To see the other types of publications on this topic, follow the link: Sanastot.
Journal articles on the topic 'Sanastot'
Create a spot-on reference in APA, MLA, Chicago, Harvard, and other styles
Consult the top 50 journal articles for your research on the topic 'Sanastot.'
Next to every source in the list of references, there is an 'Add to bibliography' button. Press on it, and we will generate automatically the bibliographic reference to the chosen work in the citation style you need: APA, MLA, Harvard, Chicago, Vancouver, etc.
You can also download the full text of the academic publication as pdf and read online its abstract whenever available in the metadata.
Browse journal articles on a wide variety of disciplines and organise your bibliography correctly.
1
Paananen, Jenny. "Kuinka lääkärit selittävät asiantuntijainformaatiota? Selittäminen vuorovaikutuksellisena, kielellisenä ja kehollisena toimintana monikulttuurisilla vastaanotoilla." Puhe ja kieli, no. 3 (November 2, 2017): 119–44. http://dx.doi.org/10.23997/pk.66755.
Full textAbstract:
Aineistossani lääkärin ja potilaan välillä on kaksinkertainen tiedollinen epäsymmetria: lääkäri on asiantuntija sekä lääketieteen että suomen kielen suhteen, kun taas potilas on maallikko ja puhuu suomea toisena kielenä tai kommunikoi tulkin välityksellä. Näin ollen lääketieteellinen sanasto ja muu asiantuntijainformaatio vaatii usein selittämistä tullakseen ymmärretyksi. Tarkastelen artikkelissani 50 tällaisen selityksen kokoelmaa keskustelunanalyysin ja vuorovaikutuslingvistiikan metodein. Analysoin selittämistä vuorovaikutuksellisena toimintana ja erittelen selitysten semanttisia, rakenteellisia, sanastollisia ja multimodaalisia piirteitä.
Lääkärien selitykset limittyvät muihin keskustelun toimintoihin ja auttavat kuljettamaan meneillään olevaa vastaanoton vaihetta eteenpäin. Selitykset voivat olla lyhyitä (X eli Y) tai koostua monesta erirakenteisesta osasta (X on Y; X tarkoittaa että Y; X liittyy Y:hyn). Selitykset ovat selkokielisiä ja sisällöltään yksinkertaisia, ja niissä käytetään paljon suurpiirteisyyttä ilmaisevaa sanastoa(vähän niinku, semmonen, tavallaan). Lisäksi selityksiä tuetaan elein ja materiaalisin resurssein. Lääkärit huomioivat selityksissä erityisesti potilaan yksilölliseen tilanteeseen liittyvät seikat ja käytännön asiat. Selittämisen tavoitteena näyttääkin täsmällisyyden sijaan olevan vastaanottokäynnin hoitamisen kannalta riittävä ymmärrys.
2
Alatalo, Pauliina, Petriina Munck, Helena Lapinleimu, and Suvi Stolt. "Pikkukeskosena syntyneiden lasten ymmärretyn sanaston kehitys vuoden iässä ja sen yhteys kognitiiviseen kehitykseen kaksivuotiaana." Puhe ja kieli, no. 2 (October 5, 2018): 65–82. http://dx.doi.org/10.23997/pk.75366.
Full textAbstract:
Pikkukeskosena (syntymäpaino < 1500 g ja/tai syntynyt < 32 raskausviikolla) syntyneiden lasten varhaisen ymmärretyn sanaston kehitystä on tutkittu vähän, ja ymmärretyn sanaston ja myöhemmän kognitiivisen kehityksen välistä mahdollista yhteyttä ei tietääksemme ollenkaan. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli saada lisää tietoa pikkukeskosena syntyneiden lasten varhaisen ymmärretyn sanaston koosta ja koostumuksesta sekä tutkia varhaisen ymmärretyn sanaston ja myöhemmän kognitiivisen kehityksen välistä yhteyttä. Tähän rekisteritutkimukseen otettiin mukaan ne vuosina 2007–2009 Turun yliopistollisessa keskussairaalassa pikkukeskosena syntyneet lapset (N=57), joilta oli saatavilla Varhaisen kommunikaation ja kielen kehityksenarviointimenetelmän avulla kerätty tieto ymmärretyn sanaston kehityksestä yksivuotiaana sekä Bayley III -testin avulla arvoitu tieto lapsen kognitiivisesta kehityksestä kaksivuotiaana. Pikkukeskosten ymmärretyn sanaston koko oli pienempi kuin tutkimuksessa käytetyn arviointimenetelmän normiaineiston. Ymmärretyn sanaston koostumuksen kehitys oli edennyt suhteessa sanaston määrälliseen kehitykseen vastaten aiemmin raportoituja tuloksia. Varhaisen ymmärretyn sanaston (koko, koostumus) ja myöhemmän kognitiivisen kehityksen välillä todettiin merkitsevä positiivinen yhteys. Tulokset puoltavat varhaisen ymmärretyn sanaston kehityksen tutkimista osana pikkukeskosten kehitysseurantaa.
3
Katajamäki, Sakari, and Ossi Kokko. "Tekstuaalitieteiden sanasto verkossa." AVAIN - Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti, no. 3 (September 1, 2010): 94. http://dx.doi.org/10.30665/av.74813.
Full text
4
Tilvis, Amanda, and Leila Paavola-Ruotsalainen. "Lapseen ja lähiympäristöön liittyvien taustatekijöiden yhteys sanaston kehitykseen 24 ja 30 kuukauden iässä." Puhe ja kieli, no. 1 (June 10, 2019): 119–39. http://dx.doi.org/10.23997/pk.69817.
Full textAbstract:
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, onko 18 kuukauden iässä kartoitetuilla lapseen ja lähiympäristöön liittyvillä taustatekijöillä yhteyttä sanastollisiin taitoihin 24 ja 30 kuukauden iässä. Tutkimukseen osallistui 37 suomenkielistä tervettä ja täysiaikaisena syntynyttä lasta (16 poikaa ja 21 tyttöä). Tulosten mukaan sukupuoli oli yhteydessä ymmärtävän ja tuottavan sanaston tasoon 24 ja 30 kuukauden iässä sekä tuotettujen sanojen määrään 24 kuukauden iässä. Tytöt saivat korkeampia testipisteitä kuin pojat. Yhden tai useamman korvatulehduksen sairastaminen oli negatiivisesti yhteydessä sekä ymmärtävän että tuottavan sanaston tasoon 30 kuukauden iässä, muttei vielä 24 kuukauden iässä. Lapsilla, joilla oli vähintään yksi sisarus, oli heikompi pistemäärä ymmärtävän sanaston mittauksessa 30 kuukauden iässä kuin perheen ainokaisilla. Lähisukulaisilla esiintyvät kielelliset vaikeudet olivat yhteydessä ymmärtävän sanaston tasoon 24 kuukauden iässä. Esikoisuus ei ollut yhteydessä sanaston kehitykseen, eikä myöskään vanhempien koulutustaso. Aihetta on syytä tutkia lisää suuremmalla otoskoolla, sillä käytännön puheterapiatyössä tarvitaan tietoa piirteistä, jotka lisäävät riskiä kielellisille vaikeuksille.
5
Laine, Päivi. "August Ahlqvist maantieteen sanaston kehittäjänä." Sananjalka 43, no. 1 (January 1, 2001): 80–96. http://dx.doi.org/10.30673/sja.86627.
Full text
6
Campbell, Lyle, and Juhani Lehtiranta. "Yhteissaamelainen sanasto [Common Lapp Dictionary]." Language 66, no. 4 (December 1990): 875. http://dx.doi.org/10.2307/414760.
Full text
7
Virtanen, Susanna. "Pohjoismansin uudistuvaa sanastoa: omakielisten uudissanojen muodostustavoista." Folia Uralica Debreceniensia 28 (December 15, 2021): 483–94. http://dx.doi.org/10.52401/fud/2021/37.
Full text
8
Paavola-Ruotsalainen, Leila, Heta Kemppainen, and Beda Luopajärvi. "Lapselle suunnatun puheen piirteet ja niiden yhteys sanaston kehitykseen 24 ja 30 kuukauden iässä." Puhe ja kieli, no. 1 (March 16, 2017): 3. http://dx.doi.org/10.23997/pk.61122.
Full textAbstract:
Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin äitien ja 2-vuotiaiden lasten (N = 12) vapaita leikkitilanteita, joista analysoitiin lapselle suunnatun puheen piirteitä. Lapselle suunnatusta puheesta poimittiin responsiiviset ja ohjailevat ilmaukset sekä nimeämiset, laajennokset ja kielentämiset. Sen jälkeen tarkasteltiin kaikkien analysoitujen ilmaisutyyppien yhteyksiä toisiinsa. Lisäksi tutkittiin ilmaisutyyppien ja kahdessa ikäpisteessä, 24 ja 30 kuukauden iässä, mitatun lapsen sanaston tason välisiä yhteyksiä. Äitien ilmausten määrässä havaittiin paljon yksilöllistä vaihtelua. Ilmausten määrä korreloi positiivisesti responsiivisten ja kielentävien ilmausten määrään. Lisäksi responsiiviset ilmaukset korreloivat negatiivisesti sellaisten ohjailevien ilmausten kanssa, jotka suuntasivat lapsen huomiota uudelleen. Lapsen sanaston tason kannalta merkittävimmäksi äidin ilmaisutyypiksi nousivat laajennokset, joiden määrä korreloi positiivisesti myös responsiivisten ilmausten määrän kanssa. Nämä löydökset on hyvä huomioida puheterapeutin vastaanotolla, kun ohjataan puheen kehityksessä viivästyneen noin 2–3-vuotiaan lapsen vanhempia. Lapselle suunnatun puheen laadun ja sanaston kehityksen välistä yhteyttä on syytä tutkia lisää suuremmalla otoskoolla ja ottamalla huomioon vielä muitakin lapselle suunnatun puheen piirteitä.
9
Honko, Mari. "Sadutettu sanasto: puhutun kielen leksikaalinen diversiteetti arviointikohteena." AFinLA-e: Soveltavan kielitieteen tutkimuksia, no. 10 (July 2, 2018): 163–92. http://dx.doi.org/10.30660/afinla.73136.
Full textAbstract:
This study analyses lexical diversity (sums of probabilities) in spoken narratives of L1 and L2 school age children (n = 99) and compares the results to the lexical diversity of written narratives of the group of comparison. The key research questions are: a) does the lexical diversity of the spoken narratives systematically differ from the lexical diversity of written narratives and b) does the lexical diversity of spoken narratives systematically differ depending on five individual variables: lexical skills, language proficiency, L1 , gender and age of the speaker? All the narratives are produced in Finnish in storytelling events during the spring semester of the 2d and 3rd school year. Sums of probabilities is an index of lexical diversity. It is based on widely used D (Malvern & Richards ) and can be used with texts that differ in length and genre.
The results reveal a weak but significant difference between the lexical diversity of spoken and written narratives and weak but complex correlations between the lexical diversity of spoken narratives and the proficiency level as well as the lexical skills of the child. However, there is no correlation or other appreciable connection between the lexical diversity and language background (L1 /L2 ), gender or the school grade of the child. In addition, in L2 group there is no connection between the lexical diversity and the length of residence in Finnish speaking environment or, between the lexical diversity and the specific language difficulties observed by their teacher, either. The results are discussed and compared with the individual differences in turns and turn-taking during the storytelling event tentatively.
10
Määttä, Tuija. "Oppikirjan sanaston vaikutuksesta ruotsinkielisten alkeistason suomenoppijoiden kirjallisiin tuotoksiin." Lähivõrdlusi. Lähivertailuja, no. 22 (2012): 188–218. http://dx.doi.org/10.5128/lv22.07.
Full text
11
Nummila, Kirsi-Maria. "Havaintoja substantiivien muodostuksesta Henrik Florinuksen sanaston ensiesiintymissä 1678–1693." Sananjalka 48, no. 1 (January 1, 2006): 7–28. http://dx.doi.org/10.30673/sja.86663.
Full text
12
Oravakangas, Aini. "Koulutuksen tuloskeskustelu kielipelien kohtaamisena." Aikuiskasvatus 25, no. 4 (December 1, 2005): 272–80. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93645.
Full textAbstract:
Perinteisesti kasvatuksen ja koulutuksen kieli on ollut pedagogista ja sivistyksellistä. Viimeisen kymmenen vuoden aikana koulutuskeskusteluun on tuotu markkinatalouden sävyttämää tehokkuuden ja tuottavuuden sanastoa. Käsitteiden määrittely on kasvatuksen maailmassa kuitenkin osoittautunut ongelmalliseksi. Artikkelissa tarkastellaan yhteiskunnallista keskustelua koulutuksen tuloksellisuudesta filosofisella otteella. Tähän ajankohtaiseen kysymykseen liittyvä problematiikka koskee kaikkia koulutusasteita ja koulumuotoja esikouluista aikuiskoulutukseen.
