To see the other types of publications on this topic, follow the link: Siksi.
Journal articles on the topic 'Siksi'
Create a spot-on reference in APA, MLA, Chicago, Harvard, and other styles
Consult the top 50 journal articles for your research on the topic 'Siksi.'
Next to every source in the list of references, there is an 'Add to bibliography' button. Press on it, and we will generate automatically the bibliographic reference to the chosen work in the citation style you need: APA, MLA, Harvard, Chicago, Vancouver, etc.
You can also download the full text of the academic publication as pdf and read online its abstract whenever available in the metadata.
Browse journal articles on a wide variety of disciplines and organise your bibliography correctly.
1
Laine, Tarja. ""Pukeudun Dolce&Gabbanaan, siksi olen."." Lähikuva – audiovisuaalisen kulttuurin tieteellinen julkaisu 17, no. 4 (December 1, 2004): 60–67. http://dx.doi.org/10.23994/lk.116032.
Full text
2
Koroma, Johannes. "Työelämä koulutuksen kumppanina." Aikuiskasvatus 20, no. 4 (December 1, 2000): 354–58. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93321.
Full textAbstract:
Teollisuuden ja työnantajien näkökulmasta osaaminen ja ammattitaito ovat ydinkysymyksiä. Siksi koulutus kiinnostaa kaikissa sen vaiheissa, peruskoulusta ja opettajakoulutuksesta aikuisen uusiutumiskykyyn.
3
Kilpeläinen, Arja. "Sosiaalityön käytännön opetus." Aikuiskasvatus 33, no. 4 (December 1, 2013): 299–305. http://dx.doi.org/10.33336/aik.94061.
Full textAbstract:
Aikuisopiskelijoiden määrä on sosiaalityön koulutuksessa huomattava. Siksi koulutuksessa on otettava huomioon aikuisten opiskelutavat, aiempi osaaminen ja usein työstä juontuvat rajoitukset opiskelulle.
4
Värri, Veli-Matti. "Kasvatus ja ”ajan henki”." Aikuiskasvatus 22, no. 2 (May 15, 2002): 92–104. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93405.
Full textAbstract:
Olemme ontologisesti juurtuneita ’annettuun’ sosiaaliseen maailmaan ja sen kieliyhteisöön – voimme tulla ihmisiksi vain toisten kaltaistemme joukossa, kirjoittaa Veli-Matti Värri artikkelissaan. Ihminen tulee siksi, mitä hän on, yhteisössä.
5
Ikonen, Risto. "Syrjäytymisen torjuntaa 1800-luvulla: osuustoiminta ja kansalaiseksi kasvattaminen." Aikuiskasvatus 22, no. 2 (May 15, 2002): 105–13. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93406.
Full textAbstract:
Menkäämme toista sataa vuotta ajassa taakse päin: Vallankin kansallismielisissä piireissä eli käsitys, että köyhyys on merkki kansakunnan puutteellisesta yhteistyökyvystä. Siksi oli tarpeen kehittää ihmisten yhteistoiminnallisia taitoja. Osuuskuntaliikkeen nähtiin tarjoavan siihen oivalliset puitteet.
6
Vehviläinen, Jukka. "Pajatoiminta ohjauksen ja oppimisen tehokeinona." Aikuiskasvatus 27, no. 1 (February 15, 2007): 62–65. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93740.
Full textAbstract:
Työpajat ovat kuuluneet suomalaisen työvoima- ja koulutuspolitiikan järeimpiin keinoihin 1990-luvun puolivälistä lähtien. Niistä saadut kokemukset ovat yllättävän hyviä. Pajoihin on tultu negatiivisten koulukokemusten siivilöiminä. Siksi työpajoissa pyritään ja onnistutaankin tuottamaan myönteisiä oppimiskokemuksia sekä muuttamaan asenteita koulutusta kohtaan yleensäkin.
7
Sinko, Matti. "Tieto- ja viestintätekniikka opetuksessa; näkökulmia opettajankoulutukseen ja opettajan työhön." Aikuiskasvatus 17, no. 4 (December 1, 1997): 313–17. http://dx.doi.org/10.33336/aik.92469.
Full textAbstract:
Tarkastelen tieto- ja viestintätekniikan käyttöönottoa kouluissa siltä näköalapaikalta, minkä Koulun tietotekniikkakeskus on tarjonnut lähes vuosikymmenen ajan. Näkökulmani on siten täydennyskoulutuksen järjestäjän. Samanaikaisesti tietotekniikan tulon kanssa monet muut asiat ovat vaikuttaneet kouluyhteisöjen työn ehtoihin ja työhön. Siksi tekniikan osuutta ei ole helppoa eikä ehkä tarkoituksenmukaistakaan tarkastella erikseen, erillisenä ilmiönä.
8
Holopainen, Arja, and Merja Mäkisalo. "Yhteistyön ja keskustelukulttuurin kehittäminen vertaistyöskentelyn avulla." Aikuiskasvatus 22, no. 4 (December 1, 2002): 330–35. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93442.
Full textAbstract:
Terveysalan koulutuksen sisällöissä korostetaan enenevässä määrin työelämässä tarvittavia yhteistyö- ja tiimityötaitoja. Näitä taitoja ei voi oppia pelkästään teoreettisesti opiskellen, jos esimerkiksi oppilaitoksen oma kulttuuri ei vahvista niiden merkitystä opiskelijoille. Opettajat voivat omalla toiminnallaan joko tukea tai kumota näiden taitojen kehittymisen ja siksi oppilaitoksissa tulisi entistä rohkeammin pohtia, millaisen mallin opiskelijat saavat oppilaitosten työntekijöiden yhteistyötaidoista.
9
Suomala, Jyrki, Vesa Taatila, Reijo Siltala, and Soili Keskinen. "Liiketalousinnovaatioiden keksiminen on myös kognitiivinen prosessi." Aikuiskasvatus 25, no. 3 (September 15, 2005): 180–90. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93631.
Full textAbstract:
Luovuus ja keksiminen on perinteisesti liitetty tieteeseen, teknologiaan ja taiteeseen. Kuitenkin myös liiketaloudellisessa toimintaympäristössä on käyttöä luovuudelle. Siksi taloutta kutsutaan nykyisin innovaatiotaloudeksi. Informaatiolla ja tiedolla ei kuitenkaan ole merkitystä, jos niitä ei osata soveltaa innovaatioprosessissa. Innovatiiviset yritykset ja innovatiiviset henkilöt keskittyvät enemmän tulevaisuuteen kuin menneeseen ja tällöin on sitouduttu luopumaan vanhoista uskomuksista, teorioista ja toimintatavoista.
10
Kupiainen, Reijo. "Yhteistoiminnallinen medialukutaito." Aikuiskasvatus 26, no. 3 (September 15, 2006): 182–87. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93693.
Full textAbstract:
Yhteistoiminnallinen lukutaito rakentuu vertaistoiminnan ja vuorovaikutuksen pohjalle. Siinä tieto leviää keskustelun ja tiedonvälityksen kautta. Perinteisten tiedon ryhmittelyjen sijaan on tullut hierarkkisista rakenteista riippumaton tiedon jakaminen, joka perustuu sosiaalisiin verkostoihin digitaalisessa avaruudessa sekä avoimien avainsanojen, tagien, jakamiseen. Sosiaaliset mediat tuovat esiin uudenlaisen tiedonkäsityksen. Siinä kukaan ei enää auktorisoi tietoa ja vakuuta sen oikeellisuutta. Siksi tarvitaan myös uudenlaista lukutaitoa.
11
Vuorikoski, Marjo. "Opettajat ja opiskelijat vallan verkoissa." Aikuiskasvatus 21, no. 4 (December 1, 2001): 336–48. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93376.
Full textAbstract:
Opettajalla on työssään laaja valikoima vallankäytön tekniikoita, joilla ohjata oppilaita koulun näyttämöillä. Valtaosin erilaisten menettelyjen käyttö lienee tiedostamatonta. Opettajan identiteettiä rakentavat osaltaan myös opettajien omat koulukokemukset. Siksi vallankäytön kohteena olemisen tuskallisten ja nöyryyttävien muistojen esiinnostaminen ja käsittely ovat tärkeitä myös opettajakoulutuksessa. Käsittelyn avulla on mahdollista tuoda näkyville koulun arjen vallankäytön monimuotoisuutta ja auttaa tiedostamaan sen seurauksia. Erityisesti tarkastelen seuraavassa opettajaopiskelijoiden sukupuoleen liittyviä alistamiskokemuksia.
12
Stenström, Marja-Leena. "Koulutus ja työelämä muutoksessa." Aikuiskasvatus 28, no. 2 (May 15, 2008): 128–34. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93813.
Full textAbstract:
Ammattitaito on koulutuksella ja kokemuksella hankittu pätevyys toimia määrätyssä ammatissa. Useat viimeaikaiset tutkimukset osoittavat, että ammattilaiset kokevat oppineensa jopa suurimman osan työssä tarvittavista taidoista vasta työssä. Elinikäinen oppiminen voidaankin nähdä erääksi avainprosessiksi työelämän muutoksen hallinnassa. Erityisesti tämä koskee ikääntyviä työntekijöitä. Vaikka suomalaiset ovat kansainvälisesti aktiiveja aikuisopiskelijoita, vain prosentti yli 40-vuotiaista osallistuu tutkintotavoitteiseen koulutukseen. Siksi henkilöstökoulutuksella on keskeinen sija ikääntyvien aikuisten ammattitaidon säilyttämisessä.
13
Isopahkala-Bouret, Ulpukka. "Uutta luova teoretisointi vahvistaa aikuiskasvatuksen tutkimusta." Aikuiskasvatus 42, no. 3 (September 29, 2022): 102–3. http://dx.doi.org/10.33336/aik.122019.
Full textAbstract:
Teoria on monessa mielessä empiirisen tutkimuksen apuväline. Tutkija tarvitsee taustateoriakseen aiemman tutkimuskirjallisuuden tarjoamaa ymmärrystä tutkimuskohteesta ja siitä, miten aihetta on tutkittu. Lisäksi hän tarvitsee tulkintateoriaa eli välineitä tarkastella tutkimuskohdetta tietystä näkökulmasta, tietynlaisena. Teorioihin kannattaa suhtautua avoimen uteliaasti, vaihtoehtoja testaillen, kyseenalaistaen ja omaa näkökulmaa etsien. Erilaiset teoreettiset näkökulmat todellisuuteen tuottavat erilaista tietoa, ja siksi tutkijan on oltava tietoinen omista valinnoistaan. Toimivan teorian avulla tutkija voi muotoilla kiinnostavat tutkimuskysymykset ja tulkita mielekkäitä tuloksia.
14
Pehu-Voima, Satu. "Laatutyön arvioinnista ammattikorkeakouluissa." Aikuiskasvatus 19, no. 2 (May 15, 1999): 163–69. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93220.
Full textAbstract:
Artikkelissa kuvataan korkeakoulujen arviointineuvoston vuonna 1997 käynnistämää pilottihanketta, jonka tarkoituksena on ammattikorkeakoulujen laatujärjestelmien arvioiminen ja kehittäminen. Hankkeessa annettiin palautetta laatutyön toteutuksesta kullekin mukana olleelle oppilaitokselle ja jaettiin tietoa hyvistä käytännöistä oppilaitosten välillä. Ulkopuolinen arviointiryhmä havaitsi yhteiseksi piirteeksi ammattikorkeakouluissa sen, että opettajat ja opiskelijat arvostavat oppilaitostaan ja ovat innostuneita ammattikorkeakoulun tarjoamista uusista mahdollisuuksista. Laatutyö koko ammattikorkeakoulun organisaation kattavana toimintana hakee vielä muotoaan. Siksi on luonnollista, että laatutyöhön itseensä kohdistuva arviointi on alkutaipaleellaan. Laatuideologian soveltaminen koulutusorganisaatioissa ei ole kuitenkaan saavuttanut kaikkien hyväksyntää. Monien mielestä koulun kehittämisessä pitäisi lähteä liikkeelle syvällisemmän ymmärtämisen avulla.
15
Hotanen, Juho. "Bergsonin paluu." Tiede & edistys, no. 3 (December 7, 2021): 127–32. http://dx.doi.org/10.51809/te.112631.
Full textAbstract:
Henri Bergson (1859–1941) oli 1900-luvun alun tähtifilosofi, joka palkittiin filosofisesta työstään kirjallisuuden Nobel-palkinnolla 1927, kirjoittamatta koskaan kaunokirjallisuutta. Seuraava filosofisukupolvi suhtautui erittäin kriittisesti hänen filosofiaansa (ks. esim. Arouet 1929; Nizan 2002; Sartre 2007). Myös debatti Albert Einsteinin kanssa heikensi Bergsonin arvostusta tieteen kentällä, vaikka Bergson itse pyrki selventämään, että koko debatti perustui Einsteinin väärinkäsitykseen hänen filosofiansa suhteen (ks. Merleau-Ponty 1960, 246–248; Canales 2005). Bergsonin ajattelu nähtiin vanhanaikaisena ja poliittisesti konservatiivisena. Ehkä siksi on myös jollain tavalla yllättävää, että Gilles Deleuze nosti Bergsonin mukaan radikaaliin filosofiseen ajatteluun 1960-luvulla (Deleuze 1993; Deleuze 2018) ...
16
Keskinen, Soili, and Nana Virtanen. "Yrityksen saneeraus ja irtisanomisen seuraukset." Aikuiskasvatus 19, no. 3 (September 15, 1999): 213–19. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93234.
Full textAbstract:
Artikkelissa on kirjallisuuden pohjalta analysoitu henkilöstön vähentämistä irtisanomisten seurausten näkökulmasta. Ennen irtisanomisiin ryhtymistä on olemassa useita vaihtoehtoisia toimintatapoja, kuten ylitöiden rajoittaminen, uudelleen sijoitus ja uudelleen koulutus, osa-aikaistaminen sekä työn jakaminen. Jos henkilöstön vähentämiseen päädytään, sen toteuttamista, perusteluja ja ajoitusta joudutaan harkitsemaan huolella. Sillä, miten irtisanomiset hoidetaan, on suuri merkitys organisaation tulevalle menestymiselle. Työn laatu voidaan säilyttää, mikäli irtisanominen hoidetaan oikein, esimerkiksi esimiehiä tukemalla ja kiinnittämällä huomiota niihin työntekijöihin, jotka jäävät yritykseen. Organisaation tulisi rakentaa riittävät turvaverkot tukipalveluiden muodossa niin lähtijöille kuin jääville. Henkilöstön vähentäminen on vaikea asia niin irtisanotuille kuin työpaikkansa säilyttävillekin, siksi sen hoitamistapaan tulisi kiinnittää huomiota.
