To see the other types of publications on this topic, follow the link: Suunnitelma.
Journal articles on the topic 'Suunnitelma'
Create a spot-on reference in APA, MLA, Chicago, Harvard, and other styles
Consult the top 50 journal articles for your research on the topic 'Suunnitelma.'
Next to every source in the list of references, there is an 'Add to bibliography' button. Press on it, and we will generate automatically the bibliographic reference to the chosen work in the citation style you need: APA, MLA, Harvard, Chicago, Vancouver, etc.
You can also download the full text of the academic publication as pdf and read online its abstract whenever available in the metadata.
Browse journal articles on a wide variety of disciplines and organise your bibliography correctly.
1
Darnell, Helena, and Markka Envall. "Henkiinjäämisen suunnitelma." World Literature Today 76, no. 1 (2002): 165. http://dx.doi.org/10.2307/40157114.
Full text
2
Kuortti, Joel, and Anna-Leena Toivanen. "Haemme vierailevia päätoimittajia Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti Avaimen teemanumerolle 4/2020." AVAIN - Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti 16, no. 4 (December 15, 2019): 119. http://dx.doi.org/10.30665/av.88040.
Full textAbstract:
Etsimme vierailevaa päätoimittajaparia Avain-lehden teemanumerolle 4/2020. Hakijat voivat vapaasti ehdottaa ajankohtaista tai muuten tärkeää teemaa, joka voisi kiinnostaa Avaimen lukijoita. Avustamme teemanumeron tekijöitä tarpeen mukaan. Ehdotuksesta tulee käydä ilmi ehdotetun teeman lisäksi perustelut sille, miksi teema sopisi Avaimeen sekä vierailevien päätoimittajien lyhyet esittelyt. Siinä tulee nimetä teemanumeroon suunnitellut kirjoittajat ja vertaisarvioitavat artikkelit (4–5) sekä teemaan kuuluvia katsauksia, kirja-arvosteluja ja muita kirjoituksia – sikäli kuin ne ovat tiedossa – ja ainakin suunnitelma artikkelien ja muiden kirjoitusten aihealueista tulee ilmoittaa.
Teemanumeroehdotukset lähetetään sähköpostitse Avaimen molemmille päätoimittajille 14.2.2020 mennessä. Valinnasta ilmoitetaan kaikille hakijoille maaliskuun alkuun mennessä. Numeron tekeminen ajoittuu kesään ja syksyyn 2020 ja lehden on tarkoitus ilmestyä joulukuussa 2020.
Päätoimittajien yhteystiedot:
Joel Kuortti joel.kuortti_at_utu.fiAnna-Leena Toivanen anna-leena.toivanen_at_uef.fi
3
Bruun, Kari. "Turvallisuuden (bio)politiikkaa paikallisesti." Alue ja Ympäristö 49, no. 1 (June 12, 2020): 36–52. http://dx.doi.org/10.30663/ay.82170.
Full textAbstract:
Analysoin artikkelissa Helsingin kaupungin turvallisuussuunnitelmaa. Oletan sen tavoitteena olevan ohjata tai muuttaa kaupunkilaisten ajattelutapoja, suhtautumista, asenteita ja käyttäytymistä tiettyjen turvallisuuden nimikkeen alle koottujen asioiden suhteen. Tulkitsen suunnitelmaa kansalaisten biopoliittisen hallinnan problematisointina, jolloin tavoitteena on hallinnan toteuttamiseksi kääntää organisaatioiden, ryhmien ja yksittäisten kansalaisten näkemyksiä auktoriteettien näkemysten kanssa yhdenmukaisiksi hyvänä pidettävistä käytännöistä turvallisuuskysymyksissä. Analysoin tätä prosessia kriittistä diskurssien tutkimusta soveltamalla. Kysyn ensinnäkin, kuinka turvallisuutta esitetään eli representoidaan. Toiseksi analysoin, millaisiin toimiin turvallisuustilanteen edelleen parantamiseksi on tarkoitus ryhtyä. Edelleen selvitän, kuinka kaupunkilaisia houkutellaan ja taivutellaan samastumaan suunnitelmassa esitettyyn turvallisuusajatteluun ja sen tavoitteisiin.
Turvallisuuden representaatiossa korostuu vahvasti erityyppinen ennakoiva toiminta, jolla pyritään ehkäisemään niin rikollisuutta, syrjäytymistä, onnettomuuksia kuin päihdehaittojakin. Tavoitteena on lisäksi yhteistyö viranomaisten sekä erilaisten kansalaisista koostuvien tahojen, ryhmien ja yksilöiden kanssa. Vastuuta turvallisuuden säilymisestä pyritään jakamaan myös kansalaisille itselleen. Identifioitumista suunnitelmassa esitettyyn koetetaan lisätä viestittämällä kaupunkilaisille kannustamisesta, auttamisesta, turvallisuustyön juurruttamisesta, identiteetin vahvistamisesta, turvallisuuden tunteen lisäämisestä ja niin edelleen. Toisaalta todetaan eriarvoisuuden lisääntyminen ja se, että kaikki eivät kykene vastuulliseen autonomiseen toimintaan ja elämäntapaan, minkä voi olettaa vaikuttavan kielteisesti identifioitumiseen suunnitelman tavoitteisiin.
4
Kivinen, Tapani, Kati Partanen, Seppo Mönkkönen, Risto Kauppinen, Veli Matti Tuure, and Markku Lätti. "Hiehokasvattamoiden rakennusratkaisut." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 28 (January 31, 2012): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75505.
Full textAbstract:
Nuorkarjan kasvatus tapahtuu perinteisesti kiinteänä osana lypsykarjanavetan toimintaa. Nuorkarjan kasvatus vie osan maidontuottajan resursseista: eläinten hyvinvoinnista pitää huolehtia, niitä pitää ruokkia ja ne tarvitsevat navetasta omat ryhmäkarsinansa, partensa ja lantakäytävänsä. Tie vasikasta tiineeksi hiehoksi kestää noin 2 vuotta, minkä jälkeen eläin vasta alkaa ”maksaa vuokraa” kasvatusajastaan. Maidontuotantoketjun tehostamiseen ollut tullut uusi toimintamalli, jossa nuorkarjan kasvatus voidaan ulkoistaa kolmannelle osapuolelle, joka tekee sitä ammattimaisesti keskittyen pelkästään hiehojen kasvatukseen. Ulkopuolista kasvattamoa voidaan tällöin kutsua hiehohotelliksi, koska kasvattajalla voi olla asiakkaina useampia lypsylehmätiloja. Toiminnan taloudellisuus perustuu siihen, että maidontuottaja voi keskittyä lypsäviin lehmiin ja hotellin pitäjä hyvien hiehojen kasvattamiseen. Maidontuottaja voi muuttaa nuorkarjapaikat lypsylehmille tai uudisrakentamisen tapauksessa suunnitella koko pihatto pelkästään lypsylehmille. Neliöt tulevat tällöin tuottavampaan käyttöön. Nuorkarjakasvattaja voi laskea kasvatuksen tarkan kulurakenteen ja asettaan kasvatuspäivän hinnan sellaiseksi, että maidontuottajan kannattaa se maksaa. Tavoitteena on win-win tilanne, josta molemmat osapuolet hyötyvät kohtuullisesti. Nuorkarjan kasvatuksen ulkoistaminen sopii pienille maitotiloille, jotka miettivät tuotannon lopettamista. Ulkoistamistilanteessa uusia lehmäpaikkoja syntyy helposti ilman suuria investontikuluja. jolloin tuotannon laajentaminen on houkuttelevaa. Kasvatustiloiksi soveltuvia vanhoja navetoita löytyy, koska maidontuotannon lopettajia on runsaasti. Hotellitoiminta voisi olla maidontuotannon lopettamista harkitseville eräänlainen jäähdyttelyvaihe. Nuorkarjan kasvatus vanhoissa navettatiloissa ei juuri aiheuta lisäinvestointeja rakennukseen tai rakenteisiin. Hiehohotelli –hanke on vuosina 2009 – 2011 tutkinut ja kehittänyt pohjaratkaisumalleja ammattimaiseen suuren mittakaavan nuorkarjakasvatukseen. Kokoluokkana on pidetty 180-paikkaista hotellia, joka voisi ottaa kasvatukseen kolmen robottitilan vasikat. Rakennusratkaisussa korostuu eri tiloilta tulevien vasikoiden tautipaineen torjunta. Tulokasryhmät sijoitetaan erilliseen tilaan, jotta bakteerien leviäminen isompaan kasvatushalliin estetään. 180-paikkaisesta hotellista on myös tuplausmalli 360-paikkaiseksi kasvattamoksi. Edellisten lisäksi on suunniteltu kasvattamomalli, jossa sonnivasikat voidaan kasvattaa yhdessä hiehojen kanssa 6 kk ikään asti, jonka jälkeen ne oletetaan siirrettäväksi varsinaiseen pihvikasvattamoon. Sekakasvattamon oletetaan soveltuvan sellaisille tiloille, jotka haluavat laajentaa toimintaansa myös lihatuotannon puolelle.
5
Vanhalakka-Ruoho, Marjatta. "Toimijuus elämänkulussa – ohjaustyön perusta?" Aikuiskasvatus 34, no. 3 (September 15, 2014): 192–201. http://dx.doi.org/10.33336/aik.94099.
Full textAbstract:
Toimijuutta tarkastellaan useimmiten yksilön suunnitelmina ja valintoina. Silloin ei tavoiteta sitä, miten ihmiset toimivat ja voivat toimia suhteissa tilanteisiin, toimintaympäristöiin, rakenteisiin ja aikakauteen.
6
Pernaa, Johannes. "Edumol: Avoin ja ilmainen molekyylimallinnusovellus kemian opetuksen tueksi." Lumat: International Journal of Math, Science and Technology Education 3, no. 7 (December 30, 2015): 960–75. http://dx.doi.org/10.31129/lumat.v3i7.977.
Full textAbstract:
Edumol on kemian opetuksen tueksi suunniteltu avoin ja ilmainen verkkopohjainen molekyylien mallinnus- ja visualisointiympäristö, joka toimii kaikilla päätelaitteilla. Se on rakennettu Jsmol-kirjaston päälle, joka on avoimen lähdekoodin JavaScript-kirjasto molekyylien visualisointiin. Edumol tarjoaa monipuolisen kemian opetuksen visualisointiympäristön, jossa kaikki toiminnot on suunniteltu kemian opetuksen tutkimuksen avulla. Edumolilla voi rakentaa molekyylejä itse tai hakea niitä suoraan rakennetietokannoista, kuten esim. Protein Data Bank, NCI ja PubChem. Rakenteet voi optimoida molekyylimekaniikkatasolla ja niitä voi visualisoida eri molekyylimalleilla. Sovelluksella voi mitata sidospituudet ja sidoskulmat, laskea osittaisvaraukset ja visualisoida molekyylien elektrostaattiset potentiaalipinnat. Verkossa tehtävän visualisoinnin lisäksi Edumolilla voi myös tallentaa työn tiedostona, kuvana, 3D-mallina tai molekyylitiedostona, joita voi jatkomuokata myöhemmin Edumolissa, toisissa ohjelmistoissa tai 3D-tulostaa.
7
Maunula, Minna. "Tiheä, tavallinen ja joustava." Aikuiskasvatus 32, no. 2 (May 15, 2012): 116–24. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93979.
Full textAbstract:
Yhä useampi yliopisto-opintonsa päättänyt perheenäiti ryhtyy tekemään väitöstutkimusta. Tohtoriksi opiskeleville perhe tuo pätkittäiseen arkielämään jatkuvuutta. Vaikka tutkimustyö imaisee ja koukuttaa, tohtoriopiskelija haluaa pitää arjessaan sekä perheen että tutkimustyön. Yhdistäminen onnistuu, jos ajalliset resurssit on suunniteltu tarkasti ja perhe antaa äidille tukensa.
8
Niemeläinen, Oiva, and Frans Silvenius. "Nurmikkoalueiden perustamisessa ja hoidossa energiaa kuluu monessa eri vaiheessa." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 28 (January 31, 2012): 1–6. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75557.
Full textAbstract:
”LCA in landscaping” –hankkeessa kehitetään elinkaarianalyysiä sovellettavaksi nurmikon perustamiseen ja hoitoon. Elinkaarianalyysin tulosten pohjalta voitaisiin perustettavat nurmikot suunnitella erilaiset ympäristövaikutukset mahdollisimman hyvin huomioon ottaviksi. Primäärienergian kulutuksen määrän arviointi on yksi keskeinen tehtävä analyysin tekemisessä. Hankkeessa tarkastellaan erityisesti kuinka kierrätysmateriaaleja hyödyntävien kasvualustojen ja/tai lannoitustuotteiden käyttö vaikuttaa viherrakentamisen primäärienergian tarpeeseen. Erilaisten kasvualustaratkaisujen lisäksi käytetään siemenseoksia joiden kasvuvoimakkuus ja siten leikkuutarve vaihtelevat. Projekti pyrkii lisäämään kiinnostusta ja mahdollisuuksia kierrätysmateriaalien hyödyntämiseen viherrakentamisessa ja elinkaarianalyysin käyttöä eri ratkaisujen ympäristövaikutuksia tarkasteltaessa. Hankkeessa esitellään kierrätysmateriaalien käyttöä nurmikkokohteissa eri paikkakunnilla Suomessa. Hankkeessa on tähän mennessä tuotettu pohjaa elinkaarimallinnukselle nurmikon leikkuun polttoaineenkulutuksista ja pienikokoisten nurmikkoalueiden perustamisesta. Hankkeesta on lisätietoja saatavissa verkkosivuilla: www.lcainlandscaping.fi.
9
Vaahtera, Anna-Stiina, Anna Koskinen, and Sari Himanen. "Sähköiset omahoitopalvelut ovat mahdollisuus myös ikääntyville." Gerontologia 32, no. 3 (December 3, 2018): 180–96. http://dx.doi.org/10.23989/gerontologia.70274.
Full textAbstract:
Sähköiset omahoitopalvelut tarjoavat kansalaisille välineitä seurata hyvinvointiaan, ehkäistä sairauksien pahenemista ja nopeuttaa tarkoituksenmukaiseen hoitoon pääsyä. Tutkimuksen tarkoituksena oli 2017 toteutetun kyselyn avulla kartoittaa, kuinka hyvin kansalaiset tuntevat ja miten halukkaita he ovat käyttämään sähköisiä terveyspalveluja sekä millaisia näkemyksiä heillä on sähköisistä omahoitopalveluista. Kyselyyn vastasi 165 henkilöä. Vastaajat olivat iältään 19–85-vuotiaita. 56–85-vuotiaita oli 28 %, naisia 82 % ja kaupungin työntekijöitä 52 %. Vastaajat tunsivat sähköisiä terveyspalveluja hyvin. Vähintään puolet vastaajista käyttäisi todennäköisesti kuvattuja sähköisiä omahoitopalveluja, ja noin puolet arvioi niiden vaikuttavan positiivisestiomasta hyvinvoinnistaan huolehtimiseen. Sähköisten omahoitopalvelujen käyttöön tulisi saada tukea verkossa ja henkilökohtaisesti. Eniten koettiin huolta tietoturvasta ja lisäksi pelättiin kasvokkain tapahtuvien palvelujen vähenemistä. Eriikäisten vastaajien näkemykset eivät eronneet toisistaan merkitsevästi. Sähköisiä terveyspalveluja kannattaa suunnitella myös ikääntyville. Tutkimuksen tulokset toimivat keskustelun herättäjinä ja hyödyttävät palvelujen kehittämisessä, mutta niitä ei suoraan voida yleistää koskemaan kaikkia ikääntyneitä tai kansalaisia yleensä.
10
Ung-Lanki, Sari, Anna-Kaisa Vartiainen, Virpi Kollanus, and Timo Lanki. "Helle terveysriskinä: Varautuminen ja riskinhallinta hoitolaitoksissa ja kotihoidossa." Gerontologia 31, no. 2 (June 30, 2017): 100–115. http://dx.doi.org/10.23989/gerontologia.64223.
Full textAbstract:
Helteistä aiheutuu merkittävä terveysriski myös Suomessa erityisesti herkille väestöryhmille eli iäkkäille ja kroonisesti sairaille. Maailman terveysjärjestö (WHO) on suosittanut, että kaikissa Euroopan maissa otettaisiin käyttöön helteestä aiheutuvien terveyshaittojen ehkäisemiseen tähtäävä toimintasuunnitelma. Suomessa tämänkaltaista suunnitelmaa ei vielä ole. Etenkin sosiaali- ja terveydenhuollon yksiköissä, joiden asiakaskunta koostuu helteille erityisen alttiista väestöryhmistä, tulisi helteistä aiheutuvat terveysriskit tiedostaa ja luoda toimintatavat niihin varautumiseen. Tässä tutkimuksessa selvitetään helteisiin varautumisen ja helteistä aiheutuvien terveysriskien hallinnan tämänhetkistä tasoa suomalaisissa sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksiköissä sekä kotihoidossa. Laadullinen aineisto koostuu 12 yksikössä toteutetuista teemahaastatteluista. Tutkimus antaa viitteitä siitä, että Suomen sosiaali- ja terveydenhuolto on varautunut heikosti kuumasta säästä aiheutuviin ongelmiin. Haitat tiedostetaan ja niihin pyritään vaikuttamaan päivittäisessä hoitotyössä, mutta ongelmaa ei ole mielletty niin suureksi, että ennakoiviin ja suunnitelmallisiin toimenpiteisiin olisi ryhdytty. Varautumista helteisiin tulisikin parantaa. Tämä edellyttää sekä konkreettisia helleohjeistuksia hoitotyöhön että ongelman tiedostamista ja sen suunnitelmallista torjuntaa paitsi hoitolaitosten myös koko yhteiskunnan tasolla.
