To see the other types of publications on this topic, follow the link: Salmi.
Dissertations / Theses on the topic 'Salmi'
Create a spot-on reference in APA, MLA, Chicago, Harvard, and other styles
Consult the top 50 dissertations / theses for your research on the topic 'Salmi.'
Next to every source in the list of references, there is an 'Add to bibliography' button. Press on it, and we will generate automatically the bibliographic reference to the chosen work in the citation style you need: APA, MLA, Harvard, Chicago, Vancouver, etc.
You can also download the full text of the academic publication as pdf and read online its abstract whenever available in the metadata.
Browse dissertations / theses on a wide variety of disciplines and organise your bibliography correctly.
1
Kiser, Fred Curtis. "A scholarly edition of Ignazio Donati's "Salmi boscarecci"." Diss., University of Iowa, 2010. https://ir.uiowa.edu/etd/834.
Full textAbstract:
This thesis presents a complete scholarly edition of Ignazio Donati's Salmi boscarecci, a collection of Vespers music for multiple choirs composed while Donati was working for the city of Casalmaggiore between 1621 and 1623. Ignazio Donati (c.1568-1638) had a distinguished career that placed him in several important centers of music during his lifetime, including Urbino, Ferrara, Casalmaggiore, Novara and Milan, with his final position at the Duomo of Milan. Donati is regarded as an important composer of the period because of his varied and highly successful career as a maestro, his extensive list of publications, how often his music was reprinted and how he was represented in other collections. His Salmi boscarecciappears to have been disseminated throughout the Italian peninsula and into other parts of Europe, and was valued enough to be reprinted posthumously in 1639. The collection has received greater attention than many contemporary works in current scholarship because of the extensive introduction that outlines different performance configurations.
The Salmi boscarecciwere composed for twelve different voice parts plus organ continuo, and Donati wrote an extensive introduction which describes a variety of other performance options. This utilitarian approach allowed the collection to be performed in a variety of ways and with a large range of performing forces. The top six parts are for solo voices. The lower six parts are written for a combination of soloists, ripieno chorus, and instruments. Donati stated that the twelve parts may be split into several different combinations of voices and instruments. For example, the full set of parts could be divided into two, three or four choirs that could also be placed in separate areas of the church. The lower six parts could be performed by soloists, chorus and instruments, or by any group or combination thereof. If using only the top six books, the lower parts could also be transposed into higher ranges to make the collection accessible to nuns. The soprano line could be sung by a tenor if sopranos were scarce.
The Salmi boscarecciis discussed in terms of its flexibility, content (how it would be utilized in Vespers services) and performance options. The collection builds upon the extensive traditions passed on by prominent North Italian musicians that composed Vespers music for multiple choirs, such as Giovanni Gabrieli, Ludovica Viadana and Claudio Monteverdi. Thus, Donati's Salmi boscarecciwill be positioned within the larger seventeen-century Vespers traditions. Finally, Donati's life and career are examined, with special attention paid to the time period he served in Casalmaggiore, as he was hired and supported through the collaboration of several confraternities in Casalmaggiore.
A complete scholarly edition comprises the second half of the project. The edition includes the complete contents of the Salmi boscarecci: the response Domine ad adjuvandum me festina, settings of ten Vespers psalms (two of which have alternate versions), two settings of the Magnificat in separate tones, and a Mass. It also contains ripieno parts that were meant to be added to a mass in Donati's 1622 Messe.
2
Pisano, Ombretta. "La radice e la stirpe di David : Salmi davidici nel libro dell'Apocalisse /." Roma : Ed. Pontificia università gregoriana, 2002. http://catalogue.bnf.fr/ark:/12148/cb39103004w.
Full text
3
Vannelli, Uva Michele <1981>. "I tre libri di salmi vespertini a otto voci (opp. I, VII e XI) di Giovanni Paolo Colonna." Doctoral thesis, Alma Mater Studiorum - Università di Bologna, 2015. http://amsdottorato.unibo.it/6971/1/Vannelli_Uva_Michele_tesi.pdf.
Full textAbstract:
Le tre raccolte di salmi da vespro a otto voci nello stile pieno di Giovanni Paolo Colonna (Bologna 1637-1695), pubblicate rispettivamente nel 1681, nel 1686 e nel 1694 (opp.I, VII e XI), costituiscono un oggetto di studio privilegiato nell’ambito della ricca produzione a stampa dell’autore: in primo luogo, esse ebbero ampia e favorevole recezione, come testimoniano la diffusione degli esemplari, le ristampe, le copie manoscritte ricavate dalle edizioni; in secondo luogo, la fortuna postuma del compositore fu legata in buona parte alla sua musica sacra a doppio coro e, in particolare, al favore riscosso dai suoi libri di salmi; infine, l’analisi delle tre raccolte consente di confrontare le risorse tecniche e stilistiche messe in opera da Colonna in composizioni afferenti a uno stesso genere ma risalenti a periodi diversi. La dissertazione è articolata in tre parti: nella prima sono presi in esame gli ordinamenti liturgici secenteschi relativi alla celebrazione dei vespri, onde illustrare la cornice rituale alla quale i salmi di Colonna erano destinati, e si passano in rassegna alcune definizioni di stile pieno e di contrappunto a otto voci desunte dalla trattatistica coeva. La seconda parte è dedicata alla lettura storico-critica delle opp. I, VII e XI nel contesto generale della produzione dell’autore. La terza parte contiene l’edizione integrale dell’opera VII e XI, nonché una scelta di brani tratti dall’op. I.<br>The three collections of psalms for vespers for eight voices in the stile pieno by Giovanni Paolo Colonna (Bologna 1637-1695), published in 1681, in 1686 and in 1694 (op. nos. I, VII and XI) respectively, are a favourite topic of study within the vast printed output of the composer. First, they were well received everywhere, as shown by the circulation of the copies, the reprints and the handwritten copies taken from the editions. Secondly, the composer's posthumous fame was linked for the most part to his sacred music for double choir and, in particular, to the success of his books of psalms. Finally, the analysis of the three collections allows the comparison of the technical and stylistic resources used by Colonna in compositions belonging to the same genre but dating back to different periods. The dissertation is divided into three parts: the first considers the seventeenth century liturgical regulations concerning the celebration of vespers, in order to illustrate the liturgical context for which Colonna’s psalms were intended, and some definitions of stile pieno and counterpoint for eight voices taken from contemporary treatises are reviewed. The second part is devoted to the historical-critical examination of op. nos. I, VII and XI in the general context of the composer’s output. The third part contains the complete edition of op. nos. VII and XI, as well as a selection of pieces from op. I.
4
Vannelli, Uva Michele <1981>. "I tre libri di salmi vespertini a otto voci (opp. I, VII e XI) di Giovanni Paolo Colonna." Doctoral thesis, Alma Mater Studiorum - Università di Bologna, 2015. http://amsdottorato.unibo.it/6971/.
Full textAbstract:
Le tre raccolte di salmi da vespro a otto voci nello stile pieno di Giovanni Paolo Colonna (Bologna 1637-1695), pubblicate rispettivamente nel 1681, nel 1686 e nel 1694 (opp.I, VII e XI), costituiscono un oggetto di studio privilegiato nell’ambito della ricca produzione a stampa dell’autore: in primo luogo, esse ebbero ampia e favorevole recezione, come testimoniano la diffusione degli esemplari, le ristampe, le copie manoscritte ricavate dalle edizioni; in secondo luogo, la fortuna postuma del compositore fu legata in buona parte alla sua musica sacra a doppio coro e, in particolare, al favore riscosso dai suoi libri di salmi; infine, l’analisi delle tre raccolte consente di confrontare le risorse tecniche e stilistiche messe in opera da Colonna in composizioni afferenti a uno stesso genere ma risalenti a periodi diversi. La dissertazione è articolata in tre parti: nella prima sono presi in esame gli ordinamenti liturgici secenteschi relativi alla celebrazione dei vespri, onde illustrare la cornice rituale alla quale i salmi di Colonna erano destinati, e si passano in rassegna alcune definizioni di stile pieno e di contrappunto a otto voci desunte dalla trattatistica coeva. La seconda parte è dedicata alla lettura storico-critica delle opp. I, VII e XI nel contesto generale della produzione dell’autore. La terza parte contiene l’edizione integrale dell’opera VII e XI, nonché una scelta di brani tratti dall’op. I.<br>The three collections of psalms for vespers for eight voices in the stile pieno by Giovanni Paolo Colonna (Bologna 1637-1695), published in 1681, in 1686 and in 1694 (op. nos. I, VII and XI) respectively, are a favourite topic of study within the vast printed output of the composer. First, they were well received everywhere, as shown by the circulation of the copies, the reprints and the handwritten copies taken from the editions. Secondly, the composer's posthumous fame was linked for the most part to his sacred music for double choir and, in particular, to the success of his books of psalms. Finally, the analysis of the three collections allows the comparison of the technical and stylistic resources used by Colonna in compositions belonging to the same genre but dating back to different periods. The dissertation is divided into three parts: the first considers the seventeenth century liturgical regulations concerning the celebration of vespers, in order to illustrate the liturgical context for which Colonna’s psalms were intended, and some definitions of stile pieno and counterpoint for eight voices taken from contemporary treatises are reviewed. The second part is devoted to the historical-critical examination of op. nos. I, VII and XI in the general context of the composer’s output. The third part contains the complete edition of op. nos. VII and XI, as well as a selection of pieces from op. I.
5
Pietrobon, Ester. "La penna interprete della cetra: I Salmi in volgare e la tradizione della poesia spirituale italiana nel Cinquecento." Doctoral thesis, Università degli studi di Padova, 2015. http://hdl.handle.net/11577/3424705.
Full textAbstract:
The tradition of metrical vernacular translations of the Psalms is a still scarcely investigated field in XVIth Century Italian poetry, despite its undoubtable relevance connected with the concurrence of spiritual and poetical suggestions, in line with the common need to read the Bible and pray in vernacular and the research of a renovation for the lyric code, in line with the post-Bembian debate. The thesis offers a systematic reconstruction of the metrical typologies (“terza rima”, “ottava rima”, “endecasillabo sciolto”, “canzone”, “sestina”, “ballata”, “canzone-ode” and “sonetto”) involved in a stylistic analysis that tackles the relationship between Italian text and the Biblical source, along with the intertextuality with Italian poetry. Thereafter, it carries out the reconstruction of a broader «Davidic poetics» on the basis of the triad author-text-public: specifically, it considers the authorial approach to the text (translation, paraphrasis, “re-creation”), the object selected for the rewriting («Book of Psalms», «Penitential Psalms», other texts), the forms of the poetic book of psalms (structures of devotional and lay roots) and the public of readers and dedicatees.<br>La tradizione dei volgarizzamenti metrici dei Salmi costituisce un filone ancora poco indagato della poesia italiana del Cinquecento, ma di notevole interesse per la convergenza di istanze spirituali e poetiche coerenti con l’esigenza diffusa di leggere la Bibbia e pregare in volgare e con la ricerca di un rinnovamento del codice lirico in linea con il dibattito post-bembiano. La tesi propone una ricostruzione sistematica delle tipologie metriche coinvolte (terza rima, ottava rima, endecasillabo sciolto, canzone, sestina, ballata, canzone-ode e sonetto) in un’analisi stilistica attenta al rapporto fra testo italiano e fonte biblica, nonché all’intertestualità con la poesia italiana; quindi, effettua la ricostruzione di una più ampia «poetica davidica» sulla base della triade autore-testo-pubblico: nello specifico, sono considerati l’approccio autoriale al testo (traduzione, parafrasi, “ri-creazione”), l’oggetto scelto per la riscrittura («Libro dei Salmi», «Salmi penitenziali», altri testi), le forme del libro poetico di salmi (strutture di matrice devozionale e di derivazione laica) e il pubblico di lettori e dedicatari.
6
De, Carlo Franco. ""Dio mio, Dio mio, perché mi hai abbandonato?" (Mc 15,34) : I Salmi nel racconto della passione di Gesù secondo Marco /." Roma : G&BP, 2009. http://opac.nebis.ch/cgi-bin/showAbstract.pl?u20=9788876531798.
Full text
7
Sacquegna, Maurizio. "Giovanni Matteo Asola (1524-1609) La Salmodia vespertina a più cori: Edizione critica." Doctoral thesis, Università degli studi di Padova, 2019. http://hdl.handle.net/11577/3424670.
Full textAbstract:
La tesi costituisce l’edizione delle cinque salmodie policorali per il Vespro del musicista veronese Giovanni Matteo Asola (1524-1609), pubblicate tra il 1574 e il 1590. I salmi a due e tre cori dell’Asola, come in generale la sua vasta produzione, sono stati finora molto poco studiati e raramente eseguiti, nonostante egli sia l’autore più prolifico del suo tempo avendo pubblicato sessanta raccolte di musiche a stampa. Di conseguenza, oltre alle opere, anche la figura del compositore risultava priva di un profilo biografico aggiornato e sicuro.
La trascrizione delle musiche si basa sulle fonti a stampa conservate in diversi archivi e biblioteche italiane e di altri paesi europei. Complessivamente, le raccolte recuperate contengono novantaquattro composizioni policorali, che intonano salmi, ma anche cantici e qualche invitatorio. Nella trascrizione sono stati adottati criteri di edizione filologici, aggiornati e condivisi dalla musicologia internazionale, ma in grado anche di assicurare a compagini corali e strumentali appositamente attrezzate la possibilità di leggere agevolmente ed eseguire con rigore le musiche. Sulla base dei dati forniti dagli elementi di natura stilistica emersi dalle trascrizioni musicali, è stata compilata una scheda analitica per ciascuna delle novantaquattro composizioni a due e tre cori di Giovanni Matteo Asola. Per tutte le composizioni le schede hanno la funzione di offrire agli studiosi e agli esecutori elementi utili di analisi e interpretazione relativamente ai seguenti campi: testimone, fonti concordanti, ristampe, forma del testo, forma della musica, intonazione salmodica, apparato critico, note alla musica, edizioni moderne, letteratura e osservazioni di carattere generale.
Lo studio introduttivo contiene il profilo biografico aggiornato di Giovanni Matteo Asola, ricostruito attraverso una sistematica ricerca d’archivio volta a reperire la documentazione necessaria per ridisegnare con tratti compiuti e certi la vita e l’opera del musicista. Segue la descrizione della produzione dell’Asola, considerata anche attraverso i modelli e le fonti di ispirazione di cui il musicista si servì per le sue composizioni. La descrizione delle raccolte policorali per il Vespro, oltre a segnalare le istituzioni che conservano le fonti e permettere di conoscere l’organizzazione delle composizioni all’interno dei singoli testimoni, delle fonti concordanti e delle ristampe, fornisce la trascrizione delle lettere dedicatorie e degli indici. Infine, i dati musicali rivelati dalle schede analitiche sono discussi in relazione all’utilizzo delle intonazioni monodiche, dei modi liturgici, delle cadenze, delle modulazioni, del cantus firmus e delle figure retorico-musicali presenti nelle varie composizioni. Conclude lo studio introduttivo la rassegna delle altre edizioni moderne, poche e parziali, per un confronto sui criteri di edizione.
Sono diversi i risultati raggiunti con questo progetto di ricerca: se analizzata con attenzione e nel suo insieme, la musica policorale composta dall’Asola tra il 1574 e il 1590 scandisce un percorso in cui il linguaggio del compositore, pur conservando la propria identità, evolve assimilando e integrando apporti mutuati da esperienze musicali diverse. Soprattutto durante gli anni trascorsi a Venezia, l’Asola venne a contatto diretto con le sfarzose intonazioni policorali prodotte per la cappella musicale di S. Marco. Egli non ha ignorato né rifiutato le conquiste di quello stile celebrativo e magniloquente, ma ha saputo ripensarlo e rielaborarlo all’interno di un linguaggio sempre sobrio e privo di eccessi, adatto al servizio della liturgia del Vespro. Anche in questo, egli dimostra di essere rimasto fedele al principio informatore di tutta la sua musica liturgica: una polifonia e una policoralità che non fossero di ostacolo alla piena comprensione della parola, nel rispetto delle direttive del Concilio di Trento.
8
Injrou, Sami. "Étude numérique des équations de Cahn-Hilliard non isotrope et non isotherme." Poitiers, 2009. http://theses.edel.univ-poitiers.fr/theses/2009/Injrou-Sami/2009-Injrou-Sami-These.pdf.
Full textAbstract:
Dans cette thèse, nous étudions d’un point de vue numérique des équations de Cahn-Hilliard non isotrope et non isotherme modélisées d'après une approche de Gurtin. Concernant l'équation de Cahn-Hilliard-Gurtin non isotrope, dont la structure est proche d'un flot de gradient, nous proposons une discrétisation en espace par éléments finis mixtes, et en même temps par le schéma d'Euler implicite. Nous établissons la stabilité du schéma semi-discrétisé en espace et du schéma complètement discrétisé pour une non linéarité polynômiale. Nous établissons également, pour ces mêmes schémas, des estimations d'erreurs optimales en norme H1 et en norme L2. Ces résultats sont illustrés par des simulations numériques en dimension un et deux d'espace, qui permettent d'étudier l'influence des différents paramètres. Concernant le modèle de Cahn-Hilliard-Gurtin non isotherme, pour lequel il n'existe pas de résultat d'existence locale, nous proposons un schéma totalement discrétisé qui se révèle stable en pratique. Des simulations numériques en dimension un d'espace permettent d'observer des comportements asymptotiques proches du cas isotherme<br>This thesis is devoted to the numerical study of the Cahn-Hilliard non isotropic and non isothermal equations, modeled by an approach of Gurtin. Concerning the Cahn-Hilliard-Gurtin non isotropic equation, whose structure is close to a gradient flow, we propose a discretization by mixed finite elements in space, and by the implicit Euler scheme in time. We prove the stability of the space semi discrete scheme and of the fully discrete scheme for a polynomial non linearity. We also prove, for these schemes, optimal error estimates in H1 norm and L2 norm. These results are illustrated by numerical simulations in one and two space dimension, which allow to study the influence of different parameters. Concerning the Cahn-Hilliard-Gurtin non isothermal model, for which there is no result of local existence, we propose a fully discrete scheme which is stable in practice. Numerical simulations in one space dimension show an asymptotic behaviour close to the isothermal case
9
Fuser, Beatriz Domingues Corá. "O sistema vocálico do saami de Skolt: uma perspectiva diacrônica." Universidade de São Paulo, 2017. http://www.teses.usp.br/teses/disponiveis/8/8139/tde-08052018-121316/.
