To see the other types of publications on this topic, follow the link: Toimijuus.
Journal articles on the topic 'Toimijuus'
Create a spot-on reference in APA, MLA, Chicago, Harvard, and other styles
Consult the top 45 journal articles for your research on the topic 'Toimijuus.'
Next to every source in the list of references, there is an 'Add to bibliography' button. Press on it, and we will generate automatically the bibliographic reference to the chosen work in the citation style you need: APA, MLA, Harvard, Chicago, Vancouver, etc.
You can also download the full text of the academic publication as pdf and read online its abstract whenever available in the metadata.
Browse journal articles on a wide variety of disciplines and organise your bibliography correctly.
1
Vähäsantanen, Katja. "Ammatillinen toimijuus työelämän muutosvirrassa." Aikuiskasvatus 34, no. 2 (May 15, 2014): 129–33. http://dx.doi.org/10.33336/aik.94088.
Full textAbstract:
Työorganisaatioilta ja työntekijöiltä edellytetään jatkuvaa kehittymistä nykyajan työelämässä. Jatkuvan uudistamisen tuoksinnassa on oleellista pohtia ja tutkia, miten kehittäminen voi tapahtua kestävällä tavalla tukien yksilöiden aktiivista osallistumista, jaksamista ja identiteettityötä. Hallinnolliset määräykset ja ohjeistukset saattavat olla tehokkaita luomaan muutoksia työelämässä, mutta samalla uudistusten inhimilliset kärsimykset saattavat nousta liian suuriksi. – Katja Vähäsantasen väitöskirja Vocational teachers’ professional agency in the stream of change (Jyväskylän yliopisto 2013).
2
Vanhalakka-Ruoho, Marjatta. "Toimijuus elämänkulussa – ohjaustyön perusta?" Aikuiskasvatus 34, no. 3 (September 15, 2014): 192–201. http://dx.doi.org/10.33336/aik.94099.
Full textAbstract:
Toimijuutta tarkastellaan useimmiten yksilön suunnitelmina ja valintoina. Silloin ei tavoiteta sitä, miten ihmiset toimivat ja voivat toimia suhteissa tilanteisiin, toimintaympäristöiin, rakenteisiin ja aikakauteen.
3
Pikkarainen, Aila. "Ikääntyneiden aikuisten toimijuus kuntoutuksessa." Gerontologia 35, no. 1 (March 25, 2021): 96–102. http://dx.doi.org/10.23989/gerontologia.98320.
Full text
4
Välimäki, Mari. "Poikien, äitien ja isien toimijuus." Ennen ja nyt: Historian tietosanomat 20, no. 3 (September 21, 2020): 24–42. http://dx.doi.org/10.37449/ennenjanyt.88656.
Full textAbstract:
Artikkelissa tarkastellaan, miten perheenjäsenet reagoivat, kun poikaa syytettiin esiaviollisesta suhteesta 1600-luvun Ruotsissa. Tutkitut tapaukset osoittavat, että poikien, äitien ja isien toimijuus määrittyi sukupuolen, iän ja sen suhteen, mikä heidän asemansa oli perheessä. Lisäksi heidän toimijuuteensa vaikutti sääty ja perheen asema säädyn sisällä. Poikien toimijuus ja argumentointi tuomioistuimessa rakentuivat patriarkaaliselle kuuliaisuudelle vanhempia ja Jumalaa kohtaan. Nuoruus elämänvaiheena loi näiden miesten toimijuudelle raamit, jota he hyödynsivät parhaalla mahdollisella tavalla.
Vanhempien toiminta poikien esiaviollisten suhteiden selvittämisessä oli kytköksissä sekä sukupuoleen että säätyyn. Papistoon ja ylempään porvaristoon kuuluneet naiset toimivat aktiivisesti tuomioistuimen ulkopuolella ja heidän miehensä ottivat asian hoitoonsa, kun se siirtyi oikeuteen. Miehille oli tyypillistä toimia tuomioistuimissa patriarkaalisen hierarkian edellyttämällä tavalla. Samaan aikaan alemman porvariston naiset toimivat aktiivisesti sekä tuomioistuimissa että niiden ulkopuolella. Meidän tulisikin analysoida uuden ajan alun toimijuutta intersektionaalisesti ja ottaa huomioon henkilön ikä, aviosääty, asema kotitaloudessa sekä sääty ja asema säädyn sisällä.
5
Aho, Päivi. "Ihmisen oma toimijuus sosiaalityön ytimessä." Janus Sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön tutkimuksen aikakauslehti 26, no. 3 (September 13, 2018): 269–73. http://dx.doi.org/10.30668/janus.71028.
Full text
6
Åkerblad, Leena, and Kaisa Haapakoski. "Hauras jaettu toimijuus ammatillisessa kuntoutuksessa." Janus Sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön tutkimuksen aikakauslehti 28, no. 3 (August 6, 2020): 220–36. http://dx.doi.org/10.30668/janus.83335.
Full textAbstract:
Yhteistoiminta ja asiakaskeskeisyys ovat ammatillisen kuntoutuksen keskeisiä elementtejä. Niihin voi liittyä jaettua toimijuutta, joka sisältää kuulluksi ja ymmärretyksi tulemisen kokemuksia ja yhteisiin päämääriin sitoutumista. Tässä artikkelissa tarkastelemme jaettua toimijuutta haurastuttavia toiminta- ja puhetapoja ammatillisen kuntoutuksen yhteistoiminnassa. Aineisto kerättiin osana Kelan ammatillista kuntoutusselvitystä koskevaa arviointitutkimusta, ja se sisälsi eri osapuolten haastatteluja ja avoimia kyselyvastauksia. Temaattisessa analyysissa kiinnitimme huomiomme jaetun toimijuuden kannalta keskeisiin yhteistoiminnan prosesseihin. Suunnittelun ja päätöksenteon prosesseissa jaettua toimijuutta haurastuttivat jännitteiset ja jäykät toimintatavat. Niihin liittyi neuvotteluasemien epätasa-arvoisuutta, palvelun kehyksen ja kuntoutustyön arjen välisiä jännitteitä sekä ajallista epätahtisuutta. Sitoutumisen, vastuun ja tuen prosesseissa aktiivista, yksilöllistä toimijuutta korostavat ajattelutavat vaikeuttivat tuen jatkuvuuden tarpeen tunnistamista ja järjestelmien vastuunottoa.
7
Korkeamäki, Johanna. "Oppimisvaikeudet, toimintavalmiudet ja toimijuus elämänkulussa." Aikuiskasvatus 41, no. 1 (March 31, 2021): 6–17. http://dx.doi.org/10.33336/aik.107384.
Full textAbstract:
Artikkelissa tarkastellaan tapaustutkimuksen keinoin kahden aikuisen kokemuksia oppimisvaikeuksista ja niihin saadusta tuesta osana elämänkulkua ja sosiaalisiin tekijöihin ja yhteiskunnalliseen kontekstiin kiinnittyneinä. Tutkimuksessa kysytään, millaiset yhteiskunnalliset reunaehdot ja rakenteelliset tekijät kehystävät toimijuutta ja toimintamahdollisuuksia oppimisvaikeuksia kokevilla aikuisilla. Teoreettisena näkökulmana hyödynnetään toimintavalmiusajattelua, jonka avulla tutkimus liitetään osaksi keskustelua koulutuksellisesta eriarvoisuudesta ja sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta. Tutkimuksen aineistona ovat kahden oppimisvaikeuksia kokevan aikuisen teemahaastattelut, joiden avulla tarkastellaan oppimisvaikeuksien merkitystä elämänkulussa eri elämänalueilla ja vaikeuksiin saatua tukea. Analyysimenetelmänä hyödynnetään temaattista sisällönanalyysia. Tutkimuksen tulokset tuovat esiin oppimisvaikeuksien pitkäaikaisia seurauksia elämänkulussa ja koulutuksen ja työelämän tarjoamaa tilaa toimintavalmiuksien kehkeytymiselle ja toimijuudelle. Tutkimus havainnollistaa iän, sukupuolen ja yhteiskuntaluokan merkitystä oppimisvaikeuksiin kytkeytyvissä kokemuksissa ja saatavilla olevissa resursseissa. Aikuisuus tuo uusia tulkintamahdollisuuksia aiemmille koulunkäyntivaikeuksille ja omille kyvyille, mikä on tärkeää toimintavalmiuksien kannalta. Tuloksia peilataan suomalaiseen aikuiskasvatukseen toimintavalmiusajattelun ja toimijuuden näkökulmasta.