11
Särkilahti, Maarit, Kaisa Mustajärvi, and Salla Leppänen. "Biosuodattimia, hevoshakoja ja viherkattoja – yhdessä oppiminen luontopohjaisten ratkaisujen luomisessa." Alue ja Ympäristö 48, no. 2 (December 19, 2019): 20–37. http://dx.doi.org/10.30663/ay.85117.
Full textAbstract:
Ilmastonmuutoksen ja kaupungistumisen aiheuttamiin ympäristöongelmiin on viime vuosina haettu ratkaisuja luonnosta. Kaupungit kehittävät luontopohjaisia ratkaisuja usein yhdessä eri sidosryhmien, kuten kansalaisten, yritysten ja yliopistojen kanssa. Tässä artikkelissa tutkitaan luontopohjaisten ratkaisujen yhteiskehittämistä ja keskitytään sen ytimeen, yhdessä oppimiseen. Tutkitut luontopohjaisten ratkaisujen kokeilut – biosuodatin, viherkatto ja hevoshaka – sijaitsevat Tampereella ja ovat osa EU:n rahoittamaa Unalab-projektia. Tutkimus on tehty pilottiprojektin sisältä päin keskittymällä konkreettisiin yhdessä oppimisen tilanteisiin.
Tutkimus vahvisti, että yhdessä oppiminen on yhteiskehittämisen tärkein saavutus ja se kannattaa nostaa selkeästi yhteiskehittämisen tavoitteeksi. Yhteisen vision luominen on tärkeää projektin alkuvaiheessa. Yhdessä oppiminen mahdollistaa osallistujien tasavertaisen kohtaamisen ja luo tilaa luontopohjaisten ratkaisujen monimutkaisuuden hallinnalle. Jos yhteiskehittämisessä keskitytään oppimisen sijaan liikaa käytännön toteutussuunnitteluun, asiantuntijoiden näkemykset korostuvat ja kansalaisten näkemyksen jäävät sivuosaan. Kaupungin monilla toimijoilla on valmiuksia suunnitella ja toteuttaa luontopohjaisia ratkaisuja, mutta silloin tarvitaan laajoja työpajoja tarkemmin rajattuja yhteiskehittämisen menetelmiä. Parhaiten edistyivät ne kokeilut, joita kehitti pieni ja joustava ryhmä kaupungilta yhdessä kohteen kannalta keskeisten sidosryhmien kanssa. Maastoon jalkautuminen ja henkilökohtaiset keskustelut kehittivät yhteistä tahtotilaa ja sitoutumista. Laajoissa suunnitteluryhmissä instituutioiden välinen kitka vaikeutti toteutusta.
12
Ainiala, Terhi, Pia Olsson, Hanna Mattila, and Marjo Vesalainen. "Työelämätaidot korkeakouluopetuksessa." Aikuiskasvatus 40, no. 2 (June 4, 2020): 96–111. http://dx.doi.org/10.33336/aik.95449.
Full textAbstract:
Tarkastelemme opiskelijoiden kokemuksia työelämätaitojen kehittymisestä tieteidenvälisellä kaupunkitutkimuksen, -suunnittelun ja -kehittämisen projektikurssilla. Korkeakoulut ovat yhä kiinnostuneempia työelämätaitojen kehittämiseen tutkintokoulutuksessa, samalla kun ne ovat virtaviivaistaneet toimintaansa ulkoistamalla ja yhtiöittämällä perinteisesti työelämätaitoihin keskittyneitä aikuis- ja täydennyskoulutusyksiköitään. Siirtymä sisältää jännitteitä ja pedagogisia haasteita. Minkälaisia työelämätaitoja opiskelijat kokivat kurssin kehittäneen ja miten he kuvaavat oppimistaan suhteessa monialaisuuteen ja oman alansa asiantuntijuuden kehittymiseen? Aineistona ovat ”Suunniteltu ja koettu kaupunki” -kurssien kyselyt ja muu materiaali. Tutkimuksessa hyödynnetään teoriaohjaavaa sisällönanalyysia soveltaen Binkleyn ym. (2012) mallia työelämätaitojen kategorioista. Opiskelijoiden nimeämät taidot liittyivät useimmin kategorioihin ”työskentelyn taidot” ja ”työskentelyn työkalut”. Tieteidenvälistä työskentelyä monialaisessa ryhmässä arvostettiin, sillä se vahvisti käsitystä omasta osaamisesta. Tämä liittyi kategoriaan ”taito toimia kansalaisena maailmassa”. ”Ajattelun taidot” kategoria ilmeni muun muassa luovan ideoinnin ja kehittämisen taitoina. Analyysin perusteella tieteidenväliset projektit tukevat monipuolisesti eri taitojen kehittymistä ja tieteidenvälinen työskentely voi tukea oman alan asiantuntijuuden syvenemistä.
13
Nissinen, Sari Päivikki, Satu Soini, and Hanna Hakulinen. "Kirjatun työkykytiedon tärkeys ja hyödyllisyys työterveyshuollossa – kyselytutkimus työterveyshuollon ammattilaisille." Finnish Journal of eHealth and eWelfare 13, no. 1 (February 27, 2021): 19–31. http://dx.doi.org/10.23996/fjhw.99513.
Full textAbstract:
Työurien pidentämisessä oleellista on, että työkyvyn heikkenemisen merkit havaitaan terveydenhuollossa mahdollisimman varhain, jotta työkyvyn tuen toimenpiteet voidaan aloittaa mahdollisimman oikea-aikaisesti. Tässä tärkeä rooli on potilastietojärjestelmillä, joiden hyödyntämiseen vaikuttaa, kuinka rakenteisesti tiedot on niihin kirjattu. Terveydenhuoltolain (1326/2010) mukaan kunnan on seurattava asukkaittensa terveyttä ja hyvinvointia sekä niihin vaikuttavia tekijöitä väestöryhmittäin. Keskeisessä asemassa siinäkin on tieto. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää työterveyshenkilöstön näkemyksiä työkykytiedon tärkeydestä ja hyödyllisyydestä potilastyössä, kirjaamistavasta potilastietojärjestelmässä sekä sopivuudesta valtakunnalliseksi väestötason seurantatiedoksi.
Tutkimusaineisto kerättiin joulukuussa 2019 sähköpostikyselyllä, joka sisälsi asenneväittämiä kirjattavista työkykytiedoista. Kysely lähetettiin 332 työterveyshuollon ammattilaiselle, joista kyselyyn vastasi 91 henkilöä.
Tärkeinä työkykytietoina pidettiin psyykkistä ja fyysistä suorituskykyä, työkyvyttömyysaikaa, potilaan ja ammattilaisten arvioita työkyvystä, työn kuormitustekijöitä sekä työhön paluun suunnitelmaa. Suurin osa vastaajista kertoi hyödyntävänsä työkykytietoja potilastyössään ja uskoi tietojen olevan hyödyllisiä myös muille potilasta hoitaville terveydenhuollon ammattilaisille. Työkykytiedoista sopivimpia kansallisiksi työkykyä kuvaaviksi seurantatiedoiksi olivat sairauden diagnoosi tai hoidon syy, terveysriski, työkyvyttömyysaika sekä potilaan ja ammattilaisen arviot työkyvystä. Potilastietojärjestelmissä yleisin kirjaamistapa työkykytiedoille oli vapaamuotoinen.
Tiedon hyödyntämisessä kaikki lähtee kirjaamisesta. Tiedon pitää olla yhtenäisesti määriteltyä ja rakenteista. Lisäksi potilastietojärjestelmien tulee mahdollistaa tiedon kirjaaminen mahdollisimman sujuvasti osana vastaanoton kulkua. Myös väestötasoista seurantaa varten tulisi tieto kerätä sieltä, missä se luonnollisesti syntyy osana asiakas- ja potilastyötä.
14
Sekki, Sanna, and Minna Autio. "Arkilähtöinen kotitalousneuvonta ja -kasvatus nuorten siirtymävaiheiden tukena." Sosiaalipedagoginen aikakauskirja 21 (December 28, 2020): 9–38. http://dx.doi.org/10.30675/sa.90106.
Full textAbstract:
Nuoruuden siirtymävaiheet ovat pitkittyneet ja monimutkaistuneet. Haavoittuvissa elämäntilanteissa eläville nuorille tuen saaminen ja tuen oikea-aikaisuus ovat keskeisiä siirtymävaiheen onnistumisen kannalta. Nuorten tukeminen on kohdistunut pääasiassa kouluttautumisen ja työllistymisen edistämiseen. Sen sijaan arjen taitojen oppimiseen, kuten itsestä huolehtimiseen (mm. vaatehuoltoon, hygieniaan) tai raha-asioiden hoitamiseen, ei ole kiinnitetty yhtä paljon huomiota. Tutkimme kotitalousasiantuntijoiden näkemyksiä nuorille suunnatusta kotitalousneuvonnasta, jonka avulla tuetaan haavoittuvassa asemassa olevien nuorten arjen taitoja ja sitä kautta kiinnittymistä yhteiskuntaan. Tutkimusaineisto koostuu kotitalousasiantuntijoiden teemahaastatteluista (n=11). Analysoimme kotitalousasiantuntijoiden näkemyksiä siitä, miten he rakentavat ymmärrystä arjen haasteista kartoittamalla nuorten elämismaailmaa sekä miten he vastaavat nuorten tuen tarpeeseen. Asiantuntijat painottivat yhdessä tekemistä sekä malli- ja vertaisoppimista. He liittivät ryhmätoimintaan kotitalouden opetukselle tyypillisiä sisältöjä, kuten ruoanvalmistusta, kodin puhtaanapitoa ja kuluttamista. Nuorten kanssa työskentely ohjaa asiantuntijoita toiminaan kasvattajina, joten toimintaa voi kutsua arkilähtöiseksi kotitalouskasvatukseksi. Tutkimus rakentaa ymmärrystä siitä, miten arkilähtöinen kotitalouskasvatus tuo käytännöntaitojen opettamisen osaksi nuorten siirtymävaiheiden tukemista. Nuoret tarvitsevat konkreettista, arkeen suuntautuvaa, sosiaalipedagogisesta näkökulmasta suunniteltua tukea muiden tukipalveluiden rinnalle.
15
Kauppinen, Risto, Kati Partanen, Hannu Viitala, Katariina Remes, Seppo Mönkkönen, Veli-Matti Tuure, Reetta Palva, et al. "Hiehohotelli – hiehokasvatuksen ulkoistaminen." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 26 (January 31, 2010): 1–4. http://dx.doi.org/10.33354/smst.76813.
Full textAbstract:
Maitotuotteiden kysynnän kehitys maailmanmarkkinoilla tuo uusia mahdollisuuksia suomalaiselle maidonjalostusteollisuudelle ja maidontuottajille, mutta samalla myös vakavia haasteita. Vakaan tuottajahinnan markkinoilta on siirrytty selkeästi tilanteeseen, jossa hinta vaihtelee.Tuotannon laajentaminen on keino reagoida nousevaan hintaan ja laskevaan hintaan, mutta se edellyttää maitotilalla investointeja tuotantorakennukseen ja eläimiin. Tilan tuotannon siirtäminen huomattavasti suurempaan kokoluokkaan edellyttää aina myös hyvin suunniteltua työnkäytön järjestämistä ja hyvää logistiikan suunnittelua.Tavallisesti lypsykarjanavettaan sijoitetaan lehmien lisäksi vasikat ja uudistukseen tarvittavat hiehot. Hiehojen kasvattaminen lypsykarjanavetassa vaatii rakennuksen pinta-alaa, hiehoille tarkoitettuja rehuja ja työtä. Hiehoilla on erilainen hoito, rehuvaatimus ja ruokinta kuin lehmillä.Hiehokasvatuksen siirtäminen maitotilan ulkopuolelle vapauttaa tilaa ja työpanosta. Vapautuneita resursseja voidaan käyttää lehmämäärän lisäämiseen. Uutta tuotantorakennusta suunniteltaessa voidaan eläintila-resurssia suunnata lypsylehmille. Kasvatuksen ulkoistaminen avaa uusia mahdollisuuksia kotieläintuotantoon hiehokasvatusyrittäjyyden muodossa.Hiehokasvatuksen ulkoistamisella on hyvin järjestettynä mahdollisuus saavuttaa maidontuotannon tarvitsemaa erikoistumista ja lisätä kustannustehokuutta. Hiehokasvatuksen ulkoistamisessa tautiriskit pitää luonnollisesti tiedostaa ja toimia tämän suhteen eläinterveyden pelisääntöjen mukaan. On tärkeää selvittää hiehonkasvatuksen ulkoistamisen mahdollisuudet ja se, millä reunaehdoilla (sopimukset, vakuutukset, hinnoittelu, eläinten siirrot ja hoito, tautiriskit) tämä maidontuotannon toimintamalli olisi toimiva ja kannattava hiehojen/nuorkarjan kasvatusmuoto.
16
Kaustell, Kim O., Tapani Kivinen, Kristiina Hakkarainen, Veli-Matti Tuure, Janne Karttunen, and Timo Hurme. "Mikä toimii, mikä ei - viljelijöiden kommentteja." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 23 (January 31, 2008): 1–6. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75907.
Full textAbstract:
Rakennuksen ja sen osaratkaisujen hyvä toimivuus syntyy useiden osatekijöiden yhdistelmänä. Se ilmenee ja voidaan todeta korkean tason mittareiden, kuten tuotos, eläinten terveys, työmenekki jne. avulla. ”Lypsykarjarakennusten toiminnalliset vaihtoehdot” – hankkeen tilakäyntien yhteydessä kerättiin runsaan mittausaineiston ohella havaintoja hyvin ja huonosti toimivista ratkaisuista pihatoissa. Tietoa kerättiin myös havaituista rakennusvirheistä, jotka olivat haitanneet toimintaa sekä kohteista, joissa oli jo rakennusaikana tai kohta käyttöönoton jälkeen tehty muutoksia. Tämän tiedonkeruun osan tavoitteena oli kerätä isäntäväen käyttäjäkokemuksia aidoista ja toistuvista käyttötilanteista, joissa havaittuista hyvistä ja huonoista ratkaisuista ei välttämättä saada havaintoa yhden päivän tilakäynnin yhteydessä. Viljelijöiltä saadut kommentit viittaavat siihen, että tyytyväisimpiä ollaan lypsyasemiin sekä ruokintajärjestelyihin. Vastaavasti eniten negatiivisia kommentteja kertyi kalusteista sekä lattioihin ja lattiarakenteisiin, kuten lantakäytävät ja lannanpoisto. Tilasommittelu (layout) ja – mitoitus sekä toiminnallisten ja teknisten järjestelmien (ruokinta, lannanpoisto ja kuivitus, lypsy, eläinliikenne, ilmanvaihto, valaistus, vesi- ja viemärijärjestelyt) suunnittelu ovat kohteita, joihin pitäisi kohdistaa enemmän huomiota. Rakennuksen suunnittelu lähtee ilmeisen helposti liikkeelle ulkoseinistä, minkä jälkeen erityisesti tilasommittelu on nollasummapeliä: jos johonkin tarvitaan enemmän tilaa, sitä saa vain jotakin toista tilaa pienentämällä tai poistamalla se kokonaan. Tilojen pinta-alavaatimusten lisäksi olisi pohdittava myös tilojen välisiä yhteyksiä ja kulkureittejä. Parhaatkaan suunnitelmat eivät riitä, jos rakentamisessa ja kalustevalinnoissa ei seurata ja ylläpidetä laatua. Rakennusvaiheessa pienikin oikaisu, kynnys tai suurpiirteisyys esim. lattiavalujen kaatojen tai kynnysten muodostumisen suhteen kostautuu toiminnassa jatkuvana haittana. Erityiseen tarkkaavaisuuteen on syytä silloin, kun poiketaan piirustusten mitoituksista tai vaikkapa tukipilaririvin tai oviaukon sijainnista. Nämä voivat tehdä kalusteiden järkevän asentamisen ja suunnitellun työmenetelmän mahdottomaksi, minkä toteaminen on vaikeaa rakennusvaiheessa.
17
Kauhanen, Riku. "Maanhankintalaki ja ruotsinkielisten ja kaksikielisten kuntien asutustoiminnan linjat 1945–1946." Ennen ja nyt: Historian tietosanomat 21, no. 2 (May 17, 2021): 1–28. http://dx.doi.org/10.37449/ennenjanyt.102559.
Full textAbstract:
Jatkosodan jälkeen vuonna 1945 säädettyyn maanhankintalakiin kuului kielipykälä, joka rajoitti suomenkielisen siirtoväen asutustoimintaa ruotsin- ja kaksikielisissä kunnissa. Pykälä ja sen merkitys nousivat 1945–1946 merkittävän keskustelun alaisiksi, etenkin pääministeri J .K. Paasikiven taistellessa pykälän puolesta. Artikkelissa käydään läpi kielipykälän syntyyn johtanutta keskustelua, pykälän perusteella laadittuja sijoitussuunnitelmia ja kielipykälän muita vaiheita. Artikkeli perustuu vähän käytettyihin J. K. Paasikiven ja maatalousministeriön asutusasiainosaston arkistojen asiakirjoihin. Tarkemmassa tutkimuksessa useat asiaan vaikuttaneet tahot osoittautuvat huomattavasti moniulotteisemmiksi ja ongelmia ennakoivimmiksi kuin on uskottu.
