To see the other types of publications on this topic, follow the link: Poetiikka.
Journal articles on the topic 'Poetiikka'
Create a spot-on reference in APA, MLA, Chicago, Harvard, and other styles
Consult the top 35 journal articles for your research on the topic 'Poetiikka.'
Next to every source in the list of references, there is an 'Add to bibliography' button. Press on it, and we will generate automatically the bibliographic reference to the chosen work in the citation style you need: APA, MLA, Harvard, Chicago, Vancouver, etc.
You can also download the full text of the academic publication as pdf and read online its abstract whenever available in the metadata.
Browse journal articles on a wide variety of disciplines and organise your bibliography correctly.
1
Kovala, Urpo, Maria Mäkelä, Mikko Keskinen, Jari Kauppinen, and Harri Veivo. "Arvostelut." AVAIN - Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti, no. 3 (September 1, 2008): 69–83. http://dx.doi.org/10.30665/av.74743.
Full textAbstract:
Urpo Kovala Fiktion talossa kuuluu ääniä Mikko Keskinen: Audio Book. Essays on Sound Technologies in Narrative Fiction. Maria Mäkelä Kirjoitetut identiteetit ja muita oman alan töitä kirjallisuudentutkijoille Birgit Neumann, Ansgar Nünning & Bo Pettersson (toim.): Narrative and Identity. Mikko Keskinen Outoja mielikertomuksia Lisa Zunshine: Strange Concepts and the Stories They Make Possible. Jari Kauppinen Derrida ja tulkinta Tomi Kaarto: Jacques Derrida and the Question of Interpretation. Harri Veivo Digitaalisesta fiktiosta semiotiikan ja reseptioestetiikan kannalta Mikko Nortela: Bittien poetiikka.
2
Lahtinen, Toni, Mikko Carlson, Milla Peltonen, Mia Österlund, and Paula Arvas. "Arvostelut." AVAIN - Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti, no. 2 (June 1, 2009): 56–69. http://dx.doi.org/10.30665/av.74771.
Full textAbstract:
Toni Lahtinen Mukan poetiikan perusteet Leena Mäkelä-Marttinen: Olen maa johon tahdot. Timo K. Mukan maailmankuvan poetiikkaa Mikko Carlson 60-luvun ankkalammikon laajaa ja yksityiskohtaista perkausta Trygve Söderling: Drag på parnassen, del I: Medelklass med mänskligt ansikte, del II: Modernistdebatten Milla Peltonen 1900-luvun kirjallisuutemme metakirjallisia kerrostumia Metaliterary Layers in Finnish Literature. Toim. Samuli Hägg, Erkki Sevänen ja Risto Turunen Mia Österlund Sovjetfantasyns insmugglade kritik Jenni-Liisa Salminen: Fantastic in Form, Ambiguous in Content: Secondary Worlds in Soviet Children’s Fantasy Fiction Paula Arvas Rikos ja aikalaisdiagnoosi Voitto Ruohonen: Kadun varjoisalla puolella. Rikoskirjallisuuden ja yhteiskuntatutkimuksen dialogeja, Andrew Nestingen: Crime and Fantasy in Scandinavia. Fiction, Film and Social Change
3
Käkelä-Puumala, Tiina, and Kai Mikkonen. "Yhteisyyden ja yhteismitattomuuden poetiikkaa." AVAIN - Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti, no. 1 (March 1, 2008): 3–5. http://dx.doi.org/10.30665/av.74719.
Full text
4
Turunen, Mikko Juhana. "Maiseman poetiikkaa Aleksis Kiven lyriikassa." AVAIN - Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti, no. 4 (December 16, 2018): 38–53. http://dx.doi.org/10.30665/av.74283.
Full textAbstract:
Artikkelissa tarkastellaan Aleksis Kiven lyriikan tapoja rakentaa, esittää ja merkityksellistää maisemia. Tutkimusaihe mahdollistaa monitieteisen törmäyttämisen, joka hyödyntää kirjallisuustieteen analyysikeinojen lisäksi maisematutkimuksen sekä humanistisen maantieteen ja jossain määrin kirjallisen maantieteen välineitä. Kuitenkin kaunokirjallisten representaatioiden maisema on verbalisoinnin vuoksi erilainen kuin moniaistisesti hahmottuva todellinen maisema.
Kiven lyriikan maisemille on tyypillistä samanaikainen konkreettisuuden vaikutelma ja sen taustalla oleva elämyksellinen tai merkityksiä luova tendenssi. Maisemaa voi lukea topografisesti tai luontorunon konventioista käsin, mutta usein representaatioon liittyy viitteitä, jotka ehdottavat tulkintakehyksiä tai säätelevät maiseman vastaanottoa. Metafyysinen maisema limittyy usein lyyrisen minän kokemisen tapaan, jolloin maisemareseption eletty, koettu ja esitetty ulottuvuus aktivoituvat runon puhetilanteessa. Paikoin runoissa esiintyvät uskonnollisten näkyjen maisemat, joissa ilmenee raamatullista laina-ainesta sekä yleisempää subliimin, epifanian tai henkilökohtaisen hurmoksen visualisointia. Kuvauksista voi tunnistaa ns. idealisoidun ihannemaiseman piirteitä ja romantiikalle tyypillisiä topoksia sekä maisematutkimuksen mallinnuksista tuttua spatiaalista jäsennystä. Ideologisen maisemoitumisen tendenssejä on vain rajallisesti nähtävissä, mikä poikkeaa Kiveä ympäröineen kirjallisuuden linjoista.
5
Korpua, Jyrki, and Ilmari Leppihalme. "Lajien poetiikkaa, politiikkaa ja etiikkaa." AVAIN - Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti, no. 3 (September 1, 2012): 3–4. http://dx.doi.org/10.30665/av.74875.
Full text
6
Asplund Ingemark, Camilla. "Talets betydelse i finländsk kultur." Budkavlen 89 (May 22, 2023): 99–100. http://dx.doi.org/10.37447/bk.130152.
Full text
7
Kähkönen, Marjut, Pia Livia Hekanaho, Pekka Vartiainen, and Raisa Simola. "Arvostelut." AVAIN - Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti, no. 2 (June 1, 2005): 85–99. http://dx.doi.org/10.30665/av.74632.