13
Nikkilä, O. "Review on: Eino Koponen, Eteläviron murteen sanaston alkuperä. Itämerensuomalaista etymologiaa, Helsinki 1998 (MSFOu 230)." Linguistica Uralica 37, no. 1 (2001): 57. http://dx.doi.org/10.3176/lu.2001.1.09.
Full text
14
Kaunisto, Maarit. ""Saako mustan tussin?" Oppilaiden pyynnöt venäjänkielisessä CLIL-alkuopetuksessa." Puhe ja kieli, no. 1 (June 10, 2019): 99–118. http://dx.doi.org/10.23997/pk.69132.
Full textAbstract:
Tässä artikkelissa tarkastellaan oppilaiden pyyntöjä venäjänkielisessä CLIL-alkuopetuksessa. Tutkimusaineisto koostuu kahden vuoden aikana videonauhoitetuista aidoista vuorovaikutustilanteista. Pyyntöjä tarkastellaan keskustelunanalyyttisesti vieruspareina, joissa etujäsen muodostuu yleensä oppilaan tuottamasta pyynnöstä ja jälkijäsen pyynnön hyväksymisestä tai hylkäämisestä. Sosiokulttuurisen ja tilanteisen oppimisen teorioiden pohjalta oletuksena on, että oppilaat sosiaalistuvat oman yhteisönsä toimintaan kahden alkuopetusvuoden aikana toimimalla yhdessä ja osallistumalla vuorovaikutuksessa opettajan ja vertaisoppijoiden kanssa. Jo ensimmäisen vuoden keväällä oppilaiden aloittamat pyynnöt muuttuvat lähes täysin venäjänkielisiksi johtuen todennäköisesti yhteisesti solmitun kielisopimuksen sisäistämisestä. Kielisopimuksella tarkoitetaan sitä, että oppilaiden edellytettiin ilmaisevan pyyntönsä kohdekielellä, venäjäksi (second language, L2). Kahden vuoden aikana oppilaat kehittyvät myös pyyntöjen rakenteellisessa muotoilemisessa käyttäen apunaan opettajan tarjoamia malleja ja rakennekehyksiä. Tutkimus osoittaa, että vuorovaikutustilanteissa voidaan omaksua sisällön ohessa myös kohdekielen rakenteita, sanastoa ja kielenkäyttöä sekä kielisopimuksen avulla ohjata oppilaiden toimijuutta kielen oppimisen näkökulmasta oikeaan suuntaan.
15
Markus, Juutinen. "Koltansaamen Näätämön murteen ja merisaamen välinen koodien sekoittuminen vuonna 1920." Puhe ja kieli, no. 2 (October 28, 2019): 165–85. http://dx.doi.org/10.23997/pk.75742.
Full textAbstract:
Tässä artikkelissa tutkin koltansaamen Näätämön murteen ja pohjoissaamen merisaamen murteen välistä koodien sekoittumista. Tutkimusaineistona käytän kahdelta kaksikieliseltä puhujalta vuonna 1920 Norjan Näätämössä kerättyjä folkloretekstejä. Aineiston kerääjän Eliel Lagercrantzin mukaan osa teksteistä on merisaamea ja osan kieltä hän kuvailee termillä koltansaamen ja merisaamen sekakieli.
Tutkimuksessa selvisi, että tekstit sisältävät kolme erilaista rekisteriä: koltansaame, merisaame sekä rekisteri, jota kutsun koltansaame-merisaame -rekisteriksi. Kaksi ensimmäistä rekisteriä sisältävät lyhyitä koodinupotuksia toisesta kielestä. Koltansaame-merisaame -rekisteri sisältää sekä kielioppia että sanastoa molemmista kielistä. Kutsun tätä kongruentiksi leksikalisaatioksi. Koska kielet ovat lähisukukieliä ja jakavat sekä perussanaston että paljon yhteisiä kieliopillisia rakenteita, puhuja voi täyttää kielten yhteiset kieliopilliset rakenteet molempien kielten sanastolla. Lisäksi tutkimuksessa kävi ilmi, että aineisto sisältää sekä äänteellisiä että kieliopillisia hybridimuotoja. Äänteelliset hybridimuodot sisältävät äänteellisiä piirteitä molemmista kielistä, kun taas kieliopillisissa hybridimuodoissa yhdestä kielestä peräisin olevaa sanaa on taivutettu toisen kielen mukaisesti.
16
Ruonala, Johanna, and Sanna Herkama. "”Asioista pitäisikin ehkä puhua niiden oikeilla nimillä”:." Prologi 11, no. 1 (December 15, 2015): 8–31. http://dx.doi.org/10.33352/prlg.95901.
Full textAbstract:
Toimiva seksuaaliviestintä lisää parisuhteen seksuaalista tyydyttävyyttä sekä parantaa suhteen laatua. Seksi koetaan kuitenkin usein haasteelliseksi puheenaiheeksi parisuhteessa. Etenkin seksuaalisista mielihaluista puhumisen on todettu olevan vaikeaa. Tämän artikkelin tavoitteena on tarkastella naisten käsityksiä ja kokemuksia siitä, mikä seksuaaliviestinnässä koetaan haastavaksi ja miksi. Tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen muodostaa yksityisyyden hallinnan teoria (Petronio 2002). Artikkeli pohjaa kahteen laadulliseen aineistoon, kirjoitettuun aineistoon (n=86) sekä neljän naisen teemahaastatteluun. Tulokset osoittavat, että erityisen haastavaksi parisuhteessa koettiin fantasioista ja aiemmista suhteista puhuminen, seksuaalista itsetuntoa horjuttavat aiheet sekä tietyt yksityiskohtaiset seksuaaliset mielihalut. Tulokset kertovat myös siitä, miksi nämä aiheet koettiin vaikeiksi. Näistä teemoista keskustelemisen pelättiin esimerkiksi loukkaavan kumppania tai niistä puhumista välteltiin konfliktien välttämiseksi. Ajoittain kyse oli tarpeesta tulla hyväksytyksi tai siitä, ettei suomalainen puhekulttuuri tarjoa tilanteeseen sopivaa sanastoa tai puhumisen tapoja. Näitä tuloksia tulkitsemme artikkelissamme suhteessa yksityisyyden hallinnan teorian näkemyksiin yksityisestä tiedosta ja sen hallinnasta parisuhteessa.
17
Meriläinen, Eija, Maija Nikkanen, Aleksi Räsänen, and Antti Silvast. "Katastrofitutkimuksen käsitteistöä suomeksi ja Suomessa: kimmoisasti vaaroja kohti?" Alue ja Ympäristö 49, no. 2 (December 14, 2020): 92–109. http://dx.doi.org/10.30663/ay.95614.
Full textAbstract:
Katastrofitutkimus (disaster studies) pureutuu vaaroihin, katastrofeihin ja kriiseihin. Tutkimusalue ei ole vakiintunut yhteiskuntatieteiden osaksi Suomessa, mutta sillä on annettavaa erityisesti luonnonilmiöihin kietoutuneita katastrofeja tutkittaessa. Tämä katsausartikkeli tarkastelee, millaista suomenkielistä käsitteistöä katastrofeja tutkittaessa käytetään tai voitaisiin käyttää. Käsitteistön tarkastelu on tärkeää useasta syystä: (1) katastrofit ovat ajankohtaisia kansainvälisesti ja Suomessa, (2) aiempi kotimainen käsitteistö on osin ongelmallista luonnonilmiöihin liittyvien vaarojen yhteydessä, ja (3) käsitteistön selkeys auttaisi yhteistyötä katastrofikontekstissa, jossa aihepiirin politiikka ja tutkimus ovat kytkeytyneet toisiinsa. Artikkelissa käymme läpi avainkäsitteitä kolmelta kantilta. Ensiksi ammennamme käsitteitä kansainvälisestä katastrofitutkimuksesta. Toiseksi käymme läpi Suomen katastrofiriskien hallinnoinnin politiikkaa ja sen sanastoa. Kolmanneksi tarkastelemme suomalaista riskejä ja poikkeusoloja koskevaa tutkimusta. Keskustelussa tutkimusalueen avainkäsitteet hahmottuvat ja kirkastuvat. Haastamme esimerkiksi ”luonnononnettomuuden” käytön käsitteenä katastrofeista puhuttaessa, sekä pohdimme, kannattaako puhua ”resilienssistä” vai kantaisiko kimmoisuus oleelliset merkitykset paremmin. Vaikka painotammekin tiettyjä käsitteiden tulkintoja, emme pyri lyömään lukkoon yksittäisiä määritelmiä, sillä käsitteiden monisyisyys kuuluu tutkimukseen.
18
Salo, Mirkka. "Keskustelijoiden yksilölliset erot suomenkielisen verkkokeskustelun romanikielisten sanojen käytössä." Puhe ja kieli, no. 3 (January 10, 2020): 241–73. http://dx.doi.org/10.23997/pk.69725.
Full textAbstract:
Tarkastelen tässä tutkimuksessa kymmenen nimimerkin kielenkäyttöä suomenkielisellä internetin keskustelupalstalla suomi24.fi-romano. Metodina on yksilömurteita vertaileva variaationtutkimus. Olen kerännyt tutkimukseen kymmenen nimimerkin kaikki viestit ajalta 22.2.2003–18.7.2013. suomi24.firomano on tämän tutkimuksen valmistumisen aikana ainoa erityisesti Suomen romaneille tarkoitettu keskustelupalsta internetissä. Keskustelupalsta on suunnattu romanien väliseen keskusteluun. Keskustelufoorumin pääkieli on suomi, mutta monet keskustelijat käyttävät suomen varieteettia, joka sisältää romanikielisiä tai romanikieleen pohjautuvia sanoja, romanikielisiä rakenteita tai lauseita. Tutkin tällaisia viestejä. Tarkasteltavana ovat kunkin nimimerkin käyttämät romanikieliset elementit (lekseemit ja rakenteet), niiden määrä, sanaluokat, morfologia ja taivutus sekä käyttötehtävät.Osa nimimerkeistä käyttää vain substantiiveja, osa laajemmin eri sanaluokkiin kuuluvia lekseemejä. Yhteinen piirre kirjoittajilla on romanikielisen elementin käyttö romani-identiteetin tai Suomen romanikulttuuriin liittyvän asian ilmaisemisessa. Kirjoittajien väliset erot romanikielen taivutuksessa ja kirjoitusasuissa voivat johtua taivutetun romanikielen käytön harvinaistumisesta. Nimimerkit eivät korjaa toistensa romanikielentaivutusrakenteita tai kirjoitusasuja. Kirjoittajien yksilömurteet eroavat eniten romanikielisen sanaston määrässä, mutta eroa on myös kieliopillisten rakenteiden määrässä ja monipuolisuudessa.
19
Uotila, Eliisa. "Selko Suomessa - selkokielen kehitys ja ja sovelluksia." Puhe ja kieli, no. 4 (March 13, 2020): 307–24. http://dx.doi.org/10.23997/pk.74581.
Full textAbstract:
Katsaus käy läpi suomenkielisen selkokielen kehityksen vaiheita Suomessa 1980-luvulta nykypäivään. Katsauksessa kerrotaan käytännön toimista selkokielen kehittämiseksi sekä tutkimuksesta, jota selkokielestä on tehty. Selkokieltä alettiin kehittää Suomessa 1980-luvulla. Äänekkäimmin selkokieltä vaativat kehitysvammahuollon toimijat, vaikkakin selkokielen hyöty monille muillekin ihmisryhmille tunnistettiin. Selkokieltä on kehitetty käytännön työn ja kohderyhmätestauksen avulla. Teoreettisempaa tukea on haettu esimerkiksi erityispedagogiikasta sekä viestinnän- ja muistintutkimuksen aloilta. Selkokielestä kielimuotona on vielä melko vähän tutkimusta, mutta tilanne on muuttumassa selkokielen tunnettuuden ja käytön lisääntyessä. Selkokielen määritelmän mukaan selkokieli on tekstin, sanaston ja rakenteiden tasoilla helpompaa kuin yleiskieli. Selkokieleen liittyy olennaisesti myös visuaalisuus, esimerkiksi kuvituksen ja taiton ohjeistus. Selkokieltä on pitkään sovellettu myös vuorovaikutukseen. Selkokielen tarve voi johtua pysyvistä neurobiologisista syistä (esim. kehitysvamma, autismin kirjo), heikentyneistä kielellisistä taidoista (esim. muistisairaudet ja aivoverenkierron häiriöt) tai todennäköisesti kehittyvistä kielellistä taidoista (esim. uuden kielen opiskelu). Selkokielen tarkoitus on estää kielellistä syrjäytymistä sekä mahdollistaa tasa-arvoisempaa ja itsenäisempää elämää henkilöille, joille yleiskieli on liian vaikeaa. Selkokielellä on julkaistu pitkään esimerkiksi kirjoja ja lehtiä sekä tiedotusmateriaaleja (mm. äänestäminen, Kelan etuudet).