Full textAbstract:
A presente pesquisa visa ao estudo do sistema vocálico do saami skolt (língua da família fino-úgrica, falada na Finlândia e na Rússia) ao longo do século XX, com base em dados bibliográficos, mais especificamente transcrições fonéticas feitas nos períodos pré- e pós-realocações do povo saami skolt dos vilarejos originais para a Finlândia. Procuro fazer um estudo dialetal, traçando as particularidades dos dialetos originais quanto ao sistema vocálico, e analisar esses dois registros da língua à luz da perspectiva variacionista de Labov (Weinreich et al., 1968) e Guy (Guy, 2003), considerando também as relações de contato. O saami skolt é uma língua minoritária, falada por um povo indígena de mesmo nome, cujo número estimado de falantes varia entre 150 e 300 (Feist, 2015, 22). Impactos profundos na comunidade de fala ocorreram ao longo do século XX, em especial, a realocação do povo saami skolt de seus territórios originais na Rússia para a Finlândia, por volta da década de 40. O corpus da pesquisa foi organizado a partir do registro em transcrição fonética dos dialetos originais, feito no período pré-realocações, por Toivo Itkonen, no formato do dicionário Koltan- ja Kuolanlapin sanakirja (Itkonen, 2011 [1958]) e as transcrições fonéticas e fonológicas da língua feitas entre as décadas de 60 e 70 por Korhonen (1971); Korhonen et al. (1973). A Grammar of Skolt Saami (Feist, 2015), que aborda também a situação do saami skolt no século XXI, é uma das bases para a pesquisa e descrição da língua. Através da análise dos dados, foi possível observar e descrever a heterogeneidade da língua e de seus dialetos quanto ao inventário de vogais e ditongos. Um dos fatores observados foi, no dialeto de Paatsjoki, a ocorrência alofones anteriorizados, em comparação aos dialetos de Suonikylä e Nuortijärvi.<br>This research aims at the study of the vowel system of Skolt Saami (a Finnougric language spoken in Finland and Russia) over the 20th century, based on bibliographic data, more specifically phonetic transcriptions previous to and after the relocation of the Skolt people from their original villages to Finland. I intend to do a dialect study, describing the features of the original dialects regarding the vowel system and analyse these two records of the language guided by the variacionist approach of Labov (Weinreich et al., 1968) and Guy (Guy, 2003), also taking into account the languages contact relations. The Skolt Saami is a minority language spoken by a homonymous indigenous people, with an estimated number of speakers that varies between 150 and 300 (Feist, 2015, 22). The speech community went through deep impacts over the 20th century, in particular the relocation of the Skolt Saami people from their original territories in Russia to Finland, around the 1940s. The corpus was compiled using the records in phonetic transcriptions of the original dialects made by Toivo Itkonen, prior to the relocations, in the dictionary Koltan- ja Kuolanlapin sanakirja (Itkonen, 2011 [1958]), as well as the phonetic and phonemic transcriptions of the language made between the 1960s and 1970s by Korhonen (1971); Korhonen et al. (1973). A Grammar of Skolt Saami (Feist, 2015), which approaches the Skolt Saami situation also in the 21st century, is one of the basis for this project and description of the language. Through the analysis of data, it was possible to observe and describe the heterogeneity of the language regarding the vowel and diphthong inventory. One of the features found was, in the dialect of Paatsjoki, the occurrence of more fronted allophones, in comparison to the inventory of the dialects of Suonikylä and Nuortijärvi.
10
Boillet, Elise. "Les premières oeuvres religieuses de l'Arétin (1492-1556) : l'Ecriture réécrite." Paris 3, 2001. http://www.theses.fr/2001PA030113.
Full textAbstract:
En moins d'un an, de juin 1534 à mai 1535, l'Arétin publie à Venise La passion de Jésus-Christ, Les sept psaumes de la pénitence de David et L'humanité du Christ. Ces oeuvres en langue vulgaire et en prose reposent sur une même problématique, la réécriture de textes bibliques. Le chapitre premier éclaire cette problématique en fonction du contexte des années 1530, qui se situe entre Réforme et Contre-réforme, et dans lequel Venise joue le rôle de plaque tournante dans la circulation des nouvelles idées religieuses. C'est aux idées érasmiennes de libre accès à la Bible et de fidélité à la pureté et à la simplicité évangéliques, fortement affirmées dans la Passion de Jésus-Christ, que se rattache l'entreprise de l'Arétin. Les trois chapitres suivants sont consacrés à chacune des oeuvres. .<br>In less than a year, between 1534 and May 1535, Pietro Aretino publishes in Venice The Passion of Jesus-Christ, The seven psalms of David's penitence and The humanité of Christ. Each work proposes a different way of rewriting the Scriptures. The first chapter replaces this production in the context of the years between Protestant Reformation and Counter Reformation, when Venice was a center in the diffusion of new religious ideas. The erasmian ideas of free access to the Scriptures and of evangelical pureness and simplicity, asserted in the passion of Jesus-Christ, are important to understand Aretino's enterprise. The three following chapters are dedicaded to each work. .
11
Lans, Linnea. "Behaviour and metabolic rates of brown trout and Atlantic salmon : Influence of food, environment and social interactions." Doctoral thesis, Karlstads universitet, Avdelningen för biologi, 2012. http://urn.kb.se/resolve?urn=urn:nbn:se:kau:diva-9176.
Full textAbstract:
For Atlantic salmon (Salmo salar) and brown trout (Salmo trutta), the decision to migrate or when to migrate is believed to be influenced by the individual’s metabolic rate (MR) relative its food intake. As MR was expected to be related to behaviour, the potential links between behaviour and metabolic costs was studied. For both salmon and trout the dominant individual had a higher standard metabolic rate (SMR) than its subordinate counterpart. Also, successful migrants of brown trout had a higher SMR than unsuccessful migrants, whereas no such difference was found for obligate migratory Atlantic salmon. Measures of variation in MR and boldness indicated that Atlantic salmon was more sensitive to stress than brown trout and became passive when stressed. When two trout were interacting, an increase in ventilation rate (VR) was positively correlated to fighting intensity. The first day after an interaction, VR did not differ between small dominant and subordinate trout (mean size 3.7g), whereas for large trout (26.0g) subordinates had higher VR than dominants. However, a combination of low temperature (10°C) and high water velocity (22cm/s) eliminated this difference. This probably reflects the high swimming activity of small dominants and the low motivation for dominants to defend a large territory when temperatures were low and the cost of moving was high. These results show that the relationship between MR and behaviour may differ depending on species, fish size and environmental factors.
12
McGowan, Colin. "Genetic mapping in Atlantic salmon, Salmo salar, and brown trout, Salmo trutta." Thesis, National Library of Canada = Bibliothèque nationale du Canada, 1997. http://www.collectionscanada.ca/obj/s4/f2/dsk3/ftp05/nq23108.pdf.
Full text
13
Stankus, Vytautas. "Lašišų (Salmo salar L.) ir šlakių (Salmo trutta trutta L.) kolumnariozės tyrimai." Master's thesis, Lithuanian Academic Libraries Network (LABT), 2014. http://vddb.library.lt/obj/LT-eLABa-0001:E.02~2014~D_20140305_142530-72735.
Full textAbstract:
Flavobacterium columnare yra gerai žinomas patogenas sukeliantis kolumnariozę, ir kurio sukeliama liga paliečia gėlavandenes žuvis: tiek akvariumines, tiek žuvivaisos įmonėse, tiek gyvenančias natūraliose gamtinėse sąlygose. Bakteriją pirmą kartą 1922 metais aprašė Herber Spencer Davis, ir jai suteikė pavadinimą, kuris vėliau kelis kartus keitėsi (Bacillus columnaris, Cytophaga columnaris, Chondrococcus columnaris, Flexibacter columnaris) kol buvo pripažintas Flavobacterium columnare pavadinimas, kuris dabar naudojamas. Jungtinėse Amerikos Valstijose ši bakterija atneša labai didžiulius nuostolius. Registruotais duomenimis 2003 m. kolumnaris liga nusinešė daugiau nei 30 milijonų JAV dolerių vien tik iš šamų pramonės.
F. columnare dažniausiai pasižymi tuo, kad sukelia žiaunų nekrozę, pelekų erozijas ir žvynų pažeidimus. Išauginta ant Cytophaga agaro kolonija dažniausiai būna rizoidinio tipo, adhezyvi, gelsvos spalvos (dėl pigmento fleksirubinino). Raudonųjų Kongo dažų absorbcija – vienas labiausiai patikimiausių biocheminių testų. Taip pat egzistuoja ir kiti diagnozavimo metodai – serologiniai, molekuliniai.
Šios ligos prevencijai reikia reguliariai naudoti kalio permanganatą, vario sulfatą ar kitą dezinfekcinę medžiagą, kuri naikina F. columnare bakterijas. Jei tenka gydyti – visai neseniai pasirodė tyrimai, kuriuose buvo aprašytas fagų panaudojimas. Jie pasižymi kolonijų augimą stabdančiu ar bakterijas naikinančiu poveikiu, tačiau dar reikia atlikti daugybę tyrimų norint... [toliau žr. visą tekstą]<br>Flavobacterium columnare is a well known worldwide pathogen, causative agent of Columnaris disease, elicting significant problems in freshwater fish including aquariums, culture places, natural surroundings. The first time the bacteria was described and named by Herber Spencer Davis. The name has changed for several times till reached the one is used now (Bacillus columnaris, Cytophaga columnaris, Chondrococcus columnaris, Flexibacter columnaris). In the industry of USA catfish this pathogen causes millions of dollars of losses. According to the statistics of the year 2003, the industry lost more than 30 millions of dollars of income.
F. columnare in fish infections may cause skin lesions, fin erosions and gill necrosis, with a high degree of mortality. Cultured on Cytophaga agar grows mostly in rhizoit type very much adhesive collonies coloured in yellow due to pigment flexirubinin. One of the most revieling biochemical tests – absorbance of Congo red dye. Also it can be diagnosed by many serological and molecular assays. Preventive control should be used regularly involving potassium permanganate, copper sulphate or other desinfecant, which is available for F. columnare on the market. The latest treatment described for columnariosis is based upon phages which prevent the growth of F. columnare or kill it, but there are many studies to be done before making any conlusions.
The aim of the research – to evaluate morfophysiological status and infestation with Flavobacterium... [to full text]
14
Timm, Maike. "[Alpha]-tocopherol [Alpha-tocopherol] in Fleisch- und Fleischprodukten Einfluss der Fütterung auf [alpha]-tocopherol-Konzentration, Qualitätsparameter und Lagerstabilität /." [S.l. : s.n.], 2000. http://www.sub.uni-hamburg.de/disse/333/Disse.pdf.
Full text
15
Weller, Mathias. "Expression of Prospero, Snail and Krüppel homologues during spider neurogenesis." [S.l. : s.n.], 2002. http://deposit.ddb.de/cgi-bin/dokserv?idn=965401316.
Full text
16
Schoppmeier, Michael. "Untersuchungen zu funktionell konservierten sowie divergenten Mechanismen des Segmentierungsprozesses der Arthropoden am Beispiel der Spinne Cupiennius salei." [S.l. : s.n.], 2003. http://deposit.ddb.de/cgi-bin/dokserv?idn=970017715.
Full text
17
Bickeböller, Christiane. "Coxaler Spinnenmuskel c2 heterogener Faseraufbau und funktioneller Beitrag bei verschiedenen Bewegungsweisen /." [S.l. : s.n.], 2005. http://deposit.ddb.de/cgi-bin/dokserv?idn=975979949.
Full text
18
Nordwall, Fredrik. "Stream fish population response to harvesting /." Umeå : Swedish Univ. of Agricultural Sciences (Sveriges lantbruksuniv.), 2000. http://epsilon.slu.se/avh/2000/91-576-5867-6.pdf.
Full text
19
Carlsson, Jens. "Population genetic structure of brown trout in boreal ecosystems /." Umeå : Swedish Univ. of Agricultural Sciences (Sveriges lantbruksuniv.), 2000. http://epsilon.slu.se/avh/2000/91-576-5884-6.pdf.
Full text
20
Amcoff, Patric. "The role of thiamine in Baltic salmon developing the M74-syndrome /." Uppsala : Swedish Univ. of Agricultural Sciences (Sveriges lantbruksuniv.), 2000. http://epsilon.slu.se/avh/2000/91-576-5924-9.pdf.
Full text
21
Lundström, Jenny. "The M74 syndrome of Baltic salmon Salmo salar : clinical, pathological and biochemical aspects of the disease /." Uppsala : Swedish Univ. of Agricultural Science, 2000. http://epsilon.slu.se/avh/2000/91-576-5926-5.pdf.
Full text
22
Ikonen, I. (Ida). "”Irvikuva — entäs sitten?”:Lapin Kansan ja Helsingin Sanomien luoma saamelaiskuva vuoden 2011 sanomalehtiteksteissä." Master's thesis, University of Oulu, 2013. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201305201319.
Full textAbstract:
Tutkin pro gradu-tutkielmassani sanomalehdissä esiintyvää saamelaiskuvaa. Tutkimukseni tarkoituksena oli selvittää, minkälaista saamelaiskuvaa sanomalehdet lukijoilleen välittävät. Aineistonani on vuonna 2011 ilmestyneet saamelaisia koskevat sanomalehtitekstit Lapin Kansassa ja Helsingin Sanomissa. Käytän tutkimusmenetelmänäni diskurssianalyysiä, ja erityisesti representaatioiden tutkimista. Analyysin avulla selvitän miten saamelaisista kirjoitetaan, ja minkälainen representaatio heillä on sekä maakunnallisessa että valtakunnallisessa sanomalehdessä. Sanomalehtitekstit olen jakanut aiheen perusteella teemoihin, ja pyrin teemojen avulla selvittämään, minkälaisena toimijana saamelaiset esitetään eri teemoissa. Vuonna 2011 Lapin Kansassa julkaistiin yhteensä 151 saamelaisiin liittyviä sanomalehtitekstejä, Helsingin Sanomissa vuonna 2011 tekstejä oli yhteensä 18. Tekstien määrän lisäksi lehtien välillä oli eroavaisuuksia saamelaisten representaatiosta. Helsingin Sanomat ylläpiti teksteissään kuvaa aidosta alkuperäiskansasta ja korosti siihen liitettyjä kulttuurisia symboleja, kuten suomalaisuudesta poikkeavaa luontokuvaa. Lapin Kansa taas kuvasi saamelaiset arkisempana, eikä pelännyt ottaa esille myös saamelaisten sisällä olevia eroja. Aineistostani olen tarkastellut myös toimittajan vaikutusta lehden luomaan saamelaiskuvaan. Molemmissa lehdissä oli selvästi yksi toimittaja, jolla oli eniten saamelaisiin liittyviä tekstejä. Erityisesti Lapin Kansan toimittajan luoma saamelaiskuva vaikuttaa lehden yleiseen saamelaiskuvaan, sillä hänen kirjoittamiaan tekstejä oli selvästi enemmän kuin muilla ja niitä ilmestyi tasaisesti vuoden ympäri. Vuoden 2011 sanomalehtikeskustelua väritti ns. lappalaiskeskustelu, joka liittyi vahvasti YK:n alkuperäiskansasopimuksen ratifioimiseen Suomessa. Saamelaisten ääni keskustelussa ei kuulunut, sillä sanomalehtitekstien haastateltuina olivat valtion virkamiehet, poliitikot tai ns. lappalaisliikkeen edustajat, eli itseään alkuperäiskansan jäseninä pitävät suomalaiset. Lappalaiskeskustelu oli erityisesti Pohjois-Suomeen liittyvä kiista, sillä Helsingin Sanomien teksteissä se ei tullut esille lainkaan. Lapin Kansassa aiheesta käytiin keskustelua niin lehden toimittajien kirjoittamissa teksteissä kuin mielipidepalstallakin. Teemojen perusteella saamelaisista kirjoitetaan paljon taiteiden ja tapahtumien yhteydessä, kun taas politiikkaan ja tieteeseen liittyviä tekstejä oli vuonna 2011 vähän. Saamelaisten kuvaaminen aktiivisena toimijana vaihtelee myös teemojen välillä. Aktiivisimpana saamelaiset esitetään taiteiden yhteydessä, kun taas Suomen valtion politiikan teksteissä saamelaiset representoidaan hiljaisena ja passiivisena osapuolena. Saamelaisten sisäisen politiikan uutisoinnissa korostui riitaisuus. Saamelaiset kuvataan aineistoni perusteella yksipuolisesti. Sanomalehdet eivät aktiivisesti nosta esille saamelaisten kohtaamia ongelmia, ainoastaan henkilökuviin haastatellut saamelaiset ottavat ne esille, mutta lehden toimesta niihin ei tartuta. Tavallisen saamelaisen ääni kuuluu sanomalehtiteksteissä hyvin vähän, sillä monessa saamelaisiin liittyvässä asiassa heitä ei ole haastateltu ollenkaan tai lehdet käyttää tiettyjä vakiokommentaattoreita.
23
Morottaja, P. (Petter). "Anaraskiela vokalij kvalitetnubástusai myensteristem kielatekno morfologisii analysaattorist." Master's thesis, University of Oulu, 2016. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201611103003.