17
Kimanen, Anuleena. "Kahdeksasluokkalaisten islamin opetuksen tunnustuksellisuuden analyysi." Ainedidaktiikka 1, no. 1 (September 20, 2017): 16–38. http://dx.doi.org/10.23988/ad.v1i1.60558.
Full textAbstract:
Artikkelissa arvioidaan erään kahdeksannen luokan islamin ryhmän opetuksen tunnustuksellisuutta. Tunnustuksellisuutta tarkastellaan diskursiivisesti eli tutkitaan, millaiseen asemaan suhteessa uskonnolliseen traditioon oppilas ja opetus määritellään sekä millaisia oikeuksia ja velvoitteita näille rakennetaan. Tunnustuksellisuutta tarkastellaan tavoitteiden, menetelmien ja identiteettioletusten suhteen viidellä eri alueella: kollektiivinen suunnittelu, opettajan suunnittelu, oppimateriaali, oppilaiden ennakko-oletukset sekä oppitunnin vuorovaikutus. Analyysin perusteella voi sanoa, että opetuksessa oli sekä tunnustuksellisia että tunnustuksettomia elementtejä sekä kollektiivisen suunnittelun (lainsäädäntö ja opetussuunnitelma) että opettajan suunnittelun tasolla. Oppitunnin vuorovaikutukseen vaikutti se, että oppilaat odottivat opetukselta samankaltaisia tavoitteita ja menetelmiä kuin uskonnollisen yhteisön opetukselta. Siksi opettajan hienovaraiset yritykset avata keskustelua laajemmalle eivät tuottaneet tulosta, vaan uskonnollinen puhetapa jäi hegemoniseksi tunneilla.
18
Kananen, Elina, Marja Viitala, Arja Korhonen, Petri Kainulainen, and Pirjo Suhonen. "Ternimaidon laatu ja laatuun vaikuttavat tekijät itäsuomalaisilla lypsykarjatiloilla." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 33 (January 31, 2016): 1–4. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75166.
Full textAbstract:
Kestävän ja pitkäaikaisen lehmän pohja luodaan jo vasikkavaiheessa ja siksi alkukasvatuksen merkitys on hyvin tärkeää. Vasikka syntyy ilman immuniteettiä eli sillä ei ole vasta-aineita taudinaiheuttajia vastaan, koska lehmän istukka ei läpäise vasta-aineita emän verestä sikiöön. Vasta-aineet eli immunoglobuliinit (IgG) vasikka saa syntymänsä jälkeen hyvälaatuisesta emän ternimaidosta. Suomessa ei ole toteutettu aikaisemmin ternimaidon laatuun liittyvää tutkimusta ja siksi tässä työssä haluttiin selvittää, minkä laatuista ternimaitoa itäsuomalaisten lypsykarjatilojen lehmät lypsävät ja löytyykö tekijöitä, jotka oleellisesti vaikuttavat ternimaidon laatuun. Tutkimus tehtiin osana Kestävä karjatalous -hanketta. Lypsykarjatiloihin oltiin yhteydessä ItäMaidon tuottajakirjeen kautta sekä osaan tiloista suoralla kontaktilla. Tutkimukseen osallistui 103 maitotilaa. Tutkimuksesta kiinnostuneille tiloille lähetettiin kyselykaavakkeet sekä ternimaitonäytteitä varten tarvikkeet. Tutkimuksen aluksi suoritettiin pilottikoe, jossa kerättiin maitotiloilta 49 ensimmäisen lypsyn ternimaitonäytettä (40 dl ja 10 ml näytteet), joista 4 dl näytteiden avulla testattiin ternimaitotutkimukseen soveltuvat laitteet (kolostrometri ja Brix 32 % -refraktometri). Pienemmät 10 ml:n näytteet tutkittiin Movetin Kuopion laboratoriossa, josta saatiin vertailukelpoiset tulokset refraktometrille (r=0.86). Varsinaisessa tutkimuksessa tutkittiin 1 232 ternimaitonäytettä refraktometrin avulla 103 maitotilalta ja selvitettiin laatuun vaikuttavia tekijöitä tilojen täydentämien taustatietokaavakkeiden avulla. Taustatiedot käsiteltiin Webropol-kyselytyökalulla. Tuottajat ottivat ternimaitonäytteet mahdollisimman pian poikimisen jälkeen ensimmäisestä lypsystä ja pakastivat näytteet. Pakastetut näytteet noudettiin tiloilta myöhemmin analysoitavaksi. Brix %:n arvot vaihtelivat 6% - 32 %:iin, ka 21,3 %. Tavoitteellinen Brix % -tulos on 22 %, jolloin ternimaito on laadultaan hyvää ja sisältää 50g/l immunoglobuliinejä . Lehmän poikimakerralla näyttäisi olevan vaikutusta ternimaidon vasta-ainepitoisuuteen (p= 0,001). Vasta-ainepitoisuudeltaan hyvälaatuista ternimaitoa tuottivat 4 tai yli 4 kertaa poikineet lehmät. Lehmän rodulla todettiin olevan myös vaikutusta vasta-ainepitoisuuteen (p=0,003). Holstein-rotuisilla vasta-ainepitoisuus oli keskimäärin korkeampi kuin muilla roduilla. Saatujen tulosten perusteella ternimaidon laatua tulisi ehdottomasti tutkia tiloilla, koska ternimaidon laatu vaihteli kovasti lehmien välillä. Vastasyntyneelle vasikalle tulisi antaa vain hyvälaatuista ternimaitoa mahdollisimman pian syntymästä ja riittävän paljon, jotta vasikan hyvä alkulähtö elämään olisi turvattu
19
Sevón-Aimonen, Marja-Liisa, Soili Haltia, and Jessica Coyne. "Sikojen rehunmuuntosuhteen mittaus ja periytyvyys." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 30 (January 31, 2014): 1–4. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75301.
Full textAbstract:
Rehukustannus on suurin yksittäinen kuluerä ja siksi se on sikojen jalostusvalinnassa taloudellisesti tärkeimpiä ominaisuuksia. Sioilla mittana käytetään yleensä rehunmuuntosuhdetta eli rehuyksikköä/elopainon kasvu kg (rehuyksikkö on 9.3 megajoulea nettoenergiaa). Sioilla rehunmuuntosuhteen mittaus rajoittuu yleensä lihasikoihin. Tilaoloissa saadaan vain kasvatuserä tai karsinakohtaisia rehunkulutustietoja, joten jalostusvalintaa varten rehunmuuntosuhteen mittaus toteutetaan koeasemalla. Rehunmuuntosuhteeseen vaikuttaa ennen kaikkea sian rasvoittuminen ja kasvunopeus, joiden periytymisaste on korkea tai ainakin kohtalainen. Siksi vakioidullakin ruokinnalla eläinten välillä on suuria eroja rehunmuuntosuhteessa. Myös niin sanotussa jäännösrehunkulutuksessa, eli rehunkulutuksessa, jossa on otettu huomioon kasvuun ja ylläpitoon kuluva energia, on vaihtelua. Käytännössä jäännösrehunkulutus on vielä vaikeampi mitata, koska siihen tarvitaan tieto eläimen kasvun koostumuksesta ainakin rasvan ja valkuaisen tarkkuudella. Tiloilla voidaan ruokintastrategialla vaikuttaa rehunmuuntosuhteeseen. Yleensä pyritään siihen, että sika kasvaa valkuaista geneettisen potentiaalinsa mukaisesti, mutta energian saantia rajoitetaan tarvittaessa kasvun loppuvaiheessa rasvan muodostumisen hillitsemiseksi. Tällöin päästään parhaaseen rehunmuuntosuhteeseen ja yleensä myös hyvään ruhon arvoon. Voimakas rajoitus hidastaa rasvan muodostumisen lisäksi myös valkuaisen kasvua ja lisää kasvuaikaa ja kokonaisrehunkulutusta. Energiaa kuluu myös elintoimintojen ylläpitoon, jolloin hitaalla kasvunopeudella ylläpitopäiviä tulee enemmän. Taloudellinen optimi on yleensä lievästi rajoitetulla ruokinnalla, mutta optimaaliseen rajoituksen voimakkuuteen vaikuttaa sika-aineksen geneettiset ominaisuudet, sukupuoli ja loppupainotavoite. Kun tarkastellaan rehunmuuntosuhteen geneettisiä tunnuslukuja, on tärkeää tietää, onko sikojen ruokinta ollut ruokahalun mukaista vai rajoitettua. Geneettisten korrelaatioiden ero eri ruokintastrategioilla riippuu myös ruokinnan rajoituksen voimakkuudesta ja sika-aineksen rasvoittumistaipumuksesta. Rehunmuuntosuhde on rajoitetulla ruokinnalla keskinkertaisesti ja geneettisesti suotuisasti korreloitunut lihaprosenttiin ja kasvunopeuteen ja myös lihakkuuden ja kasvunopeuden korrelaatio on suotuisa. Myös vapaalla ruokinnalla rehunmuuntosuhde on suotuisasti korreloitunut lihaprosenttiin mutta kasvun ja rehunmuuntosuhteen korrelaatio on nolla. Vapaalla ruokinnalla lihakkuuden ja kasvunopeuden välille muodostuu epäsuotuisa geneettinen korrelaatio. Monissa maissa, kuten myös Suomessa, rehunkulutusta mitataan koeasemaoloissa käyttäen yksilöllistä rehunkulutuksen seurantaa. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan rehunmuuntosuhteen perinnöllisiä tunnuslukuja sekä koko lihasikajaksolta että erikseen kasvun eri vaiheissa. Aineistona käytetään Figen oy:n koeaseman ruokahalun mukaisesti ruokittujen sikojen yksilöllisiä rehunkulutus- ja kasvutietoja.
20
Keskitalo, Marjo, Elise Ketoja, Markku Kontturi, and Seppo Korpela. "Alkukukintakauden hyönteispölyttäjät tärkeitä tattarin pähkyläsadolle." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 23 (January 31, 2008): 1–5. http://dx.doi.org/10.33354/smst.76922.
Full textAbstract:
Tattarin (Fagopyrum esculentum) viljelyä varjostavat satovaihtelut, joiden oletetaan johtuvanainakin osaksi kukkien epätäydellisestä pölyttymisestä. Ristipölytteisenä kasvina siitepölynkulkeutumiseksi emikukkaan tarvitaankin lukuisia yhteensopivia tapahtumia. MTT:ssä vuosina 2003 -2007 tehdyn Terveyttä tattarista - hankkeen yhtenä tavoitteena oli tuottaa tietoa siitä, mitä lentäviähyönteisiä tattarilla tavataan ja miten niiden runsauden vaihtelu vaikuttaa pähkyläsatoon.Vuosina 2005 ja 2006 Jokioisilla tehtiin kenttäkokeita, joihin asetettiin tuulen ja sateenläpäiseviä mutta lentävien hyönteisten kulun estäviä telttoja juuri ennen kukinnan alkua.Ensimmäisenä vuonna peitettiin kaksi kolmasosaa kentän ruuduista teltoilla ja puoleen näistä asetettiinmehiläispesä sisälle. Yksi kolmasosa kentän koeruuduista jätettiin avoimeksi, jolloin hyönteisillä oliniihin vapaa pääsy. Toisena vuotena koejäseninä olivat teltalla peitetty ja avoin ruutu. Katteet saivatolla paikoillaan syyskuussa tehtyyn korjuuseen saakka. Kentän reunoille asetettiin mehiläispesiä.Pölyttävien hyönteisten esiintymistä avoimella kentällä seurattiin koko kukintakauden ajan.Avoimen tattarikasvuston kukissa havaittiin pistiäisiä kuten mehiläisiä (Hymenoptera Apismellifera), kimalaisia (Hymenoptera Bombus ssp.) ja ampiaisia (Hymenoptera Vespidae) sekä erilaisiakaksisiipisiä kuten kukkakärpäsiä (Diptera Syrphidae ssp.). Pölyttäjien esiintyminen vaihtelikukintavaiheen aikana. Myös vuosien välillä havaittiin eroja. Tattarin pähkyläsato muodostuu suureltaosin niistä kukista, jotka pölyttyvät kukinnan alkupuolella. Siksi sadon kannalta merkityksellisimpiäovat todennäköisesti juuri mehiläiset ja kaksisiipiset, joita esiintyy runsaana tattarin alkukukinnanaikana heinäkuussa. Tutkimuksessa tattarin pähkyläsato oli 35 g/m2 (35 %) suurempi silloin kunkasvustossa esiintyi runsaasti pölyttäjiä verrattuna tilanteeseen, kun lentäviä hyönteisiä ei päästettykasvustoon. Kerranteiden välisestä vaihtelusta johtuen satoero ei kuitenkaan ollut tilastollisestimerkitsevä ja siksi tulokset eivät ole yleistettävissä. Jatkotutkimuksissa tulisikin kiinnittää huomiotakasvuston peittäviin katemateriaaleihin sekä toistojen määrään.Tutkimusvuosina 2005 ja 2006 tattarin sadot erosivat selvästi toisistaan, vaikka kasvustotkehittyivät molempina vuosina hyvin. Sato oli vuonna 2006 keskimäärin 72 g/m2 (65 %) suurempikuin 2005. Samantapaiset satovaihtelut ovat tyypillisiä myös käytännössä. Hyvänä satovuonna 2006mehiläisiä olikin alkukukintavaiheessa vähintään kaksinkertainen määrä vuotta aikaisempaantilanteeseen. Sen lisäksi sekä mehiläiset että kaksisiipiset esiintyivät runsaimmillaan samaan aikaan eliheinä-elokuun vaihteessa, kun vuotta aikaisemmin hyönteiset esiintyivät hyvin eri aikaan. Pölyttäjienvähyys alkukukintakaudella selittäneekin ainakin osan vuoden 2005 huonosta tattarisadosta.