20
Pitkänen-Heikkilä, Kaarina. "Ovatko vain substantiivit termejä? Hakusanan valinnasta termityössä." Sananjalka 60, no. 60. (December 17, 2018): 162–83. http://dx.doi.org/10.30673/sja.69977.
Full textAbstract:
Artikkeli tarkastelee hakusanaksi valittujen termien sanaluokkaa erikoisalojen sanastoissa. Aineistona on Tieteen termipankin rakennekoodattu sanasto, joka pohjautuu moniin eri sanastoihin ja pääasiassa erikoisalojen asiantuntijoiden työstämiin määritelmiin. Huomio keskittyy hakusanoina substantiiveja selvästi harvemmin käytettyihin adjektiiveihin ja verbeihin ja toisaalta näitä usein korvaaviin ominaisuudennimiin ja teonnimiin. Erityisesti artikkeli argumentoi ominaisuuskäsitteitä edustavien adjektiivien kautta, joita on 6,3 prosenttia Tieteen termipankin suomenkielisistä rakennekoodatuista hakusanoista. Artikkeli osoittaa, että termityössä on välttämätöntä huomioida termien esiintyminen erikoisalan aidossa kielenkäytössä. Termin käyttö omassa kontekstissaan kertoo siitä, millainen termin edustama käsite on luonteeltaan, mikä sen suhde lähikäsitteisiin on ja mikä on olennaista sen merkityksessä. Artikkeli havainnollistaa myös sitä, kuinka olennaisesti hakusanan valinta vaikuttaa määrittelyyn. On ongelmallista, jos hakusanoiksi valitaan rakenteita, jollaisina termit eivät koskaan esiinny. Vielä ongelmallisempaa on, jos hakusanan valinta (esim. adjektiivin muuttaminen ominaisuudennimeksi) aiheuttaa sellaisia semanttisia muutoksia, jotka eivät ole mahdollisia erikoisalalla. Artikkeli avaa myös keskustelua siitä, mikä ylipäätään on termi ja miten se pitäisi teoreettisesti kuvata.
21
Malmio, Kristina, Risto Turunen, Tarmo Kunnas, Markku Lehtimäki, Kaisa Kurikka, and Tanja Sitomaniemi. "Arvostelut." AVAIN - Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti, no. 3-4 (December 1, 2005): 119–38. http://dx.doi.org/10.30665/av.74643.
Full textAbstract:
Kristina Malmio Nöyryyden retoriikka — naiskirjailijoiden paikoista 1840-luvun Suomessa Heidi Grönstrand: Naiskirjailija, romaani ja kirjallisuuden merkitys 1840-luvulla Risto Turunen Romaani teorioiden puristuksessa Matti Kuhna: Kahden maailman välissä — Marko Tapion Arktinen hysteria Väinö Linnan haastajana Tarmo Kunnas Moderni Milan Kundera Liisa Saariluoma: Milan Kundera — viimeinen modernisti Markku Lehtimäki Kuvasta ja sanasta sanoin ja kuvin Kai Mikkonen: Kuva ja sana Kaisa Kurikka Lukemisen taito Päivi Kosonen: Elämisen taito Tanja Sitomaniemi Tapaamisia amerikkalaisten identiteettien kanssa Goldblatt, Roy, Nyman, Jopi, and John A. Stotesbury: Close Encounters of an Other Kind
22
Elo, Kimmo. "Koeporauksia laskennallisin menetelmin kansanedustajien eduskuntapuheeseen vuosina 1991–1999 FinParl-aineiston avulla." Ennen ja nyt: Historian tietosanomat 22, no. 4 (December 5, 2022): 16–32. http://dx.doi.org/10.37449/ennenjanyt.122233.
Full textAbstract:
Tässä katsausartikkelissa esitellään pienten analyyttisten koeporausten avulla eduskunnan täysistuntopuheet vuodesta 1907 lähtien koneluettavassa muodossa tarjoavan FinParl-aineiston mahdollisuuksia digitaaliselle parlamenttitutkimukselle. Analyyseissä havainnollistetaan laskennallisten menetelmien käyttöä isojen aineistojen eksploratiivisen eli uutta kartoittavan analyysin välineinä ja tarkastellaan saatuja tuloksia suhteessa parlamenttitutkimuksen kenttään. Analyyseissä fokusoidutaan erityisesti kansanedustajien täysistuntopuheiden sanastoon, jonka avulla analysoidaan hallitus-oppositio-asetelman sekä edustajien puoluetaustan vaikutusta täysistuntopuhuntaan. Lisäksi havainnollistetaan sanapohjaisen analyysin mahdollisuuksia tutkittaessa puhujien semanttista läheisyyttä sekä täysistuntokeskusteluissa käsiteltyjä teemoja. Kokonaisuutena esitetyt analyysit osoittavat laskennallisten menetelmien avaavan kiinnostavia mahdollisuuksia juuri laajojen tekstikokonaisuuksien tutkimukselle ja siten mahdollistavat esimerkiksi pitkän aikavälin muutosten analysoinnin parlamenttipuheelle tyypillisten konventioiden, piilevien argumentaatiorakenteiden tai temaattisen syklisyyden tutkimiseksi. Laskennallisia menetelmiä ei tulisikaan nähdä kilpailija muille menetelmille, vaan tutkimusvälineistöä rikastuttavana tutkijan työkaluna.
23
Arjoranta, Jonne, and Johannes Koski. "Pepe-sammakko Kiasmassa." Lähikuva – audiovisuaalisen kulttuurin tieteellinen julkaisu 31, no. 3 (November 19, 2018): 6–29. http://dx.doi.org/10.23994/lk.76569.
Full textAbstract:
Analysoimme artikkelissamme trollauskampanjaa, joka kohdistui nykytaiteen museo Kiasman ARS17-näyttelyssä esillä olleeseen #ALONETOGETHER-taideteokseen keväällä 2017. Poikkeuksellisen suuria tunteita puolesta ja vastaan herättäneen teoksen luona nähtiin kevään aikana innostuneita museokävijöitä, mutta myös teoksen hengen ja normatiivisen galleriakontekstin ulkopuolelle tarkoituksella jättäytyneitä osallistujia.
Taideteoksen luona Kiasmassa vieraili useita ihmisiä, jotka pyrkivät häiritsemään pääasiassa yhtä taiteilijoista, Shia LaBeoufia, jonka kanssa pystyi kommunikoimaan teoksen välityksellä. Lisäksi häirintä näkyi verkossa, osin teoksen verkottuneen muodon ja osin trollien verkkokulttuurisen taustan vuoksi. Suomalaiselta Ylilauta-kuvalaudalta sekä sen kansainväliseltä vastineelta 4chanilta käynnistynyt häirintä kytkeytyi osaksi pidempää teoksen taiteilijoiden ja trollien välistä historiaa, jota tarkastelemme sekä transnationaalisen verkkokulttuurin ilmentymänä että yhdysvaltalaisen äärioikeistolaisen poliittisen alt-right-diskurssin suomalaistuneena versiona. Häirintään käytettiin kuvalautakulttuurille ominaista sanastoa ja kuvastoa, joiden eräänlaisena tiivistymänä voidaan pitää Pepe-sammakkoa, sarjakuvamaista symbolia, johon kiinnittyy trollien poliittisia ja retorisia tavoitteita ja joka toisaalta ilmentää myös trollaukselle ominaista trivialisoivaa lähestymistapaa.
Analyysimme keskittyy yhtäältä trollauksen ristiriitaiseen rooliin poliittisesti motivoituneena toimintana ja leikkinä, ja toisaalta yleisöä osallistavan taideteoksen kokemiseen leikillisenä tapahtumana. Tarkastelemme myös, miten taiteilijat, trollit ja museokävijät pyrkivät sääntelemään, kaappaamaan ja muokkaamaan teoksen affektiivisia ulottuvuuksia yrittämällä hallita teoksen leikillistä tilaa. Osoitamme, miten trollauksen ymmärtäminen leikkinä auttaa ymmärtämään tapahtumia erityisesti #ALONETOGETHER-taideteoksen yhteydessä, ja miten trollaus voi olla samaan aikaan sekä leikkisää että poliittista.
24
Pitkänen, Taina, and Maija Tervola. "Lääkärin vai potilaan taitoa? Suomea toisena kielenä puhuvan lääkärin puheen ymmärrettävyys vastaanottotilanteessa." Puhe ja kieli, no. 3 (December 29, 2022): 201–22. http://dx.doi.org/10.23997/pk.126147.
Full textAbstract:
Artikkeli käsittelee suomea toisena kielenä käyttävien lääkäreiden puheen ymmärrettävyyttä vastaanottotilanteessa. Tutkimusaineistona on EU/ETA-maiden ulkopuolella tutkintonsa suorittaneiden lääkäreiden laillistamisprosessiin kuuluvia potilastenttejä, eli videoituja potilasvastaanottoja, joiden yhteiskesto on noin 40 tuntia.
Artikkelissa tarkastellaan lääkärin puheen ymmärrettävyyttä kahdesta näkö-kulmasta. Ensin tutkitaan kohtia, joissa potilas jotenkin ilmaisee, että ei ole ymmärtänyt lääkärin puhetta. Analyysin toisessa osassa huomio kohdistetaan kielellisten merkitysten välittymiseen ja pyritään selvittämään, mitkä puheen ominaisuudet heikentävät ymmärrettävyyttä.
Tutkimuksesta ilmeni, että potilaan ilmaisemat ongelmat liittyvät usein ääntämiseen ja morfosyntaksiin. Jonkin verran vähemmän on sanastoon ja kieliopillisiin merkityksiin liittyviä ongelmia. Nämä ongelmat ovat usein paikallisia ja ratkeavat tilanteen kuluessa. Analyysin toinen vaihe toi esiin vakavampia ongelmia: sanastopuutteita ja epätäsmällisiä tai suorastaan vääriä kieliopillisia merkityksiä, jotka estävät viestin välittymisen täsmällisesti. Samalla kävi ilmi, että potilaiden kesken on suuria eroja siinä, miten hyvin he ymmärtävät suomea toisena kielenä puhuvan lääkärin puhetta.
25
Duvallon, Outi. "‑kin-liitteen semantiikasta ja diskursiivisista tehtävistä." Eesti ja soome-ugri keeleteaduse ajakiri. Journal of Estonian and Finno-Ugric Linguistics 12, no. 1 (September 6, 2021): 41–78. http://dx.doi.org/10.12697/jeful.2021.12.1.02.
Full textAbstract:
Abstrakti. Artikkelissa tarkastellaan ‑kin-liitteen sisältäviä nominaalisia ilmauksia, yhtäältä pronomineja, joissa ‑kin on sananmuodon kiinteä osa, ja toisaalta NP=kin-rakennetta, joissa ‑kin on itsenäiseen nominiin liitetty fokuspartikkeli. Lähtökohtana on oletus, että pro-sanoilla jokin, kukin, mikin on referentiaalisesti jotakin yhteistä NP=kin-rakenteen kanssa. ‑kin-liitteisiä pronomineja kuvataan selauksen käsitteen (rans. parcours, eng. scanning) avulla. Selaus tarkoittaa kielellistä operaatiota, jossa jonkin luokan jäseniä käydään läpi pysähtymättä yhdenkään niistä kohdalle. Yksinkertaisten pronominien (jokin, kukin) lisäksi huomio kohdistuu kahdesta pro-sanasta muodostuvaan distributiiviseen rakenteeseen milloin mikin ja sen diskursiivisiin käyttöihin. Artikkelissa esitetään, että selauksen käsite valottaa myös NP=kin-rakenteen merkitystä. ‑kin-partikkeli konstruoi NP:n tulkinnan taustalle luokan, jonka puitteissa sen tarkoite rinnastuu toisiin samankaltaisessa asemassa oleviin tarkoitteisiin. Tässä tapauksessa selausoperaatio ei koske NP:n referenssin rakentumista, vaan se vaikuttaa NP:n tarkoitteen statukseen osallistujana lausuman ilmaisemaan predikaatioon. ‑kin merkitsee, että tarkoitteeen ja predikaation suhde ei ole ainutkertainen. Selausoperaatiosta seuraa erilaisia tulkintoja sen mukaan, miten ‑kin-partikkelin konstruoima luokka muodostuu, ja aktivoiko partikkeli lausuman tulkinnassa yhden vai useamman fokuksen.
Abstract. Outi Duvallon: On the semantics and discourse functions of the Finnish clitic ‑kin. This paper presents a study on two kinds of nominal expressions containing the morpheme ‑kin, the pronouns composed of a stem (jo‑, ku‑, mi‑) and the suffix ‑kin, and the NP=kin construction in which ‑kin is a clitic focus particle attached to an independent noun. The starting point is the assumption that the pronouns with the suffix ‑kin have something in common with the NP=kin construction with respect to their referential properties. The analysis is based on the concept of scanning (Fr. parcours), defined as designating an operation that consists in going through items of a class without stopping at anyone. In addition to the simple pronouns jokin ‘something’, kukin ‘each one’, attention is paid to the two-part expressions with distributive meaning, such as milloin mikin ‘at different times, different things’. The paper aims to show that the concept of scanning makes it also possible to shed light on the meaning and discourse functions of the NP=kin construction.
