan sosiaalisen ympäristön” (Hart 2000, 94). Vuonna 2002 Kuopion yliopiston koulutus- ja kehittämiskeskuksessa aloitettiin pilottihankkeena uuden interventiomenetelmän täydennyskoulutus, sosiaalipedagoginen hevostoiminta kasvatus-, sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille. Menetelmä on Suomessa uraauurtava yhteisöllisyyden ja eläinavusteisen kuntoutuksen kombinaatio, jonka viitekehys lähtee sosiaalipedagogiikasta. Se voidaan määritellä sosiaalisen kasvun ja hyvinvoinnin tukemiseksi hevosen kanssa tapahtuvassa yhteisöllisessä toiminnassa. Sosiaalipedagogiikan työkäytänteet sisältävät kolme elementtiä: toiminnallisuus, yhteisöllisyys ja elämyksellisyys. Se on luova tieteenala, joka edellyttää rohkeutta kokeilla uusia, erilaisia työskentelytapoja. Pedagogisen suhteen kautta mahdollistetaan perusta yksilön muutokselle ja saadaan aikaan uusi elämänorientaatio, ”uinuvan ihmisyyden herättäminen” (Hämäläinen 2002). Tavoitteena on lasten ja nuorten sosiaalisen kasvun ja hyvinvoinnin tukeminen hevosen kanssa tapahtuvassa yhteisöllisessä toiminnassa.Beck ja Katcher (2001) ovat huomanneet lasten tulevan rauhallisemmiksi eläinten läheisyydessä. Tämä rohkaisee käyttämään eläimiä vaikuttavuuden vahvistajina käyttäytymisen ja sosiaalisten taitojen interventio-ohjelmissa. Eläinavusteiset interventiot jaetaan neljään kategoriaan: lemmikkien vierailuohjelmat, eläinavusteinen terapia, hippoterapia ja terapeuttinen ratsastus (All & al. 1999, 49-51). Eläimet ja niistä huolehtiminen antaa lapsille mahdollisuuden oppia hoivaamista (Hanselman 2001, 160). Läheinen dialogisuus, tässä ja nyt -oleminen, hoivaaminen, rauhoittuminen ja eläimen menetys ovat aspekteja koskien lasten ja eläinten välisiä siteitä ja bondingia (Melson 2001, 70). Hevosen käyttäminen kuntoutuksessa on jo useassa maassa pitkään käytetty toimintamalli. Keski-Euroopassa, Yhdysvalloissa sekä Pohjoismaista Ruotsissa ja Tanskassa on talleja, jotka yhteisöllisen ja sosiaalisen kasvun näkökulmasta tekevät työtä lasten ja nuorten syrjäytymiskierteen katkaisemiseksi ja jo syntyneiden vaurioiden korjaamiseksi. Lapset ja nuoret ovat tämän hevostoiminnan piirissä monenlaisten diagnoosien pohjalta Sosiaalipedagogisessa hevostoiminnassa talliyhteisö tiedostaa kokonaisvaltaisen tehtävänsä kasvatuksellisena yhteisönä. Toiminta on turvallisuutta ja vuorovaikutusta herättävä, jonka tavoitteena on vastuullisuuteen ja yhteisöön kasvaminen. Talliyhteisö pyrkii tiedostetusti antamaan vastuuta lapsille ja nuorille, oikeassa suhteessa ikäkauteen ja kehitysedellytyksiin (Koistinen 2005, s. 4-5). Kaikkein vaikuttavin tapa opettaa ja oppia edellyttää kaikkien aistien käyttämistä. Eläinten kanssa toimiminen antaa lapsille sensorisia kokemuksia (Melson 2001, 79-80.) Taatakseen näiden eläinavusteisten ohjelmien laadun, on merkittävää se, ettei eläimiä käytetä hyväksi vaan niitä kohdellaan tasavertaisina kuntoutuskumppaneina (Fredrickson-MacNamara,and Butler 2006, 140). Yhdysvalloissa on viimeisen viiden vuoden aikana tutkittu runsaasti hevosen roolia sosiaalistamis-prosesseissa. Psykologian tohtori Kay Sudekum Trotter (2006) tutki riskilasten ohjausta hevosten avulla. Hän löysi tutkimuksessaan tilastollisesti merkitsevää parantumista koeryhmän