Journal articles: 'Pohjanen'

1

Heith, Anne. "Platsens sanning. Performativitet och gränsdragningar i tornedalsk litteraturhistoria och grammatik." Nordlit 16, no. 2 (October 23, 2012): 71. http://dx.doi.org/10.7557/13.2373.

Full text

Abstract:

The language Meänkieli is an official minority language in Sweden since the year 2000. The acknowledgement of the existence of historical linguistic minorities reflects the fact that Sweden has always been a multiethnic and multilingual space. Long before the present day borders were established there were Sami people and Finno-Ugric groups of people in the northernmost parts of Scandinavia. Since a couple of decades the cultural mobilization among the Swedish Tornedalians has been intensified. Publishing houses which publish in Meänkieli (previously called Tornedalian Finnish) have been established. Furthermore there are conscious attempts at constructing a literary tradition and at producing grammar books of Meänkieli. In 2007 the first volume of a Tornedalian literary history co-authored by Bengt Pohjanen and Kirsti Johansson was published, Den tornedalsfinska litteraturen. Från Kexi till Liksom. Two years later a second volume, Den tornedalsfinska litteraturen. Från Kalkkimaa till Hilja Byström, was published. Both volumes performatively construct a specific Tornedalian literary tradition which is distinguished from a Swedish national tradition. This may be interpreted as a deconstruction of notions of a homogeneous Swedish nation through the production of local truths which challenge culturally homogenizing nation-building.

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

2

Husu-Kallio, Jaana. "Tiede päätösten pohjana - terveydeksi ja turvaksi." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 19 (January 31, 2004): 1–3. http://dx.doi.org/10.33354/smst.76155.

Full text

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

3

Turunen, Jani, and Tuula Pesonen. "Toiminnallisuus käsitteen opetuksen ja oppimisen pohjana matematiikassa." Lumat: International Journal of Math, Science and Technology Education 3, no. 7 (December 30, 2015): 982–83. http://dx.doi.org/10.31129/lumat.v3i7.980.

Full text

Abstract:

LUMA SUOMI -kehittämisohjelmaan kuuluvan hankkeemme tavoitteena on rikastaa matematiikan opetusta ja oppimista uudistuvien perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden viitoittamalla tiellä läpi peruskoulun. Hankkeen ensimmäinen vaihe koostuu opettajien pitkäkestoisesta täydennyskoulutuksesta, jonka aikana opettaja syventää omaa ymmärrystään matematiikan käsitteistä. Lisäksi koulutuksessa esitellään ja kokeillaan monipuolisia toiminnallisia opetusmateriaaleja ja työtapoja luokkaan vietäväksi.

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

4

Sapattinen, Niina. "Tahtipuikon jäljillä." Aikuiskasvatus 32, no. 4 (December 1, 2012): 257–67. http://dx.doi.org/10.33336/aik.94004.

Full text

Abstract:

Kapellimestariksi kasvaminen vaatii kymmenien vuosien työn, jossa asiantuntijuuden pohjana on kokemus orkesterisoitosta ja oman instrumentin hyvä hallinta. Kasvumatkalle tarvitaan myös erilaisten ihmisten kohtaamista.

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

5

Salo, Vappu. "Työssä oppiminen kotipalveluhenkilöstön arjessa." Aikuiskasvatus 30, no. 1 (February 15, 2010): 63–68. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93862.

Full text

Abstract:

Kirjoittajan tarkastelussa on kotipalveluhenkilöstön työssä oppiminen sekä oppiminen kokeneelta työntekijältä työn yhteydessä. Erityisen kiinnostuksen kohteena ovat ikäihmisten ruokailuun liittyvät tilanteet sekä kotipalveluhenkilöstön ravitsemustietous. Tarkastelun pohjana on haastatteluaineisto, missä lähtökohtana oli työhön liittyvä formaali eli virallinen oppiminen.

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

6

Lilja, Niina. ""Mä opin sitä kadulla kavereitten kanssa" - suomen kielen käyttöön ja oppimiseen liittyviä kategorisointeja maahanmuuttajanuorten haastattelupuheessa." Puhe ja kieli, no. 4 (March 1, 2019): 203–25. http://dx.doi.org/10.23997/pk.69270.

Full text

Abstract:

Tarkastelen tässä artikkelissa haastatteluaineistoon pohjaten maahanmuuttajanuorten käsityksiä eli ajatuksia ja ideoita suomen kielen käyttämisestä ja oppimisesta. Kysyn, millaisia käsityksiä nuorilla on suomen kielestä, suomen kielen käytön ja oppimisen paikoista sekä kielen oppimisen prosessista. Analysoin aineistoani jäsenkategoria-analyysia soveltaen ja erittelen niitä ihmisiin ja paikkoihin liittyviä kategorioita, jotka jäsentävät maahanmuuttajanuorten haastattelupuhetta suomen kielestä ja kielen oppimisesta. Osoitan, että haastateltavien puheessa olennaiseksi nousee kaverin kategoria ja ensisijaisesti suomalaiset kaverit nähdään tärkeiksi oppimisen mahdollistajiksi. Kaverin kategoria nousee joissakin haastatteluissa keskeiseksi myös poissaolon kautta, ja suomalaisten kavereiden puuttuminen yhdistetään suoraan kielenkäyttötilanteiden vähyyteen. Paikkoihin liittyvistä kategorisoinneista tärkeäksi nousee vastakkainasettelu koulun ja sitä ympäröivän kieliyhteisön välillä. Näytän analyysissani, miten tämän vastakkainasettelun avulla jäsennetään suomen kielen käytön ja oppimisen paikkoja ja rakennetaan käsityksiä eri kielimuotojen arvostuksiin liittyen.

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

7

Lummaa, Karoliina, Ville Lähde, Tero Toivanen, Jussi T. Eronen, Paavo Järvensivu, and Tere Vadén. "Humanistinen ympäristötutkimus." Alue ja Ympäristö 49, no. 2 (December 14, 2020): 83–91. http://dx.doi.org/10.30663/ay.97341.

Full text

Abstract:

Katsauksessa tarkastellaan humanistisen ympäristötutkimuksen taustoja ja nykytilaa sekä suhteutetaan sitä yhteiskuntatieteelliseen ympäristötutkimukseen suomalaisessa ja kansainvälisessä tutkimuskeskustelussa. Koska suuntauksella ei ole vielä selkeää profiilia Suomessa, katsauksen pohjana on valikoima 2010-luvulla ilmestyneitä alan englanninkielisiä antologia- ja artikkelimuotoisia esittelyjä. Humanistisen ympäristötutkimuksen nykytilaa arvioidaan myös suhteessa teemanumeron työn ja talouden materiaalisuuksiin liittyviin kysymyksiin.

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

8

Prokkola, Eeva-Kaisa, and Juha Ridanpää. "Following the plot of Bengt Pohjanen's Meänmaa: narrativization as a process of creating regional identity." Social & Cultural Geography 12, no. 7 (November 2011): 775–91. http://dx.doi.org/10.1080/14649365.2011.615666.

Full text

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

9

Heith, Anne. "An Arctic Melting-Pot: The Byzantine Legacy and Bengt Pohjanen's Construction of a Tornedalian Aesthetic." Acta Borealia 27, no. 1 (June 2010): 24–43. http://dx.doi.org/10.1080/08003831.2010.486924.

Full text

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

10

Lindfors, Eila, and Matti Pirttimaa. "Teknologiakasvatuksen haasteet ja mahdollisuudet automaatioteknologian oppimisympäristössä." Ainedidaktiikka 2, no. 1 (March 2, 2018): 2–19. http://dx.doi.org/10.23988/ad.60823.

Full text

Abstract:

Tutkimuksessa analysoidaan käsityön aineenopettaja opiskelijoiden (N=30) portfolioita (N=11) koskien oppilaille toteutettuja teknologiakasvatuksen työpajoja. Tutkimuskysymys on: Mitä mahdollisuuksia ja haasteita käsityön aineenopettajaopiskelijat näkevät teknologiakasvatuksen toteuttamisessa perusopetuksessa. Aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin saadut tulokset painottavat opettajan oman teknologian osaamisen tärkeyttä opettajan järjestäessä oppilaille mielekkäitä teknologian oppimisen mahdollisuuksia. Toiminta konkreetissa oppimisympäristössä innostaa oppilaita sukupuolesta riippumatta teknologisten ratkaisujen toteuttamisessa. Tuloksia voidaan hyödyntää opettajien perus- ja täydennyskoulutuksessa sekä perusopetuksen opetussuunnitelman ja oppilaille tasa-arvoisesti teknologiaa esille tuovien oppimistilanteiden kehittämisen pohjana.

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

11

Herranen, Jaana, Maiju Tuomisto, and Maija Aksela. "Tutkimuksellinen opiskelu kemian aineenopettajakoulutuksessa." Lumat: International Journal of Math, Science and Technology Education 3, no. 6 (October 30, 2015): 856–66. http://dx.doi.org/10.31129/lumat.v3i6.1004.

Full text

Abstract:

Tutkiva kemian opettaja on yhtenä päätavoitteena kemian opettajankoulutuksessa Helsingin yliopiston kemian laitoksella. Se näkyy opetusohjelmassa kaikilla kursseilla ja opinnäytetöissä. Erityisesti tulevien opettajien tutkimuksellista opetusta vahvistamaan on kehitetty tutkimustiedon pohjalta kaksi uutta kurssia: Tutkimuksellinen kemian opetus I ja II, joita on toteutettu tällä nimellä vuodesta 2013 lähtien. Niiden tavoitteena on myös tukea tulevien opetussuunnitelmien perusteiden mukaista tutkimuksellista opetusta. Tässä artikkelissa kuvataan kurssien kehittämisen pohjana ollutta taustateoriaa ja kuvataan kurssit sekä tuodaan esille kursseihin liittyvää tutkimustietoa ja jatkokehittämiskohteita.

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

12

Junnonen, Sanna-Riitta, Juha Hämäläinen, Pertti Töttö, Raija Väisänen, Otso Rantonen, and Paula Salo. "Sosiaalityöntekijöiden työn kuormittavuus ja siinä tapahtuneet muutokset vuosin 2000-2012." Janus Sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön tutkimuksen aikakauslehti 27, no. 2 (June 2, 2019): 144–63. http://dx.doi.org/10.30668/janus.65729.

Full text

Abstract:

Artikkelissa tarkastellaan, mitä kuormittavia tekijöitä sosiaalityössä esiintyy ja millaisia muutoksia niissä on tapahtunut 2000-luvun Suomessa. Artikkelin pohjana oleva tutkimus kohdentui sosiaalityöntekijöihin. Vertailuryhminä olivat erityisopettajat, psykologit ja lastentarhanopettajat. Aineistona käytettiin Työterveyslaitoksen Kunta10-tutkimusaineistoa, jota Työterveyslaitos on kerännyt vuodesta 1997 lähtien. Analyysimenetelminä käytettiin lineaarista regressiota poikkileikkausaineistoon ja lineaarista latenttia kasvukäyrämallia toistomittaus- ja seka-aineistoon. Artikkelissa keskityttiin työn hallintaan, työn palkitsevuuteen ja työn paineisiin. Ammattiryhmien välillä havaittiin eroja: sosiaalityöntekijät kokivat enemmän kuormitusta työssään kuin psykologit, erityisopettajat tai lastentarhanopettajat. Työhön liittyvissä psykososiaalisissa tekijöissä ei havaittu olennaista muutosta vuosina 2000–2012 missään tutkituista ammattiryhmistä. Vaikuttaa siltä, että työn luonne tutkituissa ryhmissä on pysynyt samankaltaisena.

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

13

Altarriba, Elias. "Laivojen pohjien likaantumisen vaikutus kulkuvastukseen Itämerellä: teoreettinen viitekehys ja empiiriset mittaukset." Rakenteiden Mekaniikka 53, no. 3 (July 3, 2020): 208–39. http://dx.doi.org/10.23998/rm.79336.

Full text

Abstract:

COMPLETE-hankkeen tavoitteena on tuottaa päätöksenteon tueksi optimointityökalu, minkä avulla voidaan hallita laivojen pohjien likaantumisesta aiheutuvia haittoja. Työkalussa on useita osa-alueita, joista toiset tarkastelevat ilmiötä esimerkiksi vieraslajien leviämisen tai pintakäsittelymateriaalien myrkyllisyyden näkökulmasta. Yhtenä osa-alueena on alusten kulkuvastusten muutokset pohjan likaantumisasteen seurauksena. Tässä artikkelissa käsitellään menetelmiä, joilla alusten kulkuvastusta voidaan laskennallisesti mallintaa sellaisilla lähtötiedoilla, jotka todennäköisesti olisivat työkalun käyttäjien saatavissa. Laskennallisia tuloksia verrataan operoinnin aikana mittaamalla saatuihin arvoihin. Tavoitteena on havainnoida erityisesti vaikeasti mallinnettavissa olevien muuttujien, kuten sääolosuhteiden, vaikutusta aluksen kulkuun ja näin arvioida tarpeita työkalun jatkokehityksen suhteen.

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

14

Huhtala, Arto, and Kirsi Suhonen. "Sisäpaikannusjärjestelmä karjanhoitajan apuna -Alussa olevan tutkimushankkeen esittely." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 21 (January 31, 2006): 1–3. http://dx.doi.org/10.33354/smst.76775.