21
Jaakola, Anne-Mari, and Tarja Pösö. "Lapsen tilanteen arvioiminen lastensuojelussa: analyysia asiakasturvallisuuden ja laadun näkökulmasta." Janus Sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön tutkimuksen aikakauslehti 30, no. 4 (December 13, 2022): 359–75. http://dx.doi.org/10.30668/janus.114926.
Full textAbstract:
Artikkelissa tutkitaan sosiaalityöntekijöiden näkemyksiä lapsen tilanteen arvioinnista ja sen laadusta lastensuojelussa. Lähtökohtana on näkemys siitä, että arviointi on kriittinen kohta sosiaalityössä, koska sen pohjalta tulee ratkaista ja tehdä päätös, miten lapsen ja perheen kanssa edetään työskentelyssä. Arviointia lähestytään laadun ja virheiden ja epäkohtien tunnistamisen näkökulmasta. Tarkastelu pohjautuu sosiaalityöntekijöille osoitettuun kyselyyn (N=210). Analyysi osoitti laadukkaan arvioinnin ja asiakkaan oikeuksien toteuttamisen välisen yhteyden. Myös arviointiin käytettävällä riittävällä ajalla oli yhteys laatuun. Arvioinnin laatu oli sosiaalityöntekijöiden arvioimana varsin korkea, vaikka työpaikan käytössä tai sosiaalityöntekijän tiedossa ei ollut arvioinnin laatua, puutteita tai virheitä käsitteleviä käytäntöjä. Tämä herättää kysymyksen sosiaalityöntekijöiden ja organisaatioiden laatu- ja virhetietoisuudesta. Siksi on tarpeellista selkiinnyttää arvioinnin laatuun ja osaamiseen liittyviä tekijöitä lastensuojelussa osana asiakasturvallisuuden kehittämistä.
22
Yli-Viikari, Anja, Anna Kirveennummi, Taina Lilja, and Katriina Soini. "Green Care: sosiaalinen innovaatio maatalouden ja hyvinvointipalveluiden rajapinnassa." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 26 (January 31, 2010): 1–6. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75759.
Full textAbstract:
”Green Care”(GC) kattaa käsitteenä laajan toimialan, joka luontoa ja maaseutuympäristön resursseja hyödyntäen tarjoaa palveluita ihmisen hyvinvoinnin parantamiseen. Toimiala on Suomessa uusi, siksi tutkimushankkeen lähestymistavaksi valittiin vuorovaikutteinen keskustelu toimijoiden välillä ja erilaisten tutkimusaineistojen kautta tapahtuva triangulaatio. Tähän mennessä on tutkimushankkeessa selvitetty lähinnä GC- palveluiden tuotantoa yrityksissä. Luontoa ja maaseutuympäristöä hyödyntäviä hoivayrityksiä ei ollut helppoa löytää, sillä näitä arvoja ei juurikaan korosteta yritysten markkinoinnista. Poikkeuksena tästä on ratsastusterapian, sosiaalipedagogisen hevostoiminnan, ekopsykologian ja puutarhaterapian toimialat, jossa luonto- ja ympäristöarvot ovat selkeästi nostettu toiminnan keskiöön. Tulevaisuudessa nähdään kuitenkin Green Care -toiminnan mahdollisuudet laajemmin: maaseutumatkailun, harrastustoimintojen, hoivan, kuntoutuksen ja kuntouttavan työtoiminnan erilaisina paikallisina yhdistelminä. Jatkossa tutkimushanke tulee perehtymään tarkemmin ulkomaisten toimintajärjestelmien malleihin sekä suomalaisten asiakastahojen tarpeisiin, minkä pohjalta suomalaista GC- toimintamallia tullaan edelleen tarkentamaan.
23
Kankare, Eliina, Leena Rantala, Tero Ikävalko, Ben Barsties v. Latoszek, and Anne-Maria Laukkanen. "Akustisen äänenlaatuindeksin (AVQI) version 03.01 validointi suomenkielisille puhujille." Puhe ja kieli, no. 3 (December 31, 2020): 165–82. http://dx.doi.org/10.23997/pk.101516.
Full textAbstract:
Akustinen äänenlaatuindeksi (AVQI) on objektiivinen, kuuteen eri akustiseen muuttujaan perustuva äänen arviointimenetelmä. Se käyttää analyysissaan vokaali- ja jatkuvan puheen ääninäytettä, ja siksi AVQI validoidaan ennen käyttöönottoa eri kielille. Tässä tutkimuksessa validoitiin AVQI:n uusi, sisäisesti yhdenmukaisempi, pidempää jatkuvan puheen näytettä käyttävä versio (03.01) suomenkielisille puhujille. Tutkimuksessa oli osallistujina 197 vapaaehtoista, äidinkielenään suomea puhuvaa henkilöä, joista 111 oli sairaalan foniatrisen yksikön potilaita ja 86 terveäänisiä. Osallistujilta tallennettiin luenta- ja vokaaliääninäytteet. Luentanäytteistä mitattiin keskimääräinen kolmen sekunnin vokaaliääntöä vastaava tavujen määrä. Kuusitoista asiantuntijakuuntelijaa arvioi neliportaisella asteikolla äänen yleislaatua. Tilastollisilla menetelmillä arvioitiin AVQI-analyysin diagnostista kykyä erotella terve- ja äänihäiriöääni toisistaan suomenkielisellä aineistolla. Kolmen sekunnin vokaaliääntöä vastaavaksi tavumääräksi määritettiin 31 tavua. AVQI-tulosten ja kuunteluarvioiden välinen yhteys oli vahva (Spearmanin rho 0.77, p= 0.01). Paras erottelevuus terveen- ja äänihäiriöäänen välille saatiin raja-arvolla 1,83. Tutkimus osoitti AVQI 03.01FIN -version toimivan hyvin äänihäiriöiden diagnostisena työkaluna.
24
Vesiaho, Amanda, Hanna Kaihlajärvi, and Mirja Riipinen. "Hevospihattojen ja yksilökarsinoiden kuvittaminen." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 33 (January 31, 2016): 1–5. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75261.
Full textAbstract:
Kuivikkeet ovat iso kuluerä hevostaloudessa ja siksi tallikohtaisesti tulee valita mahdollisimman hyvä ja sopiva kuivike. Tässä tutkimuksessa haastateltiin 10 eri talliyrittäjää, joilla oli keskimäärin 19 hevosta. Haastattelussa kysyttiin turpeen, kutterin, sahanpurun, oljen sekä olki ja ruokohelpipelletin käyttäjäkokemuksia. Työssä selvitettiin kuivikkeiden ominaisuuksia, joita ovat nesteen ja ammoniakinsitomiskyky, pölyävyys, käsiteltävyys, kompostoituvuus, ravinteiden sitominen, menekki ja hinta. Haastatteluilla kartoitettiin myös tallien kuivikelannan loppusijoituskohteita, talliyrittäjien kiinnostusta kuivikkeiden yhteistilauksille ja lannan energiakäyttöön sekä ideoita kuivikkeen menekin vähentämiseksi. Kuivikkeet pitävät hevosen karsinassa kuivana, lämpimänä ja suojaavat sitä vedolta. Kuivike pehmentää kovan lattian, vähentää loukkaantumisia, ruhjeita ja kolhuja sekä houkuttelee hevosen asettumaan makuulle. Hevosen kunnollinen lepo edellyttää kuivaa, puhdasta ja paksua patjaa. Lisäksi kuivikepohja imee kosteutta ja pidättää ammoniakkia, jolloin se ei ole enää otollinen kasvualusta loisille ja bakteereille. Kuivitettu karsina myös edistää ulostamista. Hevonen on muita tuotantoeläimiä riippuvaisempi hengityselimistönsä kunnosta. Siksi on tärkeää huolehtia talliolosuhteista, jossa kuivikkeiden aiheuttamat pölyja epäpuhtaushaitat sekä haitallisten kaasujen muodostuminen voidaan minimoida. Tallin lämpötilan noustessa ammoniakin vapautuminen talliilmaan lisääntyy. Ammoniakki ja muut haitalliset kaasut ärsyttävät hevosen limakalvoja, alentavat ruokahalua, sekä aiheuttavat epäsäännöllistä hengitystä. Haastatteluissa turve koettiin parhaaksi ammoniakin ja nesteensitomiskyvyltään sekä loppusijoituksen soveltuvuudelta peltoon. Sen heikkoutena koettiin pölyävyys, tumma väri, laatupoikkeamat, saatavuus ja turpeennoston ekologiset vaikutukset. Kutteri koettiin valoisaksi ja sen saatavuus hyväksi. Huonoina puolina todettiin kutterin heikko kompostoituvuus, pölyävyys ja riittämätön nesteensitomiskyky. Läheltä saatuna olki on edullisin kuivike, se tuo virikettä hevosille ja soveltuu peltoon hyvin. Olki on työläs siivota, sitä kuluu kuivittamisessa paljon ja sillä on huono imukyky. Olki ja ruokohelpipelletillä on hyvä saatavuus, ne ovat nopeita siivota ja helppoja käsitellä, pelletin menekki on pieni ja ne ovat valoisia. Pelletit vaativat huolellisen kuivikepatjan perustamisen ja sen kustannus on suuri. Huonoina puolina todettiin hevoseen jäävä muru ja pölyävyys. Kumimatto vähentää kuivikkeen menekkiä, mutta investointikustannus on suuri. Kuivikkeen menekin vähentämisessä hyväksi koettiin kumimatto, hevosten ulkoiluajan lisääminen, karsinan siivoustapa ja yksilöllinen kuivitus. Kuivikkeiden yhteishankinnat koettiin hyvänä, mutta niiden ajoittaminen ja säilytystilojen riittävyys koettiin haasteena, koska tilauserät kannattaa olla suuria. Suurin osa haastatelluista yrittäjistä haluaisi laillistaa lannanpolton, polttaa lantaa tai hyödyntää lantaa lämmön talteenottona. Suurin osa loppusijoitti lannan joko omaan tai naapurin peltoon. Tulevaisuuden kiinnostavana kuivikkeena mainittiin kotimainen hamppu.
25
Ruoho, Olli, Vesa Rainio, Kati Partanen, Tapani Kivinen, and Veli-Matti Tuure. "Eläinterveys hiehonkasvatuksen ulkoistamisessa." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 28 (January 31, 2012): 1–5. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75598.
Full textAbstract:
Hiehonkasvatuksen ulkoistaneen tilan keskeisimpiä huolenaiheita on eläinten terveys. Tautiriskin lisäksi keskeisiä terveysnäkökohtia ovat tapaturmariski sekä hiehon valmius poikimiseen ja sen jälkeisiin aineenvaihdunnan muutoksiin.Uusien tarttuvien eläintautien määrä riippuu ensisijaisesti karjakontaktien määrästä. Siis siitä, kuinka monelta tilalta eläimiä tulee tai on tullut. Myös muut tilojen väliset kontaktit, kuten yhteiskuljetukset, yhteislaidunnus, yhteiset työvälineet ja koneet sekä tilojen välinen henkilöliikenne vaikuttavat. Tautiriskiin vaikuttavat myös tilojen tautitilanne ja suojauskäytännöt. Yleensä tilan tautitilannetta ei täysin tunneta, ja siksi yksi kontaktitila lisää tarkoittaa aina tautiriskin lisääntymistä.Hiehojen siirto muualle kasvatettavaksi toisaalta pienentää, toisaalta kasvattaa tartuntojen riskiä. Riskiä pienentää se, että nuorkarja on tartuntoja ajatellen karjan vaarallisin osa. Lehmät ovat jo kohdanneet tilalla olevat taudinaiheuttajat ja muodostaneet niille vastustuskyvyn. Nuorkarjassa on kuitenkin yksilöitä, jotka ovat jo saaneet tartunnan, mutta eivät vielä parantuneet ja levittävät tartuntaa edelleen vasikoihin. vasikoiden terveydelle voi olla eduksi, että nuorkarja siirretään pois esimerkiksi 3 – 4 kuukauden iässä.Tilapari tai tilarengas on turvallinen. Jos kasvattamossa on vain yhden lypsykarjatilan eläimiä, on se tarttuvien tautien kannalta lähes riskitön. Jos kasvattamoon ei tule muualta eläimiä ja se noudattaa samantasoista hygieniaa ja rehuturvallisuutta kuin lypsykarjatila, hiehot eivät saa tartuntoja sen helpommin kuin kotitilallakaan. Jos kasvattamoon tulee eläimiä useammalta tilalta tautiriskiä voi pienentää, jos mikään tiloista ei osta eläimiä muualta. Tilarenkaan tautitilanne on huonompi tai yhtä hyvä kuin renkaan huonoimman tilan. Tilarengas on suojatumpi kuin yksittäinen tila, joka ostaa vuosittain hiehon tai lehmän milloin mistäkin. Tilarenkaassa vaaditaan kuitenkin kaikkien sitoutumista, eikä eläimen osto omaan karjaan ole enää yksityisasia.Salmonella pysäyttää kasvattamon eläinliikenteen ja tartunnan saneeraaminen omalla kustannuksella tulee kalliiksi. Hiehokasvattamot eivät saa salmonellavakuutusta meijereiden ja teurastamojen kautta ryhmävakuutuksena, mutta tilakohtaisen vakuutuksen ottaminen on suositeltavaa.Hiehokasvattamon käyttöasteen tulisi olla korkea, jotta investoinneista saa kannattavan. Jos lähettäjätiloilta ei tule riittävästi eläimiä, tekisi mieli ostaa muualta. Tautitorjunnan kannalta tämä on huono vaihtoehto. Ulkopuolisten eläinten tulo hiehokasvattamoon on erityisesti lypsykarjatilojen etu. Siksi on hyvä sopia, että lypsykarjatila maksaa hiehokasvattamon eläinpaikoista varausmaksua. Kasvattamo saa siten korvauksen kaikista eläinpaikoista ja on lypsykarjatilan oma asia, miten suurta osaa varaamistaan paikoista se käyttää.Hiehonkasvatuksen ulkoistamisella tulee pyrkiä siihen, että hiehojen hoito paranee kotioloihin verrattuna. Ruokinnan osalta tähän on hyvät edellytykset. Hiehoja ruokitaan nimenomaan hiehojen ehdoilla ja kasvattamo voi tuottaa ja käyttää täyttävämpää säilörehua kuin lypsykarjassa on mielekästä.
