Academic literature on the topic 'Sosiaalinen identiteetti'

Vastaamme tässä artikkelissa kysymykseen siitä, miten akateemisten työntekijöiden paikkaan ja sosiaalisiin ryhmiin kiinnittyneet identiteetit rakentuvat organisaation toimintojen keskittämiseen tähtäävässä muutossa, joka on osa yliopistojen fuusiota. Tämä on monimutkainen prosessi, jota avaamme Aalto-yliopiston toimintojen keskittämisen ja Aallon kauppakorkeakoulun Etu-Töölöstä Otaniemen kampukselle tapahtuneen muuton kautta. Aikaisempi tutkimus on kuvannut paikkaidentiteetin ja sosiaalisen identiteetin yhteyksiä ja vuorovaikutusta muuttuvassa – tässä fuusioprosessin ja kampusmuuton kokeneessa – organisaatiossa varsin rajoittuneesti. Tuomme ”näköalan” käsitteen avulla esiin identiteettien kerrostumisen ulottuvuuksia muutostilanteissa. Ydinlöydöksemme on, että paikka- ja ryhmäsidonnaiset identiteetit kietoutuvat toisiinsa ja kerrostuvat monimutkaisemmin kuin aikaisempi tutkimus on esittänyt. Väitämme, että ”näköala” eli ihmisten kontekstisidonnainen henkilöhistoria auttaa ymmärtämään näitä yhteyksiä. Tämä tuo uusia ulottuvuuksia akateemisten identiteettien tutkimukseen.

Sosiaalinen tuki on vuorovaikutusta, joka auttaa hallitsemaan kuormittavaan tilanteeseen liittyvää epävarmuutta ja vahvistaa yksilön käsitystä hyväksytyksi tulemisesta ja elämänhallinnasta. Sen on todettu selittävän työssäjaksamista, ja sillä on yhteyttä myös työmotivaatioon ja työyhteisöön sitoutumiseen. Tämän artikkelin tavoitteena on osoittaa, millä tavoin sosiaalista tukea työyhteisöissä on tutkittu ja mitä sosiaalisesta tuesta tällä hetkellä tiedetään kansainvälisen tutkimuskirjallisuuden perusteella. Artikkeli perustuu systemaattiseen kirjallisuuskatsaukseen, tarkastelu rajattiin 2000-luvulla julkaistuun empiiriseen puheviestinnän tutkimukseen. Aineiston analyysissä tarkasteltiin tutkimusten ongelmanasettelua, sosiaalisen tuen teoreettista ja operationaalista määrittelyä, tutkimusmenetelmiä ja aineistoja. Tarkasteltavana olleet tutkimukset jäsentyivät ongelmanasettelultaan neljään ryhmään: 1) yksilön kuormitusta, työuupumusta ja selviytymistä, 2) organisaatioon identifioitumista, tyytyväisyyttä ja tuloksellisuutta, 3) sosiaalista tukea ja ammatillisen roolin rakentumista sekä 4) tuen tarvetta, saamista ja osoittamista kuvaaviin ja selittäviin tutkimuksiin. Tutkimuksista puolet oli toteutettu kvantitatiivisilla menetelmillä, puolet laadullisesti tai menetelmätriangulaatiota käyttäen. Sosiaalisen tuen rooli tutkimuksissa on lähinnä selittävä. Sen avulla on pyritty ymmärtämään sekä yksilön työroolia, ammatti-identiteettiä ja siihen liittyvää kuormittumista että yksilön suhdetta työorganisaatioonsa. Interpersonaalisella tasolla sosiaalista tukea on tarkasteltu johtajalta ja työtovereilta saatuna sosiaalisena tukena, organisaatiotasolla tukea on kuvattu supportiivisen viestintäilmapiirin ja organisaation havaitun supportiivisuuden käsitteillä. Tulevaisuudessa näiden käsitteiden välisiä yhteyksiä tulisi selvittää. Tutkimushaasteena on myös työn kontekstiin sopivien supportiivisen viestinnän analyysimenetelmien kehittäminen.