kokonaiskäytöksessä, positiivisen käytöksen lisääntymisessä ja negatiivisen käytöksen vähenemisessä. Magnell & al. (2006) tutki hevosavusteisen psykoterapian vaikutusta riskinuoriin. Hänen tutkimuksessaan löydettiin samankaltainen tilastollisesti merkitsevä tulos kokonaiskäytöksen parantumisessa. Lisäksi saatiin tilastollisesti merkitsevä tulos kommunikaatiotaidoissa ja sosiaalisissa taidoissa. Heinäkuussa 2008 tutkija matkusti Yhdysvaltoihin, Washburnin yliopistoon Kansasiin, tapaamaan professori Pamelyn MacDonaldia, joka on tutkinut hevosen vaikutusta sosiaalisessa kuntoutuksessa erityisluokkien parissa. Hänen tutkimuksessaan löydettiin tilastollisesti merkitsevät erot tarkasteltaessa hevostoimintaan osallistuneita ryhmiä yksittäisinä tapauksina. Eräässä ryhmässä saatiin tilastollisesti merkitsevä ero itsetunnon kohoamisessa, toisessa hoivaamisen lisääntymisessä ja aggression vähenemisessä.Ottaessaan vastuuta eläimistä lasten ja nuorten motivaatio ja ymmärrys syvenevät (Melson 2001, 90). Lasten ja nuorten kanssa toimiville aikuisille voidaan antaa kuusi periaatetta, jotka sovellettuina ohjaustyöhön tukevat myönteisen minäkäsityksen muodostumista:- Anna oppilaan kokea, että opettaja tukee häntä.- Anna oppilaiden tuntea olevansa vastuullisia ihmisiä.- Anna oppilaiden tuntea itsensä pystyviksi.- Opeta oppilaat asettamaan realistiset tavoitteet.- Auta oppilaita arvioimaan itseään realistisesti.- Kannusta realistista itsekiitosta (Korpinen 1990).Omanarvontunnetta ja itsetuntemusta voidaan oppia kokemusten ja elämysten kantta. Hevoskokemusten kautta tämä on mahdollista. Sosiaalipedagogisen hevostoiminnan pilottityössään koulupudokkaiden kanssa tutkija muotoili em. periaatteet talliympäristöön sopiviksi:- Ohjaaja on mukana auttamassa alkuun. Annetaan yrittää aina itse, mutta ollaan taustalla valmiina.- Oppilas saa tärkeitä ja merkittäviä tehtäviä (esim. hevosen hyvinvoinnin tai tallin toiminnan kannalta). Hän kokee olevansa tärkeä osa kokonaisuutta.- Oppilaalle annetaan tallilla kykynsä mukaisia tehtäviä, joiden kautta onnistumisenelämykset ovat mahdollisia.- Hevostoiminta suunnitellaan yhdessä oppilaan ja ohjaajan kanssa. Toiminnan tulee olla tavoitteellista, mutta se ei saa ylittää eikä alittaa oppilaan suorituskykyä.- Toiminnan jälkeen käydään se yhdessä läpi. Pohditaan keskustellen asetettujen tavoitteiden kautta miten toiminta sujui. Mietitään mahdollisia muita tapoja toiminnan suorittamiseksi.- Harjoitellaan olemaan tyytyväisiä omaan suoriutumiseen. Opetellaan löytämään arjesta niitä pieniäkin kiitoksen paikkoja. Opetellaan iloitsemaan pienistäkin onnistumisista ja siirtämään tätä iloa hevostoiminnan ulkopuolelle (Kjäldman 2003, 10).Opettajan näkökulmasta hevostoiminta oli mielekäs toimintamuoto koulupudokkaiden motivoimiseksi opiskeluun. Talliympäristö poikkesi perinteisestä kouluympäristöstä antaen mahdollisuuden työstää oppiaineita uudella tavalla. Hevostoiminta avasi uudenlaisen pedagogisen suhteen opettajan ja oppilaan välille. Oppitunnit olivat aidommin vastavuoroisia kuin perinteisessä kouluopetuksessa. Parhainta antia olivat tunne kasvamisesta kunnioitukseen toista kohtaan, luottamuksen lisääntymiseen, vastuullisuuteen, ymmärtämiseen ja kokemusten kohtaamisiin ainutkertaisina (Kjäldman 2003, 20).