26
Kaunismaa, Eeva, Päivi Nerg, Minna Karhunen, and Jarkko Majava. "Julkisen hallinnon strategia: Näin suomalaista julkista hallintoa uudistetaan 2020-luvulla." Hallinnon Tutkimus 40, no. 1 (April 12, 2021): 69–77. http://dx.doi.org/10.37450/ht.102468.
Full textAbstract:
Kiihtyvä ilmastokriisi, ikääntyvä ja keskittyvä väestö, digitalisaatio ja sen aiheuttama työn murros sekä globaalistuva ja muuttuva talous haastavat kuitenkin hallinnon rakenteita ja toimenpiteitä, jotka on luotu pääasiassa viime vuosisadan aikana. Lisääntyvät kriisit ja poikkeustilanteet haastavat demokraattisen järjestelmän kykyä toimia ja ohjata yhteiskunnallista kehitystä. Ne nostavat esiin jännitteitä esimerkiksi demokraattisen päätöksenteon ja yli vaalikausien ulottuvien kehityskaarien sekä asiantuntijatiedon ja poliittisen päätöksenteon välille. Siksi tarvitaan uusia tapoja varmistaa hyvinvointi kestävällä tavalla.
Julkisen hallinnon strategia rakentaa suomalaisen hallinnon uudistamisen kehyksen, jotta suomalaisella yhteiskunnalla on valmiuksia kehittää vastauksia tämän vuosikymmenen isoihin periaatteellisiin kysymyksiin ja vahvistaa demokraattisen oikeusvaltion tulevaisuutta. Strategian kuusi päämäärää määrittävät suomalaisen hallinnon uudistamiselle yhteisen suunnan. Sen toimintalinjaukset puolestaan tunnistavat konkreettiset muutoksen kohteet, joilla lisätään hallinnon toimintaedellytyksiä ja kyvykkyyksiä, jotta suomalainen yhteiskunta on valmis vastaamaan tämän vuosikymmenen akuutteihin haasteisiin ja muutoksiin. Nämä molemmat näkökulmat ja uudistamisen tasot tarvitaan, jotta suomalainen hallinto kykenee luomaan kestävää hyvinvointia vielä 2030-luvulla.
27
Lilja, Niina, and Terhi Tapaninen. "Suomen kielen käyttämisen ja oppimisen mahdollisuudet ammatillisen oppilaitoksen rakennusalan vuorovaikutustilanteissa." Puhe ja kieli, no. 1 (June 10, 2019): 69–98. http://dx.doi.org/10.23997/pk.74506.
Full textAbstract:
Viime vuosina työelämään osallistumisen merkitystä kotoutumisessa on korostettu yhä enemmän. Erityisesti aikuiset maahanmuuttajat halutaan integroida työelämään mahdollisimman nopeasti paitsi taloudellisista syistä myös siksi, että maahanmuuttajien mukanaan tuoma tietotaito saataisiin käyttöön. Yhtenä tehokkaana tapana integroida maahanmuuttajia työmarkkinoille on pidetty kielenopetuksen yhdistämistä ammatilliseen opetukseen. Aikuisten kotoutumiskoulutukseen onkin kehitetty uudet toteutusmallit, joissa painotetaan ammatillista kielitaitoa ja koulutuksen työelämärelevanssia. Uudet toteutusmallit tuovat kotoutumiskoulutukseen haasteita, koska tutkittua tietoa siitä, millaista kielitaitoa eri ammateissa ja työtehtävissä tarvitaan, on olemassa vasta vähän. Erityisesti suorittavan työn työtehtävien kielikäytänteiden tutkimus on vähäistä niin meillä Suomessa kuin kansainvälisestikin.Tarkastelemme tässä artikkelissa rakennusalan työtehtävien kielikäytänteitä ammatillisen kotoutumiskoulutuksen työtilanteissa. Aineisto on kerätty video- ja ääninauhoittamalla rakennusalan työtilanteita yhden viikon ajan. Analyysimenetelmänä on multimodaalinen keskustelunanalyysi. Analyysi osoittaa, että rakennusalan vuorovaikutustilanteissa kielen käyttö on hyvin kiinteässä yhteydessä tilanteen materiaaliseen ja fyysiseen ympäristöön. Tilanteissa korostuu ohjaileva toiminta: tarvitaan taitoa ohjeistaa työtovereita ja pyytää heiltä työkaluja tai apua, ja tässä myös ammattialan erikoissanaston osaaminen on tärkeää.
28
Lattu, Satu-Johanna, Heikki Moisio, and Eeva-Mari Miettinen. "Empaattisempi sosiaaliala luomassa empaattisempaa yhteiskuntaa." Sosiaalipedagoginen aikakauskirja 23, no. 2 (December 20, 2022): 71–84. http://dx.doi.org/10.30675/sa.119759.
Full textAbstract:
Empatia on keskeisessä roolissa sosiaalialan suhdeperusteisessa työssä. Tässä katsauksessa tarkastellaan empatian roolia ja sen haasteita sosiaalialan työssä. Pohdintaa ohjaavat kysymykset siitä, millaista empatiaa sosiaalialalla tarvitaan ja mistä empatian haasteet juontavat juurensa sekä millaisena sosiaalialan empatia näyttäytyy reflektiivisen empatian kautta. Empatian moniulotteinen tarkastelu paljastaa sen alttiuden ulkopuolisille vaikutteille. Parhaimmillaan empatia ei ole vain tunne tai kehitettävä taito vaan paljon laajempi tapa nähdä maailmaa. Auttamisammateissa empatiaan liitetään usein haavoittavuus ja empatiaväsymys. Sosiaalialalla empatiaa onkin siksi erityisen tärkeä tarkastella kehitettävänä taitona, moniulotteisena kokemuksena ja maailmankatsomuksena, jolla on vaikutusta sosiaalityön laatuun ja työntekijän hyvinvointiin. Yhtenä ratkaisuna empatian haasteisiin voidaan pitää reflektiivistä empatiaa. Reflektiivinen empatia perustuu kykyyn eritellä empatian eri ulottuvuuksia ja samalla hahmottaa, miten maailmankuvamme, tunteemme, oletuksemme ja asenteemme sekä niiden taustalla olevat kulttuuriset, poliittiset ja yhteiskunnalliset ulottuvuudet vaikuttavat empatiaan ja tapaamme kokea sitä. Reflektiivinen empatia yhdistettynä yhteiskuntakriittiseen ja reformistiseen sosiaalipedagogiseen toimintaan mahdollistaa siirtymän kohti empaattisempaa kulttuuria ja inhimillisempää yhteiskuntaa.
29
Santala, Susanna. "Oikeus tietoon." Tahiti 12, no. 2 (May 25, 2022): 93–111. http://dx.doi.org/10.23995/tht.115725.
Full textAbstract:
Helsingin keskustakirjasto Oodi (2012–2018) on kaupungin uusin maamerkki, suomalaisen nykyarkkitehtuurin merkkiteos keskellä uudistuvaa metropolialuetta. Oodi on myös kaupungin keskeinen infrastruktuuriliittymä, joka mahdollistaa kuntalaisille suunnattujen monipuolisten palveluiden hyödyntämisen. Oodin kiistattoman rakennustaiteellisen arvon ohella keskustakirjastoa tulisi siksi tarkastella myös hyvinvointiyhteiskunnan infrastruktuurina. Vaikka arkipuheessa infrastruktuuri mielletään usein liikenne- ja viestintäjärjestelmien sekä sähkö- ja viemäriverkostojen kaltaisiksi rakenteiksi, on huomattava, että infrastruktuurin tarkempi määritelmä kattaa myös sairaaloiden, koulujen ja kirjastojen kaltaisia instituutioita sekä niiden ylläpidon edellyttämää tietoa. Viimeaikaisessa tutkimuksessa onkin kiinnitetty entistä enemmän huomiota rakennuksiin terminaaleina, erilaisten palveluiden liittyminä sekä infrastruktuurin, maiseman ja arkkitehtuurin muodostamina päällekkäisinä verkostoina. Hallinnantutkimuksen näkökulmasta kirjastojen kaltaiset infrastruktuuriliittymät mahdollistavat hyvinvointiyhteiskunnan palveluiden hyödyntämisen ja samanaikaisen poliittisen subjektinmuodostuksen, kansalaisten etäältä ohjaamisen. Tämä artikkeli käsittelee Arkkitehtitoimisto ALAn suunnittelemaa Oodia hyvinvointiyhteiskunnan viitekehyksessä, infrastruktuurintutkimuksen ja hallinnantutkimuksen näkökulmista. ALAn tuotanto tarjoaa erinomaisen lähtökohdan tämänkaltaiselle lähestymistavalle, sillä Helsingin keskustakirjasto Oodin lisäksi toimisto on suunnitellut Helsinki-Vantaan lentoaseman laajennuksen (2017–2021), Saukonlaiturin maisemallisen pysäköintitalon (2016–2021) sekä Länsimetron asemien arkkitehtuuria (2009–). Artikkelin keskeisen tutkimusaineiston muodostavat ALAn osakkaiden haastattelut.
30
Kaartinen, Miina. "Paluu Hoikkaan." Lähikuva – audiovisuaalisen kulttuurin tieteellinen julkaisu 30, no. 3 (October 26, 2017): 46–61. http://dx.doi.org/10.23994/lk.66592.
Full textAbstract:
Televisiosarja Metsolat saavutti aikanaan suuren suosion 1990-luvun Suomessa. Tutkijat selittivät sarjan miljoonayleisöä etenkin sillä, että sen nostalginen maaseutumiljöö puhutteli talouslamasta kärsivää kansaa. Keskustelussa Metsoloita tulkittiin lähinnä symbolisella tasolla, jolloin sarjan sosiaaliset merkitykset jäivät huomioimatta.
Sosiaalityötä ja kulttuurintutkimusta yhdistävä artikkeli palaa Metsoloiden pariin ja avaa uuden näkökulman sen merkityksiin. Huomion keskiössä ovat nyt sarjan poikkeuksellisen monipuoliset vaikeuksien voittamisesta kertovat tarinat eli selviytymistarinat. Kerronnalliseen tutkimusperinteeseen kiinnittyen aineiston selviytymistarinat ymmärretään artikkelissa kulttuurisiksi mallitarinoiksi, joilla on seurauksensa todellisten ihmisten arjelle. Siksi sarjan tarinat tulee myös ottaa vakavasti. Artikkeli keskittyy analyysissään Metsoloiden kahden keskeisen henkilön, Erkki Metsolan ja Risto Metsolan, tarinoihin. Erkin ja Riston selviytymistarinoiden avulla pohditaan, miten selviytymisen ilmiö rakentuu sarjassa ja mistä elementeistä tuo selviytyminen koostuu.
Artikkelin mukaan Metsoloiden selviytymistä ei voida jäljittää vain tiettyyn tarinatyyppiin kuten sankaritarinaan. Sen sijaan sarjan selviytymisessä on kyse jatkuvasta elämänkulun prosessista. Artikkeli tuo esiin kulttuuristen selviytymistarinoiden inhimillisyyden ja osoittaa siten vuosikymmenten takaisen televisiosarjan ajankohtaiset ja universaalit merkitykset.
31
Hoppula, Kalle, and Kati Hoppula. "Vähentävätkö mansikan pöytäviljely ja kausihuonetuotanto harmaahometta ja härmää?" Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 26 (January 31, 2010): 1–3. http://dx.doi.org/10.33354/smst.76851.
Full textAbstract:
Mansikan kausihuone- ja pöytäviljely ovat yleistyneet viime vuosina muualla Euroopassa.Kausihuonetuotannon etuina ovat sadon aikaistaminen ja sadon laadun varmistaminen, pöytäviljelynetuina maalevintäisten kasvitautien aiheuttamien ongelmien vähentyminen, viljelykiertotarpeenpoistuminen sekä nopeampi poiminta. MTT Sotkamon tutkimusasemalla tutkittiin kasvukaudella 2009näiden viljelymenetelmien vaikutusta mansikan härmän ja harmaahomeen esiintymiseen sadossa.Koe sisälsi neljä käsittelyä: 1) pöytäviljely kausihuoneessa, 2) pöytäviljely avomaalla, 3)kausihuoneviljely maassa ja 4) viljely avomaalla ilman kausihuonetta tai pöytiä. Lisäksi kaikkikäsittelyt toistettiin kahdella eri lajikkeella, jotka olivat Polka ja Honeoye. Maassa olleet taimet saivatkaksi homeruiskutusta ja yhden härmäruiskutuksen. Pöydillä olevat taimet eivät saaneetkasvinsuojelua, koska vieressä maassa olevat taimet tuottivat samanaikaisesti satoa pöytämansikoidenkukinnan kanssa.Tässä kokeessa kausihuoneviljely ei vähentänyt harmaahomeen ja härmän määrää sadossa.Käsittelyssä kausihuone+pöytäviljely harmaahomeen määrä kokonaissadosta oli pienempi, muttatoisaalta härmän määrä suurempi kuin muissa käsittelyissä. Kauppakelpoisen sadon suhteellinenmäärä ei siksi lisääntynyt kausihuonepöytäviljelyssä. Ruiskutusten vaikutuksia oli mahdotontaarvioida, sillä pöytäviljelyssä mansikkakasvusto kukki ja aloitti sadontuoton noin kuukauttamyöhemmin kuin avomaakasvustoissa. Ilmasto pöytäviljeltyjen marjojen kukkiessa ja kehittyessä olierilainen kuin ilmasto maassa viljeltyjen marjojen kukkiessa ja kehittyessä. Koe antaa kuitenkinsuuntaa-antavia tuloksia.
32
Nissinen, Sari Päivikki, Erja Sormunen, and Timo Leino. "Työpaikkaselvityksen digitaaliset ratkaisut ja kehittämistarpeet työterveyshuollossa." Finnish Journal of eHealth and eWelfare 14, no. 1 (April 14, 2022): 104–18. http://dx.doi.org/10.23996/fjhw.111725.