Full textAbstract:
Tromssa ollâopâttuv sämikielâi kielâteknologisâš kuávdáš Kielâtekno lii pyevtitmin anarâškielâ automatlii sänianalyys jieijâs maašinjurgâlemproojeekt uássin. Automatlii sänianalyysist láá ennuv heiviittemmáhđulâšvuođah nuuvt kielâmáttááttâsâst ko ton tutkâmist-uv: koŋkretlâžžân puátusin jo tääl lii anarâškielâ njuálguluuhâmohjelm testammuddoost. Sänianalyyspargo lii vala rähtimmuddoost já ton ovdedem lii eidu tääl äigikyevdil. Eromâšávt anarâškielâ morfologisij já morfofonologisij jiešvuođâi tivodem lii tehálâš, tondiet ko tot lii keđgijyelgi puoh maajeeldpuáttee heiviittâssáid. Taan tuđhâlmist mun adelâm iävtuttâs, maht anarâškielâ vookaalvuáháduv puávtáččij myensteristiđ morfologisii analysaattor várás tienuuvt, et suujâtmist já suorgitmist šaddee feeilah kiäppániččii. Myensteristem várás mun čielgiim, magareh vokalij kvalitetnubástusah anarâškielâst láá eromâšávt vuossâmuu já nube stavâlist. Vookaalvuáháduv tutkâmist kuávdáš vuolgâsaje láá lamaš Frans Äimä (1918) já Erkki Itkos (1939, 1971) tutkâmušah. Tááláá kielâ kuvvim vuáđđun lii muu jieččân kielâfiättu, mon mun lam testam jieččân máttááttempargoost tutkâmáin kirjálijd kälddeid, il. sänikiirjijd já sujâttemovdâmeerhâid toi ooleest. Tutkâmušâi vuáđuld mun puávtám oovdân vokalij tijppâjurduu, mii čielgee vuossâmuu staavvâl vokalij kvalitetnubástusâid vookaalharmonisávt talle ko nube staavvâl vookaal kvalitet muttoo, já arkkâvookaaljurduu, mon mield uási nube staavvâl vokalij kvalitetnubástusâin láá addiimist fonotaktilávt. Kielâtekno anarâškielâ morfologisâš analysaattor vuáđuduvá Kimmo Koskenniemi kyevti tääsi morfologisii myensterân, mon mield sänianalyys olášuttuvvoo leksikaallii jurgâleijee (lexc) já kyevti tääsi jurgâleijee (twolc) vievâst. Muu tutkâmušfáddá kuáská vuosâsaajeest twolc vokalij kvalitetnubástussáid, mut toi árvuštâllâm várás mun tuuđhâm almolávt ubâ leksikonvuáháduv. Muu tutkâmušah kietâdeleh Kielâtekno jieijâs käldeetiätuvuárháid, moh lijjii finniimist roovvâdmáánust 2016 (Kielâtekno 2016). Kuávdáš puátusin morfologisii analysaattor tutkâmušâin lii, et vokalij kvalitetnubástusah tuáimih viehâ pyereest mut episystematlávt säniluokai já sujâttemmaddui čoođâ, mii taha analysaattor tivodem, peividem já ovdedem muálkkán. Muu iävtuttâs kuávdáš čuávduseh vuossâmuu já nube staavvâl vokalij myensteristem várás láá: 1) vuossâmuu staavvâl vookaal merkkejuvvoo lemmast tijppâjurduu miäldásávt systematlávt säniluokain já maadâjuávhust peerusthánnáá já 2) nube staavvâl vookaal merkkejuvvoo arkkâvokalin eskin jotkâleksikonijn já arkkâvookaal jieškote-uv realisaatioh čuávdojeh twolc-njuolgâdusâiguin<br>Tromssan yliopiston saamen kielten kieliteknologinen keskus Giellatekno on tuottamassa inarinsaamen kielen automaattista sana-analyysia oman konekäännösprojektinsa osana. Automaattisella sana-analyysilla on paljon soveltamismahdollisuuksia niin kielenopetuksessa kuin sen tutkimisessakin: konkreettisena tuloksena jo nyt on inarinsaamen kielen oikolukuohjelma testausvaiheessa. Sana-analyysityö on vielä kesken ja sen edistäminen on juuri nyt ajankohtaista. Erityisesti inarinsaamen kielen morfologisen ja morfofonologisen mallinnuksen korjaaminen on tärkeää, koska se on kivijalka kaikille myöhemmin tuleville sovellutuksille. Tässä tutkielmassa esitän, miten inarinsaamen kielen vokaaliston voisi mallintaa morfologisessa analysaattorissa siten, että taivuttamisessa ja johtamisessa syntyvät virheet vähenisivät. Mallintamista varten selvitän, minkälaisia vokaalien laatuvaihteluita inarinsaamen kielessä on erityisesti ensimmäisessä ja toisessa tavussa. Vokaaliston tutkimisessa keskeinenä lähtökohtana ovat olleet Frans Äimän (1918) ja Erkki Itkosen (1939,1971) tutkimukset. Nykykielen kuvauksen pohjana on oma kielitaitoni, jota olen testannut omassa opettajantyössäni tutkimalla kirjallisia lähteitä, mm. sanakirjoja ja niistä löytyviä taivutusesimerkkejä. Tutkimusten perusteella esittelen vokaalien tyyppiajatuksen, joka selittää ensimmäisen tavun vokaalien laatumuutokset vokaaliharmonisesti silloin kuin toisen tavun vokaalin laatu muuttuu, ja arkkivokaaliajatuksen, jonka mukaan osa toisen tavun vokaalien laatumuutoksista on ymmärrettävissä fonotaktiselta kannalta. Giellateknon inarinsaamen kielen morfologinen analysaattori perustuu Kimmo Koskenniemen kahden tason morfologiseen malliin, jonka mukaan sana-analyysi toteutetaan leksikaalisen kääntäjän (lexc) ja kahden tason kääntäjän (twolc) voimin. Tutkimusaiheeni koskee ensisijaisesti twolc:n vokaalien laatumuutoksia, mutta niiden arviointia varten tutkin yleisesti koko leksikkojärjestelmää. Tutkimukseni kohteena on Giellateknon oma lähdekoodi, joka oli saatavilla lokakuussa 2016 (Kielâtekno 2016). Keskeisenä tuloksena morfologisen analysaattorin tutkimuksissa on, että vokaalien laatumuutokset toimivat melko hyvin mutta epäsystemaattisesti sanaluokkien ja vartaloryhmien läpi, mikä tekee analysaattorin korjaamisesta, päivittämisestä ja kehittämisestä mutkikasta. Esitykseni keskeiset ratkaisut ensimmäisen ja toisen tavun vokaalien mallintamiseksi ovat: 1) ensimmäisen tavun vokaali merkitään lemmassa tyyppiajatuksen mukaisesti systemaattisesti sanaluokista ja vartaloryhmistä välittämättä ja 2) toisen tavun vokaali merkitään arkkivokaalilla vasta jatkoleksikoissa ja arkkivokaalin eri realisaatiot ratkaistaan twolc-säännöillä
24
Vuomajoki, P. (Pilvi). "”Ei ne käsitä, että se on niinkö sairaus”:saamelaisten alkoholistien toipumisen kokemuksia." Master's thesis, University of Oulu, 2015. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201510152087.
Full textAbstract:
Tutkin pro gradu -työssäni saamelaisten alkoholistien henkilökohtaisia kokemuksia heidän alkoholismistaan. Halusin tutkimuksellani selvittää, millainen toipumisen prosessi on saamelaiselle alkoholistille, millaisin keinoin alkoholistit ovat saavuttaneet raittiuden ja mitkä tekijät nostetaan esiin toipumisen kannalta merkityksellisiksi. Tutkimusaineistoni keräsin haastattelemalla viittä saamelaista alkoholistia, jotka ovat olleet raittiina eri pituisia aikoja. Tutkimusmetodina oli puolistukturoitu teemahaastattelu. Haastatteluiden auki purkamisessa käytin perinteistä laadullisen tutkimuksen menetelmää, sisällönanalyysia. Kyseisen analyysimenetelmän teoriaohjaava lähestyminen mahdollisti luontevan tavan liittää oma aineistoni tutkimuksen teoreettiseen viitekehykseen eli sairauden, toipumisen, avainkokemuksen ja moninkertainen onnellisuusmuurin käsitteisiin.
Toipumisen käsitteen avulla hahmotin alkoholismista selviytymisen prosessinomaisuutta, sillä toipuminen on prosessi, johon vaikuttavat useat eri tekijät. Sairauden käsitteen kautta toin esiin alkoholismin kokonaisvaltaisia vaikutuksia ihmiseen ja hänen elämäänsä. Avainkokemuksen käsite auttoi nostamaan toipumisprosesseista esiin niitä muutoksia, jotka olivat merkityksellisiä toipumisen kannalta. Moninkertaisen onnellisuusmuurin käsitteen avulla tarkastelin sitä, millä tavoin saamelaiset alkoholistit suojelivat niin itseään, perhettään kuin yhteisöään häpeältä ja leimautumiselta.
Alkoholismiin sairastuminen ja siitä toipuminen ovat kokonaisvaltaisia muutoksia alkoholistin elämässä. Jokaisella nämä reitit matkalla muutokseen ovat erilaisia. Silti alkoholistit jakavat polullaan joitain samankaltaisia avainkokemuksia, jotka ovat kokijalle itselleen merkityksellisiä ja jotka ovat jollain tapaa työntäneet häntä kohti muutosta. Kokemusten sisältö ja ne syyt, jotka ovat johtaneet avainkokemuksen syntyyn, vaihtelevat henkilöittäin. Tämän tutkimuksen informanttien merkittävimpiä avainkokemuksia ovat olleet oman tilanteen tiedostaminen, pohjakosketukset sekä raittiin elämän tuoma vapauden tunne ja elämän hallintakyvyn lisääntyminen.
Tutkimus osoittaa, että etnisyydellä ei koeta olevan vaikutusta alkoholimiin. Alkoholismia ei nähdä saamelaisten ongelmana eikä saamelaisuuden tai saamen kielen huomioimisella koeta olevan merkitystä toipumisen kannalta. Sairaudesta toipuakseen saamelaisalkoholistit riisuvat oman etnisyytensä ja selittävät alkoholismiaan sairauden kautta. Etnisyyden riisumisessa voi kuitenkin olla kyse kieltämisen mekanismeista ja onnellisuusmuurien ylläpidosta. Toisaalta etnisyyden riisuminen voi tarkoittaa sitä, että alkoholistit ovat tulleet pois oman moninkertaisen onnellisuusmuurinsa takaa poistamalla kaikki ylimääräiset itseään määrittävät tekijät. Toisin sanoen he eivät enää ole selittäneet omaa alkoholismiaan esimerkiksi saamelaisuudesta tai kotioloista johtuvaksi. Alkoholismin syntyyn vaikuttavat monet eri tekijät, mutta kun sairaudesta halutaan parantua, täytyy saamelaisten alkoholistien mahdollisesti luopua lisämääritteistä ja rakentaa oma identiteettinsä uudelleen.
Tutkimusaiheesta tarvitaan lisää eri näkökulmista tuotettua tutkimustietoa, koska siten saadaan paremmin kuvaa saamelaisten alkoholismin luonteesta. Sitä kautta voidaan myös kehittää sosiaali- ja terveyspalveluja. Tutkimustietoa lisäämällä ja yleisen keskustelun kautta voidaan myös edesauttaa sitä, että saamelaisyhteisö alkaa käsitellä ongelmiaan avoimemmin ja sitä, että he ymmärtävät alkoholismin olevan sairaus.
25
Rasmus, S. (Sierge). "Vearbbaid duddjomin:aspektuála vearbasuorgásat Luhkár Jovn' Ásllaha muitalusain." Master's thesis, University of Oulu, 2016. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201606022160.
Full textAbstract:
Lean dutkan iežan pro gradu -barggustan davvisámegiela aspektuála vearbasuorgásiid ja aspektuála veahkkevearbbaid máinnasteami konteavsttas. Guovddáš dutkangažaldagat ledje oktiibuot golbma: 1) Man dábálaččat ja produktiivvat sierra suorgásat leat dutkanmateriálas? 2) Makkár aspektuála suorgásat sáhttet čatnasit oktii dutkanmateriála vuođul? 3) Makkár molsašuddi mearkkašumit aspektuála vearbasuorgásiin leat? Dan lassin veardádallen aspektuálalaččat suorggiduvvon vearbbaid ja aspektuála veahkkevearbbaide atnima verbálas. Analysa vuođđun lean atnán Klaus Peter Nickela ja Pekka Sammallahti giellaoahpa (2011) meroštallama aspektuála vearbasuorgásiin ja Pekka Sammallahti cealkkaoahpas (2005) meroštallojuvvon aspektuála veahkkevearbbaid. Dán dutkamušas adnojit kvalitatiiva ja kvantitatiiva dutkanmetodat ja dát dutkamuš sajáiduvvá gielladiehtaga giettis morfologiija, semantihka ja aspektologiija surggiide. Dutkanmateriálan leat jagis 1956 Ohcejoga ja Anáris báddejuvvon jearahallamat. Jietnamateriála lea buohkanassii logi diimmu, muhto ráddjejin dán dutkamuššii dušše ovtta informánta jearahallamiid. Dattege jietnamateriála lei vihtta diimmu. Jearahallamat dollet sisttis muitalusaid ja máidnasiid earret eará gopmiid, stáluid ja jámežiid birra. Materiála leat čoaggán dutkit Jouko Hautala, Erkki Itkonen ja Toivo Vuorela ja dat lea seailluhuvvon Suoma Riikka Arkiivvas. Lean rehkenastán man gallii guđege suorggádus ilbmá dutkanmateriálas ja čohkken dan vuođul statistihkalaš dieđuid. Juohke suorggádusa ja aspektuála veahkkevearbba bokte lean guorahallan maid sáni mearkkašumi. Leksikaliserejuvvon suorggádusat ledje ovdamearkka dihte láhttestit vearbbas láhttet ja vuoiŋŋadit sánis vuoigŋat. Dutkanmateriálas gávdnojedje oktiibuot 210 aspektuála suorggiduvvon vearbba ja dat leat adnojuvvon materiálas oktiibuot 588 gearddi. Dehálamos bohtosat ledje dat ahte subitiiva-, diminutiiva ja momentánavearbbat ledje dábálaččamusat dutkanmateriálas. Suorggádusaid frekveanssaid ja produktivitehta analysa vuođul oinnii maiddái ahte produktivitehta dáfus subitiiva-, diminutiiva- ja frekventatiivavearbbain ii lean stuorra erohus. Konatiivavearbbat ledje buot smávimus joavku sihke albmandávjodaga ja produktivitehta dáfus. Aspektuála veahkkevearbbaid iešvuohtan lei dat ahte daiguin sáhttá almmuhit máŋgga ášši álgima dahje nohkama oktanaga ellipttalaš báldalaston oaivecealkagiin. Aspektuála veahkkevearbbain sáhttá maid cealkagis ovdanbuktit sullalas sisdoalu konatiivavearbbain. Materiála vuođul orru erohus dan guovtti gaskkas, ahte almmuhuvvogo geahččaleapmi veahkkevearbbain vai konatiivavearbbain. Orru nu ahte konatiivavearbbat ásahit duratiiva diliid, muhto dábálamos vuohki atnit veahkkevearbbaid leat dalle go geahččaleapmi lea punktuála<br>Olen tutkinut pro gradu -työssäni pohjoissaamen aspektuaalisia verbijohdoksia ja aspektuaalisia apuverbejä tarinankerronnan kontekstissa. Keskeiset tutkimuskysymykset olivat: 1) Kuinka yleisiä ja produktiivisia eri verbijohtimet on tutkimusaineistossa? 2) Millä tavoin aspektuaaliset johdokset voivat olla rekursiivisia? 3) Minkälaisia merkityksiä aspektuaaliset verbijohdokset muodostavat? Sen lisäksi olen vertaillut aspektuaalisten johdosten ja aspektuaalisten apuverbien käyttöä tilanteissa, joissa ilmaistaan tapahtuman alkua tai teon yritystä. Analyysini pohjautuu Klaus Peter Nickelin ja Pekka Sammallahden kielioppiin Nordsamisk grammatik (2011) sekä Pekka Sammallahden lauseoppiin (2005). Käytin tutkimuksessa sekä laadullisia ja määrällisiä menetelmiä. Tutkimus sijoittuu kielitieteen kentällä morfologian, semantiikan ja aspektologian piiriin. Tutkittava aineisto on kerätty tutkijoiden Jouko Hautalan, Erkki Itkosen ja Toivo Vuorelan toimesta vuonna 1956. Tämä tutkimusmatka suuntautui Utsjoen ja Inarin alueille, ja he keräsivät kaikkiaan noin kymmenen tuntia haastatteluaineistoa. Samuli Aikio on litteroinut ja suomentanut haastattelut 1960-luvulla ja aineistoa on säilytetty Suomalaisen Kirjallisuuden Arkistossa. Tätä tutkimusta varten rajasin aineiston käsittämään vain yhden haastateltavan. Tutkittavaa äänimateriaalia oli viisi tuntia. Aineisto sisälsi tarinoita muun muassa kummituksista, stállusta ja vainajista. Olen laskenut ja koonnut tilastoihin montako kertaa kutakin johdinta on käytetty. Olen käynyt läpi jokaisen johdoksen ja aspektuaalisen apuverbin merkityksen lausekontekstissa. Leksikalisoituja johdoksia löytyi aineistosta muutamia, kuten esimerkiksi láhttestit ’tokaista’ verbistä láhttet ’käyttäytyä’ ja vuoiŋŋadit ’levätä haudan rauhassa’ verbistä vuoigŋat ‘hengittää’. Aineistosta löytyi yhteensä 210 verbiä, jotka oli johdettu aspektuaalisella verbijohtimella ja ne esiintyivät yhteensä 588 kertaa. Tilastojen perusteella subitiiva-, diminutiivi- ja momentaanijohtimet olivat aineistossa lukumääräisesti eniten käytetty. Johdinten produktiivisyyttä mitattaessa subitiivi-, diminutiivi- ja frekventatiivijohtimilla ei ollut suurta eroa, vaikka lukumääräisesti subitiiviverbejä oli kolme kertaa enemmän kuin frekventatiivaverbejä. Konatiivijohtimet olivat vähiten käytettyjä. Aspektuaalisilla apuverbeillä voi ilmaista monen tapahtuman samanaikaisen alkamisen tai päättymisen elliptisillä rinnastetuilla päälauseilla. Aspektuaalisilla apuverbeillä voi ilmaista myös teon yritystä, kuten konatiivijohtimilla. Tämän aineiston pohjalta näiden kahden erona voi nähdä sen, että konatiivijohtimilla johdetut pääverbit ilmaisevat pitkittyvää yrittämistä, kun aspektuaalisilla apuverbeillä ilmaistuna yrittäminen on punktuaalinen tapahtuma
26
Saijets, J. (Joni). "Kodaid ovttastuvvan:golbma giela ja guokte guovttegielat máná davvisámegiel giellakonteavsttas." Master's thesis, University of Oulu, 2017. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201706012368.