Nuorille opiskelijoille käytännön harjoittelut ovat tärkeitä ammatti-identiteetin luomisen prosesseja. Niihin sisältyy väistämättä myös tunteita. Sosiaalisen välimatkan ylläpitäminen on kuitenkin tärkeä työssä jaksamisen ja selviämisen keino.

Jos työstä viedään lyhytnäköisen tehostamisen seurauksena oppimisen kannalta tärkeimmät ainekset eli mahdollisuus arvioida omaa työtä ja mahdollisuus sosiaaliseen vuorovaikutukseen, on vaarana, että osaamisketjut sekä niitä synnyttävät ja ylläpitävät yhteisöt rapautuvat. Myös työntekijöiden ammatillinen identiteetti on vaarassa rapautua, ellei yhteisöön samastumisen ja kuulumisen sekä sen taustalla olevan luottamuksen arvoa ja osaamisen hankkimiseksi tehtyä pitkäjänteistä työtä osata riittävästi arvostaa. – Professori Anneli Eteläpellon virkaanastujaispuhe 10. marraskuuta 2004 Jyväskylän yliopistossa.

Artikkelissa tarkastellaan eksistentiaaliseksi rationaalisuudeksi kutsuttua semioottista prosessia yritysten visio-, missio- ja strategiateksteistä koostuvan aineiston kautta. Tavoitteena on ymmärtää, miten teksteissä teoretisoidaan yrityksen identiteettiä ja intentionaalisia pyrkimyksiä toimintaympäristössään sekä näiden taustalla olevia arvoja ja periaatteita. Erityisesti huomion kohteena on se, miten teksteissä representoitujen prosessien ja niiden osallistujien välisiä suhteita jäsennetään käsitteellisesti ja vuorovaikutuksellisesti. Yhtäältä on tarkasteltu tekstien lineaarisesti segmentoituvia funktionaalisia jaksoja. Analyysi valottaa samalla erityisesti eräiden kausaalisten morfosyntaktisten ilmaustyyppien (esim. mAllA-infinitiivirakenteen) roolia tekstin jäsentämisessä. Toisaalta on tarkasteltu, miten tekstit rakentuvat erilaisten kausaalis-evaluatiivisten diskurssikuvioiden varaan. Erityisen hyödyllisiksi kuvausmalleiksi osoittautuvat Päämäärä–Keino-, Ongelma–Ratkaisu- ja Tilaisuus–Tarttuminen-kuviot. Yritys näyttäytyy tehokkaana sosiaalisena ja taloudellisena agenttina, ongelmanratkaisijana ja mahdollistajana. Asiakas puolestaan asemoidaan hyötyjän ja avuntarvitsijan rooliin. Tilaisuuskuviossa myös asiakas kohoaa toimintaketjussa välttämättömäksi, aktiiviseksi toimijaksi. Tämäntyyppisessä eksistentiaalisessa rationalisoinnissa siis teoretisoidaan omat ja toisten intentionaaliset pyrkimykset osaksi koherenttia kausaalis-evaluatiivista verkostoa. Intentionaalinen toiminta ja sen seuraukset hahmottuvat keskeiseksi identiteettejä jäsentäväksi arvoksi.