Full textAbstract:
Työpaikkaselvitys on työterveyshuollon ja työpaikan yhteistyön lähtökohta ja osa työpaikan työsuojelutoimintaa. Työpaikkaselvityksessä työterveyshuolto arvioi toistuvin työpaikkakäynnein työhön, työympäristöön ja työyhteisöön liittyvien terveysvaarojen, kuormitustekijöiden ja voimavaratekijöiden terveydellistä merkitystä ja merkitystä työkyvylle. Muuttunut työelämä ja digitalisaatio ovat kuitenkin lisänneet työn monimuotoisuutta ja työtä tehdään yhä enemmän virtuaalisissa työyhteisöissä. Siksi digitalisoitu työpaikkaselvitys on yleistynyt työterveyspalveluissa. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa työterveyshuollon digitalisoidusta työpaikkaselvityksestä. Tutkimus tehtiin laadullisena tutkimuksena elo-syyskuussa 2019. Tutkittavat (n = 18) olivat työterveysammattilaisia, jotka työskentelivät kahdeksalla eri työterveyshuollon palveluntuottajalla. Aineisto kerättiin ryhmähaastatteluina (n = 8), joiden teemat liittyivät työterveyshuollon työpaikkaselvitysprosessin eri vaiheisiin. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysimenetelmällä. Haastattelujen mukaan digitalisoitu työpaikkaselvitys sisälsi yleisimmin esihenkilöille ja työntekijöille kohdennetun sähköisen kyselyn työn vaara- ja kuormitustekijöistä sekä digitaalisen alustan työterveyshuollon ja työpaikan yhteiseen dokumenttien hallintaan ja yhteydenpitoon. Kehitystarpeina mainittiin sähköisten kyselyjen yhtenäistäminen sekä mahdollisuus hyödyntää aiempia työpaikkaselvitysraportteja. Lisäksi työpaikkaselvitysraportit pitäisi pystyä näyttämään työpaikoille visuaalisemmassa muodossa. Digitalisoitu työpaikkaselvitys on useimmiten sähköinen kyselylomake. Vaikka teknologian käytössä on tapahtunut pientä edistystä, on välttämätöntä jatkaa työpaikkaselvitysprosessin digitaalista kehittämistä. Teknologia mahdollistaa työn reaaliaikaisen havainnoinnin, jopa niillä työpaikoilla, joissa työterveyshuollon ammattilaiset eivät voi käydä fyysisesti paikalla.
33
Huokkola, Tuija. "Susan Kuronen – ”valtakunnan avautuja”." Prologi 4, no. 1 (December 15, 2008): 68–83. http://dx.doi.org/10.33352/prlg.95803.
Full textAbstract:
Pääministeri Vanhasen naisystävästä Susan Kurosesta (sittemmin Ruusunen) kehkeytyi mediassa ennennäkemätön ilmiö. Alkujaan myönteinen suhtautuminen muuttui negatiiviseksi pian suhteen päätyttyä, ja kirjoittelu oli kuumimmillaan alkuvuodesta 2007. Kurosen esiintyminen Ruben & Joonas -show’ssa 25.1.2007 ja tulossa oleva kirja aiheuttivat lisää kohua ja nostattivat suuttumusta internetin keskustelupalstoilla. Artikkelini aineistona on Ruben & Joonas -show'n jälkeen Suomi24:n keskustelupalstalla ollut viestiketju Vuosisadan rakkaustarina. Tarkastelen aluksi, miten Susan Kurosesta kirjoitetaan tässä viestiketjussa. Pyrin myös selvittämään, miksi Kuronen herättää niin paljon suuttumusta. Kohun voimakkuus ja ihmisten kiihkeät reaktiot viittaavat siihen, että Kuronen on rikkonut kulttuurisia normeja jollakin tavalla. Aineiston pohjalta pohdin, mitä normeja Kuronen on rikkonut ja onko hän niiden seurauksena menettänyt kasvonsa suuren yleisön silmissä. Tulkitsen aineistoa diskursiivisesta näkökulmasta jaettujen kulttuuristen kokemuksien ja merkitysten kautta. Keskustelussa käydään neuvottelua aidon rakkauden ja parisuhteen kriteereistä, seurusteluun kuuluvista normeista, normirikkomuksista ja vastuusta. Kasvojen käsitteeseen kuuluu statuksen, kunnian ja arvokkuuden säilyttäminen. Kuronen ei osannut käyttäytyä seurustelusuhteen ja asemansa normien mukaan ja menetti siksi kasvonsa suuren yleisön silmissä. Toistuvat normirikkomukset ja kasvojen menetys saavat ihmiset tuntemaan myötähäpeää ja kollektiivista suuttumusta, joka ilmenee tunteenpurkauksina ja kritiikkinä keskustelupalstalla.
34
Hoppula, Kalle, Markku Kajalo, Kati Hoppula, Marja Uusitalo, Risto Tahvonen, and Kirsti Voho. "Marjanviljelystä vahva elinkeino Pohjois-Suomeen –hanke kehittää pohjoista marjanviljelyä." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 26 (January 31, 2010): 1–3. http://dx.doi.org/10.33354/smst.76805.
Full textAbstract:
Pohjois-Suomi eli Kainuun, Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin maakunnat ovat marjanviljelyn alituotantoaluettaja alueella olisikin tilaa nykyistä huomattavasti laajemmalle marjanviljelylle. Yhdessä Ruotsin ja Norjanpohjoisosien kanssa alue on maailman pohjoisinta marjanviljelyaluetta ja siksi alueella tarvitaan erityistietoapohjoisiin olosuhteisiin soveltuvista viljelymenetelmistä ja lajikkeista.MTT, Oulun yliopisto ja ProAgria Oulu toteuttavat alueella hanketta ”Marjanviljelystä vahva elinkeinoPohjois-Suomeen”, jonka puitteissa Pohjois-Suomen alueella testataan uusia marjanviljelymenetelmiä jamarjalajikkeita sekä tuotetaan tietoa viljelyn taloudesta. MTT:n tehtävänä on tuottaa kenttäkokeissabiologista ja viljelyteknistä tietoa, Oulun yliopisto tuottaa MTT:n kokeiden pohjaltatuotantokustannuslaskelmia ja ProAgria Oulu vastaa tiedon siirtymisestä alueen viljelijöille.Hankkeessa tehdään lajikekokeita mansikalla, vadelmalla, musta-, viher- ja valkoherukalla,pensasmustikalla. Mansikalla ja vadelmalla tutkitaan kausihuoneviljelyä sekä kastelua ja lannoitusta,mansikalla tabletop- eli pöytäviljelyä ja mustaherukalla eri tuotantopanosten vaikutusta viljelynkannattavuuteen. Lisäksi hanke tekee pienimuotoista lajikekoetoimintaa erikoismarjoilla. Kokeet tehdäänMTT:n Sotkamon, Ruukin ja Rovaniemen tutkimusasemilla.Hanketta hallinnoi MTT:n Puutarhakasvit –tutkimusryhmä MTT Sotkamon tutkimusasemalta käsin.Hanketta rahoitetaan EU:n Maaseuturahastosta Kainuun, Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin TE-keskusten kautta.Hankkeen kesto on 27.3.2008–28.2.2012 ja kokonaisbudjetti on 545 849 euroa. Hankkeelle ovat antaneetlisäksi materiaalisponsorointia Puutarha Tahvoset Oy, Marja-Suomen Taimituotanto Oy, Kekkilä Oyj ja R.Laaksonen Oy.
35
Vaahensalo, Elina. "”Uuniin siitä” – Väkivaltainen ja toiseuttava verkkokeskustelu Ylilaudalla." Lähikuva – audiovisuaalisen kulttuurin tieteellinen julkaisu 35, no. 3 (September 21, 2022): 29–44. http://dx.doi.org/10.23994/lk.121893.
Full textAbstract:
Verkon vihapuhe on yksi teknologiavälitteisen väkivallan muoto. Sen vaikutukset ovat harvoin välittömiä tai fyysisiä, vaan enemmänkin toiston kautta voimistuvia. Siksi verkon vihapuhekaan ei ole ”vain puhetta”. Sosiaalisella medialla on arjessamme alati kasvava vaikutus. Siksi myös identiteettimme hahmottuvat yhä enemmän verkossa muodostuvien yhteisöllisyyksien kautta.Tässä artikkelissa tarkastelen tällaista vihamielisyyteen sekä erityisesti väkivaltaisiin sisältöihin kytkeytyvää yhteisöllisyyttä toiseuttavan verkkokeskustelun käsitteen avulla. Tapausesimerkkinä käytän kuvafoorumi Ylilautaa, jonka anonyymin keskustelukulttuurin ongelmia on käsitelty laajasti sekä suomalaisessa julkisessa keskustelussa että akateemisessa kontekstissa. Tavoitteeni on selvittää, millaisia väkivaltaisen toiseuttavan verkkokeskustelun muotoja Ylilaudan pidäkkeettömäksi tunnustetulta Satunnainen-keskustelualueelta on tunnistettavissa ja millaiseksi toiseuden tuottajan ja ”Toisen” suhde näissä vuorovaikutustilanteissa rakentuu. Millaisia merkityksiä väkivallan kuvauksilla on toiseuden tuottamisen kannalta?Väkivaltainen toiseuttava verkkokeskustelu on Ylilaudan kontekstissa jäsennettävissä kohtaamisen ja ulossulkemisen kautta. Kohtaavan, väkivaltaisen toiseuttamisen keinoin käyttäjät tunnustavat toiseuttamisen kohteen läsnäolon keskustelussa. Ulossulkeva, väkivaltainen toiseuttaminen on keino kuvailla yhteisöstä ulkopuoliseksi hahmotettua Toista. Väkivaltainen toiseuttava verkkokeskustelu on keino reagoida yhteisön sisällä ilmaistuun ei-toivottuun käytökseen sekä tapa määrittää ja kuvailla identiteettejä, jotka nähdään yhteisöstä käsin ulkopuolisina.Avainsanat: verkkokeskustelu, verkkoyhteisöt, toiseus, toiseuttaminen, Ylilauta, verkkoväkivalta“Get in the oven” – Violent and othering online discourseDiscursive online hate is a form of technology-facilitated violence. Its effects are rarely immediate or physical, but the impact of hostile, violent online content is often amplified through repetition. That is why online hate speech should not be dismissed as “mere talk”. With the growing influence of social media, our identities are increasingly taking shape in online communities.In this article, I explore online communality and violent content by applying the concept of ‘othering online discourse’. As a case study, I use the Finnish image board Ylilauta, whose problematic discussion culture has been widely discussed both in Finnish public discourse and in the academic context. My aim is to find out what forms of violent and othering online discourse can be identified in Ylilauta’s infamously unrestrained Satunnainen discussion area, and what is the interaction like between the producers of otherness and the “Other” within these othering discourses. What kinds of meanings do descriptions of violence have in terms of producing otherness?Violent and othering online discourse expressed on Ylilauta can be divided into two main categories: confronting practices of othering and excluding practices of othering. By means of confronting and violent othering, users acknowledge the presence of the Other. Excluding, violent othering is a way to describe Others that are perceived as outsiders. Violent, othering online discourse is a way of reacting to unwanted behavior within a community and a way of defining and describing individuals and groups of people that are seen as outsiders.Keywords: online discourse, online communities, otherness, othering, Ylilauta, online violence
36
Shofa, Maryam Shofa. "Sisi Sunni az-ZamakhsyarÄ« Telaah Ayat-ayat Siksa Kubur dalam al-KasysyÄf." SUHUF 4, no. 1 (November 5, 2015): 53–73. http://dx.doi.org/10.22548/shf.v4i1.65.
Full textAbstract:
The leanings of az-Zamakhsyari towards the Mu’tazili sect is clearly seen in his Qur’anic exegesis text called al-KasysyÄf. Many Islamic scholars have already identified and demonstrated the Mu’tazili sectarian tendencies of az-Zamakhsyari. He used his expertise in the field of literature in order to present an interpretation of the Qur’an as supporting his sect’s viewpoint. However, this article will explore a different approach to demonstrate another side of az-Zamakhsyari. The writer will trace his interpretation in exegesis, particularly on the verses dealing with the concept of torture in the graveyard, to reveal the Sunnite side of az-Zamakhsyari,.
37
Häkkinen, Tiina. "Tutkimuskohteena Suomen evankelisluterilaisen kirkon nuorisotyön itseymmärrys." Sosiaalipedagoginen aikakauskirja 16 (November 30, 2015): 221–34. http://dx.doi.org/10.30675/sa.122667.
Full textAbstract:
Kirkon nuorisotyön juuret ulottuvat reilusti yli sadan vuoden taakse, suomalaisen kansalaisyhteiskunnan syntyvaiheisiin. Nykyisin kirkon kasvatustoiminta ja nuorisotyö ovat vakiinnuttaneet asemansa ja lunastaneet paikkansa merkittävinä yhteistyökumppaneina monessa kohdin. Työn alkuvaiheessa, kuten myös myöhemmissä muutosvaiheissa, motiivina ja vaikuttimena on ollut huoli kristillisten arvojen ja kotikasvatuksen ohenemisesta ja toisaalta historiallisten rakennemuutosten (esim. kaupungistuminen ja teollistuminen) myötä syntynyt tarve sosiaaliseen (diakoniseen) nuorisotyöhön. Työn peruslähtökohta on ollut ja on edelleen kirkon hengellisessä työssä. Eri aikakausina kristillinen kasvatus ja hengellinen työ sekä sosiaalinen nuorisotyö on kuitenkin saanut (arjen)työn kontekstissa erilaisia tulkintoja: työn motiiveja ja lähtökohtia on ymmärretty ja painotettu eri tavoin. Olen aloittamassa väitöstutkimuksen tekemistä Suomen evankelis-luterilaisen kirkon nuorisotyön ajattelun ja itseymmärryksen kehittymisestä 1900-luvulla. Tutkimukseni tavoitteena on selvittää, miten nuorisotyötä on tulkittu ja miten sen tekemistä on perusteltu 1900-luvun kuluessa. Aiheen merkittävyys perustuu olettamukseen, jonka mukaan huomion kiinnittäminen nuorisotyön itseymmärrykseen auttaa hahmottamaan ja jäsentämään työtä nykyisessä yhteiskunnallisessa muutosvaiheessa. Lisäksi aihetta voidaan pitää tärkeänä erityisesti siksi, että tällä hetkellä kirkon toiminnan merkitystä tarkastellaan ja arvioidaan kriittisesti sekä kirkon ja seurakuntien omasta toimesta että muiden toimijoiden taholta. Tutkimuksessani pyrin hahmottamaan sitä, miten kirkon nuorisotyö on eri aikoina ymmärretty, ja tarkoitukseni on tehdä se sosiaalipedagogisen tiedonmuodostuksen ja viitekehyksen avulla.