Kokkuvõte. Outi Duvallon: Liite ‑kin semantikast ja diskursiivsetest funktsioonidest. Artiklis vaadeldakse kaht tüüpi kin-liidet sisaldavaid nominaalseid väljendeid: asesõnu, kus ‑kin on sõnavormi osa, ning NP=kin konstruktsioone, kus ‑kin on iseseisva nimisõnaga liidetud fookuspartikkel. Lähtutakse eeldusest, et asesõnad jokin, kukin, mikin on referentsiaalselt mingis osas NP=kin konstruktsiooniga sarnased. Kin-liitelisi asesõnu analüüsitakse skaneerimise mõiste abil (pr. parcours, ingl. scanning). Skaneerimine tähistab tegevust, mille käigus vaadeldakse järjestikku mingi klassi liikmeid, ühelgi eraldi peatumata. Lisaks lihtasesõnadele (jokin, kukin) pööratakse tähelepanu kahest asesõnast koosnevale distributiivse tähendusega väljendile milloin mikin ja selle kasutusele diskursuses. Artiklis näidatakse, et skaneerimise mõiste võimaldab heita valgust ka NP=kin konstruktsiooni tähendusele ja diskursiivsetele funktsioonidele.
26
Koivisto, Vesa. "Karjalan jälkiä suomessa." Virittäjä 126, no. 1 (March 14, 2022). http://dx.doi.org/10.23982/vir.97362.
Full textAbstract:
Artikkeli tarkastelee konsonanttiyhtymän tsk esiintymistä suomen murteiden sanastossa. Tätä foneemiyhtymää on tavattu ainoastaan osassa suomen itämurteita: kaakkoismurteissa sekä Pohjois-Karjalassa puhutuissa itäisissä savolaismurteissa. Artikkelissa verrataan tsk-yhtymää karjalan kielen konsonanttiyhtymään čk. Tutkimusaineisto on peräisin suomen ja karjalan murresanakirjoista ja -arkistoista. Runsaiten tsk-sanastoa on esiintynyt kaakkoismurteissa Itä-Kannaksella sekä Pohjois-Karjalassa, jotka muodostavat sen ydinlevikkialueen. tsk:n esiintymistä näissä tietyissä suomen murteissa selittää sen historiallinen yhteys karjalan kieleen. Vielä 1600-luvulla karjalaa on Suomen alueella puhuttu selvästi laajemmalla alalla kuin myöhempinä vuosisatoina. Kun suomi ja karjala ovat tulleet keskenään kontaktiin, karjalan kielen čk on mukautunut suomen sanastossa tsk:ksi. Tarkasteltava ilmiö edustaa kahden tason kontaktivaikutusta: fonologista ja leksikaalista. Yhtymän tsk sisältämä konsonanttiyhtymä ts (joka esiintyy kirjakielessäkin) sen sijaan on tässä asussa suomen murteissa varsin suppea-alainen. Konsonanttiyhtymää tsk ~ čk tavataan kahdessa sanaryhmässä: venäläislainoissa (jotka ovat substantiiveja) ja ekspressiivisanastossa (verbejä ja substantiiveja). Yhtymä tsk on historiallisessa yhteydessä karjalan čk-yhtymään. Artikkelissa vertaillaan tsk-sanastoa karjalan čk-sanastoon. Ne edustavat paljolti yhteisiä sanarakennetyyppejä, ja samoja lekseemejäkin on varsin paljon. Ekspressiivinen tsk- ~ čk-sanasto on mukana myös äänteistöltään varioivissa sanasarjoissa. Vaikka čk palautuu foneemiyhtymänä aina muinaiskarjalaan ja varhemmaksikin, on tässä artikkelissa tarkasteltu tsk- ~ čk-sanasto kuitenkin valtaosaltaan muinaiskarjalan aikatasoa nuorempaa. Traces of Karelian in Finnish: the consonant cluster tsk in Finnish dialects The article deals with the consonant cluster tsk in the vocabulary of certain dialects of Finnish. This cluster only appears in a restricted area where eastern Finnish dialects are spoken, principally south-eastern dialects and Eastern Savo dialects (i.e. dialects of North Karelia). In the Karelian language, the equivalent of tsk is the consonant cluster čk. The material of this study is collected from dialectal dictionaries of Finnish and Karelian. The article examines phonological contact influence and its realisation in the vocabulary of eastern Finnish dialects. The greatest number of tsk-words is found in the eastern part of the south-eastern dialectal region and in North Karelia. This areal distribution is connected to the history of the neighbouring Karelian language, which in the 17th century was spoken across a larger area of Finland than in later centuries. Finnish contact with Karelian has led to much phonological influence between the two languages. The Karelian consonant cluster čk has changed into tsk in Finnish. In Finnish dialects, however, the consonant cluster ts (part of tsk) is still relatively rare. The consonant cluster tsk ~ čk exists in two lexical subgroups: Russian loan words (nouns) and expressive vocabulary (verbs and nouns). In this article, the tsk-vocabulary of Finnish is compared to the čk-vocabulary of Karelian. The comparison shows significant similarities between the materials of eastern Finnish dialects and Karelian. However, in Finnish, ever diminishing contact with Russian has transformed the use and semantics of Russian loan words featuring tsk.
27
Häkkinen, Kaisa. "Seitsemän veljeksen sanastollinen anti suomen nykyisessä yleiskielessä." Sananjalka 63, no. 63 (November 19, 2021). http://dx.doi.org/10.30673/sja.103345.
Full textAbstract:
Abstrakti: Seitsemän veljeksen sanastollinen anti suomen nykyisessä yleiskielessä
Aleksis Kiven sanaston tunnetuin tutkija Eemil Arvi Saarimaa kirjoitti koulujen äidinkielen ja kirjallisuuden opetuksen tueksi useina laitoksina ilmestyneen kirjasen Selityksiä Aleksis Kiven teoksiin, jonka ensimmäisessä versiossa keskityttiin Seitsemään veljekseen ja Nummisuutareihin. Pitkän opettajanuransa aikana Saarimaa laati useita erillistutkimuksia Kiven sanaston erityispiirteistä ja taustoista sekä kokosi Kiven tuotannosta täydellisyyttä tavoittelevaa sanakirjaa, joka kuitenkaan ei lopullisesti valmistunut.
Pohtiessaan Kiven kielen merkitystä suomen kirjakielen kehityksen kannalta Saarimaa tuli siihen tulokseen, että vaikka Kiven sanastossa oli paljon uutta ja arvokasta, sen vaikutusta ei muussa kirjakielessä juuri voinut huomata. Ainoa Kiven yleiskieleen tuoma sana oli Saarimaan mukaan adverbi hieman. Saarimaa arveli tämän johtuvan Kiven sanaston omaleimaisuudesta. Samojen sanauutuuksien käyttö olisi muista kirjoittajista tuntunut Kiven plagioinnilta.
Aikalaisten suhtautuminen Kiven sanaston erikoispiirteisiin tulee näkyvimmin ilmi suorasukaisista, tulikivenkatkuisista arvosteluista, mutta yleiskielen myöhemmän kehityksen kannalta myös välttelyllä on ollut merkittävä rooli. Ensimmäinen ratkaiseva väistöliike oli Kiven sanaston täydellinen sivuuttaminen Elias Lönnrotin suuressa suomalais-ruotsalaisessa sanakirjassa ja sen lisävihossa. Myös Nykysuomen sanakirjaa suunniteltaessa Kiven teokset mainittiin esimerkkinä kirjallisesta aineistosta, johon oli suhtauduttava kriittisesti.
Kaikesta huolimatta Kivi onnistui kotiuttamaan kirjakieleen muitakin sanoja kuin Saarimaan mainitseman adverbin hieman. Artikkelissa esitellään sen lisäksi 25 muuta sanaa, joiden ensimmäinen kirjakielinen käyttäjä oli Aleksis Kivi ja jotka mainitaan nykysuomen keskeistä sanastoa kuvaavassa ja normittavassa Kielitoimiston sanakirjassa, esimerkiksi kaahata, mojova, salskea, tönö ja uumoilla.
Kiven käyttämät uudissanat eivät ole hänen itsensä muodostamia, vaan ne ovat yleensä laajalevikkisiä murresanoja, jotka Kivi on hyväksynyt omien teostensa aineksiksi. Muutamissa tapauksissa hän on itse hieman parannellut sanaa, esimerkiksi Nurmijärven liahaparta tai liahuparta on muuttunut liuhuparraksi ja verbi ähertää äheltämiseksi.
Käsillä olevasta tutkimuksesta käy konkreettisesti ilmi, että Kiven vaikutus suomen yleiskirjakielen kehitykseen on päässyt varsinaisesti alkamaan vasta kauan kirjailijan kuoleman jälkeen. Osa Kiven teoksista vaikuttaa jatkuvasti. Etenkin Nummisuutareilla ja Seitsemän veljeksen näyttämösovituksilla on ollut on edelleen aivan poikkeuksellinen kestosuosikin asema suomalaisen draaman alalla.
Saarimaan havaintojen niukkuutta selittää osittain se, että raja yleiskirjakielen ja arkisen puhekielen välillä kulkee nykyään eri kohdassa kuin 1900-luvun alkupuolella. Toisaalta nykyään on mahdollista tutkia suuria aineistoja olennaisesti kattavammin ja nopeammin kuin Kiven ja Saarimaan aikoina ja osoittaa luotettavammin, mikä on missäkin vaiheessa vanhaa ja mikä uutta.
28
Tervola, Maija, Seppo Vainio, and Tuomo Häikiö. "Potilassanaston hallinta terveydenhuoltoalalla." Virittäjä 124, no. 1 (March 14, 2020). http://dx.doi.org/10.23982/vir.70136.
Full textAbstract:
Artikkelissa tarkastellaan aikuisten maahanmuuttajien sanastonhallintaa erityisalan kielitaidon näkökulmasta. Tutkimus koskee terveydenhuollon alaa ja potilashoidossa tarvittavan sanaston hallintaa. Tutkimuksen koehenkilöinä ovat maahanmuuttaja-taustaiset lääkärit (N = 81) ja asioimistulkit (N = 43), joilla molemmilla on tavoitteena pystyä työskentelemään potilashoidon tilanteissa ja hallita niissä käytettävää sanastoa.
Tutkimusta varten koottiin potilashoidon tilanteissa käytettävää sanastoa ja laadittiin sanojen välisten suhteiden tuntemusta mittaava testi, joka noudattaa sana-assosiaatiotestin muotoa (Word Associate Format). Verrokkiryhmänä ovat suomenkieliset syntyperäiset aikuiset (N = 36), joiden vastauksiin maahanmuuttaja-taustaisten koehenkilöiden vastauksia verrattiin. Testisuoritukset analysoitiin tilastollisesti R-tilasto-ohjelmalla käyttäen yleistettyä lineaarista sekamallia. Mallissa tarkasteltiin ammattiryhmien eroja suhteessa sanojen frekvensseihin.
Tulokset osoittavat, että testi erottelee selvästi syntyperäiset suomenkieliset koe-henkilöt maahanmuuttajataustaisista koehenkilöistä, joiden tulokset jäävät noin 30 % heikommiksi. Lisäksi testituloksista ilmenee, että maahanmuuttajataustaiset asioimis-tulkit tuntevat potilassanastoa laajemmin ja tarkemmin kuin maahanmuuttajalääkärit. Asioimistulkeilla myös sanan frekvenssi vaikuttaa selvemmin: mitä frekventimpi sana, sitä paremmin asioimistulkit ovat sen osanneet. Maahanmuuttajalääkäreillä frekvenssin vaikutusta ei havaittu selvästi, mikä saattaa johtua siitä, että testin matala-frekvenssiset sanat kuuluvat lääkärin ammatillisen sanaston ytimeen. Tämä tarkoittaa sitä, että maahanmuuttajalääkärit hallitsevat verrattain pienen määrän sairaus- ja -anatomia-aiheisia sanoja, kun taas asioimistulkit hallitsevat laajemmin myös yleisempää ja merkitykseltään abstraktimpaa potilaskontekstissa käytettävää sanastoa.
Erot ammattiryhmien välillä selittyvät Suomessa asumisen kestolla, mutta työelämän tavoitteiden kannalta maahanmuuttajalääkärien heikompaa sanastonhallintaa voidaan pitää ongelmallisena.
Knowledge of patient vocabulary in the healthcare sector: accuracy of word meaning among immigrant physicians and community interpreter students
This article examines adult immigrants’ mastery of vocabulary with regard to the language skills needed for specific purposes within the field of healthcare. The study focuses on patient vocabulary. In this article, the testees are immigrant physicians (n=81) and community interpreter students (n=43), i.e. those who aim to work in patient encounters and must therefore be acquainted with a specialised vocabulary.