Kielipykälä ja sen perusteella tehdyt sijoitussuunnitelmat olivat jo omana aikanaan hyvin tulkinnanvaraisia, mikä johti pitkään kiistelyyn ja konkreettiseen asutustoiminnan hidastumiseen. Tämä vaihe on huonosti tunnettu osa sodan jälkeistä asutustoimintaa, mikä on johtanut historiantutkijoita useisiin väärintulkintoihin. Keskeistä oli tulkinta epäselvän pykälän sanamuodon merkityksestä ja tätä seurannut kiistely siitä, saisiko kuntiin sijoittaa suomenkielistä siirtoväkeä 2 % vai 4 % puitteissa. Samalla kiisteltiin myös siitä, koskiko kielipykälä vain suurempia tilamuotoja vai myös pienempiä. Käytännössä kielipykälän ankarin, toteutunut versio esti yli 10 000 suomenkielisen evakon asuttamisen maanhankintalain nojalla.
Maanhankintalain kanssa samaan aikaan suunniteltu maankäyttölaki osoittaa, että asutusviranomaiset pitivät maanhankintalakia selvästi poikkeuslakina asutuslainsäädännössä, eivät sen jatkumona, ja osasivat ennakoida tulevaisuutta yllättävän hyvin. Tämän lainsäädännön yhteydessä ruotsinkieliset yrittivät laajentaa asutustoimintaa rajoittavan kielipykälän myös muuhun asutuslainsäädäntöön.
18
Hyppönen, Hannele, Tinja Lääveri, Nina Hahtela, Anna Suutarla, Kirsi Sillanpää, Ulla-Mari Kinnunen, Outi Ahonen, et al. "Kyvykkäille käyttäjille fiksut järjestelmät? Sairaanhoitajien arviot potilastietojärjestelmistä 2017." Finnish Journal of eHealth and eWelfare 10, no. 1 (March 8, 2018): 30–59. http://dx.doi.org/10.23996/fjhw.65363.
Full textAbstract:
Terveydenhuollon ammattilaisten kokemuksia potilastietojärjestelmistään on maailmanlaajuisesti kartoitettu vähän, vaikka käyttäjäkokemukset ovat keskeinen osa järjestelmien kehitystä ja arviointia. Sairaanhoitajien kokemusten valtakunnallinen kartoitus tehtiin ensimmäistä kertaa Suomessa alkuvuodesta 2017. Kohteena olivat työikäiset sairaanhoitajat, terveydenhoitajat ja kätilöt Sairaanhoitajaliiton ja Tehyn jäsenrekisteristä. Vastaava tutkimus on tehty lääkäreille vuosina 2010, 2014 ja 2017. Menetelmänä oli lääkärikyselyn pohjalta muokattu sähköinen kyselylomake, jonka Sairaanhoitajaliitto ja Tehy lähettivät jäsenilleen.
Yhteensä 3607 sairaanhoitajaa vastasi kyselyyn. Vastaukset ryhmiteltiin Sote-tieto hyötykäyttöön -strategian aihealueen ”Kyvykkäille käyttäjille fiksut järjestelmät” tavoitteiden mukaisiin osa-alueisiin. Kaikissa osa-alueissa todettiin eroja sekä potilastietojärjestelmien tuotemerkkien että vastaajien toimintaympäristöjen välillä. Yksi keskeisimpiä korjattavista ongelmista oli saman asian kirjaaminen moneen paikkaan. Sen voidaan katsoa altistavan virheille ja osoittavan huonosti onnistunutta tietojärjestelmäintegraatiota. Kehittämiskohteiksi nousivat myös tietojärjestelmien käyttökatkot, jotka on aiemmassa kirjallisuudessa todettu riskiksi potilasturvallisuudelle. Tutkimuksessa löytyi eroja tuotemerkkien välillä tietojärjestelmien käytettävyydessä ja potilaan hoidossa tarvittavan, ajantasaisen ja laadukkaan tiedon saamisessa paikallisesti, alueellisesti ja kansallisesti. Vastaajat kokivat tietojärjestelmien edellyttämien toimintatapojen muutosten käyttökoulutuksen riittämättömäksi. Tietojärjestelmien kehittämistyöhön aktiivisesti osallistuvat antoivat muita paremman kouluarvosanan tietojärjestelmälleen. Tätä selvitetään tarkemmin erillisessä artikkelissa.
Osallistuminen tietojärjestelmien kehittämistyöhön ja koulutus vievät alkuun aikaa asiakas- ja potilastyöltä, mutta hyvän käytettävyyden ja käyttötaidon voidaan myöhemmin odottaa säästävän ammattilaisten aikaa tietojärjestelmien käytöltä suoraan asiakas- ja potilastyöhön. Tunnistetut erot potilastietojärjestelmien käytettävyydessä ja tuessa työlle sekä hoidon laadulle auttavat tunnistamaan hyviä käytäntöjä eri toimintaympäristöissä sairaanhoitajan ajankäytön tehostamiseksi ja potilasturvallisuuden ja yhteistyön lisäämiseksi. Sairaanhoitajia on kuultava paremmin tietojärjestelmiä kehitettäessä. Organisaatioiden on syytä suunnitella tietojärjestelmäkoulutukset niin, että ammattilaisten osaaminen pysyy ajan tasalla tietojärjestelmien ja niiden käyttötapojen kehittyessä. Myös sairaanhoitajaliiton sähköisten terveyspalveluiden strategia korostaa digiosaamista ja kehitystyöhön osallistumista.
19
Heljakka, Katriina, and Pirita Ihamäki. "Verkottunut esineleikki osana esiopetusta." Lähikuva – audiovisuaalisen kulttuurin tieteellinen julkaisu 31, no. 2 (September 15, 2018): 29–49. http://dx.doi.org/10.23994/lk.75048.
Full textAbstract:
Tutkimuksessa selvitetään esikouluikäisten lasten suhdetta nykyajan verkottuneisiin älyleluihin. Olemme erityisen kiinnostuneita Lelujen Internetiin liittyvästä opetuksellisista arvoista, opetuksellisesta sisällöstä ja niillä tapahtuvasta leikistä, jonka kautta leikkivälineet on mahdollista nähdä osana suomalaisessa esikouluympäristössä tapahtuvaa varhaiskasvatusta.
Lelujen Internetin kanssa toimiessaan lasten on ajateltu oppivan eri asioita niin lelujen fyysisiä kuin etenkin niiden digitaalisia käyttömahdollisuuksia hyödyntäen. Tutkimuksemme selvittää yhtäältä, millaisia monimediaalisia leikin muotoja Lelujen Internetiin kytkeytyvät leluhahmot tukevat ja toisaalta, millaisia oppimisen mahdollisuuksia niihin sisältyy. Yksi tapaustutkimuksemme päätavoitteista on tarkastella, millaisia oppimislupauksia leluvalmistajat lelujen internetiin liittävät ja toisaalta, miten nämä lupaukset täyttyvät lasten käyttäessä leluhahmoja osana leikkiään. Tutkimukseemme sisältyy kolme osa-aluetta: leluvalmistajien antamat lupaukset lelujen opetuksellisista ominaisuuksista, esikouluikäisten lasten vanhempien ja opettajien asenteet teknologisia ominaisuuksia sisältäviä älyleluja kohtaan ja esikouluikäisten lasten oma näkemys näiden lelujen sisältämästä opetuksellisesta potentiaalista.
Lähestymistapamme on monitieteinen ja eri menetelmiin perustuva. Tutkimuksemme käsittää kolme eri aineistoa. Se sisältää Lelujen Internetiin lukemiemme hahmolelujen opetuksellisten ominaisuuksien kartoituksen lelunvalmistajien näkökulmasta, esikouluikäisten lasten vanhempien ja esikouluryhmän kahden opettajan lomaketutkimushaastattelut ja kahdenkymmenen esikouluikäisen lapsen kanssa tehdyt ryhmähaastattelut esikouluympäristössä suoritetuista lelutestaustilanteista. Tutkimuksessa kysymme, mihin opetustarpeisiin tarkastelemamme lelut vastaavat ja millä tavoin ne sopivat osaksi suomalaisessa esikouluopetuksessa käytettyä muodollisen mutta leikin kautta toteutuvan oppimisen ympäristöä. Tutkimuksemme osoittaa, miten lelut sopivat leikillisen oppimisen välineiksi, kun esikouluopettajat ottavat nämä leikkivälineet osaksi suunniteltua ja ohjattua opetusta.
20
Heikkilä, Jaakko, and Jarkko K. Niemi. "Riskiperusteiset maksut eläintautivahinkojen rahoituksessa." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 26 (January 31, 2010): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75788.
Full textAbstract:
Euroopan Unionissa on esitetty tuottajien vastuun lisäämistä vakavimpien eläintautien vahinkojen rahoituksessa. Toteutuskeinoina on mainittu muun muassa eläintautirahastomaksu tai -vakuutus. Tähän asti yhteiskunta on kantanut vastuun yhteiskunnallisesti merkittävimpien eläintautien välittömistä menetyksistä. Tilanne on hyödyttänyt riskinottoon halukkaita toimijoita. Esimerkiksi vuosina 1995–2004 EU:n eläintautirahasto maksoi vahingonkorvauksia yhteensä miljardi euroa, josta Iso-Britannian ja Alankomaiden osuus oli 85 % (mm. suu- ja sorkkatauti, klassinen sikarutto ja korkeapatogeeninen lintuinfluenssa). Kymmenkunta vähiten korvauksia saanutta maata sai yhteensä 2 % korvauksista. Tautien ennaltaehkäisyyn ei varoja juuri ole ollut käytettävissä. Pienellä todennäköisyydellä esiintyviin ja suurta vahinkoa aiheuttaviin tapahtumiin varaudutaan usein puutteellisesti. Tämä aiheuttaa tehottomuutta, koska ennaltaehkäisy on kustannustehokas tapa hallita monia tautiriskejä. Tuottajien vastuun lisäämisen tarkoituksena ei ole pelkästään vahinkojen rahoittaminen, vaan sillä tuetaan myös ennaltaehkäisevää riskinhallintaa. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan keinoja, joilla ulkoisvaikutukset huomioon ottava ja ennaltaehkäisyyn kannustava rahoitusjärjestelmä voitaisiin toteuttaa. Tarkastelemme riskiperusteista rahoitusta, jossa rahoitusjärjestelmän ominaisuudet määritetään siten, että ne palkitsevat bioturvallisuutta lisäävistä ja rankaisevat sitä heikentävistä toimenpiteistä tai ominaisuuksista. Tarkasteluun liittyy kaksi teemaa: 1) kenen pitäisi osallistua rahoitukseen ja tulisiko osallistumisen olla vapaaehtoista vai pakollista; ja 2) miten maksut voidaan asettaa riskiperusteisesti. Järjestelmän rahoitukseen tulisi osallistua niiden, jotka aiheuttavat ulkoisvaikutuksia muille. Esimerkiksi kysymys harrastetilojen osallistumisesta liittyy siihen, aiheuttavatko ne riskin muille tiloille. Ammattimaisten tuottajien osallistuminen tulisi olla mahdollisimman laajapohjaista. Laaja osallistuminen voidaan toteuttaa joko lainsäädännöllisesti tai riittävän voimakkailla taloudellisilla kannustimilla. Maksut voivat perustua joko alueelliseen tai tilakohtaiseen riskiin. Jotta voidaan välttää vain suuren riskin tilojen osallistuminen järjestelmään (ns. haitallinen valikoituminen), tulee kullekin tilalle tai tilatyypille asettaa sen riskitasoa vastaava ja muut vaihtoehdot kyseiselle tilatyypille kannattamattomaksi tekevä maksu. Järjestelmä tulee suunnitella niin, että esimerkiksi suuren riskin tilat valitsevat juuri heille suunnitellun vaihtoehdon. Moraalikatoa eli vakuutetun toimintatapojen muuttamista riskialttiimmiksi vakuutuksen ottamisen jälkeen voidaan ehkäistä riskiin perustuvilla maksuilla. Palkkioita (bonuksia) voidaan myöntää esimerkiksi taudin esiintymättömyydestä tai varmennetuista ennaltaehkäisyyn tähtäävistä toimista. Korotettuja maksuja ja pienennettyjä korvauksia sen sijaan voidaan langettaa esimerkiksi myöhäisestä taudin ilmoittamisesta. Myös omavastuuosuus ehkäisee moraalikatoa.
21
Tuomisto, Jussi, and Hanna Huitu. "Muuntogeenisen ja tavanomaisesti jalostetun perunan rinnakkaisviljelyn kustannukset - analyysi GIS-paikkatietojärjestelmää käyttäen." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 23 (January 31, 2008): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75836.
Full textAbstract:
Muuntogeenisen perunan viljely edellyttää erilläänpitoa tavanomaisista lajikkeista niin, että lajikkeet eivät pääsisi sekoittumaan. Tämä voidaan toteuttaa muun muassa suojakaista- ja viljelykiertovaatimusten avulla. Erilläänpitovaatimukset aiheuttavat kustannuksia. Tässä tutkimuksessa selvitetään Gis-paikkatietojärjestelmän avulla, miten perunapeltojen muoto, koko ja etäisyys toisiin perunanpeltoihin sekä viljelykierron järjestäminen vaikuttavat suojakaistavaatimukseen ja sitä kautta maatilojen kustannuksiin. Tällöin otetaan huomioon viljelymaan pinnanmuodostus, alueellinen maatilarakenne sekä ympäröivät rakenteet, kuten metsät, viljelemättömät alueet ja peltojen sijoittuminen. Tutkimuksessa arvioidaan myös mikä olisi sopimustuotannon rooli sopimuslohkojen suunnittelussa ja sopimusten vaikuttavuus viljelijöiden kustannuksiin. Ammattimainen perunantuotanto on keskittynyt kapealle kaistalle Suomen rannikkoalueille, missä perunanviljelyyn soveltuvat maalajit ovat yleisiä. Ruokateollisuus- ja tärkkelysperuna tuotetaan etupäässä raaka-ainetta hyödyntävien tehtaiden läheisyydessä. Siemenperunantuotanto on pääasiassa keskittynyt Pohjois-Pohjanmaalle. Ammattimaisessa perunanviljelyksessä monokulttuuri on yleistä. Esimerkiksi Suupohjan alueella 52 % perunasta viljellään sellaisilla pelloilla, joilla ei vuosikausiin ole viljelty muuta kasvia. Perunapellot sijaitsevat tavallisesti lähempänä talouskeskuksia kuin tilojen muut pellot. Viljelykiertovaatimukset aiheuttavat kaukaisempien peltolohkojen käyttöönottoa perunanviljelykseen. Ammattimaisen perunantuotannon erityispiirteenä on sopimustuotanto. Sopimusviljelyyn liittyy usein hyvin tiukat lajikevaatimukset sekä yksityiskohtaiset viljelyohjeet, kasvukauden aikainen neuvonta ja tehtyjen viljelytoimenpiteiden seuranta. Geenitekniikan käyttöönotto ja erilläänpidon vaatimukset lisäävät tarjontaketjun verkottumista. Suomessa Elintarviketurvallisuusvirasto tarkastaa kaikki siemenperunaviljelykset. Lajikesekaantumista on esiintynyt hyvin vähän. Vieraita lajikkeita löytyi vain 0,006 % vuosien 1998–2004 aikana tarkastetuista 1 262 000 mukulasta. Sadonkorjuun yhteydessä maahan jääneiden ja seuraavana kasvukautena itäneiden mukuloiden lisäksi lajikesekaantumisia voi tapahtua mukuloiden fyysisenä siirtymisenä sadonkorjuun yhteydessä. Suojakaistan leveyden kasvaessa perunanviljelyn kustannukset nousevat nopeasti. 10 metrin suojakaista silloin, kun se on perustettu perunalohkon ympärille, nostaa viljelykustannuksia keskimäärin 2,34 senttiä perunakiloa kohti. Yhden vuoden viljelykiertovaatimus nostaa tuotantokustannusta keskimäärin 8,58 senttiä ja viljelyetäisyyden lisääntyminen 0,15 senttiä perunakiloa kohti. Gis-järjestelmän avulla perunalohkojen sijoitus voidaan suunnitella siten, että muuntogeenisen ja tavanomaisen perunan erilläänpitokustannukset muodostuisivat mahdollisimman pieniksi. Sopimustuotannossa Gis-menetelmä auttaa myös sopimuksen tarjoajaa suunnittelemaan sopimusmallien rakentamista kullekin sopimustuottajalle.
22
Koivula, Minna, Marja-Liisa Sevón-Aimonen, Ismo Stranden, Kaarina Vuori, and Esa Mäntysaari. "Sian kasvukäyrän geneettiset parametrit." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 21 (January 31, 2006): 1–5. http://dx.doi.org/10.33354/smst.76026.