Full textAbstract:
Marjut Kähkönen Ilo lukea Vesa Haapala: Kaipaus ja kielto. Edith Södergranin Dikter-kokoelman poetiikkaa Pia Livia Hekanaho Enkelielämän esityksiä, naisia ja noitia Susanna Itäkare: Emme ole enkeleitä. Katolisten naissääntökuntalaisten sukupuolitetut representaatiot 1900-luvun loppupuolen romaaneissa Pekka Vartiainen Onko rikostarinan takana tekstiä? Voitto Ruohonen: Paha meidän kanssamme. Matti Yrjänä Joensuun romaanien yhteiskuntakuvasta Raisa Simola Eläimiä viattomuuden valekaavussa Jopi Nyman: Postcolonial Animal Tale From Kipling to Coetzee
8
Cvetanović, Dragana. "Sajsi MC ja rap-poetiikan feministinen empatia." Idäntutkimus 28, no. 2 (July 12, 2021): 42–48. http://dx.doi.org/10.33345/idantutkimus.110180.
Full text
9
Rojola, Lea, Katja Seutu, Tarja-Liisa Hypén, Kristina Malmio, Jani Vanhala, Kaisa Laaksonen, Pia Mari Ahlbäck, Riikka Rossi, Hannu Poutiainen, and Sami Simola. "Arvostelut." AVAIN - Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti, no. 3-4 (September 1, 2009): 106–27. http://dx.doi.org/10.30665/av.74783.
Full textAbstract:
Lea Rojola Minä – kertoja, narri ja hylkiö Sari Salin: Narri kertojana. Kultaisesta aasista suomalaiseen postmodernismiin Katja Seutu Hyryn tiloissa liikkuminen on taito Leena Kaunonen: Jakamattoman avaruuden alla. Tilojen merkityksiä Antti Hyryn proosassa Tarja-Liisa Hypén Tolstoilaisuus ei ole Arvid Järnefeltin ainoa teesi Saija Isomaa: Heräämisten poetiikkaa. Lajeja ja intertekstejä Arvid Järnefeltin romaaneissa Isänmaa, Maaemon lapsia ja Veneh’ojalaiset Kristina Malmio Hyvä kansalainen hallitsee tunteensa Paula Arvas: Rauta ja ristilukki. Vilho Helasen salapoliisiromaanit Jani Vanhala Heideggeria humanisteille Annikki Niku: Heidegger ja runon tie Kaisa Laaksonen Kuvakirjojen moniulotteisia sankareita Anna-Maija Koskimies-Hellman: Inre landskap i text och bild. Dröm, lek och fantasi i svenska och finska bilderböcker Pia Maria Ahlbäck Den (ingalunda) självklara kontexten Michel Ekman & Kristina Malmio (red.): Bloch, butch, Bertel: Kontextuella litteraturstudier Riikka Rossi Kahvi ja ranskalaista kirjallisuutta, kiitos Päivi Kosonen, Hanna Meretoja & Päivi Mäkirinta (toim.): Tarinoiden paluu. Esseitä ranskalaisesta nykykirjallisuudesta Hannu Poutiainen Kalman kosketus ja makaaberi käänne Jari Eilola (toim.): Makaaberi ruumis. Mielikuvia kuolemasta ja kehosta Sami Simola Mimesiksen jäljillä Ari Hirvonen ja Susanna Lindberg (toim.): Mikä mimesis? Philippe Lacoue-Labarthen filosofinen teatteri
10
Kuortti, Joel. "Vuoden 2019 viimeisen Avaimen teemana matkakirjallisuus." AVAIN - Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti 16, no. 1 (March 25, 2019): 92. http://dx.doi.org/10.30665/av.79608.
Full textAbstract:
Numerossa 4/2019 pureudutaan matkakirjallisuuden tutkimuksen moninaiseen kenttään. Tutkimusala tarjoaa tärkeitä näkökulmia esimerkiksi siihen, miten subjektiivista kokemusta, tilaa ja paikkaa, identiteettejä, vierauden kohtaamista ja kulttuurista vuorovaikutusta voidaan esittää kirjallisuuden keinoin. Matkakirjallisuutta tutkittiin aiemmin paljolti historiallisena, maantieteellisenä ja antropologisena aineistona, mutta tutkimusalan vakiinnuttua huomiota on alettu kiinnittää myös matkakirjallisuuden poetiikkaan, muotoihin ja teemoihin. Tällä hetkellä aiheen kansainvälinen tutkimus on vilkasta, monipuolista ja tieteidenvälistä. Alan vakiintuneisuudesta kertovat muun muassa säännöllisesti ilmestyvät tieteelliset lehdet ja julkaisusarjat sekä yliopistollinen opetus ja kansainväliset konferenssit.
Avaimen teemanumerossa esitellään tuoretta suomalaista matkakirjallisuuden tutkimusta. Numeron artikkelit ja katsaukset kattavat laajan valikoiman kielialueita ja historiallisia aikakausia. Huomio kiinnittyy muun muassa kuvallisuuteen, monikielisyyteen, tilan kysymyksiin, tosiperäisen esityksen ja fiktion suhteeseen sekä matkakirjallisuuden historiaan. Esiin nousevat myös kysymykset matkakirjallisten lajien määrittelystä. Missä määrin lajia määrittävät tietyt tekstin piirteet tai lukijan odotukset ja missä määrin taas yhteys matkan kokemukseen?
Jos haluat tarjota artikkelia tai muuta kirjoitusta (essee, katsaus, kirja-arvio, konferenssiraportti tms.), ota yhteyttä teemanumeron päätoimittajiin.
Lisätietoja numeron päätoimittajilta: Kai Mikkonen (kai.mikkonen@helsinki.fi), Ilona Lindh (ilona.lindh@helsinki.fi)
11
Lintunen, Jarmo Jukka. "Ei-inhimilliset eläimet osana aatedraaman rakentumista Laura Ruohosen näytelmissä Lintu vai kala, Kuningatar K ja Luolasto." Sananjalka 61, no. 61 (November 26, 2019): 202–22. http://dx.doi.org/10.30673/sja.70046.
Full textAbstract:
TIIVISTELMÄ: Ei-inhimilliset eläimet osana aatedraaman rakentumista Laura Ruohosen näytelmissä Lintu vai kala, Kuningatar K ja Luolasto
Artikkelissani tutkin näytelmäkirjailija Laura Ruohosen kolmea nykynäytelmää aatedraaman rakentumisen näkökulmasta. Aatedraama on perinteisesti määritelty tiettyä aatetta ajavaksi tai tähdentäväksi näytelmäksi, joka pyrkii tarjoamaan jonkun ratkaisun johonkin yhteiskunnalliseen ongelmaan. Biologitaustaisen Ruohosen näytelmissä aatteellisuus nousee ihmisen ja ympäristön suhteen kriittisestä käsittelystä. Eläimiin ja luontoon liittyvät viittaukset ovat tyypillistä Ruohosen poetiikkaa. Hänen näytelmissään eläimiä esiintyy pääasiassa dialogeissa ja monologeissa, joista käytän käsitettä eläinpuhe. Kysyn artikkelissani: mitä eläinpuheet kertovat ihmisen ja eläimen suhteesta ja itse eläimistä sekä minkälaista eläinfilosofiaa näytelmät toteuttavat?