The vocabulary examined here was collected and organised into a Word -Associate Format test that measures a respondent’s knowledge of the relations between word meanings. The responses of a control group of adult native Finnish speakers (n=36) were used as the standard against which to assess the immigrant testees’ responses. Test responses were analysed with the help of the R Programme, using a generalised linear mixed model. The model focused on the differences between professional groups, particularly with regard to word frequencies.
The test results revealed that immigrant testees’ scores were, in general, about 30% lower than the scores of the control group of native speakers. The vocabulary knowledge of community interpreter students was broader and more accurate than that of the physicians. Community interpreter students knew frequent words better than more infrequent ones, but for immigrant physicians such a clear correlation was not found.
The differences between these groups varied according to how long a respondent had lived in Finland, but they also raise the problematic nature of immigrant physicians’ weaker vocabulary knowledge, especially with regard to the rigorous requirements of working within the healthcare profession.
29
Mielikäinen, Aila. "Kirkollisen kielen numeraalipohjaista sanastoa." Sananjalka 59, no. 59 (October 27, 2017). http://dx.doi.org/10.30673/sja.66611.
Full text
30
Honko, Mari, Scott Jarvis, and Seppo Vainio. "Lukijat sanaston monimuotoisuutta määrittämässä." Virittäjä 123, no. 1 (March 20, 2019). http://dx.doi.org/10.23982/vir.59025.
Full textAbstract:
Artikkelissa tarkastellaan leksikaalisen diversiteetin eli tekstin sanastollisen monimuotoisuuden rakentumista. Tavoitteena on esitellä leksikaalisen diversiteetin tutkimuksen metodiikkaa ja osoittaa sen potentiaali kielitaidon arvioinnin välineenä. Tutkimuksessa selvitetään, kuinka yksilöllisiä arvioijien käsitykset tietyn tekstin sanastollisesta monimuotoisuudesta ovat, missä määrin arvioijien käsityksiä voidaan selittää tekstien sanastollisilla piirteillä ja mitkä näistä piirteistä ovat käsitysten selittäjinä tärkeimpiä.
Artikkelissa leksikaalista diversiteettiä tutkitaan tekstejä ja niiden tulkintaa vertailemalla. Aineisto koostuu koululaisten kirjoittamista kertomusteksteistä ja aikuisten lukijoiden teksteille antamista sanastollisen monimuotoisuuden arvioista. Kunkin tekstin (yht. 60) arvioi 23 arvioijaa, joiden vastausten yhdenmukaisuutta tarkasteltiin tilastollisesti. Tämän jälkeen selvitettiin tätä tutkimusta varten rakennetun tilastollisen mallin avulla, millaisiin sanastollisiin piirteisiin inhimilliset arvioijat kiinnittävät huomiota tekstien sanastollista monimuotoisuutta arvioidessaan.
Tulokset osoittavat, että arvioijien käsitykset yksittäisten tekstien sanastollisesta monimuotoisuudesta ovat hyvin yhdenmukaisia (Cronbachin alfa = 0,959). Arviointien luotettavuutta lisää se, että arvioitavien tekstien suuresta määrästä huolimatta kaikki arvioijat suorittivat tehtävän loppuun saakka eikä arviointilinja olennaisesti muuttunut tehtävän aikana. Leksikaalisen diversiteetin määrittelyn kannalta on olennaista, että tekstien yksittäisistä sanastollisista muuttujista neljä riittää selittämään lähes kolme neljäsosaa (n. 73 %) arvioiden vaihtelusta. Tutkitun aineiston perusteella lukijoiden tulkinta tekstin sanastollisesta monimuotoisuudesta tukeutuu vahvasti 1) tekstin eri sanojen määrään (runsaus), 2) tietyn sanan esiintymien välisiin etäisyyksiin tekstissä (sironta), 3) sanojen laatuun (erityisyys) sekä 4) tekstin sanastolliseen tiheyteen (vaihtelevuus), joka perustuu uusien sanojen tasaiseen ilmaantumiseen tekstissä.
Readers’ perceptions of lexical diversity: Examining lexical diversity at the interface between quantitative and qualitative research
This article examines the construct of lexical diversity while focusing on research methodology and the potential for lexical diversity to be used as an index of language proficiency. The study gives attention to questions of inter-rater reliability, the effects of texts’ lexical characteristics on raters’ lexical diversity ratings, and which set of features best accounts for raters’ perceptions of lexical diversity.
The present study focuses on lexical diversity in Finnish, and it does this by comparing the lexical characteristics of texts with how they are perceived. The data consists of narrative texts written by school children, as well as lexical diversity ratings assigned to the same texts by adult raters. Each text (n = 60) was rated by 23 raters, whose ratings were tested statistically for inter-rater reliability. A regression model was then used to investigate which lexical features the raters relied on while assessing the texts’ levels of lexical diversity.
The results show that the raters’ lexical diversity ratings were highly consistent with one another (Cronbach’s alpha = 0.959). Despite the large number of texts they were asked to rate, all raters rated each of the 60 texts, and their intra-rater consistency remained high from the beginning to the end of the rating task. The results have important implications for the construct definition of lexical diversity: of all the lexical features examined in the present study, four alone suffice to account for nearly three quarters (roughly 73%) of the variance in the ratings. The results suggest that raters’ perceptions of lexical diversity are strongly associated with 1) the number of different words in a text (abundance), 2) the intervals between occurrences of the same word (dispersion), 3) the semantic quality of individual words in the text (specialness) and 4) the overall degree of repetitiveness in the text (variety).
31
Nuolijärvi, Pirkko. "Lauri Hakulinen Suomen sanaston käännöslainoja." Finnisch-Ugrische Forschungen 1975, no. 41 (February 7, 2022). http://dx.doi.org/10.33339/fuf.113490.
Full text
32
Nummila, Kirsi-Maria. "Lainasanojen vaikutus suomen kirjakielen johtomorfologiaan." Virittäjä 123, no. 2 (June 17, 2019). http://dx.doi.org/10.23982/vir.65375.
Full textAbstract:
Johtimien suuri määrä on kuulunut suomen kielen ominaispiirteisiin kautta aikojen. Suomi on ollut kirjallisilla vuosisadoilla eli 1500-luvulta nykypäivään johdin-ainesten suhteen hyvin omavarainen, mutta tästä huolimatta kieleen on omaksuttu laina-sanaston mukana muutamia johtimia. Tässä artikkelissa tarkastellaan, kuinka kirjallisena aikana lainatut johtimet on omaksuttu suomen sananmuodostukseen, milloin vierasperäisellä johtimella on alettu muodostaa uutta sanastoa ja minkälaista johtimen käyttö on eri aikoina ollut. Tutkimuksen keskeisenä tehtävänä on selvittää lainaamisen taustalla oleva motivaatio: miksi ja mihin funktioon runsasjohtiminen kieli on lainannut muilta? Tutkimuksen keskiös-sä ovat sekä omalähtöiselle sanan-muodostukselle mallin tarjonneet lainasanat että näiden mukaan muodostettu uusi sanasto. Yksityis-kohtaisen tarkastelun kohteena ovat lainaperäiset nna- ja isti-johtimet. Vertailun vuoksi tarkastellaan lisäksi skA-, tAr- ja ismi-johdoksia.
Suomen lainajohtimet edustavat semanttisesti ja rakenteellisesti kielissä tyypillisesti lainautuvia johtimia. Ne osoittautuvatkin lainatuiksi myös niissä kielissä, joista ne on omaksuttu suomeen. Johdinainesten lainaaminen suomen kieleen on sidoksissa yhteiskunnan muutoksiin, kirjakielistymiseen ja uusien ilmaisu-keinojen tarpeeseen. Semanttisiin tarpeisiin vastaamisen lisäksi lainajohtimilla on voitu täydentää oma-peräistä sananmuodostussysteemiä niiltä osin kuin siinä on produktiivisuuteen vaikuttavia rajoitteita. Yleisesti ottaen suomen ei ole lainattu johtimia ilman syytä ja tarvetta. Kielenohjailu on suhtautunut lainaperäisiin johtimiin torjuvasti, mikä on osaltaan vaikuttanut niiden vakiintumiseen. Tuoreiden ja innovatiivisten johdosten muodostusta se ei kuitenkaan ole estänyt.
The impact of loanwords on the derivational morphology of written Finnish: Diachronic study on the borrowing of suffixes during the literary centuries
An abundance of derivational morphology has been a characteristic of the Finnish language throughout the ages. During the literary centuries (from the 16th century to the present), Finnish has been particularly self-sufficient in terms of suffixes. There are, however, a few suffixes that have been adopted into Finnish. The present study examines how these few borrowed derivative elements were adopted into native Finnish word formation, when the foreign suffixes began to be used for lexical innovations, and how these elements have been used over time. The central purpose of this diachronic study is to map the motivations behind the borrowing: why and to what purpose does a language with a significant amount of derivational morphology borrow affixes from other languages? The study focuses on loanwords that have provided a model for native word formation as well as lexical innovations in Finnish through these models. Specific focus is given to the loan suffixes -nna and -isti. For comparison the suffixes -skA, -tAr, and -ismi will also be examined.
The borrowed suffixes of Finnish are semantically and structurally representative of the kinds of affixes typically borrowed across languages. The same suffixes were first borrowed into the languages from which they were borrowed into Finnish. The adoption of suffixes into the Finnish language is connected to changes in society, the development of the literary language, and the need for new means of expression. In addition to meeting semantic needs, borrowed suffixes have also been used to complement the native system of word formation in places where any limitations affecting productivity exist. In general, suffixes have not been borrowed into Finnish without a specific purpose or need. Language planning in Finland has traditionally had quite a negative attitude towards borrowed suffixes, and this has had an effect on such suffixes becoming established in the language. However, such attitudes have not prevented the formation of new and innovative derivatives.
33
Nissi, Riikka. "Palvelurakennemuutoksen diskurssit: Erikoissanaston käyttö kaupunkiorganisaation suunnittelukokouksissa." Virittäjä 122, no. 1 (March 15, 2018). http://dx.doi.org/10.23982/vir.58988.
Full textAbstract:
Tutkimus käsittelee organisaatiomuutokseen liittyvää erikoissanastoa. Sen aineistona ovat kaupunkiorganisaation kokoukset, joissa suunnitellaan kaupungin palvelurakenteen muutosta. Kokousten osallistujiin kuuluvat kaupungin työntekijöistä koottu projektiryhmä, projektipäällikkö ja muuta projektin johtoa, valtion virkamiehiä sekä ulkopuolisia konsultteja. Tutkimuksessa tarkastellaan keskustelun- ja diskurssianalyyttisin metodein, miten muutosprosessia ohjaavan toteutusohjeen sanasto tuodaan osaksi kokousten vuorovaikutusta. Siinä analysoidaan 1) minkälaisiin diskursseihin sanaston termit kiinnittyvät, 2) miten niitä käytetään osana suunnittelukokousten vuorovaikutusta sekä 3) minkälaisia muutoksia niiden käytössä ilmenee kokoussarjan kuluessa.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että kokousvuorovaikutuksessa toteutusohjeen sanasto tuo keskusteluun kaksi eri diskurssia, tehostamisen diskurssin ja kohtaamisen diskurssin, joissa painottuvat toisaalta organisaation työprosessit ja niiden suunnitelmallinen koordinointi, toisaalta asiakkaan ja asiakaspalvelijan keskinäinen suhde ja erityisesti asiakkaan näkökulma. Tehostamisen diskurssi liittyy kokouksissa valtion virkamiesten ja konsulttien pitämiin esitelmiin, joissa määritellään ja ohjaillaan käynnissä olevaa muutosprosessia. Kohtaamisen diskurssi yhdistyy puolestaan kaupungin työntekijöiden ja muiden osallistujien tuottamiin kuvauksiin asiakaspalvelutilanteista. Sen avulla pyritään paitsi normittamaan näitä tilanteita myös vastustamaan tai tukemaan projektiin liittyviä suunnitelmia. Artikkeli osoittaa, miten kokouksen osallistujat neuvottelevat termien välityksellä projektin omistajuudesta sekä ammatillisista rooleistaan, tietämyksestään ja keskinäisistä suhteistaan. Tutkimus tuokin uutta tietoa moniammatillisen suunnittelutyön ja organisaatiomuutoksen kielellisestä dynamiikasta.
Discourses of service structure change: The use of a specialised lexicon in planning meetings of the city organisation
This study investigates the specialised lexicon connected with organisational change. The data originates from the meetings of a city organisation, at which a change in the service structure of the city is being planned. The participants at the meetings include the project group comprising the employees of the city, the project leader and other project management representatives, public officials, and outside consultants. By using conversation and discourse analytical methods, the study examines how the lexicon – deriving from the dictionary of the instruction book that guides the change process – is brought into the meeting interaction. The article analyses 1) what kinds of discourse the terms of the dictionary are related to, 2) how they are employed as part of local actions in planning meeting interaction and 3) what kinds of change occur in their use during the longitudinal series of meetings.