8
Rasa, Marjukka. "Vammaisen vanhemman toimijuus – hyväksyttyä ja kyseenalaista." Janus Sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön tutkimuksen aikakauslehti 28, no. 4 (December 12, 2020): 396–403. http://dx.doi.org/10.30668/janus.91790.
Full text
9
Vuorikoski, Marjo. "Toimijuudestako avaimet sukupuolilukkojen purkamiseen?" Aikuiskasvatus 29, no. 4 (December 15, 2009): 313–14. http://dx.doi.org/10.33336/aik.94217.
Full text
10
Ojala, Hanna. "Avauksia toimijuuteen aikuiskasvatuksessa." Aikuiskasvatus 31, no. 3 (September 15, 2011): 220–21. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93945.
Full text
11
Heikkinen, Anja. "Aktivismista realismiin." Aikuiskasvatus 34, no. 3 (September 15, 2014): 215–23. http://dx.doi.org/10.33336/aik.94101.
Full text
12
Karjalainen, Anne-Maria, Tuulikki Ukkonen-Mikkola, Milla Luodonpää-Manni, and Ilkka Pietilä. "Lasten ja vanhusten toimijuus: diskurssianalyysi neljän puolueen eduskuntavaaliohjelmista." Janus Sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön tutkimuksen aikakauslehti 29, no. 1 (March 19, 2021): 4–20. http://dx.doi.org/10.30668/janus.80298.
Full textAbstract:
Tutkimuksessa tarkasteltiin, miten lapsia ja vanhuksia kuvataan toimijuuden näkökulmasta neljän suurimman puolueen eduskuntavaaliohjelmissa. Tutkimusmenetelmänä hyödynnettiin kriittistä diskurssianalyysiä. Aineistosta oli tunnistettavissa kaksi toimijuuden diskurssia: passiivisen ja aktiivisen toimijuuden diskurssit, joissa molemmissa puhutaan lasten ja vanhusten toimijuudesta erityisesti palvelujärjestelmän kautta. Passiivisen toimijuuden diskurssissa erilaiset yhteiskunnalliset toimijat näyttäytyivät aktiivisina toimijoina lasten ja vanhusten sijaan. Aktiivisen toimijuuden puhe kietoutui palvelujärjestelmään, joka kuvautui keskeiseksi toimijuutta tuottavaksi tekijäksi. Lisäksi lasten toimijuus rakentuu tulevaisuudessa, kun taas vanhusten toimijuus on jotakin, mitä heillä on vanhenemisestaan huolimatta vielä jäljellä. Neljä suurinta puoluetta puhuvat vaaliohjelmissaan lasten ja vanhusten toimijuudesta julkisen sektorin järjestämien palveluiden kautta yllättävänkin yhdenmukaisella tavalla.
13
Honkasalo, Marja-Liisa. "Katveessa : pieni toimijuus kriittisenä avauksena toiminnan teoriaan." Tiede & edistys 38, no. 1 (January 1, 2013): 42–61. http://dx.doi.org/10.51809/te.105092.
Full text
14
LaPointe, Kirsi. "Tilaa mielekkäälle työlle." Aikuiskasvatus 34, no. 1 (February 15, 2014): 17–28. http://dx.doi.org/10.33336/aik.94071.
Full textAbstract:
Uramuutos on ajankohtainen monen työtekijän arjessa. Toimijuus eli kyky tehdä valintoja muutostilanteessa ei rajoitu pelkästään työhön, vaan heijastuu myös muihin elämänalueisiin ja identiteettiin. Kirsi LaPointen väitöskirja Moral struggles, subtle shifts : narrative practices of identity works in career transitions (Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu 2011).
15
Laapotti, Tomi. "Organisaation merkityksentäminen sairaalajohtoryhmäkokouksissa." Prologi 12, no. 1 (December 15, 2016): 24–45. http://dx.doi.org/10.33352/prlg.95911.
Full textAbstract:
Kokouksia järjestetään kaikissa organisaatioissa ja yhteiskunnissa ja ne vievät valmisteluineen suuren osan erityisesti johtajien työajasta. Tästä huolimatta kokousten roolia osana organisaation prosesseja on tutkittu ja jäsennetty teoreettisesti verrattain vähän. Tämä tutkimus keskittyy sairaalajohtoryhmien kokousvuorovaikutuksessa tapahtuvaan sairaalaorganisaation merkityksentämiseen (sensemaking). Tutkimuksen tavoite on ymmärtää johtoryhmien kokousvuorovaikutuksessa tapahtuvan sairaalaorganisaation merkityksentämisen roolia osana kokouksia ja koko organisaation toimintaa. Aineistona on kymmenen videoitua kokousta kahdelta eri organisaatiotasolta. Aineiston analyysi perustui vuorovaikutusprosesseihin keskittyvään diskurssianalyysiin, jolla tarkasteltiin erityisesti organisaatiolle annettuja merkityksiä, lokaali-globaali -dynamiikkaa ja vuorovaikutuksessa tapahtuvaa positiointia. Tutkimuksen tulosten mukaan organisaatiota merkityksennetään muodollisesti tiedotusmaisesti raportoimalla ja toisaalta emergentisti kokouskeskustelussa, esimerkiksi täsmennysten, huumorin tai kritiikin kautta. Samalla muodostuu jännite, jossa toisaalta organisaatio ja toisaalta kokoukseen osallistuvat johtoryhmän jäsenet neuvottelevat keskenään toimijuudesta. Organisaation toimijuus korostuu tiedotuksessa ja osallistujien toimijuus emergentissä keskustelussa: organisaatiolle kokoukset näyttäytyvät ensisijaisesti tiedotuskanavana, osallistujille kokousten rooli on moninaisempi. Kokousten merkitys sairaalaorganisaatiolle perustuu muodollisten operationaalisten tavoitteiden lisäksi sairaalan ja sen toiminnan jatkumon jäsentämiseen ymmärrettäväksi kokonaisuudeksi. Kokousvuorovaikutuksessa vahvistetaan, muokataan ja luodaan kuvaa organisaatiosta, johon sitoudutaan ja jota eletään todeksi kokousten ulkopuolella. Johtoryhmäkokoukset toimivat jatkuvan organisaation merkityksentämisen muodollisina kiintopisteinä, jotka palvelevat sekä osallistujien että organisaation asettamia tavoitteita.
16
Vähäsantanen, Katja, Päivi Hökkä, Anneli Eteläpelto, and Helena Rasku-Puttonen. "Opettajien ammatillinen identiteetti, toimijuus ja sitoutuminen väljä- ja tiukkakytkentäisessä koulutusorganisaatiossa." Aikuiskasvatus 32, no. 2 (May 15, 2012): 96–106. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93977.
Full textAbstract:
Tämän päivän opettajat elävät toiminta- ja hallintokulttuurin murroksessa. Erityisesti opettajantyön hallinnollinen säätely ja ulkoinen kontrollointi näyttävät lisääntyvän. Tällaisessa tilanteessa on ajankohtaista kysyä, miten opettajat kokevat koulutusorganisaatioidensa hallintokulttuurit ja niiden muutokset sekä millainen on niiden merkitys heidän ammatillisuudelleen ja työlleen.
17
Mäntyneva, Päivi, and Anna-Maria Isola. "Toimintamahdollisuuksien avaruus ja toimijuuden suunnat kuntouttavassa työtoiminnassa." Janus Sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön tutkimuksen aikakauslehti 27, no. 3 (September 16, 2019): 246–63. http://dx.doi.org/10.30668/janus.70286.
Full textAbstract:
Kuntouttavan työtoiminnan pitkäaikaistyöttömiä palveleva luonne on paikoin hämärtynyt. Osalle se on kuitenkin aito toimintamahdollisuus, joka antaa elämään merkityssisältöä. Artikkelissa syvennytään etnografisen haastattelu- ja kenttätyöaineiston avulla siihen, millaisia toimintamahdollisuuksiakuntouttava työtoiminta tarjoaa ja miten osallistujien toimijuus suuntautuu, kun kuntouttavaan työtoimintaanosallistuminen on ollut elämänkulun kannalta myönteinen käänne. Tulokset valottavat kuntouttavan työtoiminnan toimintamahdollisuuksien sisältöä ja toimijuuden suuntia ja johtavat pohtimaan, miten palvelujärjestelmää ja kuntouttavan työtoiminnan sisältöjä voitaisiin edelleen kehittää toimijuuden näkökulmasta.