Full textAbstract:
Lean dutkan iežan pro gradu -barggustan guovtti 4;4-jahkásaš oappáža suoma- ja dárogiela kodaid ovttastumiid davvisámegiela cealkagiin. Dutkangažaldagat ledje guokte: 1) Makkár kodaid ovttastumit leat dábálaččat leksikála ja morfologalaš dásiin cealkagiid ja sániid siste? 2) Makkár cealkagiid gaskasaš kodaid ovttastumit materiálas gávdnojit? Kodaid ovttastuvvan mearkkaša gielaid dáhtokeahtes ovttastuvvama (gč. Hassinen 2002: 45) fonologiija, morfologiija, sátneráju ja syntávssa dáfus, muhto čielggadan dušše sátneráju ja morfologiija dásiin. Materiála lean bádden juovlabasiid 2013 áigge Guovdageainnus ja dat sisttisdoallá simultánalaččat davvisáme- ja suomagiela oččodeaddji máná guoktá spontána giela čohkkedettiin Duplo ealliidgárddi sudno vánhemiiguin. Materiála guhkkodat lea vehá badjel guokte diimmu. Dán dutkamušas geavahuvvojit deskriptiivalaš ja kvalitatiivalaš dutkanvuogit ja gielladiehtagis dát dutkamuš gullá giellasosiologiija, morfologiija, mánágiela, gielaid oččodeami, guovtte- ja máŋggagielatvuođa surggiide. Materiála lean juohkán cealkagiid siskkáldas, sániid siskkáldas ja cealkagiid gaskasaš kodaid ovttastumiide (gč. Gardner-Chloros 2008: 63–64). Lean govvidan kodaid ovttastumiid davvisámegiela (Nickel & Sammallahti 2011), dárogiela (Farlund ja earát 2002 & Strandskogen 1986) ja suomagiela giellaoahpaid (VISK 2014) mielde. Kodaid ovttastumit leat materiálas: 1) suomagiela sánit mat leat ovttastuvvan davvisámegiela cealkagiin. 2) Dárogiela sánit mat leat ovttastuvvan davvisámegiela cealkagiin. 3) Sániid siskkáldas morfologalaš ovttastumit, ovttastuvvantiippat leat: dárogiela vearba + davvisámegiela morfema, dárogiela substantiiva + davvisámegiel affiksa, davvisámegiela substantiiva + suomagiela affiksa, suomagiela substantiivvat ja vearbbat + davvisámegiela morfemat. 4) Guovttegielat goallosánit, ovttastuvvantiippat leat: dáro- ja davvisámegiela sátni, davvisáme- ja suomagiela sátni, dáro- ja suomagiela sátni. Dehálamos bohtosat leat ahte dávjjimusat leat ovttastuvvan suomagiela luovos morfemat, omd. ovi (‘uksa’), ja morfologalaččat dievaslaš sátnehámit dahje čadnon morfemat, omd. sinulle (‘dutnje’). Sániid siskkáldas kodaid ovttastumiin lei dábálaš ahte dárogiela vearba sámáiduvvá kontrakšuvdna vearban: dárogiela vearba + davvisámegiela infinitiiva t-dovddaldat, omd. hoppe + -t → hoppet ‘njuiket’. Maiddái davvisámegiela rekšuvdnavearbba geažil suomagiela substantiivii ovttastuvai dávjá davvisámegiela sojahangeažus, omd. Bussá liiko maitoi (‘mielkái’). Dán dutkamuša vuođul sáhttá lohkat, ahte kodaid ovttastumit leat dábálaččat máná guoktá gielas. Sivvan dása lea giellabirrasa girjáivuohta, bearraša giellageavaheapmi ja sudno giella lea ain ovdáneamen, de dat eai danin leat feaillat. Dutkamuša sáhtášii joatkit nu ahte čielggadivččii álggos dán materiála kodaid ovttastumiid fonologalaš, syntávssalaš ja semantihkalaš dásiin ja de veardidivčče dan seamma ahkásaš guovttegielat sámegielat mánáid gielaide. Sáhtášii maid dutkat máná guoktá dálá gielladili, de sáhtášii oaidnit leago kodaid ovttastuvvan ain dábálaš vai leatgo dat geahppánan dahje lassánan<br>Olen tutkinut pro gradu -työssäni kahden 4;4-vuotiaan suomen- ja norjankielen koodien yhdistymisiä pohjoissaamen lauseissa. Tutkimuskysymyksiä oli kaksi: 1) Millaiset koodien yhdistymiset ovat tavallisia leksikaalisella ja morfologisella tasoilla lauseiden ja sanojen sisällä? 2) Millaisia lauseiden välisiä koodien yhdistymisiä materiaalissa löytyy? Koodien yhdistyminen tarkoittaa kielten tahatonta yhdistymistä (kts. Hassinen 2002: 45) fonologisella, morfologisella, sanaston ja syntaksin tasoilla, mutta selvitän vain sanaston ja morfologian tasoilla. Materiaalin olen nauhoittanut joulupyhien 2013 aikaan Koutokeinossa ja se sisältää kahden simultaanisesti pohjoissaamen- ja suomenkieltä omaksuvan lapsen spontaania kieltä heidän kootessa vanhempiensa kanssa Lego Duplo eläintarhaa. Materiaalin pituus on vähän yli kaksi tuntia. Tässä tutkimuksessa käytetään deskriptiivisiä ja kvalitatiivisia tutkimusmenetelmiä ja kielitieteessä tämä tutkimus kuuluu kielisosiologian, morfologian, lapsenkielen, kaksi- ja monikielisyyden aloille. Materiaalin olen luokitellut lauseiden sisäisiin, sanojen sisäisiin ja lauseiden välisiin koodien yhdistymisiin(kts. Gardner-Chloros 2008: 63–64). Olen tarkastellut koodien yhdistymisiä pohjoissaamenkielen (Nickel & Sammallahti 2011), norjan kielen (Farlund ja muut 2002 & Strandskogen 1986) ja suomenkielen kielioppien mukaan. Koodien ovat yhdistyneet materiaalissa: 1) suomen sanat yhdistyneet pohjoissaamen lauseisiin. 2) Norjan sanat yhdistyneet pohjoissaamen lauseisiin. 3) Sanojen sisäiset morfologiset yhdistymistyypit: norjan verbi + pohjoissaamen morfeemi, norjan substantiivi + pohjoissaamen affiksi, pohjoissaamen substantiivi + suomen affiksi, suomen substantiivit ja verbit + pohjoissaamen morfeemit. 4) kaksikieliset yhdyssanat, jotka koostuvat ovat norjan ja pohjoissaamen sanoista, pohjoissaamen ja suomen sanoista, sekä norjan ja suomen sanoista. Tärkeimmät tulokset ovat että useimmiten ovat yhdistyneet suomen vapaat morfeemit (ovi ’uksa’) ja sidotut morfeemit, esim. sinulle (’dutnje’). Sanojen sisäisissä yhdistymisisää oli tavallista norjan verbi muuttuu pohjoissaamen kontraktioverbiksi: norjan verbi + pohjoisaamen infinitiivin t-tunnus, esim hoppe + -t → hoppet ‘njuiket’. Myös pohjoissaamen rektioverbi aiheutti suomen substantiiviin pohjoissaamen taivutuspäätteen liittymisen: Bussá liiko maitoi (‘mielkái’); liikot + ill. maito + i. Tämän tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että koodien yhdistymisten ilmeneminen on tavallista lasten kielessä. Syynä on kieliympäristön moninaisuus, perheen kielenkäyttö ja lasten kieli on edelleen kehittymässä, joten yhdistymiset eivät ole virheitä. Tutkimusta voitaisiin jatkaa siten, että selvittäisi aluksi tämän materiaalin koodien yhdistymiset fonologisella, syntaktisella ja semanttisilla tasoilla ja vertaisi niitä muiden kaksikielisten pohjoissaamenkielisten lasten kieliin. Voisi myös selvittää sisarusten nykyistä kielitilannetta koodien yhdistymisen valossa, jotta selviäisi yhdistävätkö he vielä koodeja vai ovatko ne lisääntyneet tai vähentyneet
27
Ukkonen, K. (Kirsi). "Anaraskiel saddonoomah:noomai etymologia já sadoi kiävttu purramassan já tiervasvuoda naanoodmist." Master's thesis, University of Oulu, 2017. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201706012358.
Full textAbstract:
Taan tutkâmušâst mun tuuđhâm anarâškiel šaddonoomâi etymologia. Ulmen lâi selvâttiđ, magarijn šadoin kávnojeh anarâškiel noomah, mii lii nomâttâsâi algâpuáttim já mon puáris säänih toh láá. Oovdânpuávtám šadoi ärbivuáválâš kevttim já selvâttâm, moh láá šadoi kevttimmáhđulâšvuođah purrâmâššân já tiervâsvuođâ naanoodmist tááláá ääigi. Tuuđhâm, uáinoo-uv tehálij šadoi merhâšume noomâin mahtnii. Taat lii vuosmuš häävi, ko anarâškiel šaddonoomâi etymologia lii tutkum. Väljejim tutkâmušân 54 táválijd muorâid já muorjijd sehe šaddoid, moid kavnui ärbivuáválâš kevttim sämmilij kooskâst já moh liččii ávháliih purrâmuššân já tiervâsvuođâ tiet. Šadoi lasseen valdim tutkâmušân fáárun kyevti čááná; tyevli já suáhikuobbâr. Tutkâmušâst kiävtám historjálâš-viärdádâllee metodijd. Árvuštâlâm nomâttâsâi ave já miäruštâlâm, mon ahekiärdán toh kuleh. Ave miäruštâllâm tábáhtuvá etymologlijn käldein finnejum tiäđu, nomâttâsâi levânem sämikielâin sehe nomâttâsâi olgohäämi analysistem vuáđuld. Iššeen kiävtám suomâkielâ etymologlijd käldeid. Kirjálijn käldein tuuđhâm magareh ahekeerdih puáris aalmugnoomâi siste kávnojeh. Nuorâ aalmugnoomâid já oppâráhtusijd noomâid iäruttâlâm kirjálij käldei vuáđuld. Nomâttâsâi algâpuáttim árvuštâlâm meiddei nomâttâsâi semantlij merhâšuumij vuáđuld talle, ko tot lii máhđulâš. Kuávdáš šadoh sämmilijd láá lamaš myerjih já muorah. Puárásuboh noomah láá muorjijn já muorâin, moi noomah láá távjá puáris kielâ jieijâs säänih. Semantlávt puáris šaddonoomâin ij čielgâs, maid noomah kovvejeh. Noomâi kuhes historjá muštâl šadoi merhâšuumeest. Nuorâ aalmugnoomah já oppâráhtusiih noomah kovvejeh šadoi jiešvuođâ, šoddâmsaje, kevttimvyevi, kevttee, levânem teikkâ algâpuáttim. Šoddâmsaje uáinoo noomâin täävjib ko eres ääših. Kevttimvyehi uáinoo motomijn šaddonoomâin. Sämikielâlii etymologlâš tutkâmuš lii rahtum uccáá ađai puohlágán taan syergi lasetutkâmuš ličij anolâš. Anarâškielâlij šaddonoomâi etymologia tutkâm kolgâččij juátkiđ viijđásub amnâstuvváin já šaddonomâttâsâin ličij tárbu selvâttiđ aainâs-uv aalmugnoomâi etymologia. Puárásumosij sämikielâlij saanij tutkâmuš tábáhtuvá hyelkkikielâi etymologlij käldei vuáđuld, tađe lii tárbu sämikielâi jieččân tutkâmušân. Uđđâ oppâráhtusijd noomâid puávtáččij tutkâđ Marja-Liisa Olthuis nomâttem meetood mield. Ličij pyeri selvâttiđ sämmilij šadoi kevttimärbivuovijd já kevttimvuovij iäruid sämmilij kooskâst sehe uáinojeh-uv máhđuliih iäruh noomâin. Purrâmâškevttim lasseen šadoi eres kevttimvuovij vaikuttâsâid puávtáččij selvâttiđ já tutkâđ maht toh uáinojeh noomâin. Tutkâmušâst selvânii, ete tááláá anarâškielâst láá suullân 850 šaddošlajânomâttâssâd. Noomâin 270 láá aalmugnoomah já vááijuv 600 nommâd láá oppâráhtusiih. Tutkâmuš ohtâvuođâst čielgâi, ete anarâškielâlijn šaddonomâttâsâin láá monnii verd nomâttemčuolmah. Toh láá eenâb oppâráhtusijn noomâin já nuorâ aalmugnoomâin ko puáris noomâin. Šaddonommâpargoid lii tárbu juátkiđ já tievâsmittiđ nomâttâsâid sehe njuolgiđ nomâttem epičielgâsvuođâid<br>Tässä tutkimuksessa tutkin inarinsaamenkielisten kasvinnimien etymologiaa. Tavoitteena oli selvittää, millaisille kasveille löytyy inarinsaamenkielinen nimi, mikä on nimitysten alkuperä ja kuinka vanhoja sanoja ne ovat. Esittelen kasvien perinnekäyttöä ja selvitän, millaisia käyttömahdollisuuksia kasveilla on ravintona ja terveyden vahvistamisessa nykyaikana. Tutkin, näkyykö tärkeiden kasvien merkitys nimissä jollain tavalla. Valitsin tutkimukseen 54 keskeistä puuta, marjaa sekä kasveja, joille löytyi perinnekäyttöä saamelaisten keskuudessa ja jotka olisivat hyödyllisiä ravintona ja terveyden edistämisessä. Kasvien lisäksi otin tutkimukseen mukaan kaksi kääpää; pakurikäävän ja taulakäävän. Käytän tutkimuksessa historiallis-vertailevaa metodia. Arvioin nimitysten ikää ja määritän, mihin etymologiseen kerrostumaan ne kuuluvat. Iän määritys perustuu etymologisten lähteiden tietoihin, nimitysten esiintymiseen saamenkielissä (levikki) sekä nimitysten ulkoasun analysointiin. Apuna käytän suomenkielen etymologisia lähteitä. Kirjallisista lähteistä tutkin millaisia etymologisia kerrostumia vanhojen kansannimitysten kerrostumasta löytyy. Nuoret kansannimitykset ja opintekoiset nimet erottelen kirjallisten lähteiden perusteella. Nimitysten alkuperää arvioin myös semanttisen merkityksen perusteella, kun se on mahdollista. Keskeisiä kasveja saamelaisille ovat olleet marjat ja puut. Vanhimmat nimet ovat marjoilla ja puilla, joitten nimet ovat yleensä vanhoja kielen omaperäisiä sanoja. Vanhojen kasvinnimien semanttinen merkitys ei selviä. Nimien pitkä historia kuvaa kasvien merkitystä. Nuoret kansannimitykset ja opintekoiset nimet kuvaavat kasvien ominaisuuksia, kasvupaikkaa, käyttötapaa, käyttäjää, levikkiä tai alkuperää. Kasvupaikka näkyy nimissä useammin kuin muut asiat. Saamenkielten etymologista tutkimusta on tehty vähän eli kaikki alan lisätutkimus olisi hyödyllistä. Inarinsaamenkielisten kasvinnimien etymologista tutkimusta pitäisi jatkaa laajemmalla aineistolla ja kasvinnimistä ainakin vanhojen kansannimitysten etymologiaa olisi selvitettävä. Vanhimpien saamenkielisten sanojen tutkimus tapahtuu sukukielten etymologisten lähteiden perustella, joten tarvetta saamenkielten omalle tutkimukselle on. Uusien opintekoisten nimien tutkimuksessa voisi hyödyntää Marja-Liisa Olthuisin uudisnimien nimitysten metodia. Olisi hyvä selvittää saamelaisten kasvinkäyttöperinteitä ja käyttöperinteen eroja eri saamelaisryhmien välillä sekä sitä, näkyvätkö mahdolliset erot nimissä. Ravintokäytön lisäksi kasvien muitakin käyttötapoja ja niiden vaikutuksia nimissä tulisi selvittää. Tutkimuksessa selvisi, että inarinsaamen kielessä on noin 850 kasvinnimitystä. Nimistä 270 on kansannimityksiä ja vajaa 600 nimeä opintekoisia. Tutkimuksen yhteydessä selvisi, että inarinsaamenkielisissä kasvinnimityksissä on jonkin verran epäselvyyksiä. Niitä on enemmän opintekoisissa nimissä ja nuorissa kansannimityksissä kuin vanhoissa nimissä. Kasvinnimityötä olisi tarve jatkaa ja täydentää nimityksiä sekä oikaista nimitysepäselvyydet
28
Mäenpää, I. (Iiris). "Matematiik oppakirje iäláskit anaraskiela:siskáldasanalyys anaraskielan jurgalum nube luoka matematiik oppakiirjijn." Master's thesis, University of Oulu, 2016. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201606032223.