Artikkelini tarkastelee eksistentiaalisten tunteiden kerrontaa ja minäkerronnan epäluotettavuutta Kerttu-Kaarina Suosalmen novellissa ”Synti eli punapartainen ikoni” (1957). Novelli kuuluu modernistiseen kertomustraditioon, jossa eksistentiaalinen kokemuksellisuus hahmottuu keskeiseksi osaksi inhimillisen tietoisuuden kuvausta. Artikkelin keskiössä ovat epäsuoran retorisen kommunikaation keinot, joiden avulla tekijä pyrkii herättämään lukijassa ristiriitaisia tunnereaktioita. Artikkeli keskittyy ennen kaikkea epäluotettavaan kerrontaan, jota Suosalmi hyödyntää säädelläkseen kerronnallista etäisyyttä ensimmäisen persoonan kertojan ja lukijan välillä. Millaisia tietoon ja tunteisiin liittyviä vaikutuksia epäluotettava kerronta herättää lukijassa ja kuinka erilaiset tulkinnat ja tunnereaktiot elävät lukuprosessin aikana? Artikkeli osoittaa, että Suosalmi hyödyntää sekä lähentävän että etäännyttävän epäluotettavan kerronnan (Phelan 2007) keinoja ohjatakseen lukijan tunnereaktioita. Suosalmen novellissa kerronnan epäluotettavuus kumpuaa usein kertojan eksistentiaalisesta kärsimyksestä, mikä vähentää tunnetason etäisyyttä kertojan ja tekijän yleisön välillä. Tämä ensimmäistä tyyppiä edustava epäluotettavuus herättää lukijassa sympatiaa ja sääliä pikemminkin kuin epäluottamusta. Jälkimmäistä tyyppiä edustava kerronnan epäluotettavuus puolestaan viittaa eettisiin vääristymiin, joka lisäävät tunnetason etäisyyttä kertojan ja tekijän yleisön välillä. Toisaalta Suosalmen novellin eksistentiaalisten tunteiden kerronta johtaa kyseenalaistamaan epäluotettavan kerronnan teorian dikotomioita, erityisesti sen ennakko-oletuksia kertojien ”normaaliudesta” tai ”hulluudesta”. Novellin epäsuora retorinen kommunikaatio ohjaa lukijaa uudelleenarvioimaan minäkertojan ongelmallista maailmankuvaa ja identiteettiä suhteessa sisäistettyyn sosiaaliseen vallankäyttöön ja mahdollisesti jopa väkivaltaan.

Tarkastelemme tutkimuksessa toimijuutta ja identiteettiä korkeakoulutettujen uratarinoissa. korkeakoulutettujen urapolkuja tutkimalla tunnistamme sekä korkeakoulutettujen urien rakentumisen tapoja että yksilön ja yhteiskunnan asettamien odotusten ja tavoitteiden merkitystä urapoluilla. Aineisto koostui Töissä.fi-verkkopalvelun kautta kerätyistä korkeakoulutettujen uratarinoista (N = 462). Tutkimusaineiston narratiivisessa analyysissa tarkastelimme, millaisia urapolkuja uratarinoista oli tunnistettavissa sekä millaisia toimijuuden ja identiteetin yksilöllisiä ja sosiaalisia painotuksia uratarinat sisälsivät. Analyysin pohjalta loimme seitsemän uratyyppitarinaa, jotka nimesimme urapolun rakentumista kuvaavalla tavalla. Uratyypit olivat 1) suunnitelmalliset, 2) osaamisen tunnistajat, 3) aktiiviset, 4) sattuman kuljettamat, 5) intohimon ohjaamat, 6) polveilijat ja 7) yrittäjähenkiset. Uratyyppitarinat kuvaavat, kuinka korkeakoulutettujen toimijuus ja identiteetti olivat uratarinoissa eri tavoin yksilöllisesti tai sosiaalisesti painottuneita. Toimijuuden ja identiteetin painottuminen kuvasti sitä, miten yksilöllisesti tai sosiaaliseen yhteisöön nojautuen eri uratyypit tekivät omaa uraa koskevia valintoja sekä määrittivät, mitä he halusivat olla työssään. Tulokset osoittavat korkeakoulutettujen urapolkujen moninaisuuden. Samalla ne luovat pohjaa sille, miten sekä koulutus- ja työllisyyspolitiikassa että koulutuksen ja ohjauksen kentillä voidaan tunnistaa ja tukea erilaisia korkeakoulutettujen urapolkujen rakentumisen tapoja.