Julkisen palvelun televisiolla on lain määräämä velvollisuus palvella kaikkia kansalaisia ja edistää demokratiaa. 1990-luvun alusta lähtien lisääntynyt maahanmuutto ja etnisten vähemmistöjen identiteettipolitiikka muuttavat käsityksiä sekä markkinoista että siitä, millainen ohjelmisto kehittää ”kansallista” kulttuuria ja demokratiaa. Artikkelissa analysoidaan Yleisradion toimintapolitiikkaa monikulttuurisen yhteiskunnan palvelun näkökulmasta. YLE on vähemmistöjen palvelustrategiassaan siirtynyt erillisjulkisuudesta valtavirtaistamiseen eurooppalaisen tendenssin mukaisesti, joitakin vähemmistöryhmiä lukuun ottamatta. Vähemmistötaustaisia toimittajia tukenut Basaari-toimitus lopetettiin vuoden 2008 lopussa 12-vuoden historian jälkeen. Erilaisuuden halutaan ennen kaikkea näkyvän ruudussa, varsinkin viihteessä, eikä monikulttuurisuutta pidetä niinkään rakenteellisena ja ammatillisena kompetenssikysymyksenä. Rekrytoinnissa YLE odottaa, että markkinat moninaistavat toimitukset ”luonnostaan”. Interventioiden varovaisuuteen vaikuttavat tiukentuneet resurssit, eurooppalainen monikulttuurisuuspolitiikkaa kritisoiva ilmapiiri ja maahanmuuton politisoituminen.

Kun päätös Koha-kirjastojärjestelmän valinnasta syntyi, tärkeä valintakriteeri oli se, että avoimen lähdekoodin ohjelmiston nähtiin soveltuvan parhaiten modulaariseen järjestelmäkehitykseen. Koha-kirjastot katsoivat, että kirjastot ja kirjastoteknologia ovat kypsiä aidosti modulaarisen teknisen ympäristön rakentamiseen. Koha-järjestelmän käyttöönottoa korkeakouluissa auttoi yleisissä kirjastoissa aiemmin tehty työ. Tiivis yhteistyö ja yhdessä tekeminen on kehittämisen avain jatkossakin, niin kansallisesti kuin kansainvälisesti. Tulevaisuuden suuria kehityskohteita ovat e-aineistojen hallintaan (ERM) ja kuvailuun liittyvät ratkaisut.

Korkeakoulujen täydennyskoulutus on viime vuosina ollut korkeakoulujen voimakkaimmin laajeneva toiminta-alue. Kaikki maamme korkeakoulut järjestävät täydennyskoulutusta. Toiminta on monimuotoista ja monipuolista, eri korkeakoulujen toiminnalle asettamat tavoitteet ja painopisteet vaihtelevat. Joissain korkeakouluissa oman korkeakoulun erityisosaamisen välittäminen valtakunnallisena täydennyskoulutuksena nähdään keskeisimpänä, muutamissa muissa korkeakouluissa alueelliset täydennyskoulutustarpeet nousevat etualalle. Useimmissa tapauksissa nämä tavoitteet yhdistyvät. Korkeakoulujen täydennyskoulutus muodostuu ammatillisista täydennyskoulutuskursseista ja -ohjelmista, työllisyyskoulutuksesta sekä avoimesta korkeakouluopetuksesta. Myös korkeakouluissa laajeneva, lähinnä aluepoliitttisin perustein järjestettävä yrityspalvelutoiminta sisältää koulutuspalvelujen tarjoamista. Täydennyskoulutuskeskukset korkeakoulupaikkakunnilla ja niiden sivutoimipisteet useilla muilla paikkakunnilla muodostavat koko maan kattavan korkeakoulutasoisen täydennyskoulutuksen verkoston.