Eläinfilosofiassa tarkastellaan eläimiin liittyviä filosofisia kysymyksiä, joissa eläin on ensisijainen tutkimuksen kohde eikä pelkkä väline ihmisyyden määrittämisessä. Osa eläinfilosofioita painottaa ihmisen ja eläimen samanlaisia piirteitä ja eettisiä kysymyksiä, kun taas osa korostaa sekä ihmisen että eläimen erityisyyttä ja erilaisuutta. Kolmas suunta lähtee siitä, että ihminen on eläin ja se pyrkii purkamaan ihmiskeskeisiä käsityksiä ja rakenteita.
Näytelmien eläinpuheet painottuvat kussakin näytelmässä hiukan eri tavalla, vaikka myös yhteisiä piirteitä löytyy, kuten runsas luonnontieteellinen eläintietous. Lintu vai kala -näytelmässä korostuu eläinten suojeluun ja hyötykäyttöön liittyvät eettiset kysymykset. Ihmisen toiminnan kritisointi onkin yksi tyypillinen juonne Ruohosen näytelmissä. Kuningatar K:ssa eläinpuheet haastavat pohtimaan ihmisen ja eläimen samankaltaisuutta ja toisaalta myös erityisyyttä sekä sukupuolen monimuotoisuuden kysymyksiä. Eläin näyttäytyy aktiivisena toimijana ihmisen kohtaamisessa ja saa aikaan muutoksen. Luolaston eläinpuheissa korostuu ihmisen ja eläimen samankaltaisuus, ja toisaalta se, että ihminen unohtaa olevansa eläin toisten joukossa. Näytelmässä vihjataan mahdolliseen eläinten ja ihmisen sukupuuttoon, jollei ihminen muuta toimiaan. Eläinten näkökulma voi avata myös uusia mahdollisuuksia ongelmatilanteisiin.
Aatedraaman näkökulmasta näytelmien eläinpuheet ja eläinten toiminta tuovat ihmisen ja luonnon suhteen tarkasteluun erilaisia eläinfilosofisia ulottuvuuksia. Kussakin näytelmässä eläimet herättävät erilaisia tunteita (affektiivinen empatia), toisaalta näytelmissä on luonnontieteellistä eläintietoutta, joka haastaa myös reflektoimaan omia eläinkäsityksiään ja uskomuksiaan (reflektiivinen empatia). Kaikissa näytelmissä ihmisen ja eläimen välille syntyy jännite, joka tuo mukanaan poliittisen ulottuvuuden. Ruohonen tuntuu painottavan, että ihminen on yksi eläin muiden joukossa. Toisaalta ihmisellä on myös suuri vastuu muista eläimistä ja elämän jatkumisesta maapallollamme.
12
Isomaa, Saija. "Historiallinen poetiikka tutkimussuuntauksena." AVAIN - Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti 18, no. 3 (August 31, 2021). http://dx.doi.org/10.30665/av.100038.
Full textAbstract:
Artikkeli tarkastelee historiallisesta poetiikasta käytyä keskustelua 1800-luvulta nykypäiviin sekä hahmottelee sitä tutkimussuuntauksena, joka keskittyy kirjallisten ilmiöiden historialliseen tarkasteluun, kuvaamiseen ja teoretisointiin. Poetiikka on ymmärretty 1500-luvulta lähtien ei-historiallisesti, mutta venäläinen Aleksander Veselovski loi 1800-luvun lopussa historiallisen poetiikan käsitteen, joka vaikutti laajasti myöhempään tutkimukseen suoraan ja epäsuorasti. 1900-luvun alkupuolta ja puoliväliä hallitsivat synkroniset poetiikan teoriat, mutta historialliset poetiikan ohjelmat alkoivat nousta esiin ja yleistyä 1970-luvulta lähtien, ja ne ovat ajankohtaistuneet 2010-luvulla uusien historiallisen poetiikan tutkimusverkostojen synnyn myötä. Artikkeli kartoittaa ja arvioi kriittisesti historiallisen poetiikan ohjelmia Veselovskista Tel Avivin koulukuntaan, uushistorismin kulttuuriseen poetiikkaan ja nykytutkimuksessa tapahtuvaan historiallisen poetiikan uudelleenarviointiin. Artikkeli esittää historiallisen poetiikan yhtenä kirjallisuudentutkimuksen suuntauksista ja hahmottelee sen piiriin kuuluvia tutkimusaloja uudella tavalla. Artikkeli tuottaa uutta tietoa kirjallisuudentutkimuksen kentästä niin kansainvälisesti kuin Suomen kontekstissa ja lisää tutkijoiden itseymmärrystä.
13
Isomaa, Saija. "Poetiikka keskitason teoriana." AVAIN - Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti 18, no. 1 (April 6, 2021). http://dx.doi.org/10.30665/av.99602.
Full textAbstract:
Tarkastelen modernissa kirjallisuudentutkimuksessa luotuja tapoja ymmärtää poetiikan tutkimuksen luonne sekä erittelen niitä suhteessa tieteenteoriassa tehtyyn erontekoon korkean tason ja keskitason teorian välillä. Poetiikan tutkimuksella viitataan yleisesti kirjallisuuden keinojen, konventioiden ja lajien historialliseen tai synkroniseen tutkimukseen, eli se sulkee sisäänsä esimerkiksi narratologian, lajitutkimuksen ja lyriikantutkimuksen. Käsite on keskeinen 1800-luvun puolivälin jälkeisessä modernissa kirjallisuudentutkimuksessa, sillä kirjallisuustieteen on jopa väitetty samastuvan poetiikan tutkimukseen ja muiden tieteiden näkökulmasta tehty tutkimus on suljettu kirjallisuudentutkimuksen ulkopuolelle. Tieteenteoreettisesti katsoen poetiikka ei kuitenkaan ole niin sanottua korkean tason teoriaa, vaan keskitason teoriaa, jonka päämääränä on aineistolähtöinen teorianmuodostus. Tällaisena poetiikka eroaa esimerkiksi tieteidenvälisistä kulttuuriteorioista, jotka ovat korkean tason teorioita: ne ovat spekulatiivisia eivätkä useinkaan ole syntyneet kirjallisuuden ilmiökentän tarkastelusta.