Full text

Abstract:

Lypsykarjojen koko ja automaatiotaso on voimakkaasti kasvanut viime vuosina Suomessa. Karjan ruokinta hoidetaan usein automaattisilla ruokintalaitteilla ja lypsy yhä useammin automaattisella lypsyjärjestelmällä (lypsyrobotilla). Näistä on seurauksena karjanhoitajan ja yksittäisen eläimen välisten kontaktien väheneminen. Riski karjan terveyden heikentymiseen lisääntyy, koska karjanhoitajan ja eläinten väliset kontaktit eivät ole enää niin säännöllisiä kuin perinteisillä lypsyjärjestelmillä varustetuissa navetoissa. Lisäksi suuressa karjassa on vaikeaa tarkkailla eläimiä yksilöllisesti. Hyvinvointitutkimuksissa on havaittu, että eläinten käyttäytyminen on voimakas indikaattori terveydestä ja hyvinvoinnista, jonka vuoksi käyttäytymisen muutosta voidaan käyttää huonontuneen tilanteen havaitsemiseen. Monet tutkijat ovat todenneet, että eläinten liikkumisen vähäisyys on merkki terveysongelmista.Eläimen sijainti suuressa karjassa ja karjarakennuksessa on tärkeä parametri. Yksittäisen eläimen löytäminen, esim. terveystarkastukseen lypsyrobotin antaman maidonlaatu -hälytyksen vuoksi, saattaa olla varsinkin tilapäiselle työvoimalle hankalaa ja aikaa vievää.Tämän alussa olevan tutkimushankkeen tavoitteena on löytää ja jatkokehittää menetelmä eläimen automaattiseen paikantamiseen ja seurantaan pihattonavetassa. Hankkeen aikana kehitettävällä menetelmällä toteutetaan eläinten automaattista seurantaa, samalla seuraten eläinten käyttäytymistä ja terveyttä tallentavalla videovalvonnalla, säännöllisin eläinlääkäritarkastuksin sekä tehostetulla visuaalisella valvonnalla. Tavoitteena on selvittää pystytäänkö tällä menetelmällä luomaan ennakkovaroitusjärjestelmä eläimen hyvinvointi- ja terveysongelmista käyttäytymisseurannan perusteella.Tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa on perehdytty markkinoilla oleviin eri sisäpaikannusjärjestelmiin. Sopivan järjestelmän löytäminen on todettu olevan haasteellista, sillä sisäpaikannus on vielä melko uusi tekninen sovellutus ja harvoilla laitteistoilla päästään tässä tutkimuksessa vaadittavaan tarkkuuteen ja kestävyyteen navetassa vallitsevissa olosuhteissa. Jatkokehittelyyn on valittu WLAN –pohjainen järjestelmä, jossa paikannus perustuu radiosignaalin saapumisaikaeroihin. Laitteisto on asennettu Ilmajoen maatalousoppilaitoksen opetusnavettaan, mutta mittaukset ja kehitystyö on vasta alussa. Tässä vaiheessa tulokset näyttävät kuitenkin melko lupaavilta.

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

15

Rinne, Marketta, Pekka Huhtanen, and Juha Nousiainen. "Karkearehujen sulavuuden määritys tarkentunut." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 23 (January 31, 2008): 1–11. http://dx.doi.org/10.33354/smst.76939.

Full text

Abstract:

Karkearehujen sulavuus vaikuttaa merkittävästi rehujen energia- ja valkuaisarvoihin, syöntipotentiaaliinja rehua syövien lehmien maidontuotantoon. Sulavuuden luotettava määrittäminen on siis erittäintärkeää rehujen tuotantovaikutuksen määrittämiseksi ja ruokinnan taloudellisen optimoinnin lähtötietona.Tässä kirjoituksessa käsitellään märehtijöiden ruokinnassa käytettävien karkearehujen sulavuudenmäärittämistä.Karkearehujen sulavuuden referenssimenetelmänä käytetään lampailla in vivo ruokinnan ylläpitotasollasuoritettua sulavuuskoetta, jossa sulavuus lasketaan eläinten syömän ja sonnassa erittyneenravintoaineen määrän erotuksena. Rehujen sulavuutta voidaan arvioida erilaisin laboratorioanalyysein,jotka jäljittelevät eläinten ruoansulatuskanavassa tapahtuvaa rehun sulatusta. Tässä tutkimusaineistossaon mukana 86 säilörehua noin 10 vuoden ajalta, joiden sulavuus on määritetty lampailla in vivo jamonipuolisesti laboratoriomenetelmin. Karkearehutyypeistä mukana ovat nurmisäilörehu ensimmäisestäsadosta ja jälkisadosta, puna-apila- ja kokoviljasäilörehu.Yksittäisten kemiallisten komponenttien (RV, NDF, ADF, ligniini) yhteydet sulavuuteen eivätole riittäviä sulavuuden ennustamiseen. Biologiset laboratoriomenetelmät orgaanisen aineen pepsiinisellulaasiliukoisuus(OMS) ja sulamattoman kuidun pitoisuus (iNDF) sen sijaan ennustivat karkearehujenorgaanisen aineen sulavuuden riittävän tarkasti käytännön ruokinnansuunnittelua varten. Ennusteidentarkkuus parani merkittävästi, kun analyysitulokset muunnettiin sulavuudeksi rehutyyppikohtaisiakorjausyhtälöitä käyttäen eli erikseen ensimmäisestä sadosta ja jälkikasvusta tehdyille nurmisäilörehuille,palkokasvisäilörehuille ja kokoviljasäilörehuille. Rehutyyppikohtaiset korjausyhtälöt ovattilasäilörehujen D-arvon määrityksen taustalla Artturi-analyysissä. Tässä kirjoituksessa esitettyihinyhtälöihin perustuen on myös laadittu MS Excel –pohjainen tiedosto, joka on käytettävissä Artturi®-verkkopalvelussa (www.mtt.fi/artturi).Kuidun (NDF) ja sulamattoman kuidun (iNDF) määrityksen kautta rehun orgaaninen aine saadaanjaettua kolmeen biologisesti mielekkääseen osaan: NDS (orgaaninen aine - kuitu), potentiaalisestisulava kuitu (NDF - iNDF) ja iNDF. Solunsisällysaineiden todellinen sulavuus on lähes täydellinen jasen vaihtelu on hyvin pientä. Kuidun sulavuus sen sijaan on selvästi vähäisempää ja vaihtelevampaa,eli rehujen sulavuuden määrityksessä oleellista on nimenomaan kuidun pitoisuuden ja sulavuudenselvittäminen. Rehutyyppikohtaiset summatiiviset mallit ennustivat karkearehujen D-arvon lähes yhtähyvin kuin OMS ja iNDF. Kun koko aineistoa tarkasteltiin yhdessä, summatiiviset mallit olivat parempiakuin iNDF ja erityisesti OMS.Tutkimuksen tuloksena käytännön tilarehujen analytiikka on merkittävästi tarkentunut, kunNIRS-kalibroinnin referenssimenetelmän luotettavuutta on pystytty parantamaan. Aikaisempi ensimmäisensadon D-arvon aliarvostus ja jälkisadon yliarvostus on saatu poistettua. Analyysin tarkkuudessaollaan lähestymässä lampailla tehtävien sulavuuskokeiden keskimääräistä satunnaisvirhettä, joka onteoreettinen minimivirhe, johon rehujen sulavuusmittauksissa voidaan päästä.

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

16

Salmi, Hannu. ""Älkää milloinkaan kostako!": 1918 - Mies ja hänen omatuntonsa." Lähikuva – audiovisuaalisen kulttuurin tieteellinen julkaisu 31, no. 1 (May 21, 2018): 29–43. http://dx.doi.org/10.23994/lk.70450.

Full text

Abstract:

Toivo Särkän ohjaama 1918 – Mies ja hänen omatuntonsa (1957) oli toisen maailmansodan jälkeisen suomalaisen elokuvan painokkain kuvaus kansalaissodan tapahtumista. Jarl Hemmerin romaanin filmatisointi oli Särkän pitkäaikainen tavoite, ja se sai ensi-iltansa kansainvälisellä foorumilla, Berliinin elokuvajuhlilla kesäkuussa 1957. Artikkeli analysoi elokuvan tulkintaa vuoden 1918 tapahtumista ja myös tekijöiden suhdetta traumaattiseen historiaan: millaisia inhohimoja ja näkemyksiä vuoden 1918 elokuvalliseen käsittelyyn liittyi ja miten Särkän ohjaus tulkitsi neljän vuosikymmenen takaisia tapahtumia. Lähdeaineistona artikkeli käyttää elokuvaa ja sen pohjana ollutta romaania, mutta tukeutuu myös elokuvantekijöiden henkilöhistoriaan, siihen menneisyyteen, jota aikalaiset kantoivat mukanaan vuoden 1918 jälkeen. Vuonna 1890 syntynyt Särkkä oli itse elänyt tuon aikakauden ja palasi siihen elokuvantekijänä. Käsikirjoituksen toteutti kreditoimattomasti Ilmari Unho, jolla oli taustaa äärioikeistolaisen puolueen Isänmaallisen kansanliikkeen, IKL:n, aktiivina. Artikkelin lähtökohta on enemmän historiantutkimuksellinen kuin teoreettinen, mutta tarkastelutapa on saanut innoitusta saksalaisen egyptologin Jan Assmannin muistiteoriasta, joka tekee eron kommunikatiiviseen ja kulttuuriseen muistiin. Artikkeli jatkaa Assmannin ajatuksia kutsumalla sukupolvellista menneisyyden kokemusta muistihorisontiksi. On tärkeä kiinnittää huomiota siihen, millaisesta historiallisesta horisontista vuoden 1918 tulkitsijat nousivat. Elokuva 1918 – Mies ja hänen omatuntonsa oli muistihorisonttien leikkauspiste, valkoisen ja punaisen Suomen neuvottelun paikka, jossa henkilökohtaiset kokemukset kietoutuivat yhteen muovautuvan kulttuurisen muistin kanssa.

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

17

Matikainen, Olli. "Miekka ei Laske Leikkiä. Suomi Suuressa Pohjan Sodassa 1700-1714 [The Sword Jests Not: Finland in the Great Northern War 1700-1714]." Scandinavian Journal of History 28, no. 2 (July 2003): 143–44. http://dx.doi.org/10.1080/03468750310001471.

Full text

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

18

Upton, A. F. "Miekka ei Laske leikkia: Suomi suuressa pohjan sodassa, 170D-17I4, by Antti Kujala (Helsinki: Suomen Kirjallisuuden Seura, Historiallisia Tutkimuksia 211,2001; pp. 367. Pb.n.p.)." English Historical Review 116, no. 469 (November 1, 2001): 1275–76. http://dx.doi.org/10.1093/ehr/116.469.1275.

Full text

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

19

Kaila, Eerikki, and Janne Karttunen. "Maatalousyrittäjän vuosikello – apuväline maatalousyrityksen johtamiseen." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 28 (January 31, 2012): 1–6. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75482.

Full text

Abstract:

Maatalousyrityksen johtamiseen liittyy lukuisia tietyin väliajoin tai epäsäännöllisesti toistuvia tehtäviä, tapahtumia ja määräpäiviä, joiden hallinta ja organisointi tukevat maatalousyrittäjän ja koko yrittäjäperheen hyvinvointia. Näiden asioiden hallinta vaikuttaa niin yrityksen taloudelliseen tulokseen kuin yrittäjän työtaakkaan ja jaksamiseen. Suoraan rahallista menetystä tulee esimerkiksi maataloustukien haun myöhästymisestä. Välillisesti taloudellista menetystä tulee muun muassa töiden viivästymisestä. Tietyt tapahtumat, kuten koneurakoitsijan tai lomittajan tilaaminen, on syytä ennakoida hyvissä ajoin. Samoin tapahtumista on opittava seuraavaa kertaa varten. Maatalousyrittäjien mukaan erityisesti harvemmin kuin viikoittain toistuvat tapahtumat vaativat apuvälineitä muistamiseen. Tiettyyn viikonpäivään sidotut viikoittaiset tapahtumat pysyvät sen sijaan hyvin mielessä. Samoin tärkeimmät vuosittain tiettyyn ajankohtaan toistuvat tehtävät, kuten veroilmoituksen jättö, jäävät yleensä hyvin mieleen. Maatalousyrityksen johtaminen vaatii taitoja, joista monet opitaan vasta maatilaa itse johdettaessa. Tämän takia johtamisen apuvälineitä tarvitsevat erityisesti nuoremmat viljelijät, joilla ei ole vielä vahvaa rutiinia asioiden hallinnasta. Maatalousyrityksen tuotantosuunta, koko ja yrittäjän arvot sekä toimintatavat vaikuttavat apuvälineen sisältöön ja siltä vaadittaviin toimintoihin. Asioiden hallintaan ja muistamiseen voidaan käyttää useita eri apuvälineitä ja keinoja. Tilanteesta ja henkilöstä riippuu, mikä apuväline on kulloinkin sopivin. Painetut kalenterit ovat perinteisiä arjen hallinnassa käytettyjä apuvälineitä. Kännykät ovat käteviä työkaluja muistuttamaan tapahtumista ja merkittäessä muistiinpanoja. ATK-pohjaisia ajanhallintaan liittyviä sovelluksia on sekä maksullisia että vapaasti netistä ladattavia. Näissä käyttöliittymä on yleensä englanninkielinen. Erityisesti maatalousyrityksen tarpeisiin laadittuja ajanhallintaohjelmia ei ole markkinoilla. TTS - Työtehoseurassa on valmistunut maatilatalouden kehittämisrahaston rahoittama ja yhteistyössä Savonia AMK:n kanssa toteutettu hanke, jossa laadittiin maatalousyrityksen johtamiseen ja töiden organisointiin liittyvää päätöksentekoa tukeva atk-pohjainen sovellus: maatalousyrittäjän vuosikello. Vuosikellon avulla maatalousyrittäjä kykenee ennakoimaan ja varaamaan aikaa vuosittain toistuviin töihin ja tapahtumiin. Maatalousyrittäjän vuosikello toimii uusimmissa Excel-versioissa. Sovellus sisältää yksityiskohtaiset käyttöohjeet sekä runsaasti eri tuotantosuuntien tiloille soveltuvia tehtäviä ja tapahtumia, joista käyttäjä voi valita tarpeellisiksi katsomansa tai lisätä uusia. Sovellus on vapaasti ladattavissa TTS:n nettisivuilta. Vuosikellon pääkomponentteja ovat kuukausikalenterit, jotka vastaavat Excel-tiedoston tauluja. Vuosikello sisältää valmiiksi kuukausikalenterit vuosille 2011–2016. Käyttäjä pystyy omatoimisesti lisäämään kuukausikalentereita sovellukseen ja pidentämään näin sen käyttöikää. Kuukausikalentereiden lisäksi sovellus sisältää vuosikello-näkymän, johon on sijoitettu tärkeimpiä maatilan johtamiseen liittyviä vuosittaisia tapahtumia kuukausijaolla.

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

20

Virtanen, Hanna, Inkeri Pesonen, and Suvi Pakarinen. "Ympäristöjärjestelmien soveltaminen hevostalouteen – EquineLife- hanke." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 23 (January 31, 2008): 1–6. http://dx.doi.org/10.33354/smst.77025.