Suomessa on kolme suurta valtavirtayleisön radioasemaa, joiden yhteenlaskettu kuunteluosuus muodostaa lähes puolet kaikesta radion kuuntelusta. Artikkeli vertailee Radio Suomen, Radio Novan ja Radio Suomipopin musiikkitarjontaa vuosina 2013 ja 2017 ja analysoi, miten niiden musiikkivalinnat poikkeavat toisistaan ja mitä soittolistat kertovat niiden tavasta puhutella kohdeyleisöjään. Artikkeli nojaa kilpailuasemaa ja markkinoiden luonnetta koskevaan teoriaan, jota tässä sovelletaan radion ohjelmistoa koskevaan kilpailuun. Artikkeli kehittelee asemien soittolistojen ominaisuuksia ja erottumista kuvaavia määrällisiä mittareita ja osoittaa niiden avulla, että tarkastellut asemat poikkeavat yhteisestä musikkiformaatistaan huolimatta merkittävästi toisistaan – jopa niin, etteivät ne näytä lainkaan kilpailevan samoista kuuntelijoista.

Yleisradion tv-ohjelmiston kehityksestä on olemassa varsin paljon empiiristä tutkimustietoa, mutta sen teoretisoiminen ja kytkeminen laajempiin yhteiskunnallis-kulttuurisiin yhteyksiinsä on jäänyt suhteellisen vähäiseksi. Tässä artikkelissa tutkitaan Pierre Bourdieun kenttäteorian ja metapääoman käsitteen avulla sitä, miksi Yleisradio on onnistunut säilyttämään vahvan asemansa julkisen palvelun tarjoajana, vaikka yhteiskunta muuten on muuttunut yhä enemmän markkinaohjautuvaksi. Teoreettista työtä havainnollistetaan tiiviillä empiirisellä analyysillä Yleisradion tv-ohjelmistosta. Artikkelin mukaan Yleisradion menestys johtuu ennen kaikkea sen sopivuudesta suomalaiseen hyvinvointivaltioajatteluun. Yleisradiolla on erityisten, kenttäsidonnaisten pääomien lisäksi yleispätevää metapääomaa, joka vetoaa hegeliläiseen ”objektiiviseen henkeen”. Näin se pystyy vetoamaan laajoihin kansalaispiireihin ja säilyttämään legitimiteettinsä kenttärajat ylittävällä tasolla

Artikkelissa tarkastellaan voiton päivän juhlintaa Sortavalassa. Kaupunki sijaitsee Karjalan tasavallassa 60 kilometrin päässä Suomen rajalta. Sortavalan ja Pohjois-Laatokan seudun historia on ristiriidassa toiseen maailmansotaan liittyvän venäläisen suuren isänmaallisen sodan narratiivin kanssa, joka korostaa voittoa fasisteista. Sortavalan alue liitettiin Neuvostoliittoon talvisodan jälkeen vuonna 1940, palautettiin Suomelle 1941 ja liitettiin jälleen Neuvostoliittoon. Alueen nykyinen väestö on muodostunut sodanjälkeisten muuttoliikkeiden tuloksena. Putinin Venäjällä voiton päivästä on muodostunut tärkein ja suosituin kansallispäivä. Juhlinnan analyysi pohjautuu teoreettiseen keskusteluun juhlinnan politiikasta ja muistin kulttuurisesta tuotannosta. Juhlintaa tarkastellaan muistin ”laitteiston” (kaupunkitilassa olevat aineelliset muistin paikat) ja ”ohjelmiston” (rituaaliin sisältyvät historianarratiivit) välisenä yhteispelinä. Voiton päivän juhlaa tuottavat monet tahot: kaupungin viranomaiset, paikallinen etsintäpartio, ortodoksikirkko sekä yleisö. Eri äänien muodostama sodan ja voiton mielikuva perustuu neuvostoaikaiseen ”voiton myyttiin”. Kuitenkin eri toimijat tuovat juhlintaan myös omia merkityksiään.