18
Mäntyneva, Päivi Helena. "Toimijuuden vahvistumisen edellytykset kuntouttavassa työtoiminnassa." Sosiaalipedagoginen aikakauskirja 20 (December 21, 2019): 11–36. http://dx.doi.org/10.30675/sa.70243.
Full textAbstract:
Artikkelissa kysytään, miten osallistujien toimijuus voi vahvistua kuntouttavassa työtoiminnassa. Metodologisena lähtökohtana on institutionaalinen etnografia. Etnografinen tutkimusaineisto koostuu etnografisista haastatteluista ja osallistuvaan havainnointiin pohjautuvista kenttäpäiväkirja-aineistoista. Haastatteluaineisto analysoitiin sisällönanalyysillä. Analysoinnin kehyksenä sovellettiin toimijuuden modaliteettiteoriaa. Tutkimuksen tulokset havainnollistavat yhteiskunnan integraatiotehtävän ja emansipaation jännitteistä suhdetta. Tutkimustulokset lisäävät ymmärrystä siitä, miten motivaatio ja sitoutuminen, tarve kuntoutukselliselle toiminnalle ja myönteiset lähitulevaisuuden horisontit vahvistavat toimijuutta. Kuntouttavan työtoiminnan emansipatoriset elementit jäävät kuitenkin niukoiksi. Tämä johtuu kaventuneista tulevaisuuden näköaloista, ajallisesti rajallisesta jaksosta kuntouttavassa työtoiminnassa sekä toiminnan mahdollistamista vähäisistä myönteisistä siirtymistä.
19
Uimonen, Heikki, and Meri Kytö. "Toimimatonta tekniikkaa ja alitajuista vaikuttamista." Etnomusikologian vuosikirja 32 (December 1, 2020): 46–75. http://dx.doi.org/10.23985/evk.90066.
Full textAbstract:
Tarkastelemme teoreettis-metodologisessa artikkelissa taustamusiikkia osana jokapäiväistä elämää ja osana laajempaa musiikkikulttuuria ja musiikin kuuntelua. Taustamusiikilla tarkoitamme kaupallisissa ja julkisissa tiloissa pääosin taukoamatta soivaa, mekanisoitua musiikkia, jolla on kaupalliseen tuottavuuteen, työnteon edistämiseen tai muun toiminnan tukemiseen liittyvä funktio. Tutkimustehtävänä on kartoittaa niitä tilanteita, joissa oletettu musiikilla “vaikuttaminen” tapahtuu ja kuinka musiikkiin liittyvä toimijuus ilmenee siellä, missä musiikki faktisesti soi. Tämä tehdään lokakuussa 2019 tehdyn esitutkimuksen aineiston avulla. KAUPUNGIN keskustan liiketilojen taustamusiikkia dokumentoitiin haastattelemalla ja matkapuhelimien musiikintunnistussovelluksilla, minkä lisäksi työntekijöiltä tiedusteltiin heidän mahdollisuuksistaan vaikuttaa soivaan musiikkiin. Kontekstoimme tutkimusaineistoa teoreettiseen kirjallisuuteen sekä mediadiskurssiin, johon käytämme Helsingin Sanomien Muzak-taustamusiikkia koskevaa kirjoittelua kuusikymmentäluvulta nykypäivään.
20
Parente-Čapková, Viola. "Naisten kirjoittaman kirjallisuuden ylirajainen vastaanotto." AVAIN - Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti, no. 4 (February 11, 2018): 36–49. http://dx.doi.org/10.30665/av.69305.
Full textAbstract:
Artikkelini tarkastelee, minkälaisia uusia lähestymistapoja kirjallisuushistoria vaatii silloin kun lähtökohtana on ylirajaisen kirjallisen kentän kartoitus, laajasti ja ylirajaisesti ymmärretty kirjallinen vastaanotto sekä naisten toimijuus kirjallisella kentällä. Pohdin keskusta–periferia-dynamiikkaa eurooppalaisessa kehikossa ja kysyn, mitä hyötyä laajoihin aineistoihin perustuvista, digitaalisia työkaluja ja virtuaalisia tutkimusympäristöjä hyödyntävistä menetelmistä voi olla ylirajaisen kirjallisuushistorian yhteydessä. Varsinaisena tutkimusaineistonani toimivat kirjastokokoelmat, jotka nähdään 1800- ja 1900-luvun vaihteen naisten kirjoittaman kirjallisuuden vastaanottoaineiston tärkeänä osana. Keskityn Turun kaupunginkirjaston vanhaan kokoelmaan, varsinkin sen yhteen osaan, Gustav Cygnaeuksen kokoelmaan. Artikkeli osoittaa, mitä uutta digitaalisten työkalujen kehittäminen ja kriittinen käyttö sekä Franco Morettin teorioista tutun ”kaukolukemisen” ja perinteisemmän lähilukemisen yhdistäminen voivat tuoda laajojen vastaanottoaineistojen tutkimukseen ja sen myötä kirjallisuushistoriallisiin keskusteluihin.
21
Scotson, Mia. "Suomen kielen käyttämiseen liittyvät tunteet, käsitykset ja toimijuus - Finnish language users’ emotions, beliefs and agency." Apples - Journal of Applied Language Studies 13, no. 3 (June 25, 2019): 107–29. http://dx.doi.org/10.17011/apples/urn.201910224568.
Full textAbstract:
Tässä artikkelissa tarkastelen sosiokulttuurisen teorian näkökulmasta kahden korkeakoulutetun suomen kielen käyttäjän kielenoppimiseen ja kielen käyttämiseen liittyviä tunteita sekä sitä, miten tunteet ja käsitykset kytkeytyvät heidän toimijuuteensa kielenkäyttäjinä. Selvitän myös, millaisia muutoksia tunteissa, käsityksissä ja toimijuudessa on havaittavissa vuoden kuluessa. Pitkittäistutkimuksen aineisto koostuu pääasiassa haastatteluista, jotka on toteutettu aikuisten maahanmuuttajien kotoutumiskoulutuksen loppupuolella ja vuoden kuluttua koulutuksen päättymisestä. Kotoutumiskoulutuksen lopussa avainosallistujat kokivat kieliahdistukselle tyypillisiä tunteita ennen kaikkea suullisissa vuorovaikutustilanteissa informaalissa oppimisympäristössä. Tunteisiin kytkeytyivät osallistujien käsitykset itsestä, omasta kielitaidosta, kielenoppimisesta sekä puhe-kumppanista. Vuorovaikutusta vaikeutti erityisesti virheiden tekemisen pelko. Negatiiviset tunteet ja käsitykset rajoittivat osallistujien suomen kielen käyttäjän toimijuutta siten, että kotoutumiskoulutuksen lopussa osallistujat eivät hyödyntäneet ympäristönsä tarjoamia oppimismahdollisuuksia, vaan käyttivät mieluummin englantia vuorovaikutuksessa. Vuoden kuluessa kotoutumiskoulutuksen päättymisestä osal-listujien toimijuus suomen kielen käyttäjänä kehittyi eri suuntiin.
22
Vehkakoski, Tanja, and Anja Rantala. "Oppilaiden kaikupuheen tehtävät kielellisesti epäsymmetrisissä luokkahuonekeskusteluissa." Puhe ja kieli, no. 2 (June 1, 2017): 77. http://dx.doi.org/10.23997/pk.64344.
Full textAbstract:
Keskustelukumppanin puheen toistaminen tarjoaa henkilölle, jolla on käytössään rajalliset kielelliset resurssit, mahdollisuuden osallistua aktiivisesti keskusteluun. Tällaiseen toistamiseen on suhtauduttu aikaisemmissa tutkimuksissa kahtalaisesti: sitä on pidetty joko ei-toivottuna ja poisopittavana ekolalisena puheena tai sen on uskottu palvelevan kielitaidoltaan heikomman keskustelijan vuorovaikutuksellisia tavoitteita. Tässä artikkelissa tarkastellaan, mitä oppilaiden kaiuttavalla puheella tehdään ja miten opettajat vastaavat siihen luokkahuonekeskusteluissa. Tutkimusaineisto koostuu videotallennetuista oppitunneista autismiopetusryhmässä (N = 11) ja yksilöllisen opetuksen pienryhmässä (N = 9). Aineistossa oppilaat käyttivät kaikupuhetta responsseina joko opettajan uutta tietoa esitteleviin lausumiin, ohjaileviin lausumiin tai kysymyksiin. Vuorovaikutustilanteiden keskustelunanalyyttinen mikroanalyysi osoitti kaiuttamisen palvelevan orientoitumisena opettajan vuoroon, korjausaloitteena, itseä ohjaavana lausumana sekä sanojen opettelun keinona. Opettajien responssit oppilaiden kaikupuheeseen olivat pääasiallisesti lyhyitä ja sen nopeasti ohittavia. Opettajien taito tunnistaa kaikupuheen kommunikatiivisia tehtäviä on tärkeää, jotta lapsen toimijuus ja hänelle merkitykselliset asiat saisivat tilaa keskustelussa.