Artikkelissa tarkastellaan sosiaalista mediaa sosiaalipsykologian näkökulmasta. Sosiaalisella medialla tarkoitetaan monimuotoisia ja vuorovaikutteisia verkkoympäristöjä, joissa käyttäjät tuottavat sisältöä. Tunnettuja esimerkkejä ovat Wikipedia, Facebook, YouTube ja blogit. Artikkelissa hyödynnetään Willem Doisen (1982) esittämiä sosiaalipsykologian selitystasoja, jolloin sosiaalisuutta tarkastellaan yksilönsisäisellä tasolla, yksilöiden välisellä tasolla, asemien tai ryhmien välisten suhteiden tasolla sekä ideologioiden ja joukkojen tasolla. Olennaisia tarkastelun kohteita ovat osallistumismotiivit, tietokonevälitteinen viestintä (computer-mediated communication CMC), verkkoyhteisöt sekä joukkojen toiminta sosiaalisessa mediassa. Artikkelissa päädytään kahteen keskeiseen johtopäätökseen. Eri teoriat painottavat sosiaalisen identiteetin merkitystä. Ryhmiin, yhteisöihin ja joukkoihin samastuminen perustuu sosiaaliseen identiteettiin. Toiseksi sosiaalisuus on yksilähtöistä ja kyse on yksilöiden välisistä verkostoista. Kaiken kaikkiaan sosiaalisen median käsite on hajanainen, minkä vuoksi yleistävien havaintojen tekeminen sosiaalisuuden luonteesta on vaikeaa.

Artikkelissa ”Yrittäjien myöhäisuran oppiminen” (Entrepreneurs´ late career learning) tarkasteltiin yrittäjien oppimista myöhäisuralla työurien kaaosteoriaa ja työssä oppimisen tutkimuksia soveltaen. Tutkimusaineiston muodosti seitsemän kirjoituspyyntövastausta, jotka analysoitiin abduktiivisella sisällönanalyysillä. Tutkimuksessa tunnistettiin ensinnäkin yrittäjien myöhäisuran työtä ja oppimista johdattavan ja rajaavan attraktorin liikeradan pääperiaatteet 1) karsinta, 2) kehittymisen jatkaminen, 3) kristallisointi ja 4) uraperinnön luovuttaminen. Toiseksi eriteltiin yrittäjiä sosiaaliseen ympäristöön kytkevät moninaiset ja toisiinsa limittyvät identiteetit, joita olivat yrittäjäidentiteetit, palkkatyöntekijän identiteetit, sijoittajan identiteetit sekä eläkeläisen identiteetit. Tutkimus korostaa tarvetta murtaa kielteisiä ikästereotypioita tarkastelemalla myöhäisuralla tapahtuvaa oppimista sosiaalisena osallistumisena ja epälineaarisia vaikutuksia työpaikoille ja yhteiskuntaan aikaan saavana. Sen perusteella uraperinnön kristallisointia ja eteenpäin luovuttamista kannattaisi tietoisesti tukea henkilöstöpolitiikan ja yhteiskuntapolitiikan keinoin.