Useimmille suomalaisille alakoulun historianopetus on koulupolun ainoa vaihe, jossa voidaan käsitellä Suomen esihistoriaa (8850 eaa.–1200 jaa.) ja sen arkeologista kulttuuriperintöä. Koulukirjoilla on keskeinen osa esihistoriasisällön opettamisessa. Tutkimme artikkelissa, miten Suomen esihistoria esitetään tällä hetkellä käytössä olevissa oppikirjoissa. Aineistomme koostuu seitsemästä, vuosina 2003–2019 julkaistusta historian oppikirjasta. Oppikirjojen esihistoriasisällöt koodattiin ja teemoiteltiin NVIVO 11 -ohjelmiston avulla 50:een sisältöalueeseen. Muodostetun tietokannan avulla pystyttiin havaitsemaan historian oppikirjojen sisällöllisiä eroja ja muodostamaan tilastointiin pohjautuva kokonaiskäsitys oppikirjojen tavasta lähestyä esihistoriaa. Sisältöanalyysin perusteella uusimman opetussuunnitelman aikana julkaistuissa kirjoissa on tapahtunut selvä muutos sisältötiedossa: kirjoissa painotetaan historian taitoja tietosisällön kustannuksella. Uusimmissa oppikirjoissa on luovuttu esihistoriallisen aineellisen kulttuurin esittelystä, mutta sen sijaan kirjat painottavat muinaista uskomusmaailmaa. Oppikirjojen tietosisältö vastaa monilta osin 1980- ja 1990-lukujen tutkimustilannetta. Uudemmissa oppikirjoissa etnisyyttä on käsitelty aiempaa kyseenlaistavammin, mutta kaikissa oppikirjoissa etenkin saamelaisten osuus Suomen esihistoriasta jää epäselväksi. Ehdotamme, että opetussuunnitelmaa täsmennettäisiin siten, että se ohjaisi nykyistä selvemmin esihistorian yhtämittaiseen käsittelyyn. Vallitseva opetussuunnitelma tuottaa oppikirjoja, joiden esihistoriaa käsittelevä tietosisältö ei vaikuta arkeologisesta näkökulmasta mielekkäältä.

Huoli lapsiperheiden hyvinvoinnista on kasvanut Suomessa 2000-luvulla. Huolimatta Suomen kuulumisesta universalismin periaatteelle rakentuvaan pohjoismaiseen hyvinvointimalliin, epävarmemmat ja vaativammat työmarkkinat sekä valtion tuissa ja palveluissa tehdyt leikkaukset ovat viime vuosina lisänneet lapsiperheiden pahoinvointia, erityisesti pienituloisissa sekä yksinhuoltaja- ja monilapsiperheissä. Tämän artikkelin tarkoituksena on tutkia hallitusohjelmia analysoimalla, miten lapsiperheiden hyvinvointi on konstruoitu poliittisesti Suomessa vuosina 2007–2019. Analyysi nojaa teorioihin poliittisten kamppailuiden sekä erilaisten vaikutusvaltaisten ideoiden merkityksestä politiikassa. Hallitusohjelmia tarkastellaan diskursiivisesti, semioottista aktanttimallia soveltaen ja kiinnittäen huomiota siihen, miten ohjelmissa tuodaan esiin hyvinvoinnin osa-alueet, konkreettiset politiikkatoimet sekä niiden kohderyhmät ja tausta-ajatukset. Analyysin tulosten perusteella voidaan todeta, että tarkastellun ajanjakson alussa perheiden hyvinvoinnin poliittinen konstruointi kulminoitui pitkälti nimenomaan lapsiperheiden hyvinvointiin ja taloudelliseen asemaan, joiden katsottiin heikentyneen työmarkkinoiden epävarmuuden sekä perhepoliittisten tulonsiirtojen reaaliarvon heikkenemisestä johtuen. 2010–luvun edetessä lapsiperheiden hyvinvoinnin kuvaukset monipuolistuivat ja rakentuivat yhä enemmän modernimmalle perhekäsitykselle. Samalla tulonsiirtoihin nojaavasta perhepolitiikasta siirryttiin ”sosiaalisten investointien” politiikkaan, missä perheiden hyvinvoinnin edistäminen turvataan lähinnä korkealaatuisten palveluiden avulla sekä vanhempien osallistumisella työntekoon.