Full text

Abstract:

Hevosten lukumäärä on yli kaksinkertaistunut vuodesta 1980. Vuonna 2006 hevosia oli rekisterissä 66050, kun vastaava luku vuonna 1980 oli 31 484. Talleja Suomessa oli vuonna 2005 arviolta 15 000 jamäärän arvioidaan kasvavan entisestään.Hevostallien lisääntyessä sekä keskittyessä erityisesti kasvukeskusten yhteyteen myös niistä aiheutuvienympäristöhaittojen merkitys korostuu. Pienilläkin talleilla lannasta aiheutuva ravinne- jamikrobikuormitus saattaa paikallisesti olla merkittävä vesiensuojelullinen sekä hygieniaongelma.Ratsastus sekä hevosten tarhaaminen aiheuttaa eroosiota, maaston kulumista ja kasvillisuudentallaantumista sekä tämän myötä maaston vettymistä. Välillisesti hevosenpito aiheuttaaympäristökuormituksia mm. rehun- ja sähköntuotannon kautta. Ympäristölupa vaaditaanpääsääntöisesti kuitenkin vasta 60 hevosen tallilta. Systemaattiselle ympäristöasioiden hoidolle on siistarvetta myös kasvavassa hevostaloudessa.Tätä taustaa vasten Euroopan Unionin LIFE Ympäristö- rahoitusvälineen päärahoittamassahankkeessa EquineLife – toimintamalli ekologisesti ja eettisesti kestävälle hevosurheilulle sovellettiinympäristöjärjestelmiä hevostalouteen ja luotiin toimintamalleja hevostalouden ympäristö-,turvallisuus- ja hyvinvointiasioiden kehittämiseksi niin hevosyrityksissä kuin -tapahtumissakin.Toimintamallien pohjana oli Euroopan Unionin asetukseen perustuva EMAS (The Eco-Managementand Audit Schme) -ympäristöjärjestelmä. Kahdessa pilot- kohteessa, MTT Hevostaloudessa sekäYpäjän Hevosopistolla, EMAS- ympäristöjärjestelmä myös rekisteröidään vuonna 2008.Standardiin perustuvia ympäristöjärjestelmiä on sovellettu Euroopassa muuhun kotieläintalouteen,mutta ei hevostalouteen. Ruotsissa, Ranskassa ja Tanskassa on kokemuksia ISO14001- standardinkäytöstä yleisesti maataloudessa. Myös Yhdysvalloissa ISO14001- ympäristöjärjestelmiä onsovellettu siipi-, liha- ja lypsykarjatalouteen. Sen sijaan Australiassa on rakennettu ISO14001-järjestelmiä myös hevostalouteen. Kuitenkin hevostalouteen on käytetty itse kehitettyjäympäristöjärjestelmiä ja -ohjelmia erityisesti Yhdysvalloissa sekä Australiassa ja jonkun verranEuroopEaqsusain. e Life- hankkeesta saadut kokemukset myötäilevät muualta maailmasta saatuja tuloksia.Niissä hyötyinä nähtiin mm. tilastotiedon kerääminen, hiljaisen tiedon dokumentointi, jätehuollon jaympäristönsuojelun kehittyminen sekä kustannussäästö- ja imagohyödyt. Järjestelmiä pidettiinkuitenkin aikaavievinä, vaikeaselkoisina, byrokraattisina ja rasitteina päätoiminnolle.

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

21

Ruosteenoja, Kimmo, Jouni Räisänen, Ari Venäläinen, and Matti Kämäräinen. "Ilmastonmuutos lämmittää Suomen kasvukausia." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 33 (January 31, 2016): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75245.

Full text

Abstract:

Ihmiskunnan tuottamien kasvihuonekaasupäästöjen vuoksi maapallon ilmasto on lämpenemässä. Lämpiäminen pidentää kasvukausia ja suurentaa kasvukauden aikana kertyvää lämpösummaa. Tässä Luonnonvarakeskuksen ja Ilmatieteen laitoksen yhteiseen Ilmapuskuri-hankkeeseen kuuluvassa tutkimuksessa on arvioitu, millaisiksi Suomen kasvukaudet muotoutuvat tulevaisuudessa. Tutkimuksen pohjana on käytetty noin 20 ilmastonmuutosmallin antamia arvioita odotettavissa olevasta lämpötilan noususta. Ilmaston tulevat muutokset riippuvat luonnollisesti kasvihuonekaasujen päästöjen kehityksestä. Sen tähden laskelmat tehtiin erikseen kahdelle erilaiselle tulevaisuuden skenaariolle. RCP8.5-skenaarion mukaan kasvihuonekaasujen päästöjen annetaan jatkaa hallitsematonta kasvuaan, jolloin lämpötila kohoaa todella voimakkaasti. RCP4.5-skenaariota luotaessa taas on oletettu, että päästöjen rajoittamisessa onnistutaan edes tyydyttävästi. Terminen kasvukausi käsittää sen osan vuodesta, jolloin vuorokauden keskilämpötila on korkeampi kuin 5 astetta. Kasvukauden lämpösumma lasketaan vähentämällä jokaisesta kasvukauden päivän vuorokausikeskilämpötilasta viisi astetta ja ynnäämällä näin saadut lämpötilajäännökset. Jos suurten kasvihuonekaasupäästöjen RCP8.5-skenaario toteutuisi, kasvukausi venähtäisi sadassa vuodessa noin kahdella kuukaudella. Kasvukauden lämpösumma vastaavasti suurentuisi 800-1000 astepäivällä. Etelä-Suomessa koettava kasvukausi olisi tuolloin yhtä lämmin kuin tätä nykyä Ranskassa ja Ukrainassa. Joissakin malleissa muutos toki jää pienemmäksi mutta toisissa on vielä näitäkin lukemia suurempi. Vaikka päästöjä rajoitettaisiinkin (RCP4.5-skenaario), astepäivät lisääntyisivät noin 500:lla. Tämä toisi Etelä-Suomeen nykyistä Keski-Euroopan pohjoisosaa (Puola, Itä-Saksa) vastaavat lämpöolot. Jo lähitulevaisuudessa suuri osa kasvukausista on olemassa olevaan kokemustietoon suhteutettuna varsin lämpimiä. Esimerkiksi 2020-luvulla enää alle 10 % kasvukausista jää lämpösummaltaan jakson 1971–2000 keskiarvon alapuolelle. Vastaavasti hyvin lämpimien kasvukausien, jollaisia esiintyi 1900-luvun lopulla vain kerran 20 vuodessa, todennäköisyys olisi 2020-luvulla jo yli puolet. Viljelijät voivat hyödyntää muuttuvia olosuhteita ottamalla käyttöön entistä pidempää kasvukautta ja runsaampaa lämpöä vaativia lajikkeita. Joka vuosi ei kuitenkaan ole lämmintä, joten jonkinmoinen varovaisuus on paikallaan ei kaikkia munia samaan koriin. Ilmastonmuutosarvioihin liittyy kyllä vielä monia epävarmuustekijöitä. Tulokset vaihtelevat mallista toiseen, ja kuten edellä todettiin, muutoksen voimakkuus riippuu ratkaisevasti kasvihuonekaasujen tulevista päästöistä.

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

22

Toivanen, Anna-Leena. "Kirjoituskutsu Avaimen teemanumeroon 2/2021: Kirjallisuus digitaalisissa ympäristöissä." AVAIN - Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti 17, no. 2 (June 25, 2020): 110. http://dx.doi.org/10.30665/av.91833.

Full text

Abstract:

2020-luvun ihminen lähtökohtaisesti uppoutunut digitaalisen teknologian tuottamiin ja muovaamiin ympäristöihin – myös silloin, kun emme ole suoraan tekemisissä niiden kanssa käyttöliittymien välityksellä. Digitaalisten teknologioiden läpitunkeva ”ympäristöllisyys” näyttäytyykin inhimillisten ja ei-inhimillisten toimijoiden moninaisena yhteistyönä verkostoissa, joita mikään yksittäinen taho ei suoraan hallinnoi tai ohjaa. Kirjallisuudentutkimuksen piirissä on pohdittu esimerkiksi luku- ja kirjoitustaitoa muuttuvassa mediaympäristössä, verkkolukemisen eroja verrattuna painettuun romaaniin sekä kirjallisuuden paikkaa digitaalisessa ajassa ylipäätään. Kybertekstiteoria on tarjonnut välineitä ohjelmoitujen tekstien rakenteen erittelyyn, ja menetelmällisyyden tutkimus on paneutunut analogisten ja digitaalisten tekstien ”ohjelmoituun” tuottumiseen. Tämä aiempi tutkimuskenttä tarjoaa hyvän pohjan uusille, ympäristöllisemmille näkökulmille, joihin tämä numero painottuu. Numero pyrkii päivittämään aiempaa ymmärrystämme siitä, missä ja millaisin ehdoin kirjallisuus ajassamme tulee luetuksi, kirjoitetuksi, koetuksi ja jaetuksi. Digitaalisena aikana vakiintuneita näkemyksiä kaunokirjallisuuteen liittyvästä toimijuudesta tuleekin tarkastella kriittisesti ja laajentaa. Teemanumeron pyrkimys on sekä toteuttaa tätä tehtävää että koota yhteen aihepiirin tutkijoita ympäri kotimaista yliopistokenttää. Referee-artikkeleiksi tarkoitetut käsikirjoitukset ovat pituudeltaan 20 000–40 000 merkkiä välilyönteineen. Kirja-arvostelujen ohjepituus on 5000–7000 merkkiä välilyönteineen. Katsauksien, esseiden ja muiden vapaamuotoisempien kirjoitusten laajuudesta sovitaan numeron päätoimittajien kanssa. Avaimen ohjeet kirjoittajille löytyvät lehden journal.fi-sivuilta: https://journal.fi/avain/about/submissions. Teemanumeron artikkeliehdotusten kalmanlinja on 31.10.2020, muiden kirjoitusten 31.12.2020. Ehdotukset referee-artikkeleiksi lähetetään sähköisesti valmiin käsikirjoituksen muodossa. Ehdotukset esseiden, katsausten, arvostelujen ja haastat- telujen aiheista voivat olla vapaamuotoisempia, mutta niitä voi lähettää myös valmiina. Teemanumeron ehdotukset lähetetään numeron vieraileville päätoimittajille, Hanna-Riikka Roineelle (hanna.roine(at)helsinki.fi) ja Laura Piipolle (laura.piippo(at)jyu.fi). Kirjoituksia koskevissa kaikissa kysymyksissä voi niin ikään olla yhteydessä vieraileviin päätoimittajiin.

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

23

Speight, James G., and James G. Speight. "A review of: “Emerging Technologies in Hazardous Waste Management U”Edited by D. William Tedder and Frederick O. PohJand. American Chemical Society Symposium Series 468 American Chemical Society. Washington. DC 1991, x + 444 pp." Fuel Science and Technology International 10, no. 3 (January 1992): 429. http://dx.doi.org/10.1080/08843759208916002.

Full text

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

24

Huan-Niemi, Ellen, Jyrki Niemi, and Janne Niemi. "Markkina- ja politiikkamuutosten vaikutukset maa- ja elintarviketaloudelle." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 26 (January 31, 2010): 1–6. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75826.

Full text

Abstract:

Politiikkamuutosten vaikutuksia EU:n maatalous- ja elintarvikemarkkinoihin ja sitä kautta syntyviä heijastusvaikutuksia Suomen maatalous- ja elintarviketaloudelle on arvioitu tässä tutkimuksessa hyödyntämällä globaalia taloutta kuvaavaa numeerista tasapainomallia ja mallia tukevaa tietokantaa (Global Trade Analysis Project, GTAP). Malli tarjoaa mahdollisuuden maatalousmarkkinoiden, maatalouspolitiikan ja rakennekehityksen välisten vuorovaikutussuhteiden analyyttiselle tarkastelulle. Keskeistä maatalouspolitiikan vaihtoehtojen vaikutusten arvioinnissa on se, mihin lähtötilanteeseen vaikutuksia verrataan. Viime vuosien aikana Suomessa on toteutettu lukuisia maatalouspolitiikan uudistuksia kuten vuonna 2003 päätetty CAP-reformi, muutokset ympäristö- ja LFA-tuissa 2007, sekä muutokset kotieläintalouden kansallisissa tuissa vuonna 2009. Marraskuussa 2008 EU:n maatalousministerit päättivät uudesta yhteisen maatalouspolitiikan reformista eli niin sanotusta terveystarkastuksesta. Päätös oli jatkoa edellisille uudistuksille ja linjaukselle lisätä EU:n maatalouden markkinasuuntautuneisuutta. Tutkimuksessa esitetyn skenaariosimuloinnin pohjana (business as usual) on EU-ministerineuvoston terveystarkastuspäätös yhteisen maatalouspolitiikan uudistamiseksi (sisältäen maitokiintiöjärjestelmän lakkauttamisen) sekä WTO:n maatalousneuvotteluissa vuonna 2008 tehty viimeisin neuvotteluesitys maatalouden vientitukien lopettamiseksi, maataloustukien leikkaamiseksi ja tuontisuojan madaltamiseksi. Kasvihuonepäästöjen osalta pohjaskenaario olettaa EU:n täyttävän Kioton ilmastosopimuksen yhteydessä tekemänsä sitoumukset. Suomen maataloustuotanto vähenee pohjaskenaariossa runsaat 12 prosenttia ja jalostettujen elintarvikkeiden tuotanto lähes seitsemän prosenttia keskipitkällä aikavälillä. Maidontuotannon suhteellinen kilpailukyky EU:n maitomarkkinoilla heikkenee tuotantokiintiöitä vapautettaessa. GTAP-mallin tulosten mukaan maidontuotanto jäisi pohjaskenaariossa vajaat viisi prosenttia nykyistä tasoa alemmaksi. Naudanlihantuotannon arvioidaan puolestaan vähenevän samalla ajanjaksolla lähes 14 prosenttia. Kansallisten tukien irrottamisen seurauksena sianlihantuotannon ennakoidaan alenevan noin yhdeksän prosenttia. Simulointitulokset osoittavat myös viljan tuotantomäärien alenevan lähes 10 prosenttia. Tätä pohjaskenaariota vasten tarkastellaan vaihtoehtoisia skenaarioita, joita ovat (i) maailmanlaajuisen talouskasvun merkittävä heikkeneminen pitkällä aikavälillä (ii) kasvihuonekaasupäästöjen rajoittaminen, jossa tarkastelun kohteena on hiilidioksidipäästöjen lisäleikkausten vaikutus maataloustuotantoon, (iii) EU:n maataloustukien ja kansallisten tukien täydellinen alasajo sekä (iv) radikaali maatalouskaupan liberalisointiskenaario, jossa sekä maataloustuista että maataloustuotteiden tulleista luovutaan globaalisti. Saatujen tulosten mukaan maailmanlaajuisen talouskriisin pitkittyminen vaikuttaisi merkittävästi EU:n elintarvikkeiden vientikysyntään, erityisesti jalostettujen maito- ja lihatuotteiden kysyntään maailmalla. Talouskriisi alentaisi maailmanmarkkinahintoja ja kiristäisi kilpailua sisämarkkinoilla. Hiilidioksidipäästöjen lisärajoitteet vähentäisivät Suomessa erityisesti viljan- ja maidontuotantoa mutta uuden teknologian kehittyminen todennäköisesti lieventäisi vaikutuksia. Maataloustukien alasajo EU:ssa vähentäisi Suomessa erityisesti viljan- ja maidontuotantoa ja pellon hinta alentuisi puoleen. Maatalouskaupan täydellinen liberalisointi merkitsisi Suomessa tuotannon ja viennin supistumista lähes kaikkien maataloushyödykkeiden kohdalla, erityisesti sokerin- ja lihantuotannossa.