Full textAbstract:
Tutkâmuš tárkuttâsân lâi selvâttiđ, magareh eromâš tubdâlduvvah lohtâseh matematiik oppâkirje jurgâlempaargon. Tutkâmuš čuosâi suomâkielâlii oppâkiirjij jurgâlmân anarâškielân. Tutkâmuš lâi oppâkirjetutkâmuš já ton siskáldâsanalyys. Jurgâlum oppâkirjeh láá Matikka-rááiđu nube luoka čoovčâ já kiiđâ uásih (Okkonen-Sotka, Sintonen já Uus-Leponiemi 2009 ja 2007) já toi anarâškielâliih vyestipaarah Lohosierâ 2 čohčâ já kiđđâ (Okkonen-Sotka, Sintonen já Uus-Leponiemi; Anarâškielân Mäenpää, 2012 já 2013). Taid tutkim siskáldâsanalyysáin. Tutkâmuškoččâmuššân lijjii: 1. Moh eromâš tubdâlduvvâid anarâškielâ matematiik oppâkirje jurgâlmist uáinojeh? já ton išekoččâmuššân a) Magareh čuolmah iteh jurgâlmist? já b) Magarij ovdâmeerhâi peht anarâškielâlâš oppâkirje jurgâlempargo koŋkreetlávt puátá uáinusân? Nubben tutkâmuškoččâmuššân lâi 2. Mon kulttuursensitiivliih jurgâlum oppâkirjeh láá? Tai lasseen halijdim selvâttiđ, maggar uási anarâškielâlâš oppâmateriaalist lii anarâškielâ revitalisaatiost ađai iäláskitmist. Tutkâmuš ovdánij nuuvt, ete lam siskáldâs sierriimáin uuccâm amnâstuv kiärdášuvvee almonijd já tast maŋa mun tutkim siskáldâsanalyysáin tärkkilubbooht amnâstuvvâst kiärášuvvee almonijd. Muu tutkâmušâst selvânij, ete nelji mielâkiddiiváá já enâmustáá kiärdášuvvee almoneh láá: 1) Lovo-noomin-paarâ hárjuttâsâi vástádâsâin, 2) suomâkielâ passiiv já ton jurgâlemmuulsâiävtuh, 3) ereslágáneh čiähusänihárjuttâsah, já 4) jurgâlus fáárust puátukielâ teevstâst. Lovo-noomin-paarâ merhâšume uáinoo eromâšávt hárjuttâsâin, mast uáppee rekinist koŋkreetlijd aašijd, já vástádâsân lii merkkejum kuárus saje maŋa noomin, mii lâi rekinistemnáál. Anarâškielâst loho 1 váátá paarrân nominatiiv, lovoh 2–6 oovtâlovo akkusatiiv já lovvoost 7 pajaskulij partitiiv. Nubbe tehálâš almoon amnâstuvvâst lâi tot, ete suomâkielâlii oppâkirjeest passiiv kiävttoo tävjibeht ko sämikielâst. Suomâkielâ passiiv jurgâlmân ij lah čielgâ čuávdus (Olthuis 2014). Vuolgâkielâ, täst suomâkielâ, passiiv jurgâlem kalga jyehi tábáhtusâst smiettâđ sierâ nuuvt, et tot heivee tárkuttâsân. Táválávt kuittâg suomâkielâ passiiv partisiip -ráhtus vaastân heivee anarâškielâ partisiip preesens. Tutkâmuš mield puáhtá ettâđ, ete oppâmateriaalist lii stuorrâ uási anarâškielâ iäláskitmist já iälááskmist. Oppâkirje várás kalga rähtiđ uđđâsaanijd, já oppâkirje ruotâsmit taid kielân. Koččâmuš tast, ete lii-uv jurgâlem šiev vyehi pyevtittiđ oppâmateriaal, páácá taan tutkâmuš maŋa-uv ávusin. Aainâs tot oro lemin häälbib já jotelub vyehi pyevtittiđ uđđâ oppâmateriaal, mut kulttuursensitiivlâšvuođâ uáinust jurgâlem ij máhđulávt lah olmâ vyehi (keejâ Keskitalo 2010). Oppâkirjeh kietâdeleh maaŋgâid ubâ Suomâ kyeskee fáádáid, mut iä sämikulttuur teikkâ sämikuávlun lohtâseijee aašijd<br>Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisia erityispiirteitä matematiikan oppikirjan käännöstyöhön liittyy. Tutkimus kohdentui suomenkielisen matematiikan oppikirjan kääntämiseen inarinsaameksi. Kyseessä on oppikirjatutkimus ja sen sisällönanalyysi. Käännettävät matematiikan oppikirjat olivat Matikka-kirjasarjan toisen luokan syksyn ja kevään osat (Okkonen-Sotka, Sintonen ja Uus-Leponiemi 2009 ja 2007) ja näiden inarinsaamenkieliset vastineet Lohosierâ 2 čohčâ ja kiđđâ (Okkonen-Sotka, Sintonen ja Uus-Leponiemi; inarinsaameksi Mäenpää, 2012 ja 2013). Näitä tarkastelin sisällönanalyysillä. Tutkimuskysymykseksi oli asetettu: 1. Mitä erityispiirteitä liittyy matematiikan oppikirjojen kääntämiseen? Alakohtana kysyn: a) Millaisia ongelmia käännöstyössä ilmenee? ja b) Millaisten esimerkkien kautta inarinsaamenkielisen oppikirjan käännöstyö konkretisoituu? Toisena tutkimuskysymyksenä on 2. Kuinka kulttuurisensitiivisiä käännetyt oppikirjat ovat? Näiden lisäksi halusin selvittää, millainen rooli inarinsaamenkielisellä oppimateriaalilla on inarinsaamen revitalisaatiossa eli kielenelvytyksessä. Tutkimus eteni siten, että sisällön erittelyllä etsin eniten toistuvat ilmiöt tutkimusaineistosta ja sen jälkeen sisällönanalyysillä analysoin tarkemmin aineistossa toistuvia ilmiöitä. Tutkimuksessa tuli esiin, että neljä mielenkiintoisinta ja eniten toistuvaa ilmiöitä matematiikan oppikirjan käännöstyön kannalta ovat: 1) luvun ja nominin parivaljakko tehtävien vastauksissa, 2) suomenkielisen passiivin esiintyminen ja sen käännösvaihtoehdot (ks. myös Olthuis 2014), 3) erilaiset piilosanatehtävät oppikirjoissa, ja 4) käännökset mukana tulokielisessä tekstissä. Luvun ja nominin parivaljakon merkitys näyttäytyy erityisesti tehtävissä, joissa vastaukseen on tyhjän aukon lisäksi valmiiksi kirjoitettu laskettavana ollut nomini. Inarinsaamen luku yksi saa parikseen nominin yksikön nominatiivin, luvut 2–6 yksikön akkusatiivin ja luvut seitsemästä ylöspäin partitiivin. Toisena suurena ilmiönä tutkimustuloksissa selvisi suomenkielisen oppikirjan tiuha passiivimuotojen käyttö. Inarinsaamessa passiivin käyttö ei ole yhtä yleistä kuin suomen kielessä, eikä sille ole standardisoitua käännöskäytäntöä (Olthuis 2014). Lähtökielen, suomen kielen, passiivin käännös täytyy jokaisessa tapauksessa erikseen harkita kontekstiin sopivaksi. Usein kuitenkin esimerkiksi suomenkielen passiivin partisiipin käännökseksi sopii saamenkielen partisiipin preesens. Tutkimuksesta voidaan päätellä, että oppikirjalla on suuri rooli inarinsaamen elvyttämisessä ja elpymisessä. Oppikirja luo uudissanojen tarpeen, ja toimii niiden vakiinnuttajana kieleen. Kysymys, onko käännös hyvä tapa tuottaa inarinsaamenkielistä oppimateriaalia, jää tämän tutkimuksen jälkeenkin avoimeksi. Ainakin se on taloudellisempi ja nopeampi tapa tuottaa inarinsaamenkielistä oppimateriaalia, mutta kulttuurisensitiivisyyden kannalta käännös ei mahdollisesti ole oikea valinta (ks. Keskitalo 2010). Oppikirjoissa ja niiden kuvituksessa käsitellään monia koko Suomeen sopivia aiheita, mutta ei mitään saamelaiskulttuuriin tai saamelaisalueeseen viittaavaa
29
Pennanen, H. (Helena). "Saamenluokka oppimisympäristönä:peruskoulun saamelaisopetus 1990–2000-luvuilla oppilaiden kokemana." Master's thesis, University of Oulu, 2017. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201704131500.
Full textAbstract:
Saamelaisen kulttuurin pro gradu -tutkielmani käsittelee saamelaisnuorten kokemuksia saamenkielisen perusopetuksen -saamenluokan, oppimisympäristöistä Suomen saamelaisalueella. Tutkin millaisia kokemuksia entisillä oppilailla on saamenluokassa opiskelusta. Näitä kokemuksia analysoin oppimisympäristön, toiseuden ja voimaantumisen käsitteiden kautta. Tutkielmani on laadullinen tutkimus. Aineistonani on kuusi vuosina 1987–1996 syntyneiden yliopistossa opiskelevan saamelaisen haastattelua. Haastateltavat ovat peruskouluaikanaan osallistuneet joko saamenkieliseen opetukseen tai ”saame äidinkieli ja kirjallisuus” -opetukseen. Haastattelut toteutin puolistrukturoituina teemahaastatteluina kevään ja syksyn 2016 aikana. Lisäksi tein yhden tarkentavan sähköpostihaastattelun talvella 2017. Aineistoani analysoin temaattisen analyysin keinoin. Tutkimukseni osoittaa, että toiseuden ja voimaantumisen kokemuksia ilmenee kaikilla oppimisympäristön alueilla. Toiseuden kokemukset syntyvät usein institutionaalisten valintojen seurauksena, esimerkiksi luokkien sijoittelun, opetuskäytänteiden ja koulun pääosin suomenkielisenä näyttäytyvän kielimaiseman kautta. Äidinkielenään saamea puhuville nuorille siirtyminen saamenkielisestä opetuksesta suomenkieliseen opetukseen on aiheuttanut erityisiä haasteita. Joidenkin oppiaineiden, kuten historian, biologian ja matematiikan suomenkieliset erityissanastot ovat olleet haastatelluille vieraita. Tämän vuoksi opetuksen seuraaminen on ollut vaikeaa, mikä on voinut vaikuttaa heikentävästi opiskelumotivaatioon ja opintomenestykseen yläkoulussa ja lukiossa. Sosiaalisten suhteiden solmimisen haasteet ovat myös aiheuttaneet toiseuden kokemuksia. Saamenluokkien sijaitessa usein erillään muista koululuokista, ovat saamen- ja suomenluokkien oppilaat voineet jäädä etäiseksi toisilleen. Pahimmillaan tilanne on saattanut johtaa koulukiusaamiseen. Tällaisissa tapauksissa kiusaamiseen voidaan nähdä linkittyvän etnistä kategorisointia, mikä on hyvin huolestuttavaa. Haasteista huolimatta koulussa on viihdytty. Merkittävimpiä voimaannuttavia elementtejä koulussa ovat olleet yhteistyö ympäröivän saamelaisyhteisön kanssa, kulttuurisensitiivinen opetus sekä saamelaisopettajan saamelaisuutta tukeva rooli. Eri oppiaineisiin on sidottu saamelaisen kulttuurin elementtejä ja saamenluokan retket erilaisiin saamelaistapahtumiin ovat rakentaneet kokemusta saamelaisyhteisöön kuulumisesta. Saamenluokka on muodostanut tiiviin yhteisön, joka on vahvistanut opiskelijoiden saamelaisidentiteettiä. Toiseutta eli ryhmien välisiä eroja on rakennettu myös saamenluokasta käsin, jolloin ne ovat toimineet voimaannuttavina kokemuksina. Tutkielmani osoittaa, että saamenluokkien oppimisympäristöjä tulisi tutkia enemmän myös oppilaan näkökulmasta. Korkean kaksikielisyyden tavoitetta ja opiskelijoiden mahdollisia haasteita suomenkieliseen opetukseen siirryttäessä tulisi ehdottomasti tutkia tarkemmin. Samoin koulujen sisäisiä sosiaalisia suhteita ja niiden muodostamista tulisi tarkastella etnografian keinoin.
30
Magga, A. (Arla). "Dál de leat guovzzabada cummán:davvisámegiela giellagovaid guorahallan." Master's thesis, University of Oulu, 2017. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201709142899.
Full textAbstract:
Lean dutkan iežan pro gradu -barggustan davvisámegiela giellagovaid. Gieđahalan dutkamušas giellagovain idiomaid, metaforaid ja metonymiijaid, mat leat muhtinlágan erenomáš, dávjá veardádusa sisttisdoalli dajahusat. Mu dutkamuša ulbmilin lei čielggadit 1) giellagovaid dovdomearkkaid ja 2) giellagovaid funkšuvnna. Vaikko giellagovat guddet rikkis sátneráju ja árbedieđuid, ja dieđu dain dárbbašivččii ovdamearkka dihte jorgaleami várás, dat eai leat mu dieđu mielde ovdal dutkojuvvon dahje motge čilgejuvvon. Dutkamušas lei kvalitatiiva lahkonanvuohki. Geahčadin dán barggus giellagovaid nu semantihkalaš, pragmatihkalaš, leksikála go maiddái oanehaččat syntávssalaš dovdomearkkaid oaidninčiegas, muhto daningo dutkančuozáhahkan lea unnitlogugiela albmoneapmi, deattuhin giellagovaid metaforalaš mearkkašumi guorahallama. Čielggadin ovdamearkka dihte dan, ollašuvvágo dutkanmateriála dajahusain idiomaide mihtilmas semantihkalaš árvitmeahttunvuohta, ja mo dat boahtá ovdan. Dutkanmateriálan mus ledje Máret Sárá doaimmahan Sátnevádjasat-girjji (2007), sullii 250 dajahusa. Analysa vuođđun ledje teoriijaoasis čuolddašuvvon ja heivehuvvon kritearat, main dehálepmosat ledje Marja Nenosa (2002) kritearat idioma govvideapmái ja metafora guorahallamii fas veardidan- ja vuorrováikkuhusteoriija. Metonymiija várás atnen dábálaš govvádusaid doahpagis, daningo metonymiijai ii leat dássážii duddjojuvvon iežas teoriija. Dutkamuš čájeha ahte davvisámegiela idioma lea seamma áigge stáđásman, eahpeformála dahje muhtin ládje stiilla dáfus erenomáš dajahus, man metaforalaš mearkkašupmi ii leat seamma go dajahusa sániid vuođđomearkkašupmi, ja mii čohkiida unnimustá guovtti sánis. Nuppe dáfus dutkamušas badjánii erenomážit stáđásmuvvama doahpaga meroštallama váttisvuohta unnitlogu ja golmma riikkas hubmojuvvon giela dáfus. Dutkanmateriála metaforat čuvvot eanaš guovddáš metaforateoriijaid. Davvisámegiela metaforan sáhttá gohčodit nappo veardádusa, mas lea vuohttimis mearkkašupmenuppástus guovtti goabbatlágan refereantta gaskkas. Mearkkašupmenuppástusa vuođđun lea analogiija, mii mearkkaša dan ahte refereanttat leat muhtin muddui sullasaččat. Veardádus sáhttá leat eksplisihtalaččat oidnosis, ja dalle das lea dego-konjunkšuvdna; veardádus sáhttá leat ovdanbukton maid implisihtalaččat, ja dalle konjunkšuvdna váilu. Davvisámegiela metonymiija čuovvu maid doahpaga dábálaš dovdomearkkaid. Metonymiijan sáhttá dutkanbohtosiid mielde gohčodit leksema, mas ovtta referentii čujuhuvvo vuođđomearkkašumi dáfus nuppiin, seammasullasaš refereanttain. Nubbi dutkanboađus lea dat ahte davvisámegiela giellagovaide laktásit máŋggalágan funkšuvnnat, maid duohken orrot leame iešguđegelágan sosiála sivat, dego nuppi vuhtiiváldin. Giellagovaid guovddáš funkšuvdna lea garvvašeapmi, mii mearkkaša dan ahte giellagovain ášši ii čilgejuvvo njuolga, muhto baicce implisihtalaččat nu ahte guldaleaddji dahje lohkki ferte dan ieš suokkardit ja dulkot. Garvvašeami lassin giellagovaid sáhttá atnit maiddái rámpoma, láitima, kritiserema ja hervošeami funkšuvnnas. Dutkamuša oktavuođas lean fuomášan ahte davvisámegiela giellagovaid čielggadeami livččii dárbu joatkit stuorit materiálain. Erenomážit idiomaid joavku lea viiddis ja daid seađálii áinnas guorahallat dárkileappot. Lassedutkamušat huksele ain vuođu davvisámegiela sátneráju ja dadjanvugiid duddjomii ja gáhttemii<br>Olen tutkinut pro gradu -työssäni pohjoissaamen kielikuvia. Käsittelen tutkimuksessani kielikuvista idiomeja, metaforia ja metonymioita, jotka ovat luonteeltaan omaperäisiä ja vertauskuvallisia ilmauksia. Työni keskeisenä tehtävänä oli selvitellä 1) kielikuvien tunnusmerkkejä ja 2) kielikuvien funktiota. Huolimatta siitä, että kielikuvat kantavat rikasta sanastoa ja perinnetietoa, ja että tietoa niistä tarvittaisiin esimerkiksi käännöstyössä, aiempaa tutkimusta tai tarkempia kuvauksia niistä ei ole tietääkseni tehty. Tutkimuksessani oli kvalitatiivinen ote. Tarkastelin tutkimuksessani kielikuvia niin semantiikan, leksikon, pragmatiikan kuin lyhyesti myös syntaksin kentällä, mutta koska tutkimuskohteenani oli vähän tutkitun ja uhanalaisen kielen kielenilmiö, painotin analyysissani kielikuvien metaforisen merkityksen tarkastelua. Selvittelin esimerkiksi sitä, esiintyykö tutkimusaineiston ilmauksissa idiomeille tyypillistä epäkompositionaalisuutta, ja millä tavoin. Tutkimusaineistoni koostui Máret Sárán toimittamasta Sátnevádjasat-kirjan (2007), noin 250 kielikuvaksi katsomastani ilmauksesta. Analyysin pohjana sovelsin tutkimukseni teoriaosuudessa esittelemääni aiempaa kielikuvatutkimusta. Tärkeimmät näistä olivat Marja Nenosen (2002) idiomikriteerit sekä metaforan vertaus- ja vuorovaikutusteoria. Metonymian analysointia varten käytin käsitteen yleisimpiä kuvauksia, sillä metonymiaa varten ei ole toistaiseksi olemassa omaa teoriaa. Tutkimuksesta selviää, että pohjoissaamen idiomi on yhtä aikaa konventionaalistunut, epämuodollinen tai muuten tyyliltään erikoinen ilmaus, jonka metaforinen merkitys ei ole sama kuin siitä koostuvien sanojen kirjaimellinen merkitys. Lisäksi pohjoissaamen idiomi koostuu vähintään kahdesta sanasta. Toisaalta tutkimuksessa nousi esille konventionaalisuuden käsitteen ongelmallisuus uhanalaisen ja kolmen valtion alueella puhuttavan kielen kohdalla. Aineistoni metaforat noudattelevat pääosin yleisimpiä metaforan määritelmiä. Metaforaksi voidaan kutsua siis ilmausta, jossa jokin referentti ymmärretään toisen, jollakin tavalla samankaltaisen referentin kautta. Pohjoissaamen metonymia noudattelee myös käsitteen yleisimpiä kuvauksia. Se on lyhyesti lekseemi, jossa merkitys siirtyy kahden, samankaltaisen referentin välillä. Toinen tulos on se, että pohjoissaamen kielikuviin liittyy monenlaisia funktioita, joiden taustalla voivat vaikuttaa erilaiset sosiaaliset syyt, kuten toisen huomioon ottaminen. Kielikuvien pääasiallinen funktio on toimia kiertoilmauksena. Tämä tarkoittaa sitä, että kielikuvissa asiaa ei ilmaista suoraan vaan implisiittisesti niin, että kuuntelija tai lukija päättelee ja tulkitsee itse sen merkityksen. Kiertelyn lisäksi tutkimusaineistoni kielikuvia voidaan käyttää myös kehumisen, moittimisen, kritisoinnin ja viihdyttämisen funktiossa. Tutkimuksen yhteydessä on käynyt ilmi, että pohjoissaamen kielikuvien tarkastelua olisi tarpeen jatkaa laajemmalla aineistolla. Erityisesti idiomien joukko on monenkirjavaa, ja niiden erityispiirteiden selvittely vaatisi oman tutkimuksensa. Jatkotutkimukset loisivat edelleen kasvupohjaa pohjoissaameen niin sanaston kuin ilmaisutapojenkin vaalimiseen ja luomiseen
31
Kukkonen, R. (Riitta). "Lappalaiset suomalaisissa kansantarinoissa." Master's thesis, University of Oulu, 2016. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201606302595.