Psykiatrisia avohoidon palveluita on digitalisoitu aktiivisesti jo ennen koronavirusepidemiaa, mutta varsinkin epidemian käynnistymisen jälkeen etäasioinnin merkitys on kasvanut. Tämän poikkileikkaustutkimuksen tavoitteena oli selvittää, kuinka koronaepidemia on vaikuttanut psykiatristen avohoitokäyntien toteutusmuotoon ja kuvailla psykiatristen erikoissairaanhoidon palveluiden johtajien kokemuksia etäasioimisesta. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää psykiatristen avohoitopalveluiden arvioinnissa sekä kehittämisessä sekä jatkotutkimuksessa. Kyselyaineisto kerättiin osana COVID-19 tilannekuvaseurantaa sähköisellä kyselylomakkeella koronaepidemian käynnistymisen jälkeen toukokuussa 2020. Kyselyssä oli sekä strukturoituja että avoimia kysymyksiä. Kyselyyn vastasi 39 aikuispsykiatrian, nuorisopsykiatrian ja lasten psykiatrian toimialojen esimiestä ja johtajaa 19 eri sairaanhoitopiiristä. Kvantitatiiviset kysymykset avohoitokäyntien toteutusmuotojen määrästä raportoitiin prosenttiosuuksina ja avointen kysymysten vastaukset analysointiin induktiivisella sisällönanalyysillä. Tulosten perusteella etäasioinnin suhteellinen osuus kaikista asiointitavoista kasvoi voimakkaasti koronaepidemian käynnistymisen jälkeen. Psykiatrisista avohoitokäynneistä toteutettiin puhelimitse tai etäyhteydellä tammikuussa 9% ja toukokuussa 48% (39 prosenttiyksikön kasvu). Etäasiointia haastoivat välineiden riittämättömyys ja toimimattomat ohjelmat, asiakkaiden puuttuvat laitteet, yhteydet ja tilat, etäasioinnin soveltumattomuus kaikkeen toimintaan, ammattihenkilöiden ja asiakkaiden negatiivinen asennoituminen, riittämätön osaaminen etäasioinnin käyttöön ja organisatoriset ongelmat. Etäasiointia edistivät asiakkaiden ja ammattihenkilöiden myönteinen asenne ja ilmapiiri, koronaepidemian aiheuttama tarve etäasioinnille, etäasioinnin soveltuvuus ja tuttuus psykiatrisissa avohoitopalveluissa, asiakkaiden aikaisempi tuntemus, pitkät välimatkat, toimivat etäverkostot ja ajansäästö, toimiva tekniikka, ohjelmistot ja välineet sekä riittävä tuki. Etäasiointi on mahdollistanut epidemiatilanteessa psykiatristen avohoitopalveluiden tarjoamisen niille asiakkaille, joille etäasiointi soveltuu ja jotka kykenevät etäasiointiin. Etäasioinnin merkitys koronaepidemian aikana on ollut tärkeä, mutta etäasioinnin lisäksi on tärkeää innovoida ratkaisuja, kuinka psykiatrisia avohoitopalveluita voitaisiin toteuttaa niille asiakkaille, joille etäasiointi ei syystä tai toisesta sovellu.