Tarkastelen kolmen keskeisen poetiikan koulukunnan, venäläisen formalismin, ranskalaisen strukturalismin ja Tel Avivin koulukunnan, teoreetikoiden näkemyksiä ja arvioin heidän luomiensa tutkimuskäytäntöjen luonnetta. Etenen sitten Brian McHalen artikkeliin ”Whatever Happened to Descriptive Poetics” (1994) ja kontekstoin hänen näkemyksiään tieteenteoreettiseen keskusteluun keskitason teorioista. Päätän artikkelini pohtimalla poetiikan ja tulkinnan suhdetta tekstianalyysin näkökulmasta, sillä poetiikka ja hermeneutiikka on perinteisesti nähty toisilleen vastakkaisina tutkimuksen päämäärinä mutta ne yhdistyvät tekstianalyysissä.
14
Kangaskoski, Matti. "Digitaalisten kulttuurikäyttöliittymien piilevä normatiivisuus — Kirjallisuuden muuttuva poetiikka." AVAIN - Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti 18, no. 2 (June 7, 2021). http://dx.doi.org/10.30665/av.107876.
Full textAbstract:
Artikkeli ottaa lähtökohdakseen sen hypoteesin, että digitaaliset kulttuurikäyttöliittymät, kuten striimauspalvelut, verkkokaupat, sosiaalinen media, kulttuuriuutiset ja -lehdet verkossa ovat muodostuneet merkittäväksi osaksi sitä ympäristöä, jossa kohtaamme kulttuurituotteita ja ajatuksia. Samalla kun digitaalisten kulttuurikäyttöliittymien rooli ikkunana kulttuuriseen maailmaan kasvaa, sen muodot ja käytännöt normalisoituvat ja muuttuvat kulttuuriympäristön “ei-ajatelluiksi ehdoiksi” (Piippo & Roine 2020). Ei-ajatellut ehdot katoavat näkyvistä, mutta ehdollistavat toimintaa ja siihen kytkeytyviä arvoja.
Artikkelin alussa ponnistan Antoinette Rouvroyn ja Thomas Bernsin (2013) immanentin normatiivisuuden – jota kutsun tässä suomeksi piileväksi normatiivisuudeksi – ajatuksesta sekä Michel Foucault’n vallan ja hallinnan käsitteistä esittääkseni, että juuri ympäristön ja siihen kytkeytyvien käytäntöjen normalisoituminen mahdollistaa digitaalisenkin ympäristön piilevän normatiivisuuden. Piilevän normatiivisuuden kautta syntyy arvoja, jotka alkavat vaikuttaa luonnollisilta ja kyseenalaistamattomilta, ja jotka rohkaisevat tietynlaiseen kulttuuriseen poetiikkaan.
Tarkastelen digitaalista ympäristöä lähemmin sen kulttuurisen poetiikan hypoteesien avulla ja esitän, että poetiikka syntyy digitaalisten kulttuurikäyttöliittymien kulttuurisen logiikan sekä tarjoumien seurauksena. Hypoteesini ovat, että digitaalisten käyttöliittymien poetiikkaan kuuluvat ainakin 1) nopea tunnistettavuus, 2) selvärajainen ja korostunut affektiivisuus 3) ilmiön kompleksisuuden ja ”hälyn” korkea kompressoituminen sekä 4) laskennallisuuden ja vertaisvahvistuksen korostuva vaikutus.
15
Saarinen, Jukka. "Runolaulun poetiikka." Elore 25, no. 1 (June 19, 2018). http://dx.doi.org/10.30666/elore.72825.
Full text
16
Mäntyniemi, Helena. "Yhteistekijyyden poetiikka internetin Harry Potter -fanifiktiossa." AVAIN - Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti 18, no. 2 (June 7, 2021). http://dx.doi.org/10.30665/av.102472.
Full textAbstract:
Artikkeli tarkastelee yhteistekijyyden poetiikkaa Harry Potter -fanifiktiossa. Nykykulttuurissa erilaisista internetin ja sosiaalisen median alustoista on tullut tärkeitä kohtaamispaikkoja, joissa käydään kriittistä yhteiskunnallista keskustelua esimerkiksi intersektionaalisesta feminismistä. Yhden tällaisen alustan tarjoaa internetissä julkaistu fanifiktio. Fanifiktiolla tarkoitetaan fanien kirjoittamia tarinoita, jotka henkilöhahmojensa, juonensa ja/tai tarinamaailmansa puolesta pohjautuvat yhteen lähdetekstiin tai teosten muodostamaan kokonaisuuteen. Tarkastelen tässä kahta Harry Potter -fanifiktion tarinaa, jotka kuvaavat romanssia kahden naispuolisen hahmon välillä sekä yhtä naishahmojen eroottiseen kuvaukseen keskittyvää blogitekstiä. Teoreettisena viitekehyksenä käytän poetiikan tutkimusta, Hanna Kuuselan kollektiivisen kirjoittamisen teoriaa, Alastair Fowlerin lajiteoriaa, Sirma Bilgen ja Patricia Hill Collinsin intersektionaalisuuden teoriaa sekä aiempaa fanifiktiotutkimusta, kuten Francesca Coppan käsityksiä eroottisesta fanifiktiosta. Näiden kautta pyrin vastaamaan seuraaviin tutkimuskysymyksiin: Miten digitaalisilla alustoilla tapahtuva intersektionaalisen feminismin aktivismi limittyy fanifiktion yhteisölliseen kirjoittamiseen? Miten yhteistekijyyden poliittinen merkitys näkyy fanifiktioteksteissä? Tuovatko feministiset periaatteet uusia piirteitä romanssin ja erotiikan lajeihin? Voiko niiden ajatella luovan uudenlaista feminististä poetiikkaa?
17
Dunderlin, Tommi. "Maailmanlopun poetiikka nykykirjallisuudessa." Joutsen / Svanen. Kotimaisen kirjallisuudentutkimuksen vuosikirja, no. 2022 (September 9, 2022). http://dx.doi.org/10.33346/joutsensvanen.119388.
Full text
18
Kurikka, Kaisa. "Tilan poetiikka Maarit Verrosen tuotannossa." AVAIN - Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti 21, no. 1 (April 9, 2024). http://dx.doi.org/10.30665/av.142230.