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

25

Niemi, Jyrki, and Ellen Huan-Niemi. "Empiirinen analyysi EU:n ja Kiinan välisestä maatalouskaupasta - mikä selittää Kiinan kasvavaa elintarviketuontia?" Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 23 (January 31, 2008): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75832.

Full text

Abstract:

Kiina on kasvamassa kovaa vauhtia yhdeksi maailman suurimmista ja tuottoisimmista elintarvikemarkkinoista. Kiinan 1,3 miljardin ihmisen tulotason noustessa ja kaupungistumisen edistyessä, kysyntä laadukkaita, terveellisiä ja ympäristöystävällisiä tuotteita kohtaan lisääntyy. Kiinan kotimainen tuotanto ei kykene vastaamaan lisääntyvän ravinnon kulutuksen ja ruokavalioiden koostumuksen huomattaviin muutoksiin. Kiinan luonnonvarat ovat jo tällä hetkellä varsin kovalla koetuksella veden puutteen ja maaperän köyhtymisen takia. Tässä tutkimuksessa analysoidaan Kiinan kasvavaa maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden tuontia suhteessa tulojen kasvuun, tuontihintojen muutoksiin sekä Kiinan kaupan vapautumisesta seuranneisiin tullien alentamiseen. Tutkimus tarkastelee erityisesti Kiinan ja EU:n välisten kauppasuhteiden kehitystä hyödyntämällä FAO:n kauppatilastoja vuosilta 1986 - 2005. Kauppavirtoja kuvaavat ekonometriset mallit on rakennettu tutkimuksessa kuudelle EU:sta Kiinaan viedylle maataloustuotteelle: pakastettu sianliha, pakastekala, hera, ohra, olut ja viini. Tutkimuksen teoreettisessa osassa muodostetaan kaupan volyymiä selittävät kysyntämallit, jotka estimoidaan tutkimuksen empiirisessä osassa. Tutkimuksen teoreettisena pohjana on oletus epätäydellisestä kilpailusta, joka on seurausta siitä, että kilpailevat tuotteet ovat epätäydellisiä substituutteja. Maahantuojan ostopäätöksiin vaikuttavista tekijöistä tuotteen hinta on usein tärkein tekijä, mutta tuoja ei silti välttämättä osta kaikkia maataloustuotteitaan edullisimmalta tavarantoimittajalta. Muutkin tekijät vaikuttavat maataloustuotteiden kauppavirtoihin. Näitä tekijöitä ovat laadulliset ominaisuudet – tuotteen imago (ylellisyystavarat), tuotenimet ja kulttuuritausta (markkinointi), laatu, toimitusaika, toimitusten luotettavuus, pakkaus – sekä vallitsevat kauppasuhteet (esim. kulttuuriset, historialliset tai poliittiset siteet kaupantekijöiden välillä). Estimoinneista saadut tulokset osoittavat Kiinan maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden tuontikysynnän reagoineen varsin voimakkaasti reaalitulojen muutokseen, mutta olleen melko joustamatonta suhteessa reaalihintojen muutoksiin. Kiinalaiset maahantuojat ovat kuitenkin herkkiä reagoimaan tuontituotteiden suhteellisiin hintamuutoksiin eli hintakilpailukyky vaikuttaa merkittävästi viejän markkinaosuuteen Kiinassa. Kiinalaiset maahantuojat etsivät halvempia tuotevaihtoehtoja, mikä johtaa ulkomaisten tavarantoimittajien väliseen kiivaaseen hintakilpailuun. Tulokset tukevatkin päätelmiä, joiden mukaan Kiinan markkinoilla hintakilpailuun osallistuvat EU-yhtiöt joutuvat siirtämään tuotantonsa Kiinaan ollakseen kustannustehokkaita. Kiinan WTO-jäsenyys sekä käynnissä oleva tiiviimpi integraatio maailmantalouteen tarjoavat tulevaisuudessa monenlaisia mahdollisuuksia ja haasteita eurooppalaisille elintarvikeyrityksille. Tämän tutkimuksen mukaan tullien alentamisella ei ole suurta merkitystä EU-viennin määrään Kiinaan. Kiinalaisten kuluttajien ostovoiman kasvu on merkittävin selittävä tekijä Kiinaan tuotavien maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden kysynnän lisääntymisessä – sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä. On odotettavissa, että taloudellisen kasvun jatkuessa maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden tuonti Kiinan markkinoille kasvaa entisestään.

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

26

Aura, Erkki. "Kastelugeeli rypsin kylvön apuna." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 21 (January 31, 2006): 1–5. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75979.

Full text

Abstract:

Ongelmat kylvön onnistumisessa ovat yleensä savi- ja hiesumailla paljon suuremmat kuin hieta- tai multamailla. Erityisesti pienisiemenisten kaksisirkkaisten kasvien, kuten rypsin, viljelyssä kevättöiden onnistumisen riski on suuri. Kuivumisvaaran vuoksi maa on muokattava hienoksi pienisiemenisille kasveille. Tällöin kuitenkin kasvaa maan liettymisvaara. Hydrofiiliset lankamaiset maan rakennetta stabiloivat orgaaniset polymeerit ovat luonnossa yleisiä. Eräs tapa vähentää muokkausalustan kuivumisesta tai kuorettumisesta aiheutuvia haittoja on keinotekoisten vahvasti vettä sitovien polymeerien käyttö siemenen itämisen ja taimettumisen varmentajina. MTT:llä Jokoisissa on muutamana vuotena kokeiltu kastelugeeliä rypsin kylvön apuna. Polymeeriksi valittiin lievästi hapan polyakryyliamidi (K504, Kemira). Käyttömäärä oli kenttäkokeissa 1 -1,5 kg/ha. Polymeeri liuotettiin veteen 0,7 prosenttiseksi geeliksi. Osmometrillä mitattuna saatiin vedelle noin 1,3 baarin osmoottinen arvo. Kylvön aikana pumpataan säiliöstä geeli ensin paksua silikoniletkua pitkin mäntäkalvopumpulla jakotukkiin, josta geeli jaetaan liittimien kautta kylvövantaiden sisässä oleviin paineletkuihin. Ajossa geeli laskeutuu kylvövaon pohjalle ja siemenet tippuvat geelin päälle. Geelinauhan tarkoituksena on: 1. Luoda hyvä kontakti siemeneen ja luovuttaa nopeasti siemenelle itämiseen tarvittava vesi. 2. Koska geelissä lähes kaikki vesi on sidottuna makromolekyyleihin, niin geelin tehtävänä on myös hidastaa veden kapillaarista nousua maan pintaan päin ja näin säästää vettä siemenelle. 3. Geelin tarkoituksena on stabiloida maan rakennetta siemenen ympärillä, mikä vähentää märkänä alkukesänä liettymisen vaaraa. Geelitekniikkaa testattiin vuosina 2003 – 2005 kenttäkokeiden avulla. Vuonna 2003 oli alustava koe, jossa seitsemässä kylvössä yksinkertaisesti geeliä syötettiin vain toiseen puoliskoon kylvökonetta, ja verrattiin rypsin kehittymistä kylvökoneen puoliskojen välillä. Vuosina 2004 ja 2005 tehtiin molempina kesinä 2 kenttäkoetta, jossa kerranteiden lukumäärä oli neljä ja ruutujen sijainti oli satunnaistettu. Vuonna 2003 ensimmäistä kylvöä lukuunottamatta tulokseksi saatiin suurempi taimitiheys geelikylvöllä tavalliseen tekniikkaan verrattuna. Myös vuonna 2004 geelikylvö oli parantanut taimitiheyttä kummassakin kenttäkokeessa. Parantanut taimistuminen näkyi molempien kokeiden sadoissa. Vuoden 2005 laskentatulosten mukaan geelikylvöllä oli positiivinen vaikutus taimistumiseen, jos kylvö tehtiin 18.5, mutta toukokuun lopun kylvössä ei ollu juuri eroja kylvötekniikoiden välillä. Kesäkuun kylvössä geelillä on saattanut olla jopa negatiivinen vaikutus taimistumiseen. Sadoissa ei vuonna 2005 ollut kylvötekniikoiden välillä eroja. Silmähavainnot osoittivat, että geelikylvöllä ei voida poistaa hyvin karkean kylvöalustan haitallista vaikutusta rypsin itämiseen. Suurella ajonopeudella kylvökoneen vantaat värähtelevät voimakkaasti, mikä on voinut kokeissa pahasti katkoa kylvöalustan pohjaan laskeutuvaa geelinauhaa.

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

27

Ahlgren, Tero. "Videomeemit ja vernakulaari auktoriteetti." Lähikuva – audiovisuaalisen kulttuurin tieteellinen julkaisu 33, no. 3-4 (December 11, 2020): 149–64. http://dx.doi.org/10.23994/lk.100445.

Full text

Abstract:

Videomeemit yhtenä internetmeemien muotona ovat keino osallistua ajankohtaiseen yhteiskunnalliseen ja poliittiseen keskusteluun. Artikkelissani tarkastelen kahden tunnetun videomeemin, Hitler kuulee ja El Risitas, suomenkielisiä toisintoja. Aineistonani on 13 videota, joiden julkaisut ajoittuvat vuosille 2012–2020. Käytän internetmeemin käsitettä Limor Shifmanin määritelmän mukaisesti digitaalisen kulttuurin tarkasteluun sopivana analyyttisenä työkaluna. Monien käyttäjien jakamat ja omaehtoisesti muokkaamat meemit ovat vernakulaaria kulttuuria, ja meemeihin liitetään usein myös spontaanisuus ja reagointi ajankohtaisiin ja arkisiin tilanteisiin. Toisaalta meemien vernakulaarisuus on hybridistä, sillä sen lisäksi, että niiden pohjana käytetään usein tuotetun populaarikulttuurin materiaalia, myös monet viralliset toimijat ovat ottaneet meemit osaksi viestintäänsä. Meemien taitavalla käytöllä on vernakulaaria auktoriteettia, ja niiden vastaanottoon esimerkiksi osana internetissä käytäviä keskusteluja vaikuttaa muun muassa sisältöjen ja käyttökontekstien toimivat valinnat. Meemit mahdollistavat myös julkiseen keskusteluun verrattuna sopimattoman kielenkäytön esimerkiksi seksuaalissävytteisinä tai avoimen rasistisina ja seksistisinä sananvalintoina. Video memes and vernacular authority: Hitler finds out and El Risitas memes as societal commentary Video memes as a type of memes are a way to participate in contemporary societal and political discussion. In this article I study the Finnish versions of two well-known memes, Hitler Finds Out and El Risitas: my material consists of 13 videos that have been published between 2012 and 2020. I refer to the concept of meme as defined by Limor Shifman to be a useful tool to analyze digital culture. Shared by many different users, and freely modified, memes are an example of vernacular culture. Memes are also often associated with being spontaneous and a reaction to current and everyday affairs. The vernacularity of memes is also hybrid: memes often use officially produced material from popular culture as their basis but have also become an addition to official communication by different organizations. Skillful use of memes has vernacular authority, and the way memes are responded to as a part of discussion online relies on e.g. proper use of content and context. Videos also offer a chance to choose words that would be deemed improper in public discussion, including openly racist and sexist ones.

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

28

Uusi-Kämppä, Jaana, Kari Ylivainio, Kristiina Regina, Peter Österholm, Rainer Rosendahl, Vincent Westberg, Merja Mäensivu, Seija Virtanen, Markku Yli-Halla, and Eila Turtola. "Korkeampi pohjaveden pinta ratkaisu happamien sulfaattimaiden päästöille?" Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 28 (January 31, 2012): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75659.

Full text

Abstract:

Rannikkoalueidemme sulfidipitoiset maat ovat muinaiseen Itämereen kerrostuneita sedimenttejä. Meren pohjan hapettomiin oloihin vajonneesta kasvijätteestä ja meriveden sulfaatista syntyi bakteeritoiminnan ansiosta rikkiyhdisteitä, joista on muodostunut sulfidisavikerrostumia. Jos sulfidikerrostuma hapettuu, syntyy rikkihappoa, joka happamoittaa sekä maan että valumaveden, ja seurauksena voi olla esim. kalakuolemia. Happamuusongelman syntymistä on pyritty välttämään pitämällä sulfidisavet pohjaveden peitossa. Tasaisilla peltomailla pohjaveden korkeutta voidaan säätää säästösalaojituksen avulla. Säätösalaojituksessa pohjaveden korkeuden säätöä voitaneen tehostaa myös asentamalla pellon reunaan muovikalvo, joka estää veden valumista pellolta, sekä pumppaamalla salaojiin lisävettä. Söderfjärdenin pilottikentällä (18,5 ha) Vaasassa on seurattu kesäkuusta 2010 lähtien kolmea erilaista salaojitusta: 1) säätösalaojitus ja lisäveden pumppaus, 2) säätösalaojitus ja 3) normaali salaojitus. Tavoitteena on selvittää eri salaojitusmenetelmien vaikutuksia sulfidisaven hapettumiseen ja siitä aiheutuvaan happamuusongelmaan. Kentällä mitattiin mm. pohjaveden korkeus sekä salaojaveden pH, asiditeetti, sulfaatti- ja typpipitoisuudet, kasvihuonekaasupäästöjä (CO2 ja N2O) sekä maan ja kasvien ravinne- sekä metallipitoisuuksia. Säätösalaojitus yhdistettynä lisäveden pumppaamiseen piti pohjaveden pinnan sulfidikerroksen yläpuolella melkein koko viljelylohkolla ympäri vuoden. Ainoastaan lohkon yläosassa elokuun lopulla sulfidisavea oli hapettumiselle alttiina. Suurin sulfidien hapettumisriski oli normaalissa salaojituksessa. Salaojavesissä ei kuitenkaan havaittu eroja eri ojitusmenetelmien välillä. Sen sijaan vuodenaika vaikutti vedenlaatuun. Salaojaveden alhaisimmat pH-luvut (3,8–4,1) ja suurimmat asiditeetit sekä sulfaatti- ja kokonaistyppipitoisuudet mitattiin syksyllä. Salaojaveden typpi oli pääasiassa nitraattimuodossa (6,7–31 mg l-1). Kokonaisfosforipitoisuus (< 0,07 mg l-1) oli pienempi kuin yleensä viljelysmailla. Kaikkien koejäsenien kasvihuonekaasupäästöistä typpioksiduuliemissiot (N2O) olivat suuremmat kuin eloperäisillä mailla, joilla yleensä esiintyy suuria päästöjä. Viljelymaan ja viljelykasvien ravinnepitoisuudet vastasivat tavanomaisilta mailta mitattuja pitoisuuksia. Vaikka viljelymaan happamuus liuottaa metalleja maaperästä, ohran jyvistä ja oljista mitatut raskasmetallipitoisuudet eivät olleet epätavallisen suuria eivätkä ylittäneet terveydelle haitallisia raja-arvoja. Viljelijöiden mukaan säätösalaojitus yhdistettynä muovikalvon asentamiseen ja lisäveden pumppaamiseen on toiminut hyvin. Säätösalaojitus yhdistettynä lisäveden pumppaukseen näyttää alustavien tulosten mukaan pitävän pohjaveden korkeuden riittävän korkealla, jotta sulfidien hapettuminen kasvukauden aikana estyy. Toistaiseksi pohjaveden korkeudella ei todettu olevan vaikutusta valumaveden tai kasvien ravinne- ja metallipitoisuuksiin. Seuranta jatkuu vielä vuoden 2012.