Full textAbstract:
Tutkin suomalaisten kansantarinoiden representaatiota lappalaisista Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansantarinoissa. Lisäksi selvitin, millaisia arvoja ja asenteita kertoja heijasti yhteisöstään. Aineistooni valikoitui 112 lyhyttä tarinaa. Teemoiksi nousivat lappalaisen ulkoinen olemus ja tavat, noidat ja noitavoimat sekä konfliktit ja yhteistyö. Käytin analysointiin kertomuksen rakennemallia. Tutkin esitystä erityisesti tarinan arviointiosasta. Lappalaisen ulkoinen olemus ja tavat -teeman yhteydessä löytyi deskriptiivisiä ilmauksia. Oli myös halventavia lauseita. Erityisesti niitä oli lappalaisten alkuperää kuvaavissa tarinoissa. Kuvat ovat stereotypioita. Kertoja asettaa ihmisiä vastakkain ”meihin” ja ”heihin”. Representaatiossa lappalainen on kertojaan nähden erilainen. Noitaluvusta ilmeni, että kertojien mielestä lappalaisten parissa oli ihmeellisiä tietäjiä ja hyviä parantajia, mutta myös järvien kiroajia. Kuva noidista on yksipuolinen. Konfliktit ja yhteistyö -teeman tarinat kuvasivat lappalaiset väistyjinä, kun tulijat ottivat vallan. Epäluulot varjostavat suomalaisten ja lappalaisten välisiä suhteita. Kertojat heijastavat 1900-luvun alkupuolen kansallismielistä ajattelua ja maatalouden ihannointia pyyntikulttuuriin verrattuna. Tuon ajan saamelaiskuvassa ja myös suomalaiskuvassa oli essentiaalinen oletus kansan tai ryhmän ”olemuksesta”. Sen mukaan ihmisen identiteetti on valmis ja pysyvä olemus, joka säilyy ihmisen ja kansan tietoisuudessa. Yhteistä tutkituille tarinoille on, että representaatiossa lappalaisesta tulee ”toinen” — henkilö tai ryhmä, joka on itseen nähden erilainen. Lappalaisista jäivät muistoksi paikannimistö ja kansantarinat. Monet tutkimani tarinat ottivat kantaa paikannimiin, mutta saamelaisperäisen paikannimistön tulkinnat jäävät toiseen tutkimukseen.
32
Mattanen, L. (Leena). "”Täytyy puhua enemmän, hiljaisuus ei ratkaise ongelmia”:queer-saamelaisten hyvinvoinnin ja pärjäämisen edellytykset." Master's thesis, University of Oulu, 2016. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201603111311.
Full textAbstract:
Tutkin Queering Sápmi -teoksen antamaa kuvaa queer-saamelaisten pärjäämisen edellytyksistä. Tarkoituksenani on selvittää, millaisia normeja Queering Sápmi -teoksen haastattelut tuovat esiin saamelaisista yhteisöistä. Tarkastelen myös niitä ratkaisuvaihtoehtoja, joita yksilöt toteuttavat normien rikkomista seuraavassa ristiriitatilanteessa.
Tutkimusmenetelmäkseni valikoitui kerronnallinen analyysi, ja keskitin huomioni teoksen haastattelujen rakenteeseen. Jaoin työni kahteen osioon: ongelmiin ja ratkaisuihin. Haastatellut näkevät saamelaiset yhteisöt heteronormatiivisina ja tähän haastateltavat lähtevät etsimään syitä saamelaisista arvoista ja niihin liittyvistä normeista. Pääteemoja nousee esiin neljä: vaikeneminen, kristinusko, poronhoito macho-miesten kulttuurina sekä saamenpukuun liittyvät säännöt. Näiden lisäksi havaitsin normiksi myös yhdenmukaisen saamelaiskuvan ylläpitämisen. Vaikeneminen käyttäytymisnormina koetaan syyksi ahdistavaan ilmapiiriin, ja tarkastelen sitä henkisen yhteisöväkivallan tapana. Kristinusko merkitsee queer-saamelaisille tapaa kuulua sukuun, ja he kokevat ulkopuolisuutta siitä, etteivät toteuta uskoon liittyviä odotuksia hyvästä elämästä. Poronhoidon koetaan vaikuttavan erityisesti miesten ahtaaseen rooliin. Saamenpuku sisältää selkeän ajatuksen siitä, että sukupuolia on olemassa kaksi, eikä niiden merkkejä sovi sekoittaa keskenään. Queer-luonnetta pidetään lähes mahdottomana ilmaista saamenpuvussa, sillä arvostelun kohteeksi ei joudu vain puvun pitäjä, vaan myös sukulaiset ja puvun tekijä.
Ristiriidan ratkaisutilanteessa neuvottelua käydään yhteisöön jäämisen, pois muuttamisen, kaapista ulos tulemisen, piiloon jäämisen sekä normien vastaisen kapinoinnin välillä. Lisäksi haastatellut välittävät tietoa siitä, kuinka saamelaiset queerit ovat pahimmissa tapauksissa ajautuneet jopa itsemurhiin. Ajatus itsemurhasta ei ole haastatelluillekaan vieras. Hälyttävän moni tunsi itsemurhaan päätyneitä, ja nämä huonosti päättyneet kertomukset tuntuivat olevan monelle ainoita esimerkkejä, suoranaisia mallikertomuksia queer-saamelaisena elämisestä. Tämän kertomusmallin muuttamiseksi haastatellut ovat itse päättäneet antaa toisenlaisen esimerkin ja olla avoimesti ja näyttävästi queereja.
Tällä hetkellä gueer-saamelaisten hyvinvointi vaikuttaa heikolta. He kaipaavat apua ammattiauttajilta, kannustusta muilta saamelaisilta sekä vertaistukea queersaamelaisilta. Haastatelluille voimaa antaa ajatus queereista dekolonisaation välineenä. Vaikutteita on haettu esimerkiksi Amerikan alkuperäiskansojen two spirited -ilmiöstä. Myös tieto kolonialismin historiasta näyttäytyy lohduttavana tietona: vaikea tilanne yhdistetään kansan historiallisiin traumoihin, eikä sitä nähdä vikana itsessä tai saamelaisessa yhteisössä. Ahdasmielisten ajatusten katsotaan olevan muutettavissa. Queer-saamelaisten esiinmarssi voi olla koko saamelaista yhteiskuntaa avaava, positiivinen voimavara. Heteronormatiivisuudelle olisi avattava silmät: queer-saamelaisia kahlitsevia normeja tulisi tarkastella kriittisesti ja tunnustaa muutoksen tarve. Koko saamelaista yhteiskuntaa koskettavan vaikenemisen normin on murruttava, jotta keskustelu vaikeista asioista voi alkaa.
33
Mustonen, R. (Risten). "Go dat ii goitgotge leat mii beare gielaid, muhto baicce massojuvvon eatnigiella:giellatrauma ja sámegiela ruovttoluotta váldin." Master's thesis, University of Oulu, 2017. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201705111806.
Full textAbstract:
Lean dutkan pro gradu -barggustan, mot lea davvisápmelažžan geavahišgoahtit davvisámegiela guhkes bottu maŋŋá dahje easkka rávesolmmožin. Mu bargu gullá giellasosiologiija suorgái ja giellaealáskahttin lea dan vuolggasadji. Dat lea kvalitatiiva dutkamuš, mii vuođđuduvvá beallestrukturerejuvvon temájearahallamiidda. Jearahallen dutkamuša várás gávcci davvisápmelačča, geat eai leat jámma sámástan olles eallima áigge. Lean čielggadan informánttaid gielalaš duogážiid gielalaš identitehta, gielalaš eallingearddi, gielahuvvama, guovttegielatvuođa, passiiva gielladáiddu ja eatnigiela doahpagiid vuođul. Dasa lassin čuoččuhan, ahte máŋgga jahkái massojuvvon eatnigiella — davvisámegiella — lea dagahan máŋgasiidda giellatrauma. Máŋga informántta atnet davvisámegiela iežaset eatnigiellan, moattis fas eai. Sámegiella lea buot informánttaide dehálaš ja unnimustá massojuvvon eatnigiella. Danin dasa laktásit nana dovddut. Massojuvvon eatnigiela giellatrauma sivat leat dán dutkamušas golmmaláganat: 1. ii leat hupman sámegiela vuosttas giellan, 2. ii leat ožžon sámástit ja/dahje 3. cuiggodeapmi. Čuovvumušat leat: 1. dievaslaš giela gáibádus, 2. sámásteami tabu, 3. olmmoš heaitá sámásteames ja/dahje 4. heahpana váilevaš sámegiela dáiddus. Dutkamušas buvttán ovdan, mot ovttaskas olbmot sáhttet doarjut ja nuppe dáfus caggat earáid sámásteami. Boađusin lea, ahte vaikko positiiva máhcahat dábálaččat roahkasmahttá sámástit eambbo, negatiiva máhcahat váikkuha eanet. Dutkamušas fikkan veahkehit sápmelaččaid geat leat váldime gielaset ruovttoluotta, fállat giellaservošii vejolašvuođa identifiseret dutkamuša čuozáhatjoavkku dillái ja addit rávvagiid, mot sin sáhtálii doarjut. Dat leat ovdamearkka dihte fuomášmeahttun divusteapmi, sensitiiva doaladuvvan ja soahpamuš sámásteamis. Dutkamuša ulbmilin lea, ahte ovttaskas olbmot sáhttet ealáskahttit sámegiela iežaset árgabeaivvis<br>Olen tutkinut pro gradu -työssäni, millaista on aloittaa pohjoissaamen puhuminen pitkän tauon jälkeen tai vasta aikuisena. Tutkimukseni kuuluu kielisosiologian alaan ja lähtökohtana on kielenelvytys. Se on kvalitatiivinen tutkimus, joka perustuu puolistrukturoituihin teemahaastatteluihin. Haastattelin tutkimusta varten kahdeksaa pohjoissaamelaista, joiden saamen kielen puhuminen on katkennut jossain elämänvaiheessa. Olen selvittänyt informanttien kielellistä taustaa termien kielellinen identiteetti, kielellinen elämäkerta, kielen menetys, kaksikielisyys, passiivisen kielitaito ja äidinkieli avulla. Lisäksi esitän, että vuosiksi menetetty äidinkieli — pohjoissaame — on aiheuttanut monille kielitrauman. Suurin osa informanteista pitää pohjoissaamea äidinkielenään, muutama taas ei. Saamen kieli on kaikille informanteille tärkeä ja vähintään menetetty äidinkieli. Siksi siihen liittyy vahvoja tunteita. Menetetyn äidinkielen kielitrauman syitä on tässä tutkimuksessa kolmenlaisia: 1. ei ole puhunut saamea ensimmäisenä kielenä, 2. ei ole saanut puhua saamea ja/tai 3. arvostelu. Seuraukset ovat: 1. vaatimus täydelliseen saamen taitoon, 2. saamen puhumisen tabu, 3. ihminen lopettaa puhumasta saamea ja/tai 4. häpeää vaillinnaista saamen kieltään. Tutkimukseni osoittaa, miten yksittäiset ihmiset voivat tukea ja toisaalta estää toisten saamen puhumista. Tuloksena on, että vaikka positiivinen palaute yleensä rohkaisee puhumaan saamea enemmän, negatiivinen palaute vaikuttaa enemmän. Tutkimuksessa pyrin auttamaan saamelaisia, jotka ovat ottamassa kieltään takaisin, tarjota kieliyhteisölle mahdollisuuden samaistua tutkimuksen kohderyhmän tilanteeseen ja antaa neuvoja, miten heitä voisi tukea. Se onnistuu esimerkiksi huomaamattomalla, pienellä korjauksella, sensitiivisellä suhtautumisella ja sopimalla saamen puhumisesta. Tutkimuksen tavoitteena on, että yksittäiset ihmiset voivat elvyttää saamea arkipäivässään
34
Mattanen, T. (Tiina). "Saamenpukua omivat puhetavat ja niiden vastadiskurssit epäaitoa saamenpukua käsittelevissä verkkokeskusteluissa." Master's thesis, University of Oulu, 2017. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201706012362.
Full textAbstract:
Pro gradu -työssäni tutkin saamenpukua omivia puhetapoja ja niiden vastadiskursseja epäaitoa saamenpukua käsittelevissä verkkokeskusteluissa. Tutkimusaineistooni kuuluu 559 verkkoon kirjoitettua kommenttia, jotka käsittelevät suomalaisen missin pilailupuodista ostettua saamenpukua muistuttavaa asua. Kommentit on kirjoitettu Ilta-Sanomien aihetta käsittelevän uutisen kommenttiosioon sekä viiteen julkiseen Facebook-tilapäivitykseen joulukuussa 2015. Tutkimukseni tavoitteena on tuottaa tietoa saamenpuvun kulttuurisesta omimisesta. Tutkielmani teoreettisena viitekehyksenä ja metodina toimii diskurssianalyysi. Sen keskeisin ajatus on, että kieli on mukana rakentamassa todellisuuttamme. Oma työni edustaa diskurssianalyysin kriittistä näkökulmaa, jonka lähtökohtaoletuksena on valtasuhteiden olemassaolo. Lähestyn aineistoani kulttuurisen omimisen (cultural appropriation) näkökulmasta. Kulttuurista omimista määritellään älyllisen omaisuuden, tiedon, historian, kulttuuri-ilmausten ja kulttuuristen artefaktien ottamiseksi sellaisesta kulttuurista, joka ei ole oma. Pro gradussani tutkin, miten verkkokommentit rakentavat kulttuurisen omimisen diskurssia.
Saamenpukua omivia puhetapoja ovat muun muassa omistajuusmäärittelyt, joissa saamenpuvun asema saamelaisena kulttuuriperintönä haastetaan. Alue- ja valtioperustaisessa puhetavassa saamenpuvun omistajuutta määritellään alueellisena, valtioon sidottuna kysymyksenä. Puku hahmotetaan lappilaiseksi kansallisasuksi ja osaksi suomalaista kulttuuria. Yksilönvapauden ja tasa-arvon puhetavan ydin on, että jokaisella tulee olla oikeus pukeutua haluamiinsa vaatteisiin — myös saamenpukuun. Puhetavassa vaikuttaa tasa-arvoideologia, jonka mukaan yksilöillä tulisi olla täsmälleen samat oikeudet ja velvollisuudet. Vastadiskurssina toimiva saamelaisten erillisyyttä korostava puhetapa alleviivaa saamenpuvun etnisyyteen sidottua omistajuutta sekä saamelaisen kulttuurin erillisyyttä ja itsenäisyyttä. Aineistossani kulttuurista omimista tuetaan myös kansan- ja kansallispukujen normien kautta. Normeihin liittyvät pukuliberalismin ja pukukonservatismin puhetavat ottavat kantaa epäaidon saamenpuvun käytön puolesta ja sitä vastaan. Pukuliberalismin puhetapa puolustaa epäaidon saamenpuvun käyttöä. Kansan- ja kansallispukujen normien noudattamista ei pidetä tärkeänä eikä pukujen aitoutta välttämättä arvosteta. Saamenpukua tarkastellaan puhetavassa Suomen kansallispuvun kontekstista käsin. Pukukonservatismin puhetapa puolustaa kansan- ja kansallispukujen normien noudattamista. Normeja noudattaville puvuille annetaan aitousstatus, jonka puku voi menettää, jos sen normeja rikotaan. Käsitys saamenpuvusta saamelaisten kulttuuriperintönä haastetaan myös puhetavalla, joka mitätöi saamelaistoimijoiden mielipiteet ja haastaa heidän legitimiteettinsä. Mitätöinnin keinona käytetään saamelaisten ominaisuuksiin liittyvää kategorisointia. Saamelaiset määritellään mielensäpahoittajiksi, jolloin kyseisestä kategoriasta käsin esitetyt mielipiteet mitätöidään automaattisesti. Puhetavan parina on empatiaa hakeva vastadiskurssi, joka etsii ymmärrystä vetoamalla saamelaisten alistettuun yhteiskunnalliseen asemaan. Aineistoni valtarakenteet ovat melko selviä: saamelaisten ääntä ei keskustelussa juurikaan kuulla. Saamelaiset ja saamenpuku nähdään pääosin osana suomalaisuutta, Suomen valtiota ja suomalaista kulttuuripiiriä. Tästä kertoo muun muassa se, että epäaitoa saamenpukua määritellään Suomen kansallispukujen normeista käsin. Jopa niissä puhetavoissa, jotka vastustivat kulttuurista omimista, ei välttämättä suoraan tunnistettu tai tunnustettu saamelaisten erillisyyttä.
35
Skopets, M. (Mervi). "Ydda testament jurgalem anaraskielan:suomakielast anaraskielan — keevatlas paggu vai mahdulasvuota ucca kielan." Master's thesis, University of Oulu, 2013. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201310311832.