Full textAbstract:
Sarianna Kankkunen 2021: Harassing Habitats. Experienced Space in Finnish Contemporary Fiction, a Study on Maarit Verronen. Helsinki: Helsingin yliopisto, 221 s. http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-7630-1
19
Savolainen, Ulla. "Evakkolapsuuden muistelukerronnan poetiikka ja muistelun todellisuudet." Elore 22, no. 1 (May 21, 2015). http://dx.doi.org/10.30666/elore.79190.
Full text
20
Piippo, Laura Hannele. "Lectio Praecursoria: Operatiivinen vainoharha normaalitieteen aikakaudella." AVAIN - Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti 18, no. 1 (April 6, 2021). http://dx.doi.org/10.30665/av.101497.
Full textAbstract:
Laura Piipon väitöskirja Operatiivinen vainoharha normaalitieteen aikakaudella: Jaakko Yli-Juonikkaan Neuromaanin kokeellinen poetiikka tarkastettiin 22.8.2020 Jyväskylän yliopiston humanistis-yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa.
21
Bastman, Eeva-Liisa. "Jäljittelyn ja muuntelun dynamiikkaa Matthias Salamniuksen runossa Ilo-Laulu Jesuxesta." AVAIN - Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti 16, no. 3 (October 19, 2019). http://dx.doi.org/10.30665/av.82789.
Full textAbstract:
Matthias Salamniuksen Ilo-Laulu Jesuxesta (1690) on kahdentuhannen säkeen laajuinen kertova runo, joka käsittelee Jeesuksen syntymää ja kuolemaa. Kalevalamittainen runo kuuluu varhaisen uuden ajan suomenkielisen kirjallisuuden merkittävimpiin teoksiin. Runo sai kanonisen aseman jo varhain, ja tutkimuksessa on oltu kiinnostuneita sen yhteyksistä aikakauden suulliseen ja kirjoitettuun runouteen.
Artikkelissa tarkastelen runon lajiin, poetiikkaan ja tekstien välisiin suhteisiin liittyviä kysymyksiä 1600-luvun runoutta hallinneen imitaation käsitteen valossa. Varhaisen uuden ajan kirjallisuudessa imitaatio oli luonteeltaan monimuotoista ja dynaamista ja kannusti tunnetun aineksen ja tuttujen muotojen soveltamiseen ja muokkaamiseen. Näin jäljittelevä poetiikka myös edisti kansankielisen kirjallisuuden kehittymistä.
Tulkitsen teosta kristillisenä eepoksena, joka jäljittelyn tekniikoista nojaa etenkin parafraasiin. Pääasialliseksi parafraasin kohteeksi osoittautuu Mikael Agricolan laatima yhteensovitus neljän evankeliumin kärsimyshistoriasta (1549). Tarkastelun kohteena ovat lisäksi runon eeppiseen kerrontaan yhdistyvät opettavat kommentit, laajennukset ja lisäykset. Artikkeli osoittaa, kuinka raamatullinen epiikka avautuu Salamniuksen runossa kohti hartauskirjallisuutta.
22
Kallio, Kati, Taarna Valtonen, and Marko Jouste. "Olaus Sirman runojen vertailevaa luentaa." Suomalais-Ugrilaisen Seuran Aikakauskirja 2019, no. 97 (May 2, 2019). http://dx.doi.org/10.33340/susa.75266.
Full textAbstract:
Olaus Sirman runojen vertailevaa luentaa: runojen poetiikka ja rakenne ympäröivien kulttuurien tekstien näkökulmasta
Vuonna 1673 Uppsalan yliopiston professori ja Ruotsin antikviteettikollegion assessori Johannes Schefferus julkaisi latinaksi kirjan Lapponia, joka sisältää kaksi Olaus Sirman antamaa runoa. Sirma oli Sodankylän alueella syntynyt saamelainen, Uppsalan yliopiston opiskelija ja myöhemmin pappismies Enontekiöllä. Sirman runojen luonteesta on kiistelty: ovatko ne yksilöllisiä taiteellisia luomuksia vai esimerkkejä tämän myöhemmin assimiloituneen saamelaisryhmän alkuperäisestä suullisen perinteen lajista? Dokumentoiko Sirma omaa suullista perinnettään, käytti tai muokkasi sitä kirjallisiin tarkoituksiin vai loiko hän jotain uutta?
Yhdistäen kielitieteen, folkloristiikan ja etnomusikologian näkökulmia vertailemme runoanalyysin tuloksia 1600-luvun oppineisiin runousihanteisiin sekä myöhemmin tallentuneisiin lähikulttuurien suullisiin perinteisiin (saami, suomi, ruotsi, venäjä). Sirman kaksi runoa näyttävän kuuluvaan kahteen eri laulun lajiin tai tyyliin. Ensimmäinen runo on selvästi sidoksissa sekä suullisena että kirjallisena laajalti suosittuun riiimillisen parisäkeen malliin, mutta se ei jaa olennaisimpia 1600-luvun kirjallisen runouden ihanteita. Toisen runon rakentumisen logiikka vaihtelevine säerakenteineen taas on lähempänä esimerkiksi joitain myöhempiä kolttasaamelaisia leu’ddeja kuin kirjallisia malleja.
23
Suoranta, Juha. "Aikuiskasvatuksen ihmiskuvan poetiikkaa." Aikuiskasvatus 12, no. 1 (February 15, 1992). http://dx.doi.org/10.33336/aik.96787.
Full textAbstract:
Artikkelissa esitellään diskurssianalyyttinen tutkimus ja sen sovellettavuus ottamalla metodin esimerkiksi aikuiskasvatuksen ihmiskuvan ja kielellisen ilmaisun. Kirjoittaja pitää diskursiivista lähestymistapaa uudenlaisena tapana lukea erilaisia tekstejä, jolloin se auttaa näkemään tekstissä piilevät merkitykset. Analysoidessaan aikuiskasvatuksen ilmaisuja ja käsitteistöä kirjoittaja esittää kriittisen kysymyksensä: Mitä aikuiskoulutuksen suunnaton korostaminen lopultakin merkitsee?
24
Mäntymäki, Helen. "Feministisiä luentoja naiseuden ja väkivallan representaatioista." AVAIN - Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti 16, no. 3 (October 19, 2019). http://dx.doi.org/10.30665/av.84712.
Full text
25
Hiltunen, Kaisa, Tuija Saresma, and Nina Sääskilahti. "Rajojen poetiikkaa ja politiikkaa: Taiteellinen aktivismi reaktiona "pakolaiskriisiin"." Media & viestintä 43, no. 2 (June 14, 2020). http://dx.doi.org/10.23983/mv.95674.