Full textAbstract:
Kasvun mallintamiseen on käytetty monia matemaattisia menetelmiä. Gompertzin funktio on osoittautunut sopivaksi kuvaamaan sikojen kasvua. Sian kasvu noudattaa epälineaarista, s:n muotoista käyrää, jota voidaan kuvata helposti Gompertzin funktiolla. Kasvukäyrän tärkeimmät tekijät ovat aikuispaino ja aikuistumissuhde eli kasvun suhteellista nopeutta kuvaava kerroin. Aikuispainon ja aikuistumissuhteen avulla voidaan laskea sian paino missä tahansa iässä. Tässä tutkimuksessa tarkoituksena on laskea geneettiset tunnusluvut suoraan kasvukäyrän eri parametreille ja tutkia mahdollisuutta käyttää niitä jalostusarvostelussa. Tutkimusaineisto koostui vuosilta 2000 – 2005 kantakoeasemilta kerätyistä sikojen punnitustiedoista. Aineistossa oli kaikkiaan 122071 havaintoa 10111 yorkshire-rotuisen sian viikoittaisesta painosta 30 -100 kg välillä. Sikakohtaiseen elopainoaineiston analysointiin käytettiin menetelmää, joka perustuu Gompertzin funktion linearisointiin Taylorin sarjan avulla. Tätä varten on MTT:llä kehitetty MiX99- ja DMU-ohjelmiin perustuva sovellus. Menetelmässä iteratiivisesti vuorotellaan kasvukäyrän parametrien ja varianssikomponenttien estimointia siten, että kasvukäyrän parametrien estimointi suoritetaan MiX99:llä ja tämän jälkeen lasketaan niiden varianssikomponentit DMU:lla. MiX99 ja DMU ohjelmia vuorotellaan, kunnes päästään lähelle todellisia ratkaisuja ja varianssikomponenttien ja kiinteiden tekijöiden muutos iterointikierrosten välissä on tarpeeksi pieni. Kasvukäyrän parametrien periytymisasteet olivat suhteellisen korkeita (0.31 ja 0.54 välillä). Jotta voitiin verrata, miten hyvin kasvukäyrämallin ja jalostusavojen laskennassa käytössä olevan kantakoekasvun antamat jalostusarvot täsmäävät, kasvukäyristä laskettiin keskimääräiset päiväkasvut karjuille 30 ja 100 kg välillä. Karjuista valittiin lähempään tarkasteluun ne, joilla oli vähintään 15 jälkeläistä aineistossa. Kun nämä karjut listattiin käyristä lasketun keskimääräisen kasvunopeuden suhteen paremmuusjärjestykseen, voitiin havaita, että 10 parhaan karjun joukossa 8 oli samoja molemmilla malleilla. Kantakoekasvun ja kasvukäyrämallien antamat jalostusarvot siis vastaavat hyvin toisiaan. Kasvukäyrämalli on kuitenkin luotettavampi, koska erot alku- tai loppupainossa eivät vaikuta yhtä paljoa. Kasvukäyrämallia käytettäessä voidaan valita myös itse kasvukäyrän muotoa, ei pelkästään keskimääräistä kasvunopeutta. Kasvukäyrän parametreja ei tällä hetkellä valita missään sian jalostusohjelmassa suoraan. Jalostusohjelmien suunnittelussa olisi kuitenkin tärkeää tuntea alkukasvun, lihasikavaiheen kasvun ja aikuispainon, samoin kuin aikuistumissuhteen väliset geneettiset yhteydet. Käyrän tuntemisen myötä voidaan myös ympäristötekijät mallintaa paremmin sekä suunnitella sikojen ruokinta ja teurastusajankohta tarkemmin.
23
Sairanen, Auvo, and Marketta Rinne. "Nurmisäilörehun korjuuajan merkitys ruokinnansuunnittelussa." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 30 (January 31, 2014): 1–6. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75300.
Full textAbstract:
Nurmirehujen korjuun ajoitukseen vaikuttavat monet tekijät. Tärkeimpiä näistä ovat tavoiteltu rehuarvo, kesän sääolosuhteet ja käytettävissä oleva korjuuketju. Karpe–hankkeessa tutkittiin ensimmäisen niiton myöhästyttämisen vaikutusta nurmen satoon, rehuarvoon ja tuotannon kannattavuuteen lyhyellä aikavälillä. Nurmenkorjuun ajoituksessa ei riitä tavoitteen asettaminen ensimmäiselle niitolle. Tilan täytyy ymmärtää miten eri niitot vaikuttavat toisiinsa ja mitä esimerkiksi tavoitteena olevan niittoajan myöhästyttäminen vaikuttaa koko kasvukauden aikana korjattavan sadon laatuun ja määrään. Nurmenkorjuun ajoituksen tavoite tulee taloudellisesti järkevässä toiminnassa perustua eri vaihtoehtojen euromääräisen ylijäämän maksimointiin. Tässä kirjoituksessa käytetään lyhyen aikavälin suunnittelua, joka ei sisällä kiinteitä kustannuksia. Suunnittelun täytyy olla kaksivuotinen, koska ennen kasvukautta asetettava tavoite nurmirehun pinta-alalle ja niittoajankohdalle riippuu edellisen kesän jäännösvarastosta. Ruokinnansuunnittelun kannalta hyvin sulava säilörehu on helpoin vaihtoehto ja se tuottaa samalla eniten maitoa. Tuotantovaikutukseltaan paras rehu saadaan ensimmäisestä niitosta kun rehun sulavuus on yli 700 g/kg kuiva-ainetta (ka). Kesän myöhemmistä sadoista voidaan saada sulavuudeltaan yhtä korkeaa rehua, mutta tuotantovaikutus jää yleensä laadukasta ensimmäistä satoa pienemmäksi. Esimerkiksi sateisen jakson sattuessa kohdalle tila joutuu päättämään tehdäänkö rehu sulavana ja märkänä vai odotetaanko sään poutaantumista. Odottaminen laskee ensiniiton säilörehun D-arvoa keskimäärin 5 g/kg ka vuorokaudessa. D-arvon lasku täytyy huomioida ruokinnansuunnittelussa väkirehumäärän nostolla. Karjatasolla 9000 kilon tuotostaso voidaan saavuttaa vielä rehulla, jonka D-arvo on 650 g/kg ka. Lyhyen aikavälin laskelmien perusteella tähän rajaan saakka korjuuajan taloudelliset vaikutukset ovat suhteellisen pieniä. Talouslaskelmat eivät kuitenkaan huomioi lisääntyvän väkirehun mukanaan tuomia kaikkia riskitekijöitä lehmien terveydelle ja kestävyydelle. Keskituotos voidaan laskennallisesti ylläpitää 30 kilon tuotostasolla myös alle D 650 g/kg ka D-arvoilla, mutta käytännössä tämä ei välttämättä ole mahdollista. Tuotosvasteyhtälöt vaativat jatkokehittämistä ääriruokintojen osalta. Säilörehun tuotantokustannus vaikuttaa ruokinnan optimoinnin tulokseen. Tuotantokustannus on tilakohtainen ratkaisu ja keskimääräisen kustannuksen käyttö voi johtaa harhaan. Ruokintasuunnittelun kannalta säilörehun nollahinta optimoinnissa on kuitenkin turvallinen vaihtoehto. Kaikkien kasvukauden aikana korjattujen rehuerien määrän ja laadun dokumentointi on keskeistä, jotta rehujen käyttö eri eläinryhmille ja sopiva väkirehutäydennys voidaan suunnitella optimaalisesti.
24
Viitala, Hannu, Risto Kauppinen, Pirjo Suhonen, Jyri Tuovinen, Marita Jääskeläinen, and Tomi Pasanen. "eHieho – laskuri uudistuseläinten kasvatuksen kustannusten selvittämiseen maitotiloilla." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 30 (January 31, 2014): 1–10. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75417.
Full textAbstract:
Suomalaisen maidontuotannon kannattavuus ja kilpailukyky edellyttävät kustannustehokuutta. Uudistuskustannus eli hiehonkasvatuksen kustannukset ovat 10–15 % maidon tuotantokustannuksesta. Uudistuskustannus voi olla jopa puolet maidontuotannon muuttuvista kustannuksista. Hiehon kasvatusajalla on merkitystä eläimen elinikäistuotokseen eli siihen, kuinka paljon se tuottaa maitoa elämänsä aikana. Kiinnittämällä huomio hiehon ruokintaan ja hoitoon, saadaan hyvin lypsäviä lehmiä. Tiedostamalla hiehonkasvatuksen kustannukset, vältetään hiehoautomaatin syntymistä lypsykarjatilalla eli lehmiä ei poisteta turhaan. Näin saadaan karjan keskipoikimakerrat nousemaan ja lisää tuotantovuosia/lehmä. eHieho kehitettiin hiehonkasvatuksen kustannusten laskentaan, joka on tuotteistettu laskurin muotoon. Laskuri - eHieho on tarkoitettu ja saatavilla neuvojien, yrittäjien ja muiden alan ammattilaisten käyttöön hiehon kasvatuksen ulkoistamisen suunnittelun tueksi. Laskurilla voidaan selvittää hiehon tuotantokustannus ja eläinkohtainen hoitopäiväkustannus (http://hiehohotelli.savonia.fi/eHieho). eHieho – laskurin tavoitteena oli helppokäyttöinen laskuri, jolla voi laatia luotettavan tuotantokustannuslaskelman kohtuullisessa ajassa. eHieho on laadittu Microsoft Excel ohjelmalla ja sen tekemiseen on käytetty Visual Basic for Applications -ohjelmointia (VBA). Hyvässä käyttöliittymässä on tanskalaisen käytettävyystutkijan, Jakob Nielsenin määritelmän mukaan viisi ominaisuutta: opittavuus, tehokkuus, virheettömyys, muistettavuus ja miellyttävyys. Testaajilta saadun palautteen perusteella tavoitteiden saavuttamisessa on onnistuttu hyvin. Hyvien ohjeiden avulla saadaan aikaan mahdollisimman paikkaansa pitävä hiehojen tuotantokustannuslaskelma. eHieho -ohjeet ovat yksi tärkeä osa eHieho -laskurin kokonaisuutta. Laskuri on suunniteltu käyttöominaisuuksiltaan niin, että sillä on mahdollista tehdä tuotantokustannuslaskelma ilman ohjeitakin. Laskurin käyttäjä, joka ei ole perehtynyt tuotantokustannuslaskentaan, pystyy ohjeiden ja laskentaesimerkkien avulla laatimaan luotettavan tuotantokustannuslaskelman. Edelleen eHieho -laskurin käyttäjä voi vertailla omia laskelmiaan mallilaskelmiin tai muiden tuottajien laskelmiin ja kehittää tilojen kannattavuutta. Kannattavuuden parantamiseen vaaditut ratkaisut lähtevät liikkeelle siitä, että ongelma omassa tuotannossa huomataan ja sen merkitys ymmärretään.
25
Lätti, Markku, Markku Lätti, Veli-Matti Tuure, Kati Partanen, and Tapani Kivinen. "Työmäärämuutokset maitotilalla ulkoistettaessa hiehonkasvatus." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 28 (January 31, 2012): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75523.
Full textAbstract:
Suunnitellessaan tilansa maidontuotannon laajentamista tuottajan on punnittava, millaiset edellytykset tilalla on tähän toisaalta olemassa olevaa tuotantorakennusta hyödyntämällä tai vaihtoehtoisesti uudisrakentamalla. Tilan laajentaessa toimintaansa työvoiman riittävyys voi tulla rajoittavaksi tekijäksi, sillä työmäärä yleensä kasvaa, vaikka työtä saadaankin tehostettua eli työmäärä tuotantoyksikköä kohti pienenee. Tilan tuotannon siirtäminen suurempaan kokoluokkaan edellyttää aina hyvin suunniteltua töiden järjestämistä ja hyvää logistiikan suunnittelua. Keinoina voi olla muuan muassa tehokkaamman teknologian hankinta, prosessien tehostaminen, ulkopuolisen työvoiman palkkaaminen tai joidenkin töiden ulkoistaminen. Yksi keino tehostaa toimintaa ja organisoida maidontuotantotilojen työtä on ulkoistaa hiehonkasvatus siihen erikoistuneelle hiehonkasvatustilalle. Lypsykarjatilan ulkoistaessa hiehonkasvatuksen valtaosa nuorkarjatöistä jää pois ja vastaava työaika vapautuu varsinaiseen tuotantoon – maidontuottamiseen. Hiehohotelli – hiehonkasvatuksen ulkoistaminen -tutkimushankkeen yksi tavoitteista oli selvittää hiehonkasvatuksen ulkoistamisen vaikutukset lypsykarjatilojen työnkäyttöön. Tutkimushankkeen tulokset osoittavat, että hiehonkasvatuksen ulkoistamisella hiehohotelleihin on yleensä mahdollista tehostaa lypsykarjatilojen työnkäyttöä. Tulokset ovat kuitenkin riippuvaisia käytetyistä työmenetelmistä ja mahdollisista muutoksista eläinmäärissä, ja siksi tarkastelu on hiehonkasvatuksen ulkoistamista suunniteltaessa tehtävä aina tapauskohtaisesti. Ulkoistettaessa hiehonkasvatus olemassa olevasta tuotantorakennuksesta työmäärä ei välttämättä vähene. Se voi jopa kasvaakin, jos hiehoilta vapautuville paikoille remontoidaan tilat lypsylehmille. Työmäärän kasvu voi tällaisissa tapauksissa olla huomattavaakin, ellei samalla ulkoisteta ainakin joitain peltotöitä ja/tai investoida työtä helpottavaan teknologiaan etenkin lypsyn osalta. Hiehonkasvatus ja samalla mahdollisesti pelto- ja muita töitä ulkoistamalla jopa kahden robotin kokoluokan tuotanto pystytään vielä hoitamaan yrittäjäpariskunnan tai kahden yrittäjän työpanoksella. Lisätyövoimaa tarvitaan kuitenkin sesonkiaikoina ja eläinten siirroissa. Pelkkä säästö työmäärässä ei välttämättä yksin kannusta hiehonkasvatuksen ulkoistamiseen. Jos ulkoistamisen tavoitteena on vain vähentää työmäärää olemassa olevasta tuotannosta, kannattavuudesta joudutaan yleensä tinkimään. Tämä on hyvä pitää mielessä hiehonkasvatuksen ulkoistamista suunniteltaessa.
26
Kanala, Tero, Risto Kauppinen, Seppo Mönkkönen, Mika Repo, and Anne-Mari Heikkinen. "Maitotilojen tilanpidon ja liikkeenjohdon kehittämistarpeet Pohjois- Savossa." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 23 (January 31, 2008): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75893.
Full textAbstract:
Suurentuva tilakoko ja muuttuva toimintaympäristö luovat uusia haasteita maatilan toimintojen järjestämiselle ja työn käytölle. Oma työpanos ei riitä enää kaikkiin töihin, joten toimintaa on priorisoitava niihin töihin, joista on paras tietotaito. Liikkeenjohto ja siihen liittyvien ratkaisujen tekeminen kuuluvat aina yrittäjälle.Maitotilojen tilanpitoon ja liikkeenjohtoon liittyviä kehittämistarpeita tutkittiin Pohjois-Savossa lypsykarjatiloille suunnatulla kyselyllä, jossa selvitettiin maitotilan pitkän tähtäimen päätöksiin vaikuttavia tekijöitä, liikkeenjohdollisia taitoja, työn käyttöä, yrittäjän henkistä kasvamista, toimimista verkostoissa, tilan tuotantoteknologisia ratkaisuja ja ulkopuolisten palvelujen käyttöä. Kysely lähettiin 500 maitotilalle, joista kyselyyn vastasi 193 tilaa (vastausprosentti 39,0). Lisäksi haastateltiin 20 lypsykarjatilaa. Tutkimus toteutettiin vuoden 2007 aikana.Tämän tutkimuksen mukaan maidontuotantoa jatkavilla tiloilla on runsaasti investointisuunnitelmia: Koneisiin aikoo investoida 83 % tiloista, rakennuksiin 69 %, maatalousmaahan 44 % ja eläimiin 44 %. Maitotiloista 80 % aikoo jatkaa vähintään vuoteen 2013. Samaan aikaan lypsylehmien määrä/tila kasvaa nykyisestä 22 lehmästä noin 30 lehmään ja lehmien keskituotos kohoaa noin 1,5 %vuodessa. Maidon kokonaistuotanto näyttäisi tuottajien suunnitelmien toteutuessa kasvavan Pohjois-Savossa 12 % nykyisestä vuoteen 2013 mennessä. Neljä tilaa viidestä ilmoittaa tarvitsevansa lisätyövoimaa. Työvoimatarve täytettäisiin mieluiten urakointipalveluilla, mutta myös palkkaamalla tilapäisiä työntekijöitä. Tuottajat haluavat hoitaa tarkkuutta vaativat työt omalla työpanoksella, jolloin laatuun kyetään panostamaan enemmän. Vaikka ns. tilan ulkoisten tekijöiden merkitys päätöksenteossa on tärkeä, viljelijän lähipiirissä olevat tekijät nousevat tärkeimmiksi. Näitä ovat mm. oma työssä jaksaminen, perhe, oma ammattitaito sekä vapaa ajan riittävyys.Haastatteluiden mukaan talouden aktiivinen seuranta on kuitenkin varsin vähäistä ja perustuu usein kokemukseen. Yrittäjät olivat hyvin perillä talouden hetkellisistä vaikutuksista, mutta pitkäntähtäimen suunnitelmia tai vaikutuksia ei osattu arvioida. Talouden seurannan ja toiminnan analysoinnin puutetta perusteltiin tilan suurella kokonaistyömäärällä. Perinteisen isännän ja emännän välisen työnjaon ja päivittäisten työrutiinien muuttuminen vaikeuttaa töiden tekemisen johdonmukaisuutta.Tilojen tavoitteellinen kehittäminen kaipaa selkeämpää johdonmukaisuutta. Tavoitteiden asettaminen tulisi olla täsmällisempää ja selkeämmin priorisoitua ns. avaintavoite-asettelua. Niihin tulisi liittää selkeä toimintasuunnitelma ja saavutukset tulisi analysoida kriittisesti. Tilaa voidaan kehittää, joko investoimalla tai toimintaan panostamalla. Ajankäyttö ja rutiinien johdonmukaisuus edellyttävät tiloilta työnjohto-osaamista. Yrittäjän on tärkeää huolehtia lähitekijöiden (oma työssä jaksaminen, perhe, oma ammattitaito, vapaa ajan riittävyys) toimivuudesta.
27
Kaivosoja, Jere, Raimo Linkolehto, Frederick Teye, and Raimo Nikkilä. "Konsepti viljelytoimen tulevaisuuden tiedonhallinnasta." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 28 (January 31, 2012): 1–5. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75483.