Full textAbstract:
Pro gradu -pargostân mun lam tutkâm anarâškielâsâš Uđđâ testament teevstâi jurgâlmijd. Anarâškielâsâš ráámmátteevstah iä lah ovdil tutkum. Tutkâmuš lii empiirisâš já kulá kielâtieđâlâš jurgâlemtutkâmuš pirrâsân. Tutkâmuš ulmen lii čielgiđ, maht kreikakielâsâš Uđđâ testament algâteevstâ teermah σῴζω (piäluštiđ), πνεῦμα (jieggâ) já πληρόω (tevdiđ) realistuvvojeh anarâškielâsâš Uđđâ testament teevstâin. Tutkâmušamnâstâhhân láá teevstah, moh láá jurgâlum suomâkielâsâš ive 1992 kirkkoráámmát teevstâ vuáđuld. Nubben ulmen tutkâmušâst lii selvâttiđ siämmáá amnâstuv vuáđuld, magareh anarâškielâsâš Uđđâ testament teevstah láá jurgâlussân. Ton selvâttem várás toh viärdádâllojeh vuolgâtekstâsis, ive 1992 suomâkielâsâš kirkkorámátân, já nube tááhust vuolgâteevstâ vuolgâteekstân ađai kreikakielâsâš algâteekstân. Viärdâdâllâm ulmen lii lamaš čielgiđ, monmit ráámmátteevstâid puáhtá jurgâliđ suomâkielâsâš teevstâin kreikâkielâsâš algâteevstâ saajeest. Tutkâmuš puátusijd puáhtá anneeđ ävkkin ive 2013 aalgâst álgám anarâškielâsâš ráámmátteevstâi jurgâlempargoost. Tutkâmuš analyysuásist árvuštâlâm anarâškielâsâš jurgálmij já toi vuolgâteevstâ västideijeevuotâ ađai ekvivalens. Analyysist anarâškielâsâš teevstah viärdádâllojeh sehe suomâkielâsâš vuolgâteekstân ete kreikâkielâsâš algâteekstân, vuosmustáá teermâi tááhust já ton maŋa ubâ tekstâpitá uáinust. Tutkâm vyelni lijjii kulmâ teermâ vuottumsajeh anarâškielâsâš teevstâin, ohtsis 107 verstâd já verstâuássid. Kuulmâ teermâ uásild láá oovdânpuohtum toi kreikâkielâsâš olgospyehtimij merhâšumeh já kiävttutäävih. Tutkâmuš analyys vuáđuduvá jurgâlemtiettuu teoriaid já prinsiipáid. Jurgâlmij analyys čáittá, et teermâi uásild anarâškielâsâš jurgâlusah nuávditteh iänááš sänitárkká vuolgâteevstâ olgospyehtimijd. Merhâšume peeleest teermâi jurgâlmeh västideh sehe suomâkielâsâš vuolgâteekstâ ete kreikâkielâsâš algâteekstâ. Veerbâ σῴζω já substantiiv πνεῦμα jurgâlusah láá morfeemtääsi räi sänitárkká jurgâlum pic oovtâ saajeest. Veerbâ πληρόω peht stuárráb uási teermâin láá jurgâlum puustâvlávt, tastko kyevtsáánág suomâkielâsâš olgospyehtim lii jurgâlum oovtsáánág anarâškielâsâš olgospyehtimáin. Tutkum veerstâi uásild anarâškielâsâš Uđđâ testament teevstah láá viehâ sänitárkká jurgâlum. Tot lii máhđulâš tondiet, et anarâškielâ já suomâkielâ láá hyelkkikielah. 107 veerstâst já verstâuásist 27 % lijjii morfeemtääsi räi sänitárkká jurgâlum já 71 % lijjii puustâvlávt jurgâlum. Kyevti veerstâst kavnui merhâšume muttee feilâ; feeilah lijjii čielgâsávt tábáhtum editistemmuddoost. Puustâvlávt jurgâlum veerstâin vuáttojii spiekâstmeh vuolgâteevstâ morfeem- já sänitääsi ráhtusijn iänááš talle, ko tot lâi taarbâšlâš tâi velttidmettum puátukielâ idiomaatlâš- já luándulâšvuođâ tiet. Taan tutkâmuš puátusij vuáđuld puáhtá anneeđ čielgâsin, et anarâškielâsâš ráámmátteevstâid ij lah tárbu viggâđ jurgâliđ algâkielâst, Uđđâ testament uásild kreikâkielâst. Ráámmátteevstâid puáhtá jurgâliđ anarâškielân koskâkielâ ađai suomâkielâ peht, já kreikâkielâtáiđusâš äššitobdee vuod tarbâšuvvoo eskin tärhistemmuddoost. Taat lii merhâšittee, tastko uccâ kielâ uásild sehe olmoošresurseh ete ekonoomliih máhđulâšvuođah láá vääniht<br>Olen tutkinut pro gradu -työssäni inarinsaamenkielisiä Uuden testamentin tekstien käännöksiä. Inarinsaamenkielisiä raamatuntekstejä ei ole tutkittu aiemmin. Tutkimus on empiirinen ja kuuluu kielitieteellisen käännöstutkimuksen piiriin. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten kreikankieliset Uuden testamentin alkutekstin termit σῴζω (pelastaa), πνεῦμα (henki) ja πληρόω (täyttää) reaalistuvat inarinsaamenkielisissä Uuden testamentin teksteissä. Tutkimusaineistona ovat raamatuntekstit, jotka on käännetty suomenkielisen vuoden 1992 raamatunkäännöksen pohjalta. Tutkimuksen toisena tavoitteena on selvittää saman aineiston osalta, millaisia inarinsaamenkieliset Uuden testamentin tekstit ovat käännöksenä. Sen selvittämiseksi niitä verrattiin lähtötekstiinsä, vuoden 1992 suomenkieliseen kirkkoraamattuun, ja toisaalta lähtötekstin lähtötekstiin eli kreikankieliseen alkutekstiin. Vertailun tarkoituksena on selvittää, missä määrin raamatuntekstejä voidaan kääntää inarinsaamen kielelle suomenkielisistä teksteistä kreikankielisen alkutekstin sijaan. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää vuoden 2013 alussa alkaneessa inarinsaamenkielisten raamatuntekstien käännöstyössä. Tutkimukseni analyysiosiossa arvioin inarinsaamenkielisten käännösten ja niiden lähtötekstin vastaavuutta eli ekvivalenssia. Analyysissä inarinsaamenkielisiä tekstejä verrataan sekä suomenkieliseen lähtötekstiin että kreikankieliseen alkutekstiin, ensin termien osalta ja sen jälkeen koko tekstikappaleen kannalta. Tutkittavina olivat kolmen termin esiintymiskohdat inarinsaamenkielisissä teksteissä, yhteensä 107 jaetta ja jakeen osaa. Kolmen termin osalta on esitetty niiden kreikankielisten ilmaisujen merkitykset ja käyttötavat. Tutkimukseni analyysi perustuu käännöstieteen teorioihin ja periaatteisiin. Käännösten analyysi osoittaa, että termien osalta inarinsaamenkieliset käännökset noudattavat pääosin sanatarkasti lähtötekstin ilmaisuja. Merkityksen osalta termien käännökset vastaavat sekä suomenkielistä lähtötekstiä että kreikankielistä alkutekstiä. Verbin σῴζω ja substantiivin πνεῦμα käännökset on käännetty morfeemitasoa myöten sanatarkasti lähes kaikissa kohdissa. Verbin πληρόω kohdalla suuri osa termeistä on käännetty kirjaimellisesti, sillä kaksisanainen suomenkielinen ilmaisu on käännetty yksisanaisella inarinsaamenkielisellä ilmaisulla. Tutkittujen jakeiden osalta inarinsaamenkieliset Uuden testamentin tekstit on käännetty varsin sanatarkasti. Tämä on mahdollista, koska inarinsaamen kieli ja suomen kieli ovat sukulaiskieliä. 107 jakeesta ja jakeen osasta 27 % oli käännetty sanatarkasti morfeemitasoa myöten ja 71 % oli käännetty kirjaimellisesti. Kahdesta jakeesta löytyi merkityksen muuttava virhe; virheet olivat selvästikin tapahtuneet editointivaiheessa. Kirjaimellisesti käännetyissä jakeissa esiintyi poikkeamia lähtötekstin morfeemi- ja sanatason rakenteista lähinnä sellaisissa tapauksissa, joissa se oli tarpeellista tai välttämätöntä tulokielen idiomaattisuuden tai luontevuuden kannalta. Tämän tutkimuksen tuloksien pohjalta voidaan pitää selvänä, että inarinsaamenkielisiä raamatuntekstejä ei tarvitse pyrkiä kääntämään alkukielestä, Uuden testamentin osalta kreikan kielestä. Raamatuntekstit voidaan kääntää inarinsaamen kielelle välikielen eli suomen kielen kautta, jolloin alkukielentaitoinen asiantuntija on tarpeen vasta tarkistusvaiheessa. Tämä on merkittävää, sillä pienen kielen kohdalla sekä ihmisresurssit että taloudelliset mahdollisuudet ovat rajalliset
36
Tanhua, S. (Sonja). "Kurjat koltat, siirtomaaherrojen uhrit?:kolttasaamelainen yhteisö lehdistön kuvaamana vuosina 1964–1972." Master's thesis, University of Oulu, 2015. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201501091001.
Full textAbstract:
Työni aihe on kolttasaamelainen yhteisö lehdistön kuvaamana vuosina 1964–1972. Pääasiallisena lähdeaineistonani minulla oli Lapin Kansan artikkelit ja uutiset vuosilta 1964–1972. Viimeisen pääluvun lähdeaineisto koostui Viikkosanomien vuosien 1967 ja 1970 julkaisuista. Viikkosanomia käytin koska vuoden 1970 aikana tämä koko Suomessa ilmestyvä aikakausilehti julkaisi lukuisia kolttasaamelaisia sekä heidän olojaan käsitteleviä artikkeleita ja raportteja.
Työssäni tarkastelin vuosien 1964–1972 kolttasaamelaisia koskevaa kirjoittelua. Mitä kirjoitettiin, ketkä kirjoittivat ja ketkä pääsivät ääneen. Samalla halusin myös selvittää mitä kolttasaamelaisessa yhteisössä tapahtui tutkimusajanjaksolla.
Tutkimuksessani noudatin kronologista etenemistapaa ja tarkastelin lehtikirjoittelua representaation käsitteiden ja käyttötapojen kautta. Tämä oli järkevää, sillä aina kun tutkitaan kirjoitettua tekstiä on huomioitava konteksti sekä kuka kirjoittaa ja mistä lähtökohdista.
Lähdeaineistoni pohjalta kävi ilmeiseksi että pääasiallisesti kirjoittajat olivat suomalaisia toimittajia tai virkamiehiä. Poikkeustapauksissa muita saamelaisia, joilla oli esimerkiksi koulutuksen kautta hankittua tietotaitoa osallistua keskusteluun.
Keskeisimmiksi tutkimustuloksiksi nousi muutamia. Ensinnäkin keskusteluun ja kirjoitteluun osallistuivat pääasiassa muut kuin kolttasaamelaiset. Kirjoittajat olivat suomalaisia miestoimittajia, tai pohjoissaamelaisia miehiä. Naisia kirjoittajissa tai haastateltavissa ei esiinny. Hyvin harvoissa tapauksissa kolttasaamelaisia itseään edes haastateltiin. Ainoa kolttasaamelainen joka pääsi ääneen oli tuolloinen luottamusmies. Hänen tapauksessaan kyse oli useimmiten lehtiin kirjoitetuista vastineista eikä häntä haastateltu tai lainattu muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Toinen merkittävä tutkimustulos oli, että kolttakeskustelun pääasialliseksi teemaksi nousi kurjuuden korostaminen sekä toimittajien näkemys kolttasaamelaisten voimattomuudesta valtaväestön ja muiden saamelaisten toimien edessä.
Valtion roolia kolttasaamelaisten kurjistajana korostettiin vaikka valtio ja metsähallitus pyrkivät monilla toimenpiteillä parantamaan elinoloja Sevettijärvellä. Näitä parannuksia olivat: kolttatalojen korjaukset sekä kasvavat määrärahat, porotilalain voimaantulo, oman paliskunnan perustaminen sekä koltansaamenkielisen aapisen ja opetuksen järjestäminen.
Kolmantena tutkimustuloksena voidaan pitää, että pääasiassa kirjoiteltiin Suonikylästä muuttaneista kolttasaamelaisista. Muista Petsamosta muuttaneista kolttasaamelaisista ei artikkeleissa tai uutisissa puhuttu.
Tutkimustuloksista selviää, että kolttasaamelaisten itsensä tuottamaa materiaali pitäisi päästä tutkimaan esim. kyläkokousten pöytäkirjoja. Tutkimuksen tulisi lähteä heistä itsestään. Tällä voitaisiin murtaa stereotypioita kansasta joka ei tuon ajan kirjoittajien mukaan kykene huolehtimaan itsestään.
37
Seurujärvi, M. (Miina). "Anaraskiela kuulmastaavvalsas nominij sujattemparadigmah / Inarinsaamen kolmitavuisten nominien taivutusparadigmat." Master's thesis, University of Oulu, 2016. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201603241344.
Full textAbstract:
Tutkâmuš fáddán láá anarâškielâ kuulmâstaavvâlsâš nominij sujâttemparadigmah, tai tubdâm já šlajâttâllâm. Šlajâttâllâm vuáđđun láá lekseemmaddust tábáhtuvvee nubástusah: täsimolsom, uánánem, kukkom já vookaalnubástusah. Tutkâmamnâstâh, anarâškielâ kuulmâstaavvâlsâš nomineh, lii nuurrum Marja-Liisa Olthuis almostithánnáá Anarâškielâ–suomâ–anarâškielâ-sänikirjeest. Tutkâmuš ulmen lii pyevtittiđ tiäđu Tromssa ollâopâttuv kielâteknologisâš haahân. Kielâteknologisâš haavâ ulmen lii rähtiđ maašinjurgâlemohjelm tavesämikielâst anarâškielân. Maašinjurgâlemohjelm várás anarâškielân tarbâšuvvoo analyysohjelm, já analyysohjelm várás tarbâšuvvoo tutkum tiätu lekseemij suujâtmist. Tutkâmuš várás lam vuoččin verdidâm amnâstuv anarâškielâ kielâoopâ (Morottaja — Olthuis 2015) sujâttemparadigmáid já nubben lam šlajâttâllâm amnâstuv lekseemijd suujâtmist tábáhtuvvee nubástusâi já lekseemráhtus mield. Tutkâmpuátuseh čäittih, et 1) anarâškielâ kuulmâstaavvâlsâš nominijn láá aainâs 9 sierâlágán sujâttemparadigma; 2) suujâtmist vookaal- já diftongnubástusah iä lah systematliih ain siämmáá pirrâsist; 3) uđđâ lovnâlekseemij sujâttemparadigmah láá motomin sierâlágán eres lekseemij iähtun; já 4) lekseemráhtusist lii máhđulâš uáiniđ, mii lii lekseem sujâttemparadigma, mutâ tast láá meid motomeh spiekâstuvah. Tutkâmuš vuáđuld avžuuttâm väldiđ vuotân čuávuvâš aašijd: 1) vookaal- já diftoŋnubástusâi systematlâšvuođâ selvâttem tiet kolgâččij amnâstuv tutkâđ suorgiittemoopâ já etymologia uáinust; 2) anarâškielâ lovnâlekseemij suujâtmist láá suomâkielâ vaikuttâsah — lovnâlekseemij kielânväldimist kolgâččij kiddiđ huámášume toos, maht lekseem suápá kielâ valmâš sujâttemparadigmáid; ja 3) anarâškielâ normimpargoost kolgâččij väldiđ vuotân lekseemráhtus, aainâs kuulmâstaavvâlsâš nominij uásild, ko meerrid lekseem sujâttemparadigma, ovdâmerkkân lii-uv lekseemist täsimolsom vâi ij<br>Tutkimuksen aiheena ovat inarinsaamen kielen kolmitavuisten nominien taivutusparadigmat, niiden tunnistaminen ja lajitteleminen. Lajittelun perusteena ovat lekseemin vartalossa tapahtuvat muutokset: astevaihtelu, lyheneminen, pidentyminen ja vokaalimuutokset. Tutkimusaineisto, inarinsaamen kolmitavuiset lekseemit, on kerätty Marja-Liisa Olthuisin vielä julkaisemattomasta inarinsaame–suomi–inarinsaame-sanakirjasta. Tutkielman tarkoituksena on tuottaa tietoa Tromssan yliopiston kieliteknologiahankkeelle. Kieliteknologiahankkeen tarkoitus on luoda konekäännösohjelma pohjoissaamesta inarinsaameen. Käännösohjelmaa varten inarinsaameen tarvitaan analyysiohjelma, ja analyysiohjelmaa varten tarvitaan tutkittua tietoa lekseemien taivutuksesta. Tutkimusta varten olen ensin vertaillut aineistoa inarinsaamen kieliopissa (Morottaja — Olthuis 2015) esitettyihin taivutusparadigmoihin, ja sen jälkeen lajitellut aineiston lekseemit taivutuksessa tapahtuvien muutosten ja lekseemirakenteen perusteella. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että 1) inarinsaamen kolmitavuisilla nomineilla on ainakin yhdeksän erilaista taivutusparadigmaa; 2) taivutuksessa tapahtuvat vokaali- ja diftongi-muutokset eivät aina tapahdu systemaattisesti samassa kontekstissa; 3) uusien lainalekseemien taivutusparadigmat poikkeavat toisinaan muiden lekseemien taivutusparadigmoista; ja 4) lekseemin rakenteesta on tietyin varauksin mahdollista todeta, mihin taivutusparadigmaan lekseemi kuuluu. Toimenpidesuosituksina esitän seuraavaa: 1) vokaali- ja diftongimuutosten systematian selvittämiseksi aineistoa tulisi tutkia johto-opin ja etymologian näkökulmasta; 2) inarinsaamen lainalekseemien taivutuksessa näkyy suomen kielen vaikutus — lainalekseemien kieleen ottamisessa tulisi kiinnittää huomiota lekseemin sopivuuteen jo olemassa oleviin taivutus-paradigmoihin; ja 3) inarinsaamen normitustyössä tulisi kiinnittää huomiota lekseemin rakenteeseen, ainakin kolmitavuisten nominien osalta, kun määritetään lekseemin taivutusparadigmaa, esimerkiksi sitä, onko lekseemi astevaihtelunalainen vai ei
38
Orell, A. (Anna). "Beaivvás Sámi Nasunálateahter ja näkökulman muutos." Bachelor's thesis, University of Oulu, 2017. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201711293210.
Full textAbstract:
Kandidaatintutkielmassani tutkin sitä, kuinka Beaivváš-teatterin ilmaisutavat, näytelmien aiheet ja näkökulma niihin ovat muuttuneet teatterin yli 30-vuotisen historian aikana. Käsittelen tarkemmin näytelmää Mávssaheapmi, joka tuli ensi-iltaan syksyllä 2016. Näytelmän aiheena on aina ajankohtainen luonnonvarojen käyttö ja saamelaisten suhde vallitsevaan yhteiskuntaan. Vertailen näytelmän teemoja ja aiheen käsittelytapaa saamelaisteattereiden alkuaikojen näytelmiin, ja pohdin, mitä yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia näytelmällä on Beaivváš-teatterin varhaisempaan tuotantoon.