Full textAbstract:
Käsittelemme artikkelissa suomalaisten nykytaiteilijoiden reaktioita vuoden 2015 ”pakolaiskriisiin” taiteellisen aktivismin näkökulmasta. Analysoimme kolmea teosta, Lauri Ahtisen Elias-sarjakuvaromaania (2018), Minna Rainion ja Mark Robertsin lyhytelokuvaa They Came in Crowded Boats and Trains (2017) ja Riiko Sakkisen näyttelyä Rajat kiinni (2017). Tulkitsemme teoksia poeettisena aktivismina, jolla taiteilijat pyrkivät vaikuttamaan yleisöön taiteen omien esteettisin keinoin. Tarkastelemme teoksia sen keskustelun viitekehyksessä, jota on käyty taiteen ja median ristiriitaisesta roolista ”pakolaiskriisin” käsittelyssä, sekä osana keskustelua taiteellisesta aktivismista. Erittelemme taiteilijoiden käyttämän poeettisen aktivismin ominaispiirteitä ja osoitamme, että taiteella on erityinen rooli pakolaistilanteen kommentoinnissa. Teoksissa kommentoidaan konkreettisia ja symbolisia rajoja monin tavoin. Keskeisenä tulkinnallisena käsitteenä käytämme rajatyötä. Teoksille yhteisinä taiteellisen vaikuttamisen keinoina esittelemme törmäyttämisen ja provokaation sekä tyylikeinoista keskeisimmät eli ilmaisun vaihtelevat sävyt ja erilaisten näkökulmien ottamisen. Taideteosten lisäksi käytämme analyysimme tukena taiteilijoiden puolistrukturoituja haastatteluja.
26
Turunen, Mikko. "Maiseman poetiikkaa ja vietin kiihkoa Aleksis Kiven ”Helavalkeassa”." Joutsen/Svanen - Erikoisjulkaisut, no. 1 (December 1, 2016). http://dx.doi.org/10.33347/jses.138696.
Full text
27
Hämäläinen, Niina. "Raportti: Missä on poetiikan arki?" Elore 15, no. 2 (December 1, 2008). http://dx.doi.org/10.30666/elore.78753.
Full text
28
Vaakanainen, Noora. "Me-metelöintiä." AVAIN - Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti 17, no. 1 (April 14, 2020). http://dx.doi.org/10.30665/av.82860.
Full textAbstract:
Artikkelissani käsittelen yhteisöllisyyden poetiikkaa, sen rakentumista ja purkaantumista kollektiivisen kerronnan avulla Kristina Carlsonin historiallisessa romaanissa Herra Darwinin puutarhuri. Väitän, että kertomuksen tutkimuksen piirissä kehitellyt määritelmät, jotka pohjaavat joko kollektiiviseen subjektiviteettiin tai lingvistisiin ehtoihin, kuten monikon ensimmäiseen persoonaan, osoittautuvat liian kapeiksi Carlsonin romaanin tulkintaan. Sen sijaan kollektiivista kerrontaa tulisi ymmärtää moninaisena, eri kerronnallisia ja kielellisiä keinoja yhdistelevänä kudelmana.
Yhteisöllisyyden poetiikkaa analysoidessani otan huomioon Herra Darwinin puutarhurissa kollektiivisuutta heijastelevat rakenteet. Näitä ovat Carlsonin teoksessa etenkin juoru ja toistuvat viittaukset lintuihin. Sovellan juorun analyysiin Patricia Meyer Spacksin määritelmiä juorusta sosiaalisia, moraalisia ja esteettisiä merkityksiä kantavana diskurssina. Tarkastelen, kuinka juoru kommentoi yhteisön jakamia arvoja. Osoitan romaanissa ilmenevän juorun keskeiseksi piirteiksi moraalisen kommentoinnin lisäksi metakielisyyden: juorussa ilmenevä kielellinen ja esteettinen leikittely näyttäytyy tulkinnassani juorun muita funktioita tärkeämpänä. Tulkitsen toistuvia lintu-viittauksia, kuten lintujen ääntelyn translitterointia, ensisijaisesti metafiktiivisinä, teoksen rakentumista kommentoivina välineinä, joiden avulla teos tarjoaa suuntaa lukijan huomion entistä tiukemmin yhteisöllisyyden – ja oikeastaan koko romaanin – kielellisiin mekanismeihin.
29
Rossi, Riikka. "Empaattinen ahdistus romaanin tunnevaikutuksena." AVAIN - Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti 18, no. 1 (April 6, 2021). http://dx.doi.org/10.30665/av.100383.
Full textAbstract:
Artikkelissa tarkastelen empaattista ahdistusta Marjo Niemen Kaikkien menetysten äiti -romaanin (2017) tunnevaikutuksena ja kehittelen eteenpäin affektiivista poetiikkaa sekä tutkimusta vaikeasta empatiasta. Artikkelin taustalla on empiirinen tutkimus lukupiiristä, jota peilaan luentaani Niemen teoksesta. Voisi ajatella, että romaanin kuvaama traaginen lapsuudentarina herättelee ensisijaisesti oletetun lukijan myötätuntoa ja eettistä huolta toisesta ihmisestä. Lukijoiden luonnehdinnoissa korostuvat kuitenkin Niemen teoksen herättämä ahdistus ja torjunnan tunteet. Esitän, että romaanin tunnevaikutukset kytkeytyvät monisyisesti romaanin kerronnallisiin ja tyylillisiin piirteisiin, muun muassa ensimmäisen persoonan kerrontaan ja puhekielisyyden luomaan toden tuntuun, kerronnan toisteisuuteen ja kielen kokeellisuuteen. Lukijan myötätunnon ja eettisen huolen herääminen edellyttää lukijalta reflektiivistä, kehittelevää empatiaa ja on osittain ikäsidonnaista, mistä oli viitteitä myös artikkelin taustalla olevassa lukupiirissä.
30
Rahikkala, Salla. "”But my own story was fading”." AVAIN - Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti 18, no. 3 (August 31, 2021). http://dx.doi.org/10.30665/av.99278.