Full textAbstract:
Tieto- ja viestintäteknologioiden hyödyntäminen on osoittautunut hyväksi keinoksi saavuttaa peltoviljelylle asetettuja kehitystavoitteita. Siinä keskeisessä roolissa ovat maatilan tiedonhallintajärjestelmät (FMIS), päätöksenteon avusteisuus, sekä täsmäviljelyn vaatima infrastruktuuri. Nykyään maatilan tiedonhallintajärjestelmä nähdään koostuvan useista eri osioista, joista osa on kokonaan ulkopuolisten palveluntarjoajien toteuttamia. Nämä eri osiot muodostavat puumaisen hierarkisen rakenteen. Tätä rakennetta on yleisellä tasolla tutkittu, mutta käytännön toteutukset ovat vielä puuttuneet. Tässä tutkimuksessa esitetään esimerkinomaisesti tulevaisuuden maatilan web-pohjaista tiedonhallintaa yksittäisen viljelyprosessin näkökulmasta. Loimme vaiheittain toimivat prototyypit tulevaisuuden viljelytoimista. Ensimmäiseksi muodostimme yhtenäisen kokonaisuuden perustuen kaikkiin tyypillisiin peltoviljelytoimenpiteisiin ja niiden vaatimiin pääprosesseihin. Tämän jälkeen suunnittelimme mahdollisimman haasteelliset mutta realistiset tulevaisuuden viljelytoimia tukevat prosessiketjut, joiden perusteella rakensimme prototyypin lisälannoituksen sekä kasvinsuojeluruiskutuksen toiminnallisen suunnittelun, toteutuksen sekä arvioinnin osalta. Prototyyppi sisälsi seuraavat vaiheet: ensin alueellisesti vaihteleva työtehtävä suunnitellaan käyttäen hyväksi peltolohkon paikkakohtaisia historiatietoja ja kasvukauden aikaisia tutkimustuloksia. Suunniteltu työtehtävä lähetetään palveluntarjoajalle, joka automaattisesti tarkistaa työtehtävän määräystenmukaisuuden ja huomauttaa mahdollisista poikkeamista. Tämän jälkeen hyväksytty työtehtävä ladataan työkoneyhdistelmän käytettäväksi. Työ voi alkaa, kun palvelimelta saatu säätieto on sopiva. Mikäli työ joudutaan olosuhteiden muutoksen takia keskeyttämään, keskeytynyt työ lähetetään palvelimelle. Uusi työtehtävä lasketaan muuttuneiden säätöarvojen ja jo toteutuneen työn perusteella. Työkone jatkaa työtään uusien säätöarvojen mukaan. Työn loputtua kerätty data lähetetään palvelimelle, jossa työstä lasketaan tarkat toteutumakartat. Toteutuma hyväksytetään vielä määräystenmukaisuuden tarkistavalla palveluntarjoajalla. Hyväksytty työ siirtyy lohkokirjanpitoon ja antaa tulevaisuudessa tarkkaa ja tärkeää tietoa viljelyprosessin onnistumisesta. Esitelty konsepti osoittaa, että web-pohjaisella puurakenteisella arkkitehtuurilla voidaan toteuttaa monipuolisia tulevaisuuden vaatimukset täyttäviä viljelytoimia. Näin mahdollistetaan useiden eri palveluntarjoajien hyödyntäminen samalla keventäen viljelijän työtaakkaa. Suunnitellun ja toteutuneen työn oikeellisuus saadaan osoitettua jäljitettävyyttä ja läpinäkyvyyttä varten. Parhaimmillaan aineistojen monipuolinen saatavuus ja rajapintojen yhtenevyys mahdollistavat tehokkaamman ja kokonaan uudenlaisen tietämyksentuottamisen koko viljelyprosessissa.
28
Manninen, Marja. "Työn ja talouden hallinta laajentaneilla lypsykarjatiloilla." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 21 (January 31, 2006): 1–5. http://dx.doi.org/10.33354/smst.76700.
Full textAbstract:
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten viljelijäperheen sekä palkatun työvoiman tekemänmaataloustyön määrä on tilan tuotannon laajennuksen yhteydessä muuttunut ja miten laajennus onvaikuttanut tilan toimintoihin ja kannattavuuteen. Lisäksi tarkasteltiin viljelijöiden jaksamista jastressikokemuksia sekä laajennusvaiheessa ja sen jälkeen tilalla ilmeneviä ongelmia.Tutkimusaineistona käytettiin vuoden 2002 kirjanpitotilojen taloudellisia tuloksia sekäkirjanpitotiloille samana vuonna tehtyä kyselyä. Kirjanpitotila-aineistossa oli 156 viljelijäkyselyynvastannutta lypsykarjatilaa, joiden tiedot olivat tarkastelussa mukana vuosina 1998-2002. Tutkimuksessaasetettujen peltoalan ja lehmämäärän kasvamiseen perustuvien kriteerien avulla aineistosta poimittiin 66tuotantoaan laajentanutta tilaa. Laajentaneiden ja ei-laajentaneiden tilojen välisiä eroja ja viljelijäperheenjaksamiseen vaikuttaneita tekijöitä tutkittiin käyttämällä ei-parametrisia menetelmiä. Laajentaneidentilojen ongelmia tarkasteltiin faktori- ja ryhmittelyanalyysilla.Laajentaneilla tiloilla kokonaistyömäärä oli ei-laajentaneita tiloja suurempi, samoin investointitöitäja muita maataloustöitä (sisältää mm. johtamistyön) tehtiin näillä tiloilla eniten. Palkatun työvoiman osuusoli laajentaneilla tiloilla tilastollisesti merkitsevästi ei-laajentaneita tiloja suurempi. Vieraan työn määrä olikuitenkin lisääntynyt kaikilla tiloilla. Laajentaneilla tiloilla kannattavuuskerroin oli vuosina 1998-1999 eilaajentaneitatiloja alhaisempi. Kahtena tarkastelujakson viimeisenä vuotena kannattavuuskerroin olilaajentaneilla tiloilla jo merkitsevästi suurempi kuin ei-laajentaneilla tiloilla.Laajentaessaan tuotantoa viljelijät uskoivat enemmän tulevaisuuteen kuin ei-laajentaneet viljelijäteivätkä kokeneet yhtä paljon stressiä mahdollisista toimintaympäristön muutoksista. Suhtautuminenelämiseen ja yrittämiseen oli laajentaneiden tilojen viljelijöillä myönteisempää kuin ei-laajentaneidentilojen viljelijöillä. Mitä suurempi oli tilan kokonaistyömäärä, sitä enemmän stressiä työmäärä aiheutti.Faktori- ja ryhmittelyanalyysien perusteella lypsykarjatiloista muodostui ryhmiä, joillalaajentamisvaiheen ongelmallisuus vaihteli. Ensimmäisen, suurimman (24 tilaa) ryhmän tiloilla toiminnotoli suunniteltu ja organisoitu toisia huolellisemmin tai laajennusta ei koettu ongelmalliseksi. Toisenryhmän tiloilla (18 kpl) ei päästy hyödyntämään laajentunutta tuotantokapasiteettia täysimääräisesti hetilaajennuksen jälkeen, ja ongelmina olivat tuotannon epätasapaino ja töiden hallinta. Kolmannessaryhmässä, johon kuului vajaa kolmannes tiloista, ongelmia aiheuttivat tilan johtaminen ja rahoituksenjärjestäminen. Tilan laajennukseen liittyvillä ongelmilla ei kuitenkaan havaittu olevan yhteyttä tähäntutkimukseen valittuihin tilakokoa, työnmenekkiä ja taloudellista tulosta kuvaaviin taustamuuttujiin.
29
Tampio, Elina, Elina Virkkunen, Pekka Heikkinen, Mikko Hietaranta, and Markku Saastamoinen. "Hevosenlanta tuottaa biokaasua." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 30 (January 31, 2014): 1–6. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75381.
Full textAbstract:
Hevosen kuivikelannan käsittelymenetelmiä ovat lähinnä erilaiset kompostointiratkaisut. Hevosenlantaa ei Suomessa polteta energiaksi, koska polttamista rajoittavat päästöihin liittyvät määräykset. Energiantuotannossa lannan kuivamädätys on potentiaalinen vaihtoehto, ja sitä tehdäänkin käytännössä jonkin verran Euroopassa. Lannan biokaasuttamisella saadaan lannan ravinteet talteen ja voidaan sulkea erityisesti typen ja fosforin ravinnekierto. Suljetun ravinnekierron ansiosta ympäristöön päätyvä typpikuormitus ja kasvihuonekaasupäästöt vähenevät huomattavasti. Lannan sisältämästä typestä osa muuttuu biokaasutuksessa helppoliukoiseen ammonium-muotoon, jonka kasvit käyttävät nopeasti, jolloin valumariski pienenee. Prosessin tuottama biokaasuenergia voidaan käyttää esimerkiksi tallin ja käyttöveden lämmitykseen. Hevosen kuivikelantaa tutkittiin biokaasuprosessin syötteenä MTT Sotkamossa osana MTT:n ja TTS:n HorseManure -hanketta. Syötteeksi valittiin puupohjaisella kuivikkeella kuivitettu lanta, sillä sen loppusijoittamisessa on eniten ongelmia. Koe tehtiin nestetilavuudeltaan 3 m3 pilot-mittakaavan puolijatkuvatoimisella ja täyssekoitteisella reaktorilla, joka on suunniteltu kiinteän syötteen biokaasutukseen. Reaktorin kuormitus oli 2 kg sulavaa orgaanista ainetta reaktorikuutiota kohti (2 kgVS/m3d). Kokeen alussa käytetty ymppi oli mädätetty lehmänlannasta ja säilörehusta. Hevosenlannan kuiva-ainepitoisuus oli keskimäärin 35,5 %. Tutkimuksessa hevosen kuivikelanta tuotti 70,5 m3 metaania tonnia sulavaa orgaanista ainetta kohti (m3CH4/tVS) ja 19,6 m3 metaania tuoretta lantatonnia kohti (m3CH4/tFM). Kaasun metaanipitoisuus oli keskimäärin 53,8 % ja käsittelyjäännöksen pH 7,5. Kokeessa saavutettu metaanintuotto oli varsin alhainen, mikä johtui metaania tuottamattoman kuivikkeen suuresta määrästä suhteessa lantaan sekä alhaisesta kuormituksesta. Metaanituotto oli tässä kokeessa samalla tasolla kuin kirjallisuudesta löydetyissä puukuivitteisen hevosenlannan metaanipotentiaalikokeissa. Reaktorikokeen aikana testattiin myös prosessin kykyä inaktivoida hukkakauran (Avenua fatua) siemeniä syöttämällä siemenet prosessin 29 vuorokaudeksi, minkä jälkeen siemeniä idätettiin. Tutkimuksessa saavutettu itämisprosentti oli 0 %. Pilot-reaktori soveltui melko hyvin purukuivitteisen lannan käsittelyyn, vaikka ajoittain kuiva-ainepitoisuus nousi korkealle, ja sekä syöttö- että sekoitusruuvit olivat koetuksella. Pystymallista reaktoria käyttökelpoisempi tekninen ratkaisu varsinkin kokoluokan kasvaessa on vaakamallinen tulppavirtausreaktori, jolloin kuormitusta voitaisiin nostaa, ja metaanintuottoa lisätä. HorseManure -hanketta rahoittaa ympäristöministeriö ravinteiden kierrätystä edistävästä ja saaristomeren tilan parantamista koskevasta RAKI-ohjelmasta.
30
Hyyppä, Seppo, Susanna Särkijärvi, Niina Tolvanen, Anna-Kaisa Myllykoski, Emma Laakkonen, and Hanna-Leena Lindman. "Varsakasvatus Suomessa." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 26 (January 31, 2010): 1–6. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75710.
Full textAbstract:
Suomen hevosmäärä on kasvanut viime vuosikymmenet tasaisesti ja nyt hevosia on noin 70000. Suomenhevosista kaikki ja lämminveriravureistakin pääosa on kotimaista kasvatusta. Ratsujen kasvatus on ollut vähäistä, mutta kiinnostus siihenkin on lisääntynyt viime vuosina. Valtaosalla kasvattajista on vain 1 tai 2 siitostammaa ja aloittelevia kasvattajia on paljon. Kantavan tamman hoito ja ruokinta, varsominen sekä varsan hoito ja ruokinta vaativat kuitenkin kasvattajalta paljon osaamista ja huolellisuutta, jotta kaikki menisi hyvin. Tämän tutkimuksen tarkoitus oli selvittää varsojen kasvatusolosuhteita, ruokintaa ja hoitokäytäntöjä Suomessa. Työ liittyy yhteispohjoismaiseen NKJ tutkimushankkeeseen: Group Housing Horses under Nordic conditions, jonka tavoitteena on parantaa hevosten ryhmäkasvatusolosuhteita. Tutkimusaineistoa kerättiin tilakäynnein, jotka tehtiin 2009 helmi-maaliskuussa 20 hevostilalle Etelä-Suomessa. Tiloilla oli vuonna 2008 syntyneitä varsoja yhteensä 165 (2–23/tila). Varsat olivat suomenhevosia, lämminverisiä, puoliverisiä, arabeja, poneja sekä risteytyksiä. Ne olivat iältään 8-12 kk. Osalla tiloista talli tai pihatto oli hevosen pitoon suunniteltu ja rakennettu rakennus. Joissakin paikoissa pihaton virkaa hoiti kolmiseinäinen katos. Rakennuksen iällä ei ollut aina suoraa yhteyttä tallin hevosystävällisyyteen ja viihtyvyyteen. Vaikka parannettavaakin oli, useimmat tilat täyttivät lain asettamat vaatimukset hevosten pitopaikoille. Useimmilla tiloilla varsoilla oli hyvät mahdollisuudet liikkua ryhmässä. Tarhojen puhdistuksessa on osalla parannettavaa. Varsat olivat hyväkuntoisia muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Tilaratkaisu tuntui vaikuttavan käsittelymääriä enemmän varsojen lähestyttävyyteen tarhassa, sillä lähes kaikki pihattovarsat tulivat tutkimaan uusia ihmisiä, kun taas muutama yksittäiskarsinassa asuva ei päästänyt lähellekään. Korsirehuruokinnassa noudatetaan hyvin varsojen luontaista syömiskäyttäytymistä pitämällä sitä vapaasti saatavilla tai jakamalla sitä useita kertoja päivässä. Korsirehun rehuanalyysejä pitäisi tehdä ja hyödyntää nykyistä useammin, jotta varsat saavat parhaat mahdolliset lähtökohdat kasvuun. Väkirehuruokinnassa olisi parannettavaa tiloilla, joilla varsojen ruokailurauhaa ei taattu väkirehuruokinnan ajaksi. Varsojen juotto oli yllättävän usein kantoveden varassa. Kesäisin laiduntaminen on erittäin suositeltavaa kasvaville varsoill, mutta laidunten viljavuustutkimuksissa, kalkituksissa ja lannoituksissa on osalla tiloista parannettavaa. Puutteellinen vasta-aineiden saanti tammanmaidosta voi johtaa jopa varsan menehtymiseen. Silti vain harvalla tilalla varmistetaan jokaiselta varsalta vasta-aineiden riittävä taso. Lähes kaikilla tiloilla huolehdittiin siitostammojen ja varsojen loishäädöistä ja rokotuksista hyvin. Lanta-analyysien teettäminen loisten varalta oli harvinaista. Monella tilalla on parannettavaa varsojen kavioiden hoidossa.
31
Lötjönen, Timo. "Korjuutappiot ja paalintiheys ruokohelven kevätkorjuussa." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 23 (January 31, 2008): 1–6. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75870.
Full textAbstract:
Kuivan ja lakoutuneen ruokohelven kevätkorjuussa tapahtuu väistämättä korjuutappioita. Aiemmissa tutkimuksissa helven niitossa ja korjuussa on jopa 40 – 50 % sadosta jäänyt peltoon ylipitkänä sänkenä tai murentuneena silppuna. Myös ruokohelpipaalien tiheys ja käsittelyn kestävyys ovat olleet monesti alhaisia. Löysistä paaleista on saatu tehtyä kuljetusrekkoihin kuormia, joiden massat ovat olleet vain puolet siitä, mitä ovat tiukoista paaleista tehtyjen kuormien massat. Löysien paalien muoto muuttuu lastauksen aikana, jolloin ne vievät enemmän tilaa, kuin on suunniteltu. Näistä syistä löysien paalien kuljettaminen on liian kallista verrattuna niiden energiasisältöön ja paalien pitäisikin olla mahdollisimman tiukkoja. Keväällä 2007 toteutettiin Haapavedellä kaksi kenttäkoetta, joiden tavoitteena oli löytää korjuumenetelmiä, joilla päästään pieniin korjuutappioihin ja suuriin paalien tiukkuuksiin. Niittokokeessa verrattiin erilaisia niitto- ja karhotusmenetelmiä ja paalauskokeessa muutamaa pyörö- ja kanttipaalainta. Niittokokeessa saatiin talteen 70 – 80 % keväällä pellolla olleesta biomassasta. Lautasniittokoneelle ja ajettavalle niittokoneelle, swatherille, nämä ovat tyypillisiä arvoja. Yllättävää olivat niittomurskaimen pienet korjuutappiot (saanto 80 %), kun hinattavalla niittomurskaimella saanto on yleensä ollut 50 – 60 %. Kokeessa olleessa koneessa oli kaukosäädettävä leikkuukorkeus ja hellävarainen murskainosa, jotka voivat selittää tulosta. Viereisessä paalauskokeessa korjuusaanto oli vain 55 %, vaikka käytettiin hyväksi otaksuttua lautasniittokoneen ja karhottimen yhdistelmää. Niittourakoitsija oli säätänyt koneensa hieman liian pitkään sänkeen mahdollisten kivien varalta ja tämä näkyi heti korjuusaannon heikentymisenä. Tämän ja edellisvuosien kokeiden perustella näyttää siltä, että 80 % korjuusaantoa on hyvin vaikea ylittää, koska ruokohelpi on melkein aina keväällä pahasti laossa ja haurasta. Paalauskokeessa suurin paalintiheys saatiin aikaan uudella suurkanttipaalaimella (201 kg/m3, kosteus 15 %). Paalit olivat hyvänmuotoisia ja ne kestivät hyvin siirtelyä ja kuljetusta. Vanhemman tyyppisellä kanttipaalaimella ei saatu yhtä tiiviitä paaleja, paalien tiheys oli keskimäärin 161 kg/m3 15 %:n kosteudessa. Materiaalin syötössä paalikammioon on tapahtunut teknistä kehitystä 10 vuoden aikana, josta ero johtunee. Pyöröpaalaimilla päästiin 166 – 172 kg/m3 paalintiheyksiin. Kiinteä- ja muuttuvakammioisen paalaimen paalintiheyksissä ei ollut eroja, mikä on hieman yllättävää, sillä aiemman tutkimustiedon valossa on ajateltu, että muuttuvakammioisella saadaan kiinteäkammioista paalainta tiukemmat paalit. Ilmeisesti pyöröpaalainmerkkien välillä on teknisiä eroja, jotka selittävät saatua tulosta.