Maatalousyrittäjän tekemät päätökset vaikuttavat eripituisille ajanjaksoille. Maatalousyrittäjän operatiivisten päätöksien tueksi ProAgrialla on tarjolla runsaasti neuvontapalveluja ja niitä tukevia ohjelmistoja. Sen sijaan strategisiin päätöksiin ja strategiseen johtamiseen liittyvä tuki maatalousyrittäjille on vähäistä. On tärkeää kehittää maatalousyrittäjien strategista johtamisosaamista. Erityisesti on tarve kehittää maatalousyrittäjien kokonaisvaltaista johtamisosaamista, millä mahdollistetaan maatalousyritysten toimintojen ja tuotantoprosessien määrätietoinen johtaminen kokonaisuutena. Maatalousyrittäjien kokonaisvaltaisen johtamisosaamisen kehittämistoimien lähtökohtana hyödynnetään tutkimustuloksia. Hankkeen tavoitteena on luotettavan tutkimustiedon pohjalta kehittää maatalousyrittäjien johtamisosaamista ja sparrata heitä laatimaan strategia ja viemään se käytännön toimiksi. Kokonaisvaltaisella johtamisella kannattavuutta maidontuotantoon -julkaisun tuloksia sovelletaan maatalousyrittäjien johtamistaitojen kehittämisessä. Lisäksi hyödynnetään ProAgrian asiantuntijoiden osaamista ja kokemusta, jonka he ovat saaneet toimiessaan asiakkaidensa kanssa. Toimintaympäristön muutosten vuoksi johtamishaasteet maatalousyrityksissä ovat kasvaneet. Maatalousyrittäjien on siirryttävä käytännön toimien tekijöistä yritysjohtajiksi. Tällä hetkellä johtamisen merkitystä maatalousyrityksissä ei ole riittävästi ymmärretty. Maatalousyrittäjän on osattava johtaa itseään, muita henkilöitä ja maatalousyrityksen toimintaa. Tällä hankkeella vastataan yritystoimintaa kehittävien maatalousyrittäjien johtamisosaamistarpeisiin, jotta yritystoiminnan tuottavuutta ja kannattavuutta sekä henkilöiden hyvinvointia voidaan parantaa. Hankkeessa otetaan käyttöön uusimpia työkaluja ja toimintamalleja maatalousyrityksen kokonaisvaltaisen johtamisen tueksi. Pienryhmissä jaetaan uutta tutkimustietoa, sovelletaan testattuja käytännön kokemuksia sekä vertaillaan tuloksia ja kokemuksia toisten maatalousyrittäjien kanssa. Maatalousyritysten koon kasvun myötä henkilöstöjohtamisen (HRM) ja yhteistyöverkostojen johtamisen tarve kasvaa. Maatalousyrityksissä henkilöjohtaminen lähtee hyvästä itsensä johtamisessa kuten oikeiden asioiden tekemisestä oikein ja myös ei-valinnoista. Hyvällä henkilöstöjohtamisella työvoima saadaan motivoitua ja sitoutettua työhönsä sekä tukemaan toimillaan maatalousyrityksen kehittämistä strategian mukaisesti.

Suomen kielen lautakunta julkaisi lokakuun 2018 lopussa kannanoton, jossa se kiinnitti huomiota Suomen kansalliskielten, suomen ja ruotsin, asemaa uhkaavaan käyttöalan kaventumiseen. Yksi tärkeä alue, jolla suomen kielen käyttöä voi vaalia ja edistää, on kääntäminen – tämän numeron teema. Huomattava osa suomenkielisistä teksteistä, joita päivittäin luemme, on käännöksiä, kuten televisio-ohjelmien tekstityksiä, käyttöohjeita, reseptejä, ulkomaanuutisia ja kirjojen suomennoksia. Niin tärkeää kuin vieraiden kielten taito kulttuurienvälisessä viestinnässä onkin, se ei poista eikä edes vähennä kääntämisen tarvetta. Tämän osoittaa se, että valtaosa käännöksistä on nykyään englannista, vaikka englannin kieltä osataan yhä laajemmin ja paremmin. Suomessa painetuista suomenkielisistä kirjoista suomennosten määrä on suuri, vaikka osuus vaihteleekin huomattavasti kirjallisuuden lajin mukaan. Aikuisten proosasta ja nuorten kirjoista suurin piirtein puolet on kotimaisia teoksia ja puolet suomennoksia. Lastenkirjoista sen sijaan vuoden 2017 tilaston mukaan peräti 75 prosenttia oli suomennoksia. Tietokirjoista vastaavia lukuja on vaikea löytää, ja niiden joukkokin on hyvin