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

29

Paananen, Jaana, Inkeri Pesonen, Merja Isoniemi, Johanna Mäkelä, Sirpa Kurppa, and Sari Forsman-Hugg. "Laatu- ja vastuukysymysten kohtaaminen elintarvikeketjun rajapinnoilla." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 21 (January 31, 2006): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.76103.

Full text

Abstract:

Laatutyö on olennainen osa suomalaista elintarvikeketjua. Tuotteiden ja toiminnan laadun ohella viime vuosina keskusteluissa on nostettu esiin yhteiskuntavastuullisen toimintatavan vahvistaminen elintarvikeketjussa. Myös Suomen kansallisessa laatustrategiassa vastuullisuus on kirjattu keskeiseksi elintarviketaloutta ohjaavaksi arvoksi. Yhteiskuntavastuulla tarkoitetaan yrityksen aktiivista vastuullisuutta, joka perustuu yrityksen omista lähtökohdista asetettuihin arvoihin ja strategioihin. Yhteiskuntavastuun kantaminen tarkoittaa yritykseen kohdistettujen odotusten täyttämistä. Laatu- ja vastuukysymyksiä eri toimijoiden rajapinnoilla tarkastelevassa tutkimuksessa eräänä teoreettisena lähtökohtana oli yhteiskuntavastuu käsitteenä. Kirjallisuuden mukaan yhteiskuntavastuu jaetaan kolmeen osa-alueeseen: taloudelliseen vastuuseen, sosiaaliseen vastuuseen ja ympäristövastuuseen. Tavoitteena oli tutkia miten elintarvikeketjun eri toimijat määrittelevät laatu- ja vastuukysymyksiä ja miten laaja-alaiseksi vastuu koetaan oman yrityksen tai organisaation näkökulmasta suhteessa muihin toimijoihin. Tarkastelua suunnattiin erityisesti toimijoiden välisiin vuorovaikutussuhteisiin, miten laatu- ja vastuukäsitykset kohtaavat ketjun toimijoiden rajapinnoilla. Tämän tarkastelun teoreettisena lähtökohtana tutkimuksessa oli ketju- ja verkostojohtamisen näkökulma (Chain ja network management). Tutkimusta varten haastateltiin henkilökohtaisesti kaikkiaan 61 toimijaa elintarvikeketjun eri osista: panosteollisuuden edustajat, viljelijät, elintarviketeollisuuden ja –kaupan edustajat, kuluttajat sekä viranomaiset ja elinkeinon edunvalvojat. Haastattelujen pohjana oli yhtenäinen teemarunko, jota tarpeen mukaan räätälöitiin haastateltavan ja hänen edustamansa tahon mukaan. Haastattelurunko sisälsi seuraavat pääteemat: 1) laatu, 2) tuoteturvallisuus, 3) jäljitettävyys ja alkuperä, 4) elintarvikeketjun läpinäkyvyys 5) vastuu yleisesti, 6) ympäristövastuu, 7) sosiaalinen vastuu, 8) taloudellinen vastuu, 9) vastuusta viestiminen ketjun rajapinnoilla sekä 10) vastuu ja vaikutusmahdollisuudet. Tutkimusta varten valittiin kolme esimerkkituotetta, jotka ohjasivat haastateltavien valintaa ja joiden avulla konkretisoitiin laatuun ja vastuuseen liittyviä kysymyksiä. Esimerkkituotteet olivat marinoidut broilerinfileet, tuore mansikka / mansikkahillo sekä juustokermaperunat. Aineiston käsittelyssä hyödynnettiin kehysanalyysiä. Ensimmäisessä vaiheessa aineisto luokiteltiin teemoittain ja toimijoittain. Tämän jälkeen eri toimijoiden samaan teemaan kuuluvat aineistot järjestettiin tulkintakehikkoon sisällön tarkastelua varten. Tulkintakehikon avulla tarkasteltiin erityisesti eri käsitteiden sisältöä ja ulottuvuuksia. Tulokset ovat tässä vaiheessa osittain alustavia. Tulokset kertovat, minkä tekijöiden kautta vastuuta elintarvikeketjussa voidaan jäsentää. Tutkimus osoittaa, että elintarvikeketjun eri toimijoiden toiminnan vastuullisuus omassa yrityksessä tai organisaatiossa liittyy keskeisesti tuotelaatuvastuuseen ja vastuuseen tuotteen turvallisuudesta. Alkutuotannon ja teollisuuden rooli on tuotelaadun tuottaminen, ja elintarvikekaupan ja kuluttajien tehtävänä on hyvän tuotelaadun säilyttäminen. Käsitykset vastuukysymyksistä elintarvikeketjussa ja kuluttajilla olivat osin jaettuja, osin näkemykset vaihtelivat. Käsitteiden tarkastelun lisäksi esityksessä tullaan ottamaan kantaa myös siihen, miten yhteiskuntavastuu ja kotimaisen elintarvikeketjun laatutyö linkittyvät toisiinsa ja mitkä ovat niitä rajapintoja, joissa laatu- ja vastuukysymyksistä kommunikointi aiheuttaa ongelmia.

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

30

Leinonen, Riitta-Marja. "Ihmisen ja hevosen suhteen muuttuminen." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 26 (January 31, 2010): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75707.

Full text

Abstract:

Tarkastelen suomalaisten hevossuhteen muuttumista 1940-luvun maatalousyhteiskunnasta tämän päivän tietoyhteiskunnan vapaa-ajankulttuuriin. Tässä esityksessä haen vastausta kysymykseen, kuinka suomalaisessa hevoskulttuurissa tapahtuneet muutokset ovat vaikuttaneet ihmisen ja hevosen suhteeseen ja hevostaitoon. Vertailuajankohtina ovat 1940-luvun työhevoskulttuuri ja 2000-luvun ratsastuskoulukulttuuri sekä näissä molemmissa konteksteissa viisi käsitettä: hevoskäsitys, yhteisöllisyys, sukupuoli, paikka ja aika. Käytän tutkimuksessani laadullisia aineistoja ja menetelmiä. Aineistona minulla on vuosina 1995-2009 keräämäni kenttätyöaineisto ja siihen liittyvät haastattelut ja kenttätyömuistiinpanot, vuonna 2004 tekemäni hevostaitokysely sekä kirjalliset kertomusaineistot Hevostarina ja Hevoset sodassa 1939-1944 Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kansanrunousarkistosta. Teoreettisen ja metodologisen pohjan tutkimukselleni muodostavat narratiivinen lähestymistapa ja kognitiivinen antropologia. Tulokset osoittavat, että hevostaidot olivat 1940-luvulla osa toimeentuloon liittyvää tietoa, jota voidaan kutsua nykypäivän näkökulmasta perinnetiedoksi. Taitoja tarvittiin ennen kaikkea työntekoon ja lapset kasvatettiin eläinten käsittelyyn jo pienestä pitäen. Hevoskäsitys oli hyvin ihmiskeskeinen ja hevosta välineellistävä, mutta silti hevonen oli tärkeä myös emotionaalisesti ja osa yhteisöä. Sodassa olleita hevosia kunnioitettiin, niitä kutsuttiin sotasankareiksi ja aseveljiksi. Hevosen hoidolla oli yhteisöllistä merkitystä. Hevostaidot olivat yksi miehen työväline ja hänen arvonsa mitta. Hevonen oli osa miehen identiteettiä. Vaikka hevonen oli julkisesti miehen työtoveri ja hevoskulttuuri siten miellettiin hyvin maskuliiniseksi, ovat lapset aina osallistuneet myös hevosten hoitoon ja naiset toimittivat askareitaan hevosten kanssa. Hevosia oli kaikkialla ja niiden kanssa vietettiin paljon aikaa. Teollistuminen ja kaupungistuminen muuttivat hevossuhdetta. Maatalousyhteiskunnan tiiviiseen ja kokonaisvaltaiseen hevossuhteeseen verrattuna nykypäivän vapaa-aikaan liittyvä hevossuhde näyttäytyy pirstaleisena, kun koko yhteiskunnan kattavasta hevoskulttuurista on siirrytty kapeampiin alakulttuureihin kuten ravi- ja ratsastuskulttuureihin. Työhevosten vaihtuminen harrasteratsuiksi on merkinnyt hevosen merkityksen täydellistä muuttumista työvälineestä työstä ja arjesta irtaantumisen välineeksi. Hevosesta on tullut erityisesti ratsutelleilla osa naisten ja tyttöjen kulttuuria. Siitä on tullut harrastekumppani, jonka hoitoon ja käsittelyyn etsitään tietoa monista lähteistä. Kaupungistuminen on ajanut eläimet marginaaliin, niille varattuihin tiloihin ja samalla ne ovat etääntyneet tavallisen suomalaisen kokemusmaailmasta. Hevossuhde on muuttunut ihmiskeskeisestä ja välineellistävästä, mutta hevosta arvostavasta suhtautumisesta nykyiseen tieteellisen tiedon tuomaan eläinkeskeisempään näkökulmaan ja empaattisempaan suhtautumiseen hevosta kohtaan.

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

31

Korpua, Jyrki. "Pohjan pimiä puhuu moniäänisesti." AVAIN - Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti 17, no. 2 (June 25, 2020). http://dx.doi.org/10.30665/av.89773.

Full text

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

32

Raivola, Reijo. "Eurooppa-ulottuvuus koulutuksessa." Aikuiskasvatus 13, no. 1 (March 1, 1993). http://dx.doi.org/10.33336/aik.96855.

Full text

Abstract:

Euroopan Yhteisön sisämarkkinat ovat syntyneet vuoden 1993 alussa. Jäsenmaissa on kansanäänestetty toiminnan laajentamisesta poliittiseksi ja sotilaalliseksi yhteistyöksi (Maastricht). Vaikka koulutus on keskeinen yhteiskunnallinen instituutio, EY:llä on vain harvoja sitä sääteleviä direktiivejä. Artikkelissa tarkastellaan muiden yhteiskunnallisten instituutioiden yhdentymispaineista seuraavia koulutuksen harmonisointiodotuksia. Kommentoinnin pohjana käytetään komission tuottamaa neljää koulutuspoliittista muistiota, joiden esityksiä arvioidaan yleisessä kulttuurisessa ja koulutuspoliittisessa viitekehyksessä.

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

33

Lähdesmäki, Timo. "Aikuiskoulutuksen kehittäminen 1988–1990." Aikuiskasvatus 8, no. 1 (February 15, 1988). http://dx.doi.org/10.33336/aik.96536.

Full text

Abstract:

Aikuiskoulutusneuvosto päätti valmistella toimikautensa lopuksi ohjelman "neuvoston testamentin" aikuiskoulutuksen kehittämiseksi. Samassa yhteydessä neuvosto päätti, että ohjelma kirjoitetaan mahdollisimman tiiviiseen ja pelkistettyyn muotoon uutta neuvostoa, opetusministeriötä ja muita käyttäjiä ajatellen. Ohjelma on julkaistu nimellä "Aikuiskoulutuksen kehittäminen 1988–1990''. Ohjelman aikajänne kattaa kolmivuotiskauden 1988–1990. Se on myös uuden aikuiskoulutusneuvoston toimikausi. Tarkoitus on, että ohjelma voisi osaltaan toimia uuden neuvoston työsuunnitelman pohjana.

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

34

Ojala, Jari, Pirjo Vuorenpää, Anu Ojala, Mikko Hiljanen, Matti Rautiainen, and Jarmo Seppälä. "Keski-Suomen yritysten historiatietoisuus." JYU Reports, May 14, 2021, 1–34. http://dx.doi.org/10.17011/jyureports/2021/3.

Full text

Abstract:

Tämä raportti on osa Jyväskylän yliopiston monitieteistä Menestystä menneisyydestä -tutkimushanketta, jossa selvitetään yritysten historiatietoisuutta. Raportin teko ei olisi ollut mahdollista ilman Keski-Suomen liiton ja Business Finlandin rahoitusta – kiitos molemmille tärkeästä tuesta tutkimushankkeelle. Kiitos myös Keski-Suomen Yrittäjille ja Keski-Suomen kauppakamarille, joiden verkostojen kautta kysely levisi keskisuomalaisyrityksille. Raportti on pohjana tutkimushankkeen seuraaville vaiheille, joissa sekä syvennytään tarkemmin yksittäisten yritysten historiatietoisuuteen että laajennetaan analyysiä valtakunnalliselle tasolle.

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

35

Bergkvist, Alf. "Ajankohtaista Ruotsin aikuiskasvatuksesta." Aikuiskasvatus 11, no. 2 (May 15, 1991). http://dx.doi.org/10.33336/aik.96736.

Full text

Abstract:

Vapaa sivistystyö on myös Ruotsissa saanut mukautua niukkeneviin yhteiskunnan varoihin samalla, kun jakajien määrä on ollut nousussa ja keskinäinen kilpailu lisääntynyt. Opintokeskukset ovat sen vuoksi käyneet kiivastakin keskustelua tulevaisuudestaan ja tavoitteistaan. Vapaan sivistystyön valtionapujärjestelmä on muuttumassa ratkaisevasti: kukin opintokeskus saa vastaisuudessa käyttää valtionapunsa vapaasti omiin tavoitteisiinsa. Arvio varojenkäytön onnistumisesta tehdään jälkikäteen ja tulokset ovat pohjana seuraavalle rahanjaolle. Ruotsin aikuiskoulutusta uudistettaessa vapaan sivistystyön organisaatiot korostavat omaa erityisluonnettaan. Tavoitekeskusteluissa on noussut voimakkaasti esiin koulutuksellisesti syrjäytyneiden tarpeet, siirtolaiset sekä kehitysyhteistyö.

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

36

Ahola, Elli-Mari Johanna. "Metalepsis horjuttaa ja sisäistekijä vakauttaa kerronnan ja tarinamaailman rakenteita Kalevala-muunnelmassa Pohjan akka." AVAIN - Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti 18, no. 1 (April 6, 2021). http://dx.doi.org/10.30665/av.95446.