39
Rauhala, P. (Paula). "Saamelaisnuorten sopeutuminen suomalaiseen yliopistoyhteisöön." Bachelor's thesis, University of Oulu, 2017. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201712063291.
Full textAbstract:
Kandidaatintutkielmani tarkoitus on selvittää ja kuvata saamelaisnuorten sopeutumista suomalaiseen yliopistoyhteisöön ja siihen liittyviä tekijöitä. Minkälaiset ovat saamelaisnuorten kokemukset opiskelusta suomalaisessa yliopistoyhteisössä? Tutkimuksessani haluan saada saamelaisnuorten oman äänen kuuluviin ja tuoda esiin heille tärkeitä asioita sopeutumisprosessissa. Mitkä tekijät ja/tai asiat aiheuttavat vaikeuksia sopeutumisessa? Mitkä tekijät estävät sopeutumista? Mitkä tekijät taas helpottavat ja/tai edistävät sopeutumista suomalaiseen yliopistoyhteisöön? Vertailen tutkimuksessani keskenään myös Kanadan alkuperäiskansanuorten ja saamelaisten kokemuksia sopeutumisprosessista valtaväestön rakentamaan instituutioon. Miten Kanadan alkuperäiskansanuorten kokemukset sopeutumisesta poikkeavat saamelaisten kokemuksista? Entä löytyykö kokemuksista myös samankaltaisuuksia? Peilaan tutkimustuloksiani saamelaisten sopeutumisesta kanadalaisen Kerry A. Baileyn tutkimukseen Racism within the Canadian university: Indigenous students’ experiences. Onko saamelaisilla samankaltaisia kokemuksia yliopistoon sopeutumisesta kuin muilla alkuperäiskansoilla? Tutkimuksessani haluan myös selvittää, ovatko saamelaisnuoret kokeneet syrjintää tai rasismia yliopistossa? Entä mitkä ovat Oulun yliopiston toimintamenetelmät syrjimis- ja rasismitapauksissa?<br>Lea dutkan mu kandibarggus, mo sámenuorat leat sajáiduvvan suopmelas universitehtabirrasii. Makkár ássit lea veahkehan sajáiduvvaman, ja makkár ássit fas váttásmahttan sajáiduvvama? Hálidan mu kandibarggus maiddái váldit cielgasa, leatgo sámenuorat vásihan rasisma dahjege vealaheami? Makkar vuogit ja metodat Oulu universihtetas leat rasismadahpahusain? Veartidan maiddai mu dutkanbohtosiid kanadalas Kerry A. Bailey dutkanbohtosiidda. Bailey lea dutkan Kanada eamialbmotnuoraid sajaiduvvama ja maiddai rasisma, man eamialbmotnuorat leat vasihan Kanada McMaster universitehtas
40
Rauhala, M. (Mira). "Davvisámegiela goallossátnegerunddat:”Mun ohppen suoidnecámedettiin, duddjodettiin, sálmmaid lávllodettiin, nuohti geasedettiin ja heargevuojedettiin.”." Bachelor's thesis, University of Oulu, 2017. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201711243170.
Full textAbstract:
Dán kandidáhtabarggus lean dutkan goallossátnegerunddaid. Materiálan lean dutkamušas geavahan UiT Norgga árktalaš universitehta teakstakorpusa. Lean álggos gieđahallan sierra gerundda ja goallossániid, mat de ovttas buvttadit goallossátnegerunddaid. Manan čađa materiála háhkama málle ja dan, mo lean ráddjen dutkanmateriála. Analysa oasis fas lean vuos hui oanehaččat mannan čađa goallossátnegerunddaid morfologiija. Dan maŋŋá lean dárkileappot dutkan goallossátnegerunddaid semantihka, ja juohkán materiála viđa jovkui: áigi, báiki, gaskaoapmi, temá ja patienta. Materiálas boahtá ovdan, ahte oassi goallossátnegerundahámiin leat sajáiduvvan gillii. Dákkár sajáiduvvan hámit gávdnojedje eanemus áiggi-, báikki- ja gaskaoami -kategoriijain. Temá- ja patientta -kategoriijain fas čielggai, ahte dán guovtte joavkku sáhtášii gieđahallat oktan ja ahte dát joavku lea buot produktiivvamus. Dán joavkkus ledje unnimusat sajáiduvvan hámit. Goallossátnegerunda funkšuvnna dáfus čielggai, ahte dat doaibmá seamma láhkai go dábálašge gerunda. Erohussan lea dušše dat, ahte goallossátnegerunda-ráhkadusa mearusoassi buktá lassedieđuid dáhpáhusa ektui. Fuomášanveara lea maiddái dat, ahte vearbasubstantiiva orru sulastahttimin goallossátnegerunda-ráhkadusa<br>Tässä kandidaatin työssä tutkin yhdyssanagerundeja. Materiaalina olen tutkimuksessani käyttänyt Tromssan yliopistontekstikorpusta. Aluksi käsittelen gerundia ja yhdyssanoja erikseen, jotka yhdessä tuottavat yhdyssanagerundeja. Käyn läpi materiaalin hankkimisen mallia ja materiaalin rajaamista. Analyysiosiossa käyn aluksi lyhyesti läpi yhdyssanagerundien morfologiaa, jonka jälkeen käsittelen tarkemmin yhdyssanagerundien semantiikkaa. Olen jakanut tutkimusmateriaalin viiteen semanttiseen kategoriaan: aika, paikka, väline, teema ja patientti. Teoria osiossa huomasin, että gerundin määritelmässä oli pieniä eroja. Tutkimusmateriaalista kävi ilmi, että osa näistä yhdyssanagerundimuodoista on sopeutunut kieleen, tästä paras esimerkki on skuvlaváccedettiin. Tällaisia sopeutuneita muotoja löytyi eniten ajan, paikan ja välineen kategorioista. Teeman ja patientin kategoriat taas olivat hyvin produktiivisia. Yhdyssanagerundit toimivat lähes samalla tavalla kuin tavallinen gerundi ja ne ovat lähellä myös teonnimeä eli verbiaalisubstantiivia
41
Cocq, Coppélie. "Revoicing Sámi narratives: north Sámi storytelling at the turn of the 20th century." Umeå : Umeå universitet, Humanistisk fakultet, Institutionen för språkstudier, 2008. http://www.diva-portal.org/umu/abstract.xsql?dbid=1598.
Full text
42
Östergren, Johan. "Migration and genetic structure of Salmo salar and Salmo trutta in northern Swedish rivers /." Umeå : Dept. of Aquaculture, Swedish University of Agricultural Sciences, 2006. http://epsilon.slu.se/2006112.pdf.
Full text
43
Jonsson, Katarina. "Samer, ett färgstarkt tillägg eller ett osynligt bihang? : En intervjustudie med gymnasielärare inom religionskunskap och historia." Thesis, Umeå universitet, Institutionen för idé- och samhällsstudier, 2018. http://urn.kb.se/resolve?urn=urn:nbn:se:umu:diva-149154.
Full textAbstract:
The aim of this essay is to analyze teacher’s thoughts about Sami culture, religion and history. How do teachers shape their teaching in these topics? Teachers in secondary school and the subjects religion and history has been the basis of the survey. To complete this work, these methods have been used; qualitative research interview, surveys and hermeneutics. When you conduct a study that involves people you have to include ethical principles. In this essay, these principals have supported the methods to fulfill the study. The Sami topic has been visible in the field, in different ways. Regarding its visibility in school, it is clear that Sami has been overlooked in teaching materials and by previous research in different school levels and subjects. The supporting theory in this essay is a curriculum-based theory that has looked deeper into the subjects religion and history curricula for elementary school and secondary school. This essay shows that Sami neither takes up a large or a small part in the teaching. Instead the Sami culture, religion and history appear as an example in other areas of these subjects.
44
Kowalik, Richard. "Predicative possession in South Saami." Thesis, Stockholms universitet, Institutionen för lingvistik, 2016. http://urn.kb.se/resolve?urn=urn:nbn:se:su:diva-131005.
Full textAbstract:
The goal of this work is to describe the domain of predicative possession in South Saami, a Finno-Ugric language spoken in Sweden and Norway. Data has been elicited from native speakers of South Saami, and the analysis has been carried out within a general functional-typological framework. In South Saami, four different predicative possessive constructions are used: (1) a habeo-verb construction, (2a) a genitive possessive without copula, (2b) a genitive possessive with copula, and (3) a locational possessive. The latter is not described in the grammars. The have-possessive and the genitive possessives occur frequently and are used to encode all notions of possession. The use of the locational possessive is restricted to inanimate possessors. Distribution of the constructions varies among the speakers. Examples for the have-possessive construction present the greatest structural variation. The four possessive constructions are set within a typological context.<br>Denna studie beskriver predikativ possession i sydsamiska, ett finsk-ugriskt språk som talas i Sverige och Norge. Materialet till studien eliciterades från sex sydsamiska modersmålstalare. Analysen genomfördes inom en typologisk-funktionalistisk inriktning. Analysen visar att i sydsamiskan används fyra olika konstruktioner för att uttrycka predikativt ägande: (1) en habeo-verbkonstruktion, (2a) en genitivkonstruktion utan kopula, (2b) en genitivkonstruktion med kopula, och (3) en lokativkonstruktion. Den senare omnämns inte i de existerande grammatiska beskrivningarna, och konstruktionen är begränsad till inanimata ägare. Verbkonstruktionen och de båda genitivkonstruktionerna förekommer frekvent i materialet och används för alla possessiva relationer. Fördelningen av de olika konstruktionerna varierar hos talarna. Den största strukturella variationen återfinns i habeo-verbkonstruktionen. De fyra possessivkonstruktionerna sätts i uppsatsen in i en typologisk kontext.
45
Feist, Timothy Richard. "A grammar of Skolt Saami." Thesis, University of Manchester, 2011. https://www.research.manchester.ac.uk/portal/en/theses/a-grammar-of-skolt-saami(05b6e11a-2dde-494b-9110-21596f1176cd).html.
Full textAbstract:
This thesis is a descriptive grammar of Skolt Saami, a Finno-Ugric language spoken primarily in northeast Finland by less than 400 people. The aim of this thesis is to provide an overview of all the major grammatical aspects of the language. It comprises descriptions of Skolt Saami phonology, morphophonology, morphology, morphosyntax and syntax. A compilation of interlinearised texts is appended. Skolt Saami is a phonologically complex language, displaying contrastive vowel length, consonant gradation, suprasegmental palatalisation and vowel height alternations. It is also well known for being one of the few languages to display three distinctive degrees of quantity; indeed, this very topic has already been the subject of an acoustic analysis (McRobbie-Utasi 1999). Skolt Saami is also a morphologically complex language. Nominals in Skolt Saami belong to twelve different inflectional classes. They inflect for number and nine grammatical cases and may also mark possession, giving rise to over seventy distinct forms. Verbs belong to four different inflectional classes and inflect for person, number, tense and mood. Inflection is marked by suffixes, many of which are fused morphemes. Other theoretically interesting features of the language, which are covered in this thesis, include (i) the existence of distinct predicative and attributive forms of adjectives, (ii) the case-marking of subject and object nominals which have cardinal numerals as determiners, (iii) the marking of negation with a negative auxiliary verb and (iv) the apparent verb-second phenomenon which is observed in clauses displaying an auxiliary verb. Skolt Saami is a seriously endangered language and it is thus hoped that this grammar will serve both as a tool to linguistic researchers and as an impetus to the speech community in any future revitalisation efforts.
46
Ibenholt, Cecilia. "En usynlig religion og historie? : En analyse av hvordan samisk religion og historie framstilles i den svenske og den norske læreplanen." Thesis, Uppsala universitet, Religionshistoria, 2017. http://urn.kb.se/resolve?urn=urn:nbn:se:uu:diva-323906.
Full textAbstract:
The oppression that indigenous people experienced in many decades slowly began to loosen after the second world war, this is partly visible in the growing number of international convention protecting indigenous people. The racism and discrimination towards the indigenous people were exchanged with an aim to mediate a respectful and informative view of the history about the indigenous people to the majority. The Sami people’s history, the indigenous people of Norway, Sweden, Russia and Finland, is a European example of colonial oppression inside the boundaries of Europe. This essay aim to analyze how the Samis are represented in the Swedish curriculum from 1994 and 2011 and the Norwegian curriculum from 1997 and 2015. The analyze is concentrated to the subjects Religious Education and History. The theory of the analyze is based on postcolonial theory presented by Ania Loomba which make it possible to critically examine the curriculums.
47
Jones-Bamman, Richard Wiren. "As long as we continue to joik, we'll remember who we are : negotiating identity and the performance of culture: the Saami joik /." Thesis, Connect to this title online; UW restricted, 1993. http://hdl.handle.net/1773/11250.
Full text
48
Jonsson, Simon. "Identifiering av lek- och övervintringsområden för lax (Salmo salar) och öring (Salmo trutta) i Klarälven." Thesis, Karlstads universitet, Institutionen för miljö- och livsvetenskaper, 2013. http://urn.kb.se/resolve?urn=urn:nbn:se:kau:diva-29179.
Full text
49
Jarašius, Leonas. "Lašišų (Salmo salar) ir šlakių (Salmo trutta) nerštinės migracijos stebėjimas radijo telemetriniais metodais Siesarties upėje." Master's thesis, Lithuanian Academic Libraries Network (LABT), 2014. http://vddb.library.lt/obj/LT-eLABa-0001:E.02~2009~D_20140625_172442-17147.
Full textAbstract:
Migruojančių lašišinių žuvų ištekliai Lietuvoje kadaise buvo gerokai didesni. Jų populiacijos santykinai stabilios išliko iki pat XX amžiaus pradžios. Tačiau vėliau šių žuvų ištekliai pradėjo pastebimai mažėti, daugiausiai dėl padidėjusios taršos ir užtvankų statybos bei melioracijos. Todėl Lietuvoje buvo paruošta migruojančių lašišinių žuvų išteklių atkūrimo programa. Siesartis upėje žuvitakis pradėjo veikti nuo 2005 m. Per tyrimų laiką pastebėtas santykinis lizdų skaičiaus gausėjimas aukščiau patvankos. 2008 m užfiksuotas didžiausias lizdų skaičius aukščiau patvankos bei didžiausias vidutinis lizdų dydis. Iš 18 radijo žymekliais sužymėtų žuvų netoli žuvitakio (<50 m) buvo registruotos 13. Iš jų 9 buvo užfiksuotos pačiame žuvitakyje, o jį perėjo 6. Todėl žuvitakio efektyvumo rodikliu reiktų laikyt 66 %. Žuvitakio įveikimo greitis nepriklausė nei nuo žuvies lyties, nei nuo žuvies dydžio (Mann-Whitney U test p>0.05). Daugiausiai laiko suženklintos žuvys praleido viduriniame žuvitakio trečdalyje.<br>The population of Atlantic salmon (Salmo salar L.) and Sea trout (Salmo trutta trutta L.) in Lithuania used to be much bigger. But by the beginning of this century due to the increased water pollution and dam construction improvement stocks of these species almost reached the level of extinction. That is why some measures where taken to save the population. In 2005 fish ladder was built in Siesartis river providing fish access to extra 25 km of the rivers respectively. In Siesartis River distribution of redds bellow and above dam varied significantly over monitoring area. The biggest increase of redds above dam was in 2007-2008, 2-3 years after fish ladders construction.. In 2008 relative abundance of redds above the dam was significantly greater than bellow the dam and mean values of relative redds abundance, area and mean size over all monitoring period were also greater for river stretch above the dam. From radio tagged 18 salmonid specimens in Siesartis river 13 (10 females and 3 males) were registered very close (<50 m) to fish ladder. Of those registered 9 fishes ascended fish ladders and 6 of them passage. Movement analysis through fish ladders revealed that most time fishes spent in the middle of fish ladders. Fish ladders passage time did not depend on sex neither on fish size (Mann-Whitney U test p>0.05). Radio tracking studies revealed that Valtūnai hydropower plant fish ladders efficiency was 66 % - two thirds of salmonids ascending fish ladders actually passed it... [to full text]
50
Diamond, Sian. "Mechanisms and consequences of hybridisation between Atlantic salmon (Salmo salar) and brown trout (Salmo trutta)." Thesis, University of East Anglia, 2012. https://ueaeprints.uea.ac.uk/42390/.
Full textAbstract:
Relatively little research has been done to investigate the way postcopulatory, prezygotic mechanisms act to isolate species at the level of the gamete. This thesis uses the naturallyhybridising, externally-fertilising system of Atlantic salmon, Salmo salar, and brown trout, S. trutta, to investigate mechanisms of hybridisation through sperm-egg interactions, much of which is poorly understood. Salmon and trout experience conspecific sperm precedence during in vitro sperm competition experiments, when sperm volumes and release times are equalised. This thesis firstly aimed to explore the dynamics of gametic interactions underlying this reproductive isolation. Manipulating the sperm entry time in interspecific sperm competitions significantly influenced the observed conspecific sperm precedence. A 2 second delay to the entry of conspecific sperm did not give hybridising males first-male sperm precedence, but neither did they gain precedence with paternity being shared between males; suggesting a mechanism of selection for conspecific sperm. Selection mechanisms were investigated through in vitro sperm competitions where egg ovarian fluid type was manipulated. Results showed that conspecific ovarian fluid allowed conspecific sperm significantly higher fertilisation success when competing against heterospecific sperm, regardless of which species eggs were under competition. This is the first evidence for cryptic female choice via a reproductive fluid in an external fertiliser. The second objective of my thesis was to investigate the potential consequences of salmon-trout hybridisation for wild populations. This was achieved through comparing the early life and reproductive fitness of hybrids and pure species. Both reciprocal hybrid crosses had comparable early life fitness to pure species. Importantly however, neither reciprocal cross exceeded pure juveniles for any fitness measures. This suggests the replacement of parental species by hybrids is unlikely. Both hybrid crosses were capable of producing viable sperm and able to fertilise over 50% of both salmon and trout eggs. Neither cross gained paternity success when competing for trout eggs with conspecific males, while very low paternity was gained under sperm competition with Atlantic salmon for salmon eggs. The main threat posed by hybridisation to vulnerable salmon populations appears to come from wasted reproductive effort, through the production of reproductively unfit hybrids. The implications of this are discussed.