38
Nevala, Arto, Kimmo Isotalo, and Hannu Itkonen. "Miksi Suomesta tuli vuosikymmeniksi jääkiekko- mutta ei jalkapallomaa?" Ennen ja nyt: Historian tietosanomat 20, no. 3 (September 21, 2020): 2–23. http://dx.doi.org/10.37449/ennenjanyt.94378.
Full textAbstract:
Suomen miesten ja naisten jääkiekkomaajoukkueet ovat pelanneet lajin arvoturnauksissa vuosikymmenten ajan. Jalkapallossa miehet selviytyivät ensimmäisen kerran arvokisojen lopputurnaukseen vasta syksyllä 2019. Naiset onnistuivat tässä kahdesti jo 2000-luvun alussa, mutta se ei muuta kokonaiskuvaa; Suomi on jääkiekkomaa.
Artikkelissa lähestymme Suomen jalkapallo-jääkiekko -asetelmaa historiallisen muutoksen näkökulmasta. Peruskysymyksemme on, miksi Suomesta tuli jääkiekkomaa, eikä jalkapallomaa. Analysoimme, mitkä ovat olleet lajien kehityksien keskeisiä muutos- ja murroskohtia. Tavoitteenamme on ajoittaa yhtäläisyyksiä, mutta ennen kaikkea erojen syntymistä. Siksi jaksotamme nykytilanteeseen johtaneen kehityksen kolmeen aikakauteen, jotka kiinnitämme suomalaisen yhteiskunnan modernisoitumiseen, liikuntakulttuurin muutokseen sekä kansainvälisen toimintaympäristön murrokseen.
Jääkiekko ja jalkapallo kehittyivät ensimmäisessä vaiheessa 1960-luvulle asti samantyylisesti ja lajien toiminta oli monilta osin hapuilevaa ja vaatimatonta. Jääkiekon irtiotto muihin lajeihin ajoittui kahteen toisen maailmansodan jälkeisen Suomen isoon rakennemuutokseen. 1960- ja 1970-luvuilla jääkiekko hyödynsi teollistumisen ja palveluistumisen, vaurastumisen, kaupungistumisen sekä kulutusyhteiskuntaan siirtymisen luoman uuden urheilukulttuurisen potentiaalin parhaiten. Se kehitti harrastusoloja, ammattimaisti ennakkoluulottomasti toimintaansa ja loi modernisoituvaan yhteiskuntaan sopineen konseptin.
Näin jääkiekko oli hyvässä kunnossa, kun vanhojen rakenteiden purkautuminen ja markkinallistuminen muuttivat Suomea 1990-luvulta lähtien. Lajin toimintamekanismit vastasivat jo monelta osin uuden ajan vaatimuksia. Lisäksi urheilun järjestökentän sekasorto ja kansainvälinen menestys vahvistivat jääkiekon asemaa. Näin laji onnistui toistamiseen hyödyntämään yhteiskunnallisen muutoksen luoman uudenlaisen tilanteen ja tekemään eroa muihin lajeihin, myös jalkapalloon.
39
Turtiainen, Marjut. "Mustikka- ja puolukkasatojen vuotuisen vaihtelun ja talteenoton tarkastelua valtakunnallisesti ja Itä-Suomen alueella." Alue ja Ympäristö 50, no. 1 (June 15, 2021): 4–27. http://dx.doi.org/10.30663/ay.91510.
Full textAbstract:
Suomessa on seurattu vuosittain 1990-luvulta lähtien tärkeimpien luonnonmarjalajiemme satoja Metsäntutkimuslaitoksen (nyk. Luonnonvarakeskus) toteuttaman ns. MASI-inventoinnin avulla. Inventointiverkosto on supistunut alkuperäisestä eikä kata tasaisesti maan kaikkia osia. Aiemmassa tutkimuksessa on hyödynnetty vuosien 1997-2008 MASI-aineistoa, kun on arvioitu mustikan ja puolukan valtakunnallisia keskisatoja (kg/ha). Niiden perusteella on kalibroitu keskinkertaisen satovuoden kokonaissadot runsaille ja heikoille satovuosille. Tässä tutkimuksessa analysoin MASI-aineistosta laskettujen valtakunnallisten keskisatojen aikasarjaa vuosina 1997-2018 ja arvioin molempien marjalajien keskisadot Itä-Suomelle vuosina 2001-2018. Kvantitatiivisilla ja kvalitatiivisilla aineistoilla tarkastelin arvioitujen keskisatojen luotettavuutta kiinnittäen huomiota erityisesti Itä-Suomen arvioihin. Itä-Suomen vuotuisista puolukan keskisadoista puolet osoittautui kalibroinnin kannalta epäluotettaviksi; mustikalla vastaavia tapauksia oli vain kolme. Siten Itä-Suomen puolukan kokonaissatoa ei ole mielekästä kalibroida nykyisen alueellisen MASI-aineiston perusteella. Seuraavaksi kalibroin mustikan ja puolukan valtakunnalliset kokonaissadot ja erikseen mustikan Itä-Suomen kokonaissadon vuodelle 2011 sekä arvioin alustavat talteenottoasteet vuonna 2011. Suomalaiset ja thaimaalaiset poimivat 9 % valtakunnallisesta mustikan ja 10 % puolukan kokonaissadosta. Itä-Suomessa mustikan alustava talteenottoaste oli 14 %. Vuosina 1997-2018 mustikan valtakunnalliset kokonaissadot vaihtelivat samansuuruisesti kuin 1997-2008, mutta puolukkasadoissa oli vaihtelua hieman enemmän kuin kymmenen vuotta lyhyemmällä ajanjaksolla. Tutkimus osoitti paitsi aineiston koon, myös tulosten luotettavuustarkastelujen merkityksellisyyden, ja siksi mahdollisissa jatkotutkimuksissa kannattaisi myös käyttää monimenetelmätutkimusta. Erityisesti laadullisten aineistojen hyödyntämiseen tulisi panostaa vielä tätä tutkimusta enemmän.
40
Sarhemaa, Maria, and Judit Takács. "Unkarilaisten henkilönnimien ja nimenvalinnan erityispiirteitä." Sananjalka 60, no. 60. (December 17, 2018): 274–85. http://dx.doi.org/10.30673/sja.70129.
Full textAbstract:
Artikkeli käsittelee unkarilaisia henkilönnimiä, nimifraaseja ja nimenvalintaa sekä etunimiin kytkeytyviä merkityksiä ja kokoaa niitä käsittelevää kirjallisuutta. Käsittely on osittain kontrastiivista: unkarilaista käytäntöä verrataan suomalaiseen sellaisissa kohdissa, joissa se helpottaa suomalaista lukijaa. Artikkelin näkökulma on alussa yhteiskunnallinen ja sosio-onomastinen ja tarkastelussa ovat unkarilaiset nimifraasit sekä niiden eri osat. Myöhemmin tarkastelun keskiöön rajautuvat etunimet ja näkökulma muuttuu enemmän semanttiseksi.
Unkarilainen nimifraasi koostuu usein monista eri osista, ja etu- ja sukunimen lisäksi siinä voi olla erilaisia nimentäydennyksiä, jotka kertovat nimenkantajan kansalaisuudesta, siviilisäädystä, perheensisäisestä sukupolvesta tai koulutustaustasta. Unkarilaisten nimifraasien käyttö yleensä ja erityisesti unkarilaisten naisten nimifraasien käyttö muunkielisessä, esimerkiksi suomenkielisessä, kontekstissa saattaa toisinaan aiheuttaa ongelmia. Naisen nimifraasi saattaa koostua pelkästään aviomiehen etu- ja sukunimestä sekä johtimesta -né ’vaimo’, jolloin nimeä toisenkielisessä kontekstissa käyttävän on ratkaistava, missä muodossa hän nimeä käyttää.
Unkarissa – kuten Suomessakin – nimenvalintaan vaikuttavat yhteiskunnalliset normit ja sosiaaliset konventiot. Uusien nimien antamista säädellään Unkarissa jokseenkin tiukasti. Jos lapselle halutaan antaa nimi, joka ei vielä ole hyväksyttyjen etunimien listalla, nimen antamista pitää erikseen anoa. Unkarissa on tyypillistä, että virallisen etunimen sijaan jokapäiväisessä kielenkäytössä käytetään erilaisia lisänimiä. Tällaisten lisänimien käyttö on hyvin vakiintunutta ja vaihtelee muun muassa nimenkantajan iän mukaan.
Normit ja konventiot eivät kuitenkaan ole ainoa nimenvalintaan vaikuttava seikka, vaan nimenantoon vaikuttavat myös etunimiin kytkeytyvät erilaiset merkitykset. Siksi artikkelissa pohditaan myös kysymystä siitä, onko nimellä ylipäänsä merkitystä, sekä tarkastellaan etunimiin yhdistyviä merkityksiä ja konnotaatioita.
41
Peltonen-Sainio, Pirjo, Lauri Jauhiainen, Kaija Hakala, and Hannu Ojanen. "Kasvukauden pitenemisen ja olosuhteiden muuttumisen vaikutukset alueellisiin viljelymahdollisuuksiin ja tuotantokykyyn Suomessa ilmaston lämmetessä." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 26 (January 31, 2010): 1–5. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75684.
Full textAbstract:
Ilmastonmuutos tulee ratkaisevasti muuttamaan suomalaista kasvintuotantoa. Vaikka hillintätoimin onnistuttaisiinkin hidastamaan ilmaston lämpenemistä, emme välty ilmastonmuutoksen vaikutuksilta. Siksi sopeutuminen on ainoa mahdollinen tapa reagoida ilmastonmuutoksen vaikutuksiin tilanteessa, jossa kuluu useita vuosikymmeniä ennen kuin hillintätoimet purevat. Suomi on maailman pohjoisin laajamittaisen ja monipuolisen kasvintuotannon maa. Koska erityisesti pohjoiset osat maapalloa lämpenevät muita nopeammin, vaaditaan Suomen kasvintuotannolta ripeää sopeutumista. Ilmaston lämpenemisen myötä nykyisiä päätuotantokasvejamme on mahdollista viljellä yhä pohjoisempana, ja niiden satopotentiaalit kasvavat merkittävästi. Lisäksi nykyään vähän viljeltyjen rapsin, herneen ja härkäpavun tuotanto voi muuttua Suomessa laajamittaiseksi. Lähivuosikymmenien aikana talvien leudontuessa nykyisin vähän viljellyistä tuotantokasveistamme syysvehnä ja ruisvehnä yleistyvät ensimmäisinä. Niiden kilpailuetu paranee merkittävästi johtuen hyvästä sadontuottokyvystä, mutta ne ovat haluttuja myös talviaikaisen kasvipeitteisyyden takia. Kun talvet leudontuvat pysyvästi vuosisadan puolivälin jälkeen, syysrapsin, syysohran ja syyskauran viljely todennäköisesti yleistyy. Myös muiden nykyviljelyssämme alihyödynnettyjen lajien viljelyedellytykset paranevat. Uusista lajeista rehumaissinkin (mutta ei jyvämaissin) viljely onnistunee tulevaisuudessa, mutta vain Etelä-Suomessa ja vasta vuosisadan loppupuolella. Vaikka tulevaisuudessa peltoviljelykasviemme satopotentiaali kasvaa merkittävästi, peltokasvituotannon merkittävä parantuminen edellyttää ilmastonmuutoksen vahvistamien, tuotantoa rajoittavien haasteiden ratkaisemista sekä sopeutumisstrategioiden ennakoivaa suunnittelua ja toimeenpanoa. Spontaanisti sopeuduttaessa maataloustuotantomme ei tule hyötymään ilmastonmuutoksesta, vaan satotasojen voi ennakoida säilyvän korkeintaan nykyisellään, kun taas tietoisesti sopeutuen maataloutemme voi hyötyä merkittävästikin ilmaston lämpenemisestä. Ilmastonmuutoksen tuomia haasteita ja mahdollisuuksia ja niihin sopeutumista tutkittiin kattavasti MMM:n Ilmastonmuutoksen sopeutumistutkimusohjelmaan (ISTO) kuuluvassa ILMASOPU-hankkeessa (Ilmastonmuutokseen sopeutuminen maa- ja elintarviketaloudessa). Tästä hankkeesta ja muista ilmastonmuutokseen ja maatalouteen liittyvistä hankkeista saa lisätietoa MTT:n verkkosivuilta (www.mtt.fi – tutkimus – hankehaku – ILMASOPU sekä www.mtt.fi – Kestävä tuotanto – Muuttuva ilmasto ja maatalous).
42
Parikka, Päivi, Eila Pääskynkivi, and Anne Lemmetty. "Mansikan mustalaikun aiheuttaja Colletotrichum acutatum säilyy kasvinjätteissä." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 21 (January 31, 2006): 1–5. http://dx.doi.org/10.33354/smst.76641.