Abstract The aim of this study is to meet the need to have a better understanding of identity construction in the context of organizational change. With my narrative research, I add my voice to those researchers who appreciate language playing a key role in the formation of social reality, individual’s cognitive structure and sense of self. The question of how the participants in the study narrate themselves within the context of organizational change has guided conducting the study. The data for the study consists of 12 individuals’ narration in the contexts of various organizational changes. In this study organizational change means the social constructions the participants have constructed in their narration. Decided by the top management, in actual reality these organizational changes have been associated with personnel effects and negotiations complying with the co-operation act. I studied the narrated identity construction utilizing positioning, categorizing and expectation as analytical concepts in reading. The reading of the narrated data had six stages. In the last reading stage I sought answers as to how the main characters of the stories, Juha, Marjut and Arja, narrate the relation to themselves and the relation to others within the context of organizational change. I have used a narrative form for two reasons. Firstly, in order to deepen my own understanding as to how and why the narrated identity is constructed as it is. Secondly, with a narrative study, I have been able to expose the dynamic nature in the construction of context and identity more clearly than with a traditional research text. The readings of narrative data preceding my narrative writing have, however, affected the construction of my chosen three stories, the method of writing them, the chosen citations and interpretation. This study will lead to a better understanding of how an individual’s self is constructed in relation to others in the organization where the individual works. My study suggests that, due to its open nature, an organizational change increases the individual’s need to narrate the individual’s self, who I am, how I have become me and what my possible future selves will be like. The study discloses needs lying in the background of the narration in the context of organizational change; the need to raise self-esteem, to maintain the feeling of command and control, to hold on to the moral order, to decrease uncertainty and to maintain continuity. In addition to this, the study uncovers the struggle for one’s own identity
Tiivistelmä Tämän tutkimuksen tehtävänä on vastata tarpeeseen ymmärtää nykyistä paremmin identiteettien rakentumista organisaatiomuutoksen kontekstissa. Liityn kerronnallisella tutkimuksellani niiden tutkijoiden joukkoon, jotka ajattelevat kielellä olevan keskeisen merkityksen sosiaalisen todellisuuden, yksilön tiedollisten rakenteiden ja itseymmärryksen muotoutumisessa. Kysymys siitä, miten tutkimukseen osallistuvat kertovat itsensä organisaatiomuutoksen kontekstissa, on ohjannut tutkimuksen tekemistä. Tutkimusaineisto on koostunut 12 henkilön kerronnasta eri organisaatiomuutosten konteksteissa. Organisaatiomuutoksella on tässä tutkimuksessa tarkoitettu niitä sosiaalisia konstruktioita, joita tutkimukseen osallistuvat ovat rakentaneet kerronnassaan. Reaalisessa todellisuudessa nämä organisaatiomuutokset ovat olleet ylimmän johdon päättämiä, niihin on liittynyt henkilöstövaikutuksia ja yhteistoimintalain mukaisia neuvotteluja. Olen tutkinut kerrotun identiteetin rakentumista käyttäen luennassa positiointia, kategorisointia ja odotusta analyyttisina käsitteinä. Kerrotun aineiston luenta on ollut kuusivaiheinen. Viimeisessä luentavaiheessa olen hakenut vastauksia siihen, miten tarinoiden päähenkilöt Juha, Marjut ja Arja kertovat suhteen omaan itseensä ja suhteen toisiin organisaatiomuutoksen kontekstissa. Olen käyttänyt tarinallista muotoa kahdesta syystä. Ensinnäkin syventääkseni omaa ymmärrystäni siitä, miten ja miksi kerrottu identiteetti rakentuu kerrotunlaiseksi. Toiseksi olen saanut tarinamuotoisella esittämisellä perinteistä tutkimustekstiä selkeämmin esille kontekstin ja identiteetin rakentumisen dynaamisen luonteen. Valitsemieni kolmen tarinan rakentamiseen, niiden kirjoittamisen tapaan, valittuihin sitaatteihin ja tulkintaan ovat kuitenkin vaikuttaneet tarinoiden kirjoittamista edeltäneet kerronnallisen aineiston luennat. Tämä tutkimus lisää ymmärrystä siitä, miten yksilön minuus rakentuu suhteessa toisiin organisaatiossa, jossa hän työskentelee. Tutkimuksessani ehdotan, että organisaatiomuutos lisää avoimen luonteensa vuoksi yksilön tarvetta kertoa minuuttaan, sitä kuka minä olen, miten olen tullut minuksi ja millaisia ovat mahdolliset tulevat minuuteni. Tutkimus tuo esiin ne tarpeet, jotka organisaatiomuutoksen kontekstissa ovat kerronnan taustalla; tarve kohottaa itsetuntoa, säilyttää hallinnan ja kontrollin tunnetta, pitää kiinni moraalijärjestyksestä, pienentää epävarmuutta ja ylläpitää jatkuvuutta. Lisäksi näkyviin tulee taistelu oman identiteetin puolesta