32
Kapuinen, Petri, and Tanja Ikäläinen. "Biolaitoksen sivutuotteena syntyvä nestemäinen ammoniumnitraatti, ammoniumsulfaatti ja urea kevätvehnän lannoitteena." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 33 (January 31, 2016): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75139.
Full textAbstract:
Lantaa ja lantapohjaisia orgaanisia lannoitevalmisteita saa käyttää vain 170 kg/ha kokonaistyppeä vastaavan määrän kalenterivuodessa ns. nitraattiasetuksen asettaman rajoituksen takia. Rajoituksella pyritään estämään pohjaveden nitraattipitoisuuden nousua epäterveelliseksi. Rajoitus ei koske muita lannoitevalmisteita. Rajoitus rajaa useiden kasvien lannasta tai lantapohjaisista lannoitevalmisteista tulevan liukoisen typen annoksen liian pieneksi täyden sadon saavuttamiseksi. Niistä tulevaa typpilannoitusta voidaan täydentää tavoitetasoon mineraalilannoitteilla. Täydennyslannoitus mineraalilannoitteilla on usein muutoinkin tarkoituksenmukaista, koska se takaa riittävän typen saannin kasvukauden alussa ja pienentää lannasta ja orgaanisista lannoitevalmisteista tulevan liukoisen typen annoksen vaihtelun hyväksyttävällä tasolle. Tämä vaihtelu johtuu niiden liukoisen typen pitoisuuden vaihtelusta ja levityksen epätasaisuudesta. Mineraalilannoitteiden typpi on yleensä otettu ilmakehästä hyödyntäen fossiilista energiaa. Sitä voidaan kuitenkin valmistaa myös kierrätysmateriaalista, kuten lannasta. Kun lannasta erotetaan nesteosa ja siitä stripataan liukoista typpeä ammoniakkina ja pestään se edelleen rikki- tai typpihapolla saadaan epäorgaanista lannoitevalmisteeksi luettavaa ammoniumsulfaattia tai –nitraattia, jota ei ns. nitraattiasetuksen kokonaistypen annoksen rajoitus koske. Saatu lannoite on nestemäistä, mutta se voidaan myös rakeistaa. Rakeistamisesta syntyy kuitenkin lisäkustannuksia. Tilatason toimintana lannoite kannattaa käyttää nesteenä, koska logistiset kustannukset jäävät pieniksi, vaikka tuote ei olisikaan yhtä konsentroitua kuin rakeiset lannoitteet. Lisäksi nestemäiset lannoitteet voivat olla paremmin kasvien käytettävissä tai niiden levitys voi olla helpompaa. Lisäksi ne sopivat erityisesti kasvustolle annettavaan lisälannoitukseen. Suomessa lannoitteet on kuitenkin perinteisesti käytetty rakeisena ja koneet on suunniteltu niiden levittämiseen. Nestemäisten lannoitteiden levitykseen kasvustoon sopivat kasvinsuojeluruiskut. Niillä ei kuitenkaan voida sijoittaa, mistä on erityistä etua Suomen lyhyessä kasvukaudessa. Amerikan Yhdysvalloissa nestemäisten typpilannoitteiden sijoittaminen on yleistä, ja heillä on käytössään siihen tarvittavat koneet. Tässä tutkimuksessa selvitettiin lannasta potentiaalisesti valmistettavien lannoitteiden käyttöä kevätvehnän lannoituksessa kenttäkokeella vuonna 2014 Jokioisissa ja vuonna 2015 Kaarinassa. Tutkittavana oli nestemäisen ammoniumsulfaatin ja -nitraatin bulkkikäyttö kevätvehnäkasvuston perustamisen yhteydessä. Ammoniumsulfaattia ja -nitraattia myös sijoitettiin rakeisena kylvölannoittimella kylvön yhteydessä. Vuonna 2015 tutkittiin myös nestemäisen typpilannoitteen sijoittamista kylvön yhteydessä amerikkalaisvalmisteisella kylvölannoittimella. Tähkimisvaiheessa levitettiin edellisten lisäksi ureaa kasvinsuojeluruiskulla valkuaispitoisuuden nostamiseksi. Tulosten perusteella perinteinen rakeinen mineraalilannoite sijoitettuna kylvölannoittimella on varsin hyvä ratkaisu. Muilla ratkaisulla voidaan saavuttaa lähes sama satotulos. Bulkkikäyttö ja rakeisen ammoniumsulfaatin käyttö saattaa olla perusteltua, jos tuote on edullista. Ammoniumsulfaatti ei näytä sopivan ainakaan laimentamatta valkuaispitoisuuden nostoon.
33
Sandelin, Singa. "Pohjoismaisen kulttuuriyhteistyön suunnitelma 1988." Aikuiskasvatus 8, no. 4 (December 1, 1988). http://dx.doi.org/10.33336/aik.96593.
Full text
34
Sirén, Hannu. "Kurssikeskuksista ammatillisiin aikuiskoulutuskeskuksiin." Aikuiskasvatus 9, no. 1 (February 15, 1989). http://dx.doi.org/10.33336/aik.96602.
Full textAbstract:
Opetusministeriön asettama Kurssikeskustoimikunta luovutti mietintönsä joulukuussa 1988. Toimikunnan tehtävänä oli laatia suunnitelma ammatillisten kurssikeskusten kehittämisestä siten, että työvoimahallinto ostaisi työllisyyskoulutuspalvelut ammatillisilta kurssikeskuksilta ja muilta koulutuksen järjestäjiltä, ja että ammatillisista kurssikeskuksista muodostettaisiin ammatillisia aikuiskoulutuskeskuksia.
35
Taivassalo, Milka, Katriina Lehtimäki, Olli Kangas, Pirjo Suhonen, and Arja Aalto. "Hevostallien pelastussuunnitelma." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 26 (January 31, 2010). http://dx.doi.org/10.33354/smst.76847.
Full textAbstract:
Tallilla toimivan työnantajan velvollisuus on laatia turvallisuusohjeet, jotka takaavat työntekijän turvallisuuden,terveyden ja hyvinvoinnin. Työntekijän puolestaan on noudatettava annettuja ohjeita ja huomioitavamuita riskitekijöitä ja ilmoittaa, jos jossain ilmenee puutteita.Tämän työn tarkoituksena oli laatia suurille hevostiloille ja talleille soveltuva ja tallien tarpeita palvelevapelastussuunnitelma. Pelastussuunnitelma on turvallisuusasiakirja, jonka tulee löytyä jokaiselta suurehkoltamaatilalta. Pelastussuunnitelman tekoon velvoittavat Suomen pelastuslaki (468/03 8 § ja 9 §) sekä pelastusasetus(787/03 9 § ja 10 §). Suomen Kuluttajavirasto vaatii, että palveluntarjoajilla, esim. ratsastustalleilla,tulee olla myös ajan tasalla oleva turvallisuussuunnitelma. Nämä kaksi asiakirjaa voidaan yhdistääyhdeksi pelastussuunnitelmaksi. Sen voi tehdä itse, mutta se pitää hyväksyttää pelastusviranomaisella ennenkäyttöönottoa.Tässä työssä pelastussuunnitelman laadinta toteutettiin case-tutkimuksena kokoluokaltaan suurelle, yli50 hevosen tilalle; Ylä-Savon ammattiopiston Hingunniemen opetumaatilalle. Pelastussuunnitelmaa vartenhenkilökunnalle ja opiskelijoille suunniteltiin ja järjestettiin alkusammutuskoulutus ja pelastusharjoitus yhteistyössäpalo- ja pelastusviranomaisten kanssa. Turvallisuuskoulutukset antoivat tarvittavaa tietoa siitä,kuinka talleilla toimitaan tulipalossa.Tämän työn tuloksena tuotettu pelastussuunnitelma lisää toiminnan turvallisuutta ja ohjaa turvallisiinmenettelytapoihin mahdollisissa kriisitilanteissa. Tuotetussa pelastussuunnitelmassa keskitytään tallirakennustenturvallisuuteen. Suunnitelma sisältää riskianalyysin ja mm. tallirakennusten tiedot sekä tiedot turvallisistarakenneratkaisuista. Lisäksi suunnitelmassa on ohjeet siitä, kuinka toimia onnettomuustilanteissa jaennaltaehkäistä onnettomuuksia ja vaaratilanteita: henkilökunnan tehtävät, ohjeet hevosten pelastamisesta jatallien pohjapiirustukset poistumisreitteineen. Paloviranomainen on tarkastanut pelastussuunnitelman luotettavuuden.Talliyrittäjät voivat hyödyntää tehtyä suunnitelmaa taustatietoineen laatiessaan pelastus- tai turvallisuussuunnitelmaatalleilleen.
36
Vuorinen, Pentti. "Tekninen muutos, määrällinen koulutussuunnittelu ja aikuiskoulutus." Aikuiskasvatus 5, no. 4 (December 1, 1985). http://dx.doi.org/10.33336/aik.96420.
Full textAbstract:
Artikkelissa tarkastellaan teknisen muutoksen vaikutuksia ammatillisen koulutuksen tarpeeseen ja koulutussuunnitteluun. Teknisen kehityksen kokonaisvaltaisuuden vuoksi ei yksittäisten muutosten vaikutuksia voi eristää. Aikuisten ammatillinen koulutus tulisi suunnitella kiinteämmässä yhteydessä nuorisoasteen ammatilliseen koulutukseen. Määrällisen suunnittelun yhteydessä tulisi pohtia, mihin osaan uusista tarpeista voi vastata ensi sijassa keskiasteen ammatillista koulutusta kehittämällä, mihin tarvitaan taas ammatillisen aikuiskoulutuksen kehittämistä.
37
Heikkinen, Risto, Marjatta Puustinen, Suvipäivi Pöytälaakso-Koistinen, and Jonna Toukonen. "WAU:TA WU:SSA – LIBER LAG 2018." Signum 50, no. 3–4 (December 11, 2018). http://dx.doi.org/10.25033/sig.77235.
Full textAbstract:
Kirjoittajat osallistuivat Liberin arkkitehtuuriryhmän järjestämään liber lag -seminaariin Itävallassa Wienissä 18.–20.4.2018. Seminaarissa esiteltiin arkkitehtonisiksi maamerkeiksi suunniteltuja vaikuttavia kirjastorakennuksia, mutta joukkoon mahtui myös vanhojen rakennusten uudistusprojekteja. Kautta esitysten punaisena lankana kulki pohdinta siitä, meneekö muoto käyttötarkoituksen edelle (”form over function”) vai voiko arkkitehtoninen maamerkki olla myös käytännöllinen? Seminaari huipentui käyttäjäkokemusten ja -näkökulman korostamiseen: rakennus voidaan suunnitella monumentiksi, mutta tilan tärkein tehtävä on palvella sen käyttäjiä.
38
Hakala, Hellevi, and Maarika Kortelainen. "TSEMPPIÄ ELÄMÄÄN JA OPINTOIHIN: KIRJASTOHENGAILUA OPISKELIJOIDEN HYVINVOINNIN TUKEMISEKSI." Signum 51, no. 3 (November 5, 2019). http://dx.doi.org/10.25033/sig.86986.
Full textAbstract:
Kun Metropolia on avannut uusia kampuskirjastoja, on moneen kertaan mietitty tilan toiminnallisuutta oman työskentelyn näkökulmasta. Samalla tilasuunnittelu on johtanut pohtimaan tilan merkitystä myös asiakkaiden näkökulmasta. Aineistojen sähköistyessä kokoelmaan liittyvät tilatarpeet vähenevät ja samalla voi kysyä, mitä muita funktioita kirjastotilalla on korkeakouluyhteisössä. Syksyllä 2018 kirjasto ja muut korkeakoulupalvelut alkoivat suunnitella, voisiko kirjastosta syntyä hyvinvoinnin kohtaamispaikka. Tavoitteena on luoda uudenlainen toimintakulttuuri, joka madaltaa kynnystä tulla puhumaan mieltä vaivaavista asioista ja hakemaan tukea, apua ja tietoa. Pohdimme tässä artikkelissa korkeakoulukirjaston mahdollisuuksia osallistavana ja sosiaalista hyvinvointia tuottavana palveluna.
39
Virtanen, Mikko T. "Asemointi ja tutkijakuvat tiedettä popularisoivien biologien matkakertomuksissa." AVAIN - Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti 16, no. 4 (December 8, 2019). http://dx.doi.org/10.30665/av.85136.
Full textAbstract:
Tarkastelen kirjoituksessani sitä, kuinka tutkijoiden tietokirjoihin upotetuissa matkakertomuksissa rakennetaan tutkijan, erityisesti tutkimusmatkailijan, julkista persoonaa ja edelleen tiedeyhteisön ulkopuolelle suunnattua kuvaa siitä, mitä tutkimusmatkailu ruohonjuuritasolta koettuna on. Perehdyn varsinkin siihen, kuinka kertomuksissa työstetään tutkijan identiteettiä suhteessa matkalla kohdattuihin toisiin ja millaisia merkityksiä tutkimusmatkailulle annetaan suhteessa muihin matkailun muotoihin, esimerkiksi turismiin. Analyysikehikkona on Michael Bambergin asemointimalli, joka ohjaa tarkastelemaan tarinankerrontaa monitasoisena identiteettejä rakentavana toimintana. Malli on alkujaan suunniteltu keskustelumuotoisen kerronnan analyysiin, mutta artikkelissa kokeilen, missä määrin ja millaisin reunaehdoin sitä on mahdollista soveltaa myös kirjallisen kerronnan analyysissa. Aineistoksi on kerätty neljä tiedettä popularisoivaa nykytietokirjaa, jotka ovat suomalaisten biologien laatimia.
Tutkimustuloksina esitän kolme tutkijoiden matkakertomuksille ominaista asemoinnin käytännettä: i) ei-tutkijoista erottautuminen ammatillista havainnointikykyä – tutkijan katsetta – korostamalla; ii) erottautuminen muista matkailijoista (etenkin turisteista ja reppureissaajista) painottamalla tutkimusmatkailuun liittyviä vastoinkäymisiä ja epämukavuuksia; iii) itsereflektiivinen erottautuminen kerrotusta minästä ja nykyisen minän asemoiminen esimerkiksi kokeneeksi, maailmaa nähneeksi tutkimusmatkailijaksi.
40
Hämeenaho, Pilvi. "Tieto, valta ja vastuu erityislasten hoidossa." Elore 23, no. 2 (December 23, 2016). http://dx.doi.org/10.30666/elore.79256.
Full textAbstract:
Artikkelissa tarkastelen sitä, kuinka erityislasten vanhempien tieto ja asiantuntemus lasta koskevissa asioissa rakentuu ja kuinka siihen suhtaudutaan auttamistyön tilanteissa. Aineistoni koostuu vanhempien kokemuskertomuksista, joissa he kuvaavat erityislapsen vanhemmuuteen kasvua sekä kohtaamisia ammattilaisten kanssa auttamistyön kentillä. Tutkimukseni rakentaa kuvan epäsymmetriselle vallalle perustuvasta vuorovaikutuksesta, jossa ammattilaisen ja asiakkaan roolia määrittelevät kulttuuriset kategoriat vaikuttavat vanhempien mahdollisuuksiin osallistua auttamistyön neuvotteluihin. Näiden kategorioiden mukaan asiakkaan roolina on olla tiedon ja avun vastaanottaja, minkä seurauksena heidän asiantuntijuudelleen ei ole luontevaa paikkaa lapsen hoitoa ja kuntoutusta koskevissa neuvotteluissa. Vanhempien kokemuskertomusten mukaan heidän monipuolinen asiantuntemuksensa ei aina tule tunnistetuksi, eikä heidän tietojaan kuulla tai huomioida riittävästi. Tämän vuoksi vanhemmat kokevat joskus voimakasta tarvetta puolustaa lapsensa asiaa rikkomalla asiakkaalle annettua tiedon vastaanottajan roolia. Vanhempien toiminnan taustalla on huoli lapsesta ja siitä, pystyvätkö ammattilaiset omien erityisalojensa tuntijoina näkemään lapsen kokonaisvaltaiset tarpeet. Lapselle parasta hoitoa ja kuntoutusta ei ole mahdollista suunnitella ilman riittävää ymmärrystä lapsen arkielämästä. Vaikka hoitoa koskevan päätöksenteon tulee perustua ammattilaisten tiedolle, myös vanhemmilla oleva kokonaisvaltainen ymmärrys lapsen arjesta on tietoa, jota tarvitaan hoidon suunnittelun tueksi. Nostankin artikkelissani esiin tarpeen uusintaa asiakkaan kategoriaan sisäänkirjoitettuja käsityksiä asiakkaan toimijuudesta ja asiantuntemuksesta. Tutkimukseni osoittaa myös, kuinka tärkeää on pyrkiä erilaisten tietoperustojen tunnistamiseen ja yhteensovittamiseen, jotta toiminnan tavoitteena oleva lapsen paras voidaan saavuttaa.