Full textAbstract:
Mansikan mustalaikku (Colletotrichum acutatum) löytyi ensimmäisen kerran Suomesta vuonna 2000Hollannista tuoduista mansikan taimista. Koska kyseessä on karanteenituhooja, sen leviämisen estämiseksiviranomaiset asettivat mansikan avomaaviljelyyn kolmen vuoden karanteenin saastuneille lohkoille.Taudinaiheuttajan säilymisestä Suomen ilmasto-oloissa ei silloin ollut vielä tutkittua tietoa.Mustalaikun aiheuttajan säilymistä mansikan kasvinjätteissä selvitettiin 2002-2003 MTT kasvinsuojeluntutkimuksen tiloissa Jokioisilla. Mansikan lehtiä, tyviä ja marjoja tartutettiin keinotekoisestikasvihuoneessa C. acutatum –sienellä ja saastutettua kasviainesta säilytettiin muovisangoissa hiekkamaahanpeitettynä ja maan pinnalla yli talven. Koe tehtiin sekä ulkona että kylmillään olevassamuovihuoneessa, jossa lämpötila laski tammikuun alussa alle –30ºC useaksi vuorokaudeksi. Saastutettukasvinjäte oli pakattu pieniin verkkopusseihin ja pusseja otettiin säilytyspaikoista keväällä ja kesälläkasvihuonetestejä varten. Taudinaiheuttajan säilyminen tartutuskykyisenä testattiin kasvihuoneessaJonsok- ja Rita-lajikkeiden taimilla.Mustalaikku saatiin tarttumaan testitaimiin keskikesään asti säilytetyistä, tartutetuista kasvinosista.Kasveissa todettiin mustalaikkuoireita sekä rönsyissä että lehtiruodeissa. Taudinaiheuttajavoitiin saada kasvamaan oireellisista kasvinosista ravintoalustalla ja oireettomistakin osista se todettiinPCR-diagnostiikalla. Heinäkuun lopulle asti maassa säilytetyistä kasvinosista tauti ei enää aiheuttanutmansikantaimiin näkyviä oireita. Taudinaiheuttaja voitiin kuitenkin todeta molekyylibiologisesti testikasveistaotetuista lehtiruodin tyvi- ja juurakkonäytteistä.Mustalaikun säilymistä maassa ilman kasvinjätettä testattiin myös saastuneelta peltolohkoltaotetuista maanäytteistä istuttamalla niihin kasvihuoneessa mansikan taimia. Maanäytteet otettiin PiikkiöstäMTT puutarhatuotannon tutkimuksen koekentältä, jossa vuonna 2002 todettiin mustalaikkua jakasvusto hävitettiin polttamalla. Mustalaikun aiheuttaja todettiin PCR-testillä kasveista, jotka olivatkasvaneet maassa, josta sairaat kasvit oli hävitetty yli vuosi aikaisemmin polttamalla.Tehdyn säilytyskokeen johtopäätöksenä on, että Colletotrichum acutatum pystyy säilymäänmaassa tai maan pinnalla kasvinjätteissä elinkykyisenä ainakin seuraavaan kevääseen, jopa kesään asti.Tauti voi säilyä piilevänä tartunnan saaneissa elävissä kasveissa, myös rikkakasveissa. Siksi kolmenvuoden karanteeni on tarpeen taudin leviämisen ehkäisemiseksi.
43
Matilainen, Kaarina, Ismo Strandén, Anna-Maria Tyrisevä, and Esa Mäntysaari. "Pohjoismaisten punaisten rotujen hedelmällisyysarvostelu genomisella eläinmallilla." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 33 (January 31, 2016): 1–6. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75207.
Full textAbstract:
Pohjoismaista lypsykarjan hedelmällisyysominaisuuksien jalostusarvostelua ollaan päivittämässä. Koska yhä useammasta eläimestä on genominen tieto, uutta mallia halutaan testata myös niin että genominen tieto on yhdistettynä arvosteluihin. Yleinen menetelmä genomisen ja perinteisen tiedon yhdistämiseen on ns. genominen eläinmalli eli single-step –menetelmä. Menetelmässä voidaan käyttää suoraan samoja havaintoja kuin perinteisessä arvostelussakin, mutta eläinten sukulaisuudet perustuvat sekä genotyyppi- että sukupuutietoihin. Tässä tutkimuksessa hedelmällisyyden genominen eläinarvostelu toteutettiin pohjoismaiselle punaiselle lypsyrodulle. Arvostelussa käytetyt mallin tekijät ja varianssiparametrit olivat samat kuin perinteisellä eläinmallilla. Malli sisälsi yksitoista toisistaan riippuvaa ominaisuutta. Eri lypsykausien havainnot käsiteltiin eri ominaisuuksina. Uusimattomuusprosentti ja aika ensimmäisestä siemennyksestä viimeiseen siemennykseen määriteltiin sekä hiehoille että kaikille kolmelle ensimmäiselle lypsykaudelle erikseen. Aika poikimisesta ensimmäiseen siemennykseen mitataan vain lehmiltä. Kaikilla ominaisuuksilla oli matala periytymisaste (0,01-0,04) ja lehmien ominaisuuksien välillä oli korkeat geneettiset korrelaatiot (0,60-0,88 lypsykausien välillä). Aineisto sisälsi havaintoja neljältä miljoonalta eläimeltä ja sukupuutiedot olivat yli viidelle miljoonalle eläimelle. Arvostelussa mukana olevista eläimistä genomitieto oli saatavilla 23520 eläimeltä. Genominen eläinmalliarvostelu, samoin kuin alkuperäinen perinteinen eläinmalliarvostelukin, tehtiin MiX99-ohjelmalla. Genominen eläinmalliarvostelu osoittautui hitaasti suppenevaksi. Tulosten ratkaisemiseen tarvittiin 7 päivää ja 29063 iteraatiota, kun perinteisen eläinmalliarvostelun tulokset ratkesivat viiden tunnin ja 3052 iteraation jälkeen. Genomisessa eläinmallissa kahdesta eri lähteestä olevien tietojen yhteensopivuus eläinten geneettisen samankaltaisuuden määrittämisessä on tärkeää. Siksi genomista arvostelua muutettiin niin, että geneettiset ryhmät otettiin huomioon sekä sukupuuhun että genotyyppitietoihin perustuvassa informaatiossa. Tämän jälkeen ratkaisut saatiin kolmentoista tunnin ja 2453 iteraation jälkeen. Genomisen ja perinteisen arvostelun geneettiset trendit seurasivat hyvin toisiaan ja syntymävuosittain lasketut jalostusarvojen korrelaatiot olivat pääasiassa yli 0,97. Ensimmäiset ajot hedelmällisyysominaisuuksien genomiselle arvostelulle osoittivat, että siirtyminen eläinmallista täyteen genomiseen eläinmalliin on toteutettavissa.
44
Ruuskanen, Tiina. "Kierrätysmateriaaleja hyödyntävien kasvualustojen tuotantoprosessin ympäristö- ja yhteiskunnallinen kustannus-hyötyanalyysi." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 30 (January 31, 2014): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75333.
Full textAbstract:
1.5.2012 voimaan tulleen jätelain vaatimuksesta on biohajoavien jätteiden hyödyntämistavoite lähes 100 % ja siksi on biojätteiden hyödyntämismahdollisuuksiin liittyvä tutkimus erittäin ajankohtaista. EU:n Life+ ohjelmaan kuuluva ”Elinkaarianalyysin soveltaminen kestävään, kierrätysmateriaaleja hyödyntävään viherrakentamiseen” – hanke keskittyy kierrätysmateriaalien käytön mahdollisuuksiin viherrakentamisessa ja hankkeen yksi tavoitteista on tarkastella kasvualustojen tuotantoprosessin ympäristölle ja yhteiskunnalle aiheutuvia vaikutuksia sekä arvioida niiden kustannuksia. Tarkastelussa käytetään elinkaarianalyysin ja kustannus-hyötyanalyysin yhdistelmää ja ympäristövaikutuksille lasketaan mahdollisuuksien mukaan myös kustannukset. Kasvualustojen tuotantoprosessin merkittävimmät ympäristövaikutukset liittyvät ilmastopäästöihin. Kompostointiprosessissa huomioitaan metaani ja dityppioksidin päästöt ja niiden ilmastovaikutus ilmaistaan ekvivalenttisena hiilijalanjälkenä. Kompostointiprosessin hiilijalanjälki on 95 kg CO2-ekv. per tonni kompostia. Muut raaka-aineet ja prosessi huomioiden on laskujen mukainen hiilijalanjälki puistomullalle 39 kg CO2-ekv. per tonni tuotetta ja puutarhamullalle 56 kg CO2-ekv. per tonni tuotetta. Perinteisellä valmistustavalla, jossa kompostin sijaan käytetään jyrsinturvetta, hiilijalanjälki ja vastaavat luvut ovat puistomullalle 48 kg CO2-ekv. per tonni tuotetta ja puutarhamullalle 62 kg CO2-ekv. per tonni tuotetta. Ympäristökustannuksia laskettaessa huomioitaan myös muut ympäristölle aiheutuvat vaikutukset, joista rehevöittävät ja happamoittavat vaikutukset vesistöön ovat tärkeimpiä. Hyvin hoidetussa laitoksessa pystytään kompostoinnin vaikutukset vesistöön pitämään melkein olemattomina. Turpeen nosto puolestaan aiheuttaa huomattavia vaikutuksia vesistöön ja se nostaa turvetta sisältävien tuotteiden ympäristökustannukset korkeammaksi. Yhteiskunnallisen vertailun tekee haasteelliseksi turpeen noston ja kompostointi prosessin erilaisuus ja vaikuttavuus eri alueilla. Yhteisinä tekijöinä ovat kuitenkin työllisyys, melu, pöly, hyväksyttävyys, haju ja terveysriskit. Käytetään puolikvantitatiivista menetelmää, jossa vertailu suoritetaan numeeristen painoarvojen avulla. Turpeen käytöllä on enemmän negatiivisia yhteiskunnallisia vaikutuksia verrattuna kompostin käyttöön. Laskelmien tulokset suosivat kasvualustatuotteiden valmistuksessa turpeen korvaamista kompostilla. Tarpeellista on myös kompostituotteiden valikoiman laajentaminen ja sen avulla laajempi kompostin käyttö epäorgaanisten lannoitteiden korvaajana.
45
Lätti, Markku, Markku Lätti, Veli-Matti Tuure, Kati Partanen, and Tapani Kivinen. "Työmäärämuutokset maitotilalla ulkoistettaessa hiehonkasvatus." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 28 (January 31, 2012): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75523.
Full textAbstract:
Suunnitellessaan tilansa maidontuotannon laajentamista tuottajan on punnittava, millaiset edellytykset tilalla on tähän toisaalta olemassa olevaa tuotantorakennusta hyödyntämällä tai vaihtoehtoisesti uudisrakentamalla. Tilan laajentaessa toimintaansa työvoiman riittävyys voi tulla rajoittavaksi tekijäksi, sillä työmäärä yleensä kasvaa, vaikka työtä saadaankin tehostettua eli työmäärä tuotantoyksikköä kohti pienenee. Tilan tuotannon siirtäminen suurempaan kokoluokkaan edellyttää aina hyvin suunniteltua töiden järjestämistä ja hyvää logistiikan suunnittelua. Keinoina voi olla muuan muassa tehokkaamman teknologian hankinta, prosessien tehostaminen, ulkopuolisen työvoiman palkkaaminen tai joidenkin töiden ulkoistaminen. Yksi keino tehostaa toimintaa ja organisoida maidontuotantotilojen työtä on ulkoistaa hiehonkasvatus siihen erikoistuneelle hiehonkasvatustilalle. Lypsykarjatilan ulkoistaessa hiehonkasvatuksen valtaosa nuorkarjatöistä jää pois ja vastaava työaika vapautuu varsinaiseen tuotantoon – maidontuottamiseen. Hiehohotelli – hiehonkasvatuksen ulkoistaminen -tutkimushankkeen yksi tavoitteista oli selvittää hiehonkasvatuksen ulkoistamisen vaikutukset lypsykarjatilojen työnkäyttöön. Tutkimushankkeen tulokset osoittavat, että hiehonkasvatuksen ulkoistamisella hiehohotelleihin on yleensä mahdollista tehostaa lypsykarjatilojen työnkäyttöä. Tulokset ovat kuitenkin riippuvaisia käytetyistä työmenetelmistä ja mahdollisista muutoksista eläinmäärissä, ja siksi tarkastelu on hiehonkasvatuksen ulkoistamista suunniteltaessa tehtävä aina tapauskohtaisesti. Ulkoistettaessa hiehonkasvatus olemassa olevasta tuotantorakennuksesta työmäärä ei välttämättä vähene. Se voi jopa kasvaakin, jos hiehoilta vapautuville paikoille remontoidaan tilat lypsylehmille. Työmäärän kasvu voi tällaisissa tapauksissa olla huomattavaakin, ellei samalla ulkoisteta ainakin joitain peltotöitä ja/tai investoida työtä helpottavaan teknologiaan etenkin lypsyn osalta. Hiehonkasvatus ja samalla mahdollisesti pelto- ja muita töitä ulkoistamalla jopa kahden robotin kokoluokan tuotanto pystytään vielä hoitamaan yrittäjäpariskunnan tai kahden yrittäjän työpanoksella. Lisätyövoimaa tarvitaan kuitenkin sesonkiaikoina ja eläinten siirroissa. Pelkkä säästö työmäärässä ei välttämättä yksin kannusta hiehonkasvatuksen ulkoistamiseen. Jos ulkoistamisen tavoitteena on vain vähentää työmäärää olemassa olevasta tuotannosta, kannattavuudesta joudutaan yleensä tinkimään. Tämä on hyvä pitää mielessä hiehonkasvatuksen ulkoistamista suunniteltaessa.
46
Silvenius, Frans, Juha-Matti Katajajuuri, Kaisa Grönman, Risto Soukka, Heta Kaisa Koivupuro, and Yrjö Virtanen. "Pakkausten ympäristövaikutukset elintarvikeketjussa." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 28 (January 31, 2012): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75631.