Full textAbstract:
Tässä artikkelissa analysoidaan romaanin ja kertomusten rakentumisen kysymyksiä rinnakkain mustaan naissubjektiuteen liittyvien ongelmanasettelujen kanssa Zadie Smithin uusimmassa romaanissa Swing Time (2016). Romaani kuvaa moniulotteisesti todellisuutta ja subjektiutta määrittelemään pyrkivien kertomusten moneutta ja hajanaisuutta. Puntaroidessaan mustan naissubjektiuden konstruoinnin mahdollisuuksia romaanissa pohditaan samalla metanarratiivisesti kertomusten merkitystä postmodernismin/postmoderniteetin jälkeisessä kirjallisuudessa ja ajassa. Tarkastelu rakentuu neljän kertomuksia ja metanarratiivisuutta koskevan havainnon ympärille. Tutkin kertomusten poissaolon uhkaa, kertomusten ongelmallista moneutta, kertomusten mahdollisuuksia sekä lopuksi kertomusten ”esteettis-eettisiä” (vrt. Vermeulen & van den Akker 2010, 2015) ulottuvuuksia. Näitä kertomusten eri puolia analysoimalla havainnollistuu, miten Swing Time esittää mustan naissubjektiuden rakentumisen kertomusten, ja erityisesti romaanin, rakentumiseen kytkeytyvänä ja rinnastuvana ilmiönä. Smithin romaani näyttäisi nostavan esiin uudenlaisen metamodernistisen ja itsetietoisen rekonstruktion paradigman. Se ehdottaa siirtymistä postmodernismin hajonneista pienistä kertomuksista – niin subjektiutta kuin romaanimuotoa koskevista – kohti kertomusten tarpeen (ks. esim. Meretoja 2014; Malmio 2019) tunnustavaa politiikkaa ja poetiikkaa.
31
Tähtinen, Tero. "Lu-vuoren todelliset kasvot." AVAIN - Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti 16, no. 1 (March 25, 2019). http://dx.doi.org/10.30665/av.75072.
Full textAbstract:
Artikkelini käsittelee maiseman käsitettä kiinalaisessa, erityisesti Tang- ja Song-dynastioiden luontorunoudessa. Toisin kuin länsimaisessa perinteessä, missä maisema määrittyy udein visuaalisesti havaittuna staattisena "tauluna", kiinalainen perinne näkee maiseman energeettisenä kenttänä, jossa vastakohtaiset voimat tulevat päättymättömään "korrelaatioiden leikkiin" keskenään. Yhtenä keskeisenä pyrkimyksenäni on osoittaa, että kiinalaisessa maisemaorientaatiossa ihminen ei ole vain passvinen tarkkailija ("katsoja") vaan olennainen osa villin luonnon kosmologiaa.
Teoreettisena taustana hyödynnän erityisesti ranskalainen sinologin François Jullienin teosta Living off Landscape, joka on ensimmäinen länsimaisen tutkijan yritys ymmärtää ja hahmottaa kiinalainen käsitys "vuorten-vesien" holistisesta kokonaisuudesta. Jullienin teoriat ovat ajoittain sangen korkealentoisia, ja yksi artikkelini pyrkimyksistä on havainnollistavien runoesimerkkien avulla konkretisoida ja täsmentää hänen näkemyksiään. Lisäksi runoanalyysieni kautta haluan kehitellä hänen ajatuksiaan edelleen suhteessa kiinalaiseen filosofiaan ja poetiikkaan.
32
Romu, Leena. "Sarjakuvan metafiktiivisyys 1920- ja 1930-lukujen Suomessa – tapaus Junnu." AVAIN - Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti 20, no. 3 (September 13, 2023). http://dx.doi.org/10.30665/av.128843.
Full textAbstract:
Artikkelissa tarkastellaan 1920- ja 1930-luvuilla julkaistua suomalaista Junnu-sarjakuvaa metafiktion näkökulmasta. Historialliseen poetiikkaan perustuvan analyysin avulla esitetään, että metafiktio toimi sarjakuvan keinona sitouttaa lukija osaksi julkaisualustan eli Suomen Kuvalehden tavoittelemaa lukijaperhettä. Junnun metafiktiossa korostui käsikirjoittaja Veli Giovannin ja sarjakuvan lukijoiden välinen vuorovaikutus, jossa lukijat pääsivät osalliseksi todellisuuden ja fiktion välistä rajaa hämärtävää metafiktiivistä leikkiä. Artikkelissa hyödynnetään sarjakuvatutkija Roy T. Cookin kehittämää metasarjakuvien typologiaa ja retorisen kertomusteorian ajatuksia kertomuksen kommunikaatiosta ja tulkinnasta. Keskeisiä metafiktion keinoja Junnussa ovat sarjakuvahahmon tietoisuus itsestään sarjakuvahahmona, tekijöiden kuvaaminen sarjakuvahahmoina, sarjakuvan formaalien elementtien manipulaatio ja Cookin malliin kuulumaton lukijan roolin korostaminen. Erään aikansa suosituimman ja kulttuurisesti merkittävän sarjakuvan analyysin avulla artikkeli osoittaa, kuinka sarjakuvan ilmaisu- ja kerrontakeinot – sekä niihin liittyvät ilmiöt, kuten metafiktio – ovat sidoksissa historiallisiin ja kulttuurisiin konteksteihin.
33
Karhu, Hanna. "Piipatusta simapillin, paimenhuilun pajatusta?" AVAIN - Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti 16, no. 2 (July 6, 2019). http://dx.doi.org/10.30665/av.74177.
Full textAbstract:
Artikkelissa osoitetaan, että Otto Mannisen (1872−1950) runotuotannolla on yhteyksiä kepeänä pidettyyn kansanlauluperinteeseen. Runouden suhdetta kansanlauluun tarkastellaan artikkelissa nimenomaan yhteydessä rekilauluperinteeseen, eli uudempiin riimillisiin, rekilaulumittaa noudattaviin kansanlauluihin, jotka olivat 1800-luvun lopun Suomessa vallitseva kansanomaisen laulun laji ja josta kirjailijat ja runoilijat kiinnostuivat 1890-luvulla. Aiemmassa tutkimuksessa Mannisen runous on nähty pitkälti oppositiossa ennen kaikkea Eino Leinon edustamaan, laulullisuutta ja soinnillisuutta korostavaan runouteen. Mannisen runoutta on käsitelty yhteydessä symbolismin poetiikkaan ja runojen konstruktivistista ja kryptistäkin luonnetta korostettu. Artikkelissa tarkastellaan erityisesti kahta Mannisen Säkeitä-esikoiskokoelman (1905) runoa, ”Pellavan kitkijää” ja ”Luistimilla”, jotka oli molemmat julkaistu jo aiemminkin (1897 ja 1900). Runoja verrataan suullisen perinteen rekilauluihin (Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran perinteen ja nykykulttuurin kokoelman rekilaulumuistiinpanojen avulla), erityisesti runojen säkeistörakenteiden sekä suullisen perinteen formuloiden toisintamisen ja varioimisen osalta. ”Luistimilla”-runon tapauksessa sivutaan myös runon rytmiä. Artikkelissa käsitellään myös Antti Rytkösen runoa ”Järven jäällä” (1900) sekä eräitä Mannisen arkiston aineistoja.