23
La Mela, Matti. "Hylätyt patentit vuosina 1864-1884: teollisuuspolitiikkaa, kopioita vai liian huimia ideoita?" Tekniikan Waiheita 38, no. 3-4 (December 22, 2020): 6–28. http://dx.doi.org/10.33355/tw.100575.
Full textAbstract:
Artikkelissa tutkitaan Suomessa hylättyjä patenttihakemuksia ja tarkastellaan näiden valossa autonomisen Suomen patenttijärjestelmää osana maan taloudellisten instituutioiden rakentamista 1800-luvun lopulla. Kansainvälisesti patentteja on hyödynnetty teknisen ja taloudellisen kehityksen tutkimuksessa, mutta hylätyt patentit ja patenttiviranomaisten toimijuus ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Artikkelissa käydään läpi Senaattiin saapuneet patentteja koskevat anomukset vuosilta 1864-1884 ja kysytään: keiden patentit hylättiin ja miksi? Artikkeli osoittaa, että hylätyissä patenttihakemuksissa korostuivat ulkomaiset, etenkin ruotsalaiset hakijat. Yleisin syy hylkäämiselle oli, ettei keksintö ollut viranomaisten näkökulmasta uusi tai että hakemus oli puutteellinen. Viranomaiset kuulivat patenttihakemusten arvioinnissa asiantuntijoita ja käsittelivät jopa esinetodisteita. Artikkeli näyttää, että Suomen patenttiviranomaiset seurasivat patenttien tutkintaan liittyviä moderneja käytäntöjä jo 1870-luvun alussa – ennen varsinaista lainsäädäntöä ja tiukemmin kuin esimerkiksi Ruotsissa. Vaikka muutamassa tapauksessa viitattiin kotimaisen teollisuuden etuihin, tapahtui teollisten omistusoikeuksien ohjaus ja rajaaminen ennen kaikkea viranomaisten omaksumien patenttiperiaatteiden kautta.
24
Tapanila, Katriina. "Työn merkityksellisyyden rakentaminen ja jännitteet muuttuvassa yliopistossa." Työelämän tutkimus 19, no. 2 (June 15, 2021): 147–73. http://dx.doi.org/10.37455/tt.96000.
Full textAbstract:
Työn merkityksellisyyden rakentamista ohjaa moraalinen kehys; se auttaa ihmistä valitsemaan asioita, joihin hän sitoutuu. Yksilön moraaliseen kehykseen voi kytkeytyä hänen ammatilleen ominainen eetos. Tarkastelen akateemista professiota, jonka työskentelyedellytyksiä viime vuosikymmeninä toteutetut yliopistouudistukset ovat muovanneet. Kysyn, miten kasvatustieteitä, lääke- ja biotieteitä ja kielitieteitä edustavat tutkija-opettajat suhtautuvat yritysmäisen yliopiston arvostamiin asioihin ja sen heille asettamiin vaatimuksiin sekä millaisia jännitteitä nämä suhtautumistavat ilmentävät liittyen työn merkityksellisyyden rakentamiseen. Aineistona ovat teemakirjoittamisen menetelmällä kerätyt tutkija-opettajien kuvaukset suhteestaan työhönsä ja yliopistossa tapahtuneisiin muutoksiin. Tunnistin aineistosta viisi erilaista suhtautumistapaa: 1) yritysmäisen yliopiston vastustus, 2) työssä kuormittuminen ja resurssipulasta kärsiminen, 3) toimintaedellytysten yleinen analysointi ja kritisointi, 4) tyytyväisyys yliopistotyössä ja 5) itsenäinen, vaikutusvaltainen toimijuus. Eroja suhtautumistavoissa näyttivät tuottavan opetus- ja tutkimustyön resurssien epätasainen jakautuminen sekä tutkija-opettajien erilaiset vaikutusmahdollisuudet ja kokemukset arvostuksen saamisesta työssään. Yliopisto todennäköisesti kykenisi toteuttamaan yhteiskunnallista palvelutehtäväänsä monipuolisemmin, jos arvostusta osoitettaisiin ja resursseja jaettaisiin tasapuolisemmin eri tieteenaloilla ja erilaisissa positioissa tehtävälle yliopistotyölle.
25
Scotson, Mia. "Korkeakoulutettujen maahanmuuttajien kielivalinnat vuorovaikutuksessa." Prologi 14, no. 1 (December 15, 2018): 44–59. http://dx.doi.org/10.33352/prlg.95929.
Full textAbstract:
Tehokas kielen oppiminen edellyttää kielen käyttämistä vuorovaikutuksessa, mutta monilla korkeakoulutetuilla suomenoppijoilla englanti valikoituu usein yhteiseksi kieleksi suomalaisen keskustelukumppanin kanssa. Tämän artikkelin tavoitteena on tarkastella, millaisia kielivalintoihin liittyviä positioita ilmenee korkeakoulutettujen maahanmuuttajien haastatteluissa ja mitkä tekijät kielivalintoihin vaikuttavat. Laadullisen tutkimuksen aineisto koostuu 17 osallistujan haastattelusta heidän vuorovaikutuskokemuksistaan, ja tarkastelen sitä ekologisesta ja sosiokulttuurisista lähtökohdista positiointiteorian ja toimijuuden näkökulmasta. Aineistosta nousi esiin kolme keskeistä positiota: suomen kielen käyttäjä, englannin kielen käyttäjä ja suomenoppija. Positioiden muodostumiseen vaikuttivat osallistujasta itsestään ja tilanteesta johtuvat tekijät sekä vuorovaikutuskumppanin toiminta. Korkeakoulutetut maahanmuuttajat ottivat suomen kielen käyttäjän position ennakoitavissa ja rutiininomaisissa tilanteissa, mutta aikapaineessa tai hyvin tärkeissä kohtaamisissa kuten institutionaalisessa vuorovaikutuksessa he positioivat itsensä englannin kielen puhujiksi. Kielen oppimiseen kytkeytyvä toimijuus ilmeni ennen kaikkea siten, että osallistuja näki vuorovaikutustilanteen tarjoumana eli kielen oppimisen mahdollisuutena ja otti suomenoppijan position. Suomen kielen harjoitteleminen vuorovaikutuksessa vaati kuitenkin puhekumppanin oikea-aikaista tukea, esimerkiksi puheen mukauttamista ja toistoa. Näin ollen puhekumppanilla oli suuri merkitys kielen oppijan toimijuuden kannalta: puhekumppanin tarjoama tuki rakensi osallistujan toimijuutta, mutta englannin kieleen vaihtaminen rajoitti toimijuutta.
26
Kemppainen, Birgitta, and Anne Laajalahti. "Viestintätoimijuuden edellytykset ja tukeminen asiantuntijatyössä." Prologi 12, no. 1 (December 15, 2016): 6–23. http://dx.doi.org/10.33352/prlg.95910.