Full text

Abstract:

Artikkeli käsittelee kerronnan ja tarinamaailman monitahoista suhdetta romaanissa Pohjan akka. Kohdeteos on rakenteeltaan monitulkintainen Kalevala-muunnelma, jossa kerronnan hierarkian tulkitseminen vaihtoehtoisin tavoin johtaa erilaisiin tulkintoihin tarinamaailmasta ja kokonaisuuden merkityksistä. Vaihtoehtoiset tulkinnat rakenteesta kehystävät teoksessa eri tavoilla myös Kalevalan ja tuottavat siihen liittyviä merkityksiä. Metalepsis-ilmiöt liittyvät kiinteästi erilaisiin rajojen ylityksiin ja hämärtymisiin, ja niiden tarkastelu konkretisoi kohdeteoksen maailma- ja kerrontarakenteesta kohtia, jotka monitulkintaisuuteen johtavat. Tarkastelu osoittaa, etteivät nykyiset metalepsiksen retoriseen ja ontologiseen jaottelevat teoriat riitä sellaisenaan kuvaamaan kohdeteoksen kaltaista rakennetta. Metalepsistä on tähän asti tarkasteltu kerronnan tasojen ja maailmojen näkökulmasta, mutta tämä artikkeli lisää käsittelyyn sisäistekijän tason. Palauttamalla monia vaihtoehtoja avoimeksi jättävän kokonaisrakenteen sisäistekijään on mahdollista nähdä merkityksiä monitulkintaisuudessa itsessään.

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

37

Koistinen, Kirsi. "Oppimateriaalin didaktinen analyysi." Aikuiskasvatus 6, no. 4 (December 1, 1986). http://dx.doi.org/10.33336/aik.96473.

Full text

Abstract:

Artikkeli perustuu kirjoittajan syventävien opintojen tutkielmaan. Tutkimuksen kohteena ovat vakuutustutkinnon oppikirjat, jotka on laadittu aikuisten työn ohessa harjoittamaa itseopiskelua varten. Tutkimuksen tehtävänä on arvioida näiden kirjojen käyttökelpoisuutta opetuksen ja oppimisen kannalta. Tutkimuksessa osoitetaan perinteisten oppimateriaalin analyysitapojen riittämättömyys ja kehitellään uusia välineitä oppimateriaalin laadun arvioimiseksi oppimisprosessin kannalta. Uudet analyysivälineet lähtevät kognitiivisesta oppimisnäkemyksestä. Tutkimustulosten mukaan vakuutustutkinnon oppikirjat varsin huonosti vastasivat täydellistä oppimisprosessia. Tämä oppikirjaryhmä – kuten moni muukin aikuiskasvatuksen oppikirjaryhmä – vaatii didaktisia kehittelyä. Vaikka oppimateriaali ei ole uusi kasvatustieteellinen tutkimuskohde, ei ko. tutkimuksissa ole päästy kovin pitkälle. Osaksi kyse on siitä, että oppimisteoriat ovat olleet kehittymättömiä ja osaksi siitä, että niitä ei ole käytetty oppikirjatutkimuksen pohjana. Oppimisen ja opetuksen teorian kehittyessä voidaan teoreettista tietoa yhä paremmin soveltaa käytäntöön ja kehittää mm. oppimateriaaleja vastaamaan paremmin todellisuuden tarpeita.

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

38

Harviainen, Tuomas, and Niko Kolehmainen. "Musiikin suomalainen tagaus Bandcamp-artistifoorumilla." Informaatiotutkimus 39, no. 1 (March 31, 2020). http://dx.doi.org/10.23978/inf.88557.

Full text

Abstract:

Tässä artikkelissa tarkastelemme suomalaisten harrastaja-musiikintekijöiden tapoja asiasanottaa (tagata) omaa musiikkiaan Internetin Bandcamp-palvelussa. Kuvaamme heidän asiasanavalintojaan, motiivejaan ja näkemyksiään sanavalintojen hyödyllisyydestä potentiaalisille kuuntelijoille. Tutkimuksen pohjana on 67 verkkokyselyyn saatua määrällistä ja laadullista vastausta. Tuloksena havaitaan, ettei selkeä enemmistö artisteista käyttänyt juuri lainkaan aikaa musiikkinsa genre- tai sisällönkuvailuun ja ettei artistien iällä, koulutusasteella tai statuksella ollut merkitystä tagien valintaan. Toisaalta lähes kaikki vastaajat myös käyttivät joitakin ulkoisia lähteitä sisällönkuvailuunsa ja pyrkivät markkinointietujen hakemisen sijasta täsmällisyyteen. Keskeisimmäksi tekijäksi nousi musiikin löydettävyys, mutta noin viidennes vastaajista ilmoitti myös hakeneensa jotakin tiettyä estetiikkaa, kuten esimerkiksi huumoria tai ”asennetta” valinnoillaan. He eivät pitäneet itseään erityisen osaavina sisällönkuvaajina, mutta silti vain alle neljännes vastaajista edes harkitsi asiasanojensa vaihtamista uusiin. Analysoimalla avointa, käyttäjälähtöistä asiasanoitusta artikkeli tuottaa uutta tietoa sekä sisällönkuvailun että folksonomioiden tutkimukselle.

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

39

Ahola, Joonas. "”Kalevala – kansan luomistyön ihana perintö”." Elore 27, no. 2 (December 17, 2020). http://dx.doi.org/10.30666/elore.96105.

Full text

Abstract:

Artikkeli erittelee erilaisia diskursseja, joissa Kalevalaa ja kansanperinnettä käsiteltiin neuvostokarjalaisessa suomenkielisessä lehdistössä vuosina 1928–1958. Aineisto koostuu etupäässä kirjallisuus- ja sanomalehdistöstä. Aineistossa tunnistettavassa Kalevala perinnetekstinä -diskurssissa Kalevalaa käsitellään perinnettä edustavana objektina, johon on vaadittavissa jonkinlainen oikeus. Tästä omistusoikeudesta puhutaan omistajuusdiskursseissa. Niissä omistajuutta oikeutetaan mm. sen pohjana olevan runouden alkuperäisten esittäjien kansallisuuden perusteella, joka määriteltiin eri aikoina eri tavoin. Menneisyysdiskurssissa puolestaan käsitellään mm. Kalevalassa tavattavaa kansanperinnettä teksteinä menneisyydestä, mikä puolestaan mahdollistaa Kalevalan edustaman kansanrunouden retorisen käytön yhtäältä analogiana, toisaalta kontrastina neuvosto-olojen myönteisessä arvottamisessa nykyaikaa korostavassa moderniteettipuheessa. Artikkelissa nostetaan myös esiin, kuinka diskurssit limittyvät keskenään. Diskurssien todetaan olevan reaktioita Suomessa ja muualla porvarillisessa lännessä vallitsevaan keskusteluun ja toisekseen kumpuavan suurelta osin Neuvostoliiton ja Neuvosto-Karjalan historiallisista ja poliittisista vaiheista ja kehityskuluista.

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

40

Puustinen, Mikko, Hilkka Paldanius, and Minna-Riitta Luukka. "Sisältötiedon toistamista vai aineiston analyysia?" Kasvatus & Aika 14, no. 2 (May 28, 2020). http://dx.doi.org/10.33350/ka.84579.

Full text

Abstract:

Tarkastelemme historian ylioppilaskokeen aineistopohjaisia tehtävänantoja, tehtävänantoihin liittyviä aineistoja sekä pisteysohjeita historian tekstitaitojen näkökulmasta. Tiedonalalähtöisen historiaopetuksen lähtökohtana pidetään historiallisen ajattelun harjaannuttamista, mikä edellyttää alkuperäislähteiden kanssa työskentelemistä: kykyä tulkita lähteitä ja niiden tekijöiden intentioita sekä arvioida lähteiden pohjalta tehtyjä tulkintoja. Ylioppilaskokeilla on merkittävä vaikutus opetukseen ja arviointiin. Jotta ylioppilaskokeen tehtävät ohjaisivat vahvistamaan historian tekstitaitoja ja edelleen historiallista ajattelua, tulisi tehtävien ohjata työskentelemään aineistojen kanssa. Tutkimuksen aineistona ovat historian ylioppilaskokeiden tehtävänannot vuosilta 2006–2019 ainereaalikokeen ajalta sekä Ylioppilastutkintolautakunnan laatimat hyvän vastauksen piirteet ja Historian ja yhteiskuntaopin opettajien liiton laatimat pisteohjeet. Tehtävänantojen luokittelun pohjana käytämme genreteoreettista historian oppiaineessa kirjoitettavien tekstilajien luokittelua sekä sisällönanalyysia. Tutkimuksen perusteella historian ylioppilaskoe ei ole parhaalla mahdollisella tavalla tukenut lukion opetussuunnitelmissa tai tutkijoiden puheenvuoroissa asetettuja tiedonalalähtöisen historianopetuksen tavoitteita. Aineistopohjaisia tehtävänantoja on varsin vähän. Useimmissa tehtävänannoissa edellytetään vain yhden aineiston hyödyntämistä ja vähäistä lähteen taustoittamista. Lähdekritiikin käsite näyttäytyy pisteytysohjeissa epäselvänä, eikä kuvaa keskeisiä lähteiden parissa työskentelemisen taitoja.

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

41

Ylönen, Matti, Jussi Jaakkola, Leevi Saari, and Heikki Hiilamo. "Näyttöperusteisuus ja yritysten verotus: ekonomismin nousu suomalaisen yhteisöveropolitiikan tiedontuotannossa." Poliittinen talous 8 (January 14, 2020). http://dx.doi.org/10.51810/pt.96159.

Full text

Abstract:

Suomalaista poliittista päätöksentekoa on 2000-luvulla pyritty sitomaan vahvemmin tutkittuun tietoon. Näyttöperusteinen päätöksenteko on ollut tähän liittyen keskeinen käsite. Sille annetut määritelmät rajaavat päätöksenteon kannalta relevanttina pidetyn tutkimuksen kokonaisuutta. Tämän tutkimuksen tieteenalapohjan ja metodologioiden kokonaisuuteen on kiinnitetty yllättävän vähän huomiota, vaikka se ohjaa monin tavoin politiikkaa. Tutkimme tiedon ja päätöksenteon suhdetta tarkastelemalla suomalaisen yritysveropolitiikan taustalla vaikuttaneen tiedon muutoksia 1990-luvun alusta vuoteen 2014. Esitämme tässä keskustelunavauksessa, että näyttöperusteinen päätöksenteko on korostanut yhteisöveropolitiikassa uusklassisesta taloustieteestä johdettujen syy-seuraussuhteiden merkitystä. Etenkin vuoden 2014 yhteisöverouudistuksessa talousteoreettiset käyttäytymisoletukset nousivat merkittävään rooliin uudistuksen perusteluissa. Näitä taustaoletuksia ei avattu kunnolla julkisessa keskustelussa, mikä on vaikeuttanut niiden soveltuvuuden ja rajoitteiden arvioimista. Peräänkuulutamme huomiota näyttöperusteisen politiikan pohjana käytettyihin tutkimuksiin ja niiden taustaoletuksiin. Kehotamme myös avaamaan niitä paremmin laajalle yleisölle kriittisen keskustelun ja demokraattisen läpinäkyvyyden tukemiseksi. Politiikkaa ohjaavaa tutkimusta tulisi perustaa taloustieteellisen analyysin lisäksi juridiseen tuntemukseen erilaisista sääntely-ympäristöistä. Myös yritysten toimintaan vaikuttavien tekijöiden syvällisempi käytännön tarkastelu olisi hyödyllistä.

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

42

Salo, Enni. "Aviciin kuolemaan liittyvät yhteisöllisyyttä rakentavat ja hajottavat mediarituaalit. Miten musiikintuottaja Tim Berglingiä surraan sosiaalisessa mediassa?" Uskonnontutkija - Religionsforskaren 9, no. 1 (June 26, 2020). http://dx.doi.org/10.24291/uskonnontutkija.v9i1.96005.

Full text

Abstract:

Tässä artikkelissa tarkastelen, millaisia mediarituaaleja Tim Berglingin (1989–2018), paremmin tunnettuna Aviciin, kuolema on tuonut esille sosiaalisessa mediassa sekä minkälaista yhteisöllisyyttä ne rakentavat. Lisäksi analysoin, miten poleemiset mediarituaalit osittain hajottavat sekä paradoksaalisesti lopulta rakentavat yhteisöllisyyttä. Tämän ohella tuon esille syitä Aviciin kuoleman mediaspektaakkeliin. Menetelmänä hyödynnän lähilukemista sekä mediaetnografista tutkimusotetta, ja pohjaan analyysia aikaisempaan mediarituaalien tutkimukseen, jossa on tarkasteltu esimerkiksi Michael Jacksonin kuolemaan ja hautajaisiin liittyvää uutisointia. Alati muuttuva sosiaalinen media on huomionarvoinen tutkimuskenttä, sillä se mahdollistaa uudenlaisten kuolemanrituaalien muodostumista. Nykypäivänä sosiaalinen media on osana monien suruprosessia, ja kuolemaan liittyvät mediarituaalit voivat vahvistaa ihmisten tunnetta yhteenkuuluvuudesta. Kuolemanrituaalit ovatkin olleet läpi historian ihmisille tapa surra poismenneitä, ja nyt tämä näkyy esimerkiksi Instagramissa, jossa on monia julkaisuja Aviciin muistolle. Monet fanit myös kommentoivat päivittäin Aviciin Instagram-tilin julkaisuihin osanottojaan. YouTuben puolella taas fanit ovat tehneet Aviciille muistovideoita. Parhaimmillaan tämänkaltaiset mediarituaalit tuovat ihmisille uuden tavan ilmaista ja käsitellä surua sekä tuntea yhteenkuuluvuutta, mutta vähintäänkin ne ovat osana muokkaamassa kuolemanrituaaleja.

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

43

Laitila, Heidi, Nina Lunkka, and Marjo Suhonen. "Asiakaslähtöisyys lapsi- ja perhepalveluiden moniammatillisessa verkostoyhteistyössä vanhempien kokemana." Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti 57, no. 1 (January 31, 2020). http://dx.doi.org/10.23990/sa.75675.