The analysis shows that the lexicon circulated in meeting interactions introduces into the conversation two salient discourses, the discourse of rationalisation and the discourse of the service encounter, which on the one hand emphasise the work processes of the organisation and their systematic coordination, and on the other hand, the perspective of the customer and his/her relation to the customer service assistant. The discourse of rationalisation is particularly linked to the presentations given by the public officials and consultants, used to define and steer the ongoing change process. For its own part, the service encounter discourse is associated with those descriptions of customer service situations produced by city employees and other meeting participants. It is used both to regulate these situations and to support and resist the plans related to the project. The article shows how the participants, through their use of the terms, negotiate ownership of the project and their own professional roles, knowledge and mutual relations. In this way, the article presents a new understanding of the language dynamics of multi-professional planning work and organisational change.
34
Saarikivi, Janne. "Eine Monografie über die Struktur der Ortsnamen der Saamen." Finnisch-Ugrische Forschungen 2016, no. 63 (October 21, 2019). http://dx.doi.org/10.33339/fuf.86132.
Full textAbstract:
Taarna Valtonen: Mielen laaksot – Mielen vuomieh – Miela vuomit – Mielâ vyemeh – Miõl vue'm. Neljän saamen kielen paikannimien rakenne, sanasto ja rinnakkaisnimet vähemmistö–enemmistösuhteiden kuvastajina. [Struktur, Lexik und Parallelbezeichnungen der Ortsnamen in vier saamischen Sprachen als Indikatoren der Beziehungen zwischen Minderheit und Mehrheit.] Suomalais-Ugrilaisen Seuran Toimituksia 271. Helsinki 2014. 452 + 88 S.
35
Salo, Mirkka. "Romanikielinen ja romanikieleen pohjautuva kieliaines Suomen romanien suomenkielisessä verkkokeskustelussa." Virittäjä 121, no. 4 (December 14, 2017). http://dx.doi.org/10.23982/vir.50950.
Full textAbstract:
Tiivistelmä
Tämä artikkeli tarkastelee romanikielisten ja romanikieleen pohjautuvien sanojen käyttöä Suomen romanien suomenkielisessä verkkokeskustelussa. Aineistona ovat verkkokeskustelupalstan suomi24.fi-romano tekstit ajalta 22.2.2003 – 18.7.2013. Tutkimusmetodi on tutkimusaineiston empiiriseen tarkasteluun perustuva. Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata romanikieltä sisältävää suomea pararomanien määrittelyn valossa aiemmin tutkimattoman verkkokeskustelun kielen avulla. Pararomaneilla tarkoitetaan kielimuotoja, joista on kadonnut romanikielen kielioppi. Tutkimuksessa tarkastellaan myös romanien suomenkielen varieteetissa esiintyvien romanikielisten elementtien alkuperää, sanaluokkia ja taivutusta.
Suomen romanit käyttävät verkkokeskustelussa suomen yleis- ja puhekielen ja taivutetun Suomen romanikielen lisäksi suomen varieteettia, jossa on romanikieleen perustuvia sanoja, kieliopillisia muotoja ja lauseita. Aineiston romanikieleen pohjautuva sanasto edustaa alkuperältään seitsemäätoista eri kieliryhmää. Suurin osa lekseemeistä perustuu historialliseen indoarjalaiseen sanastoon. Kontaktikielten vaikutusta on huomattavasti vähemmän, yleisimpinä skandinaaviset vaikutteet. Sanoja taivutetaan useissa eri taivutusmuodoissa sekä suomen että romanikielen kieliopin mukaan. Joissakin sanoissa on sekä suomen että romanikielen taivutuksen aineksia. Kaikki sanaluokat esiintyvät vähintään kerran, mutta substantiivit ovat selvästi yleisin sanaluokka. Tämä on yleinen ilmiö lainautumisessa ja kielen rapautumisessa. Suomenkielisten kommenttien romanikielinen sanasto on suppeaa ja romanikielisten sanojen käyttö vaihtelee yksilöllisesti. Nämä seikat kertovat yleensä kielitaidon ja kielen käytön yleisestä vähenemisestä. Sanojen muodostaminen on verkkokeskustelussa kuitenkin luovaa. Taivutetusta Suomen romanikielestä voidaan ottaa käyttöön uusia, myös kieliopillisia romanikielisiä elementtejä. Siten verkkokeskustelun etnolektiin ei sovi pararomanin määrittely.
Avainsanat: suomi, romani, etnolekti, leksikko, taivutus, verkkokeskustelu
Romani and Romani-based words and structures in Finnish web discussion of the Finnish Roma
This article investigates the use of Romani and Romani-based-words inweb discussion of the Finnish Roma. The data consist of the whole archive of Internet discussion board suomi24.fi-romano from date 22.2.2003 to date 18.7.2013. The data are studied empirically. The aim of this study is to compare the ethnolect of the Finnish Roma against the definition of Para-Romani. Para-Romanis have the grammatical structure of another language and only vocabulary from Romani. The origin, the use of parts of speech and inflection of the Romani lexemes in Finnish sentences have also been studied for this article.
Finnish Roma use in their web discussion both Finnish and Romani but also the variety of Finnish, which has words, grammatical forms and sentences based on Romani. The vocabulary based on Romani represents in its origin seventeen different language groups, most of them on the historical Indo-Arian languages. The effect of contact languages is considerably smaller, and the most common influences are the Scandinavian ones. The Romani-based-words are used in several inflected forms of Finnish and Romani grammar. Some words include structures of both languages.
All parts of speech occur at least once in the Romani-based-vocabulary but nouns are notably the most common. This is a common phenomenon in borrowing. The Romani vocabulary in Finnish comments in the data is narrow and the use of Romani words varies individually. These facts tell usually about weakening of the language skills and decrease in the use of the language. Hovewer, constructing the Romani-based- or Romani-mixed-words is creative in web discussions. The ethnolect of the Finnish Roma takes also grammatical linguistic elements from inflected Romani language. So, the definition of pararomani does not fit to the ethnolect of web discussions of the Finnish Roma.
Key words: Finnish, Romani, ethnolect, lexicon, inflection, web discussion
36
Häkkinen, Kaisa. "Niitä näitä niitelmiä." Virittäjä 125, no. 4 (December 21, 2021). http://dx.doi.org/10.23982/vir.111078.
Full text
37
Fonsén, Tuomo. "Suomen uskonpuhdistus käännöslainana saksan sanasta Glaubensreinigung." Virittäjä 121, no. 3 (October 16, 2017). http://dx.doi.org/10.23982/vir.52559.
Full text
38
Kortekallio, Kaisa, Mariia Niskavaara, Hannah Ouramo, Juha Raipola, Tarja Salmela, Ate Tervonen, and Sanna Karkulehto. "Ehdotus ihmistä suhteellistavaksi sanastoksi." AVAIN - Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti 17, no. 4 (March 1, 2021). http://dx.doi.org/10.30665/av.100030.
Full textAbstract:
”Ehdotus ihmistä suhteellistavaksi sanastoksi” käsittelee ja esittelee teoriasuuntausta, joka tunnetaan ”posthumanistisena”, keskittyen erityisesti sen käsitteisiin ja termeihin. Posthumanistinen ajattelu pyrkii käsitteelliseen uudistamiseen, jotta tunnistaisimme paremmin ne suhteellisuudet, joiden varassa ja lomassa ihmisten elämä ja merkitykset muotoutuvat – ja ne historiat, joissa ihminen on muotoutunut erilliseksi. Ehdotamme sanastoa, joka suhteellistaa juuri tätä käsitteellistä, kartesiolaisen humanismin ihmistä. Yhtäältä seuraamme käsitteellisen ajattelun muotoutumista erilaisten kontekstien paineissa, toisaalta pysähdymme tarkastelemaan tiettyjä, työskentelyssämme tärkeitä käsitteitä. Olemme pysähtyneet silloin, kun käsitettä kääntäessä tai käyttäessä tapahtuu jotain kiinnostavaa: englanninkielinen termi ei käänny yksiselitteisesti suomenkieliseksi termiksi; jotain käsitteessä muuttuu; tai ehkä muuttuukin se kokemuskenttä, jonka käsite avaa. Näin kiinnitämme huomion tilanteisiin, joissa ihmisen erityisasemaa haastava ajattelu kehkeytyy.
39
Saarinen, Taina. "Nousukaudesta lamaan, määrästä laatuun." Aikuiskasvatus 13, no. 4 (December 1, 1993). http://dx.doi.org/10.33336/aik.96903.
Full textAbstract:
Koulutuksen korkea laatu on tavoite, jonka tärkeydestä kaikki tuntuvat olevan yhtä mieltä. Yhteinen sanasto ei kuitenkaan vielä tarkoita sitä, että koulutuspoliittisen laatukeskustelun kävijät puhuisivat samasta aiheesta. Laatu on käsitteenä moniselitteinen ja saa merkityksensä sen mukaan, mitä eri intressiryhmät koulutukselta haluavat. Nykyään koulutuksen laatua näyttää kuvaavan pienenevien resurssien ja kasvavien tavoitteiden epäsuhta: halvemmalla pitäisi saada parempaa. Artikkelissa käsitellään laadun eri merkityksiä. Laatua voi tutkimuksen kyky herättää mielenkiintoa ja uusia kysymyksiä, opiskelijoiden nopea valmistuminen, riittävien ja tarkoituksenmukaisten ammattitaitojen tuottaminen, resurssien tehokas käyttö, tai opiskelijan oppimisen määrä. Erilaiset käsitykset laadusta johtavat myös erilaisiin laadun arviointimenetelmiin. Viime aikoina on esitetty työelämään sijoittumista yhdeksi koulutuksen tuloksellisuuden, tai jopa laadun, osoittimeksi. Erikoistapauksena artikkelissa käsitellään työllistymistä korkeakoulutuksen laadun kriteerinä.
40
Koivunen, Anu. "Affektin paluu?Tunneongelma suomalaisessa mediatutkimuksessa." Media & viestintä 31, no. 3 (March 1, 2008). http://dx.doi.org/10.23983/mv.63018.
Full textAbstract:
Artikkelissa kartoitetaan humanistisen ja yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen kansainvälisessä kentässä havaittavaa ”affektiivista käännettä” eli tieteiden väliset rajat ylittävää kiinnostusta tutkia ihmisen ja maailman suhteita, merkityksenmuodostusta ja kulttuurin ja yhteiskunnan olemisen tapoja tuntemisen, tuntumisen ja kokemisen käsittein. Vaikka kysymyksenasettelut heijastuvat myös uuteen suomalaiseen mediatutkimukseen, artikkeli esittää puheen käänteestä olevan Suomessa liioittelua. Pikemminkin mediatutkimuksen perinteitä jäsentää tunneongelma: tunteiden ja kokemuksellisuuden kysymysten sivuuttaminen ja/tai käsittäminen ongelmaksi. Artikkelissa jäljitetään tunneongelmaa 1960-luvun lopun varhaiseen yleisradiotutkimukseen, jossa –toisin kuin esimerkiksi kansalaisuutta ja julkisoutta selvittävässä tutkimuksessa – tunteet ja affektiivisuus tematisoituivat selkeästi samalla kun järjen ja tunteen sekä asian ja viihteen kyseenalaistamattomat vastakkainasettelut muovasivat tutkimusagendaa. Artikkelissa esitetään, että mediatutkijoiden kollektiivisena haasteena on tämän niin sanotun poliittisen modernismin perintöön liittyvän ”tunneongelman” purkaminen: tunteiden, kokemuksellisuuden ja aistimellisuuden vakavasti ottaminen yli ja ohi viihteen kategorian, relevantin kriittisen sanaston ja tutkimusmenetelmien kehittäminen sekä tunteiden käsittäminen keskeiseksi kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksen alueeksi.
41
Valtonen, Taarna. "Inarinsaamen ja koltansaamen nuotta-apajien nimet:." Suomalais-Ugrilaisen Seuran Aikakauskirja 2021, no. 98 (December 1, 2021). http://dx.doi.org/10.33340/susa.95370.