Full textAbstract:
Toimijuus on noussut viime aikoina keskeiseksi kiinnostuksen kohteeksi työssä oppimista ja ammatillisia identiteettejä koskevassa keskustelussa sekä laajemminkin aikuiskasvatustieteissä. Tässä artikkelissa keskitytään tarkastelemaan toimijuutta työyhteisöviestinnän näkökulmasta ja pohditaan, mitä viestintätoimijuus on tai voisi olla asiantuntijatyössä. Artikkelissa pyritään näin ollen valottamaan asiantuntijoiden viestinnällisen toimijuuden edellytyksiä ja tukemista. Artikkeli perustuu eräässä Väli-Suomen julkishallinnollisessa asiantuntijaorganisaatiossa tehtyyn haastattelututkimukseen. Tutkimusaihetta lähestyttiin laadullisen tutkimusotteen avulla asiantuntijoiden itsensä kokemana ja kuvaamana. Tutkimusaineisto kerättiin 12 teemahaastattelulla, ja se analysoitiin teoriasidonnaista sisällönanalyysia noudattaen. Tutkimustulokset tarjoavat näkökulmia asiantuntijoiden viestintätoimijuuden rakentumiseen ja rakentamiseen. Artikkelin keskeisintä antia on uuden viestintätoimijuuden käsitteen esille nostaminen ja esitteleminen. Käsitteellä viitataan ammatillista toimijuutta rajatumpaan prosessiin, jossa asiantuntijayksilöt, ryhmät tai kokonaiset työyhteisöt ilmaisevat ja työstävät työnsä viestinnällisiin aspekteihin liittyviä valintoja ja pyrkimyksiä, ottavat kantaa, osallistuvat ja vaikuttavat viestintään työssään sekä neuvottelevat ammatillisista identiteeteistään viestinnän osalta. Lisäksi artikkeli tarjoaa konkreettisia ehdotuksia, joiden avulla asiantuntijaorganisaatiot voivat yhdessä jokaisen jäsenensä voimin kehittää toimintaansa yksilöiden ja koko työyhteisön viestintätoimijuutta tukevaksi. Artikkelin lopussa pohditaan viestintätoimijuuden näkökulman merkitystä työyhteisöviestinnän ymmärtämisessä, kouluttamisessa ja tutkimisessa sekä viestintätoimijuuden tukemisen tärkeyttä yksilöiden ja työyhteisöjen kehittymisessä ja kehittämisessä. Tulokset tarjoavat hyödyllistä tietoa asiantuntijaorganisaatioille ja asiantuntijoille, jotka tahtovat panostaa aktiivisempien, vuorovaikutteisempien ja osallistavampien viestintätapojen hyödyntämiseen ja jalkauttamiseen. Artikkelissa tuodaan esille myös viestintätoimijuutta käsitteleviä jatkotutkimusaiheita työyhteisöviestinnän tutkijoille ja muille aiheesta kiinnostuneille.
27
Latva, Otto. "Tuote vai elävä olento?" Alue ja Ympäristö 49, no. 1 (June 12, 2020): 105–22. http://dx.doi.org/10.30663/ay.83302.
Full textAbstract:
Turkistarhaus on herättänyt kiivasta keskustelua Suomessa jo muutaman vuosikymmenen ajan. Elinkeinolle löytyy puolestapuhujansa sekä vastustajansa, jotka ovat erilaisten argumenttien kautta pyrkineet perustelemaan kantaansa. Ajoittain erilaisissa keskusteluissa ja myös tutkimuksissa on viitattu ihmisten ja turkiseläinten välisen suhteen historiaan. Tulkinnat tästä suhteesta ovat kuitenkin olleet poikkeuksetta hyvin suppeita tai historiattomia. Historiaa onkin käytetty ennen kaikkea tukemaan argumentteja sen sijaan, että olisi pohdittu, mitä historia laajemmin kertoo suomalaisten ja turkiseläinten menneisyydestä.
Tämä artikkeli on ensimmäinen ihmisten ja turkiseläinten jaettua menneisyyttä Suomessa käsittelevä historiantutkimus, jonka näkökulma ei ole sidottu tilasto- ja taloustutkimukseen tai turkistarhaajien itsensä tutkimiseen. Tutkimuksen lähtökohtana on turkiseläinten ja ihmisten yhteisen historian selvittäminen niin, että myös eläin – näiden toimijuus ja historiallinen vaikutus – otetaan huomioon. Näin artikkeli valottaa yksityiskohtaisemmin sitä, miten käsityksemme turkiseläimistä ovat muotoutuneet suomalaisen kulttuurin kontekstissa ja miten vankeudessa eläneet sekä tarhoilta karanneet turkiseläimet ovat rakentaneet Suomen historiaa 1900-luvun aikana. Artikkeli tuo esille, miten valtavasti käsityksemme turkiseläimistä ovat muuttuneet sadassa vuodessa, vaikka julkisessa keskustelussa turkiseläinten ja ihmisten suhdetta on korostettu vuosituhansia kestäneenä muuttumattomana alistussuhteena. Tutkimusartikkeli osoittaa myös, miten talouskeskeinen ajattelu ja turkiseläinten luokittelu hyödyn välineiksi on sivuuttanut miljoonien Suomen alueella eläneiden turkiseläinten toimijuuden vaikutuksen Suomen luontoon ja yhteiskuntaan. Näin artikkeli antaa historiallisen tarkastelun kautta uutta syvyyttä turkistarhausta käsittelevään keskusteluun.
28
Meretoja, Hanna. "Metanarratiivisuus ja kerronnallinen toimijuus." AVAIN - Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti 16, no. 2 (July 6, 2019). http://dx.doi.org/10.30665/av.80161.
Full textAbstract:
Esitän artikkelissani, että postmodernismin jälkeisen nykykirjallisuuden keskeinen piirre on metanarratiivisuus. Nostan esiin aiempien lähestymistapojen sivuuttamat kaksi metanarratiivisuuden keskeistä piirrettä: metanarratiivisten kertomusten tavan pohtia paitsi omaa kertomusluonnettaan myös kertomusten merkitystä ihmisenä olemiselle ja kertomusten funktioita kulttuurisessa ja yhteiskunnallisessa todellisuudessamme. Artikkelissani teoretisoin metanarratiivisuutta suhteessa kerronnallisen toimijuuden käsitteeseen. Kerronallinen toimijuutemme koostuu kyvystämme käyttää, tulkita ja uudelleentulkita kertomuksia, jotka ovat meille kulttuurisesti tarjolla, eritellä ja haastaa niitä ja tehdä valintoja sen suhteen, miten tulkitsemme kerronnallisesti elämäämme ja ympäröivää maailmaa. Esitän artikkelissa mallin, jonka avulla voi hahmottaa kerronnallisen toimijuuden kolmea keskeistä ulottuvuutta, jotka ovat kerronnallinen tietoisuus, kerronnallinen mielikuvitus ja kerronnallinen dialogisuus. Artikkelin jälkipuoliskolla analysoin metanarratiivisuuden ja kerronnallisen toimijuuden käsitteiden valossa Siri Hustvedtin teosta The Summer Without Men (2011). Lopuksi pohdin yhdessä lukemisen merkitystä kerronnallisen toimijuuden vahvistamisen näkökulmasta.
29
Pauha, Teemu, and Mina Bahmanpour. "Shiianuorten uskonnollinen toimijuus. Tapausesimerkkinä Stand4Hussain." Uskonnontutkija - Religionsforskaren 9, no. 1 (June 26, 2020). http://dx.doi.org/10.24291/uskonnontutkija.v9i1.96010.
Full text
30
Takala, Marjatta, and Minna Saarinen. "Opettajan toimijuus muutoksessa – Yhteisopetusta pienin askelin." Työelämän tutkimus 18, no. 3 (September 10, 2020). http://dx.doi.org/10.37455/tt.97976.
Full textAbstract:
Tässä tutkimuksessa perehdytään opettajan toimijuuteen tilanteessa, jossa useampi opettaja opettaa yhdessä. Yhteisopetuksella tarkoitetaan tilannetta, jossa ainakin kaksi opettajaa yhdessä suunnittelee, toteuttaa ja arvioi opetusta, jokatoteutetaan pääasiassa samassa tilassa. Kun opetetaan yhdessä, saadaan luokkaan useamman opettajan osaaminen. Asiantuntijakeskustelujen kautta selvitetään, mitä pedagogit kertovat yhteisopetuksesta ja pohditaan, miten opettajan toimijuus toteutuu, kun opetetaan yhdessä. Tutkimuksemme tulosten mukaan yhteisopetus koetaan hyvänä, mutta sille löytyy selkeitä reunaehtoja. Eri ammattiryhmien (luokan-, aineen- ja erityisopettajien) kertomukset yhteisopettamisesta erosivat toisistaan. Koulutustaustasta riippumatta opettajat näkivät yhteisopetuksen yleensä omaa ammattitaitoa kehittävänä ja parhaassa tapauksessa opettajan perustyötä helpottavana tapana työskennellä. Osa opettajista koki sen lisäävän omaa toimijuutta, mutta osa taas kertoi yhteisopetuksen kapeuttavan toimijuutta. Yhteisopetuksen tekemisen tapaa venytettiin määritelmästä poiketen tarpeiden mukaan.
31
Scotson, Mia. "Toimijuus korkeakoulutettujen suomen oppijoiden visuaalisissa narratiiveissa." AFinLAn vuosikirja, November 2, 2018, 206–31. http://dx.doi.org/10.30661/afinlavk.69056.