heterogeeninen. Tietokirjallisuuteen kuuluvat paitsi tieteelliset teokset myös esimerkiksi yleistajuiset tietokirjat, elämäkerrat, esseet ja oppaat, kuten lääkärikirjat, kasvioppaat ja keittokirjat. Kirjakauppaliiton lokakuun 2018 myyntitilastossa 20:n eniten myydyn tietokirjan listalla puolet teoksista on suomennoksia. Näistä taas puolet on käännöksiä englannista, vaikka englanninkielisiä tietokirjoja luetaan todennäköisesti yhä enemmän alkukielellä. Vaikka tieteen kieli on englanti, on vaikea kuvitella arkea ilman suomenkielisiä tietoteoksia. Niissä tarvitaan suomenkielisiä termejä, ja ne on kotoutettava suomenkielisille lukijoille Suomessa käytettäviksi. Esimerkiksi keittokirjojen ohjeissa annetut mitat on lokalisoitava eli muutettava paikallisiksi, jokin ainesosa on kenties korvattava sellaisella, joka on Suomessa varmemmin saatavilla kuin alkutekstissä mainittu, ja tekstilaji on mukautettava suomen konventioiden mukaiseksi. Kääntämisessä tarvitaan monenlaista asiantuntijuutta, jotta lopputuote olisi toimiva ja nautittava. Tämä käy ilmi myös Anne Mäntysen ja Jyrki Kalliokosken artikkelista tässä teemanumerossa. Kääntämisellä ja kääntäjillä on koko suomen kirjakielen historian ajan ollut ratkaiseva merkitys suomen kielen kehittymiselle, kuten voimme havaita Kaarina Pitkänen-Heikkilän ja Taru Nordlundin artikkeleista. Kääntäjät ovat luoneet nimityksiä uusille käsitteille, ja käännökset ovat vaikuttaneet kirjallisuuden kielen ja lajien sekä ylipäätään tekstilajien muotoutumiseen. Ilman käännöksiä ei olisi maailmankirjallisuutta, ja suomennosten ansiosta voimme nauttia teoksista, jotka on alun perin kirjoitettu meille vierailla kielillä. Vaikka osaisimmekin hyvin vierasta kieltä, emme useinkaan taida kaikkia sen vivahteita tai kielimuotoja niin syvällisesti, että voisimme nauttia tekstistä samalla tavoin kuin äidinkielellämme. Suomennos ei silti ole alkuperäisen kaksoiskappale. Vaikka luemme kirjailijan kirjoittamaa kirjaa, sen kieli, jokainen sana ja tyyli, ovat kääntäjän luomia. Ei siis ole sama, miten käännetään, eikä suomentamiseen riitä hyvä vieraan kielen taito – joskin myös se on välttämätön. Marraskuun alussa otsikoihin nousi Ruutu+-palvelun rikosdraamasarja, jonka tekstitys oli paikoin täysin käsittämätöntä. Sen epäiltiin olevan konekääntämisen tulosta. Konekäännösten ajatellaan olevan uhka käännösten laadulle, mutta kuva ei ole näin mustavalkoinen – käännösteknologiaa tarvitaan. Nykymaailmassa ja monikielisessä Suomessa käännösten tarve on niin suuri, ettei sitä pystytä tyydyttämään ihmisvoimin. Käännösteknologia helpottaa myös kääntäjän työtä. Riippuu kuitenkin käännöksen kielestä ja tarkoituksesta, voiko automaattisesti käännetty teksti toimia sellaisenaan tai edes editoituna. Mutta mitä kertoo suhtautumisesta kääntämiseen se, että tällaisia käsittämättömiä käännöksiä käytetään suurelle yleisölle esitetyissä televisio-ohjelmissa? Mitä se kertoo ylipäätään kielen arvostuksesta? Oli kyse sitten painetusta tai audiovisuaalisesta tuotteesta, joka on laadittu vieraalla kielellä, vasta käännös tavoittaa sen suomenkielisen käyttäjän. Jos tähän vaiheeseen ei kunnolla panosteta vaan siinä säästetään, tuotteen saavutettavuus jää kyseenalaiseksi. Laatu syntyy asiantuntijan vaativan työn tuloksena, ja ammattimaisesta työstä on maksettava kunnollinen palkka. Käännöspalkkioiden polkeminen johtaa siihen, että pätevät kääntäjät siirtyvät muihin tehtäviin ja käännöksiä teetetään taitamattomilla. ”Pelkkä intohimo kieleen ei riitä”, kuten jo vuonna 2009 julkaistussa kielipoliittisessa toimintaohjelmassa Suomen kielen tulevaisuus todettiin. Liisa Tiittula