34
Bastman, Eeva-Liisa, Kati Kallio, and Tuomas M. S. Lehtonen. "Vernakulaarin monta tasoa." Elore 27, no. 1 (June 3, 2020). http://dx.doi.org/10.30666/elore.89057.
Full textAbstract:
Artikkeli tarkastelee suomenkielisen runouden ja kirjallistumisen historiaa vernakulaarin käsitteen kautta, keskiössään Matthias Salamniuksen vuonna 1690 ilmestynyt kalevalamittainen kristillinen eepos Ilo-Laulu Jesuxesta. Salamniuksen teos hyödyntää aineksia niin paikallisesta suullisesta traditiosta kuin kirjallisesta kosmopoliittisesta traditiosta, ja se analyysi osoittaa, miten monin tavoin kirjallistuminen, kansanomaistaminen, suullinen kulttuuri ja runokielten käytön historia kytkeytyvät toisiinsa.
Ilo-Laulu on kirjallinen runo, joka on laadittu suullisen runon mittaa ja poetiikkaa noudattaen. 2265-säkeinen teos on ensimmäinen laaja kirjoitettu kalevalamittainen kertova runo. Se asettuu suhteeseen niin paikallisen suullisen tradition kuin kirjallisen kosmopoliittisen tradition kanssa. Runon laji, Kristuksen elämästä, kärsimyksestä ja kuolemasta kertova eepos, kuuluu jälkimmäisen piiriin. Suullisen runon piirteitä hyödyntävä runomitta ja esitystapa puolestaan edustavat paikallista kansankielistä traditiota. Kalevalamittaa oli ennen Salamniusta hyödynnetty erilaisissa kirjallisissa hybridimuodoissa, mutta suullisenkaltaisen riimittömän mitan käyttö ei ollut yleistä. Ilo-Laulusta tuli pidetty teos sekä rahvaan että eliitin parissa.
Pohdimme, minkälaisia näkymiä vernakulaarin käsite avaa runokielten käytön ja muokkaamiseen prosesseihin ja miten kirjallisuustieteen ja folkloristiikan vernakulaari haastavat ja täydentävät toisiaan. Tarkastelemme Ilo-Laulua suhteessa kirjallistumiseen ja kansankielisen kirjallisuuden luomiseen, Ilo-Laulun oppineita ja kansanomaisia vastaanottoja sekä runokielten rekisteriytymisprosesseja. Esitämme, että vernakulaari on toimiva käsite kuvattaessa sekä kansankielistymistä että kansanomaista suullista kulttuuria ja sen ilmaisutapoja. Tarkempi analyysi edellyttää kuitenkin hienojakoisempia määreitä, sillä yleisluonteinen kansankielisyyden, epävirallisen ja hierarkkisesti alisteisen yhdistelmä ei käytännössä erottele ilmiöitä riittävästi. Käsitteen etu kuitenkin on, että se tuo näkyviin runouden ja runomuotojen muutosten taustalla vaikuttavia kulttuurisia prosesseja, kuten kielten, väestöryhmien ja ilmaisutapojen hierarkioita ja näiden väliseen vuorovaikutukseen heijastuvia asetelmia.
35
Rättyä, Kaisu. "Empaattinen reflektivismi Hannele Huovin nuortenromaaneissa." AVAIN - Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti 20, no. 2 (June 16, 2023). http://dx.doi.org/10.30665/av.125968.
Full textAbstract:
Nuortenromaanien ydintä on identiteetin etsintä ja aikuisuuteen astuminen. Hannele Huovi rakentaa teoksiinsa reflektoivia peilejä ja pintoja, jotka auttavat henkilöhahmoja pohtimaan identiteettiään. Huovin Madonna (1986), Vladimirin kirja (1988), Tuliraja (1994) ja Lasiaurinko (1996) uudistivat 1980- ja 1990-luvun ongelmarealistista nuortenromaania teemojen, muotojen ja lajikonventioiden luovalla yhdistelmillä ja rakensivat samalla empaattista lähestymistapaa nuorten elämän kuvaukseen idyllittömyyden tilalle. Huovin nuortenromaanit esittelen reflektivismi-määreen alla, jolla viittaan teoksissa esiintyvään temaattiseen ja rakenteelliseen reflektointiin, joka tukee päähenkilöiden identiteetin etsimisen prosessia ja sen esittämistä. Suomalaisen tunteiden poetiikan ja retoriikan tutkimuksen inspiroimana tarkastelen Hannele Huovin neljän nuortenromaanin rakenteita empatian näkökulmasta. Lähtökohtanani Suzanne Keenin kerronnallisen empatian teoria selvitän, kuinka kohdeteosten kerronnalliset, refleksiivisyyttä korostavat rakenteet luovat empatiaa. Pohdin kerronnallisia heijastuspintoja luovien rakenteiden merkitystä empatian mahdollistajina kerronnan tasojen näkökulmasta, upotusten, sisäkertomusten ja kynnystekstien näkökulmasta sekä metanarratiivisuuden näkökulmasta. Huovin nuortenromaanien kerronnan tarkastelu kerronnallisen empatian teorian ja siihen liitettyjen kerronnan keinojen avulla osoitti, millainen tekstien ja kertomusten merkitys on nuorten elämässä ja eettisten kysymysten pohdinnassa. Teokset avaavat päähenkilöiden tunteita lukijalle niin realistisen tilannekuvausten kuin kertomisen, kirjoittamisen ja sisäkertomustenkin avulla. Henkilöhahmojen tunteiden tunnistamisen ja samaistumisen mahdollistuu hyvin, kun empatiapositioita on runsaasti. Huovin teosten laadun määritän empaattinen reflektivismi -termillä. Empaattisessa reflektivismissä päähenkilöt reflektoivat identiteetinetsintäänsä, heidän toimensa ja puheensa kuvastavat etsintää, samalla kun myös teoksen kerronnalliset rakenteet peilaavat identiteetin etsintää tarjoavat lukijalle empatiapositioita esimerkiksi sisäkertomusten henkilöhahmojen tai ekfrasisten avulla.