Full textAbstract:
This socioculturally informed study explores how highly educated Finnish language learners represent their agency in visual narratives. Learners (n=59) were asked to draw two pictures of themselves as Finnish language users and provide verbal interpretations of the drawings. The aim of using visual narratives is to reach aspects such as feelings and beliefs which might be difficult to express verbally. The data were analyzed first by using visual grammar set out by Kress and van Leeuwen (2006) and secondly by content analysis. The findings suggest that learners saw Finnish language as a tool for oral communication. However, difficulties with speaking and listening appeared to restrict learners’ agentic behaviour and manifested as a negative sense of agency. On the other hand, the findings indicate that learners had positive beliefs of their agency in the future: they saw themselves speaking fluent Finnish with other people, especially in the workplace.
32
Koskinen-Koivisto, Eerika. "Kerrotun minän moninaisuus." Elore 25, no. 1 (June 20, 2018). http://dx.doi.org/10.30666/elore.72980.
Full text
33
Tepora-Niemi, Suvi-Maaria. "MS-tautiin sairastuneen toimijuus sosiaali- ja terveyspalveluissa." Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti 55, no. 4 (December 4, 2018). http://dx.doi.org/10.23990/sa.66919.
Full textAbstract:
Hoito- ja kuntoutuskäytännöt ovat tärkeä osa muuttuvia sosiaali- ja terveyspalveluja. Artikkelin tarkoitus on tuoda esiin nuorena MS-tautiin sairastuneen oma näkökulma hänen kohtaamiinsa hoito- ja kuntoutuskäytäntöihin, jotta niitä voitaisiin kehittää. Aineistona on 14 työssä käyvän, 26–33-vuotiaan MS-tautiin sairastuneen haastattelua. Aineisto on analysoitu teoriaohjaavalla sisällönanalyysilla, jossa päättelyä on ohjannut Giddensin rakenteistumisteoria ja Jyrkämän teoreettismetodologinen viitekehys toimijuuden modaliteeteista. Tutkimus kohdistuu sosiaali- ja terveyspalvelujen toimintakäytäntöihin ja MS-tautiin sairastuneiden toimijuuteen suhteessa omaan sairauteen ja kuntoutukseen. Aineiston perusteella toimintakäytäntöinä toteutuva vuorovaikutus ammattilaisten kanssa ja omaan sairauteen suhtautuminen ohjasivat MS-tautiin sairastuneiden toimijuutta sosiaali- ja terveyspalveluissa. Tieto sairaudesta oli vaikea ottaa vastaan. Ensitiedon antamisen tapa sekä ammattilaisten toimintakäytäntöjä ohjaava tieto olivat yhteydessä haastateltujen mahdollisuuksiin hyväksyä oma sairautensa ja hakeutua kuntoutukseen. Ammattilaisten tuen puute ensitiedon yhteydessä jätti haastatellut yksin käsittelemään sairaustietoa ja ohjasi haastateltujen toimijuutta sairauden kieltäväksi ja torjuvaksi, itseään sairaudelta suojelevaksi tai sairauden suhteen odottavaksi. Jotta haastateltujen toimijuus sosiaali-ja terveyspalveluissa saattoi olla valtansa tiedostavaa ja omaa etua ajavaa, haastateltujen täytyi käsitellä sairauden vaikutusta elämään kokonaisvaltaisesti ja tiedostaa oma toimijuutensa sosiaali- ja terveyspalvelujen vuorovaikutuksessa. Tutkimuksen johtopäätöksinä todetaan, että haastateltujen vähäinen osallistuminen toimintakäytäntöinä toteutuvaan vuorovaikutukseen sosiaali- ja terveyspalveluissa vaikeutti aktiivisen ja oman sairauden hyväksyvän toimijuuden muodostamista. Kuntoutukseen hakeutumista saattoivat vaikeuttaa suomalaisen kuntoutusjärjestelmän monimutkaisuus ja puutteet kuntoutuksen suunnittelussa. Haastatellut olisivat voineet hyötyä psykologisesta varhaiskuntoutuksesta. Pitkäaikaissairaiden hoitokäytäntöjen käsitteellistäminen ja mallintaminen on keino kehittää kuntoutukseen ohjaamista ja kuntoutuksen sisältöjä sekä auttaa sairastunutta sairauden hyväksymisprosessissa.
34
Honkasalo, Marja-Liisa. "Täälläolo, toimijuus, mahdollisuus : näkökulmia Ernesto de Martinon ajatteluun." Tiede & edistys 31, no. 1 (January 1, 2006). http://dx.doi.org/10.51809/te.104833.
Full text
35
Vaattovaara, Johanna. "Suomeen ja suomeen kotoutuvien korkeakoulutettujen toimijuus kognitiivis-emotionaalisina kokemuksina." Virittäjä 125, no. 2 (June 17, 2021). http://dx.doi.org/10.23982/vir.103290.
Full textAbstract:
Arvioitu teos: Mia Scotson: Korkeakoulutetut kotoutujat suomen kielen käyttäjänä. Toimijuus, tunteet ja käsitykset. JYU Dissertations 271. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto 2020. Johdanto 133 s. + liitteet 17 s. + artikkelit 64 s. isbn 978-951-39-8259-1. Saatavilla verkossa osoitteessa http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-8259-1.
36
Scotson, Mia. "Korkeakoulutetut kotoutujat suomen kielen käyttäjinä (tulossa)." Virittäjä 124, no. 4 (December 17, 2020). http://dx.doi.org/10.23982/vir.98571.
Full textAbstract:
Mia Scotsonin soveltavan kielitieteen alaan kuuluva väitöskirja tarkastettiin Jyväskylän yliopistossa 12. syyskuuta 2020. Vastaväittäjänä toimi apulaisprofessori Johanna Vaattovaara Tampereen yliopistosta ja kustoksena yliopistotutkija Heidi Vaarala.
Mia Scotson: Korkeakoulutetut kotoutujat suomen kielen käyttäjänä. Toimijuus, tunteet ja käsitykset. JYU Dissertations 271. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto 2020. Väitöskirja on luettavissa osoitteessa http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-8259-1
37
Tepora-Niemi, Suvi-Maaria. "Eriarvoisuus työelämässä ja kuntoutuksessa vakavasti sairastuneen ja vammaisen henkilön toimijuus elämänkulussa." Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti 57, no. 4 (December 1, 2020). http://dx.doi.org/10.23990/sa.98452.
Full text
38
Tähti, Taru. "Vanhustyön lähiesimies musiikillisena toimijana." Etnomusikologian vuosikirja 29 (December 11, 2017). http://dx.doi.org/10.23985/evk.60953.
Full textAbstract:
Kun musiikki- ja taidetoimintaa toteutetaan osana ikääntyneiden hoivaa, vanhustyön lähiesimiehet nousevat tärkeään rooliin. Lähiesimiesten kulttuuritoimintaan liittyvistä näkemyksistä ja kokemuksista ei ole kuitenkaan vielä kirjoitettu paljon. Tämän tutkimuksen keskiössä on heidän musiikillinen toimijuutensa: Miten lähiesimiehet vaikuttavat musiikkitoiminnalla vanhuspalveluiden arkeen? Kuinka vanhuspalveluiden sosiokulttuuriset käytännöt vaikuttavat lähiesimiesten musiikillisen toimintaan? Tutkimus pohjautuu taidelähtöisten hyvinvointipalveluiden kehittämistyöhön, jota tutkija on tehnyt soveltavana etnomusikologina yhteistyössä Sastamalan seudun sosiaali- ja terveyspalveluiden lähiesimiesten kanssa. Etnografisin menetelmin kerätty tutkimusaineisto on koottu vuosina 2012–2016.
Lähiesimiesten musiikillinen toimijuus näyttäytyy käytännön teoissa: he toimivat musiikkitoiminnan toteuttajina ja sitä kautta ikäihmisten hyvinvoinnin tukijoina, hoivatyöntekijöiden ohjaajina ja kannustajina sekä hoivayhteisön musiikillisten verkostojen rakentajina. Lisäksi esimiehet ylläpitävät musiikkitoiminnalla omaa työssä jaksamistaan ja kehittävät omaa ammatillista toimijuuttaan. Lähiesimiehen musiikillinen toimijuus on tiiviissä vuorovaikutussuhteessa työ- ja hoivayhteisön muiden toimijoiden kanssa: toisaalta lähiesimiehet mahdollistavat ja rajaavat toiminnallaan asiakkaiden, työntekijöiden ja kollegoiden musiikillista toimijuutta, toisaalta muiden työntekijöiden asenteet ja tekemiset sekä annetut resurssit vaikuttavat heidän omiin mahdollisuuksiinsa viedä eteenpäin musiikki- ja muuta kulttuuritoimintaa. Vanhustenhoitoyhteisön jäsenet muodostavat yhdessä toimintaympäristön, joka rajaa ja määrää sekä toisaalta ohjaa ja mahdollistaa heidän yksilöllistä ja yhteisöllistä musiikillista toimijuuttaan.