41
Tauriainen, Susanna. "Ammatillinen koulutus – taitoa ja käytäntöä." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 21 (January 31, 2006). http://dx.doi.org/10.33354/smst.76462.
Full textAbstract:
Ammatillinen peruskoulutus rakentuu peruskoulun oppimäärälle, jonka käytännössä lähes jokainen suorittaa. Peruskoulunsa päättäneistä lähes 95 % jatkaa opintojaan joko (upper secondary)yleissivistävässä lukiossa taikka ammatillisessa peruskoulutuksessa, jotka ovat rinnakkaisia koulumuotoja.Ammatillista peruskoulutusta on tarjolla kaikilla elinkeinoelämän aloilla. Koulutus on kauttaaltaan kolmivuotista sisältäen noin puolen vuoden verran työpaikoilla tapahtuvaa työssäoppimista. Tutkinnot tuottavat yleisen jatko-opintokelpoisuuden korkeakouluihin ja yliopistoihin. Luonteva jatko-opintoväylä ammatillisen peruskoulutuksen suorittaneilla ovat ammattikorkeakoulut, joiden aloittaneista vajaa kolmannes on ammatillisen peruskoulutuksensuorittaneita. Yliopistoihin mennään nykyisin lähes kokonaan lukion kautta, mutta ammatillinen väylä on myös mahdollinen.Nuoret hankkivat ammatillisen peruskoulutuksensa pääasiassa oppilaitoksissa opiskellen ja yhdistämällä siihen työpaikalla tapahtuvaa opiskelua. Oppisopimuskoulutus tarjoaa vaihtoehtoisen ja käytännönläheisen tavan hankkia ammatillinen perustutkinto. Oppisopimuskoulutuksessa työpaikalla tapahtuvan opiskelun osuus on noin 80 % koulutusajasta.Ammatillisen perustutkinnon voi suorittaa joko ammatillisissa oppilaitoksissa opetussuunnitelmaperusteisesti opiskellen tai näyttötutkintoina, jotka on suunniteltu erityisesti aikuisia ja työkokemusta hankkineita varten. Ammattitaitovaatimukset ovat suorittamistavasta riippumatta samat.Ammatti- ja erikoisammattitutkinnot ovat pääasiassa aikuiskoulutusta. Ne täydentävät ammatillista peruskoulutusta ja antavat mahdollisuuksia erikoistumiseen kapeillekin työelämän alueille.Opetussuunnitelman perusteet määrittelevät ammattitaitovaatimukset, opintojen tavoitteet osaamisena sekä keskeiset sisällöt. Opinnot koostuvat erilaisista ammatillisista opinnoista, yhteisistä opinnoista sekä vapaasti valittavista opinnoista.
42
Lahnamäki-Kivelä, Susanna. "Maitotilayrittäjien informaatiolähteet muuttuvan liiketoimintaympäristön analysoinnissa." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 38 (February 16, 2020). http://dx.doi.org/10.33354/smst.89293.
Full textAbstract:
Maitotilayrittäjät kohtaavat jatkuvasti muutoksia toimintaympäristössään. Samaan aikaan rakennekehitys haastaa tilakokoja kasvamaan ja maitotilayrittäjiä kasvattamaan maidontuotantoa. Kasvuhaasteeseen vastaaminen edellyttää yrittäjältä vahvaa johtamisosaamista ja toimintaympäristön muutosten tunnistaminen edellyttää perusteellista liiketoimintaympäristön analysointia strategisten päätösten tekemiseksi. Strategisten päätösten ollessa pitkäkestoisia, on yrittäjän hankittava tietoa tulevaisuuden toimintaympäristön mahdollisista kehityssuunnista. Varautuminen erilaisiin muutoksiin parantaa maitotilayrittäjän mahdollisuuksia ylläpitää maataloustuotannon kannattavuutta ja elinvoimaa. Tässä tutkimuksessa selvitetään millaisia tietokanavia maitotilayrittäjät käyttävät strategisessa päätöksenteossa. Aineisto koottiin sähköisellä kyselyllä helmi-maaliskuussa 2019 ja siihen vastasi 135 maitotilayrittäjää eri puolilta Suomea. Kyselyyn vastanneiden tilojen keskikoko oli 69 lypsävää, 106 ha peltoa hallinnassa, ja tiloilla oli keskimäärin 9 950 kg keskituotos. Vastanneiden yrittäjien ikä oli 44 vuotta ja vastaajista 57 % oli naisia. Kyselyyn vastanneet yrittäjät edustivat hieman keskivertoa suurempia tiloja ja nuorempia yrittäjiä. Yrittäjistä huomattavalla osalla oli opisto-, amk- tai yliopistotutkinto maatalouden alalta. Vastanneista yrittäjistä 58,5 % ilmoitti tilallaan olevan aikeita kasvattaa maidontuotantoa. Maitotilayrittäjät arvioivat erilaisia tietolähteitä ja niiden merkitystä omissa pitkävaikutteisissa investointipäätöksissä 5-portaisella Likert-asteikolla. Kyselyssä esillä olleet tietolähteet olivat sekä maidontuotantoon suoraan liittyviä lähteitä, että laajempia yhteiskunnallisia ja markkinatalouden muutoksia käsitteleviä tietolähteitä. Tietolähteissä oli paitsi suoraan maitotilan johtamiseen liittyviä lähteitä, myös erilaisia tulevaisuuden kehitysnäkymiä kuvaavia lähteitä. Analysoinnissa käytettiin faktorianalyysiä, jonka tuloksena tunnistettiin neljä erilaista tietolähderyhmää, joita yrittäjät hyödyntävät arvioidessaan liiketoimintaympäristön kehittymistä. Ryhmät kuvaavat verkostoja, liiketoimintaympäristöä ja asiantuntijoita tietolähteinä sekä laajempaa toimintaympäristön muutosten arviointia. Jatkoanalyyseissä selvitetään vaikuttavatko yrittäjien tulevaisuuden suunnitelmat käytettäviin tietolähteisiin. Tätä tietoa voidaan hyödyntää maitotilayrittäjille tarjottavien johtamisen ja liiketoimintakoulutusten sisältöjen suunnittelussa.
43
Junnila, Riina, Sanni Tiitinen, and Sanna Salanterä. "Neljävuotiaan lapsen osallistuminen elintapakeskusteluun perheen laajassa terveystarkastuksessa." Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti 57, no. 1 (January 31, 2020). http://dx.doi.org/10.23990/sa.77856.
Full textAbstract:
Ennaltaehkäisevä elintapaohjaus on keino tukea lapsiperheitä lasten painoon liittyvissä kysymyksissä. Lastenneuvolan laaja terveystarkastus tarjoaa tärkeän matalan kynnyksen areenan elintapoihin liittyvään ohjaukseen alle kouluikäisten lasten perheille. Lasten osallistuminen perheen arkea koskeviin keskusteluihin on lapsilähtöisen ja perhekeskeisen neuvolatyön periaatteiden sekä aiemman tutkimusnäytön näkökulmasta arvokasta ja hyödyllistä. Artikkelissa tarkastelemme terveydenhoitajan, vanhemman ja neljävuotiaan lapsen välistä vuorovaikutusta lastenneuvolan laajassa terveystarkastuksessa, jossa hyödynnetään elintavoista keskustelemisen helpottamiseen suunniteltua Elämänrytmin ympyrä -peliä. Peli on osa Painokas-hankkeessa kehitettyä työkalupakkia. Tutkimuskysymyksemme ovat: 1) millaisilla sanallisilla vuorovaikutuskäytännöillä aikuiset kutsuvat lasta osallistumaan perheen elintapoja koskeviin keskusteluihin ja 2) miten lapset vastaavat aikuisten käyttämiin erilaisiin osallistumiskutsuihin. Tutkimuksen aineisto muodostuu neuvolavastaanottojen äänitallenteista (n=35), joita analysoidaan keskustelunanalyysin menetelmää käyttäen. Tämän laadullisen, induktiivisen analyysin avulla esitämme, että aikuisten lapselle suuntaamat kysymykset keskittyvät 1) arkisiin tekemisiin tai 2) tiettyihin ajankohtiin sijoittuviin arkisiin tekemisiin. Täydennämme tarkastelua määrällisellä analyysilla. Sen pohjalta osoitamme, että lapset voidaan saada mukaan keskusteluun helpommin, jos heille esitetyt kysymykset kohdistuvat arkisiin tekemisiin, joita ei ole sidottu tiettyyn ajankohtaan. Analyysimme havainnollistaa myös, miten neuvolavastaanotolla joudutaan tasapainottelemaan yhtäältä lapsen ikätasoa vastaavan osallistamisen ja toisaalta perheen elintapojen terveellisyyden kuvaamisen ja arvioimisen välillä, koska nämä saattavat paikoitellen olla toisensa poissulkevia tavoitteita. Neuvolapalveluita suunniteltaessa olisikin arvioitava lapsilähtöisyyden toteuttamisen mahdollisuuksia myös suhteessa muihin elintapaohjauksen tavoitteisiin.
44
Kuisma, Risto, and Hanna-Riitta Kymäläinen. "Eri detektiomenetelmien soveltuvuus navetan pintojen puhtauden seurantaan." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 35 (July 18, 2018). http://dx.doi.org/10.33354/smst.73101.
Full textAbstract:
Navetoille ovat tyypillistä eri hygieniatasojen huonetilat, joiden välinen ristikontaminaatio voi tuoda hygieniaongelmia. Kotieläinrakennusten hygieniaa on tutkittu aiemmin lukuisilla mikrobiologisilla, biokemiallisilla, kemiallisilla, fysikaalisilla ja visuaalisilla menetelmillä, mutta kattavaa detektiomenetelmien vertailua ei ollut löydettävissä. Tuotantotilojen pintahygienian seuranta on olennainen omavalvonnan osa elintarviketuotannossa. Aiemmin tehdyssä hygieniakartoituksessa kartoitettiin navetan huonetilojen hygieniaa. Tässä laboratoriotutkimuksessa haluttiin selvittää, miten eri mikrobiologiset ja yleiset hygieniatestit soveltuvat navetan likojen mittaamiseen. Tutkittaviksi valittiin teräspinnat, joita on navetoissa esimerkiksi altaissa ja maitosäiliöissä. Pinnat liattiin seitsemällä erilaisella navettaympäristön mallilialla, joita olivat neljä eri rehua, kuivike, lanta ja maito. Pinnan puhtaus mitattiin pinnan likauksen ja puhdistuksen jälkeen erilaisilla mikrobiologisilla kontaktilevyillä, proteiinitesteillä, glukoosi- ja laktoositestillä sekä ATP-bioluminesenssimenetelmällä (ATP = adenosiinitrifosfaatti). Tulokset kerättiin tiedostoon ja luokiteltiin puhtausluokkiin. Mikrobeja todettiin kaikilla muilla lioilla paitsi maidolla liatulta pinnalta. Sokereita todettiin vain kahdella rehulla liatulta pinnalta. Proteiinitesti reagoi kaikkiin muihin likoihin paitsi kuivikkeeseen, ja ATP:tä todettiin kaikilta pinnoilta. Selvin korrelaatio havaittiin kolmen proteiinitestin tulosten välillä (r-arvot vaihtelivat 0.62 ja 0.89 välillä, p<0,001). Korrelaatiota ei todettu aerobisten mikrobien sekä proteiinitestin ja ATP-bioluminesenssimittauksen tulosten välillä (r-arvot vaihtelivat 0.09 ja 0.47 välillä, p<0,001). Hyvin likaiset pinnat eivät sovellu mikrobiologisille kontaktilevyille, joiden tuloksen saamiseen kuluu myös enemmän aikaa kuin muilla tutkituilla menetel-millä. Rinnakkaismittaukset ovat suuren hajonnan vuoksi tarpeen. ATP-bioluminesenssi on hyvin herkkä menetelmä. Navettaliat reagoivat rajoitetusti sokeritestiin. Lian värillisyys tulee ottaa huomioon esimerkiksi proteiinitestien käytössä. Näytteenottokohteet tulee suunnitella huolella. Tulosten arviointi ja luokittelu ovat olennainen osa tulosten tulkintaa. Navettaympäristön hygieniaan ei ole olemassa ylei-siä raja-arvoja. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää valittaessa sopivia hygienian mittausmenetel-miä navettaympäristöön.
45
Närvä, Margit, Matti Ryhänen, Jyrki Rajakorpi, and Timo Sipiläinen. "Kokonaisvaltainen johtaminen maitotilayrityksissä: maitotilayrittäjien ja sidosryhmien näkemyksiä." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 38 (March 7, 2020). http://dx.doi.org/10.33354/smst.89235.
Full textAbstract:
Aiemmissa tutkimuksissa on todettu, että suomalaisissa maatalousyrityksissä strateginen johtaminen vaatii kehittämistä. Strategian luonnista ja käytäntöön viennistä on kuitenkin olemassa vain niukalti tutkimustietoa. Maitotilayrityksiin soveltuva kokonaisvaltainen johtaminen pitää sisällään strategisen ajattelun ja analyysin, strategisen suunnittelun ja johtamisen sekä strategian käytäntöön viennin. Kokonaisvaltainen johtaminen on pitkän ja lyhyen aikavälin johtamista yhtenä kokonaisuutena, missä pitkän aikavälin tavoitteita toteutetaan myös lyhyen aikavälin johtamisella. Tutkimuksessa tarkastellaan, miten strateginen ajattelu ja analyysi toteutuivat maitotilayrityksissä, millaista tavoitteiden asettaminen, yritystoiminnan suunnittelu ja suunnitelmien käytäntöön vienti oli sekä miten maitotilayritysten kokonaisvaltaista johtamista voidaan edistää. Lähestymistavaksi valittiin laadullinen tutkimus ja aineistot kerättiin teemahaastatteluin. Teemahaastattelu tehtiin 40:lle tuotantoa viime aikoina kehittäneelle tai kehittää aikovalle maitotilayrittäjälle ja 12:lle sidosryhmien edustajalle. Teemahaastattelut toteutettiin kevättalven ja kesän 2018 aikana. Sidosryhmien edustajien näkemyksissä korostui, että maitotilayrittäjät ovat heterogeeninen joukko. Tulosten mukaan maitotilayrittäjät ajattelevat strategisesti, mutta määrämuotoista ja systemaattista kokonaisvaltaista johtamista maitotilayrittäjät eivät juurikaan hyödynnä. Ympäristön ja sisäisten resurssien analysointia ei tehdä systemaattisesti. Kirjallisia pitkän aikavälin suunnitelmia ei yleensä laadita. Pitkän aikavälin kirjallinen suunnittelu liittyy lähinnä investointien suunnitteluun ja toteuttamiseen. Myös tavoitteiden asettamisessa on kehitettävää. Maitotilayrittäjillä voi olla mietittynä pitkän aikavälin tavoitteita, mutta täsmällisiä taloudellisia tavoitteita on asetettu vain vähän. Maitotilayrittäjien huomio painottuu operatiiviseen suunnitteluun ja johtamiseen sekä käytännön töiden tekemiseen. Erityisesti strategisen johtamisen hallitseminen vaatii kehittämistä. Keskityttäessä yksittäisiin osa-alueisiin tai operatiivisiin asioihin, kokonaiskuva jää helposti taka-alalle. Osa maitotilayrittäjistä piti suunnittelua ja systemaattista suunnitelmien toteutumisen seurantaa tarpeellisena, mutta koki päivittäisten töiden määrän olevan niin iso, että siihen ei tahdo olla aikaa. Sidosryhmien edustajien mukaan maitotilayrittäjän on hallittava tulevaisuudessa strategista suunnittelua ja johtamista. Kokonaisvaltaisen johtamisen avuksi tarvitaan uusia työkaluja, jotka auttavat maitotilayrittäjää johtamaan yritystään kokonaisvaltaisesti.
46
Lehtonen, Lasse, Heikki Hiilamo, Marina Erhola, Pentti Arajärvi, Jussi Huttunen, Aulikki Kananoja, Martti Kekomäki, et al. "Valinnanvapaus sote-uudistuksessa." Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti 55, no. 1 (February 5, 2018). http://dx.doi.org/10.23990/sa.69227.
Full textAbstract:
Sosiaali- ja terveysministeriö (STM) asetti 13.1.2016 asiantuntijaryhmän (sote-asiantuntijaryhmä), jonka tehtävänä on tukea ja antaa asiantuntemustaan ja näkemyksiään sosiaali- jaa terveydenhuollon uudistuksen valmisteluryhmille. STM pyysi 9.11.2017 asiantuntijaryhmän jäseniltä kirjallista arviota 3.11.2017 päivätystä hallituksen esitysluonnoksesta laiksi asiakkaan valinnanvapaudesta sosiaali- ja terveydenhuollossa (valinnanvapauslaki). Valtaosa sote-asiantuntijaryhmän jäsenistä päätti jättää saman sisältöisen lausunnon, jossa tuodaan esiin valinnanvapauslakiesityksen keskeiset haasteet sosiaali- ja terveydenhuollon toiminnan kannalta. Vaikka lausunnon kohteena ollutta esitysluonnosta on lausuntojen perusteella korjattu, on esityksessä edelleen useita asiantuntijalausunnoissa kuvattuja ongelmia. Tässä artikkelissa julkaistaan lausuntojen sisältö.