Full textAbstract:
Tässä artikkelissa analysoin inarin- ja koltansaamen nuotta-apajien nimien rakennetta, muodostamistapaa ja nimeämisperusteita. Lisäksi tarkastelen nuottaamiseen liittyvää sanastoa ja sen historiaa. Materiaalina on 204 inarinsaamenkielistä apajannimeä Inarista sekä 161 koltansaamenkielistä apajannimeä Suonikylästä, Petsamosta. Nimiä analysoidaan Kurt Zilliacusin ja Eero Kiviniemen 1960 ja -70-luvuilla kehittämän syntaktis-semanttisen luokittelumallista sovelletulla metodilla. Alkuperäisen metodin sopivuutta saamen kielten paikannimien luokitteluun lähestytään kriittisesti. Tulokset osoittavat, että inarin- ja koltansaamen nimiopit eroavat toisistaan, mutta niissä on myös paljon yhteistä. Koltansaamen apajannimistä on tunnistettavissa selvästi prototyyppinen, kaksisosainen rakennetyyppi, jonka perusosa on tai se päättyy sanaa laapp ’apaja’. Koltansaamen apajannimet ovat keskimäärin yhden sanan pidempiä kuin inarinsaamessa. Edellä mainittu rakennetyyppi löytyy myös inarinsaamesta, mutta se on vain yhtä tavallinen kuin useat muut tyypit. Inarinsaamen apajannimien rakennetyypit muistuttavat talonnimien rakennetyyppejä. Nimeämisperusteet ovat pääosin samanlaisia kummassakin kielessä. Tavallisin nimeämisperuste on molemmissa kielissä apajan sijainnin tai aseman kuvaaminen.
42
Nummila, Kirsi-Maria, and Minna Seppänen. "J. G. Geitlinin Suomalais-latinainen sanakirja (1883) leksikografian traditiossa." Virittäjä 122, no. 1 (March 15, 2018). http://dx.doi.org/10.23982/vir.65058.
Full textAbstract:
Suomen kirjakielen sekä suomenkielisen kirjallisuuden ja sivistyksen kannalta 1800-luku on merkittävä vuosisata. Kirjallisen tuotannon monipuolistuessa julkaistiin myös ensimmäiset suomenkieliset oppikirjat ja suomi lähtökielenä -sanakirjat, joissa selityskielenä ei ollut ruotsi. Tässä artikkelissa tarkastelun kohteena on vuonna 1883 ilmestynyt Johan Gabriel Geitlinin laatima Suomalais-latinainen sanakirja. Tutkimuksessa tarkastellaan sanakirjan sanastoa teoksen käyttöfunktioiden ja ortografisten valintojen näkökulmasta analysoimalla lekseemien semanttisia, morfologisia ja kirjoitusasuun liittyviä piirteitä. Artikkelissa selvitetään Geitlinin leksikografisen työn periaatteita ja niiden toteutumista sekä tarkastellaan, miten 1800-luvun kirjallistuminen, kirjalliset pyrkimykset, odotukset ja vaatimukset näyttäytyvät autoritaarisen tahon eli Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kustantamassa sanakirjassa.
Analyysi osoittaa, ettei Geitlinin sanakirjan sanastoa ole otettu sellaisenaan aiemmista sanastoista, vaan laatija on pyrkinyt toimittamaan kustantajan määrittämiin tarkoituksiin soveltuvan, ajanmukaisia oikeakielisyysohjeita noudattavan teoksen. Geitlin seuraa sana-aineksen osalta pitkälti Lönnrotia mutta on poiminut myös uutta sanastoa ja tekee esikuvaansa ajanmukaisempia ratkaisuja erityisesti uudissana- ja ortografiakysymyksiss-ä. Kun Geitlin pyrki löytämään kompromissin latinan opetuskäyttöön soveltuvan ja suomen kieleen tutustuville sopivan sanakirjan välillä, hän tuli luoneeksi kirjan, joka ei täysin palvele kummankaan ryhmän tarpeita. Tehtyihin valintoihin ovat vaikuttaneet ennen kaikkea aikakauden käsitykset ja kieli-ihanteet. Puutteistaan huolimatta sanakirja on arvokas kokonaisuus ajan kielellistä ja kulttuurista historiaa.
G. Geitlin’s Finnish-Latin dictionary (1883) in the tradition of lexicography
In terms of the Finnish literary language and Finnish literature and culture, the 19th century was a significant period. As literary production became more versatile, the first textbooks in the Finnish language were published, as well as dictionaries with Finnish as the source language, and not using Swedish to explain the terms. This article deals with Johan Gabriel Geitlin’s Finnish-Latin dictionary (Suomalais-latinainen sanakirja) published in 1883. The study examines the lexicon dealt with in the dictionary from the point of view of the functional aspects and orthographic choices made, by analysing features relating to the semantics, morphology and orthographic features of the lexemes. In the article the focus is in the principles applied in Geitlin’s lexicographic work, and how they are put into practice. The study also discussess how the development of the literary Finnish language in the 19th century, and the literary aims, expectations and demands placed on it were manifested in a dictionary published by an authoritarian party, the Finnish Literature Society.
The analysis shows that the vocabulary in Geitlin’s dictionary was not taken over as such from earlier dictionaries, but that the author’s purpose was to produce a work that was suited to the purposes defined by the publisher, while following the current grammatical rules. As far as the vocabulary is concerned, Geitlin followed Elias Lönn-rot’s extensive Finnish-Swedish dictionary (Suomalais-Ruotsalainen sanakirja, 1866–1880) to a great extent, but also collected new vocabulary and made more up-to-date decisions than did his predecessor, particularly about neologisms and orthographic issues. In aiming to make compromises between a dictionary suitable for use in teaching Latin and for use by foreigners learning the Finnish language, Geitlin created a work that does not completely serve the needs of either group. The practices and choices made were influenced above all by the perceptions and linguistic ideals of the age. The work does, however, give a rich and valuable overview of the linguistic and cultural history of the age. The lexicon covers many of the central themes of the 19th century.
43
Lindh, Ilona. "Vade mecum - käsikirjoja matkakirjallisuuden tutkijoille." AVAIN - Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti 16, no. 4 (December 8, 2019). http://dx.doi.org/10.30665/av.86777.
Full textAbstract:
Charles Forsdick, Zoë Kinsley ja Kathryn Walchester (toim.): Keywords for Travel Writing Studies. A Critical Glossary. London: Anthem Press 2019, 347 s.
Alasdair Pettinger ja Tim Youngs (toim.): The Routledge Research Companion to Travel Writing. London: Routledge, Taylor & Francis Group 2019, 422 s.
Matkakirjallisuuden tutkimus elää vahvaa vaihetta. Siitä kertovat osaltaan tuoreet käsikirjat, jotka kokoavat yhteen koko joukon merkittäviä alan tutkijoita ja esittelevät laajasti tutkimuskentän moninaisia kysymyksiä. Anthem Press on julkaissut sadan avainsanan kriittisen sanaston Keywords for Travel Writing Studies (jatkossa Keywords) ja Routledge 25 artikkelin antologian The Routledge Research Companion to Travel Writing (jatkossa Research Companion). Aiheissa ja painotuksissa on yhtäläisyyksiä, mutta esitystavoiltaan ja tehtäviltään kirjat eroavat toisistaan. Molemmat kirjat nostavat esiin 1980–90-lukujen kriittisten tutkimussuuntausten, kuten postkolonialismin ja feminismin, merkityksen matkakirjallisuuden tutkimukselle, mutta keskittyvät myös esittelemään uusia lähestymistapoja ja luomaan näkymiä tulevaan.
44
Salo, Merja, and Tatjana Devjatkina. "Mordvalaisten häämenojen lauluista ja niiden kielellisistä erityispiirteistä." Suomalais-Ugrilaisen Seuran Aikakauskirja 2017, no. 96 (January 1, 2017). http://dx.doi.org/10.33340/susa.70238.
Full textAbstract:
Häät ovat mordvalaisen kansanperinteen keskeinen osa, ja häälaulut muodostavat sen monikerroksisen ytimen. Tässä artikkelissa keskitytään mokšalaisiin häälauluihin, joiden tyypit ovat: 1) vanhinta kerrostumaa edustavat rukouslaulut, joissa heijastuvat mordvalaisten suojelijajumalausko ja vainajain palvonta, 2) hyvin suositut, osin improvisoidut pilkkalaulut, joiden tausta on maaginen ja joilla on toisinaan jopa aivan käänteinen merkitys, 3) monifunktioiset ylistävät paranzama-laulut, 4) häiden tanssilaulut, joilla pyrittiin rentouttamaan häävieraita, 5) kuoron esittämät pitkät laulut ja 6) uusinta kerrostumaa edustavat nopeat laulut eli tšastuškat. Ersäläisten häiden ominainen piirre on hääitkujen runsas määrä, kun taas mokšalaiset samoin kuin monet naapurikansat ovat mieltyneet pilkkalaulujen esittämiseen. Tässä artikkelissa esitellään ersäläisten ja erityisesti mokšalaisten häälauluja, niiden sanastoa ja lauluissa käytettyjä kielellisiä keinoja runsain esimerkein. Usein keinot menevät lomittain ja jokin piirre voi kuulua samanaikaisesti eri otsikoiden alle. Lisäksi annetaan lisätietoa mordvalaisen kansanrunouden kerääjistä, kansanrunokokoelmista, mordvalaisten häiden vaiheista sekä tehdään samalla rinnastuksia suomalais-ugrilaisiin ja muihin naapurikansoihin. Suomalais-ugrilaisilla ei liene säilynyt paljonkaan alkuperäisiä häälauluja: häätavat ja -terminologia ovat hyvin alttiita kulttuurien väliselle vaikutukselle.
45
Karhu, Hanna, and Anna Kuismin. "”Rekiviisujen” halveksunta ja houkutus." Kasvatus & Aika 15, no. 1 (March 25, 2021). http://dx.doi.org/10.33350/ka.95615.
Full textAbstract:
Artikkelissa tarkastellaan arkkiveisuista ja rekilauluista käytyä keskustelua 1870-luvulta 1910-luvulle suomalaisessa sanoma- ja aikakauslehdissä sekä muistelmissa ja fiktiivisissä teksteissä. Aineiston analyysi osoittaa, että keskustelu oli affektiivisesti värittynyttä: laulujen sanastosta ja aiheista löytyi moitittavaa, samoin runomuodosta. Molempien laulutyyppien paheksunta kumpusi kahdesta toisiinsa liittyneestä projektista: kansallisuusideologian motivoimasta yrityksestä saada aikaan suomenkielistä kansalliskirjallisuutta sekä pyrkimyksestä nostaa kansanihmisten sivistystasoa ja moraalista tilaa. Halu vaikuttaa rahvaan lauluihin ja lukemistoon ‒ ja käyttää näin valtaa julkisessa keskustelussa ‒ oli voimakkaan affektiivista. Kansanvalistushenkisissä kirjoituksissa suositeltiin ”oikeiden” runoilijoiden tuotteiden tarjoamista kansalle modifioituina rekilauluina ja arkkiveisuina. Tämä keskustelu liittyi osaltaan suomenkielisen runouden rekilaulubuumiin 1900-luvun vaihteessa, jolloin nuoret runoilijat hakivat rekilauluista inspiraatiota teksteihinsä.
46
Häkkinen, Jaakko. "Kantauralin ajoitus ja paikannus: perustelut puntarissa." Suomalais-Ugrilaisen Seuran Aikakauskirja 2009, no. 92 (January 1, 2009). http://dx.doi.org/10.33340/susa.82020.
Full textAbstract:
Tämän tarkastelun tarkoituksena on ajoittaa ja paikantaa kantauralin puhuma-alue perinteisen historiallis-vertailevan kielentutkimuksen metodein. Mukaan on otettu kaikki mahdolliset kielelliset seikat, joilla olen ajatellut voivan olla merkitystä asian kannalta, poislukien ne, joita Petri Kallio on äskettäin käsitellyt aihepiiriltään vastaavassa tarkastelussa (Kallio 2006), jonka jatkoksi katson nyt käsillä olevan artikkelin.
Ensimmäisessä luvussa referoin aikaisemmin toisessa yhteydessä esittämiäni tuloksia, jotka liittyvät varhaisimpaan kantauralin jälkeiseen murrerajaan. Varhaisimman uralilaisen murrerajan sijainnilla on vaikutusta kantauralilaisen puhuma-alueen paikannukseen; samoin se vaikuttaa muuttuneen levikkikriteerinkautta kantauralilaisen sanaston lukumäärään, jolla taas on vaikutusta kantauralin ajoitukseen; lisäksi se vaikuttaa yksittäisten sanojen kantauralilaisuuteen, millä on vaihtelevassa määrin vaikutusta kantauralin ajoitukseen ja paikannukseen.
Toisessa luvussa käsittelen erittäin lyhyesti sovellettua metodia, eli lähinnä äänneja levikkikriteerin välistä suhdetta: millä perusteella sanaa voidaan pitää kantakielestä perittynä, millä perusteella myöhempänä lainana?
Kolmannessa luvussa käsittelen kantauralin ajoituksen kannalta olennaisia seikkoja ja neljännessä luvussa kantauralin paikannuksen kannalta olennaista todistusaineistoa. Esitän, että kantauralin ekspansio on alkanut myöhemmin ja idempää kuin suomalaisessa keskustelussa on viime vuosikymmeninä uskottu.
Viidennessä luvussa vastaan lyhyesti muutamaan olennaiseen kysymykseen uuden hypoteesin mukaisesta uralilaisesta ekspansiosta, sen syistä ja ilmenemisestä arkeologisessa aineistossa.