Kulttuurisen vanhustyön käytäntöjä suunniteltaessa on tärkeää huomioida myös lähiesimiesten ja päälliköiden henkilökohtainen suhde taiteeseen. Oman musiikillisen kokemuksen ja toiminnan kautta esimiehille voi aueta uusia mahdollisuuksia kiinnostua itsestään sekä ammatillisena että taiteellisena toimijana ja merkitysten antajana sekä ymmärrystä ja välineitä sosiaali- ja terveysalan hoiva- ja työyhteisöiden arkisiin haasteisiin.
39
Lamberg, Veera. ""Mun mielest nykyään tanssijoiltakin vaaditaan monipuolisempaa otetta kuin aikasemmin" – Nykytanssijan toimijuus muuttuvalla tanssikentällä." Kulttuuripolitiikan tutkimuksen vuosikirja, May 29, 2017, 95. http://dx.doi.org/10.17409/kpt.60111.
Full textAbstract:
The agency of the dancer in the changing contemporary dance field in Finland
The article discusses the changing professional identity of a contemporary dancer in Finland. The research question is what kind of agency dancers perform in their profession at the moment; Can they be considered as independent auteur artists instead of an instrument of a choreographer? The article is based on the interview study of four freelance dancers. The theoretical framework is the sociological concept of agency, the notion of changing work culture in the postmodern world and the view of social construction of meanings about the dance eld. The data is analysed and organised by themes: the three themes found are a dancer with own artistic voice, an enterprising multitalent, and a responsible negotiator. A dancer with her own artistic voice represents the dancers’ agency towards their own artistic identity, and an enterprising multitalent describes the agency towards the dance eld. A responsible negotiator represents the dancers’ agency towards a dance piece. The conclusion is that the agency of the dancers is expanding and increasing: dancers work more like a creative and independent auteur artist than before.
40
Warinowski, Anu, Riitta-Leena Metsäpelto, Mirva Heikkilä, and Mirjamaija Mikkilä-Erdmann. "Korona opettajan osaamisen haastajana." Kasvatus & Aika 15, no. 2 (June 24, 2021). http://dx.doi.org/10.33350/ka.107351.
Full textAbstract:
Tarkastelemme suomalaisen opettajan osaamista suhteessa korona-ajan tuomiin uusiin opettajuuden haasteisiin. Opettajan työ on monipuolista osaamista edellyttävää asiantuntijatyötä. Opettajan keskeinen osaaminen on koottu seitsemän yliopiston yhteistyönä tutkimusperustaiseen Opettajan osaamisen karttaan. Siinä opettajan ammatillinen kehittyminen nähdään jatkumona opiskelijavalintavaiheesta koulutuksen kautta työelämään. Keväällä 2020 koronapandemia muutti opettajan työtä radikaalisti. Siirtyminen etäopetukseen ja oppijoiden tukeminen kriisissä ovat asettaneet opettajien osaamiselle uudenlaisia haasteita. Koronatilanteen eri vaiheissa ovat korostuneet erityisesti kolme näkökulmaa Opettajan osaamisen kartasta: yleiset kognitiiviset taidot ja toimijuus, hyvinvointiosaaminen sekä tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusosaaminen. Opettajan osaamisen karttaan koottu tutkimusperusteinen, yhteisöllinen näkemys opettajan osaamisesta antaa hyvät lähtökohdat toimia muuttuvissa tilanteissa sekä tukee opettajan osaamista myös tulevaisuudessa.
41
Clarot, Kaisu, and Päivi Helminen. "Oppimisen avoimuus korkeakouluissa." Kasvatus & Aika 13, no. 4 (December 20, 2019). http://dx.doi.org/10.33350/ka.80215.
Full textAbstract:
Avoin julkaiseminen on tutkijoille tuttua ja opinnäytteitä on avoimesti saatavilla verkossa. Open access -aineistojen käyttö opetuksessa on avoimen tieteen toteuttamista käytännössä. Tulevaisuudessa avoimet oppimateriaalit ovat entistä tärkeämpiä, koska ostettujen aineistojen hinnat nousevat. Avoin oppiminen voi tarkoittaa eri asioita eri oppimisen konteksteissa: se voi tarkoittaa kaikille mahdollisuutta oppia tai pedagogisia ratkaisuja, joissa toimijuus ja vastuu jakautuvat. Oppimateriaalien ja opetuksen työkalujen avoin saatavuus ajasta ja paikasta riippumatta on yksi näkökulma avoimeen oppimiseen. Jotta opettaja voi julkaista omia oppimateriaalejaan vapaasti verkossa, hän tarvitsee taitoja teknologiasta, pedagogiikasta ja sisällöstä sekä hänen täytyy tuntea tekijänoikeusasiat. Nykyisten perusohjelmistojen ja Creative Commons -lisenssien hallitseminen ovat lähtökohta tehdä avointa oppimateriaalia. Monet yliopistot julkaisevat verkossa avoimesti kokonaisia kursseja. Avoimet materiaalit ja kurssit parantavat opetuksen laatua ja tuovat näkyvyyttä sekä opettajalle että yliopistolle. Avointen oppimateriaalien käytön edistämiseksi on meneillään hanke, jossa tuotetaan kaikille koulutusasteille yhteinen digitaalinen palvelu, josta avoimia oppimateriaaleja voi hakea ja johon avoimia oppimateriaalejaan voi tallentaa.
42
Kallinen, Kati, Anna Nikupeteri, Merja Laitinen, Lauri Lantela, Tuija Turunen, Henna Nurmi, and Jaana Leinonen. "Lasten arjen hyvinvoinnin tekijät." Kasvatus & Aika 15, no. 2 (June 24, 2021). http://dx.doi.org/10.33350/ka.80332.
Full textAbstract:
Tarkastelemme artikkelissa, millaisista tekijöistä lasten arjen hyvinvointi rakentuu lasten kertomana. Tutkimus nojautuu lapsuuden sosiologiseen tutkimusperinteeseen, jossa lapset ymmärretään aktiivisina toimijoina. Osallistumme tutkimuksellamme lasten hyvinvointia käsittelevään tutkimuskeskusteluun sekä tuotamme tietoa lasten hyvinvoinnista päätöksenteon, palveluiden kehittämisen ja lasten hyvinvoinnin edistämisen tueksi. Artikkeli on osa laajempaa Perhekeskustoimintamalli Lappiin – integroidut monitoimijaiset palvelut perheille -hanketta (2017–2018), jonka tavoitteena oli kehittää lapsiperheille suunnattuja hyvinvointia tukevia palveluja sekä tuottaa tutkimustietoa kehittämistyöhön. Artikkelissa analysoimme päiväkodeissa ja kouluissa kerättyjä lasten ryhmä- ja parihaastatteluaineistoja, joihin osallistui yhteensä 115 lasta. Muodostimme narratiivisen sisällönanalyysin perusteella neljä narratiivia, joista lasten hyvinvointi rakentuu: 1) turvallisuuden rakentuminen, 2) kuulluksi ja ymmärretyksi tuleminen, 3) tietämisen ja päätöksenteon mahdollisuus sekä 4) aktiivinen osallisuus ja toimijuus. Tutkimuksen mukaan lapsilla on rajalliset mahdollisuudet toimia aktiivisina osallistujina arjessaan. Tulokset korostavat pienten, arkisten asioiden merkitystä lasten hyvinvoinnille. Lasten tiedon kuunteleminen heidän hyvinvointiaan koskevissa asioissa edellyttää lasten kohtaamista arjessa, suhtautumista lapsiin aktiivisina toimijoina ja tiedontuottajina sekä lasten hyvinvoinnille antamien merkitysten arvostamista.
43
Paldanius, Hilkka. "Historiallisen toimijuuden rakentuminen lukiolaisten esseevastauksissa." Virittäjä 122, no. 1 (March 15, 2018). http://dx.doi.org/10.23982/vir.59310.