Full text

Abstract:

Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvailla vanhempien kokemuksia moniammatillisesta verkostoyhteistyöstä asiakaslähtöisyyden näkökulmasta lapsi- ja perhepalveluissa. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa asiakaslähtöisyyden toteutumisesta lapsi- ja perhepalveluiden moniammatillisessa verkostoyhteistyössä. Moniammatillinen verkostoyhteistyö on lapsi- ja perhepalveluiden oleellinen toimintamalli lapsen ja/tai perheen tuen tarpeen arvioinnissa, suunnittelussa ja seurannassa. Tutkimuksen tiedonantajina olivat kymmenen vanhempaa (n=10) ja tiedonantajat olivat osallistuneet moniammatillisiin verkostotapaamisiin sekä kuntien että erikoissairaanhoidon lapsi- ja perhepalveluissa erään maakunnan alueella. Aineisto kerättiin avoimella haastattelulla ja analysoitiin sisällön analyysillä. Tämän tutkimuksen perusteella lapsi- ja perhepalveluiden moniammatillinen verkostoyhteistyö parhaimmillaan tukee vanhempia ja luo vahvan pohjan hyvälle asiakassuhteelle. Asiakaslähtöisyyden toteutumisen perustana nähtiin vanhemman osallistaminen verkostoyhteistyöprosessiin ja verkostoyhteistyön suunnittelu, tiedonkulku ja ammattilaisten yhteistyöosaaminen. Puutteet verkostoyhteistyöprosessin suunnittelussa ja arvioinnissa yhdessä vanhemman kanssa sekä riittävässä tiedonkulussa ja vanhemman osallistamisessa verkostoyhteistyöhön koettiin verkostoyhteistyön haasteina. Tutkimus tuottaa uutta tietoa, jota voi hyödyntää moniammatillista verkostoyhteistyötä kehitettäessä. Tutkimus tuottaa tärkeää tietoa myös moniammatillisen verkostoyhteistyön koordinoimiseen ja sen kehittämiseen.

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

44

Tuovinen, Tiina. "Suomalaisen maatiaiskanan säilytysohjelma." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 26 (January 31, 2010). http://dx.doi.org/10.33354/smst.76896.

Full text

Abstract:

Suomessa on yli 170 innokasta maatiaiskanan pitäjää. Heillä oli vuonna 2008 13 eri maatiaiskantaa, yhteensä noin 2200 kanaa ja lähemmäs 600 kukkoa. Maatiaiskanan säilytysohjelmaa koordinoi MTT Biotekniikka- ja elintarviketutkimus. Ohjelma käynnistyi yli kymmenen vuotta sitten vuonna 1998. Perustamisvuodesta on ohjelmassa mukanaolevien sekä kasvattajien että eläinten määrä kolminkertaistunut. Suomi on kansainvälisin sopimuksin sitoutunut kotieläingeenivarojen säilyttämiseen. Työtä varten on laadittu Suomeenkin kansallinen eläingeenivaraohjelma. MTT koordinoi ohjelmaa ja on mukana geenivarojen säilytyksen ja kestävän hyödyntämisen tutkimus- ja kehittämistyössä. Maatiaiskanan säilytys on tiloilla tapahtuvaa in situ-säilyttämistä, kanat kasvatetaan lajityypillisen käyttäytymisen mahdollistavissa lattiakanaloissa. Säilytysohjelmassa keskitytään toistaiseksi kanakantojen vahvistamiseen ja rodun geneettisen monimuotoisuuden turvaamiseen ja lisäämiseen.Maatiaiskanakannoilla tarkoitetaan maassamme ennen 1900-luvulla alkanutta teollista kanatuotantoa eläneitä, paikallisiin olosuhteisiin sopeutuneita kanakantoja. Säilytysohjelman kana-aines on peräisin tiloilta, joilla tätä vanhaa kana-ainesta oli jäljellä.Säilytysohjelman tiedonkeruu perustuu kasvattajien ohjelmaan ilmoittautuessa antamiin perustietoihin ja kerran vuodessa lähettämiin raportteihin. Tiedot tallennetaan maatiaiskanarekisteriin, josta saadut eläinmäärät ovat pohjana rodun tilaa kuvaaville tilastoille.Lukumäärien lisäksi vuosiraporteissa kysytään eläinten hedelmällisyysominaisuuksia ja höyhenpuvun värejä. Maatiaiskanat munivat keskimäärin 0,5-0,6 munaa päivässä ja saavuttavat sukukypsyyden 22-24,5 viikon ikäisinä. Tyypillinen maatiaiskanan höyhenpuvun väri on musta, ruskea, punainen tai vaalea, kukon musta, ruskea, kirjava tai punainen. Munat ovat pieniä tai keskikokoisia, väriltään kermanvärisiä, beigejä tai ruskeita. Maatiaiskanasta hyödynnetään munien lisäksi myös lihaa ja höyheniä, teuraskukkojen kasvatus on yleistä.Maatiaiskana on rotuna edelleen vaarantunut, kaikki kannat uhanalaisia ja jotkut jopa kriittisesti uhanalaisia Ainakin yksi kanta ehti kuolla sukupuuttoon säilytysohjelmasta huolimatta.

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

45

Seppälä, Risto A., Timo Sipiläinen, Matti Ryhänen, Auvo Sairanen, Perttu Virkajärvi, Reetta Palva, and Marketta Rinne. "Lypsylehmien ruokinnan järjestäminen – pitkän aikavälin taloustarkastelu." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 21 (January 31, 2006). http://dx.doi.org/10.33354/smst.76687.

Full text

Abstract:

Maatilan toimintaa kehitettäessä toimintavaihtoehtojen määrä kytkeytyy suunnittelun aikajänteeseen. Pitkälläaikavälillä on mahdollista tehdä paljon ja suuria muutoksia, mutta lyhyellä aikavälillä vaihtoehtojenmäärä voi olla hyvinkin rajoitettu. Kummallakin aikavälillä maatalousyrittäjän tavoitteena on tuottojen jakustannusten erotuksen maksimointi.Ruokinta vaikuttaa tuottojen suuruuteen, sillä eri rehuyhdistelmät muuttavat maitotuotoksen määrääja laatua. Lisäksi niillä on vaikutusta eläinten terveyteen. Maidontuotannossa ruokinta muodostaa keskeisenkustannuserän, joka vaihtelee ruokintavaihtoehdoittain. Kustannukset muodostuvat rehujen hankinnasta,käsittelystä ja eläinten ruokinnasta. Vaihtoehtoiset ruokintateknologiat muuttavat myös kustannussuhteita.Lehmän ruokinnan ja maitotuotoksen välisen yhteyden selvittäminen on haasteellinen tehtävä, sillävaihtoehtoisten ruokintakombinaatioiden määrä on suuri ja niiden ravitsemusfysiologiset vaikutuksetpoikkeavat toisistaan. Haasteellisuutta lisää myös se, että tarkasteluun on otettava mukaan maitotilan omienrehujen tuotanto ja siihen liittyvät prosessit (kasvifysiologia, maatalousteknologia jne.) ja niiden määräämätreunaehdot. Tutkimus on rajattu siten, että siinä tarkastellaan muutamia keskeisimpiä rehuja. Sisäruokintakaudenaikana karkearehuna käytetään tilalla tuotettua säilörehua, jota täydennetään väkirehulla(ohra-rypsirouheseos). Kasvukauden aikana kokoaikaisen sisäruokinnan lisäksi vaihtoehtoina on laidunnustai osittainen laidunnus, sillä laidun on lypsylehmälle luonnollista rehua.Tässä tutkimuksessa lypsylehmien ruokintaa tarkastellaan pitkän aikavälin taloudellisena optimointiongelmana.Tutkimuksessa luodaan lineaarinen optimointimalli, joka tekee mahdolliseksi tarkastellarehuntuotannon eri osatekijöitä talouden näkökulmasta. Mallilla verrataan eri toimintavaihtoehdoista saatavientuottojen ja kustannusten erotusta. Optimointimallin pohjana on Seppälän ym. (2002) laatima sisäruokintakaudenoptimointimalli, joka on päivitetty vastaamaan nykyistä tuotantoteknologiaa ja jota onlaajennettu kattamaan myös laidunkausi.Eri rehuyhdistelmien tuotosvaikutus on määritetty MTT:n tuotantokokeiden pohjalta, kuten mm.vähenevät rajatuotokset ja rehujen väliset korvautuvuussuhteet ja niihin liittyvät rajoitukset. MTT:n koetulostenpohjalta on määritetty säilörehun laadun (D-arvo) ja sadon (kg ka/ha) muutokset kasvukauden edetessäsekä kevätkorjuun ajoittumisen vaikutus syyssadon laatuun ja määrään. Teknologiset mahdollisuudetja rajoitteet perustuvat pääosin Työtehoseuran tutkimustuloksiin. Laidunkauden osalta responssit perustuvatMTT:n laidunkokeisiin ja TTS:n työnmenekkitutkimusten tuloksiin.

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

46

Tuomisto, Leena, Arto Huuskonen, Leena Ahola, Jaakko Mononen, Risto Kauppinen, and Paula Martiskainen. "Erilaisten karsinaratkaisujen vaikutus kasvavien lihanautojen tuotantoon ja hyvinvointiin." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 21 (January 31, 2006). http://dx.doi.org/10.33354/smst.76774.

Full text

Abstract:

Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli selvittää erilaisten karsinaratkaisujen vaikutusta kasvavien lihanautojen tuotantoon ja hyvinvointiin. Useimpien kasvatuskokeiden perusteella karsinan pohjamateriaalilla ei ole vaikutusta lihanautojen kasvuun, rehunkäyttöön, rehuhyötysuhteeseen tai ruhon ja lihan laatuun. Lihanaudoilla esiintyy enemmän käyttäytymisongelmia rakolattialla kuin päällystetyillä lattioilla (olkipohja, kumipäällysteet), mikä johtuu rakolattian kovasta ja liukkaasta pinnasta. Erityisesti makuulle asettuminen ja ylös nouseminen vaikeutuvat. Lisäksi rakolattialla eläimet liukastelevat ja voivat jopa vältellä tasapainoa vaativia toimintoja.Yleisesti lihanaudoilla näyttäisi olevan enemmän terveysongelmia rakolattialla kuin muilla lattiamateriaaleilla. Häntävauriot, ontuminen ja polvinivelien kasvuhäiriöt vaivaavat lihanautoja useammin rakolattialla kuin olkipohjalla. Ontuminen ja kasvuhäiriöt näyttäisivät kuitenkin olevan ongelma myös vinolla pohjalla. Pehmeällä alustalla sorkat eivät kulu yhtä paljon kuin kovemmalla alustalla ja voivat sen seurauksena kasvaa pitkiksi. Kiinteällä lattialla ongelmia aiheuttaa lattialle kerääntyvä liete, joka voi syövyttää sorkkaa ja aiheuttaa bakteeritulehduksia.Preferenssikokeissa naudat ovat selvästi osoittaneet, että ne makaavat mieluummin pehmeällä kuin kovalla alustalla. Tämä on ymmärrettävää, koska naudat ovat alun perin sopeutuneet makaamaan joustavalla alustalla luontaisessa elinympäristössään, ruohotasangolla. Preferenssikokeiden perusteella rakolattia on lihanautojen mielestä kaikkein epämiellyttävin pohjamateriaali, jota eläimet todennäköisesti karttavat sen liukkauden ja kovuuden vuoksi. Pehmeä alusta sen sijaan tarjoaa sorkalle pitävämmän pohjan ja vartalon muotoja mukailevan pinnan eläimen maatessa.Tutkimustulosten perusteella lihanautojen hyvinvointia voidaan parantaa tarjoamalla niille mahdollisuus maata pehmeällä alustalla. Tämä voidaan toteuttaa kuivittamalla osa karsinasta makuualueeksi tai vaihtoehtoisesti päällystämällä osa palkeista kumipäällysteellä. Kiinteitä lattioita ja kuivikkeita käytettäessä lattian puhdistuksesta ja kuivikkeiden riittävästä käytöstä on tärkeää huolehtia eläinten puhtauden ja sorkkaterveyden vuoksi. Sorkkien kasvun hillitsemiseksi karsinaan tulisi sijoittaa myös kovapohjaisia alueita. Jalkaongelmien vähentämiseksi vinopohjan kaltevuus tulisi olla korkeintaan 10 prosenttia.

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

47

Elsayed, Duha. "Suomen ja viron PITÄÄ- ja SAADA-verbien käyttö futuurin apuverbeinä varhaisissa raamatunkäännöksissä." Virittäjä 123, no. 2 (June 17, 2019). http://dx.doi.org/10.23982/vir.65380.

Full text

Abstract:

Artikkelissa vertaillaan kahta vanhassa kirjasuomessa ja -virossa runsaana esiintynyttä futuurikonstruktiota, PITÄÄ- ja SAADA-futuureja varhaisimmissa raamatun-käännöksissä: suomen osalta Bibilassa (1642) ja viron osalta Wastne Testamentissa (1686 ja Piibli Ramatissa (1739). Molemmat verbit ovat vanhaa yhteis-sanastoa ja nyky-kielissä monifunktioisia sekä leksikaalisessa että modaalisessa käytössään. Kun varhaiset kääntäjät kehittivät lähtökielten kieliopillisille futuureille vastineita, PITÄÄ ja SAADA päätyivät suomessa ja virossa varsin erilaisten futuuri-muodosteiden aineksiksi. Tämä johtuu siitä, että viron saama-futuuri on kehittynyt verbin kieli-opillistumispolun become-haarasta, joka suomesta puuttuu. Kun Biblian ja Piibli Ramatin intentio-pohjainen PITÄÄ-futuuri on saanut vaikutteita ruotsin skall- ja saksan sollen-futuureista, Wastne Testamentissa runsaana viljelty saama + Vma on saksan werden-futuurin sukua. Futuurina se on aspektuaalista tai -inkoatiivista tyyppiä, mikä tarkoittaa, että se etualaistaa rakenteen infinitiivin kuvaaman toiminnan tai tilan alun. Käännösvaikutuksen vuoksi molemmat futuurityypit ilmestyivät vanhoihin teksteihin valmiiksi pakollisina. Samalla niiden erityisluonne hämärtyi. Tämä osoitetaan tarkastelemalla kyseisten käännösten Luukkaan evankeliumista poimittuja PITÄÄ- ja SAADA-futuureja. Tarkastelun teoreettisena kehyksenä on konstruktiokielioppi ja kognitiivinen semantiikka ja taustana tieto kontaktikieliopillistumisen mekanismeista. Kirjakielien ensi vuosisatoina tapahtuneista futuurin juurrutusyrityksistä huolimatta sekä suomessa että virossa tulevaan viitataan edelleen pääasiassa preesensillä. The usage of the Finnish and Estonian verbs SAADA and PITÄÄ as future auxiliaries in early Bible translations The aim of this study is to compare two grammatical future constructions based on the auxiliaries PITÄÄ ‘seize/hold’ (premodal), ‘must’ (modal) and SAADA ‘get’ (premodal), ‘become’ (only in Estonian), ‘may/be able to’ (modal) used in Old Finnish and Estonian translations of the Gospel of Luke in the Finnish Biblia (1642) and the Estonian Wastne Testament (1686) and Piibli Ramat (1739). The study adopts the framework of Construction Grammar and cognitive semantics, supplemented by knowledge concerning the mechanisms of contact-induced grammaticalization. Even though these verbs are frequent and multifunctional in both languages, the futures they form differ in motivation. While the PITÄÄ future is the equivalent of an intention-based future comparable with Swedish skall or German sollen, the SAADA future (only known in Estonian) has grammaticalized from the become branch of the path and has obviously been influenced by the future of the German werden. This makes the PITÄÄ future intention-based and the SAADA future aspectual/inchoative. The action or state described by the infinitive is thus highlighted in two different ways: as a whole (PITÄÄ) or emphasising its beginning (SAADA). However, contact influence was so intense that both verbs appeared as ready, fully grammaticalized tenses in the old texts. In modern Finnish and Estonian, the present tense is still the primary means of referring to the future.