Full textAbstract:
FutuPackEKO2010-hankkeessa tutkittiin pakattujen elintarvikkeiden ja niiden erilaisten pakkausvaihtoehtojen ympäristövaikutuksia. Asiaa lähestyttiin kolmen elinkaaritapaustutkimuksen avulla. Monista aiemmista elintarvikkeiden ympäristövaikutustutkimuksista poiketen myös kotitalouksissa mahdollisesti syntyvä tuotehävikki ja sitä kautta turhasta elintarviketuotannosta ja -jätehuollosta aiheutuvat ympäristövaikutukset sisällytettiin tutkimuksessa laadittuihin tuote-pakkausyhdistelmien elinkaariarviointeihin. Yksi keskeinen selvitettävä tekijä oli arvioida hävikiksi päätyvän tuoteosuuden tuotannosta aiheutuvien ympäristövaikutusten merkittävyyttä suhteessa itse pakkausten valmistamisen ja loppukäytön ympäristövaikutuksiin. Tutkimukseen valitut elintarviketuotteet olivat ruispalaleipä, soijapohjainen jogurttityyppinen tuote (Soygurt) ja kokolihaleikkele useilla eri pakkauskoko- ja materiaalivaihtoehdoilla. Ympäristövaikutustarkastelussa huomioitiin kyseisten tuotteiden koko tuotanto- ja kulutusjärjestelmissä syntyvät vaikutukset mukaan lukien alkutuotannon panostuotanto, alkutuotanto, prosessointi, kauppa ja kuljetukset. Lisäksi huomioitiin kotitalouksissa ylijäävän elintarvikejakeen eli kotitaloushävikin tuotannosta ja jätehuollosta aiheutuvat ympäristövaikutukset. Ympäristövaikutusluokista huomioitiin ilmastonmuutos, rehevöityminen ja happamoituminen sekä kaatopaikkajätteen määrä. Kotitalouksissa syntyvää ruokahävikkiä erikokoisilla pakkauksilla tutkittiin kuluttajakyselyllä. Kyselyn tuloksena saadut hävikit jäivät kuitenkin kohtalaisen pieniksi suhteessa muualla maailmassa esitettyihin lukuihin eikä eri pakkausvaihtoehtojen hävikeissä havaittu juurikaan merkittäviä eroja, joten kotitaloushävikkiä mallinnettiin kyselyn tulosten lisäksi erilaisilla hävikkiskenaarioilla. Pakkausten ja kotitaloushävikin loppukäsittely mallinnettiin neljän eri jätehuoltotilanteen mukaan, joista kaksi kuvasivat nykyään käytössä olevia sekajätteen ja biojätteen käsittelytapoja. Tulokset osoittavat, että itse kyseisten elintarviketuotteiden tuotannosta syntyvät ympäristövaikutukset ovat tuote-pakkausjärjestelmätasolla määräävä tekijä. Kotitaloushävikin määrän havaittiin olevan tutkimukseen valituilla hävikkiskenaarioilla pääsääntöisesti tärkeämpi ilmastonmuutokseen, rehevöitymiseen ja happamoitumiseen vaikuttava tekijä kuin tuotetta suojaavien pakkausten valmistus ja loppukäyttö. Pakkausratkaisut ja –muodot, joilla kotitaloushävikkiä syntyi mahdollisimman vähän, aiheuttivat täten kokonaisuudessaan myös vähiten ympäristövaikutuksia. Siksi kotitalouksissa syntyvän ruokahävikin määrä ja sen tuotannosta ja käsittelystä syntyvät ympäristövaikutukset olisi ehdottomasti arvioitava yhtenä elintarvikepakkausten suunnittelussa huomioitavana tekijänä ja tuotteiden ja pakkausten tutkimuksen ja tuotekehityksen tulisi tapahtua rinnakkain. Erot tutkittujen erilaisten pakkausmateriaalien ympäristövaikutuksissa osoittautuivat pieniksi.
47
Yrjölä, Tapani. "Elintarviketuotannon globaali rakennekehitys, alueellinen sijoittuminen ja politiikat." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 26 (January 31, 2010): 1–4. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75691.
Full textAbstract:
Suomen maatalouspolitiikka on viime vuosikymmeninä kokenut merkittäviä muutoksia vain muutaman vuoden välein. Euroopan Unionin (EU) yhteisen maatalouspolitiikan ja kotimaisen maatalouspolitiikan yhteensovittaminen on ollut haasteellista. Lähivuosina aletaan valmistella EU:n yhteisen maatalouspolitiikan suuntaviivoja vuoden 2013 jälkeen. Tässä yhteydessä on tärkeää pohtia, minkälaisia politiikkavaihtoehtoja tulevaisuudessa voidaan toteuttaa ja mitä niistä seuraa suomalaiselle maa- ja elintarviketaloudelle. Tässä tutkimuksessa keskitytään maatalouden ja elintarviketeollisuuden alueellisessa sijoittumisessa tapahtuviin muutoksiin ja niiden syihin selvittämällä kaupan vapauttamisen aiheuttamia muutoksia teollisuustuotannossa ja verrataan niitä elintarviketeollisuus- ja maataloustuotannossa tapahtuneisiin muutoksiin. Maataloustuotannossa tapahtuneita muutoksia käsitellään kahdella tasolla. Ensinnäkin kuvataan maataloustuotannossa maiden välisessä tuotantorakenteessa tapahtuneita muutoksia. Toiseksi kuvataan maiden sisäisessä tuotantorakenteessa tapahtuneita muutoksia. Tutkimuksessa käytetään aineistona eri tilastontuottajien keräämiä tilastoja. Tilastot kattavat pääsääntöisesti ajan 1960-luvun alusta alkaen. Aineiston analysoimisessa on käytetty jakauman tasaisuutta kuvaavia menetelmiä, kuten Lorenzin käyriä ja niiden pohjalta laskettuja Gini-kertoimia. Globalisaation myötä monien teollisuustuotteiden tuotanto on maailmanlaajuisesti keskittynyt selkeästi. Elintarviketeollisuuden tuotanto ei ole keskittynyt läheskään yhtä nopeasti. Maataloustuotanto puolestaan on jopa hajautunut, kun esimerkiksi maidontuotanto on päinvastoin hajaantunut ajan myötä yhä useampiin maihin. Maiden sisällä maataloustuotannossakin on tapahtunut alueellista keskittymistä. Elintarviketeollisuus toimii niin suurelta osin koti- ja lähialuemarkkinoilla, ettei se keskity muun teollisuuden tavoin. Siksi teollisuustuotannon alueellisessa rakenteessa politiikkamuutosten seurauksena tapahtuneista muutoksia ei voida vetää johtopäätöksiä maa- ja elintarviketalouden vastaavista muutoksista. Elintarviketeollisuus on myös kytköksissä maataloustuotantoon, joskin jonkun verran keskittyneempää. Maatalouden keskittymiskehitys on ollut Suomessa varsin samanlaista kuin muualla Euroopassa. Kokonaisuutena maatalous ei ole keskittynyt merkittävästi, mutta eri tuotantosuunnat ovat keskittyneet tietyille alueille. Erityisesti Suomessa politiikkamuutosten lisäksi markkinat, osaaminen, luonnon olosuhteiden tuomat rajoitteet ja väestörakenne vaikuttavat tuotannon alueelliseen sijoittumiseen. Politiikkamuutosten vaikutukset vaikuttavatkin olevan odotettua pienempiä.
48
KARAGENÇ, Mahmut. "Sipsi ve Sipsi Yapımcısı Mehmet Bedel." Journal of Turkish Studies 11, Volume 11 Issue 2 (January 1, 2016): 653. http://dx.doi.org/10.7827/turkishstudies.9331.
Full text
49
Marttinen, Sanna, Heikki Lehtonen, Sari Luostarinen, and Saija Rasi. "Biokaasuyrittäjän toimintaympäristö Suomessa - Kokemuksia MMM:n investointiavustusjärjestelmästä 2008–2010." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 30 (January 31, 2014): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75289.
Full textAbstract:
Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus (MTT) selvitti maa- ja metsätalousministeriön toimeksiannosta ministeriön rahoittamien biokaasulaitosten toteutumista. Työssä haastateltiin myönteisen avustuspäätöksen saaneita yrittäjiä sekä biokaasulaitosten perustamiseen tai toimintaan liittyviä päättäjätahoja. MMM:n biokaasulaitosten investointiavustushauissa 2008–2010 myönteisen avustuspäätöksen sai 23 hanketta, joista kesäkuussa 2013 oli toteutunut tai toteutumassa 8 kpl. Yksi laitoksista toteutui muulla rahoituksella ja loput 14 hanketta peruuntuivat. Yrittäjien motiivit biokaasuhankkeeseen ryhtymiseen vaihtelivat. Biokaasulaitos nähtiin useimmiten osana muuta yritystoimintaa. Sillä haluttiin tuottaa energiaa maatilan tai yritysten tarpeisiin ja sen avulla haluttiin parantaa lannan ravinnearvoa ja ravinteiden kierrätystä. Selvityksessä kävi ilmi, että biokaasulaitoksen rakentaminen edellyttää toimijalta oma-aloitteista tiedonhakua ja vahvaa asiaan perehtymistä. Keskeinen syy biokaasuhankkeiden peruuntumiseen oli useimmiten riittävän kannattavuuden puuttuminen. Edellytyksenä maatilojen biokaasulaitosten kannattavalle toiminnalle on riittävä ja ennustettava kate. Se saavutetaan sähkön, lämmön ja tulevaisuudessa mahdollisesti myös liikennepolttoaineen myynnillä, laitosten käsittelyjäännöksistä tuotettujen lannoitevalmisteiden myynnillä sekä porttimaksuilla, joita saadaan lisäsyötteiden vastaanottamisesta. Biokaasulaitosten huomattavan suuri in-vestointikustannus suhteessa liikevaihtoon korostaa riittävän katteen merkitystä biokaasulaitoksen toiminnassa. Hallinnollisina epäkohtina haastateltavat toivat esiin mm. sähkön omakäytön verotukseen liittyvät epäselvyydet sekä lannan ja biokaasulaitoksissa käsitellyn lannan eriarvoisen aseman maatalouden ympäristötukijärjestelmässä. Haastatellut päättäjätahot näkivät biokaasualan tulevaisuuden positiivisena kannattavuuteen liittyvistä haasteista huolimatta. Biokaasulaitosten toiminnan kannattavuuden kannalta laitoksen käsittelyjäännöksen tuotteistaminen lannoitevalmisteiksi arvioitiin tulevaisuudessa tärkeämmäksi kuin energian tuotanto. Käsittelyjäännöksen jatkojalostusteknologioiden tutkimus- ja kehitystyön sekä kierrätysravinteiden käytön tukeminen olisivatkin tärkeitä siksi, että ne mahdollistaisivat myyntituottojen saamisen käsittelyjäännöksistä tulevaisuudessa. Tärkeäksi kehityskohteeksi haastatteluista nousi esiin myös energiantuotannon tukijärjestelmien kehittäminen. Biokaasualan kasvua edistäisi myös uusi kokonaisvaltaisempi ajattelutapa, jossa biokaasulaitos-ta tarkasteltaisiin energia-, maatalous-, jätehuolto- ja ravinteiden kierrätys -osioista muodostuvana kokonaisuutena. Tämä mahdollistaisi myös biokaasun ympäristöhyötyjen huomioimisen paremmin tukipolitiikassa. Pitkäjänteinen tukipolitiikka ja riittävän suuri tukitaso ovat selvityksen perusteella edellytyksiä maatilojen biokaasulaitosten määrän kasvuun. Biokaasulaitosten kannattavuutta voidaan kasvattaa myös epäsuorien ohjauskeinojen avulla.
50
Myyrä, Sami, and Kyösti Pietola. "Satovakuutusten hinnoittelu ja maatilojen riskiluokittelu." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 28 (January 31, 2012): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75548.
Full textAbstract:
Tässä tutkimuksessa tutkittiin moraalikadon esiintymistä suomalaisessa satovahinkojärjestelmässä. Suomalainen satovahinkojärjestelmä on verrattavissa maailmalla hyvinkin yleisiin kaupallisiin satovahinkotuotteisiin. Keskeisenä erona on kuitenkin se, että satovahinkojärjestelmä on julkisesti rahoitettu ja avoin kaikille järjestelmän piiriin kuuluvia kasveja viljeleville. Siksi satovahinkoaineistossa ei esiinny käänteistä valintaongelmaa ja tutkimuksessa voidaan keskittyä muiden epäsymmetrisestä informaatiosta johtuvien ongelmien tarkasteluun. Nämä ominaisuudet tekevät satovahinkojärjestelmän korvausaineistosta aivan ainutlaatuisen ja tärkeän tutkimuskohteen. Tulokset auttavat uusien kaupallisten sovellutusten kehitystyössä ja luovat siten pohjaa markkinalähtöisten riskinhallintamekanismien muodostumiselle. Tulosten perusteella 60 % maatiloista ei ole saanut satovahinkokorvausta viimeisen 15 vuoden aikana. Näiden tilojen tulisikin kuulua kaupallisten satovahinkosovellutusten hinnoittelussa kaikkein edullisimpaan hintaryhmään, jos kaikille tiloille sovelletaan samaa alueellista viitesatoa myös kaupallisissa tuotteissa samaan tapaan kuin nykyisessä satovahinkojärjestelmässä. Ne tilat, jotka ovat satovahinkokorvauksia saaneet, saivat niitä tyypillisesti kerran tai kaksi. Aineisto osoitti kuitenkin sen, että pienellä osalla tiloista tapahtui satovahinkoja ja ne saivat satovahinkokorvauksia useammin kuin voidaan olettaa tapahtuvan satotilastojen perusteella. Satovahinkojen suhteen korkean riskin tiloilla riskin tulisi vaikuttaa myös satovahinkovakuutuksen hintaan. Vahvaa näyttöä saatiin siitä, että tilan alhainen keskimääräinen satotaso selittää satovahinkojärjestelmän määritelmän mukaisten satovahinkojen yleisyyttä. Alhaisen satotason tilojen vakuutusturva satovahinkojen varalle on nykyisessä valtion ylläpitämässä ja kaikille avoimessa satovahinkojärjestelmässä huomattavasti parempi kuin korkean satotason tilojen. Lisäksi nykyinen satovahinkojärjestelmä ohjaa satovahinkojärjestelmän kautta tukirahoja alhaisen satotason tilalle ja hidastaa siten osaltaan maatalouden tuottavuuskehitystä. Keskimääräinen tilakohtainen satotaso ei kuitenkaan ole kaupallisia satovahinkovakuutuksia myyvien vakuutusyhtiöiden tiedossa. Tämä epäsymmetrinen informaatio saattaa estää kaupallisten satovahinkovakuutusmarkkinoiden synnyn. Logit-mallinnuksella voitiin osoittaa joitain tilakohtaisia ja havaittavissa olevia tekijöitä, joita voidaan käyttää indikaattoreina satovahinkojen esiintymistä ennakoitaessa. Näitä tekijöitä voidaan käyttää maatilojen luokittelussa satoriskien suhteen. Riskiluokittelu on olennaisen tärkeä kaupallisten satovahinkotuotteiden hinnoittelussa. Vastaavia mekanismeja käytetään yleisesti vakuutusten hinnoittelussa. Hyvä esimerkki tästä ovat autojen liikennevakuutukset.