Full textAbstract:
Artikkelissa tarkastellaan historiallisen toimijuuden representoitumista osana tiedon rakentumista lukiolaisten kirjoittamissa dokumenttipohjaisissa esseissä. Tutkimuksen aineistona on 23 historian esseetä, joiden tehtävänantona on pohtia kylmän sodan aloittajaa annetun oheisaineiston valossa. Artikkelissa tekstitaitoja lähestytään sosiokulttuurisesti rakentuvina ja tiedonalakohtaisina taitoina. Esseiden kielen piirteiden tarkastelu sidotaan siis historian tiedonalan tiedonmuodostukseen sekä koulu-kontekstiin liittyviin piirteisiin.
Artikkelin teoreettinen ja metodologinen viitekehys pohjautuu systeemis-funktionaaliseen kieliteoriaan. Historiallista toimijuutta lähestytään transitiivisuus-systeemin sisällä tehtävän prosessityyppianalyysin avulla eli tarkastellaan, kuka tai mikä esseissä esitetään tapahtumia aikaansaavaksi tahoksi ja millaisena toimintana tapahtumat näyttäytyvät. Analyysin perusteella historiallinen toimijuus vuorottelee esseissä yksilöityjen henkilöiden ja ihmisjoukkoon viittaavien sanojen, kuten valtioiden, välillä. Inhimillinen toimijuus voidaan myös viedä taka-alalle abstraktien toimijoiden ja suhteita kuvaavien prosessien avulla.
Tutkimuksen perusteella esseevastaukset heijastelevat niiden tilannekontekstiin kuuluvia tekstejä ja diskursseja: Toimijuuden rakentamisessa hyödynnetään yleisiä analyyttisen kielen piirteitä. Toimijuuden tasojen vaihtelut henkilöiden, ihmisjoukkojen ja abstraktien toimijoiden välillä kietoutuvat myös esseen tekstilajiin ja tehtävänannon esseille asettamaan kehykseen sekä historian tiedonalan tiedonrakennustapoihin, kuten tulkinnallisuuteen ja syy-seuraussuhteiden esittämiseen.
The construction of historical agency in students’ essays
The article examines the representation of historical agency as part of constructing knowledge in document-based essays written by upper secondary school students. The data studied consists of 23 history essays, in which the students were asked to discuss what instigated the Cold War. The article is based on a sociocultural view of literacies and on the concept of disciplinary literacies, and the linguistic features of the essays are therefore linked to the knowledge construction features of the discipline of history.
The theoretical and methodological framework of the article is based on the systemic-functional language theory. Historical agency is approached through a process type analysis within the transitivity system of the theory, focusing on who or what is represented as an agent behind the processes, and the ways in which historical events are represented as actions. According to the analysis, historical agency alternates between identified people and human collectives. Abstract agents and relational processes can also place human agency into the background.
The essays reflect the texts and discourses within their context of situation. In constructing agency, some general features of analytical language are used. The alternation of agency between human beings, human collectives, and abstract agents also intertwines with the genre and the assignment of a school essay. Furthermore, it is linked to the important features of knowledge construction in the discipline of history, such as cause and correlation and the interpretative nature of knowledge.
44
Schreck, Hanna-Reetta. "Valokuvan nainen." Tahiti 9, no. 3 (December 30, 2019). http://dx.doi.org/10.23995/tht.88664.
Full textAbstract:
Artikkeli tutkii kuvataiteilija Ellen Thesleffin (1869-1954) valokuvia ja niiden suhdetta hänen elämäänsä, aikakauteensa ja maalarin työhönsä. Tarkemman tarkastelun kohteeksi on valikoitunut seitsemän omavalokuvaa Thesleffistä noin 1890-luvun alusta. Lisäksi artikkelissa rinnastetaan Thesleffin valokuvia hänen vuosina 1894-95 maalaamaansa Omakuvaan sekä siitä otettuun valokuvaan.
Kuvien Ellen Thesleff ilmentää koko ruumiillaan, valokuvallisella olemassaolollaan, jotakin erityistä. Kuvissa esiintyy kapinallinen nainen, joka katsoo suoraan kohti, myös kameraan ja hänellä on lyhyet hiukset. Tutkija Juliet McMasterin mukaan naisten kajoaminen omiin hiuksiinsa oli ”feminiininen itsenäisyydenjulistus”, koska saksia käyttävä henkilö oli nainen itse. Taiteilijan sukupuolipiirteitä liudentavan olemuksen voi lukea 1800-luvun asenneilmastossa itsevarmuutena, joka pohjautui oman kyvykkyyden tiedostamiseen ja sen korostamiseen. Queer-teoreetikko Judith Halberstamin (Female Masculinity 1998) mukaan maskuliinisuus ei palaudu vain miehen kehoon, vaan maskuliinisuutta tekevät myös naiset – se määrittyy toiminnan, asennoitumisen ja itseilmaisun kautta.
Thesleffin omavalokuvien avulla voimme tutkia, miten hän otti osaa modernin naissubjektin synnyttämiseen ja siihen liittyviin keskusteluihin, ja eli modernia ruumiillisuutta. Thesleffin omavalokuvia on mahdollista lähestyä vapauttavina ja demokratisoivina kuvina. Hänen omissa verkostoissaan nämä valokuvat saattoivat toimia emansipoivasti, tuoden niin Thesleffille kuin hänen lähipiirilleen uusia kuvia ja käsityksiä siitä, mitä ruumiillisuus, sukupuoli ja toimijuus oli ja voisi olla.
45
Richardson, John. "Musiikin ekologinen lähiluku digitaalisessa kulttuurissa: pohdintoja musiikin kokemuspohjaisen kulttuurianalyysin lähtökohdista." Etnomusikologian vuosikirja 29 (December 11, 2017). http://dx.doi.org/10.23985/evk.60949.
Full textAbstract:
Tässä artikkelissa arvioin lähiluvun historiaa ja sen nykyisiä käytäntöjä musiikissa ja taiteiden tutkimuksen lähialoilla uusien teorioiden valossa digitaalikulttuurista ja monitieteellisestä tutkimuksesta. Artikkelissa esitän argumentin, että päivitetyissä muodoissaan lähiluku tulisi nostaa muiden laajasti hyväksyttyjen monitieteellisten menetelmien rinnalle. Eräs syy minkä takia lähiluku ei ole saavuttanut samanlaista monialaista hyväksyntää kuten esimerkiksi etnografia ja diskurssianalyysi on se tosi asia, että lähiluvun menetelmiä on perinteisesti sovellettu tavoilla, jotka vaativat hyvin erikoistunutta tietoa, ja sitä tukevaa koulutusta vain yhdestä tietystä alasta. Koska lähilukua helposti ajatellaan kirjallisuuden tutkimuksen ”uuden kritiikin” suuntauksen kaltaisena, syntyy helposti korostunut kuva taiteen autonomiasta. Kulttuurisen tutkimuksen ja poikkitieteellisen taiteiden tutkimuksen valossa tämä kuva on ollut nyt vuosien aikana kuitenkin hajoamassa, ja tämä näkyy erityisesti tutkimuksessa taiteidenvälisistä käytännöistä sekä tutkimuksen tyypeissä missä esitystilanne, konkreettiset mediat ja käyttöyhteydet, toimijuus, sekä kokemuksen monimodaaliset lähtökohdat on otettu huomioon. Mieke Balin tapaan pidän ”käsitepohjaista” ja aineistolähtöistä lähestymistapaa lupaavimpana tienä eteenpäin ”kulttuurisessa analyysissa”, juuri siksi että se soveltuu parhaiten tutkittaviin ilmiöihin. Kehysajattelu, joka on tuttu ei ainoastaan Balin kirjoituksista vaan myös Batemanin, Goffmanin, ja Derridan, tarjoaa myös oivallisen tavan toimia monimenetelmällisesti ja samalla tiedostaa tutkimuksen lähtökohtia uudistetuissa lähiluvun käytännöissä. Otan myös huomioon ”digital humanities” -tutkimusalan (James Sosnoski, N. Katherine Hayles), joka korostaa, miten koko idea lukemisesta (joka kulttuuristen ilmöiden tulkinnassa tarkoittaa laajemmin kuvailua ja tulkintaa) on muuttumassa olennaisesti nykyisessä yhteiskunnassa. Artikkelin loppuosassa kiinnitän huomiota lähilukuun liittyviin käytännön asioihin.