Terveyserojen ja sosiaalisten hyvinvointierojen kaventamiselle on selvä tarve. Valinnanvapauslain riskinä on, etteivät resurssit kohdennu palveluita eniten tarvitseville ja erot sosiaaliryhmien välillä jopa lisääntyvät. Valinnanvapaus voi parantaa niiden sosiaali- ja terveyspalveluja tarvitsevien henkilöiden asemaa, joiden toimintakyky on riittävä järjestelmän tuomien mahdollisuuksien hahmottamiseksi. Valinnanvapaus ei kuitenkaan toteudu sosiaali- ja terveydenhuollon integraation kannalta tarkoituksenmukaisella tavalla. Valinnanvapauslaki loisi asiakkaan kannalta monimutkaisen palveluiden järjestelmän, jossa palveluketjut (ainakin useampia palveluita tarvitsevilla) katkeavat. Valinnanvapauslaki voi parantaa perustason terveyspalvelujen saatavuutta, mutta alueellisesti vaikutukset voivat olla erilaisia ja jossain jopa palvelujen saatavuutta huonontavia. Ehdotettu malli edellyttää lisäksi laajaa ja resursseja vaativaa palveluohjauksen organisoimista, koska palvelujen tarjoajan ja palvelujen käyttäjän välillä on tiedollinen epäsuhta, mikä helposti johtaa epätarkoituksenmukaisten taikka kustannusvaikutuksiltaan huonojen palvelujen valintaan. Kokonaisuutena uudistuksen tuloksena syntyvä sosiaali- ja terveydenhuollon järjestelmä on vaikeasti ohjattava. Suomalaiset kokemukset sopimusohjauksesta eivät tue oletusta ohjausmallin tehokkuudesta kustannusten hillinnässä. Taloudellisesti kestävän tuotantotavan hakemiseen maakunnissa tuleekin menemään useita vuosia. Merkittävät siirrot henkilöstöresursseissa yksityisen ja julkisen tuotannon välillä uudistuksen alussa voivat lisäksi vaarantaa keskeisten toimintojen (kuten päivystys) järjestämisen. Maakuntien ja tuottajien rahoituskorvaukset tulisi suunnitella sellaiseksi, että ne kannustavat tarjoamaan palveluita niitä eniten tarvitseville. Korvausperusteilla on myös vaikutusta siihen, mille hoito- tai maantieteellisille alueille tuottajat sijoittuvat.
47
Ryhänen, Matti, Margit Närvä, Timo Sipiläinen, and Jyrki Rajakorpi. "Maitotilayrityksen kokonaisvaltaisen johtamisen malli." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 38 (March 9, 2020). http://dx.doi.org/10.33354/smst.89239.
Full textAbstract:
Toimintaympäristön muutokset kuten teknologinen kehitys, maatalouspolitiikan muutokset tai meijerimaidon hinnoitteluperusteiden muuttuminen aiheuttavat maitotilayritykseen kehittämistarpeen. Maitotilayrityksen sisäisen tietojärjestelmän paljastama tieto resurssien tehottomasta käytöstä edellyttää toimia tilanteen korjaamiseksi. Perinteisesti edellä kuvattuihin tekijöihin on reagoitu vasta, kun maitotilayrityksen maksuvalmius on heikentynyt huolestuttavasti. Kokonaisvaltainen johtaminen mahdollistaa edellä kuvattuihin muutoksiin vastaamisen ennakoivasti ja muutostoimien johtamisen määrätietoisesti. Kokonaisvaltaisen johtamisen malli tuottaa uuden tavan johtaa maitotilayritystä. Kokonaisvaltaisessa johtamisessa strateginen ja operatiivinen johtaminen muodostavat kokonaisuuden, jossa toiminnot ja tuotannonhaarat on yhdistetty strategiaa toteuttavaksi toiminnaksi. Kokonaisvaltaisella johtamisella maitotilayrittäjä toteuttaa strategiaa kaikkialla maitotilayrityksen toiminnassa. Kokonaisvaltaisen johtamisen mallia hyödyntämällä maitotilayrittäjä tekee päätökset tietoisen suunnittelun pohjalta, mikä parantaa johtamisen laatua. Tässä artikkelissa esitetään kokonaisvaltaisen johtamisen malli, jota hyödyntämällä maitotilayrittäjä voi
parantaa valmiuksiaan hankkia tietoa,
analysoida ja suunnitella aineiston pohjalta yritystoiminnan kehittämistä,
johtaa maitotilayritystä kokonaisvaltaisesti strategiaa toteuttaen ja
parantaa tuottavuutta ja kannattavuutta.
Kokonaisvaltaisen johtamisen mallin laadinnassa hyödynnetään strategista ajattelua, analysoidaan toimintaympäristö ja resurssit. Lisäksi selvitetään, mihin maitotilayrittäjä kykenee, muodostetaan visio, arvot ja toiminta-ajatus sekä selvitetään tekijät, joilla visio voidaan toteuttaa. Näiden pohjalta tehdään strategiset valinnat ja laaditaan strategiasuunnitelma, jolla visio toteutetaan sekä päätetään, miten strategiasuunnitelma toteutetaan. Tahtotila ja strategiasuunnitelma muunnetaan toimintamallilla käytännön tehtäviksi. Toimintasuunnitelmassa esitetään yksityiskohtaisesti käytänteet, tekeminen, vuorovaikutus ja vastuut niin, että jokainen tietää, mikä hänen roolinsa ja vastuunsa on strategian toteuttamisessa. Kokonaisvaltaisen johtamisen malli on ajattelu-, suunnittelu- ja johtamismalli, jossa analyyseillä ja synteeseillä tuotetaan tietoa. Mallin jokaiseen vaiheeseen liittyy analyysi- ja synteesiosuus. Analyysityö on erittelevää ja purkavaa ajattelua. Synteesin teko on rakentamista, kokoamista ja tiivistämistä. Analyysi- ja synteesityö tuottaa tietoa vision muodostamiseen. Strategia laaditaan vision toteuttamiseksi. Kokonaisvaltaisen johtamisen mallin käyttö auttaa maitotilayrittäjää paneutumaan erityisesti pitkän aikavälin yritystoiminnan kehittämisen kannalta keskeisten asioiden pohtimiseen, mikä parantaa maitotilayrityksen kilpailukykyä ja menestymisedellytyksiä tulevaisuudessa.
48
Ahlvik, Lassi, Christoffer Boström, Jaana Bäck, Irina Herzon, Jukka Jokimäki, Kirsi Pauliina Kallio, Tarmo Ketola, et al. "Luonnon monimuotoisuus ja vihreä elvytys." Suomen Luontopaneelin julkaisuja, March 15, 2021. http://dx.doi.org/10.17011/jyx/slj/2021/1.
Full textAbstract:
Suomi on toistaiseksi selvinnyt koronaviruksen (COVID-19) aiheuttamasta kriisistä taloudellisesti verrokkimaita paremmin, mutta työllisyystilanne on silti heikentynyt ympäri maata ja talouden ennustetaan supistuvan noin 4,7 prosenttia vuonna 20201. Negatiivisten talousvaikutusten minimoimiseksi hallitus on suuntaamassa EU:n elpymisvälineestä varoja käytettäväksi toimiin, jotka samanaikaisesti auttavat ratkaisemaan aikamme kahta merkittävää kriisiä: ilmastonmuutosta ja luontokatoa. Kyse on aidosti vakavista kriiseistä. Esimerkiksi Maailman talousfoorumi on listannut luonnon ekosysteemien romahduksen ja ilmastonmuutoksen torjunnan epäonnistumisen sekä vaikutuksiltaan että todennäköisyydeltään viiden vakavimman ihmiskuntaa uhkaavan riskin joukkoon. Elämämme on täysin riippuvainen ekosysteemien ja lajien olemassaolosta ja niiden toiminnasta. Suomen Luontopaneeli katsoo, että elvytystoimien pitää kokonaisuudessaan auttaa yhteiskuntaamme selviämään koronan aiheuttamasta talouden supistumisesta niin, että elvytystoimet samalla aikaansaavat siirtymän kohti hiilineutraaliutta ja luonnon kokonaisheikentymättömyyttä. Tässä kannanotossa Luontopaneeli arvioi ympäristöministeriön kestävän elvytyksen työryhmän ja Suomen ilmastopaneelin esittämien sekä muutamien muiden elvytystoimien luontovaikutuksia ja antaa suosituksia elvytystoimien mahdollisten haitallisten luontovaikutusten välttämiseksi. Kuvaan 1 (sivulla 3) on koottu Luontopaneelin näkemys eri toimenpiteiden luonnon monimuotoisuus- ja elvytysvaikutuksista. Lähtökohta ja tavoite on luonnon kokonaisheikentymättömyys (engl. “no net loss of the integrity of ecosystems”). Suomen maaekosysteemien, sisävesien ja meriluonnon tilan heikkeneminen tulee pysäyttää seuraavien vuosikymmenten kuluessa. Osa toimenpiteistä vaikuttaa luonnon monimuotoisuuteen suoraan, esimerkiksi maankäytön kautta, ja osa epäsuorasti ilmastonmuutoksen (ks. tietolaatikko s. 7 ), ilmansaasteiden (s. 10) tai rehevöittävien ravinteiden (s. 11) kautta. Moni taloutta elvyttävä ja hiilineutraaliutta edistävä toimi voi aiheuttaa luontohaittaa. Kyse ei ole vastakkainasettelusta vaan siitä, että aidosti hyvät toimet voivat olla elvyttävyys-, ilmasto- tai luontovaikutuksiltaan ristiriitaisia. Tällaiset toimet tulisi suunnitella niin, että ne ovat yhdenmukaisia luonnon kokonaisheikentymättömyystavoitteen kanssa. Väistämättömät haitat tulee hyvittää luonnolle ekologisilla kompensaatioilla (ks. s. 4). Tämän kannanoton tarkoitus on tunnistaa ristiriitoja ja löytää keinoja lieventää niitä. Jokaisen toimenpiteen vaikutukset on arvioitu ja niiden osalta on esitetty ehdotukset siitä, kuinka mahdollisia haitallisia luontovaikutuksia voidaan pienentää.
49
Saastamoinen, Markku. "Alueiden välillä eroja hevosyrityksissä." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 35 (July 18, 2018). http://dx.doi.org/10.33354/smst.73199.
Full textAbstract:
Muuttuvan hevosalan yritysten toimintaa ja tulevaisuutta selvitettiin yrityksille suunnatulla ”Hevosyrit-täjyys2017” -kyselyllä Uudistuva hevostalous -hankkeessa. Kaikki hevosyritykset eri puolilla Suomea eivät ole samanlaisia; eroja on toimintamuodossa, kannattavuudessa, investoinneissa ja tulevaisuuden näkymissä. Pohjoisen Suomen yritykset poikkeavat selvimmin muualla maassa toimivista hevosyrityksistä. Ne kytkevät toimintaansa kiinteästi matkailuun ja matkailupalveluihin. Tämä näkyi tuloksissa muuta maata suurempina investoineina osaamiseen ja toimintaympäristön kehittämiseen. Lounais- ja Etelä-Suomessa merkittävimmät toimintamuodot liittyvät ratsastus- ja hevosten hoitopalveluiden tuottamiseen ja hevoskasvatukseen. Liikevaihdoltaan suurimmat yritykset sijaitsevat Etelä-Suomessa (ka 83 100 €) ja pienimmät Pohjanmaalla (49 900 €). Suurimmillaan hevosyritysten liikevaihdot ovat yli 500 000 euroa. Liikevaihdot kasvoivat vv. 2013–2016 koko maassa, eniten Pohjois-Suomessa, jossa kasvu oli yli 20 %. Muutoinkin yritysten tulevaisuuden näkymät näyttävät olevan Pohjois-Suomessa paremmat kuin muualla, esimerkiksi kannattavuus 5-portaisella asteikolla mitattuna (3.18 vs. 2.95). Pohjois-Suomessa luotetaan palveluiden erilaisuuteen ja erikoistumiseen. Kasvutavoitteita oli myös Etelä- ja Lounais-Suomen yrityksillä, sen sijaan Itä-Suomessa ja Pohjanmaalla supistavia yrityksiä on enemmän kuin muualla Suomessa. Kasvuhakuisimpia ja menestyneimpiä ovat suuret ja toisaalta lyhyen toimintahistorian omaavat yritykset. Kannattavuushakuisinta toiminta näyttää olevan Lounais-Suo-messa, Pohjanmaalla ja Etelä-Suomessa. Suurimmat investoinnit viimeisen 5 vuoden aikana on tehty Etelä-, Lounais- ja Pohjois-Suomessa, suuruudeltaan keskimäärin 110–120 000 €. Itä-Suomessa keski-määräiset investoinnit olivat vain 47 000 €. Materiaaliset investoinnit kohdistuivat selkeästi hevosten pito-olosuhteiden parantamiseen kuten ulkoilu- ja harjoittelualueisiin. Tallit ja laitteet olivat myös investointikohteina, Etelä- ja Pohjois-Suomessa lisäksi asiakastilat. Itä-Suomessa 20% yrityksistä ei teh-nyt lainkaan investointeja. Hevosalan yritystoimintaan siirrytään varsin usein harrastuksen kautta. Suurinta kiinnostus siirtyä harrastuksesta yritystoimintaan on Pohjanmaalla, jossa 57%:lla vastanneista harrastajista oli kiinnostusta yrittämiseen ja 50%:lla konkreettisia suunnitelmia. Myös Pohjois-Suomessa yrityssuunnitelmia oli suurella joukolla, eli 2/3:lla tähän vastanneista. Kyselyssä haluttiin saada tietoa myös yrittäjien jaksamisesta ja motivaatiosta. Yleisesti ottaen nämä molemmat olivat hyviä, mutta niiden indikaattorit olivat parhaimmat Etelä- ja Pohjois-Suomen yrityksissä, ja huonoimmat Itä-Suomessa, jossa etenkin työhyvinvointi ja motivaatio olivat alhaisempia kuin muualla. Tällä näytti olevan jonkin-lainen yhteys osaamiseen panostamisen ja yritysten kannattavuuteen.
50
Hyvärinen, Tiina, Anu Rossi, Maarit Hyrkäs, and Mari Räty. "Nurmen ravinnetasetutkimus pohjoissavolaisilla tiloilla." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 35 (July 18, 2018). http://dx.doi.org/10.33354/smst.73216.
Full textAbstract:
Maatilojen ravinnevirtoja tutkittiin kasvukauden 2016 aikana kolmella pohjoissavolaisella maidontuotantotilalla. Tutkimukseen valittiin jokaiselta havaintotilalta eri-ikäinen säilörehulohko. Ennen säilörehunkorjuuta lohkoille tehtiin havaintokäynti, jossa tarkasteltiin lohkon tuoresadon määrää, nurmen aukkoisuutta ja rikkakasvipitoisuutta päisteen, pellon ja renkaanjäljen välillä. Tulosten perusteella sadon määrä päisteissä voi olla merkittävästi matalampi kuin renkaan jäljissä tai muualla pellolla (P < 0.001). Pellon ja renkaanjäljen välillä oli hyvin vähän eroa sadon määrässä tämän aineiston perusteella. Lohkon säilörehukuormat punnittiin ajoneuvovaa´alla lohkon satotason selvittämistä varten. Saadut satotasot olivat ensimmäisen vuoden nurmesta 7900 kg ka ha-1, toisen vuoden nurmesta 9100 kg ka ha-1 ja neljännen vuoden nurmesta 5500 kg ka ha-1. Säilörehuanalyysin, satotason ja toteutuneen lannoituksen perusteella laskettiin lohkoille ravinnetaseet. Ravinnetaseiden avulla voidaan tarkastella, onko lohkolta saatu satotaso ja lannoitus tasapainossa. Lannoitus on onnistunut ravinnetaseen ollessa lähellä nollaa tai negatiivinen. Lannoitus toteutettiin fosforin ja kaliumin osalta pääosin naudan lietelannalla, jota täydennettiin typpi- ja kaliumlannoitteilla. Fosforin ravinnetaseet olivat negatiiviset jokaisella havaintolohkolla (–8 kg ha-1, –20 kg ha-1, –7 kg ha-1) ja samoin kaliumin ravinnetaseet (–133 kg ha-1, –204 kg ha-1, –55 kg ha-1). Typpitase on laskettu liukoisella typellä sekä kokonaistypellä. Kokonaistyppitaseet olivat 35 kg ha-1, 16 kg ha-1 ja 69 kg ha-1 ja vastaavat liukoisen typen taseet –1 kg ha-1, 1 kg ha-1 ja 45 kg ha-1. Saadut tulokset ovat linjassa ja tukevat aiemmin koeolosuhteissa tehtyjä kokeita. Ravinnetasetulosten perusteella nurmi on tehokas ravinteiden hyödyntäjä ja pystyy tehokkaasti hyödyntämään maan ravinnereservejä. Runsaan kaliumoton vuoksi säilörehun kaliumpitoisuudet olivat korkeita vaihdellen niittojen välillä 25.0–29.5 g kg ha-1. Lannoituksen suunnittelussa tulisikin viljavuusanalyysin tuloksen lisäksi käyttää maan reservikaliumin määritystä sekä säilörehun kivennäisanalyysiä. Karjanlannan ravinteiden tehokkaan hyödyntämisen takia karjanlanta tulisi levittää niin, että levityksen jälkeen korjataan vielä kaksi satoa. Karjanlannan levittämisen yhteydessä typpitaseet jäivät reilusti positiivisiksi kyseisessä sadossa. Seuraavan sadon typpitaseet olivat negatiiviset. Uusien jalostettujen nurmilajikkeiden käyttö, korkeiden satotasojen tavoittelu ja kolme korjuuta voivat luoda ongelman ravinteiden riittävyyteen sekä köyhdyttää maan ravinnevaroja. Ravinnetaseiden avulla nurmenlannoitus voidaan suunnitella ympäristön kannalta vähemmän kuormittavaksi ja taloudellisemmaksi viljelijän kannalta.