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

48

Vanhatalo, Ulla, and Heli Tissari. "Esittelyssä alkusanakieli." Virittäjä 121, no. 2 (June 16, 2017). http://dx.doi.org/10.23982/vir.49707.

Full text

Abstract:

Tämä katsausartikkeli esittää Natural Semantic Metalanguagen (NSM) täysimittaisen suomenkielisen version, joka koostuu 66 alkusanasta ja joukosta näistä alkusanoista muodostettuja peruslausekkeita. Artikkelissa pohditaan alkusanojen olemusta ja kuvaillaan niiden tunnistamisprosessia. Siinä esitetään NSM-menetelmän yleiset pääperiaatteet, kuten peruslausekkeita koskevat kielioppisäännöt, sekä annetaan NSM-menetelmää koskevia käyttöohjeita ja esimerkkejä. Artikkelissa osoitetaan suomenkielisen NSM-version vastaavuus muunkielisten NSM-versioiden kanssa, sen käännöskelpoisuus sekä sen toimivuus semanttisen analyysin välineenä. Siinä esitellään lyhyesti alkusanoista koostuvan molekyylin käsite ja annetaan esimerkkejä molekyyleistä. Toinen lyhyesti esiteltävä NSM-menetelmään liittyvä käsite on niin kutsuttu alloleksia. Artikkelissa esitetään huomioita semanttisen analyysin tekemisestä NSM:llä ja pohditaan muun muassa sitä, millaisen aineksen selittämiseen NSM sopii parhaiten ja millaisen aineksen selittämiseen huonommin, millaisen tulisi olla selityksen pohjana olevan lingvistisen evidenssin ja miksi julkaistuissa NSM-selityksissä toisinaan poiketaan normista. Artikkelissa annetaan esimerkkejä sekä englannista suomeksi käännetyistä NSM-määritelmistä (verbien to promise ja to walk määritelmät) että suoraan suomen kielellä kirjoitetuista määritelmistä, jotka perustuvat kyselymenetelmällä (verbi nalkuttaa) ja korpustutkimuksella (tunnesana viha, jonka määritelmän on kirjoittanut Seija Tuovila) saatuihin tuloksiin sekä Helsingin Sanomissa julkaistuun juttuun yksinäisyydestä, jossa tyypiteltiin yksinäisyyttä kokevia ihmisiä sellaisiin alalajeihin kuin torjuttu ja superyksinäinen. Artikkeli tuo esiin myös NSM-kielen suomenkieliseen versioon liittyviä terminologisia kysymyksiä ja pohtii sekä NSM-määritelmän luomisprosessin dokumentointia ja kuvausta että NSM-menetelmän yhdistämistä muihin semanttisen analyysin menetelmiin. This article presents a full-length Finnish version of the Natural Semantic Metalanguage (NSM), comprising 66 primes and a list of canonical sentences. It considers the notion of primes and their identification. It presents the main principles of NSM and gives instructions and examples. It shows that the Finnish-based NSM corresponds to versions based on other languages, is translatable into them and lends itself well to semantic analysis. The article briefly presents the concepts of molecule and allolexy and gives examples of them. It also presents observations on how to conduct semantic analysis with the NSM method, concerning, among other things, the kind of words which lend themselves best to an NSM analysis, the kind of evidence an NSM analysis should be based on and the question why some NSM definitions do not fully adhere to rules. It gives examples of NSM definitions translated from English into Finnish (e.g. the verb to promise) and of NSM definitions written in Finnish (e.g. the verb nalkuttaa ‘to nag’). It also considers how to translate NSM terminology from English into Finnish, how to document the steps leading to an NSM definition and how to combine the NSM method with other methods of semantic analysis.

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

49

Niemelä, Heidi. "Piirretty suomen kieli." Virittäjä 124, no. 3 (August 29, 2020). http://dx.doi.org/10.23982/vir.83300.

Full text

Abstract:

Artikkelissa tarkastellaan piirustusmetodin ja visuaalisen aineiston vahvuuksia ja heikkouksia perusopetuksessa vallitsevien kieli-ideologioiden tutkimuksessa ja sitä, kuinka metodilla tuotettu aineisto soveltuu luonnollistuneen ja itsestään selvänä pidetyn tavoittamiseen. Tutkimuksen aineisto koostuu 5.–6.-luokkalaisten koululaisten ja luokanopettajaopiskelijoiden piirustuksista suomen kielestä. Aineistona on 115 piirustusta, jotka on kerätty Oulun seudulta ja Helsingistä. Tutkimuksessa tarkastellaan piirustusmetodin käyttöä, sen vahvuuksia ja heikkouksia tutkimusstrategiana, sekä sitä, millaisen pohjan metodi aineiston analyysin valossa tarjoaa kieli-ideologisten prosessien tarkastelulle. Samalla selvitetään, millaisia visuaalisia elementtejä suomen kieleen piirustuksissa liitetään ja millaisia jaettuja suomen kielen representaatioita aineistossa esiintyy. Artikkelissa tarkastellaan piirustusten rakennetta ja luokitellaan niiden sisältöä laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Tulokset osoittavat, että osallistujien visuaaliset representaatiot suomen kielestä ovat moninaisia. Aineistossa toistuvien elementtien ja tekstien avulla on mahdollista havaita toistuvia sosiaalisia ja kulttuurisia rakenteita, joihin osallistujat kielen liittävät. Vaikka piirustustehtävän tehtävänanto on abstraktiudessaan haasteellinen, piilee siinä myös sen toimivuus kieli-ideologioiden tarkastelun kannalta: vapaus piirtää mitä vain tuo esiin vallitsevien kieli-ideologioiden moninaisuuden sekä luonnollistuneet ja jaetut ajattelutavat. Tutkimus osoittaa, että piirustusmetodia voi soveltaa kieli-ideologioiden tutkimuksessa laajemmin kuin tähän asti. Tulokset osoittavat, että osallistujilla on jaettuja tapoja kuvata suomen kieltä. Representaatiot tuovat esiin kielen ja kansallisvaltion luonnollistuneen yhteyden. Koulujen kielitietoisen toiminnan ja niiden jatkuvasti moninaistuvan oppilasaineksen kannalta tulos on huomionarvoinen – visuaalisen aineiston valossa historiallisesti hyvin yksikielisessä ja kansallista yhtenäisyyttä ylläpitäneessä koulussa suomen kielen kuvaukset vaikuttavat edelleen voimakkaan kansallisilta. Drawn representations of Finnish: the drawing method as a method of investigating language ideologies This paper observes the strengths and weaknesses of the drawing method and the use of visual data in analysing language ideologies in the context of basic education. The data consists of 115 drawings of the “Finnish language” by primary school pupils and teacher trainees. The data is collected from Helsinki and the Oulu Region. The article examines the use of this method as well as the foundation which these drawings offer for an analysis of language-ideological processes. In addition, the article explores the different elements associated with the possible shared representations of Finnish. The structures of the drawings are observed and their contents analysed using Qualitative Content Analysis. The results show that participants’ visual representations of the Finnish language are manifold. Recurring elements enable one to observe the social and cultural structures associated with the language. Though challenging, this abstract assignment gives participants the freedom to draw anything at all, which highlights the sheer multiplicity of language ideologies and shared perceptions. This paper demonstrates that when examining language ideologies, the drawing method can be applied more broadly than until recently has been the case. The results show that participants share many views regarding the Finnish language, and their representations reveal the naturalised relation of language and nation state. The traditionally monolingual educational system in Finland has played an important role in maintaining national unity and, based on the visual data in this study, visual representations of the Finnish language still appear bound to the idea of the nation state.

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

50

Hiidenmaa, Pirjo. "Yhä moniulotteisempi lukutaito." Virittäjä 122, no. 2 (June 19, 2018). http://dx.doi.org/10.23982/vir.70975.

Full text

Abstract:

Nykyaikaisesta lukutaidosta puhumiseen tarvitaan monirivinen määritelmä. Määritelmään sisältyy esimerkiksi seuraavia ulottuvuuksia: millä alustalla luettava sisältö on (painettu, digitaalinen), millaisella merkitysjärjestelmällä luettava ilmaistaan (infograafeilla, teksteillä, emojeilla, kuvilla, numeroilla), mihin tarkoitukseen luetaan (tiedon soveltamiseen, oppimiseen tai ihan vain huvin vuoksi), onko luettava valmis vai voiko lukija itse osallistua sen tuottamiseen (vuorovaikutteinen vai ei), miten lukija käsittelee lukemaansa (lukeeko vai myös tuottaa itse) ja miten lukija suhtautuu lukemaansa (kriittisesti eritellen ja konteksteihin suhteuttaen vai myötäsukaisesti taustaoletukset hyväksyen). Lukutaito-sanakaan ei oikein riitä, vaan puhutaan muun muassa tekstitaidoista, monilukutaidosta tai literacystä. Kyse ei ole erillisten taitojen omaksumisesta vaan yksilön kyvystä mukautua eri lukutilanteisiin ja teksteihin – kasvaa lukijana koko ikänsä. Lukutaidon tutkimus on kasvanut räjähdysmäisesti viime vuosisadasta tähän päivään. Tällä vuosituhannella on ilmestynyt jo liki kaksi miljoonaa tieteellistä julkaisua, joissa käsitellään lukutaidon eri puolia. Koko edeltävän vuosisadan aikana lukutaitojulkaisuja kertyi ”vain” vähän yli 600 000. Lukutaitoa on tarkasteltu niin yksilön kognitiivisena kykynä kuin myös sosiaalisena taitona. Lisäksi huomiota on kiinnitetty tekstien ymmärrettävyyteen ja luettavuuteen. Näkökulmien moninaisuus johtaa siihen, ettei mikään tieteenala yksinään pysty käsittelemään kokonaisuutta vaan tarvitaan yhä enemmän eri alojen välistä yhteistyötä. Lukutaito ei ole vain yksilöiden asia, vaan se on yhä suuremmassa määrin myös yhteiskunnallinen ilmiö. Tämän vuosituhannen lukutaitotutkimuksen valtavirtaa on ollut tarkastella lukutaidon kasvavia vaatimuksia ja moninaisuutta länsimaisissa yhteiskunnissa. Kehittyvien maiden lukutaitokampanjoiden rinnalle ja ohi ovat nousseet hankkeet, joissa pohditaan teollistuneiden maiden uuslukutaidottomuuden syitä ja jatkuvasti kasvavia ja monipuolistuvia lukutaitovaatimuksia. Viime vuoden aikana ammattikouluissa toteutettu Sanat haltuun -hanke (http://www.sanathaltuun.fi/) osoitti meille Suomen kaltaisille Pisa-sankareille, miten haavoittuva koulutusjärjestelmämme ja samalla koko yhteiskuntamme on, jos oppilaat eivät saa riittävää lukutaitoa peruskouluvuosiensa aikana: ammattiin ei voi valmistua eikä työtehtävistä selviä, jos ei lue riittävän monipuolisesti. Pisa-tutkimuksissa on käynyt ilmi, että peruskoulun päättävistä noin 10 prosenttia ei saa riittävää lukutaitoa, jolla selviäisi koulutuksen, työn ja kansalaisuuden vaatimuksista. Jos lukutaidon kriteerit eivät vielä tunnu tarpeeksi vaativilta, voidaan ilmiötä monimutkaistaa muistuttamalla valemediasta, tieteellisen tutkimuksen systemaattisesti kiistävästä denialismista ja tahallisesta tietojen hämärtämisestä. Elina Vitikka osoittaa artikkelissaan, miten monella tavalla kirjoitetut tekstit muuttuvat, kun kirjoittajalla on käytössään digitaalisen maailman keinot kielen normaalien resurssien lisäksi. Linkkien avulla lukijat saavat lisätietoa mutta joutuvat eriarvoiseen asemaan siinä, saavatko linkkejä edes auki tai osaavatko muodostaa kokonaisuutta erifunktioisten tekstien sisällöistä. Lukutaidosta puhuttaessa muistetaan korostaa kriittisyyttä. Yhden innostavan esimerkin kriittisestä lukutaidosta toi Suomeen 1990-luvulla kriittisenä diskurssianalyysinä tunnettu kielitieteen suuntaus, joka ohjasi tarkastelemaan sitä, miten tekstit rakentavat eriarvoisuutta luomalla ja pönkittämällä valta-asetelmia ja ideologisia valintoja. Irina Herneaho osoittaa artikkelissaan kriittisen diskurssianalyysin mahdollisuudet maahanmuuttoa koskevien vaaliohjelmatekstien analyysissä. Nämä esimerkit vahvistavat käsitystä siitä, että kielentutkimuksella on entistäkin painokkaampaa annettavaa tekstien ja lukemisen maailmassa. Tieteenalalla on sekä pitkät perinteet että uudistuvat tutkimusmenetelmät monipuoliseen tekstien, esitystapojen ja tulkintojen tarkasteluun. Tarvitaan toki runsaasti muidenkin tutkimussuuntausten kontribuutiota, kuten vuorovaikutuksen tutkimusta, psykologiaa ja mediatutkimusta. Äidinkielen ja kirjallisuuden opettajiksi valmistuvat saavat opinnoistaan vankan pohjan edistää lukutaitoa kouluissa, mutta lukutaitoa ei saa jättää heidän varaansa. Nykykoulussa tekstitaidot ovat kaikkien opettajien asia. Uusissa opetussuunnitelmissa äidinkielen ja kirjallisuuden oppiaineeseen on sisällytetty kaunokirjallisuuden rinnalle tietokirjallisuus. Sen lisäksi, että kauno- ja tietokirjallisuuden rinnakkainen lukeminen harjaannuttaa erilaisia lukustrategioita, tietokirjallisuus kytkee luontevalla tavalla oppiaineita yhteen. Hyvät ja valveutuneet opettajatkaan eivät riitä, jos kouluilla ei ole käytössään kirjastoa ja lukutaitoon kannustavia ympäristöjä. Pirjo Hiidenmaa

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

Journal articles on the topic 'Pohjanen'

Create a spot-on reference in APA, MLA, Chicago, Harvard, and other styles