47
Pitkänen-Heikkilä, Kaarina. "Tiedesanaston suomentamista koskevat normit." Virittäjä 122, no. 4 (December 20, 2018). http://dx.doi.org/10.23982/vir.57006.
Full textAbstract:
Artikkeli tarkastelee eläintaksonomisen sanaston kehittämistä suomen kieleen 1800-luvulla. 1800-luvun sanastotyötä tarkastellaan käyttäen aineistona kolmeatoista julkaistua tietokirjaa vuosilta 1856–1881. Tutkimuksessa hyödynnetään myös niiden arvosteluja sekä kääntäjien ja kirjoittajien esipuheita ja kirjeenvaihtoa. Pohjatekstien ja käännösten sekä vieraskielisten termien ja niiden suomennosten vertailu tuovat esiin sanastonkehittäjien työssä vaikuttaneet normit. Myös oheistekstit kertovat näistä konventioista ja varsinkin siitä, kuinka hyvin kääntäjät itse tiedostivat ne. Kirjeenvaihto paljastaa yhteistyöverkostot ja avaa kirjoitusprosessia, kun taas kirja-arviot kertovat teosten ja niiden sanaston saamasta vastaanotosta.
Artikkelissa myös verrataan eläintieteellisessä sanastonkehittelyssä 1800-luvulla vaikuttaneita normeja 2000-luvun alun laajaan sanastoprojektiin, jossa nisäkäsnimistö sai runsaasti uusia nimiä ja jolloin myös monia vanhoja nimiä muutettiin. Tutkimus osoittaa, että sanaston aukkojen täyttämisen keinot olivat 1800-luvun tietokirjatyössä melko erilaiset kuin 2000-luvun nimistöhankkeessa. Uudet keinot ovat johtaneet usein läpinäkymättömiin termeihin: käännöslainojen (esim. imettävät eläimet < ruots. däggande djur) sijaan suositaan lainasanoja (esim. kolokolot < engl. colocolos), ja yhdistämisen ja johtamisen sijaan on käytetty runsaasti uudenlaisia sananmuodostuskeinoja, muun muassa lyhentämistä (häntähekot ← pitkähäntähedelmälepakot) ja kontaminaatioita (jyystiäiset ← jyrsijäpäästäiset). 2000-luvun sanastotyössä vaikuttaneita normeja tarkastellaan nisäkäsnimistötoimikunnan omien periaatteiden ja toteutuneen työn lisäksi siinä laajassa keskustelussa, jota käytiin vuodesta 2008 alkaen niin Luonnontieteellisen keskusmuseon verkkosivustolla kuin lehdistössäkin.
Artikkeli osoittaa, että osa sanastotyötä ohjaavista käytänteistä on sellaisia, jotka ovat vaikuttaneet työhön 1800-luvulla ja vaikuttavat nykyisinkin. Aiheita, jotka ovat puhuttaneet sekä varhaisnykysuomen ajalla että nykyisessä digisuomen ajassa, ovat vakiintuneisuus, vierasperäisyys, läpinäkyvyys, loogisuus, selkeys, taksonominen systemaattisuus ja sanastotyön tekijän asiantuntijuus. Artikkeli osoittaa, että tietokirjojen kirjoittajien ja suomentajien valinnat ovat merkittäviä erikoisalan sanastotyölle ja että tieteellisellä sanastolla ja sen suomentamisella on oma normistonsa. Normeista poikkeaminen voi herättää laajan julkisen keskustelun, kuten kävi kymmenen vuotta sitten.
Norms in the translation of scientific vocabulary into Finnish: The development of zoological vocabulary in the 19th and 21st centuries
The article examines the development of zoological vocabulary in Finnish and norms influencing the formation of scientific vocabulary, particularly during the 19th century. By examining 13 non-fiction books published between 1856 and 1881 and their associated source texts, the article explores the translation and development of scientific vocabulary within the discipline of zoology. In addition, this vocabulary-developing project is explained using paratexts: book reviews, forewords by writers or translators, and correspondence between actors. The comparison of source and target texts reveals the many solutions that authors and translators have employed and the conventions they have absorbed. These paratexts reveal norms and conventions, as well as translators’ awareness of these norms. The correspondence between actors reveals collaboration networks and opens up the word formation process, whereas book reviews provide much information about how readers received such new vocabularies.
The vocabulary project in 19th-century zoology is here compared to the reformation of Finnish mammal nomenclature at the beginning of the 21st century. This study demonstrates that the methods of filling the vocabulary gaps in the scientific Finnish of the 21st century differ conclusively from the methods used in the 19th century. During the 19th century, loan translations (e.g. imettävät eläimet < Swed. däggande djur) were typical, and new words were formed transparently, primarily by compounding and deriving from existing domestic material. Contrastingly, the vocabulary creation methods of the 21st century have produced words that are more opaque: loan words (e.g. kolokolot < Engl. colocolos) have been formed instead of loan translations and semantically unclear abbreviations (häntähekot ← pitkähäntähedelmälepakot), and blends (jyystiäiset ← jyrsijä-päästäiset) have been formed alongside many miscible compounds and derivations.
The comparison of paratexts shows that the same subjects were discussed in the period of early modern Finnish as during the current days of modern Finnish. The discussion makes many norms visible, e.g. the establishment, transparency, logicality, clarity, taxonomical systematicity and expertism of authors and translators. Vocabulary must be understandable, clear and transparent; logicality and taxonomical systematicity are also required. Established vocabulary should be retained. The developers of scientific vocabularies require expertise in both the source language and the subject field.
The article demonstrates that, with regard to special vocabulary, authors’ and translators’ choices are significant, and the translation of scientific vocabulary has norms of its own – and can therefore lead to broad public discussion.
48
Pekkala, Seija, Leena Urrio, and Päivi Rainò. "Rikostaustaisten nuorten puheen, kielen ja kommunikaation vaikeudet." Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti 59, no. 3 (September 30, 2022). http://dx.doi.org/10.23990/sa.102603.
Full textAbstract:
Puheen, kielen ja kommunikaation vaikeudet lisäävät nuorten oppimis- ja sosiaalisia vaikeuksia, ongelmakäyttäytymistä sekä riskiä tehdä ja uusia rikoksia. Tämän integroivan kirjallisuuskatsauksen tavoitteena oli selvittää, millaista tutkimusta rikostaustaisten nuorten puheen, kielen ja kommunikaation vaikeuksista on olemassa, miten vaikeuksia on arvioitu sekä mitkä ovat niiden esiintyvyys ja ilmenemismuodot. Aineistohaussa valikoituneet 21 tutkimusartikkelia osoittivat, että huolimatta erilaisista arviointimenetelmistä havainnot kielellisiä vaikeuksista olivat tutkimusten kesken samansuuntaiset: 25–64 %:lla rikostaustaisista nuorista ja 3–10 %:lla ikäverrokeista havaittiin kielihäiriö, ja standardoitujen testien ikätasoisiin normisuorituksiin verrattuina rikostaustaisten nuorten kielelliset suoritukset olivat puheen tuoton ja ymmärtämisen osalta enemmän kuin yhden keskihajonnan verran heikommat. Kielelliset vaikeudet tulivat esille tehtävissä, joissa vaadittiin sanaston ja kieliopin hallintaa, lauseiden muodostamista sekä lausetasoisen ja abstraktin kielen ymmärtämistä ja tulkintaa. Vaikeudet ilmenivät myös heikkoina kerronta- ja keskustelutaitoina. Merkittävä yhteys löydettiin rikostaustaisten nuorten kielellisen suoriutumisen ja kuulovian, itsetuhoisen käyttäytymisen, sosiaalisten vaikeuksien sekä päihteidenkäytön välille. Lisäksi rikostaustaisilla nuorilla esiintyi äänihäiriöitä (6 %), änkytystä (8 %) ja artikulaatiohäiriöitä (23 %). Puheen, kielen ja kommunikaation häiriöt aiheuttavat rikoksen tehneille nuorille merkittäviä haasteita selvitä poliisin ja oikeuden kuulusteluissa sekä nuorisorangaistuksen ohjelmissa, joissa toimintamuotona on keskustelu. Jotta näiden nuorten asemaa voitaisiin kohentaa, tarvitaan puheterapiapalvelujen integroimista Rikosseuraamuslaitokseen sekä sen henkilökunnan ja poliisin koulutusta tavoitteena tunnistaa ja ottaa huomioon nuorten kommunikaatiovaikeudet.
49
Pekkala, Seija, and Päivi Rainò. "Rikostaustaisten nuorten kielellisten ja sosiaalisten taitojen tukeminen." Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti 59, no. 4 (December 13, 2022). http://dx.doi.org/10.23990/sa.103346.
Full textAbstract:
Kielelliset ja sosiaaliset vaikeudet ovat yleisiä rikostaustaisilla nuorilla. Ne lisäävät heidän ongelmakäyttäytymistään ja riskiä tehdä uusia rikoksia sekä vaikuttavat nuorten pärjäämiseen poliisikuulusteluissa ja oikeusprosessissa. Tässä englanninkieliseen tutkimuskirjallisuuteen kohdistetussa katsauksessa selvitetään, millaista kuntoutusta ja tukea on tarjolla niille rikostaustaisille nuorille, joilla on kielellisiä ja sosiaalisen kommunikaation vaikeuksia. Tiedonhaussa löytyneistä 13 tieteellisestä tutkimusartikkelista kuudessa käsiteltiin rikostaustaisille nuorille suunnattuja interventioita, jotka sisälsivät sekä kielellisten että sosiaalisten taitojen kuntoutusta. Yksilöllisellä puheterapialla pystyttiin parantamaan nuorten puheen ymmärtämistä ja tuottoa, erityisesti sanastoa, kirjain–äänne-yhdistelyä, oikeinkirjoitusta, lauseenrakenteen hallintaa ja kerrontaa. Ryhmämuotoinen kuntoutus lisäsi nuorten taitoja ratkaista sosiaalisia ongelmatilanteita keskustellen. Seitsemässä artikkelissa kuvattiin laadullista tutkimusta: Kahdessa artikkelissa nuorten todettiin hyötyvän puheterapiasta, viidessä havaittiin kommunikaation avustamisen viranomaiskuulusteluissa olevan nuorten kielellisen suoriutumisen kannalta tärkeää. Interventioilla oli systeemisiäkin vaikutuksia siten, että rikostaustaisten nuorten kanssa toimivien työntekijöiden tietoisuus kasvoi, ja he saivat käyttöönsä erilaisia keinoja tukea vuorovaikutusongelmien kanssa kamppailevia nuoria. Aihepiirin tutkimus on vielä vähäistä. Jo nyt voidaan kuitenkin todeta, että rikostaustaisten nuorten kommunikaation tukeminen voi lisätä nuorten itsetuntoa ja valmiuksia osallistua ja pärjätä oikeusprosessissa, hyötyä kuntoutusohjelmista, hankkia koulutusta, hoitaa omia asioitaan, luoda sosiaalisia suhteita ja sopeutua yhteiskuntaan. Se saattaa jopa estää uusintarikollisuutta. Puheterapia- ja kommunikaatioavustajan palveluita tulisi kehittää osana nuorisorikosoikeusjärjestelmää ja koulutusta järjestää rikostaustaisten kanssa toimiville työntekijöille, jotta he osaisivat tunnistaa ja ottaa huomioon nuorten kommunikaatiovaikeudet.
50
Yli-Annala, Kari. "Kinima-sommittumia." Tiede & edistys, no. 4 (December 31, 2022). http://dx.doi.org/10.51809/te.125861.
Full textAbstract:
Olen liikkuvan kuvan tutkija, kirjoittaja, kuraattori ja opettaja. Teen myös performanssiesityksiä, installaatioita ja maalauksia. Joskus taiteeni esittäytymisissä on mukana myös löydettyjä esineitä ja valokuvia. Vuonna 2009 perustin Kokeellisen taiteen nomadisen akatemian, vähätaiteellisen kollektiivisen yhteisön. Kinima-sommittumia (2022) on sarja valokuvamuotoisia dokumentteja vuosina 2021–2022tekemistäni teoksista ja kohtaamistani havainnoista. Ottamani valokuvat ovat tallentumia, joissa näkyy valokuvaamisen performatiivisuus valintana ja tekona. Prosessia kuvaa hyvin ranskan sana agencement, jonka runoilija Kari Aronpuro on kääntänyt ”sommittumaksi”. Sanasta on käytetty myös suomenkielistä käännöstä ”kooste”. Pyrin välittämään omat teokseni mahdollisimman yhdenvertaisina muiden vastaani tulleiden sommittumien kanssa. Yksi valokuvista on toisen kuvaajan ottama dokumentointi performanssistani ja eräs valokuvista näyttää osan talomme pihalla näkemästäni lasten liitupiirustuksesta. Valokuvasarja on osa Kokeellisten taiteiden nomadinen akatemia -projektini Kinima-hanketta (Kínima = kreikan liike).